10.5.1989

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Valmet Oy:n Linnavuoren tehtaiden työntekijät olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen työtaistelutoimenpiteeseen 9.3.1989 kello 14.15. Tuolloin olivat pääluottamusmiehen järjestämän tiedotustilaisuuden jälkeen kaikki työntekijät, iltavuoron työntekijöitä lukuun ottamatta, poistuneet työpaikalta. Iltavuoron työntekijät olivat poistuneet kesken vuoron samana päivänä kello 19.30. Työntekijät olivat palanneet työnpaikalleen maanantaina 13.3. Seuraavan kerran työntekijät olivat poistuneet työpaikoiltaan perjantaina 17.3. kello 10 pääluottamusmiehen ilman työnantajan lupaa järjestämään tiedotustilaisuuteen, jonka jälkeen he olivat poistuneet työpaikalta noin kello 10.30. Iltavuoron työntekijät olivat poistuneet kello 18 kesken työvuoron. Työhön työntekijät olivat palanneet tiistaina 21.3. Tehtailla oli lisäksi voimassa ylityökielto, josta pääluottamusmies oli ilmoittanut ilmoitustaululle laitetussa tiedotteessa 9.3.1989.

Ensimmäiseen työtaistelutoimenpiteeseen oli osallistunut 470 työntekijää ja 17.3.1989 alkaneeseen työtaisteluun 500 työntekijää.

Työtaistelut olivat kohdistuneet erityisesti voimassa olevien työehtosopimusten palkkausta koskeviin määräyksiin. Työtaisteluiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan ylimääräisiin palkankorotuksiin. Suorituspalkkojen rahakerrointa oli vaadittu korotettavaksi 120 pennillä ja aikapalkkoja 80 pennillä tunnilta. Tämän lisäksi oli vaadittu 40 pennin järjestelyvaraa aikapalkkoihin.

Asiasta oli neuvoteltu työnantajan edustajien ja pääluottamusmiehen sekä ammattiosaston niin sanotun neuvottelukunnan kanssa helmikuun 14., 17. ja 24. päivinä

1989. Jo helmikuun 17. päivänä pidetyssä neuvottelussa pääluottamusmies oli esittänyt palkankorotusvaatimuksen.

Ammattiosasto ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Pääluottamusmies oli vaatimuksia esittämällä ja ammattiosaston puheenjohtaja sekä luottamusmiehet, pääluottamusmiestä lukuun ottamatta, lakkoon osallistumalla osoittaneet tukevansa lain ja työehtosopimuksen vastaisia työtaistelutoimenpiteitä.

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on jutun suullisessa esivalmistelussa 7.4.1989 ilmoittanut ylityökiellon olevan edelleen voimassa. Vuorokautisten ylitöiden määrä oli 6.3. - 16.3.1989 vähentynyt vajaaseen puoleen verrattuna kahden viikon ajanjaksoon ennen ensimmäistä lakkoa. Viikottaisten ylitöiden määrä oli laskenut 10 prosenttiin. Toisella vertailujaksolla 17.3. - 2.4.1989 vuorokautiset ylityöt olivat vähentyneet noin kuudenteen osaan siitä, mitä ne olivat olleet lakkoa edeltävänä aikana. Viikottaisten ylitöiden määrä oli laskenut 5 prosenttiin lakkoa edeltävästä määrästä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Linnavuoren Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa ilmoitetut tiedot työnseisausten kestoista ja laajuuksista pitivät pääosiltaan paikkansa. Torstaina 9.3.1989 kello 13.30 alkaneesta, pääluottamusmiehen pitämästä tiedotustilaisuudesta oli sovittu etukäteen henkilöstöpäällikön kanssa. Kyseisenä päivänä kello 14.15 alkanut työnseisaus oli päättynyt seuraavana päivänä, perjantaina 10.3., työajan päättyessä. Perjantaina 17.3. kello 10.30 alkanut työnseisaus oli päättynyt maanantaina 20.3. työajan päättyessä.

Tehtaalla ei ollut ollut voimassa ylityökieltoja ja ylitöitä oli tehty jatkuvasti. Työntekijöitä oli vain kehotettu noudattamaan ylitöiden tekemisessä liittojen välillä sovittuja periaatteita.

Valmet Oy Linnavuoren tehtaiden työntekijöiden palkkakehitys oli 1970-luvun lopusta lähtien seurannut Tampereen alueen keskeisten metalliteollisuuden työpaikkojen palkkakehitystä. Käytäntö oli vakiintunut ja siihen oli viitattu muun muassa PARAKE-järjestelmän käyttöönoton yhteydessä vuonna 1985, jolloin vertailukohteiksi kirjattiin Valmetin Tampereen tehtaat, Valmetin Instrumenttitehdas, Lokomo ja Tampella. Noudatetun käytännön mukaisesti työntekijöille oli suoritettu palkankorotuksia, mikäli vertailukohteina olevien yritysten työntekijöiden ansiotaso oli noussut.

Vertailun käyttämistä ei ollut missään vaiheessa purettu tai poistettu. Työnantaja oli myöntänyt vertailupohjan olemassaolon muun muassa syksyllä 1988 käydyissä palkankorotusneuvotteluissa. Tuolloin tuotantopäällikkö oli todennut vertailun käyttämisen olevan myös yrityksen etujen mukaista.

Tammikuun puolenvälin jälkeen 1989 pääluottamusmies oli sopinut tuotantopäällikön kanssa kevään 1989 palkankorotusneuvottelujen varalta, että tuotantopäällikkö hankkisi vertailutyöpaikkojen palkkatiedot. Tarkoituksena oli ollut suorittaa vertailu ja mahdollinen ansiotason jälkeenjääneisyyden korjaaminen siinä yhteydessä, kun uuden työehtosopimuksen määräysten soveltaminen Linnavuoren tehtailla käytäisiin läpi liittojen kirjallisten soveltamisohjeiden perusteella.

Tuotantopäällikön kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen pääluottamusmies oli muistuttanut useita kertoja tuotantopäällikköä ja henkilöstöpäällikköä vertailutietojen hankkimisesta. Työnantaja ei kuitenkaan ollut ryhtynyt toimenpiteisiin tietojen keräämiseksi vaan asiaa oli viivytelty ja pitkitetty.

Koska vertailutietoja ei ollut hankittu lupauksista huolimatta 14.2.1989 mennessä, jolloin ensimmäiset neuvottelut oli tarkoitus käydä, henkilöstöpäällikkö oli todennut, että neuvotteluissa ei päästy eteenpäin työnantajapuolen puutteellisen valmistautumisen vuoksi. Työnantaja ei ollut hankkinut tietoja myöskään toiseen neuvottelutilaisuuteen, joka oli pidetty 17.2.1989. Tällöin työntekijöiden edustajana toiminut pääluottamusmies oli esittänyt itse hankkimiansa vertailutietoja, joiden perusteella oli esitetty työntekijöiden näkemys siitä, kuinka suuri ansiotason jälkeenjääneisyys vertailukohteisiin nähden oli.

Tilaisuudessa esitetty ehdotus suorituspalkkojen korottamisesta 120 pennillä ja aikapalkkojen korottamisesta 80 pennillä sekä 40 pennin järjestelyvaralla, oli koostunut työehtosopimukseen sisältyvistä korotuksista sekä edellä mainittuun vertailuun perustuvasta jälkeenjääneisyyden korjaamisesta. Lisäksi kyse oli ollut neuvotteluesityksestä eikä työehtosopimuksen vastaisesta vaatimuksesta.

Työnantaja oli jatkuvasti lyönyt laimin lupauksensa valmistautua neuvotteluihin vertailutietoja keräämällä ja siten tarkoituksellisesti aiheuttanut tilanteen, jossa työntekijät olivat joutuneet tekemään aloitteen neuvottelujen täydellisen kariutumisen estämiseksi.

Kolmas neuvottelutilaisuus oli pidetty 24.2.1989, eikä tähän mennessä työnantaja ollut hankkinut vertailun käymiseksi tarpeellisia tietoja vertailukohteina olleiden yritysten ansiotason kehityksestä. Työntekijöiden edustajat olivat tilaisuudessa ilmaisseet ihmetyksensä työnantajan haluttomuuteen käydä neuvotteluja sekä jatkuvaan laiminlyöntiin valmistautua neuvotteluihin tarpeellisilla ja luvatuilla tiedoilla.

Työntekijät olivat pitäneet 9.3.1989 kello 13.30 tiedotustilaisuuden, josta oli sovittu etukäteen työnantajan kanssa. Tilaisuudessa pääluottamusmies oli selostanut neuvottelujen kulkua. Työnantajan haluton sekä todellisten neuvottelujen käymistä välttelevä asennoituminen oli aiheuttanut työntekijöiden keskuudessa päätöksen poistua työpaikalta mielenosoituksena työnantajan menettelytapoja vastaan.

Pääluottamusmies oli yrittänyt saada tilannetta selviämään ja neuvotteluja oli käyty sekä 9.3. että 10.3.1989. Kumpanakin päivänä työnantaja oli vastustanut neuvottelualoitetta.

Työnantajan käyttäytyminen oli jatkunut samanlaisena myös maanantaina 13.3.1989, kun työntekijät olivat palanneet töihin. Muun muassa tuotantopäällikkö oli todennut pääluottamusmiehelle noin kello 8.40, että koska työntekijät olivat olleet lakossa, tulisi kulumaan aikaa ennen kuin neuvotteluihin ryhdyttäisiin uudestaan.

Keskiviikkona 15.3.1989 henkilöstöpäällikön kanssa oli päästy sopimukseen siitä, että neuvottelut voitaisiin aloittaa seuraavana päivänä. Henkilöstöpäällikkö oli luvannut hankkia vertailutiedot neuvotteluja varten.

Torstaina 16.3.1989 ei työnantajalla ollut kuitenkaan ollut vertailutietoja. Työnantaja oli esittänyt vain muutamia lukuja Tampereen seudun metalliteollisuuden työpaikkojen yleisestä ansiokehityksestä. Kun työnantajan asennoituminen oli tullut työntekijöiden tietoon seuraavana päivänä, perjantaina 17.3.1989, olivat työntekijät poistuneet työpaikalta mielenosoituksena työnantajan piittaamattomalle toiminnalle.

Pääluottamusmies oli yrittänyt heti työnseisauksen alettua saada työnantajaan neuvotteluyhteyttä. Työnantaja oli kuitenkin hylännyt aloitteen. Työnantajan suhtautuminen ei ollut muuttunut maanantaina 20.3.1989, jolloin pääluottamusmiehen yritykset saada työnantaja yhteisen neuvottelupöydän ääreen tilanteen rauhoittamiseksi olivat kariutuneet vastapuolen haluttomuuteen. Tiistaina 21.3.1989 neuvottelualoitteeseen oli vastattu kieltävästi muun muassa sillä perusteella, että tuotantopäällikkö oli ollut talvilomalla.

Työntekijät eivät olleet esittäneet työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Työntekijöiden edustajat olivat ainoastaan vaatineet työnantajalta jo luvattujen vertailutietojen hankkimista sekä niiden pohjalta tapahtuvan vertailun suorittamista.

Pääluottamusmies oli tiedottanut työpaikan ilmoitustaululla 9.3.1989 kello 13.30 pidettävästä tiedotustilaisuudesta. Tiedote oli kiinnitetty ilmoitustaululle iltapäivällä 8.3.1989. Se oli otettu pois taululta pääluottamusmiehen toimesta 9.3., kun työntekijät olivat poistuneet työpaikalta.

Heti seuraavan viikon maanantaina, 13.3.1989 oli pääluottamusmies kiinnittänyt ilmoitustaululle seuraavan sisältöisen tiedotteen:

-----------------------------------------------

Perustelut

Valmet Oy:n Linnavuoren tehtailla on helmikuusta 1989 käyty neuvotteluja työehtosopimuksen mukaisten palkankorotusten maksamisesta sekä palkkaustason mahdollisen jälkeenjääneisyyden korvaamisesta. Näissä neuvotteluissa työntekijät ovat aiempaan käytäntöön vedoten vaatineet työnantajaa esittämään vertailutietoja eräiden muiden suurten yritysten palkkauskehityksestä. Näiden vertailutietojen viivästyessä työntekijät ovat esittäneet suorituspalkkojen korottamista 120 pennillä ja aikapalkkojen korottamista 80 pennillä sekä 40 pennin järjestelyvaraa. Vaatimukset koostuivat työehtosopimukseen sisältyvistä korotuksista sekä työntekijöiden hankkimiin

vertailutietoihin perustuvasta jälkeenjääneisyyden korjaamisesta.

Tyytymättöminä työnantajan neuvottelumenettelyyn sekä tukeakseen esittämiään vaatimuksia Valmet Oy:n Linnavuoren tehtaiden työntekijät ovat 9.3.1989 ryhtyneet lakkoon, joka on alkanut kello 14.15. Samana päivänä kello 19.30 ovat myös iltavuoron työntekijät poistuneet työpaikalta. Lakko, johon on osallistunut kaikkiaan 470 työntekijää, on kestänyt seuraavan työpäivän loppuun. Työntekijät ovat edelleen edellä mainituista syistä ryhtyneet lakkoon 17.3.1989 kello 10 alkaen ja iltavuoron työntekijät ovat yhtyneet lakkoon samana päivänä kello 18. Lakko, johon on osallistunut kaikkiaan 500 työntekijää, on jatkunut 20.3.1989 työpäivän loppuun. Lakkoihin on osallistunut myös ammattiosaston puheenjohtaja ja luottamusmiehiä.

Lakot ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Ammattiosasto vastaa myös puheenjohtajansa ja luottamusmiesten osallistumisesta lakkoihin.

Kanteen mukaan Valmet Oy:n Linnavuoren tehtailla on 9.3.1989 lukien ollut voimassa myös ylityökielto, josta pääluottamusmies on ilmoittanut ilmoitustaululle laitetussa tiedotteessa. Kysymyksessä on ollut kutsu 9.3.1989 pidettävään kokoukseen. Tuon kutsun pääluottamusmies oli kiinnittänyt ilmoitustaululle 8.3.1989 iltapäivällä ja ottanut pois 9.3.1989 työntekijöiden poistuttua työpaikalta. Tiedotteen mukaan "ylityökielto hyvän tavan mukaan on voimassa kunnes toisin sovitaan". Pääluottamusmies on 13.3.1989 kiinnittänyt ilmoitustaululle uuden tiedotteen ylitöiden tekemisestä. Tuossa tiedotteessa on edellytetty ylitöiden kiireellisyyden ja välttämättömyyden toteamista yhdessä osaston luottamusmiehen kanssa. Vastaavan sisältöinen tiedote on aikaisemminkin ollut ilmoitustaululla.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan ylitöiden tekeminen on ensimmäisen tiedotteen antamisen jälkeen huomattavasti vähentynyt. Todistajana kuultu yhtiön henkilöstöpäällikkö on kertonut ylitöitä tehtävän noin 10 prosenttia siitä, mitä niitä tehtiin noin pari kuukautta aikaisemmin. Ylityökiellon olemassaoloon on viitannut myös joidenkin työntekijöiden lausumat heitä ylitöihin pyydettäessä. Pääluottamusmies on puolestaan todistajana kertonut, että mikäli työntekijöille jossain tapauksessa on jäänyt kuva siitä, että ylityökielto on voimassa, on pääluottamusmies puuttunut tapauskohtaisesti asiaan ja ilmoittanut toimenpiteistään henkilöstöpäällikölle.

Ilmoitus ylitöistä kieltäytymisestä on ollut voimassa 9.3.1989 lakon alkamiseen saakka. Sen sijaan työtuomioistuin katsoo jääneen riittävästi selvittämättä, että työntekijät olisivat vielä 9.3.1989 alkaneen lakon jälkeen painostustarkoituksessa yhteisesti kieltäytyneet ylitöiden tekemisestä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Linnavuoren Metallityöväen Ammattiosaston maksamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 20 000 markkaa. Lisäksi ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Peltola, Tiitola, Nouro, Pohja ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.