5.12.1989

3 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

2. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Irtisanomisajat

1. Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan irtisanomisaikoina vähintään seuraavia aikoja:

Työnantajan irtisanoessa työsopimuksen

työsuhteen kestoaika irtisanomisaika

enintään 1 vuosi 14 vrk

-----------------------------------------------

II TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

11 §

Irtisanomismenettely- ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

-----------------------------------------------

17 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 3 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

18 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään 20 kuukauden palkka.

2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

-----------------------------------------------

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että liiton jäsen putkiasentaja Jukka Haavisto oli työskennellyt Rakennusliike Arvo Aaltonen Oy:n palveluksessa Porissa kesän 1988.

Haavisto oli 7.9.1988 tiedustellut Rakennustyöläisten Liiton Porin aluesihteeriltä, kuuluiko työnantajan maksaa hänelle urakan ulosmaksun mukaista palkkaa. Saatuaan tietää, että näin oli meneteltävä, Haavisto oli vaatinut Arvo Aaltonen Oy:n työnjohtajalta palkan maksamista sanotuin tavoin laskettuna. Tästä työnjohtaja oli kieltäytynyt.

Haavisto oli käynyt uudelleen aluesihteerin luona 12.9.1988 ja mennyt sen jälkeen yhtiön konttoriin. Siellä työnjohtaja oli edelleen kieltäytynyt maksamasta Haavistolle palkkaa niin kuin Haavisto oli vaatinut. Käydyssä keskustelussa työnjohtaja oli todennut Haavistolle, että hänen oli haettava uusi työpaikka, kun työ ei kerran miellyttänyt. Haavisto oli ymmärtänyt työnjohtajan lausuman niin, että työnantaja oli päättänyt hänen työsuhteensa.

Haavisto oli poistunut työpaikalta ja mennyt aluesihteerin luokse kysymään neuvoa asiassa. Aluesihteeri oli ilmoittanut Haavistolle, että työnantajan tulisi joka tapauksessa noudattaa kahden viikon irtisanomisaikaa ja että Haaviston sen vuoksi tulisi ilmoittautua työhön seuraavana aamuna. Haavisto olikin mennyt työhön seuraavana päivänä 13.9.1988. Noin kello 10 työnjohtaja oli tullut työmaalle ja kehottanut Haavistoa poistumaan työpaikalta ilmoittaen, että Haavisto oli itse purkanut työsopimuksensa ilman irtisanomisaikaa edellisenä päivänä. Haavisto oli kuitenkin mieltänyt edellisenä päivänä käydyn keskustelun niin, että työnantaja oli ilmoittanut työsuhteen päättymisestä. Mikäli Arvo Aaltonen Oy:n edustaja ei ollut tarkoittanut tuolloin päättää Haaviston työsuhdetta, niin se oli työnantajan toimesta joka tapauksessa purettu seuranneena päivänä 13.9.1988, kun Haaviston oli käsketty poistua kesken työpäivän työmaalta.

Rakennustyöläisten Liiton mielestä Arvo Aaltonen Oy oli purkanut Haaviston työsopimuksen 13.9.1988. Yhtiöllä ei ollut kuitenkaan ollut oikeutta purkaa työsopimusta, eikä sillä olisi ollut oikeutta edes Haaviston työsopimuksen irtisanomiseen. Purkaminen oli johtunut Haavistosta itsestään johtuvasta syystä.

Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti Porissa 11.10.1988. Neuvottelussa yhtiön edustaja oli katsonut Haaviston itse purkaneen työsuhteensa palkasta johtuneen erimielisyyden vuoksi. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan työnantaja oli irtisanonut Haaviston työsopimuksen 12.9.1988, mutta muuttanut sen työsopimuksen purkamiseksi 13.9.1988. Asiassa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Liittotasolla asiasta oli neuvoteltu 31.10.1988 pääsemättä yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Arvo Aaltonen Oy:n velvoittamista maksamaan Haavistolle korvauksena kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavat yhteensä 35 984 markkaa 16 prosentin korkoineen jutun vireille tulosta lukien. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vastineen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto on jutun kirjallisen esivalmistelun aikana luopunut vastineessaan kanteen tutkimista vastaan esittämistään väitteistä.

Liitto on vastineenaan lausunut, että Haavisto oli otettu Arvo Aaltonen Oy:n palvelukseen kesäkuun alusta 1988. Syyskuun 1988 alussa työnantajan ja Haaviston kesken oli tullut erimielisyyttä siitä, kuuluiko Haavisto erään työkohteen urakkaryhmään ja oliko hänelle maksettava urakan mukaista palkkaa vai aikapalkkaa. Palkasta käydyt neuvottelut olivat kärjistyneet 12.9.1988. Tuolloin Haavisto oli tyytymättömänä neuvottelutulokseen sanonut yhtiön työnjohtajalle, että "tili pankkiin". Tämän jälkeen Haavisto oli poistunut paikalta välittömästi saapumatta enää samana päivänä työpaikalle.

Keskustelun oli kuullut yhtiön luottamusmies. Hän oli vahvistanut keskustelun sisällön paikallismuistioon liitetyssä asiakirjassa.

Haaviston lopputili oli laskettu ja maksettu samana päivänä heti hänen pyyntönsä mukaisesti.

Seuraavana päivänä 13.9.1988 Haavisto oli saapunut aamulla työpaikalle ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Työnjohtaja oli kehottanut Haavistoa poistumaan, koska Haavisto oli purkanut työsopimuksensa ja hänen lopputilinsä oli jo maksettu pankkiin. Myöhemmin Rakennustyöläisten Liiton aluesihteeri oli ottanut yhteyttä työnjohtajaan ja pyytänyt, että hän hyväksyisi Haaviston työsopimuksen purkamisen peruuttamisen, koska purkamisilmoitus oli tehty pikaistuksissa. Työnjohtaja ei kuitenkaan ollut hyväksynyt peruutusta, ja näin työsopimuksen purkaminen oli jäänyt pysyväksi.

Työoikeudessa vallitsevan käsityksen ja oikeuskäytännön mukaan yksipuolista oikeustointa, kuten työsopimuksen purkamista, ei voitu yksipuolisesti peruuttaa sen jälkeen, kun oikeustoimi oli tullut toisen sopimuspuolen tietoon. Kanne oli näin ollen perusteeton. Jos kuitenkin katsottaisiin, että työnantaja olisi purkanut Haaviston työsopimuksen, oli korvauksen määrää harkittaessa otettava huomioon, että Haaviston työsuhde Arvo Aaltonen Oy:ssä oli kestänyt ainoastaan runsaat kolme kuukautta ja että Haavistolla juuri ammattikoulusta valmistuneena oli ollut hyvät mahdollisuudet työn saantiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto, jonka esittämään jutussa kuultavana ollut Arvo Aaltonen Oy osaltaan on yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Putkiasentaja Jukka Haavisto on ollut Arvo Aaltonen Oy:n palveluksessa Porissa 1.6.1988 lukien teknisen ammattikoulun työmaalla. Hänelle on työstään maksettu aikapalkkaa. Saatuaan Rakennustyöläisten Liiton aluesihteeriltä 7.9.1988 puhelintiedusteluunsa vastauksen, jonka mukaan hänelle kuuluisi työehtosopimuksen mukaan maksaa urakkapalkkaa, Haavisto on 12.9.1988 yhtiön toimistossa esittänyt työnjohtajalle toistamiseen vaatimuksen hänelle maksettavasta urakkapalkasta. Keskustelussa, jota on seurannut myös toimistossa ollut yhtiön putkiasentajien luottamusmies, työnjohtaja on ilmoittanut Haavistolle, ettei hänen vaatimukseensa urakkapalkkauksen maksamisesta voida suostua.

Jutussa kuultuna Haavisto ja luottamusmies, jota on kuulusteltu todistajana, ovat kertoneet työnjohtajan sanoneen Haavistolle sen suuntaisesti, että hänen tulisi etsiä toinen työpaikka, jollei työ miellytä. Työnjohtaja ei ole muistanut työtuomioistuimessa todistajana kuulusteltaessa noin sanoneensa. Haavisto on keskustelun jälkeen poistunut, mutta palannut pian takaisin toimistohuoneeseen ja vaatinut tiliään pankkiin.

Työnjohtaja on ymmärtänyt Haaviston purkaneen työsuhteensa ja antanut toimistoapulaiselle määräyksen maksaa Haavistolle samana päivänä lopputilin pankin välityksellä. Luottamusmies on kertonut käsittäneensä asian myös siten, että Haavisto olisi ottanut lopputilin.

Kiivaaksi kuvatun keskustelun jälkeen Haavisto on mennyt aluesihteerin luokse ja ilmoittanut tulleensa irtisanotuksi. Aluesihteeri on kehottanut häntä palaamaan työpaikalle irtisanomisajaksi. Seuranneena aamuna työnjohtaja on Haaviston työmaalla tavatessaan ilmoittanut, ettei Haavisto voinut jatkaa työtään, koska hän on itse edellisenä päivänä purkanut työsuhteensa ja hänelle on maksettu lopputili.

Keskustelun aikana työnjohtaja ei ole puhunut Haaviston työsuhteen irtisanomisesta eikä purkamisesta. Työnjohtajan lausumaa toisen työpaikan etsimisestä ei sellaisenaan voida pitää ilmoituksena työsuhteen päättämisestä varsinkaan, kun se on ollut sisällöltään ehdollinen.

Haavisto on kertomansa mukaan käsittänyt tulleensa irtisanotuksi, kuten hän on aluesihteerille heti keskustelun jälkeen kertonut. Haaviston kiivastuksissaan työnantajalle esittämä lausuma tilin maksamisesta pankkiin ei riidattomasti osoita hänen tarkoitustaan päättää työsuhteensa. Se on yhtä hyvin ymmärrettävissä vain hänen puoleltaan kärjistetyssä muodossa esitetyksi muistutukseksi työsuhteen päättämisessä noudatettavasta menettelytavasta.

Työsuhteen päättäminen - tapahtuipa se kumman osapuolen puolelta - edellyttää sitä tarkoittavaa selvästi ilmoitettua tahdonilmaisua. Työtuomioistuimen mielestä asiassa ei ole näytetty, että Haaviston riidanluonteisen keskustelun kuluessa esittämä lausuma olisi annettu sillä tavoin, että se olisi käsittänyt sitovan ilmoituksen hänen puoleltaan tapahtuneesta työsuhteen purkamisesta. Se on pikemminkin ollut luonteeltaan vastaus työnjohtajan lausumaan.

Haaviston käyttäytyminen keskustelua seuranneena päivänä osoittaa, että hän on halunnut työsuhteensa jatkuvan.

Yhtiö ei ole näissä olosuhteissa perustellusti voinut katsoa Haaviston työsuhteen tulleen puretuksi hänen toimestaan. Haaviston työsopimuksen päättämiseen, joka on tapahtunut yhtiön toimesta sen käsitellessä työsopimusta purkautuneena, ei ole ollut sen purkamiseen tai irtisanomiseen irtisanomissuojasopimuksen mukaan oikeuttavaa perustetta. Yhtiö on näin ollen velvollinen suorittamaan Haavistolle korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisen menettelyn johdosta. Haaviston oma käyttäytyminen on kuitenkin otettava huomioon korvauksen määrää olennaisesti alentavana seikkana.

Asiassa on esitetty monissa kohdissa ristiriitaista selvitystä. Tähän nähden asiassa on jäänyt näyttämättä, että Putkijohtotyönantajainliitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen asian tutkimista vastaan esitetyistä oikeudenkäyntiväitteistä raukeaa, koska niistä on luovuttu.

Arvo Aaltonen Oy velvoitetaan suorittamaan Haavistolle irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuna korvauksena hänen työsuhteensa sopimuksen vastaisesta päättämisestä 15 000 markkaa 16 prosentin korkoineen asian vireille tulopäivästä heinäkuun 12 päivästä 1989 lukien.

Kanne hylätään muutoin.

Asian sekavaan ja tulkinnanvaraiseen laatuun nähden Rakennustyöläisten Liitto saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Iirola, Pohjanoksa, Kontio, Hölttä ja Korpela.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Kontio, jonka lausumaan jäsen Pohjanoksa yhtyi, lausui seuraavaa:

Katson, että vallinneessa tilanteessa työnantajalla on ollut perusteltu syy katsoa Haaviston purkaneen työsuhteensa. Kun työnantajalla ei ole työehtosopimuksen tai muullakaan perusteella velvollisuutta hyväksyä työsopimuksen purkamisen peruuttamista, Haaviston työsuhde on mielestäni päättynyt hänen itsensä suorittaman purkamisen johdosta. Hänellä ei näin ollen ole oikeutta vaatimaansa korvaukseen. Samalla tavoin kuin tuomiossa jätän lausunnon antamisen asian tutkimista vastaan tehdyistä oikeudenkäyntiväitteistä raukeamaan, mutta hylkään kanteen kaikilta kohdiltaan.

Asian laadun vuoksi Putkijohtotyönantajainliitto ja Arvo Aaltonen Oy saavat kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.