29.11.1989

Kanteen perustelut

Paperiliitto on lausunut, että Wihuri Oy oli vuoden 1987 alusta luopunut tappiolliseksi katsomastaan tapettituotannosta Sanduddin tehtaalla Vantaalla. Wihuri Oy oli myynyt tuotantoyksikön Tapetti Oy:lle. Myynti oli merkinnyt tapettituotannon lopettamista Vantaan tehtaalla ja siellä työskennelleiden työntekijöiden työsuhteiden irtisanomista. Tehtaan 48:n työntekijän työsuhteet olivat päättyneet vuoden 1987 aikana.

Wihuri Oy:ssä oli aikaisemmin saneeraustoimien yhteydessä maksettu irtisanotuille työntekijöille lomaltapaluurahaa lomakorvauksen yhteydessä työsuhteen päättyessä. Työntekijät olivat olettaneet, että yhtiö menettelisi tälläkin kerralla samalla tavalla. Työnantaja oli aluksi luvannut noudattaa aikaisempaa käytäntöä, mutta kieltäytynyt sittemmin lomaltapaluurahojen maksamisesta.

Työntekijät olivat edellyttäneet työnantajan maksavan heille puolet lomaltapaluurahasta työehtosopimuksen määräämänä ennakkona, jota osaa eivät koskeneet lomaltapaluuta koskevat edellytykset. Työnantajan kieltäydyttyä oli asiassa laadittu erimielisyysmuistio 20.2.1987. Paperiliitto ja Työnantajain Yleinen Ryhmä olivat neuvotelleet asiasta 23.4.1987 pääsemättä yksimielisyyteen.

Työehtosopimuksen mukaan lomaltapaluurahasta puolet suoritettiin ennakkona vuosilomapalkan maksamisen yhteydessä. Tätä osaa eivät koskeneet työehtosopimuksen lomaltapaluuta koskevat edellytykset. Vuosilomalain mukaan työsuhteen päättyessä oli maksettava lomakorvaus, mikäli työntekijä ei ollut voinut pitää vuosilomaansa. Työntekijäpuolen kannan mukaan lomaltapaluurahan ennakko oli osa lomakorvausta. Wihuri Oy:ssä oli aikaisemmin käytännössä tulkittu työehtosopimusta työntekijöiden esittämällä tavalla.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työntekijöiden työsopimusten päättyessä ennen lomakauden alkua on puolet lomaltapaluurahasta työehtosopimuksen mukaan maksettava osana työntekijöille suoritettavasta lomakorvauksesta.

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä, jonka lausumaan jutussa kuultuina Wihuri Oy ja Tapetti Oy osaltaan ovat yhtyneet, on lausunut, että lomaltapaluurahaa koskeva määräys oli otettu Työnantajain Yleisen Ryhmän tapettiteollisuusjaostoa koskevaan työehtosopimukseen ensimmäisen kerran 27.4.1972. Määräys oli ollut samansisältöinen samaan aikaan eri teollisuudenalojen työehtosopimuksiin otettujen lomaltapaluurahaa koskevien määräysten kanssa. Sopimusmääräyksessä oli tuolloin lähdetty siitä, että vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritettaisiin lomaltapaluurahana 10 prosenttia hänen lakisääteisen vuosilomansa palkasta. Vuosien mittaan sopimusmääräystä oli lomaltapaluurahan suuruuden ja joidenkin sanontojen osalta jonkin verran muutettu. Määräystä oli vuosina 1974-1976 voimassa olleessa työehtosopimuksessa tarkennettu seuraavasti:

"Lomaltapaluurahaa maksetaan lomalta eläkkeelle siirtyvälle työntekijälle sekä työntekijälle, joka asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen palaa työhön palvelukseen kutsutun asevelvollisen työ- ja virkasuhteen jatkumisesta annetun lain edellyttämällä tavalla".

Määräystä oli vuonna 1976-1977 voimassa olleessa työehtosopimuksessa muutettu. Se kuului muutetulta osaltaan seuraavasti:

"Vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvälle työntekijälle maksetaan lomaltapaluuraha edellä mainittuna prosenttina siitä vuosilomapalkasta ja mahdollisesta vuosilomakorvauksesta, johon työntekijä on oikeutettu".

Lomaltapaluurahan ennakkoa koskeva määräys oli otettu vuonna 1984 työehtosopimukseen samansisältöisenä kuin se oli voimassa olevassa sopimuksessa.

Tapetti Oy oli 31.12.1986 allekirjoitetulla kauppakirjalla ostanut Wihuri Oy:n Sanduddin tehtaan tapettiteollisuuden koneet ja laitteet sekä varaston. Tapetti Oy oli irtisanonut kaikki liikkeen luovutuksen yhteydessä siirtyneet työntekijät siten, että työntekijöiden työsuhteet olivat päättyneet viimeistään vuoden 1987 toukokuun alkupuolella.

Wihuri Oy:ssä ei ollut ollut kanteessa väitettyä työehtosopimuksen soveltamiskäytäntöä. Vuosina 1982 ja 1984, jolloin Wihuri Oy:stä oli siirtynyt työntekijöitä työttömyyseläkkeelle, oli lomaltapaluurahan maksamisesta lomakorvauksen yhteydessä ollut puhetta. Tuolloin oli ollut kuitenkin kysymys neuvotteluun perustuvasta kokonaisratkaisusta. Joidenkin työntekijöiden siirryttyä vapaaehtoisesti työttömyyseläkkeelle oli heille maksettaviin korvauksiin saattanut sisältyä myös lomaltapaluurahan osuus lomakorvauksesta. Tapaukset olivat kuitenkin olleet kertaluonteisia erillisratkaisuja, eikä niistä voitu saada ohjetta työehtosopimuksen tulkinnalle. Tavallisessa irtisanomistilanteessa ei Wihuri Oy:ssä eikä Tapetti Oy:ssä ollut maksettu lomaltapaluurahaa lomakorvauksen yhteydessä eikä sitä edes ollut vaadittu.

Työnantaja ei Paperiliiton väittämin tavoin ollut nyt käsiteltävänä olevan asian neuvotteluvaiheessa luvannut noudattaa aikaisempaa käytäntöä.

Vaikka Wihuri Oy:ssä olisikin joissakin tilanteissa lomakorvauksen yhteydessä maksettu myös lomaltapaluurahaa ja ne olisivat rinnastettavissa nyt kysymyksessä olevaan tilanteeseen, ei tuollaisella menettelyllä voitu muuttaa työehtosopimuksen määräyksen sisältöä sen sanamuodon ja yleisesti työmarkkinoilla noudatetun käytännön vastaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Kanteessa tarkoitetussa, tapettitehtaita ja niiden apuosastoja koskevassa vuosien 1986-1988 työehtosopimuksessa on sovittu, että työntekijä saa vuosiloman vuosilomalain mukaisesti eräin lisäyksin.

Työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdassa on määräys, jonka mukaan työntekijälle, joka palaa työhön vuosilomansa päätyttyä, maksetaan lomaltapaluurahana 50 prosenttia hänen työehtosopimuksen mukaisesta vuosilomapalkastaan. Lomaltapaluuraha on sovittu suoritettavaksi sen palkanmaksun yhteydessä, jolloin työntekijän palkka lomaltapaluupäivältä maksetaan. Samalla tavoin on meneteltävä kunkin lomanosan yhteydessä, jos vuosiloma on jaettu.

Työehtosopimuksen samassa kohdassa on sovittu, että lomaltapaluurahasta puolet suoritetaan ennakkona vuosilomapalkan maksamisen yhteydessä. Määräystä on täsmennetty siten, etteivät lomaltapaluun edellytykset koske lomaltapaluurahan ennakkoa, mutta se suoritetaan vain pisimmän lomanosan lomaltapaluurahasta.

Työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä lomaltapaluurahan tai sen ennakon maksamisesta lomakorvauksen yhteydessä. Työtuomioistuimen mielestä siitä, että työehtosopimuksen mukaan lomaltapaluuraha maksetaan vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvälle työntekijälle ja eräässä tapauksessa myös asevelvollisuutensa suorittaneelle, työhön palaavalle työntekijälle, voidaan päätellä, että näissä tilanteissa lomakorvauksen yhteydessä on myös maksettava lomaltapaluuraha. Tätä käsitystä tukee se, että eläkkeelle siirtyvän työntekijän saamasta lomakorvauksesta on aikaisemmin voimassa olleiden työehtosopimusten mukaan määrätty maksettavaksi lomaltapaluuraha.

Vuosilomapalkalla vuosilomalain mukaan tarkoitetaan vuosiloman ajalta maksettavaa palkkaa. Vuosiloma on pääsääntöisesti annettava 2.5. - 30.9. välisenä lomakautena ja loman pituus määräytyy työsuhteen kestoajan ja lomakautta edeltäneen lomanmääräytymisvuoden täysien työssäolokuukausien mukaan.

Kun lomaltapaluuraha ja myös sen ennakon maksaminen työehtosopimuksessa on kytketty vuosilomapalkan maksamiseen, jota vuosilomalain mukaan säännönmukaisesti suoritetaan vain lomakautena, työtuomioistuimen mielestä ei työehtosopimuksen määräysten sanamuoto eikä sen sisältö tue sitä kanteessa esitettyä vaatimusta, että puolet lomaltapaluurahasta olisi lomaltapaluurahan ennakkona maksettava lomakorvauksen yhteydessä, jos työntekijän työsuhde päättyy ennen lomakauden alkamista.

Paperiliitto on perustellut kanteessa esittämäänsä käsitystä työehtosopimuksen oikeana pitämästään sisällöstä sillä, että Wihuri Oy:ssä olisi vuosina 1982 ja 1984 taloudellisista ja tuotannollisista syistä suoritettujen irtisanomisten yhteydessä muodostunut sellainen työehtosopimuksen veroinen käytäntö, jonka mukaan lomakor

vauksen yhteydessä on maksettava lomakorvauksen ennakkona puolet lomaltapaluurahasta.

Todistajana kuulustellun yhtiössä noina vuosina toimineen pääluottamusmiehen kertoman mukaan tuolloin irtisanotuille työntekijöille on maksettu lomaltapaluurahan se osa, joka maksetaan lomalle lähdettäessä, mutta ei muuta osaa. Yhtiön puolelta on taas esitetty, että kumpaisellakin kerralla on sovittu kokonaisratkaisusta, johon lomaltapaluurahan maksaminen on sisältynyt eräänä kohtana lähinnä eläkkeelle siirtyvien työntekijöiden saattamiseksi työssä ollessa saamaansa palkkaa vastaavalle eläketasolle.

Selvityksen mukaan lomaltapaluurahan ennakkoa koskevat määräykset on otettu työehtosopimukseen ensimmäisen kerran vasta vuonna 1984. Työtuomioistuimen mielestä ei sen vuoksi vuonna 1982 sovitusta menettelystä Wihuri Oy:ssä ole mahdollista tehdä päätelmiä lomaltapaluurahan ennakkoa koskevan määräyksen tulkinnasta. Kun jutussa ei ole näytetty, että asianosaisliitot olisivat olleet osallisena vuonna 1984 suoritetuissa lomaltapaluurahaa koskevissa järjestelyissä, asiassa on jäänyt näyttämättä, että tehdyt ratkaisut olisivat muodostuneet liittoja sitovaksi käytännöksi.

Paperiliitto on kanteensa perusteeksi tuonut myös esiin Wihuri Oy:ssä vuoden 1986 lopussa suoritetun Vantaalla olevan tapettituotannon lopettamisen yhteydessä toimeenpantuja työntekijöiden irtisanomisia koskevat järjestelyt. Wihuri Oy on 31.12.1986 tehdyllä kaupalla myynyt puheena olevan tuotantoyksikkönsä Tapetti Oy:lle. Tapetti Oy:ssä käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa on sen jälkeen selvitetty työntekijöiden oikeuksia.

Luottamusmiesten todistajina kertoman mukaan tammikuun alussa 1987 pidetyssä neuvottelussa, jossa on ollut mukana myös Paperiliiton edustaja, on Wihuri Oy:n sisäiseen johtokuntaan kuuluva yhtiön edustaja heidän kanssaan sopinut, että puolet lomarahasta maksettaisiin irtisanomisten yhteydessä. Yhtiön edustajan todistajana kertoman mukaan asia on esitetty hänelle siten, että työehtosopimuksen mukaan lomaltapaluurahan ennakko kuuluisi maksaa, jolloin hän on sanonut hyväksyvänsä työehtosopimuksen mukaisen menettelyn. Kohta tämän jälkeen 20.1.1987 pidetyssä neuvottelutilaisuudessa asia on ollut jälleen esillä Tapetti Oy:n ja Paperiliiton edustajien sekä luottamusmiesten välillä. Neuvottelutilaisuudesta laaditun pöytäkirjan mukaan lomapalkoista ja lomaltapaluurahasta on sovittu seuraavasti: "Maksaminen työehtosopimuksen mukaan lomaraha ja puolet lomaltapaluurahasta irtisanomisajan loppuun. Työnantaja ottaa selvää lomaltapaluurahan maksamisesta".

Työtuomioistuimessa on kuulusteltu todistajina neuvotteluun osallistuneita työntekijä- ja työnantajapuolen edustajia. Työntekijäpuoli on jäänyt neuvottelussa siihen käsitykseen, että tuolloin on sovittu siitä, että irtisanottaville työntekijöille maksettaisiin lomakorvauksen yhteydessä puolet lomaltapaluurahasta ja työnantaja ottaisi selkoa, tulisiko työehtosopimuksen mukaan työntekijöille maksaa lomaltapaluuraha kokonaisuudessaan. Työnantajapuolen edustajien käsityksen mukaan taas työnantajan asiaksi neuvottelussa on jäänyt ottaa selvää, kuuluisiko irtisanottaville työntekijöille työehtosopimuksen nojalla maksaa lomaltapaluurahaa vai ei. Irtisanotuille työntekijöille ei ole maksettu lomaltapaluurahaa eikä sen ennakkoakaan.

Työtuomioistuimen mielestä 20.1.1987 pidetyssä neuvottelussa laaditun pöytäkirjan sisällöstä esitetty selvitys on jäänyt niin ristiriitaiseksi ja tulkinnanvaraiseksi, ettei sen voi katsoa osoittavan, että tuolloin olisi tehty lomaltapaluurahan ennakon maksamisesta sellainen paikallinen sopimus, joka voitaisiin ottaa työehtosopimuksen kysymyksessä olevan määräyksen tulkinnan perusteeksi.

Kun asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä asianosaisliitot ovat määräyksen työehtosopimukseen ottaessaan tarkoittaneet sen oikeaksi sisällöksi, asiassa on jäänyt näyttämättä, että lomaltapaluurahan ennakon maksamista koskevaa määräystä olisi vastoin sen sanamuotoa tulkittava niin väljästi kuin kanteessa on vaadittu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työnantajain Yleinen Ryhmä, Wihuri Oy ja Tapetti Oy saavat asian laadun huomioon ottaen pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Uski, Nouro, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.