18.1.1989

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on lausunut, että Rovaniemellä sijaitseva Centrumtavaratalo oli vuosien 19861987 vaihteessa tehdyn päätöksen mukaan muutettu Osuuskunta Ekayhtymän Ekamarketiksi. Muutosvaiheen yhteydessä oli neuvoteltu muun muassa tavaratalon työntekijöiden Pirkko Lakkalan ja Helli Maunun siirtämisestä osaaikatyöhön.

Tuolloin oli sovittu, että heidän työsopimuksensa muutettaisiin 2.5.1987 lukien osaaikatyötä koskeviksi.

Tosiasiassa kuitenkin Lakkala ja Maunu olivat työskennelleet kokopäivätyöntekijöinä 15.10.1987 saakka, jolloin heidät oli osa-aikaistettu. Tätä ennen olivat edellytykset Lakkalan ja Maunun siirtämisestä kokopäivätyöstä osa-aikatyöhön jo kuitenkin rauenneet. Se oli johtunut siitä, että työnantajan palvelukseen oli palkattu jo muutamaa kuukautta ennen Lakkalan ja Maunun siirtoa osa-aikatyöhön uusia työntekijöitä.

Työnantajalla olisi ollut velvollisuus peruuttaa Lakkalan ja Maunun siirto osa-aikatyöhön ja tarjota heille edelleen kokopäivätyötä. Koska työnantaja ei ollut peruuttanut siirtoa, työnantaja oli syyllistynyt työehtosopimuksen rikkomiseen.

Lakkalalle ja Maunulle olisi ollut työtä kokopäivätoimisesti. Työnantaja oli itsekin myöntänyt, että yrityksen uudelleen järjestelyn jälkeen myynti oli lisääntynyt yli tavoitteen ja painottunut entistä enemmän viikonloppuihin, jolloin ruuhka-aikoja oli jouduttu tasaamaan lisätunneilla. Sen johdosta ei osuuskunnalla ollut ollut enää lokakuussa 1987 perustetta yksipuolisesti muuttaa Lakkalan ja Maunun työaikaa.

Lakkalan ja Maunun siirrosta osa-aikatyöhön oli neuvoteltu Liikealan ammattiliiton ja Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n Oulun toimiston välillä, mutta asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Liikealan ammattiliitto oli lähettänyt Kaupan Työnantajaliitto KTL:lle ilmoituksen erimielisyysmuistiosta 12.5.1988 ja pyytänyt jatkoneuvotteluja keskusliittojen välillä. Kaupan Työnantajaliitto KTL ei kuitenkaan ollut suostunut jatkoneuvotteluihin. Liittoneuvottelut olivat päättyneet riitaisina.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osuuskunta Eka-yhtymä oli menetellyt virheellisesti osa-aikaistaessaan Lakkalan ja Maunun 15.10.1987, sekä tuomitsemaan osuuskunnan työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Osuuskunta Eka-yhtymä ja Kaupan Työnantajaliitto KTL ovat lausuneet, että osa-aikatyöntekijöitä koskevan lisäpöytäkirjan 2 §:n 1 kohtaan liittyvän pöytäkirjamerkinnän toisessa kappaleessa todettiin, että sovittua keskimääräistä viikkotyöaikaa ei tarkistettu, jos osa-aikatyöntekijä oli työskennellyt perustellusta syystä väliaikaisesti yli sovitun viikkotyöajan.

Lakkala ja Maunu olivat työskennelleet kesäkautena yli sovitun 30:n viikkotunnin, minkä jälkeen heidän työaikansa oli muutettu keskimäärin 30:een viikkotuntiin. Keväällä 1987 oli riidattomasti sovittu heidän osa-aikaistamisestaan.

Asiaa oli käsitelty työpaikalla työnantajan ja luottamusmiehen välisissä neuvotteluissa, jotka olivat päättyneet erimielisinä. Erimielisyysmuistio oli laadittu ja allekirjoitettu 21.12.1987.

Asianosaisliittojen välisistä neuvotteluista oli 27.4.1988 laadittu ja allekirjoitettu pöytäkirja, jossa oli todettu asian jääneen erimieliseksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Osuuskunta Eka-yhtymä ja Kaupan Työnantajaliitto KTL ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Rovaniemellä sijaitseva Centrum-tavaratalo on vuosien 1986 - 1987 vaihteessa tehdyn päätöksen mukaan 26.5.1987 lukien muutettu Osuuskunta Eka-yhtymän Eka-marketiksi. Muutos on käytännössä merkinnyt sitä, että asiakkaitten henkilökohtaista palvelua on vähennetty ja kassojen määrää on lisätty siirtämällä muun muassa osa myyjistä kassatyöhön.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan uudelleen järjestelyn yhteydessä lähes 30:n työntekijän työsopimukset on muutettu osa-aikatyötä koskeviksi. Heidän joukossaan ovat olleet kaikki 11 kassanhoitajaa, lukuun ottamatta heidän esimiestään. Kokopäiväisiksi työntekijöiksi on kaikkiaan jäänyt vain muutamia työntekijöitä, kuten esimerkiksi lihamestari ja osastopäälliköt. Joitakin työntekijöitä on myös irtisanottu taloudellisista ja tuotannollisista syistä.

Toimeenpantujen järjestelyjen yhteydessä on myös Lakkalan ja Maunun työsopimuksia sovittu muutettavaksi siten, että heidän säännöllinen 40:n tunnin viikkotyöaikansa tulisi alenemaan 30:een tuntiin ja että he muuttuisivat osa-aikatyöntekijöiksi 2.5.1987 alkaen. Selvityksen mukaan heille on ryhdytty maksamaan kuukausipalkan sijasta tuntipalkkaa, joka on työehtosopimuksen mukainen osa-aikatyöntekijöiden palkkausmuoto.

Tavaratalon johtaja on todistajana kuulusteltaessa kertonut sopineensa Lakkalan ja Maunun kanssa luottamusmiehen läsnäollessa viikkotuntimäärän lisäämisestä 40:een tuntiin viikossa lomakaudeksi 1987, minkä jälkeen he jatkaisivat 30-tuntisen viikkotyöajan noudattamista. Todistajana kuulusteltuna työpaikan luottamusmies on puolestaan kertonut, että hän on neuvotellessaan yhdessä Lakkalan ja Maunun sekä tavaratalon johtajan kanssa sopinut siitä, että Lakkala ja Maunu saisivat vuosilomien alkaessa lisää työtunteja. Luottamusmiehen ilmoituksen mukaan Lakkalan ja Maunun työtuntien vähentämisen syyksi on syksyllä 1987 ilmoitettu loma-ajan päättyminen.

Lakkalan ja Maunun siirryttyä osa-aikatyöhön työnantaja on palkannut kolme niin sanottua satunnaisesti työhön kutsuttavaa työntekijää ja sopinut erään irtisanotun työntekijän kanssa osa-aikatyöstä. Tilapäiset kassanhoitajat ovat tavaratalon johtajan laskelmien mukaan työskennelleet ilmeisesti kesäaikana keskimäärin neljä tuntia päivässä perjantaisin tai lauantaisin ja toimineet sairaslomansijaisina. Yksi uusista tilapäisistä työntekijöistä on työskennellyt syys-, loka- ja marraskuussa 1987 keskimäärin kuusi tuntia päivässä, joka ainakin osaksi on johtunut toisen tilapäisen kassanhoitajan sairasloman sijaisuudesta.

Tavaratalon johtajan kertoman mukaan Lakkalan ja Maunun työajat ovat työtuntilistojen mukaan varsin usein sattuneet samoille ruuhkatunneille, jolloin tilapäiset työntekijätkin ovat olleet työssä. Luottamusmies on todistajana kuulusteltuna ollut sitä mieltä, että Lakkala ja Maunu olisi voitu pitää kokopäiväisinä työntekijöinä myös syksystä 1987 lähtien.

Asianosaisliitot ovat sopineet eräistä osa-aikatyövoiman käyttöön liittyvistä kannanotoista, jotka eivät kuitenkaan ole noudatettavina työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin. Kannanotoissa on todettu muun muassa, että osa-aikatyövoiman käytössä eräänä ongelmana on kokopäiväisten työntekijöiden siirtäminen yrityksissä osa-aikatyöntekijöiksi, jollaisissa tilanteissa tulisi noudattaa liittojen välisten eri sopimusten määräyksiä. Liitot ovat vielä todenneet, että työtuntien lukumäärää lisätessä tulee tutkia mahdollisuuksia tarjota lisätunteja työsuhteessa jo oleville osa-aikaisille työntekijöille.

Osa-aikatyöntekijöitä koskevan, työehtosopimuksena voimassa olevan lisäpöytäkirjan 2 §:n 1 kohtaan liittyvän pöytäkirjamerkinnän mukaan siinä tapauksessa, ettei sovittu keskimääräinen säännöllinen viikkotuntimäärä vastaa todellista työnteettämistarvetta, on viikoittainen keskimääräinen työaika sovittava todellisten olosuhteiden mukaiseksi. Samassa määräyksessä on sovittu siitä, ettei sovittua keskimääräistä viikkotyöaikaa tarkisteta, jos osa-aikatyöntekijä on perustellusta syystä työskennellyt väliaikaisesti yli sovitun viikkotyöajan.

Kanteessa ei ole kysymys siitä, että osuuskunta olisi menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti osa-aikaistaessaan Lakkalan ja Maunun keväällä 1987, josta heidän ja tavaratalon johdon välillä on sovittu. Asiassa esitetty selvitys osoittaa, että Lakkalan ja Maunun kanssa on sovittu lisätunteja käsittävästä työajasta kesäkuusta 1987 lukien etenkin vuosilomien, mutta ilmeisesti myös uuden järjestelmän käyttöön ottamisen aiheuttaman tarpeen takia. Työtuomioistuimen mielestä Lakkalan ja Maunun työtuntien lisäämisessä kesä- ja syksyajaksi 1987 on kysymys edellä mainitussa määräyksessä tarkoitetusta väliaikaisesta työskentelystä.

Työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä siitä, missä tapauksessa ja millä edellytyksillä työnantaja olisi velvollinen muuttamaan osa-aikaisen työntekijän työsuhteen kokopäiväiseksi. Työtuomioistuimen mielestä edellä mainittu pöytäkirjan määräys on ymmärrettävä menettelyohjeeksi osa-aikatyöntekijän työajan määrittämisessä, mutta siihen ei voida katsoa sisältyvän velvollisuutta muuttaa osa-aikaisen työntekijän työsuhteen luonnetta toisenlaiseksi.

Kun otetaan huomioon tavaratalossa uudelleen järjestelyjen jälkeen olevien osa-aikaisten työntekijöiden varsin huomattava kokonaismäärä, ei siitä seikasta, että osuuskunnan palvelukseen on kerrotuin tavoin otettu tilapäisiä osa-aikaisia kassanhoitajia poissaoloista ja muista satunnaisista tarpeista johtuvaan kassanhoitotyöhön, voida tällaista tilannetta koskevan työehtosopimuksen määräysten puuttuessa johtaa osuuskunnalle työnantajana velvollisuutta muuttaa Lakkalan ja Maunun työsuhteita kokopäiväisiksi.

Edellä olevilla perusteilla ja kun siis Lakkalan ja Maunun kesä-lokakuussa 1987 tekemä 30 viikkotuntia pitempi työaika on johtunut perustellusta syystä ja ollut luonteeltaan väliaikainen, osuuskunta ei ole menetellyt työehtosopimuksen tai puheena olevan pöytäkirjan määräysten vastaisesti ryhtyessään 15.10.1987 lukien noudattamaan heidän työsuhteissaan työsopimuksissa sovittua 30:n viikkotunnin työaikaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Osuuskunta Eka-yhtymä saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Virtanen, Niskanen, Kolula ja Sulkunen

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Lakkalan ja Maunun työsuhteet ovat niiden osa-aikaistamista koskevasta sopimuksesta huolimatta tosiasiassa jatkuneet aina 15.10.1987 saakka siten, että molemmat ovat 2.5.-15.10.1987 välisenä aikana tehneet viikoittain vähintään 40 työtuntia. Pääkäsittelyssä on tosin esitetty selvitystä siitä, että jonakin tai joinakin viikkoina mainittujen työntekijöiden työtuntimäärä olisi ollut edellä tätä kerrottua alhaisempi. Esivalmistelussa työnantajaliiton puolesta lausuttuun nähden tätä selvitystä ei kuitenkaan voida ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa.

Näin ollen katson, että Lakkalan ja Maunun työsopimusten osa-aikaistamisen täytäntöönpanoa on siirretty 15.10.1987 saakka. Lakkalan ja Maunun aikaisemmin antamat suostumukset heidän työsuhteidensa osa-aikaistamiseen eivät ole lokakuussa 1987 olleet voimassa, eikä työnantaja ole siten asiassa esitetyn selvityksen perusteella ollut oikeutettu yksipuolisesti osa-aikaistamaan heidän työsopimuksiaan 15.10.1987 alkaen.

Edellä mainituilla perusteilla vahvistan, että Osuuskunta Eka-yhtymä on menetellyt työehtosopimuksen liitteenä olevan osa-aikatyöntekijöitä koskevan pöytäkirjan 2 §:n 1 kohdan vastaisesti osa-aikaistaessaan Lakkalan ja Maunun 15.10.1987 lukien.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi hylkään asiassa esitetyt hyvityssakkovaatimukset.

Velvoitan Osuuskunta Eka-yhtymän korvaamaan Liikealan ammattiliiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.