TT:1988-147
- Asiasanat
- Kelpoisuus työehtosopimuksen solmimiseen , Lausuntoasia , Työehtosopimuksen syntyminen , Työtuomioistuimen toimivalta lausuntoasiassa , Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annettu laki
- Tapausvuosi
- 1988
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:1988/L 2
Kysymys työnjohtajan kelpoisuudesta solmia osuuskuntaa sitova työehtosopimus ja siitä, käsittikö työntekijäliiton julistaman valtakunnallisen lakon ja työnantajaliiton julistaman työsulun aikana tehty työehtosopimukseksi otsikoitu sopimus luvan töiden tekemiseen eräällä työmaalla.
Lausunnon pyytäjä:
Huittisten kihlakunnanoikeus
Kuultavat
Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y.
Keskusosuuskunta Hankkija
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ja Keskusosuusliike Hankkija, nykyisin Keskusosuuskunta Hankkija ovat tehneet 14.4.1986 päivätyn työehtosopimukseksi otsikoidun sopimuksen, jossa sanotaan muun muassa seuraavaa:
------------------------------------------------
1. Yllämainitun yrityksen ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ry:n järjestäytyneiden työntekijöiden välisiin työsuhteisiin noudatetaan sähköasennusalan työehtosopimusta siten, että päättyneen työehtosopimuksen (28.2.1986) ehdot ovat muuten voimassa, mutta palkoista, erikoislisistä ja korvauksista on sovittu erikseen (liite 1).
2. Työkohtaisuuslisistä on työnantajan ja työntekijäin kesken sovittu erikseen (liite 2).
3. Yrityksen työt ovat vapaat Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ry:n julistamista työlakoista seuraavin rajoituksin:
Ydinvoimalaitoksissa tehtävät sähköasennus-, korjaus-, huolto-, ja revisio- (tarkistus) työt ovat kielletty ja niiden vapautumisesta ilmoitetaan erikseen.
4. Tämä sopimus on voimassa sähköasennusalalla seuraavaksi solmittavan työehtosopimuksen loppuun ja sen jälkeenkin kuukauden irtisanomisajoin.
Kun uusi työehtosopimus ja siinä olevat palkkamääräykset tulevat voimaan, liite 1 voimassaolo päättyy samanaikaisesti.
------------------------------------------------
LIITE 2
TYÖKOHTAISUUSLISÄSOPIMUS
Työnantaja: Klo Hankkija, Huittinen ja em. yrityksen Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ry:n ammattiosaston jäseninä olevat työntekijät ovat tehneet seuraavan työkohtaisuuslisäsopimuksen:
Tavallisena aikatyönä tehtäväksi sovitusta työstä maksetaan normaalituntipalkka. Lisäksi palkkaryhmissä 3-7 maksetaan lisää, jonka suuruus on pennimääräinen.
Palkkaryhmä Lisä
------------------------------------------------
KÄSITTELY KIHLAKUNNANOIKEUDESSA
Kanne
Sähköasentajat Kai Juhani Helin, Pekka Hiljanen, Jari Nousiainen, Rainer Väinö Ojala, Jouni Antero Rantanen ja Arto Salonen ovat Keskusosuuskunta Hankkijaa vastaan Huittisten kihlakunnanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausuneet, että he olivat olleet toistaiseksi voimassa olevaksi tarkoitetussa työsopimussuhteessa Keskusosuuskunta Hankkijan palveluksessa. Työsopimukset oli tehty Huittisissa. Hiljasen työsuhde oli päättynyt 5.9.1986, Rantasen työsuhde 8.8.1986 ja Nousiaisen työsuhde 22.9.1987. Muiden työsuhteet jatkuivat edelleen.
Kantajina olevat sähköasentajat olivat keväällä 1986 työskennelleet Keskusosuuskunta Hankkijan Huittisissa olevan teollisuuspalvelun työkohteissa Huittisissa ja Vampulassa. Sähköasennusalalla yleissitovana noudatettavan työehtosopimuksen voimassaolo oli päättynyt 28.2.1986, minkä jälkeen työnantaja- ja työntekijäliiton välillä oli kevään aikana ollut työtaisteluja. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton ja Keskusosuuskunta Hankkijan välillä oli kuitenkin 14.4.1986 tehty erillissopimus, jonka mukaan osuuskunnan ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liittoon kuuluvien järjestäytyneiden työntekijöiden välisiin työsuhteisiin noudatettiin sähköasennusalan työehtosopimusta siten, että jo päättyneen työehtosopimuksen ehdot olivat edelleen voimassa muutoin, mutta palkoista, erikoislisistä ja korvauksista sovittaisiin erikseen. Sopimus oli ollut kumpaakin osapuolta velvoittava ja myös työrauhavelvollisuus oli ollut molemminpuolinen.
Siinä tapauksessa, että työntekijä sopimuksen mukaisesti oli ollut työnantajan käytettävissä saamatta kuitenkaan työnantajasta riippuvasta syystä tehdä työtä, oli työnantajalla työsopimuslain 27 §:n 1 momentin mukaan velvollisuus maksaa työntekijälle palkka. Kaikki kantajina olevat sähköasentajat olivat ilmoittaneet olevansa työnantajan käytettävissä työsopimustensa mukaisesti, mutta työnantaja oli kuitenkin kieltänyt heidän työntekonsa huhtikuun 21. päivän 1986 ja seuranneen kesäkuun 27. päivän välisenä aikana. Työnteon estyminen oli johtunut pelkästään työnantajasta riippuvasta syystä, joten työnantaja oli velvollinen maksamaan työntekijöille palkan edellä mainitulta ajalta.
Kantajat ovat vaatineet Keskusosuuskunta Hankkijan velvoittamista suorittamaan heille maksamatta olevia palkkoja seuraavasti: Helinille 20 640 markkaa, Hiljaselle 20 916,48 markkaa ja odotusajan palkkaa 2 614,55 markkaa, Nousiaiselle 19 545,60 markkaa ja odotusajan palkkaa 2 443,20 markkaa, Ojalalle 22 717,44 markkaa, Rantaselle 19 860,48 markkaa ja odotusajan palkkaa 2 482,55 markkaa ja Saloselle 16 171,20 markkaa, kaikki erät korkoineen. Lisäksi kantajat ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.
Vastine
Keskusosuuskunta Hankkija on kanteeseen vastatessaan lausunut, että yrityksen Huittisten konttorin sähköasennusosasto oli keväällä 1986 saanut Broilertalo Oy:n uuden broilerpaloittelulinjan sähköasennusurakan. Paloittelulinjan laitteet olivat saapuneet asennuspaikalle 7.-8.4.1986. Linjan toimittaneen yrityksen asentajat olivat aloittaneet välittömästi paloittelulinjan asentamisen.
Työnantajaliiton julistama työsulku oli alkanut 9.4.1986 kello 6. Tästä huolimatta oli Keskusosuuskunta Hankkijan sähköasentaja ollut aluksi työssä työmaalla. Hän oli kuitenkin joutunut lähtemään työmaalta kesken työn ilmeisesti Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton kehotuksesta. Huittisten alue ei vielä tuolloin ollut kuulunut työntekijäliiton julistaman lakon piiriin. Sen jälkeen kun Broilertalo Oy:n edustaja oli ottanut yhteyttä Keskusosuuskunta Hankkijan edustajiin, oli Keskusosuuskunta Hankkijan ja luottamusmiehen välillä neuvoteltu siitä, kuinka Broilertalo Oy:n työt voitaisiin hoitaa. Kantajana oleva luottamusmies Ojala oli esittänyt työnjohtajalle, että kysymyksessä olevaa työmaata koskeva työlupa tehtäisiin hänen mukanaan olevalla lomakkeella, joka oli otsikoitu työehtosopimukseksi. Sopimusta tehtäessä ei ollut keskusteltu siitä, että se olisi tullut koskemaan myös muita työmaita. Työnjohtaja oli allekirjoittanut sopimuksen siinä uskossa, että se koski vain Broilertalo Oy:n työmaata. Työntekijäpuolen allekirjoitusta sopimukseen ei tuossa vaiheessa ollut ollut, koska luottamusmies oli ilmoittanut, että sopimus lähetettäisiin ammattiosastolle. Yksi sähköasentaja oli jatkanut tämän jälkeen töitä työmaalla.
Huhtikuun 21 päivänä 1986, jolloin työntekijäliitto oli laajentanut lakon koskemaan koko sähköasennusalaa, luottamusmies oli tuonut työnjohtajalle 14.4.1986 tehdyn sopimuksen. Sopimuksessa oli ollut kahden työntekijäliiton edustajan allekirjoitukset. Sopimuksen kohdassa 3 oli ollut valmiiksi painettuna ehto, jonka mukaan yrityksen työt olivat vapaat Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton julistamista työlakoista sopimuskohtaan merkittävin rajoituksin. Tähän kohtaan oli yksipuolisesti tehty lisäys, jonka mukaan ydinvoimalaitoksissa tehtävät sähköasennus-, korjaus-, huolto- ja revisio- tai tarkistustyöt olivat kielletty ja niiden vapautumisesta ilmoitettaisiin erikseen. Sopimukseen viitaten olivat kaikki Keskusosuuskunta Hankkijan Huittisten toimipisteessä työskentelevät sähköasentajat ilmoittautuneet töihin. Työnantajan edustajat olivat katsoneet kuitenkin tehneensä työlupahakemuksen ainoastaan Broilertalo Oy:n työmaalle. Työnantajan taholta sähköasentajille oli ilmoitettu, että työsulku oli edelleen voimassa, mutta että töitä Broilertalo Oy:n työmaalla jatkettaisiin. Työmaalla työskennellyt asentaja Salonen oli jatkanut työtään 21.-23.4.1986, jonka jälkeen hän oli poistunut työmaalta ilmeisesti työntekijäliiton kehotuksesta.
Työnantajan puolelta oli siten tehty sopimus, joka oli koskenut vain töiden jatkamista Broilertalo Oy:n työmaalla. Työnjohtajan asemassa olevalla henkilöllä ei ollut valtuutusta tehdä työnantajaa sitovaa työehtosopimusta. Tämä myös työntekijäliiton edustajien oli täytynyt ymmärtää. Koska työnjohtaja oli tehnyt vain yhden työmaan töitä koskevan sopimuksen, eivät työntekijät voineet vedota syntyneeseen työehtosopimukseen.
Keskusosuuskunta Hankkija on vaatinut kanteen hylkäämistä ja kantajien velvoittamista korvaamaan osuuskunnan oikeudenkäyntikulut.
Kantajien vastaselitys
Kantajina olevat sähköasentajat ovat vielä lausuneet, että Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton ja Keskusosuuskunta Hankkijan välillä 14.4.1986 tehty erillinen työehtosopimus koski niitä töitä, joissa työntekijöinä olivat työntekijäliiton Huittisten työhuonekuntaan kuuluneet sähköasentajat ja jotka olivat Keskusosuuskunta Hankkijan Huittisten teollisuuspalvelun töitä. Epäselvyyttä ei ollut voinut vallita siitä, että kysymyksessä oli alueellisesti hyvin rajoitettu sopimus. Työehtosopimukseen liittyi työkohtaisuuslisiä koskeva sopimus sekä palkkoja, lisiä ja korvauksia koskeva liite. Liitteet oli työntekijöiden puolesta allekirjoittanut luottamusmies ja työhuonekunnan jäsen Nousiainen. Työntekijöillä ei ollut ollut oikeutta allekirjoittaa edes alueellisia, erillisiä työehtosopimuksia, vaan kaikkiin työehtosopimuksiin oli tullut saada liiton edustajien allekirjoitus. Kysymyksessä oli ollut vain muodollisuus. Liitto oli antanut nimenomaisen ohjeen siitä, että vain erillisiä työehtosopimuksia tuli tehdä eikä suinkaan yksityisiä työmaita koskevia sopimuksia.
Keskusosuuskunta Hankkijan puolelta sopimuksen oli voinut pätevästi ja osuuskuntaa sitovasti allekirjoittaa työnjohtaja. Keskusosuuskunta Hankkijan Huittisten osasto oli saanut toimia hyvinkin itsenäisesti ja osaston vastaavan johtajan lisäksi myös kysymyksessä olevalla työnjohtajalla oli ollut allekirjoitusoikeus neuvottelemissaan asioissa. Työnjohtajalla oli ollut vastaavan johtajan suullinen valtuutus yleisesti. Tässä tapauksessa työnjohtaja oli saanut vastaavalta johtajalta vielä puhelimitse erityisen valtuutuksen tehdyn sopimuksen allekirjoittamiseen. Työnjohtaja oli puhelimessa lukenut sopimuksen vastaavalle johtajalle ennen sen allekirjoittamista. Vastaava johtaja oli käydyssä puhelinkeskustelussa ilmoittanut, että sopimus voitaisiin hyväksyä sillä varauksella, että se koskisi ainoastaan Broilertalo Oy:n työmaata.
Luottamusmies Ojala oli tehnyt työnjohtalle selväksi sen, että erillisen työehtosopimuksen ja työkohtaisuuslisäsopimuksen tekeminen oli ainoa tapa, jolla töitä voitaisiin tehdä työtaistelun aikana. Luottamusmies oli myös nimenomaisesti ilmoittanut, että työntekijäpuolelta ei voitu antaa tiettyä työmaata koskevaa erillistä työlupaa, vaan liitto oli antanut ammattiosastoille selvän ohjeen, että ainoastaan erillinen työehtosopimus voitaisiin tehdä.
Sopimuksessa ei mikään osoittanut sitä, että se olisi tarkoitettu koskemaan vain Broilertalo Oy:n työmaata. Mikäli näin olisi sovittu, olisi se myös kirjoitettu sopimukseen.
Työehtosopimuksen sanamuoto oli täysin selkeä ja sen 3 kohdasta ilmeni, että kaikki yrityksen työt oli vapautettu työntekijäliiton lakoista.
Työnjohtaja oli allekirjoittanut työehtosopimuksen saamansa valtuutuksen rajoissa ja toiminut päämiehensä nimissä, joten Keskusosuuskunta Hankkija oli tullut sopimukseen sidotuksi. Sopimus oli tehty työnantajan eduksi, sillä sopimuksen johdosta osuuskunta oli saanut jatkaa töiden teettämistä. Sopimus sitoi tällä perusteella Keskusosuuskunta Hankkijaa kauppakaaren 18 luvun 3 §:n sisältämän oikeusohjeen nojalla.
Broilertalo Oy:n työmaalla kanteessa tarkoitettuna aikana oli ollut työssä ainoastaan sähköasentaja Salonen. Nousiainen, Ojala ja Rantanen olivat työskennelleet Huittisten pakastamon työmaalla, Helin Vampulan vanhainkodin työmaalla ja Hiljanen viljankuivaamolla. Kaikissa työkohteissa olivat työt olleet kesken, kun työnantaja oli 21.4.1986 aloittanut laittoman työsulkunsa.
Kanne perustui työsopimuslakiin. Kihlakunnanoikeudella oli mahdollisuus pyytää asiassa lausuntoa työtuomioistuimelta, mikäli se katsoi lausunnon hankkimisen tarpeelliseksi.
Vastaajan vastaselitys
Keskusosuuskunta Hankkija on vielä lausunut, että työnantajan tarkoituksena ei ollut ollut tehdä Huittisten toimipisteen kaikkia työmaita koskevaa työehtosopimusta, vaan sopimuksen tekemisen tarkoituksena oli ollut ainoastaan töiden käynnissä pitäminen Broilertalo Oy:n työmaalla. Tämä kävi ilmi myös vastaavan johtajan Huittisten sähköosaston työhuonekunnalle 21.4.1986 toimittamasta kirjeestä. Kirje oli annettu työntekijöille samana päivänä, jona he olivat ilmoittautuneet töihin. Työnantaja ei siten ollut syyllistynyt laittomaan työsulkuun. Työnantajaliiton virallisesti julistama työsulku oli alkanut 9.4.1986 ja työntekijäliitto oli 21.4.1986 laajentanut jo aikaisemmin aloittamansa lakon koskemaan myös Huittista.
Työnjohtaja oli allekirjoittanut 14.4.1986 päivätyn sopimuksen siinä uskossa, että asia työntekijäpuolen osalta käsiteltäisiin Vammalan ammattiosastossa. Sopimus oli kuitenkin allekirjoitettu Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton puolesta ja sopimusta oli täydennetty työntekijäliitossa yksipuolisesti sen tarkoitusta muuttaen.
Keskusosuuskunta Hankkija oli valtakunnallinen sähköurakointiyritys, jolla tuolloin oli ollut noin 18 alapistettä ja työssä 600-700 asentajaa. Tämän vuoksi oli selvää, että työnjohtajan asemassa olevalla henkilöllä ei ilman erillistä valtuutusta ollut ollut oikeutta työehtosopimuksen tekemiseen. Mikäli Keskusosuuskunta Hankkija olisi tehnyt erillisen työehtosopimuksen, olisi se tarkoitettu koskemaan koko yritystä ja sen olisi yrityksen puolesta allekirjoittanut ylin johto, jolla oli osuuskunnan nimenkirjoitusoikeus. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton olisi tullut ymmärtää asianlaita. Näin ollen vetoaminen erilliseen työehtosopimukseen oli varallisuusoikeudellista oikeustoimista annetun lain vastaista.
Vireillä olevassa jutussa oli kysymys siitä, oliko 14.4.1986 allekirjoitettua sopimusta pidettävä sellaisena työehtosopimuksena, jonka perusteella työnantajalla olisi velvollisuus maksaa kanteessa vaaditut palkkasaatavat. Asia tulisi jättää alioikeudessa tutkimatta, koska se työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan kuului työtuomioistuimen ratkaistavaksi.
NÄYTTÖ
Osuuskunta on kuulustuttanut jutussa todistajana 14.4.1986 tehdyn sopimuksen allekirjoittanutta työnjohtajaa, joka elokuun 1985 jälkeen oli toiminut pääasiassa työnjohtotehtävissä mutta osaksi myös sähköasennustöissä. Todistajan esimiehenä oli vastaava johtaja. Henkilöstöasiat olivat kuuluneet vastaavalle johtajalle ja ainoastaan työmaakohtaiset asiat olivat kuuluneet todistajalle. Tällaisia olivat muun muassa eri työmaihin liittyvien lisätöiden hyväksymiset. Vastaava johtaja oli ottanut uudet työntekijät työhön ja tehnyt työsopimukset heidän kanssaan.
Maalis-huhtikuussa 1986 Keskusosuuskunta Hankkijalla oli ollut Säkylässä tekeillä Broilertalo Oy:n urakkatyö. Työnantajaliitto oli julistanut työsulun ja jossain vaiheessa työmaalta oli poistunut myös siellä työssä ollut asentaja. Todistaja oli tämän jälkeen ottanut yhteyttä luottamusmieheen sopiakseen siitä, miten tärkeänä pidetty Broilertalo Oy:n työmaa saataisiin hoidettua.
Todistajan allekirjoittamaa 14.4.1986 päivättyä sopimusta tehtäessä puhetta oli ollut nimenomaan Broilertalo Oy:n työmaasta. Jossain vaiheessa todistaja oli kuitenkin esittänyt, että myös säästöpankin työmaalla saattaisi tulla muutostöitä, mutta Broilertalo Oy:n työt olivat tärkeimmät. Todistaja ei ollut kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että sopimus oli otsikoitu työehtosopimukseksi. Todistajan mieleen ei ollut edes tullut, että kysymys voisi olla työehtosopimuksesta. Todistajan asiana ei ollut tehdä työnantajan puolesta työehtosopimuksia. Sopimus oli ollut ainoastaan yhtä työmaata koskeva työlupa, joka oli ollut tarkoitus saattaa ammattiosaston käsiteltäväksi. Kun todistaja oli ollut kirjoittamassa sopimukseen lisäystä, jonka mukaan sopimus koskisi ainoastaan Broilertalo Oy:n työmaata, luottamusmies oli kieltänyt tekemästä lisäystä ilmoittaen, että asia käsiteltäisiin ammattiosastossa ja siellä tehtäisiin merkintä siitä, mitä työmaita lupa voi koskea.
Todistaja ei tiennyt, missä vaiheessa sopimuksen 3 kohtaan oli tehty ydinvoimaloita koskeva lisäys. Seuraavana päivänä sen jälkeen, kun sopimus oli tullut takaisin työnantajalle, olivat kaikki Huittisten työhuonekunnan asentajat ilmoittautuneet töihin. Jo sopimuksen saapumispäivänä olivat asentajat olleet aamulla paikalla. Sopimuksen saapumisvaiheessa oli asentaja Salonen mennyt Broilertalo Oy:n työmaalle työhön. Salonen oli jo samana päivänä tai ainakin seuraavana päivänä lähtenyt työmaalta kesken päivän. Työstä lähteminen ei ollut johtunut työnantajasta vaan ilmeisesti työntekijäliitosta saadusta ohjeesta. Kun todistajan tietoon oli tullut, mitä sähköasentajat olivat ymmärtäneet sopimuksen tarkoittavan, oli todistaja asiasta ymmällään ottanut yhteyttä vastaavaan johtajaan. Hän oli laatinut työhuonekunnalle selvityksen siitä, mitä työehtosopimuksella työnantajan käsityksen mukaan tarkoitettiin.
Ennen kysymyksessä olevan työehtosopimukseksi otsikoidun asiakirjan allekirjoittamista todistaja oli ollut puhelimitse yhteydessä vastaavaan johtajaan, jolle hän oli lukenut asiakirjan. Todistaja oli sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ollut yhteydessä sähköasennuspäällikköön, joka oli pitänyt sopimusta epäilyttävänä ja todennut, että sellaista ei lakon aikana olisi saanut tehdä. Todistaja oli tuolloin lohduttautunut sillä, että tehty sopimus ei koskenut muuta kuin Broilertalo Oy:n työmaata. Kun vastaava johtaja oli antanut työhuonekunnalle selvityksen asiasta ja työntekijät olivat poistuneet paikalta ja myös sähöasentaja Salonen Broilertalo Oy:n työmaalta, olivat todistaja ja ilmeisesti myös vastaava johtaja käsittäneet työehtosopimuksen rauenneeksi.
Osuuskunta on kuulustuttanut todistajana lisäksi palveluksessaan Huittisissa elokuuhun 1986 asti ollutta vastaavaa johtajaa, jonka mukaan työnantaja ei ollut antanut hänelle mitään kirjallisia valtuutuksia. Huittisten osasto oli toiminut itsenäisesti. Jos esimerkiksi kauppasopimusasioissa oli jälkeenpäin tiedusteltu valtuutuksia, oli ne toimitettu pyytäjälle. Todistajan alaisena oli ollut yksi työnjohtaja. Hänen toimivaltuuksiensa osalta todistaja totesi, että yleensä todistaja itse allekirjoitti sopimukset, mutta mikäli asiasta erikseen oli sovittu, oli työnjohtajalla ollut allekirjoitusoikeus neuvottelemissaan asioissa.
Broilertalo Oy oli ollut Keskusosuuskunta Hankkijan pitkäaikainen asiakas. Kun lakkotilanne oli ollut odotettavissa, Broilertalo Oy:n isännöitsijä oli ottanut yhteyttä ja tiedustellut mahdollisuuksia järjestää sähköhuolto mahdollisen lakon aikana. Yhtiöllä oli ollut pyrkimyksenä saada työmaalle ainakin yksi työntekijä lakon ja työsulun aikana. Broilertalo Oy oli saanut läänin eläinlääkäriltä lausunnon, että mikäli mahdollisia hihnanpysähdyksiä teurastustyössä tuli ja oli tautivaaraa, voitiin teurastukset hoitaa hätätyönä. Sittemmin asiasta oli neuvoteltu luottamusmiehen kanssa, minkä jälkeen työnjohtaja oli ottanut puhelimitse yhteyttä todistajaan ja kertonut, että heillä oli valmiina Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton sopimuslomake. Todistaja oli ilmoittanut, että sopimus voitiin hyväksyä, mutta sopimukseen tulisi tehdä rajaus, jonka mukaan se koski ainoastaan Broilertalo Oy:tä. Työnjohtaja ei ollut yksityiskohtaisesti lukenut läpi sopimustekstiä puhelimessa.
Todistaja ei ollut kiinnittänyt huomiota asiakirjan otsikointiin, koska tarkoituksena oli ollut sopia ainoastaan Huittisissa käsiteltävistä asioista ja ainoastaan Broilertalo Oy:tä koskevista töistä. Seuraava vaihe asiassa oli ollut se, että työnjohtaja oli soittanut todistajalle ja ilmoittanut kaikkien asentajien tulleen työhön. Todistaja oli itse mennyt paikan päälle ja ilmoittanut sähköasentajille, että sellaista sopimusta ei ollut tehty, että kaikki työntekijät tulisivat työhön. Todistaja oli laatinut asiasta myös kirjallisen selonteon Huittisten työhuonekunnalle, minkä jälkeen kaikki sähköasentajat olivat poistuneet työpaikalta. Myös Broilertalo Oy:n työmaalla ollut sähköasentaja Salonen oli poistunut työpaikalta. Pääkonttorista oli sittemmin pyydetty selvitystä siitä, miksi erillissopimus oli tehty.
Keskusosuuskunta Hankkija on kuulustuttanut vielä todistajana sen Turun kohteen sähköasennuspäällikköä, jonka kertoman mukaan Huittisten osasto oli kuulunut Tampereen alueeseen. Huittisten toimipisteessä työskentelevä työnjohtaja oli kuitenkin soittanut todistajalle ja kertonut tehneensä erillissopimuksen työkohtaisuuslisistä Säkylässä olevan Broilertalo Oy:n osalta. Työnjohtaja oli todennut nimenomaan työmaatilanteen huomioon ottaen tehneensä työnantajalle edullisen sopimuksen. Todistaja oli tiedustellut työnjohtajalta, minkä vuoksi tämä lakon aikana oli tehnyt tällaisia sopimuksia. Työnjohtaja oli tuolloin ilmoittanut keskustelleensa asiasta sitä ennen Huittisissa toimivan vastaavan johtajan kanssa. Todistaja oli työnjohtajan kanssa keskustellut nimenomaisesti työkohtaisuuslisästä Broilertalo Oy:n työmaan osalta. Todistaja oli tuolloin todennut, että tällaiset suurta työmaata koskevat asiat kuuluivat hätätyön piiriin ja kehottanut työnjohtajaa ottamaan yhteyttä Tampereen toimipisteen esimieheen.
Työntekijäliiton ja yritysten välillä oli tehty pieniä erillissopimuksia jonkin verran ja yksi tällainen oli juuri Broilertalo Oy:tä koskeva sopimus. Todistajan oman alueen luottamusmies oli esittänyt todistajalle, että heillä olisi myös tällainen sopimusehdotus allekirjoitusta varten. Tästä ehdotuksesta todistaja tiesi sen verran, että työkohtaisuuslisän taso oli ollut noin 12 markkaa. Sopimusehdotusta ei ollut kuitenkaan esitetty todistajalle. Syynä tähän oli ehkä ollut se, että todistajan organisaatiotasolla oltiin sopimuksen sisällöstä oltu selvillä siinä määrin, että sitä ei ollut nähty aiheelliseksi esittää hyväksyttäväksi. Samankaltaisia sopimuksia oli tarjottu ensisijaisesti pienille sähköurakoitsijoille sekä myöskin suuremmille urakoitsijoille, joissa ei ollut oltu näiden sopimusten taloudellisesta tasosta riittävästi selvillä. Tällaisten sopimusten pyrkimyksenä oli ollut saada lakko ja sulku murretuksi. Sikäli kuin erillissopimuksia oli tehty, olivat niitä työnantajapuolella tehneet työnantajaliittoon kuulumattomat sähköurakoitsijat.
KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ
Huittisten kihlakunnanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, oliko 14.4.1986 päivätyn sopimuksen allekirjoittaneella työnjohtajalla ollut asemansa ja toimivaltuutensa perusteella oikeus solmia Keskusosuuskunta Hankkijaa sitova 14.4.1986 päivätty työehtosopimukseksi otsikoitu sopimus ja oliko sopimuksen katsottava käsittävän työluvan myöntämisen Broilertalo Oy:n työmaalle.
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitolle ja Keskusosuuskunta Hankkijalle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.
Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on antanut näin kuuluvan lausunnon:
Keskusosuusliike Hankkijan ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä 14.4.1986 päivätty työehtosopimus, joka koskee Hankkijan Huittisten teollisuuspalvelun sähköasennustöitä, on syntynyt normaalissa järjestyksessä. Tämän vuoksi ja koska Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ei ole tiennyt eikä sen ole pitänytkään tietää Hankkijan puolelta sopimuksen allekirjoittaneen henkilön väitettyä valtuutuksen ylitystä, liitto katsoo työehtosopimuksen päteväksi ja Hankkijaa sitovaksi. Hankkijan ylempi johto ei ole sopimuksesta tiedon saatuaankaan ilmoittanut liitolle, ettei se pidä tehtyä sopimusta sitovana. Tehty työehtosopimus koskee kaikkia Hankkijan Huittisten teollisuuspalvelulla olleita sähköasennustöitä, joihin sitä olisi tullut soveltaa.
Keskusosuuskunta Hankkija on antanut näin kuuluvan lausunnon:
Kysymyksessä oleva, Keskusosuusliike Hankkijan ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ry:n väliseksi työehtosopimukseksi väitetty asiakirja ei ole Keskusosuusliikettä sitova pätevä työehtosopimus. Perustelemme näkemystämme jäljempänä.
Lähtötilanne
Broilertalo Oy:n edustaja oli ottanut yhteyttä Keskusosuusliike Hankkijan työnjohtajaan yhtiön broilerpaloittelulinjan sähkötöiden varmistamiseksi työnantajaliiton 9.4.1986 julistamasta työsulusta ja työntekijäliiton ilmoittamasta lakosta huolimatta. Tilaaja vetosi työn kiireellisyyteen ja mm. eläinlääkärin lausuntoon. Tilaaja siis tahtoi, että poikkeuksellisesti kohteen hätätyöluontoisuudesta johtuen sanotulla työmaalla työskenneltäisiin yhden sähköasentajan voimin kunnes hätätyöluontoisuus olisi poistunut.
Broilertalo Oy:n työmaalla toimiva työnjohtaja neuvotteli asiasta ammattiosaston edustajan kanssa tarkoituksenaan työsulusta ja uhkaavasta lakosta huolimatta saattaa Broilertalo Oy:n työmaa kuntoon.
Koko keskustelu koski siten vain yhtä kohdetta, Broilertalo Oy:tä, eikä kaikkia Huittisten toimipaikan työmaita.
Todettakoon, että työlupamenettely sai ko. puitteet, koska Sähköliitto oli ilmoittanut, että työtaisteluiden aikana hätätyötä ei saa teettää ellei liitolta haettu ja saatu työlupaa.
Keskustelut työnjohtajan ja luottamusmiehen välillä
Edellä mainitusta lähtökohdasta johtuen paikallisen työnjohtajan tavoitteena oli saada työlupa puheena olevalle työmaalle, jotta 21.4.1986 uhkaamassa olleen lakonkin aikana työskentely voisi jatkua. Mistään muista työkohteista saati työehtosopimuksen tekemisestä ei ollut kysymys eikä puhetta. Työnjohtajalla ei ollut tietoa työntekijäliiton toimiston osallistumisesta asiaan, vaan hän pyrki sopimukseen ammattiosaston kanssa kuten luottamusmieskin halusi.
Keskustelujen aikana luottamusmies esitti lomakkeen, jolla työlupa hänen mukaansa saataisiin. Hyvässä uskossa työnjohtaja allekirjoitti sopimuksen, vaikka työntekijäpuolen allekirjoitusta ei sopimukseen tullut. Luottamusmies ilmoitti, että sopimus lähetettäisiin ammattiosastolle allekirjoitettavaksi. Tässä vaiheessa ei ollut mitään puhetta sopimuksen ulottumisesta muihin työmaihin. Työnjohtaja oli siinä uskossa, että hän oli saanut työluvan yhtä työntekijää varten Broilertalo Oy:n työmaalle.
Broilertalo Oy:n työmaan työnjohtajan asema ja valtuudet
Broilertalo Oy:n työmaalla Keskusosuusliikkeen työnjohtajana toiminut henkilö oli vuoden 1986 alusta eli vasta muutaman kuukauden ollut työnjohtajana. Hän oli ns. pitkän linjan sähköasentaja, joka vielä työnjohtajaksi tulonsa jälkeenkin suoritti osan aikaa sähköasennustöitä.
Alioikeudessa kuultujen todistajanlausuntojen mukaan työnjohtajalla ei ollut oikeutta tehdä työmaata koskevia sopimuksia lukuunottamatta joitakin lisätöitä. Keskusosuusliikkeen Huittisten alueen vastaava johtaja teki pääsääntöisesti työmaata koskevat sopimukset. Hän vastasi henkilöstöasiainhoidosta alueella. Vastaava johtaja teki myös työsopimukset Keskusosuusliikkeen nimissä alueellaan. Broilertalo Oy:n työmaalla työskentelevällä työnjohtajalla ei ollut edes oikeutta työhönottoon eikä työsopimusten allekirjoittamiseen. Työnjohtaja itse kertoi todistajana, että hänen tehtävänään ei ollut tehdä työnantajan puolesta myöskään työehtosopimuksia.
Alioikeudessa kuultujen todistajien kertomuksista selviää, ettei Keskusosuusliikkeen johto ollut nimenomaisesti valtuuttanut työehtosopimukseksi otsikoidun sopimuksen allekirjoittamiseen sen allekirjoittanutta työnjohtajaa. Työnjohtajalla ei ole ollut asemansa perusteella soveltamisalaltaan suppeankaan työehtosopimuksen allekirjoittamisoikeutta. Hän ei ollut saanut allekirjoittamalleen työehtosopimukseksi väitetylle sopimukselle jälkikäteenkään esimiehiltään minkäänlaista hyväksymistä. Päinvastoin, hänen yhteydenotoistaan esimiehiin oli seurauksena, että asia selvitettiin työhuonekunnalle ja tämän selvityksen jälkeen työntekijät poistuivat työpaikalta.
Menettelyn vilpillisyys
Työehtosopimukseksi väitetyn asiakirjan laatimisessa ja allekirjoituksessa on selvästi ollut kysymyksessä menettely, joka on aiheuttanut oikeustoimilaissa tarkoitetun sopimuksen pätemättömyyden.
Broilertalo Oy:n työmaan työnjohtaja oli yrittänyt hankkia työmaalle poikkeuslupaa ja laatinut vilpittömässä mielessä tätä tarkoittavan sopimuksen. Sen sijaan sopimus luottamusmiehen, ammattiosaston ja Sähköliiton toimiston käsittelyssä muuttui Keskusosuusliike Hankkijan kaikkia Huittisten toimipisteen työmaita koskevaksi työehtosopimukseksi.
Sopimuksen allekirjoittamisessa työnjohtajaa erehdytettiin. Luottamusmiehen mukaan sopimus lähetettiin allekirjoitettavaksi ammattiosastoon, sen sijaan sopimus meni allekirjoitettavaksi työntekijäliiton toimistoon.
Kun työnjohtaja oli nimenomaan tarkoittanut ja halunnut sopimukseen merkittäväksi, että se koskee ainoastaan Broilertalo Oy:n työmaata, luottamusmies oli kieltäytynyt tästä lisäyksestä ja ilmoittanut, että asia käsiteltäisiin ammattiosastossa ja tehtäisiin merkintä siitä, mitä työmaita lupa voi koskea. Vastoin työnjohtajan tarkoitusta Sähköliitossa allekirjoitettavana olleeseen sopimukseen tulikin mm. ydinvoimalaitostyömaita koskeva lisäys.
Keskusosuusliike Hankkija harjoittaa sähköasennustoimintaa koko valtakunnan alueella useista eri toimipisteistä käsin. Toiminnan laajuus on yleisesti tiedossa myös työntekijäliitossa. Tähänkään nähden ei voida pitää perusteltuna käsitystä, jonka mukaan Säkylässä Broilertalo Oy:n työmaalla työnjohtajana kokematon henkilö voisi allekirjoittaa Keskusosuusliikettä sitovan työehtosopimuksen. Työntekijäliiton tiedossa on myös ollut, että työnantajaliitosta on nimenomaisesti annettu jäsenille - joihin Keskusosuusliike kuului - kielto allekirjoittaa työsulun aikana erillisiä yrityskohtaisia työehtosopimuksia. Eri asia on, että työsulun aikana esiintyvät hätätyöt on yritetty teettää.
Voidaan kiinnittää huomiota myös työehtosopimuksen allekirjoittaneiden henkilöiden aseman ja valtuuksien "tasapainoisuuteen". Kantajat ovat lausuneet, että työntekijöillä ei ole ollut oikeutta allekirjoittaa edes alueellisia, erillisiä työehtosopimuksia vaan kaikkiin työehtosopimuksiin oli tullut saada liittojen edustajien allekirjoitus. Keskusosuusliike Hankkijan puolesta allekirjoittajana on toiminut Broilertalo Oy:n työmaan työnjohtaja ja toisaalta sopimuksen ovat allekirjoittaneet Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ry:n nimen kirjoittamiseen oikeutetut henkilöt. Allekirjoittaneen työnjohtajan asema ja valtuudet ovat ilmi selvässä epätasapainossa toisen sopijapuolen allekirjoittajien asemaan ja valtuutuksiin nähden. Näiden olisi tässä tilanteessa ja olosuhteissa tullut vähintäänkin tarkistaa millaiset valtuudet työnjohtalla on. Broilertalo Oy:n työmaan työnjohtajalla ei ole voinut olla minkäänlaista valtuutta saati oikeutta työehtosopimuksen allekirjoittamiseen, eikä hän ole tämmöiseen pyrkinytkään - kuten edellä totesimme - vaan ainoastaan työluvun saantiin työmaan yhden työntekijän työskentelylle.
TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO
Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:
Huittisten kihlakunnanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko lausuntopyynnössä tarkoitetulla Keskusosuuskunta Hankkijan palveluksessa olevalla työnjohtajalla ollut asemansa ja toimivaltuutensa perusteella oikeus solmia keskusosuuskuntaa sitova 14.4.1986 päivätty työehtosopimukseksi otsikoitu sopimus.
Työehtosopimuslain 1 §:n mukaan yksi tai useampi työnantaja taikka rekisteröity työnantajien yhdistys voi tehdä yhden tai useamman rekisteröidyn työntekijäin yhdistyksen kanssa työehtosopimuksen niistä ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava. Lain 2 §:stä käy ilmi, että työehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Sopimus voi lainkohdan mukaan syntyä myös siten, että sopimuksen sisältö merkitään sopimuspuolten pitämässä neuvottelussa laadittuun pöytäkirjaan, joka on yhteisesti sovitulla tavalla todettu oikeaksi.
Työehtosopimuslaissa ei ole säännöksiä niistä edellytyksistä, joita vaaditaan osapuolina olevien yhdistysten tai työnantajan toimilta ja menettelytavoilta, jotta työehtosopimusta voidaan pitää sopijapuolta sitovana. Osuuskunnan ollessa työehtosopimuksessa sopijapuolena kysymys siitä, millä tavoin ja minkälaista menettelyä noudattaen sopimuksen solmimisesta on päätettävä, määräytyy osuuskuntia koskevan lainsäädännön ja asianomaisen osuuskunnan sääntöjen ja sen toimielinten päätösten mukaisesti.
Työehtosopimus voidaan tehdä asianmukaisen valtuutuksen perusteella. Työnantajan palveluksessa olevalla voi toimensa tai tehtävänsä puolesta olla sellainen asema, johon liittyy sen rajoissa kelpoisuus tehdä työnantajaansa sitovia työehtosopimuksia. Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säännösten nojalla, joita voidaan soveltaa myös työehtosopimuksen sitovuutta harkittaessa, on yksittäistapauksissa viime kädessä ratkaistava, onko työehtosopimuksen tehneellä toimihenkilöllä ollut asemansa puolesta tuollainen kelpoisuus työehtosopimuksen solmimiseen vai ei.
Yleensä työehtosopimukset ovat laajuudeltaan ja merkitykseltään sellaisia, etteivät työnjohtajan tai siihen tehtävään verrattavassa asemassa olevat toimihenkilöt osallistu työnantajan edustajina työehtosopimuksista neuvottelemiseen saati sitten niistä päättämiseen. Vain sellaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa on kysymys muutamia työntekijöitä koskevien, työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin voimaan tuleviksi tarkoitettujen paikallisten sopimusten solmimisesta, työnjohtajan tehtävissä toimivalla toimihenkilöllä saattaa olla sellainen asema, että sopimus hänen tekemänään voisi tulla hänen työnantajaansa sitovaksi ilman nimenomaista valtuutusta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä, joka osoittaisi, että työpaikoilla olisi asiassa muodostunut vakiintuneeksi katsottavaa käytäntöä.
Työtuomioistuimen mielestä työnjohtajan tehtävissä toimivan kelpoisuutta toimia työnantajansa nimissä on yleensä arvioitava hänen tavanomaisten tehtäviensä laajuuden perusteella. Johtoa asian arvioimiselle voidaan saada esimerkiksi siitä, minkälaisista työsuhteisiin vaikuttavista seikoista, kuten työhön ottamisesta, töiden järjestelyistä ja palkkauksesta työnjohtajan on katsottu voivan työpaikallaan päättää tai määrätä työsopimuksen oikeusvaikutuksin.
Kelpoisuus työehtosopimuksen tekemiseen ei periaatteessa eroa oikeudesta tehdä toisen puolesta työsuhteisiin liittyviä tai yleensä muita varallisuusoikeudellisia sopimuksia. Tästä johtuen muun muassa sen seikan arvioiminen, onko lausuntopyynnössä tarkoitetulla työnjohtajalla ollut asemansa perusteella kelpoisuus tehdä työehtosopimuksena voimaan tuleva sopimus, riippuu pääasiassa yleisen lainsäädännön, etenkin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säännösten soveltamisesta.
Kun kysymys osuuskunnan puolesta toimineen työnjohtajan kelpoisuudesta tehdä sitä sitova sopimus, vaikka sopimus olisi työehtosopimus, ei ole erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttävä asia, työtuomioistuin ei katso siitä annetun lain 39 §:n nojalla voivansa antaa asiassa muuta lausuntoa kuin edellä on esitetty.
Lausuntopyyntö koskee myös sitä, onko 14.4.1986 tehdyn sopimuksen katsottava käsittävän työluvan myöntämisen Broilertalo Oy:n työmaalle.
Kanteessa tarkoitettuna aikana keväällä 1986 on ollut Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton toimeenpanema valtakunnallinen sähköasennusalan lakko ja myös Sähkötyönantajain Liiton julistama työsulku. Lakon piiriin kuuluvien sähköasennusalan töiden tekemiseen lakon aikana on Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto vaatinut liiton luvan. Lupa töiden suorittamiseen on annettu siten, että työn tekemistä haluavan työnantajan kanssa on tehty työehtosopimus, jonka työntekijäpuolelta on allekirjoittanut Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto. Työehtosopimuksen liitteeksi on otettu työkohtaisuuslisiä koskeva sopimus, joka on tehty työnantajan edustajan ja työntekijöiden edustajien välillä paikallisesti. Työkohtaisuuslisiä koskevan sopimuksen tekemisen jälkeen on työnantajan allekirjoittama työehtosopimus liitteineen lähetetty allekirjoitettavaksi työntekijäliittoon.
Keskusosuuskunta Hankkijan Huittisten toimipisteessä on 14.4.1986 työnjohtajan ja ammattiosaston edustajien kesken allekirjoitettu työkohtaisuuslisäsopimus, joka on otettu liitteeksi työnjohtajan samana päivänä allekirjoittamaan työehtosopimuslomakkeeseen. Sopimusten tekeminen on johtunut tarpeesta saada lakosta ja työsulusta huolimatta tehdyksi hätätyöluontoiseksi katsotut työt Broilertalo Oy:n työmaalla. Työnjohtaja on tämän johdosta ottanut yhteyttä luottamusmieheen ja neuvotellut työn tekemisen mahdollisuudesta, jolloin luottamusmies on ilmoittanut töiden teettämisen olevan mahdollista vain liiton luvalla tekemällä hänen esittämillensä lomakkeille työehtosopimus ja työkohtaisuuslisäsopimus.
Työnjohtajan ja luottamusmiehen välillä on ennen sopimusten tekemistä keskusteltu vain töiden tekemisestä Broilertalo Oy:n työmaalla. Työnjohtaja on halunnut ottaa siitä maininnan myös sopimuksiin, mutta luottamusmies on kieltäytynyt tekemästä lisäystä. Luottamusmies on lähettänyt sitten asiakirjat Suomen Sähköalantyöntekijäin Liittoon allekirjoitettavaksi.
Työntekijäliiton puolesta sittemmin allekirjoitetun työehtosopimuksen 3 kohdan mukaan yrityksen työt ovat vapaat liiton julistamista työlakoista sopimuksen 3 kohtaan liitossa täydennetyin rajoituksin. Tällaisista rajoituksista Broilertalo Oy:n työmaan kohdalla ei ole ollut kysymys.
Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton allekirjoittama, sen työehtosopimukseksi tarkoittama sopimus on sisällöltään laajempi kuin pelkästään Broilertalo Oy:n työmaalla tehtäviä töitä koskeva. Viimeksi mainitut työt kuuluvat esitetyn selvityksen mukaan niihin töihin, joita sopimus sanamuotonsa mukaan koskee. Sisältönsä puolesta puheena oleva sopimus on työtuomioistuimen mielestä käsittänyt sopimuksen ainakin siitä, millaisia työsuhteen ehtoja Keskusosuuskunta Hankkijan on noudatettava teettäessään sähköasennusalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvia töitä Broilertalo Oy:n työmaalla sopimuksen voimassaoloaikana. Tältä osin sopimusta on työtuomioistuimen käsityksen mukaan pidettävä myös työehtosopimuksena kuitenkin edellyttäen, että sopimus katsotaan tehdyksi Keskusosuuskunta Hankkijaa sitovalla tavalla.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, H. Rautiainen, Suomalainen, Kuivanen ja Sulkunen.
Lausunto oli yksimielinen.