10.10.1988

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että Heikin Kievari Oy oli harjoittanut Heikin Kievari -nimistä kahvilaliikettä huoltoaseman yhteydessä Kuopiossa. Huoltoasema ja kahvila olivat auki vuorokauden kaikkina aikoina ja tämän vuoksi työ oli järjestetty kolmivuorotyöksi. A oli aloittanut keittiöapulaisen työn Heikin Kievarissa 23.3.1987. Työsopimusta tehdessään A oli kertonut työnantajalleen, että hän sairasti sokeritautia.

Työnantaja oli syyskuussa 1987 määrännyt A:n lääkäriin niin sanottuun työhöntulotarkastukseen. Ensimmäisessä tarkastuksessa 29.9.1987 A oli kertonut lääkärille myös sokeritaudistaan. Toisen lääkärintarkastuksen aikaan 23.11.1987 A oli ollut raskaana, vaikkei hän itse sitä silloin vielä varmasti ollut tiennyt. Työntekijää oli tällöin jo kuitenkin vaivanneet raskauden ensi oireet väsymys ja aamupahoinvointi. Tämän vuoksi A olikin ollut tyytyväinen, kun lääkäri oli esittänyt, että sokeritaudin vuoksi hänen ei pitäisi tehdä kolmivuorotyötä, vaan mieluimmin joko yksivuoro- tai kaksivuorotyötä. Lääkäri oli toimittanut tästä kannastaan yhtiölle kirjallisen todistuksen.

Yhtiön omistajien saatua tiedon lääkärin näkemyksestä he olivat hankkineet muiden työntekijöiden suostumuksen siihen, että nämä tekisivät hieman enemmän yövuoroja, jotta A voisi siirtyä tekemään kaksivuorotyötä aamu- ja iltavuoroissa. Kaikki muut työntekijät yhtä lukuun ottamatta olivatkin antaneet siihen suostumuksensa ja niin A oli alkanut marras-joulukuun 1987 vaihteessa tehdä kaksivuorotyötä. Hänen raskaudentilansa oli tullut työnantajan tietoon joulukuun 1987 aikana.

A oli lauantaina 23.1.1988 mennyt töihin kello 7 alkavaan aamuvuoroon. Hän oli ilmoittanut kahdelle työtoverilleen aikovansa lähteä pian kotiin, koska oli tuntenut itsensä sairaaksi. Hän ei ollut halunnut kuitenkaan jättää työtovereitaan pulaan, vaan oli lähtenyt työpaikalta vasta kello 10, kun kolmas työntekijä oli saapunut työvuoroon. Hän oli ymmärtänyt työtovereidensa ilmoittavan yhtiön omistajille sairastumisesta.

Seuraavana päivänä sunnuntaina 24.1.1988 yhtiön omistaja oli soittanut A:lle kotiin ja tiedustellut, tulisiko hän töihin. A oli kertonut hänelle olevansa vilustunut ja sairas. Tällöin omistaja oli kehottanut A:ta menemään lääkäriin. Hän olikin mennyt 26.1.1988 sairauden edelleen jatkuessa terveyskeskukseen, jossa hänelle oli varattu lääkärin vastaanotto seuraavaksi päiväksi 27.1.1988. Terveyskeskuslääkäri oli todennut A:n sairaaksi ja oli kirjoittanut hänelle sairaslomaa 27. ja 29.1.1988 väliseksi ajaksi. Taannehtivaa todistusta siitä, että A oli sairastunut jo aiemmin eli 23.1.1988, ei hän ollut ymmärtänyt pyytää, koska hänen sairautensa oli ollut jo työnantajan tiedossa.

A:n palattua töihin 1.2.1988 yhtiö oli irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään kuukauden kuluttua irtisanomisesta eli 2.3.1988. Yhtiö oli ilmoittanut irtisanomisen syiksi sen, että A ei voinut sokeritautinsa takia tehdä kolmivuorotyötä ja että hän oli ollut luvattomasti poissa työstä 23. ja 26.1.1988 välisenä aikana. Sairasloman aikana oli osa A:n työtovereista perunut marraskuussa 1987 antamansa suostumuksen tehdä hänen yövuorojaan.

A:n mielestä irtisanomiseen ei ollut olemassa erityisen painavia syitä ja hän oli riitauttanut irtisanomisen 5.2.1988. Irtisanominen oli kuitenkin pysynyt voimassa ja hänen työsuhteensa oli päättynyt 2.3.1988. Asiasta oli käyty liittotason neuvottelut 16.3.1988. Työntekijäliiton mielestä yhtiö oli suorittanut A:n irtisanomisen saatuaan tietää hänen olevan raskaana ja pelätessään, että A tulisi raskautensa aikana paljon sairastelemaan. Irtisanomiseen oli vaikuttanut myös se, että A oli tammikuussa 1988 sairastunut ja yhtiö oli tulkinnut sairastumisen luvattomaksi poissaoloksi työstä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ollut luvaton poissaolo, vaan poissaolo sairauden johdosta. A:n sokeritaudista johtuva vuorotyörajoitteisuus ei voinut olla irtisanomisperusteena pätevä, koska yhtiö oli jo pystynyt järjestämään hänelle kaksivuorotyötä. A:n sokeritauti ei siis ollut sillä tavalla pysyvästi ja olennaisesti alentanut A:n työkykyä, että työsuhde sen johdosta olisi voitu laillisesti päättää. Yhtiö oli päättänyt A:n työsuhteen ilman erityisen painavaa syytä. Työnantajaliiton edustajat olivat täysin hyväksyneet yhtiön kannan ja olivat siten osaltaan laiminlyöneet valvoa, että sen alainen yritys noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä.

A:lle tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä olisi lisäävänä seikkana otettava huomioon se, että hän oli ollut täysin työtön työsuhteen päättymisen jälkeen ja että irtisanominen oli ollut varsin törkeä, koska se oli kohdistunut raskaana olevaan, kroonisesti sairaaseen henkilöön.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut Heikin Kievari Oy:n velvoittamista suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta 10 kuukauden palkkaa vastaavat 40 270 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 23.6.1988 lukien. Lisäksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on lausunut, että A oli aloittanut yhtiössä keittiöapulaisen työn 23.3.1987. Työnantajan alkuperäisenä tarkoituksena oli ollut palkata hänet ensin töihin kesäajaksi, mutta yhden työntekijän irtisanouduttua A:n työsuhde oli jatkunut toistaiseksi voimassa olevana.

Työsopimusta tehtäessä A oli kertonut sokeritaudistaan, mutta ilmoittanut, ettei se rajoittanut hänen työntekoaan, vaan hän oli sekä kykenevä että halukas tekemään kolmivuorotyötä. Hän oli kuitenkin myöhemmin kertonut työtovereilleen tienneensä lääketieteellisin lääketieteellisin perustein asetetusta vuorotyörajoitteesta jo työsopimusta tehtäessä, mutta tarkoituksella jättäneensä sen työnantajalle mainitsematta. Näin ollen A oli tahallaan jo työsopimusta tehtäessä olennaisessa kohdin johtanut työnantajaa harhaan.

Kun työsuhteesta sitten oli muodostunut pitempiaikainen, A oli käynyt niin sanotussa työhöntulotarkastuksessa 29.9. ja 23.11.1987. Lääkärinlausunnon mukaan A:ta ei tulisi käyttää kolmivuorotyössä, mieluiten tulisi hänelle olla vain yksi vuoro, mutta kaksivuorotyökin olisi nykyistä parempi. Lääkärintarkastusvaiheessa A:n raskaudesta ei ollut ollut vielä mitään tietoa. Työnantajalle lausunnon antanut lääkäri oli kertonut, että vuorotyörajoitus oli johtunut pelkästään A:n sokeritaudista.

Lääkärinlausunnon jälkeen työnantaja oli kartoittanut työvuorojen järjestelymahdollisuuksia ja muun muassa tiedustellut muilta työntekijöiltä heidän halukkuuttaan tehdä A:n yövuoroja. Kun muut työntekijät yhtä lukuun ottamatta olivat antaneet tuohon kokeiluluontoiseen järjestelyyn kirjallisen suostumuksensa, oli vältytty A:n työsuhteen päättämiseltä ainakin joksikin ajaksi.

A oli 23.1.1988 poistunut luvatta työpaikalta kesken työvuoron ollen poissa 29.1.1988 saakka ilmoittamatta poissaolostaan työnantajan edustajalle. Palattuaan työhön hän oli esittänyt todistuksen työkyvyttömyydestään koskien vain aikaa 27. - 29.1.1988. Työkyvyttömyys oli johtunut influenssasta.

A:n oman käyttäytymisen johdosta ja ylimääräisiin yövuoroihin väsyneenä muut työntekijät olivat ilmoittaneet työnantajalle kirjallisesti 25.1.1988, etteivät he enää suostuneet tekemään A:n yövuoroja eivätkä muitakaan ylimääräisiä vuoroja. Kun yrityksen aukioloajat olivat edellyttäneet kaikilta vakituisilta työntekijöiltä mahdollisuutta tehdä kolmivuorotyötä ja kun A:n osalta ei ollut ollut enää mahdollisuutta poikkeusjärjestelyihin, työnantaja oli irtisanonut A:n työsuhteen 1.2.1988. Ennen irtisanomista työnantaja oli vielä varmistanut lääkäriltä, että A:n vuorotyörajoitus oli johtunut pelkästään sokeritaudista eikä esimerkiksi sairauden ja raskauden yhteisvaikutuksesta. Kun työvuorojärjestelyjä lääkärinlausunnon jälkeen oli selvitetty, ei A ollut ilmoittanut työnantajalle raskaudestaan. A:n raskaus oli tullut työnantajan tietoon vuoden vaihteessa työnantajan sitä työntekijältä tiedusteltua.

A:n irtisanomiseen olivat olleet erityisen painavat syyt. A ei ollut voinut lääkärinlausunnon mukaan tehdä kolmivuorotyötä, minkä rajoituksen hän oli tiennyt jo työsopimusta tehtäessä, mutta salannut sen työnantajalta. Työnantaja oli muiden työntekijöiden suostumuksella ja kokeiluluontoisesti lyhyeksi ajaksi voinut järjestää A:lle kaksivuorotyötä, mutta muiden työntekijöiden kieltäydyttyä tekemästä A:n vuoroja, ei irtisanomiselle ollut ollut enää vaihtoehtoja. A:n raskaudella ei ollut ollut tähän tilanteeseen mitään vaikutusta. A oli lisäksi ollut luvatta poissa työstä 23. - 26.1.1988.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Heikin Kievari Oy on 1.2.1988 irtisanonut palveluksessaan keittiöapulaisena 23.3.1987 alkaen toimineen A:n työsopimuksen päättymään kuukauden irtisanomisajan kuluttua 2.3.1988. A:n työsopimuksen irtisanomisen syyksi on ilmoitettu häntä koskevasta työpaikkalääkärin lausunnosta ilmenevä rajoitus tehdä kolmivuorotyötä ja hänen luvaton poissaolonsa työstä 23. - 26.1.1988.

A, joka sairastaa sokeritautia, on ollut työnantajan määräämässä työhöntulotarkastuksessa vasta 29.9. ja 23.11.1987. Tarkastuksen suorittanut lääkäri on 23.11.1987 päivätyssä lausunnossa pitänyt A:ta terveydentilansa puolesta tarkoitettuun työhön sopivana. A:ta ei lausunnon mukaan tulisi kuitenkaan käyttää kolmivuorotyössä, vaan mieluiten hänellä tulisi olla yksivuorotyö, mutta kaksivuorotyökin olisi kolmivuorotyötä parempi. Työnantaja on saatuaan tietoonsa mainitun lausunnon muuttanut A:n työn marras-joulukuun 1987 vaihteessa kaksivuorotyöksi. Tällöin muut keittiön työntekijät yhtä lukuun ottamatta ovat työnantajan pyynnöstä suostuneet tekemään A:lle muutoin kuuluneet yövuorot. Ennen irtisanomista kolme työntekijää on peruuttanut antamansa suostumuksen.

Työsopimusta tehtäessä A:n sairaus on ollut työnantajan tiedossa. A itse on uskonut suoriutuvansa kolmivuorotyöstä, jota hän myös on tehnyt lukuun ottamatta kesää 1987, jolloin hän muun vakituisen keittiöhenkilökunnan tavoin on ollut kaksivuorotyössä.

Todistajien ja asiassa muutoin kuultujen henkilöiden ristiriitaisten kertomusten perusteella on jäänyt näyttämättä, että A vastoin kiistämistään olisi tiennyt mahdollisesta vuorotyörajoitteisuudestaan ennen lääkärintarkastusta 29.9.1987. Lääkäri ei tuolloinkaan ole ehdottomasti pitänyt A:ta kolmivuorotyöhön kykenemättömänä, vaikka onkin suositellut tälle päivätyötä. Työtuomioistuimelle on lisäksi esitetty työpaikkalääkärin lausunnon kanssa samansuuntaista selvitystä siitä, että nykyinen joustava monipistohoito antaa aikaisempaa paremmat mahdollisuudet tehdä myös vuorotyötä ilman haitallisia vaikutuksia sokeritaudin tasapainoon. Tämä selvitys ei kuitenkaan ole ollut työsopimusta irtisanottaessa työnantajan tiedossa.

A:n terveydentilasta työsopimusta irtisanottaessa käytettävissä ollut selvitys ei osoita, että A:n työkyky olisi työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt työsuhteen aikana. Työpaikkalääkärin lausunto on kuitenkin antanut työnantajalle aiheen ryhtyä toimenpiteisiin A:n työn järjestämiseksi suosituksen mukaiseksi, kuten myös aluksi on tapahtunut. Selvittämättä on kuitenkin jäänyt, etteikö työnantaja, jonka palveluksessa on ollut vuodenajasta riippuen 22-40 työntekijää, olisi voinut järjestää A:lle edelleenkin muuta kuin kolmivuorotyötä siitäkin huolimatta, että osa muusta vakituisesta henkilökunnasta on kieltäytynyt tekemästä ylimääräisiä yövuoroja.

A on lauantaiaamuna 23.1.1988 ilmoittanut kahdelle työtoverilleen lähtevänsä kotiin kesken työvuoron sairauden johdosta. Selvityksen mukaan työpaikalla ei ole tuolloin ollut läsnä A:n lähimpänä esimiehenä toiminutta vastaavaa hoitajaa, mutta A:n poissaolo on vielä samana päivänä tullut yhtiössä henkilökunta-asioita hoitavan omistajan tietoon. Seuraavana päivänä, sunnuntaina 24.1. mainittu omistaja on itse ollut puhelimitse yhteydessä A:han kuullen tämän edelleen olevan sairaana. A, joka oli raskaana, on tiistaina 26.1. hakeutunut neuvolaan, josta hänet influenssan vuoksi on passitettu lääkärin vastaanotolle 27.1. A on palannut työhön maanantaina 1.2.1988 ja esittänyt työnantajalleen lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän on ollut työkyvytön 27. - 29.1.1988.

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan A on varsinaisen esimiehensä poissaollessa voinut tehdä poissaoloilmoituksensa myös työtovereilleen, joiden välityksellä työnantaja on saanut tietää samana päivänä poissaolosta. A ei ole ollut poissa työstään työnantajan tietämättä poissaolon syytä eikä myöskään A:n sairaudesta esitetty selvitys huomioon ottaen ilman hyväksyttävää syytä.

Näyttämättä on jäänyt, että Heikin Kievari Oy:llä olisi ilmoittamillaan perusteilla ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen erityisen painava syy irtisanoa A:n työsopimus. Työnantaja on myöntämänsä mukaan tiennyt työsopimuksen irtisanoessaan, että A oli raskaana. Kun työnantaja ei ole näyttänyt muuta perustetta A:n työsopimuksen irtisanomiselle, on irtisanomisen työsopimuslain 37 §:n 4 momentin mukaan katsottava johtuneen työntekijän raskaudesta. Kun työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta raskauden johdosta, on Heikin Kievari Oy A:n irtisanoessaan menetellyt irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen vastaisesti.

Heikin Kievari Oy on velvollinen suorittamaan sopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta A:lle korvausta. Sitä määrättäessä on erityisesti otettu huomioon A:n tuolloiset olosuhteet samoin kuin se, että A, jonka kuukausipalkka on ollut 4 027 markkaa, on ollut työttömänä työsuhteen päättymisestä äitiysloman alkuun 19.5.1988 saakka. Näyttämättä on jäänyt, että A omalla menettelyllään olisi antanut aihetta työsopimuksen irtisanomiseen.

Selvittämättä on jäänyt, missä vaiheessa A:n irtisanomisesta aiheutunut kiista on tullut työnantajaliiton tietoon, mutta asiasta on neuvoteltu liittojen välillä 16.3.1988 ja siten A:n työsuhteen jo päätyttyä. Työnantajaliitto on yhtyen työnantajan näkemykseen katsonut A:n irtisanomisen työehtosopimuksen mukaiseksi. Kun otetaan huomioon, että A on ollut raskaana irtisanomishetkellä, työnantajaliiton olisi tullut huolellisemmin perehtyä työsuhteen irtisanomiseen johtaneisiin syihin. Koska työnantajaliitto on vain asettunut tukemaan työnantajan kantaa asiassa, työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Heikin Kievari Oy velvoitetaan maksamaan A:lle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta 32 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 23.6.1988 lukien.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle hyvityssakkoa 18 000 markkaa.

Lisäksi Heikin Kievari Oy ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, H. Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Sulkunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsenet Sulkunen ja Virtanen yhtyivät muutoin tuomioon, paitsi että he vahvistivat korvauksen määräksi, Sulkunen 40 270 markkaa ja Virtanen 16 108 markkaa, ja lisäksi Sulkunen hyvityssakon määräksi 80 000 markkaa.