31.12.1987

Kanteen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että liiton jäsenyrityksen RaumaRepola Oy:n Kalajoen konepajan työntekijät olivat ryhtyneet työtaistelutoimenpiteisiin siten, että lakossa oli ollut 4.11.1987 aamuvuorossa kello 10:stä 14:ään 30 työntekijää, päivävuorossa kello 11.30:stä 15.30:een 14 työntekijää ja iltavuorossa kello 16:sta 22:een 50 työntekijää, 5.11.1987 aamuvuorossa kello 8:sta 14:ään 41 työntekijää, päivävuorossa kello 9.30:stä 15.30:een 14 työntekijää ja iltavuorossa kello 16:sta 22:een 53 työntekijää, 6.11.1987 aamuvuorossa kello 6:sta 14:ään 44 työntekijää, päivävuorossa kello 7:stä 15.30:een 20 työntekijää ja iltavuorossa kello 14:stä 22:een 54 työntekijää, 12.11.1987 iltavuorossa kello 16:sta 22:een 38 työntekijää sekä 13.11.1987 aamuvuorossa kello 6:sta 14:ään 43 työntekijää, päivävuorossa kello 7:stä 15.30:een 20 työntekijää ja iltavuorossa kello 14:stä 22:een 55 työntekijää. Ammattiosaston työpaikalle asettamat osaston kaksi luottamusmiestä, ammattiosaston toimikunnan jäseniä ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat päivittäin osallistuneet lakkoihin.

Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan lastilaivan 327 eräiden kokoonpanourakoiden urakkapalkkojen korottamiseen. Vaatimuksia urakkapalkkojen korottamisesta oli työnantajalle esittänyt ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies sekä osaston luottamusmies.

Työnantaja oli kehottanut pääluottamusmiestä ja osaston luottamusmiehiä ryhtymään toimenpiteisiin syntyneiden työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja niiden estämiseksi vastaisuudessa. Kehotuksista huolimatta luottamusmiehet olivat vaatimuksia esittämällä, lakkoihin osallistumalla ja toiminnallaan muutoinkin kärjistäneet tilannetta työpaikalla.

Heti työtaistelutoimenpiteiden alettua oli Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta otettu yhteyttä Metallityöväen Liittoon ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaisteluiden lopettamiseksi ja työrauhan turvaamiseksi työpaikalla. Nämä vaatimukset oli uudistettu useaan kertaan työtaistelutoimenpiteiden jatkuessa. Metallityöväen Liiton mahdollisilla toimenpiteillä ei ollut ollut vaikutusta asiassa.

Ammattiosasto oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet salliessaan sitä työpaikalla edustavien luottamusmiesten ja ammattiosaston puheenjohtajan tukea voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia ja salliessaan heidän osallistumisensa työtaistelutoimenpiteisiin sekä jättäessään huolehtimatta siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymisen. Myös Metallityöväen Liitto oli laiminlyönyt velvollisuutensa asiassa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Kalajoen Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa ilmoitetut tiedot 4.11. - 13.11.1987 tapahtuneista työnseisauksista pitivät suurin piirtein paikkansa.

Kalajoen konepajalla suoritettiin muun muassa Rauman ja Uudenkaupungin telakoille toimitettavien laivalohkojen kokoonpanotyötä. Konepajan tuotanto oli suhteellisen vakiintunutta. Kuitenkin konepajan suorituspalkkatyön hinnoittelussa oli jo pitemmän aikaa esiintynyt ongelmia. Suorituspalkkatyö hinnoiteltiin konepajan työnsuunnittelussa etukäteen. Tässä yhteydessä työnsuunnittelijat arvioivat työn suoritusajan ja rahakertoimia käyttäen laskivat työlle suoritushinnan. Laskelmat eivät kuitenkaan olleet pitäneet paikkaansa, vaan niitä oli jouduttu korjaamaan jopa moninkertaisiksi.

Vaikka työntekijät olivat työskennelleet rivakalla urakkatahdilla, töitä ei ollut ollut mahdollista tehdä lasketussa suoritusajassa. Työn valmistuttua työntekijät olivat joutuneet olemaan pitkän aikaa epätietoisia siitä, millaiseen palkkatasoon he urakassaan pääsivät, koska hinnoittelu oli suoritettu niin, että ansiotasoon ei ollut käytännössä voinut omalla työpanoksellaan vaikuttaa. Palkkatason määrittely oli aiheuttanut jatkuvia erimielisyyksiä.

Ongelmat olivat kärjistyneet työpaikalla jo loppukesällä, kun konepajalla oli elokuun ja lokakuun alun välillä valmistettu uivan kalatehtaan laivalohkoja Rauman telakalle. Työntekijöiden aloitteesta käynnistetyissä neuvotteluissa työnantaja oli myöntänyt, että hinnoitteluongelmat olivat osittain aiheutuneet siirtymisestä kolmivuorotyöhön ja kokoonpanourakoiden ylimiehityksestä.

Kun työt lastilaivan 327 osalta olivat käynnistyneet, pääluottamusmies oli esittänyt työnantajalle, että ongelmat tuli pyrkiä ratkaisemaan mahdollisimman hyvillä työjärjestelyillä ja sopivalla urakkamiehityksellä. Työnsuunnittelijoiden tulisi myös seurata urakoiden kehittymistä niin, että ongelmat voitaisiin korjata. Pääluottamusmies oli syyskuussa sopinut työnsuunnittelijoiden esimiehen kanssa, että työnsuunnittelijat seuraisivat tilannetta ja ottaisivat esiintyneet vaikeudet huomioon. Vaikeuksia aiheuttivat esimerkiksi piirustusvirheen tai osien toisiinsa sopimattomuuden aiheuttamat lisätyöt.

Ongelmat olivat kuitenkin jatkuneet, eivätkä suoritushinnat olleet pitäneet paikkaansa. Ilmapiiriä työntekijöiden keskuudessa oli huonontanut se, että palkkataso oli jouduttu neuvottelemaan jälkikäteen joka kerta työkortteihin merkittyjen urakkatöiden valmistuttua. Myös työntekijöiden palkkataso oli pudonnut keskiansioon verrattuna jopa 5-6 markalla.

Työpaikalla oli sovittu erimielisyystilanteissa noudatettavasta neuvottelujärjestyksestä. Sen mukaisesti palkkatasosta olisi tullut neuvotella töiden valmistuttua työntekijän, työnjohtajan ja työnsuunnittelijan välillä. Käytännössä työnantaja ei ollut halunnut noudattaa neuvottelujärjestystä, vaan pääluottamusmies oli joutunut jatkuvasti selvittämään yksittäisiä urakkahinnoittelusta johtuneita riitoja.

Tiistaina 3.11.1987 tilikauden palkat oli ollut määrä ilmoittaa palkanlaskentaan. Aamuvuoron luottamusmies oli esittänyt työnsuunnittelijalle neuvottelupyynnön kokoonpanourakoiden hinnoittelujen tarkistamisesta. Työnsuunnittelijan suhtautumisesta luottamusmies oli saanut sen käsityksen, että työnsuunnittelija oli torjunut neuvottelupyynnön. Kun pääluottamusmies oli ottanut työnsuunnittelijaan yhteyttä, tämä oli antanut ymmärtää, että pääluottamusmies oli ylittänyt valtuutensa, koska ei ollut ollut luottamusmiespäivä.

Keskiviikkona 4.11.1987 pääluottamusmies oli ottanut asiassa yhteyttä työnsuunnittelun esimieheen, joka oli kehottanut kääntymään käyttöpäällikön puoleen. Pääluottamusmies oli käyttöpäällikön kanssa sopinut, että urakkahinnoittelun ongelmia pyrittiin selvittämään. Tilanne oli kuitenkin ollut työntekijöiden keskuudessa niin kärjistynyt, että työnseisaus oli alkanut kello 10 pääluottamusmiehen toimenpiteistä huolimatta.

Neuvotteluissa 10.11.1987 oli käsitelty hinnoitteluongelmia. Tilanne oli kuitenkin huonontunut uudelleen 12.11.1987, kun työntekijät olivat huomanneet, että aloitettaessa uuden lastilaivan lohkotöitä, oli kokoonpanourakat hinnoiteltu samojen periaatteiden mukaan kuin lastilaivan 327 osalta. Työntekijät olivat ilmoittaneet pääluottamusmiehelle työnseisauksen syyksi luottamuksen menetyksen työnsuunnittelun haluun ja kykyyn järkevään suorituspalkkahinnoitteluun.

Pääluottamusmies tai luottamusmiehet eivät olleet esittäneet asiassa työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Kyseessä oli ollut luottamushenkilöiden normaaliin toimintaan liittyvä yhteydenpito työnantajan kanssa, missä yhteydessä oli tuotu esiin kyseessä oleva ongelma ja sille ratkaisuvaihtoehtoja.

Luottamusmiehet olivat toiminnallaan pyrkineet tilanteen selvittämiseen työehtosopimuksen mukaisesti. Pääluottamusmies oli vaatinut työntekijöitä ylläpitämään työrauhaa ja noudattamaan neuvottelujärjestystä. Metallityöväen Liiton palkkasihteeri oli puhelimitse ollut kahdesti yhteydessä pääluottamusmieheen. Työnseisaukset olivat olleet lyhyitä ja ajoittuneet kahteen ajanjaksoon. Ammattiosaston jäsenmäärä oli alle 300 ja konepajalla työskenteli noin 150 ammattiosaston jäsentä.

Ammattiosasto ja ammattiliitto olivat tehneet voitavansa työnseisausten estämiseksi ja lopettamiseksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Rauma-Repola Oy:n Kalajoen konepajan työntekijät ovat olleet lakossa 4.11.1987 kello 10 - 22, 5.11.1987 kello 8 - 22, 6.11.1987 kello 6 - 22, 12.11.1987 kello 16 - 22 ja 13.11.1987 kello 6 - 22. Työtaistelutoimenpiteisiin on osallistunut kussakin vuorossa kerrallaan 14 - 55 työntekijää, heidän joukossaan kaksi Kalajoen Metallityöväen Ammattiosaston työpaikalle asettamaa osaston luottamusmiestä ja sanotun ammattiosaston puheenjohtaja ja toimikunnan jäseniä.

Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa korottamaan eräiden laivalohkojen kokoonpanourakoiden urakkapalkkoja. Työtaistelutoimenpiteet ovat siten kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Työnantaja on kehottanut pääluottamusmiestä ja osaston luottamusmiehiä ryhtymään toimenpiteisiin työtaisteluiden lopettamiseksi ja niiden jatkumisen estämiseksi. Luottamusmiehet ovat toiminnallaan pyrkineet selvittämään urakkapalkoista syntynyttä erimielisyyttä. Ammattiosaston toimenpiteitä ei kuitenkaan voida pitää riittävinä, minkä lisäksi ammattiosasto vastaa luottamusmiesten, puheenjohtajansa ja toimikuntansa jäsenten osallistumisesta työtaistelutoimenpiteisiin.

Lakkojen alettua Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on ollut yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaatinut työtaistelutoimenpiteiden lopettamista ja työrauhan turvaamista. Metallityöväen Liiton palkkasihteeri on kaksi kertaa ollut puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen. Työtaistelutoimenpiteiden uusiutuessa ei liitonkaan toimenpiteitä voida pitää riittävinä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Kalajoen Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 12 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 10 000 markkaa.

Metallityöväen Liitto ja Kalajoen Metallityöväen Ammattiosasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, H. Rautiainen, Sulkunen ja Hietikko.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsenet Hietikko, Sulkunen, H. Rautiainen ja Äimälä yhtyivät muutoin tuomioon, paitsi että he vahvistivat hyvityssakon määräksi, Hietikko ja Sulkunen sekä Kalajoen Metallityöväen Ammattiosaston että Metallityöväen Liiton osalta 8 000 markkaa ja H. Rautiainen ja Äimälä ammattiosaston osalta 15 000 markkaa ja työntekijäliiton kohdalta 12 000 markkaa.