30.12.1987

4 §

Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rau- huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä ha olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

-----------------------------------------------

9 §

Suorituspalkka

Hin- Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se noit- teknisesti on mahdollista, työntekijälle on vatelu- rattava tilaisuus tehdä työtä suorituspalkalla. perus- Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava te 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Hin- Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, noit- että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla telu- urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta sääntö eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Suo- Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen ritus- suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan pal- muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja kasta työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhsopi- teen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. minen Mikäli tällöin syntyy erimielisyyttä käytettävästä suorituspalkkaustavasta tai sen mukaisesta hinnoittelusta, ratkaistaan asia työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä (ks. 30 §).

Ura- Mom. 2. Jos urakkaa varten ei ole kiinteää työkasta hinnoittelua, sovitaan yksikkö- eli urakkahinta sopi- työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työnminen tekijöiden välillä, joille urakkaa tarjotaan. Hinnasta sovitaan mikäli mahdollista, jo ennen työn alkamista.

Työntekijällä on tällöin oikeus saada välttämättömiä tietoja yksikköhinnan ja ansion laskemisen perusteista.

-----------------------------------------------

30 §

Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Neu- Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijäin välillä votte- ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soluvel- veltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa volli- asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon suus neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuPai- votteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä nos- tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta tus- ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan kielto toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, se Alis- voidaan alistaa liittojen ratkaistavaksi. Jos tami- toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian nen liittojen ratkaistavaksi, asiasta on laadittava lii- yhteinen erimielisyyttä koskeva muistio, jossa toille on selostettu erimielisyyden kohteena oleva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Molemmat osapuolet allekirjoittavat erimielisyysmuistion. Muistio laaditaan kahtena kappaleena, yksi kumpaakin liittoa varten. Tämän lisäksi annetaan kummallekin paikalliselle osapuolelle kopio erimielisyysmuistiosta.

Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa, mitä keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa määrätään.

-----------------------------------------------

Kanteen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyrityksen Oy Wärtsilä Ab:n Turun tehtaan raskaskoneistusosaston avarruskoneilla ja NC-koneilla työskentelevät koneistajat ja esiasettelijat olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet jäljempänä mainittuihin työtaisteluihin. Yö-, aamu- ja iltavuoron yhteensä 33 työntekijää oli ollut lakossa 10.9.1987 kello 23:sta alkaen 11.9.1987 kello 23:een saakka sekä 13.9.1987 kello 23:sta alkaen 14.9.1987 kello 23:een saakka. Edelleen sanottujen kolmen vuoron yhteensä 26 työntekijää oli ollut lakossa 8.10.1987 kello 23:sta alkaen seuranneeseen päivään kello 23:een saakka ja 31 työntekijää 22.10.1987 kello 23:sta alkaen 23.10.1987 kello 23:een saakka sekä 33 työntekijää 29.10.1987 kello 23:sta alkaen 30.10.1987 kello 23:een saakka. Aamuvuoro alkoi kello 7 ja päättyi kello 15, iltavuoro alkoi kello 15 ja päättyi kello 23 sekä yövuoro alkoi kello 23 ja päättyi kello 7. Lakossa olleista työntekijöistä noin 20 kuului jäsenenä Turun Metallityöväen Ammattiosastoon. Työntekijät olivat pitäneet myös luvatta kokouksia työaikana. Kokouksissa oli ollut 11 työntekijää 10.9.1987 kello 15-16, 9 työntekijää 8.10.1987 saman ajan sekä 11 työntekijää 22.10. ja 29.10.1987 saman ajan. Kahteen ensin sanottuun kokoukseen olivat osallistuneet ammattiosaston asettama pääluottamusmies ja osaston luottamusmies. Kahteen viimeksi sanottuun kokoukseen oli pääluottamusmiehen estyneenä ollessa osallistunut hänen sijaisenaan toiminut luottamusmies.

Työtaistelut olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin. Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan esitettyyn 2-2,50 markan tasokorotusvaatimukseen kaikille sanotuille työntekijöille. 29.10.1987 alkanutta lakkoa edeltäneessä tilanteessa vaatimustasoksi oli ilmoitettu 1,70-1,80 markkaa tunnissa. Vaatimuksia olivat työnantajalle useasti esittäneet Turun Metallityöväen Ammattiosaston asettama pääluottamusmies ja osaston luottamusmies. Ammattiosasto oli omalta osaltaan edesauttanut tilanteen kärjistymistä työpaikalla ryhtymättä työnantajan toistuvista kehotuksista huolimatta toimenpiteisiin työtaisteluiden estämiseksi ja lopettamiseksi. Päin vastoin ammattiosaston edustajat olivat vaatimuksia esittämällä, luvatta työaikana pidettyihin kokouksiin osallistumalla ja toiminnallaan muutoinkin asettuneet tukemaan työtaistelutoimenpiteitä. Erityisen tuomittavana ammattiosaston menettelyä oli pidettävä sen vuoksi, että työtuomioistuin oli 17.6.1987 antamallaan tuomiolla n:o 81 tuominnut ammattiosaston vastaavasta asiasta hyvityssakkoon.

Työtaisteluitten alkamisen jälkeen Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta oli oltu useaan otteeseen yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin lakkojen keston huomioon ottaen olleet täysin riittämättömät.

Jutun esivalmistelussa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että osastolla oli syyskuun alusta 1987 lukien vallinnut ylityökielto. Siihen olivat osallistuneet aarporaajat 100-prosenttisesti ja NC-koneistajat lähes yhtä suuressa määrin. Työntekijät olivat järjestelmällisesti aiemmasta poiketen kieltäytyneet ylityöstä viikonloppuisin. Ylityökielto oli astunut voimaan silloin, kun työnantajapuoli oli ensimmäisen kerran neuvottelujen yhteydessä todennut, ettei se voinut suostua tasokorotusvaatimukseen. Ylityökielto oli osa työtaistelua.

Jutun pääkäsittelyssä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on ilmoittanut työntekijäin jatkaneen lakkoa pääkäsittelypäivänä 24.11.1987.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Turun Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että kanteessa esitetyt tiedot työnseisausten kestosta ja laajuudesta pitivät suurin piirtein paikkansa. Pääkäsittelypäivän tapahtumista Metallityöväen Liitolla ei ollut tietoa. Kanteessa oli myös erehdyksessä väitetty, että työntekijät olisivat olleet luvatta kokouksissa työaikana. Kokoukset oli vanhan käytännön mukaisesti pidetty kello 15 aamuvuoron päätyttyä. Kokouksiin oli osallistunut aamu-, ilta- ja yövuoroon kuuluneita työntekijöitä. Kanteessa mainitut 9-11 työntekijää kuuluivat iltavuoroon. Oli otettava huomioon, että tehtaalla sovellettiin 3-vuorotyötä, joten kokousaika osui aina jonkin työntekijäryhmän työvuoron päälle. Kokoukset eivät siis olleet olleet luvattomia.

Työnseisaukset olivat olleet seurausta tehtaan raskaskoneistusosastolla avarruskoneilla ja NC-koneilla osaurakalla työskentelevien työntekijöiden palkkausta koskeneista erimielisyyksistä. Niistä oli neuvoteltu jo yli kahden vuoden ajan. Koneiden työntekijät eivät tehneet suoraa urakkaa vaan heidän osaurakkansa palkkaus muodostui kiinteästä osasta ja pienehköstä urakkaosasta. Tästä aiheutui, että osaurakan tekijäin palkkakehitys jäi jälkeen suoraa urakkaa tekevien työntekijäin palkkakehityksestä.

Työntekijäpuolen aloitteesta asian korjaamiseksi oli käyty työehtosopimuksen neuvottelumääräyksen mukaiset paikallisneuvottelut ja liittoneuvottelut. Liittojen välisen neuvottelun pöytäkirjassa 21.11.1986 oli todettu: "Neuvotteluissa ilmenneiden selvitysten perusteella oli ilmennyt, että työpaikalla oli ollut käytäntö, että aika ajoin palkkakehitystä on tarkistettu, jos on havaittu mm. palkkojen jälkeenjääneisyyttä". Korotukset oli aikaisempina vuosina toteutettu keskituntiansion laskentakausia noudattaen neljästi vuodessa.

Palkkojen jälkeenjääneisyyttä koskevien neuvottelujen hidas sujuminen ja lukkiutuminen olivat aiheuttaneet raskaskoneistusosastolla työnseisauksia toukokuussa 1987. Niiden osalta asiaa oli käsitelty työtuomioistuimessa, joka oli antanut kanteessa mainitun tuomion. Tilannetta työpaikalla oli vaikeuttanut myös se, että työnantajapuolelta oli toisaalta kiistetty, toisaalta myönnetty käytännön näiden työntekijäryhmien osalta olleen se, että heidän palkkakehitystään seurattiin ja verrattiin suoralla urakalla työskentelevien palkkakehitykseen. Jos jälkeenjääneisyyttä ilmeni, se korjattiin.

Kesäkuun 17 päivänä 1987 pidetyssä neuvottelussa oli sovittu, että kysymyksessä oleva palkkausriita selvitettäisiin. Neuvotteluissa oli yksimielisesti hyväksytty tehtaan tuotanto- ja henkilöstöpäällikön esittämä malli selvittelyjen pohjaksi. Samalla oli päätetty, että asioiden korjaaminen aloitettaisiin suoritettujen selvitysten perusteella 20.8.1987 niin, että työ olisi valmis 3.9.1987.

Työnantajan puolelta ei jälkeenjääneisyyttä kuitenkaan ollut korjattu sovittuun ajankohtaan mennessä. Työnantajapuolelta oli todettu, että tehty selvitystyö oli ollut suuntaa antava. Työntekijäpuolen aloitteesta neuvotteluja oli jatkettu. Tilanne oli kuitenkin lukkiutunut työnseisaukseksi 10.9.1987. Monien keskustelujen jälkeen neuvottelut oli saatu jälleen käyntiin. Työnantajapuolen aloitteesta kysymyksessä olevat työntekijät oli jaettu omiin neuvottelukuntiin, joissa asiaa oli pyritty selvittämään. Työnantaja oli esittänyt kummallekin ryhmälle henkilökohtaista palkanlisää. Sen suuruudeksi työnantaja määrittelisi 0-5 prosenttia perustuntipalkasta. Molempiin ryhmiin kuuluvat työntekijät olivat pitäneet työnantajan esittämää lisää huonona ratkaisuna. Lukkiutunut tilanne oli aiheuttanut jälleen työnseisauksen 8.10.1987. Tilannetta oli tulehduttanut erityisesti se, että kesäkuisissa neuvotteluissa työnantajapuoli oli luvannut hoitaa asian jo 3.9.1987 mennessä. Lisäksi henkilökohtaisen lisän oli katsottu luovan eriarvoisuutta.

Neuvotteluissa oli oltu lähellä kompromissiratkaisua lokakuun lopussa. Lokakuun 29 päivänä 1987 käydyissä neuvotteluissa työnantajapuolelta oli kuitenkin tehty ehdotus, jonka työntekijät olivat katsoneet huononnukseksi aikaisemmin tehtyihin esityksiin. Tästä oli aiheutunut työnseisaus 29.10.1987. Seuranneena päivänä ylityönjohtaja oli antanut raskaskoneistusosaston luottamusmiehen tehtäväksi selvittää asiaa siltä pohjalta, että henkilökohtaisen palkan osuus unohdettaisiin. Selvityksen pohjalta työpaikalla oli käyty neuvottelu 6.11.1987. Siinä asia oli sovittu siten, että NC-koneistajien palkkoja tarkistettiin 1,60 markkaa tunnilta ja aarporareiden 1,70 markkaa tunnilta.

Metallityöväen Liitto on kiistänyt, että ammattiosaston edustajat olisivat edesauttaneet tilanteen kärjistymistä työpaikalla. Luottamusmiehet eivät olleet missään vaiheessa esittäneet työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Kysymys oli ollut siitä, että luottamusmiehet olivat tehtäväkuvansa mukaisesti tehneet syntyneessä riidassa esityksiä asian ratkaisemiseksi. Ratkaisuesityksiä oli annettu myös kirjallisesti työnantajan pyynnöstä. Kanteissa mainituissa kokouksissa pääluottamusmies ja työosaston luottamusmies olivat useita kertoja vaatineet työntekijöitä pysymään työssä ja noudattamaan neuvottelujärjestystä. Ammattiosaston toimikunta oli syksyllä kahteen kertaan käsitellyt tilannetta raskaskoneistusosastolla. Siinä yhteydessä oli edellytetty, että asiassa toimittaisiin työehtosopimuksen mukaisesti ja pidättäydyttäisiin työnseisauksista.

Metallityöväen Liiton kolme palkkasihteeriä oli välittömästi työnseisauksesta tiedon saatuaan ollut puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen ja edellyttänyt työrauhan välitöntä palauttamista. Metallityöväen Liiton taholta oli myös pyritty edistämään kiistan ratkaisemista neuvotteluteitse.

Metallityöväen Liitto on kiistänyt sen, että työntekijät olisivat kieltäytyneet painostustarkoituksessa ylityöstä.

Metallityöväen Liitto on edelleen lausunut tuotanto- ja henkilöstöpäällikön 5.11.1987 todenneen, että asia pyrittäisiin ratkaisemaan paikallisissa neuvotteluissa ilman oikeudenkäyntiä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Asiassa on käynyt selville, että Oy Wärtsilä Ab:n Turun tehtaan raskaskoneistusosaston avarruskoneilla ja NCkoneilla työskentelevät koneistajat ja esiasettelijat, joista noin puolet on kuulunut jäsenenä Turun Metallityöväen Ammattiosastoon, ovat kanteessa kerrotuin tavoin olleet 10.9., 13.9., 8.10., 22.10. ja 29.10.1987 alkaen vuorokauden kerrallaan lakossa. Työnseisaukset ovat aiheutuneet siitä, ettei avarruskoneilla ja NC-koneilla osaurakalla työskentelevien työntekijöitten palkkoja koskevissa neuvotteluissa ole päästy työntekijöitten vaatimaan tulokseen. Ne ovat siten kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin. Iltavuorossa olevat työntekijät ovat lisäksi kanteessa kerrottuina neljänä päivänä osallistuneet työvuoron alkaessa työntekijöitten kokoukseen. Työtuomioistuin on esimerkiksi tuomiossaan n:o 81/1987, joka koskee saman työpaikan tapahtumia, pitänyt työaikana pidettyä kokousta, johon ei ole pyydetty työnantajalta lupaa, osana työtaistelua. Työtuomioistuin pitää työntekijöitten työstä poissaoloa kanteessa tarkoitettuihin kokouksiin osallistumiseksi osana lakkojen muodostamaa työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin kohdistunutta työtaistelua. Sen sijaan on jäänyt näyttämättä, että työntekijät olisivat painostustarkoituksessa kieltäytyneet ylitöistä. Lisäksi on jäänyt näyttämättä, että saman osaston aamuvuoron 18 työntekijän poissaolo työstä jutun pääkäsittelypäivänä 24.11.1987 olisi kanteessa tarkoitetuin tavoin kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ammattiosaston pääluottamusmies ja luottamusmies ovat työnantajan kanssa käydyissä neuvotteluissa välittäneet työntekijöitten palkankorotusehdotuksia työnantajalle. Heidän enempää kuin ammattiosaston ei ole näytetty pyrkineen estämään työtaisteluja.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta on työtaisteluitten alettua oltu useasti yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton kolme palkkasihteeriä on ilmoituksen mukaan ollut puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen ja edellyttänyt työrauhan palauttamista. Metallityöväen Liiton on ilmoitettu pyrkineen edistämään erimielisyyden ratkaisemista neuvotteluteitse. Kun otetaan huomioon lakkojen uusiutuminen, ei näitä toimenpiteitä voida pitää riittävinä Metallityöväen Liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Turun Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, ammattiosaston 22 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton 18 000 markkaa.

Metallityöväen Liitto ja Turun Metallityöväen Ammattiosasto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Sulkunen ja Hietikko.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Hietikko yhtyi edellä olevaan ratkaisuun muuten, mutta vahvisti Turun Metallityöväen Ammattiosaston maksettavan hyvityssakon määräksi 16 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton maksettavan hyvityssakon määräksi 13 000 markkaa.

Jäsen Sulkunen lausui:

Katson, että kanteessa mainittuja neljää kokousta työvuorojen vaihtuessa ja siten osin työaikana ei ole näytetty pidetyn painostustarkoituksessa, vaikkakaan työntekijäpuoli ei ole voinut näyttää saaneensa työnantajan nimenomaista lupaa näiden kokousten järjestämiseksi. Työntekijät ovat kuitenkin aikaisemman käytännön perusteella saattaneet ymmärtää kokousten pitämisen mahdolliseksi ja työvuorojen vaihtumiseen liittyvät seikat huomioon ottaen sinänsä tarkoituksenmukaiseksi keinoksi erimielisyyskysymysten selvittämiseksi omassa keskuudessaan.

Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi kanteen tältä osin hyläten vahvistaa Turun Metallityöväen Ammattiosaston Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle maksettavan hyvityssakon määräksi 14 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton työnantajaliitolle maksettavan hyvityssakon määräksi 13 000 markkaa. Muilta osin yhdyn enemmistön päätökseksi tulleeseen mielipiteeseen.