28.12.1987

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut kanteessaan, että Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyritys PMAsennus Oy oli urakoinut Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen tutkimushalli 1:n ja keskusväestösuoja 2:n putkitöitä Espoon Otaniemessä loppuvuodesta 1983 kevääseen 1985. Työ oli käsittänyt lämpöjohtojärjestelmän tekemisen kattoon asennettavine lämminilmakojeineen, joihin oli asennettu lämpöjohdot. PMAsennus Oy oli teettänyt kyseistä urakkatyötä siten, että urakan ulkopuolelle oli jätetty yli puolet lämminilmakojeista putkituksineen ja lämmön talteenottojärjestelmä kokonaan. Se oli ollut vastoin työehtosopimuksen 13 §:n 3 kohdan määräystä urakan jakamattomuudesta. PMAsennus Oy:n urakasta pois jätetyt osat oli tehnyt Oy Huber Ab, joka oli korvannut omille asentajilleen urakan jakamisesta aiheutuneet haitat.

Urakan jakamattomuuden periaate oli työntekijöille tärkeä siksi, että putkialan eri asennustyöt olivat hinnoittelultaan toisistaan poikkeavia. Työkokonaisuuksien pilkkomisen hyväksyminen saattaisi johtaa siihen, että osa työntekijöistä joutuisi jatkuvasti tekemään hinnoittelultaan heikompitasoisia töitä.

Työtuomioistuin oli ottanut kantaa riidanalaiseen työehtosopimusmääräykseen muun muassa tuomioissaan n:ot 32/1973, 47/1973, 39/1978 ja 24/1986. Ensiksi ja viimeksi mainituissa tuomioissa oli nimenomaan todettu, että määräyksen tarkoituksena on ollut turvata työkunnalle kaikki hinnoitellut putkityöt yhtenä kokonaisuutena putkiurakoitsijan ja pääurakoitsijan välisistä sopimuksista riippumatta. Tuomiossa n:o 39/1978 urakan jakamattomuuden periaatteen on katsottu soveltuvan myös tilanteeseen, jossa putkiurakoitsija on solminut urakkasopimuksen suoraan rakennuttajan kanssa.

Asiasta oli käyty useita liittoneuvotteluja. Työnantajaliitto oli katsonut, että kyseessä oli riidanalaisen sopimusmääräyksen pöytäkirjamerkintä 1:ssä tarkoitettu vaiheittain suoritettava urakka, jonka osalta urakan jakamattomuuden periaatteesta oli voitu poiketa. Kantaansa työnantajaliitto oli perustellut muun muassa sillä, että eri työvaiheista myös urakkatarjoukset oli pyydetty eri aikaan, että suunnitelmat olivat valmistuneet eri aikaan ja että työt oli myös aloitettu eri aikaan.

Vaiheittain suoritettavilla urakoilla oli kuitenkin perinteisesti tarkoitettu tilanteita, joissa jonkin rakennuskompleksin eri osien työt muidenkin kuin putkitöiden osalta olivat muodostaneet omat vaiheensa. Tässä tapauksessa kallioluolaan tehdyt putkityöt olisi ollut mahdollista tehdä valmiiksi ilman, että töiden suorittaminen olisi aiheuttanut tarvetta urakan jakamiseen. Merkityksetöntä oli se, että työn tilaajana ollut rakennushallitus oli jakanut urakan osiin jo urakkatarjouksia pyytäessään samoin kuin sekin, että urakkatarjouksia oli pyydetty osaurakoista eri aikoina.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että PM-Asennus Oy oli menetellyt vastoin työehtosopimuksen 13 §:n 3 kohtaa teettäessään hinnoiteltua urakkatyötä kerrotulla tavalla. Lisäksi liitto on vaatinut yhtiön tuomitsemista menettelystään työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon ja Putkijohtotyönantajainliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto ja PM-Asennus Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että PM-Asennus Oy:n urakka oli käynnistynyt loppuvuodesta 1983. Oy Huber Ab oli allekirjoittanut jatkovaihetta koskeneen urakkasopimuksen 18.6.1985. Oy Huber Ab:n työt olivat käynnistyneet maaliskuussa 1985.

Kysymyksessä oli ollut työehtosopimuksen 13 §:n 3 kohdan tarkoittama vaiheittain suoritettava urakka, jolloin urakan jakamattomuuden periaatteesta oli voitu poiketa. Pyydettäessä tarjouksia ensimmäisestä vaiheesta toisen vaiheen suunnitelmat eivät olleet vielä valmistuneet, eikä tarjousten pyytämisajankohdastakaan ollut ollut tietoa. Kun kysymys oli ollut valtion rakennuttamasta kohteesta, olisi työkohteen toisen vaiheen käynnistyminen saattanut esimerkiksi määrärahasyistä viivästyä vuosikausiakin.

Toisen vaiheen urakoinut Oy Huber Ab ei ollut korvannut asentajilleen urakan jakamisesta johtuneita haittoja. Yhtiö oli sopinut urakkaryhmän kanssa toisen vaiheen urakan tekemisestä niin sanotulla kertaurakalla. Urakasta sovittaessa oli otettu huomioon hinnoittelemattomat työt ja erilaiset työssä esiintyvät haittatekijät. Kertaurakoille oli tyypillistä, että työntekijät ansaitsivat enemmän kuin he putkialan urakkahinnoittelun mukaan muuten olisivat ansainneet. Kysymyksessä ei kuitenkaan ollut ollut vahingonkorvaus.

Keskusväestösuojassa ja tutkimushallissa tehtävät työt oli jaettu kahteen eri vaiheeseen siten, että maanalainen väestösuoja oli muodostanut ensimmäisen vaiheen ja maanpäällinen tutkimushalli toisen vaiheen. Näin ollen rakennuskompleksin muutkin työt kuin putkityöt olivat muodostaneet sekä ajallisesti että rakentamisen kannalta oman vaiheensa. Väestösuojan urakkatöihin oli kuulunut varsinaisen rakennustyön ohessa väestösuojan putkityöt. Putkityöhön oli kuulunut pohjaviemärien, lämmönjakokeskuksen, lämpöjohtojen runkoputkien sekä kiertoilmakojeiden ja tuloilmakojeiden asennustyöt. Se, että osa väestösuojan putkitöistä oli kuulunut toiseen vaiheeseen, oli johtunut siitä, että ensimmäisen vaiheen putkitöiden jälkeen väestösuoja oli ollut siten valmis, että se oli voitu ottaa käyttöön. Tällä hetkellä väestösuoja oli tutkimuskäytössä.

Toisen vaiheen töiden käynnistymisestä ei ensimmäisen vaiheen tarjouksia pyydettäessä ollut ollut tietoa. Sen vuoksi kaksivaiheinen töiden järjestely oli ollut välttämätöntä laitoksen tarkoituksenmukaiselle käyttöönotolle. Esimerkiksi lämminilmakojeita oli kytketty ensimmäisessä vaiheessa sen verran, että lämmitys oli saatu väestösuojassa käyntiin. Sähkötyöt ja ilmastointityöt oli suoritettu samalla tavoin kahdessa eri vaiheessa.

Määräys vaiheittain suoritettavista urakoista oli otettu työehtosopimukseen vuoden 1973 työehtosopimusneuvotteluissa. Vaiheittaisuudesta oli esimerkkeinä käytetty tuolloin kahta tapausta. Toinen tapauksista koski sairaalatöiden rakentamista, joissa eri rakennusten rakentaminen muidenkin kuin putkitöiden osalta muodosti kukin selvästi oman vaiheensa. Toisena esimerkkinä olivat muut sellaiset yhdessä tai useammassa rakennuksessa tapahtuvat eriaikaiset työvaiheet, joiden teettäjänä oli jokin valtion laitos. Ajallinen ero eri vaiheiden välillä oli saattanut olla jopa vuosia.

Työntekijäliiton pelko urakoiden keinotekoisesta jakamisesta eri vaiheisiin työntekijöiden vahingoksi oli aiheeton sen vuoksi, että perusteeton vaiheistaminen teki urakoista rakennuttajalle yleensä kalliimpia. Töiden teettämiselle vaiheittain löytyi aina perusteltu ja mielekäs syy. Otaniemen rakennuskohteen kohdalla syyt urakan jakamiseen olivat olleet sekä rakennusteknillisiä että rahoitukseen liittyviä.

Jutun käsittelyn aikana Putkijohtotyönantajainliitto ja PM-Asennus Oy ovat esittäneet selvitystä, jonka mukaan PM-Asennus Oy oli hyväksytty työnantajaliiton jäseneksi vasta 1.3.1984 lukien. Riidanalaista työtä koskevan urakkasopimuksen oli tehnyt Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy. Se oli käynnistänyt työt jo vuoden 1983 puolella. Töitä oli jatkanut vuoden 1984 puolella 19.1.1984 kaupparekisteriin merkitty PM-Asennus Oy.

Työtuomioistuin oli tuomioissaan n:o 32/1973 ja 39/1978 katsonut, että työehtosopimuksen riidanalaisen kohdan mukaan sopimukseen sidottu työnantaja ei saanut antaa saman työmaan hinnoiteltuja putkitöitä määräyksessä lueteltuja poikkeuksia lukuunottamatta työntekijöilleen muuten kuin yhtenäisenä urakkana. Mikäli työehtosopimusta oli rikottu, se oli tapahtunut silloin, kun Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy oli antanut virheellisesti jaetuksi väitetyn urakan työntekijöiden suoritettavaksi.

Vastuu väitetystä työehtosopimuksen rikkomisesta ei voinut siirtyä PM-Asennus Oy:lle. Tämän käsityksen tueksi voitiin viitata työtuomioistuimen tuomioon n:o 27/1986.

Kun PM-Asennus Oy ei ollut ollut töiden käynnistymishetkellä työnantajaliiton jäsen, työnantajaliitto ei ollut voinut syyllistyä valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin. Jos kuitenkin katsottaisiin, että työehtosopimuksen rikkominen olisi ollut jatkuvaa, työnantajaliitolla ei ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa väitettyyn rikkomiseen enää sen jälkeen, kun yhtiö oli tullut työnantajaliiton jäseneksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

PM-Asennus Oy ja Putkijohtotyönantajainliitto ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta siltä osin kuin se koski ennen 1.4.1984 sattuneita tapahtumia ja muutoin sen hylkäämistä.

Vastineen perustelut

Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy on kanteesta kuultuna yhtynyt työnantajaliiton ja PM-Asennus Oy:n esittämään. Yhtiön aloittama urakka oli ollut työehtosopimuksen 13 §:n 3 kohdan tarkoittama vaiheittain suoritettava urakka, jonka osalta urakan jakamattomuuden periaatteesta oli voitu poiketa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Jutun tutkimista vastaan tehdyn väitteen johdosta työtuomioistuin toteaa, että PM-Asennus Oy on 1.3.1984 lukien otettu jäseneksi Putkijohtotyönantajainliittoon ja siten tullut vasta sanotusta ajankohdasta lukien sidotuksi putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimukseen. Siltä osin kuin kanteessa on kysymys yhtiön menettelystä tai siihen työnantajaliiton toimesta kohdistettavan valvonnan laiminlyömisestä, kanne voidaan tutkia työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n nojalla vain niiden tapahtumien kohdalta, jotka ovat sattuneet yhtiön ollessa työehtosopimukseen sidottu.

Putkijohto- ja putkieristysalaa koskevissa työehtosopimuksissa on pitkään ollut määräys siitä, että hinnoiteltujen töiden urakkasopimus muodostaa sellaisen kokonaisuuden, josta työnantaja ei saa rakennustyömaalla erottaa eri työvaiheita erillisiksi urakoiksi. Määräykseen on sisältynyt alusta alkaen siinä edelleen oleva luettelo niistä tilanteista, joissa urakan jakaminen on poikkeuksellisesti sallittu. Vuonna 1973 työehtosopimukseen on otettu pöytäkirjamerkintä 1. Sillä on sovittu aikaisemmin urakoiden erottamisessa noudatetun käytännön säilyttämisestä erityisesti mainituissa töissä, kuten vaiheittain suoritetuissa urakoissa.

Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy on vuonna 1983 tehnyt rakennushallituksen kanssa urakkasopimuksen Valtion teknilliselle tutkimuslaitokselle rakennettavassa maanalaisessa keskusväestösuoja 2:ssa ja tutkimushalli 1:ssä suoritettavista putkitöistä Espoon Otaniemessä. Urakan ulkopuolelle on jätetty osa maanalaisen keskusväestösuojan putkitöistä sekä tutkimushallin putkityöt kokonaisuudessaan. Työt on aloitettu vuoden 1983 lopulla. Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n putkiosastosta on muodostettu 19.1.1984 kaupparekisteriin merkitty PM-Asennus Oy, joka on ryhtynyt jatkamaan Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n aloittamaa urakkatyötä keskusväestösuojassa.

Oy Huber Ab on tehnyt 18.6.1985 urakkasopimuksen rakennushallituksen kanssa rakennuskohteessa suoritettavista keskusväestösuojan lopputöistä ja maanpäällisessä tutkimushallissa suoritettavista putkitöistä. Yhtiö on tehnyt esitetyn selvityksen mukaan keskusväestösuojassa muun muassa vesijohtotyöt ja myös kylmäkonejärjestelmiin liittyvien lauhdutusvesijohtojen ja paineilmaverkoston asennustyöt. Työt on aloitettu 11.3.1985.

PM-Asennus Oy:n työntekijät ovat käyneet tekemässä joitain vähäisiä korjaustöitä keskusväestösuojassa toukotai kesäkuuhun 1985 saakka, jolloin myös Oy Huber Ab:n työntekijöitä on ollut muutaman kuukauden ajan työssä rakennuskohteessa.

Oy Huber Ab on suorittanut väestösuojassa tehdyistä asennustöistä työntekijöille palkan keskituntiansion mukaan. Sillä on ollut tarkoitus korvata työssä ilmenneitä haittatekijöitä. Oy Huber Ab:lle keskusväestösuojassa jääneiden töiden suorittamista urakkatyönä on vaikeuttanut hinnoittelumääräysten mukaan se, että työt ovat liittyneet aikaisemmin asennettuihin putkistoihin.

Työtuomioistuin on aikaisemmissa tuomioissaan, muun muassa tuomioissaan n:ot 32/1973 ja 24/1986 todennut, että kielto jakaa hinnoiteltuja putkitöitä rakennustyökohteessa erillisiksi urakoiksi koskee myös rakennuttajan ja putkitöitä suorittavan urakoitsijan välillä solmittuja urakkasopimuksia. Tästä ei asianosaisten kesken ole ollut erimielisyyttä. Asianosaisliitot ovat olleet yhtä mieltä myös siitä, että keskusväestösuojassa ja tutkimushallissa suoritettavat putkityöt on voitu erottaa työehtosopimuksessa tarkoitetuiksi vaiheittain suoritettaviksi urakoiksi. Sitä vastoin erimielisyys liittojen välillä on asiaa työtuomioistuimessa käsiteltäessä koskenut sitä seikkaa, onko keskusväestösuojassa, niin sanotussa luolassa suoritettavien putkitöiden erottaminen kahdeksi erilliseksi urakaksi ollut työehtosopimuksen mukaista vai sen vastaista.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, mistä syystä rakennushallitus rakennuttajana on esittänyt Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:lle urakkasopimuksen tekemistä keskusväestösuojassa suoritettavista putkitöistä siten, että osa niistä kerrotuin tavoin on jäänyt urakkasopimuksen ulkopuolelle. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ei työn suorittamiseen ole liittynyt sellaisia teknisiä tai muita rakentamisesta itsestään johtuvia esteitä, jotka olisivat vaatineet urakkasopimuksen kerrotunlaista jakamista. Vaiheittain tehtyyn rakentamiseen ja siten siis keskusväestösuojan ja tutkimushallin rakentamiseen liittyvien putkitöiden urakkasopimuksen tekemiselle siten, että ensiksi mainittu urakkasopimus olisi käsittänyt keskusväestösuojan putkityöt kokonaisuudessa, ei ole näytetty olleen ainakaan ylivoimaisina pidettäviä esteitä.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun työnantajaliiton lainoppineen asiamiehen mukaan vuoden 1973 työehtosopimusneuvotteluissa ei ole tarkemmin sovittu siitä, mitä vaiheittain suoritettavalla urakalla tarkoitettiin. Työehtosopimusneuvotteluissa on käsitelty pöytäkirjaan otettavaa määräystä työtuomioistuimen tuomion n:o 32/1973 ja erään toisen samana vuonna annetun, samaa asiaa koskeneen tuomion perusteella. Keskustelua on käyty pitkäaikaisista rakennushankkeista, jotka voivat välillä keskeytyä esimerkiksi määrärahojen tai työvoimatilanteen vuoksi. Esimerkkeinä ovat olleet muun muassa puolustuslaitoksen rakennustyöt. Esillä on ollut myös keskussairaaloiden ja korkeakoulujen rakentamisessa ilmennyt tarve tehdä erillisiä urakkasopimuksia eri rakennuskohteista. Todistajana kuulustellun asiamiehen kertoman mukaan urakkavaiheiden alkaminen ja päättyminen ovat jääneet yksittäistapauksittain ratkaistaviksi urakka-asiakirjojen perusteella. Neuvotteluissa on ollut esillä työnantajaliiton asiamiehen urakoiden vaiheittaisuudesta laatima soveltamisohjeluonnos. Työntekijäliitto ei ole kuitenkaan hyväksynyt luonnosta.

Riidanalaisen määräyksen soveltamiskäytännöstä ei ole esitetty selvitystä. Liittojen kesken ei ole myöskään näytetty käydyn asiasta erimielisyysneuvotteluja.

Pöytäkirjamerkinnän mukaan vaiheittain suoritettavissa urakkatöissä on noudatettava aikaisempaa käytäntöä jaettaessa urakoita eri vaiheiden kesken. Pöytäkirjamerkinnän ilmeisenä tarkoituksena on ollut tehdä mahdolliseksi putkitöitä koskevien peräkkäisten urakkasopimuksien solmiminen rakennuttajan sekä saman tai eri urakoitsijoiden välillä esimerkiksi pitemmissä jaksoissa tehtävän rakentamisen aikana. Pöytäkirjamerkintää on kuitenkin tulkittava osana määräystä kokonaisuudessaan. Siitä johtuu, että periaatetta, joka koskee kieltoa jakaa eri työvaiheita erillisiksi urakoiksi, täytyy soveltaa myös vaiheittain suoritettavissa urakkatöissä. Tuollaisissakin urakkatöissä määräystä oikein sovellettaessa hinnoiteltujen putkitöiden urakkasopimuksen pitää kussakin vaiheessa muodostaa yhtenäinen kokonaisuus. Työnantaja on rakennuttajan kanssa tekemässään urakkasopimuksessa velvollinen huolehtimaan siitä, että kussakin rakentamisen vaiheessa eri urakoiksi erotetaan vain määräykseen sisältyvässä luettelossa poikkeuksiksi sovittujen tilanteiden mukaisia työvaiheita.

Työtuomioistuimen mielestä keskusväestösuojassa suoritetut hinnoitellut putkityöt muodostavat työehtosopimuksen määräyksessä tarkoitetun kokonaisuuden. Asiassa ei ole esitetty sellaisia perusteita, jotka osoittaisivat, että määräykseen sisältyvässä luettelossa mainituilla syillä olisi keskusväestösuojassa tehtävien töiden jakaminen Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n ja myöhemmin työtä uuden urakkasopimuksen nojalla jatkaneen yhtiön kesken voitu työehtosopimuksen mukaan suorittaa. Tätä käsitystä tukee se seikka, että töitä keskusväestösuojassa jatkettaessa myöhemmin tehdyn urakkasopimuksen perusteella hinnoittelun piiriin muutoin kuuluvien putkitöiden tekeminen urakkatyönä on kohdannut ilmeisiä vaikeuksia.

Edellä olevilla perusteilla ja varsinkin, kun keskusväestösuojassa tehtävien putkitöiden jakamiselle eri työvaiheisiin ei ole näytetty töiden laadusta tai niiden suorittamistavasta johtuvaa syytä, Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy on menetellyt työehtosopimuksen 13 §:n 3 kohtana silloin olleen määräyksen vastaisesti antaessaan työntekijöille keskusväestösuojassa suoritettavaksi sellaisen putkityöurakan, joka ei ole yhtiön tekemän urakkasopimuksen mukaan käsittänyt keskusväestösuojassa tehtäviä hinnoiteltuja urakkatöitä kokonaisuudessaan.

Kun kysymys työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta on ollut erittäin epäselvä, eikä määräyksen sisältöä ole selvitetty liittojen välillä ennen kanteessa tarkoitettua erimielisyyttä, yhtiö ei ole menettelyllään tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Kun Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy, joka on antanut urakkatyön työntekijöilleen, ei ole tietoisesti rikkonut työehtosopimusta, PM-Asennus Oy:n vielä vähemmän voidaan katsoa töitä jatkaessaan menetelleen tahallaan vastoin työehtosopimusta.

Kanteessa on Putkijohtotyönantajainliiton osalta kysymys ainoastaan PM-Asennus Oy:n menettelyn valvomisen laiminlyömisestä. Kun PM-Asennus Oy ei ole ollut osallisena urakkatyötä alunperin jaettaessa, työnantajaliitto ei ole näissä olosuhteissa edes tuottamuksellisesti laiminlyönyt sille työehtosopimuksen mukaan kuuluvia velvollisuuksia.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin jättää tutkimatta PM-Asennus Oy:n menettelyä ja sitä koskevan valvontavelvollisuuden laiminlyöntiä koskevat vaatimukset ennen 1.3.1984 sattuneiden tapahtumien osalta.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy on menetellyt vastoin silloin voimassa olleen työehtosopimuksen 13 §:n 3 kohtaa teettäessään urakkatyötä, jota ei olisi saanut erottaa eri työvaiheeksi kanteessa kerrotulla tavalla.

Kanne hylätään PM-Asennus Oy:n kohdalta kokonaisuudessaan ja Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:hyn ja Putkijohtotyönantajainliittoon kohdistettuna enemmälti.

Asian laatuun nähden asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, Virtanen, Suomalainen, Pohja ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.