28.12.1987

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Kotkan paperitehtaalla oli paperikoneiden työntekijöiden palkkavaatimuksista neuvoteltu erikseen jo yli vuoden ajan. Työntekijät olivat jo kesällä 1986 edellyttäneet paperikoneilla työskennelleiden työntekijöiden palkkauksen jälkeenjääneisyyden korjaamista ennen muista asioista sopimista. Liitot olivat osallistuneet neuvotteluihin lokakuun 1986 aikana. Tällöin oli paperikoneiden työntekijöiden palkkojen osalta jääty erimielisiksi. Neuvottelut olivat kuitenkin jatkuneet vuoden 1987 puolella. Viimeksi palkoista oli neuvoteltu 7. ja 9.7.1987 pääsemättä sopimukseen.

Paperikoneilla 1 ja 2 työaikamuotona oli ollut keskeytymätön kolmivuorotyö. Työntekijät oli jaettu viiteen työvuoroon, joista viides vuoro oli työtaistelun ajan ollut vuosilomalla.

Palkkaneuvottelujen päätyttyä erimielisyyteen tehtaan pääluottamusmies oli seuraavana aamuna 10.7.1987 kello 9 esittänyt työsuhdeasiainhoitajalle uhkauksen, että kello 11 mennessä työnantajapuolen pitäisi tarjota olennainen korjaus palkkaukseen tai muuten koneet seisahtuisivat. Työsuhdeasiainhoitaja oli ilmoittanut, että palkkaerimielisyys tulisi saattaa liittotasolle ja vaatinut pääluottamusmiestä säilyttämään työrauhan.

Työsuhdeasiainhoitaja oli ilmoittanut tilanteesta työnantajaliittoon. Liiton vastaava asiamies oli ottanut heti yhteyden Paperiliiton palkkasihteeriin ja vaatinut Paperiliittoa välittömästi ryhtymään toimenpiteisiin uhkaamassa olevan lain ja työehtosopimuksen vastaisen työtaistelun estämiseksi. Yhteydenotto oli tapahtunut noin kello 9.30, siis hyvissä ajoin ennen työtaistelun ilmoitettua alkamishetkeä.

Työnantajan ja työnantajaliiton vaatimuksella työrauhan säilyttämisestä ei ollut ollut vaikutusta, sillä kello 11 paperikoneiden 1 ja 2 miehistöt olivat ryhtyneet lakkoon. Tämän jälkeen työsuhdeasiainhoitaja oli kutsunut pääluottamusmiehen luokseen ja toistanut vaatimuksensa työrauhan välittömästä palauttamisesta sekä ilmoittanut, että palkkariidasta kirjoitettaisiin erimielisyysmuistio liitoille.

Lakon alkamisen jälkeen oli Paperiliitolle esitetty uudelleen vaatimus työrauhan välittömästä palauttamisesta. Vaatimus ei ollut johtanut tulokseen. Pääluottamusmies oli kello 13.25 ilmoittanut työsuhdeasiainhoitajalle järjestävänsä lakkoa koskevan kokouksen kello 14. Pääluottamusmies oli kello 15 ilmoittanut kokouksen päätöksenä, että seuraava kokous pidettäisiin maanantaina 13.7.1987 kello 15, jolloin päätettäisiin jatkotoimista. Siihen asti työtaistelu jatkuisi. Tällöin työsuhdeasiainhoitaja oli ilmoittanut palkanmaksun keskeyttämisestä sitä mukaa kuin taloudellisesti ja tuotannollisesti mielekäs työ tehtaalla päättyisi. Noin kello 16 palkanmaksu oli keskeytetty 30:ltä holanteriosaston ja pituusleikkureiden työntekijältä. Työtaistelun aikana työntekijät, joilta palkanmaksu oli lakon takia keskeytetty, olivat käyneet paikalla ajoittain tarkistamassa, jatkuiko lakko yhä.

Maanantaina 13.7.1987 kello 15 pidetyn työntekijöiden kokouksen jälkeen pääluottamusmies oli ilmoittanut työsuhdeasiainhoitajan sijaiselle, että työtaistelua oli päätetty jatkaa seuraavaan aamuun kello 6:een saakka. Pääluottamusmies oli ilmoittanut, ettei työnantajan jalkauttamia työntekijöitä saataisi käsille ennen tätä ajankohtaa. Palkkasihteeri oli osallistunut kokoukseen Paperiliiton edustajana.

Lakkoon olivat osallistuneet paperikoneiden 1 ja 2 miehistön kaikki neljä vuoroa, yhteensä 16 työntekijää. Lakko oli päättynyt 14.7.1987 kello 6 aamuvuoron aloittaessa työnsä tavanomaisesti.

Lakon takia paperikoneet 1 ja 2 olivat olleet pysähdyksissä 10.7. kello 11:stä 14.7.1987 kello 6:een. Tuotantoa oli menetetty noin 220 tonnia. Välittömät markkamääräiset vahingot olivat olleet noin 340 000 markkaa. Koska tehtaan varastot lakon alkamishetkellä olivat olleet poikkeuksellisen pienet, lakko tulisi aiheuttamaan runsaasti toimitusten myöhästymisiä.

Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkasekä neuvottelujärjestysmääräyksiin.

Työnantajaliitosta oli otettu yhteyttä Paperiliittoon 10.7.1987 jo hyvissä ajoin ennen lakon alkamista ja vaadittu pikaisia toimenpiteitä uhkaavan lain ja työehtosopimuksen vastaisen työtaistelun välttämiseksi. Työtaistelu oli kuitenkin alkanut 10.7.1987 kello 11. Vaatimus oli uudistettu tämän jälkeen sen kuitenkaan johtamatta tulokseen. Palkkasihteeri Paperiliiton edustajana oli ottanut osaa 13.7.1987 kello 15 pidettyyn työntekijöiden kokoukseen, jossa oli käsitelty tehtaan työtaistelutilannetta. Kokouksessa lakkoa oli päätetty jatkaa tiistaihin 14.7.1987 kello 6:een saakka.

Näistä työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaisista työtaistelutoimista Paperiliitto oli vastuussa. Vastuu korostui erityisesti liiton toimihenkilön osallistumisesta kokoukseen, jossa työehtosopimuksen vastaista työtaistelua oli päätetty jatkaa, sekä työtaistelun pitkästä kestosta.

Työtaisteluun olivat osallistuneet luottamusmies ja kaksi varaluottamusmiestä, joista ammattiosasto oli vastuussa. Pääluottamusmies oli uhannut työnantajaa laittomalla työtaistelulla, jotta palkkavaatimuksiin olisi suostuttu. Ammattiosasto oli vastuussa työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaisista toimistaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton ja Paperiliiton Kotkan osasto n:o 37:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

Vastineen perustelut

Paperiliitto on kanteeseen vastatessaan myöntänyt kanteessa esitettyjen tietojen työstäkieltäytymisten laajuudesta ja kestosta pitävän paikkansa.

Lisäksi liitto on lausunut, että Kotkan paperitehtaan paperikoneiden 1 ja 2 koneenhoitajien, sylinterimiesten ja rullamiesten palkoista oli käyty neuvotteluja 1986 alusta lähtien. Neuvottelut olivat perustuneet 22.2.1985 tehtyyn palkkaratkaisuun ja ratkaisun yhteydessä työnantajan edustajan antamaan suulliseen ilmoitukseen. Työnantajan edustaja oli ilmoittanut, että vuodenvaihteen 1985-1986 jälkeen palkka-asioita voitaisiin tarkastella uudelleen. Työnantajan ilmoitukseen perustuen työntekijät olivat pyytäneet neuvotteluja palkkojen tarkistamiseksi. Neuvottelut olivat päättyneet 2.10.1986 liittojen välillä erimielisyyteen.

Seuraava neuvottelukosketus asiassa oli tapahtunut 16.12.1986, jolloin työntekijöiden puolelta oli tehty esitys palkkojen korjaamiseksi. Työnantaja oli tällöin jäänyt harkitsemaan työntekijöiden ehdotuksia ja tehnyt sitten oman ehdotuksensa vaihto- ja pesu-urakoiden tarkistamiseksi. Esitystä työnantaja oli alkanut soveltaa käytäntöön yksipuolisesti. Työntekijät olivat ilmoittaneet, että he eivät tulisi hyväksymään työnantajan esitystä.

Työnantaja oli 29.4.1987 tarjonnut puheena olevia tehtäviä tekeville työntekijöille palkankorotusta, jota työntekijäpuoli ei kuitenkaan ollut voinut pitää riittävänä. Neuvotteluja oli 5.6.1987 käyty asteittaisesta palkankorotuksesta sekä paperitehtaan jatkokehityssuunnitelmista. Näissäkään neuvotteluissa ei ollut päästy palkoista yksimielisyyteen. Heinäkuun 7. päivänä 1987 oli neuvoteltu uudelleen, jolloin työnantaja oli tehnyt uuden palkkatarjouksen. Työntekijät olivat pitäneet tätä palkankorotusesitystä selvästi aikaisempia esityksiä huonompana, eivätkä olleet voineet sitä hyväksyä. Työntekijäpuoli oli 9.7.1987 tehnyt uuden ehdotuksen palkkojen tarkistukseksi. Työnantajapuoli oli kuitenkin hylännyt työntekijöiden esityksen.

Koska neuvotteluissa oli molemmin puolin todettu koneenhoitajien, sylinterimiesten ja rullamiesten palkankorotuksien tarve, työntekijät olivat odottaneet työnantajalta hyväksyttäviä esityksiä. Tällaisia esityksiä ei työntekijöiden mielestä kuitenkaan ollut saatu.

Aamupäivällä 10.7.1987 olivat työntekijöiden mielialat voimakkaasti kärjistyneet palkkaneuvottelujen edistymättömyyden vuoksi. Aamulla noin kello 9 pääluottamusmies oli käynyt työnantajan edustajan luona ja esittänyt hänelle, että palkkakysymys pitäisi ratkaista mahdollisimman pian. Työnantaja oli tällöin uudistanut aikaisemmin tekemänsä palkkatarjouksen. Pääluottamusmies oli ilmoittanut, että työntekijät olivat sen jo aikaisemmin hylänneet ja että työntekijöiden keskuudessa oli selvästi havaittavissa levottomuutta. Edellä olevan perusteella pääluottamusmies oli ilmoittanut, että työrauha saattaisi olla sen vuoksi vaarassa. Pääluottamusmies oli esittänyt lisäksi liittojen välisten neuvottelujen aloittamista heti.

Koska aamupäivän aikana ei työnantajapuoli ollut suostunut aloittamaan neuvotteluja palkkojen tarkistuksesta uudelleen, eikä asiaan muutenkaan ollut saatu ratkaisua, olivat paperikone 1:n ja 2:n työntekijät aloittaneet prosessin alasajon. Työntekijät olivat poistuneet työpaikalta kello 12. Heti kello 11:n jälkeen työnantajan edustaja oli ilmoittanut paperitehtaan työntekijöille, että työnantaja lopettaisi palkanmaksun kello 12. Työnjohto oli ilmoittanut massaosaston ja pituusleikkureiden työntekijöille, että kello 12 lopetettaisiin palkanmaksu.

Työnantaja oli esittänyt uhkauksen lakkoon osallistumattomille työntekijöille palkanmaksun keskeytyksestä, vaikka työnantajalla olisi voinut teettää työntekijöillä tarpeellisia töitä. Palkanmaksun keskeytysuhan alaisiksi joutuneet työntekijät olivat pysyneet työpaikallaan työnjohdon käytettävissä omissa vuoroissaan omien työvuorojärjestelmiensä mukaisesti.

Noin kello 13.30 pääluottamusmies oli ilmoittanut työnantajalle saaneensa järjestettyä työntekijöiden yhteisen kokouksen. Samalla pääluottamusmies oli ilmoittanut, että ne työntekijät, jotka eivät olleet lakossa, olivat työnjohdon käytettävissä omissa työvuoroissaan ja että heille olisi töitä. Tällöin työnantaja oli luvannut jatkaa palkanmaksua kello 16:een saakka, johon mennessä työnantajan mielestä oli oletettavissa työntekijöiden kokouksen päättyvän, mutta ilmoittanut keskeyttävän sen jälkeen palkanmaksun, jos lakko ei loppuisi. Iltavuoron alkaessa kello 14 lakon ulkopuolella olevat työntekijät olivat ilmoittautuneet tavanomaisesti työvuoroilleen.

Palkanmaksun keskeytyksen kohteeksi oli kello 16 joutunut paperikone 1:n ja 2:n kaksi pituusleikkureiden ajajaa, paperikone 1:n ja 2:n pituusleikkureiden kaksi apulaista, pakkari-jauhajaksi kutsuttu työntekijä, kaksi massaosaston hoitajaa sekä vuorokohtainen varamies.

Kaikki palkanmaksun keskeytyksen kohteeksi joutuneet työntekijät olisivat pystyneet tekemään tavanomaisesti seisokkien aikana tehtävää siivoustyötä. Lisäksi pituusleikkureiden ajajat olisivat voineet suorittaa seisokkien aikana tehtävää pituusleikkureiden terän huoltoa. Massaosaston hoitajat olisivat voineet tehdä seisokin aikaista pesua. Palkanmaksun keskeytyksen kohteeksi joutuneet työntekijät olivat työvuorojensa alussa käyneet ilmoittautumassa työnantajalle esittäen olevansa työnjohdon käytettävissä.

Paperiliiton palkkasihteeri oli 10.7.1987 noin kello 10 saanut työnantajaliiton vastaavalta lakimieheltä ilmoituksen, että tehtaalle saattaisi tulla työhäiriöitä. Palkkasihteeri oli välittömästi soittanut pääluottamusmiehelle. Pääluottamusmies oli kertonut palkkasihteerille, että koneenhoitajat olivat levottomia palkkaneuvottelujen edistymättömyyden vuoksi. Palkkasihteeri oli kehottanut pääluottamusmiestä jatkamaan neuvotteluja ja säilyttämään työehtosopimuksen mukaisen työrauhan.

Tämän jälkeen pääluottamusmies oli soittanut palkkasihteerille ilmoittaen työstäkieltäytymisen alkamisesta ja työnantajan uhkauksesta keskeyttää palkanmaksu. Palkkasihteeri oli kehottanut pääluottamusmiestä toimimaan työrauhan palauttamiseksi ja järjestämään välittömästi kokouksen työpaikalla. Lisäksi palkkasihteeri oli soittanut työnantajaliiton vastaavalle asiamiehelle ja ilmoittanut tilanteesta sekä tiedustellut palkanmaksun keskeytyksestä. Paperiliitto oli lähettänyt ammattiosaston puheenjohtajalle sähkeen. Sen lisäksi palkkasihteeri oli ollut työntekijöiden kokouksessa 13.7.1987 kello 15. Kokouksessa hän oli kehottanut työntekijöitä lopettamaan työtaistelutoimenpiteet välittömästi sekä käymään neuvotteluja työehtosopimuksen mukaisesti. Kokouksessa ei kuitenkaan olleet olleet läsnä kaikki työstäkieltäytymisessä mukana olleet työntekijät ja tästä johtuen töihin paluu oli tapahtunut vasta 14.7.1987 kello 6.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Kotkan paperitehtailla on vuodesta 1986 alkaen käyty sekä paikallisesti että liittojen välillä neuvotteluja paperikoneilla työskennelleiden työntekijöiden palkoista, joita työntekijät ovat pitäneet jälkeenjääneinä. Paperikoneiden työntekijöiden palkoista on neuvoteltu paikallisesti viimeksi 7. ja 9.7.1987.

Neuvottelujen päätyttyä erimielisinä ovat paperikoneiden 1 ja 2 miehistöjen kaikki neljä työssä olevaa vuoroa, yhteensä 16 työntekijää ryhtyneet 10.7.1987 kello 11 lakkoon, joka on päättynyt 14.7.1987 kello 6. Työnantaja on lakon alettua keskeyttänyt palkanmaksun 30:ltä holanteriosaston ja pituusleikkureiden työntekijältä. Työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun on ottanut osaa osaston luottamusmies. Tuotannon menetyksen perusteella on yhtiö laskenut vahinkonsa 340 000 markaksi.

Tehtaiden työsuhdeasiainhoitaja on ennen työtaistelun alkamista vaatinut pääluottamusmiestä säilyttämään työrauhan ja työtaistelun alkamisen jälkeen vaatinut häntä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Myös työnantajaliiton vastaava asiamies on ennen lakkoa ottanut yhteyttä työntekijäliiton palkkasihteeriin ja vaatinut liittoa välittömästi ryhtymään toimenpiteisiin uhkaavan työtaistelun estämiseksi. Lakon alkamisen jälkeen työntekijäliitolle on uudelleen esitetty vaatimus työrauhan palauttamisesta.

Paperiliiton palkkasihteeri on välittömästi työnantajaliiton vastaavan asiamiehen yhteydenoton johdosta jo ennen työtaistelun alkua ollut puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen ja kehottanut häntä jatkamaan neuvotteluja sekä säilyttämään työrauhan. Palkkasihteeri on toistanut kehotuksensa lakon alettua. Pääluottamusmies on järjestänyt työntekijöiden yhteisen kokouksen 10.7.1987 kello 14 ja toisen kokouksen 13.7.1987 kello 15, johon on osallistunut työntekijäliiton palkkasihteeri. Kokouksessa palkkasihteeri on kehottanut työntekijöitä lopettamaan työtaistelutoimenpiteet ja ryhtymään työehtosopimuksen mukaisiin neuvotteluihin. Kokouksessa työtaistelu on päätetty lopettaa seuraavana päivänä kello 6. Työntekijäliitto on 13.7.1987 lähettänyt ammattiosaston puheenjohtajalle sähkeen, jossa se on edellyttänyt ammattiosaston toimikunnan ryhtyvän toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi.

Ammattiosaston toimenpiteet eivät olleet riittävän tehokkaita työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosasto vastaa myös sitä edustavan luottamusmiehen osallistumisesta työtaisteluun. Paperiliiton toimenpiteitä ei työtuomioistuimen mielestä, huomioon ottaen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 1 §:n 13 kohdan määräyksen, työtaistelun jatkumiseen nähden voida pitää riittävinä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työsopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Kotkan osasto n:o 37:n ja Paperiliiton maksamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, osaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 18 000 markkaa ja liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 12 000 markkaa. Ammattiosasto ja työntekijäliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Virtanen, Kontio, Pohja ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.