TT:1987-171
- Asiasanat
- Linja-autohenkilökunnan työaika, Lyhin päivittäinen työaika, Tulkinta, Työaikaan lukeminen, Ylityökorvaus
- Tapausvuosi
- 1987
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:1987/90
Linja-autohenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen määräyksen mukaan lyhyemmästä kuin kolmen tunnin työstä on maksettava täysi kolmen tunnin palkka. Määräystä sovellettaessa ei työajaksi ollut luettava aikaa, jona työtä ei ollut tehty. Täydellä palkalla tarkoitettiin määräyksessä sitä palkkaa, jonka työntekijä olisi saanut, jos hän olisi tehnyt työtä koko sen ajan, jolta palkka oli maksettava. Palkkaan oli siten luettava erilliset lisät sekä hätä- ja sunnuntaityöstä maksettavat korvaukset, mutta ei tehdyn työn perusteella määräytyvää ylityökorvausta.
Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Jyväskylän Liikenne Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen kesken 27.5.1986 tehdyssä linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
II TYÖPALKAT
-----------------------------------------------
9 §
Erilliset lisät
1. Rahastuslisä
Erillisenä maksettu rahastuslisä on sisällytetty taulukkopalkkoihin. Niissä tapauksissa, joissa rahastuslisä on maksettu 34 penniä suurempana, maksetaan 34 pennin ylittävä osa edelleen erillisenä rahastuslisänä.
2. Vuorotyölisä
Mikäli työ joudutaan jakamaan vuorotyöksi, voidaan sen ajat työntekijän kanssa sopia paikallisesti.
Lähi- ja paikallisliikenteessä maksetaan iltavuoron tunneilta lisää, jonka suuruus on 15 % työntekijän taulukkopalkasta.
Soveltamisohje:
Lähi- ja paikallisliikenne katsotaan vuorotyöluonteiseksi.
-----------------------------------------------
4. Ilta- ja yötyölisä
Muussa kuin vuorotyössä suoritetaan ilta- ja yötyölisää seuraavasti:
klo 18.00-22.00 iltatyölisää 10 % työtunnilta klo 22.00-06.00 yötyölisää 15 % työtunnilta taulukkopalkasta.
5. Vapaapäivätyölisä
Vapaapäivänä suoritetusta työstä maksetaan vapaapäivätyölisää, jonka suuruus on 100 % työntekijän taulukkopalkasta.
6. Joulutyölisä
Ensimmäisenä joulupäivänä suoritetusta työstä maksetaan joulutyölisä, jonka suuruus on 200 % työntekijän taulukkopalkasta.
Soveltamisohje:
Joulutyölisä ei sisällä sunnuntaityökorotusta.
III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET
10 §
Säännöllinen työaika
-----------------------------------------------
5. Jos linja-autonkuljettaja seisonta-aikana on velvollinen oleskelemaan autossa tai muussa, josta hän ei vapaasti saa poistua, lasketaan seisonta-aika kokonaan työaikaan.
6. Kaukoliikenteessä sekä paikallis- ja lähiliikenteessä voi työpäivän aikana olla yksi enintään 2 tunnin palkaton katko. Puolta tuntia lyhyemmät katkot luetaan työaikaan. Muista mahdollisista katkoista maksetaan yksinkertainen tuntipalkka lukematta niitä työaikaan.
-----------------------------------------------
10. Jos kuljettaja joutuu tilausajomatkallaan olemaan asuinpaikkakunnaltaan poissa vähintään yhdeksän (9) tuntia, lasketaan matkasta ajoajasta riippumatta vähintään kahdeksan (8) tuntia työajaksi.
Alle 9 tuntia kestäviin tilausmatkoihin sovelletaan 6. momentin katkosäännöksiä.
-----------------------------------------------
12. Lyhemmästä kuin kolmen (3) tunnin työstä maksetaan täysi kolmen (3) tunnin palkka.
-----------------------------------------------
13 §
Yli-, hätä- ja sunnuntaityö ja niistä maksettavat korvaukset
-----------------------------------------------
5. Hätätyöstä (TAL 12 §), mikäli sitä tehdään säännöllisen työajan ulkopuolella, maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka.
6. Sunnuntaina, kirkollisena juhlapäivänä, itsenäisyyspäivänä ja vapunpäivänä suoritetusta työstä maksetaan sadalla (100) prosentilla korotettu palkka.
-----------------------------------------------
KANNE
Kanteen perustelut
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksessä Jyväskylän Liikenne Oy:ssä oli ilmennyt erimielisyyttä työehtosopimuksen 10 §:n 12. kohdan tulkinnasta. Yhtiössä oli aikaisemmin johdonmukaisesti työnantaja- ja työntekijäpuolen hyväksymällä tavalla tulkittu linja-autohenkilökunnan aikaisempien työehtosopimusten 10 §:n 12. kohdan määräyksiä siten, että lyhyemmästä kuin kahden tunnin työstä oli maksettu työntekijöille heidän täysi kahden tunnin palkkansa kaikkine työehtosopimuksen mukaisine lisineen. Työntekijät olivat saaneet esimerkiksi työehtosopimuksen 13 §:n 6. kohdassa tarkoitetun sunnuntaityökorvauksen koko kahdelta tunnilta, vaikka olivatkin tosiasiassa tehneet sunnuntaina työtä tätä lyhyemmän ajan.
Keväällä 1986 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut sovittu määräyksen sanamuodon tai sen tulkinnan muuttamisesta muulla tavoin kuin korottamalla aiempi kahden tunnin aikaraja kolmeksi tunniksi. Tästä huolimatta yhtiössä oli ryhdytty soveltamaan määräystä siten, että työntekijän tekemästä lyhyemmästä kuin kolmen tunnin työstä maksettiin työajalta palkka kaikkine työehtosopimuksen edellyttämine lisineen, mutta jäljelle jäävästä muusta sopimuksen mukaan kolmeen tuntiin saakka täysimääräisesti korvattavasta ajasta suoritettiin työntekijälle vain hänen yksinkertainen tuntipalkkansa. Tämä tulkinta oli virheellinen. Se poikkesi rakenteeltaan samanlaisiin sopimusmääräyksiin perustuneesta aiemmasta johdonmukaisesta ja molempien osapuolten hyväksymästä käytännöstä, jota työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut tarkoitettukaan muutettavaksi. Osapuolten välisissä työpaikkatason tai liittojenkaan neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta.
Työnantajaliitto oli tiennyt yhtiössä omaksutusta työehtosopimuksen virheellisestä tulkinnasta. Tästä sekä asiassa käydyistä neuvotteluista huolimatta työnantajaliitto ei ollut suostunut kehottamaan työehtosopimukseen sidottua jäsentään asianmukaisesti noudattamaan sopimuksen puheena olevaa kohtaa. Työnantajaliitto oli laiminlyönnillään rikkonut työehtosopimuslain 8 §:ssä säädetyn valvontavelvollisuutensa.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Jyväskylän Liikenne Oy:n työntekijöillä on oikeus työehtosopimuksen 10 §:n 12. kohdan perusteella lyhyemmiltä kuin kolmen tunnin työjaksoilta kolmen tunnin peruspalkkaan kaikkine työehtosopimuksen mukaisine palkanlisineen. Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työehtosopimuksen 10 §:n 12. kohdan määräystä oli muutettu siten kuin kanteessa oli esitetty. Keväällä 1986 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut sovittu määräyksen tai sen tulkinnan muuttamisesta muulla tavoin kuin että kahden tunnin asemasta oli sovittu kolmen tunnin aikarajasta.
Autoliikenteen Työnantajaliiton kanta työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta oli aina ollut johdonmukaisesti se, että työajaksi kanteessa tarkoitetuissa tapauksissa luettiin se aika, jonka työntekijä tosiasiallisesti teki työtä. Tältä ajalta maksettiin myös mahdolliset työaikaan kohdistuvat palkanlisät, kuten esimerkiksi sunnuntai- ja vapaapäivätyölisät. Jos tehty työaika oli lyhyempi kuin kolme tuntia, maksettiin työaikaan kohdistuvan palkan lisäksi muulta ajalta yksinkertainen palkka yhteensä kolmeen tuntiin saakka sitä aikaa työaikaan lukematta. Työnantajaliiton omaksuman kannan mukaisesti oli työehtosopimuksen määräystä alalla yleisesti sovellettu.
Kevään 1986 työehtosopimusneuvotteluissa työntekijäliitto oli esittänyt määräyksen muuttamista seuraavalla tavalla: "Lyhyemmästä kuin kahdeksan tunnin työstä maksetaan täysi kahdeksan tunnin palkka, joka luetaan työaikaan." Työnantajaliitto ei ollut voinut hyväksyä esitettyä vaatimusta sen enempää tuntimäärän kuin työaikaan lukemisenkaan osalta. Esityksen hyväksyminen olisi merkinnyt huomattavaa muutosta yleisesti noudatettuun käytäntöön. Valtakunnansovittelijan 25.5.1986 antaman sovintoehdotuksen perusteella työehtosopimuksen määräys oli saanut nykyisen muotonsa. Tulkintaa ei siis ollut muutettu, vaan tuntimäärä oli vain nostettu kahdesta tunnista kolmeen.
Sopimusmääräyksen tulkinnaksi ei työntekijäliiton esittämää kantaa tullut vahvistaa, koska määräystä ei ollut tarkoitettu sovellettavaksi työntekijäliiton esittämällä tavalla. Määräystä oli yleisesti vuosikausia sovellettu työnantajaliiton kannan mukaisesti. Lisäksi työnantajaliitto oli hylännyt työntekijäliiton sopimusmääräystä koskevan muutosesityksen.
Yhtiössä oli työehtosopimuksen 10 §:n 12. kohtaa tulkittu väärin. Aikaisempien työehtosopimusten voimassa ollessa oli alle kahden tunnin työstä maksettu kahden tunnin palkka työehtosopimuksen mukaisine lisineen. Se oli johtunut siitä, että kahta tuntia lyhyemmin työskentely oli ollut yhtiössä hyvin poikkeuksellista. Näissä tapauksissa todella tehdyn työn ja kahden tunnin maksusäännön erottaminen oli palkanlaskennan kannalta ollut hankalaa. Työehtosopimuksen muuttamisen yhteydessä oli yhtiössä ryhdytty soveltamaan työehtosopimuksen määräystä kanteessa mainitulla tavalla.
Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Työnantajaliiton tehtävänä oli valvoa, etteivät jäsenyritykset rikkoneet työehtosopimusten määräyksiä, mutta tässä tapauksessa työehtosopimusta ei ollut millään tavoin rikottu.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
VASTASELITYS
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vielä lausunut, ettei kevään 1986 työehtosopimusneuvotteluissa ollut sovittu määräyksen tulkinnan muuttamisesta riidanalaisilta osiltaan. Sen jälkeenkin kun linja-autohenkilökunnan työehtosopimukseen oli keväällä 1980 otettu erimielisyyttä aiheuttanut määräys, työntekijäliiton tavoitteena oli jatkuvasti ollut pidentää linja-autohenkilökunnan lyhyimpiä mahdollisia työjaksoja. Tässä tarkoituksessa työntekijäliitto oli myös keväällä 1986 ehdottanut määräyksen muuttamista. Tällä ehdotuksella ja sen jäämisellä osittain hyväksymättä ei kuitenkaan ollut sellaista vaikutusta kuin työnantajaliitto oli sille vastineessaan pyrkinyt antamaan.
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on sen vuoksi vielä vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 10 §:n 12. kohdan tarkoittamassa tilanteessa koko kolmen tunnin aika luetaan työntekijän työajaksi.
Jutussa toimitetussa esivalmistelussa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on täsmentänyt kanteessa esittämäänsä vahvistusvaatimusta siten, että työehtosopimuksen mukaisilla palkanlisillä oli tarkoitettu sopimuksen 9 §:n 1. kohdan mukaista rahastuslisää, 2. kohdan vuorotyölisää, 4. kohdan ilta- ja yötyölisää, 5. kohdan vapaapäivälisää ja 6. kohdan joulutyölisää sekä 13 §:n 5. kohdan hätätyölisää ja 6. kohdan sunnuntaina, kirkollisena juhlapäivänä, itsenäisyyspäivänä ja vapunpäivänä suoritetusta työstä maksettavaa lisää.
AUTOLIIKENTEEN TYÖNANTAJALIITON SELITYS
Autoliikenteen Työnantajaliitto on lausunut, että Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli muutosesityksissään työehtosopimusmääräyksiksi kirjallisesti ainakin vuodesta 1980 samansisältöisesti vuoden 1986 neuvotteluihin saakka esittänyt linja-autohenkilökunnan lyhintä työpäivää koskevia vaatimuksia. Työntekijäpuoli oli siis aina vaatinut, että sovittava aika luettaisiin työaikaan. Tällä työaikaan lukemista koskevalla vaatimuksella työntekijäliitto oli nimenomaan pyrkinyt siihen, että työntekijöille maksettaisiin palkka kaikkine työehtosopimuksen mukaisine lisineen koko kahden tai kolmen tunnin ajalta, vaikka todella tehty työaika jäisi lyhyemmäksi. Autoliikenteen Työnantajaliitto oli kuitenkin aina johdonmukaisesti torjunut työntekijäliiton mainitut vaatimukset. Se tuki työnantajaliiton kantaa asiassa.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut korvaukselle laillista korkoa.
KUULTAVAN LAUSUNTO
Jyväskylän Liikenne Oy on osaltaan yhtynyt Autoliikenteen Työnantajaliiton puolesta esitettyyn.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Linja-autohenkilökuntaa koskevassa työehtosopimuksessa on vuodesta 1976 lukien ollut hälytystyötä koskeva määräys, jonka mukaan lyhyemmästä kuin kahden tunnin työstä maksetaan täysi kahden tunnin palkka.
Vuoden 1980 työehtosopimuksesta neuvoteltaessa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on esittänyt työehtosopimukseen otettavaksi lyhintä työpäivää koskevan määräyksen. Esityksen mukaan siinä tapauksessa, että linja-autohenkilökuntaan kuuluva kutsutaan työhön, hänelle maksettaisiin työajasta riippumatta palkka vähintään viideltä tunnilta, jotka luettaisiin työajaksi. Neuvottelut uudesta määräyksestä ovat päättyneet siten, että työehtosopimuksen työaikaa koskevaan 10 §:ään on otettu aikaisemmin pelkästään hälytystyötä tekevälle, lyhyemmästä kuin kahden tunnin työstä maksettavaa palkkaa koskenutta määräystä sanamuodoltaan vastaava yleinen määräys.
Neuvottelutilanteen kulusta on kuulusteltu todistajina työntekijäliiton lakimiestä ja työnantajaliiton osastopäällikköä. Työntekijäliiton lakimiehen kertoman mukaan työntekijäliitto on neuvotteluissa vaatinut sopimukseen määräystä lyhimmästä työpäivästä. Kun työnantajaliiton toimitusjohtaja on neuvottelun lopulla esitettyyn vaatimukseen vastannut, että lyhin työpäivä olisi kaksi tuntia ja määräys on tältä pohjalta saanut lopullisen sisältönsä, työntekijäliiton lakimiehen mielestä samalla on tullut sovituksi, että lyhimpään työpäivään sisältyvät kaksi tuntia luetaan työaikaan. Työnantajaliiton osastopäällikkö on puolestaan kertonut, että työnantajaliitto on neuvotteluissa ilmoittanut, ettei se hyväksynyt sitä osaa kahden tunnin ajanjaksosta työaikaan luettavaksi, jona työtä ei suoriteta.
Se seikka, että määräyksestä on jätetty pois työntekijäliiton esitykseen sisältynyt ehto kahden tunnin ajan lukemisesta työajaksi, tukee työnantajaliiton käsityksen oikeellisuutta.
Tavanomaista on, että sellaista aikaa, jona työtä ei suoriteta, ei myöskään lueta työajaksi, jollei siitä nimenomaisesti ole toisin sovittu. Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 10 §:stä käy ilmi, että siinä on ainakin 5., 6. ja 10. kohdassa nimenomaan sovittu sellaisen ajan lukemisesta työaikaan, jona työtä ei suoriteta. Tämäkin seikka tukee työnantajaliiton esittämää tulkintaa, sillä riidanalaiseen määräykseen ei ole otettu työaikaan sisällyttämistä koskevaa ehtoa.
Asianosaisliitot ovat asian käsittelyssä olleet yhtä mieltä siitä, ettei määräyksen soveltamisesta ole syntynyt yhdenmukaista käytäntöä.
Esitetyn selvityksen mukaan työntekijäliitto on toistuvasti, viimeksi vuonna 1986 työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt, että määräykseen lisättäisiin maininta, jonka mukaan siinä tarkoitettu ajanjakso luettaisiin kokonaan työajaksi. Työnantajaliitto on vastustanut esityksiä, eikä lisäyksen ottamisesta määräykseen ole sovittu.
Riidanalaisen määräyksen syntyvaiheet ja sen jälkeen määräyksen muuttamisesta käydyt neuvottelut, joissa on sovittu vain ajanjakson pidentämisestä kolmeksi tunniksi, samoin kuin määräyksen sanamuoto osoittavat, ettei määräystä ole sovittu tulkittavaksi kanteessa vaaditulla tavalla. Näin ollen sitä aikaa, jona työtä ei ole tehty, ei lueta työajaksi työehtosopimuksen 10 §:n 12. kohtaa sovellettaessa.
Kanteessa on kysymys myös siitä, mitä määräyksessä tarkoitetaan täydellä palkalla. Täyden palkan käsitteestä ei ole selvityksen mukaan käyty liittojen välillä sanottavaa keskustelua vuoden 1980 työehtosopimusneuvotteluissa eikä sen jälkeenkään.
Asianosaisten lausumat ja esittämä selvitys tältä osin on varsin niukkaa. Kun määräyksessä on käytetty ilmaisua "täysi palkka", siinä käytetyllä laatusanalla täytyy katsoa olevan merkitystä määräyksen sisällölle erotuksena pelkästä tuntipalkasta. Muun selvityksen puuttuessa täydellä palkalla on ymmärrettävä sellaista palkkaa, jonka työehtosopimuksen piiriin kuuluva työntekijä olisi saanut, jos hän olisi tehnyt työtä koko sen ajan, jolta palkka on maksettava. Työntekijän palkkaan on siten tällaisessa tapauksessa luettava kanteessa tarkoitetut lisät, mutta ei sitä vastoin tehdyn työn perusteella määräytyvää ylityökorvausta.
Jyväskylän Liikenne Oy:ssä on puheena olevan työehtosopimuksen 10 §:n 12. kohdan tarkoittamissa tapauksissa suoritettu siltä ajalta, jona työntekijä ei tehnyt työtä, ainoastaan hänen peruspalkkansa ilman kanteessa tarkoitettuja lisiä.
Asianosaisliitot eivät ole määräyksen voimassaoloaikana keskenään selvittäneet, miten riidanalaista, sisällöltään epäselvää määräystä olisi oikein sovellettava. Kun käytäntökään ei ole asiassa vakiintunut, työnantajaliitto hyväksyessään erimielisyysneuvotteluissa yhtiön menettelyn ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa kanteen siten hyväksyen, että Jyväskylän Liikenne Oy on velvollinen suorittamaan työehtosopimuksen 10 §:n 12. kohdassa tarkoitetuilta sellaisilta työjaksoilta, joina työntekijä ei suorita työtä, peruspalkan lisäksi sopimuksen 9 §:n 1. kohdan mukaisen rahastuslisän, 2. kohdassa tarkoitetun vuorotyölisän, 4. kohdassa tarkoitetun ilta- ja yötyölisän, 5. kohdassa mainitun vapaapäivälisän ja 6. kohdassa sanotun joulutyölisän sekä 13 §:n 5. kohdassa tarkoitetun hätätyökorotuksen ja 6. kohdassa mainitun sunnuntailta ja muulta siinä mainitulta juhla- tai vapaapäivältä suoritettavan korotuksen edellyttäen, että työntekijä olisi sanottuna ajankohtana työssä ollessaan oikeutettu saamaan tuollaista lisää tai korotusta.
Muilta osin kanne hylätään.
Asian laatuun nähden Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT saa itse kärsiä kulunsa asiassa.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Uski, Virtanen, Palanko-Laaka ja Porttila.
Tuomio oli yksimielinen.