1.12.1987

Kanteen perustelut

Auto ja Konekaupan Toimihenkilöliitto on lausunut kanteessaan, että 27.3.1984 tehdyn työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa mainitun tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaan työaikaa lyhennettiin niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika oli 40 tuntia viikossa, kokonaisratkaisussa tarkemmin määrätyin edellytyksin 32 tunnilla vuodessa, ei kuitenkaan ennen kuin 1.1.1986 lukien.

Työajan lyhentämistavasta oli tullut sopia sopimusalakohtaisesti. Autoalan Työnantajaliitto ja Auto ja Konekaupan Toimihenkilöliitto eivät olleet kuitenkaan päässeet sopimukseen työajan lyhentämistavasta, vaan asia oli viety välityslautakunnan ratkaistavaksi. Välityslautakunta oli antanut 11.3.1986 päätöksensä asiassa. Asianosaisliitot olivat päässeet neuvottelutulokseen uudesta työehtosopimuksesta 15.3.1986 ja siten neljä päivää välityslautakunnan työajan lyhentämistä koskeneen päätöksen jälkeen. Uusi työehtosopimus oli allekirjoitettu 25.3.1986.

Neuvottelutulokseen pääsemisen eräänä ehtona oli ollut, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n yhteislakon tuloksena sovittu työajan lyhentäminen toteutettaisiin myös auto- ja konekaupan alalla. Vaatimus oli hyväksytty neuvotteluissa. Työnantajaliitto ei ollut missään vaiheessa esittänyt, että työajan lyhennysten soveltamisalaa jotenkin rajoitettaisiin. Työnantajaliiton edustajat olivat laatineet sopimusmääräykset ja ehdottaneet työajan lyhentämismääräyksen sijoittamista työaikaa koskevaan 7 §:ään. Työntekijäliiton neuvottelijat eivät olleet aikataulun kiireellisyyden vuoksi ehtineet erityisesti paneutua sopimuksen sanamuotoihin, vaan määräykset oli hyväksytty. Neuvottelijoilta oli jäänyt huomaamatta, että 7 §:n pöytäkirjamerkintä 4 sulkisi sanamuotonsa perusteella lähes kaikki automyyjät työajan lyhentämismääräyksen ulkopuolelle.

Autoalan Työnantajaliitto oli kiertokirjeessään n:o 51/86, joka oli lähetetty 28.11.1986, ilmoittanut jäsenyrityksilleen, että työajan uusista lyhennyksistä oli sovittu työehtosopimuksen työaikaa koskevassa 7 §:n 10 a kohdassa. Mainitun 7 §:n soveltamisala oli rajoitettu pöytäkirjamerkinnöillä 3 ja 4 siten, että pykälän määräyksiä ei sovellettu muun muassa niihin myyjiin, joiden provisio- tai palkkio-osuuden määrä ylitti 40 prosenttia kokonaisansiosta kahden edellisen kalenterivuosipuoliskon keskiansion mukaan laskettuna. Kiertokirjeen mukaan se oli merkinnyt, etteivät myöskään sovitut työajan lisälyhennykset koskeneet pöytäkirjamerkinnän tarkoittamia myyjiä. Heidän osaltaan työajan lyhennys olisi myös vuonna 1987 ja tulevina vuosina 32 tuntia vuodessa.

Provisiopalkkaisia myyjiä koskevaa rajoitusta ei ollut tuotu esiin neuvotteluissa. Näin ollen siitä ei ollut voitu tehdä mitään päätöstä. Työntekijäliitto ei olisi missään tapauksessa suostunut tuollaiseen rajoitukseen, jos sitä olisi esitetty. Näin ollen työehtosopimuksen 7 §:ssä olevat pöytäkirjamerkinnät 3 ja 4 eivät poistaneet työntekijäliiton käsityksen mukaan oikeutta työajan lyhentämiseen niidenkään myyjien osalta, joiden provisiotai palkkio-osuuden määrä ylitti 40 prosenttia kokonaisansiosta.

Työajan lyhentämisriidasta oli neuvoteltu asianosaisliittojen kesken 23.12.1986, 13.1.1987 ja 28.1.1987, mutta asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen. Neuvottelujen yhteydessä työnantajaliiton edustajat olivat katsoneet, että välityslautakunnan päätöksen perusteella auto- ja konemyyjät olivat saaneet liian suuren korvauksen ansionmenetyksistä. Tämä seikka oli aiheuttanut aikoinaan sen, että välityslautakunnan oli pitänyt ratkaista asia. Välityslautakunta ei ollut hyväksynyt työnantajaliiton näkemystä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että asianosaisliittojen välillä 25.3.1986 tehdyn työehtosopimuksen työaikaa koskevan 7 §:n 10 a kohdan määräystä työajan lyhentämisestä oli sovellettava myös kaikkiin niihin myyjiin, joiden provisio- tai palkkio-osuuden määrä ylitti 40 prosenttia kokonaisansiosta kahden edellisen kalenterivuosipuoliskon keskiansion mukaan laskettuna.

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että välityslautakunnan päätös myyjien ansioiden korvaamisen osalta ei ollut vastannut työnantajaliiton käsitystä asiassa. Päätöksessä oli nimittäin lausuttu kaikista muista työajan lyhennysratkaisuista poiketen, miten työaikaa lyhennettäessä oli otettava ansiotasoa alentamatta huomioon palkan liikkuvat osat, esimerkiksi provisio. Päätöksen mukainen laskentatapa johti siihen, että provisiopalkkaiselle työntekijälle, esimerkiksi automyyjälle suoritettiin työajan lyhennyksen ajalta keskiansion mukainen korvaus täysin riippumatta siitä, aleniko hänen ansiotasonsa työajan lyhennyksen johdosta vai ei.

Sovittaessa vuoden 1986 työehtosopimusneuvotteluissa työaikaa lyhennettäväksi aiemman 32 tunnin lisäksi 16 tunnilla vuosina 1987, 1988 ja 1989 työnantajaliitto oli esittänyt kirjallisesti määräyksen sijoitettavaksi työehtosopimuksen työaikaa koskevaan määräykseen. Työntekijäliitto oli hyväksynyt esityksen ilman keskusteluja tai kysymyksiä.

Kanteessa oli lausuttu, etteivät työntekijäliiton neuvottelijat olleet ehtineet aikataulun kiireellisyyden vuoksi erityisesti paneutua sopimusta koskeviin ehdotuksiin, vaan ne oli hyväksytty. Näin ollen ei voinut olla erimielisyyttä siitä, etteikö esitystä olisi hyväksytty sellaisenaan. Kanteessa oli todettu edelleen, että neuvottelijoilta oli jäänyt huomaamatta, että 7 §:n pöytäkirjamerkintä 4 jättäisi sanamuotonsa perusteella käytännössä lähes kaikki automyyjät työajan lyhennyksen ulkopuolelle. Se oli ollut esityksen tarkoituskin. Välityslautakunnan ratkaisun soveltaminen automyyjiin oli pyritty rajoittamaan niin suppeaksi kuin mahdollista. Työnantajaliitto ei vastannut siitä, että työntekijäliiton neuvottelijat eivät olleet perehtyneet uusiin määräyksiin. Työntekijäliiton neuvottelijat eivät olleet tehneet asian johdosta kysymyksiä eivätkä pyytäneet selvityksiä. Työnantajaliitoilla ei ollut ollut mitään syytä epäillä sitä, etteikö sopimusesitystä olisi ymmärretty siten kuin se oli kirjoitettu. Pöytäkirjamerkinnän mukainen työaikamääräyksen soveltamisalan rajoitus oli ollut työehtosopimuksessa 1970-luvun alusta lähtien. Se oli ollut kiistattomasti kaikkien neuvottelijoiden tiedossa varsinkin, kun työntekijäliitto oli myös vuoden 1986 sopimusneuvotteluissa esittänyt edellä tarkoitetun pöytäkirjamerkinnän poistamista työehtosopimuksesta.

Kanteessa oli väitetty, että soveltamisalan rajoitusta ei ollut tuotu neuvotteluissa esiin. Väite ei pitänyt paikkaansa, koska rajoitus oli sisältynyt tehtyyn esitykseen ja oli ollut siitä luettavissa.

Asiassa ei ollut erimielisyyttä siitä, että pöytäkirjamerkintä sulki työaikamääräyksen soveltamisalan ulkopuolelle ne myyjät, joiden provisio- tai palkkio-osuuden määrä ylitti 40 prosenttia kokonaisansiosta kahden edellisen kalenterivuosipuoliskon mukaan laskettuna. Samalla tavoin oli riidatonta, että työaikamääräyksen 10 a kohtaa ei voitu soveltaa mainittuihin myyjiin.

Työnantajaliiton mielestä työehtosopimusta tuli soveltaa riidanalaiselta osin sanamuotonsa mukaisesti ja siis siten, että 7 §:n 10 a kohdassa mainittuja työajan lyhennyksiä ei sovellettu pöytäkirjamerkintä 4:ssä tarkoitettuihin myyjiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Asianosaisliittojen välillä 27.3.1984 tehdyn, vuosia 1984 - 1986 koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan liittojen on ollut tarkoitus sopia tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun liittyvän niin sanotun Pekkasen ehdotuksen mukaisesti työajan lyhentämisestä vuonna 1986. Liitot eivät kuitenkaan ole päässeet asiasta sopimukseen. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto on saattanut erimielisyyden asianmukaisella tavalla välityslautakunnan ratkaistavaksi.

Välityslautakunnan 11.3.1986 antaman päätöksen mukaan työaikaa lyhennetään 32 tunnilla 1.1.1986 alkaen niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Päätöksessä on määrätty, miten provisio- tai suoritepalkkaisen toimihenkilön palkka on laskettava työajan lyhentämisestä johtuvalta vapaa-ajalta.

Asianosaisliitot ovat yhtä mieltä siitä, että välityslautakunnan päätös työajan lyhentämisestä koskee myös sellaisia työehtosopimuksen 7 §:n pöytäkirjamerkintä 4:ssä tarkoitettuja auto- ja varaosamyyjiä, joiden provisio- tai palkkio-osuuden määrä ylittää 40 prosenttia myyjien kokonaisansioista kahden edellisen kalenterivuosipuoliskon mukaan laskettuna. Välityslautakunnan päätöksen mukaista työajan lyhentämistä on sen mukaisesti myös sovellettu kaikkiin työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluviin toimihenkilöihin, joiden työaika on ollut 40 tuntia viikossa. Välityslautakunnan päätöksen noudattamisesta osana työehtosopimusta on sovittu 25.3.1986 tehdyssä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa.

Asianosaisliittojen kesken on päästy muutamia päiviä välityslautakunnan päätöksen antamisen jälkeen sopimukseen vuosia 1986 - 1989 koskevasta työehtosopimuksesta. Sen 7 §:n 10 a kohdassa on sovittu työajan lyhentämisestä vuosina 1987 - 1989. Työaikaa lyhennetään kunakin vuonna 16 tunnilla. Työajan lyhentäminen on perustunut asianomaisten keskusjärjestöjen siitä tekemään sopimukseen.

Työehtosopimuksen 7 §:ssä ennestään olleen pöytäkirjamerkintä 4:n mukaan tuossa pykälässä olevia työaikaa koskevia määräyksiä ei sovelleta niihin automyyjiin, joiden provisio- tai palkkio-osuuksien määrä edellä kerrotuin tavoin ylittää 40 prosenttia heidän kokonaisansioistaan. Kanteessa tarkoitettu erimielisyys koskee sitä, ovatko pöytäkirjamerkinnässä tarkoitetut myyjät työehtosopimuksen 7 §:n 10 a kohdan mukaisen työajan lyhentämisen soveltamispiirissä vai eivät.

Pöytäkirjamerkintä 4 on sisältynyt työehtosopimuksiin aina vuodesta 1973 lähtien, jolloin se on otettu työehtosopimukseen valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksesta. Toimihenkilöliitto on esittänyt toistuvasti pöytäkirjamerkinnän poistamista sopimuksesta, viimeksi vuonna 1986 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa. Esitykset eivät ole johtaneet tuloksiin, vaan pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettujen automyyjien työaikojen järjestely on määräytynyt työaikalain mukaan, lukuun ottamatta vuonna 1986 tapahtunutta työajan lyhentämistä.

Vuosia 1986 - 1989 koskevasta työehtosopimuksesta on ennen neuvottelutuloksen saavuttamista pitkään käyty neuvotteluja, joissa on ollut esillä erityisesti provisiopalkkaisten automyyjien työajan lyhentäminen ja vapaa-ajalta maksettavan korvauksen määräytyminen. Työnantajaliitto on neuvotteluissa ja myös välityslautakunnassa asiaa käsiteltäessä ilmoittanut vastustavansa provisiopalkkaa saavien automyyjien työajan lyhentämistä. Välityslautakunnan päätöksen antamisen jälkeen työnantajaliitto on ilmoittanut pitävänsä välityslautakunnan päätöstä, jota liitto on sellaisenaan noudattanut, virheellisenä sen perusteella, että se liiton mielestä johtaa provisiopalkkaisten automyyjien osalta vapaa-ajan liian suureen korvaamiseen. Työnantajaliiton käsitys asiasta on ollut toimihenkilöliiton tiedossa työehtosopimusta tehtäessä.

Selvityksen mukaan työnantajaliiton puolelta on neuvottelujen viime vaiheessa aamuyöllä ennen neuvottelutulokseen pääsemistä esitetty vastapuolelle kirjallinen ehdotus riidanalaisesta 7 §:n 10 a kohdan määräyksestä. Sanamuodoltaan se on ollut työehtosopimukseen otettua määräystä vastaava. Esitykseen on sisältynyt myös ehdotus työryhmän perustamisesta selvittämään ja kokeilemaan erilaisia työaikajärjestelyjä. Ehdotuksen otsikoksi on merkitty: "Työaika määräykseen uusi 10 a kohta". Työnantajaliiton puolelta on määräyksen sijoittamisella työaikaa koskevien määräysten joukkoon tarkoitettu, että samassa pykälässä olevan pöytäkirjamerkinnän perusteella siinä mainitut automyyjät jäisivät työajan lyhentämisen ulkopuolelle.

Työnantajaliiton toimitusjohtajan todistajana antaman lausuman mukaan liiton puolelta on ilmoitettu, että uusi määräys halutaan sijoittaa työaikaa koskevaan pykälään. Työnantajaliiton neuvottelijat eivät ole esitystä antaessaan maininneet, että työajan lyhentämistä koskeva määräys ei tulisi koskemaan pöytäkirjamerkintä 4:ssä tarkoitettuja automyyjiä. Toimitusjohtajan mielestä toimihenkilöliiton neuvottelukunnalla on ollut niin pitkäaikainen kokemus työehtosopimusneuvotteluista, ettei ole voinut olla epäilystä siitä, että toimihenkilöliiton edustajat eivät olisi ymmärtäneet ehdotuksen merkitystä.

Kanteen mukaan toimihenkilöliiton neuvottelijat eivät neuvottelujen kiireellisen päättämisen vuoksi ole ehtineet perehtyä tehtyyn ehdotukseen, vaan ovat sen hyväksyneet. Todistajana kuulustellun toimihenkilöliiton järjestösihteerin kertoman mukaan ehdotusta tehtäessä työnantajaliiton puolelta ei ole sanottu mitään provisiopalkkaisista automyyjistä puhumattakaan siitä, että heidät jätettäisiin työajan lyhentämisen ulkopuolelle. Esitetyn selvityksen mukaan toimihenkilöliiton neuvottelijat eivät tehneet kysymyksiä tai huomautuksia työnantajaliiton esityksen johdosta.

Työnantajaliiton olisi pitänyt, jotta epäselvyyttä ei olisi aiheutunut, mainita liiton tarkoittavan ehdotuksellaan provisiopalkkaisten automyyjien jättämistä työajan lyhentämistä koskevan määräyksen ulkopuolelle. Työnantajaliiton ehdotus on tästä johtuen tehnyt erehtymisen sen sisällöstä mahdolliseksi.

Toimihenkilöliiton on toisaalta täytynyt neuvottelussa otsikossa olevasta maininnasta ja määräyksen numeroinnista käsittää, että uusi työaikaa koskeva sopimuskohta tulisi sijoitettavaksi työehtosopimuksen 7 §:ään. Kun ehdotukseen ei ole sisältynyt automyyjien vapaa-ajan korvausten järjestelyä koskevia määräyksiä, joka kysymys on ollut pitkään asianosaisliittojen välisenä erimielisyytenä, senkin olisi tullut kiinnittää toimihenkilöliiton huomiota ehdotetun määräyksen tarkoitukseen. Toimihenkilöliitto ei ole sopijaosapuolelta edellytettävällä huolellisuudella selvittänyt sen sopimusehdon sisältöä, jonka liitto on huomautuksitta hyväksynyt.

Selvitys osoittaa, että asianosaisliitot ovat asiasta sopiessaan tarkoittaneet työajan lyhentämistä koskevan määräyksen sisällön toistensa käsitysten vastakohdiksi. Puheena oleva pöytäkirjamerkintä sulkee epäilyksittä siinä tarkoitetut automyyjät työaikamääräysten ja myös työajan lyhentämistä koskevan uuden määräyksen ulkopuolelle.

Toimihenkilöliitto ei ole mitenkään ennen riidanalaisen määräyksen hyväksymistä pyrkinyt selvittämään sille tehdyn ehdotuksen sisältöä. Näissä oloissa työtuomioistuin katsoo, ettei toimihenkilöliitto ole esittänyt perusteita sen käsityksensä tueksi, että riidanalaista määräystä olisi vastoin siihen osana liittyvän pöytäkirjamerkintä 4:n selvää sanamuotoa sovellettava kanteessa vaaditulla tavalla.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laadun vuoksi Autoalan Työnantajaliitto saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, Pohjanoksa, Sulkunen ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.