TT:1987-128

Asiasanat: Jälkivaikutus, Lausuntoasia, Sairausajan palkka lakon ajalta, Tulkinta
Tapausvuosi: 1987
Antopäivä: 20.10.1987
Diaarinumero: D:1987/L 2

Lausunnossa katsottu, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen voimassa ollessa työnantajalla olisi ollut velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa työntekijälle, jonka sairasloma oli alkanut ennen lakkoa ja jatkunut lakon päättymisen jälkeen.

Kysymys myös työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräysten soveltamisesta työehtosopimuksen voimassaolon lakkaamisen jälkeen.

Kuultavat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Puutyöväen Liitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y.

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Puutyöväen Liiton välillä 11.4.1984 allekirjoitetussa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa, jonka Metallityöväen Liitto ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ovat huoltoosastoilla työskentelevien työntekijöiden osalta samana päivänä allekirjoittaneet, on muun ohella seuraavat määräykset:

SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

Sairausajan palkka

19 §.

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden, ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana keskituntiansion mukaisen palkan toisen sellaisen täyden poissaolopäivän alusta tai mikäli työkyvyttömyys on aiheutunut työtapaturmasta ensimmäisen sellaisen poissaolopäivän alusta lukien, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, enintään 28 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä noudattaen muilta osin tässä pykälässä olevien edellytyksiä ja määräyksiä. Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 3 vuotta on vastaava ajanjakso 35 päivää.

Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 5 vuotta, on vastaava ajanjakso 42 päivää.

Jos työsuhde on ennen työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhdenjakoisesti vähintään 10 vuotta, on vastaava ajanjakso 56 päivää.

-----------------------------------------------

SOPIMUKSEN VOIMASSAOLOAIKA

Voimassaolo ja irtisanomisjärjestys

30 §.

1. Tämä sopimus tulee voimaan, sikäli kuin allekirjoituspöytäkirjasta ei muuta johdu, allekirjoituspäivästä lukien ja on voimassa 28 päivään helmikuuta 1986 saakka jatkuen senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen päättymistä ole kummaltakaan puolelta kirjallisesti irtisanottu.

-----------------------------------------------

3. Uudesta työehtosopimuksesta neuvoteltaessa ovat tämän työehtosopimuksen määräykset voimassa siksi, kunnes uusi työehtosopimus on tehty tai sopimusneuvottelut muuten ovat päättyneet.

-----------------------------------------------

KÄSITTELY RAASTUVANOIKEUDESSA

KANNE

Pakkaaja Tenho Sakari Saarelainen on Saastamoinen Oy:tä vastaan Kuopion raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että hänen työsuhteensa Saastamoinen Oy:hyn oli alkanut 24.9.1973. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaan Saarelaiselle kuului sairausajan palkka 56 päivän pituiselta ajanjaksolta. Saarelainen oli ollut lääkärin määräämällä sairaslomalla 10.-24.3.1986. Työnantajan olisi tullut maksaa hänelle sairausajan palkka koko mainitulta ajanjaksolta sairastumispäivää lukuun ottamatta. Yhtiö oli kuitenkin jättänyt maksamatta sairausajan palkan maaliskuun 13. ja 14. päivältä 1986. Näinä päivinä oli Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) toimeenpannut yhteislakon. Mekaanisen metsäteollisuuden alalla ei tuolloin ollut ollut voimassa olevaa työehtosopimusta.

Keskusjärjestöjen laatimissa ohjeissa yhteislakon varalta oli todettu, että sairausajan palkka oli maksettava lakonkin ajalta, mikäli sairaus oli alkanut ennen lakkoa, ellei eri alojen työehtosopimuksista muuta johtunut. Lakko-ohjeet oli laadittu työtuomioistuimen tuomioiden perusteella.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 52/1975 todennut, että työnantajan tuli maksaa sairausajan palkka myös lakon ajalta, koska sairaus oli alkanut ennen lakkoa. Tuomio oli perustunut asianomaisessa yrityksessä aikaisemmin noudatettuun käytäntöön. Myös tuomiossaan n:o 38/1986 työtuomioistuin oli katsonut, että työnantaja oli velvollinen maksamaan sairausajan palkan lakon ajalta. Perusteluissa työtuomioistuin oli viitannut tuomioonsa n:o 52/1975. Tuomiossaan n:o 116/1977 työtuomioistuin oli hylännyt vaatimuksen sairausajan palkan maksamisesta lakon ajalta. Ratkaisu oli perustunut alalla hyväksyttyyn vakiintuneeseen työehtosopimuksen tulkintaan. Työtuomioistuin oli siis perustellut tuomioitaan noudatetulla käytännöllä.

Saastamoinen Oy:ssä oli vakiintuneesti tulkittu työehtosopimusta siten, että sairausajan palkka oli maksettu lakon ajalta, mikäli sairaus oli alkanut ennen lakkoa. Saastamoinen Oy oli myös yhteislakon ajalta maksanut sairausajan palkkaa ainakin yhdelle työntekijälle, joka Saarelaisen tavoin oli sairastunut jo ennen yhteislakon alkamista. Mekaanisen metsäteollisuuden alalla ei ollut vakiintunutta tulkintaa sairausajan palkan maksamisesta lakon ajalta.

Saarelainen on vaatinut Saastamoinen Oy:n velvoittamista maksamaan hänelle sairausajan palkkana 13.-14.3.1986 yhteensä 483,50 markkaa korkoineen ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

VASTINE

Saastamoinen Oy on kanteeseen vastatessaan lausunut, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla oli vakiintunut yleinen käytäntö, jonka mukaan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä noudatettiin niin sanotun sopimuksettoman tilan aikana ja siis myös silloin, kun työehtosopimus ei ollut voimassa. Tämä ilmeni selvästi siinä, että sairausajan palkkaa oli maksettu työehtosopimuksen mukaiselta sairausajalta eikä työsopimuslaissa säädetyltä jaksolta. Käytäntöä oli vakiintuneesti noudatettu myös Saastamoinen Oy:ssä. Vakiintuneen käytännön kautta työehtosopimuksen määräysten noudattaminen oli tullut työsopimusten osaksi.

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä oli vakiintuneesti tulkittu siten, että sairausajan palkkaa ei maksettu lakon ajalta. Tulkinta oli perustunut siihen, että vaikka oletettaisiin, että sairaana oleva työntekijä ei terveenä ollessaan olisi yhtynyt lakkoon, ei hänelle muiden työntekijöiden lakon vuoksi voitaisi kuitenkaan tarjota työtä. Näin ollen ei hänelle myöskään lakon ajalta tarvitsisi maksaa palkkaa. Käytäntö Saastamoinen Oy:ssä oli ollut työehtosopimuksen vakiintuneen tulkinnan mukainen. Tästä tulkinnasta olivat olleet tietoisia myös työehtosopimuksen toisen osapuolen, Puutyöväen Liiton työehtosopimusasioista selvillä olevat toimitsijat.

Työtuomioistuin oli tuomioissaan n:o 52/1975 ja 116/1977 katsonut, että alalla vallitseva käytäntö oli ratkaisevaa, kun harkittiin, oliko työnantaja velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa lakon ajalta vai ei. Saastamoinen Oy oli menetellyt Saarelaisen tapauksessa vakiintuneen käytännön ja myös voimassa olevien säännösten ja määräysten mukaisesti.

Saastamoinen Oy on pyytänyt kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

NÄYTTÖ

Saarelainen on kuulustuttanut todistajana Saastamoinen Oy:n palveluksessa vuodesta 1962 lähtien ollutta työntekijää, joka toimi Saastamoinen Oy:n rakennuspuusepän tehtaalla, sahalla ja talotehtaalla työsuojeluvaltuutettuna ja työosaston luottamusmiehenä. Hän oli myös paikallisen ammattiosaston puheenjohtaja. Todistajan käsityksen mukaan ennen lakon alkamista sairastuneelle työntekijälle tuli maksaa työehtosopimusten mukaan sairausajan palkka. Todistajan tiedossa myös oli, että Saastamoinen Oy oli aikaisemmin maksanut sairausajan palkkoja työntekijöille työnseisausten ajalta. Myös huhtikuun 13. päivältä 1986 oli ainakin neljälle työntekijälle maksettu sairausajan palkkaa. Saarelainen työskenteli yhtiön rakennuspuusepän tehtaalla Siikaniemellä samoin kuin edellä tarkoitetut neljä työntekijää, joille sairausajan palkkaa lakon ajalta oli maksettu. Kaikkiin näihin työntekijöihin oli sovellettu mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta. Todistaja ei pystynyt varmasti sanomaan sitä, kuinka paljon aikaisemmin oli esiintynyt sellaisia tapauksia, joissa Saastamoinen Oy:n rakennuspuusepän tehtailla oli työntekijöille maksettu sairausajan palkkaa lakon ajalta. Tällaisia tapauksia kuitenkin varmasti oli esiintynyt. Sellaisiakin tapauksia saattoi olla, joissa sairausajan palkkaa lakon ajalta ei ollut maksettu.

Saarelainen on kuulustuttanut todistajana myös Puutyöväen Liiton entistä työehtosihteeriä, joka ilmoitti toimineensa tehtävässään syyskuun alkuun 1986 asti ja olleensa tätä ennen noin 10 vuotta liiton palveluksessa. Todistajan mukaan työnantaja- ja työntekijäliittojen välillä ei ollut sovittu yhteisestä tulkinnasta, joka koskisi sairausajan palkan maksuvelvollisuutta lakon ajalta. Kun kevään 1986 lakon jälkeen liittojen välillä oli jouduttu neuvottelemaan syntyneistä erimielisyyksistä, oli neuvotteluissa todettu, että mitään yhteisesti hyväksyttyä valtakunnallista käytäntöä asiasta ei ollut. Tämän vuoksi jokainen tapaus oli tutkittava erikseen paikallisen käytännön selvittämiseksi. Todistajan muistaman mukaan ei liittojen välillä aikaisemmin ollut käsitelty vastaavanlaisia erimielisyyksiä. Sen vuoksi viime keväänä oli sitten liittojen edustajien välillä jouduttu keskustelemaan siitä, millainen linja asiassa otettaisiin. Puutyöväen Liiton kanta oli koko ajan ollut se, että ellei ollut olemassa selvää paikallista käytäntöä, jonka mukaan sairausajan palkkaa lakon ajalta ei ollut maksettu, työnantaja oli velvollinen maksamaan lakon ajalta sairausajan palkan, mikäli työntekijän sairaus oli alkanut ennen lakkoa ja työntekijä palasi työhön heti sairauden päätyttyä.

Keväällä 1986 syntyneiden erimielisyyksien joukossa oli ollut ainakin sellainen tilanne, jossa työnantaja oli aikaisemmin noudattanut käytäntöä, jonka mukaan sairausajan palkka oli maksettu myös lakon ajalta. Liittojen välisissä keskusteluissa Metsäteollisuuden Työnantajaliiton edustajat olivat ilmoittaneet olevansa valmiit hoitamaan tältä osin asian siten, että sairausajan palkka tässäkin tapauksessa maksettaisiin. Koska erimielisyysasioita oli ollut käsiteltävänä useita, ei tätäkään tapausta ollut käsitelty loppuun siihen mennessä, jolloin todistaja oli jäänyt pois liiton palveluksesta. Todistaja oli ymmärtänyt asian siten, että työnantajaliiton edustajat olivat pyrkineet ratkaisemaan kaikki asiat kerrallaan.

Todennäköinen syy siihen, että vastaavia erimielisyyksiä ei aikaisemmin työpaikoilla ollut esiintynyt, johtui todistajan käsityksen mukaan siitä, että työnantajat olivat maksaneet sairausajan palkat myöskin työnseisausten ajalta. Asianlaita saattoi toisaalta olla niin, että jollakin työpaikalla ei sairausajan palkkoja lakon ajalta ollut koskaan maksettu, mutta työntekijät eivät silloin olleet ehkä ymmärtäneet ottaa asian johdosta yhteyttä pääluottamusmieheen.

Saarelainen on vielä kuulustuttanut todistajana Saastamoinen Oy:n Siikaniemen tehtaan pääluottamusmiestä, joka oli toiminut pääluottamusmiehenä 13 vuoden ajan ja ollut Saastamoinen Oy:n palveluksessa 24 vuotta. Todistajan kertoman mukaan Saarelaisen sairausaika oli todistajan kohdalla ensimmäinen tilanne, jossa sairausajan palkkaa lakkopäivältä ei ollut maksettu, vaikka sairaus oli alkanut ennen lakkoa.

Edellinen työnseisaus oli ollut vuoden 1985 joulukuun alkupäivinä. Kysymys oli tuolloin ollut valtakunnallisesta työnseisauksesta. Joillekin sairaslomalla olleille työntekijöille oli maksettu palkka lakon ajalta. Mikäli työpaikalla aikaisemmin olisi sattunut sellaisia tapauksia, että työntekijälle ei olisi maksettu sairausajan palkkaa lakkopäivältä, olisi tällainen tapaus todennäköisesti tullut todistajan tietoon, sillä niistä yleensä otettiin yhteyttä pääluottamusmieheen.

Kevään 1986 lakkopäiviltä osalle sairaslomalla olleita työntekijöitä oli maksettu sairausajan palkka. Sairausajan palkan maksaminen oli riippunut palkanlaskijasta. Palkanlaskijat olivat saattaneet tulkita asian eri tavoin. Heille oli myös saatettu antaa erilaisia ohjeita. Saastamoinen Oy:llä oli kolme eri tehdasta Kuopiossa ja kaikilla kolmella tehtaalla oli oma luottamusmiesjärjestelmänsä. Palkanmaksukäytäntö saattoi myös vaihdella eri tehtaissa. Työntekijät kääntyivät yleensä pääluottamusmiehen puoleen, mikäli heidän mielestään palkka-asioissa oli epäselvyyksiä. Palkkaukseen liittyviä epäselvyyksiä saatettiin tiedustella työsuojeluvaltuutetultakin.

Saastamoinen Oy on kuulustuttanut todistajana Metsäteollisuuden Työnantajaliiton saha- ja levyosaston vastaavaa johtajaa, joka oli toiminut työnantajaliiton palveluksessa 15 vuotta. Todistajan mukaan käytäntö tapauksissa, joissa sairaus oli alkanut ennen lakkoa, oli 1970-luvun alusta alkaen ollut sellainen, että sairausajan palkkaa lakon ajalta ei ollut maksettu. Työnantajaliitolla oli satoja jäsenyrityksiä ja niiden palveluksessa kymmeniätuhansia työntekijöitä. Kaikissa niissä tapauksissa, joissa oli ollut kysymys sairausajan palkan maksuvelvollisuudesta lakon ajalta ja joissa oli otettu yhteyttä työnantajaliittoon, liiton taholta oli ilmoitettu, että sairausajan palkan maksuvelvollisuutta ei ollut. Aina silloin tällöin oli Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Puutyöväen Liiton välisissä neuvotteluissa tullut esille tapauksia, joissa oli ollut kysymys sairausajan palkan maksuvelvollisuudesta lakon ajalta. Kun työnantajaliitto oli ottanut johonkin tulkintakysymykseen kannan, oli se myös tullut Puutyöväen Liiton tietoon. Koskaan aikaisemmin ei vastaavanlaisia erimielisyyksiä ollut kuitenkaan käsitelty oikeudessa, vaan nyt esillä oleva tapaus oli ensimmäinen.

Aikaisemmat erimielisyydet olivat päättyneet siihen, että asiassa oli menetelty työnantajan omaksuman tulkinnan mukaan. Pöytäkirjoja ei ollut laadittu työehtosopimuksen tulkintakysymyksistä. Käytännössä meneteltiin työehtosopimuksen mukaan. Metsäteollisuuden Työnantajaliiton tiedossa ei ollut, minkälaisia tulkintaohjeita Puutyöväen Liitto oli omalle jäsenistölleen antanut. Todistajan käsityksen mukaan yhteistä tulkintaa oli pidettävä hyväksyttynä, kun 15 vuoden ajan oli menetelty samalla tavalla, eikä asioita ollut saatettu tuomioistuinten käsiteltäviksi.

Työnantajien noudattaman käytännön osalta todistaja totesi, että työnantajat olivat suhtautuneet kielteisesti siihen, että lakon ajalta maksettaisiin palkkaa. Koska kuitenkin alalla oli useita satoja työpaikkoja, niin joissakin tapauksissa sairausajan palkkaa lakon ajalta oli saatettu maksaakin. Työnantajaliiton tietoon oli kuitenkin tullut tällaisia tapauksia vain yksi tai kaksi. Käytännössä ei myöskään ollut menetelty eri tavoin siitä johtuen, oliko kysymys ajasta, jolloin työehtosopimus oli voimassa, tai sopimuksettomasta tilasta. Työehtosopimuksen jälkivaikutuksen nojalla työehtosopimuksen määräyksiä noudatettiin myös sopimuksettoman tilan aikana.

Saastamoinen Oy on kuulustuttanut vielä todistajana yhtiön henkilöstöpäällikköä, joka oli toiminut tässä tehtävässä marraskuusta 1986 alkaen ja jonka nykyinen työpaikka oli Itkonniemen keskuskonttorissa. Tätä ennen todistaja oli toiminut yhtiön Särkilahden tehtaalla toimistopäällikkönä, jolloin hänen alaisuuteensa oli kuulunut muun muassa Särkilahden tehtaan palkanmaksu.

Saastamoinen Oy:n Särkilahden, Itkonniemen ja Siikaniemen tehtaiden palkanlaskenta suoritettiin kussakin tuotantolaitoksessa erikseen. Todistaja ei muistanut yhtiön sairausajan palkan maksamiskäytäntöä lakon ajalta Puutyöväen Liiton syksyllä 1985 toimeenpanemaa toimintapäivää aikaisemmalta ajalta. Todistaja oli tarkistanut tilanteen Itkonniemen ja Särkilahden tehtaiden palkanlaskennasta ja hänen saamansa tiedon mukaan sairausajan palkkaa lakkopäiviltä ei ollut maksettu kenellekään. Siikaniemen tehtaalla oli toimintapäivän ajalta maksettu sairausajan palkkaa lakon ajalta. Yhtään erimielisyyttä ei ollut syntynyt sen johdosta, että työnantaja oli joulukuussa 1985 jättänyt maksamatta sairausajan palkan toimintapäivän ajalta. Levypuolen työntekijöiden kanssa oli asiasta kuitenkin käyty neuvotteluja, mutta asiaa ei ollut riitautettu. Keväällä 1986 toimeenpannun lakon ajalta ei kenellekään Siikaniemen tehtaan työntekijälle ollut maksettu palkkaa todistajan tietämän mukaan.

RAASTUVANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kuopion raastuvanoikeus on 26.3.1987 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausuntoa siitä, miten mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä on sovellettava Saarelaisen työsuhteessa työehtosopimuksen voimassa ollessa ja sen lakkaamisen jälkeen.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut alussa mainituille liitoille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Puutyöväen Liitto, Metallityöväen Liitto ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ovat lausunnossaan todenneet, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:n sanamuodon mukaan sairausajan palkka oli maksettava työntekijälle, jonka sairaus oli alkanut ennen työtaistelua. Mekaanisen metsäteollisuuden alalla ei ollut vakiintunutta käytäntöä, joka koskisi sairausajan palkan maksamista työtaistelun ajalta. Saastamoinen Oy:n Kuopiossa sijaitsevilla tehtailla oli sairausajan palkkaa aikaisemmin maksettu työtaistelun ajalta. Ellei sairausajan palkkaa aikaisemmin olisi maksettu myös lakon ajalta, olisivat työntekijäliitot jo aikaisemmin riitauttaneet asian.

Metästeollisuuden Työnantajaliitto on lausunnossaan todennut muun muassa seuraavaa:

-----------------------------------------------

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskeva säännös on samansisältöinen kuin useimpien teollisuusalojen työehtosopimusten vastaava säännös, joten säännöksen tulkinta ja soveltaminen on ollut samanlaista kuin näillä aloilla. Näin ollen käsityksemme mukaan mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevaa säännöstä tulkittaessa on huomioitava työtuomioistuimen päätökset, jotka koskevat vastaavan sisältöistä sairausajan palkkaa koskevia säännöksiä. Tällaisia työtuomioistuimen tuomioita ovat tuomiot nrot 52/75 ja 116/77.

Mekaanisen metsäteollisuuden alalla on vakiintunut käytäntö, että lakon ajalta ei makseta palkkaa. Tämän mukaisesti vakiintunut ja yleinen käytäntö on myös se, että sairausajankin palkan maksu keskeytyy lakon ajaksi. Lakon, joka oli 13. - 14.3.1986, jälkeen Puutyöväen Liitto pyrki aktiivisesti siihen, että lakonaikaisien sairauksien osalta palkanmaksukysymys riitautettaisiin mahdollisimman monessa esille tulleessa tapauksessa. Tuolloin kävi selvästi ilmi se, että yleinen käytäntö todella oli se, että sairausajan palkkaa ei alalla makseta lakon ajalta. Tuolloin selvisi, että yhdellä työpaikalla oli vakiintuneesti maksettu sairausajan palkkaa myös lakon ajalta.

Työtuomioistuin on aikaisemmissa tuomioissaan katsonut, että yritys- tai työpaikkakohtaisella käytännöllä on ratkaiseva merkitys tässä asiassa. Nyt kysymyksessä olevassa, Kuopion raastuvanoikeudessa esillä olevassa jutussa on olennainen kysymys se, milloin on katsottava syntyneen työehtosopimuksia sovellettaessa tarkoitettu vakiintunut käytäntö. Katsomme, että yrityskohtaisen vakiintuneen käytännön ei voi katsoa syntyvän muutaman yksittäisen, usein ehkä virheeseen perustuvan, tapauksen perusteella, vaan se edellyttää useampia yhdenmukaisia ja tietoisesti tehtyjä samansuuntaisia, kaikkia kyseeseen tulevia työntekijöitä koskevia ratkaisuja yrityksessä.

-----------------------------------------------

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lisäksi todennut, että alalla noudatetun käytännön mukaan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä oli noudatettu myös sopimuksettoman tilan aikana. Tästä työehtosopimukseen osalliset liitot olivat yhtä mieltä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Raastuvanoikeus on pyytänyt lausuntoa ensiksi siitä, miten mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä on sovellettava Saarelaisen työsuhteessa työehtosopimuksen voimassa ollessa.

Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 52/1975 tulkinnut metalliteollisuuden työehtosopimuksen olennaisilta osin mekaanisen metsäteollisuuden sairausajan palkkamääräystä vastaavaa määräystä. Tuomion mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan sairausajan palkan edellyttäen, että työntekijä siihen muuten on oikeutettu, myös yrityksen piirissä syntyneen työtaistelun ajalta, mikäli työntekijä on sairauden vuoksi ollut estynyt tekemästä työtä jo ennen työtaistelun alkua ja palannut työhön välittömästi sairauden päätyttyä. Tuomiossa on katsottu tällaisen tulkinnan paremmin vastaavan työehtosopimuksen sanamuotoa ja viitattu käytäntöön, joka kysymyksessä olevassa yrityksessä on ollut tuomiossa hyväksytyn tulkinnan mukaista. Jutun yhteydessä ei alan muissa yrityksissä noudatetusta käytännöstä ole esitetty selvitystä.

Tuomiossaan n:o 116/1977 työtuomioistuin on tulkinnut teurastamoita ja lihanvalmistetehtaita koskevan työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräystä, joka olennaisilta osiltaan on vastannut edellä tarkoitettua metalliteollisuuden työehtosopimukseen sisältyvää määräystä. Työtuomioistuin on hylännyt kanteen, jossa on vaadittu vahvistettavaksi, että työnantaja on ollut velvollinen maksamaan sairausajan palkan yrityksen piirissä syntyneen työtaistelun ajalta, mikäli työntekijä oli sairauden vuoksi ollut estynyt työtä tekemästä jo ennen työtaistelun alkua sekä palannut takaisin työhön välittömästi sairauden päätyttyä. Työtuomioistuin on perustellut tuomiotaan sillä, että kysymyksessä ollutta työehtosopimusta ja myös muita jutussa kantajana olleen työntekijäliiton solmimia työehtosopimuksia työnantajapuoli oli vakiintuneesti soveltanut siten, että sairausajan palkkaa ei ole maksettu lakon ajalta, vaikka sairauden aiheuttama este olisi alkanut ennen lakon alkamista ja päättynyt lakon jälkeen. Tuomion perusteluissa on edelleen viitattu siihen, että kantajaliiton asianomaiset toimihenkilöt olivat olleet tietoisia tästä käytännöstä ja selostaneet työehtosopimusta tämän käytännön mukaisesti työtuomioistuimen tuomion n:o 52/1975 tietoon tuloon asti ja laatineet lakko-ohjeet käytäntöä vastaavasti.

Työtuomioistuin on edellä mainittujen tuomioiden jälkeen antamissaan useissa tuomioissa tulkinnut eri alojen työehtosopimuksiin sisältyviä sairausajan palkkamääräyksiä tuomiossa n:o 52/1975 hyväksymänsä tulkinnan mukaisesti.

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on ilmoittanut työnantajaliiton vakiintuneeksi tulkintaohjeeksi sen, että sairausajan palkkaa ei tullut maksaa lakon ajalta. Epäselväksi on jäänyt, onko liittojen välisissä neuvotteluissa ollut ennen keväällä 1986 toimeenpannun lakon jälkeen esillä erimielisyyksiä, jotka olisivat koskeneet sairausajan palkan maksuvelvollisuutta lakon ajalta. Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Puutyöväen Liiton välisissä neuvotteluissa on esitetyn selvityksen mukaan tullut esille, että mikäli työnantaja on aikaisemmin maksanut sairausajan palkkaa lakon ajalta, tulee sairausajan palkka maksaa myös nyt kysymyksessä olleen lakon ajalta.

Selvitystä alalla noudatetusta käytännöstä laajemmalti ei ole esitetty, eikä myöskään Saastamoinen Oy:ssä noudatetusta käytännöstä ennen vuoden 1985 loppupuolta. Ainakin Saastamoinen Oy:n Siikaniemen tehtaalla, jossa Saarelainen on työskennellyt, on sairausajan palkkaa joissakin tapauksissa maksettu työtaistelun ajalta. Kun selvitystä ei ole esitetty siitä, että mekaanisen metsäteollisuuden soveltamisalalla olisi muodostunut sairausajan palkan maksamisen osalta vakiintunut käytäntö tai että työehtosopimukseen osalliset työntekijäliitot olisivat hyväksyneet työnantajaliiton asiassa omaksuman tulkinnan, työtuomioistuin katsoo, että sillä ei ole perustetta poiketa tuomiossa n:o 52/1975 omaksutusta tulkinnasta.

Näin ollen Saarelaisella, jonka sairasloma on alkanut ennen 13. ja 14.3.1986 olleita lakkoja ja jatkunut lakon jälkeen, olisi ollut oikeus mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaiseen sairausajan palkkaan, jos työehtosopimus olisi ollut tuolloin voimassa.

Raastuvanoikeus on lausuntopyynnössään toiseksi tiedustellut, miten mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräyksiä on sovellettava Saarelaisen työsuhteessa työehtosopimuksen voimassaolon lakkaamisen jälkeen.

Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat yhtä mieltä siitä, että työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräyksiä noudatetaan myös sopimuksettoman tilan aikana. Se perustuu työehtosopimusmääräysten niin sanottuun jälkivaikutukseen.

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 30 §:n 3 momentin mukaan uudesta työehtosopimuksesta neuvoteltaessa ovat työehtosopimuksen määräykset voimassa siksi, kunnes uusi työehtosopimus on tehty tai sopimusneuvottelut muutoin ovat päättyneet. Velvollisuus noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä jälkivaikutuksen perusteella koskee sitä aikaa, jolloin työehtosopimuksen voimassaolo edellä mainitun työehtosopimuksen kohdan perusteella on rauennut neuvottelujen päätyttyä.

Kysymys siitä, onko ja millä edellytyksillä työehtosopimusta noudatettava riidanalaisessa työsuhteessa työehtosopimuksen voimassaolon lakattua, riippuu työsopimusosapuolten välisestä työsopimuksesta. Se seikka, milloin työehtosopimuksen sisältö on tullut osaksi työsopimusta, on työsopimuslain tulkintakysymys. Työehtosopimuksen jälkivaikutukseen liittyvät asiat eivät sen vuoksi kuulu niihin erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttäviin seikkoihin, joista työtuomioistuin siitä annetun lain 39 §:n nojalla voi antaa lausuntoja.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Äimälä, K. Rautiainen, Kuivanen ja Sulkunen.

Lausunto oli yksimielinen.