TT:1987-124
- Asiasanat
- Paikallinen sopimus, Tulkinta, Työehtosopimuksen tieten rikkominen, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi, Varamies
- Tapausvuosi
- 1987
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:1987/117
Yhtiöllä ei ollut oikeutta työntekijöiden kanssa ensin sopimatta vähentää tehtaan varamiesten määrää, vaikka työnantajalla oli oikeus suorittaa työaikojen järjestelyjä ja nimetä työntekijät tehtäviin. Yhtiö oli rikkonut tekemäänsä, liittojen sittemmin sopimukseensa ottamaa paikallista sopimusta.
Yhtiö tuomittu hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
Kantaja Paperiliitto r.y. Vastaajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metsä-Serla Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Paperiliiton välillä 25.3.1986 solmitussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
III PALKKAMÄÄRÄYKSET
-----------------------------------------------
10 §
TYÖPALKAT
-----------------------------------------------
7. Työntekijälle, joka toimii ns. vuorottajana tai varamiehenä kahta tai useampaa ammattia varten maksetaan parhaimmin palkatun työn mukainen palkka. Muist. 1. Varamiesjärjestelmä edellyttää sellaisten työntekijäin nimittämistä varamiehiksi, jotka joutuvat toimimaan sijaisina kahdessa tai useammassa eri ammatissa.
SOV. VARAMIES JA NS. VUOROTTAJA
Jos vuorotyöntekijä oman ammattinsa lisäksi joutuu kahta eri ammattia tekevien työntekijöiden sairastuessa, ollessa lomalla tai muuten estyneenä suorittamaan toistuvasti näiden töitä, on työntekijää silloin pidettävä varamiehenä ja on hänelle silloin suoritettava vastaava palkka. Samoin on työntekijää pidettävä varamiehenä, jos hän tarvittaessa suorittaa kahta tai useampaa ammattia suorittavien työntekijöiden töitä omaamatta kuitenkaan omaan varsinaista ammattia.
-----------------------------------------------
Jommankumman paikallisen osapuolen niin halutessa on tehtaassa käytettävät varamiesjärjestelmät sovittava liittojen 7.5.1979 allekirjoittaman pöytäkirjan liitteiden menettelytapojen mukaisesti. Tällöin kohdat 2 ja 3 sovittava yht'aikaa.
-----------------------------------------------
Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Paperiliiton välillä 7.5.1979 allekirjoitetussa pöytäkirjassa on seuraava vajaamiehitystä koskeva yhteinen suositus:
-----------------------------------------------
Liitot ovat yhtämieltä siitä, että työkohteissa, joissa se on mahdollista, voidaan sopia odottamattomien poissaolojen varalta työskentelystä vajaamiehityksellä. Tällöin sovittaisiin paikallisesti ennakolta ne työkohteet ja työryhmät, joissa ko. työskentelytapaa sovelletaan. Ellei työryhmän kanssa toisin sovita, voisi tällainen työskentely kestää kunkin työvuoron osalta enintään kaksi vuoroa. Edellä olevalla ei ole tarkoitus muuttaa nykyisin käytössä olevia paikallisesti sovittuja vajaamiehitysjärjestelyjä. Liittojen asettama työryhmä seuraa ja antaa tarvittaessa ohjeita vajaamiehityksellä työskentelystä.
-----------------------------------------------
Liittojen välillä samana päivänä allekirjoitetussa muistiossa on sanottu muun muassa seuraavaa:
-----------------------------------------------
Liittojen välillä on todettu, ettei eri työaikamuotoja koskevaa käyntiä turvaavaa varamiesjärjestelmää ole tarkoituksenmukaista rakentaa yhtenäisesti koko alaa kattavaksi, vaan se on rakennettava paikalliset olosuhteet huomioonottaen tehdaskohtaisesti. Liitot ovat edelleen olleet yksimielisiä siitä, että useimmissa alan teollisuuslaitoksissa on kysymys hoidettu tyydyttävästi, mutta asiassa on myös esiintynyt tuotantotoimintaa häiritseviä ongelmia. Tästä syystä paikallisten sopijapuolten halutessa parantaa tehtaiden käyntivarmuutta ja työvoiman tarkoituksenmukaista käyttöä liitot suosittelevat jäljempänä esitettyjä periaatteita.
-----------------------------------------------
2. Varamiesten työ- ja vapaa-ajat pyritään saamaan mahdollisimman pitkälle samanlaisiksi kuin vakansseilla työskentelevillä työntekijöillä on käyttämällä vuorokohtaisia varamiehiä. Vuorokohtaisten varamiesten käyttö edellyttää puolestaan mm. varamiesten laaja-alaista käyttömahdollisuutta, joustavia vuorokohtaisia siirtoja sekä toisilla koneyksiköillä olevien vastaavien vakanssien hallitsemista. 3. Varamiesjärjestelmän täydennykseksi voidaan paikallisesti rakentaa järjestelmä, jolla turvataan koneiden käyntiä tilapäisissä poissaolotapauksissa. Liitot suosittelevat paikallisesti ennalta sovittua itsestään toimivaa järjestelmää, jonka mukaisesti poissaolevan vakanssi täytetään tai työn kulku muutoin turvataan. Tilapäisesti poissaolevan työntekijän vakanssin täyttöjärjestys tai työnkulun turvaamisjärjestys voi olla esim. seuraava.
-----------------------------------------------
KANNE
Kanteen perustelut
Paperiliitto on lausunut, että Metsä-Serla Oy:n Lielahden massatehtaisiin kuuluvan kemihierretehtaan miehityksestä oli sovittu paikallisesti 3.1.1986 päivätyllä sopimuksella, jonka liitteenä oli 2.1.1986 päivätty luettelo tehtaiden vakansseista.
Paperiliiton ja Metsäteollisuuden Työnantajaliiton välillä 26.3.1986 tehdyssä kemihierretehtaan käynnistämistä, miehitystä, työjärjestelyjä ja palkkausta koskevassa sopimuksessa oli sovittu edellä tarkoitetun paikallisen sopimuksen mukaisista miehitys- ja tehtäväjärjestelyistä ja täydennetty niitä palkkoja ja ammattiryhmittelyä koskevalla sopimuksella.
Työnantaja ei ollut missään vaiheessa esittänyt neuvotteluja edellä mainittujen sopimusten muuttamisesta, joten sopimukset olivat edelleen voimassa.
Paikallisista sopimuksista välittämättä työnantaja oli ryhtynyt yksipuolisesti järjestelemään uudelleen voimalaitoksen varamiehitystä. Työnantaja oli jättänyt täyttämättä työaikamuodossa 15 työskennelleen päivävaramiehen tehtävän 4.5.1987 alkaen. Varamies 2:n tehtävistä työnantaja oli siirtänyt kaksi työntekijää muihin tehtäviin ja muuttanut kolmen muun varamiehen työaikamuodon 37:stä työaikamuotoon 27. Varamies 2:n sopimuksen mukaisia tehtäviä työnantaja ei ollut suostunut täyttämään, vaan oli perustanut kolme uutta varamiestehtävää, joista ei ollut sovittu.
Työehtosopimuksen soveltamisohjeen mukaan on jommankumman paikallisen osapuolen niin halutessa varamiesjärjestelmästä sovittava liittojen 7.5.1979 allekirjoittaman pöytäkirjan liitteiden menettelytapojen mukaisesti. Pöytäkirjan liitteenä olevassa muistiossa edellytettiin, että varamiesten työ- ja vapaa-ajat pyrittäisiin saamaan mahdollisimman samanlaisiksi kuin vakansseilla työskentelevien työntekijöiden käyttämällä vuorokohtaisia varamiehiä. Paikallisessa sopimuksessa varamiehityksestä oli tätä periaatetta noudatettu. Työnantajan yksipuolisesti määräämä varamies 2:n tehtävissä toimivien työntekijöiden sijoittaminen työaikamuotoon 27 ei sitä vastoin täyttänyt edellä mainittuja edellytyksiä. Työnantajan määräämässä järjestelyssä ei toteutunut vuorokohtaisuus eikä pyrkimys työ- ja vapaa-aikojen vastaavuuteen vakansseilla työskentelevien työntekijöiden kanssa.
Työnantaja oli ryhtynyt asiassa yksipuolisiin määräämistoimiin neuvottelematta asiasta työntekijöiden kanssa, kuten työehtosopimus olisi edellyttänyt. Työehtosopimus sisälsi selvät ohjeet asiasta sopimisesta ja myös niistä periaatteista, joiden mukaisesti varamiesjärjestelmä tuli toteuttaa.
Erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti ja asianosaisliittojen välillä. Liittojen jäätyä erimielisiksi oli asiasta laadittu pöytäkirja. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ei ollut ryhtynyt mihinkään toimiin työnantajan virheellisen menettelyn oikaisemiseksi.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Paperiliitto on vaatinut vahvistettavaksi, ettei Metsä-Serla Oy ole Lielahden massatehtaalla saanut yksipuolisesti ja asiasta sopimatta muuttaa paikallisesti sovittuja varamiesjärjestelyjä. Paperiliitto on myös vaatinut Metsä-Serla Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen määräyksien tietensä rikkomisesta sekä Metsäteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Metsä-Serla Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että kemihierretehtaalla toteutettujen järjestelyiden johdosta tehtaan miehitys oli muuttunut 3.1.1986 allekirjoitettuun Lielahden massatehtaiden miehitystä sekä kemihierretehtaan koulutusta ja koekäyttöä koskevan sopimuksen liitteenä olevaan miehitysluetteloon nähden siten, että varamies 2:n tehtäviä hoitavien työntekijöiden työaikamuoto oli 37:n sijasta 27. Järjestely oli seurausta uuden tuotantolaitoksen toiminnan vakiintumisesta ja varamiesten työtaidon lisääntymisestä tehtaan käynnistämisestä lukien.
Varamies 2:n tehtävissä tapahtuneet muutokset olivat johtuneet viime kädessä siitä, että osastomies 2:na työskennellyt työntekijä oli siirretty muualle ja hänen tilalleen oli taas siirretty varamies 2:na työskennellyt Tiainen. Kun kemihierretehtaan kuivaamon osastomies oli lisäksi ollut pitkäaikaisen sairauden takia poissa, oli hänen tilalleen jouduttu siirtämään kuivaamon osastomieheksi varamies 2:na työskennellyt Kemppainen.
Päivävaramiehen osalta henkilövaihdos oli ollut tarpeen sen johdosta, että päivävaramiehenä työskennellyt työntekijä oli siirretty varamies 3:ksi. Hänen tilalleen varamies 2:n tehtävään oli siirretty korjausmies Fagerström.
Siirtoihin olivat työntekijät suostuneet. Kuivaamon osastomiehen vakanssin täyttäminen oli toteutettu ammattiosaston esityksestä.
Kemiallisessa metsäteollisuudessa oli tavanomaista, että liittojen tai paikallisten osapuolten välillä sovittiin tuotantolaitoskohtaisesti vakansseista, niiden sisältämistä työtehtävistä sekä varamiesjärjestelystä. Tällainen sopimus tehtiin tavallisesti tuotantolaitoksen toiminnan käynnistyessä.
Tehtaan toiminnan kehittyessä tuotanto- ja työskentelyolosuhteet muuttuivat. Tämän vuoksi jouduttiin toteuttamaan työaikamuotojen muutoksia. Tässä tapauksessa varamies 2:n tehtäviä koskevat työaikamuodon muutokset oli toteutettu työn järjestelyjä muuttamatta ja ilmoittamalla muutoksesta kaksi viikkoa etukäteen. Lielahden tehtailla toteutetut työaikamuodon muutokset eivät olleet olleet kanteessa tarkoitetun paikallisen sopimuksen vastaisia.
Kun paikallisesti oli neuvoteltu 3.1.1986 allekirjoitetusta Lielahden massatehtaiden miehitystä koskevasta sopimuksesta, oli ammattiosasto hyväksynyt työnantajan suunnitelman varamiesjärjestelyistä osaksi sopimusta. Työnantajan suunnitelma ei ollut edellyttänyt eikä toisaalta ammattiosasto ollut vaatinut varamiesjärjestelmää sovittavaksi työehtosopimuksen 10 §:n 7. kohdan soveltamisohjeen viimeisen kappaleen mukaisesti. Määräys edellytti, jotta paikallinen sopimus olisi työehtosopimuksen mukainen, samanaikaisesti sovittavan varamiehityksestä ja käynnin turvaamistoimista. Lielahden tehtailla sovittu varamiesjärjestelmä ei ollut sisältänyt sopimusta käynninturvaamistoimenpiteistä. Tästä seurasi, että työehtosopimuksen 10 §:n 7. kohdan liitteeksi otetun 7.5.1979 päivätyn allekirjoituspöytäkirjan liitteen kohtaa 2 ei voitu soveltaa, kun kohdassa 3 mainituista seikoista ei ollut paikallisesti sovittu. Näin ollen työnantaja ei ollut voinut tietensä rikkoa työehtosopimuksen 10 §:n määräyksiä.
Käytössä olevassa varamiesjärjestelmässä oli toteutunut vuorokohtaisuus sekä samalla pyrkimys työ- ja vapaa-aikojen samanlaisuuteen. Työnantaja ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä työantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Metsä-Serla Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Paperiliitto on vastineen johdosta lausunut, että tehtaan miehitys ei ollut muuttunut, sillä kaikki sovitut vakanssit olivat ennallaan. Työnantaja oli kuitenkin jättänyt täyttämättä varamies 2:n sopimuksen mukaiset tehtävät ja perustanut asiasta sopimatta uusia, toisenlaisia varamiestehtäviä. Työnantajan suorittama järjestely ei ollut seurausta uuden tuotantolaitoksen toiminnan vakiintumisesta. Sopimuksessa oli todettu eri vakanssien ja työtehtävien tehtäväkuvaukset selvitetyiksi. Jos tehtäväkuvauksiin tarvittiin tarkennuksia tai muutoksia, osapuolten oli sovittava niistä erikseen. Paperiliitto ei halunnut puuttua siihen, miten työnantaja nimesi varamiehet, kunhan se vain tapahtui sovittua varamiesjärjestelmää ja työehtosopimusta noudattaen.
Varamiesjärjestelmän tarkoitus oli antaa työntekijälle koulutuksen kautta mahdollisuus edetä ammattiuralla. Oli luonnollista, että työntekijät siirtyivät sovitun varamiesjärjestelmän eri tehtäviin tai tuotannon vakanssien tehtäviin. Tämä ei kuitenkaan antanut työnantajalle oikeutta yksipuolisesti muuttaa sovittua varamiesjärjestelmää. Yksikään kanteessa tarkoitettu työntekijä ei ollut antanut suostumustaan siirtoon varamieheksi tai tuotannon vakansseille.
Lielahdessa oli paikallisesti sovittu 3.1.1986 varamiesjärjestelmästä. Liitot olivat 26.3.1986 tehdyssä kemihierretehtaan käyttöä koskevassa sopimuksessa hyväksyneet paikallisen sopimuksen mukaiset miehitys- ja tehtäväjärjestelyt oman sopimuksensa perusteiksi. Kysymys ei siten ollut ollut työnantajan suunnitelmasta, jonka ammattiosasto olisi hyväksynyt, vaan neuvottelusta, jossa kummallakin osapuolella oli ollut omia vaatimuksiaan ja jonka lopputuloksena oli syntynyt yhdessä hyväksytty sopimus. Varamiesjärjestelmä perustui työehtosopimuksen 10 §:n 7. kohdan soveltamisohjeen viimeisen kappaleen mukaiseen sopimukseen, joka ei edellyttänyt käynninturvaamistoimista sopimista. Työehtosopimuksen mukaan varamiesjärjestelmän täydennykseksi voitiin paikallisesti sopia järjestelmästä, jolla turvattiin koneiden käynti tilapäisissä poissaolotapauksissa. Tässä tapauksessa oli varamiesjärjestelmästä sopiminen katsottu riittäväksi turvaamaan tehtaan häiriötön käynti.
Sovittu varamiesjärjestelmä oli myös 13.3.1987 allekirjoitetun kausipalkkasopimuksen peruste. Kausipalkkasopimuksessa oli määritelty kaikkien varamiesten työaikamuoto.
Työaikamuodossa 37 työskenneltiin keskeytymättömässä kolmivuorotyössä. Aamuvuoro kesti kello 6 - 14, iltavuoro kello 14 - 22 ja yövuoro 22 - 06. Järjestely toteutettiin paperiteollisuudessa sovitulla viisivuorojärjestelmällä siten, että keskimääräiseksi työajaksi tuli 36 tuntia viikossa. Yhtä vakanssia tai tehtävää suoritti kerrallaan yksi työntekijä, joten vuorokauden aikana työssä oli kolme työntekijää. Vapaalla olevassa vuorossa työskentelevällä työntekijällä oli joko työaikajärjestelmän mukainen vapaapäivä vuorojen vaihtumisen välissä tai työajan lyhennysvapaa, jolla toteutettiin työajan keskimääräinen tasoittaminen 36 tuntiin viikossa. Työaikamuodossa 27, joka koski jatkuvaa kaksivuorotyötä, työtä tehtiin viikon kaikkina päivinä aamuvuorossa kello 6 - 14 ja iltavuorossa kello 14 - 22. Yhtä vakanssia tai tehtävää varten tarvittiin kolme työntekijää, joista vuorokauden aikana kaksi oli työssä aamu- tai iltavuorossa ja yksi työntekijä vapaalla. Työaikamuoto 15 oli päivätyö tai yksivuorotyö, jolloin työtä tehtiin viitenä päivänä viikon aikana ja jolloin yhtä vakanssia tai tehtävää suoritti yksi työntekijä.
Varamies 2:n tehtävissä työskentelivät huhtikuun lopussa 1987 Kuusivuori, Vallenius, Suhonen, Kemppainen ja Tiainen nimiset työntekijät. Varamies 2:n tehtäviä hoiti siten viisi työntekijää, kuten sovittu varamiesjärjestelmä edellytti.
Tiainen oli siirretty voimalaitoksen osastomies 2:ksi, eikä työnantaja ollut suostunut täyttämään hänen paikkaansa. Työnantaja ei ollut täyttänyt myöskään varamies 2:na työskennelleen Kemppaisen paikkaa, kun Kemppainen oli siirretty kuivaamon osastomieheksi vakituisen osastomiehen pitkäaikaisen sairastumisen johdosta.
Varamies 2:n tehtävistä oli täyttämättä kahden työntekijän tehtävät. Päivävaramiehen paikka oli täytetty toisin kuin liittojen välillä oli tarkoitettu neuvotteluissa 30.4.1987 ja vastoin työntekijän ja ammattiosaston suostumusta C-ryhmän työntekijällä. Tehtävään oli määrätty korjausmies Fagerström.
Tiaisen siirto varamies 2:n tehtävästä voimalaitoksen osastomies 2:n vakanssille oli merkinnyt hänelle kausipalkan alenemista 225,50 markalla. Vuosiansion menetys oli 5 863 markkaa.
Kolmen varamies 2:n siirto työaikamuotoon 27 oli alentunut heidän kausipalkkaansa 75,90 markkaa. Sen lisäksi vakiolisäosuudet alenivat sunnuntaikorotusosuuksien vähentymisen ja yövuorolisien poisjäämisen johdosta.
Varamiesjärjestelmästä sovittaessa päätettiin, kuinka monta työntekijää kussakin varamiestehtävässä työskenteli. Varamiesjärjestelmän tarkoituksena oli tehtaiden käyntivarmuuden turvaaminen yllättävien poissaolojen varalta. Kun tällaisia yllättäviä poissaoloja ilmeni, siirtyivät varamiehet sijaisiksi niille vakansseille, joihin heillä oli koulutukselliset edellytykset. Varamiesten käyttö sovitun varamiesjärjestelmän puitteissa määräytyi sijaistarpeiden mukaan. Mikäli varamies siirrettiin vakanssille, tai hän hoiti niin pitkään sijaisuutta, ettei kyseessä ollut työehtosopimuksen tarkoittama yllättävä poissaolo, oli työnantajan nimitettävä joku työntekijä varamiesjärjestelmään.
Työntekijän antamalla suostumuksella siirtyä tehtävästä toiseen ei ollut merkitystä tarkasteltaessa sopijapuolten oikeutta muuttaa tehtyjä sopimuksia. Työntekijät olivat siirtyneet heille määrättyihin tehtäviin pakon edessä.
VASTAAJAN SELITYS
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Metsä-Serla Oy ovat vastaselityksen johdosta lausuneet, että 3.1.1986 allekirjoitetun sopimuksen mukaan varamiehet olivat työnantajan käytettävissä koko kemihierretehtaan alueella. Varamiehillä ei ollut omaa vakanssia hoidettavanaan, vaan he työskentelivät työnantajan määräysten mukaan vakanssilla olevien työntekijöiden sijaisina esimerkiksi heidän poissaolojensa aikana. Varamiesten lukumäärä määräytyi lähtökohtaisesti vain sijaisuustarpeiden mukaan. Tämän vuoksi varamiesten työaikamuodolla ja lukumäärällä ei ollut itsenäistä merkitystä. Paikallinen sopimus ei velvoittanut työnantajaa ottamaan työntekijää varamieheksi, jos hänelle ei ollut osoittaa mitään tehtävää.
Kun päivävaramiehenä työskennellyt työntekijä oli siirretty varamies 3:ksi, hänen sijaistehtäviensä hoitamista oli jatkanut samanlaisissa tehtävissä aiemminkin työskennellyt korjausmies Fagerström. Muodollisesti siirto korjausosaston alaisuudesta varamiestehtävään oli tapahtunut 12.5.1987 annetun ilmoituksen mukaan. Hänen työtehtäviinsä ja sijoituspaikkaansa voimalaitoksella siirto ei ollut tuonut mitään muutosta. Kumpikaan mainituista työntekijöistä ei ollut vastustanut siirtoa.
Kun siirrot olivat osaksi johtuneet siitä, että eräs varamies 3:na työskennellyt työntekijä tulisi palaamaan 31.12.1987 takaisin opintovapaalta, eivät esitetyt henkilövaihdokset olleet lopullisia. Hänen työtehtäviensä hoitaminen opintovapaan aikana kuului tavallisiin varamiestehtäviin ilman, että työnantajalla olisi ollut edes velvollisuutta järjestää sijaista hänen sijaisenaan toimivalle varamiehelle.
Varamiesten lukumäärä määräytyi sijaistarpeiden perusteella. Työntekijöiden lukumäärä määräytyi työaikamuodon perusteella. Työaikamuodossa 37 oli viisi työntekijää tehtävää kohden, kun taas työaikamuodossa 27 oli enintään kolme työntekijää tehtävää kohden. Työntekijöiden määrä oli sidoksissa valittavaan työaikamuotoon. Liittojen yksimielisen kannan mukaan työnantajalla oli oikeus muuttaa työaikamuotoa siitä etukäteen ilmoittamalla. Kun työnantaja oli tässä tapauksessa direktio-oikeutensa perusteella muuttanut varamiesten työaikamuotoa, seurauksena oli ollut varamiesten lukumäärän vähentyminen viidestä työntekijästä kolmeen työntekijään.
Tammikuun 3 päivänä 1986 allekirjoitettua sopimusta ja sen liitettä saattoi verrata kausipalkkasopimukseen, jossa oli mainittu tehtaalla sopimuksen allekirjoitushetkellä käytössä olleet vakanssit ja niiden työaikamuodot. Kausipalkkasopimuksen osalta oli nimenomaisesti sovittu, että työntekijöiden lukumäärä saattoi muuttua työehtosopimuskauden aikana. Vastaavasti työnantaja oli voinut yksipuolisesti muuttaa kausipalkkasopimuksissa mainittua työaikamuotoa siitä etukäteen ilmoittamalla.
Vastaselityksessä oli väitetty, että tehtaalla ei ollut 3.1.1986 allekirjoitetun sopimuksen liitteessä 1 mainittua varamies 2:n tehtävää. Tällaisia tehtäviä oli kuitenkin tehtaalla ja siinä työskenteli työaikamuodossa 27 kolme työntekijää.
Liitot eivät olleet sopineet 3.1.1986 allekirjoitetun sopimuksen liitteenä olevista vakansseista, työaikamuodoista ja työntekijämääristä. Liite oli sellaisenaan otettu 26.3.1986 allekirjoitetun sopimuksen osaksi. Liittojen sopimuksella ei ollut puututtu työnantajan oikeuteen muuttaa työaikamuotoja.
Miehitysluettelo ei ollut sisältänyt mainintaa käynninturvaamistoimista. Työntekijäpuoli ei ollut myöskään miehistöluetteloa käsitellessään vaatinut, että varamiehistä sovittaisiin työehtosopimuksen 10 §:n 7. kohdassa tarkoitetulla tavalla. Ollakseen työehtosopimuksen tarkoittama varamiessopimus, varamiesjärjestelmä oli sovittava niin, että samalla sovittiin käynninturvaamistoimista.
Työaikamuodon muutoksista oli ilmoitettu työntekijöille yhteistoimintamenettelyssä, jollainen oli käyty kunkin työntekijän kohdalla erikseen. Kun työntekijöille oli ilmoitettu muutoksista, heille oli samalla selvitetty muutosten syyt. Yhtenä syynä muutoksiin oli se tosiasia, että sijaisuustarpeeseen nähden kemihierretehtaalla ja voimalaitoksella yhteisiä varamiehiä oli liikaa.
Kullekin työntekijälle oli maksettu ja maksettiin edelleen kausipalkkasopimuksen mukaista tuntipalkkaa. Vuorolisiä maksettiin suoritetun työn mukaisesti.
Koska varamiehistä ei ollut sovittu työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla, muutoksia voitiin tehdä muutoinkin kuin työehtosopimuksen edellyttämässä järjestyksessä.
Paperiliitto oli vastaselityksessään katsonut, että kausipalkkasopimuksiakaan ei voitu yksipuolisesti muuttaa. Esimerkkejä alalla vallitsevasta käytännöstä oli kuitenkin useita. Esimerkiksi Lielahden ligniinitehtaalla oli muutettu kolmen työntekijän työaikamuotoa sekä perustettu varamiesvakanssi työaikamuotoon 35, mihin tuli kaksi työntekijää.
Työaikamuodon muutokset olivat erityisen tavallisia jalostusteollisuudessa. Esimerkiksi Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Paperituotteen tuotantoyksikössä oli muutettu markkinatilanteen vuoksi työaikamuoto säkkitehtaalla erään tehtävän osalta työaikamuodosta 37 työaikamuotoon 35, minkä muutoksen yhteydessä työnantaja oli joutunut siirtämään kaksi työntekijää toisiin tehtäviin.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Paperiliitto, Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Metsä-Serla Oy ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
Perustelut
G.A. Serlachius Oy:n, sittemmin Metsä-Serla Oy:n Lielahden tehtailla on yhtiön johdon ja työntekijöiden välillä tehty 3.1.1986 paikallinen sopimus massatehtaiden miehityksestä ja kemihierretehtaan koulutuksesta ja koekäytöstä. Sopimuksen liitteeksi on otettu edellisenä päivänä laadittu luettelo tehtaiden miehityksestä, joka koskee koko massatehdasta lukuun ottamatta ruokalaa ja ligniinitehdasta. Liitteessä on mainittu voimalaitoksen kohdalla yksi varamies työaikamuodossa 15 ja varatyöntekijöiden kohdalla muun muassa viisi varamies 2:n nimikkeellä olevaa työntekijää, joiden työaikamuoto on 37. Sopimuksessa on sovittu, että liitteessä luetellut varamiehet ovat ammattitaitonsa ja koulutuksensa perusteella käytettävissä massatehtaan alueella, ei kuitenkaan ligniinitehtaalla.
Asianosaisliitot ovat 26.3.1986 tehdyllä pöytäkirjalla sopineet Lielahden kemihierretehtaan käynnistämisestä, miehityksestä, työajan järjestelyistä ja palkkauksesta. Pöytäkirjan 1 §:n mukaan on kemihierretehtaalle sovittu 3.1.1986 tehdyn paikallisen sopimuksen mukaiset miehitys- ja tehtäväjärjestelyt sen liitteen mukaisesti täydennettyinä liittojen välillä tuolloin tehdyllä A- ja B-ryhmään kuuluvien työntekijöiden palkkoja ja ammattiryhmittelyä koskevalla sopimuksella. Paikallinen sopimus on myös koskenut A- ja B-ryhmiin kuuluvia työntekijöitä. Paikallinen sopimus on otettu liittojen välisen sopimuksen liitteeksi.
Liittojen välisessä sopimuksessa ei ole erityisesti sovittu varamiesten palkkauksesta. Se on johtunut siitä, että varamiehelle on maksettava palkka työehtosopimuksen 10 §:n 7. kohdan mukaan parhaiten palkatun työn ja määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan hänen hoitamaansa tehtävää vastaavan työn perusteella. Näin ollen ei ole ollut tarpeen erikseen määrätä varamiesten palkkausta, joka siitä huolimatta on perustunut liittojen väliseen sopimukseen siinä mainittujen tehtävänimikkeiden perusteella.
Siitä huolimatta, että selvityksen mukaan paikallisen sopimuksen sisällöstä ei liittojen välillä ole käyty palkkauksesta neuvoteltaessa yksityiskohtaisempaa keskustelua, paikallinen sopimus on ollut perusteena liittojen välillä tehdylle sopimukselle. Liittojen välisen sopimuksen 1 §:n sisältö ja sen sanamuoto osoittavat, että paikallinen sopimus on otettu osaksi liittojen tekemää sopimusta ja siten tullut myös liittoja sitovaksi. Sen vuoksi sillä seikalla, onko paikallinen sopimus käsittänyt sopimisen liittojen 7.5.1979 allekirjoittaman pöytäkirjan liitteen kohdassa 2 ja 3 mainituista molemmista asiaryhmistä vai ainoastaan ensiksi mainitussa kohdassa tarkoitetuista seikoista, ei ole merkitystä sopimuksen sitovuuden kannalta.
Yhtiö on keväällä 1987 muuttanut tehtaan miehitystä varamiesten osalta. Viidestä työaikamuodossa 37 olevasta varamies 2:sta on kaksi siirretty pysyväisesti muihin töihin niin sanotuille vakansseille. Kolmen tehtävään jääneen varamiehen työaika on muutettu työaikamuotoon 27. Esitetyn selvityksen mukaan työaikamuodon muuttaminen on johtunut siitä, että varamiesten määrä on supistunut viidestä kolmeen. Työaikamuodon muutos on merkinnyt kolmen varamieheksi jääneen työntekijän kausipalkan pienentymistä kahden tunnin osalta.
Asianosaiset ovat olleet eri mieltä siitä, missä tapauksessa ja millaisilla edellytyksillä työnantaja voi muuttaa työntekijöiden työaikamuotoa. Työaikamuodon muuttaminen on kanteessa tarkoitetussa tapauksessa edellä selostetuin tavoin johtunut siitä, että varamies 2:n tehtäviä hoitavien työntekijöiden määrää on supistettu. Kun varamiesten määrästä on paikallisesti ja myös liittojen välillä sovittu, ei työnantaja ole saanut yksipuolisesti asiasta sopimatta vähentää varamiesten määrää, vaikka se olisikin voinut suorittaa työaikojen järjestelyjä. Näin menetellessään yhtiön on täytynyt käsittää rikkovansa tekemäänsä, asianosaisliittojen sittemmin sopimukseensa ottamaa paikallista sopimusta.
Kanteessa on ilmoitettu, että yhtiö on 4.5.1986 laiminlyönyt täyttää työaikamuodossa 15 olleen niin sanotun päivävaramiehen tehtävän sitä hoitaneen työntekijän siirryttyä toiseen työhön. Jutussa on selvitetty, että tehtävään on nimetty eräs korjausmies. Hänen varamieheksi siirtämisestään on ilmoitettu ainakin 12.5.1986. Jutussa on esitetty erilaisia käsityksiä nimetyn työntekijän soveltuvuudesta varamiestehtävään. Työnantajan asiana on nimetä tehtävää hoitamaan työntekijä. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi jättänyt varamiestehtävän täyttämättä tai siinä viivytellyt.
Metsäteollisuuden Työnantajaliiton, joka on ollut mukana hyväksymässä miehityksestä tehtyä sopimusta, olisi pitänyt havaita yhtiön menettelyn virheellisyys. Kun liitto on erimielisyydestä neuvoteltaessa liittojen välillä toukokuussa 1987 hyväksynyt yhtiön toimenpiteet, se on laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa työehtosopimuksen 10 §:n 7. kohdan ja siihen liittyvän soveltamisohjeen perusteella tehdyn paikallisen sopimuksen nojalla, että Metsä-Serla Oy ei ole saanut siitä sopimatta muuttaa Lielahden kemihierretehtaan varamiesjärjestelyä jättämällä täyttämättä kahden varamiehen tehtävät.
Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla Metsä-Serla Oy:n maksamaan Paperiliitolle työehtosopimuksen 10 §:n määräyksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa 16 000 markkaa ja Metsäteollisuuden Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä vastaavasti 14 000 markkaa.
Muilta osin kanne hylätään.
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Metsä-Serla Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Äimälä, Niskanen, Hölttä ja Hynönen.
Tuomio oli yksimielinen.