27.10.1986

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 19.1 §:n säännöstä.

17 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 20 §:n säännöstä.

-----------------------------------------------

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyritys Kuljetusliike Y. Auramaa Oy oli 25.3.1986 irtisanonut huoltokorjaamotyöntekijä Pekka Kivimäen työsopimuksen. Irtisanomisilmoituksessa oli todettu Kivimäen olleen 5.11.1984 alkaneen työsuhteensa jälkeen poissa työstä useita kertoja selkäsairauden vuoksi. Yhtiö oli katsonut Kivimäen 24.3.1986 yhtiölle toimittaman lääkärinlausunnon perusteella, ettei Kivimäki soveltunut raskaan kaluston metalli- ja hinaustöihin. Yhtiöllä ei ollut ollut osoittaa Kivimäelle muuta työtä.

Työsopimusta irtisanoessaan työnantaja ei ollut antanut Kivimäelle ohjetta siitä, miten hänen tulisi menetellä, jos hän katsoi irtisanomisen tapahtuneen lain vastaisesti. Kivimäki oli 7.4.1986 työnantajalle jättämässään ilmoituksessa todennut pitävänsä työsopimuksen irtisanomista lain vastaisena.

Lääkärintodistuksessa, johon työnantaja oli irtisanomisilmoituksessa viitannut, lääkäri oli suosittanut työnantajaa ottamaan huomioon todistuksessa kuvatut selkäviasta johtuvat rajoitukset Kivimäen tehtävien järjestelyssä ja vaikuttamaan hänen työolosuhteisiinsa tältä osin. Todistuksessa ei siten ollut kielletty työntekijältä hänen aikaisemmin tekemää työtä.

Kivimäki oli kääntynyt uudelleen todistuksen antaneen lääkärin puoleen, joka oli 18.4.1986 antanut uuden lääkärintodistuksen. Sen mukaan Kivimäki oli todettu 23.3.1986 päättyneen sairauslomansa jälkeen työkykyiseksi entiseen ammattiinsa. Todistuksessa lääkäri oli ilmoittanut tehneensä työnantajaa varten suositusluontoisen todistuksen, jossa oli suositettu, että työnantaja ottaisi huomioon mahdollisuuksien mukaan työolosuhteissa Kivimäen sairauden ja siten siis hänen selkänsä rakenteellisen heikkouden. Palattuaan 23.3.1986 päättyneeltä sairauslomaltaan työhön Kivimäki ei ollut kieltäytynyt mistään työtehtävistään eikä vaatinut työnantajaa järjestämään hänelle muuta työtä. Sairauslomansa jälkeen Kivimäki oli tehnyt työnsä tavanomaisella tavalla.

Lääkärintodistuksessa, joka oli annettu 26.2.1986, oli ainoastaan suositeltu työnantajaa ottamaan varteen Kivimäen selkäviasta johtuvat rajoitukset ja vaikuttamaan hänen työolosuhteisiinsa. Hänen työkykynsä ei ollut työsopimuslain 37 §:n edellyttämällä tavalla pysyvästi ja olennaisesti heikentynyt siinä määrin, että työnantajalla olisi ollut oikeus irtisanoa työsopimus. Työnantaja oli irtisanomisaikana saanut Kivimäkeä hoitaneelta lääkäriltä vakuutuksen siitä, että hän oli ollut työkykyinen entiseen ammattiinsa. Työsuhteen päättymisen jälkeen Kivimäki oli ollut työttömänä 1.8.1986 saakka. Hänen 4.8.1986 alkanut työnsä oli ollut luonteeltaan tilapäinen. Hän oli toiminut sairausloman sijaisena.

Erimielisyydestä oli neuvoteltu liittojen kesken 25.6.1986 pääsemättä kuitenkaan yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 16 ja 17 §:n perusteella yhtiön velvoittamista suorittamaan Kivimäelle korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 95 030 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto, jonka lausumaan Kuljetusliike Y. Auramaa Oy on omalta osaltaan yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Kivimäki oli 5.11.1984 otettu yhtiön palvelukseen hitsaus- ja metallialan töihin. Hän oli lähinnä tehnyt perävaunujen ja kuljetuslavojen peruskorjausta sekä lavanrakennusta. Hitsaus oli tapahtunut suurelta osin lattiatasossa, jolloin ainoa mahdollinen työasento oli ollut etukumara selkää rasittava asento. Lavojen alustojen hitsaus ja kunnostus oli tapahtunut siten, että lava oli nostettu pukeille. Lavan pohja oli työskenneltäessä ollut 120-125 senttimetrin korkeudella. Työskenneltäessä selkä helposti kiertyi ja joutui muutenkin erittäin hankaliin asentoihin. Työtehtävät saattoivat yhtäjaksoisesti kestää useita tunteja. Lisäksi Kivimäki oli joutunut työssään suorittamaan runsaasti raskasta nostotyötä, joka niin ikään rasitti selkää.

Kivimäki oli ollut ensimmäisen kerran selkäsairauksien vuoksi työkyvyttömänä 16.9. - 4.10.1985. Tämän jälkeen hän oli ollut töissä puolitoista kuukautta, minkä jälkeen hän oli jäänyt uudestaan sairauslomalle selkäsairauden takia 28.11.1985 - 21.3.1986. Kivimäen työsuhde oli kestänyt vajaat puolitoista vuotta, josta viimeisen runsaan puolen vuoden aikana hän oli ollut työkykyinen ainoastaan puolitoista kuukautta. Hänen työkykynsä oli siten ollut olennaisesti alentunut.

Kivimäki oli hankkinut 18.4.1986 päivätyn lääkärintodistuksen, mutta hän ei ollut koskaan esittänyt sitä työnantajalle. Vasta erimielisyysneuvottelujen yhteydessä työsuhteen päättymisen jälkeen se oli esitetty.

Yhtiön huoltokorjaamossa oli työskennellyt Kivimäen lisäksi seitsemän työntekijää, joista kolme oli ollut asentajia, yksi asentajaoppilas, yksi puutöitä tekevä työntekijä ja kaksi huoltomiestä. Puutöissä ollut työntekijä oli tehnyt kuljetuslavojen vanerilaitoja. Huoltomiesten tehtävänä oli ollut alustojen rasvaus, autojen huoltaminen ja muut huoltotehtävät. Asentajan työhön Kivimäellä ei ollut ollut koulutusta eikä kokemusta. Yhtiöllä ei siten ollut ollut mahdollisuuksia tarjota huoltokorjaamolla Kivimäelle muuta työtä. Myöskään kuljettajan työtä hänelle ei ollut voitu tarjota, koska Kivimäen ajokortti ei oikeuttanut kuorma-auton kuljettamiseen. Yhtiön kuljetukset tapahtuivat lähes yksinomaan täysperävaunuilla.

Kivimäki oli irtisanottu 25.3.1986 hänen työkykynsä olennaisen ja pysyvän heikentymisen vuoksi. Irtisanominen oli perustunut Kivimäen työnantajalle toimittamaan 26.2.1986 allekirjoitettuun lääkärintodistukseen ja siitä ilmenevään hänen työkykyvyttömyyteensä. Lääkärintodistuksessa oli suositeltu työnantajaa ottamaan huomioon selkävian aiheuttamat rajoitukset Kivimäen työnteossa ja vaikuttamaan sen vuoksi potilaan työolosuhteisiin. Suositusta ei ollut voitu toteuttaa Kivimäen työtehtävissä, jotka olivat olleet selälle erittäin rasittavia. Yhtiöllä ei myöskään ollut ollut tarjota Kivimäelle muuta työtä.

Riitautusohjeiden antamatta jättämisestä Kivimäelle ei ollut aiheutunut mitään oikeudenmenetystä, sillä hän oli kahden viikon kuluessa riitauttanut irtisanomisensa. Työnantajan oli työsopimuslain ja työturvallisuuslain mukaan huolehdittava siitä, ettei työntekijä joutunut työssä alttiiksi tapaturmille eikä saanut työssä haittaa terveydelleen. Työnantajalla oli siten ollut työsopimuslain 37 §:n mukainen erityisen painava syy Kivimäen työsopimuksen irtisanomiseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Kuljetusliike Y. Auramaa Oy on 25.3.1986 päivätyllä irtisanomisilmoituksella irtisanonut joitakin päiviä ilmoituksessa mainitun päivän jälkeen huoltokorjaamotyöntekijänä toimineen Pekka Kivimäen työsopimuksen päättymään 30 päivän irtisanomisajan kuluttua. Irtisanomisilmoituksessa, jossa on todettu Kivimäen olleen useita kertoja, viimeksi 28.11.1985 - 21.3.1986 poissa töistä sairauden vuoksi, yhtiö on Kivimäen edellisenä päivänä esittämän lääkärinlausunnon perusteella katsonut, ettei hän soveltunut raskaan kaluston metalli- ja hitsaustöihin. Mainitun työnantajalle osoitetun, 26.2.1986 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan Kivimäen selkäsairaus aiheuttaa hänelle hankaluuksia raskaissa nostosuorituksissa ja lisäksi hänen selällään on taipumusta rasittua, mikäli hän joutuu tekemään toistuvia nostosuorituksia. Todistuksen antanut lääkäri on suositellut, että työnantaja ottaisi huomioon sairaudesta johtuvat rajoitukset Kivimäen työssä ja työolosuhteissa.

Liittojen välisissä neuvotteluissa on ollut esillä saman lääkärin 18.4.1986 antama lääkärintodistus. Siinä on mainittu, että 23.3.1986 päättyneen työkyvyttömyysajan jälkeen Kivimäki on todettu työkykyiseksi entiseen ammattiinsa.

Todistajana kuulusteltu yhtiön korjaamopäällikkö on kertonut, että Kivimäki on ennen hänen työsopimuksensa irtisanomista pyytänyt työnantajaa ottamaan huomioon lääkärintodistuksessa esitetyn suosituksen, mutta hän ei ole vaatinut työtehtäviensä muuttamista tai sitä, että hänet olisi siirrettävä muihin tehtäviin korjaamolla. Irtisanomisaikana Kivimäki on jatkanut samaa autonlavan peruskorjaustyötä, mitä hän oli tehnyt ennen irtisanomistakin.

Edellä mainittu lääkäri on työn suorittamista koskevia suosituksia sisältävän todistuksen ohella samalla kirjoittanut toisen työnantajalle myös toimitetun lääkärintodistuksen, jossa Kivimäki on katsottu selkäsairauden vuoksi työkyvyttömäksi 26.2. - 21.3.1986 väliseksi ajaksi. Kun työkyvyttömyys irtisanomisen tapahtuessa on päättynyt, ei se, että lääkäri on toisessa todistuksessaan suosittanut Kivimäen selkävian huomioon ottamista hänen suoritettavakseen määrättäviä työtehtäviä järjesteltäessä, ole pidettävä osoituksena pysyvästä ja olennaisesta työkyvyn alentumisesta. Työsopimuslain 37 §:n mukaan työntekijän työsopimus voidaan sairauden perusteella irtisanoa ainoastaan tuollaisen syyn takia. Kun vielä otetaan huomioon, että Kivimäki on sairauslomansa päätyttyä määrätty entiseen työhönsä, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työsopimuksen irtisanomiseen olisi ollut hänen selkäsairautensa johdosta erityisen painava syy.

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 11 §:n mukaan työnantajan, joka irtisanoo työsopimuksen, on ilmoitettava työntekijälle niistä menettelytavoista, joita hänen on noudatettava, jos hän katsoo irtisanomisen sopimuksessa määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaiseksi. Kivimäelle ei ole annettu tuollaisia menettelyohjeita. Määräyksessä ei voida katsoa tarkoitetun, että ohjeet olisi annettava yhtäaikaa irtisanomisen toimittamisen kanssa. Kivimäki on 8.4.1986 työnantajalle toimitetulla kirjallisella ilmoituksella asianmukaisesti riitauttanut irtisanomisen perusteet. Kun ilmoittaminen on tapahtunut siinä ajassa, joka Kivimäellä olisi käytettävissä, jos ohjeet olisi annettu samanaikaisesti irtisanomisen toimittamisen kanssa, työnantajan ilmeinen viivyttely ohjeiden antamisessa ei näissä oloissa vaikuta korvauksen määrää korottavasti.

Tuomiolauselma

Kuljetusliike Y. Auramaa Oy velvoitetaan suorittamaan Kivimäelle korvaukseksi irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta 50 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä, elokuun 29 päivästä 1986. Autoliikenteen Työnantajaliitto velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla myös 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, K. Rautiainen, Niskanen, Hölttä ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.