22.1.1985

1. luku

2. luku

3. luku

61 §

1 mom. Viranhaltijalle suoritetaan lomarahana kultakin lomanmääräytymisvuodelta ansaitulta lomapäivältä 50 % viranhaltijan lomanmääräytymisvuotta seuraavan heinäkuun varsinaisesta kuukausipalkasta jaettuna luvulla 25 tai jos viranhaltijalle ei ole heinäkuun ajalta suoritettu varsinaista kuukausipalkkaa, siitä varsinaisesta kuukausipalkasta, jonka hän olisi koko heinäkuun virantoimituksessa ollessaan ansainnut. Lomarahaa ei suoriteta ns. talviloman pidennyksen eikä säteilyvahingollisen työn johdosta tai muulla perusteella annetun lomanpidennyksen osalta.

---------------------------------------------------

5 mom. Lomarahaa ei suoriteta viranhaltijalle, joka on välittömästi ennen loman alkamista tai välittömästi sen päätyttyä ollut virantoimituksesta poissa luvattomasti tai ilman pätevää syytä tai jättää irtisanomisajan noudattamatta.

---------------------------------------------------

4. luku

66 §

1 mom. Viranhaltijalla on oikeus saada virkavapautta (sairauslomaa), jos hän sairauden, vian tai vamman vuoksi on estynyt hoitamasta virkaansa ja esittää tästä työkyvyttömyydestään lääkärintodistuksen tai muutoin riittävän selvityksen.

Huomautus: __________

Selvityksestä ja virkavapauden anomisesta määrätään virkasäännössä.

2 mom. Päävirassa olevalla vakinaisella viranhaltijalla on jäljempänä mainituin poikkeuksin oikeus saada, jos hänelle on myönnetty virkavapautta (sairauslomaa) eikä sairaus tai tapaturma ole sattunut oloissa, jotka työsopimuslain 28 §:n 1 momentin mukaan ovat palkan saamisen esteenä, saman kalenterivuoden aikana varsinainen palkkansa 60 kalenteripäivän ajalta, ja sen jälkeen kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkastaan 120 kalenteripäivän ajalta. Kunnan tai kuntainliiton asianomaisen viranomaisen harkinnasta riippuu, onko ja mikä palkka viranhaltijalle sen jälkeen maksettava, jolloin palkkaa ei kuitenkaan voida määrätä maksettavaksi enempää kuin kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkasta enintään 185 kalenteripäivän ajalta saman kalenterivuoden kuluessa.

---------------------------------------------------

69 §

1 mom. Päävirassa olevalla vakinaisella viranhaltijalla, jonka raskaus on kestänyt 180 kalenteripäivää, on oikeus saada raskauden ja synnytyksen vuoksi virkavapautta (äitiyslomaa) ajaksi, johon sisältyy 72 arkipäivää ja josta kolmannes kohdistuu laskettua synnytysaikaa välittömästi edeltäneeseen ja kaksi kolmannesta sitä välittömästi seuraavaan aikaan, ja tältä ajalta varsinainen palkkansa sekä siihen säännöllisestä sunnuntaityöstä suoritettavaa rahakorvausta vastaava lisäys, joka lasketaan siten kuin 60 §:n 3 momentissa on määrätty.

Huomautus: __________

Äitiysloman anomisesta määrätään virkasäännössä.

---------------------------------------------------

Kanteen perustelut

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on lausunut, että sopimuksettoman tilan aikana 28.4.-25.5.1983 toimeenpannun terveydenhuoltoalan työtaistelun aikana osa lakon piiriin kuuluneista viranhaltijoista oli joutunut olemaan työssä lähes normaalien työvuorojärjestelyjen mukaisesti. Terveydenhuoltotyössä oli aina jossakin määrin kysymys työstä, joka oli kansalaisten hengen ja terveyden vaarantamisen ehkäisemiseksi välttämätöntä. Nämä tehtävät saattoivat kuitenkin olla viranhaltijalle normaalisti kuuluvien virkatehtävien suorittamista. Näin ollen terveydenhuoltoalan lakon aikana suojelutyöksi määritelty työ oli useimmiten ollut viranhaltijan virkaan kuuluvien säännönmukaisten tehtävien suorittamista. Tehtävien määrä ja työpaine kokonaisuudessaan työtaistelun aikana sen sijaan olivat olleet normaalia suurempia. Suojelutyötä tehneet viranhaltijat olivat noudattaneet vahvistettuja työvuorotaulukoita, joihin oli merkitty myös virkaehtosopimuksen mukaiset vapaapäivät. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan antamien ohjeiden mukaisesti työnantajat olivat myöhemmin katsoneet, etteivät vapaapäivät olleet virantoimitusaikaa eikä niiltä tullut maksaa palkkaa. Suojelutyössä lakon aikana olleiden viranhaltijoiden työvuorotaulukoiden mukaiset vapaapäivät olivat kuitenkin virantoimituspäiviä ja palkanlaskentatavassa tällaisen työn osalta tuli noudattaa virkaehtosopimuksen 54 §:n määräyksiä. Vahvistetun työvuorotaulukon mukaisesti suojelutyössä olleilla viranhaltijoilla oli myös oikeus virkaehtosopimuksen 26 ja 27 §:n mukaisiin vapaapäiviin ja sairastumistapauksessa virkaehtosopimuksen 66 §:n mukaiseen sairauslomaan.

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n käsityksen mukaan viranhaltijalla oli myös oikeus virkaehtosopimuksen mukaiseen äitiysloma-ajan palkkaan myönnetyltä äitiysloma-ajalta samaan ajankohtaan sattuvasta lakosta huolimatta. Lisäksi viranhaltijalla oli oikeus virkaehtosopimuksen mukaiseen sairausajan palkkaan siinä tapauksessa, että viranhaltijalle sairauden vuoksi myönnetty virkavapaus oli alkanut ennen lakon alkamista ja päättynyt lakon aikana. TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n käsityksen mukaan viranhaltijalla oli oikeus myös kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 61 §:n mukaiseen lomarahaan niissäkin tapauksissa, joissa viranhaltija oli vuosilomansa päätyttyä jäänyt järjestönsä toimeenpanemaan lailliseen lakkoon tai oli osallistunut tällaiseen lakkoon ennen vuosilomansa alkamista.

Marraskuun 23 päivänä 1983 käydyissä keskusneuvotteluissa oli käsitelty muun muassa edellä mainituista tulkintakysymyksistä Joensuun kaupungissa, Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa, Rauman aluesairaalassa ja Vammalan seudun kansanterveystyön kuntainliitossa syntyneitä erimielisyyksiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, 1) että vahvistetun työvuorotaulukon mukaisesti suojelutyössä lakon aikana olleiden viranhaltijoiden työvuorotaulukoiden mukaiset vapaapäivät ovat virantoimituspäiviä ja että palkan laskentatavassa tällaisen työn osalta noudatetaan kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 54 §:n määräyksiä, 2) että vahvistetun työvuorotaulukon mukaisesti suojelutyössä olleilla viranhaltijoilla on oikeus kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 26 ja 27 §:n mukaisiin vapaapäiviin ja sairastumistapauksessa virkaehtosopimuksen 66 §:n mukaiseen sairauslomaan, 3) että viranhaltijalla on oikeus kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 69 §:n mukaiseen äitiysloma-ajan palkkaan myönnetyltä äitiysloma-ajalta samaan ajankohtaan sattuvasta lakosta huolimatta, 4) että viranhaltijalla on oikeus kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 66 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan siinä tapauksessa, että viranhaltijalle sairauden vuoksi myönnetty virkavapaus on alkanut ennen lakon alkamista ja päättyy lakon aikana, ja 5) että viranhaltijalla on oikeus kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 61 §:n mukaiseen lomarahaan niissäkin tapauksissa, joissa viranhaltija on vuosilomansa päätyttyä jäänyt järjestönsä toimeenpanemaan lailliseen lakkoon tai on osallistunut mainittuun lakkoon ennen vuosilomansa alkamista.

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on sittemmin luopunut haastehakemuksessa esitetystä vaatimuksesta, jonka mukaan työtuomioistuimen tulisi vahvistaa vastaavien periaatteiden soveltuvuus edellä mainittujen kysymysten osalta myös kuukausipalkkaisiin työntekijöihin.

Vastineen perustelut

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on lausunut, että kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaan vain sellainen lakko oli sallittu, jossa keskeytettiin viranhaltijan kaikkien virkatehtävien suorittaminen. Poikkeuksen laissa tarkoitetusta totaalisesta lakosta muodosti kuitenkin se, että lakossa oleva viranhaltija voi tarvittaessa halutessaan ja työnantajan suostumuksella tehdä suojelutyötä. Suojelutyötä koskevat säännökset sisältyivät kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:ään. Kunnallisen virkaehtosopimuslain 25 §:n mukaan työtaistelun piiriin kuuluvalle viranhaltijalle ei suoritettu palkkausta eikä muita taloudellisia etuja siltä ajalta, minkä työnteko oli estynyt kuntaan tai kuntainliittoon kohdistetun työtaistelutoimenpiteen vuoksi.

Virkaehtosopimuksessa ei ollut määräyksiä suojelutyöstä, suojelutyöajan palkasta, suojelutyötä tekevän viranhaltijan oikeudesta palkallisiin vapaapäiviin tai palkalliseen sairauslomaan eikä lakkoajan lukemisesta virantoimitusajaksi. Koska virkaehtosopimuksessa ei ollut määräyksiä suojelutyötä suorittavan viranhaltijan palvelussuhteen ehdoista, asiasta päättäminen kuului kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n 4 momentin mukaan asianomaiselle kunnalle tai kuntainliitolle. Korkein hallinto-oikeus oli 22.9.1980 antamassaan tuomiossa (KHO II 26) todennut, että suojelutyönä pidettävien tehtävien korvaamista koskevien säännösten ja määräysten puuttuessa viranhaltijalla oli oikeus saada kohtuullinen korvaus sanottujen tehtävien hoitamisesta.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain edellä mainituista säännöksistä kävi ilmi, että lakossa olevan viranhaltijan tekemä suojelutyö muodosti poikkeuksen totaalisesta lakosta ja että lakon piiriin kuuluva viranhaltija oli lakossa ennen suojelutyön tekemistä ja jatkoi lakossa olemistaan poistuttuaan suojelutyöstä. Selvää oli, että lakko keskeytti virantoimituksen eikä lakossaoloaikaa voitu lukea virantoimitukseksi, vaikka henkilö olisi lakon aikana tehnyt suojelutyötä. Suojelutyön tekoaika sen sijaan oli luettava virantoimitusajaksi. Virantoimituksen käsite oli määritelty kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 54 §:n 1 momentin pöytäkirjamerkinnässä. Selvää myös oli, että suojelutyössä ei ansaittu vapaapäiviä eikä viranhaltija voinut suojelutyön jälkeiseltä lakkoajalta saada palkkaa. Jos suojelutyötä suorittava jäi pois työstä vaikkapa sairauden vuoksi, ei hänelle maksettu palkkaa työstä poisjäännin jälkeiseltä lakkoajalta.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli antanut kunnille ja kuntainliitoille ohjeen, jonka mukaan lakon piiriin kuuluvalle viranhaltijalle maksettiin suojelutyönä tehdyltä työtunneilta tuntipalkka, joka saatiin siten, että varsinainen kuukausipalkka jaettiin 170:llä. Niin sanottuna epämukavana työaikana tehdyiltä tunneilta maksettiin lisäksi virkaehtosopimuksen mukaiset epämukavan työajan korvaukset. Palkkaan oikeuttavaksi oli katsottu suojelutyön tekemiseen käytetty työaika työpaikalla. Edellä mainitulla tavalla maksettu palkka oli katsottava vähintään kohtuulliseksi korvaukseksi suojelutyön tekemisestä. Käytännössä se oli sisältänyt myös korvauksen vapaapäivistä ja useissa tapauksissa määrällisesti ylittänyt TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n vaatiman päiväpalkan.

Sillä seikalla, oliko suojelutyön tekeminen perustunut etukäteen laadittuun työvuorotaulukkoon vai ei, ei ollut palvelussuhteen ehtojen kannalta merkitystä. Jos suojelutyötä tehneet viranhaltijat olisi alunperin jätetty lakon ulkopuolelle, tilanne olisi toinen. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja kunnalliset työnantajat olisivatkin halunneet, että välttämätön henkilökunta olisi jätetty lakon ulkopuolelle, mutta lakkojärjestö oli kieltäytynyt tästä, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi oli jäänyt suojelutyön tekeminen. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja kuultavina olevat kuntatyönantajat eivät olleet toimineet vastoin virkaehtosopimuksen määräyksiä. Kantaja ei ollut edes väittänyt, että kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja puheena olevat työnantajat olisivat toimineet vastoin kunnallisen virkaehtosopimuslain säännöksiä. TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n suojelutyötä tehneiden viranhaltijoiden palvelussuhteen ehtoja koskevat vaatimukset eivät perustuneet virkaehtosopimukseen.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 25 §:n mukaan työtaistelun piiriin kuuluvalle viranhaltijalle ei suoritettu palkkausta siltä ajalta, minkä työnteko oli estynyt kuntaan tai kuntainliittoon kohdistetun työtaistelutoimenpiteen vuoksi. Sillä seikalla, oliko viranhaltija ollut samanaikaisesti äitiys- tai sairauslomalla ei ollut merkitystä. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli kuitenkin katsonut, että jos viranhaltija oli äitiys- tai sairauslomalla koko lakkoajan eikä viranhaltijan lakossaoloa ollut voitu todeta, niin tällöin äitiys- ja sairausloma-ajalta viranhaltijalle maksettiin palkka virkaehtosopimuksen määräysten mukaisesti, ellei viranhaltijaa ollut merkitty työnantajalle toimitettuun lakossaolevia viranhaltijoita koskevaan luetteloon. Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 66 ja 69 §:n sairaus- ja äitiysloma-ajan palkkausmääräyksiä sovellettiin niissä tapauksissa, joissa viranhaltija oli sairauden tai raskauden ja synnytyksen vuoksi estynyt hoitamasta virkaansa. Työtaistelutilanteessa sen sijaan sovellettiin kunnallisen virkaehtosopimuslain 25 §:n säännöksiä. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa lakko oli ollut ensisijainen syy virantoimituksen keskeytykseen. Sairaus- ja äitiysloma olivat olleet toissijaisia syitä, sillä niistä riippumatta viranhaltija olisi ollut poissa työstä. Muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että työkyvytön viranhaltija olisi palkkausetujen kannalta paremmassa asemassa kuin työkykyinen viranhaltija. Tätä sopijaosapuolet eivät olleet tarkoittaneet, vaan sairaus- ja äitiyslomalla olevalle viranhaltijalle oli pyritty turvaamaan tietyin rajoituksin samat palkkaedut kuin työkykyiselle viranhaltijalle. Kunnissa tai kuntainliitoissa ei ollut sellaista vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan lakossa oleville viranhaltijoille maksettaisiin lakon aikaan sattuvalta sairaus- tai äitiysloma-ajalta palkkaetuja. Kunnat ja kuntainliitot olivatkin noudattaneet kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ohjeita, joiden mukaan lakossa oleva viranhaltija ei muissa kuin edellä mainituissa poikkeustapauksissa saanut lakon aikaan sattuvalta sairaustai äitiysloma-ajalta palkkaetuja.

Työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan lakko alkoi valtakunnansovittelijalle ja vastapuolelle tehdyn kirjallisen ilmoituksen mukaisena, jollei vastapuoli suostunut työtaistelun rajoittamiseen suppeammaksi kuin ilmoituksessa oli mainittu. Näin ollen lakkojärjestö ei voinut yksipuolisesti supistaa työtaistelua esimerkiksi siten, että äitiys- tai sairauslomalla olevat viranhaltijat olisivat työtaistelun ulkopuolella tai että heidän lakkonsa alkaisi ilmoitettua myöhemmin esimerkiksi vasta sairaus- tai äitiysloman päätyttyä, jos he työtaisteluilmoituksen mukaan kuuluivat lakon piiriin alusta alkaen. Kiistatonta oli ainakin se, että viranhaltijalla ei ollut oikeutta äitiys- tai sairausloma-ajan palkkaan, jos sairausloma tai äitiysloma oli alkanut lakon alettua viranhaltijan jo oltua lakossa. Lakon piiriin kuuluvalle viranhaltijalle voitiin suorittaa sairaus- ja äitiysloma-ajan palkkaetuja vain sellaisessa tapauksessa, että hän oli ollut koko lakkoajan äitiys- tai sairauslomalla eikä hänen lakossaoloaan ollut näin ollen voitu todeta. Tällöinkään viranhaltijalle ei maksettu palkkaetuja sairaus- tai äitiysloman ajalta, jos viranhaltija oli merkitty työnantajalle toimitettuun lakossa olevia viranhaltijoita koskevaan luetteloon.

Kanteessa esitetyn lomarahan maksamista koskevan vaatimuksen osalta kunnallinen sopimusvaltuuskunta on todennut, että Korkein oikeus oli 8.9.1981 antamassaan tuomiossa (tiedonantoja n:o 113), katsonut, että työaikalain 17 §:n 4 momentissa mainittu "hyväksyttävä syy" ei tarkoittanut lakkoa. Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 61 §:n 5 momentissa tarkoitettu "pätevä syy" tarkoitti käytännössä samaa kuin "hyväksyttävä syy". Näin ollen lakkoa ei voitu katsoa virkaehtosopimuksessa tarkoitetuksi päteväksi syyksi. Jos ennen lakkoa alkanut vuosiloma tai sen osa päättyi lakon aikana ja viranhaltija jäi lakkoon, ei hänellä ollut oikeutta lomarahaan miltään osin. Mahdollinen suojelutyön tekeminen esimerkiksi välittömästi loman jälkeen ei vaikuttanut asiaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä, jotka koskisivat suojelutyöhön osallistuvien viranhaltijoiden palvelussuhteen ehtoja. Kunnallisen virkaehtosopimuslain 7 §:n mukaan virkaehtosopimuksen lakattua olemasta voimassa on siinä määrättyjä palvelussuhteen ehtoja edelleen noudatettava. Tästä lakiin perustuvasta jälkivaikutuksesta johtuen on aiemman virkaehtosopimuksen palvelussuhteen ehtoja koskevia määräyksiä työtuomioistuimen mielestä sovellettava myös kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sopimuksettoman tilan aikana toimeenpannun lakon aikana tehtyyn suojelutyöhön, niissä tapauksissa, joissa suojelutyö käsittää virkaan kuuluvien tehtävien suorittamisen kokonaisuudessaan eikä vain osittain. Esitetyn selvityksen mukaan asianosaisten välillä vallinneen sopimuksettoman tilan aikana huhtikuun 28 päivän 1983 ja seuranneen toukokuun 23 päivän välisenä aikana toimeenpannun terveydenhuoltoalan lakon kestäessä osa lakon piiriin kuuluneista viranhaltijoista on tehnyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettua suojelutyötä työskennellen ilmoituksen mukaan vahvistettujen työvuorotaulukoiden mukaisesti vähintään 40 tuntia viikossa tai muuta virkaehtosopimuksen mukaista täyttä viikkotyöaikaa tehden sekä suorittaen tällöin viranhoitoonsa tavanomaisesti kuuluvia tehtäviä. Jos nämä viranhaltijat ovat näin työskennelleet vähintään yhden täyden työvuorotaulukon mukaisen työviikon, kuten kannekin edellyttää, heidän tehtäviensä suorittamiseksi tekemää työtä ei voida laadullisesti erottaa viranhoitamiseksi tehdystä työstä yleensä.

Virkaehtosopimuksen 26 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijalle on annettava sunnuntain ajaksi, tai jollei se ole mahdollista, muuna viikon aikana vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo, mistä on tehtävä merkintä työvuoroluetteloon. Virkaehtosopimuksen 26 §:n 3 momenttiin sisältyvät määräykset, jotka koskevat sitä, millä edellytyksillä viikkolevon antamista koskevista määräyksistä saadaan poiketa. Tässä kohdassa mainitusta poikkeustapauksesta ei suojelutyön kohdalla ole ollut kysymys. Virkaehtosopimuksen 27 §:n mukaan, jollei kunnallisten toimintojen erikoisluonne tai julkisen hallinnon tehokas toteuttaminen muuta vaadi, viikon aikana annetaan keskeytymätöntä kolmivuorotyötä lukuun ottamatta viikkolepopäivän lisäksi toinen vähintään 24 tunnin pituinen vapaa-aika, joka sijoitetaan mikäli mahdollista viikkolevon yhteyteen ja on lähinnä lauantai. Jos viranhaltija siten on tehnyt vähintään viikoksi vahvistetun työvuorolistan mukaisesti virkaehtosopimuksen mukaista täyttä työaikaa, on viranhaltijalle

annettava virkaehtosopimuksen 26 §:ssä tarkoitettu viikkolepo ja virkaehtosopimuksen 27 §:ssä tarkoitettu vapaapäivä.

Viranhaltijan poissaolo työstä työvuorotaulukon mukaisina virkaehtosopimuksen edellyttäminä vapaapäivinä sekä edellä tarkoitettujen viikkolevon ja sen lisäksi annettavan toisen vapaa-ajan aikana perustuu etupäässä velvollisuuteen noudattaa työaikalain säännöksiä ja virkaehtosopimuksen määräyksiä. Työtuomioistuimen mielestä ei olekaan esitetty perustetta sille, että kanteessa tarkoitetulla tavalla suojelutyötä tehtäessä työvuorotaulukkoon merkittyjä virkaehtosopimuksen mukaisia vapaapäiviä, sanottua viikkolepoa tai mainittua sen lisäksi annettavaa vapaa-aikaa ei olisi pidettävä virantoimituspäivinä. Kun viranhaltijan työn tekeminen ei tällaisina virkaehtosopimuksen mukaisina vapaapäivinä tai vapaa-aikoina ole siten myöskään estynyt kuntaan tai kuntainliittoon kohdistetun työtaistelutoimenpiteen vuoksi, on viranhaltijalla oikeus virkaehtosopimuksen mukaiseen palkkaukseen tällaisilta vapaapäiviltä ja vapaa-ajoilta.

Virkaehtosopimuksen 66 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijalla on oikeus saada virkavapautta, jos hän sairauden, vian tai vamman vuoksi on estynyt hoitamasta virkaansa ja esittää mainitussa virkaehtosopimuskohdassa tarkoitetun selvityksen työkyvyttömyydestä. Jos viranhaltija joutuu tällaisen sairauden vuoksi olemaan poissa työstä sinä aikana, jolloin hänen työvuorotaulukon mukaisesti olisi tullut olla suojelutyössä, ei työnteon esteenä tuolloinkaan ole ollut työtaisteluun osallistuminen vaan viranhaltijan sairaus.

Mitä sitten tulee viranhaltijan oikeuteen virkaehtosopimuksen 69 §:n mukaiseen äitiysloma-ajan palkkaan ennen työtaistelun alkamista myönnetyltä äitiysloma-ajalta samaan ajankohtaan sattuneesta terveydenhuoltoalan lakosta huolimatta, työtuomioistuin toteaa, että käytännössä palkallinen äitiysloma on saattanut alkaa ennen lakon alkamista tai se on saattanut alkaa lakon alkamisen jälkeen viranhaltijan osallistuttua ennen sen alkamista lakkoon. Jos viranhaltijalle on myönnetty virkaehtosopimuksen 69 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syystä johtuva virkavapaus ennen lakon alkamista, ei viranhaltijan työtuomioistuimen mielestä voida lakon aikana katsoa olleen estynyt työnteosta työtaistelun johdosta, joten hänellä on oikeus virkaehtosopimuksen 69 §:n 1 momentissa tarkoitettuun palkkaan. Edellä sanottu koskee vastaavasti tilannetta, jossa viranhaltijalle sairauden vuoksi on myönnetty palkallista virkavapautta ennen lakon alkamista ja tämä virkavapaus on alkanutkin ennen lakon alkamista, mutta päättyy lakon aikana.

Mitä lopuksi tulee viranhaltijan oikeuteen kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 61 §:n mukaiseen lomarahaan niissä tapauksissa, joissa viranhaltija on vuosilomansa päätyttyä jäänyt järjestönsä toimeenpanemaan lailliseen lakkoon tai on osallistunut mainittuun lakkoon ennen vuosilomansa alkamista, niin voidaan todeta, että virkaehtosopimuksen 61 §:n 5 momentin mukaan lomarahaa ei suoriteta viranhaltijalle, joka on välittömästi ennen loman alkamista tai välittömästi sen päätyttyä ollut virantoimituksesta poissa luvattomasti tai ilman pätevää syytä. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä pätevällä syyllä virkaehtosopimuksesta sovittaessa on mahdollisesti tarkoitettu. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, ettei kysymyksessä olevassa virkaehtosopimuskohdassa tarkoitettuna pätevänä syynä voida pitää kysymyksessä olevaa laillistakaan lakkoa, koska sen toimeenpanosta viranhaltijat itse tai heidän edustajansa viime kädessä ovat päättäneet.

Tuomiolauselma

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, että vähintään yhden täyden viikon vahvistetun työvuorotaulukon mukaisesti suojelutyössä kanteessa tarkoitetun lakon aikana olleiden tällöin virkaehtosopimuksen mukaista täyttä viikkotyöaikaa työskennelleiden viranhaltijoiden työvuorotaulukoiden mukaiset vapaapäivät ovat virantoimituspäiviä ja että palkan laskentatavassa tällaisen työn osalta on noudatettava virkaehtosopimuksen 54 §:n määräyksiä, että näillä viranhaltijoilla on oikeus sanotuin tavoin suojelutyötä tehdessään virkaehtosopimuksen 26 ja 27 §:ssä tarkoitettuihin vapaapäiviin ja virkaehtosopimuksen 66 §:n mukaiseen sairaslomaan sairaudesta johtuneen työkyvyttömyyden osuessa samaan ajanjaksoon, jolloin viranhaltijan vahvistetun työvuorotaulukon mukaisesti olisi tullut olla työssä. Lisäksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi vahvistaa, että viranhaltijalla on oikeus virkaehtosopimuksen 69 §:n 1 momentin mukaiseen äitiysloma-ajan palkkaan ennen lakon alkamista myönnetyltä äitiysloma-ajalta samaan ajankohtaan sattuvasta kysymyksessä olevasta lakosta huolimatta, vaikka viranhaltija olisikin ennen tai jälkeen hänelle myönnettyä virkavapautta osallistunut lakkoon ja että hänellä on oikeus sairausajan palkkaan sellaisen sairauden vuoksi myönnetyn virkavapauden ajalta, joka on sekä myönnetty että alkanut ennen lakon alkamista ja päättyy lakon aikana siitä riippumatta, onko viranhaltija virkavapauden päätyttyä yhtynyt lakkoon vai ei.

Enemmälti kanne hylätään.

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Jutun laatuun katsoen TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V saa kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Iirola, Uski, Metsäpelto, Sulkunen ja Koivistoinen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Uski, jonka lausuntoon jäsen Metsäpelto yhtyi, lausui:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun muilta osin, mutta siltä osin kuin tuomiossa on kysymys viranhaltijan oikeudesta sairaus- ja äitiysloma-ajan palkkaan lakon aikaan sattuvalta sairaus- tai äitiysloma-ajalta katson, että lakon aikana sattuvan sairaus- ja äitiysloman suhteen työtuomioistuimen käytäntö on työehtosopimusasioissa vakiintunut ja edellyttää myös, että työntekijä palaa töihin välittömästi sairauden tai äitiysloman päätyttyä. Käytäntö virastoissa ja muuallakin työmarkkinoilla on myös vakiintunut sen mukaiseksi. Tällä perusteella katson, että viranhaltijalla ei ole oikeutta palkalliseen sairaus- eikä äitiyslomaan, mikäli sairaus- tai äitiysloma alkaa lakon alkamisen jälkeen, eikä myöskään sairaus- tai äitiysloman alettua ennen lakon alkamista, mikäli viranhaltija ei sairauden tai äitiysloman päätyttyä lakon aikana heti palaa työhön. Näin ollen hylkään kanteen näiltä osin.

Jäsen Koivistoinen, jonka lausuntoon jäsen Sulkunen yhtyi, lausui:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun muilta osin, mutta lomarahan maksamisvelvollisuutta koskevalta osalta katson muun selvityksen puuttuessa, että pätevää syytä on kunnallisen virkaehtosopimuksen 61 §:n 5 momentissa tarkasteltava sen yleisesti hyväksytyssä merkityksessä, jolloin sillä tarkoitetaan lakia ja yleistä oikeuskäsitystä vastavaa, yleisesti oikeaksi tunnustettua syytä. Viranhaltijajärjestön päättämä laillinen lakko on tällainen yleisesti oikeaksi tunnustettu syy olla poissa virantoimituksesta. Katson lisäksi, että viranhaltija voi vain rajoitetusti päättää lakon alkamisesta, mikä rajoittuneisuus korostuu julkisen sektorin keskitetyssä virkaehtosopimusjärjestelmässä, jossa virkaehtosopimuksen allekirjoittavat ao. keskusjärjestöt. Yhdistyksen päätettyä lakon alkamisesta ei yksittäisellä viranhaltijalla ole mahdollisuutta palata virantoimitukseen lakon aikana toimimatta vastoin yhdistyksen päätöstä.

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen mukaan työnantaja päättää vuosiloman ajankohdasta ja tietyin edellytyksin työnantaja voi peruuttaakin vuosiloman. Kun lomaraha kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen mukaan lisäksi rakentuu ansaitsemisperiaatteelle eikä siihen työnantajan ohjeidenkaan mukaan liity työhönpaluuvelvoitetta, katson, että viranhaltijalla on oikeus lomarahaan jäädessään vuosilomansa päätyttyä järjestönsä toimenpanemaan lailliseen lakkoon.