19.6.1985

Työajan sijoitus

______

Työtuntijärjestelmä

Mom.2. Työajan alkaminen ja päättyminen sekä tarpeelliset väliajat työssä sovitaan paikallisesti lain ja tämän työehtosopimuksen rajoissa.

Tilapäiset muutokset

Käytännön vaatimista tilapäisistä muutoksista neuvotellaan ennen muutoksen toimeenpanemista pääluottamusmiehen kanssa. Muutoksista ilmoitetaan asianomaisille työntekijöille, mikäli mahdollista, viikkoa ennen muutoksen toimeenpanoa, kuitenkin viimeistään kolmantena muutoksen voimaantuloa edeltävänä päivänä, ellei ole kysymys hätätyöstä tai siihen verrattavasta.

Ellei paikallisesti muuta sovita tai ellei työnantaja ole tuotannon teknillisten syiden sitä perustellusti vaatiessa vahvistanut lain ja tämän työehtosopimuksen puitteissa muuta työaikaa, alkaa työaika päivätyössä klo 7.00 ja päättyy klo 16.00. Työajan kestäessä on tunnin lepoaika.

---------------------------------------------------

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista on muun ohessa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

8 § Lomautus

---------------------------------------------------

Soveltamisohje

---------------------------------------------------

Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa

Sopimuksen mukaan lomautus voi tapahtua joko toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen säilyessä muutoin voimassa. Lomautuksen tapahduttua toistaiseksi sen kestolle ei ole asetettu enimmäisaikaa. Työntekijällä on lomauttamisaikana oikeus purkaa työsopimus irtisanomisajasta riippumatta. Tapauksissa, joissa työnantaja irtisanomisoikeudestaan huolimatta pitää työntekijää lomautettuna, työntekijä saattaa päättäessään itse työsuhteensa, jäädä vaille irtisanomisajan palkkaa. Tällainen tapaus on kuitenkin rinnastettavissa tilanteeseen, jossa työnantaja on irtisanonut lomautettuna olleen työntekijän. On kohtuullista, että kummassakin edellä selostetuissa tapauksissa menetellään samalla lailla. Niinpä työntekijällä, joka TSL 42 §:n 1 momentin perusteella irtisanoo työsopimuksensa yli 150 päivää kestäneen yhdenjaksoisen ja toistaiseksi tapahtuneen lomautuksen jälkeen, on oikeus korvaukseen irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä. Tällöin erorahan saamisen edellytysten katsotaan alkavan sinä päivänä, jona työsuhde päättyy. Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka, muualla mahdollisesti ansaittu palkka sekä lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyysavustukset ja -korvaukset. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, esim. silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä. Edellä selostetuissa tapauksissa työttömyysavustusten ja -korvausten sekä muualla ansaitun palkan vähentäminen lasketaan - työnantajan irtisanoessa työsuhteen, työnantajan noudatettavana olevalta irtisanomisajalta irtisanomispäivästä lukien, - työntekijän itsensä irtisanoutuessa ajalta, jota työnantajan olisi ollut noudatettava, siitä päivästä lukien, jona työntekijä on irtisanonut työsuhteensa. Korvauksen suorittaminen edellyttää, että työnantajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tapauksissa, joissa työn vähyyden vuoksi irtisanottu työntekijä tällaisen syyn johdosta lomautetaan irtisanomisaikana, määräytyy työnantajan palkanmaksuvelvollisuus muutoin esitettyjen periaatteiden mukaisesti mutta sitä eivät vähennä työttömyysavustus ja -korvaus, joihin työntekijällä tällaisessa tilanteessa ei ao. lakien perusteella ole oikeutta.

---------------------------------------------------

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että liiton jäsenyrityksessä Oy Sako Ab:ssä, jonka nimi myöhemmin oli muutettu nimeksi Oy Sako-Tikka Ab, oli vuonna 1982 syntynyt erimielisyyttä lyhennetyllä työviikolla työskennelleiden työntekijöiden irtisanomisajan palkasta. Yhtiö oli 30.12.1981 antanut asetehtaalle ja eräille niin sanotuille apuosastoille ja hallinnollisille osastoille ennakkoilmoituksen nelipäiväiseen työviikkoon siirtymisestä. Työntekijäkohtaiset lomautusilmoitukset oli annettu 8.1.1982 ja lyhennetyn työviikon tekeminen oli alkanut 29.1.1982. Kesäkuun alussa 1982 yhtiö oli ilmoittanut varastojen kasvaneen siinä määrin, että tuotanto oli keskeytettävä kahdeksi kuukaudeksi syksyllä 1982. Käydyissä neuvotteluissa työnantaja oli suostunut siihen, että lomautukset ajoitettaisiin kahden viikon jaksoihin. Työntekijäkohtaisen 17.6.1982 annetun lomautusilmoituksen mukaan lomautusjaksot tulivat olemaan viikko 31 - 32 eli 2.8. - 13.8.1982, viikko 35 - 36 eli 30.8. - 10.9., viikko 40 - 41 eli 4.10. - 15.10 ja viikko 44 - 45 eli 1.11. - 12.11.1982. Ilmoituksessa oli todettu, että lomautuspäivien väliin jäävät viikot työskenneltiin nelipäiväisessä viikossa ja että lomautusjaksojen jälkeen nelipäiväisyys jatkui toistaiseksi.

Yhtiö oli 28.10.1982 irtisanonut työn vähyyden vuoksi 58 asetehtaan työntekijää. Näistä 26 työntekijää oli tehnyt 29.1.1982 alkaen nelipäiväistä työviikkoa ja ollut kukin vuorollaan kaksi viikkoa lomautettuina. Maksaessaan mainituille 26 työntekijälle irtisanomisajan palkkoja yhtiö oli irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n soveltamisohjeeseen vedoten vähentänyt irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkan sekä lyhennetyn työviikon vapaapäiviltä maksetut työttömyyskassa-avustukset tai työttömyyskorvaukset. Työnantaja oli menetellyt virheellisesti tehdessään työntekijöiden irtisanomisajan palkoista mainitut vähennykset. Työsopimuslain 42 §:n 2 momentti ja irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeessa tarkoitetut vähentämissäännöt koskivat niitä tilanteita, joissa työsopimus irtisanottiin lomautuksen kestäessä. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ollut kysymys lomautuksen aikana tapahtuneista irtisanomisista, joten mainituissa soveltamisohjeissa tarkoitetut vähentämissäännötkään eivät tulleet sovellettaviksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Oy Sako-Tikka Ab:llä ole ollut oikeutta vähentää edellä mainittujen 26 työntekijän irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkkaa eikä työttömyyskassa-avustusta tai työttömyyskorvausta.

Vastineen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto, jonka esittämään kuultavana oleva Oy Sako-Tikka Ab on yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että niistä 26 työntekijästä, joita tulkintatilanne koski, 15 työntekijää oli irtisanottu 28.10., 10 työntekijää 16.11. ja yksi työntekijä 22.11.1982. Työsuhteiden kestoajat olivat vaikuttaneet eripituisiin irtisanomisaikoihin. Kaikkien irtisanottujen osalta lyhennetty työviikko oli kuitenkin kestänyt vuoden 1982 loppuun ja mikäli työsuhde oli jatkunut vuoden 1983 puolelle, loppuosa eli vuoden 1983 puolelle jäänyt osa irtisanomisajasta oli työskennelty normaalisti viitenä päivänä viikossa 40 tuntia. Kanteessa tarkoitetuille työntekijöille 8.1.1982 annetun lyhennettyyn työviikkoon siirtymistä koskevan ilmoituksen mukaan oli perjantai 29.1.1982 ensimmäinen lyhennetyn työviikon vapaapäivä, jolloin ei työskennelty. Asiassa oli kysymys siitä, saiko työnantaja vähentää irtisanomisajan palkasta lyhennettyyn työviikkoon siirtymistä koskevan ilmoitusajan palkan ajalta 8. - 29.1.1982 ja sen lisäksi marras- ja joulukuussa 1982 sattuneiden lyhennetyn työviikon vapaapäivien osalta työttömyysavustukset tai työttömyyskorvaukset.

Työnantajaliiton käsityksen mukaan lomautus ja lyhennetty työviikko oli rinnastettava kanteessa mainitussa tapauksessa toisiinsa. Vaikka lyhennetty työviikko ja lomautus olivat kaksi eri asiaa, niin lyhennetyn työviikon osalta oli vanhastaan metalliteollisuudessa sovellettu samoja periaatteita kuin lomautuksenkin osalta. Myös työntekijän kannalta oli edullista soveltaa lomauttamista koskevia määräyksiä lyhennettyyn työviikkoon. Työnantajaliitto oli omaksunut tämän kannan jo ainakin 1970-luvun puolessa välissä ilman, että asiasta olisi sovittu työntekijäpuolen kanssa. Tämänkaltaista ajattelua ilmensi myös irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeiden poikkeuksellisia lomautustilanteita koskevan kohdan lomautuksen keskeyttämistä koskeva osa lomautus ja lyhennetty työaika. Irtisanomisajan palkkaukseen liittyvät kysymykset olivat selvästi myös tällaisia soveltamisohjeessa mainittuun lomauttamismenettelyyn liittyviä määräyksiä. Soveltamisohjeen määräys vahvisti vain metallialalla pitkään vallineen käytännön, jonka mukaan työnantaja voi vähentää irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkan sekä työttömyysavustukset ja -korvaukset. Mikäli lyhennettyyn työviikkoon siirtymistapauksessa ei sovellettaisi lomautusta koskevia määräyksiä, vaihtoehtona tuli kysymykseen työtuntijärjestelmän muutosta koskevat työehtosopimuksen 13 §:n 2 momentin määräykset. Irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeessa todettiin kuitenkin, että työtuntijärjestelmän muuttamista koskevat työehtosopimuksen määräykset eivät olleet rinnastettavissa lyhennettyyn työaikaan siirtymiseen. Kun metalliteollisuuden työehtosopimuksessa ei ollut määräyksiä lyhennettyyn työaikaan siirtymisestä, vaihtoehdoksi jäi lomautusta koskevien määräyksien soveltaminen.

Irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeessa viitattiin työsopimuslain 42 §:n 1 momentin määräykseen. Työoikeutta käsittelevässä kirjallisuudessa oli todettu työsopimuslain 42 §:n 3 momentin määräyksen osalta, että jos työajan lyhennys tai muu vastaava seikka alensi olennaisesti työntekijän ansiota, hänellä oli oikeus käyttää työsopimuslain 42 §:n 1 momentissa säädettyä erityistä irtisanomista. Tätäkin kautta lyhennettyyn työviikkoon sovellettiin lomautusta koskevia määräyksiä. Jos työnantajalla ei ollut oikeutta vähentää mainitussa tilanteesa lomautusilmoitusajan palkkaa eikä lyhennetystä työviikosta johtuvilta vapaapäiviltä maksettuja työttömyysavustuksia ja -korvauksia, johti tämä ratkaisu siihen, että työntekijä sai ylikompensoidun korvauksen irtisanomisajalta, mikäli työntekijä työskenteli lyhennetyllä työviikolla irtisanomisaikana. Hän oli myös edullisemmassa asemassa kuin lomautettu työntekijä vastaavanlaisessa tilanteessa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Oy Sako Ab, jonka nimi sittemmin on muutettu nimeksi Oy Sako-Tikka Ab, on yhtiön tuotteiden heikentyneen menekin vuoksi 30.12.1981 antanut yhtiön asetehtaalle ja eräille apuosastoille ja hallinnollisille osastoille ennakkoilmoituksen nelipäiväiseen työviikkoon siirtymisestä. Työntekijäkohtaisesti yhtiö on 8.1.1982 ilmoittanut siirtymisestä taloudellisista ja tuotannollisista syistä lyhennettyyn työaikaan nelipäiväisen työviikon muodossa 29.1.1982 alkaen siten, että lomautuspäivänä on pääasiassa perjantai. Sittemmin yhtiö on varastojen kasvun vuoksi kesäkuun alussa 1982 ilmoittanut tuotannon keskeyttämisestä kahdeksi kuukaudeksi syksyllä 1982. Työnantaja on kuitenkin asiasta neuvoteltaessa suostunut lomautusten ajoittamiseen kahden viikon jaksoihin. Tämän mukaisesti yhtiö on 17.6.1982 päivätyssä työntekijäkohtaisessa ilmoituksessa laajennetusta lomautuksesta kesäloman jälkeiselle ajalle viitannut aikaisemmin annettuun ennakkovaroitukseen työajan lisäsupistuksesta elokuun alusta lukien ja ilmoittanut lomautuksen syynä olevan työn vähyyden ja taloudelliset syyt sekä lomautuksen toteuttamisesta kanteessa mainittuina lomautusviikkoina 2.-13.8., 30.8.-10.9., 4.-15.10. ja 1.-12.11.1982 siten, että lomautusviikkojen väliin jäävät viikot työskennellään edelleen nelipäiväisessä viikossa tällä tavoin lyhennetyn työviikon jatkuessa jälleen varsinaisten lomautusjaksojen jälkeen edelleen. Lomautus oli toteutettu ilmoituksen mukaisesti.

Niistä yhtiön yhteensä 26 työntekijästä, jotka ovat 29.1.1982 alkaen tehneet nelipäiväistä työviikkoa, työnantaja on irtisanonut 15 työntekijää 28.10.1982, 10 työntekijää 16.11.1982 ja yhden työntekijän 22.11.1982. Työntekijöiden irtisanomisajat ovat olleet erilaiset riippuen työsuhteen kestoajasta. Kaikkien irtisanottujen osalta lyhennetty työviikko on kestänyt vuoden 1982 loppuun. Työnantaja on vähentänyt näiden työntekijöiden irtisanomisajan palkasta lyhennettyyn työviikkoon siirtymistä koskevan ilmoituksen ilmoitusajan 8-29.1.1982 palkan ja lisäksi marrasja joulukuussa 1982 sattuneiden lyhennetyn työviikon vapaapäivien osalta työntekijäin saamat työttömyysavustukset tai -korvaukset.

Työntekijäpuolen käsityksen mukaan työviikon lyhentämistä ei tässä suhteessa voinut rinnastaa varsinaiseen lomautukseen, joten työnantajalla ei ole ollut sen mielestä oikeutta soveltaa irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n 15.1.1981 allekirjoitettujen soveltamisohjeiden kohdasta "Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa" ilmeneviä vähentämissääntöjä.

Irtisanomissuojasopimuksen sanamuotoa yleisesti ei voida pitää täysin selvänä. Yksinomaan sen perusteella ei voida ratkaista, mikä on nyt tulkinnan kohteena olevalta osalta määräyksen oikea sisällys ja mitä sillä tässä suhteessa voidaan katsoa tarkoitetun. Ainoa varsinainen lyhennettyä työaikaa koskeva maininta irtisanomissuojasopimuksessa tai sen soveltamisohjeissa sisältyy soveltamisohjeiden poikkeuksellisia lomautustilanteita käsittelevän kohdan "Lomautuksen keskeyttäminen" otsikolla "Lomautus ja lyhennetty työaika" varustettuun osaan. Siinä on lausuttu, että lomautusmenettelyyn liittyvät määräykset koskevat sekä varsinaista lomautusta (työnteon keskeytyminen kokonaan) että ns. kollektiivista siirtymistä lyhennettyyn työaikaan. Näin ollen, sanotaan tässä kohdassa, sopimuksen määräyksiä ennakkoilmoitus- ja lomautusilmoitusajasta noudatetaan myös siirryttäessä lyhennettyyn työviikkoon, ellei toisin ole sovittu. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan sopimuspuolet olivat neuvotteluissa muotoilleet tämän kohdan jo vuonna 1978. Se oli liittynyt samassa kohdassa käsiteltyyn työtuntijärjestelmän muuttamiseen. Työntekijäpuolenkaan neuvottelija ei näytä pitävän edellä kosketeltua sopimuskohtaa merkityksellisenä tässä tulkintatilanteessa. Tästä sopimuskohdasta ei siis voi vetää sitä johtopäätöstä, että lyhennettyyn työviikkoon soveltuisivat lomautusta koskevista määräyksistä vain menettelytapaohjeet.

Ratkaisu on siis tehtävä sen tekstin pohjalta, joka esiintyy "Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa" otsikoidussa soveltamisohjekokonaisuudessa. Tässä sopimuskohdassa käsitellään tapauksia, joissa työnantaja irtisanomisoikeudestaan huolimatta pitää työntekijää lomautettuna. Niinikään siinä lausutaan, että tällainen tapaus on rinnastettavissa tilanteeseen, jossa työnantaja on irtisanonut lomautettuna olleen työntekijän. Edelleen sopimuskohdassa lausutaan että on kohtuullista, että kummassakin edellä selostetussa tapauksessa menetellään samalla lailla. Tämän jälkeen todetaan työnantajan vastuun edellä mainituissa tapauksissa määräytyvän soveltamisohjeitten edellyttämällä tavalla. Nämä käytetyt sanonnat viittaavat siihen, että sopimuksen kohdassa olisi tarkoitettu säännellä vain sellaisia lomautuksia, joihin työnantaja on turvautunut irtisanomisoikeudestaan huolimatta, ja muuta varsinaista lomauttamista, mutta ei siirtämistä lyhennettyyn työviikkoon. Työntekijäpuolen neuvottelija todistajana kuultuna on myös lausunut käsityksenään, että sopimuskohta on näin ymmärrettävä. Niissä tapauksissa, joissa on käytetty lomautusta lyhennetyn työviikon muodossa, ei sen sijaan ole kysymys työn vähentymisestä sillä tavoin, että työnantajalla olisi oikeus kaikkien lyhennettyyn työviikkoon siirrettyjen työntekijäin irtisanomiseen. On ilmeistä, että silloin kun suoritetaan valinta täydellisen lomautuksen ja lyhennettyyn työviikkoon siirtymisen välillä, lyhennettyyn työviikkoon siirretään sellaisiakin työntekijöitä, joita ei olisi voitu työn vähyyden vuoksi irtisanoa. Esitetyn selvityksen mukaan sopimuksen tekemisen jälkeen on työnantajapuolellakin melko vahvana esiintynyt sellainen käsitys, että työnantajan korvausvelvollisuutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa koskeva kohta on tarkoittanut vain varsinaista lomautusta, mutta ei siirtymistä lyhennettyyn työaikaan. Melko pian työnantajapuolen kanta on kuitenkin muotoutunut sellaiseksi kuin minä se tässä jutussa ilmenee. Työtuomioistuin katsoo näytön osoittavan, ettei riidanalainen sopimuskohta tarkoita siirtymistä lyhennettyyn työviikkoon.

Näin ollen työnantajan korvausvelvollisuutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa koskevat edellä selostetut määräykset eivät koske nyt kysymyksessä olevia kanteessa tarkoitettuja työntekijöitä. Tämä seikka ei kuitenkaan merkitse sitä, että työnantajalla ei olisi millään perusteella oikeutta tehdä irtisanomisajan palkasta vähennystä sen vuoksi, että työntekijälle on suoritettu palkkaa sinä aikana, joka on kulunut lyhennettyyn työviikkoon siirtymisestä tehdystä ilmoituksesta lukien, tai työntekijäin saamia työttömyysavustuksia tai -korvauksia. Tämä irtisanomisen ja työviikon lyhentämisen yhteensattumista koskeva riitakysymys on sopimusmääräyksen puuttuessa ratkaistava työtuomioistuimen mielestä erikseen lain edellyttämällä tavalla, koska siitä ei näytä sovitun asianosaisten kesken.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, ettei Oy Sako-Tikka Ab:llä ole ollut oikeutta suorittaa kanteessa tarkoitettua vähennystä mainittujen 26 työntekijän irtisanomisajan palkasta SAK:n ja STK:n kesken 6.6.1978 tehdyn, irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen 15.1.1981 annetuissa soveltamisohjeissa olleen työnantajan korvausvelvollisuutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa koskevan määräyksen perusteella.

Sen sijaan työtuomioistuin ei ota kantaa siihen kysymykseen, olisiko tällainen vähentämisoikeus olemassa lain säännösten perusteella.

Enemmälti kanne hylätään.

Asianosaiset saavat asian laatu huomioonottaen pitää jutusta koituneet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Iirola, M. Virtanen, Sariola, Hölttä ja Vertanen.

Eri mieltä olevan jäsen Sariolan lausunto, johon jäsen M. Virtanen yhtyi:

Yhdyn työtuomioistuimen enemmistön päätökseksi tulleeseen mielipiteeseen siltä osin kuin siinä on selvitetty työehtosopimuksen tulkintatilanteeseen johtaneita tapahtumia ja irtisanomissuojasopimuksen sanamuodon merkitystä.

Katson myös, että ratkaisu on tehtävä sen tekstin pohjalta, joka esiintyy "Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa" otsikoidussa soveltamisohjekokonaisuudessa. Tässä sopimuskohdassa käsitellään tapauksia, joissa työnantaja irtisanomisoikeudestaan huolimatta pitää työntekijää lomautettuna. Niinikään siinä lausutaan, että tällainen tapaus on rinnastettavissa tilanteeseen, jossa työnantaja on irtisanonut lomautettuna olleen työntekijän. Edelleen sopimuskohdassa lausutaan että on kohtuullista, että kummassakin edellä selostetussa tapauksessa menetellään samalla lailla. Tämän jälkeen todetaan työnantajan vastuun edellä mainituissa tapauksissa määräytyvän soveltamisohjeiden edellyttämällä tavalla. Kyseisessä kohdassa ei kuitenkaan ole asetettu lomautuksen eri muotoja eri asemaan, eikä ole muutoinkaan osoitettu, että lomautuksia olisi tarkoitus käsitellä eri tavoin niiden toteuttamistavasta riippuen. Lomautusten toteuttamisen menettelytavat on nimenomaisesti todettu koskevan kaikkia lomautusmuotoja. Näin ollen, koska muutakaan ei ole esitetty sovitun, on luontevaa, että myös vähennyssäännöksiä tulee tulkita samalla tavalla lomautuksen toteuttamistavasta riippumatta.

Oy Sako-Tikka Ab:llä on ollut oikeus suorittaa kanteessa tarkoitettu vähennys mainittujen 26 työntekijän irtisanomisajan palkasta SAK:n ja STK:n 6.6.1978 tehdyn, irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen 15.1.1981 annetuissa soveltamisohjeissa olleen työnantajan korvausvelvollisuutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa koskevan määräyksen perusteella. En ota kantaa siihen, olisiko työnantajalla myös lain säännösten perusteella tällainen vähentämisoikeus.

Näillä perusteilla hylkään kanteen. Asianosaiset saavat asian laatu huomioonottaen pitää jutusta koituneet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.