12.3.1985

Sairausajan palkka

1. Milloin työnantajan palvelukseen otetun työntekijän työsuhde on jatkunut yhden kuukauden ja hän tämän jälkeen estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman vuoksi, jota hän ei ole aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja työsuhteen jatkuessa hänelle palkkaa seuraavasti:

- työsuhde jatkunut yhdenjaksoisesti enintään 2 kuukautta sairausvakuutuslain mukaiselta karenssiajalta, työsuhde jatkunut yhdenjaksoisesti yli 2 kuukautta mutta alle 3 vuotta 21 päivän pituiselta ajanjaksolta, - työsuhde jatkunut yhdenjaksoisesti yli 3 vuotta mutta alle 5 vuotta 28 päivän pituiselta ajanjaksolta, - työsuhde jatkunut yhdenjaksoisesti yli 5 vuotta 35 päivän pituiselta ajanjaksolta.

Jos työntekijä sairastuu uudelleen samaan sairauteen 30 päivän kuluessa työhön palaamisestaan, lasketaan aika, jolta työnantaja on velvollinen suorittamaan sairausajan palkkaa, ikäänkuin kysymyksessä olisi yksi sairastumisajanjakso. Sairausajan palkka maksetaan kuitenkin saman sairauden edellä tarkoitetulla tavalla uusiutuessa vähintään sairausvakuutuslain tarkoittamalta karenssiajalta.

2. Työnantaja voi toteuttaa sairausajan palkan maksamisen yrityskohtaisesti jompaakumpaa seuraavasta kahdesta vaihtoehdosta noudattaen.

a) Sairausvakuutuslain tarkoittamaan karenssiaikaan sisältyvältä ajanjaksolta maksetaan täysi palkka ja tämän jälkeiseltä ajanjaksolta päiväpalkan ja sairausvakuutuslain perusteella suoritettavan päivärahan erotus. Palkan erotusosan suorittaminen edellyttää, että työnantajalle on selvitetty työntekijälle maksettavan tai jo maksetun päivärahan määrä.

b) Työnantaja suorittaa palkan suoraan työntekijälle, jolloin työnantaja hakee sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen sairausvakuutustoimistolta saatuaan työntekijältä siihen tarvittavat selvitykset.

---------------------------------------------------

6. Työntekijä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle sairastumisestaan.

7. Vaadittaessa työntekijän on esitettävä työkyvyttömyydestään joko lääkärintodistus tai muu luotettava selvitys. Mikäli työnantaja tällöin nimeää käytettävän lääkärin, suorittaa työnantaja lääkärintodistuksen hankkimisesta aiheutuneet kustannukset.

Työntekijän on työnantajan vaatimuksesta alistuttava muulloinkin lääkärintarkastukseen työnantajan oman tai nimeämän lääkärin luona. Mahdollisesta lääkärinmaksusta vastaa tällöin työnantaja.

---------------------------------------------------

Asianosaisliittojen hyväksymissä edellä mainitun työehtosopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:

---------------------------------------------------

1. Ilmoittaminen

Työntekijä on työehtosopimuksen 13 §:n 6 kohdan mukaan velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle sairastumisestaan. Tällä määräyksellä tarkoitetaan sitä, että työntekijä on velvollinen huolehtimaan siitä, että työnantaja saa tiedon sairastumisesta mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun työntekijä tietää olevansa kykenemätön saapumaan seuraavaan työvuoroonsa. Mikäli työnantajalla on aihetta epäillä ilmoituksen todenperäisyyttä on hänellä työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdan mukaan oikeus vaatia työntekijää alistumaan lääkärintarkastukseen työnantajan oman tai nimeämän lääkärin luona. Mahdollisesta lääkärinmaksusta vastaa tällöin työnantaja.

2. Varmentaminen

Sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä on, että työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön. Siksi työntekijän on selvitettävä luotettavasti työkyvyttömyytensä joko lääkärintodistuksella tai muulla luotettavalla selvityksellä.

Influenssa-, nuhakuume- ynnä muiden epidemioiden aiheuttamien lyhyiden, 1-3 päivää kestävien sairaustapausten osalta suositellaan, että luotettavaksi selvitykseksi ei vaadita lääkärintodistusta.

Jos työnantaja epäilee selvityksen luotettavuutta hänellä on työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdan mukaan oikeus vaatia työntekijää alistumaan lääkärintarkastukseen työnantajan oman tai nimeämän lääkärin luona. Mahdollisesta lääkärinmaksusta vastaa tällöin työnantaja.

---------------------------------------------------

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että Irma Tuomisen työsuhde Oy Fazer Catering Ab:hen, aikaisemmalta nimeltä Työmaahuolto Oy:hyn, oli alkanut vuonna 1964. Tuominen oli työskennellyt Oy Fazer Catering Ab:n Tampereen Rauma-Repolan Lokomon tehtaiden työmaaruokalassa, aluksi tarjoilu- ja muissa työmaaruokalan tehtävissä. Vuonna 1978 hänet oli töiden uudelleen järjestelyjen johdosta siirretty keittiöapulaiseksi. Tässä työssä Tuominen oli joutunut tekemisiin sellaisten pesu- ja kiilloitusaineiden sekä metallisten keittiötyövälineiden kanssa, jotka olivat aiheuttaneet hänelle käsi-ihottumaa.

Tuominen oli kääntynyt ihottumansa johdosta häntä aiemmin muiden sairauksien vuoksi hoitaneen lääkärin puoleen. Lääkäri oli määritellyt Tuomisen sairauden allergiseksi ihottumaksi ja todennut Tuomisen työkyvyttömäksi vuoden 1978 aikana antamiensa useiden lääkärintodistusten mukaan 19.10.-12.11., 14.11.-8.12. ja 9.12.-12.12.1978 välisiksi ajoiksi. Lääkäri oli epäillyt Tuomisen ihottuman olleen työperäistä ja johtuneen siitä, että Tuominen oli joutunut työssään käyttämään muun muassa Alvo-merkkistä pesuainetta sekä sellaisia metallisia työvälineitä, jotka sisälsivät kromia, nikkeliä tai kobolttia. Epäilykset olivat vahvistuneet vuonna 1979, jolloin Tuominen oli käynyt Tampereen keskussairaalaassa ihotautipoliklinikalla tutkimuksissa. Tuomista tutkinut ihotautien erikoislääkäri oli todennut ihottuman ja siitä johtuvan työkyvyttömyyden. Samoin tutkimuksissa oli todettu, että Tuominen oli allerginen nikkelille, koboltille ja mahdollisesti myös kromille. Tutkimukset oli tehty Tuomista ensiksi sairauden johdosta hoitaneen lääkärin aloitteesta. Niiden tarkoituksena oli ollut selvittää se, oliko Tuomisen ihottumaa pidettävä työperäisenä eli ammattitautina. Ihottuma oli sittemmin todettu ammattitaudiksi. Vakuutusyhtiö oli sen johdosta suorittanut korvauksia tapaturmavakuutuslain ja ammattitautiasetuksen nojalla. Tuomista sairauden johdosta alusta alkaen hoitanut lääkäri oli ollut sitä mieltä, ettei Tuomisen ihottuman paranemiseen olisi muuta keinoa kuin Tuomisen siirtäminen sellaisiin tehtäviin, joissa hän ei altistuisi allergiaa aiheuttaville aineille. Lääkärin mielestä pelkät käsien suojaustoimenpiteet eivät olleet riittäviä.

Oy Fazer Catering Ab oli kuitenkin kääntynyt Tuomisen sairauden johdosta yhtiön työterveyslääkärin puoleen. Työterveyslääkäri oli 24.5.1979 antanut oman määrittelynsä Tuomisen sairaudesta tutkimatta häntä henkilökohtaisesti. Työterveyslääkärin arvio oli perustunut Tuomista alusta asti hoitaneen lääkärin sekä ihotautien erikoislääkärin aikaisemmin antamiin todistuksiin ja arvioihin. Työterveyslääkärin käsityksen mukaan Tuomisen ihottuma olisi pysynyt hyvin hallinnassa, jos Tuominen olisi työssään riittävästi suojannut kätensä. Työterveyslääkäri oli myös epäillyt Tuomisen tahallaan aiheuttavan itselleen ihottumaa. Lisäksi hän oli epäillyt, että Tuomista hoitanut lääkäri kirjoitti Tuomiselle perusteettomia työkyvyttömyystodistuksia. Tämän vuoksi työterveyslääkäri oli suositellut, ettei Tuomista hoitaneen lääkärin kirjoittamia lääkärintodistuksia hyväksyttäisi selvitykseksi työkyvyttömyydestä.

Tuominen oli keväällä 1979 käynyt myös Tampereen keskussairaalan ihotautien erikoislääkärin vastaanotolla. Mainittu lääkäri oli todennut Tuomisen tutkimushetkellä työkyvyttömäksi. Erikoislääkärin lausunnon mukaan Tuominen olisi kuitenkin saattanut jatkaa entistä työtään käyttämällä riittäviä suojaustoimenpiteitä. Tuomisen ihottuma oli pahentunut kesällä 1979 ja ajoittain ihottuma oli levinnyt käsistä vartaloon ja jalkoihin. Näin oli tapahtunut siitä huolimatta, että Tuominen oli käyttänyt työssään suojakäsineitä silloin, kun niitä oli ollut saatavilla.

Tuomista hoitanut lääkäri oli vuoden 1979 aikana usean kerran todennut Tuomisen sairauden vuoksi työkyvyttömäksi ja määrännyt hänelle sairaslomaa. Lääkäri oli ilmoittanut myös työnantajalle käsityksensä Tuomisen suorittaman työn vahingollisuudesta hänen terveydentilalleen. Työnantaja oli lähettänyt Tuomiselle 23.1.1980 päivätyn kirjeen. Siinä oli ilmoitettu, ettei Tuomista hoitaneen lääkärin antamia lääkärintodistuksia tultaisi vastaisuudessa hyväksymään selvitykseksi sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä ja että mikäli Tuominen olisi poissa tämän lääkärin kirjottamien todistusten perusteella, tulisi työnantaja pitämään poissaoloja luvattomina. Tällaisten poissaolojen ajalta ei myöskään maksettaisi sairausajan palkkaa. Työnantaja oli vedonnut kirjeessä erityisesti siihen, että yhtiön työterveyslääkäri ja Tuomista hoitanut ihotautien erikoislääkäri olivat olleet Tuomisen hoidosta eri mieltä kuin Tuomista vakituisesti hoitanut lääkäri. Viimeksi mainitun lääkärin antamia todistuksia työnantaja oli kirjeessään ilmoittanut pitävänsä epäluotettavina myös sen takia, että ne olivat olleet useasti taannehtivasti annettuja. Kirjeessä oli ilmoitettu, että Tuomista hoitaneen lääkärin antamat todistukset eivät kelpaisi osoittamaan ihosairautta eivätkä mitään muutakaan sairautta, vaan sairastumistapauksissa Tuomisen olisi käännyttyvä muiden laillistettujen lääkäreiden puoleen.

Kirjeen lähettämisen jälkeen työnantaja oli johdonmukaisesti kieltäytynyt maksamasta Tuomiselle sairausajan palkkaa silloin, kun työkyvyttömyydestä oli esitetty kirjeessä tarkoitetun lääkärin kirjoittama todistus. Jos taas muu lääkäri oli todennut työkyvyttömyyden, oli työnantaja maksanut sairausajan palkan. Työnantajan menettelystä huolimatta Tuominen ei ollut nähnyt mitään syytä vaihtaa lääkäriä. Ihotautien erikoislääkärin vastaanotolle ei myöskään ollut ollut mahdollisuutta päästä aina, kun ihottuma oli tullut niin pahaan vaiheeseen, että se oli estänyt työnteon. Tuomisen ihottuma oli pahentunut vuosien 1980 ja 1981 aikana. Vuoden 1982 alussa Tuomisen allergisuus oli muuttunut ihottumasta kohtauksittain esiintyväksi keuhkoastmaksi. Tuomista hoitanut lääkäri oli 24.2.1982 ensimmäistä kertaa kirjoittanut lääkärintodistuksen, jossa hän oli epäillyt Tuomisen sairastavan astmaa ja todennut hänet tämän johdosta työkyvyttömäksi. Huhtikuussa 1982 lääkäri oli todennut varmuudella Tuomisen potevan astmaa. Saman sairauden oli sittemmin todennut myös toinen lääkäri, joka oli kirjoittanut Tuomiselle pitkähköiksi ajanjaksoiksi työkyvyttömyystodistuksia sairauden johdosta. Näitä todistuksia työnantaja oli pitänyt luotettavina ja maksanut niiden perusteella Tuomiselle sairausajan palkkaa. Tuominen oli edelleen työsuhteessa Oy Fazer Catering Ab:hen, mutta astman vuoksi hän ei ollut kyennyt olemaan työssä vuoden 1982 alun jälkeen.

Tuomisen sairausajan palkasta oli neuvoteltu liittojen välillä ensimmäistä kertaa jo vuonna 1980. Neuvottelut olivat vuoden 1980 keväällä kuitenkin keskeytyneet sen johdosta, että Tuominen ja häntä hoitanut lääkäri olivat tehneet yhtiön työterveyslääkäriä koskevan rikosilmoituksen. Siinä he olivat katsoneet työterveyslääkärin loukanneen heidän kunniaansa. Työnantajan Tuomiselle lähettämän 23.1.1980 päivätyn kirjeen johdosta Tuomista hoitanut lääkäri oli tehnyt rikosilmoituksen myös yhtiön toimitusjohtajaa vastaan. Rikosilmoitukset eivät olleet johtaneet syytetoimenpiteisiin. Liittojen välillä neuvotteluja oli jatkettu vuosina 1983 ja 1984. Neuvotteluissa oli työntekijäliiton puolelta todettu muun muassa, että kansaneläkelaitos oli Tuomisen sairauden johdosta maksanut sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa riippumatta siitä, kuka lääkäri oli todennut Tuomisen työkyvyttömäksi. Allergisen ihottuman johdosta Tuominen oli todettu oikeutetuksi sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan. Päivärahaa ei kuitenkaan sairausvakuutuslain 27 §:n 1 momentin perusteella ollut maksettu, koska ihottuma oli todettu ammattitaudiksi. Työnantajaliitto ei käydyissä neuvotteluissa ollut kiistänyt, että Tuominen ei olisi ollut tosiasiassa sairas, mutta oli ollut sitä mieltä, ettei Tuomista hoitanut lääkäri ollut saanut todeta sairautta.

Työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdan ja sitä täydentävien soveltamisohjeiden mukaan työnantajalla oli oikeus varmennuttaa työntekijän sairaus määräämällään lääkärillä, jos työnantajalla oli aihetta epäillä, että työntekijä ei todellisuudessa olisi ollut sairas. Työntekijä saattoi esimerkiksi harhauttaa lääkäriä. Lisäksi oli mahdollista, että lääkäri kirjoitti työntekijän työkyvyttömyydestä lääkärintodistuksen, vaikka työntekijä ei lääketieteellisesti olisi ollutkaan työkyvytön. Tällaisesta tapauksesta ei Tuomisen kohdalla kuitenkaan ollut ollut kysymys.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut vahvistettavaksi, että Oy Fazer Catering Ab on velvollinen suorittamaan Irma Tuomiselle 19.2.1980 ja 30.11.1982 väliseltä ajalta sairausajan palkkaa yhteensä 10 725 markkaa 43 penniä 16 %:n korkoineen 15.12.1982 lukien. Lisäksi Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut Majoitusja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on asian esivalmistelun yhteydessä luopunut Oy Fazer Catering Ab:tä vastaan haastehakemuksessa esittämästään hyvityssakkovaatimuksesta.

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vastineessaan, johon Oy Fazer Catering Ab on omalta osaltaan yhtynyt, lausunut, että työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdan mukaan työnantajalla oli mahdollisuus ohjata työntekijä nimeämänsä lääkärin tarkastukseen. Tuomista hoitaneen lääkärin antamissa todistuksissa oli ilmennyt jatkuvasti epäselvyyksiä. Työnantajalla oli ollut siten aihetta epäillä hänen kirjoittamiensa todistusten todenperäisyyttä. Sen johdosta työnantaja olikin ilmoittanut Tuomiselle, että todistuksena sairaudesta ihotaudin osalta hyväksyttäisiin vain ihotautien erikoislääkärin antama todistus. Työnantaja oli luvannut korvata todistuksen hankkimisesta aiheutuneet kustannukset. Kieltäytyessään hyväksymästä Tuomista hoitaneen lääkärin kirjoittamia lääkärintodistuksia työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti.

Tuomisen työtehtävät olivat muuttuneet 15.10.1978. Muutos oli johtunut siitä, että tarjoilijoiden tehtävät olivat vuosien 1976-1978 aikana vähentyneet niin paljon, että Tuominenkin oli säännöllisin väliajoin ollut työn vähyyden vuoksi lomautettuna. Tästä syystä Tuominen oli siirretty ruokala-apulaiseksi. Välittömästi siirron jälkeen 19.10.1978 Tuominen oli jäänyt pois työstä. Tuominen oli myöhemmin toimittanut työnantajalle häntä hoitaneen lääkärin kirjoittaman 7.11.1978 päivätyn lääkärintodistuksen, jossa Tuominen oli todettu työkyvyttömäksi 19.10.1978 ja 12.11.1978 väliseksi ajaksi. Lääkärintodistuksessa oli todettu, ettei Tuominen sietänyt Alvo-nimistä pesuainetta. Tämän jälkeen Tuominen oli lyhyitä jaksoja lukuun ottamatta ollut jatkuvasti poissa työstä. Tuomista hoitanut lääkäri ei missään vaiheessa ollut esittänyt mitään hoitoa Tuomisen sairauteen. Hän oli vain ehdottanut, että Tuominen olisi tullut siirtää toisiin tehtäviin. Tuomista hoitaneet Tampereen keskussairaalan ihotautien erikoislääkärit olivat olleet sitä mieltä, että Tuominen saattoi jatkaa työskentelyään entisissä tehtävissään suojakäsineitä käyttäen.

Tuomista hoitanut lääkäri oli myös ollut sitä mieltä, että työnantaja oli tahallaan altistanut Tuomista aineille, joita tämä ei sietänyt. Tuominen oli 20.9.1979 tehnyt rikosilmoituksen, jossa hän oli väittänyt työnantajan aiheuttaneen hänelle tahallisesti ammattitaudin. Rikosilmoituksessa Tuominen oli ilmoittanut, että työnantaja ei ollut antanut hänelle riittäviä suojavälineitä. Rikosilmoituksen johdosta oli kuulusteltu muun muassa työmaaruokalan emäntää, joka oli kertonut, ettei Tuominen neuvoista huolimatta ollut suostunut käyttämään suojakäsineitä. Kumikäsineitä sekä muovisia kertakäyttökäsineitä oli ollut työpaikalla aina saatavissa. Ruokalan emäntä oli poliisikuulustelussa kertonut myös, että Tuomisen ei ollut välttämättä tarvinnut käyttää Alvo-pesuainetta. Tuomisella ei edes ollut ollut sellaisia työtehtäviä, jotka olisivat edellyttäneet mainitun pesuaineen käyttöä. Ruokalan siivous tehtiin koneella, eikä työntekijä tässä yhteydessä joutunut kosketuksiin minkään pesuaineen kanssa. Tuomisen tekemän rikosilmoituksen johdosta oli kuulusteltu myös yrityksen entistä luottamusmiestä, jonka mielestä työpaikalla esiintyneet riitaisuudet olivat olleet Tuomisen aikaansaamia. Hän ei ollut suostunut niistä neuvottelemaan. Tuomisen rikosilmoitus ei ollut johtanut syytetoimiin.

Työpaikalla oli suoritettu useita työsuojelutarkastuksia. Muun muassa Tuomisen tekemän rikosilmoituksen jälkeen oli Hämeen työsuojelupiirin edustaja suorittanut työpaikalla 3.12.1979 tarkastuksen. Siitä laaditussa pöytäkirjassa oli todettu muun muassa, että töitä Tuomiselle määrättäessä oli otettu huomioon lääkärinlausunnot. Hänen tehtäväkseen oli määrätty sellaisia töitä, joissa hän ei joutunut kosketuksiin ihottumaa aiheuttavien aineiden kanssa. Pöytäkirjasta kävi myös ilmi, että työpaikalla oli ollut aina käytettävissä suojakäsineitä, mutta Tuominen ei ollut niitä aina käyttänyt, koska etenkin kumikäsineet olivat olleet epämiellyttäviä käytössä. Pöytäkirjassa esitetyn mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöt olivat antaneet Tuomiselle suojatoimia koskevaa ohjausta. Tuomista hoitanut lääkäri ei sen sijaan ollut milloinkaan käynyt Tuomisen työpaikalla.

Tuomista hoitaneen lääkärin kirjoittamissa lääkärintodistuksissa oli ollut niin paljon epäselvyyksiä, ettei Oy Fazer Catering Ab ollut niitä enää 23.1.1980 jälkeen voinut hyväksyä. Tämän vuoksi työnantaja oli ohjannut Tuomisen käyttämään muita lääkäreitä. Tuominen oli kuitenkin edelleen käynyt häntä hoitaneen lääkärin vastaanotolla, vaikka Tampereen keskussairaalan ihotautien erikoislääkäreiden vastaanotoille olisi ollut aina mahdollisuus päästä. Tuomista hoitanut lääkäri oli muun muassa kirjoittanut Tuomisen työkyvyttömyydestä useita lääkärintodistuksia, joihin työkyvyttömyyden alkaminen oli merkitty taannehtivasti. Tuomista hoitanut lääkäri ei ollut tehnyt yhtään asianmukaista Tuomisen sairautta koskevaa ammattitauti-ilmoitusta. Kanteessa mainittujen rikosilmoitusten johdosta tehdyt syyttämättä jättämispäätökset osoittivat, että Tuomista hoitaneen lääkärin kirjottamiin lääkärintodistuksiin oli liittynyt niin paljon epäselvyyksiä, että työnantajalla oli ollut perusteltu syy epäillä niiden asianmukaisuutta. Tampereen seudulla oli useita muitakin työantajia, jotka olivat kieltäytyneet hyväksymästä Tuomista hoitaneen lääkärin kirjoittamia lääkärintodistuksia. Tuomista hoitanut lääkäri oli tehnyt rikosilmoituksen niistä työnantajista, jotka olivat kieltäytyneet hyväksymästä hänen todistuksiaan. Kaikissa näissä tapauksissa oli tehty päätös syyttämättä jättämisestä.

Koska työnantajalla oli ollut työehtosopimukseen perustuva oikeus olla hyväksymättä Tuomista hoitaneen lääkärin kirjoittamia lääkärintodistuksia, ei työnantaja ollut menetellyt asiassa työehtosopimuksen vastaisesti eikä työnantajaliitto siten laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Perustelut

Esitetyn selvityksen mukaan Oy Fazer Catering Ab:n palveluksessa ollut Irma Tuominen, joka lokakuun puolivälissä 1978 on siirretty tarjoilijan tehtävistä ruokala-apulaiseksi, on 19.10.1978 kääntynyt häntä aikaisemmin muista syistä hoitaneen lääketieteen lisensiaatin puoleen käsi-ihottuman vuoksi. Tuominen on sen jälkeen ollut mainitun lääkärin antamien lääkärintodistusten perusteella useaan otteeseen sairaslomalla ihottuman vuoksi ja helmikuusta 1982 alkaen myös astman takia.

Yhtiön työterveyslääkärin pyynnöstä Tuomisen sairautta on vuoden 1979 alusta alkaen tutkittu keskussairaalan ihotautiosastolla. Sairaalan osastolääkärin 8.1.1979 ja 5.6.1979 antamien lausuntojen mukaan Tuominen on ollut nikkelistä johtuvan allergisen kosketusihottuman takia työhönsä kykenemätön muutamia päiviä tammikuussa 1979 ja 8.-20.5.1979. Lausuntojen mukaan hän on 9.12.1978-31.12.1979 välisenä aikana muutoin ollut samasta syystä osittain työhön kykenemätön. Osittaisen työkyvyttömyytensä aikana Tuominen on lausunnoissa olevien mainintojen mukaan pystynyt entiseen työhönsä "hoitaen ja suojaten". Työterveyslääkärin todistajana antaman lausuman mukaan myös toinen ihotautien erikoislääkäri on ollut samaa mieltä Tuomisen sairauden vaikutuksista.

Yhtiö työnantajana on 23.1.1980 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Tuomiselle, että se ei 30.1.1980 lukien tule hyväksymään häntä ensiksi hoitaneen lääkärin antamia todistuksia sairausajan palkan maksamisen perusteeksi niissä ilmenneiden epäselvyyksien vuoksi, vaan Tuomisen tulee esittää sairastamiensa ihotautien osalta erikoislääkärin antama todistus, jonka hankkimisesta aiheutuneet kustannukset yhtiö suorittaisi. Muiden sairauksien osalta häntä on kehotettu kääntymään työpaikalla järjestetyn terveydenhuollon puoleen. Kirjeessä on todettu, että lääkärien käsitykset poikkeavat siinä, estääkö hänen sairastamansa ihottuma hänen työskentelynsä ruokala-apulaisen työssä vai kykeneekö hän siihen suojakäsineitä käyttäen. Kirjeen lähettämisen jälkeen yhtiö ei ole suostunut suorittamaan Tuomiselle sairausajan palkkaa kanteessa mainittuna 19.2.1980 ja 30.11.1982 välisenä aikana sellaisilta ajanjaksoilta, joiden osalta Tuominen on esittänyt poissaolonsa perusteeksi yksinomaan kirjeessä tarkoitetun lääkärin lausuntoja.

Työehtosopimuksen 13 §:n 7 kohdan mukaan työntekijän on vaadittaessa esitettävä työkyvyttömyydestään lääkärintodistus tai muu luotettava selvitys. Mikäli työnantaja nimeää käytettävän lääkärin, työehtosopimuksen mukaan työnantajan on suoritettava lääkärintodistuksen hankkimisesta aiheutuneet kustannukset. Saman kohdan toisen kappaleen mukaan työntekijän on työnantajan vaatimuksesta alistuttava muulloinkin lääkärintarkastukseen työnantajan oman tai nimeämän lääkärin luona. Näissä tapauksissa työnantaja myös vastaa lääkärintodistuksen maksuista. Työehtosopimuksen soveltamisohjeen mukaan sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä on, että työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön. Soveltamisohjeessa on määrätty, että työntekijän on selvitettävä luotettavasti työkyvyttömyytensä joko lääkärintodistuksella tai muulla luotettavalla selvityksellä. Siinä tapauksessa, että työnantaja epäilee selvityksen luotettavuutta, on työnantajalla soveltamisohjeen mukaan oikeus vaatia työntekijä alistumaan lääkärintarkastukseen työnantajan oman tai nimeämän lääkärin luona.

Työehtosopimuksen ja soveltamisohjeen määräyksiä ei voida ymmärtää siten, että työnantajan olisi aina hyväksyttävä lääkärintodistus selvitykseksi sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä. Työnantaja voi vaatia selvitystä myös lääkärintodistuksen luotettavuudesta, joskin tällaisessa tapauksessa epäilyksiltä voidaan edellyttää yleensä vahvempia perusteita kuin muun selvityksen kohdalla.

Jutussa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi syytä epäillä, että Tuomisella ei olisi niitä sairauksia, jotka on merkitty riidan kohteena oleviin lääkärintodistuksiin. Epäselvyyttä on sen sijaan ollut siitä, onko Tuominen näiden sairauksien vuoksi ollut työhönsä kykenemätön ja minä ajankohtina näin on tapahtunut. Edellä on jo todettu keskussairaalan lääkärien katsoneen, että Tuominen olisi pystynyt ihottumansa vuoksi suojakeinoja käyttäen työhönsä sellaisina ajanjaksoina, joina Tuomisen itsensä käyttämä lääkäri on pitänyt antamiensa todistusten mukaan häntä työkyvyttömänä. Huomioon ottaen jutussa esitetyn selvityksen kokonaisuudessaan työtuomioistuimen mielestä työnantaja on saattanut perustellusti epäillä Tuomisen sairauden aiheutuneesta työkyvyttömyydestä esitetyn selvityksen luotettavuutta. Jutussa ei toisaalta ole osoitettu, että Tuominen ei olisi suuremmitta hankaluuksitta kyennyt hankkimaan sairastuessaan lääkärintodistusta muulta kuin käyttämältään lääkäriltä. Kun työehtosopimuksessa on nimenomaisesti sovittu siitä, että työnantaja saa sopimuksessa mainittujen olosuhteiden vallitessa vaatia sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä selvitystä sairaudesta muultakin kuin työntekijän käyttämältä lääkäriltä, ja Tuominen on siitä kirjallisen ilmoituksen saamisen jälkeen jatkuvasti kieltäytynyt, hänellä ei ole oikeutta kanteessa vaadittuun sairausajan palkaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, harkitsee edellä olevilla perusteilla oikeaksi hylätä kanteen sen tutkituilta osin. Jutun laatuun katsoen saavat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Oy Fazer Catering Ab kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Heiniö, M.Virtanen, P.Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.