31.12.1985

4 §

3 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä.

2. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

---------------------------------------------------

5 §

Irtisanomisen peruuttaminen ja siirtäminen

1. Työnantaja voi peruuttaa irtisanomisilmoituksen tai siirtää irtisanomisen toimeenpanoa enintään irtisanomisajan verran tarvitsematta noudattaa irtisanomisaikaa.

2. Työntekijä voi kieltäytyä siirrosta, mutta tällöin työsuhteen päättymisen johdosta työntekijällä ei ole oikeutta tämän sopimuksen 18 tai 20 §:n eikä työnantajalla tämän sopimuksen 6 §:n mukaisiin korvauksiin, eikä työnantajalla ole estettä ottaa uutta työntekijää työsuhteeseen.

---------------------------------------------------

II TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

11 §

Irtisanomismenettely- ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

---------------------------------------------------

b) työnantaja on irtisanonut työsopimuksen vedoten taloudelliseen tai tuotannolliseen syyhyn ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää hänen irtisanomisensa johtuneen muusta tämän sopimuksen mukaan kielletystä syystä; tai

---------------------------------------------------

13 §

Ohjeet irtisanomisen aiheuttamista toimenpiteistä

1. Jos työnantaja irtisanoo työsopimuksen, hänen on ilmoitettava työntekijälle, miten työntekijän on meneteltävä ja minkä ajan kuluessa toimenpiteisiin on ryhdyttävä, jos työntekijä katsoo irtisanomisen tämän sopimuksen 3 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaiseksi.

2. Jos irtisanomisen perusteeksi on ilmoitettu taloudellinen tai tuotannollinen syy tai työnantaja purkaa sopimuksen, vaikka hänellä työntekijän käsityksen mukaan ei olisi ollut perustetta edes irtisanoa sitä, tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä viivytyksettä sen jälkeen kun työntekijä on saattanut työnantajan tietoon, että hän pitää irtisanomista tämän sopimuksen 3 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisena.

14 §

Työntekijän ilmoitus

Jos työntekijä katsoo, että työsopimus on irtisanottu työntekijästä johtuvista syistä tämän sopimuksen 3 §:n vastaisesti, hänen on ilmoitettava tästä työnantajalle kahden (2) viikon kuluessa saatuaan tämän sopimuksen 13 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen. Työntekijän on samalla ilmoitettava ne syyt, joilla hän katsoo työnantajan toimittaman irtisanomisen olevan tämän sopimuksen vastaisen.

15 §

Neuvotteluvelvollisuus ja -menettely

1. Neuvotteluvelvollisuus Kun työnantaja on saanut työntekijältä tämän sopimuksen 14 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, työnantajan on viivytyksettä neuvoteltava työntekijän kanssa työsopimuksen irtisanomisen aiheuttamasta erimielisyydestä. Neuvotteluvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos irtisanomista tai purkamista koskevan riidan osapuolet tai toinen heistä ei kuulu työnantajaja työntekijäyhdistyksen välisen neuvottelumenettelyn piiriin.

2. Paikalliset neuvottelut Työnantajan ja työntekijän väliset, tämän pykälän 1. momentissa tarkoitetut paikalliset neuvottelut on käytävä kahden (2) viikon kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut työntekijältä tämän sopimuksen 14 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen.

3. Liittojen väliset neuvottelut Jos erimielisyyttä ei ole voitu ratkaista paikallisissa neuvotteluissa, erimielisyys voidaan saattaa neuvoteltavaksi liittojen välillä. Nämä neuvottelut on käytävä kahden (2) kuukauden kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut työntekijältä tämän sopimuksen 14 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, jolleivat liitot ole kirjallisesti sopineet pidemmästä määräajasta.

---------------------------------------------------

16 § Tuomioistuinkäsittely

1. Jollei työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa ole päästy tämän sopimuksen 15 §:ssä tarkoitetuissa neuvotteluissa sovintoon, työnantajatai työntekijäliitto voi saattaa asian työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

2. Työtuomioistuimesta annetun lain (646/74) 15 §:n mukainen haastehakemus on toimitettava työtuomioistuimelle viiden (5) kuukauden kuluessa liitoille tämän sopimuksen 15 §:n 3 momentissa määrätyn määräajan päättymisestä.

17 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 3 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

18 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään 20 kuukauden palkka.

2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

19 §

Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

1. Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

2. Edellä tämän pykälän 1 momentissa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

20 §

Korvaus työsuhteen jatkuessa

1. Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko tämän sopimuksen 18 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

2. Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

3. Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä tämän sopimuksen 18 §:n 1 momentissa määrätystä vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

4. Jos tässä pykälässä tarkoitettua tuomiota täytäntöönpantaessa syntyy erimielisyyttä siitä, kumpi tuomiossa määrätyistä korvauksista on maksettava, työnantaja- tai työntekijäliiton on saatettava asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

---------------------------------------------------

29 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

---------------------------------------------------

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että varastomies Jari Kivinen oli työskennellyt 18.5.1981 alkaen Oy Huber Ab:n palveluksessa yhtiön Kouvolan konttorin varastolla. Yhtiö oli Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyritys. Työnantaja oli 4.10.1984 irtisanonut Kivisen työsuhteen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Tämän irtisanomisen työnantaja oli peruuttanut 10.10.1984 ja suorittanut samana päivänä uuden irtisanomisen työntekijästä johtuvilla syillä. Uudessa irtisanomisilmoituksessa oli syyksi mainittu, ettei Kivinen halunnut ryhtyä ajamaan autoa. Kun asiassa ei työntekijän ja työnantajan kesken saavutettu yksimielisyyttä, käytiin paikallistason neuvottelut 25.10.1984. Työnantajan kannan mukaan Kivinen oli irtisanottu, koska hän ei ollut suostunut autonkuljettajaksi. Työntekijäpuolen kannan mukaan Kivisen työsuhdetta solmittaessa ei ollut sovittu autonkuljettajan tehtävistä eikä häneltä ollut sellaista muutoinkaan edellytetty. Asia oli siirretty riitaisena liittotason ratkaistavaksi. Kivisellä ei ollut ajokorttia. Työntekijästä johtuvilla syillä tapahtunut irtisanominen oli peruutettu 6.11.1984 ja Kivisen työsuhde oli jälleen 8.11.1984 irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Työntekijäliitto katsoi liittoneuvotteluissa, että Kivisen työsuhteen irtisanominen oli tapahtunut työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 2 §:n 2 kohdassa mainitusta muusta kuin taloudellisesta tai tuotannollisesta syystä. Liittoneuvotteluissa työnantaja oli ilmoittanut irtisanomisperusteeksi työn pysyvän vähentymisen.

Kivinen oli ollut työttömänä irtisanomisesta lähtien aina vuoden 1985 toukokuun lopulle saakka. Kivisen työehtosopimuksen mukainen minimipalkka oli ollut 22,01 markkaa tunnilta. Kiviselle siihen mennessä syntynyt vahingon määrä oli noin 18.708 markkaa, joka vastasi viiden kuukauden palkkaa. Kivinen oli ollut kesäkuun alusta lähtien kesätöissä samalla varastolla, mistä hänet oli edellisen vuoden loppupuolella irtisanottu. Kesätöiden jälkeen työttömyys muodostunee varsin pitkäksi. Korvausta lisäävinä tekijöinä oli otettava huomioon myös työsuhteen pitkäaikaisuus ja se, ettei irtisanottaessa ollut noudatettu irtisanomissuojasopimuksen 29 §:n mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä.

Kun työnantajaliitto ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen työnantajan palauttamaan työsuhteen tai ainakin maksamaan työntekijälle asianmukaiset korvaukset ja laiminlyönti oli jatkunut vuoden 1985 puolelle, oli tapaukseen vuoden 1985 osalta sovellettava työehtosopimuslakia sellaisena kuin se oli ollut voimassa 1.1.1985 lukien.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Huber Ab:llä ei ole ollut asianmukaista perustetta Kivisen työsuhteen irtisanomiseen ja velvoittamaan yhtiön suorittamaan Kiviselle 20 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 74.834 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta harkitsemaan, ovatko edellytykset Kivisen työsuhteen palauttamiselle olemassa ja pyytänyt työtuomioistuinta määräämään Kiviselle tässä tapauksessa vaihtoehtoisen vahingonkorvauksen.

Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Vastineen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto, jonka lausumaan kuultavana oleva Oy Huber Ab on yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Kivinen oli riitauttanut 10.10.1984 suoritetun individuaaliperusteisen irtisanomisen 16.10.1984. Irtisanomissuojasopimuksen mukaan kanne olisi tullut panna vireille 7 kuukauden kuluessa 16.10.1984 suoritetusta riitautuksesta. Haastehakemus oli toimitettu työtuomioistuimelle kuitenkin vasta 15.8.1985 eli liian myöhään, minkä vuoksi kanne tulisi jättää tutkittavaksi ottamatta. Kantaja oli pitänyt 10.10.1984 suoritettua työntekijästä johtuvasta syystä tapahtunutta irtisanomista lopullisena toimenpiteenä. Myös liittojen väliset neuvottelut 28.3.1985 oli käyty tämän irtisanomisen aiheuttamasta erimielisyydestä.

Individuaaliperusteinen irtisanominen oli peruutettu 6.11.1984 ja alkuperäinen taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuva irtisanomisilmoitus oli annettu Kiviselle 8.11.1984. Kivisen osalta oli kysymys irtisanomisen peruuttamisesta ja siirtämisestä vajaalla kuukaudella eteenpäin. Irtisanomisen toimeenpanoa oli siirretty siten, että työsuhde päättyi vasta 8.12.1984. Kivinen ja yrityksen luottamusmies olivat kieltäytyneet hyväksymästä peruutusta ja uutta irtisanomista. Kivinen oli lopettanut työnteon 10.11.1984, jolloin työsuhde 10.10.1984 suoritetun individuaaliperusteisen irtisanomisen nojalla olisi päättynyt. Tämä oli selvä osoitus kieltäytymisestä. Irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n 2 momentin mukaan työntekijällä ei tällöin ollut oikeutta irtisanomissuojasopimuksen mukaisiin vahingonkorvauksiin eikä työnantajalla ollut estettä ottaa uutta työntekijää työsuhteeseen. Mainittu momentti tarkoitti epätäsmällisestä sanamuodosta huolimatta sekä siirtoa että peruutusta. Samanaikaisesti solmitussa rakennusalan irtisanomissuojasopimuksessa oli saman sisältöinen määräys, mutta siinä oli mainittu sekä peruutus että siirto. Sopimustekstit oli tarkoitettu samansisältöisiksi.

Syynä Kivisen irtisanomiseen kolme eri kertaa oli uuden irtisanomissuojasopimuksen menettelytapojen uutuus ja monimutkaisuus. Kivisen irtisanomisperuste oli alusta alkaen ollut taloudellinen ja tuotannollinen syy. Kysymyksessä oli ollut työn pysyvä vähentyminen eikä työntekijästä johtuva syy. Työnantaja oli noudattanut työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Kivisen korvausvaatimus oli perusteeton ja määrältään kohtuuton.

Kivinen ei ollut haastehakemuksen jättämiseen mennessä riitauttanut 8.11.1984 suoritettua kollektiiviperusteista irtisanomista eikä asiasta ollut paikallisesti tai liittojen välillä neuvoteltu. Irtisanomissuojasopimuksen soveltamisalaa koskeva pykälä ei sisältänyt määräyksiä taloudellisista tai tuotannollisista syistä johtuvista irtisanomisista menettelytapoja lukuunottamatta. Kanne oli näillä perusteilla jätettävä tutkimatta.

Väite siitä, ettei Kiviselle ollut annettu irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamia menettelytapaohjeita oli virheellinen, koska ohjeet oli painettu irtisanomislomakkeen kääntöpuolelle.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisen osalta perusteita hyvityssakon tuomitsemiselle ei ollut, koska työnantajan menettely oli ollut työehtosopimuksen mukaista. Hyvityssakkovaatimuksen osalta asiaan oli sovellettava vuonna 1984 voimassa ollutta työehtosopimuslakia, koska työnantajaliitto oli saanut tiedot asiasta vuoden 1984 syystalvella.

Työnantajaliitto on asian käsittelyn aikana myöntänyt, että työehtosopimuksen mukainen neuvotteluvelvollisuus työnantajaliiton ja työntekijäliiton osalta oli asiassa täytetty.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Jutussa on kysymys työnantajan 8.11.1984 suorittamasta Jari Kivisen työsopimuksen irtisanomisesta päättymään 8.12.1984 työnantajan ilmoittamasta taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä. Irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n mukaan sopimuksen 2 luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos työnantaja on irtisanonut työsopimuksen vedoten taloudelliseen ja tuotannolliseen syyhyn ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää hänen irtisanomisensa johtuneen muusta tuon sopimuksen mukaan kielletystä syystä. Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan tällaisessa tapauksessa työnantajan on viivytyksettä tällaisen ilmoituksen saatuaan annettava työntekijälle ohje siitä, miten työntekijän on meneteltävä ja minkä ajan kuluessa toimenpiteisiin on ryhdyttävä työntekijän oikeuksien toteuttamiseksi. Irtisanomissuojasopimuksen 14 §:n mukaan työntekijän on tämän ohjeen saatuaan kahden viikon kuluessa ilmoitettava työnantajalle mikäli pitää irtisanomista irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n vastaisena.

Irtisanomisilmoituksen saatuaan Kivinen on 14.8.1985 tehnyt riidattomasti työnantajalle edellä tarkoitetun ilmoituksen siitä, että hän katsoi irtisanomisen johtuneen muusta irtisanomissuojasopimuksen mukaan kielletystä syystä kuin mitä perusteena oli käytetty. Sen sijaan asianosaisten kesken on syntynyt erimielisyyttä siitä, onko työnantaja viivytyksettä tämän ilmoituksen saatuaan antanut Kiviselle ohjeen siitä, miten Kivisen tuli menetellä oikeuksiensa toteuttamiseksi. Työntekijäliitto on väittänyt, ettei tällaista menettelytapaohjetta ollut Kiviselle lainkaan annettu, kun sen sijaan työnantajaliitto ja työnantaja ovat ilmoittaneet Kivisen saaneen tuollaisen ohjeen heti 14.8.1985 ilmoituksen tehtyään. Näyttövelvollisuus menettelytapaohjeiden antamisesta on työnantajapuolella.

Työtuomioistuimessa on pääkäsittelyssä esitetty menettelytapaohjeitten antamisesta selvitystä, joka on osoittautunut ristiriitaiseksi. Yhtiön Kouvolan konttorin myyntipäällikkö on todistajana kuultuna kertonut antaneensa työnantajan edustajana Kiviselle 14.8.1985 menettelytapaohjeet kirjallisesti. Asiassa selvityksen saamiseksi henkilökohtaisesti ilman valaa kuultuna Kivinen puolestaan on kiistänyt saaneensa näitä ohjeita. Työtuomioistuin katsoo vallitsevissa olosuhteissa jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi antanut Kiviselle edellä tarkoitetut menettelytapaohjeet. Vaikka Kivinen ei olekaan enää tuon tapauksen jälkeen erityisesti riitauttanut irtisanomistaan, ei asiassa voida katsoa kanneoikeuden tulleen menetetyksi.

Tutkiessaan tämän vuoksi asian työtuomioistuin katsoo selvitetyksi seuraavaa:

Oy Huber Ab on 4.10.1984 irtisanonut yhtiön Kouvolan konttorin alaisuudessa olevalla varastolla toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 18.5.1981 lukien työskennelleen varastomies Kivisen työsuhteen päättymään 2.11.1984 taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä. Kivisen irtisanomisen aikaan oli varastossa toiminut varastonhoitaja ja kolme varastomiestä, joista Kivinen oli yksi. Yhtiön asennustoiminta Kouvolassa oli vuonna 1984 supistunut, mikä seikka oli vähentänyt työmäärää myöskin varastossa. Yhtiöllä oli tuolloin ollut ulkopuolinen henkilö suorittamassa autokuljetuksia. Kun työmäärän oleellinen vähentyminen varastossa oli yhtiön mielestä tullut todettua, oli suunnitelmissa päädytty siihen, että ulkopuolisen autonkuljettajan käyttämisestä luovutaan ja yksi varastomiehen toimi muutetaan autonkuljettajan tehtäväksi. Kukaan varastomiehistä ei halunnut ottaa autonkuljettajan tehtävää vastaan. Kivinen oli kieltäytynyt ryhtymästä autonkuljettajan tehtävään perustellen kieltäytymistään sillä, ettei hänellä ollut ajokorttia eikä myöskään varaa ajokortin suorittamiseen.

Tämän vuoksi työnantaja oli 10.10.1984 peruuttanut tuon taloudellisista ja tuotannollisista syistä suorittamansa irtisanomisen ja samana päivänä tehdyllä uudella irtisanomisilmoituksella irtisanonut Kivisen työsuhteen päättymään 10.11.1984 toiminnan uudelleen järjestelyn vuoksi Kivisestä itsestään johtuvasta henkilökohtaisesta syystä. Kivinen oli katsonut, että tämä viimeksi mainittu irtisanominen oli toimitettu irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti ja hän oli tämän vuoksi tehnyt 16.10.1984 asiassa irtisanomissuojasopimuksen 14 §:ssä tarkoitetun riitauttamisilmoituksen.

Työnantaja on puolestaan 6.11.1984 peruuttanut 10.10.1984 työntekijästä johtuvasta syystä suorittamansa edellä tarkoitetun irtisanomisen. Sen jälkeen työnantaja on lopulta 8.11.1984 nyt kysymyksessä olevin tavoin irtisanonut Kivisen työsuhteen päättymään 8.12.1984 taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä. Täten vapautuneeseen autonkuljettajan tehtäväksi muutettuun työhön on otettu uusi työntekijä.

Työtuomioistuin toteaa, että työnantajan menettelyä ei miltään osin voida pitää, kuten on väitetty, irtisanomisen siirtämisenä, vaan sitä on kussakin tapauksessa pidettävä eri irtisanomistoimenpiteenä ja sen peruuttamisena. Kivinen oli 10.11.1984 lopettanut työt työpaikalla. Tätä Kivisen menettelyä ei voi verrata irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun irtisanomisen toimeenpanon siirrosta kieltäytymiseen, kuten työnantaja on väittänyt.

Työtuomioistuin joutuu siis harkitsemaan sitä kysymystä, onko työnantaja toimittanut irtisanomisen taloudellisesta tai tuotannollisesta vai henkilökohtaisesta syystä.

Se seikka, että Kivinen on jo kerran sanottu toimestaan irti henkilökohtaiseksi syyksi ilmoitetusta syystä, saattaisi viitata siihen, että Kivisen irtisanominen tälläkin kertaa on perustunut henkilökohtaiseen eikä taloudelliseen tai tuotannolliseen syyhyn. Asiassa esitetty näyttö osoittaa kuitenkin, että Kivisen työsuhteen irtisanomisen syy on koko ajan ollut sama. Työnantajan edustajat ovat vain eri kerroilla luonnehtineet irtisanomisen syytä oikeudellisesti eri tavoin. Yhtiö näyttää suorittaneen irtisanomisen yhtiön asennustoiminnan supistumisesta johtuneesta tarpeesta vähentää varastotyöntekijäin määrää. Kantaja ei ole näyttänyt, että irtisanomiseen olisi ollut työntekijästä johtunut henkilökohtainen syy. Työnantajaliitto ei tämän vuoksi myöskään ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatu huomioon ottaen Putkijohtotyönantajainliitto ja Oy Huber Ab saavat pitää jutusta koituneet oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.

Jäsenet: Lehtikunnas puheenjohtaja, Peltola, M. Virtanen, Sariola, Leivo ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen