TT:1985-126
- Asiasanat
- Hinnoittelematon työ, Putkiasentajan palkkaus, Putkiasentajan palkka varasto-, työssä
- Tapausvuosi
- 1985
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:1985/81
Työnantaja oli maksanut kolmelle varastotyötä tehneelle putkiasentajalle B-taulukon mukaista palkkaa.
B-taulukkoa koskevan työehtosopimusmääräyksen sanamuoto ja määräyksen syntyvaiheista esitetty selvitys viittasivat kuitenkin siihen, että B-taulukkoa ei ollut tarkoitettu sovellettavaksi putkiasentajiin, jotka määrättiin ainoastaan tilapäisesti tekemään sellaista työtä, jonka palkkaus oli sovittu sitä säännönmukaisesti tekevien osalta peruspalkaksi mahdollisine lisineen.
Kahdella putkiasentajalla, jotka vain satunnaisesti olivat olleet varastotyössä, katsottu olleen oikeus saada varastotyön ajalta kanteessa vaadittua aikatyönä tehtävästä hinnoittelemattomasta työstä maksettavaksi sovittua palkkaa. Sen sijaan putkiasentajalla, jonka kanssa oli sovittu siirtymisestä pysyväisluonteisesti varastotyöhön, ei ollut oikeutta kanteessa vaadittuun palkkaan.
Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Kuultava Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Rakennustyöläisten Liiton ja Putkijohtotyönantajainliiton välillä 26.5.1977 28.2.1979 voimassa olleessa putkijohtoja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
III TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET
---------------------------------------------------
9 §
AIKAPALKAT
PUTKIJOHTOALA
1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijöiden aikapalkkojen perusosat:
---------------------------------------------------
1.10.1978 jälkeen lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta:
Taulukko A Paikkakuntaluokat
---------------------------------------------------
Taulukko B Paikkakuntaluokat
---------------------------------------------------
Taulukko C Paikkakuntaluokat
---------------------------------------------------
7. Henkilökohtainen tuntipalkka
Henkilökohtainen tuntipalkka = A- tai D-taulukon mukainen perustuntipalkka lisättynä työkohtaisuuslisällä.
---------------------------------------------------
10 §
AIKAPALKKOJEN KÄYTTÖ
1. A- ja D-taulukot
A-taulukon mukaisesti lasketulla henkilökohtaisella tuntipalkalla maksetaan odotusajan palkka, 17 §:n tarkoittama korvaus matkustamiseen käytetyltä ajalta ja palkka harjannostajaisten ajalta niihin osallistuvalle työntekijälle.
D-taulukkoa käytetään putkiasentajaoppilaille Ataulukon asemasta.
Odotusajan palkka maksetaan työntekijälle, joka odottaa työtä verstaalla tai työpaikalla.
2. B-taulukko
B-taulukon mukaiset palkat maksetaan niille työntekijöille, joiden palkkaus muodostuu ainoastaan perustuntipalkasta mahdollisine työkohtaisuus ja muine lisineen.
3. C-taulukko
PUTKIJOHTOALA
C-taulukon mukaisesti maksetaan palkka seuraavista töistä:
3.1. Korjausmiehelle niinä työtunteina, joina hän suorittaa hänelle määrättyä korjaustyötä. Palkka maksetaan myös niiltä korjaustyöhön liittyviltä matkatunneilta, joista ei makseta matka-aikakorvausta.
3.2. Työ, jonka suorittamiseen arvioitu aika urakkahinnoittelun a-hintojen mukaan on arvioitu vähemmäksi kuin 60 yksikköä, suoritetaan aikatyönä. Kuitenkin työnantajalla ja työntekijällä on oikeus tällöinkin sopia, että työ suoritetaan urakkatyönä.
3.3. Jos työntekijä joutuu suorittamaan työnantajan antaman työmääräyksen perusteella muutos- ja lisätöitä, jotka eivät kuulu urakkasopimukseen ja joita ei voida järjestää urakalla suoritettavaksi.
---------------------------------------------------
PUTKIJOHTOALA
4. Mikäli hinnoittelematonta työtä ei sovita urakkatyönä, suoritetaan se aikatyönä, josta maksetaan henkilökohtainen tuntipalkka 30 %:lla korotettuna. Tämä määräys ei koske hinnoiteltujen töiden yhteydessä olevien yksittäisten osien tai kappaleiden hinnoitteluerimielisyyksiä.
---------------------------------------------------
13 § URAKKATYÖMÄÄRÄYKSET
PUTKIJOHTOALA
1. Hinnoiteltu työ suoritetaan 10 §:n 3.2 kohdan määrittelemää poikkeusta lukuun ottamatta urakkatyönä. Sellaisista töistä, joista tähän sopimukseen liittyvästä hinnoittelusta ei löydy hintoja, saavat työnantaja ja työntekijä keskenään sopia, mutta urakkahinnoittelun on oltava sellainen, että se antaa hinnoiteltujen urakoiden kanssa yhdenmukaisen tason, kuitenkin niin, että työntekijän urakka-ansio normaalilla työvauhdilla nousee vähintään 30 % henkilökohtaisia palkkoja korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä samassa suhteessa.
Yhdenmukaisella tasolla putkiasennustöissä tarkoitetaan liikkeen putkiasennusurakkatöiden keskituntiansiota.
---------------------------------------------------
KANNE
Kanteen perustelut
Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Pentti Lahtinen, Kaarlo Karttunen ja Raimo Aaltonen olivat vuodesta 1978 lähtien olleet Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n palveluksessa. Työsopimusten mukaan heidät oli palkattu putkiasentajiksi. Kun heidät oli työn vähyyden vuoksi siirretty varastotöihin, työnantaja oli maksanut heille tästä työstä työehtosopimuksen 10 §:n 2 kohdassa tarkoitettua B-taulukon mukaista palkkaa. Työntekijöiden mielestä varastotyöstä olisi tullut maksaa työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan mukaista hinnoittelemattoman aikatyön palkkaa.
Syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu työmaalla 10.1.1979, jolloin työnantaja oli katsonut, että varastossa työskentelevien putkiasentajien palkat määräytyisivät Btaulukon mukaan. Työntekijäpuolelta oli esitetty, että Lahtisen kanssa tehty työsopimus oli ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa, koska siinä oli putkiasentajalle sovittu maksettavaksi B-taulukon mukaista palkkaa. Työntekijäpuolen mukaan varastotyö oli työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdassa tarkoitettua hinnoittelematonta työtä. Koska työnantaja ei ollut tarjonnut työtä tehtäväksi urakkatyönä, oli se tehty aikatyönä, josta työntekijöille olisi tullut maksaa henkilökohtainen tuntipalkka 30 %:lla korotettuna. Palkkaa oli vaadittu maksettavaksi tällä tavoin sekä Lahtiselle, Karttuselle että Aaltoselle. Liittojen välisissä neuvotteluissa erimielisyys oli ollut esillä 6.11.1979 ja 31.1.1980. Neuvotteluissa työnantajaliiton edustajat olivat olleet sitä mieltä, että putkiasentajille tuli varastotyöstä maksaa Btaulukon mukaista palkkaa. Kantaansa liiton edustajat olivat perustelleet väittämällä, että siirrosta varastotyöhön olisi kirjallisesti sovittu ja että työstä olisi sovittu maksettavaksi B-taulukon mukaista palkkaa. Rakennustyöläisten Liiton käsityksen mukaan tämän sisältöiset työsopimukset olivat työehtosopimuksen vastaisia. Liitto oli vaatinut putkiasentajille maksettavaksi työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan mukaista palkkaa.
Työnantajaliitto oli vuoden 1972 työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt perustuntipalkkoja korotettavaksi 17 pennillä. Kun siihen olisi lisätty 15 %:n työkohtaisuuslisä, olisi henkilökohtaisen tuntipalkan korotukseksi tullut työnantajapuolen ehdotuksen mukaan 20 penniä. Työntekijäliitto oli alun perin esittänyt vaatimuksen 40 pennin suuruisesta palkankorotuksesta. Esitysten pohjalta oli päästy neuvotteluissa sopimukseen, jonka mukaan perustuntipalkkoja nostettiin työnantajapuolen esittämällä 20 pennin korotuksella. Tämän lisäksi oli sovittu erityisestä 20 pennin lisäkorotuksesta niille työntekijöille, jotka työskentelivät yksinomaan tuntipalkalla. Lisäkorotuksesta oli työehtosopimukseen otettu seuraavan sisältöinen pöytäkirjamerkintä: "Mikäli henkilökohtaisella tuntipalkalla työskentelevien varastotyöntekijöiden, verstasmiesten, työkaluviilarien, siivoojien ja portinvartijoiden palkankorotukseksi työkohtaisuuslisä ja muut lisät huomioon ottaen ei tule vähintään 40 penniä tunnilta, korotetaan maksettava tuntipalkka lisineen siten, että korotukseksi kaikkiaan tulee 40 penniä tunnilta.". Pöytäkirjamerkinnästä ilmeni, että 20 pennin lisäkorotus oli tarkoitettu koskemaan vain sellaisia työntekijöitä, jotka työskentelivät yksinomaan henkilökohtaisella tuntipalkalla. Pöytäkirjamerkintä oli otettu työehtosopimukseen sen vuoksi, ettei pääsisi syntymään sellaista väärinkäsitystä, että määräys koskisi myös putkiasentajia.
Vuoden 1973 työehtosopimukseen oli otettu uudet A ja B-taulukot. A-taulukkoon sisältyivät perustuntipalkat. B-taulukko taas oli otettu sopimukseen sen vuoksi, että siihen olisi saatu mukaan yksinomaan henkilökohtaisella tuntipalkalla työskenteleville työntekijöille jo edellisen vuoden työehtosopimukseen sisältynyt 20 pennin ylimääräinen palkankorotus. Taulukoiden sisällyttäminen työehtosopimukseen oli ollut pelkästään tekninen uudistus, jolla oli selvennetty työehtosopimuksen sisältöä. Tarkoituksena ei ollut ollut muuttaa työehtosopimuksen tulkintaa, jonka mukaan B-taulukkoa ei sovellettu putkiasentajiin.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy olisi ollut velvollinen maksamaan Lahtiselle, Karttuselle ja Aaltoselle varastotyöstä palkkaa työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan mukaisesti.
VASTINE
Vastineen perustelut
Putkijohtotyönantajainliitto on vastineessaan, johon Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy on osaltaan yhtynyt, lausunut, että sanonnalla hinnoittelematon työ oli putkialalla vakiintunut merkityksensä. Työehtosopimukseen liittyvä urakkahinnoittelu sisälsi urakkatyössä noudatettavat hinnat eri putkiasennustyövaiheille. Urakkahinnoittelu ei kuitenkaan ollut täydellinen, vaan asennustyössä esiintyi usein työvaiheita, joita ei ollut hinnoiteltu. Esimerkkeinä tällaisista työvaiheista voitiin mainita kromauksen poistaminen kupariputkesta ja putken maalaaminen. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa oli asetettu urakkahinnoittelutyöryhmä, jonka tehtävänä oli selvittää ja hinnoitella hinnoittelemattomia työtapoja siten, että työntekijällä
kaikissa asennustyövaiheissa oli mahdollisuus saavuttaa työtehon mukainen urakka-ansio.
Hinnoittelemattoman työn aikapalkkamääräys koski ainoastaan putkiasennusurakan yhteydessä suoritettavia sellaisia töitä, joille ei urakkahinnoittelusta löytynyt hintaa. Sen sijaan hinnoittelemattoman työn käsitteen piiriin eivät kuuluneet erilaiset varastossa, verstaalla ja autonkuljetuksessa suoritettavat sekalaiset työtehtävät. Tällaisia työtehtäviä olivat esimerkiksi työkalujen kunnostaminen, auton apumiehenä toimiminen, varaston järjestely ja myynti, hyllyjen teko, soran levitys, siivous ja lumityöt sekä putkihyllyjen järjestely. Edellä esitettyä tuki myös se, että vielä 1970-luvun alussa työehtosopimuksen mukaan hinnoittelemattomasta työstä rakennustyömailla maksettiin henkilökohtainen tuntipalkka 40 %:lla korotettuna. Myöhemmin työehtosopimuksesta oli poistettu sana "rakennustyömailla". Hinnoittelemattomien töiden käsite oli kuitenkin säilynyt ennallaan. 1970-luvulla aina sen loppupuolelle asti oli erilaisista sekalaisista työtehtävistä varastolla ja verstaalla maksettu henkilökohtainen tuntipalkka, joka vastasi nykyisen A-taulukon mukaista palkkaa. Tämän kaltaisia työtehtäviä suoritettiin yleensä silloin, kun putkiasentaja odotti varsinaista työtään.
Vuoden 1972 työehtosopimusneuvotteluissa oli sovittu 20 pennin lisäkorotuksesta työntekijöille, jotka työskentelivät henkilökohtaisella tuntipalkalla mahdollisine lisineen. Alun perin pöytäkirjamerkintänä ollut sopimusmääräys oli muutettu vuonna 1973 saman sisältöisenä B-taulukon käyttömääräykseksi. Sen enempää vuonna 1972 kuin vuonna 1973 ei ollut ollut tarkoitus luoda ammattikohtaista palkkausta. Määräyksen muotoilu oli johtunut siitä, että sen laatimiseen käytettävänä olleena lyhyenä aikana oli haluttu varmistaa aukoton järjestelmä, jonka mukaan lisäkorotus maksettiin. Työkohtainen määrittely olisi saattanut johtaa epäselvyyksiin, joita olisi jouduttu jälkikäteen korjailemaan. Myöhemmin 1970-luvun lopulta ja 1980-luvun vaihteesta lähtien oli varastotyöstä ryhdytty maksamaan B-taulukon mukaista palkkaa. Muutokseen olivat vaikuttaneet eräät 1970-luvulla tehdyt aikapalkkoja koskevat työehtosopimuksen sanonnalliset tarkistukset sekä niiden seurauksena liittojen välisissä neuvotteluissa 15.12.1978 omaksutut osapuolten yksimieliset tulkintaratkaisut. Tuolloin esillä olleessa kolmessa erimielisyystapauksessa oli sovittu siitä, että putkiasentajille maksettiin työkalujen kunnostamisesta, autonapumiehenä toimimisesta, varaston järjestelytehtävistä, hyllyjen teosta ja muista vastaavista töistä B-taulukon mukaista palkkaa. Tehtyjä ratkaisuja oli pidetty oikeina työnantajapuolella, sillä ne olivat selkeyttäneet sekavia aikapalkkamääräyksiä. Niistä ilmeni myös se periaate, että samasta työstä tuli työntekijöille maksaa samaa palkkaa.
Vuonna 1978 käydyissä neuvotteluissa Rakennustyöläisten Liitto oli ehdottanut, että vain tuottavasta työstä maksettaisiin hinnoittelemattoman työn palkkaa. Esimerkkinä tuottavasta työstä voitiin mainita putkikannakkeiden teko verstaalla tiettyä putkiurakkaa varten. Erimielisyysneuvotteluissa sovittu tulkinta oli tarkoitettu olemaan voimassa työehtosopimuskauden loppuun asti eli 28.2.1979 saakka. Se oli tapahtunut Rakennustyöläisten Liiton vaatimuksesta. Kanteessa tarkoitetut tapahtumat olivat sattuneet juuri edellä mainittuna ajankohtana. Työnantajaliitto oli neuvottelussa edellyttänyt, että mikäli asia kaipasi selvennystä, se olisi tehtävä tulevissa työehtosopimusneuvotteluissa. Koska muutoksia ei työehtosopimukseen ollut tehty, sovittujen tulkintojen voitiin katsoa jääneen voimaan.
Karttunen ja Aaltonen olivat työskennelleet varastossa vain tilapäisesti vuoden 1978 aikana. Heidän kanssaan oli sovittu erikseen työstä maksettavasta palkasta. Lahtinen sen sijaan oli siirtynyt varastotyöhön marraskuussa 1978 pysyvästi ja hänen kanssaan oli tehty uusi työsopimus. Rakennustyöläisten Liitto oli kanteessaan hyväksynyt sen, että pysyvästi varastotyötä tekevälle työntekijälle tuli maksaa B-taulukon mukaista palkkaa.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että työtuomioistuimen tuomiossa n:o 40/1973 oli ollut kysymys siitä, koskiko työehtosopimuksen määräys hinnoittelemattomien töiden hinnoittelutavasta vain hinnoittelukirjassa mainittuihin töihin verrattavia töitä vai kaikkia työehtosopimuksen piiriin kuuluvia hinnoittelemattomia töitä, kuten varastotyötä. Työtuomioistuin oli tuomiossaan katsonut, että hinnoittelemattomina töinä oli pidettävä kaikkia työehtosopimuksen piiriin kuuluvia töitä.
Jos työntekijä otettiin varastomieheksi taikka työntekijä siirtyi varastomieheksi siten, että hän teki ja hänellä oli tarkoitus tehdä pysyvästi vain varastomiehen töitä, sovellettiin työntekijään B-taulukon mukaista palkkausta. Edellytyksenä oli tällöin, että työntekijä ei saanut kesken varastotyön tehdä asennustöitä eikä palata putkiasentajan tehtäviin. Kanteessa ei ollut kysymys tällaisista varastotyöntekijöistä vaan putkiasentajista, jotka oli vain tietyksi ajaksi varsinaisen työn puuttumisen vuoksi siirretty työskentelemään varastolle. Varastotyön lisäksi he olivat suorittaneet lyhytaikaisia remonttitöitä. Lyhyen varastolla työskentelyn jälkeen he olivat palanneet asennustöihin, eikä heidän toimenkuvaansa ollut työsopimuksilla muutettu. Tästäkin voitiin päätellä, että he olivat olleet koko ajan putkiasentajia, jotka työnantajan määräyksestä olivat tehneet aikatyönä hinnoittelematonta työtä. Tulkinta oli vallitsevan käytännön mukainen. Jos putkiasentaja oli joutunut tilapäisesti varastotyöhön esimerkiksi hyllyjä tekemään, oli työstä käytännössä sovittu urakka työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan mukaisesti. Jos urakasta ei ollut sovittu ja työ oli tehty aikatyönä, oli varastotyöstä maksettu vähintään työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan mukainen henkilökohtainen tuntipalkka 30 %:lla korotettuna.
Vastineessa mainituista 15.12.1978 käydyissä erimielisyysneuvotteluissa esillä olleista tapauksista ensimmäinen oli koskenut tilannetta, jossa putkiasentajat olivat työtä odotellessaan ajankulukseen ryhtyneet ilman työnantajan määräystä kunnostamaan työkaluja. Koska työnantajan määräys työn tekemiseen oli puuttunut, ei työntekijäpuoli ollut vaatinut työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan mukaista palkkaa. Työntekijöille olisi voitu maksaa työstä vain A-taulukon mukaista palkkaa, sillä työntekijät olivat olleet odottamassa työtä varastolla. Koska kysymys ei ollut ollut B-taulukon tai 10 §:n 4 kohdan mukaisesta työstä, ei tämän tapauksen ratkaisun kohdalla voitu puhua B-taulukon soveltamiseen liittyvästä periaateratkaisusta. Rakennustyöläisten Liiton kanta oli se, että jos työnantaja määräsi työntekijät työkalujen korjaus- ja kunnostustöihin, niin työ oli hinnoittelematonta työtä, johon tuli soveltaa hinnoittelemattoman työn korvaamista koskevaa määräystä. Toisessa erimielisyystapauksessa oli ollut kysymys nuoresta työntekijästä, joka oli tullut työnantajan palvelukseen vasta vähän aikaisemmin ja jolta oli puuttunut alan ammattitaito. Tähän työntekijään olisi voitu soveltaa vain oppilaspalkkamääräyksiä. B-taulukon mukainen palkka oli näin ollen ollut suurempi kuin työehtosopimus edellytti. Jos kysymyksessä olisi ollut ammattitaitoinen työntekijä, johon ei sovellettu oppilasmääräyksiä ja joka oli pantu tekemään varastotöitä aikatyönä, oli siitä Rakennustyöläisten Liiton kannan mukaan maksettava työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan mukaista palkkaa. Koska ratkaisu oli koskenut oppilasta, ei tämänkään tapauksen osalta voitu puhua B-taulukon tulkinnasta. Kolmannessa erimielisyysneuvotteluissa esillä olleessa tapauksessa työntekijät olivat olleet verstaalla odottamassa työtä. Tällaisessa tilanteessa palkka olisi työehtosopimusta ankarasti tulkiten määräytynyt A-taulukon mukaisesti. Jos työnantajapuoli tässäkin tapauksessa oli suostunut maksamaan B-taulukon mukaista palkkaa, ei tästä voitu päätellä, että kysymyksessä olisi periaatteellinen ratkaisu. Neuvottelupöytäkirjaan otettu lausuma, jonka mukaan tulkinta oli sovittu olemaan voimassa 28.2.1979 saakka, ei ollut B-taulukon soveltamiseen liittyvä kannanotto, vaan yhtiökohtainen sopimus siitä, miten putkiasentajalle juuri tässä nimenomaisessa erimielisyystapauksessa tuli maksaa palkka työehtosopimuksen määräyksistä riippumatta.
Lahtisen ja työnantajan välillä oli 5.6.1979 tehty määräaikainen työsopimus, jonka päättymisajankohdaksi oli merkitty 29.9.1978. Lahtinen oli palkattu putkiasentajaksi ja hän oli koko ajan tehnyt putkiasentajan töitä. Syyskuun 29 päivän 1978 jälkeen Lahtinen oli edelleen jatkanut työskentelyä yhtiön palveluksessa ja työsopimus oli siten muuttunut toistaiseksi voimassa olevaksi. Kun varastotyöstä maksettavasta palkasta oli syntynyt työpaikalla riitaa, oli Lahtisen kanssa tehty uusi työsopimus 24.11.1978. Työsopimukseen oli kuitenkin merkitty sopimus tehdyksi 29.9.1978. Työsopimuksen mukaan Lahtisen tehtäviksi oli määritelty putkiasentajan työt, mutta tästä huolimatta varastotyöstä maksettavaksi palkaksi oli sovittu vain B-taulukon mukainen palkka. Lahtisen työsopimus jo osoitti, että kysymyksessä ei voinut olla pysyvä varastotyö, koska sopimuksessa oli B-taulukon mukaista palkkaa sovittu maksettavaksi vain 1.11.-22.12.1978 väliseltä ajalta. Aaltonen ja Karttunen olivat olleet varastotyössä syksyllä 1978 muutamasta tunnista enintään muutamaan päivään.
VASTAAJAN VASTASELITYS
Putkijohtotyönantajainliitto on vielä lausunut, että varastotöitä ei ollut hinnoiteltu työehtosopimuksessa. Työehtosopimuksen mukaan kaikki varastotyöt tehtiin aikatyönä. Mahdollista oli, että työpaikkakohtaisesti sovittiin varastotöiden urakasta. Tästä oli ollut kysymys työtuomioistuimen tuomiossa n:o 40/1973. Työtuomioistuin oli katsonut, että työehtosopimuksen 13 §:n 1 momentin määräys urakka-ansiotasosta koski kaikkia urakalla tehtyjä töitä. Sen sijaan tuomiossa ei ollut otettu kantaa siihen, mitä aikapalkalla tehtävästä varastotyöstä olisi maksettava. Työtuomioistuimen tuomion johdosta voitiin todeta, että kohtuullisena voitiin pitää sitä, että myös varastourakoissa oli yllettävä urakkatöitä varten sovitulle ansiotasolle. Perusteita ei sen sijaan ollut olemassa sellaiselle käsitykselle, että aikatyönä tehtävän varastotyön palkan pitäisi olla 15-20 % korkeampi, jos työtä teki tilapäisesti putkiasentaja, joka varastotyön osalta oli ammattitaidoiltaan todennäköisesti huonompi kuin vakituinen varastomies.
Työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan jälkimmäisen virkkeen mukaan määräys ei koskenut hinnoiteltujen töiden yhteydessä olevien yksittäisten osien tai kappaleiden hinnoitteluerimielisyyksiä. Siinä mainitut yksittäiset osat ja kappaleet viittasivat urakkahinnoittelukirjan putkiasennustyövaiheisiin. Varastotyövaiheita ei ollut hinnoiteltu. Vaikeasti ymmärrettävää oli, miksi edellä mainittu määräys olisi otettu tähän yhteyteen ja jopa samaan momenttiin hinnoittelemattomien töiden aikapalkkamääräysten kanssa, jos kysymyksessä olisi yleinen aikapalkkamääräys. Työehtosopimuksen sanamuotokin viittasi siten siihen, että määräys koski ainoastaan putkiasennusurakan yhteydessä tehtäviä sellaisia työvaiheita, joille urakkahinnoittelusta ei löytynyt hintaa. Mikäli katsottaisiin, että sopimuskohdan tarkoittamia hinnoittelemattomia töitä voisivat olla myös muut kuin edellä mainitut työt, tulisi tällaisten töiden joka tapauksessa olla urakan yhteydessä tehtäviä töitä. Jos tarkoituksena olisi ollut sopia yleisestä aikapalkkamääräyksestä, jonka mukaan aikapalkka määräytyisi kaikista työehtosopimuksen piiriin kuuluvista töistä, olisi työehtosopimuksen sanamuoto voitu kirjoittaa huomattavasti yksinkertaisempaan muotoon.
Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:ssä ei ennen kanteessa mainittuja tapahtumia eikä sen jälkeenkään ollut maksettu putkiasentajille tilapäisestä varastotyöstä työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan mukaista palkkaa.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n palveluksessa ollut putkiasentaja Pentti Lahtinen on siirtynyt syksyllä 1978 putkiasennustyöstä varastotyöhön. Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tästä on sovittu työnantajan ja Lahtisen välillä. Epäselvyyttä on sen sijaan siitä, onko siirtymisvaiheessa sovittu varastotyössä maksettavasta palkasta. 24.11.1978 on Lahtisen ja työnantajan edustajan välillä tehty kirjallinen työsopimus, joka on päivätty tehdyksi 29.9.1978 ja johon on merkitty remonttipalkaksi 15,50 markkaa tunnissa ja varastotyöstä maksettavaksi palkaksi 12,96 markkaa tunnissa 1.11.1978 - 22.12.1978. Putkiasentajat Raimo Aaltonen ja Kaarlo Karttunen ovat putkiasennustyön vähyyden vuoksi olleet syksyllä 1978 varastotyössä tilapäisesti. Heidän työskentelynsä varastossa on työntekijäliiton ilmoituksen mukaan kestänyt muutamasta tunnista enintään muutamaan päivään. Varastotyöstä on Aaltoselle ja Karttuselle samoin kuin Lahtisellekin maksettu B-taulukon mukainen palkka.
Kanteen mukaan putkiasentajille olisi pitänyt maksaa varastotyöstä työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan mukaista hinnoittelemattoman työn palkkaa. Putkijohtotyönantajainliitto on katsonut, että edellä mainitussa työehtosopimuskohdassa tarkoitettua hinnoittelematonta työtä on vain putkiasennusurakkaan liittyvä työ, jota ei urakkahinnoittelua koskevassa sopimuksessa ole hinnoiteltu. Rakennustyöläisten Liitto taas on ollut sitä mieltä, että hinnoittelematonta työtä on kaikki työehtosopimuksen piiriin kuuluva työ, jolle ei ole määrätty urakkahintaa. Näin ollen myös varastotyö on työehtosopimuksessa tarkoitettua hinnoittelematonta työtä. Tältä osin Rakennustyöläisten Liitto on viitannut työtuomioistuimen tuomioon n:o 40/1973, jossa on ollut kysymys putkijohtoalan työehtosopimuksen 13 §:n 1 momenttiin sisältyvää määräystä vastaavan sopimusmääräyksen tulkinnasta. Tuomiossa on katsottu, että kysymyksessä olevaa hinnoittelemattoman työn urakkahinnoittelua koskevaa määräystä voitiin soveltaa myös varastotyöhön silloin, kun sitä tehtiin urakalla. Työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan sanamuodosta ei työtuomioistuimen mielestä voida tehdä sellaista päätelmää, että putkiasennusurakkaan kuulumaton työ ei voisi olla hinnoittelematonta työtä.
Rakennustyöläisten Liitto on katsonut, että B-taulukon mukaisia palkkoja koskevaa määräystä ei voitu soveltaa putkiasentajiin. Tältä osin liitto on viitannut B-taulukon syntyvaiheisiin. Jotta myös henkilökohtaisella tuntipalkalla työskenteleville työntekijöille olisi vuoden 1972 työehtosopimusratkaisun yhteydessä pystytty varmistamaan 40 pennin suuruinen yleiskorotus, on vuoden 1972 työehtosopimukseen otettu pöytäkirjamerkintä, jonka mukaisesti henkilökohtaisella tuntipalkalla työskentelevien varastotyöntekijöiden, verstasmiesten, työkaluviilareiden, siivoojien ja portinvartijoiden tuntipalkkoja lisineen on korotettava niin, että he saavat vähintään 40 pennin suuruisen palkankorotuksen. Vuoden 1973 työehtosopimukseen on otettu erityiset B-palkkataulukot, joiden mukaisiin palkkoihin edellisessä työehtosopimuksessa sovitut palkankorotukset on sisällytetty. Työehtosopimuksen mukaan B-taulukkoa sovelletaan niihin työntekijöihin, joiden palkkaus muodostuu ainoastaan perustuntipalkasta mahdollisine työkohtaisuus- ja muine lisineen. Epäselväksi on jäänyt, onko työehtosopimusneuvotteluissa erikseen keskusteltu siitä, voidaanko ja millä edellytyksillä B-taulukon mukaisia palkkoja maksaa myös putkiasentajille.
Asianosaisten välillä on 15.12.1978 käydyissä neuvotteluissa ollut esillä muun muassa erimielisyys, jossa on ollut kysymys siitä, minkälaista palkkaa eräässä yrityksessä on tullut maksaa putkiasentajalle työkalujen kunnostamisesta. Työntekijäpuolen ehdotuksesta on tapauksen ratkaisuksi tuolloin sovittu, että tehtäessä "tuottavaa" työtä siitä maksetaan hinnoittelemattoman työn palkka. Koska erimielisyyden kohteena olevaa työtä ei ole pidetty tuottavana työnä, on siitä sovittu tuolloin maksettavaksi B-taulukon mukainen palkka. Neuvottelusta laaditun muistion mukaan mainittu tulkinta on sovittu olemaan voimassa työehtosopimuskauden loppuun eli 28.2.1979 saakka. Kahdessa muussa samalla kertaa esillä olleessa, muita yrityksiä koskeneissa tapauksissa on niin ikään sovittu samanlaisesta ratkaisusta. Niissä on ollut kysymys putkiasentajaoppilaan suorittamista sekalaisista töistä, kuten varaston järjestelystä ja myynnistä ja putkiasentajan suorittamasta hyllyjen teosta, työkalujen kunnostamisesta sekä putkihyllyjen järjestämisestä. Rakennustyöläisten Liiton ilmoituksen mukaan ratkaisuja ei ole tarkoitettu periaatteellisiksi kannanotoiksi, vaan ne ovat koskeneet vain näitä yksittäistapauksia.
Putkijohtotyönantajainliiton ilmoituksen mukaan käytäntö 1970-luvun loppupuolelle asti on ollut sellainen, että tilapäisesti varastotyöhön siirretylle putkiasentajalle on maksettu A-taulukon mukainen odotusajan palkka, jos hän on satunnaisesti tehnyt sekalaisia varastotöitä. Liiton selityksen mukaan 1970-luvun loppupuolelta lähtien on vastaavanlaisissa tilanteissa ryhdytty maksamaan B-taulukon mukaista palkkaa. Tarkempaa selvitystä käytännöstä tältä osin ei ole esitetty. Todistajana kuullun Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n palveluksessa olevan osastopäällikön kertoman mukaan putkiasentajille on varastotyöstä maksettu C-taulukon mukaista palkkaa, mikäli kysymyksessä on ollut putkiasennustyöhön liittyvä työ. Varsinaisesta varastotyöstä sen sijaan on maksettu B-taulukon mukainen palkka.
Työehtosopimuksen 10 §:n 2 kohdan sanamuoto ja määräyksen syntyvaiheista esitetty selvitys viittaavat siihen, että B-taulukkoa ei ole tarkoitettu sovellettavaksi sellaisiin työntekijöihin, jotka määrätään ainoastaan tilapäisesti tekemään sellaista työehtosopimuksen piiriin kuuluvaa työtä, jonka palkkaus on sovittu sitä säännönmukaisesti tekevien osalta peruspalkaksi mahdollisine lisineen. Näyttämättä on myös jäänyt, että 15.12.1978 käydyistä muistioneuvotteluista laaditulla pöytäkirjalla olisi tarkoitettu ottaa yleisesti kantaa B-taulukon soveltamiseen putkiasentajiin, vaan neuvottelutulokset on käsitettävä lähinnä vain silloin esillä olleita yksittäistapauksia koskeviksi ratkaisuiksi. Tähän viittaa työtuomioistuimen mielestä myös se, että muistioneuvotteluista laaditun pöytäkirjan mukaan asia on ollut tarkoitus selvittää lopullisesti seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa. Se on sittemmin kuitenkin jäänyt tekemättä.
Rakennustyöläisten Liitto on jutun käsittelyssä selittänyt, että mikäli putkiasentaja pysyvästi siirretään varastomieheksi, voidaan hänelle maksaa B-taulukon mukaista palkkaa. Kun Lahtisen kanssa edellä selvitetyin tavoin on katsottava sovitun siitä, että hän siirtyy pysyväisluonteisesti varastotyöhön, ei hänellä ole oikeutta saada tässä työssä työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan mukaista palkkaa. Aaltonen ja Karttunen sen sijaan ovat olleet varastotyössä putkiasennustyön tekemisen välillä vain satunnaisesti. Työnantajapuolelta ei ole väitetty, että heidän kohdallaan kysymys olisi ollut sellaisesta tilanteesta, jossa voitaisiin maksaa A-taulukon mukaista odotusajan palkkaa. Näin ollen Aaltoselle ja Karttuselle on varastotyöstä kuulunut maksaa palkka työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan mukaisesti.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa, että Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy on ollut velvollinen maksamaan Raimo Aaltoselle ja Kaarlo Karttuselle kanteessa tarkoitetun varastotyön ajalta palkkaa työehtosopimuksen 10 §:n 4 kohdan mukaisesti.
Kanne enemmälti hylätään.
Jutun laatuun katsoen saa Rakennustyöläisten Liitto itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Mörä, Airaksinen, Sariola, Kuivanen ja Porttila.
Tuomio oli yksimielinen.