2.4.1982

3 §.

Yleisten sopimusten noudattaminen

1. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen välisiä sopimuksia:

Yleissopimus 15.5.1946

---------------------------------------------------

Sopimus yhteistoiminnan kehittämisestä yrityksessä 6.3.1981.

4 §.

Työrauhavelvoite

---------------------------------------------------

2. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä riko työehtosopimuksen määräyksiä.

5 §.

Työsuhteen syntyminen ja lakkaaminen

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Työntekijän velvollisuus on noudattaa työnantajan tai tämän edustajan antamia määräyksiä ja ohjeita, mikäli ne eivät ole ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön, tämän työehtosopimuksen tai työsääntöjen kanssa.

---------------------------------------------------

27 §.

Työturvallisuus sekä ammattitauti- ja tapaturmavaaran torjuminen

1. Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä työsuojelusopimusta turvallisuustyön työalatoimikuntia ja työsuojelun keskustoimikuntaa koskevan sopimuksen allekirjoituspöytäkirjaa sekä sopimusta työpaikkaterveydenhuollon kehittämisestä noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

2. Tämän ohella työnantaja noudattaa työturvallisuudessa sekä tapaturma- ja ammattitautivaaran torjumisessa lain määräyksiä sekä työsuojeluviranomaisten antamia ohjeita.

---------------------------------------------------

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa 15.5.1946 tehdyssä yleissopimuksessa sanotaan muun ohessa:

---------------------------------------------------

5. k o h t a :

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. ------

---------------------------------------------------

Työehtosopimuksen 3 §:ssä mainitun, yhteistoiminnan kehittämistä yrityksissä 6.3.1981 tehdyn sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

3 §

---------------------------------------------------

Todettiin edelleen, että milloin yrityksessä on käytössä varoitusjärjestelmä, tulee ennen varoituksen antamista varata asianomaiselle henkilölle tilaisuus tulla kuulluksi. Henkilöllä on tällöin oikeus käyttää apunaan luottamus- tai yhdysmiestä taikka vastaavaa henkilöstöryhmän edustajaa.

---------------------------------------------------

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Kemira Oy:n Vuorikemian laitoksen työntekijät olivat olleet lakossa 8., 9. ja 10.7. kunakin päivänä osan päivää. Kahteen ensin mainittuun työtaisteluun oli osallistunut 20 työntekijää ja viimeksi mainittuun noin 200 työntekijää. Näiden työnseisausten syyksi työntekijät olivat ilmoittaneet sen, että työnantaja oli antanut kirjallisen varoituksen eräälle toistuvasti työvelvoitteensa laiminlyöneelle työntekijälle. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen 5 §:ään ja työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 5 kohdan määräykseen työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja erottaa sekä määrätä työn johtamisesta. Lakkoihin oli osallistunut Kemian Työntekijäin Liiton jäsenyhdistyken Porin Kemian Työntekijät r.y:n toimikunnan jäseniä sekä tämän ammattiosaston asettamia luottamusmiehiä.

Kemira Oy:n Vuorikemian tehtaan 258 työntekijää olivat olleet lakossa 16. ja 17.7.1981 osan päivää. Näiden lakkojen syyksi työntekijät olivat ilmoittaneet sen, etteivät tehtaan olosuhteet vastanneet työturvallisuusmääräyksiä. Tehtaalla oli sattunut työtapaturma, joka kuitenkin oli selvitetty mm. työsuojeluviranomaisille. Asiassa oli oltu yhteydessä tekniseen tutkimuslaitokseen, joka suorittaa tarpeelliset tarkastustoimenpiteet. Suoritetuissa tutkimuksissa ei ollut voitu osoittaa tapauksen johtuneen työnantajan laiminlyönnistä. Näihin työnseisauksiin olivat osallistuneet ammattiosaston puheenjohtaja, ammattiosaston toimikunnan jäseniä sekä ammattiosaston asettamia luottamusmiehiä. Työnseisaukset olivat kohdistuneet työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta sekä työturvallisuutta koskeviin määräyksiin. Porin Kemian työntekijät r.y. ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työnseisausten estämiseksi.

Näillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut, että Porin Kemian Työntekijät r.y. tuomittaisiin työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Kemian Työntekijäin Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että tiedot työtaistelujen ajankohdista ja niihin osallistuneista työntekijöistä pitivät paikkansa. 8.-10.7.1981 olleen työtaistelun syistä vastaja oli lausunut, että kantajan väite siitä, että työntekijä, jolle varoitus oli annettu, oli toistuvasti laiminlyönyt työvelvoitteensa, oli harhaanjohtava. Kyseinen työntekijä oli ollut poissa työstä 1.7.1981. Mainitun päivän aamuna hän oli ilmoittanut tarvitsevansa kyseisen päivän perhesyistä palkattomaksi vapaapäiväksi. Hänen noudattamansa ilmoitusmenettely oli ollut tehtaalla tavanomainen ja hyväksytty. Asianomainen työnjohtaja oli hyväksynyt työntekijän poissaolon. Ylityönjohtaja oli myöhemmin puuttunut asiaan ja vaatinut työnjohtajaa antamaan työntekijälle varoituksen luvattomasta poissaolosta. Vaikka työntekijän lähin esimies ei ollut pitänyt varoitusta aiheellisena, olivat ylityönjohtaja ja asianomainen alueinsinööri päättäneet antaa työntekijälle varoituksen. Työntekijä oli saanut varoituksesta tiedon 9.7.1981 palattuaan sairaslomansa jälkeen töihin. Asiasta neuvoteltaessa ylityönjohtaja oli ilmoittanut, ettei hän peruuttaisi antamaansa varoitusta ennen kuin työntekijä olisi kirjallisesti selvittänyt kyseisen poissaolon syyt. Vaatimus oli Vuorikemian tehtaalla noudatetusta tavallisesta käytännöstä täysin poikkeava. Ylityönjohtajan ja alueinsinöörin turvautuminen poikkeukselliseen menettelyyn oli vaikuttanut työntekijän painostamiselta. Paitsi että varoitus oli työntekijöiden mielestä perusteeton, oli sen aihe ilmeisesti ehtinyt vanhentua. Mikäli työtaisteluiden katsottiin kohdistuvan työehtosopimuksen johonkin määräykseen tai siihen kokonaisuudessaan, työnantaja oli omalla toiminnallaan ratkaisevasti myötävaikuttanut työtaisteluiden syntymiseen. Osaston esimiehenä tapahtuma-aikana toiminut lomittaja oli toiminut vakituisesti mainitulla osastolla työnjohtajana kolme vuotta, joten ei ollut syytä epäillä hänen tuntemustaan osaston olosuhteista ja työntekijöistä. Työnantaja oli joka tapauksessa toiminut vastoin yhteistoiminnan kehittämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n 4 kappaleen määräystä, koska varoitus oli annettu varaamatta ensin asianomaiselle henkilölle tilaisuutta tulla asiassa kuulluksi. Työntekijän antamissa selvityksissä poissaolon syy ei ollut vaihdellut, niin kuin työnantajapuolelta oli väitetty. Työnantaja ei ollut koskaan aikaisemmin vaatinut kirjallista selvitystä kenenkään työntekijän poissaolon syistä.

16.-17.7.1981 olleet työtaistelut olivat olleet työntekijöiden vastalause esiin tulleelle työnantajan välinpitämättömyydelle tehtaan työntekijöiden työturvallisuudesta. 15.7.1981 tehtaalla oli sattunut tapaturma samasta syystä kuin vuonna 1977. Aiemman tapaturman johdosta suoritetun tarkastuksen perusteella työsuojelupiirin edustaja oli määrännyt tapaturman aiheuttaneiden putkiliitosten rikkoutumisen estämiseksi, että putket tuli liittää toisiinsa luotettavalla tavalla. Tehtaan keskustyösuojelutoimikunta oli kokouksessaan vuonna 1977 esittänyt, että putkiliitokset oli tarkastettava ja mahdolliset rakenneviat korjattava. Näistä päätöksistä huolimatta työnantaja oli laiminlyönyt asetetut työturvallisuusvelvoitteet, mistä oli osoituksena 15.7.1981 sattunut tapaturma ja se, että tehtaan työsuojeluvaltuutettu oli välittömästi onnettomuuden jälkeen havainnut useiden muidenkin samanlaisten putkiliitosten olevan korjaamatta. Työnantajan välinpitämättömyyttä työturvallisuusmääräysten täyttämisestä ja työehtosopimuksen neuvottelumääräyksitä oli osoittanut se, että ammattiosaston pyydettyä 3.6.1981 kiireellisiä neuvotteluja työsuojelukysymyksistä olivat työnantajan neuvotteluedustajat ottaneet yhteyttä pääluottamusmieheen vasta seuranneen heinäkuun alussa.

Alan työehtosopimuksessa ei ollut sovittu siitä, millä edelytyksillä ja millä tavoin voi antaa työntekijälle varoituksen työtehtävien laiminlyönnin tai jonkin muun syyn vuoksi. Työehtosopimuksessa ei myöskään ollut sovittu työturvallisuuden tasosta yksittäisellä työpaikalla. Jälkimmäisten työtaistelujen ei siten voitu katsoa kohdistuneen mihinkään työehtosopimuksen yksittäiseen määräykseen tai työehtosopimukseen kokonaisuudessaan. Viitaten myös työnantajan ratkaisevaan myötävaikutukseen syntyneisiin työtaistelutoimenpiteisiin Kemian Työntekijäin Liitto on pyytänyt, että työtuomioistuin hylkäisi kanteen.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on ilmoittanut myöntävänsä, että varoituksen saaneen työntekijän esimiehenä tapahtuma-aikaan toiminut työnjohtajan lomittaja oli hyväksynyt työntekijän poissaolon. Toimiessaan sijaisena ei tämä työnjohtaja ollut varmastikaan ollut erityisen halukas ottamaan kantaa siihen, annetanko työntekijälle varoitus vai eikö. Hänellä ei ollut ollut tietoa työntekijän aikaisemmasta käytöksestä. Lopullisen päätöksen varoituksesta oli yhtiön pysyväisohjeiden mukaisesti tehnyt asianomaisen työnjohtajan esimies, eikä työntekijä ollut esittänyt hyväksyttävää syytä poissaoloonsa. Varoituksen antaminen oli siis ollut aiheellista. Varoitus oli tosin annettu varaamatta ensin asianomaiselle henkilölle tilaisuutta tulla asiassa kuulluksi, mutta tämän palattua sairaslomalta, jolle hän oli jäänyt varoituksen aiheuttaneen poissaolon jälkeen, hänelle oli varattu välittömästi tilaisuus esittää poissaololle hyväksyttävä syy, jolloin myös varoitus olisi peruutettu. Koska työntekijän antamat selitykset olivat olleet ylimalkaisia, oli häneltä pyydetty kirjallista selvitystä poissaolon syistä. Koska työntekijä ei ollut esittänyt asiallista syytä poissaolonsa perusteeksi, oli varoitus jäänyt voimaan. Yhtiössä oli ollut käytäntönä, että varoituksen antamisessa ei tarpeettomasti viivytellä. Työntekijälle annettu alustava varoitus oli lähetetty hänelle kirjatussa kirjeessä, ja sitä laadittaessa oli paikalla ollut asianomaisen työosaston luottamusmies, jolle oli ilmoitettu, että varoitus peruutettaisiin, mikäli työntekijä esittäisi poissaololleen hyväksyttävän syyn. Kirjallisen selvityksen vaatiminen ei ollut ollut työntekijän painostamista. Tarkoituksena oli ollut selvittää poissaolon syy mahdollisimman luotettavalla tavalla. Yhtiön pysyväismääräysten mukaan työvelvoitteen laiminlyöminen oli peruste varoitukselle, eikä varoituksen aihe ollut voinut vanhentua, koska varoitus oli annettu työntekijälle välittömästi sen jälkeen kun hän oli saapunut työpaikalle.

Vuonna 1977 sattuneen työtapaturman jälkeen yhtiö oli kehittänyt uuden putkiliitäntämenetelmän onnettomuuksien välttämiseksi. Väite siitä, että onnettomuuden jälkeen muutkin samanlaiset putkiliitokset olivat korjaamtta, ei pitänyt paikkaansa. Ammattiosaston 3.6.1981 tekemään kirjalliseen neuvottelupyyntöön työsuojelukysymyksistä työnantajapuoli oli vastannut 10.6.1981 kirjeellä. Neuvotteluvelvollisuuden laiminlyönnistä ei asiassa ollut ollut kysymys. Työsuojelujohtajan ja työsuojeluvaltuutetun vuosilomien vuoksi asiaa koskeva neuvottelu oli voitu pitää vasta myöhemmin. Tehtaan työsuojeluvaltuutettu oli suorittanut 15.9.1981 tarkastuksen työnantajan nimenomaisesta pyynnöstä ja oli tällöin löytänyt puutteita muoviputkien kannakoinneissa sekä muoviputkien liitoksissa. Kyseessä oli erittäin laaja asiavyyhti, eikä kysymys siitä, oliko putkien kannakointi riittävä, ollut sellainen, että siihen voitaisiin vastata joko kielteisesti tai myönteisesti. Kysymys oli riippuvainen kunkin tarkastuksen suorittajan subjektiivisesta arviosta, eikä ollut mahdotonta, että työsuojeluvaltuutettu oli mainittuja puutteita löytänyt. Vuonna 1977 tapahtunut työtapaturma oli sattunut saostusosastolla. Tapaturman jälkeen oli saostimen kuumaliitosputkistossa kannakointi uusittu ja putkien yhdistämisessä käytetty yhtiön kehittämää uutta liitäntämenetelmää. Tehtaan muiden osastojen osalta oli parannusta tapahtunut muun muassa siinä, että putkikorjausryhmään oli liitetty yksi ylimääräinen työntekijä, jonka tehtävänä oli putkien kannakointi. Vuorikemian tehtaalla oli sanotunlaisten tapaturmien ehkäisemiseksi ryhdytty tarvittaviin toimenpiteisiin ja parannuksia oli tehty jatkuvasti. Vuonna 1977 tapahtuneen työtapaturman osalta viranomaistutkimukset oli suoritettu, eikä tapaturma ollut ainakaan toistaiseksi aiheuttanut syytetoimenpiteitä.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Porin Kemian Työntekijät r.y. on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Kemira Oy:n Vuorikemian tehtaan työntekijät ovat työnantajan eräälle työntekijälle antaman varoituksen johdosta olleet lakossa 8., 9. ja 10.7.1981, kunakin päivänä osan päivää. Kahtena ensin mainittuna päivänä työtaisteluun on osallistunut 20 työntekijää ja viimeksi mainittuna noin 200 työntekijää. Varoitus on annettu luvattoman poissaolon vuoksi, mutta työnantajapuoli ei ole kiistänyt työntekijäpuolen ilmoitusta siitä, että eräs työnjohtaja on hyväksynyt poissaolon. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että työntekijäpuolella on ollut syytä katsoa poissaolon hyväksymisen kuuluneen työnjohtajan toimivaltaan. Työntekijälle ei liioin ole yhteistoiminnan kehittämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n edellyttämällä tavalla varattu tilaisuutta tulla kuulluksi ennen varoituksen antamista. Tuomiossaan n:o 153/1980 työtuomioistuin on siinä mainituin perustein katsonut, että annettujen varoitusten johdosta toimeenpantu lakko on siitä riippumatta, onko varoitusten antaminen ollut oikeutettua ja kohtuullista, kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Samoin perustein on varoituksen johdosta toimeenpantu lakko työtuomioistuimen mielestä nytkin kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä vastaaviin työehtosopimusmääräyksiin.

Sen jälkeen kun Vuorikemian tehtaalla oli 15.7.1981 sattunut vastineessa kerrottu työtapaturma, tehtaan noin 250 työntekijää on ollut lakossa 16.7.1981 osan päivää ja 17.7.1981 koko päivän, katsoen työnantajan suhtautuvan välinpitämättömästi työntekijöiden työturvallisuuteen. Selvittämättä on jäänyt, onko tapaturma johtunut työnantajan viaksi luettavasta laiminlyönnistä ja onko työnantajan suhtautuminen työturvallisuuteen tehtaalla muutoinkaan ollut välinpitämätöntä. Tästä riippumatta lakko on kohdistunut työtaistelutoimenpitenä työehtosopimuksen työturvallisuutta koskeviin määräyksiin, joiden mukaan työnantaja noudattaa työturvallisuudessa sekä tapaturmavaaran torjumisessa lain määräyksiä sekä työsuojeluviranomaisten antamia ohjeita.

Lakkoihin on osallistunut 8. ja 9.7.1981 yksi ammattiosaston asettama luottamusmies, 10.7.1981 kaksi luottamusmiestä ja kaksi ammattiosaton toimikunnan jäsentä sekä 16. ja 17.7.1981 ammattiosaston puheenjohtaja, neljä ammattiosaston toimikunnan jäsentä ja seitsemän luottamusmiestä, mistä ammattiosasto vastaa. Ammattiosaston ei ole liioin edes väitetty ryhtyneen toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Porin Kemian Työntekijät r.y:n maksamaan Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta kolmetuhatta (3 000) markkaa sekä korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut tuhannella (1 000) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, P. Hämäläinen, Hurmalainen, M. Virtanen, Kaski, Kuivanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.