12.1.1981

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 30.1.1979 allekirjoitetussa voimalaitos ja sähkönjakelualan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

VI SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

17 §. SAIRAUSAJAN PALKKAA KOSKEVIA MÄÄRÄYKSIÄ

1) Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana täyden palkan 21 päivän ajanjakson työpäiviltä toisen sellaisen sairauspäivän alusta alkaen, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä tai 6 § 3) a 5) kohdassa tarkoitettu vuotovapaa. Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys jatkuu sen pituisen ajan, jonka kuluttua lain säätämässä sairausvakuutuksessa tai milloin kysymyksessä on työtapaturma, tapaturmavakuutuslaissa on alkanut oikeus sairauspäivärahaan, maksaa työnantaja palkan myös odotuspäivältä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3) Työnantaja korvaa ansion menetyksen sairauden toteamiseksi välttämättömän lääkärintarkastuksen ja tarkastukseen liittyvän lääkärin määräämän laboratorio- tai röntgentutkimuksen ajalta, ellei työntekijä ole saanut vastaanottoa työajan ulkopuolella. Korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että lääkärintarkastus sekä mahdollinen laboratorio- tai röntgentutkimus on järjestetty työajan tarpeetonta menetystä välttäen.

Mikäli työntekijä saa lääkärintarkastuksen ajalta sairausajan palkkaa, ei korvausta ansionmenetyksestä tämän pykälän nojalla suoriteta. Korvausta ei suoriteta myöskään sairausajan palkkamääräysten edellyttämänä karenssipäivänä suoritetun lääkärintarkastuksen ajalta.

Tämän määräyksen tulkinnassa noudatetaan keskusliittojen laatimia yhteisiä soveltamisohjeita.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n ja Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n (STK) välillä 18.3.1972 tehdyssä eräitä sosiaali-, koulutus- ja muita kysymyksiä koskevassa sopimuksessa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § LÄÄKÄRINTARKASTUKSET

Joulukuun 8 päivänä 1970 allekirjoitetun sosiaalisia järjestelyjä koskevan sopimuksen 9 §:ssä osapuolet sopivat eräiden lääkärintarkastusten ajalta maksettavista korvauksista. Koska tämän sopimusmääräyksen soveltamisessa on käytännössä esiintynyt epäselvyyttä, ovat sopijapuolet päättäneet muuttaa määräyksen seuraavansisältöiseksi:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Työnantaja korvaa ansionmenetyksen sairauden toteamiseksi välttämättömän lääkärintarkastuksen ja tarkastukseen liittyvän lääkärin määräämän laboratorio- tai röntgentutkimuksen ajalta, ellei työntekijä ole saanut vastaanottoa työajan ulkopuolella.

Korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että lääkärintarkastus sekä mahdollinen laboratorio- tai röntgentutkimus on järjestetty työajan tarpeetonta menetystä välttäen.

3. Mikäli työntekijä saa lääkärintarkastuksen ajalta sairausajan palkkaa, ei korvausta ansionmenetyksestä tämän pykälän nojalla suoriteta. Korvausta ei suoriteta myöskään sairausajan palkkamääräysten edellyttämänä karenssipäivänä suoritetun lääkärintarkastuksen ajalta.

Samalla sopijapuolet ovat hyväksyneet yhteiset tämän sopimuskohdan soveltamisohjeet. (liite 4)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Edellä mainituissa sopimuksissa tarkoitetussa lääkärintarkastuksia koskevassa soveltamisohjeessa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Lääkärintarkastukset sairaustapauksissa

Ansionmenetys korvataan mahdollisen sairauden toteamiseksi ja hoidon määrittelemiseksi tarpeellisten lääkärintarkastusten ja niihin liittyvien lääkärin määräämien laboratorio- ja röntgentutkimusten ajalta. Todetun sairauden (esim. sokeritauti) edellyttämät toistuvat tarkastukset kuuluvat myös määräyksen piiriin. Onko kysymyksessä sairauden toteaminen tai hoidon määritteleminen vaiko terveystarkastus on viime kädessä selvitettävissä sairausvakuutuksen tulkintoja noudattaen. Epäselvissä tapauksissa sairausvakuutuskäytäntö nojaa ratkaisunsa siihen, onko ao. henkilö itse tuntenut sairauteen viittaavia oireita (subjektiiviset oireet) lääkärille mennessään. Lääkärintarkastusta, jossa annetaan määräys apuvälineen esim. silmälasien hankkimiseksi, pidetään hoidon määrittelemiseksi tarpeellisena tutkimuksena, joten tällaisen tarkastuksen ajalta maksetaan korvaus ansion menetyksestä.

Terveydenhoitoon liittyvien toimenpiteiden ajalta ei korvausta suoriteta. Terveydenhoidon piiriin kuuluvien lääkärintarkastusten osalta ei ole olemassa sopimuksen tarkoittamaa sairastumisriskiin liittyvää ansion turvaamistarvetta. Näiden yleensä ao. henkilön omien etujen vuoksi suoritetuista toimenpiteistä mainittakoon esimerkkeinä lääkärintarkastukset, joiden päätarkoituksena on ollut todistuksen saaminen paikanhakua, oppilaitokseen pyrkimistä, ajokorttia, eläkettä, verohuojennusta, invalidihuollon hakemista tms. syytä varten.

Terveydenhoidon piiriin kuuluvat myös terveydenhoitolain nojalla järjestettävät yleistarkastukset (esim. pienoisröntgenkuvaus, syöpätarkastukset). Nämä tarkastukset järjestetään myös säännönmukaisesti niin että tarkastuksissa käyminen on mahdollista muuna kuin työaikana. Kuitenkin poikkeustapauksissa voidaan korvata ansionmenetys työntekijälle lakimääräisen tarkastusvelvollisuuden täyttämiseksi suoritetun erillistarkastuksen ajalta, jos hän on estynyt käymästä yleistarkastuksessa sen toimeenpanoaikana pätevän esteen (esim. sairauden) vuoksi.

Sairauden toteamiseksi suoritettu lääkärintarkastus työajalla

Työntekijän on aina pyrittävä järjestämään 2. kohdassa mainittu lääkärintarkastus työajan ulkopuolella. Työnantajalla on velvollisuus maksaa korvaus ansionmenetyksestä vain, jos työntekijä ei ole voinut saada vastaanottoa muuna kuin työaikana. Lisäksi on edellytettävä, että kysymyksessä on tapaus, jossa on ollut välttämätöntä päästä nopeasti lääkärintarkastukseen.

Muissa kuin välitöntä lääkärinhoitoa vaativissa hätätapauksissa on vaadittava että työntekijä varaa vastaanottoajan työaikana vain, jos se ei ole kohtuullisen ajan kuluessa saatavissa työajan ulkopuolella. Kohtuullisena vähimmäisodotusaikana voitaneen normaalitapauksissa pitää yhtä viikkoa, ellei sairauden laatu muuta edellytä.

Epäselvyyksien välttämiseksi on yleensä edellytettävä, että työntekijä korvauksen saadakseen ilmoittaa etukäteen työnantajalle menostaan tässä tarkoitettuun lääkärintarkastukseen sekä antaa luotettavan selvityksen siitä, että hän ei ole voinut saada vastaanottoa työajan ulkopuolella edellä esitetyn kohtuullisen ajan kuluessa. Ennakkoilmoitus on annettava niin paljon etukäteen, että ohjeluontoista viikon sääntöä on mahdollista valvoa. Ansionmenetyksen korvaamisen edellytyksenä on myös että työntekijä esittää lääkärintarkastuksesta luotettavan selvityksen, esim. lääkärintodistuksen tai lääkärinpalkkiokuitin.

Yleisesti omaksutun oikeusperiaatteen mukaisesti on vielä katsottava, että työnantaja ei ole velvollinen korvaamaan ansionmenetystä, jos työntekijä on aikaansaanut sairauden tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella.

Työajan tarpeettoman menetyksen välttäminen

Säännöksen 2. kohdan toisen kappaleen määräyksellä ei ole haluttu puuttua työntekijän oikeuteen valita vapaasti lääkärinsä. Näillä korvaussäännöksillä ei ole kuitenkaan tarkoitettu aikaansaada sellaista käytäntöä, että työntekijä vartavasten valitsisi toispaikkakuntalaisen ja sellaisen lääkärin palveluksia, joita hänen ei ole mahdollista saada oman säännöllisen työaikansa ulkopuolella. On siis toisin sanoen edellytetty, että työntekijä ensisijaisesti käyttää oman paikkakuntansa lääkärinpalveluja ja näitäkin mikäli mahdollista oman säännöllisen työaikansa ulkopuolella. Samoin on edellytettävä, ettei tarpeettomasti hakeuduta suotaan erikoislääkärin tarkastukseen, jos erikoislääkäripalveluksia on saatavissa vain toiselta paikkakunnalta. Epäselvissä tapauksissa voidaan saada jälleen johtoa sairausvakuutuksessa omaksutuista periaatteista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Voimalaitosten Työnantajaliiton jäsenyrityksen Tyrvään Voimaosakeyhtiön palveluksessa ollut Merja Krapi oli ollut työstä poissa 13.3.1979 silmälääkärissä käynnin vuoksi. Koska Vammalan kaupungissa ei ollut silmälääkäriä, oli Krapi joutunut tilaamaan lääkärin vastaanoton Tampereelta. Krapi oli tuntenut, että hänellä olleet silmälasit olivat hänelle sopimattomat, koska hänellä esiintyi päänsärkyä ja silmien turvotusta. Vastaanottoajan silmälääkäriltä Krapi oli tilannut helmikuussa 1979. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta Krapille korvausta ansionmenetyksestä lääkärissäkäyntipäivältä, koska työnantajaliiton käsityksen mukaan silmälääkärissä käynti oli toteutettavissa henkilön itsensä valitsemana ajankohtana. Työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan pykälän tulkinnassa noudatettavissa keskusjärjestöjen yhteisissä soveltamisohjeissa todettiin, että työntekijä voi varata vastaanottoajan työaikana vain, jos se ei ollut kohtuullisen ajan kuluessa saatavissa työajan ulkopuolella. Kohtuullisena vähimmäisodotusaikana ohjeen mukaan voitiin pitää yhtä viikkoa, ellei sairauden laatu muuta edellyttänyt. Krapilla ei silmien rasittumisoireiden vuoksi ollut mahdollisuutta odottaa vastaanottoajan saamista vuosilomaansa asti. Tähän ei työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohta velvoittanut työntekijää. Työntekijä ei myöskään itse voinut täysin määrätä lääkärin vastaanoton aikaa. Erimielisyydestä oli käyty paikallinen sekä liittotason neuvottelu, mutta ne eivät olleet johtaneet tulokseen.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Merja Krapilla on oikeus työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdan mukaiseen ansionmenetyksen korvaukseen silmälääkärissä käyntipäivältä 13.3.1979, ja velvoittamaan Tyrvään Voimaosakeyhtiön heti suorittamaan Krapille maksamatta jääneen ansionmenetyksen 99 markkaa 28 penniä 6 %:n korkoineen palkanmaksupäivästä eli 23.3.1979 lukien.

Voimalaitosten Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdan mukaan korvausta ei suoritettu myöskään sairausajan palkkamääräysten edellyttämänä karenssipäivänä suoritetun lääkärintarkastuksen ajalta. Merja Krapi oli ollut 13.3.1979 lääkärintarkastuksen vuoksi poissa työstä koko päivän. Krapi oli ollut työssä lääkärintarkastuksen jälkeisenä päivänä 14.3.1979. Työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdan sanamuoto edellytti sitä, ettei pelkästään lääkärissä käynnistä aiheutuneen koko päivän poissaolon ajalta ollut maksettava palkkaa. Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 31/1979 oli käsitelty samansisältöistä sopimusmääräystä ja päädytty edellä esitetylle kannalle.

Kysymyksessä ei myöskään ollut sairauden toteamiseksi välttämätön lääkärintarkastus, vaan ainoastaan säännöllisesti toistuva silmälääkärissä käynti sen seikan toteamiseksi, että Krapille jo aiemmin määrätyt silmälasit vastaisivat hänen näkökyvyssään mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Syynä silmälääkärissä käyntiin oli ollut lääkärin aikanaan antama kehotus käydä aika ajoin tutkituttamassa näkökyky. Kun Krapi oli pyytänyt lupaa poissaoloonsa esimieheltään, ei Krapi ollut maininnut mitään sairauteen viittaavaa. Krapi ei ollut aiemminkaan työnantajan edustajalle maininnut sairaudestaan tai sen oireista, vaan oli antanut selvästi ymmärtää, että kysymyksessä oli rutiinitarkastus näkökyvyn toteamiseksi. Myöskään paikallisissa neuvotteluissa ei Krapi eikä työntekijöitä edustanut luottamusmies ollut maininnut mitään sairauteen viittaavaa. Työnantajan edustajan käsitykseksi oli tuolloinkin jäänyt, että Krapin silmälääkärissä käynnin syynä oli ollut lääkärin kehotuksesta suoritettu rutiinitarkastus. Työnantajan edustajat olivat kuulleet sairaudesta ja sairauden oireista ensimmäisen kerran vasta saatuaan kirjallisen haastehakemuksen. Krapille ei ollut määrätty lääkärissä käynnin yhteydessä minkäänlaista lääkitystä, eikä Krapi ollut työkyvyttömänä tämän asian vuoksi. Erikoislääkärin palkkiokuittia ei voitu pitää näyttönä sairaudesta, vaan se oli tarkoitettu ainoastaan verottajaa varten. Koska kysymyksessä ei ollut sairaus, ei STK:n ja SAK:n välisillä soveltamisohjeilla ollut merkitystä tässä yhteydessä.

Krapi oli käynyt Tampereella silmälääkärikeskuksessa, jossa viiden lääkärin vastaanottoajat olivat kello 14.30 alkaen ja aseman viimeinen vastaanottoaika alkoi kello 18. Kyseisellä silmälääkäriasemalla olisi näin ollen ollut vaihtoehtoja työajan ulkopuolellakin. Krapin käyttämän silmälääkäriaseman lisäksi Tampereella toimi kuusi muuta silmälääkäriä. Matka Vammalasta Tampereelle oli noin 55 kilometriä ja kulkuyhteydet junalla ja linja-autolla olivat hyvät. Linja-auto Vammalasta lähti kello 16.15 ja oli Tampereella kello 17.15. Näin ollen julkisten kulkuyhteyksienkin puolesta olisi ollut mahdollista varata vastaanottoaika työajan ulkopuolelta, mitä Krapin ei kuitenkaan ollut edes väitetty yrittäneen tehdä.

Edellä olevilla perusteilla Voimalaitosten Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vastineen johdosta lausunut, että työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohta oli sanamuodoltaan samanlainen kuin STK:n ja SAK:n kesken 18.3.1972 tehdyssä sopimuksessa. Sopimuskohdan mukaan työnantajan ei ollut korvattava lääkärintarkastuksesta aiheutunutta ansionmenetystä silloin, kun työntekijä sai lääkärintarkastuksen ajalta sairausajan palkkaa. Ansionmenetystä ei myöskään tarvinnut korvata silloin, kun lääkärintarkastus oli tapahtunut sairausajan palkkamääräysten edellyttämänä karenssipäivänä. Käsite karenssipäivä liittyi sairausajanpalkkamääräyksiin. Karenssipäivällä tarkoitettiin sellaista työntekijän sairausajan alussa olevaa päivää, jolta työnantajan ei tarvinnut maksaa työntekijälle sairausajan palkkaa. Päivän tulkitseminen karenssipäiväksi edellytti sitä, että kyseessä oli nimenomaan sairaslomapäivä eli sellainen päivä, jonka ajan työntekijä oli sairauden vuoksi ollut työkyvytön. Pelkästään sopimustekstin sanamuodosta voitiin tehdä se johtopäätös, että lääkärintarkastuksessa käynti tiettynä päivänä ei sinänsä voinut tehdä kyseisestä päivästä karenssipäivää. Päivän katsominen karenssipäiväksi määräytyi ainoastaan sairaslomaa koskevien määräysten perusteella. Mikäli työntekijän työkyvyttömyys lääkärintarkastuspäivänä oli todettu jo aiemmin, oli selvää, että tämä päivä voitiin tulkita karenssipäiväksi eikä ansion menetystä ollut korvattava. Ongelmia syntyi silloin, kun työntekijä nimenomaan kyseessä olevassa lääkärintarkastuksessa todettiin työkyvyttömäksi ja työkyvyttömyys alkoi juuri sinä päivänä, jolloin lääkärintarkastus oli suoritettu. Sanamuoto "karenssipäivänä suoritetun lääkärintarkastuksen" viittasi siihen, että karenssipäiväksi määräytymisen oli täytynyt tapahtua jo aiemmin ja muulla perusteella kuin karenssipäivänä tapahtuneessa lääkärintarkastuksessa todetun työkyvyttömyyden perusteella. Työehtosopimuksessa mainitut tilanteet, joissa ansionmenetystä ei korvattu, olivat täysin toisiinsa rinnastettavia ja niitä koskevia määräyksiä oli tulkittava samanlaisin perustein. Silloin kun työntekijä sai lääkärintarkastuksen ajalta sairausajan palkkaa, oli kyseessä tilanne, että työntekijä oli jo aiemmin todettu työkyvyttömäksi ja määrätty jäämään sairaslomalle ja lääkärintarkastus tapahtui tämän sairasloman aikana. Samoin oli arvosteltava sitä tilannetta, että lääkärintarkastus tapahtui "sairausajan palkkamääräysten edellyttämänä karenssipäivänä". Tämäkin sopimusmääräys tarkoitti vain sitä tilannetta, että työntekijä kävi lääkärintarkastuksessa jo aiemmin määrätyn sairasloman aikana ja juuri tähän sairaslomaan sisältyvänä karenssipäivänä. Sairausajan palkkamääräysten tarkoittama karenssipäivä oli näin ollen aina sairaslomaan kuuluva päivä eli edellytettiin, että työntekijä oli tällöin työkyvytön. Karenssipäiväksi määräytyminen johtui muusta perusteesta kuin siitä, että työntekijä kävi kyseisenä päivänä lääkärintarkastuksessa.

SAK:n ja STK:n lääkärintarkastuksia koskevien soveltamisohjeiden mukaan lääkärintarkastusta, jossa annettiin määräys apuvälineen kuten esimerkiksi silmälasien hankkimiseksi, pidettiin hoidon määrittelemiseksi tarpeellisena tutkimuksena, joten tällaisen tarkastuksen ajalta maksettiin korvaus ansionmenetyksestä. Soveltamisohjeissa ei puhuttu siitä, kävikö työntekijä ensimmäistä kertaa hakemassa määräystä apuvälineen hankkimiseksi vai oliko hänellä jo aiemmin ollut tätä koskeva lääkärissäkäynti. Keskusjärjestöjen ohjeet eivät myöskään vaatineet, että henkilölle määrättiin lääkitystä, vaan subjektiivisten oireiden olemassaolo tai apuvälineiden hankkimismääräys riittivät siihen, että kyseessä oli lääkärintarkastus, jonka ajalta korvaus oli maksettava. Krapin tapauksessa silmälääkäri oli määrännyt Krapille uudet silmälasit, koska vanhat silmälasit olivat olleet täysin sopimattomat.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Tyrvään Voimaosakeyhtiö on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa käsitelleensä vastaajan mainitsemassa tuomiossaan n:o 31/79 sellaista työehtosopimusmääräystä, jonka mukaan työnantaja ei ole velvollinen suorittamaan työntekijälle korvausta ansionmenetyksestä sairausajan palkkaa koskevien määräysten edellyttämänä karenssipäivänä suoritetun lääkärintarkastuksen ajalta. Siinä työehtosopimuksessa, jonka tulkinnasta tuomiossa oli kysymys, ei tosin ollut mainitunlaista määräystä, mutta työtuomioistuin on tuomiossa lausunut, että sellainen sanamuoto näyttäisi edellyttävän, että pelkästä lääkärissäkäynnistä aiheutuneen yhden päivän poissaolon ajalta ei olisi maksettava palkkaa ainakaan jos poissaolo on kestänyt kokonaisen päivän.

Työtuomioistuin on kuullut todistajina keskusjärjestöjen vuonna 1972 antamat soveltamisohjeet laatineita SAK:n ja STK:n neuvotteluedustajia, jotka ovat todenneet, että soveltamisohjeita laadittaessa esillä ei ole ollut, että lääkärintarkastuksesta aiheutunutta yhden päivän poissaoloa olisi pidettävä sairausajan palkkaa koskevissa työehtosopimusmääräyksissä tarkoitettuna karenssipäivänä. Sanotut neuvotteluedustajat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että lääkärintarkastuksista johtuvat poissaolot käsitellään lääkärintarkastuksia koskevien määräysten nojalla ja sairauslomat omien määräystensä mukaan ja että puheena olevalla määräyksellä karenssipäivänä suoritetusta lääkärintarkastuksesta on sovittu näiden kahden eri säännöstön pohjalta määräytyvien poissaolojen korvattavuuden keskinäinen etusijajärjestys. Tämän selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo, ettei pelkästään tällaisesta lääkärissä käynnistä aiheutunutta yhden päivän poissaoloa, jonka aikana työntekijä ei ole ollut työkyvyttömänä, ole pidettävä työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna karenssipäivänä.

Työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdan mukaan on korvattavuuden edellytyksenä, että lääkärintarkastus on ollut välttämätön sairauden toteamiseksi. Krapilla on jo aiemmin todettu silmien hajataitteisuus ja likinäköisyys. Krapin terveydentilasta esitetystä lääkärinlausunnosta ei ilmene, onko Krapilla ollut sairauden oireita. Lääkäri on määrännyt Krapille likinäköisyyden lisääntymisen johdosta uudet silmälasit.

Keskusjärjestöjen soveltamisohjeissa todetaan, että ansionmenetys korvataan mahdollisen sairauden toteamiseksi ja hoidon määrittelemiseksi tarpeellisten lääkärintarkastusten ajalta. Edelleen ohjeissa todetaan, että lääkärintarkastusta, jossa annetaan määräys apuvälineen, esimerkiksi silmälasien hankkimiseksi, pidetään hoidon määrittelemiseksi tarpeellisena tutkimuksena. Keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa ei ole tullut esille se kysymys, suoritetaanko korvaus vain sen lääkärintarkastuksen ajalta, jolloin henkilölle määrätään ensimmäiset silmälasit. Työtuomioistuimessa kuullut keskusjärjestöjen edellä mainitut neuvotteluedustajat ovat olleet sitä mieltä, että korvaus saattaisi tulla suoritettavaksi tällaisessakin tapauksessa. Tähän suuntaan viittaa myös soveltamisohjeiden maininta todetun sairauden edellyttämien toistuvien tarkastusten kuulumisesta sopimusmääräyksen piiriin. Keskusjärjestöt ovat vuonna 1972 hyväksyneet soveltamisohjeet yhdessä itse sopimusmääräystenkin kanssa, ja soveltamisohjeisiin viitataan niin hyvin keskusjärjestöjen hyväksymässä sopimusmääräyksessä kuin sen kanssa samasanaisessa voimalaitosalan työehtosopimuksen 17 §:n 3 kohdassa. Viitaten myös tuomioihinsa n:ot 56/1977 ja 41/1980 työtuomioistuin katsoo, että vaikka hoidon määritteleminen mainitaankin vain soveltamisohjeissa ja itse sopimusmääräyksessä puhutaan vain sairauden toteamisesta, lääkärintarkastus hoidon määrittelemiseksi kuuluu korvattavuuden piiriin silloinkin kun itse sairaus on jo todettu aikaisemmassa lääkärintarkastuksessa. Työtuomioistuin katsoo edelleen, että kysymyksessä oleva tapaus, jossa henkilölle on määrätty uudet silmälasit, on ollut soveltamisohjeissa tarkoitettu hoidon määrittelemiseksi tarpeellinen tutkimus.

Soveltamisohjeissa määrätään edelleen korvaus ansionmenetyksestä maksettavaksi vain, jos työntekijä ei ole voinut saada vastaanottoa muuna kuin työaikana. Lisäksi on soveltamisohjeen mukaan edellytettävä, että on ollut välttämätöntä päästä nopeasti lääkärintarkastukseen. Muissa kuin välitöntä lääkärinhoitoa vaativissa hätätapauksissa on ohjeiden mukaan vaadittava, että työntekijä varaa vastaanottoajan työaikana vain, jos se ei ole kohtuullisen ajan kuluessa saatavissa työajan ulkopuolella. Soveltamisohjeiden mukaan kohtuullisena vähimmäisodotusaikana voitaneen normaalissa tapauksessa pitää viikkoa, ellei sairauden laadusta muuta johdu. Krapin kohdalla ei kysymyksessä ole ollut välitöntä lääkärinhoitoa vaativa hätätapaus ja Krapin kohdalla on myös ylitetty soveltamisohjeessa mainittu yhden viikon pituinen odotusaika, joka työtuomioistuimen mielestä onkin lähinnä yhdistettävissä soveltamisohjeiden mainitsemiin tapauksiin, jotka eivät ole välitöntä lääkärinhoitoa vaativia hätätapauksia, mutta joissa on kuitenkin välttämätöntä päästä nopeasti lääkärintarkastukseen. Krapi on käynyt lääkärin vastaanotolla lääkäriasemalla, jossa viiden silmälääkärin vastaanottoajat ovat kello 14.30 alkaen ja aseman viimeinen vastaanottoaika on kello 18. Krapin työpaikan ja silmälääkärin vastaanoton välisistä kulkuyhteyksistä esitetyn selvityksen mukaan Krapilla ei olisi ollut mahdollisuutta varata vastaanottoaikaa sillä tavoin, ettei hän joka tapauksessa olisi joutunut käyttämään lääkärissä käyntiin ainakin jonkin verran työaikaa. Selvitystä siitä, mihin kellonaikaan Krapin vastaanottoaika on ollut, ei ole esitetty. Jos vastaanottoaika on ollut kello 14.30 jälkeen, ei silmälääkärissä käynti olisi vaatinut Krapia olemaan poissa työstä koko päivän ajan. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin pitää kohtuullisena arvioida Krapin tarvinneen lääkärissä käyntiin puoli työpäivää.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, kanteen enemmälti hyläten, velvoittaa Tyrvään Voimaosakeyhtiön maksamaan Merja Krapille ansionmenetyksen korvauksena puolelta työpäivältä heti kuitin saadessaan 49,64 mk kuuden prosentin korkoineen maaliskuun 23 päivästä 1979 lukien. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Hämäläinen, M. Virtanen, Kaski Leivo ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.