28.4.1981

1. Tarjoilijat

a) Palvelurahapalkalla anniskeluravintolassa työskenteleville tarjoilijoille takaa työnantaja kuukaudessa työehtosopimuksen mukaiselta säännölliseltä työajalta I paikkakuntakalleusluokassa 2 803 mk (16.49 mk/t), II paikkakuntakalleusluokassa 2 706 mk (15.92 mk/t) ja III paikkakuntakalleusluokassa 2 675 mk (15.74 mk/t) sekä 1.10.1980 alkaen I paikkakuntakalleusluokassa 2 981 mk (17.54 mk/t), II paikkakuntakalleusluokassa 2 879 mk (16.94 mk/t) ja III paikkakuntakalleusluokassa 2 845 mk (16.74 mk/t) vastaavan ansion, mikä ns. takuupalkan maksuvelvollisuus todetaan kahden kuukauden pituisin ajanjaksoin laskemalla työntekijän keskimääräinen kuukausiansio kahdelta edelliseltä kuukaudelta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

c) Asiakkailta peritään palvelurahaa 14 % kaikkien tarjoiltujen valmisteiden myyntihinnasta. Palvelurahan tilittää tarjoilija päivittäin työajan päätyttyä liikkeen kassaan ja maksetaan sitä vastaava määrä tarjoilijalle henkilökohtaisen myynnin perusteella. Yhteistilauksessa jaetaan kertyneet palvelurahat tarjoilun suorittaneiden tarjoilijain kesken, elleivät he keskenään toisin sovi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pöytäkirjamerkintä 2:

Tammikuun 1. päivästä 1981 alkaen on edellä c-kohdassa sovitun palvelurahan määrä 15 % lauantaina ja sunnuntaina, arkipyhinä ja niiden aattoina, itsenäisyyspäivänä ja vapunpäivänä sekä niiden aattoina kello 00.00 ja 24.00 välisenä aikana alkavien työvuorojen osalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Työtaistelutoimenpiteet

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen ovat kielletyt.

25 § Neuvottelujärjestys

1. Tämän sopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava työnantajan ja työntekijäin kesken siten kuin luottamusmiessopimuksen soveltamispöytäkirjassa on sovittu, ja on neuvottelut aloitettava viimeistään viikon kuluessa esityspäivästä lukien.

2. Elleivät osapuolet paikallisissa neuvotteluissa pääse sovintoon, on asia saatettava heitä edustavien allekirjoittajajärjestöjen ratkaistavaksi. Allekirjoittajajärjestöt suosittelevat, että erimielisyyskohdista ja osapuolten kannasta perusteluineen laaditaan muistio, joka tehdään ja allekirjoitetaan kahtena kappaleena ja joista annetaan yksi kummallekin osapuolelle. Muistion malli on tämän työehtosopimuksen liitteenä.

Liittojen väliset neuvottelut on aloitettava viimeistään kahden viikon kuluessa esityspäivästä lukien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että työnantajalla oli työehtosopimuksen mukaan oikeus toteuttaa tarjoiluhenkilöstönsä osalta joko työehtosopimuksen 6 §:n mukaista kiinteää palkkaa tai työehtosopimuksen 7 §:n mukaista palvelurahapalkkaa. Kantajaliiton jäsenyritys Kyösti Happonen Ky oli päättänyt toteuttaa kiinteää palkkausta 16.2.1981 Raumalla ostamassaan Ravintola Kalliohovissa. Tarjoiluhenkilöstö oli aiemmin ollut palvelurahapalkalla. Muutos oli toteutettu työsopimuslain 40 §:n mukaisessa ajassa sopien asiasta henkilöstön kanssa. Tästä ja voimassa olevasta työehtosopimuksesta huolimatta vastaajaliiton jäsenyhdistys Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y:n Rauman osasto n:o 29 r.y. oli vuosikokouksessa tekemällään päätöksellä julistanut Ravintola Kalliohovin ostoboikottiin ja hakusaartoon ilmoittamalla asiasta mm. paikkakunnan lehdissä. Syyksi oli julkisuudessa ilmoitettu vaikeudet työnantajan kanssa sekä liikkeen luovutuksen yhteydessä tapahtuneet työsopimusten huononnukset. Ostoboikotti ja hakusaarto olivat kohdistuneet voimassa olevan työehtosopimuksen 2, 6, 7, 24 ja 25 §:n määräyksiin. Vastaajaliittoa oli useaan otteeseen vaadittu ryhtymään toimenpiteisiin laittoman työtaistelun lopettamiseksi, mutta se ei ollut tällaisiin toimenpiteisiin ryhtynyt, vaan boikotti ja hakusaarto jatkuivat edelleenkin. 14.4.1981 oli tosin ilmoitettu, että työtaistelutoimenpiteet oli päätetty purkaa, mutta tätä päätöstä ei ollut julkaistu. Sen vuoksi kantajaliitto on vaatinut sekä vastaajaliiton että ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvoitteen laiminlyömisestä ja korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on kanteeseen vastatessaan työtuomioistuimessa lausunut, että sen Rauman osasto n:o 29 oli julistanut ravintola Kalliohovin ostoboikottiin kuten haasteessa oli mainittu. Rauman osasto ei kuitenkaan ollut syyllistynyt työehtosopimuslain tarkoittamaan työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Ravintola Kalliohovin oli omistanut ainakin helmikuun puoliväliin 1981 asti Hovi-Catering Oy, joka ei ollut kantajaliiton jäsen. Helmikuun puolivälissä ravintola Kalliohoviin oli ilmestynyt yllättäen varkautelainen ravintola-alan yrittäjä Kyösti Happonen Ky, joka oli väittänyt ostaneensa ravintola Kalliohovin. Kyösti Happonen Ky oli ryhtynyt heti neuvotteluihin työntekijöiden kanssa näiden työsopimusten muuttamisesta. Työnantaja oli esittänyt, että Kalliohovin palvelurahapalkkaiset tarjoilijat muuttuisivat kiinteällä kuukausipalkalla työskenteleviksi tarjoilijoiksi. Tämä olisi alentanut tarjoilijoiden ansiotasoa noin 1 000 markalla kuukaudessa. Lisäksi tarjoilijoiden työtehtäviä olisi laajennettu siten, että nämä olisivat olleet velvollisia suorittamaan kaikkia työnantajan osoittamia töitä. Edelleen kaksi työntekijää olisi irtisanottu 14 vuorokauden irtisanomisajalla. Nämä neuvottelut oli käyty koko ajan irtisanomisuhan alaisina. Työntekijöille oli selvästi ilmoitettu, että Kyösti Happonen Ky tulisi päättämään työsuhteet työsopimuslain 40 §:n 2 momentin nojalla, ellei työsopimusten huononnuksiin suostuta.

Kun työntekijät olivat pyytäneet selvitystä liikkeen luovutuksesta eli siitä, minkälaista kauppaa Hovi-Catering Oy:n ja Kyösti Happonen Ky:n välillä oli käyty, ei sellaista selvitystä ollut annettu. Riittävää ja luotettavaa selvitystä siitä, oliko Kyösti Happonen Ky pätevästi ostanut Hovi-Catering Oy:ltä ravintola Kalliohovin, ei ollut pyynnöistä huolimatta esitetty myöhemminkään. Rauman osasto, joka ei ollut voinut hyväksyä työntekijöiden työsopimuksien muuttamista ja irtisanomista, oli julistanut kokouksessaan ravintola Kalliohoviin kohdistuneen ostoboikotin. Koska selvitys omistajanvaihdoksesta ja Kyösti Happonen Ky:n oikeudesta esiintyä luovutuksen saajana oli täysin puuttunut, oli Rauman osasto olettanut täysin perustellusti, että liiketoimintaa harjoitti edelleen Hovi-Catering Oy. Hovi-Catering Oy:n toimitusjohtajakin oli edelleen näyttänyt olevan mukana liiketoiminnassa. Tämän vuoksi Rauman osasto oli katsonut voivansa ryhtyä ostoboikottiin ravintola Kalliohovia vastaan syyllistymättä työrauhavelvollisuuden rikkomiseen, koska Hovi-Catering Oy ei ollut työnantajaliiton jäsenyritys. Ammattiosasto olikin epäillyt, että kysymyksessä oli ollut yhtiön osakkeiden kauppa eikä liikkeen luovutus. Kun liikettä koskeva kauppakirja jota tosin vieläkin saatettiin epäillä valeoikeustoimeksi oli lopulta esitetty 14.4.1981, oli ammattiosasto heti julistanut saarron ja boikotin puretuiksi.

Mikäli työtuomioistuin katsoisi, että Rauman osasto olisi syyllistynyt kanteessa mainittuun työtaisteluun, olisi se kuitenkin jätettävä tuomitsematta hyvityssakkoon, koska vastapuoli Kyösti Happonen Ky ja kantajaliitto olivat asiassa toimineet erittäin salailevasti, etenkin mitä tuli selvityksen antamiseen omistajanvaihdoksesta. Lisäksi olisi otettava huomioon ravintola Kalliohovissa jo aiemmin sattuneet tapahtumat. Hovi-Catering Oy:n toimesta oli nimittäin vuonna 1980 irtisanottu ravintola Kalliohovin pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu, mistä oli juttu vireillä Rauman raastuvanoikeudessa, sekä vuoden 1981 alussa pidetyssä luottamusmiesvaalissa työnantaja oli erittäin törkeästi painostanut työntekijöitä. Olikin varsin ymmärrettävää, että Rauman ammattiosasto oli reagoinut näin voimakkaasti saatuaan tietoonsa ravintola Kalliohovissa helmikuussa 1981 tapahtuneet laittomuudet.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto oli aluksi hyväksynyt Rauman osaston julistaman ostoboikotin. Se oli kuitenkin tehnyt kaiken kohtuudella vaadittavan, jotta asia olisi saatu selvitetyksi ja sen myötä ostoboikotti puretuksi. Työnantajapuolen asenne jutun selvittämiseen oli ollut erittäin penseä.

Sen vuoksi vastaajaliitto on pyytänyt, että kanne aiheettomana hylättäisiin ja kantaja velvoitettaisiin korvaamaan vastaajapuolen oikeudenkäyntikulut.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y:n Rauman osasto n:o 29 on ollut työtuomioistuimessa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y:n Rauman osasto n:o 29 on vuosikokouksessaan tekemällään päätöksellä julistanut Raumalla olevan ravintola Kalliohovin ostoboikottiin ja hakusaartoon. Boikotista on 10.3.1981 ollut Porissa ilmestyvässä Satakunnan Työssä uutinen, jossa on kerrottu boikotin syistä ja ilmoitettu ammattiosaston toivovan, etteivät asiakkaat käyttäisi ravintolan palveluksia. Sekä boikotista että saarrosta ammattiosasto on lisäksi ilmoittanut 12.3.1981 Savon Sanomissa ja Warkauden Lehdessä. Boikotin ja saarron ammattiosasto on pannut toimeen katsoen ravintolaliikkeen luovutuksen yhteydessä tapahtuneiden työsopimusten uusimisen alentavan työntekijöiden ansioita. Boikotti ja saarto ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ravintola Kalliohovin aikaisemmin omistanut osakeyhtiö ei ole ollut Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsen. Ammattiosastolla ei ole näytetty olleen saarto- ja boikottipäätöksen tekemisen aikaan selvyyttä liikkeen luovutuksen luonteesta ja uuden omistajan kuulumisesta työnantajaliittoon. Epäselvyyttä on ollut omiaan lisäämään paikallisen työnantajapuolen toiminta, muun ohessa se, että tehdyissä työsopimuksissa työnantajana ei esiinny liikkeen ostanut kommandiittiyhtiö, vaan tämän vastuunalainen yhtiömies henkilökohtaisesti. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on kuitenkin useaan otteeseen kehottanut Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liittoa huolehtimaan työtaistelun lopettamisesta. Ammattiosasto on vasta 13.4.1981 päättänyt purkaa saarron ja boikotin, päätöksen mukaan sitten kun oli käynyt selville, että ravintola Kalliohovi on työnantajaliiton jäsen. Tätä purkupäätöstä ei ole julkaistu missään lehdessä, eikä mitään selvitystä ole esitetty siitä, miten päätöksestä olisi muuten pyritty tiedottamaan. Työtuomioistuin ei pidä ammattiosaston eikä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton toimenpiteitä työtaistelun lopettamiseksi riittävän nopeina ja tehokkaina.

Sen vuoksi työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y:n Rauman osasto n:o 29:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle 3 000 markkaa ja Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 3 000 markkaa, minkä lisäksi ammattiosasto ja liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Kourilehto, Lappalainen, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Kuivanen, Leivo ja Olin.

Eri mieltä olleen jäsen Olinin lausunto, johon jäsenet Leivo ja Kuivanen yhtyivät:

Koska ostoboikottia on pidettävä työsuhteen "ulkopuolella" tapahtuvana painostustoimenpiteenä, sitä ei voida pitää työehtosopimuslain 8 §:n mukaisena työtaistelutoimenpiteenä. Tämän vuoksi katson, etteivät liitto ja ammattiosasto ole toimineet työrauhavelvoitteen vastaisesti julistaessaan kanteessa mainitun ostoboikotin. Hakusaarron osalta harkitsen oikeaksi tuomita työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y:n Rauman osaston n:o 29 maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle 1 500 markkaa ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 1 500 markkaa, minkä lisäksi ammattiosasto ja liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla.