5.2.1981

Momentti 2

PUTKIASENNUSTA, PUTKIJOHTOJA SEKÄ ASENNUSLAITTEITA KOSKEVAT YLEISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kohta 4

Sairaalarakennukset ja laboratorio-osastot

A. Saniteettiteknillisten laitteiden ja putkistojen asennuksesta sairaaloihin, hoitolaitoksiin sekä lääkärikeskuksiin maksetaan 25 %:n korotus urakkahinnoittelukirjan perushintoihin. Sovellettaessa edellä olevaa korotusta noudatetaan seuraavia määräyksiä:

1. Korotus maksetaan saniteettiteknillisten laitteiden ja putkistojen asennuksesta seuraavissa rakennuksissa: sairaalat parantolat mielisairaalat laitokset kehitysvammaisille sotilassairaalat kulkutautisairaalat sairastuvat sairaalaluontoiset yksityiset sairaanhoitolaitokset sairaskodit pitkäaikaissairaille sairaskodit helppohoitoisille sielullisesti sairaille sairaskodit lievästi sielullisesti sairaille lapsille hoitokodit sielullisesti kehitysvammaisille hoitokodit CP-sairaille hoitolaitokset kaatumatautisille synnytyslaitokset lääkärikeskukset hammaslääkärikeskukset kunnalliset hampaidenhoitolaitokset työterveyslaitokset

2. Korotusta ei makseta: a) Seuraavissa rakennuksissa mikäli ne ovat yllämainituista rakennuksista erillään: kuntouttamislaitokset lepokodit keskushuoltolaitokset hoitolaitokset alkoholisteille koulukodit erikoiskoulut sielullisesti häiriintyneille hammaslääkärikorkeakoulut ja keskuspoliklinikat vanhainkodit eläkeläisten asuntolat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Huomautus 1: Alkoholistien hoitolaitoksella tarkoitetaan laitosta tyypiltään Tervalampi tai vastaava.

Huomautus 2: Korotus maksetaan myös sairaaloiden erikoisklinikoissa (myös erillään olevissa rakennuksissa) kuten ortopedinen klinikka, sukupuolitautiklinikka ja alkoholistiklinikka.

Huomautus 3: Lääkärikeskuksissa, hammaslääkärikeskuksissa ja kunnallisissa hampaidenhoitoklinikoissa maksetaan korotus A-kohdan mukaan ainoastaan niissä tiloissa, jotka ovat em. laitoksen käytössä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samaa urakkahinnoittelua on ollut noudatettava myös asianosaisliittojen välillä 9.2.1979 allekirjoitetun putkijohtoja putkieristysalan työehtosopimuksen osana.

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyritys Oy Huber Ab oli teettänyt työkunnalla Helsingin kaupungissa Kytösuontie 9:ssä sijaitsevalla Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen työmaalla työehtosopimuksen urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja saniteettiteknillisten laitteiden ja putkistojen asennustöitä helmikuusta 1978 lähtien joulukuun 1979 alkupäiviin saakka. Urakkahinnoittelussa tarkoitettuja töitä olivat olleet muun muassa 164:n hammaslääkärituolin erikoisjohtojen asentaminen sekä tehoimuputkiston, paineilmaputkiston, höyryputkiston, pehmennetyn kylmävesijärjestelmän ja sairaalakaasuputkiston asentaminen. Lisäksi työkunnan tehtäviin olivat kuuluneet kylmä- ja lämminvesijohtojen sekä viemäreiden asennustyöt. Edellä mainitut työt olivat tyypillisiä hammaslääkärikeskusten ja kunnallisten hampaidenhoitolaitosten erikoisasennustöitä, joissa työn vaativuuden vuoksi asentajilta vaadittiin erityistä ammattitaitoa ja tarkkuutta. Asennustyöt olivat olleet hammaslääketieteen laitoksen työkohteessa samoja kuin hammaslääkärikeskuksissa ja kunnallisissa hampaidenhoitolaitoksissa. Hammaslääketieteen laitos oli kuitenkin huomattavan suuri yksikkö, joka oli varustettu alan uudenaikaisimmalla teknisellä laitteistolla.

Putkijohtoalan työehtosopimuksen urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohtaan vedoten työntekijät olivat vaatineet hinnoittelussa tarkoitettua 25 %:n korotusta urakkahinnoittelukirjan perushintoihin, mutta työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt korotusta maksamasta. Urakkahinnoittelun nyt kysymyksessä olevassa kohdassa mainituissa luetteloissa ei ollut mainittu hammaslääketieteen laitosta. Verrattaessa luettelossa mainittuja niitä rakennuksia, joiden osalta korotus tuli maksaa, niihin rakennuksiin, joiden osalta korotusta ei maksettu, voitiin todeta ensiksi mainittujen laitosten olevan teknillisiltä laitteistoiltaan putkiasennustyön kannalta monimutkaisempia ja vaativampia kuin jälkimmäisten rakennusten. Hammaslääketieteen laitos oli toiminnoiltaan täysin verrattavissa hammaslääkärikeskuksiin ja kunnallisiin hampaidenhoitolaitoksiin. Hammaslääketieteen laitoksella suoritettiin kaikkia hampaiden hoitoon liittyviä toimenpiteitä kuten esimerkiksi leikkauksia. Tämän lisäksi laitoksessa annettiin opetusta alalla toimiville. Työtehtävät, niiden vaativuus ja laajuus sekä laitoksen käyttötarkoitus huomioon ottaen olivat asennustyöt olleet sellaisia, joista urakkahinnoittelun tarkoittama korotus tuli suorittaa. Oy Huber Ab:n kieltäydyttyä korotusta maksamasta oli asiasta käyty liittojen välillä neuvottelut 17.5.1979. Neuvotteluissa työnantajapuoli oli todennut, että laitos oli urakkahinnoittelussa tarkoitettu hammaslääkärikorkeakoulu, jonka osalta korotusta ei tullut suorittaa.

Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Huber Ab on velvollinen maksamaan putkialan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetun 25 %:n korotuksen urakkahinnoittelukirjan perushintoihin Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen saniteettiteknillisten laitteiden ja putkistojen asennustöistä. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Oy Huber Ab:n tuomitsemista työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Putkijohtotyönantajainliitto ja Oy Huber Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että kanteessa mainittu urakkahinnoittelun kohta oli suora käännös ruotsalaisesta urakkahinnoittelusta, joka oli liittynyt Ruotsissa 1.4.1966-31.3.1969 voimassa olleeseen putkijohtoalan työehtosopimukseen. Kysymyksessä oleva sopimusmääräys oli sovittu Suomessa otettavaksi urakkahinnoitteluun vuoden 1971 työehtosopimusneuvotteluissa. Tarkempia soveltamisneuvotteluja kunkin urakkahinnoittelussa mainitun nimikkeen tarkemmasta sisällöstä ei työehtosopimusosapuolten välillä ollut käyty. Rakennustyöläisten Liitto ei ollut koskaan aikaisemmin edes väittänyt, että vuoden 1971 urakkahinnoitteluneuvotteluissa olisi sovittu siitä, että mikäli rakennus nimikkeeltään kuului ryhmään, josta korotusta ei maksettu, se kuitenkin siirrettäisiin korotusta edellyttävään ryhmään, mikäli tällaisen rakennuksen asennustyöt voitaisiin rinnastaa asennustöihin sellaisissa rakennuksissa, joissa nimikkeensä puolesta tuli maksaa 25 %:n korotus. Liittojen välisissä neuvotteluissa työnantajapuoli oli perustellut kielteistä kantaansa viitaten urakkahinnoittelun kysymyksessä olevan kohdan sanamuotoon. Työnantajapuolen mukaan kysymyksessä olevaa urakkahinnoittelun kohtaa tuli tulkita kirjaimellisesti, koska hinnoittelukohdan sopimushistoria ei antanut aihetta muuhun.

Hammaslääketieteen laitos oli urakkahinnoittelussa mainittu hammaslääkärikorkeakoulu, koska hammaslääketieteen laitoksessa koulutettiin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa hammaslääkäreiksi koulutettavat opiskelijat. Urakkahinnoittelun mukaan hammaslääkärikorkeakoulu oli rakennus, josta korotusta ei tullut maksaa. Rakennustyöläisten Liitto oli vaatinut 25 %:n korotuksen eli niin sanotun sairaalalisän maksamista sillä perusteella, että hammaslääketieteen laitoksen asennustyöt olivat tyypillisiä hammaslääkärikeskusten ja kunnallisten hampaidenhoitolaitosten erikoisasennustöitä. Kantansa tueksi työntekijäpuoli oli viitannut siihen, ettei urakkahinnoittelussa ollut mainittu hammaslääketieteen laitosta. Urakkahinnoittelun nimikeluetteloiden erottelu oli sekä Ruotsissa että Suomessa hyväksytty täysin tietoisesti ja harkiten. Urakkahinnoittelun kysymyksessä olevasta kohdasta neuvoteltaessa osapuolten oli täytynyt tietää että asennustyöt hammaslääkärikeskuksissa ja kunnallisissa hampaidenhoitolaitoksissa sekä hammaslääkärikorkeakouluissa muistuttivat toisiaan niissä osin, joissa kysymys oli samanlaisia tarkoituksia palvelevista asennustöistä. Tästä huolimatta hinnoittelussa oli tehty mainittu ero. Jakamisen ideana oli ollut se, että sairaalalisä maksettiin koko korotuksen kohteena olevan rakennuksen saniteettiteknillisistä asennuksista. Hammaslääkärikeskus ja kunnallinen hampaidenhoitolaitos olivat nimikkeensä mukaan tyypillisiä hoitotarkoituksia palvelevia yksiköitä. Sitä vastoin hammaslääkärikorkeakoulussa oli käytännön harjoittelua varten olemassa olevien tilojen lisäksi tiloja puhtaasti teoriaopetusta varten sekä muita opetuslaitokselle tyypillisiä tiloja, joiden osalta lisän maksamiselle ei kantajan väittämillä rinnastuksilla ollut löydettävissä perusteita. Mikäli kanne hyväksyttäisiin, myös näissä muissa tiloissa oleville saniteettiasennuksille, muun muassa normaaleille sosiaalitiloille, olisi maksettava 25 %:n korotus.

Koska urakkahinnoittelussa ei ollut erityistä nimikettä hammaslääketieteen laitos, voitiin tästä tehdä sellainen johtopäätös, että kanne oli perusteeton, sillä korotus oli maksettava vain urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 A kohdassa nimenomaan luetelluista rakennuksista. Mikäli haluttiin tehdä joitakin rinnastuksia, rinnastukset oli haettava mahdollisimman läheltä. Lähin hammaslääketieteen laitokseen rinnastettava rakennus oli hammaslääkärikorkeakoulu eikä hammaslääkärikeskus tai kunnallinen hampaidenhoitolaitos.

Edellä olevilla perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto ja Oy Huber Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Rakennustyöläisten Liitto on jutun käsittelyn aikana täsmentänyt kannettaan siten, että se koskee vain Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen A-osassa suoritettuja asennustöitä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Työtuomioistuin on, todeten että kanne on jutun käsittelyn aikana täsmennetty koskemaan Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen A-osassa tehtyjä töitä, tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että kiistanalainen urakkahinnoittelun kohta on otettu putkialan urakkahinnoitteluun vuoden 1971 työehtosopimusneuvotteluissa käännöksenä vastaavasta ruotsalaisesta urakkahinnoittelusta. Käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa ei ole selvitetty tulleen erikseen esille sitä, mitä tarkoitetaan urakkahinnoittelussa mainituilla hammaslääkärikorkeakoululla, hammaslääkärikeskuksella ja kunnallisella hampaidenhoitolaitoksella.

Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksessa hammaslääketieteen opiskelijat saavat opetuksen varsinaisissa hammaslääketieteellisissä aineissa lääketieteellisen tiedekunnan tiloissa saamansa noin kaksi vuotta kestävän perusopetuksen jälkeen. Hammaslääketieteellisissä aineissa annettava opetus on suurelta osalta opettajien johdolla suoritettua hoitotyötä, mutta siihen kuuluu myös luento- ynnä muuta sellaista opetusta, jota varten laitoksessa on luentosaleja ynnä muita tarvittavia tiloja. Hammaslääketieteen laitoksella annetaan myös leikkaushoitoa ja suoritetaan jossakin määrin muuta hoitotyötä, jota eivät opiskelijat tee. Laitoksessa annettavaa hoitoa varten sinne on asennettu vastaavanlaisia saniteettilaitteita ja putkistoja kuin hammaslääkärikeskuksiin ja kunnallisiin hampaidenhoitolaitoksiin. Hammaslääkärikorkeakouluja esikuvana olleen Ruotsin urakkahinnoittelun mielessä ei Suomessa ole. Ruotsissa hammaslääketieteen opiskelijat näet tulevat hammaslääkärikorkeakouluun heti korkeakouluopintojensa alusta pitäen ja saavat hammaslääkärikorkeakoulussa siis myös sen perusopetuksen, mikä Suomessa annetaan hammaslääketieteen laitoksen ulkopuolella muissa lääketieteellisen tiedekunnan laitoksissa.

Näistä syistä on sellaisten tilojen suhteellinen osuus, joissa suoritettavat asennustyöt ovat olleet sairaalalisää koskevien hinnoittelumääräysten aiheena, Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksessa ilmeisesti suurempi kuin ruotsalaisessa hammaslääkärikorkeakoulussa, mutta pienempi kuin normaalissa hammaslääkärikeskuksessa tai kunnallisessa hampaidenhoitolaitoksessa. Työtuomioistuimen mielestä on siten hyviä perusteita pitää laitosta sairaalalisän maksamisen kannalta niin hyvin hammaslääkärikeskukseen kuin hammaslääkärikorkeakouluunkin verrattavana. Tässä yhteydessä työtuomioistuin on kiinnittänyt huomiota sairaalalisää koskevien hinnoittelumääräysten huomautukseen 3, johon asianosaiset eivät ole viitanneet, mutta jonka mukaan sairaalalisää maksetaan lääkärikeskuksissa, hammaslääkärikeskuksissa ja kunnallisissa hampaidenhoitoklinikoissa ainoastaan niissä tiloissa, jotka ovat tällaisen laitoksen käytössä. Ottaen huomioon hammaslääketieteen laitoksen eri tilojen varsin erilaisen käytön työtuomioistuin katsoo laitokseen voitavan soveltaa mainittua sopimusmääräystä, jolloin hammaslääkärikeskuksena olisi pidettävä niitä tiloja, jotka palvelevat hammaspotilaiden hoitoa, potilaita hoitaen annettava opetus siihen luettuna. Sairaalalisään oikeuttavia tiloja olisivat siis leikkausosastot niihin liittyvine sairaalamaisine tiloineen samoin kuin hampaidenhoito-osastot aputiloineen, mutta eivät luentosali-, toimisto- ynnä muut sellaiset tilat eivätkä myöskään yleiset sosiaalitilat (erotettuina hoito-osastoihin kuuluvista sosiaalitiloista). Kun urakkahinnoittelun sairaalalisämääräysten soveltaminen Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitokseen on varsin tulkinnanvaraista, työtuomioistuin katsoo, ettei Oy Huber Ab ole omaa, edellä omaksutusta poikkeavaa tulkintaansa noudattaessaan tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä Putkijohtotyönantajainliitto tässä yhteydessä myöskään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, kanteen enemmälti hyläten, vahvistaa, että Oy Huber Ab on putkialan urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla velvollinen maksamaan 25 %:n korotuksen putkialan urakkahinnoittelukirjan perushintoihin Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen A-osan edellä mainittujen hoitoosastojen saniteettiteknillisten laitteiden ja putkistojen asennustöistä. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Hurmalainen, Sariola, M. Virtanen, Kaski, Leivo ja Olin.

Eri mieltä olevan jäsen M. Virtasen lausunto, johon jäsenet Sariola ja Hurmalainen yhtyivät:

Yhtyen tuomion perusteluihin muutoin katson tosin saattavan olla hyviä perusteita pitää hammaslääketieteen laitosta sairaalalisän maksamisen kannalta niin hyvin hammaslääkärikeskukseen kuin hammaslääkärikorkeakouluunkin verrattavana, mutta näyttämättä kuitenkin jääneen, että vuoden 1971 työehtosopimusneuvotteluissa olisi neuvotteluosapuolten tarkoituksena ollut sopimuksen sanamuodosta poiketen hyväksyä se, että työehtosopimuksen urakkahinnoittelun 1 §:n 2 momentin 4 A kohdan mukaista lisää tulisi suorittaa myös töistä hammaslääketieteen laitoksessa, jossa yliopiston osana annetaan ylintä tieteellistä ammattiopetusta korkeakouluopetuksena ja jota siis kielellisestikin on pidettävä urakkahinnoittelun tarkoittamana hammaslääkärikorkeakouluna. Tässä yhteydessä olen niin kuin enemmistökin kiinnittänyt huomiota sairaalalisää koskevien hinnoittelumääräysten huomautukseen 3, johon asianosaiset eivät ole viitanneet, mutta jonka mukaan sairaalalisää maksetaan lääkärikeskuksissa, hammaslääkärikeskuksissa ja kunnallisissa hampaidenhoitoklinikoissa ainoastaan niissä tiloissa, jotka ovat tällaisen laitoksen käytössä. Totean kuitenkin, että vastaavaa nimenomaista määräystä ei ole hammaslääkärikorkeakouluista.

Näin ollen katson sopimuksen sanamuodosta ainakin nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa johduttavan lähinnä vastaajapuolen kannan mukaiseen tulokseen, ja harkitsen edellä olevilla perusteilla oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun nähden saavat vastaajat kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.