19.11.1981

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan sekä toiselta puolen muun ohella Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n välillä 26.2.1979 solmitussa kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

17 § PALKKAUS

1. Työntekijöille (toimihenkilöille) maksetaan tämän sopimuksen liitteenä olevasta palkkahinnoittelusta (liite n:o 1) ilmenevä, asianomaisen työntekijän tehtäviä vastaavan nimikkeen mukainen alkupalkka. Työntekijäin sijoittamisessa tehtäviään vastaavaan nimikkeeseen otetaan huomioon, mitä hinnoitteluun liittyvässä tehtävä- ja koulutuskuvauksessa on mainittu. Jos asianomaisen työntekijän tehtäviä ja koulutusta vastaavaa nimikettä ei hinnoittelussa ole mainittu, niin työntekijälle maksetaan hänen ammattiaan ja työtään lähinnä vastaavan nimikkeen mukainen alkupalkka.

---------------------------------------------------

9. Tämän työehtosopimuksen alaisen osapäivätyötä suorittavan tai muutoin keskimäärin alle 40 viikkotyötuntia tekevän työaikalain alaisen kuukausipalkkaisen työntekijän palkka on sellaisessa suhteessa täyttä säännöllistä työaikaa edellyttävästä hinnoittelun mukaisesta kuukausipalkasta kuin tämän työehtosopimuksen liitteestä ilmenee (liite n:o 2) Samassa suhteessa määräytyy myös sellaisen työntekijän palkka, jonka suoritettavana olevassa työssä noudatettavasta säännöllisestä työajasta on muussa laissa säädetty tai työehtosopimuksella määrätty.

Muissa tapauksissa sekä myös, milloin osapäivätyö on järjestetty työntekijän pyynnöstä terveydellisistä syistä tai yksityisten opintojen taikka muutoin yksityisasiain vuoksi on osapäivätyössä olevan työntekijän palkka samassa suhteessa alempi kuin hänen työaikansa on asianomaista täyttä säännöllistä työaikaa lyhyempi.

---------------------------------------------------

Liite n:o 2/ Kuntien ja kuntain

_____________

liittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskeva työehtosopimus 1979

OSAPÄIVÄTYÖTÄ SUORITTAVIEN KUNNALLISTEN TYÖNTEKIJÄIN (TYÖEHTOSOPIMUS 17 §) SUHTEELLISET PALKKANORMIT

Asianomaiseen työhön liittyvän säännöllisen Palkka prosentteina työajan pituus täydestä palkasta

100 % 100 %

90 % 90 %

80 % 80 %

70 % 70 %

60 % 60 %

50 % 55 %

45 % 50 %

40 % 45 %

35 % 40 %

30 % 35 %

25 % 31 %

20 % 27 %

15 % 23 %

10 % 19 %

5 % 10 %

Mikäli työajan pituutta osoittava prosenttiluku jää taulukon prosenttilukujen väliin, sovelletaan suhteellisia palkkanormeja siten kuin Kunnallisen Sopimusvaltuuskunnan toimiston yleiskirjeissä n:o 61a/73 ja 68/74 on sanottu. Mikäli työaika on alle 5 %, on palkkaprosentti vastaava prosentti täydestä palkasta.

---------------------------------------------------

Sanotun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

6 § Sovittiin, että osapäivätyötä suorittavan tai muun sellaisen työntekijän, jonka työaika on keskimäärin työehtsopimuksen mukaista säännöllistä työaikaa lyhyempi, alkupalkka määräytyy suhteessa täyden työajan palkkaan työehtosopimuksen 17 §:n 9. kohdan ja työehtosopimuksen liitteen n:o 2 mukaisesti kuukausipalkkahinnoittelun ao. nimikkeen mukaisesta täydestä palkasta ja sopimuskauden aikana voimassa olevasta Y-palkkataulukosta laskettuna. Osa-aikaisen työntekijän palkka on kuitenkin vähintään viikkotyöajan mukainen suhteellinen osuus kuukausipalkkahinnoittelun mukaisesta täydestä alkupalkasta.

Muiden kuin edellisessä kappaleessa mainittujen osa-aikaisessa työssä olevien työntekijäin palkkaa tarkistetaan 1.2.1979 lukien siten, että uusi palkka on viikkotyöajan mukainen suhteellinen osuus kuukausipalkkahinnoittelun mukaisesta alkupalkasta laskettuna sopimuskauden aikana voimassa olevan Y-palkkataulukon mukaisesti.

---------------------------------------------------

10 § Sovittiin, että työehtosopimuksen alaisten työntekijäin, jotka olivat kunnan tai kuntainliiton palveluksessa 31.1.1979, tätä työehtosopimusta paremmat palvelussuhteen ehdot ja niiden perusteella muodostunut palkkataso säilytetään sellaisena kuin ne olivat mainittuna aikana työsopimuksen tai ao. viranomaisen tekemän lainvoiman saavuttaneen tai myöhemmin saavuttavan päätöksen nojalla.

---------------------------------------------------

Samojen osallisten kesken sanotun työehtosopimuksen tarkistamisesta 18.5.1979 tehdyssä pöytäkirjassa on muun ohessa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

2 § Sovittiin, että kunnallisten virka- ja työehtosopimusten tarkistamisesta 1.10.1979 lukien helmikuun 26. päivänä 1979 tehdyn sopimuksen perusteella tarkistetaan sanottuna päivänä allekirjoitetun kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevan työehtosopimuksen (1.2.1979-29.2.1980) mukaisia palvelussuhteen ehtoja siten kuin jäljempänä on mainittu.

3 § Sovittiin, että niiden kuukausipalkkaisten työntekijäin, joiden palkkauksessa noudatetaan työehtosopimuksen 17 §:n määräyksiä, alkupalkkaa tarkistetaan 1.10.1979 lukien työehtosopimuksen liitteiden n:o 1 ja 8 mukaisesti, kuitenkin niin, että palkkausta voidaan tarkistaa enintään yhdellä palkkaluokalla, jollei 2 momentin määräyksistä muuta johdu (tämän pöytäkirjan liitteet 1 ja 2).

Milloin työntekijän alkupalkka 30.9.1979 on edellä mainittujen palkkahinnoittelujen asianomaisen nimikkeen mukaisen kiinteän palkkaluokan tai asteikon mukaisen alimman palkkaluokan alapuolella, työntekijän alkupalkka tarkistetaan 1.10.1979 lukien mainittuun kiinteään palkkaluokkaan tai asteikon alarajaan, kuitenkin enintään kahdella palkkaluokalla.

---------------------------------------------------

6 § Todettiin, että työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaa 26.2.1979 noudatetaan muilta osin sellaisenaan.

---------------------------------------------------

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on työtuomioistuimessa lausunut, että asian- osaisten kesken oli syntynyt erimielisyyttä noudatetun työajan vaikutuksesta työehtosopimuksen palkkahinnoitteluliitteen soveltamiseen. Erimielisyydestä, joka koski Tampereen kaupungin kirjaston muovittajia ja vaatevartijoita sekä teknisen alan laborantteja, oli neuvoteltu paikallisesti 15.2.1980. Muovittajat ja vaatevartijat kuuluivat palkkaluokkaan Y 9. 1.10.1979 alkaen hinnoitteluun ei sisältynyt pienempää palkkaluokkaa kuin Y 10. Tämän vuoksi olisi KTV:n mielestä sanottujen työntekijöitten palkkaus korjattava hinnoittelua vastaavaksi. Henkilöjaosto oli 28.1.1980 hyväksynyt näitten toimien rinnastuspalkkaluokiksi Y 11 - Y 12. Näitten työntekijöitten työaika 1.10.1979 oli 36 tuntia 15 minuuttia viikossa. Työehtosopimuksessa ei ollut määräyksiä siitä, miten työajan pituus vaikutti palkkahinnoittelun noudattamiseen. Työehtosopimuksen mukaista työaikaa lyhyemmästä työajasta oli muodostunut näille työntekijöille parempi palvelussuhteen ehto. Tämän mukaisesti työntekijäpuolen neuvottelijat olivat esittäneet muovittajien ja vaatevartijoitten Y 9 palkkaluokan korjaamista Y 11 - Y 12 palkkaluokkaan ja teknisen alan laborantin nykyisen Y 15 palkkaluokan korjaamista Y 16 - Y 17 palkkaluokkaan.

Tampereen kaupungin edustajat eivät olleet suostuneet tuohon vaatimukseen. Kaupungin edustajat olivat katsoneet, että jos palkkausta käsiteltäisiin 1.10.1979 ottaen rinnastuspalkaksi järjestelyapulaisten palkat, olisi tämä merkinnyt työehtosopimuksen 17 §:n 9 kohdan ja sen allekirjoituspöytäkirjan 6 §:n perusteella osa-aikapalkan suorittamista järjestelyapulaisten Y 11 - Y 12 palkkaluokasta, mikä olisi ollut pienempi kuin Y 9 palkkaluokan mukainen palkka. Osa-aikapalkan suorittaminen olisi tullut kysymykseen, koska sanottujen työntekijöitten työaika oli 36 tuntia 15 minuuttia viikossa ja järjestelyapulaisten työaika 40 tuntia viikossa. Myöskään laboranttien palkkauksen muuttamiseen kaupunki ei ollut suostunut, koska myös laboranttien työaika 1.10.1979 oli 36 tuntia 15 minuuttia viikossa.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja KTV eivät olleet myöskään 23.6.1980 käydyssä keskusneuvottelussa päässeet asiasta yksimielisyyteen. Keskusneuvottelussa kunnallisen sopimusvaltuuskunnan edustajat olivat ilmoittaneet työehtosopimuksen mukaisen palkkahinnoitteluliitteen soveltamisen edellyttävän, että työntekijä teki myös työehtosopimuksen mukaista täyttä työaikaa. Muussa tapauksessa työntekijän palkkaus määräytyi työehtosopimuksen 17 §:n 9 kohdan ja liite n:o 2:n mukaisesti eli osa-aikaisia työntekijöitä koskevien määräysten perusteella. KTV:n edustajat olivat ilmoittaneet neuvottelussa kantanaan että muovittajien ja vaatevartijoitten työaika oli asianomaisen viranomaisen päätöksen perusteella muodostunut toimistotyöajan mukaiseksi. Työehtosopimuksella ei ollut sovittu eikä edes tarkoitettu sovittavan, että palkkahinnoitteluliitteen noudattamisen ehtona olisi työehtosopimuksen mukaisen työajan noudattaminen. Näin työsopimussuhteisille vaatevartijoille, muovittajille ja teknisen alan laboranteille oli työehtosopimuksen edellyttämää työaikaa lyhyemmästä työajasta muodostunut parempi palvelussuhteen ehto. Sitä oli katsottava sellaisena asiakokonaisuutena, että vain työaikaa koskevat työehtosopimuksin sovittavat muutokset voivat sitä muuttaa tai sen poistaa. Näin ollen työajalla ei kysymyksessä olevissa tapauksissa voinut olla vaikutusta työehtosopimuksen palkkahinnoittelun soveltamiseen. Muovittajat sitä paitsi tekivät kirjastossa esiintyviä sellaisia tehtäviä, jotka tavanomaisesti kuuluivat toimistotyöajan piiriin.

Sanotuilla perusteilla Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Tampereen kaupungin työsopimussuhteisille vaatevartijoille ja muovittajille sekä teknisen alan laboranteille on työehtosopimuksen mukaista työaikaa lyhyemmästä työajasta muodostunut parempi palvelussuhteen ehto, joka ei voi estää työehtosopimuksen palkkahinnoittelun soveltamista.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto on toisessa kanteessaan lausunut, että asianosaisten kesken oli 3.1.1980 käyty paikallisneuvottelu Helsingin kaupunginkirjaston palveluksessa olevien työsopimussuhteisten kirjastoapulaisten osalta palkkahinnoitteluliitteen ja noudatetun työajan vaikutuksesta toisiinsa. Työnantajan edustajat olivat paikallisneuvottelussa todenneet, että kirjastossa noudatettava työaikajärjestelmä perustui kaupunginhallituksen vuonna 1968 tekemään päätökseen. Tämän päätöksen perusteella kaupunginkirjaston kirjastoapulaisten työaika oli 66 tuntia kahdessa viikossa. Työnantaja oli todennut kysymyksen puheena olevaan työaikajärjestelmään tehtävistä muutoksista nousseen esille sen vuoksi, että lyhyempää työaikaa noudattaviin toimihenkilöihin ei voitu soveltaa sopimukseen liittyviä palkkahinnoitteluja sellaisenaan vaan alennettuina. Kaupungin edustajat olivat esittäneet, että keskusneuvottelutasolla tulisi tehdä kaupunginkirjaston henkilökuntaa koskevat tarvittavat työehtosopimukset sopimusten mukaiseen työaikajärjestelmään siirtymisestä. Järjestöjen edustajat olivat vaatineet, että kirjastoapulaisten palkkaus tulisi tarkistaa vähintään palkkahinnoittelun alarajaan 1.10.1979 lukien siitä huolimatta, että heidän työaikansa määräytyi sanotun kaupunginhallituksen päätöksen perusteella. Vaatimuksensa järjestöjen edustajat olivat perustaneet allekirjoituspöytäkirjan 10 §:n 1 momenttiin, jonka nojalla edellä mainitun henkilökunnan osalta asianomaisen viranomaisen päätöksellä vahvistettu lyhyempi työaika oli sellainen parempi palvelussuhteen ehto, joka säilyi sellaisena kun se oli 31.1.1979. Kaupungin edustajat olivat katsoneet toimihenkilösopimuksen palkkahinnoittelun rakentuvan ns. täyden työajan perusteelle. Jos työaika ei määräytynyt työehtosopimuksen asianomaisten työaikamääräysten mukaisesti, hinnoittelun soveltamiselle sellaisenaan ei ollut edellytyksiä.

Asiasta ei myöskään 29.7.1980 käydyssä keskusneuvottelussa ollut saavutettu yksimielisyyttä. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan edustajat olivat ilmoittaneet kantanaan, että työehtosopimuksen mukaisen palkkahinnoitteluliitteen soveltamisen edellytyksenä oli, että työntekijä teki työehtosopimuksen mukaista täyttä työaikaa. Jos toimihenkilön työaika oli tätä lyhyempi, työntekijän palkkaus määräytyi osa-aikaisia työntekijöitä koskevien määräysten perusteella. Lisäksi kunnallisen sopimusvaltuuskunnan edustajat olivat todenneet, ettei Helsingin kaupungin osalta ollut näytetty eikä edes väitetty sovitun tai päätetyn siitä, että jonkun työntekijän kohdalla olisi sovittu voimassa olevan palkkauksen tarkistamisesta paremmilla ehdoilla kuin työehtosopimus edellytti, eikä näin ollen kysymyksessä olevilla työntekijöillä ollut oikeutta vedota tällaiseen työehtosopimusta parempaan ehtoon.

KTV:n mielestä kirjastoapulaisten työaika oli Helsingin kaupungissa asianomaisen viranomaisen päätöksellä määrätty toimistotyöaikaa lyhyemmäksi. Näin kirjastoapulaisille oli muodostunut työehtosopimuksen määräyksiä lyhyemmästä työajasta sellainen parempi palvelusuhteen ehto, jota tarkoitettiin sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 §:n 1 momentissa. Tämä työaikaa koskeva parempi palvelussuhteen ehto ei voinut vaikuttaa palkkahinnoittelun soveltamiseen.

Sanotuilla perusteilla Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Helsingin kaupungin palveluksessa oleville työsopimussuhteisille kirjastoapulaisille on työehtosopimuksen mukaista työaikaa lyhyemmästä työajasta muodostunut parempi palvelussuhteen ehto, joka ei voi estää työehtosopimuksen palkkahinnoittelun soveltamista.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on kanteisiin vastatessaan lausunut, että jo solmittaessa vuonna 1971 ensimmäinen kunnallinen yleinen virkaehtosopimus oli ollut selvää, että sikäli kuin oli kysymys kuntien tai kuntainliittojen palveluksessa olevista kuukausipalkkaisista henkilöistä, virkaehtosopimus oli tavallaan pääsopimus ja kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevat työehtosopimukset seurailijasopimuksia, koska pääosa kuukausipalkkaisesta henkilöstöstä oli virkasuhteessa. Kun kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa olevat kuukausipalkkaiset työntekijät oli vuonna 1974 kuntamuodosta riippumatta saatettu saman työehtosopimuksen soveltamispiiriin, oli työehtosopimuksen seurailijaluonne vain korostunut. Käytännössä tämä oli tarkoittanut sitä, että virkaehtosopimuspuolella neuvotellut ratkaisut oli pääasiassa vain työsuhteen erityisluonteen mahdollisesti aiheuttamat tekstitarkistukset huomioon ottaen siirretty suoraan kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen vastaaviksi määräyksiksi. Menettelystä oli usein seurannut, että työehtosopimuksen määräykset olivat jääneet puutteellisiksi tai olleet epäjohdonmukaisesti sijoitettuja verrattuina virkaehtosopimuksen vastaaviin määräyksiin. Sopijapuolet olivat kuitenkin tähän asti tunteneet ja tunnustaneet kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen luonteen seurailijasopimuksena.

Virkaehtosopimuksen palkkahinnoitteluliitteeseen oli vuodesta 1973 lukien, jolloin sanottu liite ensimmäisen kerran otettiin virkaehtosopimukseen, sisältynyt määräys siitä, että palkkahinnoitteluliitteen mukaisen palkkauksen tarkistamisen edellytyksenä oli muun muassa, että viranhaltijan säännöllinen työaika ei ollut virkaehtosopimuksen määräysten mukaan asianomaisessa virassa noudatettavaa työaikaa lyhyempi. Tällaista määräystä ei ollut vuonna 1973 sisältynyt kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevaan palkkahinnoitteluliitteeseen. Täysin samanlaista määräystä siihen ei sisältynyt edelleenkään, sillä siinä ei ollut virkaehtosopimuksen palkkahinnoitteluliitteen ns. yleisiä määräyksiä vastaavaa osaa. Käytännössä kuitenkin useita virkaehtosopimuksen hinnoitteluliitteen yleisten määräysten sääntöjä oli noudatettu myös työehtosopimuksen palkkahinnoitteluliitteen soveltamisessa. Sanotun virkaehtosopimusmääräyksen korvasi kuitenkin työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräys, joka koski säännöllistä työaikaa lyhyempää työaikaa tekevän työntekijän palkkausta. Näin ollen työntekijän säännöllisen työajan pituudella oli, toisin kuin KTV esitti, työehtosopimuksen mukaan merkitystä työntekijän palkkauksen määräytymiselle. Työehtosopimuksen mukaista säännöllistä työaikaa lyhyempää työaikaa tekevälle työntekijälle otettiin alkupalkan määräytymisen perusteeksi palkkahinnoitteluliitteen mukainen palkkaluokka. Kuitenkin työntekijä oli oikeutettu vain työehtosopimuksessa tarkemmin määriteltyyn osuuteen sanotun palkkaluokan mukaisesta palkkauksesta. Palkkahinnoitteluliitteen soveltamisen osalta ei työsuhteisia ollut tarkoitettu saattaa parempaan asemaan kuin missä vastaavissa tehtävissä toimivat viranhaltijat olivat.

Kuten keskusneuvottelupöytäkirjoista selvisi, ei kunnallinen sopimusvaltuuskunta ollut missään vaiheessa kiistänyt sitä, etteikö Tampereen kaupungin palveluksessa olevilla kirjaston vaatevartijoilla ja muovittajilla sekä teknisen alan laboranteilla samoin kuin Helsingin kaupungin palveluksessa olevilla työsuhteisilla kirjastoapulaisilla olisi työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 §:n määräys huomioon ottaen oikeus työehtosopimuksen edellyttämää työaikaa lyhyempään työaikaan ja heille sovittuun palkkaluokkaan. Mitä sen sijaan tuli palvelussuhteen ehtojen tarkistamiseen 31.1.1979 vallinneesta tasosta yleiskorotuksen lisäksi ylöspäin eli edelleen paremmiksi 1.10.1979 alkaen, niin tässä suhteessa kysymyksessä olevat työntekijät olivat samojen työehtosopimuksen yleisten määräysten alaisia kuin muutkin työntekijät. Tämä ilmeni myös työehtosopimuksen tarkistamisesta 1.10.1979 lukien tehdystä pöytäkirjasta. Näin ollen Tampereen kaupungin vaatevartijoitten ja muovittajien sekä teknisen alan laboranttien työehtosopimuksen edellyttämää työaikaa lyhyempi työaika oli parempi palvelussuhteen ehto, joka säilyi ennallaan. Samoin oli laita edellisen sopimuskauden päättyessä voimassa olleen palkkaluokan. Tarkistettaessa palkkoja 1.10.1979 he olivat samassa asemassa kuin muutkin kuukausipalkkaiset työntekijät. Heidänkin palkkauksensa pohjaksi tuli ottaa uusi 1.10.1979 voimassa ollut palkkaluokka, mutta työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 6 §:n määräyksen huomioon ottaen heille kuuluva palkkaus oli vain edellä sanotussa 6 §:ssä tarkoitettu osuus tästä palkkaluokasta, sikäli kuin heidän palkkauksensa täten laskettuna muodostuisi korkeammaksi kuin 31.1.1979 voimassa ollut palkka. Sama koski Helsingin kaupungin palveluksessa olevien kirjastoapulaisten palkkausta ja työaikaa.

Sanotuilla perusteilla kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut kanteitten hylkäämistä.

Tampereen kaupunginhallitus ja Helsingin kaupunginhallitus ovat olleet niitä koskevien kanteitten osalta kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutut ja katsoo niissä käyneen selville, että Tampereen kaupungin kirjaston työsuhteiset muovittajat ja vaatevartijat samoin kuin teknisen alan laborantit ovat jatkuvasti noudattaneet toimistotyössä noudatettavaa työaikaa. Työtuomioistuimen pääkäsittelyistunnossa on kirjaston taloustoimiston toimistonhoitaja kertonut kaupunginhallituksen päättäneen, että kirjastolautakunta oikeutetaan muuttamaan 1.4.1977 lukien kahden tuntipalkkaisen osatyöaikaa tekevän vaatevartijan työsuhde täysityöaikaiseksi. Samana päivänä on osa-aikaisen muovittajan työsuhde muutettu täysityöaikaiseksi. Helsingin kaupunginkirjaston työsopimussuhteisten kirjastoapulaisten työaika on kaupunginhallituksen vuonna 1968 tekemän päätöksen perusteella 66 tuntia kahden viikon jaksossa.

Tampereen kaupungin kirjaston muovittajien ja vaatevartijoiden sekä edellä mainittujen laboranttien vakiintunut työaika alittaa 3 tunnilla 45 minuutilla työaikalain alaiselle kuukausipalkkaiselle työntekijälle työehtosopimuksen mukaan kuuluvan 40 viikkotyötunnin tuntimäärän. Helsingin kaupunginkirjaston kirjastoapulaisten työaika taas alittaa 2 tunnilla 30 minuutilla työehtosopimuksen mukaisen 35 tunnin 30 minuutin pituisen toimistotyöajan. Sen mukaan kuin asiassa on selvinnyt, ovat asianosaiset puolin ja toisin lähteneet siitä, että työehtosopimuksen työaikamääräysten mukainen viikkotyöaika on kanteessa tarkoitetuille Tampereen kaupungin työntekijöille 40 tuntia ja Helsingin kaupunginkirjaston kirjastoapulaisille 35 tuntia 30 minuuttia.

Kysymys osa-aikatyötä suorittavia ja muita sellaisia työntekijöitä, joiden työaika on työehtosopimuksen mukaista säännöllistä työaikaa lyhyempi, koskevien työehtosopimusmääräysten soveltamisesta kanteissa tarkoitettuihin työntekijöihin on tullut ensi kertaa esille, kun on ollut sovellettava 1.10.1979 lukien voimaan tullutta uutta palkkahinnoittelua.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on mainittua palkkahinnoittelua laadittaessa esittänyt neuvotteluissa, että kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen otettaisiin virkaehtosopimuksen palkkahinnoitteluliitteeseen sisältyvää vastaava määräys siitä, että jos työntekijän säännöllinen työaika on työehtosopimuksen edellyttämää työaikaa lyhyempi, työntekijän palkkaus on 1-2 palkkaluokkaa alempi kuin palkkahinnoitteluliite edellyttää. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ei ole hyväksynyt tällaisen määräyksen ottamista työehtosopimukseen. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n neuvotteluedustaja on kertonut Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n jääneen siihen käsitykseen, että myös kunnallinen sopimusvaltuuskunnan edustajat olivat ymmärtäneet, että tuollainen sopimus jäi tekemättä. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan kuulustuttama kunnallisen sopimusvaltuuskunnan neuvotteluedustaja on kertonut, että kerrottujen neuvottelutapahtumien jälkeen kunnallisen sopimusvaltuuskunnan edustajat olivat keskenään päätelleet, ettei määräyksen saaminen työehtosopimukseen ollut kunnallisen sopimusvaltuuskunnan kannalta tarpeen, koska ilman tuollaista määräystä oli säännöllistä työaikaa lyhyempää työaikaa tekevien työntekijöiden palkkaus työehtosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan määräysten mukaan määrättävä tehtävän työajan suhteessa työehtosopimuksen mukaiseen täyteen työaikaan.

Työehtosopimuksen 17 §:n 9 kohta sisältää määräykset siitä, miten osapäivätyötä suorittavan tai muuten pykälästä tarkemmin selviävillä perusteilla säännönmukaista lyhyempää työaikaa tekevän työntekijän palkka määräytyy. Edelleen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 6 §:ssä on sovittu osapäivätyötä tai muuten työehtosopimuksen mukaista säännöllistä työaikaa lyhyempää työaikaa tekevän työntekijän palkan alentamisesta. Asianosaiset eivät ole voineet selvittää, mitä on tarkoitettu kirjoitettaessa määräykset sellaiseen muotoon kuin ne on kirjoitettu. Kun sanottujen määräysten piiriin on kuitenkin sisällytetty sanamuodon mukaan kaikki sellaiset työntekijät, jotka tekevät työehtosopimuksen mukaista säännöllistä työaikaa lyhyempää työaikaa, ei sopimuksen sanamuodon mukaan ole estettä soveltaa sanottuja määräyksiä myös kanteessa tarkoitettuihin työntekijöihin.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 §:ssä on sovittu, että kunnan tai kuntainliiton palveluksessa 31.1.1979 olleiden työntekijöiden työehtosopimusta paremmat palvelussuhteen ehdot ja niiden perusteella muodostunut palkkataso säilytetään sellaisena kuin ne olivat mainittuna aikana työsopimuksen tai ao. viranomaisen tekemän lainvoiman saavuttaneen tai myöhemmin saavuttavan päätöksen nojalla. Samaa määräystä on työehtosopimuksen tarkistamisesta 1.10.1979 lukien 18.5.1979 tehdyn pöytäkirjan 6 §:n mukaan ollut sovellettava myös nyt kysymyksessä olevissa, sanotun pöytäkirjan mukaisissa palkantarkistuksissa. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on myöntänyt, että näiden määräysten nojalla kanteissa tarkoitetut työntekijät saavat säilyttää sekä aikaisemman työaikansa että aikaisemman palkkauksensa ei vain markkamääräisenä, vaan aikaisemman palkkaluokkansa mukaisena kulloisenkin palkkataulukon mukaan työehtosopimuksen mukaisine yleiskorotuksineen. Tämän enempää ei määräykseen työtuomioistuimen käsityksen mukaan voida lukea, eikä se sinänsä siis oikeuta palkkahinnoitteluliitteen mukaisiin palkkaluokkatarkistuksiin, vaan nämä jäävät riippumaan muista työehtosopimusmääräyksistä, muiden ohessa täyttä työaikaa lyhyempää työaikaa koskevista työehtosopimuksen 17 §:n 9 kohdasta ja allekirjoituspöytäkirjan 6 §:stä, jota sitäkin on 18.5.1979 tehdyn pöytäkirjan 6 §:n mukaan sovellettava myös nyt kysymyksessä olevissa palkantarkistuksissa.

Kun kanteissa tarkoitetuilla työntekijöillä näin ollen ei ole työehtosopimuksen perusteella oikeutta kanteissa vaadittuun palkkaukseen, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteet.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Äimälä, M. Virtanen, Kuivanen, Suominen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.