15.10.1981

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 30.4.1981 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

I YLEISTÄ

---------------------------------------------------

4 § Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rau- huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat ha alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

---------------------------------------------------

II TYÖPALKAT

---------------------------------------------------

7 § Palkkaperusteet

IV TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

---------------------------------------------------

14 § Ylityö, sunnuntaityö ja viikkolevon aikana tehty työ

Yli- Mom.1. Ylityötä tehdään työaikaan nähden laissa

______

työ säädetyin rajoituksin ja maksetaan siitä työpalkka ja ylityökorvaus siten kuin tässä pykälässä on määrätty. ----------

---------------------------------------------------

V ERINÄISET KORVAUKSET

16 § Työskentely tehdasalueen ulkopuolella

---------------------------------------------------

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

---------------------------------------------------

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen Neu- Mom.1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä

______

vot- ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltatelu- mista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, vel- on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla volli- työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on suus aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä vältPai- täen. Asianjohdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen nos- eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen tus- painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritkielto semiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli Alis- haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on tami- asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet nen allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielilii- syyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta toille yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

---------------------------------------------------

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Jylhävaaran tehtaan noin 350 työntekijää olivat painostaakseen työnantajaa suostumaan muun muassa 80 penniä tunnilta suuruisen tasokorotuksen myöntämiseen kaikille tehtaan työntekijöille ryhtyneet työtaistelutoimenpiteenä kollektiiviseen ylityöstä kieltäytymiseen 30.4.1981 lähtien koko nykyisen työehtosopimuksen voimassaoloajan ja kieltäytyminen oli jatkunut jutun pääkäsittelyyn saakka. Ylitöiden osuus, joka vuonna 1980 oli ollut noin 3,3 prosenttia työtunneista, oli huhti-elokuussa 1981 ollut vain 0,0019 prosenttia niistä. Lisäksi olivat kyseisen kokonpano-osaston noin 70 työntekijää ja levyosaston noin 80 työntekijää niin ikään työtaistelutoimenpiteenä työnantajaa painostaakseen kieltäytyneet heille osoitetuista ulkomaan työkomennuksista 18.5.1981 lähtien ja myös tämä painostustoimenpide oli jatkunut samoin jutun pääkäsittelyyn asti. Ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies enempää kuin ammattiosaston muut edustajat työpaikalla eivät olleet ryhtyneet kehotuksista huolimatta mihinkään toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelujen syntymisen ehkäisemiseksi tai lopettamiseksi. Sen sijaan he olivat vaatimuksia esittämällä ja toiminnallaan yleensä selvästi asettuneet tukemaan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Ammattiosasto ei ollut muutoinkaan ryhtynyt toimenpiteisiin, joilla se olisi pyrkinyt työrauhan palauttamiseen ja säilyttämiseen työpaikalla. Työnantajaliitto oli useaan otteeseen sekä puhelimitse että kirjallisesti ollut yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaatinut liittoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi tehtaalla. Liitto ei ollut ollut ryhtynyt työrauhan turvaamiseen tähtääviin toimenpiteisiin.

Ammattiosasto oli laiminlyönyt sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet salliessaan sitä työpaikalla edustavien luottamusmiesten esittää ja tukea voimassaolevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia ja jättäessään huolehtimatta siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä. Samoin vastaajaliitto oli laiminlyönyt velvollisuutensa asiassa. Edellä olevilla perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Valkeakosken Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

Kanteeseen vastatessaan Metallityöväen Liitto on lausunut, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Jylhävaaran tehtaan työntekijät eivät olleet kollektiivisesti kieltäytyneet ylityöstä kanteessa tarkoitettuna aikana eikä tehtaan kokoonpano-osaston noin 70 työntekijää ja levyosaston noin 80 työntekijää olleet työnantajaa painostaakseen kieltäytyneet heille osoitetusta ulkomaan työkomennuksesta kanteessa mainittuna aikana. Ylityökiellosta ei ollut edes keskusteltu ammattiosaston toimikunnassa taikka työntekijöiden kokouksissa, puhumattakaan siitä, että asiasta olisi tehty jonkinlaisia päätöksiä. Ylitöitä oli myös kaiken aikaa jonkin verran tehty. Työnantajaliiton esittämät luvut ylitöiden määristä ja niiden osuudesta kaikista työtunneista lienevät pitäneet sinänsä paikkansa. Oli mahdollista, että yksittäisten työntekijöiden kesken oli ollut puhetta kielteisestä suhtautumisesta yli- ja ulkomaantöihin, mistä keskusteluista jotkut työntekijät olivat saattaneet saada sen virheellisen käsityksen, että ammattiosasto olisi jollakin tavoin kieltäytymisten takana. Näin ei kuitenkaan ollut ollut asian laita. Mahdollisesti jotkut työntekijät olivat suhtautuneet kielteisesti työnantajan ylityöpyyntöihin 90 työntekijälle elokuun lopulla 1981 työnantajan antaman lomautusvaroituksen vuoksi. Kysymys ei koskaan ollut ollut kollektiivisesta toiminnasta. Minkäänlaista kollektiivista kieltäytymistä ulkomaan komennuksiin ei ollut ollut. Työehtosopimus ei ollut sisältänyt määräystä, joka olisi velvoittanut työntekijöitä ulkomailla tapahtuvaan työhön. Työnantaja oli 14.9.1981 lähettänyt kaksi työntekijää työkomennukselle Englantiin. Mahdollista ulkomaantyöstä kieltäytymistä ei ollut käsitelty eikä siitä ollut tehty päätöstä ammattiosastossa tai työntekijöitten kokouksessa. Pääluottamusmies oli useaan kertaan korostanut työnantajalle, ettei ammattiosasto tässä asiassa ollut eikä voinut olla sen paremmin kieltäjä kuin käskijäkään, koska jokainen työntekijä toimi oman harkintansa mukaan. Työntekijäpuolen tekemien selvitysten mukaan Jylhävaaran tehtaan työntekijöiden tuntipalkoissa oli todettavissa noin 80 pennin jälkeenjääneisyys verrattuna Etelä-Hämeen talousalueen metalliteollisuuden työntekijöiden palkkatasoon. Työntekijäpuoli oli yrittänyt saada työnantajan kanssa aikaan neuvotteluja siitä, millä keinoin jälkeenjääneisyyttä olisi voitu korjata, mutta mitään suoraa vaatimusta 80 pennin tasokorotuksesta ei ollut esitetty. Työnantaja ei ollut kuitenkaan halunnut neuvotella mistään muusta kuin tuottavuuden lisäämisestä, ei sen sijaan siitä, millä tavoin tuottavuuden parantuminen olisi voinut koitua myös työntekijäpuolen hyväksi. Pääluottamusmies oli jatkuvasti yrittänyt saada neuvotteluja käyntiin, mutta työnantajan asennoitumisen vuoksi asiassa ei oltu päästy eteenpäin. Metallityöväen Liiton toimitsijat Talvitie, Nurmi ja Kiuru olivat työnantajaliiton vaatimuksesta olleet puhelinyhteydessä Jylhävaaran tehtaan pääluottamusmieheen, mutta koska heidän saamansa selvityksen mukaan tehtaalla ei ollut ollut käynnissä työehtosopimuksen vastaisia toimenpiteitä, niin asia ei ollut ollut antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin liiton taholta. Edellä mainituilla perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Valkeakosken Metallityöväen Ammattiosasto r.y. on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että neuvoteltaessa Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Jylhävaaran tehtaalla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 30.4.1981 allekirjoitetun työehtosopimuksen soveltamisesta, tehtaan työntekijöiden puolesta on ilmoitettu heidän jääneen valtakunnan ja talousalueen palkkatasosta jälkeen siten, että ero oli tuntipalkoissa noin 80 penniä ja vaadittu toimenpiteitä palkkatason nostamiseksi ilmoitettua erotusta vastaavasti. Mainitusta päivästä alkaen aina jutun pääkäsittelypäivään saakka tehtaan työntekijät ovat kieltäytyneet tekemästä ylitöitä niin, ettei niitä ole tuona aikana tehty juuri ollenkaan. Ylitöiden osuus on huhti-elokuussa 1981 ollut 0,08 prosenttia bruttokapasiteetista sen oltua vuonna 1980 runsaat neljä prosenttia ja tammi-maaliskuussa 1981 runsaat seitsemän prosenttia. Niinikään tehtaan kokoonpano-osaston ja levyosaston työntekijät ovat 18.5.1981 ja jutun pääkäsittelypäivän välisenä aikana useissa tapauksissa kieltäytyneet lähtemästä ulkomaan komennuksille. Osa kieltäytymistapauksia on saattanut olla sellaisia, että asianomaisella työntekijällä on ollut kieltäytymiseensä henkilökohtainen syy. Ainakin yhdessä tapauksessa on ulkomaan komennuksesta kieltäytymistä perusteltu sillä, ettei ulkomaille ole pakko lähteä. Selvittämättä on jäänyt olisiko työntekijä työehtosopimuksen määräykset huomioon ottaen voitu tuossa tapauksessa määrätä ulkomaan komennukselle ilman omaa suostumustaan vaiko ei. Jutussa esitetty selvitys osoittaa kuitenkin, että työntekijät ovat toistuvasti kieltäytyneet ylitöistä ja ainakin joissakin tapauksissa myös ulkomaan komennuksista ensisijaisena yhteisenä tarkoituksenaan painostaa työnantajaa suostumaan esitettyyn palkkaustason nostamiseen. Kieltäytymiset ovat siten edellä tarkoitettuina aikoina eli ylitöiden osalta ajalle 30.4.-5.10.1981 ja ulkomaan komennusten kohdalta ajalle 18.5.-5.10.1981 muodostaneet puheena olevan työehtosopimuksen palkkausta, työaikaa ja matkatyötä koskeviin määräyksiin kohdistuneet työtaistelutoimenpiteen.

Työnantajan toimesta on ammattiosaston työpaikalle asettamalle pääluottamusmiehelle sekä suullisesti että kirjeellisesti ilmoitettu työnantajan pitävän mainittuja kieltäymisiä työrauhavelvollisuuden rikkomisena ja kehotettu häntä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosaston puolesta ei kuitenkaan ole ryhdytty asiassa mihinkään toimenpiteisiin. Pääluottamusmies on esittänyt työnantajan edustajalta saamansa kirjeen joillekin toisille työntekijöille ja heiltä saamansa kehotuksen mukaisesti jättänyt asian sillensä. Kieltäytymistapausten yhteydessä pääluottamusmies on ilmoittanut, etteivät hän eivätkä myöskään ammattiyhdistysliike, ammattiosasto tai työhuonekunta asettaneet esteitä työn tekemiselle eivätkä ole käskijöitä tai kieltäjiä asiassa. Pääluottamusmies ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Tämä merkitsee, kun ammattiosasto vastaa pääluottamusmiehen menettelystä, sitä, ettei ammattiosasto ole täyttänyt sille kuulunutta valvontavelvollisuutta.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta on sekä puhelimitse että kirjeellisesti oltu yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaadittu sitä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Kesän 1981 aikana Metallityöväen Liitosta on oltu kolme kertaa puhelinyhteydessä Jylhävaaran tehtaan pääluottamusmieheen. Saatuaan pääluottamusmiehen ilmoituksen, ettei työpaikalla ollut työtaistelutoimenpiteitä menossa ja ettei niistä ollut tehty päätöksiä työntekijäliitto on enempiin toimenpiteisiin ryhtymättä ilmoittanut vastauksenaan työnantajaliitolle, ettei työtaisteluita puheena olevalla työpaikalla ollut. Työtuomioistuimen mielestä työntekijäliitolle kuuluneen valvontavelvollisuuden täyttäminen olisi kuitenkin edellyttänyt sitä, että sen olisi tullut ryhtyä omakohtaisesti asianmukaisesti selvittämään pitikö työnantajaliiton väite paikkansa ja selvityksen saatuaan suorittaa ne toimenpiteet, joihin selvitys ehkä olisi antanut aiheen.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Valkeakosken Metallityöväen Ammattiosasto r.y:n ja Metallityöväen Liitto r.y:n maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä edellisen viisituhatta markkaa ja jälkimmäisen neljätuhatta markkaa sekä molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n oikeudenkäyntikulut tuhannella viidelläsadalla markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: V. Hämäläinen puheenjohtaja, Lindholm, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Äimälä, Leivo, Pennanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot.

Jäsen Pennanen, jonka mielipiteeseen jäsenet Leivo ja Sulkunen yhtyivät, lausui:

Asiassa on työaikatilastoihin perustuen riidattomasti selvitetty ylitöiden osuuden alentuneen kanteessa tarkoitetun pitkähkön ajanjakson kuluessa. Sen sijaan selvitys siitä, että ammattiosasto olisi joko tehnyt päätöksen tai asettunut tukemaan työntekijöiden muutoin kollektiivisesti toimeenpanemaa ylityökieltoa samoin kuin siitä, että ylitöistä tai ulkomaantyöstä kieltäytymisen tarkoituksena olisi ollut painostaa työnantajaa yrityksen palkkatason nostamiseksi on varsin ristiriitaista. Kantaja on tosin voinut kanteensa tueksi vedota eräiden työntekijöiden elosyyskuussa työnantajan edustajille antamiin lausumiin, joiden mukaan syynä ylityöstä tai ulkomaantyöstä kieltäytymiseen olisi ollut toisaalta se, että raha-asiat eivät ole kunnossa ja toisaalta tilanne tehtaalla yleisemmin. Ulkomaantyön osalta yhdessä tapauksessa työntekijä on perustellut kieltäytymistään vetoamalla työhuonekunnan päätökseen. Toisaalta vastaaja on pyrkinyt nojautumaan siihen, että mahdollisesti viime vaiheessa ylityö- ja ulkomaantyöhaluttomuuteen on vaikuttanut työnantajan elokuun lopulla toimeenpanema lomautusvaroitus.

Vallinneissa ja varsin pitkään jatkuneissa oloissa pääluottamusmiehen velvollisuutena olisi kuitenkin ollut ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin tilanteen selvittämiseksi. Pääluottamusmies vastaa erityisesti siitä, että hän ei ole saattanut työnantajan edustajalta saamaansa kirjettä työhuonekunnan ja ammattiosaston toimikunnan käsiteltäväksi.

Metallityöväen Liitto on Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta sekä puhelimitse että kirjeitse tapahtuneiden yhteydenottojen jälkeen ollut eri toimitsijoiden toimesta puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen. Pääluottamusmies on kuitenkin jatkuvasti ilmoittanut, ettei työpaikalla ollut työtaistelutoimenpiteitä käynnissä ja ettei niistä ollut tehty ammattiosastossa tai työhuonekunnassa mitään päätöksiä. Metallityöväen Liitosta edelleen välitetty samansisältöinen ilmoitus Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliittoon. Vallinneessa epäselvässä tilanteessa mielestäni muihin toimenpiteisiin ryhtymisen edellytyksenä olisi ollut, että työnantajaliiton toimesta olisi esitetty tarkempaa selvitystä paitsi ylityötuntien lukumäärän alentumisesta myös niistä tekijöistä, joiden perusteella työnantaja ja työnantajaliitto epäilevät työpaikalla ryhdytyn työntekijöiden toimesta kollektiivisiin painostustoimenpiteisiin. Siitä, kuinka yksilöityjä työnantajaliitosta Metallityöväen Liittoon tehdyt ilmoitukset ovat olleet, ei kuitenkaan työtuomioistuimessa ole esitetty tarkempaa selkoa.

Tämän vuoksi katson, että asiassa on jäänyt näyttämättä Metallityöväen Liiton syyllistyneen valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Näillä perusteilla harkitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi, hyläten asiassa esitetyt muut vaatimukset, tuomita Valkeakosken Metallityöväen Ammattiosasto r.y:n maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä kolmetuhatta viisisataa markkaa ja korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut tuhannella viidelläsadalla markalla.