24.6.1980

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä vuosina 19771978 voimassa olleessa autonrengasalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen (te-sopimus) määräyksiä sovelletaan Autonrengasliitto r.y:n kumirenkaiden pinnoitus- ja huoltotoimintaa sekä teknillistä kumitustoimintaa harjoittavien jäsenliikkeiden ja niiden työntekijöiden välisissä työsuhteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Autonrengasalan palkat

5. Työntekijät jaetaan palkkaryhmiin seuraavasti:

Palkkaryhmä 1 on sisääntulopalkka, jota voidaan maksaa kaikille kumikorjaamoalan töihin tottumattomille työntekijöille enintään 3 kk:n ajan.

Palkkaryhmään 2 luetaan kuuluvaksi apu-, seka-, siivous- ja yksinkertaiset vaihetyöt.

Palkkaryhmään 3 luetaan kuuluviksi vähintään vuoden alalla työskennelleet raspaajat, kasaajat, paistajan apulaiset, paistajat, kumikorjaajat, teknilliset kumittajat, rengasasentajat, ainesleikkaajat ja autonkuljettajat.

Palkkaryhmään 4 luetaan kuuluviksi ammattitaitoiset raspaajat, kasaajat, paistajan apulaiset, paistajat, kumikorjaajat, teknilliset kumittajat, rengasasentajat, varastotyöntekijät, ainesleikkaajat ja autonkuljettajat, jotka ovat työskennelleet vähintään 2 vuotta ammatissa.

Palkkaryhmään 5 luetaan kuuluviksi vanhemmat raspaajat, kasaajat, paistajat, rengasasentajat, kumikorjaajat, teknilliset kumittajat, kuorma-auton kuljettajat, jotka ovat työskennelleet ammatissa 3 vuotta ja pystyvät suorittamaan ammattityötä.

Paistajiksi luetaan muotti- ja kammiopaistajat.

Palkkaryhmään 5 katsotaan työssä oloajasta riippumatta kuuluvaksi myös kumitusvaraston hoitajat ja vastuulliset varastomiehet, joilla tarkoitetaan työntekijöitä, jotka vastaavat rengas- ja kumitusvaraston hoidosta, sekä yhdistelmäajoneuvon kuljettajat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Autonrengasliiton jäsenyrityksessä Korja-Kumi Oy:ssä Tampereella oli huhtikuussa 1978 syntynyt erimielisyyttä Eila Pohjolan ja erään toisen työntekijän palkoista. Työntekijät olivat toimineet muottipaistajina ja heidän tehtäviinsä olivat kuuluneet seuraavat työvaiheet: Muotti rasvattiin, kumimassa rullattiin muottiin sopivalle kerälle ja asetettiin muottiin, muotin kansi kiinnitettiin ottaen samalla huomioon, että kumiaines asettui muottiin oikeaan asentoon, muotti siirrettiin paistoprässiin, joka puristettiin paineilmalla hiljalleen kiinni, kello tai mittari osoitti paistoajan, paistoajan päätyttyä muotti vedettiin pois paistosta ja purettiin. Tehtäväkuvaus vastasi pääosiltaan autonrenkaiden paistamista. Käsiteltävät kappaleet saattoivat olla kooltaan ja painoltaan pienempiä. Työssä jouduttiin kuitenkin käsittelemään myös runsaasti painavia muotteja, sillä esimerkiksi pussimuottien paino oli 20-120 kiloa. Artikkelivalikoima oli monipuolisempi ja vaativampi kuin autonrenkaiden paistamisessa koostuen noin sadasta eri tuotteesta, joiden kaikkien työtapatuntemus työssä vaadittiin. Pohjola oli melkein vuoden ajan paistanut muita artikkeleita kuin sähkökotelotiivisteitä. Tänä aikana hän oli joutunut valmistamaan 20-30 erilaista artikkelia kuten esimerkiksi peilikumia, öljyputkien tiivisteitä, autojen jousikumia ja kuminastoja. Paistaessaan sähkökotelotiivisteitä Pohjola oli joutunut yleensä ohessa eri prässillä paistamaan yhtä tai kahta erilaista kumituotetta. Pohjola oli myös suorittanut maalinsekoitusastian kansien päällystämistä kumilla ja osallistunut pienempien painonnostopunnusten kumittamiseen. Tällaista metalliesineen kumilla päällystämistä voitiin nimittää tekniseksi kumitukseksi. Rengaspaistajan työ ei ollut läheskään yhtä monipuolista.

Pohjola oli työskennellyt yli kolme vuotta paistajan ammatissa. Hänen työsuhteensa Korja-Kumi Oy:öön oli viimeksi alkanut 7.6.1976, mutta hän oli ollut Korja-Kumi Oy:n palveluksessa jo aikaisemminkin. Hän oli myös pystynyt suorittamaan ammattityötä. Koska Pohjola ja toinen työntekijä, jonka palkkaryhmittelystä myös oli syntynyt erimielisyyttä, olivat toimineet ammatissa yli kolme vuotta, olivat he katsoneet kuuluvansa palkkaryhmään 5. Työnantaja oli kuitenkin maksanut heille palkan palkkaryhmän 4 mukaisesti. Paikallisissa neuvotteluissa oli päästy sopimukseen edellä mainitun toisen työntekijän osalta. Liittojen välillä 10.11.1978 käydyissä neuvotteluissa ei Pohjolan palkkaryhmittelystä ollut päästy yksimielisyyteen.

Useissa muissa autonrengasalan yrityksissä tehtiin teknillistä kumitusta sekä paistettiin muoteilla erilaisia tarvikkeita. Työ näissä oli samantyyppistä muottipaistoa kuin Pohjolan työ. Työnantaja maksoi työntekijälle työehtosopimuksen mukaisesti 5 palkkaryhmän mukaisen palkan. Autonrengasalan työehtosopimukseen oli vuonna 1976 otettu täsmennys "muottija kammiopaistajat". Tällöin oli jo työntekijäpuolen mielessä ollut, että määräys koskisi myös muita muottipaistajia kuin autonrenkaan valmistajia. Autonrengasalan palkkaryhmittelyn lähtökohtana oli alallatyöskentelyvuosien luku, eikä 5 palkkaryhmästä ollut rajattu pois nyt puheena olevan kaltaisia paistajia.

Edellä mainituilla perusteilla Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Eila Pohjolalle on tullut kolmen ammatissaolovuoden jälkeen maksaa palkka palkkaryhmän 5 mukaan. Lisäksi Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut Autonrengasliiton tuomitsemista valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Autonrengasliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että autonrengasalan työehtosopimuksen palkkamääräykset ja palkkaryhmittely oli aikanaan sovittu pitäen silmällä työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevan määräyksen mukaisia jäsenliikkeiden kumirenkaiden pinnoitus- ja huoltotoimintaa sekä teknillistä kumitustoimintaa koskevia töitä ja tehtäviä. Työehtosopimuksen palkkaryhmittely ei soveltunut sellaisiin Autonrengasliiton jäsenyrityksiin tai niiden osastoihin, joissa suoritettiin muiden kumituotteiden valmistusta joko yksinomaan tai pääasiallisesti. Pelkkien kumituotteiden valmistamista, kuten esimerkiksi kumitiivisteiden paistamista muotilla, ei työehtosopimuksen soveltamisala eikä palkkaryhmittely sisältänyt. Näin ollen palkkaryhmittelyn paistajanimikettä ei ollut tarvetta lähemmin määritellä, koska sillä ei ollut tarkoitettu muuta kuin renkaiden paistajaa eli vulkanoijaa. Korja-Kumi Oy:ssä teki kaksi henkilöä autonrengasalan työtä. Yrityksessä ei suoritettu renkaiden pinnoitusta eikä korjausta. Teknillistä kumitusta yrityksessä teki yksi työntekijä. Yrityksen toiminnan pääala oli kumitarvikkeiden myynti.

Työehtosopimuksen palkkaryhmittelyssä tarkoitettiin paistaja-nimikkeellä yksinomaan renkaiden paistajia. Paistaja oli työntekijä, joka rengaspinnoittamossa huolehtii renkaan vulkanointiprosessin valvonnasta ja koneen käytöstä niin sanottujen matriisien vaihto mukaan luettuna. Paistaja asetti puolivalmisteen eli uudella kulutuspintakumilla varustetun renkaan vulkanointipuristimeen tai kammioon. Tätä ennen hän oli suorittanut tarvittavat esivalmistelut kuten renkaan koon tarkistuksen, mahdollisten normien edellyttämien merkintälevykkeiden asentamisen, paistoaika- ja lämpötilatarkistukset ja koneen käyttökunnon seuraamisen. Rengaspaistaja käsitteli tuotteita ja ajoneuvojen sekä työkoneiden kumirenkaita, joiden paino vaihteli alle kymmenestä kilosta satoihin, jopa yli tuhanteen kiloon. Paistaja oli rengasalan erikoistyöntekijä, joka oli ryhmitelty työehtosopimuksen kolmeen korkeimpaan palkkaryhmään.

Pohjolan työ oli koostunut seuraavanlaisista tehtävistä: Muotti täytettiin puristimen edessä olevalla täyttöpöydällä valmiiksi paloitellulla kumilla. Muotti työnnettiin puristimeen öljyttyä täyttöpöytää pitkin. Painettiin käynnistyskosketinta, jolloin puristin sulkeutui. Painettiin tuuletuskosketinta, jolloin muottituuletus käynnistyi. Tämän jälkeen painettiin paistokosketinta ja paisto käynnistyi. Kellolaitteen antaman impulssin jälkeen muotti aukesi, jolloin tuotteet poistettiin muotista. Pohjola oli käyttänyt konetta ja suorittanut muotin täytön ja tyhjennyksen. Koneessa valmistettiin pääasiallisesti neljää tuotetta. Pohjola oli tilapäisesti hyvin lyhyitä aikoja ollut muissa töissä. Pohjolan työ oli ollut kevyttä, yksinkertaista vaihetyötä, joka lähinnä vastasi työehtosopimuksen palkkaryhmittelyssä 2 palkkaryhmää. Pohjolan tehtävät olivat täysin poikenneet renkaanpaistosta eikä vastaavanlaista työtä harjoitettu missään muussa autonrengasalan jäsenliikkeessä.

Eila Pojolan työsuhde oli alkanut 7.6.1976 ja päättynyt 8.11.1978, joten hän ei ollut työskennellyt kolmea vuotta ammatissa paistajana. Työehtosopimuksen mukaan 5 palkkaryhmään kuuluvan työntekijän oli edellä mainitun työsuhteen kestolle asetetun edellytyksen lisäksi pystyttävä suorittamaan ammattityötä. Molempien edellä mainittujen edellytysten tuli täyttyä, jotta ylintä 5 palkkaryhmää voitiin käyttää työehtosopimuksen mukaisena palkkaperusteena. Kuitenkaan kumpikaan edellä mainituista autonrengasalan työehtosopimuksen ylimmän palkkaryhmän sovellutuksen edellytyksistä ei ollut täyttynyt Pohjolan tapauksessa. Pohjola ei ollut työskennellyt työehtosopimuksen tarkoittamassa renkaiden paistajan ammattityössä kolmea vuotta, eikä hän muutoinkaan ollut autonrengasalan ammattityötä suorittamaan pystyvä työntekijä. Lisäksi Eila Pohjola oli ryhtynyt palkkaryhmäänsä tyytymättömänä työtoverinsa kanssa jarruttamaan työntekoa. Koska hänen palkkaansa ei tämän vuoksi ollut vastaavasti vähennetty, oli hänelle maksettu palkkaa jo enemmän kuin vaihetyöntekijälle työvauhdin tahallisen hidastamisen yhteydessä olisi kuulunut. Vaatimus työehtosopimuksen ylimmän palkkaryhmän mukaisen palkan maksamisesta Pohjolalle tahallisesta työn jarrutuksesta huolimatta oli omituinen.

Edellä mainituilla perusteilla Autonrengasliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Korja-Kumi Oy on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja havaitsee Eila Pohjolan työn kanteen käsittämänä aikana olleen erilaisten kumiesineiden, suurimmaksi osaksi sähkökotelotiivisteiden valmistamista muottipuristimella vulkanoimalla. Sen mukaan kuin työtuomioistuin on Korja-Kumi Oy:ssä toimittamassaan katselmuksessa havainnut, tapahtuu tämä työ sähkökotelotiivisteitä valmistettaessa käyttäen muottia, jolla valmistetaan samanaikaisesti monta samanlaista tiivistettä. Työntekijän saatettua muotin valmiiksi työtä varten hän sijoittaa siihen valmiiksi määrämittoihin leikatut, jäähdytetyt raakakumisuikaleet oikeisiin paikkoihinsa, sulkee muotin, työntää sen puristimeen ja kytkee paineen, lämmön ja tuuletuksen vaikuttamaan muottiin. Määräajan kuluttua kello hälyttää, jolloin työntekijä vetää muotin puristimesta, avaa sen ja tyhjentää valmistuneet tiivisteet pahvilaatikkoon vietäväksi viimeisteltäviksi. Työntekijä hoitaa kahta tai kolmea puristinta samanaikaisesti, jolloin muotin ollessa puristimessa odottamassa kellon hälytystä työntekijä tekee käsin suoritettavat työvaiheet toisen puristimen ja toisen muotin osalta. Autonrenkaiden muottipaistosta sähkökotelotiivisteiden vulkanoiminen eroaa paitsi valmisteiden aivan erilaisen koon johdosta varsinkin siinä, että autonrenkaita pinnoitettaessa raakakumipinnoite, joka muotissa saa kuviointinsa ja merkintänsä, vulkanoidaan kiinni vanhan renkaan kudos- ja kumirunkoon, kun taas koko sähkökotelotiiviste muodostuu muottiin asetetuista raakakumisuikaleista. Sähkökotelotiivisteiden ohella Pohjola on valmistanut jossakin määrin muita kumituotteita, muun muassa maalinsekoituskoneen kansia. Viimeksi mainitussa työssä vulkanoidaan muottipuristimessa metallilevyn kumipinta. Työ on siten ainakin varsin samanlaista jos ei samaa kuin työehtosopimuksessa tarkoitettu teknillinen kumitus, joskin teknillinen kumitus usein käsittää suurempia ja vaativampia kohteita kuin kysymyksessä olevat kannet.

Autonrengasliitto on katsonut Pohjolan työn jäävän työehtosopimuksen palkkaryhmittelyn tai ainakin sen ammattityötä koskevien palkkaryhmien ulkopuolelle jo sen takia, että työ ei ole ollut sopimuksen 1 §:ssä tarkoitetun laatuista, siis ei sen enempää kumirenkaiden pinnoitus- ja huoltotoimintaa kuin myöskään teknillistä kumitustoimintaa. Korja-Kumi Oy on kuitenkin Autonrengasliiton jäsen, eikä Autonrengasliitto ole väittänytkään, ettei Pohjolan työ kuuluisi itse työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Palkkaryhmittelyn nimikkeissä on tosin lähdetty autonrengasalan ja teknillisen kumitusalan ammateista, ja tämä seikka on työtuomioistuimen mielestä otettava huomioon sovellettaessa palkkaryhmittelyä työntekijöihin, joiden työ ei kuulu näiden alojen ammattityöhön, mutta tästä ei sinänsä voi johtua, ettei tällainen alan ulkopuolelle luettava työ voisi olla palkkaryhmiin 3-5 luettavaa ammattityötä työehtosopimuksen mielessä.

Työnantajapuoli on edelleen esittänyt Pohjolan työn olleen työehtosopimuksen palkkaryhmään 2 kuuluviin yksinkertaisiin vaihetöihin verrattavaa työtä. Sekä Korja-Kumi Oy:ssä että kahdessa autonrenkaiden pinnoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä suorittamiensa katselmusten perusteella työtuomioistuin on tullut siihen tulokseen, että Pohjolan työhön on saattanut sisältyä enemmän vaihetyön piirteitä kuin autonrenkaiden muotti- ja kammiopaistajien työhön, mutta ettei ero ole kuitenkaan niin suuri, että Pohjolan työtä voitaisiin pitää yksinkertaisena vaihetyönä tai muuna palkkaryhmään 2 kuuluvana työnä, vaan se on ollut palkkaryhmiin 3-5 luettavaa ammattityötä.

Sen mukaan kuin työtuomioistuimessa on selvitetty, tapahtuu autonrengasalan työehtosopimuksen soveltamispiirissä eteneminen ammattityön palkkaryhmästä toiseen lähinnä sen ajan mukaan, jonka työntekijä on työskennellyt alalla tai ammatissaan. Palkkaryhmissä 3 ja 4 on tosin eräitä nimikkeitä, niin kuin paistajan apulaiset ja ainesleikkaajat, joita ei ole enää palkkaryhmässä 5. Työnantajapuolelta ei ole kuitenkaan edes pyritty osoittamaan, että Pohjolan työ kuuluisi niihin, joiden palkkakehitys voi vähäisempien ammattitaitovaatimusten vuoksi päättyä palkkaryhmään 3 tai 4. Päin vastoin pidetään tällaista palkkaryhmään 3 tai 4 päättyvää kehitystä molemmin puolin poikkeuksena pääsäännöstä, palkkaryhmään 5 jatkuvasta kehityksestä. Käytännöstä muissa alan yrityksissä esitetty selvitys viittaa myös siihen, että eri yrityksissä tehdään Pohjolan työhön verrattavia töitä ja että ne luetaan alan normaalin, palkkaryhmään 5 päättyvän palkkakehityksen piiriin. Työtuomioistuin katsookin - osaksi muun selvityksen puuttuessa - että myös Pohjolan työhön on työehtosopimuksen mukaan ollut sovellettava tätä palkkakehitystä.

Työnantajapuolelta on edelleen nojauduttu siihen, että Pohjola on, niin kuin esitetty Tampereen raastuvanoikeuden päätös osoittaa, kysymyksessä olevana aikana hidastanut tahallisesti työvauhtiaan. Työtuomioistuimessa on kuitenkin kysymys siitä, mihin palkkaryhmään Pohjolan työ on työehtosopimuksen mukaan luettava laatunsa perusteella. Se seikka, onko Pohjolalle maksettavassa palkassa ehkä otettava huomioon, että hän on jättänyt työvelvoitteensa osaksi täyttämättä, ei kuulu tämän oikeudenkäynnin piiriin.

Edellä tässä tuomiossa sanottu osoittaa työtuomioistuimen mielestä toisaalta kysymyksen työehtosopimuksen palkkaryhmittelyn soveltamisesta Pohjolaan olleen siksi tulkinnanvarainen, ettei Autonrengasliitto ole Korja-Kumi Oy:n menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi jutussa tehdyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten vahvistaa, että Eila Pohjolalle on tullut työehtosopimuksen mukaan maksaa palkka palkkaryhmän 5 mukaan hänen työskenneltyään kolme vuotta ammatissaan. Jutun näin päättyessä saavat asianosaiset kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Parkkinen, Kaski, Suominen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.