31.12.1980

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen osana noudatettavasta keskusjärjestöjen 2.4.1969 solmimassa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §. Luottamusmiehen työsuhde

1. Luottamusmies on työsuhteessaan työnantajaan samassa asemassa riippumatta siitä, hoitaako hän luottamusmiestehtäviään oman työnsä ohella vai onko hänelle annettu vapautusta työnteosta. Luottamusmies on velvollinen henkilökohtaisesti noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja, työnjohdon määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa paitsi jäljempänä mainitussa tapauksessa.

Jos yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei teollisuuslaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Työosaston luottamusmieheen on osaston puitteissa, mikäli mahdollista, sovellettava samoja sääntöjä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 §. Neuvottelujärjestys

1. Työn suorittamista ja sen teknistä järjestelyä koskevissa kysymyksissä tulee työntekijän kääntyä välittömästi työnjohdon puoleen.

2. Ellei työntekijä ole saanut palkkaustaan tai työehtojaan koskevaa asiaa selvitetyksi suoraan työnjohdon kanssa, voi hän saattaa asian hoidettavaksi työosastonsa luottamusmiehen ja työnjohdon välisissä neuvotteluissa. Ellei asiaa saada näin selvitetyksi, voi luottamusmies siirtää sen pääluottamusmiehelle.

3. Ellei työpaikalla syntynyttä erimielisyyttä saada paikallisesti ratkaistuksi, noudatetaan työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Oy Wilh. Schauman Ab:n Jyväskylän ovitehtaalla työnjohtaja oli 25.10.1979 määrännyt ovitehtaan erään työntekijän apumieheksi yhtiön sahan höyläämöllä ovitehdasta varten suoritettavaan mahonkilankkujen halkaisemiseen. Sanotun työntekijän oltua tässä työssä tuon päivän hän oli seuraavana aamuna kieltäytynyt jatkamasta työtä. Työnjohtaja oli tällöin määrännyt osaston luottamusmiehen mainittuun työhön, mutta hänkin oli kieltäytynyt siitä. Tämän johdosta palkanmaksu molemmille työstä kieltäytyneille työntekijöille oli keskeytetty. Vastalauseena työnantajan menettelylle tehtaan noin 160 työntekijää oli 26.10.1979 ollut lakossa, aamuvuoron työntekijät 3 tuntia 15 minuuttia, päivätyöntekijät 5 tuntia 15 minuuttia ja iltavuoron työntekijät 8 tuntia. Sen johdosta, että yhtiö oli antanut kummallekin työstä kieltäytyneelle työntekijälle kirjallisen varoituksen eikä käydyissä neuvotteluissa ollut suostunut sitä peruuttamaan, työntekijät olivat 19.11.1979 kello 10.45 aloittaneet lakon, joka oli päättynyt päivätyöntekijöiden osalta saman kuun 23 päivänä kello 16 ja vuorotyöntekijöiden osalta samana päivänä kello 14.30. Työtaisteluihin, jotka olivat kohdistuneet työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin työehtosopimusmääräyksiin, oli osallistunut neljä Puutyöväen Liiton jäsenyhdistyksen Jyväskylän Puutyöntekijäin ammattiosasto r.y:n työpaikalle asettamaa luottamusmiestä sekä kaksi ammattiosaston toimikunnan jäsentä, joiden toiminnasta osasto vastasi. Näillä perusteilla Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Jyväskylän Puutyöntekijäin ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

Kanteeseen vastatessaan Puutyöväen Liitto on lausunut, että kanteessa kerrottujen työnseisausten syynä oli ollut aiheettomat palkanmaksun keskeyttäminen ja varoituksen antaminen mainituille kahdelle työntekijälle. Koska varoitusten antaminen työntekijälle ei kuulunut työnantajan työnjohto-oikeuteen, työtaistelut eivät olleet kohdistuneet mihinkään työehtosopimusmääräykseen. Työnantajan työnjohto-oikeutta ei työnseisauksilla ollut loukattu myöskään siitä syystä, että kanteessa kerrotuilla työntekijöillä oli ollut oikeus kieltäytyä heille määrätystä työstä. Siirtyminen höyläämölle mahonkilankkujen halkaisemiseen olisi nimittäin merkinnyt joutumista erittäin raskaaseen työhön, ja työstä ensiksi kieltäytynyt työntekijä oli aikaisemmin esittänyt työnantajalle lääkärintodistuksen, jossa häneltä oli terveydellisistä syistä kielletty raskas työ. Osaston luottamusmiehen puututtua asiaan työnjohtaja oli määrännyt hänet siirtymään sanotulle toiselle osastolle, vaikkei hänellä luottamusmiehenä edes keskusjärjestöjen välisen luottamusmiessopimuksen perusteella ollut velvollisuutta työskennellä oman osastonsa ulkopuolella. Lisäksi paikallisella sopimuksella oli rajoitettu työnantajan oikeutta määrätä luottamusmies työskentelemään sen osaston ulkopuolella, jonka luottamusmies hän oli. Vielä oli siirtomääräyksen antamisen aikaan ollut voimassa paikallinen sopimus kaikkien siirtojen lykkäämiseksi määräajaksi. Siten työnantaja oli sopinut työnjohto-oikeutensa rajoittamisesta väliaikaisesti, eivätkä työtaistelut tästäkään syystä olleet kohdistuneet työnjohto-oikeutta koskeviin työehtosopimusmääräyksiin. Tästä huolimatta ammattiosasto oli tehnyt voitavansa työtaistelujen lopettamiseksi. Muun muassa osaston toimikunta oli kokouksessaan 20.11.1979 kehottanut työntekijöitä työrauhaan. Näillä perusteilla Puutyöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vastaajaliiton esittämän johdosta kiistänyt, että paikallisesti olisi sovittu työntekijöiden siirtojen lykkäämisestä tai rajoitettu työnantajan oikeutta siirtää luottamusmiestä oman luottamusmiesalueensa ulkopuolelle. Myöskään keskusjärjestöjen välinen luottamusmiessopimus ei estänyt kanteessa tarkoitetun kaltaista tilapäistä siirtämistä toiselle osastolle.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Jyväskylän Puutyöntekijäin ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Oy Wilh. Schauman Ab:n Jyväskylän ovitehtaalla työnjohtaja on 25.10.1979 määrännyt ovitehtaan erään työntekijän apumieheksi yhtiön sahan höyläämöllä ovitehdasta varten suoritettavaan mahonkilankkujen halkaisemiseen. Apumies joutui tässä tehtävässä nostelemaan verraten raskaita mahonkilankkuja, tosin kippipukin avulla. Lääkäri oli työnantajalle aikaisemmin esitetyn lääkärintodistuksen mukaan suositellut tätä työntekijää kevyisiin töihin, ja hänet oli tuolloin siirretty tehtävästä, jossa hän oli joutunut nostamaan ovia, valmistamaan kynnyksiä. Osaston luottamusmiehen kanssa keskusteltuaan työntekijä on mennyt mahonkilankkutyöhön siksi päiväksi, mutta seuraavana aamuna kieltäytynyt jatkamasta sitä. Työnjohtaja on tällöin määrännyt osaston luottamusmiehen tähän työhön, mutta hänkin on kieltäytynyt siitä. Luottamusmiehen pyytäessä asiasta neuvotteluja ylityönjohtaja on kieltäytynyt neuvottelemasta ja ilmoittanut, että palkanmaksu molemmille työstä kieltäytyneille työntekijöille keskeytetään. Vastalauseena työnantajan menettelylle tehtaan työntekijät ovat 26.10.1979 olleet lakossa kanteessa kerrotuin tavoin.

Sen johdosta, että yhtiö on antanut kummallekin työstä kieltäytyneelle työntekijälle kirjallisen varoituksen eikä käydyissä neuvotteluissa ole suostunut sitä peruuttamaan, työntekijät ovat edelleen toimeenpanneet 19.11.1979 alkaen kanteessa kerrotun lakon. Työtaisteluihin on osan aikaa osallistunut neljä ammattiosaston työpaikalle asettamaa luottamusmiestä sekä kaksi toimikunnan jäsentä. Luottamusmiesten on ilmoitettu kehottaneen työntekijöitä pysymään työssä, ja ammattiosaston toimikunta on kokouksessaan 20.11.1979 kehottanut ovitehtaan työntekijöitä palaamaan työhön. Selvitystä siitä, miten ammattiosasto muuten olisi toiminut työrauhan turvaamiseksi, ei työtuomioistuimelle ole kuitenkaan esitetty.

Sen mukaan kuin jutussa on selvitetty, on tilanteen kärjistyminen mainittujen kahden työntekijän kohdalta palkanmaksun keskeyttämiseen ja varoitusten antamiseen johtunut jäykistä asenteista molemmin puolin. Kumpikaan työstä kieltäytynyt työntekijä ei ole kieltäytymisensä yhteydessä ilmoittanut työmääräyksen antaneelle työnjohtajalleen syitä kieltäytymiselleen. Selvittämättä on jäänyt, olisiko tämä työnjohtaja tuolloin sen enempää muistanut ensin kieltäytyneen työntekijän lääkärintodistusta tai siitä tiennytkään kuin myöskään tuntenut väitettyä paikallista luottamusmiehen siirtoja rajoittavaa sopimusta. Selvittämättä on niin ikään jäänyt, rajoittaako tuo paikallinen sopimus tai keskusjärjestöjen luottamusmiessopimus työnantajan oikeutta määrätä luottamusmiestä tekemään sellaista tilapäistä työtä oman osastonsa ulkopuolella, mistä nyt on ollut kysymys, taikka onko toinen paikallinen sopimus siirtojen lykkäämisestä määräajaksi koskenut myös tällaisia tapauksia. Ainakin luottamusmiehellä olisi sitä paitsi ollut velvollisuus noudattaa saamaansa määräystä, kunnes riidanalaiset kysymykset olisi ratkaistu. Ylityönjohtajalta luottamusmies on sitten pyytänyt neuvottelua, mutta ylityönjohtaja on tästä kieltäytynyt eikä ole kuunnellut, mitä luottamusmiehellä olisi ollut sanottavaa. Ylityönjohtaja on kuitenkin tuntenut edellä mainitun lääkärintodistuksen ja esitetystä selvityksestä päätellen ollut selvillä ainakin siitä, että työntekijäpuolen käsityksen mukaan paikallinen sopimus estää luottamusmiesten siirrot osastolta toiselle, joskaan ei ehkä tällaisen sopimuksen tarkemmasta sisällöstä eikä siitä, oliko tuollaista sopimusta työnantajapuolen käsityksen mukaan olemassa. Työntekijäpuolta kuulematta annettujen varoitusten peruuttamisesta käydyt neuvottelut, joista ei ole esitetty tarkempaa selvitystä, eivät ole johtaneet tulokseen.

Ensimmäisen lakon syynä on ollut palkanmaksun keskeyttäminen kysymyksessä olevilta työntekijöiltä sen takia, että he kieltäytyivät tekemästä työnantajan heille määräämää työtä. Lakko on siten kohdistunut - siitä riippumatta onko työnantajalla ollut oikeus ensin määrätä työntekijät tähän työhön ja sitten keskeyttää palkan maksaminen heille - työehtosopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Jälkimmäisen lakon syynä on ollut työntekijöille työstä kieltäytymisen Johdosta annettu varoitus. Varoitusta työnantajat käyttävät työnjohdollisena keinona, milloin katsovat työntekijöiden jättäneen noudattamatta velvollisuuksiaan työsuhteessa, saadakseen nämä paremmin täyttämään velvollisuutensa. Esillä olevassa tapauksessa on varoitusten syynä ollut nimenomaan työtä koskevien työnantajan määräysten noudattamatta jättäminen. Työsopimuslain mukaan on varoituksen antaminen myös säännönmukaisesti edellytyksenä työsopimuksen purkamiselle työvelvoitteen täyttämättä jättämisen takia, ja oikeuskäytännössä on aikaisemmin annetulle varoitukselle annettu merkitystä myös silloin, kun kysymyksessä on ollut oikeus työntekijän irtisanomiseen. Työtuomioistuin katsoo, että myös jälkimmäinen, annettujen varoitusten johdosta toimeenpantu lakko on - siitä riippumatta, onko varoitusten antaminen ollut oikeutettua ja kohtuullista - kohdistunut työehtosopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Ammattiosasto vastaa edustajiensa edellä kerrotusta toiminnasta.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Jyväskylän Puutyöntekijäin ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 2 500 markkaa ja korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Tiitola, Äimälä, Kuivanen, Suominen ja Sulkunen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Yhdyn työtuomioistuimen enemmistön päätökseksi tulleeseen mielipiteeseen siltä osin, kuin siinä on selvitetty kanteessa kerrotuin tavoin tapahtuneisiin työnseisauksiin johtaneita tapahtumia.

Katson myös, että ensimmäisen lakon syynä on ollut palkanmaksun keskeyttäminen kysymyksessä olevilta kahdelta työntekijältä sen vuoksi, että he kieltäytyivät tekemästä työantajan heille osoittamaa työtä. Katson kuitenkin, etteivät kummatkaan työntekijät olleet velvolliset suorittamaan työnantajan heille määräämiä töitä. Ensiksi kieltäytynyt oli terveydellisistä syistä lääkärintodistuksen nojalla aikaisemmin siirretty kevyempiin töihin, ja asiassa todistajana kuultu ylityönjohtaja on ilmoituksensa mukaan ollut tietoinen sekä lääkärintodistuksen olemassaolosta että sen aiheuttamasta siirrosta. Näin ollen puheena olevaa työntekijää ei vastoin hänen omaa suostumustaan voitu määrätä eri osastolle raskaaseen työhön. Asiassa on myös esitetty riittävässä määrin selvitystä siitä, että paikallisen käytännön mukaisesti luottamusmiestä ei ilman hänen suostumustaan olisi voitu siirtää toisiin tehtäviin luottamusmiesalueensa ulkopuolella.

Kuitenkin kun luottamusmies on pyytänyt neuvotteluja syntyneestä tilanteesta kummankin työntekijän siirron osalta, on ylityönjohtaja kieltäytynyt neuvotteluista ja kieltäytynyt kuuntelemasta, mitä luottamusmiehellä olisi ollut asiaan sanottavaa. Sen sijaan ylityönjohtaja on yksipuolisesti määrännyt näiden kahden työntekijän palkanmaksun välittömästi keskeytettäväksi. Työnantajalla ei siten kummassakaan tapauksessa ole ollut oikeutta määrätä puheena olevia työntekijöitä sanottuihin töihin ja lisäksi työnantaja on kieltäytynyt työehtosopimuksen 27-29 §:ssä edellytetyistä neuvotteluista. Tässä tapauksessa, kun on ollut kyse väliaikaisista siirroista ja työntekijän henkilökohtaisen työstäkieltäytymisoikeuden käyttämisestä, menettää neuvottelumenettely merkityksensä, ellei paikallisneuvotteluja aloiteta viipymättä eli työehtosopimuksen edellyttämin tavoin ensi tilassa.

Työtaistelutoimenpiteeseen on siten ryhdytty työnantajan työnjohtotoimivallan ilmeisen ylityksen johdosta. Sillä on myös tosiasiallisesti estetty työnantajan mahdollisuus määrätä työn johtamisesta, mika ei sinänsä työtuomioistuimen käytännön mukaan merkitse, että se kohdistuisi tätä koskevaan työehtosopimuksen määräykseen. Työtuomioistuimen enemmistö on tässä tapauksessa ja työtuomioistuin eräissä aikaisemmissa tuomioissaan katsonut, että työtaistelutoimenpide, johon ryhdytään työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuden ylittämisen johdosta, myös automaattisesti työehtosopimuslain 8 §:n edellyttämällä tavalla kohdistuu työehtosopimuksen työnjohtomääräykseen.

Työehtosopimuksessa määritelty työnjohtoa ja valvontaa sekä työntekijän ottamista ja erottamista koskeva toimivalta on kuitenkin mm. lainsäädännön ja sopimusten asettamien rajoitusten alainen. Katson siis, että työehtosopimuslain mukainen työrauhavelvollisuus voi suojata ainoastaan näiden rajoitusten alaisena tapahtuvaa työnjohtotoimivallan käyttöä, koska muutoin työnantaja voi minkä tahansa toimenpiteen tueksi vedota po. sopimusmääräykseen. Sitä paitsi esillä olevassa tapauksessa työtaistelutoimenpide on kohdistunut työnantajan työnjohtovallan ilmeiseen ylitykseen, minkä seikan työnantaja on myös joko tiennyt tai hänen olisi edellä mainituin perustein tullut se tietää, eikä työnantaja siten ole voinut vilpittömässä mielessä vedota siihen, että kysymyksessä on ollut "aito" tulkintariita (ks. K. Sarkko, Työrauhavelvollisuudesta s. 201-202). Tämän vuoksi katson, ettei tämä työtaistelutoimenpide ole kohdistunut asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan työnjohto-oikeudesta.

Jälkimmäisen lakon syynä on ollut työntekijöille työstäkieltäytymisen vuoksi perusteettomasti annettu varoitus. Työnantajan valtuudet varoitusten tai huomautusten antamiseen rajoittuvat eräisiin, esimerkiksi työsopimuslain 43 §:n tai merimieslain 70 §:n säännöksiin. Yleinen oikeus rankaisutai kurinpitovallan käyttämiseen varoitusten muodossa ei liity työsuhteeseen edellä mainittuja säännöksiä lukuun ottamatta, vaan tällaisista kurinpitovallan käyttämistä koskevista oikeuksista on erikseen sovittava (P.K. Koskinen, Työnantajan kurinpitovallasta, LM 1975 s. 544 ss.). Kun mitään erillistä varoitusmenettelyä koskevaa työehtosopimusmääräystä ei sisälly asianosaisliittojen väliseen työehtosopimukseen, katson, ettei myöskään jälkimmäinen työtaistelutoimenpide ole kohdistunut työehtosopimukseen, koska kurinpitovallan käyttöä ei voida mielestäni johtaa työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen määräyksistä.

Näillä perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen määrään Puutyöväen Liiton kuitenkin kärsimään omat oikeudenkäyntikulunsa.