17.1.1979

1 § Sovellutusalue

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään kuuluvissa siivousalan yrityksissä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 § Työpalkat

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat seuraavat:

Paikkakuntaluokat I II-III

1 palkkaryhmä -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Sen mukaan, poikkeaako työn vaikeus tai vaativuus tai sen tekijälleen asettamat muut vaatimukset kysymyksessä olevan työn yleisestä keskitasosta, voidaan siitä maksaa enintään 15 % korkeampi palkka kuin edellisen kohdan mukaisesti määrätty ohjetuntipalkka.

3.1. palkkaryhmään kuuluvat seuraavat tai niihin verrattavat

-toimisto ja virastosiivous -pankkisiivous -näyttelytilasiivous -kirjasto- ja lukusalisiivous

2. palkkaryhmään kuuluvat seuraavat tai niihin verrattavat

-sosiaalitilasiivous -myymälätilasiivous -tuotantotilasiivous -varastotilasiivous -teatterisiivous

Työntekijä luetaan siihen palkkaryhmään kuuluvaksi, jonka mukaista työtä hän suorittaa enemmän kuin puolet päivittäisestä säännöllisestä työajastaan.

Pöytäkirjamerkintöjä:

1. Mikäli jollakin työpaikalla on jo sovittu korkeammasta kuin edellä olevasta palkasta, niin se jää voimaan.

2. Kukkien hoidosta ja astiain pesusta sovitaan erikseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaavat määräykset sisältyvät samojen osapuolten kesken 18.4.1973 tehtyyn työehtosopimukseen, jonka 6 §:ään kuitenkin on lisätty 3 palkkaryhmä, johon kuuluu porrassiivous.

Samojen osapuolten kesken 7.4.1974 tehdyssä puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksessa on näin kuuluva 1 §:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § Sovellutusalue

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään kuuluvissa puhdistus- ja siivousalan yrityksissä.

Pöytäkirjamerkintä:

Mikäli puhdistus- ja siivousliike suorittaa muuta kuin siivoustyötä, sovitaan kulloinkin eri tehtävissä maksettavista palkoista erikseen työnantajan ja työntekijän kesken.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tämän sopimuksen 6 § vastaa muutoin edellisen työehtosopimuksen 6 §:ää, mutta siihen on lisätty näin kuuluvat pöytäkirjamerkinnät 4 ja 5:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pöytäkirjamerkintöjä:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Suursiivouksesta maksetaan sama palkka kuin 3. palkkaryhmän työstä.

5. Mikäli henkilö muun työn ohessa joutuu ajamaan yrityksen autoa, suoritetaan siitä erillinen paikallisesti sovittava korvaus.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Siivousalan yrityksiä koskevan 22.3.1972 tehdyn työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Sopijapuolet sitoutuvat puolin ja toisin noudattamaan STK:n ja SAK:n välisiä yleisiä sopimuksia tulkintoineen ja niihin mahdollisesti myöhemmin tulevia hyväksyttyjä lisäyksiä ja muutoksia ottaen huomioon myös 18.3.1972 allekirjoitetun keskusliittojen välisen sopimuksen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Saman sisältöinen määräys - paitsi viittausta 18.3.1972 allekirjoitettuun keskusliittojen väliseen sopimukseen - sisältyy myös edellä mainittujen 18.4.1973 ja 7.4.1974 tehtyjen työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjoihin.

Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n kesken 15.5.1972 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

I. Yleiset määräykset

1 §

1. Tämä työehtosopimus koskee tässä sopimuksessa ja siihen liittyvissä urakkahinnoitteluissa tarkoitettuja työntekijöitä ja työryhmiä. Sopimus on voimassa allekirjoittaneen työnantajajärjestön ja sen alaisten paikallisten osastojen jäsenten työmailla koko maassa.

2. Korjauspajojen varsinaiset työntekijät, autonkuljettajat, autonapumiehet, maalarit, kivenjalostustyöntekijät, asfalttityöntekijät ja eristystyöntekijät ovat tämän työehtosopimuksen yleisten ehtojen alaiset, mutta heidän palkkauksessaan noudatetaan asianomaisen erikoisalan aika- tai urakkapalkkoja sekä palkanmuodostumista koskevia työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

IV Työntekoa koskevat määräykset

12 §

1. Työ suoritetaan joko urakkapalkalla, tuntipalkalla tai tuntipalkalla tuotantopalkkioineen.

2. Rakennusalan työt ryhmitellään seuraavasti:

I Ammattityöt Kalleusluokka I II III

a) - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - b) - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II Muut rakennustyöt

a) - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - b) - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pääosin vastaavat määräykset sisältyvät rakennuslain 16.6.1973 ja 23.4.1974 tehtyihin työehtosopimuksiin, kuitenkin niin että rakennusalan työt on nyt ryhmitelty palkkaryhmiin I, II, III ja IV.

Suomen Työnantajain Yleistä Ryhmää ja Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liittoa sitovassa ja rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö r.y:n ja Suomen Ammattijärjestö r.y:n välillä 11.9.1969 tehdyssä sopimuksessa ulkopuolisen työvoiman käytöstä on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva suositus

Edellä esitetyillä perusteilla allekirjoittaneet keskusliitot ovat sopineet, että ulkopuolisen työvoiman käyttö on sallittua jäljempänä mainituin edellytyksin:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Edellisen lisäksi Suomen Työnantajain Keskusliitto ryhtyy joulukuun 31 päivään 1969 mennessä toimenpiteisiin, jotta sen jäsenyritykset menettelisivät seuraavasti:

1. Niihin alihankintasopimuksiin, joita yritykset tekevät otetaan ehto jonka mukaan alihankkija sitoutuu soveltamaan alihankintatyötä yrityksen piirissä suoritettavien työntekijän osalta alansa yleistä työehtosopimusta sekä täyttämään työ- ja sosiaalilainsäädännön määräykset. Vastaavanlainen ehto otetaan myös 1 §:n 1. kohdassa tarkoitettuja laina- eli komennusmiehiä koskeviin sopimuksiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton sekä Muurarien Liitto r.y:n kesken 31.12.1969 pidetystä työehtosopimusneuvottelusta laaditussa pöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 §

Allekirjoittaneet liitot ovat yhtyneet Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön sekä Suomen Ammattijärjestön syyskuun 11 päivänä 1969 allekirjoittamaan ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaan sopimukseen, jota noudatetaan rakennusalan työehtosopimuksen osana.

Työnantaja ottaa alaurakoitsijan kanssa tehtyyn sopimukseen ehdon, jonka mukaan alaurakoitsija sitoutuu soveltamaan alaurakointitöitä rakennustyökohteessa suoritettavien työntekijöittensä osalta alansa yleistä työehtosopimusta. Mikäli asianomaisella alalla ei ole työehtosopimusta, on alaurakoitsija velvollinen noudattamaan rakennusalan työehtosopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Maire Rajala on Vappu Ojalaa Siivous ja Jätepalvelu om. Vappu Ojala -nimisen toiminimen omistajana vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa Ojalan palveluksessa 29.11.1972-28.12.1974. Rajalan työ oli ollut pääasiassa rakennussiivousta ja palkka määräytynyt rakennusalan kulloinkin voimassa olleen työehtosopimuksen mukaan. Joulukuussa 1974 Rajala oli ollut Kurikan kauppalan virastotalon rakennuksen siivoustyössä. 19.12.1974 suoritetussa siivoojien luottamusmiesvaalissa hänet oli valittu siivousryhmän luottamusmieheksi. Seuranneena päivänä johtaja Ojala oli ilmoittanut lomauttavansa Rajalan työn vähyyden takia. Vaikka Rajala oli ilmoittanut työnantajalle edellisenä päivänä toimitetusta luottamusmiesvaalista, ei työnantaja ollut peruuttanut lomauttamispäätöstä. Rakennustyöläisten Liiton paikallisen aluejärjestön edustajan otettua yhteyttä työnantajaan oli seurauksena ollut, että työnantaja oli ilmoittanut antavansa Rajalalle lopputilin. Näin muutamaa päivää myöhemmin olikin tapahtunut, vaikka virastotalon siivoustyöt olivat suurelta osaltaan olleet tekemättä. Ennen irtisanomista oli työnantaja jo jättänyt suorittamatta Rajalalle rakennusalan työehtosopimuksen edellyttämiä matka-ajan korvauksia 44 tunnilta Työnantaja oli lisäksi katkaissut kolmenatoista päivänä työt kesken työvuoron, vaikka Rajala oli ollut koko ajan hänen käytettävissään. Tämän työnantajasta johtuvan menettelyn takia Rajala oli menettänyt palkan kaikkiaan 171 tunnilta. Laittoman irtisanomisen seurauksena Rajala oli joutunut olemaan työttömänä ajan 29.12.1974-26.2.1975 eli kaikkiaan 41 työpäivää.

Työnantaja oli velvollinen työsopimuslain 51 §:n 1 momentin mukaan korvaamaan ansionmenetyksen kokonaisuudessaan tuolta ajalta. Saamatta jääneen palkan ja matka-ajan korvauksen yhteismäärä oli 4 593,78 markkaa. Tähän määrään oli lisättävä vuosilomakorvaus lomaltapaluurahoineen eli 528,28 markkaa. Työpalkkasaatavien viivästymisen vuoksi oli Rajalalle syntynyt työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla oikeus kuuden päivän odotusajan palkkaan yhteensä 406,08 markkaa. Sanotuilla perusteilla Rajala on vaatinut Ojalan velvoittamista suorittamaan hänelle sanotut saatavat yhteensä 5 122,06 markkaa 6 prosentin korkoineen työsuhteen päättymisestä lukien ja odotusajan palkkaa sanotut 406,08 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Kanteeseen vastatessaan Ojala on lausunut kuuluneensa 1.12.1971 alkaen jäsenenä Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään. Jäsenyys jatkui edelleen. Koko tämän ajan Ojala oli ollut työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 2 momentin nojalla sidottu Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liiton väliseen puhdistus- ja siivousalan valtakunnalliseen työehtosopimukseen. Hän oli näin ollen ollut velvollinen noudattamaan tämän työehtosopimuksen määräyksiä työntekijöihinsä kaikessa siivoustyössä riippumatta siitä, missä työ oli tehty tai mihin työntekijäliittoon työntekijät kuuluivat. Kysymyksessä oli niin sanotun teollisuuslinjaperiaatteen mukainen työehtosopimus. Siivousliike oli teollisuudessa siivotessaan tyypillinen alihankkija. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen mukaan alihankkijan oli noudatettava alansa yleistä työehtosopimusta. Rakennustyöläisten Liitto oli kuitenkin pyrkinyt murtamaan puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen soveltamisalaa rakennussiivousten osalta vaatien rakennusalan työehtosopimuksen soveltamista. Rakennustyöläisten Liitto oli vuonna 1974 jättänyt Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle työehtosopimusesityksen, joka oli koskenut rakennussiivouksia. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan olleet johtaneet puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen soveltamisalan muuttamiseen. Sanotuilla perusteilla Ojala on lausunut, ettei yleinen alioikeus ollut asiallisesti toimivaltainen käsittelemään niitä kantajan vaatimuksia, joiden perusteista sisältyivät määräykset Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liiton välisiin työehtosopimuksiin. Vaatimukset kuuluivat työtuomioistuimelle. Nämä työtuomioistuimelle kuuluvat vaatimukset olivat vaatimus matkaajan korvauksesta, kysymys irtisanomisperusteen laillisuudesta ja siihen liittyvät korvauskysymykset sekä kysymys vuosilomakorvauksesta. Samoin se kysymys, oliko Rajala keskusliittojen välisen luottamusmiessopimuksen mukainen luottamusmies, kuului työtuomioistuimen tutkittaviin. Ainoastaan vaatimus odotustuntien palkan maksamisesta sellaisilta päiviltä, joina Rajala väitti työnantajan kesken työvuoron keskeyttäneen työt, kuului yleiselle oikeudelle. Vain siinä tapauksessa, että Rajalalle irtisanomisajan päätyttyä oli syntynyt saamisia väitetyiltä odotustunneilta, hänellä oli oikeus työsopimuslaissa tarkoitettuun odotusajan palkkaan.

Odotustunteja koskevan vaatimuksen peruste oli käsittämätön. Työnantajan tai hänen edustajansa toimesta ei ollut yhtenäkään Rajalan työsuhteen työpäivänä keskeytetty työtä eikä muutenkaan rajoitettu Rajalan työntekoa. Rajalan työsuhde oli alusta lukien työsopimuksen mukaisesti rajoittunut tilapäisesti esiintyneisiin siivoustöihin ja niin sanottuihin keikkoihin. Työaika oli määräytynyt työmäärän mukaan. Rajalalle ei työsuhteen missään vaiheessa ollut luvattu eikä taattu 8 tunnin työpäivää. Ilmeisesti Rajala vaati palkkaa niiltä päiviltä, joina oli tehty työtä alle 8 tuntia joko työntekijöistä itsestään riippuvista syistä tai siitä johtuen, että siivoustyö oli jo aikaisemmin saatu suoritetuksi. Kysymys ei siis kummassakaan tapauksessa ollut ollut kanteessa väitetystä työnantajan toimesta tapahtuneesta töiden keskeyttämisestä. Mitä itse palkan määrään tuli, niin palkkaperusteena tuli olla kunakin keskeytyshetkenä Rajalalla ollut tuntipalkka, joka ei ollut koko aikaa ollut Rajalan vaatimuksessaan esittämiä 8,46 markkaa tunnilta. Tuntipalkka oli ollut vuonna 1974 tammikuun alusta maaliskuun loppuun 7,14 markkaa, huhtikuun alusta elokuun loppuun 8,12 markkaa ja 10.9.1974 lukien työsuhteen loppuun 8,46 markkaa. Kun Rajalalla irtisanomisajan päätyttyä ei ollut työnantajalta työsuhteesta johtuvia saatavia, ei työsopimuslain 22 §:n 5 momentin soveltamiselle ollut perustetta.

Rajala on kihlakunnanoikeudessa lausunut, että Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän työehtosopimukset oli solmittu sen ja puhdistus- ja siivousalan yritysten välillä eikä siis Rakennustyöläisten Liiton kanssa. Ulkopuolisen työvoiman käytöstä tehdyn sopimuksen mukaan niihin alihankkijoiden sopimuksiin, joita yritykset tekevät, otettiin ehto, jonka mukaan alihankkija sitoutui soveltamaan alihankintatyötä yrityksen piirissä suorittavien työntekijäin osalta alansa yleistä työehtosopimusta, mikä tarkoitti hankinnan antavien työehtosopimusta. Rajala on pyytänyt kanteen tutkimista vastaan esitetyn väitteen hylkäämistä perusteettomana.

Vastaajan kihlakunnanoikeudessa todistajana kuulustuttama Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän osastopäällikkö on kertonut, että sanottuun työnantajayhdistykseen kuului 31 siivousalan yritystä, joiden palveluksessa oli noin 5 000 siivoojaa. Koko maassa oli kaikkiaan noin 8 000 siivoojaa. Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välillä solmittua sopimusta sovellettiin kaikkiin Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään kuuluviin siivous- ja puhdistusalan yrityksiin. Rakennustyöläisten Liitto oli pyrkinyt muuttamaan sanotun sopimuksen soveltamisalaa väittäen, että rakennuksilla loppusiivousta suorittaviin siivoojiin oli sovellettava rakennusalan työehtosopimusta. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että siivoojaan, joka samana päivänä siivosi ensin metalliteollisuuden tiloja, sitten vaatetusalan tiloja ja teki lopuksi rakennuksen loppusiivousta, pitäisi soveltaa kolmea eri työehtosopimusta. Siivous oli teollisuutta, ja teollisuuslinjaperiaatteen mukaan alalla oli noudatettava valtakunnallista siivousalan sopimusta, siivosi liike sitten missä tahansa. Rakennustyöläisten Liiton kerrottujen pyrkimysten johdosta oli kysymys ollut esillä keskusliittojenkin välillä. Asia oli kuitenkin edelleen avoinna.

Kantaja on lausunut ratkaisevaa asiassa olevan, että Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä oli useita eri kertoja yrittänyt neuvotteluteitse saada työehtosopimusta Rakennustyöläisten Liiton kanssa, mutta tuloksetta.

Vastaaja on lausunut, että riippumatta siitä, myönsikö Rakennustyöläisten Liitto Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välisen sopimuksen koskemaan myös rakennussiivouksia, vastaaja oli työehtosopimuslain 1 §:n nojalla velvollinen noudattamaan kyseistä siivousalan sopimusta. Tuo sopimus oli valtakunnallinen työehtosopimus. Siivousalan yritykset kuuluivat työntekijäin eläkelain piiriin, mutta rakennusala lyhytaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijäin eläkelain piiriin, ja tämä jako heijasteli laajemminkin kuin pelkästään eläkkeissä. Työtuomioistuimesta annetun lain 12 § tarkoitti sitä että Rajala saisi asian vireille työtuomioistuimessa Kiinteistötyöntekijäin Liiton välityksellä. Sanottua säännöstä sovellettiin myös järjestäytymättömien ja toiseen liittoon kuuluvien työntekijöiden osalta.

Kantajan kihlakunnanoikeudessa todistajana kuulustuttama Rakennustyöläisten Liiton paikallisen aluejärjestön aluesihteeri on kertonut Rajalan irtisanomiseen liittyvistä tapahtumista. Todistaja oli ollut vuonna 1974 yhteydessä siivousliikkeeseen, jolloin oli suullisesti sovittu, että noudatettaisiin rakennusalan sopimusta. Neuvoteltaessa kysymyksessä olevasta asiasta työnantajan ja paikallisen ammattiosaston edustajan kesken toukokuussa 1975 oli asiaa tutkittu rakennusalan työehtosopimuksen pohjalta. Rakennusalan sopimusta olivat sekä työnantaja että ammattiosasto tulkinneet samalla tavalla.

Vastaajan kihlakunnanoikeudessa kuulustuttama liikkeen myyntipäällikkö on kertonut Rajalan tehneen työtä siivousryhmässä, joka siivosi rakennuksilla, teki suursiivouksia ja ikkunan pesua. Rajala oli otettu näihin tehtäviin ryhmään, joka teki rakennussiivouksia Seinäjoella ja ulkokunnissa. Hänet oli otettu ilman työhönottohaastattelua liikkeen palveluksessa olleen erään toisen siivoojan toimesta, ja palkka oli sovittu samaksi, mikä ryhmässä juuri tulleiden henkilöiden palkka oli. Työajasta ei ollut erikseen keskusteltu, koska ryhmä oli tehnyt työtä sen mukaan kuin sitä oli. Työ oli ollut osittain osapäivätyötä, osittain oli tehty myös ylityötä. Palkka oli määräytynyt osaksi urakkapalkkana, osaksi tuntipalkkana.

Kihlakunnanoikeus on 29.10.1975 julistamallaan välipäätöksellä katsonut tarpeelliseksi, koska vastaaja oli tehnyt väitteen siitä, että asia oli pääosaltaan työtuomioistuimen ratkaistava, ennen väitteestä tehtäviä päätöstä pyytää jutussa työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuimen lausunnon sanotusta seikasta.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle, Kiinteistötyöntekijäin Liitolle, Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja Rakennustyöläisten Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on muun ohella lausunut, että sen ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välinen puhdistusja siivousalan työehtosopimus oli teollisuusliittoperiaatteen mukainen työehtosopimus, joka kattoi soveltamisalaltaan kaiken puhdistus- ja siivousalan yrityksen työntekijöillään teettämän työn.

Lakeuden Siivous- ja Jätepalvelu om. Vappu Ojala oli Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenenä velvollinen työehtosopimuslain 4 §:n nojalla soveltamaan työntekijöihinsä puhdistus- ja siivousalan työehtosopimusta. Yritys olisi tähän velvollinen ilman työnantajaliiton jäsenyyttäkin työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla, koska puhdistus- ja siivousalan työehtosopimus oli asianomaisen alan yleiseksi katsottava valtakunnallinen työehtosopimus. Se koski kaikkea siivoustyötä riippumatta siitä, missä siivous suoritettiin. Työn luonteesta johtuen työskentelypaikat luonnollisesti jatkuvasti vaihtuivat. Rajala oli työskennellyt viimeksi Kurikan kauppalan virastotalon loppusiivouksessa. Tätä rakennuskohdetta rakentanut Rakennusliike S. Ollila Oy oli tehnyt tavanomaisen aliurakkasopimuksen rakennuksen loppusiivouksesta Lakeuden Siivous- ja Jätepalvelu om. Vappu Ojalan kanssa. Teollisuudessa ja rakennusalalla noudatettavan STK:n ja SAK:n välisen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen mukaan "alihankkija sitoutuu soveltamaan alihankintatyötä yrityksen piirissä suorittavien työntekijäin osalta alansa yleistä työehtosopimusta". Tässä tapauksessa alihankkijan eli siivousyrityksen "alansa yleinen työehtosopimus" oli puhdistusja siivousalan työehtosopimus. Sopimuksen käyttämällä sanonnalla ei suinkaan tarkoitettu hankinnan antavan eli rakennusyrityksen (pääurakoitsijan) soveltamaa työehtosopimusta. Sopimuksen sanamuoto ja tarkoitus olivat tältä osin yksiselitteisen selviä Puhdistus- ja siivousalan yrityksen palveluksessa oleviin siivoojiin oli sovellettava puhdistus- ja siivousalan työehtosopimusta. Tähän lopputulokseen tultiin saumattomasti kaikilla asiaan liittyvillä juridisilla perusteilla, jotka olivat seuraavat:

1. Työehtosopimuslain 4 §:n mukaan vastaajaa velvoittava työehtosopimus oli Ryhmän työehtosopimus.

2. STK:n ja SAK:n ulkopuolisen työvoiman käytöstä tekemän sopimuksen edellyttämä työehtosopimus oli Ryhmän työehtosopimus.

3. Teollisuusliittoperiaate edellytti Ryhmän työehtosopimuksen noudattamista.

4. Käytäntö puhdistus- ja siivousalalla oli ollut ko. alan työehtosopimuksen soveltamisalasäännösten mukainen.

5. Ryhmän työehtosopimuksesta poikkeavaa työehtosopimusta rakennussiivouksen osalta ei ollut tehty sen enempää paikallisesti kuin liittotasollakaan. Rakennustyöläisten Liitto oli pyrkinyt murtamaan puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen soveltamisalaa rakennusten loppusiivousten osalta. Tätä yritystä Rakennustyöläisten Liitto oli tukenut järjestämällä laittomia työtaisteluja. Myös lausuntopyynnön tarkoittamassa tapauksessa oli liiton paikallinen aluejärjestö erimielisyyden syntymisestä lähtien estänyt Lakeuden Siivous- ja Jätepalvelun pääsyn alaurakoitsijaksi rakennustyömaille pitämällä yllä laitonta saartoa. Jos Rakennustyöläisten Liiton pyrkimykset hyväksyttäisiin, johtaisi se puhdistus- ja siivousalan valtakunnallisen työehtosopimuksen romuttamiseen ja saattaisi puhdistus- ja siivousalan yritykset käytännössä mahdottomaan ja kohtuuttomaan asemaan, jos työehtosopimus vaihtuisi aina työkohteen alan mukaan.

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on muun muassa lausunut, että sen ja Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän välillä oli vuonna 1971 ensimmäisen kerran allekirjoitettu siivousalaa koskeva työehtosopimus. Tätä sopimusta oli aika-ajoin uusittu, ja voimassa oleva sopimus oli allekirjoitettu vuonna 1977. Tämän sopimuksen 1 §:n mukaan työehtosopimuksen määräyksiä sovellettiin Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään kuuluvissa puhdistus- ja siivousalan yrityksissä. Työehtosopimuksen 6 §:ään oli jo ensimmäistä työehtosopimusta solmittaessa otettu määräykset palkkaryhmistä ja töiden sijoittelusta eri palkkaryhmiin Myöskin viimeksi solmitussa voimassa olevassa työehtosopimuksessa nämä määräykset olivat 6 §:ssä. Rakennussiivous ei koko aikana, jolloin kyseiset työehtosopimukset olivat olleet voimassa, ollut sisältynyt sanottuihin palkkaryhmiin, joihin noin kahdeksan vuotta jatkuneen sopimusajan kuluessa oli tehty alkuperäisiin verrattuna vain yksi lisäys ottamalla mukaan porrassiivous sopimuskautena 1973-1974. Koko sopimusaikana käydyissä kymmenissä työehtosopimusneuvotteluissa ei kukaan ollut koskaan tuonut esiin, että rakennussiivous sisällytettäisiin tämän sopimuksen palkkahinnoittelun piiriin. Tämä oli ollut luonnollistakin, koska kaikki molempien sopimuspuolten edustajat tiesivät, että rakennussiivoojien työ- ja palkkaehdoista sopiminen kuului rakennusalojen työehtosopimusten piiriin. Rakennussiivoustyötä ei ollut tuotu esiin myöskään neuvoteltaessa vuonna 1977 työpalkoista ja puhdistusalan perusvaativuustasojen ryhmittelystä erilaisissa siivoustöissä, vaikka tätä asiaa koskevat neuvottelut olivat erinäisistä syistä vaatineet useiden kuukausien ajan. Edellä esitetty osoitti kiistatta, ettei nyt puheena olevilla työehtosopimuksilla ollut koskaan tarkoitettukaan normeerata rakennussiivouksen työ- ja palkkaehtoja.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on lausunut, että talonrakennustyömailla suoritettava siivoustyö voitiin jakaa rakennusaikaiseen siivoukseen ja loppusiivoukseen. Edelliseen sisältyi esimerkiksi muottien puhdistus ennen valua samoin kuin holvin puhdistus ennen tasoitustyötä. Loppusiivous puolestaan tarkoitti rakennuksen puhdistamista ennen asukkaiden sisäänmuuttoa. Rakennusaikaisen siivouksen suorittivat rakennusyrityksen (pääurakoitsijan) palveluksessa olevat työntekijät, ja heihin sovellettiin tuolloin teollisuuslinjaperiaatteen johdosta rakennusalan työehtosopimusta. Loppusiivous puolestaan annettiin yleensä alaurakkasopimuksella erillisen siivousyrityksen suoritettavaksi. Tällöin siivousyrityksen palveluksessa oleviin siivoustyötä tekeviin työntekijöihin sovellettiin puhdistus- ja siivousalan työehtosopimusta. Lakeuden Siivousja Jätepalvelu om. Vappu Ojala oli Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenenä velvollinen työehtosopimuslain 4 §:n nojalla soveltamaan työntekijöihinsä puhdistus- ja siivousalan työehtosopimusta. Lisäksi se olisi tähän velvollinen ilman työnantajaliiton jäsenyyttäkin työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla koska ko. työehtosopimus oli asianomaisen alan yleiseksi katsottava valtakunnallinen työehtosopimus. Merkitystä ei ollut sillä, missä siivousyrityksen työntekijät työskentelivät. Työn luonteesta johtuen työpaikat luonnollisesti jatkuvasti vaihtuivat eikä työpaikan eli siivouskohteen työalalla voinut olla vaikutusta sovellettavan työehtosopimuksen kannalta. Jos näin olisi, jouduttaisiin täysin mahdottomiin tilanteisiin. Siivoustyö oli samaa siivoustyötä suoritettiinpa sitä minkä alan teollisuuslaitoksessa tai rakennystyömaalla tahansa. Myös ulkopuolisen työvoiman käytöstä tehdyn sopimuksen nojalla oli puhdistus- ja siivousalan työehtosopimus tapauksessa sovellettava työehtosopimus. Rakennusalan työntekijät kuuluivat LEL-eläkejärjestelmän ja siivousalan työntekijät TEL-eläkejärjestelmän piiriin. Tämäkin oli omiaan korostamaan näiden alojen työsuhteiden erilaisuutta. Vakiintunut käytäntö oli myös edellä esitetyn mukainen. Rakennusyrityksen palveluksessa oleviin siivoojiin sovellettiin rakennusalan työehtosopimusta ja siivousyrityksen palveluksessa oleviin siivoojiin puhdistus- ja siivousalan työehtosopimusta. Eräin paikoin oli tosin ollut havaittavissa että Rakennustyöläisten Liitto oli pyrkinyt painostamaan rakennustyömailla alaurakoitsijoina toimivia siivousyrityksiä maksamaan työntekijöilleen rakennusalan työehtosopimuksen mukaisia palkkoja, jotka olivat korkeampia kuin puhdistus- ja siivousalan työehtosopimuksen edellyttämät palkat. Joskus työntekijäliitto oli tässä pyrkimyksessään myös onnistunut. Ei ollut harvinaista, että painostusta tuettiin jopa laittomien työtaisteluiden järjestämisellä. Myös lausuntopyynnön tarkoittamassa tapauksessa oli työntekijäliitto erimielisyyden syntymisestä lähtien estänyt Lakeuden Siivous- ja Jätepalvelu om. Vappu Ojalan pääsyn alaurakoitsijaksi rakennustyömaille pitämällä yllä tosiasiallista saartoa.

Rakennustyöläisten Liiton tavoitteena oli jo pitkään ollut saada rakennusalan työehtosopimus sovelletuksi kaikkiin rakennustyömailla suoritettaviin töihin niiden laadusta ja oikeasta työehtosopimuksesta riippumatta. Vuoden 1977 rakennusalan työehtosopimusneuvotteluissa työntekijäliitto oli mm. tehnyt esityksen alaurakoinnin rajoittamisesta vain erikseen mainittuihin töihin. Annetusta luettelosta puuttui kokonaan siivoustyö. Esityksen tarkoituksena oli siten ollut kokonaan poistaa siivousyritykset rakennustyömailta.

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut muun muassa, että ollessaan Ojalan palveluksessa Rajala suoritti pääasiassa rakennussiivousta. Rakennussiivous erosi suuresti muusta siivoustyöstä, kuten konttorisiivouksesta, ja oli tyypillistä rakennusalaan kuuluvaa työtä, jota tehtiin yleensä jatkuvasti rakennusta rakennettaessa sen luovuttamiseen asti. Yleisimmin rakennussiivousta tekivät rakennusliikkeiden palveluksessa olevat siivoojat. Rakennussiivouksessa noudatettaviksi tulevista palkka- ym. ehdoista oli jo vanhastaan määrätty rakennusalan työehtosopimuksessa. Muun muassa vuonna 1962 solmitussa rakennusalan työehtosopimuksessa oli erillinen palkkaryhmä II d: siivous ja muut kevyet aputyöt. Sen jälkeen oli rakennussiivous kuulunut työehtosopimuksessa ryhmään II c: muut sekatyöt sekä vuodesta 1971 alkaen palkkaryhmään II b: muut rakennustyöt. Täten siis kyseessä olevassa työssä noudatettavista ehdoista oli kiistatta määrätty rakennusalan työehtosopimuksessa. Työnantajan järjestäytymisellä ei ollut merkitystä asiassa, sillä työsopimuslain 17 §:n mukaan noudatettavaksi tuli asianomaisen alan yleiseksi ja valtakunnalliseksi katsottava työehtosopimus, jollainen tässä tapauksessa selvästi oli rakennusalan työehtosopimus. Siivoustyötä rakennuksilla suorittivat yleensä rakennusliikkeen omat työntekijät. Tämä koski myös ns. loppusiivousta. Tällöin ei koskaan ollut ollut kiistaa siitä, etteikö kyseisissä työsuhteissa noudatettaisi rakennusalan työehtosopimusta. Jossain määrin tekivät loppusiivousta myös erillisten siivousliikkeiden työntekijät. Myös tällöin noudatettiin aivan yleisesti rakennusalan työehtosopimusta. Käytännössä siis siivousliikkeiden työntekijät kuuluivat rakennusalan työehtosopimuksen piiriin suorittaessaan rakennussiivousta Koska rakennussiivouksen osuus heidän työstään oli kuitenkin toisinaan lyhytaikaista, ei ollut asiallista eikä tarpeellista kaikkien rakennusalan työehtosopimuksen määräysten noudattaminen. Lisäksi, kun työsopimuslain 17 §:n nojalla oli näissä tapauksissa noudatettava rakennusalan työehtosopimuksen määräyksiä vähimmäisehtoina, oli joidenkin työehtosopimusten määräysten vertailu käytännössä vaikeaa. Rakennusalan työehtosopimuksen noudattaminen olikin yleensä tarkoittanut sen palkka- ynnä muita korvauksia koskevien määräysten noudattamista.

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausunnon.

Maire Rajala on kanteessaan vaatinut Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välisen rakennusalan työehtosopimuksen nojalla matka-ajan ja ansion menetyksen korvaamista sekä vuosilomakorvausta lomaltapaluurahoineen ja työsopimuslain nojalla odotusajan palkkaa. Vappu Ojala on kanteeseen vastatessaan katsonut että Rajalan palkkaedut määräytyvät Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liiton välisen puhdistus- ja siivousalaa koskevan työehtosopimuksen nojalla ja että asia olisi pääosaltaan työtuomioistuimen ratkaistava. Erimielisyys tältä osin koskee kysymystä, kumpaa työehtosopimusta on Rajalan työhön nähden pidettävä asianomaisen alan työehtosopimuksena työsopimuslain 17 §:n mielessä. Epäselvyyttä ei näytä olevan siitä, että kumpikin sopimus on sanotun lainkohdan mielessä sekä yleiseksi katsottava että valtakunnallinen.

Työtuomioistuimessa kuultujen liittojen kesken vallitsee erimielisyyttä jo ensinnäkin siitä tosiseikasta, voidaanko uudisrakennuksen loppusiivousta työn laadun vuoksi lainkaan erottaa rakennustyön siivouksesta yleensä. Rakennustyöläisten Liitto, jonka kannanottoihin Kiinteistötyöntekijäin Liitto on yhtynyt, on sitä mieltä, että sanottua loppusiivousta ei voida erottaa rakennustyön aikaisesta muusta siivouksesta. Rakennustyöläisten Liiton taholta on esitetty muun ohella sellainen kannanotto, että jonkinlainen raja siivoustyön laadun vuoksi voidaan vetää vasta siihen ajankohtaan, kun rakennus luovutetaan rakennuttajalle Asiassa kuullut työnantajaliitot näyttävät olevan sitä mieltä, että rakennuksen loppusiivous voidaan erottaa rakennusaikaisesta siivouksesta.

Ongelmia asiassa on syntynyt siinä vaiheessa, kun erityiset siivousliikkeet, kuten tämän jutun vastaaja, ovat alaurakoitsijoina aloittaneet rakennustyömaiden niin sanottujen loppusiivoustöiden suorittamisen. Aikaisemmin ja osittain edelleenkin rakennusliikkeen palveluksessa työsuhteessa olevat omat työntekijät ovat pääsääntöisesti huolehtineet rakennuksen siivoustyöstä rakennuksen luovutukseen saakka.

Rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan ulkopuolisen työvoiman käytöstä tehdyn sopimuksen mukaan niihin alihankintasopimuksiin, joita yritykset tekevät, otetaan ehto, jonka mukaan alihankkija sitoutuu soveltamaan alihankintatyötä yrityksen piirissä suorittavien työntekijäin osalta alansa yleistä työehtosopimusta. Rakennusalan työehtosopimusneuvottelupöytäkirjassa on sitä paitsi erikseen määrätty, että työnantaja ottaa alaurakoitsijan kanssa tehtyyn sopimukseen ehdon, jonka mukaan alaurakoitsija sitoutuu soveltamaan alaurakointia rakennustyökohteessa suorittavien työntekijöittensä osalta alansa yleistä työehtosopimusta, ja että mikäli asianomaisella alalla ei ole työehtosopimusta, on alaurakoitsija velvollinen noudattamaan rakennusalan työehtosopimusta. Rakennustyöläisten Liiton taholta on katsottu, että tämä määräys huomioon ottaen on Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään jäsenenä kuuluvan siivousliikkeen palveluksessa oleviin työntekijöihinkin sovellettava rakennusalan työehtosopimuksen määräyksiä, koskei Rakennustyöläisten Liitto ole solminut siivousalalla erillissopimusta. Työnantajaliittojen mielestä taas on sanotunkin määräyksen perusteella puheenalaisissa työsuhteissa sovellettava siivousalan työehtosopimusta.

Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liitto on osaltaan vastustanut siivousalan työehtosopimuksen soveltamista puheena oleviin työntekijöihin sillä perusteella, ettei siivousalan työehtosopimusta eri vuosina neuvoteltaessa koskaan ole nimenomaan puututtu rakennussiivouksiin eikä rakennussiivous liiton mielestä työehtosopimuksen sanamuodonkaan mukaan kuulu työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä taas on ilmoittanut lähteneensä siivousalan työehtosopimusta eri vuosina neuvoteltaessa siitä työehtosopimuksen 1 §:n määräyksen sananmukaisesta tulkinnasta, että työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Yleiseen Ryhmään kuuluvissa puhdistus- ja siivousalan yrityksissä.

Asiassa on työtuomioistuimessa laajalti esitetty selvitystä työehtosopimuksen soveltamiskäytännöstä eri puolilta maata. Se osoittaa työnantajaliittojen ymmärtäneen, että kysymyksessä olevan laatuisessa tapauksessa tulee soveltaa siivousalan työehtosopimusta. Rakennustyöläisten Liitto taas on käytännössä lähtenyt siitä, että sovellettavana on rakennusalan työehtosopimus tai ainakin sen palkkamääräykset. Esitetty selvitys on niin ollen osoituksena siitä, ettei yhtenäistä sovellutusrajakäytäntöä ole syntynyt.

Rakennustyöläisten Liitto on vuonna 1974 tehnyt Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle esityksen pöytäkirjasta, jonka mukaan uudisrakennusten ja korjausten alaisina olevien rakennusten siivous- ja puhdistustöissä noudatettaisiin rakennusalan työehtosopimusta eräin poikkeuksin ja lisäyksin. Kysymys on työtuomioistuimessa esitetyn todistelun mukaan ollut käsiteltävänä työnantajaliiton toimesta jopa keskusliittotasolla, missä vaiheessa esitetyistä kannanotoista osapuolet myöskin ovat eri mieltä. Se, ettei Rakennustyöläisten Liiton esitystä ole hyväksytty, tukee työtuomioistuimen mielestä työnantajapuolen kantaa työehtosopimuksen oikeasta sisällöstä.

Kerrottu ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva sopimus ja siihen liittyvä pöytäkirjamääräys eivät suoranaisesti sido niissä tarkoitettua alaurakoitsijaa, vaan pääurakoitsijana olevaa rakennusalan yrittäjää, joka sopimusmääräysten mukaan on velvollinen huolehtimaan alaurakoitsijan kanssa tekemällään sopimuksella siitä, että alaurakoitsija tulee velvolliseksi soveltamaan sopimusmääräyksissä tarkoitettua työehtosopimusta omiin työntekijöihinsä. Rakennustyöläisten Liiton työtuomioistuimessa esittämästä selvityksestä ilmenee, ettei liitto ole muiden kuin siivoustyötä suorittavain alihankkijain osalta pyrkinytkään noudattamaan sopimusta niin ahtaasti, että sopimus koskisi vain sellaisia alihankkijoita, jotka työnantajana ovat sidottuja toiselta puolen Rakennustyöläisten Liiton kanssa alihankinta-alalla tehtyyn työehtosopimukseen. Tällaisena alana on tullut esiin sähköasennusala.

Vappu Ojala on Suomen Työantajain Yleisen Ryhmän jäsenenä ollut työehtosopimuslain 4 §:n mukaan velvollinen soveltamaan puhdistus- ja siivousalan yrityksessään tämän alan työehtosopimusta. Tähän ei , kun otetaan huomioon paitsi työehtosopimuksen 1 §:n jo sinänsä selvää sanamuotoa myös Suomen työehtosopimusjärjestelmässä yleisesti sovellettu teollisuusliittoperiaate, johon työtuomioistuin on viitannut useassa lausunnossaan, työtuomioistuimen mielestä aiheuta muutosta se seikka, että rakennusten loppusiivousta tai muuta rakennussiivousta ei ole erikseen mainittu työehtosopimuksen tekstissä eikä sikäli kuin on selvitetty, myöskään työehtosopimusneuvotteluissa. Periaatteessa saattaisi näillä seikoilla tosin olla merkitystä harkittaessa olisiko sanotunlaista työtä vuoden 1974 työehtosopimuksen 1 §:n pöytäkirjamerkinnän mukaan pidettävä "muuna kuin siivoustyönä", jonka palkoista olisi sovittava erikseen työnantajan ja työntekijän kesken; mutta riittävää perustetta poikkeamiselle tässäkään kohdin työehtosopimuksen sanamuodosta ei työtuomioistuimen mielestä ole esitetty.

Selvitystä ei työtuomioistuimelle ole esitetty siitä, että yksikään rakennusten loppusiivousta tai muuta rakennussiivousta suorittava mutta asianomaisesta rakennusliikkeestä erillinen yritys kuuluisi rakennusalan työehtosopimuksen soveltamispiiriin sillä perusteella, että se kuuluisi jäsenenä tämän sopimuksen sopijapuoleen työnantajapuolella, Suomen Rakennusteollisuusliittoon. Sen sijaan on muutaman tällaisen yrityksen selvitetty sopineen Rakennustyöläisten Liiton asianomaisen aluejärjestön kanssa rakennusalan työehtosopimuksen määräysten soveltamisesta näissä yrityksissä. Selvitystä siitä, kuinka suurta osaa rakennusten siivoustoiminnasta tällaisten yritysten työ edustaa verrattuna Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään kuuluvien siivous- ja puhdistusalan yritysten työhön, ei työtuomioistuimelle ole esitetty. Työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:ssä tarkoitettuihin erityistä työehto- tai virkaehtosopimusolojen tuntemusta edellyttäviin asioihin, joista työtuomioistuin vain voi sanotun säännöksen nojalla antaa lausuntoja, ei työtuomioistuimen mielestä kuulukaan, aiheutuisiko äsken mainitusta seikasta, ettei siivous- ja puhdistusalan työehtosopimusta, joka tällä alalla sinänsä selvästi on asianmukaisen alan työehtosopimus työsopimuslain 17 §:n mielessä, olisikaan erillisten yritysten harjoittamassa rakennussiivouksessa pidettävä asianomaisen alan työehtosopimuksena. Työehtosopimuslakiin perustuvalle työehtosopimusjärjestelmälle on kuitenkin vierasta, että jonkin työehtosopimuksen soveltamispiiriin työehtosopimuslain 4 §:n nojalla kuuluva, sanotun sopimuksen alaan luettavaa työtä suorittava yritys joutuisi soveltamaan toista työehtosopimusta sen mukaan, mitä myös ensin mainitun sopimuksen piiriin luontevasti luettavaa työtä yrityksen työntekijät kulloinkin tekevät.

Siivous- ja puhdistusalan työehtosopimusten tai niiden allekirjoituspöytäkirjojen määräyksistä saattaa seurata, ettei työnantajan ja työntekijän välillä ehkä tehtyä sopimusta jonkin toisen alan työehtosopimuksen määräysten soveltamisesta voida esim. palkankorotusten osalta sellaisenaan noudattaa siltäkään osin kuin ne olisivat työntekijälle edullisempia kuin siivous- ja puhdistusalan työehtosopimukset. Kun Rajalan ei kuitenkaan ole edes väitetty olevan työehtosopimuslain nojalla sidottu siivous- ja puhdistusalan työehtosopimuksiin, ei häntä vastaan voida nojautua tuollaisiin työehtosopimusmääräyksiin. Muutoin ei työtuomioistuimen asiana ole lausua siitä, mitä jutussa on esitetty Rajalan ja Ojalan välisen työsopimuksen sisällyksestä. Liioin ei työtuomioistuin voi antaa lausuntoa kihlakunnanoikeudessa käsiteltävänä olevan jutun oikeasta oikeuspaikasta.

Työtuomioistuimessa läsnä asiaa ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, M. Virtanen, Lankinen ja Suominen.

Lausunto oli yksimielinen.