15.11.1978

5 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Mikäli rakennustyökohteen taikka sen ammattiryhmän, johon pääluottamusmies kuuluu, työvoimaa vähennetään työn valmistumisen tai taloudellisten taikka tuotantoteknisten syiden vuoksi, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen paitsi mikäli työnantaja ei voi tarjota tässä rakennustyökohteessa pääluottamusmiehelle tämän ammattia vastaavaa tai muutoin sopivaa työtä. Ammattiryhmän luottamusmieheen on ammattiryhmän puitteissa mahdollisuuksien mukaan sovellettava samoja sääntöjä. Muissa tapauksissa ei luottamusmiestä saa irtisanoa, ellei niiden työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän on, anna siihen suostumustaan.

Luottamusmiehen työsuhteen purkamisoikeus määräytyy työsopimuslain 43 §:stä ilmenevillä perusteilla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y:n jäsenliike Rakennustoimisto Matti Vuorela Oy oli vuosina 1973-1976 rakentanut pääurakoitsijana asuin- ja toimistotiloja käsittäneen rakennuksen Asemapäällikönkatu 3:ssa Helsingin kaupungissa. Kirvesmies N.N oli tullut 6.8.1974 mainitun yhtiön palvelukseen suullisen työsopimuksen perusteella kirvesmieheksi ja tehnyt työtä edellä sanotulla rakennustyömaalla. Syyskuun 12 päivänä 1974 N. oli valittu tämän työmaan pääluottamusmieheksi, jona hän toimi aina työsuhteensa päättymiseen eli 9.1.1976 saakka. Työnantajan edustaja oli 23.12.1975 irtisanonut N:n työsuhteen päättymään 9.1.1976 ilmoittaen samalla irtisanomisen perusteeksi työvoiman tarpeen vähenemisen. Tammikuun alkupäivinä oli työnantajan menettelyn perusteettomuus ollut selvästi nähtävissä, sillä työt eivät olleet todellisuudessa päättyneet. N. oli työnantajan edustajien kanssa käymissään keskusteluissa irtisanomisensa perusteettomuuden tueksi vedonnut luottamusmiessopimuksen määräyksiin. Viimeksi 8.1.1976 N. oli työnantajan edustajalle huomauttanut irtisanomisensa laittomuudesta. Vaikka työt olivat tuolloin olleet lopuillaan, oli yhtiön palvelukseen 9.1.1976 jälkeen jäämässä vielä muun muassa kuusi kirvesmiestä erilaisiin sisä- ja ulkotöihin. N. oli vaatinut sekä 8.1. että 9.1.1976, että hän saisi jäädä suorittamaan jäljellä ollutta hänen ammattiaan vastaavaa kirvesmiehen työtä. Työnantajan edustaja ei ollut tähän suostunut, mutta oli ilmoittanut, että jos N. suostui sopimaan siitä, että hän jäisi tekemään aputyöntekijälle kuuluvia töitä aputyöntekijälle kuuluvalla palkalla, hän saisi jäädä tällaiseen työhön. N. oli vaatinut edelleen saada jäädä luottamusmiessopimuksen mukaisesti hänen ammattiaan vastaavaan työhön ja kieltäytynyt tekemästä työnantajan edustajan vaatimaa sopimusta. N:n vastalauseista huolimatta työnantaja oli päättänyt hänen työsuhteensa 9.1.1976. Samalla työnantajan edustaja oli ilman minkäänlaisia objektiivisia perusteluja ilmoittanut, ettei N. pystyisi tekemään jäljelle jäänyttä kirvesmiehen työtä. N. oli todennut pystyvänsä noihin töihin ja vaatinut saada jäädä niitä tekemään. N:n erottamisen jälkeen sanotulle työmaalle oli jäänyt vielä kuusi kirvesmiestä. Saatujen tietojen mukaan työmaalla oli tuolloin ollut jäljellä vielä muun muassa Abloy-lukkojen paikalleen laittoa, sisäseinien ja pyöräkatoksen levytystä, kahden portaan laudoitusta, vetimien kiinnitystä, listoitusta, ovikarmitusta, kahden palo-oven paikalleen laittoa sekä luja- ja lastulevyja suojakaidetyötä. Tämän lisäksi oli odotettavissa, että rakennuksessa sijaitsevan kaapelitelevision studion sisustustöiden tekeminen alkaisi myöhemmässä vaiheessa alkuvuodesta, olkoonkin, että tammikuun alkupuolella tähän rakentamiseen tarvittavia lupia ei ilmeisesti tuolloin vielä ollut myönnetty. Niin sitten olikin tapahtunut, että joku tai jotkut 9.1.1976 jälkeen jääneistä kuudesta kirvesmiehestä oli jatkanut kaapelitelevision studion sisustustöissä ainakin heinäkuun ja elokuun vaihteeseen 1976 saakka. Näihin töihin oli otettu jopa uusia kirvesmiehiä.

N:n ammattitaidon osalta oli todettava, että hän oli vuosina 1965-1966 käynyt rakennuspuusepän kaksivuotisen ammattikoulun, minkä jälkeen hän oli ollut erään puusepänliikkeen palveluksessa tehden rakennuspuusepän töitä ja pari vuotta kotiseudullaan Enonkoskella kirvesmiehenä. Vuodesta 1969 lähtien N. oli toiminut kirvesmiehenä Helsingin seudulla tehden erilaisia kirvesmiehen töitä ja muun muassa kaikkia sellaisia töitä, joita kysymyksessä olevalle työmaalle oli 9.1.1976 jälkeen jäänyt. Työnantaja ei ollut edes yrittänyt perustella väittämäänsä, ettei N. olisi pystynyt tekemään työmaalle tuolloin jääneitä kirvesmiehen töitä. N:n ei edes annettu jäädä käytännössä töitä tekemään, jotta hänen väitetty kyvyttömyytensä olisi voitu todeta. Työnantajan väitteiden mielivaltaisuus olisi tuolloin luonnollisesti paljastunut. Irtisanomisensa jälkeen N. oli joutunut olemaan työttömänä noin neljä kuukautta.

Rakennustyöläisten Liiton Uudenmaan aluetoimitsija oli muun muassa 12.1.1976 ollut yhteydessä työmaan vastaavaan mestariin ja vaatinut N:n irtisanomisen peruuttamista, mutta tämä neuvottelu oli jäänyt tuloksettomaksi. Aluetoimitsija oli tämän jälkeen ollut yhteydessä Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piirin asiamieheen ja pyytänyt tämän toimenpiteitä N:n työsuhteen palauttamiseksi, mutta tämä oli kieltäytynyt mistään toimenpiteistä ja väittänyt syyksi sen, ettei N. pystyisi tekemään jäljelle jääneitä töitä. Asiasta oli neuvoteltu liittojen kesken 10. ja 21.9.1976, joissa tilaisuuksissa työnantajaliitto oli kiistänyt sen, että työnantajapuoli olisi menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti.

Edellä lausumansa perusteella kantajaliitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi sen, että Rakennustoimisto Matti Vuorela Oy oli menetellyt luottamusmiessopimuksen 5 §:n 4 kohdan vastaisesti irtisanoessaan pääluottamusmiehen siitä huolimatta, että työmaalle oli jäänyt tämän ammattia vastaavaa työtä, että työtuomioistuin tuomitsisi sanotun yhtiön työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta, että työtuomioistuin tuomitsisi Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä ja että vastaajat yhteisvastuullisesti velvoitettaisiin korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennustoimisto Matti Vuorela Oy ovat työtuomioistuimessa lausuneet, että N. oli tullut Rakennustoimisto Matti Vuorela Oy:n palvelukseen niin sanotuksi telinekirvesmieheksi 6.8.1974 Asemapäällikönkatu 3:ssa sijainneelle työmaalle, jonka pääluottamusmieheksi hänet oli valittu 12.9.1974. N. oli ollut koko työsuhteensa ajan aikatyössä eikä hän ollut kuulunut tällä isolla työmaalla toimineisiin kirvesmiestyökuntiin. Perustusvaiheen aikana hän oli suorittanut erilaisia vähemmän vaativia telinekirvesmiehen töitä. Osan ajasta hän oli toiminut myös mittakirvesmiehen apulaisena. Rakennustyön edistyttyä syksyllä 1975 sisävalmistusvaiheeseen N:lle oli osoitettu ovenkarmitusta, joka oli vaativampaa sisustustyötä. Tätä hän ei kuitenkaan yrityksistään huolimatta ollut kyennyt suorittamaan, vaan hänen asentamansa karmit oli pitänyt irroittaa ja asennuttaa uudestaan toisilla kirvesmiehillä. Työnjohdon oli ollut siirrettävä N. takaisin vähemrnän vaativiin töihin. N. oli ammattitaidoltaan niin sanottu telinekirvesmies. Hänellä ei ollut sisustustöiden edellyttämää ammattitaitoa. Syksystä 1975 lähtien työsuhteensa päättymiseen saakka N. oli tehnyt lähinnä työturvallisuuteen liittyviä töitä, kuten väliaikaisia suojatelineitä ja -kaiteita. Näistäkään töistä hän ei aina ollut kyennyt suoriutumaan, vaan työnjohdon oli pitänyt siirtää toisia työntekijöitä hänen avukseen. Vuoden 1975 lähestyessä loppuaan rakennus oli alkanut valmistua ja työntekijämäärää, joka sen suurimmillaan ollessa oli ollut noin 80, oli jouduttu varsin voimakkaasti supistamaan. Työnjohdon tiedossa oli ollut, että telinekirvesmiehen työt, kuten muutkin työt, tulisivat rakennuksen valmistumisen vuoksi loppumaan viimeistään tammikuun alussa 1976, minkä jälkeen rakennukselle tulisi jäämään vielä lyhyeksi aikaa sisävalmistustöitä, eräitä aputöitä ja siivousta sekä muuta sellaista työtä. Sisävalmistustöitä ei N:lle ollut voitu hänen puutteellisen ammattitaitonsa vuoksi tarjota, mutta hänelle oli tarjottu aputöitä, joita hän ei ollut suostunut ottamaan vastaan. Siksi työnjohto oli joutunut toteuttamaan 23.12.1975 hänelle annetun irtisanomisilmoituksen ja hänen työsuhteensa oli päättynyt perjantaina 9.1.1976. Samoin oli päättynyt myös työmaan varapääluottamusmiehen työsuhde. Tammikuun alussa työmaan työntekijämäärä oli vähentynyt siten, että 7.1. oli päättynyt 10 työntekijän työsuhde, 9.1. oli päättynyt 31 työntekijän työsuhde, 12.1. oli päättynyt 5 työntekijän työsuhde ja 20.1. oli päättynyt samoin 5 työntekijän työsuhde. Lopputilin 9.1. saaneiden joukossa oli ollut 9 kirvesmiestä. Työmaalle ei 9.1. jälkeen ollut jäänyt ainoatakaan telinekirvesmiestä. Sinne oli jäänyt kuusi sisustuskirvesmiestä, yksi muurari apumiehineen sekä vähäinen määrä apumiehiä. Sisustuskirvesmiehet olivat suorittaneet tarvittavia pieniä sisävalmistustöitä. Vesi-, sähkö- ja kaukolämpötöiden tarkastus rakennuksella oli tapahtunut 9.1.1976 ja rakennustarkastusvirasto oli suorittanut niin sanotun maistraatin tarkastuksen maanantaina 12.1.1976 ja asuinosa oli luovutettu rakennuttajalle 13.1.1976. Asukkaat olivat alkaneet muuttaa rakennukseen sisään heti 9.1.1976 jälkeen. Toimisto-osan maistraatin tarkastus oli ollut 23.1.1976, jolloin myös sen luovutus rakennuttajalle oli tapahtunut.

N:n ammattitaidon osalta vastaajat ovat lausuneet että hän oli käynyt kaksi vuotta ammattikoulun rakennuspuusepän linjaa, minkä jälkeen hän oli ollut erään puusepänliikkeen palveluksessa, mutta hän ei ollut tuolloin tehnyt rakennuspuusepän töitä vaan hän oli ollut siellä aputyöntekijänä. Vuoden 1969 jälkeiseltä ajalta hänen tekemistään töistä vastaajilla ei ollut tietoa, mutta vastaajayhtiön palveluksessa ollessaan hänen ammattitaitonsa oli osoittautunut varsin puutteelliseksi.

Rakennusalan kirvesmiehen työt voitiin jakaa kahteen eri pääryhmään siten, että toisen ryhmän muodostivat telinekirvesmiehen työt ja toisen ryhmän laudoituskirvesmiehen, sisustuskirvesmiehen ja mittakirvesmiehen työt. Näistä telinekirvesmiehen työt olivat vähiten ammattitaitoa vaativia ja vastaavasti muut mainitut kirvesmiehen työt korkeinta ammattitaitoa vaativia. Rakennusalan työehtosopimuksen 12 §:ssä oli tämä ero tehty siten, että mittakirvesmiehen työt kuuluivat I palkkaryhmään ja telinekirvesmiehen työt II palkkaryhmään. Vastaava jaoittelu oli myös työehtosopimuksen 23 §:ssä, jonka mukaan kirvesmiehelle laudoitus- ja sisätöissä maksettiin suurempaa korvausta omien työkalujen käyttämisestä kuin kirvesmiehelle teline- ynnä muissa sellaisissa töissä. Ammattikoulusta kirvesmiehet valmistuivat rakennusmies- tai kirvesmieslinjalta eikä rakennuspuuseppälinjalta kuten N.. Kirvesmies ja puuseppä olivat kaksi eri ammattia. Puusepällä voi olla vain osa rakennustyömaalla kirvesmieheltä vaaditusta ammattitaidosta. Ammattitaitoa taas ei saatu koulussa, vaan asianomaisia töitä työmaalla jatkuvasti tekemällä. N:lta oli puuttunut sekä teoreettinen että käytännön koulutus. N. oli ammattitaidoltaan puuseppä eikä sisustuskirvesmies. Hän oli tehnyt työmaalla telinekirvesmiehen töitä. Vaativampiin töihin hän ei ollut pystynyt. Sen oli työmaan työnjohto voinut todeta. Työmaalle 9.1.1976 jälkeen jääneistä töistä ei ollut mikään ollut telinekirvesmiehen työtä, joten työnantajalla ei ollut tarjota N:lle hänen ammattiaan vastaavaa työtä. Haastehakemuksessa mainituista töistä oli annettu alaurakkasopimuksella kokonaan toisen yrityksen suoritettavaksi sisäseinien levytys, joka oli sisältänyt osittain ovikarmituksen, sekä luja ja lastulevytyöt. Myös listoitustöistä oli tehty osittain alaurakkasopimus ja osan niistä oli suorittanut tähän tehtävään työmaalla erikoistunut kirvesmies. Haastehakemuksessa mainittujen palo-ovien oli luonnollisesti pitänyt olla paikoillaan maistraatin tarkastukseen mennessä. Myöskään väite suojakaidetöistä ei pitänyt paikkaansa, sillä rakennuksen ollessa jo valmis ei enää voitu tarvita uusia suojakaiteita. Muut haasteessa mainitut työt, eli Abloy-lukkojen asentamisen, pyöräkatoksen levytyksen, portaiden laudoituksen, vetimien kiinnityksen ja osittain ovikarmituksen olivat suorittaneet työmaalle jääneet viisi sisustuskirvesmiestä, joilla oli ollut tähän tarvittava ammattitaito. Osa näistä jälkitöistä oli jo etukäteen annettu urakkasopimuksella tiettyjen kirvesmiesten tehtäväksi. N:lla ei myöskään ollut sisustuskirvesmiehelle tarpeellisia työkaluja.

Kaapelitelevision sisustustöistä oli tehty urakkasopimus 21.4.1976 ja työt olivat alkaneet 4.5.1976. Tammikuussa ei rakennusliikkeellä ollut vielä ollut mitään tietoa näiden töiden ajankohdasta, joten niillä ei ollut mitään merkitystä N:lle tarjolla ollutta työtä selvitettäessä. Kun työnantajalla ei ollut tarjota N:lle hänen ammattiaan vastaavaa työtä, hänelle oli luottamusmiessopimuksen määräysten mukaan tarjottu muuta sopivaa työtä, joka oli ollut aputyötä. Tätä työtä N. oli kuitenkin kieltäytynyt ottamasta vastaan.

Työkohteen rakentaminen oli aloitettu 1973. N. oli tullut vastaajayhtiön palvelukseen elokuussa 1974 ja valittu työmaan pääluottamusmieheksi syyskuussa 1974. N:n työsuhde oli päättynyt samana päivänä kun työkohde oli valmistunut eli 9.1.1976. Hänen työsuhteensa oli kestänyt puolitoista vuotta ja nyt oli kysymys työkohteen valmistumisen jälkeisestä ajasta, jona aikana työnantajalla ei ollut tarjota N:lle hänen ammattiaan vastaavaa työtä. Luottamusmiessopimuksen tarkoituksena ei ollut se, että pääluottamusmiehen täytyi antaa seistä työmaalla mitään tekemättä ja maksaa hänelle siitä täyttä palkkaa.

Edellä esittämillään perusteilla vastaajat ovat vaatineet kannetta kokonaisuudessaan hylättäväksi ja kantajaliiton velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut.

Työtuomioistuin on kuullut asiassa myös Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y:tä.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että N.N. on elokuun 6 päivänä 1974 tullut Rakennustoimisto Matti Vuorela Oy:n Helsingin kaupungissa Asemapäällikönkatu 3:ssa sijainneelle rakennustyömaalle suullisen työsopimuksen perusteella yhtiön työhön kirvesmieheksi yhtiön rakentaessa pääurakoitsijana asuin- ja toimistotiloja käsittänyttä kerrostaloa. N. on sitten valittu työmaan pääluottamusmieheksi seuranneen syyskuun 12 päivänä ja toiminut tuossa tehtävässä työsuhteen päättymiseen tammikuun 9 päivään 1976 saakka. Ollessaan puheena olevassa työssä N. on ainakin osallistunut laudoitustöihin sekä ollut mittakirvesmiehen apulaisena ja toiminut itsekin jonkin aikaa mittakirvesmiehenä. Sisävalmistustöitä N. ei ole rakennuksella tehnyt yhtä oven karmitustyötä lukuunottamatta. Yhtiön edustaja on joulukuun 23 päivänä 1975 irtisanonut N:n työsuhteen päättymään mainittuna tammikuun 9 päivänä 1976 ilmoittaen irtisanomisen perusteeksi sen, että työntekijöitä jouduttiin työkohteen valmistumisen vuoksi vähentämään. N:n ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n edustajan huomautettua ennen työsuhteen päättymistä yhtiön edustajalle siitä, että työsuhteen katkaiseminen oli, ottaen huomioon, että työmaalla oli vielä jäljellä N.n ammattia vastaavaa työtä, luottamusmiessopimuksen vastaista, työnantajan edustaja on ilmoittanut katsovansa, ettei N:n ammattitaito riittänyt niihin kirvesmiehen töihin, joita rakennuksessa oli vielä jäljellä, ja tarjonnut N:lle mahdollisuutta jatkaa työssä oloa siten, että N. olisi jäänyt tekemään apumiehen töitä työehtosopimuksen mukaisella apumiehen palkalla. N:n kieltäydyttyä suostumasta ehdotettuun järjestelyyn siitä syystä, että hän on katsonut sen merkitsevän palkkauksen huomattavaa alentumista työsuhde on viimeksi mainittuna päivänä päättynyt. Rakennus on valmistunut siten, että rakennustarkastusviraston toimesta on toimitettu sen asuinosan tarkastus sanotun tammikuun 12 päivänä ja toimisto-osan tarkastus saman tammikuun 23 päivänä ja että asuinosa on luovutettu rakennuttajalle tuon tammikuun 13 päivänä ja toimisto-osa sen mainittuna tarkastuspäivänä. Sanottuna tammikuun 9 päivänä on työkohteen rakennustyöstä ollut vielä jäljellä ainakin yksi tai kaksi rappujen betonilaudoitusta, pyöräkatoksen levytys sekä jonkin verran lukkojen asentamista, ovien karmitusta ja muita sisävalmistustöitä ynnä aputöitä kuten esimerkiksi siivousta. Sisävalmistustöistä on ainakin osa ollut rakennuksen luovuttamisen aikoihin laaditussa muistiossa mainittuja puutteita ja korjattavaksi vaadittuja virheitä. Osa keskeneräisinä olleista töistä on tehtyjen sopimusten nojalla kuulunut alaurakoitsijaliikkeiden tehtäviin. N:n työsuhteen päättyessä työmaalle on jäänyt keskeneräisinä olleita töitä lopettamaan kuusi noita töitä työmaalla vakinaisesti tehnyttä kirvesmiestä. Kanteessa mainitun kaapelitelevision studion osalta työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että yhtiön olisi, kun tuon studion sisustustöitä koskeva urakkasopimus on tehty vasta keväällä 1976, pitänyt ottaa noita töitä millään tavoin huomioon ratkaistaessa kysymystä N:n työsuhteen jatkamisesta.

N:n tekemä edellä mainittu oven karmitustyö on jouduttu uusimaan. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että työnjohto olisi pitänyt tai että sillä olisi ollut perusteltua aihetta pitää sanottua karmitustyötä, johon ei ole N:n ammattitaidosta työsuhdetta päätettäessä keskusteltaessa edes viitattu, osoituksena siitä, ettei N. olisi kyennyt suorittamaan niitä kirvesmiehen töitä, joita rakennuksella oli tuolloin vielä jäljellä. Näin ollen on katsottava, että työnjohdon käsitys N:n ammattitaidosta on perustunut niihin havaintoihin, joita työnjohto on työmaalla muiden kuin sisävalmistustöiden osalta tehnyt. Työmaalla riidanalaiseksi käynyttä kysymystä N:n ammattitaidosta ei työsuhdetta päätettäessä ole jutussa esitetyn näytön mukaan muutoin ryhdytty selvittämään. N:lle ei myöskään ole tuolloin varattu tilaisuutta näyttää, että hänellä oli, kuten hän on jutussa väittänyt, puheena olevien töiden suorittamiseen tarvittavat työkalut. Jutussa esitetty näyttö ei riitä osoittamaan, että N:n työ puheena olevalla rakennuksella olisi ollut sellaista, että työnjohdolla olisi ollut perusteltu aihe pitää N:a kykenemättömänä tekemään sanottuja rakennuksen loppuvaiheen töitä enempää kuin toisaalta, N:n osallistuminen laudoitustöihinkin huomioon ottaen, sitäkään, että työnjohto olisi tietänyt N:n kysymyksessä oleviin, keskeneräisinä olleisiin töihin pystyvän. Työtuomioistuimessa esitetyn näytön mukaan N. on ennen kysymyksessä olevan työsuhteen alkamista tehnyt eri työnantajien työssä rakennuksilla myös sisävalmistustöitä siinä määrin, että hänellä on katsottava olleen niin paljon työkokemusta kuin niihin tarvittavan ammattitaidon hankkiminen edellyttää. Vielä työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että puheena oleva irtisanomistoimenpide ja se, että työnantaja on katsonut N:n ammattitaidon riittämättömäksi työmaalla jäljellä olleisiin kirvesmiehen töihin, on työsuhteen päättymisen aikoihin saatettu Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y:n asiamiehen tietoon. Työnantajayhdistysten ei ole näytetty ryhtyneen toimenpiteisiin työnantajan ja pääluottamusmiehen välille ammattitaidosta syntyneen riitakysymyksen selvittämiseksi. Myöhemmin käydyissä liittotason neuvotteluissa Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. on esittänyt työnantajapuolen kannaksi sen, että N. oli kieltäytynyt ottamasta vastaan ammattitaitoaan vastaavaa työtä ja että työnantaja oli menetellyt oikein irtisanoessaan N:n.

Työtuomioistuin katsoo, että kun puheena olevalla rakennustyömaalla kirvesmiehen töitä tehnyt N. oli työnjohdolle väittänyt, että hän kykeni tekemään niitäkin töitä, joita rakennuksella työsuhteen päättyessä oli vielä jäljellä, työnjohdon olisi pitänyt sen seikan varmistamiseksi, että työehtosopimuksen osana olevan luottamusmiessopimuksen mukainen pääluottamusmiehen erityinen irtisanomissuoja tulisi N:n kohdalla toteutetuksi, ryhtyä toimenpiteisiin N:n työkalujen toteamiseksi ja hänen työtaitonsa selvittämiseksi eikä tyytyä ottamaan kantaa asiaan pelkästään niiden seikkojen perusteella, joilla kannanoton on edellä todettu tapahtuneen ja että työnantaja on siten laiminlyönyt sen velvollisuuden, joka työnantajalla luottamusmiessopimuksen mukaan pääluottamusmiehen irtisanomissuojan osalta on ollut. Kun luottamusmiessopimus ei anna nimenomaista ohjetta siitä, miten on todettava vastaako jäljellä oleva työ asianomaisen ammattia ja onko työ katsottava tuossa sopimuksessa tarkoitetuksi muuksi sopivaksi työksi ja kun työnjohto on tarjonnut N:lle työsuhteen ylläpitämiseksi hänen ammattiinsa kuulumatonta työtä, työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ottaen huomioon sen, mitä työnjohdon N:n ammattitaitoa koskeneesta tiedosta edellä on todettu, jääneen näyttämättä, että yhtiön edustaja olisi tahallansa toiminut vastoin luottamusmiessopimuksen mukaista velvollisuutta siinä mainituin edellytyksin ylläpitää N:n työsuhdetta kieltäytyessään jatkamasta sitä muutoin kuin sanotuin tavoin aputöitä antamalla. Näin ollen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi syyllistynyt kanteessa sen viaksi väitettyyn työehtosopimuksen tieten rikkomiseen. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y:n kohdalta työtuomioistuin sitä vastoin katsoo, että noiden yhdistysten olisi, asian tultua niiden tietoon, pitänyt ottaa selvää siitä oliko työnantaja tarpeellisella huolellisuudella selvittänyt kysymyksen N:n ammattitaidosta. Kun näin ei ole tapahtunut ja kun Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. on hyväksynyt jäsenensä menettelyn, niin se ja myös Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y. ovat työtuomioistuimen mielestä laiminlyöneet niille työehtosopimuslain mukaan kuuluneen valvontavelvollisuuden.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi Rakennustoimisto Matti Vuorela Oy:tä vastaan tehdyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten vahvistaa, että yhtiö on menetellyt luottamusmiessopimuksen 5 §:n 4 kohdan vastaisesti kieltäytyessään, ryhtymättä toimenpiteisiin N:n ammattitaidon selvittämiseksi, jatkamasta N:n työsuhdetta siten, että N. olisi saanut tehdä kirvesmiehen työtä sekä työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y:n maksamaan Rakennustyöläisten Liitto r.y:lle hyvityssakkoa, edellisen 3 000 markkaa ja jälkimmäisen 2 000 markkaa sekä yhteisvastuullisesti suorittamaan Rakennustyöläisten Liitto r.y:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 800 markkaa. Jutun näin päättyessä ja asian laatuun katsoen yhtiö saa pitää vahinkonaan sille jutusta aiheutuneet kulut.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: V. Hämäläinen, puheenjohtaja, Kourilehto, Sarkko, P. Hämäläinen, Sariola, Kaski ja Kenraali.

Eri mieltä olevan jäsen Kenraalin lausunto:

Yhdyn asiassa annetussa ratkaisussa enemmistön kantaan muuten, mutta katson esitettyjen selvitysten perusteella, että Rakennustoimisto Matti Vuorela Oy on tietensä rikkonut työehtosopimusta, minkä vuoksi tuomitsen sen maksamaan hyvityssakkona Rakennustyöläisten Liitolle viisisataa markkaa ja osallistumaan yhteisvastuullisesti työnantajaliiton ja sen piirijärjestön kanssa Rakennustyöläisten Liitolle tuomittujen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen.