22.2.1978

RATKAISU

Puutyöväen Liiton ja toiselta puolen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, nyttemmin Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y., kesken 8.4.1974 tehdyssä mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset.

1 16.0

2 31.0

3 44.5

4 57.6

5 72.0

6 86.4

7 101.6

8 116.0

9 131.2

10 146.4

11 162.4

12 177.6

1 § VUOSILOMAKYSYMYKSET

1. Vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 10 % hänen vuosilomapalkastaan.

Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä.

Lomaltapaluuraha suoritetaan kuitenkin, mikäli työntekijä välittömästi ennen vuosiloman alkamista tai vuosiloman päätyttyä työsuhteen kestäessä on ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella tai on ollut estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 3 §:n 2 momentissa mainitun syyn takia.

Lomaltapaluuraha suoritetaan sen palkanmaksun yhteydessä, jolloin työntekijän palkka lomaltapaluupäivältä maksetaan tai olisi maksettu, mikäli hän ei 3 momentissa mainitusta syystä olisi ollut estynyt saapumasta työhön.

Mikäli vuosiloma on jaettu, suoritetaan kunkin loman osan päätyttyä sitä vastaava osa lomaltapaluurahasta noudattaen vastaavasti, mitä 1-4 momenteissa on määrätty.

Aloilla, joilla jo sovelletaan vastaavaa järjestelyä tai joilla alan erityisluonteen johdosta lomaltapaluurahan toteuttaminen asianmukaisesti ei ole mahdollista, voidaan lomaltapaluurahasta sopia tämän kohdan aiheuttamien kustannusten rajoissa toisinkin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Saastamoinen Yhtymä Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa Puutyöväen Liitto on lausunut, että yhtiön palveluksessa työsuhteessa olleet työntekijät Martti Julkunen, Riitta Nissinen (Koponen), Pentti Räihä, Niilo Savolainen, Pekka Väätäinen, Seppo Savolainen, Heikki Karttunen ja Niilo Tirkkonen olivat pitäneet osan vuoden 1975 vuosilomistaan ennen lomakautta helmi-maaliskuun aikana. Samalla kun oli sovittu loman osien siirrosta, oli sovittu myös siitä, että lomaltapaluuraha erääntyi vasta sitten, kun loppuosa lomasta oli pidetty. Mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksen mukaan, jota sanottuihin työntekijöihin oli sovellettava, lomaltapaluurahan suuruus oli 40 % lomapalkasta. Lomapalkka taas oli sanotussa yhtiössä vallitsevan käytännön ja sopimusten mukaan muuten vuosilomalain mukainen, mutta siltä osin kuin loma pidettiin lomakauden ulkopuolella, oli maksettava 50 %:lla korotettu palkka. Työehtosopimuksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaan oli lomaltapaluuraha maksettava myös tästä korotetusta lomapalkan osasta. Tästä oli olemassa työtuomioistuimen ennakkopäätös, nimittäin tuomio n:o 31/73. Työnantaja oli nyt kuitenkin kieltäytynyt suorittamasta lomaltapaluurahaa lomapalkan sanotusta 50 %:n korotusosasta. Työntekijöitten saatavaksi oli jäänyt yhteensä 1 067,64 markkaa, minkä määrän he olivat siirtäneet Puutyöväen Liitolle. Sanotuilla perusteilla Puutyöväen Liitto on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan sanottu summa korkoineen Puutyöväen Liitolle.

Saastamoinen Yhtymä Oy on kanteen johdosta lausunut, että asiassa oli kysymys Puutyöväen Liiton ja Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton, nyttemmin Metsäteollisuuden Työnantajaliiton, välisestä mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksesta. Asian ratkaiseminen kuului näin ollen työtuomioistuimelle. Tämän vuoksi Saastamoinen Yhtymä Oy on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta.

Kuopion raastuvanoikeus on 6.11.1975 antamallaan päätöksellä, koska kanteessa oli kysymys siitä, oliko Saastamoinen Yhtymä Oy:llä työehtosopimuksen perusteella velvollisuus maksaa lomaltapaluurahaa siitäkin vuosiloman osasta, joka perustui mainitussa yhtiössä vallitsevan käytännön ja sopimusten mukaiseen vuosiloman pidennykseen, ja siis työehtosopimuksen oikeasta sisällöstä, työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n säännöksen huomioon ottaen jättänyt kanteen tutkimatta.

Puutyöväen Liitto on hakenut päätökseen muutosta Itä-Suomen hovioikeudessa ja pyytänyt raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista toimivaltaiselle Kuopion raastuvanoikeudelle.

Saastamoinen Yhtymä Oy on vastineessaan pyytänyt raastuvanoikeuden päätöksen pysyttämistä.

Itä-Suomen hovioikeus on 28.5.1976 antamallaan päätöksellä, koska kanteessa oli kysymys Saastamoinen Yhtymä Oy:n velvoittamisesta suorittamaan kanteessa mainitut lomaltapaluurahat kanteessa tarkoitetuille työntekijöille, jotka olivat siirtäneet niiden perimisen yhdistykselle, eikä työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta ja kun raastuvanoikeuden ei olisi tullut mainitsemillaan perusteilla jättää kannetta tutkimatta, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen palauttanut asian ilmoituksesta uudelleen käsiteltäväksi raastuvanoikeudelle, jolle työtuomioistuin oli velvollinen pyydettäessä antamaan lausuntonsa työehtosopimuksen tulkintaa koskevissa asioissa.

Puutyöväen Liitto on raastuvanoikeudessa toistanut aikaisemmin jutussa lausumansa.

Saastamoinen Yhtymä Oy on raastuvanoikeudessa lausunut, että kun työntekijä piti vuosilomansa vuosilomalain määräämänä lomakautena eli toukokuun 2 ja syyskuun 30 päivän välisenä aikana, hänelle maksettiin vuosiloman ajalta lain edellyttämä palkka. Kun hän palasi työhön, hänelle maksettiin työehtosopimuksen edellyttämä lomaltapaluuraha, joka nyt kysymyksessä olevana aikana oli 40 % lomapalkasta. Jos työntekijä piti lomansa ennen lomakautta tai sen jälkeen, hän sai lomaajaltaan sellaisen loma-ajan palkan ja sellaisen lomaltapaluurahan, mistä kussakin yksityistapauksessa erikseen sovittiin. Yhtiössä ei siis ollut tässä suhteessa sellaista vallitsevaa käytäntöä kuin kantaja väitti siellä olevan. Tässä tapauksessa oli sovittu, että ne työntekijät, jotka olivat siirtäneet väittämänsä lomaltapaluurahasaatavan kantajalle, pitivät lomansa ennen lomakautta eli helmi-huhtikuun aikana. Kunkin työntekijän kanssa oli tehty erillinen sopimus, jonka mukaan ennen lomakautta pidetty loma korvasi määrätyn osan lomakauden lomasta ja lomaltapaluuraha maksettiin, kun lomakautena pidetty loma oli pidetty ja työntekijä palannut työhön. Työntekijöiden kanssa ei siis ollut sovittu mistään 50 %:lla korotetusta lomapalkasta, joskaan vastaajilla ei ollut huomauttamista kanteessa mainittujen lomapalkan korotusosien määriin nähden. Myöskään ei ollut sovittu siitä, että työntekijä saisi lomaltapaluurahaa pitemmältä ajalta kuin mitä hän sai pitäessään lomansa lomakautena. Kantajan mainitsema työtuomioistuimen tuomio ei soveltunut tähän asiaan, koska yhtymässä ei ollut sellaista sosiaalista sääntöä, jonka määräykset olisivat työntekijöille edullisemmat kuin työehtosopimus ja johon työtuomioistuimen kanta sanotussa asiassa yksinomaan oli perustunut. Työehtosopimus oli lisäksi tuon tuomion antamisen jälkeen muuttunut. Kantajan väite siitä, että lomaltapaluuraha työehtosopimuksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaan maksettaisiin korotetusta lomapalkan osasta, ei pitänyt paikkaansa. Vuosilomapalkalla tarkoitettiin sopimuksessa ainoastaan lakisääteisen vuosiloman ajalta maksettua lomapalkkaa. Saastamoinen Yhtymä Oy on kerrotuilla perusteilla vaatinut kanteen hylkäämistä. Vastaajayhtiö on pyytänyt hovioikeuden päätökseen viitaten työtuomioistuimen lausunnon hankkimista asiassa.

Kantaja on lausunut, ettei paikallisella sopimuksella voitu huonontaa työntekijälle työehtosopimuksen perusteella kuuluvia oikeuksia. Oli yhdentekevää, perustuiko loman pidentäminen sosiaalisääntöön vai paikallisiin sopimuksiin.

Kuopion raastuvanoikeus on 5.8.1976 antamallaan välipäätöksellä pyytänyt työtuomioistuimen lausunnon siitä, tarkoitettiinko mekaanisen puunjalostusteollisuuden vuosien 1974-1976 työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdassa sitä Saastamoinen Yhtymä Oy:ssä nyt kysymyksessä oleviin työntekijöihin sovellettaessa vuosilomapalkalla myös sitä 50 %:lla korotetun lomapalkan korotusosaa mikä yhtiössä on maksettu niille sen palveluksessa oleville työntekijöille, jotka ovat pitäneet osan vuosilomastaan ennen vuosilomalain määräämää lomakautta.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut alussa mainituille liitoille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Puutyöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Jutussa kysymyksessä olevassa työehtosopimuksessa tarkoitettiin sanonnalla "hänen vuosilomapalkastaan" nimenomaan kunkin työntekijän todellisuudessa saamaa lomapalkkaa. Tämä on riittävästi tullut näytetyksi työtuomioistuimen tulkinnalla vuonna 1973. Työtuomioistuimelta nyt pyydetty lausunto koskee siis samaa asiaa, mistä se jo kerran on lausunut. Asiaan ei vaikuta millään tavalla, mihin säännökseen tai määräykseen tahi sopimukseen vuosilomapalkan korottaminen 50 %:lla kulloinkin perustuu.

Koska Puutyöväen Liitto r.y. on asianosaisena edellä mainitussa raastuvanoikeusjutussa, vaaditaan lausunnon antamista kanteen ja vuoden 1973 tuomion mukaisena.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mekaanisen puunjalostusteollisuuden vuosien 1974-1976 työehtosopimuksen 23 §:n 1 momentin 1. kohdassa on sovittu, että työntekijän vuosiloma määräytyy voimassaolevan vuosilomalain mukaan, minkä ohella noudatetaan keskusjärjestöjen välillä allekirjoitettua lomapalkkasopimusta. Vuosilomapalkan määräytymisestä on tarkat ja yksiselitteiset määräykset vuosilomalaissa ja lomapalkkasopimuksessa. Momentin 2. kohdassa on määrätty, että vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 40 % hänen vuosilomapalkastaan. Käsityksemme mukaan 2. kohdassa tarkoitetaan sitä vuosilomapalkkaa, joka on saatu soveltamalla 1. kohdassa tarkoitettuja säännöksiä.

Mikäli jossain yksittäistapauksessa on sovittu loman tai sen osan siirtämisestä lomakauden ulkopuolella pidettäväksi ja siitä maksettavaksi ylimääräinen korvaus, ei ylimääräinen korvaus sinänsä korota lomaltapaluurahaa, ellei siitä ole nimenomaisesti sovittu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtuomioistuimen todettua lomaltapaluurahaa koskevan työehtosopimusmääräyksen ilmeisesti liittyvän keskusjärjestöjen välillä asiasta tehtyyn sopimukseen ja varattua Puutyöväen Liitolle ja Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle tilaisuuden esittää lisäselvitystä on Puutyöväen Liitto lausunut muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtuomioistuimen julistettua 15 11.1977 asian pääkäsittelyn päättyneeksi asia on työtuomioistuimesta annetun lain 28 §:n nojalla päätetty ottaa uuteen käsittelyyn sillä perusteella, että asianosaiset eivät ole tähän mennessä kiinnittäneet huomiota työtuomioistuimen mielestä tarpeellisiin seikkoihin. Ensinnäkin on siis vastattava kysymykseen lomaltapaluurahaa koskevan sopimusmääräyksen liittymisestä keskusjärjestöjen väliseen sopimukseen. Tiedossamme on ollut, että lomaltapaluuraha tuli aikanaan yleisesti sopimuksiin keskusjärjestöjen aloitteesta. Tosin sitä ennen oli metalliteollisuuden työehtosopimuksella sovittu lomaltapaluurahan käyttöönotosta. Käsittelyssä ei ole kiinnitetty erityistä huomiota siihen, että keskusjärjestöt ovat sopineet lomaltapaluurahasta, koska tällä seikalla ei nähdäksemme ole merkitystä lausuntoasian ratkaisemisessa. Huomion kiinnittäminen keskusjärjestöjen vuonna 1972 tehtyyn sopimukseen ei tuo lisävalaistusta mekaanisen puunjalostusteollisuuden asianomaisen pykälän tulkintaan.

Toiseksi työtuomioistuimen kirjeessä viitataan siihen, että annettavalla lausunnolla mahdollisesti voisi olla laajempaa merkitystä. Koska liitot yleensä ovat sopineet lomaltapaluurahan tulkinnasta niin asialla ei liene laajempaa merkitystä. Tulkinta tulee koskemaan ilmeisesti vain Puutyöväen Liiton sopimia työehtosopimuksia.

Tietääksemme keskusjärjestöillä ei ole esimerkiksi yhteistä soveltamisohjetta lomaltapaluurahan maksamisvelvollisuudesta. Lomaltapaluurahapykälän tulkinta on jätetty eri liittojen asiaksi. Muutenhan lomaltapaluurahasta olisi tehty keskusjärjestösopimus omine soveltamisohjeineen. Työntekijäpuolella liitoille on jätetty mahdollisuus sopia työehtosopimuksiinsa otetuista lomaltapaluurahaa koskevista kohdista. Muuten ei olisi ymmärrettävissä, että monet liitot ovat sopineet, ettei lomaltapaluurahaa makseta korotetusta, vaan vain lakisääteisestä lomapalkasta. Puutyöväen Liitto ei ole tehnyt asiasta sopimusta työnantajaliiton kanssa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on puolestaan lausunut muun ohella seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kyseessä olevan lausuntoasian pääkäsittelyn jälkeen on allekirjoittaneen liiton asiamiehen tietoon tullut, että keskusjärjestöt SAK ja STK, jotka ovat sopineet lomaltapaluurahasta, ja joiden sopimat sopimustekstit on otettu eri alojen työehtosopimukseen, ovat myös sopineet ko. tekstien soveltamisesta eräissä tapauksissa. Tästä SAK ja STK ovat lähettäneet kirjeet jäsenistöönsä (liitteet 1 ja 2). Kuten SAK:n kirjeen liitteen ensimmäiseltä sivulta ja STK:n kiertokirjeen ensimmäiseltä sivulta ilmenee ovat keskusjärjestöt sopineet, että lomaltapaluuraha lasketaan lakisääteisen vuosiloman ajalta maksetusta lomapalkasta. Käytäntö on ollut tämän sopimuksen mukainen koko sen ajan kun lomaltapaluuraha on teollisuudessa ollut käytössä, ja sen mukaista menettelyä on pidetty itsestään selvänä. Se, että kyseessä olevat kiertokirjeet eivät ole olleet allekirjoittaneen liiton asiamiehen tiedossa johtuu siitä, että asiamies on ollut vuonna 1972-73 tehtävissä, joissa kyseinen asia ei tullut esille eikä sen jälkeen ko. kirjeiden tekstiin ole tarvinnut puuttua, koska menettely ja tulkinta kirjeissä käsiteltyjen asioiden osalta on ollut selvä ja riidaton. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Työehtosopimuksen mukaan vuosilomalta palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 40 prosenttia hänen vuosilomapalkastaan. Työehtosopimuksen mukaan työntekijän vuosiloma määräytyy voimassa olevan vuosilomalain mukaan, minkä ohella noudatetaan työehtosopimuksen liitteenä olevaa keskusjärjestöjen välistä lomapalkkasopimusta Kumpikaan sopimus sen enempää kuin vuosilomalakikaan ei tunne sellaista eri tahoilla eri perustein käyttöön otettua järjestelyä, jossa lomaoikeutta lomakauden ulkopuolella pidetyn vuosiloman osalta pidennetään. Niiden perusteella ei siis myöskään suorastaan ole ratkaistavissa esillä oleva tulkintakysymys siitä, onko viimeksi sanotulla perusteella pidennetyltä vuosiloma-ajalta maksettu palkka otettava huomioon työehtosopimuksen mukaista lomaltapaluurahaa määrättäessä.

Lomaltapaluurahajärjestelmä otettiin alun perin käytäntöön metalliteollisuuden vuoden 1971 työehtosopimuksessa. Keskusjärjestöjen 18.3.1972 allekirjoittamassa sopimuksessa työehtosopimusten solmimisen perusteista ja eräiden sosiaalisten järjestelyjen toteuttamisesta (HL-sopimuksessa) keskusjärjestöt suosittelivat jäsenilleen 31.3.1972 päättyvien työehtoja palkkasopimusten uudistamista ajanjaksoksi 1.4.197231.3.1973 HL-sopimuksen periaatteiden mukaisesti. HL-sopimuksen osana oli noudatettava siihen liitettyä sopimusta eräistä sosiaali-, koulutus- ja muista kysymyksistä, jonka edelle jäljennetyn 1 §:n 1 kohdan mukaan vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle oli suoritettava lomaltapaluurahana 10 prosenttia hänen vuosilomapalkastaan. Lomaltapaluurahamääräykset otettiin myös mekaanisen puunjalostusteollisuuden vuoden 1972 työehtosopimukseen sanotun keskusjärjestösopimuksen perusteella, ja työehtosopimusneuvotteluissa keskusteltiin vain lomaltapaluurahaprosentin suuruudesta.

Suomen Työnantajain Keskusliiton 22.6.1972 työnantajaliitoille lähettämän kiertokirjeen mukaan lomaltapaluuraha lasketaan lakisääteisen vuosiloman ajalta maksetusta palkasta. Kirjeen mukaan vuosilomapalkalla tarkoitetaan sopimuksessa ainoastaan lakisääteisen vuosiloman ajalta maksettua lomapalkkaa. Esimerkkinä on sanottu, että työntekijälle, joka mahdollisesti saa sovittuna talvipidennyksenä tai hänen kanssaan tehdyn muun erillisen sopimuksen nojalla lakisääteistä vuosilomaansa pidemmän loman, maksetaan lomaltapaluuraha vain lakisääteisen vuosiloman ajalta maksetusta palkasta. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö on SAK:n ja VTY:n jäsenliitoille ja SAK:n toimitsijoille 21.8.1972 lähettämässään kiertokirjeessä antanut joitakin lisäselvityksiä uudesta lomaltapaluurahasta. Tämänkin selvityksen mukaan vuosilomapalkalla tarkoitetaan sopimuksessa ainoastaan lakisääteisen vuosiloman ajalta maksettua lomapalkkaa. Esimerkkinä on lausuttu, että jos työntekijällä on johonkin erillissopimukseen liittyen pidempi loma kuin mitä laki edellyttää, ei lomaltapaluuraha koske tätä loman osaa, vaan ainoastaan lakisääteistä vuosilomaa ja siltä ajalta maksettua palkkaa. Vaikkei soveltamisohjeita olekaan annettu nimenomaan yhteisinä ohjeina, kertokirjeitten sisältö on perustunut keskusliittojen edustajien yhteisiin neuvotteluihin. Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto puolestaan on kiertokirjeellään 12.7.1974, selostaessaan saha- ja levyteollisuusosaston jäsenille lomaltapaluurahaa sitä koskevien työehtosopimusmääräysten muututtua joiltakin osin vuoden 1974 sopimuksessa, lausunut, että vuosilomapalkalla tarkoitetaan sopimuksessa ainoastaan lakisääteisen vuosiloman ajalta maksettua lomapalkkaa.

Nyt esillä olevassa asiassa työntekijäin oikeus vuosiloman pidennykseen lomakauden ulkopuolella pidetyn vuosiloman osalta perustuu kunkin työntekijän kanssa erikseen tehtyyn sopimukseen. Saastamoinen Yhtymä Oy on tosin raastuvanoikeudessa kiistänyt sen, että asianomaisten kanssa olisi sovittu mistään 50 %:lla korotetusta lomapalkasta, kiistämättä kuitenkaan lomaltapaluurahavaatimuksen perusteena olevia lomapalkan korotusosia määriltään. Sopimuksissa ei puhuta mitään Lomapalkasta, mutta sen sijaan niissä on seuraava määräys: "Lomaltapaluuraha maksetaan kuitenkin kun loppu loma on pidetty ja palattu työhön työehtosopimuksen mukaisesti."

Työtuomioistuin on tuomiollaan 31/73 ratkaissut Puuliitto r.y:n ja Työehtoliitto r.y:n välisen erimielisyyden, joka koski vuonna 1972 tehdyn mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksen lomaltapaluurahamääräyksen tulkintaa Sotka Oy:ssä, jonka sosiaalisen säännön mukaan lomakauden ulkopuolella pidetyltä vuosiloma-ajalta maksettiin korotettu palkka. Sotka Oy:tä koskeneen paikallisen työehtosopimuksen mukaan yhtiössä oli muutoin sovellettava mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimusta, mutta siltä osin kuin työehtosopimus sisälsi kohtia, joista oli määräys Sotka Oy:n sosiaalisessa säännössä, oli noudatettava mainittua sosiaalista sääntöä, mikäli sen määräykset olivat työntekijöille edullisemmat. Tuomiossaan työtuomioistuin vahvisti, että sovellettaessa mekaanisen puunjalostusteollisuuden vuoden 1972 työehtosopimusta Sotka Oy:ssä tarkoitettiin vuosilomapalkalla sopimuksen lomaltapaluurahamääräyksessä asianomaisen työntekijän henkilökohtaista vuosilomapalkkaa, siihen luettuna yhtiön sosiaalisen säännön mukaiselta loman pidennyksen ajalta tuleva palkka.

Kun ratkaisu Sotka Oy:tä koskeneessa asiassa perustui nimenomaiseen määräykseen yhtiön sosiaalisessa säännössä, johon yhtiötä koskeneessa edellä sanotussa työehtosopimuksessa niin ikään nimenomaisesti viitattiin, ei sillä ole suoranaista ennakkopäätösarvoa nyt esillä olevassa asiassa. Sanotussa työtuomioistuimen tuomiossa viitataan kuitenkin myös työntekijäin vuosilomasta vuonna 1960 annetun lain 17 §:n 3 momenttiin, jossa säädettiin, että milloin työntekijällä on sopimuksen mukaan oikeus pitempään vuosilomaan kuin laissa on säädetty, on lain vuosilomapalkkaa koskevia säännöksiä sovellettava myös lakimääräistä pitempään lomaan, jollei sopimuksesta muuta ilmene. Vastaava säännös on myös vuoden 1973 vuosilomalain 16 §:n 4 momentissa. Viimeksi mainitun säännöksen soveltaminen on tosin sikäli vaikeampaa kuin aikaisemman säännöksen, että - sikäli kuin ei ole kysymys työntekijästä, jonka palkka on sovittu viikolta tai sitä pitemmältä ajalta vuosilomapalkkaa ei enää lasketa kultakin lomapäivältä erikseen, vaan laissa olevan taulukon mukaan koko loma-ajalle yhtenä summana. Vastaavaa menettelyä noudatetaan myös keskusjärjestöjen välisessä lomapalkkasopimuksessa. Mikään ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan osoita, että lomapalkan määräytymisjärjestelmää muutettaessa olisi haluttu huonontaa työntekijän oikeutta lomapalkkaan lakisääteisen ylittävältä vuosilomalta tai että lomapalkkasopimuksella olisi tässä suhteessa tehty vuosilomalain 16 §:n 4 momentin mukaan tosin sinänsä sallittua poikkeusta sanotun momentin säännöksistä. Mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksen sananmukainen tulkinta johtaisi siten siihen, että myös vuosilomalain 16 §:n 4 momentin nojalla maksettavaa lomapalkkaa olisi pidettävä vuosilomapalkkana myös työehtosopimuksen 23 §:n 2 momentin mielessä.

Mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksen lomaltapaluurahamääräyksissä on kuitenkin tarkoin seurattu HL-sopimuksen vastaavien määräysten sanamuotoa. Keskusjärjestöjen edellä mainitut ohjeet annettiin tosin vasta vuoden 1972 työehtosopimuksen solmimisen jälkeen, mutta mikään ei työtuomioistuimen mielestä osoita, että HL-sopimuksen määräyksiä työehtosopimukseen omaksuttaessa olisi työntekijäpuolella kiinnitetty huomiota siihen, antavatko määräykset oikeuden lomaltapaluurahaan myös loman pidennykseen perustuvan vuosilomapalkan osalta. Vuoden 1973 työehtosopimuksesta samoin kuin nyt sovellettavana olevasta vuosien 1974-1976 työehtosopimuksesta neuvoteltaessa on työnantajapuolella työtuomioistuimen mielestä ollut perusteltu aihe luottaa siihen, että sanamuodoltaan ennallaan pysyviä lomaltapaluurahamääräyksiä sovelletaan keskusjärjestöjen yhteisen kannan mukaisesti. Toisaalta olisi työntekijäpuolella ollut vuoden 1974 työehtosopimusneuvotteluissa ollut aihetta odottaa vastapuolelta, että se olisi ottanut tämän kysymyksen esille työehtosopimusneuvotteluissa halutessaan lomaltapaluurahamääräyksiä sovellettavan toisin kuin työtuomioistuimen edellä mainitussa tuomiossa 31/73 omaksutun kannan mukaan. Puujalostusteollisuuden Työnantajaliiton ei kuitenkaan ole näytetty tuolloin tunteneen mainittua tuomiota, eikä toisaalta keskusjärjestöjen ohjeiden ole näytetty tulleen Puutyöväen Liiton eikä sen edeltäjien tietoon. Kun kuitenkin vielä otetaan huomioon, etteivät keskusjärjestöjen ohjeet lainkaan olleet esillä edellä mainitussa aikaisemmassa työtuomioistuinoikeudenkäynnissä ja että sanotussa jutussa annettu tuomio olennaiselta osalta perustui asianomaista yhtiötä koskeneeseen työehtosopimuspöytäkirjaan ja siinä olleeseen viittaukseen yhtiön sosiaaliseen sääntöön, työtuomioistuin edellä olevia eri näkökohtia punnittuaan katsoo, että keskusjärjestöjen sopimuksesta otettuja lomaltapaluurahamääräyksiä on myös mekaanisen puunjalostusteollisuuden työehtosopimuksessa tulkittava keskusjärjestöjen yhteisen kannan mukaisesti, vaikkei työehtosopimuksen työntekijäpuoli ole silloin ollutkaan tietoinen tästä keskusjärjestöjen kannasta.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin - jonka asiana ei ole antaa lausuntoa siitä raastuvanoikeudessa riidanalaisesta kysymyksestä, mitä lomapalkkaoikeudesta ehkä on sovittu Saastamoinen Yhtymä Oy:n ja asianomaisten työntekijöiden kesken lausuntonaan katsoo, että vaikka työntekijöille olisikin vuosilomalain 16 §:n 4 momentin tai heidän kanssaan tehtyjen sopimusten nojalla maksettu lomapalkkaa myös loman pidennyksen osalta, tällaista lomapalkan korotusosaa ei ole otettava vuosilomapalkkana huomioon määrättäessä lomaltapaluurahan suuruutta työehtosopimuksen 23 §:n 2 momentin mukaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Riski, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Kaski, Lankinen ja Suominen.

Lausunto oli yksimielinen.