15.12.1977

1 § Soveltamisala

1. Tämän työehtosopimuksen määräyksiä noudatetaan kaikkien Maaseudun Työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien omistamissa kauppapuutarhoissa työnantajien ja työntekijöiden välisiin työsuhteisiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Säännöllisen työajan ylittäminen ja sunnuntaityö

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Lämmityksestä ja vartioinnista aiheutuvassa sekä mahdollisessa muussa vuorotyössä maksetaan iltavuorossa 10 %:lla ja yövuorossa 20 %:lla korotettu palkka.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Palkka

1. Työkykyisten, 18 vuotta täyttäneiden työntekijöiden tuntipalkat ovat eri palkkaryhmissä ja paikkakuntaluokissa 1.1.-31.8.1971 välisenä aikana seuraavat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Erilaisia töitä suorittavat työntekijät sijoitetaan palkkaryhmiin seuraavasti:

1. palkkaryhmä: Puutarha-alan aputyöntekijät.

2. palkkaryhmä: Varsinaiset puutarhatyöntekijät.

3. palkkaryhmä: Puutarha-alan ammattitaitoiset työntekijät, joilla on 3 vuoden kokemus ammatissaan.

4. palkkaryhmä: Puutarha-alan erikoistöihin perehtyneet työntekijät.

3. Sikäli kuin puutarhoissa käytetään erikoisammattimiehiä, kuten autonkuljettajia kirvesmiehiä ym. määräytyvät heidän palkkansa ko. alalla voimassa olevan työehtosopimuksen, mutta muut työehdot tämän sopimuksen mukaisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen liittojen välisessä 15.5.1972 tehdyssä puutarha-alan työehtosopimuksessa on samansisältöiset määräykset.

Samojen liittojen kesken 10.5.1973 tehdyssä puutarha-alan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § Soveltamisala

1. Tämän työehtosopimuksen määräyksiä noudatetaan kaikkien Maaseudun Työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien omistamissa kauppapuutarhoissa työnantajien ja työntekijöiden välisiin työsuhteisiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Huomautus:

Kauppapuutarhoiksi katsotaan sellaiset vihannes-, kukka- tai taimistoviljelmät, joiden tuotteet pääasiassa myydään ulkopuolelle omassa taloudessa tapahtuvan kulutuksen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Säännöllisen työajan ylittäminen ja sunnuntaityö

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Lämmityksestä ja vartioinnista aiheutuvassa sekä mahdollisessa muussa vuorotyössä maksetaan ilta- ja yövuoron tunneilta erityistä vuorotyölisää seuraavasti: Iltavuoro (esim. klo 14-22) 60 penniä, yövuoro (esim. klo 22-6) 100 penniä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Palkka

1. Työkykyisten, 18 vuotta täyttäneiden työntekijöiden tuntipalkat ovat eri palkkaryhmissä ja paikkakuntaluokissa 1.5.1973-31.12.1973 välisenä aikana seuraavat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Erilaisia töitä suorittavat työntekijät sijoitetaan palkkaryhmiin seuraavasti:

1. palkkaryhmä: Työntekijät keveissä seka- ja aputöissä.

2. palkkaryhmä: Varsinaiset puutarhatyöntekijät.

3. palkkaryhmä: Puutarha-alan ammattitaitoiset työntekijät, jotka itsenäisesti suorittavat heille annetut tehtävät ja joilla on kolmen vuoden kokemus ammatissaan.

4. palkkaryhmä: Puutarha-alan erikoistöihin perehtyneet työntekijät, jotka vastaavat osasta viljelyä, määrätystä kasvista tai jostakin erityistehtävästä.

Traktorin- ja autonkuljettajat, jotka pääasiallisesti suorittavat maantie kuljetustehtäviä.

5. palkkaryhmä: Työntekijät, jotka täyttävät 4. palkkaryhmän 1. kohdassa asetetut vaatimukset ja ovat sen lisäksi etumiesasemassa taikka työ vaatii muutoin erityistä vastuuta.

Ammattitaitoiset rakennustyöntekijät ja lämmityslaitosten vastuulliset hoitajat, jotka pääasiallisesti suorittavat näitä töitä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Kiinteistötyönantajainliitto r.y:n ja Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y:n, nyttemmin Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y:n, kesken 16.2.1971 tehdyssä kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 §

Tällä Suomen Kiinteistötyönantajainliitto r.y:n sekä Suomen Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y:n välisellä työehtosopimuksella määrätään näiden järjestöjen jäseninä olevien työnantajien ja työntekijöiden kiinteistöjen lämmitys-, huolto- ja puhtaanapitotöiden työ- ja palkkasuhteet. (vrt. pöytäkirjamerkintä)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §

Lämmittäjien pääasiallisena tehtävänä on lämmityslaitoksen hoito, lämmitys ja kattilahuoneen ja alakeskuksen hoito ja niissä olevien laitteiden puhdistus huolto ja korjaukset sekä niihin liittyvien tilojen puhtaanapito. Tarvittaessa lämmittäjä osallistuu myös ammattialansa mukaisiin muihin alueella esiintyviin töihin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9. Sopimuksen piiri

Ns. korttelihuoltojärjestelmässä huoltoalan työehtosopimusta sovelletaan niihin työntekijöihin nähden, jotka eivät asu hoitamassaan kiinteistössä tai sen välittömässä läheisyydessä. Niihin työntekijöihin nähden, jotka asuvat hoitamassaan kiinteistössä tai sen välittömässä läheisyydessä, sovelletaan talonmiesten työehtosopimusta.

Tätä pöytäkirjamerkintää on tulkittava niin, että myös ns. korttelihuoltojärjestelmissä sovelletaan työntekijöihin nähden huoltoalan työehtosopimusta. Jos työntekijä asuu työsuhdeasunnossa hoitamassaan kiinteistössä ja pääosa hänen työstään on talonmiehen työtä tässä kiinteistössä, sovelletaan tähän työntekijään nähden talonmiesten työehtosopimusta.

Jos kuitenkin työntekijä asuu työsuhdeasunnossa hoitamassaan, koko korttelin peittävässä kiinteistössä, jossa on samassa työssä useampi kuin yksi työntekijä, sovelletaan heihin kaikkiin huoltoalan työehtosopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaavat määräykset sisältyvät samojen liittojen kesken 11.4.1972 ja 16.5.1973 tehtyihin lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksiin ja niiden allekirjoituspöytäkirjoihin.

Antti Anselmi Jalo, Lilja Marjatta Jalo, Aimo Myrskyranta ja eräs neljäs henkilö, jota asia ei enää koske, ovat Huiskula Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausuneet, että he olivat olleet työsuhteessa yhtiön palveluksessa. Lämmittäjinä heidän tehtäviinsä oli kuulunut pääasiallisesti työnantajan lämmityslaitoksen hoito, lämmitys ja kattilahuoneen sekä muiden lämpökeskuksessa olevien tilojen hoito ja niissä olevien laitteiden puhdistus, huolto ja korjaus. Työnantaja oli maksanut heille puutarha-alan työehtosopimusten mukaista palkkaa. Kantajat kuuluivat jäseninä Kiinteistötyöntekijäin Liittoon ja katsoivat, että työ luonteensa vuoksi kuului kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksen piiriin. Sanotuilla perusteilla kantajilta oli jäänyt saamatta osa heille lain mukaan kuuluvasta palkasta. Lämpökeskuksen vaikutuspiirissä oli yksi kerrostalo, jossa oli 14 huoneistoa, ja viisi muuta asuintaloa sekä Huiskula Oy:n kasvihuoneet. Puutarha-alan työehtosopimus ei soveltunut kantajien työhön sen vuoksi, koska työ käsitti pääasiassa muuta kuin kasvihuoneiden lämmittämiseen liittyvää työtä. Sanotuilla perusteilla kantajat ovat vaatineet Huiskula Oy:n velvoittamista suorittamaan heille saamatta jääneet kanteessa tarkemmin mainitut palkkaerät. Antti Talon vaatimus on kohdistunut vuosille 1971-1973, Lilja Talon vuodelle 1973, Aimo Myrskyrannan vuosille 1972-1973 ja neljännen kantajan vuosille 1970-1973.

Huiskula Oy on lausunut, että koska kanteessa oli kysymys työehtosopimuksen soveltamista koskevasta riidasta, joka työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n nojalla kuului työtuomioistuimelle, raastuvanoikeus ei ollut oikea tuomioistuin asiaa käsittelemään.

Turun raastuvanoikeus on 29.10.1973 antamallaan päätöksellä, koska kanteessa oli kysymys kahden eri työehtosopimuksen soveltamisalasta, mikä työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin nojalla kuului työtuomioistuimen käsiteltäviin, jättänyt kanteen tutkimatta.

Kantajat ovat hakeneet muutosta Turun hovioikeudessa ja lausuneet, että kanteen perusteena olivat työsopimuslain 17 §:stä johtuvat työpalkkasaatavat. Huiskula Oy:n olisi sanotun säännöksen nojalla ollut sovellettava kantajien työsuhteeseen puutarha-alan työehtosopimusta joka oli yleiseksi katsottava valtakunnallinen työehtosopimus ja johon sisältyvän viittausmääräyksen perusteella heillä oli oikeus kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan. Työtuomioistuimessa valittajat eivät saisi kannetta vireille, koska sitä ei voisi ajaa sen enempää Kiinteistötyöntekijäin Liitto, jonka solmimassa kiinteistöjen lämmitysja huoltoalan työehtosopimuksessa Huiskula Oy ei ollut osallisena, kuin myöskään Suomen Maaseututyöväen Liitto joka ei ollut yhtynyt kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimukseen. Sanotuista syistä valittajat ovat pyytäneet raastuvanoikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista raastuvanoikeudelle.

Valitukseen on liitetty Turun työsuojelupiirin lakimiehen kantajien asiamiehelle antama lausunto, jossa sanotaan, että Huiskula Oy oli työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla velvollinen soveltamaan työntekijöiden työsuhteisiin puutarha-alan työehtosopimusta, joka oli yleiseksi katsottava valtakunnallinen työehtosopimus. Kantajat toimivat Huiskula Oy:ssä lämmittäjinä, eikä heidän työtään ollut aikaisemmissa esimerkiksi vuosien 1971 ja 1972 työehtosopimuksissa sisällytetty puutarha-alan työntekijäin palkkaryhmiin. Vasta 1.5.1973 voimaan tulleessa sopimuksessa oli tehty näin. Vielä vuoden 1972 työehtosopimuksen nojalla lämmittäjään oli työehtosopimuksessa olevan viittausmääräyksen perusteella palkan osalta sovellettava kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimusta. Kantajille olisi näin ollen ollut maksettava työsuhteen alusta alkaen viimeksi sanotun työehtosopimuksen mukainen lämmittäjän vähimmäispalkka. Työsopimus oli palkan osalta ollut ristiriidassa puutarha-alan työehtosopimuksen edellä mainitun määräyksen kanssa ja siis tältä osin työsopimuslain 17 §:n 1 momentin noilla mitätön. Uudessa puutarha-alan sopimuksessa oli erikoisammattimiehet sisällytetty sopimuksen palkkaryhmittelyyn. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut mitään jo työsuhteessa olevien lämmittäjien palkkaukseen, joka oli pysytettävä entisellä tasolla siitä johtuen, ettei saavutettuja etuja voitu vähentää. Uuden puutarha-alan työehtosopimuksen tultua voimaan 1.5.1973 oli alalla palvelevan lämmittäjän palkka laskettava niin, että vuoden 1972 kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksen mukaista palkkaa korotettiin 100 markan yleiskorotuksella kuukaudessa. Palkkaa ei sanotun ajankohdan jälkeen voitu ottaa lämmitysalan työehtosopimuksen vähimmäispalkkataulukosta eikä 1.5.1973 työsuhteessa olevien erikoisammattimiesten osalta myöskään määrätä puutarha-alan työehtosopimuksen perusteella, vaan palkka tuli olemaan taulukoista poikkeava palkka, johon oli lisättävä kulloinkin tuleva yleiskorotus henkilökohtaisen palkan korotuksena.

Huiskula Oy on vastineessaan Turun hovioikeudessa lausunut, että työsuojelupiirin lakimies oli lausunnon antaessaan ylittänyt toimivaltansa. Vakiintuneesti oli katsottu, että työehtosopimuksen osapuolilla oli tulkintamonopoli tekemäänsä sopimukseen nähden. Lausunnon antajan olisi tullut pyytää puutarha-alan työehtosopimuksen solmineilta liitoilta niiden lausuntoa asiasta. Vastapuolten väite siitä, ettei lämmittäjän työtä ollut sisällytetty vuosien 1971 ja 1972 työehtosopimusten palkkaryhmittelyyn, oli virheellinen. Tuolloin ei palkkaryhmien jaottelussa ollut mainittu mitään muitakaan töitä jaottelun perusteeksi. Sen puolesta, että lämmittäjät oli luettu puutarha-alan sopimukseen, puhui jo työehtosopimuksen 8 §:n 6 kohdan määräys lämmitystä koskevasta vuorotyölisästä. Puutarha-alan työehtosopimuksen viittausmääräyksen tarkoituksena oli ollut vain, että puutarhoissa tilapäisesti työskentelevien erikoistyöntekijöiden - eikä siis puutarha-alaan kiinteästi kuuluvien työntekijöiden - palkkoihin oli sovellettava asianomaisen alan palkkausperusteita. Ei ollut olemassa yhtään puutarhaa, mihin ei kiinteänä osana kuuluisi lämmitys ja sitä tekevät lämmittäjät. Ei siis ollut kysymyksessä tilapäisyys, eikä lämmittäjästä voitu käyttää erikoisammattimiehen nimikettä. Huiskula Oy:ssä meni lämmityksestä yli 90 % puutarhan käyttöön. Puutarha-alan työehtosopimuksen soveltamisala oli määritelty täysin selkeästi sopimuksen 1 §:ssä.

Huiskula Oy on valitukseensa liittänyt Maaseudun Työnantajaliiton ja Suomen Maaseututyöväen Liiton lausunnon, jonka mukaan lämmitystehtäviä suorittavat sekä lämmityslaitosten hoitajat ja muut erikoistöihin perehtyneet puutarha-alan työntekijät kuuluvat puutarha-alan työehtosopimuksen soveltamispiiriin, joten heidän palkkansa määräytyy sen mukaan. Huiskula Oy on lausunut liittojen lausunnon osoittavan, että lämmittäjät oli luettu ja edelleen luettava puutarha-alan työehtosopimuksen piiriin kuuluviksi. Työehtosopimuksen soveltamisriita oli työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluva asia. Kun sopimuksen osapuolet olivat katsoneet lämmittäjät sopimuksen piiriin kuuluviksi ei myöskään voitu soveltaa työsopimuslain 17 §:ää, koska alalla jo oli työehtosopimus. Työsopimuslain 17 §:n tarkoituksena ei ollut, että eri työehtosopimuksista poimittaisiin parhaat osat työntekijöiden työehdoiksi. Työmarkkinakäytännössä vakiintuneeksi tulleen niin sanotun teollisuuslinjaperiaatteen mukaan yhdellä sopimuksella määrättiin kaikkien yhdessä yrityksessä työskentelevien työntekijöiden palkat teollisuusalan ollessa ratkaiseva. Työmarkkinajärjestelmä ei pääsääntöisesti tuntenut sellaista ammattikuntaperiaatetta, jonka nojalla työntekijän ammatti olisi ratkaisevaa sopimuksia solmittaessa.

Turun hovioikeus on 30.1.1976 antamallaan päätöksellä, koska jutussa oli kysymys siitä, mitä työehtosopimusta Antti Anselmi Talon ja hänen myötäpuoltensa palkkaukseen oli sovellettava eikä kysymyksessä siis ollut työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:ssä tarkoitettu riita-asia eikä raastuvanoikeuden niin ollen olisi pitänyt mainitsemallaan perusteella jättää kannetta tutkittavakseen ottamatta, ja pitäen tarpeellisena, että ennen jutun ratkaisemista pyydetään työtuomioistuimelta työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla lausunto siitä, mitä työehtosopimusta kysymyksessä olevassa työsuhteessa on noudatettava, kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja palauttanut jutun raastuvanoikeudelle ilmoituksesta tapahtuvaa uutta laillista käsittelyä varten.

Antti Jalo, Lilja Jalo ja Aimo Myrskyranta ovat raastuvanoikeudessa toistaneet aikaisemmin esittämänsä vaatimukset.

Huiskula Oy on raastuvanoikeudessa lausunut olevansa edelleen sitä mieltä, että kantajiin oli sovellettava puutarha-alan työehtosopimusta, koska Huiskula Oy:n toimiala oli kokonaisuudessaan puutarha-alalla ja yhtiö oli muun muassa järjestäytynyt Maaseudun Työnantajaliittoon. Huiskula Oy on esittänyt näin kuuluvan työsuojeluhallituksen lausunnon:

Lausuntopyyntö kuuluu seuraavasti:

Mitä työsopimuslain 17 §:n ns. yleissitovuussäännöksen tarkoittamaa työehto sopimusta on sovellettava kauppapuutarhaliikkeen palveluksessa olevien lämmittäjien, joiden työsuhde on alkanut osaksi v. 1971, 1972 ja 1973, palkkausta määrättäessä.

Lausuntonaan työsuojeluhallitus esittää kunnioittaen seuraavaa:

Työsopimuslain 17 §:n mukaan työnantajan on työsopimuksessa tai työsuhteessa muuten noudatettava vähintään niitä palkkaja muita ehtoja, jotka kyseessä olevasta tai siihen lähinnä rinnastettavasta työstä asianomaisen alan yleiseksi katsottavassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa on noudatettavaksi määrätty.

Työehtosopimusjärjestelmämme rakentuu pääasiallisesti ns. teollisuuslinjaperiaatteelle, jonka mukaan kukin työehtosopimus koskee määrättyä alaa kokonaisuudessaan. Asianomaisen alan työehtosopimus määräytyy siten yleensä työnantajan toimialan mukaisesti. Puutarha-alan yleiseksi valtakunnalliseksi työehtosopimukseksi on tämän mukaan katsottava Maaseudun Työnantajaliitto r.y:n ja Suomen Maaseututyöväenliitto r.y:n välillä solmittu puutarha-alan työehtosopimus. Puutarha-alan työnantaja on siis velvollinen noudattamaan mainittua yleissitovaa työehtosopimusta edellyttäen, että se sisältää määräyksiä, jotka koskevat hänen teettämää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä.

Vuoden 1971 ja 1972 työehtosopimusten 1 ja 9 §:stä käy ilmi, että po. työehtosopimuksia sovelletaan yleensä kaikkiin Maaseudun Työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien kauppapuutarhoissa työskenteleviin työntekijöihin. Näissä työehtosopimuksissa on mainittua soveltamisalaa rajoitettu vain siten, että puutarhassa käytettyjen erikoisammattimiesten, joista mainitussa esimerkkiluettelossa ei ole mainittu lämmittäjiä, palkat määräytyvät ko. alalla voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan. Tämä määräys koskee siis vain palkkoja, mutta ei muita työehtoja.

Huomioon ottaen edellä mainitut soveltamisalaa koskevat määräykset sekä vuosien 1971 ja 1972 työehtosopimusten 8 §:n 6. kohdan lämmittäjien vuorotyölisää koskevat palkkamääräykset samoin kuin yleensäkin po. työehtosopimusten määräykset työsuojeluhallitus katsoo, että kauppapuutarhojen lämmittäjiin on ollut sovellettava Maaseudun Työnantajaliitto r.v:n ja Suomen Maaseututyöväen Liitto r.y:n välillä v. 1971 ja 1972 solmittua työehtosopimusta myös palkkauksen osalta. Samoin on asia vuoden 1973 työehtosopimuksen kohdalla.

Turun raastuvanoikeus on 16.8.1976 tekemällään päätöksellä päättänyt hankkia työtuomioistuimen lausunnon siitä, onko kantajien ja vastaajan väliseen työsuhteeseen sovellettava puutarha-alan työehtosopimusta taikka kiinteistöjen lämmitysja huoltoalan sopimusta.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut alussa mainituille liitoille tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Maaseudun Työnantajaliitto ja Suomen Maaseututyöväen Liitto ovat lausuneet muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Huiskula Oy -niminen kauppapuutarha on ajankohtana, jota erimielisyys sovellettavasta työehtosopimuksesta koskee, ollut Maaseudun Työnantajaliitto r.y:n jäsen ja on edelleenkin. Näinollen Huiskula Oy on puutarha-alan työnantajana ollut sidottu kulloinkin voimassaolevaan puutarha-alan työehtosopimukseen. Näitä työehtosopimuksia on ollut sovellettava yleensä kaikkiin Huiskula Oy:n palveluksessa oleviin työntekijöihin ns. teollisuusliittoperiaatteen mukaisesti. Ainoa rajoitus soveltamisalassa on eräiden erikoisammattimiesten palkkojen määräytyminen asianomaisen alan mukaan vuosien 1971 ja 1972 sopimuksissa. Määräys koskee pelkästään palkkoja mutta ei muita työehtoja.

Erikoisammattimiesten esimerkkiluettelossa ei kuitenkaan mainita lämmittäjiä, vaan he ovat olleet kaikilta osin puutarha-alan työehtosopimuksen soveltamispiirissä. Tätä osoittaa myöskin lämmittäjien vuorotyölisää koskeva määräys vuosien 1971 ja 1972 sopimuksissa. Samoin on asia vuoden 1973 työehtosopimuksen kohdalla.

Tietämämme mukaan Huiskula Oy:n puutarhaviljelysten lämmitykseen käyttämä kattilalaitos poikkeaa sekä tehonsa että käyttötarkoituksensa osalta yleisimmistä puutarhoissa käytettävistä lämmityslaitoksista. Tämä ei osapuolten käsityksen mukaan merkitse kuitenkaan tämän lämmityslaitoksen lukemista siinä määrin puutarhan lämmityslaitoksesta poikkeavaksi, että lämmityslaitoksen hoitajiin olisi sovellettava jonkun erityisalan työehtoja.

Edellä esitettyyn viitaten liitot ovat yhtä mieltä siitä, että Huiskula Oy:n ja kyseisten lämmittäjien väliseen työsuhteeseen on ollut sovellettava Maaseudun Työnantajaliitto r.y:n ja Suomen Maaseututyöväen Liitto r.y:n välistä puutarha-alan työehtosopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Kiinteistötyönantajain Liitto on lausunut muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksen soveltamisala on rajattu sopimuksen 1 §:ssä siten, että sopimusta sovelletaan Suomen Kiinteistötyönantajain Liitto r.y:n sekä Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y:n jäseninä olevien työnantajain ja työntekijöiden kiinteistöjen lämmitys-, huolto- ja puhtaanapitotöiden työ- ja palkkasuhteisiin. Tämän työehtosopimuksen soveltamisala on ollut sama myös lausuntopyynnön pohjana olevassa tapauksessa mainittujen työsuhteiden kestoaikana. Suomen Kiinteistötyönantajain Liittoon tämän työehtosopimuksen osalta kuuluvat yritykset ovat huoltolämpöyhtiöitä. Kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksen työehtosopimuslain mukaiseen soveltamispiiriin ei ole kuulunut aikaisemmin eikä kuulu tälläkään hetkellä yhtään puutarha-alan yritystä miltään osin. Suomen Kiinteistötyönantajain Liiton mielestä ei kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimus voi työehtosopimuslain mukaisen soveltamisalansa vuoksi tulla sovellettavana työehtosopimuksena kysymykseen nyt lausuntopyynnön pohjana olevassa tapauksessa, vaan ko. tapaukseen on sovellettava oman alansa työehtosopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Maaseudun Työnantajaliitto ja Suomen Kiinteistötyönantajain Liitto ovat lisäksi esittäneet seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1. Huiskula Oy:n kattilalaitoksen energian käyttö

Huiskula Oy:n puutarhan lasinalainen pinta-ala oli vuosina 1971-73 31-37 000 m2 (nykyisin 39 000 m2). Puutarhan yhteydessä oli - ja on edelleen - neljä asuinrakennusta, joiden yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on noin 2 000 m2. Asuinrakennukset käsittävät pääosan Huiskula Oy:n työsuhdeasunnoista. Rakennuksista yksi on aravavuokratalo, jonka osakekannan Huiskula Oy omistaa lähes kokonaan. Muut rakennukset ovat suoraan yhtiön omistuksessa. Puutarhan lämpökeskuksesta lämmitettiin varsinaisten kasvihuoneiden lisäksi vuosina 1971-73 edellä mainitut työsuhdeasunnot sisältävät asuinrakennukset, mutta ei muita työsuhdeasuntoja sisältämättömiä ulkopuolisia rakennuksia (nyk. yksi omakotitalo). Itsenäisenä oikeushenkilönä olevalta aravavuokratalolta perittiin lämmityksestä korvaus. Mielestämme puutarhan työsuhdeasuntojen lämmittäminen ei ole Huiskulan tapauksessa ollut varsinaisesti energian "myymistä" puutarhan ulkopuolisiin tarkoituksiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Huiskula Oy:n konemestarin lausunnosta on huomattava että varsinaisten kasvihuoneiden ulkopuolelle menevä energia (noin 10 %) sisältää työsuhdeasuntojen lämmityksen ohella puutarhaan oleellisena osana liittyvien konttori-, pakkaamo- ja varastorakennusten lämmityksen. Kauppapuutarhaliiton ja Kiinteistöliiton lausunnoista voidaan päätellä, kuinka huomattavasti suurempi on kasvihuoneen energian kulutus verrattuna asuinkiinteistöjen energian kulutukseen.

2. Työnantajaliittojen säännöt

Huiskula Oy on Maaseudun Työnantajaliitto r.y:n jäsen. Suomen Kiinteistötyönantajain Liitto ry:n jäseneksi Huiskula Oy ei olisi vuosina 1971-73 ko. liiton sääntöjen mukaan päässyt eikä pääsisi tälläkään hetkellä. Oheistamme Suomen Kiinteistötyönantajain Liitto ry:n säännöt joiden 3 ja 4 §:ssä tarkoitettu "kiinteistötyönantaja" kauppapuutarha Huiskula Oy ei ole (liitteet 5 ja 6). Oheistamme myös Suomen Kiinteistötyönantajain Liiton jäsenyhdistyksen Kiinteistöjen Aluehoitoyhdistys ry:n säännöt, joiden 2 §:n ilmaisemaan käsitteeseen "asuntoalueiden tai useampien kiinteistöjen hoidosta huolehtivat yhtiöt tai muut yhteisöt" ei Huiskula Oy myöskään sovi.

3. Puutarha-alan työehtosopimuksen 9 §:n 3 kohta

Oleellista asiassa on myös se, että edellä mainittu puutarha-alan työehtosopimuksen sopimusmääräys erikoisammattimiehistä ei sisällä mainintaa puutarhan lämmittäjistä ja että sopijapuolet ovat yhtä mieltä siitä, ettei ko. työehtosopimusmääräyksellä ole tarkoitettu puutarhan lämmittäjiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on lausunut muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Yhdymme täysin Turun työsuojelupiirin lakimiehen asiasta antamaan lausuntoon. Tässä lausunnossa on eritelty asian eri kohdat suhteessa liittomme työehto sopimuksen ja puutarhaalan työehtosopimusten osalta. Haluamme erikoisesti painottaa sitä, että kun kyseessä on nimenomaan vuosien 1971-1973 palkka-asiat niin näihin vuosiin saakka ei ainakaan ole ollut puutarha-alan työehtosopimuksissa sellaisia palkkamääräyksiä, jotka olisivat koskeneet nyt kyseessä olevia töitä. Tätä käsitystämme mielestämme tukee ja vahvistaa Suomen Maaseututyöväen Liitto r.y:n ja Maaseudun Työnantajaliitto r.y:n muistion sisältö. Siinä sanotaan mm: "Osapuolet ovat yhtämieltä siitä, että puutarhoissa on useita erikoistöitä, jotka laatunsa puolesta eivät sellaisenaan, irrallisena arvosteltuna, näyttäisi kuuluvan puutarha alan piiriin. Puutarhojen lämmitystehtävät ovat tästä tyypillinen esimerkki. Nämä e.m. tehtäviä suorittavat- ja siis erikoistöihin perehtyneet työntekijät - on katsottu yleensä kuuluneeksi ylimpään palkkaryhmään."

Edellä sanottuun ja käytettävissä olevaan aineistoon viitaten on mielestämme ainakin vuosien 1971-1973 osalta asiassa sovellettava Kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksia, jotka on solmittu Suomen Kiinteistötyönantajainliitto r.y:n ja Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y:n välillä. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työtuomioistuin on päättänyt antaa seuraavan lausunnon:

Kantajat ovat esittäneet vaatimuksilleen kaksi eri perustetta. Raastuvanoikeudessa he ovat sekä alun perin että jutun palauttamisen jälkeen nojautuneet siihen, että heidän työnsä luonteensa mukaan kuuluisi kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksen piiriin ja että heille lain mukaan kuuluisi mainitun työehtosopimuksen mukainen palkka. Muutoksenhakukirjelmässään hovioikeudelle he ovat sitä vastoin tuoneet esiin, että Huiskula Oy:n tulisi työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla soveltaa heidän työsuhteisiinsa puutarhaalan työehtosopimuksia, joihin sisältyvien viittausmääräysten mukaan taas heidän palkkauksensa olisi vuoden 1973 työehtosopimuksen voimaan tuloon asti tullut määräytyä kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksen mukaan sellaisenaan, kun taas toukokuun 1 päivästä 1973 lähtien heidän olisi tullut saada siihen asti voimassa ollut kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksen mukainen palkka korotettuna puutarha-alan työehtosopimuksen mukaisella yleiskorotuksella.

Raastuvanoikeudessa esitetyn perusteen osalta työtuomioistuin toteaa erimielisyyden koskevan kysymystä, onko kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimusta pidettävä kantajiin nähden työsopimuslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asianomaisen alan työehtosopimuksena. Erimielisyyttä ei ole siitä, etteivätkö sekä kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimus että puutarha-alan työehtosopimus olisi asianomaisina vuosina olleet yleisiksi katsottavia ja valtakunnallisia sanotun säännöksen mielessä.

Kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimusta sovelletaan sen osallisyhdistysten jäseninä olevien työnantajien ja työntekijöiden kiinteistöjen lämmitys-, huolto- ja puhtaanapitotöiden työ- ja palkkasuhteisiin, puutarha-alan työehtosopimusta taas Maaseudun Työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien omistamissa kauppapuutarhoissa työnantajien ja työntekijöiden välisiin työsuhteisiin. Kantajat kuuluvat Kiinteistötyöntekijöiden Liittoon ja täyttävät näin ollen osaltaan kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimuksen jäsenyysedellytyksen, vastaaja taas kuuluu Maaseudun Työnantajaliittoon.

Ne työt, joihin kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimusta sovelletaan, palvelevat pääosaltaan toisaalta asuinkiinteistöjä, toisaalta muita sellaisia kiinteistöjä, jotka joko eivät lainkaan kuulu kysymyksessä olevalle työnantajalle tai joita ei ainakaan pääasiallisesti käytetä työnantajan omaan ansiotoimintaan. Jos teollisuuskiinteistön lämmittäminen ja huolto kuuluu asianomaiselle teollisuuslaitokselle itselleen, sovelletaan lämmitys- ja huoltotöihin säännönmukaisesti samaa työehtosopimusta kuin teollisuuslaitoksen tuotannollisiinkin töihin. Tämä on ilmausta Suomen työehtosopimuskäytännössä yleisesti sovelletusta teollisuusliittoperiaatteesta. Työtuomioistuimen mielestä ei tästä periaatteesta poikkeamiselle ole esitetty perusteita myöskään kauppapuutarhojen lämmitystöiden osalta. Sen mukaan kuin asiassa on selvitetty, käytetään Huiskula Oy:n lämmityslaitoksen tuottama lämpö ylivoimaisesti suurimmalta osaltaan yhtiön kauppapuutarhan kasvihuoneiden lämmitykseen ja loppuosaltaan yhtiön työsuhdeasuntojen ja yhtiön erään osakkeenomistajan asunnon tarpeisiin. Yhtiön lämmityslaitos on olennaisesti suurempi kuin kauppapuutarhoissa yleisesti käytännössä olevat, mutta kun tämä ei edellä sanotun mukaisesti johdu lämmön myymisestä, vaan yhtiön kasvihuoneiden suuruudesta, ei sekään työtuomioistuimen mielestä ole riittävä peruste teollisuusliittoperiaatteesta poikkeamiseen. Niin hyvin kantajien hovioikeudelle toimittamassa Turun ja Porin työsuojelupiirin lakimiehen lausunnossa kuin vastaajien jutun palauttamisen jälkeen raastuvanoikeudelle toimittamassa työsuojeluhallituksen lausunnossa lähdetään siitä, että esillä olevaan asiaan sovelletaan teollisuusliittoperiaatetta. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei kantajien työ ole alaltaan sellaista, johon kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimusta olisi sen omien määräysten mukaan sovellettava.

Hovioikeudelle esitetyn perusteen osalta työtuomioistuin toteaa, että myös vastaaja katsoo kantajien työn kuuluvan puutarha-alan työehtosopimusten soveltamispiiriin ei vain työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla vaan myös, koska vastaaja kuuluu Maaseudun Työnantajaliittoon, työehtosopimuslain 4 §:n nojalla. Puutarha-alan työehtosopimuksen osallisyhdistykset Maaseudun Työnantajaliitto ja Suomen Maaseututyöväen Liitto ovat niin hyvin vastaajan hovioikeudelle toimittamassa kuin myös työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossa katsoneet esittäminsä perustein, ettei kantajiin ole puutarha-alan vuosien 1971 ja 1972 työehtosopimusten viittausmääräysten perusteella sovellettava kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimusten palkkamääräyksiä. Turun ja Porin työsuojelupiirin lakimiehen edellä mainitussa lausunnossa tullaan toiseen tulokseen, mutta lausunnon laatijan ei ole edes väitetty tienneen Maaseudun Työnantajaliiton ja Suomen Maaseututyöväen liiton kannasta. Ottaen myös huomioon työsuojeluhallituksen edellä mainitun lausunnon työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla voitaisiin poiketa työehtosopimuksen osallisyhdistysten yksimielisestä tulkinnasta. Näin ollen ei myöskään ole perusteita määrätä kantajille puutarha-alan vuoden 1973 työehtosopimuksen mukaan tulevaksi palkaksi kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan aikaisemman työehtosopimuksen mukaista palkkaa korotettuna puutarha-alan vuoden 1973 sopimuksen mukaisella yleiskorotuksella.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo lausuntonaan, että asianomaisten työehtosopimusten soveltamisalaa koskevien määräysten mukaan kantajien työ kuuluu alaltaan puutarha-alan eikä kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan kysymyksessä olevien vuosien työehtosopimusten soveltamispiiriin, että kantajien työhön on ensin mainittuja työehtosopimuksia sovellettava jo työehtosopimuslain 4 §:n perusteella; että kiinteistöjen lämmitys- ja huoltoalan työehtosopimusten palkkamääräyksiä ei ole sovellettava kantajien työhön puutarha-alan työehtosopimusten viittausmääräysten perusteella ja etteivät sanotut palkkamääräykset tule sovellettaviksi kantajien työhön myöskään sillä tavoin, että niiden mukaiseen palkkaan olisi puutarha-alan vuoden 1973 työehtosopimuksen tultua voimaan lisättävä sanotun sopimuksen mukainen yleiskorotus.

Työtuomioistuimessa läsnä asiaa ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Lappalainen, Pyrhönen, Parkkinen, Sariola, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Lausunto oli yksimielinen.