15.4.1976

2. luku

Palkkaus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

37 §

1 mom. Viranhaltijan ikälisään oikeuttavaan palvelusaikaan on luettava, jollei jäljempänä olevista määräyksistä muuta johdu, se aika, jonka hän 18 vuotta täytettyään on ollut

1) oman tai muun kunnallisen työnantajan palveluksessa päätoimiseksi katsottavassa virka- tai työsopimussuhteessa,

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

40 §

1 mom. Ikälisään oikeuttavaa palvelusaikaa laskettaessa vähennetään ne kalenteripäivät, joina asianomaisen virantoimitus tai työssäolo on 37 ja 38 §:ssä tarkoitetussa palveluksessa ollut keskeytyneenä tai jona virantoimitus tai vastaavasti työssäolo henkilön palvelukseen ottamisen tapahduttua ei vielä ole alkanut.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 mom. Vähennykseksi ei kuitenkaan lueta aikaa, jona henkilön virantoimitus tai työssäolo on ikälisään oikeuttavan palvelussuhteen kestäessä ollut keskeytyneenä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5) sen vuoksi, että hän on asevelvollisuuslain nojalla ollut suorittamassa asevelvollisuuttaan vakinaisessa väessä,

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on työtuomioistuimessa lausunut, että apuhoitaja Reijo Mehtonen oli suorittanut asevelvollisuuttaan aseettomassa palveluksessa 4.6.1963-27.7.1964. Hän oli pyytänyt Helsingin kaupungilta, että tämä aika luettaisiin hänelle virkaehtosopimuksen nojalla ikälisään oikeuttavaksi ajaksi. Tähän vaatimukseen ei kuitenkaan ollut suostuttu. Asevelvollisuuslain mukaan jokainen Suomen mies oli asevelvollinen. Tämä tarkoitti sitä, että jokainen miespuolinen Suomen kansalainen, jonka terveys ja muut olosuhteet tekivät sen mahdolliseksi, joutui suorittamaan asevelvollisuutta puolustuslaitoksen palveluksessa. Kun asevelvollisuuttaan suorittava ei samanaikaisesti voinut olla sellaisessa palvelussuhteessa kuntaan tai valtioon, joka oikeuttaisi hänet lukemaan tuon ajan ikälisään oikeuttavaksi ajaksi, oli asevelvollisuusaika ikälisämääräysten mukaan tiettyjen edellytysten täyttyessä luettava ikälisään oikeuttavaksi ajaksi. Lähtökohtana oli ollut, että lain säätämän velvollisuuden täyttäminen ei saanut asettaa kunnan tai valtion työntekijöitä erilaiseen asemaan ikälisään oikeuttavan palvelusajan suhteen. Virkaehtosopimuksen 40 §:n mukaan ei asevelvollisuusaikaa vähennetty ikälisäajasta, kun virkamies oli ollut asevelvollisuuslain nojalla suorittamassa asevelvollisuuttaan vakinaisessa väessä. Missään muussa laissa kuin asevelvollisuuslaissa ei ollut säännöstä asevelvollisuuden suorittamisesta jokaisen Suomen miehen velvollisuutena. Virkaehtosopimuksen määräys, että henkilön tulee olla asevelvollisuuslain nojalla asevelvollisuuttaan suorittamassa, ei voinut tarkoittaa muuta kuin sanottua asevelvollisuuslain säännöstä. Asevelvollisuuden täyttämisestä aseettomana 15.5.1959 annetun lain 1 §:n 1 momenttia ei voitu tulkita siten, että tämän lain mukaisessa palveluksessa aseettomana ollut henkilö suorittaisi asevelvollisuuttaan tämän lain eikä siis asevelvollisuuslain nojalla. Tässä laissa säädettiin vain se asevelvollisuuslain säännöksistä poikkeava järjestys, jossa asevelvollisuus voidaan suorittaa niissä tapauksissa, jolloin omantunnon tai muista syistä ei haluta palvella aseellisessa palveluksessa. Aseeton palvelus oli asevelvollisuuden suorittamista samoin kuin aseellinenkin palvelus. Tämä selvisi jo lain nimestäkin Asevelvollisuuslain 2 §:n mukaan asevelvollisuuden suorittamista varten asevelvollinen kuului vakinaiseen väkeen, reserviin tai nostoväkeen. Pääesikunnan tulkinnan mukaan myös asevelvollisuuttaan aseettomana suorittavat asevelvolliset kuuluivat vakinaiseen väkeen. Kun he olivat suorittaneet asevelvollisuutensa, heidät siirrettiin reserviin tai nostoväkeen, sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.

Kun apuhoitaja Mehtosen tapauksessa kaikki virkaehtosopimuksen edellytykset tulivat täytetyiksi, TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että apuhoitaja Reijo Mehtosen asevelvollisuuden täyttämisestä aseettomana annetun lain mukaisesti aseettomaan palvelukseen käyttämä aika 4.6.1963-27.7.1964 on virkaehtosopimuksen nojalla luettava hänelle täysimääräisesti ikälisäajaksi.

Kanteeseen vastatessaan kunnallinen sopimusvaltuuskunta on lausunut, että virkaehtosopimuksen puheena olevassa määräyksessä oli käytetty sanontaa "asevelvollisuuslain nojalla". Tämä sanonta sulki pois aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain nojalla suoritetun palveluksen. Apuhoitaja Mehtonen oli ollut aseettomassa palveluksessa kanteessa mainittuna aikana Kajaanin yleisessä sairaalassa. Tänä ajankohtana oli voimassa asevelvollisuuden täyttämisestä aseettomana annettu laki, joka vastasi nykyisin voimassa olevaa aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annettua lakia. Lain mukaan asevelvollinen voitiin määrätä palvelemaan aseettomana ensinnäkin puolustuslaitoksessa, toiseksi valtion siviilihallinnon tehtävissä tahi yliopistollisessa tai muussa keskussairaalassa taikka kolmanneksi erityisessä työlaitoksessa, jos tämä oli järjestyksen ylläpitämiseksi välttämätöntä tai jollei asevelvollinen suostunut toisessa kohdassa tarkoitettuihin tehtäviin. Edellä tarkoitettua asevelvollista sanottiin sanotussa laissa aseettomaksi. Sotilaspassijäljennöksen mukaan Mehtonen oli määrätty Kajaanin yleiseen sairaalaan asevelvollisuuden täyttämisestä aseettomana annetun lain 1 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Voimassa olevan lain mukaan sitä edeltäneen lain sanotussa kohdassa tarkoitettua palvelusta nimitettiin nykyisin siviilipalvelukseksi. Aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain 1 §:stä taas ilmeni, ettei siviilipalvelus perustunut asevelvollisuuslakiin kuten ei varsinaisesti aseetonkaan palvelus.

Kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa käytettiin edelleen sanontaa "vakinaisessa väessä". Tällä oli virkaehtosopimusta tehtäessä tarkoitettu ja edelleenkin tarkoitettiin asevelvollisuuden suorittamista asevelvollisuuslain nojalla vakinaisessa väessä varusmiehenä. Myös yleisessä kielenkäytössä asevelvollisuuden suorittamisella vakinaisessa väessä tarkoitettiin vain aseellista palvelusta varusmiehenä. Mehtonen ei siis ollut puheena olevana aikana ollut virkaehtosopimuksen mielessä suorittamassa asevelvollisuuttaan vakinaisessa väessä asevelvollisuuslain nojalla. Sanotun virkaehtosopimusmääräyksen laajentamisesta koskemaan myös aseetonta ja siviilipalvelusta oli virkaehtosopimusneuvottelujen yhteydessä sitä paitsi myös keskusteltu pääsemättä yksimielisyyteen ennen kuin 1.2.1976 tehdyssä virkaehtosopimuksessa. Sanotuilla perusteilla kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Helsingin kaupunginhallitus on ollut jutussa kuultavana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että apuhoitaja Mehtonen on kanteessa tarkoitettuna aikana 4.6.1963-27.7.1964 asevelvollisuuden täyttämisestä aseettomana 15.5.1959 annetun lain mukaisesti palvellut aseettomana Kajaanin yleisessä sairaalassa. Kantaja on vaatinut, ettei sanottua aikaa vähennettäisi ikälisään oikeuttavasta palvelusajasta myönnettäessä hänelle ikälisiä Helsingin kaupungin palveluksessa. Vaatimusta on perusteltu sillä vuoden 1974 virkaehtosopimuksen määräyksellä, ettei ikälisään oikeuttavan palvelusajan vähennykseksi ole luettava virantoimituksen tai työssäolon keskeytystä sen vuoksi, että asianomainen on ollut asevelvollisuuslain nojalla suorittamassa asevelvollisuuttaan vakinaisessa väessä.

Asevelvollisuuslain ja asevelvollisuuden täyttämisestä aseettomana annetun lain säännökset eivät ole omiaan osoittamaan, että viimeksi mainitun lain tarkoittamaa palvelusta aseettomana valtion siviilihallinnossa, vaikka se onkin asevelvollisuuden suorittamista, voitaisiin pitää sen enempää asevelvollisuuslain nojalla tapahtuneena kuin myöskään vakinaisessa väessä suoritettuna. Vuoden 1974 virkaehtosopimusneuvotteluissa on työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan eräässä vaiheessa ollut esillä vaatimus sanotun määräyksen saamisesta sellaiseen muotoon, että siviilipalvelusaikaa ei vähennettäisi ikälisään oikeuttavasta palvelusajasta, mutta tämä muutosesitys on sittemmin neuvotteluissa rauennut. Vuoden 1976 virkaehtosopimukseen sen sijaan on otettu määräys, jonka mukaan vähennykseksi ei lueta aseettoman palveluksen eikä siviilipalveluksen aikaa 240 päivään saakka.

Kun kanteessa esitetty vaatimus ei edellä sanotun mukaan vastaa virkaehtosopimuksen sanamuotoa eikä myöskään vuoden 1974 sopimusneuvottelujen tulosta, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen saa kunnallinen sopimusvaltuuskunta kärsiä oikeudenkäyntikulunsa itse.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Lappalainen, Nenonen, Leiponen, Parkkinen, Kaski, Lankinen ja Schrey.

Tuomio oli yksimielinen.