7.4.1976

3 §

Keskusliittojen sekä tämän työehtosopimuksen osapuolten väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen ja tämän työehtosopimuksen osapuolten välillä solmittuja erillisiä sopimuksia:

1. Yleissopimus

2. Sopimus irtisanomissuojasta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 §

A. Työhönottaminen ja irtisanominen

1) Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja irtisanoa työntekijä taikka työsopimuslain 43 §:ssä mainituin edellytyksin purkaa työsopimus, sekä määrätä työn johtamisesta.

2) Irtisanomisessa ja lomauttamisessa noudatetaan liittojen välistä irtisanomissuojasopimusta, joka on tämän työehtosopimuksen liitteenä n:o 2.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Ansion määräytyminen

A. Normaalituntipalkan määrääminen

1) Työntekijän ammattitaidosta, kokemuksesta tai työtehosta johtuen voidaan hänelle maksaa enintään 10 % korkeampaa palkkaa kuin mitä hänelle 7 §:n 3)-kohdan mukaisesti olisi maksettava.

2 ) Edellisen kohdan mukaan tarkistettua perustuntipalkkaa kutsutaan tässä työehtosopimuksessa normaalituntipalkaksi.

B. Urakkatyö

1 a) Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on tuotannon ja työntekijän ansion kohottamiseksi työntekijälle varattava mahdollisuus suorittaa urakkatyötä.

b) Urakkahinnoittelun yleisperusteena on tämän työehtosopimuksen liitteenä oleva "Sähköasennusalan työehtosopimukseen liittyvä urakkahinnoittelu".

c) Uudisrakennukset (asuin-, julkiset-, teollisuus-, omakoti-, maatalous- ja näihin verrattavat rakennukset) kuuluvat aina em. urakkahinnoittelun piiriin. Muiden töiden osalta sovitaan urakkahinnoittelun käytöstä työkohtaisesti ottaen huomioon työn laajuus, luonne ja urakkahinnoittelun soveltuvuus ko. työhön.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

C. Aikatyö

Tavallisena aikatyönä tehtäväksi sovitusta työstä maksetaan normaalituntipalkka.

D. Työkohtaisuuslisä

Sellaisesta aikatyöstä, jossa vaaditaan erityistä ammattitaitoa ja/tai joka suoritetaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, voidaan palkkaryhmissä 4-7 maksaa työkohtaisuuslisää, joka lasketaan prosentuaalisena perustuntipalkasta.

Lisän suuruus sovitaan kussakin tapauksessa erikseen ottaen huomioon työn vaativuus, edellytetty työnopeus, työolosuhteet ja muut erityiset seikat, jotka tekevät työkohtaisuuslisän maksamisen perustelluksi.

Työkohtaisuuslisä voi olla paitsi työkohtainen, myös tehtäväkohtainen.

Erityisellä ammattitaidolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kykyä suorittaa vaativia sähköasennustöitä itsenäisesti.

Poikkeuksellisilla olosuhteilla tarkoitetaan muunmuassa seuraavanlaisia tapauksia:

a) työ suoritetaan tavallista aikatyövauhtia nopeammin muttei kuitenkaan urakalla

b) työ on osittain vaativaa ammattityötä ja osittain tavanomaista ammattityötä, kuten esimerkiksi muutos- ja laajennustyöt jossain teollisuuslaitoksessa, jossa työhön kuuluu oleellisesti myös kojeasennus- ja automatiikka-asennukset.

Myös korjaamoissa suoritettavat vastaavan vaativuustason työt katsotaan tähän ryhmään kuuluviksi.

c) työ suoritetaan poikkeuksellisia asennustapoja käyttäen ja asentajat joutuvat itse ratkaisemaan niihin liittyviä asennusteknillisiä seikkoja.

d) Mikäli tämän työehtosopimuksen alaiset työntekijät joutuvat suorittamaan teollisuuden uudisrakennusten sähköasennustöitä rinnan ao. teollisuuslaitoksen omien sähköasentajien kanssa ja ollen lisäksi teollisuuslaitoksen työnjohdon alaisia, katsotaan tällainen työ työkohtaisuuslisän piiriin kuuluvaksi.

e) muissa edellä mainittuihin rinnastettavissa olosuhteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

G. Odotusaika ja sen korvaus

1) Milloin työ on loppuun suoritettu ja työnantaja töiden järjestelyn väliaikana ei halua katkaista työsuhdetta, maksetaan odotusajalta normaalituntipalkka.

2) Jos työntekijä urakkatyössä joutuu työmaalla odottamaan tarveaineita, piirustuksia tms., tai jos hän urakkatyössä työnantajasta tai tilaajasta riippuvasta syystä tai muuten omatta syyttä joutuu odottamaan, on hän velvollinen siitä viipymättä ilmoittamaan työnantajalle ja suorittamaan odotusaikana muuta alaan kuuluvaa työtä ja maksetaan hänelle tästä keskituntiansion mukaista palkkaa, jota ei vähennetä urakkahinnasta.

Edellisen kappaleen määräyksiä ei ole sovellettava sellaisissa tapauksissa joissa työn keskeytys on joko ennakolta odotettavissa tai muuten kuuluu työn normaaliin suorittamiseen. (Esim. rakennuksen runkotyövaihe).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Palkankorotukset

Sen sijasta mitä osapuolten välillä 20.4.1974 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on 1. huhtikuuta ja 1. syyskuuta 1975 lähinnä olevien palkanmaksukausien alusta voimaan tulevien palkankorotusten ja vastaavien taulukkopalkkojen osalta sovittu, korotetaan 31.3.1975 voimassa olevia palkkoja seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Normaalituntipalkkojen tarkistukset 1. huhtikuuta 1975 lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta

Aikaisemmin sovittuja 1. huhtikuuta 1975 lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta voimaantulevia perustuntipalkkoja korotetaan 35 pennillä tunnilta sekä lisäksi 24. helmikuuta 1975 jätetyssä täydennyksessä tarkoitetulla 0,2 %:lla, jolloin 1. huhtikuuta 1975 lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta toteutettava perustuntipalkkataulukko on seuraava:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aikapalkat

1. 31.3.1975 voimassa ollutta työntekijän perustuntipalkkaa korotetaan 75 pennillä, johon summaan lisätään prosenttimäärältään entisen suuruinen hyvänmiehenlisä.

Mikäli työntekijälle ennen 31.3.-75 maksetusta tuntipalkasta ei ole perustuntipalkan ylittävää osaa selvästi määritelty onko se hyvänmiehenlisää tai työkohtaisuuslisää vai onko siihen sisällytetty molempia em. lisiä, katsotaan hyvänmiehenlisäksi se osa palkasta, joka enintään 10 %:lla ylittää perustuntipalkan ja työkohtaisuuslisäksi se osa, joka ylittää 10 % hyvänmiehenlisällä lasketun normaalituntipalkan.

2. Saadusta summasta vähennetään uuden perustuntipalkkataulukon mukainen ao. työntekijän uusi perustuntipalkka. Näin saatu erotus kirjataan ao. työntekijän hyvänmiehenlisäksi ja muutetaan prosenteiksi. Ellei erotusta jää, maksetaan työntekijälle kuitenkin uuden perustuntipalkkataulukon mukainen palkka.

3. Kaikki työkohtaisuuslisät muutetaan pennimääräisiksi ja säilyvät ne pennimäärältään entisen suuruisina.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sanotun tarkistamispöytäkirjan 30.4.1975 hyväksytyssä sovellutuspöytäkirjassa on annettu muun muassa seuraavat sovellutusohjeet:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Tarkistuspöytäkirjan kohdan "Aikapalkat" kappaleessa 3 on sovittu työkohtaisuuslisien muuttamisesta pennimääräisiksi ja niiden pysyttämistä pennimäärältään entisen suuruisina.

Tällä tarkoitetaan niitä työkohtaisuuslisiä, joista oli sovittu ennen 1.4.1975 joko henkilökohtaisina, työkohtaisina, työmaa- tai yrityskohtaisina ja riippumatta siitä, oliko ko. työ aloitettu tai aloittamatta.

Edellä olevan perusteella sovittuja työkohtaisuuslisiä noudatetaan siihen saakka kunnes mahdollisista tarkistuksista on normaalia neuvottelumenettelyä käyttäen sovittu. Työntekijäpuolen pyytäessä asiasta neuvotteluja on ne käytävä työehtosopimuksen mukaisessa järjestyksessä.

Työkohtaisuuslisän käyttöä ja sen sopimista koskeva työehtosopimuksen 9 §:n D-kappale on muuttumattomana voimassa ja uusien töiden työkohtaisuuslisistä sopiminen tapahtuu sen mukaisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksessa tarkoitetussa irtisanomissuojasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Sähkötyönantajain Liiton jäsenyrityksen Vihannon Sähkö Oy:n Rauman konttorissa oli syntynyt osapuolten välillä seuraavat erimielisyydet: Yhtiön palveluksessa 15.4.1970 alkaen ollut sähköasentaja Veikko Laiho ei ollut päässyt työnantajan kanssa yksimielisyyteen työkohtaisuuslisän suuruudesta Asunto Oy Vinkkelikuja 1:n vuosikorjaustöissä. Kun Laiho ei ollut suostunut tekemään mainittua työtä työnantajan tarjoamalla työkohtaisuuslisällä, ei työnantaja ollut tarjonnut hänelle tämän työn sijasta muuta työtä, vaan vapauttanut Laihon työstä työsuhdetta katkaisematta ja palkanmaksun keskeyttäen. Työnantajan oli sanotulla toimenpiteellään katsottava lomauttaneen Laihon. Laiho oli ollut lomautettuna 17.4. ja 13.5.1975 välisen ajan, jolta hänelle oli aiheutunut keskituntiansion 16,71 markan mukaan laskettuna 2 138,88 markan suuruinen ansionmenetys. Saman työnantajan palveluksessa 2.1.1971 lähtien ollut Pertti Montonen ei ollut päässyt työnantajan kanssa 17.4.1975 yksimielisyyteen työkohtaisuuslisän suuruudesta Semera Oy:n betoniasemalle tehtävässä vesipumpun ryhmäjohdon asennustyössä. Montosen kieltäydyttyä suorittamasta työtä työnantajan tarjoamalla työkohtaisuuslisällä työnantaja oli osoittamatta hänellekään muuta työtä ja katkaisematta työsuhdetta vapauttanut hänet työstä keskeyttäen palkanmaksun. Myös tämä työnantajan toimenpide oli katsottava lomauttamiseksi. Montonen oli ollut lomautettuna 13.5.1975 saakka, ja hänelle oli aiheutunut lomauttamisen ajalta 16 markan keskituntiansion mukaan laskettuna 2 208 markan suununen ansionmenetys. Myöskään yhtiön palveluksessa 18.7.1971 alkaen ollut Taisto Lindqvist ei ollut päässyt työnantajan kanssa yksimielisyyteen Uotilassa Heinosen omakotitaloon tehtävien sähköasennustöiden työkohtaisuuslisän suuruudesta. Tämä työ olisi voitu työehtosopimuksen mukaan tehdä myös urakalla, mutta aluekonttorin johtajan ollessa vuosilomalla ei työnjohdolla ollut valtuuksia siirtää työtä urakkatyöksi. Kun Lindqvist ei ollut suostunut ottamaan työtä vastaan työnantajan tarjoamalla työkohtaisuuslisällä, hänen kohdallaan oli menetelty samoin kuin kahden edellä mainitun työntekijän kohdalla. Lindqvist oli ollut lomautettuna 13.5.1975 saakka, ja hänelle oli aiheutunut lomauttamisen ajalta 30,58 markan keskituntiansion mukaan laskettuna 3 914,24 markan suuruinen ansion menetys.

Irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaan työnantaja ei saanut lomauttaa yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Nyt esillä olevissa tapauksissa työnantaja oli ilmoittanut lomauttamisen perusteeksi työsopimuslain 43 §:ssä mainitun työstäkieltäytymisen. Kysymyksessä olevissa tapauksissa työntekijät eivät olleet ryhtyneet suorittamaan heille osoitettuja töitä sen vuoksi, ettei työsopimusosapuolten välillä ollut päästy yksimielisyyteen työkohtaisuuslisän suuruudesta. Työehtosopimuksen 9 §:n D-kohdan nojalla työkohtaisuuslisän suuruudesta oli sovittava kussakin tapauksessa. Nyt esillä olevissa tapauksissa ei ollut kiistaa siitä, ettei töistä periaatteessa olisi ollut maksettava työkohtaisuuslisää. Kiistaa oli ollut ainoastaan lisän suuruudesta. Kun siis lisän suuruudesta oli ollut sovittava, ei työnantajan työnjohto-oikeuteen ollut kuulunut tämän lisän suuruuden määrääminen. Tämän vuoksi työntekijöiden ei ollut katsottava syyllistyneen työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettuun työstä kieltäytymiseen. Tämän vuoksi ja kun työnantaja ei ollut edes pyrkinyt osoittamaan lomauttamiselle muuta syytä ja kun vielä työntekijät olivat olleet halukkaita tekemään sellaista työtä, josta maksettavasta palkasta oli sovittu, olivat puheena olevat lomauttamiset tapahtuneet ilman irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n edellyttämää asiallista perustetta. Työnantaja oli näin ollen velvollinen maksamaan irtisanomissuojasopimuksen mukaisena vahingonkorvauksena palkan lomauttamisen ajalta.

Sanotuilla perusteilla Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Vihannon Sähkö Oy on lomauttanut Veikko Laihon, Pertti Montosen ja Taisto Lindqvistin ilman asiallista perustetta. Lisäksi liitto on vaatinut Vihannon Sähkö Oy:n velvoittamista suorittamaan korvauksena ilman asiallista perustetta tapahtuneesta lomauttamisesta Veikko Laiholle 2 138,88 markkaa, Pertti Montoselle 2 208 markkaa ja Taisto Lindqvistille 3 914,24 markkaa, kaikki korvaukset kuuden prosentin korkoineen 14.5.1975 lähtien.

Kanteeseen vastatessaan Sähkötyönantajain Liitto on lausunut, että osa Vihannon Sähkö Oy:n työntekijöistä oli vuonna 1975 vaatinut työkohtaisuuslisän nostamista 45 %:sta 80 %:iin. Kun vaatimus oli hylätty, kanteessa mainitut kolme työntekijää olivat kieltäytyneet työstä. Kanteessa esitetty ajattelutapa, jonka mukaan työnantaja, joka ei suostunut työntekijöiden vaatimuksiin, olisi lomauttanut heidät, oli perusteellisen virheellinen. Kantaja oli edelleen perustanut koko kanteensa työehtosopimuksen sellaiseen lauseeseen, jota ei voitu soveltaa nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa. Käsittelemättä haastehakemuksessa oli jäänyt sekä varsinainen riita että ne erityisesti työkohtaisuuslisää, työnjohto-oikeutta ja neuvottelumenettelyä koskevat työehtosopimusmääräykset, joilla asiassa todella olisi ollut merkitystä. Työehtosopimuksen 9 §:n D-kohdan 2 momentti ei edellyttänyt välttämättä, että sopimus tehtäisiin ennen töiden aloittamista, eikä myöskään, että sopimus aina tehtäisiin paikallisesti. Riita oli käsiteltävä normaalia neuvottelujärjestystä noudattaen, mitä kantaa Suomen Sähköalantyöntekijäin Liittokin oli puoltanut.

Työkohtaisuuslisän sopiminen kaikissa töissä erikseen oli Rauman seudulla vanhentunut. Työehtosopimuksen 9 §:n D-kohdan määräys ei myöskään soveltunut kaikkiin tapauksiin. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan ja tarkistuspöytäkirjan samoin kuin sen sovellutuspöytäkirjan määräykset olivat tavallaan legalisoineet sen, että yrityskohtaisesti oli tehty sopimuksia työkohtaisuuslisistä, jolloin niiden muuttamiseksi käytävät neuvottelut toteutettiin normaalia neuvottelumenettelyä käyttäen.

Kanteessa mainitut kolme työntekijää olivat vain kuukautta aiemmin tehdystä työehtosopimuksen tarkistuspöytäkirjasta huolimatta esittäneet sen ylitse meneviä vaatimuksia työkohtaisuuslisien korottamisesta. Työnantaja ei ollut suostunut vaatimuksiin, vaan tarjonnut eräistä informaatiovaikeuksista johtuen alunperin 50 %:n suuruista työkohtaisuuslisää. Asiasta oli neuvoteltu Vihannon Sähkö Oy:ssä paikallisesti, ja neuvottelun tuloksena oli laadittu muistio.

Muut yhtiön työntekijät kanteessa mainittuja kolmea lukuunottamatta eivät olleet missään vaiheessa keskeyttäneet työtään. Koko Rauman seudulla ja siis myös Vihannon Sähkö Oy:ssä oli näin olien tehty jo vuodesta 1973 lähtien sellaisia yrityskohtaisia sopimuksia, joita tarkoitettiin 30.4.1975 allekirjoitetussa sovellutuspöytäkirjassa. Tarkistuspöytäkirjan ja sitä selittävän sovellutuspöytäkirjan mukaan työkohtaisuuslisät pidettiin sellaisissa tapauksissa pääsääntöisesti ennallaan. Normaalia neuvottelumenettelyä käyttäen tehty sopimus oli ainoa keino tällaisten yrityskohtaisten sopimusten muuttamiseksi. Liittotason neuvotteluissa oli jäänyt käsittelemättä työntekijöiden vaatimus työkohtaisuuslisän korottamisesta. Tämä kysymys olisi kuitenkin nimenomaan kuulunut liittotason neuvotteluihin. Sanotusta selvisi, että työehtosopimus edellytti normaalia neuvottelumenettelyä myös niissä tapauksissa, joissa työkohtaisuuslisästä ei päästä sopimukseen. Työehtosopimuksen 9 §:n määräykset eivät edellyttäneet, että sopimus syntyisi pelkästään työntekijäpuolen vaatimusten perusteella, eivätkä toisaalta myöskään sitä, että paikallisella työnantajalla olisi sen parempi oikeus yksipuolisesti sanella työkohtaisuuslisän suuruus. Työstä kieltäytyessään työntekijät ovat itse olleet syypäitä työn keskeytymiseen. Työsopimuslain 27 §:n säännökset huomioon ottaen oli selvää, ettei tällaisesta itse aiheutetusta työn tekemättä jättämisestä maksettu palkkaa. Lomautuksesta ei ollut kysymys. Myöskään ei työnantajalla olisi ollut tarjota muuta työtä kysymyksessä oleville työntekijöille. Sanotuilla perusteilla Sähkötyönantajain Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on Sähkötyönantajain Liiton huomautusten johdosta vielä lausunut muun ohessa, että työehtosopimuksen 9 §:n D-kohdan sanamuodosta huolimatta oli käytännössä esiintynyt erilaisia esimerkiksi luottamusmiehen ja liikkeen johdon tekemiä yritys- tai jopa aluekohtaisia työkohtaisuuslisäsopimuksia. Tällaisesta suosituksen luonteisesta sopimuksesta tuli yksityistapauksessa sitova vain jos jompikumpi työsopimusosapuoli tahtoi siinä pysyä. Vihannon Sähkön Rauman konttorissa ei kysymyksessä olevana ajankohtana ollut voimassa kanteessa tarkoitettua kolmelle asentajalle tarjottua työtä koskevaa yrityskohtaista sopimusta työkohtaisuuslisästä. Yrityksessä oli työnantajan ja luottamusmiehen välillä 21.5.1973 allekirjoitettu yrityskohtainen sopimus työkohtaisuuslisistä. Tätä sopimusta ei myöskään muodollisesti ollut sanottu irti kevääseen 1975 mennessä. Sen soveltaminen oli kuitenkin käytännössä lakannut jo aikaisemmin, koska työntekijöille oli maksettu erilaisia, käytännössä korkeampia lisiä kuin sanotussa sopimuksessa oli sovittu. 27.3.1975 allekirjoitetun tarkistussopimuksen mukaan kaikki työkohtaisuuslisät oli muutettu pennimääräisiksi, ja ne säilyivät entisen suuruisina. 30.4.1975 allekirjoitetun sovellutuspöytäkirjan mukaan sanotulla työkohtaisuuslisiä koskevalla määräyksellä tarkoitettiin ennen 1.4.1975 sovittuja lisiä siitä riippumatta oliko työ aloitettu tai aloittamatta. Kun nyt kysymyksessä oleville kolmelle työntekijälle määrätyt työt olivat sovellutuspöytäkirjan tarkoittamia uusia töitä, ei mikään 1.4.1975 voimassa ollut työkohtaisuuslisiä koskeva sopimus voinut sitoa niitä. Mitä asian selvittämiseen työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä tuli, oli todettava, että työehtosopimuksen määräystä työkohtaisuuslisistä sopimisesta oli liittojen välillä vakiintuneesti tulkittu siten, että sopimisen tuli tapahtua työnantajan ja työntekijän välillä.

Asianosaiset samoin kuin kuultavana ollut Vihannon Sähkö Oy ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että sen jälkeen kun Vihannon Sähkö Oy:n Rauman konttori oli huhtikuussa 1975 osoittanut palveluksessaan olevat kanteessa tarkoitetut kolme sähköasentajaa eri työmaille sähköasennustyöhön, nämä ovat kieltäytyneet työn suorittamisesta sillä työkohtaisuuslisällä, minkä yhtiö oli työstä tarjonnut. Kun yhtiö ei ole suostunut vaatimukseen korkeamman työkohtaisuuslisän suorittamisesta eikä osoittanut asianomaisille muutakaan työtä, ovat asentajat olleet työtä vailla siihen saakka, kunnes he 13.5.1975 ovat aloittaneet heille osoitettujen töiden suorittamisen.

Työnantajapuolen mielestä asentajien olisi tullut ryhtyä heille osoitettuihin töihin muun ohessa sillä perusteella, että työkohtaisuuslisistä oli voimassa vuonna 1973 tehty yrityskohtainen sopimus, jonka vaatimukset yhtiön tarjous ylitti. Työntekijäpuolen mielestä tuollainen yrityskohtainen sopimus ei voi olla työntekijöitä sitova ennen kuin he ovat sen kunkin heille osoitetun työn tai tehtävän osalta vaikkapa hiljaisesti, työhön ryhtymällä hyväksyneet. Asianosaiset ovat lisäksi olleet eri mieltä siitä, olisiko yhtiöllä ollut tarjota asentajille riidanalaisten töiden sijasta muuta työtä.

Näihin riitakysymyksiin työtuomioistuimen ei kuitenkaan ole tarpeen ottaa jutussa kantaa. Kanteessa ei näet ole työtuomioistuimen mielestä esitetty perustetta sille, että työnantaja olisi velvollinen edes pyrkimään järjestämään muuta työtä työntekijälle, joka kieltäytyy ryhtymästä hänelle osoitettuun työhön sen takia, ettei tästä työstä maksettavan työkohtaisuuslisän suuruudesta ole päästy sopimukseen. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, etteivät asianomaiset työntekijät ole kysymyksessä olevana aikana olleet irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetulla tavalla lomautettuina eikä heillä niin ollen myöskään ole oikeutta sanotussa sopimuksessa määrättyyn korvaukseen, minkä vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saavat Sähkötyönantajain Liitto ja Vihannon Sähkö Oy itse kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Lappalainen, Vihma, Riski, Parkkinen, Hyppönen, Lankinen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.