TT:1975-17
- Tapausvuosi
- 1975
- Antopäivä
Mattokoneen työntekijäin lakot olivat muodostaneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneen työtaistelutoimenpiteen. Ammattiosaston ei ollut näytetty laiminlyöneen velvollisuuttaan työrauhan ylläpitämiseksi, joten sitä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.
Asianosaiset: Suomen Lasiteollisuuden Työnantajaliitto Glasindustrins i Finland Arbetsgivareförbund r.y. Suomen Lasi- ja Posliinityöväen Liitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa 30.3.1974 solmitussa lasiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET
11 § Palkkausmuodot
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
12 § Palkat aikatyössä
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
13 § Palkat urakkatyössä
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4. Urakkahinnoista sovitaan työnantajan ja työntekijäin edustajien kesken.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
9. Jos työ- ja tuotantomenetelmissä, työn järjestelyssä, työvälineissä tai muissa näihin verrattavissa työsuoritukseen vaikuttavissa tekijöissä tapahtuu muutoksia, suoritetaan urakkahinnan tarkistus. Ellei tarkistuksesta päästä yksimielisyyteen, noudatetaan 30 §:n määräysten ohella seuraavaa järjestystä. Entinen urakkahinta on voimassa erimielisyyskysymyksestä paikallisesti neuvoteltaessa. Jos nämä neuvottelut päättyvät tuloksettomina, suoritetaan urakkatyö siitä lähtien työn antajan tarjoamalla hinnalla. Ellei yksimielisyyteen ole päästy liittojenkaan välisissä neuvotteluissa kahden viikon kuluessa siitä päivästä, jolloin erimielisyys on jätetty liittojen käsiteltäväksi, maksetaan kysymyksessä olevasta urakkatyöstä edelleenkin työnantajan tarjoaman hinnan mukaan, ei kuitenkaan vähempää kuin keskituntiansion mukaan vähennettynä 15 %:lla. Jos urakkatyön hinnasta sovitaan ennen viimeksi mainittua vaihetta, maksetaan mahdollinen uuden hinnan ja työnantajan tarjoaman hinnan välinen erotus taannehtivasti siltä ajalta, kun työtä on tehty työnantajan tarjoamalla hinnalla.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
14 § Palkkiotyöt
1. Tuotantopalkkiojärjestelmää käytettäessä edellytetään, että työn tai tuotannon laatua tai määrää voidaan korottaa normaalia saavutusta paremmaksi tai että se voidaan raakatai tarveaineiden kulutukseen nähden suorittaa normaalia edullisemmalla tavalla.
2. Tuotantopalkkiotyössä maksetaan kiinteänä palkanosana vähintään ohjetuntipalkka.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ
32 § Sopijapuolia koskevia määräyksiä
1. Työehtosopimus velvoittaa siihen osallisia ja muuten sidottuja yhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen.
2. Jos jossakin asiassa syntyy erimielisyyttä työnantajan ja työntekijäin tai heidän edustajiensa välillä, on ennen muihin toimenpiteisiin ryhtymistä pyrittävä sovintoon neuvottelemalla heidän kesken. Jos yksimielisyyteen ei päästä, on asia siirrettävä liittojen ratkaistavaksi.
3. Jommankumman liiton esittäessä neuvotteluja 2. kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut on käytävä kaikkea aiheetonta viivyttelyä välttäen.
4. Milloin liittojen väliset neuvottelut eivät ole johtaneet sovintoon, voidaan asia jättää työtuomioistuimen ratkaistavaksi siinä järjestyksessä ja laajuudessa kuin sanotussa laissa on säädetty.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Suomen Lasiteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksessä Karhulan Kuitulasi Oy:ssä oli vuoden 1974 elokuussa käyty neuvotteluja mattokoneen työntekijäin palkoista, joihin oli vaadittu 150 pennin korotusta tunnilta. Neuvotteluja oli jatkettu paikallisella tasolla 10.9.1974 asti. Tänä aikana olivat mattokoneen työntekijät keskeyttäneet työnteon kahteen otteeseen yhteensä 37 tunnin ajaksi. Kun paikallisesti ei ollut päästy sopimukseen, asiaa oli käsitelty liittojen välisessä neuvottelussa 10.9.1974. Silloin työntekijät olivat esittäneet 80 pennin korotusta työntekijäin tuntipalkkoihin. Kiistan tultua esille uudestaan paikallisella tasolla 1.10.1974 työntekijät olivat lisänneet vaatimuksiaan 120 penniin tunnilta. Työnantaja oli jättänyt neuvottelujen aikana oman esityksensä. Työntekijäpuolta olivat neuvotteluissa edustaneet pääluottamusmies Oiva Aalto, osaston luottamusmies Reino Torvi ja luottamusmies Paula Ronimus. Viimeksi mainittuna päivänä kello 14 olivat mattokoneen työntekijät ilmoittaneet, ettei työnantajan korotustarjous tyydyttänyt heitä ja tämän vuoksi aamuvuoro vain puhdistaisi koneen ja iltavuoro aloittaisi työnseisauksen. Tämä olikin alkanut kello 14. Pääluottamusmies oli saapunut koneelle noin kello 14.30, mutta hän oli viipynyt lakossa olevien työntekijäin luona vain lyhyehkön aikaa. Hetken kuluttua oli myös koneen miehistö poistunut työpaikalta. Yö- ja aamuvuoroihin oli joitakin työntekijöitä ollut tulossa töihin, mutta nämä olivat kuitenkin palanneet koteihinsa. Tällöin ei pääluottamusmies ollut ollut paikalla kehottamassa työhön, jota olisi ollut tarjolla. Mattokoneen osastonluottamusmies Reino Torvi ja naisten luottamusmies Paula Ronimus eivät olleet työnantajan kehotuksista huolimatta ryhtyneet aktiivisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, vaan he olivat pysytelleet omilla työpaikoillaan. Työtaistelu oli jatkunut 4.10.1974 kello 6 asti.
Täten oli Karhulan Lasityöntekijäin ammattiosasto, sen jälkeen kun mattokoneen työntekijät olivat työnantajaa painostaakseen ryhtyneet työehtosopimuksen vastaisiin työtaistelutoimenpiteisiin, laiminlyönyt velvollisuutensa ryhtyä omaloitteisesti riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosaston edustajat olivat päinvastoin edistäneet lakon syntymistä olemalla mukana esittämässä työehtosopimukseen perustumattomia vaatimuksia.
Näillä perusteilla Suomen Lasiteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa vaatinut, että Karhulan Lasityöntekijäin ammattiosasto tuomittaisiin työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.
Kanteeseen vastatessaan on Lasi- ja Posliinityöväen Liitto kiistänyt laiminlyönnit ja katsonut, että sekä pääluottamusmies että mainitut muut luottamusmiehet olivat tehneet kaiken voitavansa työn häiriöttömän kulun turvaamiseksi kaikissa neuvotteluvaiheissa. Mattokoneen työntekijät olivat työnantajankin arvion mukaan jääneet palkkauksessa huomattavasti koko tehtaan ansiotasosta jälkeen. Sitä paitsi palkkojen korottamiseen mattokoneella oli ollut sopimuksen mukainen neuvotteluperuste. Kysymys oli ollut työehtosopimuksen 13 §:n 9 kohdan tarkoittamasta töiden järjestelystä, jossa tuotannon määrä oli huomattavasti kasvanut. Ammattiosasto ei missään vaiheessa ollut asettunut tukemaan työntekijäin toimeenpanemia työnseisauksia eivätkä osaston toimikunnan jäsenet sen paremmin kuin muutkaan luottamusmiehet olleet osallistuneet niihin. Pääluottamusmiehen toiminta samoinkuin mattokoneen luottamusmiehen osallistuminen tuotantoon oli tarkoittanut sen jatkuvuuden turvaamista. Ammattiosasto ei olisi voinut tehdä enempää kuin vastineeseen liitetystä muistiosta ilmenevät toimenpiteet, sillä työntekijäkunta oli vaikeasti tavoitettavissa. Eräiden kotipaikat saattoivat olla aina 60 kilometrin päässä työpaikalta.
Näillä perusteilla Lasi- ja Posliinityöväen Liitto on kiistänyt, että Karhulan Lasityöntekijäin ammattiosasto olisi syyllistynyt kanteessa mainittuihin rikkomuksiin, ja pyytänyt kannetta hylättäväksi.
Asianosaiset ovat pyytäneet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Karhulan Lasityöntekijäin ammattiosasto on ollut kuultavana.
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Karhulan Kuitulasi Oy:ssä on vuoden 1974 elokuussa neuvoteltu mattokoneen työntekijäin palkoista heidän vaadittuaan 150 pennin korotusta tuntipalkkoihin. Kun vaatimuksista ei ole paikallisesti päästy sopimukseen, ovat mattokoneen työntekijät ryhtyneet kahteen otteeseen lakkoon yhteensä 37 tunnin ajaksi. Kun liittojenkaan väliset neuvottelut eivät ole johtaneet tulokseen, ovat työntekijät paikallisesti jatkettujen neuvottelujen aikana ryhtyneet 1.10.1974 kello 14 uudestaan lakkoon, joka on jatkunut 4.10.1974 kello 6 asti. Lakot ovat edellä sanotun mukaisesti muodostaneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneen työtaistelutoimenpiteen. Ottaen kuitenkin huomioon sen, viimeisen lakkojakson osalta tosin jossakin määrin epätäydellisen, selvityksen, mikä työtuomioistuimelle on esitetty ammattiosaston ja sen asettamien luottamusmiesten toiminnasta työrauhan ylläpitämiseksi, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että ammattiosasto olisi laiminlyönyt velvollisuutensa tässä suhteessa. Tämän vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saa Suomen Lasi- ja Posliinityöväen Liitto kuitenkin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Vihma, Heiniö, Nordström, Hyppönen, Lankinen ja Kuivanen.
Tuomio oli yksimielinen.