8.10.1974

1 Säännöllinen työaika

Työaikaan nähden noudatetaan työaikalain määräyksiä siten, että arkipyhäaaton ja arkipyhäviikon lauantain säännöllinen työaika on 8 tuntia lukuunottamatta uudenvuodenviikon, vapunpäivän- ja itsenäisyyspäivänviikon lauantaita, pääsiäislauantaita, juhannus- ja jouluaattoa, jotka ovat palkattomia vapaapäiviä. Vapunpäivän aaton työaika on kuitenkin 5 tuntia.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 Arkipyhäkorvaus

Kaikilta arkipäiviksi sattuvilta pyhäpäiviltä sekä vapunpäivältä maksetaan palkka täydeltä työpäivältä perustuntipalkan mukaisesti.

Loppiaispäivältä maksetaan arkipyhäkorvaus kahdeksan (8) tunnin mukaan.

Itsenäisyyspäivän palkka maksetaan lain (As. n:o 388/37) mukaan.

Arkipyhäkorvaus maksetaan vain työntekijälle, jonka työsuhde on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään kolme (3) kuukautta ennen kyseessä olevaa arkipyhää ja edellyttäen, että työntekijä on ollut työtuntijärjestelmän mukaisesti työssä viimeisenä arkipyhää edeltäneenä ja myös sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä, ellei poissaolo ole johtunut työnantajan luvasta tai työntekijän sairaudesta, reservin harjoituksesta tai muista niihin verrattavista syistä.

Arkipyhänä tehdystä työstä maksetaan palkkaa kuten sunnuntaityöstä ja sen lisäksi arkipyhäkorvaus.

Soveltamisohje: Arkipyhäkorvaus maksetaan myös kesäloman, pakkoloman tai lyhennetyn työviikon ajalle sattuvalta arkipyhältä. Sille ajalle sattuvalta arkipyhältä, jolta ajalta työnantaja maksaa työntekijälle sairausajan palkkaa, maksetaan arkipyhäkorvaus.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Jalometallityöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että arkipyhäkorvausta koskevissa määräyksissä oli 1971 solmitussa työehtosopimuksessa tapahtunut olennainen muutos. Tämä sopimus nimittäin takasi arkipyhäkorvauksena palkan kaikilta arkipyhiltä täyden työpäivän perustuntipalkan mukaan, kun sopimus siihen saakka oli tehnyt eron arkipyhäkorvauksen maksamisessa sen mukaan sattuiko arkipyhä lauantaiksi vaiko muuksi viikonpäiväksi. Tämän vanhemman sopimusmääräyksen teki ymmärrettäväksi se, että vielä vuonna 1970 oli alalla työpäivän pituus lauantaisin yleisesti viisi tuntia. Vuodesta 1971 alkaen ei alalla enää ollut tehty viiden tunnin mittaisia lauantaipäiviä, vaan kaikki työpäivät olivat kahdeksan tunnin mittaisia lukuunottamatta vapun aattoa, josta oli erikseen sovittu. Tämän vuoksi oli sopimusta myös vuonna 1971 muutettu. Sopimustekstin määräyksestä huolimatta oli alalla Jalometallityöntekijäin Liiton tieten noudatettu lauantaiksi sattuvien arkipyhien osalta varsin monilla työpaikoilla vuoden 1970 työehtosopimuksen mukaista menettelyä ja maksettu palkkaa vain viideltä tunnilta. Keskusjärjestöjen välillä vuonna 1970 solmitun arkipyhäviikkojen työajan järjestelyä koskevan sopimuksen asteittainen voimaantulo merkitsi sitä, että kolme arkipyhää, nimittäin loppiainen, helatorstai ja helluntaipäivä oli siirretty kiinteästi lauantaihin. Näiltä päiviltä oli siis aikaisemmin työehtosopimuksen edellyttämin tavoin pääsääntöisesti maksettu arkipyhäkorvauksena kahdeksan tunnin palkka ja viiden tunnin palkka loppiaispäivältä vain silloin kun tuo päivä oli sattunut lauantaille. Sanotut seikat olikin otettu Jalometallityöntekijäin Liiton toimesta esille jo neuvoteltaessa vuosia 1972-1973 koskevasta työehtosopimuksesta. Tuolloinhan oli voitu todeta, että loppiaisen siirtyminen lauantaille tapahtuisi neuvottelujen kohteena olleen työehtosopimuksen voimassaolokautena. Tätä silmällä pitäen työehtosopimukseen olikin otettu loppiaista koskeva selventävä määräys. Vastaavasti neuvoteltaessa vuoden 1973 työehtosopimuksesta olivat Jalometallityöntekijäin Liiton edustajat ottaneet esille kysymyksen arkipyhäkorvauksen maksamisesta silloisen sopimuksen voimassaoloajalle sattuvilta Kristuksen taivaaseenastumispäivältä ja helluntain valmistuspäivältä. Kysymys oli ollut työntekijäliitolle tärkeä, koska se oli halunnut turvata jäsenilleen näiden aikaisemmin saavuttamat sopimuksen edellyttämät edut. Työnantajapuoli ei kuitenkaan ollut suostunut tekemään näiden arkipyhien osalta sopimukseen vastaavia täsmennyksiä, jotka oli edellisenä vuotena tehty loppiaispäivän osalta. Tällöin Jalometallityöntekijäin Liiton edustajat olivat todenneet, että tämä liitto tuli vaatimaan muuttamattomana hyväksytyn sopimustekstin kirjaimellista soveltamista maksettaessa arkipyhäkorvauksia vuoden 1973 edellä mainituilta kahdelta arkipyhältä. Tästä vaatimuksesta Jalometallityöntekijäin Liitto ei ollut aikaisemmin eikä missään vaiheessa neuvottelujen yhteydessäkään luopunut. Se, että liitto ei ollut puuttunut monilla työpaikoilla havaitsemaansa sopimustekstin vastaiseen käytäntöön, ei ollut merkinnyt sen hyväksymistä, että sopimuksen määräämiä etuisuuksia voitaisiin pysyvästi heikentää. Tämä Jalometallityöntekijäin Liiton kanta oli usein ja selvästi tuotu työnantajaliittojen edustajien tietoon sekä työehtosopimusneuvottelujen että työehtosopimuksen soveltamisneuvottelujen yhteydessä. Sanotusta huolimatta eivät työnantajaliitot olleet suostuneet siihen, että vuoden 1973 Kristuksen taivaaseenastumispäivältä ja helluntain valmistuspäivältä suoritettaisiin arkipyhäkorvaus niin kuin työehtosopimus edellytti. Sanotuilla perusteilla Jalometallityöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen mukaan arkipyhäkorvaus sanotuilta kahdelta päivältä oli vuonna 1973 suoritettava kahdelta kahdeksan tunnin työpäivältä perustuntipalkan mukaisesti.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Kultaseppien Liitto ja Jalometalliteollisuuden Liitto on lausuneet, että vuonna 1970 voimassa olleen jalometallialan työehtosopimuksen arkipyhäkorvausta koskevan 8 §:n soveltamisohjeen 2 momentissa määrättiin, että lauantaiksi sattuvalta arkipyhältä maksetaan palkka viideltä tunnilta, muiksi arkipäiviksi sattuvilta pyhäpäiviltä taas normaalin tuntijärjestelmän (yleensä kahdeksan tunnin) mukaan. 1.1.1971-31.3.1972 välisen ajan voimassa olleeseen sopimukseen ei ollut sopimusneuvotteluissa tehty arkipyhäkorvausta koskevaan pykälään muutoksia, mutta sopimuksen painatusvaiheessa oli sanottu sovellutusohje jäänyt pois. Tämän virheen molemmat sopimuspuolet olivat myöhemmin yhteisesti todenneet ja Suomen Kultaseppien Liitto oli ilmoittanut jäsentoiminimilleen virheestä yleiskirjeessään n:o 17/1971. Samassa yhteydessä oli sovittu siitä, että myös Suomen Jalometallityöntekijäin Liitto lähettää asiaa koskevan kiertokirjeen omille jäsenilleen. Vuosien 1971-1972 työehtosopimusratkaisun yhteydessä ei siis ollut tapahtunut kanteessa väitettyä muutosta. Kerrottu virhe eli soveltamisohjeen jääminen pois sopimuksesta oli tapahtunut vielä vuonna 1972 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa samoin kuin nyt kysymyksessä olevassa vuoden 1973 työehtosopimuksessa. Käytännössä sopimuksia oli kuitenkin sovellettu siten kuin pois jäänyt soveltamisohje edellytti. Nyt kysymyksessä olevaan työehtosopimukseen oli uutena sopimusmääräyksenä tullut määräys arkipyhäkorvauksen suorittamisesta loppiaisen osalta kahdeksan tunnin mukaan. Tämän perusteella siis loppiaisen osalta arkipyhäkorvaus oli maksettava kahdeksan tunnin mukaan vaikka se sattuisi lauantaipäivällekin. Muiden arkipyhien osalta korvaus oli suoritettava edellä tarkoitetun soveltamisohjeen edellyttämin tavoin. Kysymyksessä olevaa työehtosopimusta koskevissa neuvotteluissa työntekijäpuoli oli esittänyt myös Kristuksen taivaaseenastumispäivän ja helluntain valmistuspäivän osalta muutosta, jonka mukaan arkipyhäkorvaus niiltäkin olisi aina suoritettava kahdeksan tunnin mukaan. Tätä vaatimusta ei työnantajapuoli kuitenkaan ollut hyväksynyt niin kuin jo kanteestakin selvisi. Sopimuksen mukaisten etujen pienentämisestä ei voitu puhua, koska alan työehtosopimus ei loppiaista lukuunottamatta sisältänyt määräystä arkipyhäkorvauksen suorittamisesta lauantain osalta kahdeksan tunnin mukaan. Kun siis kanteessa esitetty vaatimus ei ollut oikea, Suomen Kultaseppien Liitto ja Jalometalliteollisuuden Liitto ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa asianosaisten välisen erimielisyyden koskevan kysymystä siitä, onko työehtosopimuksen mukaan vuonna 1973 ollut arkipyhäkorvauksena Kristuksen taivaaseenastumispäivältä ja helluntain valmistuspäivältä, jotka sanotusta vuodesta alkaen on pysyvästi sijoitettu lauantaipäivälle, suoritettava viiden vaiko kahdeksan tunnin palkka. Asiassa on käynyt selville, että työehtosopimuksen soveltamisohjeen mukaan vuonna 1970 lauantaiksi sattuvalta arkipyhältä maksettiin arkipyhäkorvaus viideltä tunnilta ja muiksi arkipäiviksi sattuvalta pyhäpäivältä taas normaalin työtuntijärjestelmän (yleensä kahdeksan tunnin) mukaan. Vuoden 1971 samoin kuin vuoden 1972 ja nyt kysymyksessä olevassa vuoden 1973 työehtosopimuksessa ei ole sanotunlaista määräystä. Niissä kaikissa on määrätty arkipäiväksi sattuvilta pyhäpäiviltä sekä vapunpäivältä maksettavaksi palkka täydeltä työpäivältä perustuntipalkan mukaan. Vuoden 1972 sopimuksessa samoin kuin vuoden 1973 sopimuksessa on lisäksi määräys, jonka mukaan loppiaispäivältä maksetaan arkipyhäkorvaus kahdeksan tunnin mukaan. Tämä määräys oli sijoitettu vuoden 1972 sopimukseen, koska sopimuskausi ulottui vuoden 1972 puolelle ja yli loppiaisen, joka oli yksi niistä pyhäpäivistä, jotka vuodesta 1973 alkaen siirrettiin lauantaipäivälle. Vuoden 1972 samoin kuin vuoden 1973 sopimusneuvotteluissa on osapuolten välillä käyty neuvotteluja siitäkin, miten alussa mainittujen kahden arkipyhän palkka tulisi määräytymään niiden siirryttyä pysyvästi torstai- ja maanantaipäivältä lauantaipäivälle. Vuonna 1972 ei asiasta ole sovittu, koskeivät nuo päivät tuolloin sattuneet vielä sopimuskaudelle. Vuonna 1973 asiasta ei ole päästy sopimukseen. Työntekijäpuoli on vuosien 1972 ja 1973 sopimusneuvotteluissa antanut työnantajapuolen selvästi ymmärtää, että se edellytti po. lauantaipäivälle siirtyviltä arkipyhiltä maksettavaksi kahdeksan tunnin palkan, jotteivät sen jäsenten palkkaedut huonontuisi. Näin näet kävisi, jos näistä arkipyhistä maksettaisiin korvaus vain 5 tunnilta, sillä 40 tunnin työviikkoon siirtymisestä lähtien on niiltä viikoilta, joihin helatorstai ja toinen helluntaipäivä ovat sisältyneet, maksettu työntekijöille palkka 40 työtunnilta ynnä arkipyhäkorvaus 8 tunnin mukaan laskettuna. Myöskään ei työtuomioistuimelle ole näytetty, että vielä vuoden 1970 sopimuksessa ollut määräys 5 tunnin palkan määräisestä korvauksesta lauantaille sattuvalta arkipyhältä olisi jäänyt erehdyksessä pois vuoden 1971 työehtosopimuksesta taikka että Jalometallityöntekijäin Liitto jossain vaiheessa olisi hyväksynyt työnantajapuolen kannan siitä, että soveltamisohjetta olisi edelleen noudatettava, vaikkei se sisältynyt työehtosopimustekstiin. Tämän asian ratkaisua ei myöskään voida perustaa paikoittain kentällä syntyneeseen käytäntöön eikä siihen, että asianosaiset ovat aikaisemmin tehtyjen sopimustensa perusteella joidenkin muiden arkipyhien kohdalta, jotka ovat olleet pysyvästi lauantaina jo ennen kuin alalla on siirrytty 40 tunnin työviikkoon, päätyneet arkipyhäkorvauksen suorittamiseen viiden tunnin mukaan laskettuna.

Sanotut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimusta on tulkittava sen sanamuodon mukaan, mikä vastaa Jalometallityöntekijäin Liiton kantaa asiassa, ja harkitsee oikeaksi kanteen hyväksyen selittää, että vuoden 1973 työehtosopimuksen mukaan arkipyhäkorvaus Kristuksen taivaaseenastumispäivältä ja helluntain valmistuspäivältä on ollut maksettava kahdeksan tunnin mukaan. Jutun laatuun katsoen Jalometallityöntekijäin Liitto saa kuitenkin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Lappalainen. Vihma, Nordström, Tiitola, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.