24.6.1974

5 § Urakkatyöt

1) Työt suoritetaan joko urakka- tai tuntityönä seuraavien määräysten mukaisesti:

2) Kaikki hinnoittelussa mainitut työt suoritetaan urakkatyönä. Jos se ei jostain syystä ole mahdollista, ovat työnantaja ja työntekijä velvolliset esteen yhdessä toteamaan. Kun se täten hyväksytään, voidaan hinnoitellutkin työt suorittaa aikapalkalla. Oppilaat, työnjohtajat ja kaikki ne työntekijät, jotka eivät halua ehdottomasti urakkatyötä, ovat oikeutetut työskentelemään myös aikapalkalla.

Jos työ on sovittu tehtäväksi tuntityönä, niin sen muuttamisesta urakkatyöksi on yhteisesti sovittava, että työntekijä ja työnantaja muutenkaan voi valikoida jotakin työtä urakalla tai tuntityönä tehtäväksi.

3) Kun työehtosopimuksessa hinnoittelematonta työtä tehdään urakkapalkalla, on työntekijän ja työnantajan sovittava yksikköhinnoista kirjallisesti keskenään ennen työn alkamista, ja sen on oltava sellainen, että se antaa normaalisella urakkatyövauhdilla työskenneltäessä hinnoiteltujen urakoiden mukaisen tason.

Hinnoittelemattomat urakkatyöt pyritään hinnoittelemaan työehtosopimusosapuolten kesken tarvittaessa työntutkimuksen avulla niin, että tavoiteansioksi tulee edellisessä kappaleessa mainittu palkkataso.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5) Työnantajan on jo ennen työn alkamista kustannettava ja annettava työntekijälle kirjallinen työselitys suoritettavista töistä ja siinä selvitettävä, mitkä työt kuuluvat urakkaan ja millä hinnalla. Siihen asti kunnes työselitys on annettu, on työntekijälle maksettava tämän pykälän kohdassa 20 määritelty palkka. Työn aikana työohjelmaan määrätyt muutokset on merkittävä myös työselitykseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

20) Jos jostakin urakkatyön yhteyteen kuuluvasta kohdasta syntyy erimielisyyksiä, ei työtä saa keskeyttää, vaan riita alistetaan heti liittojen kesken soviteltavaksi. Siihen asti kunnes tulkintakysymys on sovittu tai tuomioistuimessa ratkaistu, maksetaan ko työstä työntekijälle perustuntipalkka korotettuna 70 %:lla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

1) Tästä työehtosopimuksesta ja siihen liittyvistä hinnoitteluista tai niiden tulkinnasta ehkä aiheutuvat erimielisyydet on kaikkea viivytystä välttäen pyrittävä selvittämään työn johdon ja työpaikan luottamusmiehen tai ellei sellaista ole, paikallisen työntekijäjärjestön edustajan kesken käytävillä neuvotteluilla. Jos erimielisyyttä ei saada ratkaistuksi, laaditaan muistio, jossa erimielisyyttä aiheuttaneet seikat selvitetään ja kummankin osapuolen kanta erikseen ilmaistaan. Muistio on toimitettava kummankin osapuolen allekirjoittamana välittömästi molemmille työehtosopimuspuolille, joiden on viikon kuluessa sen saapumisesta keskinäisissä neuvotteluissaan se käsiteltävä.

Ellei muistiosta riittävästi asia selviä tai ellei sitä ole saatu toimeksi, on työehtosopimuspuolten lähetettävä omat edustajansa paikalle, jotka laativat ja allekirjoittavat yhdessä asianomaisten kanssa pöytäkirjan, jossa selvennetään tai kirjataan ellei muistiota ole laadittu, erimielisyyksien aiheena olevat kysymykset ja molempien osapuolten kannat. Tämän jälkeen on asia viivyttelemättä uudelleen työehtosopimuspuolten välisissä neuvotteluissa pyrittävä ratkaisemaan.

Jomman kumman sopimuspuolen esittäessä neuvotteluja tähän työehtosopimukseen liittyvistä kysymyksistä, on ne aloitettava ensitilassa ja viimeistään viikon kuluessa esityksen tekemisestä.

Siinä tapauksessa, etteivät sopimuspuolet ole voineet syntyneitä erimielisyyksiä sopia, voidaan asia saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

15 § Aikapalkat

Paikkakuntaluokka I

Uudistyöt 1.10.1973 Korjaustyöt 1.10.1973 alkaen alkaen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HIEKKAPUHALLUS- JA KORROOSIONESTOMAALAUSTÖITÄ KOSKEVAT VALTA KUNNALLISET TYÖEHDOT 1973

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 §

Urakkatyöt maalausalan tes:n 5 §:n mukaan kuitenkin siten, että 3 kohta muutetaan seuraavaan muotoon:

Mikäli työtä suoritetaan urakalla sovitaan hinnoittelusta työnantajan ja työntekijän kesken, jolloin hinnoitteluperusteena käytetään perustuntipalkkaa ja on urakkahinnan oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla vähintäin 40 % perustuntipalkkaa korkeammaksi.

Työn- ja aikatutkimuksiin nähden noudatetaan niitä perusteita, jotka on sovittu STK:n ja SAK:n välisessä sopimuksessa v. 1968.

Kohta 20 sovellettaessa ei riitana ole pidettävä sitä, että hinnoittelemattoman urakkatyön hinnasta ei päästä työnantajan ja työntekijän kesken yksimielisyyteen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Maalarimestariliittoon jäsenenä kuuluva Maalausliike Vil‚n & Syrjänen Oy oli suorittanut Helsingissä Runeberginkatu 29:ssä porraskäytävän maalausurakoinnin. Talon B-porrashuoneen työt oli annettu urakalla tehtäväksi eräille Rakennustyöläisten Liittoon kuuluville maalareille. Työ oli maalarien Yrjö Elon ja Esko Mikkosen osalta alkanut 10.12.1973 ja maalarien Olavi Tuomisen ja Esko Hemmingin osalta 17.12.1973 sekä Paavo Koljosen ja Juha Mannisen osalta 8.1.1974. Työnantaja oli töiden alettua antanut 21.12.1973 työntekijöille maalaustyöselityksen, joka oli luettelo suoritettavista töistä. Siitä oli puuttunut suurimmalta osalta työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohdan edellyttämä selvitys yksikköhinnoista Työntekijät olivat vaatineet välittömästi, että urakkaan kuuluvat työt ja niiden hinnat oli yksilöitävä. Työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt tästä. Työselitys ei ollut sisältänyt edes kaikkia suoritettavia tehtäviä, ja siihen sisältyviin tehtäviin oli sisältynyt työehtosopimuksessa kokonaan hinnoittelemattomia töitä. Tällaisia olivat olleet muun muassa kankaan kiinnitys rapattujen sähköroilojen kohdalla, joita oli kaikilla porrastasoilla. Työehtosopimuksen hinnoittelua ei voinut soveltaa myöskään ovi-, karmi- ja kaidetöihin, ja tällainen työ oli myös paneelin maalaus sen muista pinnoista poikkeavan värin vuoksi. Työnantaja ei antamassaan työselityksessä ollut myöskään selvittänyt niitä töitä, jotka olisivat olleet suoritettavissa työehtosopimuksen tarkoittamalla hinnoittelulla. Työnantajan olisi tullut työselityksessä yksilöidä nämä työt ja selvittää työhön sovellettava hinnoittelun kohta. Kun työmaalla ei ollut päästy asiasta yksimielisyyteen, oli siitä laadittu 28.12.1973 muistio, jonka 1 §:ssä oli erimielisyyden aiheuttajaksi kirjattu "erittäin vaikeat ovityöt sekä seinien kangastustyö ja maalattava paneeli seinän alaosassa, kaidetyö". Nämä olivat kuitenkin olleet vain tärkeimmät erimielisyyskohdat. Muistiossa oli sovittu, että siihen saakka kunnes hinnoista sovittaisiin, työstä maksettiin työehtosopimuksen 5 §:n 20 kohdassa määritelty palkka eli perustuntipalkka korotettuna 70 %:lla. Työnantajapuolen edustaja oli ottanut molemmat muistiot itselleen ja luovuttanut niistä toisen kappaleen työntekijöille vasta 3.1.1974. Työnantajapuolen kappaletta hän ei ollut toimittanut Suomen Maalarimestariliitolle vielä 22.1.1974 mennessä, jolloin asiasta oli pidetty liittojen välinen neuvottelu. Työntekijäpuolen muistio oli toimitettu Rakennustyöläisten Uudenmaan Aluejärjestölle heti 3.1.1974, ja aluejärjestön toimitsija Olin oli soittanut Syrjäselle kehottaen tätä työehtosopimuksen edellyttämin tavoin maksamaan työntekijöille perustuntipalkan 70 %:lla korotettuna, mistä Syrjänen kuitenkin oli kieltäytynyt. Toimitsija Olin oli välittömästi ottanut yhteyttä Suomen Maalarimestariliiton asiamies Rantaseen kehottaen tätä ryhtymään toimenpiteisiin työnantajan työehtosopimuksen vastaisen menettelyn lopettamiseksi, ja Rantanen olikin luvannut puuttua asiaan. Asianosaisliittojen välillä 22.1.1974 pidetyssä neuvottelussa olivat työntekijäpuolen edustajat esittäneet edellä kerrotut seikat ja vaatineet asiassa toimenpiteitä. Työntekijäpuolen edustajat olivat tyytyneet siihen, että 70 %:n korotus perustuntipalkkaan maksettiin siltä osin kuin erimielisyyttä oli, vaikka työntekijöillä olisi ollut oikeus vaatia varauksitta 70 %:lla korotetun palkan maksamista sillä perusteella, ettei työselitystä ollut asianmukaisesti annettu. Ellei tehtyjä tunteja voitaisi erotella, oli koko työstä maksettava perustuntipalkka 70 %:lla korotettuna. Kerrotuin tavoin myöntymällä olivat työntekijät pyrkineet siihen, että olisi voitu nopeasti päästä yksimielisyyteen koko työn suorittamisesta alusta alkaen yksikköhintojen perusteella. Myöhemmin oli käynyt selville, ettei tunteja voitu erotella. Rakennustyöläisten Liiton edustajat olivat neuvottelussa kehottaneet työnantajaliittoa hankkimaan seuraavaan neuvotteluun mennessä työnantajan selvityksen, niin että silloin olisi voitu selvittää urakkahintojen perusteita. Kun 25.1.1974 suoritetussa tilissäkään ko. työntekijöiden palkkaa ei ollut suoritettu työehtosopimuksen mukaisesti, oli Rakennustyöläisten Liiton toimitsija jälleen ottanut yhteyttä Suomen Maalarimestariliiton asiamieheen vaatien toimenpiteitä Tämä oli kertonut käyneensä työmaalla kehottaen Syrjästä hoitamaan asian, mihin Syrjänen ei kuitenkaan ollut suostunut. Liittojen välillä 31.1.1974 pidetyssä neuvottelussa, jossa Syrjänen oli ollut mukana, tämä oli edellisen liittoneuvottelun päätöksen kuultuaan ilmoittanut, ettei hän tullut sitä noudattamaan ja että se oli tehty häntä kuulematta. Nyt myös Suomen Maalarimestariliitto oli luopunut aikaisemmasta kannastaan, jonka mukaan työntekijöille olisi ollut maksettava työehtosopimuksen edellyttämä palkka. Tässä neuvottelussa oli sovittu, että liittojen edustajat käyvät vielä työmaalla neuvotellakseen asiasta. Tämä tarkoitti sitä, että yksikköhinnoista olisi voitu sopia, eikä kysymys ollut siitä, että 70 %:n korotus olisi maksettu siihen saakka, kunnes työselitys oli saatu ja yksikköhintoja koskeva riitaisuus sovittu, sillä tämä oli ollut työntekijäpuolen ehdoton vaatimus. Työmaalla oli 31.1.1974 pidetty sovittu neuvottelu. Tässä neuvottelussa oli erimielisyyden aiheuttajaksi merkitty urakkatyön yhteyteen kuuluvien töiden hintojen sopimatta jättäminen, joskin tässä suhteessa nyt oli tapahtunut selvää lähentymistä. Työntekijät olivat olleet valmiita hyväksymään työnantajan esityksen muutoin paitsi kolmelta muistiossa mainitulta osalta. Neuvottelussa oli jälleen käsitelty aikaisemmin monesti esillä ollutta kysymystä 70 %:n korotuksen suorittamisesta, ja työntekijäpuoli oli pysynyt tältä osin aikaisemmassa vaatimuksessaan. Muutaman päivän kuluttua sanotusta neuvottelusta oli työnantaja antanut puheena olevasta työstä asianmukaisen työselityksen ja asiasta oli näin jäljellä olevien töiden osalta päästy yksimielisyyteen. Työnantaja oli suostunut tämän jälkeen suorittamaan Manniselle ja Koljoselle 8.1.1974 lukien eli heidän työnsä aloittamisesta lähtien 70 %:lla korotetun perustuntipalkan. Elolle ja Mikkoselle sen sijaan työnantaja ei ollut suostunut maksamaan 70 %:lla korotettua perustuntipalkkaa, vaan oli ilmoittanut olevansa valmis suorittamaan vain 40 markkaa lisää heille jo maksettuihin suorituksiin. Työntekijöille oli maksettu 8,95 markan suuruista aikapalkkaa tunnilta, mikä palkka muodostui korjaustöiden perustuntipalkasta 15 %:n hyvänmiehenlisineen.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Maalausliike Vil‚n & Syrjänen Oy on velvollinen maksamaan Elolle ja Mikkoselle työehtosopimuksen 5 §:n 5 ja 20 kohdan sekä tehtyjen muistioiden mukaisesti puheena olevasta työstä perustuntipalkan korotettuna 70 %:lla työn alkamisesta siihen saakka, kunnes työselityksen antamisesta ja hinnoittelusta syntyneet erimielisyydet 12.2.1974 olivat tulleet sovituiksi. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Maalausliike Vil‚n & Syrjänen Oy on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään kerrotun korotetun palkan maksamatta Elolle ja Manniselle 12.2.1974 saakka ja laiminlyöneet myös työehtosopimuksen 14 §:n noudattamisen jättäessään 28.12.1973 tehdyn muistion toimittamatta välittömästi Suomen Maalarimestariliitolle. Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Maalausliike Vil‚n & Syrjäsen tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen 7 §:n nojalla edellä sanotuista rikkomuksistaan ja Suomen Maalarimestariliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8,9 ja 10 § nojalla hyvityssakkoon laiminlyönnistään valvoa, että sen jäsenyritys noudattaa työehtosopimusta ja tehtyjä muistiopäätöksiä.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Maalarimestariliitto on lausunut, että erimielisyys oli alkanut kanteessa tarkoitetun työmaan B-portaasta maalarien Elon ja Mikkosen alkaessa tehdä tuntityönä erinäisiä valmistelutöitä kuten telineen tekoa, ikkunoiden ja ovien pesua ja värimallien tekemistä yms. Urakka oli alkanut 21.12.1973 kello 14, jolloin muun muassa Elo ja Mikkonen olivat aloittaneet urakkatyön työnantajan laatiman yksityiskohtaisen työselityksen pohjalta työehtosopimuksen mukaisin yksikköhinnoin. Työ olikin sujunut normaalisti muutaman päivän, mutta 28.12.1973 työntekijät olivat luottamusmiehen johdolla esittäneet uusia vaatimuksia osittain jo sovituista osittain hinnoittelemattomista töistä Vaatimukset olivat olleet kohtuuttomia ja osin jopa työehtosopimuksen vastaisia niiden ylittäessä huomattavasti työehtosopimuksessa sovitun urakkahinnoittelun yksikköhinnat. Muun muassa seinien kangastustyöstä oli vaadittu 7 mk neliömetriltä, kun työehtosopimuksen mukainen rinnastushinta olisi edellyttänyt vain 77 penniä neliömetriltä. Samoin rappukäytävien seinätyöstä, joka oli täysin normaalia, oli muistion mukaan vaadittu täysin perusteeton ja ylimääräinen 15 %+ 15 % määräinen korotus. Myöskin Rakennustyöläisten Liitto oli myöhemmin asettunut tukemaan näitä työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Syntyneessä tilanteessa oli työpaikalla 29.12.1973 laadittu kanteessa kerrotuin tavoin muistio, jossa oli yksilöity riidanalaisiksi töiksi erittäin vaikeat ovityöt, seinien kangastustyö, maalattava paneli seinän alaosassa ja kaidetyö. Muut työselityksessä määrätyt käsittelyvaiheet sen sijaan olivat olleet täysin selviä ja työehtosopimuksessa hinnoiteltuja jääden näin ollen kokonaan riidan ulkopuolelle. Nehän voitiin tehdä työehtosopimuksen mukaisin yksikköhinnoin. Tilanteen selvittämiseksi oli johtaja Syrjänen suostunut muistiossa siihen, että riidanalaisista töistä maksettiin työehtosopimuksen 5 §:n 20 kohdan mukainen palkka. Työnantaja olikin sopimuksen mukaisesti suorittanut tämän palkan erimielisyyttä aiheuttaneista töistä välittömästi rapun valmistuttua ja loppumittausten sekä -selvitysten tapahduttua. Ovitöistä oli maksettu perustuntipalkka korotettuna 70 %:lla Koljoselle ja Manniselle. Kangastyöstä olisi maksettu Elolle ja Mikkoselle siltä 10 tunnin ajalta, minkä työ heidän itse tuntilappuihin tekemiensä merkintöjen mukaan oli kestänyt tämä 70 %:lla korotettu perustuntipalkka, mutta Elo ja Mikkonen eivät olleet ottaneet palkkaa vastaan. Panelin "uloslyönnistä" oli jo ennen työn tekemistä sovittu suoritettavaksi keskituntiansion mukainen palkka ja kaidetyötä ei ollut tässä vaiheessa tehty lainkaan. Näin siis työnantaja oli menetellyt täysin muistiossa 28.12.1973 sovitulla tavalla. Uusi muistio oli laadittu liittojen toimesta 4.2.1974, ja tässä muistiossa oli erimielisyyttä ollut enää kolmesta pienestä yksityiskohdasta, sillä kaikki muut työvaiheet oli voitu tehdä työselityksen ja hinnoittelun mukaisesti. Tämän muistion mukaan oli erimielisyyden aiheuttaja urakkatyön yhteyteen kuuluvien töiden hinnoittelematta jättäminen, mihin siis kumpikin osapuoli oli syyllistynyt. Työnantaja oli siis maksanut puheena olevista töistä palkan niin kuin työehtosopimus edellytti. Se väite, että työnantaja olisi velvollinen suorittamaan työehtosopimuksen 5 §:n 20 kohdan mukaisen palkan sillä perusteella, ettei työtä aloitettaessa olisi annettu työselitystä, oli väärä. Työselityksessä oli nimittäin lueteltu suoritettavat työt. Työehtosopimuksessa hinnoiteltujen töiden hintoja ei ollut otettava työselitykseen, vaan ne otettiin hinnoittelusta vasta työn mittauksen ja urakkalaskelman laatimisen yhteydessä. Työehtosopimuksen 5 §:n 20 kohdan mukaista palkkaa ei siis voitu vaatia silläkään perusteella että työselitystä ei olisi työehtosopimuksen edellyttämin tavoin annettu. Nyt noudatettava periaate kävi selville myös hiekkapuhallus- ja korroosionestomaalaustöitä koskevan sopimuksen 5 §:n 3 momentista.

Sanotuilla perusteilla Suomen Maalarimestariliitto, jonka vastineeseen Maalausliike Vil‚n & Syrjänen Oy omalta osaltaan on yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa, että työehtosopimuksen 5 §:n 5 kohdan mukaan työnantajan on urakkatöissä jo ennen työn alkamista kustannettava ja annettava työntekijälle kirjallinen työselitys suoritettavista töistä ja siinä selvitettävä, mitkä työt kuuluvat urakkaan ja millä hinnalla. Siihen asti, kunnes työselitys on annettu, on työntekijälle maksettava 5 §:n 20 kohdassa määritelty palkka eli perustuntipalkka 70 %:lla korotettuna. Tässä 20 kohdassa on myös määrätty, että jos jostain urakkatyön yhteyteen kuuluvasta kohdasta syntyy erimielisyyttä, ei työtä saa keskeyttää, vaan riita alistetaan heti liittojen kesken soviteltavaksi. Siihen saakka, kunnes tulkintakysymys on sovittu, maksetaan työntekijälle ko. työstä em. tavoin korotettu perustuntipalkka.

Antaessaan nyt kysymyksessä olevan talon Runeberginkatu 29 B porrashuoneen maalaustyön neljän maalarin suoritettavaksi on Maalausliike Vil‚n & Syrjänen Oy antanut maalaustyöselityksen, missä on lueteltu työntekijäin suoritettavat työt mainitsematta mitään urakkahinnoista. Kun oli käynyt selville, ettei työselityksessä ollut lueteltu kaikkia suoritettavaksi tulevia töitä eikä myöskään kaikkia suoritettavaksi tulevia töitä ollut työehtosopimuksen urakkahinnoittelussa hinnoiteltu, on työpaikalla 28.12.1973 laadittu erimielisyysmuistio. Muistiossa on lueteltu erimielisyyden aiheuttaneita töitä ja merkitty työnantajan kannaksi, että työ voidaan suorittaa kirjan mukaan. Muistion 4 §:ssä on merkintä, jonka mukaan "sovittiin, että siihen asti kunnes hinnoista on sovittu 5 §:n 20 kohdan mukaan". Muistion on yhtiön edustaja kuitenkin allekirjoittanut vain merkinnällä "Olen nähnyt".

Asian myöhemmissä neuvotteluvaiheissa on osapuolten kesken ollut erimielisyyttä siitä mitä em. paikallisessa muistiossa on tosiasiassa katsottava sovitun. Erimielisyyden oltua esillä liittojen välisessä neuvottelussa on Rakennustyöläisten Liiton edustajan kantana työntekijäpuolen tästä neuvottelusta laatimaan muistioon merkitty urakka sovituksi, mutta kiista alistetuksi poikkeuksellisten töiden osalta liittojen välille. Päätökseksi on tähän Suomen Maalarimestariliiton taholta allekirjoittamatta jääneeseen muistioon merkitty, että Suomen Maalarimestariliitto vaatii yhtiöltä muistion sekä yhtiötä suorittamaan peruspalkan korotettuna 70 %:lla siltä osin kuin erimielisyyttä on, kuten työehtosopimus edellyttää, ja ellei tehtyjä tunteja voitaisi erotella, olisi koko työstä suoritettava perustuntipalkka korotettuna 70 %:lla. Asia on tämän jälkeen ollut uudelleen liittojen välisessä neuvottelussa, ja työntekijäpuolen taas laatiman, työnantajapuolen allekirjoituksetta nytkin jääneen muistion mukaan yhtiön edustaja on kieltäytynyt palkan suorittamisesta ja asiaa on päätetty vielä työmaalla selvitellä. Sopimukseen po. maalaustyön palkasta kaikilta osin on päästy vasta 12.2.1974.

Asiassa esitetystä selvityksestä päätellen on Maalausliike Vil‚n & Syrjänen Oy alunperin työselitystä antaessaan saattanut oman aikaisemman käytäntönsä huomioon ottaen ymmärtää, että työselitys olisi täyttänyt työehtosopimuksen sille asettamat vaatimukset. Siinä vaiheessa, kun työntekijät ovat vaatineet neuvotteluja syntyneiden epäselvyyksien johdosta, olisi yhtiön kuitenkin tullut havaita, ettei annettu työselitys osoittanut riittävän selvästi suoritettavia töitä eikä myöskään niistä maksettavia hintoja. Paikallisesti 28.12.1973 laaditun muistionkaan merkinnöistä ei voida päätellä, millaisin hinnoin maalaustyö olisi siitä lähtien ollut suoritettava, eikä asiaa ole myöskään selvitetty sovitun liittojen välisissä neuvotteluissa tammikuussa 1974. Työstä maksettava hinta on siten ollut osittain riitainen helmikuun 12 päivään 1974 saakka.

Työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan mukaan on kaikki urakkahinnoittelussa mainitut työt eräin poikkeuksin suoritettava urakkatyönä. Hinnoittelemattomista töistä ei ole vastaavaa määräystä, vaan ne voidaan tehdä joko urakka- tai tuntityönä sen mukaan kuin siitä sovitaan; ja ellei sopimukseen urakkahinnoista päästä, ei työntekijällä ole pelkästään tällä perusteella oikeutta vaatia saada suorittaa työtä riidanalaisena urakkatyönä työehtosopimuksen 5 §:n 20 kohdan mukaisella palkalla. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa on työnantaja kuitenkin työtuomioistuimen mielestä viimeistään työselityksen 21.12.1973 antamalla antanut ko. porrashuoneen maalauksen kokonaisuudessaan ja siis myös hinnoittelemattomien töiden osalta urakalla suoritettavaksi, eikä vastaajien mainitsema hiekanpuhallus- ja korroosionestotöitä koskevista määräyksistä ilmenevä periaate siis sovellu tähän tilanteeseen.

Kun annettu työselitys on siis osoittautunut puutteelliseksi ja urakkahinta jäänyt 12.2.1974 saakka osittain riitaiseksi, on yhtiö työehtosopimuksen 5 §:n 5 ja 20 kohdan nojalla velvollinen suorittamaan maalareille Yrjö Elolle ja Esko Mikkoselle perustuntipalkan korotettuna 70 %:lla urakkatyön edellä sanotusta alkamispäivästä 21.12.1973 alkaen 12.2.1974 saakka. Kun työntekijäpuolikin on aluksi ollut sitä mieltä, että 70 %:lla korotettu palkka on maksettava vain siltä osin kuin erimielisyyttä on, sikäli kuin tehdyt tunnit voidaan erotella, eikä ole selvitetty, että jo ennen 12.2.1974 olisi selvinnyt, ettei tunteja voida erotella, työtuomioistuin katsoo, ettei yhtiön ole näytetty menetelleen virheellisesti maksaessaan Manniselle ja Koljoselle korotetun palkan vasta 12.2.1974 saavutetun sovinnon jälkeen. Tähän nähden ja kun tilanne muutenkin on ollut sekava, työtuomioistuin katsoo, ettei Maalausliike Vil‚n & Syrjänen Oy:n ole näytetty sen enempää Mannisen ja Koljosen palkan maksamisella kerrotuin tavoin kuin jättämällä korotetun palkan Elolle ja Mikkoselle maksamatta rikkoneen tieten työehtosopimusta. Yhtiön menettelyä sen viivytellessä paikallisesti 28.12.1973 laaditun neuvottelumuistion toimittamisessa omalle liitolleen, josta on työtuomioistuimesta annetun lain 10 §:ssä sanottu seuraamus, ei työtuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan voida pitää työehtosopimuksen määräysten rikkomisena työehtosopimus lain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Suomen Maalarimestariliiton olisi sitä vas toin tehokkaammin kuin on tapahtunut tullut huolehtia siitä, että sekava tilanne olisi saatu selvitetyksi ja yhtiö noudattamaan tarkoin työehtosopimusta.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten vahvistaa että Maalausliike Vil‚n & Syrjänen Oy on velvollinen maksamaan Yrjö Elolle ja Esko Mikkoselle näiden ajalla 21.12.1973 - 12.2.1974 tekemiltä työtunneilta perustuntipalkan korotettuna 70 %:lla, sekä tuomita työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Suomen Maalarimestariliiton maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa 2 500 markkaa. Maalausliike Vil‚n & Syrjänen Oy:n ja Suomen Maalarimestariliiton on yhteisvastuullisesti korvattava Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 600 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Heiniö, Nordström, Riski, Hyppönen, Kaski ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.