25.2.1970

25 § Luottamusmiehet

Suomen Vaatetustyöläisten Liiton ammattiosastojen valitsemien pääluottamusmiesten ja luottamusmiesten toimintaan ja asemaan sekä suoritettaviin korvauksiin nähden noudatetaan tämän työehtosopimuksen 2 §:ssä mainittujen yleisten määräysten 2 kohdan määräyksiä.

Vaatetusteollisuusliitto on työtuomioistuimessa esiintuonut, että liiton jäsenyrityksen Mattisen Teollisuus Oy:n tehtailla Heinolassa olivat työntekijät jo vuoden 1968 lopulta alkaen toistuvasti esittäneet, että urakkatyön tavoiteansioita olisi varsin olennaisesti korotettava. Kun tehtaan palkkataso oli kuitenkin ollut vaatetusteollisuuden keskimääräisen ansiotason yläpuolella ja täyttänyt kiistattomasti työehtosopimuksen määräykset, ei työnantaja ollut katsonut voivansa suostua työntekijöiden vaatimuksiin. Tämän johdosta oli Mattisen Teollisuus Oy:n tehtaalla puhjennut istumalakko lokakuun 29 päivänä 1969 kello 12, johon olivat osallistuneet tehtaan kaikki 195 työntekijää. Lokakuun 29 päivänä 1969 oli tehtaalla pidetty tätä lakkoa koskenut neuvottelu, jossa olivat olleet mukana mm. vastaajaliiton alayhdistyksen Suomen Vaatetustyöläisten Liiton Heinolan osasto N:o 74 r.y:n tälle työpaikalle asettama pääluottamusmies Impi Koskimaa sekä osaston luottamusmies Martta Sädekallio. Neuvotteluissa työntekijäpuoli oli vaatinut aikaisemmin esittämänsä tavoiteansion korottamisen lisäksi kuuden ns. huonon urakan korjaamista. Työntekijäin edustajana ollut Sirkka Väkiparta oli tuossa tilaisuudessa todennut, että työntekijät olivat katsoneet parhaaksi ryhtyä työtaisteluun, koska neuvottelut tuotantopäällikkö Valveen kanssa eivät olleet johtaneet tulokseen. Muut työntekijöiden edustajat eivät olleet esittäneet tästä poikkeavia näkökantoja. Neuvottelussa oli kuitenkin sovittu, että työntekijöiden edustajat kehottaisivat työntekijöitä aloittamaan työt ja että erimielisyydet alistettaisiin liittojen ratkaistaviksi. Tästä huolimatta oli lakko jatkunut vielä kaksi päivää ja päättynyt lokakuun 31 päivänä 1969 kello 12. Myöskään kokouksessa olleet työntekijöiden edustajat eivät olleet ryhtyneet tekemään työtä. Vasta marraskuun 3 päivänä 1969 pidetyssä neuvottelussa, jossa myös liittojen edustajat olivat olleet mukana, työntekijäin edustajat heidän joukossaan pääluottamusmies Impi Koskimaa olivat ilmoittaneet irtisanoutuvansa Sirkka Väkiparran aiemmassa kokouksessa antamasta, edellä mainitusta lausumasta. Ilmeisesti siitä syystä, että työnantajapuoli oli uudestaan ilmoittanut, että se ei katsonut voivansa suostua palkkojen yleiskorotukseen, olivat tehtaan työntekijät ryhtyneet uudelleen lyhyeen lakkoon marraskuun 5 päivänä 1969 kello 12. Lakko oli kestänyt vain noin 20 minuuttia ja sen tarkoituksena oli ilmeisesti ollut toisaalta painostaa työnantajaa edelleen erimielisyyden kohteena olleissa palkkakysymyksissä ja toisaalta osoittaa mieltä syntyneen lopputuloksenjohdosta. Tähän lakkoon oli osallistunut noin 70 prosenttia tehtaan työntekijöistä heidän joukossaan pääluottamusmies Impi Koskimaa ja luottamusmies Martta Sädekallio. Ammattiosasto ei ollut millään tavoin pyrkinyt saattamaan lakkoja loppumaan ja työntekijöitä palaamaan työhön. Näillä perusteilla Vaatetusteollisuusliitto on vaatinut, että ammattiosasto tuomittaisiin maksamaan kohtuulliseksi harkittu hyvityssakko sekä korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut asiassa.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Vaatetustyöläisten Liitto on esittänyt, että liiton sihteeri Veikko Nissinen oli heti lakosta lokakuu 29 päivänä 1969 kuultuaan ottanut puhelimitse yhteyden osaston pääluottamusmieheen Impi Koskimaahan, joka oli kertonut kehottaneensa jokaista osastoon kuuluvaa jäsentä työhön, mutta ettei kukaan ollut uskaltanut ryhtyä työtä tekemään. Koskimaan ilmoituksen mukaan lakko ei ollut lähtöisin osaston toimihenkilöiden piiristä. Koskimaa itse ei ollut voinut työskennellä, koska häneltä meni aika neuvotteluissa työnantajan kanssa ja työhön kehottelussa. Sirkka Väkiparta taas oli ottanut osaa neuvotteluun lokakuun 29 päivänä 1969 valittuna työntekijöiden edustajana eikä luottamusmiehenä. Heinolan osaston kaikki toimihenkilöt olivat lokakuun 29 päivänä 1969 pidetystä neuvottelusta laaditun pöytäkirjan mukaisesti kehottaneet työntekijöitä aloittamaa työt viivytyksettä, mutta mm. työnantajapuolen ottaman asenteen sekä virran ja höyryn oltua poissa ynnä sen johdosta, että työt oli suoritettu sarjassa, jolloin yhdenkin työntekijän työstä kieltäytyminen esti tuotantoprosessin kulun, nämä kehotukset eivät olleet johtaneet tulokseen ennenkuin sanotun lokakuun 31 päivänä kello 12. Toinen 20 minuutin pituinen lakko oli ollut suurimmaksi osaksi tuotantopäällikkö Valveen provosoima, koska tämä oli antanut lehdille lakkoa koskevia lausuntoja. Lakon alkaessa ammattiosastossa oli ollut 33 jäsentä, mutta kaikki olivat marraskuun 1 päivänä 1969 siirtyneet Heinolan Vaatetustyöntekijät r.y:een. Tästä syystä oli käynnissä toimenpiteet osaston lopettamiseksi ja sen poistamiseksi yhdistysrekisteristä. Näillä perusteilla ja työnseisausten aiheuttamien vahinkojen vähäisyyteen viitaten Suomen Vaatetustyöläisten Liitto on vaatinut hyvityssakkovaatimuksen hylkäämistä.

Suomen Vaatetustyöläisten Liiton Heinolan osasto N:o 74 r.y:tä on jutussa kuultu.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että Vaatetusteollisuusliiton jäsenen Mattisen Teollisuus Oy:n tehtailla Heinolassa on lokakuun 29 päivänä 1969 kello 12 puhjennut istumalakko, joka on päättynyt saman lokakuun 31 päivänä kello 12, sekä seuranneen marraskuun 5 päivänä niin ikään kello 12 toinen noin 20 minuutin pituinen istumalakko. Ensiksi mainittuun lakkoon ovat kaikki tehtaan työntekijät ottaneet osaa. Sen sijaan jälkimmäiseen lakkoon on osallistunut vain osa tehtaan työntekijöistä. Kummassakin työtaistelussa on ollut mukana vastaajaliiton alayhdistyksen Suomen Vaatetustyöläisten Liiton Heinolan osasto N:o 74 r.y:n jäseniä sekä osaston pääluottamusmies Impi Koskimaa ja luottamusmies Martta Sädekallio. Lakkojen tarkoituksena on ollut työnantajan painostaminen taipumaan työntekijöiden vaatimuksiin, jotka ovat kohdistuneet työehtosopimuksen urakkapalkkaa koskeviin määräyksiin. Jutussa on edelleen käynyt ilmi, että ammattiosasto ei ollut ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin lakkojen syntymisen estämiseksi sekä niiden lopettamiseksi, vaikka lokakuun 29 päivänä 1969 pidetystä neuvottelusta laaditun pöytäkirjan mukaan osaston toimihenkilöt ovat luvanneet kehottaa työntekijöitä aloittamaan työt. Sen vuoksi ja koska ammattiosasto, jonka on katsottava olevan vastuussa luottamusmiehensä toimenpiteistä, on laiminlyönyt sille työehtosopimuslain 8 §:n mukaan kuuluvan velvollisuuden huolehtia siitä, että työntekijät olisivat luopuneet sanotuista työtaistelutoimenpiteistä, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n nojalla, ottaen huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten ammattiosaston varattomuuden ja sen, että ammattiosaston jäsenet ovat marraskuun 1 päivänä 1969 päättäneet siirtyä Heinolan Vaatetustyöntekijät r.y:hyn, ja lakkojen lyhytaikaisuuden sekä niiden aiheuttamien vahinkojen määrän, tuomita Suomen Vaatetustyöläisten Liiton Heinolan osasto N:o 74 r.y:n maksamaan Vaatetusteollisuusliitolle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkona 100 markkaa ja velvoittaa ammattiosaston korvaamaan Vaatetusteollisuusliiton oikeudenkäyntikulut jutussa 150 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Luukanen, puheenjohtaja, Holopainen, Järvenpää, Svartström, Markkanen, Aranto, Hyppönen, Ahtola ja Kaski.

Tuomio oli yksimielinen.