5.2.2025

Vaatimukset

CGI Suomi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa muutosilmoituksissa 2.6.2023 ja 23.8.2023 esitetyn sopimusmuutoksen, kieltää muutoksen täytäntöönpanon ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä sakon uhalla. Siinä tapauksessa, että hankintayksikkö olisi allekirjoittanut hankintasopimuksen koskien valituksen kohteena olevaa sopimusmuutosta, valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen ja määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun sekä määrää hankintayksikön maksamaan valittajalle hyvitysmaksun. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 149.901,75 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksun määrällä viivästyskorkoineen.

Valittaja on myös vaatinut, että markkinaoikeuden tulee antaa sille tieto vuoden 2014 palvelusopimuksesta siltä osin kuin se koskee sopimushintaa.

Valittaja on edelleen vaatinut, että hankintayksikön tulee ilmoittaa markkinaoikeudelle ja valittajalle, mikä on hankintayksikön Tietoevry Tech Services Finland Oy:ltä vuoden 2021 lisäsopimuksen perusteella tekemien hankintojen arvo ja milloin hankinnat on tehty. Tältä osin tulee ilmoittaa myös, mihin ilmoitettujen hankintojen arvo perustuu. Valittaja on vielä vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön toimittamaan sellaisen asianosaisjulkisen version asiakirjasta ”Gartner Inc riskiarvio”, josta ei ole perusteettomasti poistettu siinä kuvattuja Tietoevry Tech Services Finland Oy:n ympäristön käyttöön liittyviä riskejä.

Perustelut

Hansel Oy on kilpailuttanut konesali- ja kapasiteettipalvelujen puitejärjestelyn vuosille 2021 — 2029. Hankintayksikkö on ollut yksi puitesopimuksen käyttöön oikeutettu asiakas. Valittaja on valittu konesali- ja kapasiteettipalvelujen uudeksi palveluntuottajaksi 6.5.2021 tehdyllä hankintapäätöksellä. Markkinaoikeus on 3.9.2021 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä hylännyt hankintapäätöksestä tehdyn valituksen. Valittajan ja hankintayksikön välinen kyseistä puitejärjestelyä koskeva palvelusopimus on allekirjoitettu 23.12.2021.

Hankintapäätöksen jälkeen hankintayksikkö on tehnyt mittavia laajennuksia aikaisempaan, vuonna 2014 tehtyyn palvelusopimukseensa. Sopimuslaajennukset ovat olleet arvoltaan yli 200.000.000 euroa.

Hankintayksikkö on ilmoittanut ensimmäisen kerran 6.7.2021 julkaistulla muutosilmoituksella jatkavansa aikaisempaa palvelusopimusta, koska hankintapäätöksestä 6.5.2021 oli valitettu markkinaoikeuteen. Lisäksi muutosilmoituksessa on todettu, että sopimusta pidennetään, kunnes hankintayksikkö on tehnyt asiakaskohtaisen sopimuksen ja kunnes palvelujen siirrot uudelle toimittajalle ovat valmiita. Muutosilmoituksen mukaan kyseisen lisäsopimuksen arvo on ollut noin 98.000.000 euroa, josta väliaikaisen järjestämisen osuudeksi on arvioitu noin 80.000.000 euroa ja siirtoprosessiin kohdistuvan laajennuksen arvoksi noin 18.000.000 euroa. Valittaja on hyväksynyt kyseisen muutosilmoituksen, koska sen julkaisuhetkellä muutosilmoitus oli tarkoitettu olemaan voimassa lähinnä vain markkinaoikeuskäsittelyn ajan.

Hankintayksikön tekemät lisähankinnat aikaisemmalta palveluntuottajalta ovat kuitenkin jatkuneet myös tämän jälkeen ja hankintayksikkö on edelleen vuonna 2023 tehnyt mittavia laajennuksia aikaisempaan vuonna 2014 tehtyyn palvelusopimukseensa, vaikka markkinaoikeus on hylännyt hankintapäätöstä koskevan valituksen jo kaksi kuukautta muutosilmoituksen julkaisemisen jälkeen ja valittaja on jo vuonna 2021 valittu uudeksi palveluntuottajaksi. Valittajalla on ollut valmius tuottaa palvelua hankintasopimuksen mukaisesti. Hankintasäännöksissä asetetut edellytykset sallitulle sopimusmuutokselle eivät ole täyttyneet. Näin laajassa sopimusmuutoksessa on kysymys laittomasta suorahankinnasta. Vaikka siirtoprosessi vie aikaa, muutosilmoituksessa 2.6.2023 ilmoitettu sopimusmuutos on tehty vähintään puolet todellista tarvetta liian laajana. Kysymys ei siten ole siitä, että alkuperäisen sopimuskumppanin on ollut tarpeen suorittaa lisäpalveluja neljän vuoden ajan sadan miljoonan euron arvosta.

Kysymys ei ole siitäkään, että sopimuskumppanin vaihtaminen ei olisi mahdollista taloudellisista tai teknisistä syistä ja vaihtaminen aiheuttaisi merkittävää haittaa tai kustannusten merkittävää päällekkäisyyttä hankintayksikölle. Valittaja on jo valittu palveluntuottajaksi kilpailutuksen perusteella. Valittaja on toiminut palvelusopimuksen mukaisesti ja tehnyt merkittäviä investointeja palveluiden siirtämiseksi palvelusopimuksen mukaiseen ympäristöön. Vaikka siirtojen tekeminen vie aikaa, valittajalla on ollut valmius tuottaa palvelu sopimuksen mukaisesti ja aloittaa siirtojen tekeminen.

Käsillä ei ole mitään ennakoimatonta olosuhdetta. Hankintayksikkö ei ole määritellyt muutosilmoituksessaan 2.6.2023, mistä ennakoimattomasta olosuhdemuutoksesta olisi kysymys. Tällaiset olosuhteet tulee esittää muutosilmoituksessa ja hankintayksiköllä on niistä näyttövelvollisuus. Se, että palveluiden siirtoa ei ole aloitettu ajoissa, ei ole hankintasäännöksissä tarkoitettu ennakoimaton olosuhdemuutos.

Hankintojen tulee perustua hankintasäännösten mukaisen kilpailutuksen perusteella tehtyyn hankintapäätökseen. Hankintayksikön on huolehdittava hankintapäätöksen viivytyksettömästä täytäntöönpanosta, ja sen tulee ottaa huomioon palveluiden käynnistämisen vaatima aika kilpailutuksen aikataulua suunniteltaessa ja aloittaa hankintamenettely ajoissa. Sopimusmuutoksia koskevia säännöksiä ei ole tarkoitettu siihen, että hankintayksikkö voisi niiden avulla olla tekemättä kilpailutetun hankinnan palvelujen siirtoja ajoissa ja samalla laajentaa aikaisemman sopimuskumppaninsa kanssa yli 10 vuotta sitten tehtyä hankintasopimusta, jonka sopimuskausi optioineenkin on päättynyt jo kaksi vuotta sitten.

Kun palvelun siirtoja ei ole tehty, ei valittaja saa palveluihin perustuvia korvauksia mittavista investoinneistaan huolimatta. Tilanne on valittajan kannalta kohtuuton. Valittaja on antanut tarjouksensa hankinta-asiakirjoissa ilmoitetun sopimuskauden perusteella. Hankintapäätöksen täytäntöönpano on kestänyt suhteettoman kauan ja kilpailutetusta hankintakaudesta on kulunut jo merkittävä osa.

Muutosilmoituksessa ei ole esitetty, että muutoksen arvo olisi enintään 50 prosenttia alkuperäisen hankintasopimuksen arvosta. Alkuperäisellä sopimuksella tarkoitetaan esillä olevassa asiassa hankintayksikön ja sen aikaisemman sopimuskumppanin välistä sopimusta, joka on tehty vuonna 2012 kilpailutetun puitejärjestelyn perusteella. Vuonna 2012 julkaistussa hankintailmoituksessa hankinnan ennakoiduksi kokonaisarvoksi on ilmoitettu 200.000.000 — 240.000.000 euroa. Tämä arvo on koskenut koko puitejärjestelyn ennakoitua arvoa, eikä vain hankintayksikön osuutta.

Markkinaoikeuden tulee antaa valittajalle tieto hankintayksikön ja sen aikaisemman sopimuskumppanin välisestä vuonna 2014 tehdystä sopimuksesta siltä osin kuin se koskee sopimushintaa. Alkuperäisen sopimuksen arvo on olennainen tieto arvioitaessa, onko nyt esillä olevan muutoksen arvo enemmän kuin 50 prosenttia alkuperäisen sopimuksen arvosta.

Valittajan oikeussuojan tarve ei ole poistunut 23.8.2023 julkaistulla muutosilmoituksella. Vaikka muutoksen arvo on laskenut, muutosilmoituksessa 23.8.2023 ei ole kuitenkaan ilmoitettu, milloin hankintojen tekeminen hankintayksikön aikaisemmalta sopimuskumppanilta päättyy.

Vaatimukset

Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 22.489 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Valittajalla ei ole enää oikeussuojan tarvetta asiassa, sillä hankintayksikkö on toteuttanut valittajan vaatimukset 23.8.2023 julkaistulla muutosilmoituksella. Hankintayksikkö on muuttanut sopimuskautta ja laskenut arvoa 105.000.000 eurosta 60.000.000 euroon. Sopimuskausi on toistaiseksi voimassa oleva, mutta kokonaisarvoa on arvioitu 24 kuukauden tarpeen mukaisesti.

Vuonna 2023 tarve sopimusmuutokselle on ollut sama kuin vuonna 2021, jolloin ensimmäinen muutosilmoitus on julkaistu. Palveluita ei ole ollut mahdollista siirtää valittajalle. Vuonna 2021 tehdyn alustavan arvion mukaan ison osan palveluiden siirroista olisi pitänyt tapahtua vuoden 2023 aikana. Hankintayksikön ennakoima aikataulu ei ole pitänyt paikkaansa, sillä valittaja ei ole saanut palveluympäristöjään ja palveluitaan sopimuksen mukaisiksi sovitussa aikataulussa. Sopimusmuutoksella ei ole laajennettu aikaisempaa konesali- ja kapasiteettipalvelujen hankintaa, vaan turvattu valtionhallinnon keskeisten palveluiden jatkuvuus siirtojen valmistumiseen asti.

Se, että valittajan palveluiden käyttöönotto on viivästynyt valittajasta johtuvista syistä ja se, että palvelut eivät ole olleet käyttöönotettavissa, on nimenomaan sellainen ennakoimaton olosuhdemuutos, johon hankintayksikkö ei ole pystynyt varautumaan. Valittajan tuotantoympäristössä on vielä helmikuussa 2023 ollut 36 olennaista puutetta, jotka ovat estäneet tuotantokäytön aloittamisen. Puutteet ovat liittyneet erityisesti käyttöjärjestelmätason lokitietojen keräämiseen (OSlokitus), palvelukuvauksiin, palveluportaaliin ja auditointiin.

Hankintayksikkö on pyrkinyt aktiivisesti edistämään valittajan palveluiden saamista hyväksyttävälle tasolle. Hankintayksikkö on muun ohella vaatinut säännöllisiä yhteisiä kokouksia sopimuksen allekirjoittamisesta alkaen. Hankintayksikkö on pyrkinyt sovinnollisesti auttamaan valittajaa sopimusvelvoitteiden täyttämisessä ja käynyt neuvotteluja valittajan kanssa puutteiden ja viivästysten korjaamiseksi sekä tehnyt useita reklamaatioita valittajan viivyttelystä ja virheistä.

Vuosien 2021 ja 2023 sopimusmuutoksia tulee arvioida julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (hankintalaki) 136 §:n 3 momentin mukaisesti itsenäisesti. Hankintayksikön ja sen aikaisemman sopimuskumppanin välisen palvelusopimuksen kokonaisarvo on ollut noin 240.000.000 euroa.

Muutosilmoituksella 3.7.2021 ilmoitetun sopimusmuutoksen arvo on ollut 98.000.000 euroa eli alle 50 prosenttia alkuperäisen sopimuksen arvosta. Muutosilmoituksella 2.6.2023 ilmoitetun sopimusmuutoksen arvo on ollut 105.000.000 euroa, mikä sekin on ollut alle 50 prosenttia sopimuksen alkuperäisestä arvosta. Valituksen takia hankintayksikkö on laskenut 23.8.2023 julkaistulla muutosilmoituksella arvon 60.000.000 euroon.

Hankintayksikön ja sen aikaisemman sopimuskumppanin välinen vuonna 2021 tehty lisäsopimus on voimassa toistaiseksi, eikä muutosilmoituksella ole ollut tarkoitus muuttaa sopimusta määräaikaiseksi. Hankintayksiköllä ei ole tarkkaa käsitystä siitä, kuinka paljon se tulee tarvitsemaan aikaisemman sopimuskumppaninsa palveluita tulevina vuosina. Hankintayksikön on ollut pakko jatkaa sen ja aikaisemman sopimuskumppaninsa välistä sopimusta varmistaakseen valtion palvelujen jatkuminen siihen saakka, kunnes valittaja kykenee ottamaan palvelut haltuunsa.

Siirtojen kokonaiskestoa on vaikea arvioida, mutta pelkästään muutaman isoimman asiakkaan siirrot tulevat kestämään arviolta noin kolme vuotta. Valtiolle kriittisten järjestelmien siirroissa joudutaan ottamaan huomioon asiakkaiden määrittämät tietyt aikaikkunat, jolloin siirto on mahdollinen. Siirto voidaan tehdä esimerkiksi vain kesällä tietyssä kahden viikon aikaikkunassa.

Hankintayksikkö ei ole voinut kilpailuttaa väliaikaista toimittajaa palvelulle siksi aikaa, kunnes siirrot valittajan konesaliin saadaan tehtyä, sillä valittaja on jo voittanut tarjouskilpailun. Väliaikaisen ulkopuolisen toimittajan kilpailuttaminen ja auditoiminen käyttöönottoprojekteineen olisi kohtuuttoman paljon aikaa ja rahaa vievä prosessi.

Vaatimukset

CGI Suomi Oy on vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen ja määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun sekä määrää hankintayksikön maksamaan valittajalle hyvitysmaksua. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 11.358 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksun määrällä viivästyskorkoineen.

Valittaja on vaatinut, että hankintayksikön tulee ilmoittaa markkinaoikeudelle ja valittajalle, mikä on hankintayksikön Tietoevry Tech Services Finland Oy:ltä vuoden 2021 lisäsopimuksen perusteella tekemien hankintojen arvo ja milloin hankinnat on tehty. Tältä osin tulee ilmoittaa myös, mihin ilmoitettujen hankintojen arvo perustuu. Valittaja on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön toimittamaan sellaisen asianosaisjulkisen version asiakirjasta ”Gartner Inc riskiarvio”, josta ei ole perusteettomasti poistettu siinä kuvattuja Tietoevry Tech Services Finland Oy:n ympäristön käyttöön liittyviä riskejä.

Perustelut

Hankintayksikkö on jatkanut hankintaa aikaisemman sopimuskumppaninsa kanssa yli kaksi vuotta markkinaoikeuden 3.9.2021 antaman päätöksen sekä valittajan ja hankintayksikön 23.12.2021 tekemän hankintasopimuksen jälkeen. Hankinnoissa ei ole enää kysymys väliaikaisista hankinnoista vaan laittomista suorahankinnoista. Valituksen kohteena ovat hankintayksikön markkinaoikeuden päätöksen jälkeen tekemät hankinnat sen aikaisemmalta sopimuskumppanilta.

Hankintayksikön 6.7.2021 julkaisemassa muutosilmoituksessa on todettu, että lisäsopimuksen kokonaisarvo on noin 98.000.000 euroa, josta hankinnan väliaikaiseen järjestämiseen on arvioitu käytettävän noin 80.000.000 euroa ja siirtoprosessiin noin 18.000.000 euroa.

Markkinaoikeus on antanut päätöksensä 3.9.2021. Hankinnan väliaikaisen järjestämisen tarve on siten päättynyt alle kaksi kuukautta muutosilmoituksen julkaisemisen jälkeen. Tämän jälkeen hankintayksiköllä ei ole enää ollut tarvetta hankinnan väliaikaiselle järjestämiselle. Hankinnan väliaikainen järjestäminen koskee hankintasäännösten mukaan markkinaoikeuskäsittelyn ajaksi tehtäviä hankintoja. Väliaikaisia hankintoja ei voi jatkaa tämän yli, vaikka hankintayksikkö olisi ylimitoittanut niihin varatun summan muutosilmoituksessaan.

Valittaja ei ole valittanut 6.7.2021 julkaistusta muutosilmoituksesta, koska muutosilmoitus oli tarkoitettu siinä esitettyjen tietojen perusteella olemaan voimassa korkeintaan markkinaoikeuskäsittelyn ajan. Se, mitä tosiasiallisesti on tapahtunut, ei ole vastannut muutosilmoituksessa todettua.

Koska valittaja ja hankintayksikkö ovat tehneet hankintasopimuksen, hankintayksikön olisi tullut reagoida hankintasopimuksen puitteissa, jos se olisi katsonut, ettei tarvittavia siirtoja valittajalle ole voitu tehdä. Edes kolmatta muutosilmoitusta julkaistaessa 23.8.2023 hankintayksikkö ei ole kuitenkaan väittänyt, että valittaja olisi rikkonut tehtyä hankintasopimusta siten, ettei palveluita voitaisi siirtää.

Vaatimukset

Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori on vaatinut ensisijaisesti, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja toissijaisesti, että markkinaoikeus hylkää valituksen. Hankintayksikkö on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 16.166,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Valitus koskee markkinaoikeudessa jo käsiteltävänä olevaa asiaa. Hankintayksikkö ei ole tehnyt sellaisia uusia hankintoja aikaisemmalta sopimuskumppaniltaan, jotka eivät perustuisi 23.8.2023 julkaistuun muutosilmoitukseen ja jotka eivät olisi jo markkinaoikeudessa käsiteltävänä. Valitus on siten ilmeisen tarpeeton.

Valitus tulee joka tapauksessa jättää myöhässä saapuneena tutkimatta. Valitus olisi tullut tehdä 14 päivän kuluessa edellä mainitun muutosilmoituksen julkaisemisesta.

Mikäli valitus tutkitaan, se tulee hylätä perusteettomana. Hankintapäätöksestä tehdyn valituksen johdosta hankintayksikkö on jatkanut aikaisempaa konesali ja kapasiteettipalvelujen asiakaskohtaista sopimusta aikaisemman sopimuskumppaninsa kanssa siihen saakka, kunnes valittajan palveluiden siirto ja käyttöönottoprojektit valmistuvat. Konesali- ja kapasiteettipalveluiden saattaminen tuotantovalmiiksi ja asiakaskohtaisten järjestelmien siirtäminen valittajan tuotantoympäristöön on kuitenkin kestänyt huomattavasti oletettua pidempään. Tämän vuoksi hankintayksikkö on joutunut toistamiseen laajentamaan väliaikaisen lisäsopimuksen kestoa ja arvoa. Hankinnat ovat perustuneet sallittuun sopimusmuutokseen. Valittajan palveluympäristö ja palvelut eivät ole täyttäneet puite- ja palvelusopimuksen vaatimuksia.

Valittaja ei ole toiminut puitesopimuksen edellyttämällä tavalla ammattimaisesti ja hyvän markkinakäytännön mukaisesti. Tämä on näkynyt viivästyksinä, jotka ovat johtuneet siitä, että valittaja ei ole ymmärtänyt puitesopimuksen vaatimuksia ja niistä syntyviä työmääriä. Valittaja ei ole myöskään ymmärtänyt syvällisesti tietoturvan merkitystä valtionhallinnon kriittisten ympäristöjen toimittamisessa. Sopimusvastuitakin koskevat erimielisyydet ovat olleet palveluiden käyttöönoton esteenä. Valittajan viivästysten ja osapuolten välisen sopimuserimielisyyden vuoksi hankintayksikön on ollut pakko jatkaa aikaisempaa sopimustaan.

Hankintayksiköllä on lakisääteinen velvollisuus tarjota käyttö- ja kapasiteettipalveluja valtionhallinnolle. Valittaja on jättänyt tarjouksen ja sitoutunut puitesopimuksen mukaiseen aikatauluun, vaatimuksiin ja muihin ehtoihin. Valittaja ei ole kyennyt useista lupauksistaan ja hankintayksikön kehotuksista huolimatta saattamaan palveluitaan tuotantovalmiiksi puite- ja palvelusopimuksessa määritellyssä aikataulussa. Hankintayksikkö ei ole voinut siirtää palveluja sellaiseen ympäristöön, joka on ollut keskeneräinen, tietoturvallisuuden näkökulmasta riskialtis ja haavoittuva taikka jota koskevista valvontavastuista osapuolilla on ollut olennainen näkemysero. Turvatakseen käyttö- ja kapasiteettipalvelujen tuottamisen asiakkailleen hankintayksikön on tullut muuttaa aikaisemman sopimuksen voimassaoloaikaa. Voimassaoloehdon muuttamisen lisäksi muita olennaisia muutoksia sopimukseen ei ole tehty.

Sopimuksen jatkaminen on tarkoittanut sitä, että hankintayksikkö on hankintalain 136 §:n 2 momentin
2 kohdan mukaisesti hankkinut aikaisemmalta sopimuskumppaniltaan lisätöitä tai -palveluja, jotka eivät ole sisältyneet alkuperäiseen sopimukseen.

Mikäli alkuperäisen sopimuksen voimassaoloehdon muuttaminen olisi hankintalain vastaista, olisi tällöin ainoana mahdollisuutena joko hankintayksikön oma palvelutuotanto tai se, että hankintayksikkö olisi valittajan viivästyksen ja sopimuserimielisyyden johdosta kilpailuttanut palveluille palveluntuottajan, kunnes siirrot valittajan palveluympäristöön voidaan tehdä. Hankintayksikkö ei kykene korvaamaan aikaisemman sopimuskumppaninsa palvelutuotantoa omalla tuotannollaan. Uuden kilpailutuksen läpivieminen olisi puolestaan kestänyt vähintään vuoden. Asiakasjärjestelmien siirtäminen uuteen ympäristöön voi lisäksi viedä useita vuosia. Kun otetaan huomioon vanhan toimittajan avustamisvelvollisuus, uuden toimittajan työt ja hankintayksikön sisäiset kustannukset, kyseessä on useiden miljoonien tai jopa useiden kymmenien miljoonien eurojen lisäkustannukset. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että hankintayksikön asiakkaiden järjestelmät olisivat olleet sen aikaisemman sopimuskumppanin ympäristössä samaan aikaan, kun hankintayksikkö olisi edistänyt käyttöönotto- ja siirtoprojektia valittajan ja mahdollisen kilpailutettavan kolmannen osapuolen kanssa. Julkisten varojen tehokkaan käytön näkökulmasta hankintayksikön on ollut tarkoituksenmukaisinta pyrkiä edistämään valittajan palveluiden käyttöönottoa. Hankintayksikön ainoa todellinen vaihtoehto on ollut jäädä aikaisemman sopimuskumppaninsa palveluympäristöön ja aktiivisesti edistää valittajan palveluiden käyttöönottoa.

Tilanne täyttää myös hankintalain 136 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisen ennakoimattoman olosuhdemuutoksen kriteerit. Sopimussuhteen kestäessä valittaja on toistuvasti antanut tuotantovalmiuden saavuttamisesta uusia aikatauluarvioita, jotka eivät ole lopulta toteutuneet. Hankintayksikkö on täyttänyt myötävaikuttamisvelvollisuutensa ja hyödyntänyt puite- ja palvelusopimuksen mukaisia keinoja jouduttaakseen valittajan toimintaa, mutta ei ole voinut vaikuttaa siihen, että palveluiden tuotantovalmius viivästyy merkittävästi sovitusta. Viivästymisen syyt ovat johtuneet yksinomaan valittajan vastuulla olevista seikoista. Mikäli valittaja olisi pysynyt puitesopimuksessa edellytetyssä aikataulussa, ei sopimusmuutosta olisi tarvittu. Ennalta-arvaamatonta ja poikkeuksellista on ollut myös se, että hankintasopimuksen tekemisen jälkeen osapuolten välillä on ilmennyt merkittävä erimielisyys kilpailutettua palvelua koskevista olennaisista vaatimuksista.

Muutos ei ole vaikuttanut hankintalain vastaisesti hankintasopimuksen yleiseen luonteeseen, sillä aikaisemmalta sopimuskumppanilta on hankittu väliaikaisella lisäsopimuksella alkuperäisen hankintasopimuksen mukaista palvelua ilman muita olennaisia muutoksia hankinnan kohteeseen tai ehtoihin.

Hankintoja tulee tarkastella itsenäisinä sopimusmuutoksina ja kumpaakin tulee mitata itsenäisesti suhteessa alkuperäiseen hankintaan. Hankintayksikön tekemien sopimusmuutosten välillä on kulunut aikaa kaksi vuotta. Kumpikin sopimusmuutos on perustunut sopimusmuutoksen laatimisen ajankohtana olleeseen parhaaseen saatavilla olevaan arvioon siitä, milloin valittajan toimittama palveluympäristö ja palvelut ovat käyttöönotettavissa. Kyse ei ole ollut keinotekoisista järjestelyistä hankintasäännösten kiertämiseksi.

Mikäli markkinaoikeus katsoo, että kyseessä ei ole ollut hankintalain 136 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettu tilanne, hankintayksiköllä on joka tapauksessa ollut hankintalaissa hankintalain
40 §:n 2 momentin 2 tai 4 kohdassa tarkoitettu suorahankintaperuste. Teknisten syiden takia palvelutuotantoa ei ole voitu siirtää aikaisemmalta sopimuskumppanilta toiselle toimittajalle siksi siirtymäajaksi, kunnes valittaja saa saatettua palvelunsa sopimuksen vaatimusten mukaisiksi ja tuotantovalmiiksi. Vaihtoehtoisia ja korvaavia ratkaisuja hankintayksikön lakisääteisten velvollisuuksien toteuttamiseksi ei ole ollut.

Hankintayksiköllä on lakisääteinen velvollisuus järjestää käyttö- ja kapasiteettipalvelut asiakkailleen. Lisäsopimuksen tekeminen hankintayksikön aikaisemman sopimuskumppanin kanssa on näin ollen ollut ehdottoman välttämätöntä. Koska palveluiden järjestämistä ei voida keskeyttää tai korvata hankintayksikön omalla palvelutuotannolla, kyseessä on ollut äärimmäinen kiire. Valittajan palveluiden käyttöönoton viivästyminen ja siten tarve väliaikaiselle lisäsopimukselle on johtunut hankintayksiköstä riippumattomista syistä. Hankintayksikkö ei ole voinut ennustaa, ettei valittaja täytä puite- ja palvelusopimuksen mukaisia vaatimuksia ja velvoitteitaan. Valittajan lukuisat lupaukset tuotantovalmiuden ja vaatimustenmukaisuuden toteutumisen ajankohdasta ovat osoittautuneet katteettomiksi. Kyseessä on ollut hankintayksikön näkökulmasta ennalta-arvaamaton tilanne. On myös ennaltaarvaamatonta ja poikkeuksellista, ettei sopimuskumppani saata palvelujaan olennaisten vaatimusten mukaisiksi hankintasopimuksen tekemisen jälkeen.

Kysymyksenasettelu markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 247/2023 ja 460/2023

Hansel Oy ja valittaja ovat 22.12.2021 allekirjoittaneet konesali- ja kapasiteettipalvelujen puitesopimuksen. Hankintayksikkö ja valittaja ovat 23.12.2021 allekirjoittaneet konesali- ja kapasiteettipalvelujen palvelusopimuksen.

Hankintayksikkö on ilmoittanut 2.6.2023 ja 23.8.2023 julkaistuilla muutosilmoituksilla jatkavansa konesali- ja kapasiteettipalvelujen hankintaa Tietoevry Tech Services Oy:ltä (nykyisin Tietoevry Tech Services Finland Oy). Jälkimmäinen muutosilmoitus on korvannut 2.6.2023 julkaistun muutosilmoituksen.

Valittaja on valittanut 2.6.2023 ja 23.8.2023 julkaistuista muutosilmoituksista markkinaoikeuteen. Valittaja on esittänyt valituksessaan, että hankintasäännöksissä asetetut edellytykset sallitulle sopimusmuutokselle eivät ole täyttyneet. Valittaja on valittu konesali- ja kapasiteettipalvelujen uudeksi palveluntuottajaksi, mutta tästä huolimatta hankintayksikkö on ilmoittanut jatkavansa sen ja aikaisemman palveluntuottajan välistä palvelusopimusta. Valittajan mukaan sillä on ollut omalta osaltaan valmius tuottaa palvelu hankintasopimuksen mukaisesti ja aloittaa siirtojen tekeminen. Valitus on saanut markkinaoikeudessa diaarinumeron 247/2023.

Valittaja on 10.11.2023 toimittanut markkinaoikeuteen uuden valituksen, jossa muutoksenhaun kohteeksi on ilmoitettu hankintayksikön tekemät suorahankinnat sen aikaisemmalta sopimuskumppanilta markkinaoikeuden 3.9.2021 antaman päätöksen jälkeen. Valittaja on esittänyt valituksessaan, että hankintayksikkö on jatkanut hankintaa aikaisemman sopimuskumppaninsa kanssa yli kaksi vuotta markkinaoikeuden 3.9.2021 antaman päätöksen sekä valittajan ja hankintayksikön 23.12.2021 tekemän hankintasopimuksen jälkeen. Valittajan mukaan hankinnoissa ei ole enää kysymys väliaikaisista hankinnoista vaan laittomista suorahankinnoista. Valitus on saanut markkinaoikeudessa diaarinumeron 460/2023.

Asiassa on valitusten perusteella kysymys siitä, onko hankintayksikkö menetellyt hankintasäännösten vastaisesti jatkaessaan aikaisemman palveluntuottajan kanssa tekemäänsä palvelusopimusta, vaikka valittaja on jo valittu kyseessä olevien palvelujen toimittajaksi. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, onko hankintayksikön menettelyssä ollut kyse hankintasäännösten vastaisesta suorahankinnasta.

Valituksen tutkiminen markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 460/2023

Hankintayksikkö on vaatinut ensisijaisesti, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta. Hankintayksikkö on esittänyt, että valitus koskee markkinaoikeudessa jo käsiteltävänä olevaa asiaa. Hankintayksikkö ei ole tehnyt sellaisia uusia hankintoja aikaisemmalta sopimuskumppaniltaan, jotka eivät perustuisi 23.8.2023 julkaistuun muutosilmoitukseen ja jotka eivät olisi jo markkinaoikeudessa käsiteltävänä. Valitus on siten ilmeisen tarpeeton. Valitus tulee joka tapauksessa jättää myöhässä saapuneena tutkimatta, sillä sitä ei ole tehty 14 päivän kuluessa edellä mainitun muutosilmoituksen julkaisemisesta.

Valittaja on esittänyt, että perusteita valituksen tutkimatta jättämiselle ei ole. Valituksen kohteena ovat hankintayksikön markkinaoikeuden päätöksen jälkeen tekemät hankinnat sen aikaisemmalta sopimuskumppanilta. Markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 247/2023 on puolestaan kysymys 23.8.2023 julkaistun muutosilmoituksen hankintalain mukaisuudesta.

Asiaan yleisenä oikeudenkäyntilakina sovellettavan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain
81 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin jättää valituksen tutkimatta muun ohella, jos valitusta ei ole tehty määräajassa (5 kohta) tai tutkimatta jättämiseen on muu vastaava syy (7 kohta).

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 81 §:n esitöiden (HE 29/2018 vp s. 148) mukaan luettelo tutkimatta jättämisen syistä ei ole tyhjentävä. Tämä ilmenee 7 kohdasta, jonka mukaan valitus jätetään lisäksi tutkimatta, jos siihen on muu, 1 — 6 kohtaa vastaava syy. Esitöissä on todettu, että hallintolainkäytössä esiintyy hyvin monenlaisia tilanteita, joten tutkimatta jättämisen syistä ei ole mahdollista säätää kattavasti. Kohdassa tarkoitettu syy voi olla esimerkiksi jo ratkaistusta asiasta tehty uusi valitus.

Hankintalain 146 §:ssä on säädetty muutoksenhaun kohteesta ja rajoituksista. Pykälän 1 momentin mukaan markkinaoikeuden käsiteltäväksi valituksella voidaan saattaa mainitussa laissa tarkoitettu hankintayksikön päätös tai hankintayksikön muu hankintamenettelyssä tekemä ratkaisu, jolla on vaikutusta ehdokkaan tai tarjoajan asemaan.

Valittaja on yksilöinyt ensimmäisessä valituksessaan muutoksenhaun kohteeksi 2.6.2023 ja 23.8.2023 julkaistut muutosilmoitukset ja saattanut markkinaoikeuden arvioitavaksi kysymyksen siitä, ovatko hankintalaissa säädetyt edellytykset sallitulle sopimusmuutokselle täyttyneet. Valittaja on yksilöinyt toisessa, markkinaoikeuteen 10.11.2023 toimittamassaan valituksessa muutoksenhaun kohteeksi hankintayksikön menettelyn markkinaoikeuden 3.9.2021 antaman päätöksen jälkeen. Valittaja on esittänyt valituksessaan, että hankintayksikön markkinaoikeuden päätöksen jälkeen tekemissä hankinnoissa sen aikaisemmalta sopimuskumppanilta ei ole ollut enää kysymys väliaikaisista hankinnoista vaan laittomista suorahankinnoista.

Markkinaoikeus katsoo, että valituksessa kuvattu hankintayksikön menettely, jolla se on jatkanut konesali- ja kapasiteettipalvelujen hankkimista aikaisemmalta sopimuskumppaniltaan markkinaoikeuden 3.9.2021 antaman päätöksen jälkeen, on sellainen hankintalain 146 §:ssä tarkoitettu hankintayksikön muu hankintamenettelyssä tekemä ratkaisu, jonka valittaja on voinut saattaa markkinaoikeuden arvioitavaksi. Koska muutoksenhaun kohde on ollut jälkimmäisessä valituksessa eri kuin valittajan ensimmäisessä valituksessa, valitusta ei tule jättää tutkimatta sillä hankintayksikön esittämällä perusteella, että asia olisi jo markkinaoikeudessa käsiteltävänä.

Hankintayksikön esittämän perusteella asiassa on vielä arvioitava, onko valitus jätettävä myöhässä saapuneena tutkimatta.

Hankintalain 147 §:ssä on säädetty hankinta-asioissa noudatettavista muutoksenhakuajoista. Pykälän
4 momentin mukaan, jos hankintayksikkö on toimittanut julkaistavaksi 131 §:ssä tarkoitetun suorahankintaa tai 58 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetun sopimusmuutosta koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä, valitus on tehtävä 14 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. Pykälän 5 momentin mukaan, jollei 4 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ole julkaistu, suorahankintaa koskeva valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa siitä, kun suorahankinnasta on julkaistu jälki-ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä (1 kohta) tai kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hankintasopimus on tehty (2 kohta). Hankintalaissa ei ole säännelty muutoksenhakuajasta tilanteessa, jossa hankintaa väitettäisiin sittemmin jatketun sellaisen julkaistun muutosilmoituksen, jonka muutoksenhakuaika on jo päättynyt, vastaisesti.

Edellä kuvatulla tavalla hankintayksikkö on julkaissut kolme muutosilmoitusta. Ensimmäinen muutosilmoitus on julkaistu 6.7.2021, toinen 2.6.2023 ja kolmas 23.8.2023. Kolmas muutosilmoitus on korvannut 2.6.2023 julkaistun muutosilmoituksen. Ensimmäistä muutosilmoitusta koskeva lisäsopimus on allekirjoitettu 21.7.2021.

Ensimmäisen muutosilmoituksen kohdan VII ”Muutokset sopimukseen/käyttöoikeussopimukseen” alakohdassa VII.1.4. ”Kuvaus hankinnasta” on todettu seuraavaa:

”Hanselin kilpailuttama uusi konesali- ja kapasiteettipalvelujen hankinta on markkinaoikeuden käsittelyssä. Valtorilla on tarve jatkaa vanhaa konesali- ja kapasiteettipalvelujen hankintaa. Valtori on tehnyt asiakaskohtaisen sopimuksen, kunnes palvelujen siirtoprojektit uudelle toimittajalle ovat valmistuneet. Siirtojen aikataulut määräytyvät pääasiallisesti palvelut vastaanottavan yrityksen kanssa sovittavan siirtoaikataulun mukaisesti. Konesali- ja kapasiteettipalvelun siirtäminen Valtorin uudelle asiakaskohtaiselle hankintasopimukselle käynnistyy, kun Valtori tekee uuden hankintasopimuksen palvelusta. Pääsopimuksen laajuus pienenee käyttöönottoprojektien etenemisen tahdissa.”

Edellä mainitun kohdan alakohdassa VII.1.5. ”Sopimuksen, puitejärjestelyn, dynaamisen hankintajärjestelmän tai käyttöoikeussopimuksen kesto” sopimuksen alkamispäiväksi on ilmoitettu 21.7.2021. Alakohdassa VII.1.6. ”Tiedot sopimuksen/osan/käyttöoikeussopimuksen arvosta” sopimuksen kokonaisarvoksi on ilmoitettu 98.000.000 euroa. Alakohdassa VII.2.1. ”Muutosten kuvaus” on todettu muun ohella seuraavaa:

”Lisäsopimuksen kokonaisarvo on noin 98 milj. EUR. Tästä:

- hankintalain 153 §:n mukaista väliaikaista järjestämistä on karkeasti arvioiden noin 80 milj. EUR ja

- hankintalain 136 §:n mukaisen sallitun muutoksen arvo on noin 18 milj. EUR.

Summat tarkentuvat, kun siirtoprojekteissa tarkennetaan palvelujen siirron aikataulu ja sen myötä vanhan palvelun laajuuden supistuminen.”

Alakohdassa VII.2.2. ”Muutosten syyt” on todettu seuraavaa:

”Sellaisista olosuhteista johtuva muutoksen tarve, joita huolellinen hankintaviranomainen/-yksikkö ei voinut ennakoida (direktiivin 2014/23/EU 43 artiklan 1 kohdan c alakohta, direktiivin 2014/24/EU 72 artiklan 1 kohdan c alakohta, direktiivin 2014/25/EU 89 artiklan 1 kohdan c alakohta).

Kuvaus olosuhteista, joiden takia muutos on välttämätön, sekä selitys näiden olosuhteiden ennalta arvaamattomasta luonteesta:

Valtorilla on hankintalain 153 §:n mukainen oikeus järjestää hankinta väliaikaisesti, koska hankintaa ei sen luonteen vuoksi voida lykätä markkinaoikeuden käsittelyn ajaksi. Väliaikainen järjestäminen kattaa markkinaoikeuskäsittelyn siihen saakka, kunnes Hanselin ja Valtorin sopimukset ovat lainvoimaiset; sekä puitesopimuksen mukaisen avustamisvelvollisuuden 12 kk ajaksi. Valtori ei ole voinut ennakoida markkinaoikeusvalitusta ja on riippuvainen Hanselin aikatauluista. Lisäksi sopimusta pidennetään hankintalain 136 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti (alkuperäisen sopimuskumppanin on tarpeen suorittaa lisätöitä tai -palveluja taikka ylimääräisiä tavarantoimituksia, jotka eivät sisältyneet alkuperäiseen sopimukseen, ja jos sopimuskumppanin vaihtaminen ei ole mahdollista taloudellisista tai teknisistä syistä ja aiheuttaisi merkittävää haittaa tai kustannusten merkittävää päällekkäisyyttä hankintayksikölle) siten, että sopimus päättyy, kun siirtoprojektit ovat valmiit. Tämän kohdan mukainen sopimusmuutos kattaa arviolta vuoden lisäajan sopimukselle siirtoprojektien valmistumista varten. Yhteensä sopimusmuutoksen kesto on siten sidottu siirtoprojektien valmistumiseen, ja siirtoprojektien aikataulu sovitaan uuden toimittajan kanssa. Valtorilla on kolmen (3) kk:n irtisanomisoikeus, joka tehdään, kun siirtoprojektit alkavat olla valmiit.”

Hankintayksikön ja aiemman toimittajan kesken 21.7.2021 solmitussa lisäsopimuksessa on todettu kohdassa ”Sopimuksen jatkaminen” seuraavaa:

”Hansel on kilpailuttanut Konesali- ja kapasiteettipalvelut 2021 — 2029 ja tehnyt hankintapäätöksen 6.5.2021. Kilpailutuksesta on tehty valitus markkinaoikeuteen. Valtorilla on tarve järjestää hankinta, kunnes Valtori on toteuttanut palvelujen siirron uudelle toimittajalle.”

Lisäsopimuksen mukaan konesali- ja kapasiteettipalvelujen siirtäminen hankintayksikön uudelle asiakaskohtaiselle hankintasopimukselle käynnistyy, kun hankintayksikkö tekee uuden hankintasopimuksen palvelusta. Lisäsopimuksen kestoa ei ole rajattu. Sopimuksen mukaan uuden kilpailutuksen toteuttamiseen liittyvät viiveet, kuten valitus markkinaoikeuteen, tai hankinnan kilpailuttaminen uudelleen, voivat vaikuttaa väliaikaisen sopimuksen kestoon ja sisältöön.

Valittaja ei ole valittanut 6.7.2021 julkaistusta muutosilmoituksesta 14 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. Valittaja ei ole myöskään valittanut 21.7.2021 allekirjoitetusta lisäsopimuksesta kuuden kuukauden kuluessa.

Markkinaoikeus on 3.9.2021 antamallaan päätöksellä numero H192/2021 hylännyt Tieto Finland Oy:n valituksen. Markkinaoikeuden päätöksestä ei ole valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valittaja ja Valtori ovat 23.12.2021 allekirjoittaneet palvelusopimuksen.

Valittaja on esittänyt, ettei se ole valittanut 6.7.2021 julkaistusta muutosilmoituksesta, koska muutosilmoitus oli tarkoitettu siinä esitettyjen tietojen perusteella olemaan voimassa korkeintaan markkinaoikeuskäsittelyn ajan. Valittajan mukaan hankinnan väliaikaisen järjestämisen tarve on päättynyt alle kaksi kuukautta muutosilmoituksen julkaisemisen jälkeen ja se, mitä tosiasiallisesti on tapahtunut, ei ole vastannut muutosilmoituksessa todettua. Kysymyksessä on ollut laiton suorahankinta.

Markkinaoikeus toteaa, että 6.7.2021 julkaistussa muutosilmoituksessa ja 21.7.2021 allekirjoitetussa lisäsopimuksessa esitettyjen tietojen perusteella hankintojen on ollut tarkoitus suurelta osin koskea hankinnan väliaikaista järjestämistä muutoksenhaun ajaksi, mihin perustuen valittaja on tuolloin voinut arvioida tarvettaan käyttää muutoksenhakukeinoja. Sekä hankintayksikkö että valittaja ovat kuitenkin esittäneet markkinaoikeudessa, ettei konesali- ja kapasiteettipalvelujen tuottamista ole siirretty valittajalle valituksen vireilletuloon 10.11.2023 mennessä. Hankintayksikkö on näin ollen jatkanut konesali- ja kapasiteettipalvelujen hankkimista aikaisemmalta sopimuskumppaniltaan yli kaksi vuotta markkinaoikeuden 3.9.2021 antaman päätöksen jälkeen.

Kun otetaan huomioon 6.7.2021 julkaistussa muutosilmoituksessa esitetyt tiedot sekä 21.7.2021 tehty lisäsopimus ja se, mitä muutosilmoituksen julkaisemisen jälkeen on tosiasiassa tapahtunut, markkinaoikeus katsoo, ettei mainitun muutosilmoituksen julkaisemisella tai lisäsopimuksen allekirjoittamisella voida katsoa olleen sellaista hankintalain 147 §:ssä säädettyä muutoksenhakuaikaa rajaavaa vaikutusta, että valittajan väitettyä laitonta suorahankintaa koskeva valitus tulisi jättää tutkimatta sillä perusteella, että valitusta ei ole tehty 14 päivän kuluessa muutosilmoituksen julkaisemisesta tai kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun lisäsopimus on tehty.

Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, onko valittajan katsottava käyttäneen muutoksenhakukeinoja julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmän vaatimalla tavalla riittävän ajoissa.

Hankintalain 1 §:n 2 momentin mukaan hankintalailla on pantu täytäntöön muun ohella julkisia tavarahankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettu neuvoston direktiivi 89/665/ETY (valvontadirektiivi) sekä neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/66/EY (oikeussuojadirektiivi).

Oikeussuojadirektiivin johdanto-osan perustelukappaleessa 13 on todettu, että jotta estettäisiin lainvastaiset suorahankinnat, joilla yhteisöjen tuomioistuin katsoo hankintaviranomaisen tai hankintayksikön rikkovan kaikkein vakavimmalla tavalla julkisia hankintoja koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, olisi säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista. Lainvastaiseen suorahankintaan perustuva hankintasopimus olisi näin ollen katsottava lähtökohtaisesti pätemättömäksi.

Oikeussuojadirektiivin johdanto-osan perustelukappaleessa 25 on todettu, että hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden päätösten oikeusvarmuuden varmistamiseksi pidemmällä aikavälillä olisi otettava käyttöön kohtuullinen vähimmäismääräaika sellaisten muutoksenhakujen vanhentumiselle, joiden tarkoituksena on sopimusten toteaminen pätemättömiksi.

Valvontadirektiivin, sellaisena kuin se on ollut muutettuna oikeussuojadirektiivillä sekä käyttöoikeussopimusten tekemisestä annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/23/EU, 1 artiklan 1 kohdan neljännen kappaleen mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivin 2014/24/EU tai direktiivin 2014/23/EU soveltamisalaan kuuluviin hankintasopimuksiin liittyviin hankintaviranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja varsinkin mahdollisimman nopeasti valvontadirektiivin 2 — 2 f artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti sillä perusteella, että nämä päätökset ovat vastoin julkisia hankintoja koskevaa unionin oikeutta tai vastoin kansallisia säännöksiä, jotka on annettu kyseisen oikeuden saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Hankintalain 147 §:ssä on edellä todetulla tavalla säädetty hankinta-asioissa noudatettavista muutoksenhakuajoista. Pykälän esitöiden (HE 108/2016 vp s. 239) mukaan pykälä vastaa aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007; vanha hankintalaki) 87 §:ssä säädettyä. Viimeksi mainitun pykälän säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen yleisperusteluissa (HE 190/2009 vp s. 25) on todettu, että esityksen tavoitteena on panna kansallisesti täytäntöön oikeussuojadirektiivi ja direktiiviin täytäntöönpanoon liittyen kehittää kansallista muutoksenhakujärjestelmää siten, että oikeussuojakeinot ovat selkeitä ja tehokkaita sekä ajallisesti että sisällöllisesti. Oikeussuojajärjestelmän tulee turvata asianosaisten oikeussuoja, mutta myös hankintayksiköiden toimintaedellytykset.

Vanhan hankintalain 87 §:n esitöissä (HE 190/2009 vp s. 62) on todettu, että jos suorahankinnasta ei ole ilmoitusvelvollisuudesta huolimatta julkaistu jälki-ilmoitusta tai kysymys on kansallisen kynnysarvon ylittävästä suorahankinnasta, valitus tulee 5 momentin 2 kohdan mukaan joka tapauksessa tehdä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa hankintasopimuksen tekemisestä. EU-kynnysarvon ylittäviin suorahankintoihin sovellettava hankintasopimuksen tehottomuussääntely parantaa potentiaalisten tarjoajien oikeussuojaa ja avaa hankinnan kilpailulle. Toisaalta hankintasopimuksella aikaan saadun oikeustilan suojaaminen korostuu ajan kulumisen myötä. Ajan kulumisen myötä on myös todennäköistä, että markkinaoikeuden hankintasopimuksen tehottomuuden sisällön määrittäminen jäljempänä 96 §:ssä ehdotetulla tavalla vaikeutuu. Säännöksen tarkoituksena on, että suorahankinnoissa vaatimusten esittäminen rajoitetaan enimmillään kuuteen kuukauteen hankintasopimuksen tekemisestä.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan se, että oikeussuojakeinojen käyttämiselle vahvistetaan kohtuullisia preklusiivisia määräaikoja, pääsääntöisesti vastaa direktiivistä 89/665 johtuvaa tehokkuusvaatimusta, koska tällaisten määräaikojen vahvistaminen merkitsee oikeusvarmuuden perusperiaatteen soveltamista. Direktiivin 89/665 tavoitteen täydellinen toteuttaminen vaarantuisi, jos ehdokkaat ja tarjoajat voisivat missä hyvänsä hankintamenettelyn vaiheessa vedota julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevien sääntöjen rikkomiseen ja pakottaa hankintaviranomaisen näin aloittamaan koko menettelyn uudelleen rikkomisten korjaamiseksi (ks. esimerkiksi tuomio 12.3.2015, eVigilo, C-538/13, EU:C:2015:166, 51 kohta ja tuomio 12.12.2002, Universale-Bau ym.,
C-470/99, EU:C:2002:746, 75 ja 76 kohta).

Unionin tuomioistuin on lisäksi 27.2.2003 antamassaan tuomiossa Santex (C-327/00, EU:C:2003:109) todennut, että koska yksin kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen tulkitsemaan ja soveltamaan kansallista lainsäädäntöä, sen asiana on tulkita asianomaisesta määräajasta säätäviä säännöksiä mahdollisimman pitkälle niin, että direktiivistä 89/665/ETY johtuvan tehokkuusperiaatteen noudattaminen varmistetaan (tuomion 62 kohta).

Unionin tuomioistuin on 12.2.2004 antamassaan tuomiossa Grossmann Air Service (C-230/02, EU:C:2004:93) todennut, että se, ettei henkilö ole hakenut muutosta hankintaviranomaisen päätökseen, jolla on vahvistettu tarjouskilpailua koskevaan ilmoitukseen sisältyvät eritelmät, joita kyseinen henkilö pitää itseään syrjivinä niiltä osin kuin ne estävät häntä osallistumasta tehokkaasti kyseiseen hankintamenettelyyn, ja että hän odottaa kyseisen hankintapäätöksen tiedoksiantoa ennen kuin hän hakee siihen muutosta päätöksen tehneessä viranomaisessa vedoten nimenomaan siihen, että mainitut eritelmät ovat syrjiviä, ei ole yhteensopivaa valvontadirektiivin nopeutta ja tehokkuutta koskevien tavoitteiden kanssa (tuomion 37 kohta). Niiltä osin kuin tällainen käyttäytyminen on omiaan ilman objektiivista syytä viivästyttämään sellaisten muutoksenhakumenettelyjen aloittamista, jotka jäsenvaltiot ovat velvolliset saattamaan voimaan direktiivin valvontadirektiivin nojalla, on omiaan haittaamaan julkisia hankintoja koskevien yhteisön direktiivien tehokasta soveltamista (tuomion 38 kohta).

Edellä kuvatulla tavalla hankintayksikkö on nyt esillä olevassa asiassa julkaissut toisen muutosilmoituksen 2.6.2023 ja kolmannen muutosilmoituksen 23.8.2023, joka on korvannut 2.6.2023 julkaistun muutosilmoituksen. Muutosilmoituksissa on viitattu 6.7.2021 julkaistuun muutosilmoitukseen ja 21.7.2021 allekirjoitettuun lisäsopimukseen ja todettu, että asiakaskohtaisten järjestelmien siirtäminen uuden sopimuksen mukaiseen tuotantoympäristöön on edelleen kesken, minkä vuoksi hankintayksiköllä on tarve jatkaa sopimusta, kunnes käyttöönottoprojektit ovat valmistuneet. Asiassa ei ole esitetty, että hankintayksikkö olisi tehnyt 21.7.2021 allekirjoitetun lisäsopimuksen jälkeen uuden sopimuksen aikaisemman sopimuskumppaninsa kanssa.

Valittaja on edellä kuvatulla tavalla saattanut väitettyä suorahankintaa koskevan uuden, aiemmin tehtyyn valitukseen nähden ajallisesti laajemman valituksensa vireille 10.11.2023 eli yli kaksi vuotta markkinaoikeuden 3.9.2021 antaman päätöksen jälkeen ja kuukausia kesällä 2023 julkaistujen muutosilmoitusten jälkeen. Tämän valituksen mukaan hankintayksikön hankinnoissa sen aikaisemmalta sopimuskumppanilta ei ole enää kysymys markkinaoikeuskäsittelyn ajaksi tehdyistä väliaikaisista hankinnoista, vaan laittomista suorahankinnoista. Kun otetaan huomioon 2.6.2023 ja 23.8.2023 julkaistuissa muutosilmoituksissa esitetyt tiedot, valittajan on katsottava viimeistään kesällä 2023 saaneen tiedon siitä, että hankintayksikkö aikoo edelleen jatkaa hankintoja sen aikaisemmalta sopimuskumppanilta ja että hankinnoissa on mahdollisesti kyse laittomasta suorahankinnasta. Kun otetaan lisäksi huomioon valvontadirektiivin tavoite tehokkaasta ja nopeasta oikeussuojasta ja valittajan muutoksenhakuun käyttämä aika, markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan voida esillä olevassa tilanteessa katsoa käyttäneen muutoksenhakukeinoja julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmän vaatimalla tavalla riittävän ajoissa. Valittajan olisi tullut muutoksenhakuoikeutensa säilyttääkseen valittaa väittämästään laittomasta suorahankinnasta aikaisemmin kuin vasta yli kaksi vuotta markkinaoikeuden antaman päätöksen jälkeen ja aivan viimeistään 14 päivän kuluessa kolmannen muutosilmoituksen julkaisemisesta. Valitus on näin ollen jätettävä myöhässä saapuneena tutkimatta.

Hankintayksikön vaatimus valituksen tutkimatta jättämisestä markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 460/2023 on hyväksyttävä.

Pääasiaratkaisun perustelut markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 247/2023

Vaatimukset asiakirjojen ja tietojen esittämisestä markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 247/2023

Valittaja on vaatinut markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 247/2023, että markkinaoikeuden tulee antaa valittajalle tieto vuoden 2014 palvelusopimuksesta siltä osin kuin se koskee sopimushintaa. Valittaja on lisäksi vaatinut, että hankintayksikön tulee ilmoittaa markkinaoikeudelle ja valittajalle, mikä on hankintayksikön Tietoevry Tech Services Finland Oy:ltä vuoden 2021 lisäsopimuksen perusteella tekemien hankintojen arvo ja milloin hankinnat on tehty. Tältä osin tulee ilmoittaa myös, mihin ilmoitettujen hankintojen arvo perustuu. Valittaja on edelleen vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön toimittamaan sellaisen asianosaisjulkisen version asiakirjasta ”Gartner Inc riskiarvio”, josta ei ole perusteettomasti poistettu siinä kuvattuja Tietoevry Tech Services Finland Oy:n ympäristön käyttöön liittyviä riskejä.

Asiakirjan ”Gartner Inc riskiarvio” osalta markkinaoikeus toteaa seuraavan.

Hankintayksikkö on 14.12.2023 toimittanut markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 247/2023 lisävastineen. Hankintayksikkö on esittänyt lisävastineessaan väitteitä muun ohella valittajan palveluympäristön keskeneräisyydestä. Väitteidensä tueksi hankintayksikkö on vedonnut muun ohella ulkopuolisen asiantuntijatahon, Gartner Inc:n laatimaan riskiarvioon ja siinä esitettyihin tiettyihin johtopäätöksiin sekä riskiarvion perusteella tehtyihin toimenpiteisiin. Hankintayksikkö on toimittanut markkinaoikeudelle lisävastineensa liitteenä asiakirjan ”Gartner Inc riskiarvio”, jonka se on ilmoittanut olevan kokonaan salassa pidettävä valittajaan nähden.

Valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus ratkaisee valittajan vaatimuksen tiedon antamisesta asiakirjasta ja toimittaa sille edellä mainitun riskiarvion. Valittaja on esittänyt, että koska hankintayksikkö on nimenomaisesti vedonnut asiakirjan sisältämiin tietoihin perustellessaan, ettei palveluita voida siirtää valittajalle, on valittajan välttämätöntä vastata näihin väitteisiin, jotta osapuolille voidaan taata tasapuolisen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen.

Hankintayksikkö on ensin vaatinut, että markkinaoikeus määrää Gartner Inc:n riskiarvion kokonaisuudessaan salassa pidettäväksi ja sen jälkeen, että markkinaoikeus poistaa kyseisen asiakirjan markkinaoikeuden järjestelmästä.

Markkinaoikeus on 13.3.2024 antamallaan välipäätöksellä numero 151/2024 velvoittanut hankintayksikön toimittamaan 5.000 euron sakon uhalla markkinaoikeudelle toimitetusta asiakirjasta ”Gartner Inc riskiarvio” asianosaisjulkisen version viimeistään 28.3.2024.

Hankintayksikkö on 22.3.2024 toimittanut markkinaoikeudelle ja valittajalle asianosaisjulkisen version mainitusta asiakirjasta ja ilmoittanut, että asianosaisjulkisesta versiosta on poistettu Tietoevry Tech Services Finland Oy:n liikesalaisuudet.

Valittajan esitettyä, ettei hankintayksikkö ole toimittanut asiakirjasta markkinaoikeuden edellyttämää asianosaisjulkista versiota, hankintayksikkö on 28.3.2024 toimittanut uuden asianosaisjulkisen version mainitusta asiakirjasta. Hankintayksikkö on esittänyt, että poistetut kohdat sisältävät viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitettuja liikesalaisuuksia valittajan kilpailijasta, Tietoevry Tech Services Finland Oy:stä. Tiedot koskevat Tietoevry Tech Services Finland Oy:stä tehtyä riskianalyysiä ja sen teknisiä ominaisuuksia. Näiden tietojen paljastuminen kilpailijalle voisi olla erittäin vahingollista. Hankintayksikkö on lisäksi esittänyt, että asiakirjan asianosaisjulkisesta versiosta on nähtävissä Gartner Incin tunnistamat riskit valittajalle tehtävien siirtojen osalta. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen ei edellytä Tietoevry Tech Services Finland Oy:n liikesalaisuuksien esittämistä valittajalle. Hankintayksikkö on edelleen esittänyt, että poistetut kohdat sisältävät lisäksi hankintayksikön ja Palkeiden liikesalaisuuksia. Riskiarvioon on kirjattu muun ohella huomioita hankintayksikön ja Palkeiden toimintastrategioista ja sisäisistä riskianalyyseistä. Osa poistetuista tiedoista sisältää järjestelmien tietoturvallisuutta koskevia huomioita eli viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuja tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä koskevia ja niiden toteuttamiseen vaikuttavia tietoja. Näiden seikkojen esittäminen olisi julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa kuvatuin tavoin vastoin tärkeää yleistä etua.

Valittaja on esittänyt, että uusi asianosaisjulkinen versio asiakirjasta ”Gartner Inc riskiarvio” ei edelleenkään vastaa markkinaoikeuden edellyttämää. Asianosaisjulkisesta versiosta on poistettu käytännössä kaikki Tietoevry Tech Services Finland Oy:tä koskeva sisältö. Koska hankintayksikkö on vedonnut asiakirjaan kokonaisuudessaan, on tilanne vastaamisen kannalta kohtuuton. Asiakirja liittyy suoraan hankintayksikön esittämiin väitteisiin siitä, ettei se ole voinut valittajan ympäristöön liittyvien riskien vuoksi ottaa hankintasopimuksen mukaisia palveluita käyttöönsä, minkä vuoksi hankintayksikkö on hankkinut samat palvelut Tietoevry Tech Services Finland Oy:n ympäristöstä. Näin ollen niillä asiakirjan kohdilla, jotka koskevat Tietoevry Tech Services Finland Oy:n ympäristön käyttöön liittyviä riskejä, on merkitystä hankintayksikön esittämien väitteiden arvioinnissa.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 8 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuudesta ja salassapidosta on voimassa, mitä asiakirjan julkisuudesta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (jäljempänä julkisuuslaki) tai muussa laissa säädetään, jollei oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetussa laissa toisin säädetä. Hallintotuomioistuin voi kuitenkin salassapitosäännösten estämättä antaa oikeudenkäyntiasiakirjasta tiedon siinä laajuudessa kuin se on tarpeen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin taikka asiaan liittyvän tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tietoja yksityisestä liike- tai ammattisalaisuudesta. Mainitun lainkohdan mukaan salassa pidettäviä ovat myös sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa, ja kysymys ei ole kuluttajien terveyden tai ympäristön terveellisyyden suojaamiseksi tai toiminnasta haittaa kärsivien oikeuksien valvomiseksi merkityksellisistä tiedoista tai elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia ja niiden hoitamista koskevista tiedoista.

Julkisuuslain 11 §:ssä on säädetty asianosaisen oikeudesta tiedonsaantiin. Pykälän 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Pykälän 2 momentin 6 kohdan mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole edellä 1 momentissa tarkoitettua oikeutta julkisessa hankinnassa toisen ehdokkaan tai tarjoajan liike- tai ammattisalaisuutta koskeviin tietoihin; tieto tarjousten vertailussa käytetystä kokonaishinnasta on kuitenkin aina annettava.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuolena olevalla asianosaisella on oikeus saada tieto muustakin kuin julkisesta oikeudenkäyntiasiakirjasta, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Pykälän
3 momentin mukaan hallintotuomioistuin voi kuitenkin jättää antamatta julkisuuslain 11 §:n
2 momentin 6 kohdassa mainitun salassa pidettäväksi säädetyn tiedon, jos tiedon antamatta jättäminen on välttämätöntä salassapitosäännöksessä tarkoitetun edun suojaamiseksi eikä tiedon antamatta jättäminen vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista.

Edellä mainittua oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 9 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä (HE 12/2006 vp s. 28) on todettu, että harkittaessa tiedon antamatta jättämistä 3 momentin perusteella on otettava huomioon tiedon ilmaisemisesta aiheutuva haitta tai vahinko niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty julkisuuslaissa. Näitä etuja ovat yksityisyyden, terveyden ja lapsen edun turvaaminen, liike- ja ammattisalaisuuksien ja niihin rinnastettavien yritystoimintaa koskevien tietojen suojaaminen, yleinen järjestys ja turvallisuus sekä muu erittäin tärkeä yksityinen tai julkinen etu. Tieto voidaan jättää antamatta asianosaiselle vain, kun tämä on välttämätöntä salassa pidettäväksi säädettyjen etujen suojaamiseksi eikä tiedon antamatta jättäminen vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista.

Hallituksen esityksessä (HE 12/2006 vp s. 28 ja 29) on lisäksi todettu, että tuomioistuin ratkaisee kysymyksen tietojen antamisesta punnitsemalla yhtäältä salassapidon puolesta olevia näkökohtia ja toisaalta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia. Tieto tulee antaa esimerkiksi silloin, kun se ei ole laadultaan sellainen, että sen antaminen aiheuttaa välitöntä vaaraa salassapidon perusteena olevalle edulle. Toisaalta on tarkasteltava sitäkin, miten ratkaiseva kyseinen tieto on oikeudenkäynnin lopputuloksen kannalta.

Hankintayksikkö on edellä kuvatulla tavalla toimittanut markkinaoikeuden välipäätöksen jälkeen asianosaisjulkisen version asiakirjasta ”Gartner Inc riskiarvio” ja korjatun asianosaisjulkisen version samasta asiakirjasta. Markkinaoikeus toteaa, että valittajalle toimitetusta asianosaisjulkisesta versiosta on nähtävillä, minkälaisia riskejä valittajan palveluympäristön osalta on tunnistettu. Valittajalle toimitetusta asianosaisjulkisesta versiosta on edellä todetulla tavalla poistettu Tietoevry Tech Services Finland Oy:n ympäristöstä esitetyt havainnot. Markkinaoikeus katsoo, että valittajan vaatimuksen kohteena olevat tiedot Tietoevry Tech Services Finland Oy:n palveluympäristöstä sisältävät sellaista yksityiskohtaista tietoa Tietoevry Tech Services Finland Oy:n palveluympäristöstä, että Tietoevry Tech Services Finland Oy:llä voidaan katsoa olevan liiketoimintaansa liittyvä intressi pitää kyseiset tiedot salassa. Tiedon antamatta jättäminen on välttämätöntä salassapitosäännöksessä tarkoitetun edun eli liikesalaisuuksien suojaamiseksi.

Kun otetaan vielä huomioon valittajan tiedoksi saama asianosaisjulkinen versio asiakirjasta ”Gartner Inc riskiarvio” ja edellä pääasiaratkaisun perusteluissa lausuttu, markkinaoikeus katsoo, ettei asiakirjassa esitetyillä tiedoilla Tietoevry Tech Services Finland Oy:n ympäristöstä ole hankintayksikön menettelyn hankintalain mukaisuuden arvioinnin kannalta sellaista merkitystä, että tiedon antamatta jättäminen vaarantaisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen. Valittajan vaatimus siitä, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön toimittamaan sellaisen asianosaisjulkisen version asiakirjasta ”Gartner Inc riskiarvio”, josta ei ole poistettu siinä kuvattuja Tietoevry Tech Services Finland Oy:n ympäristöön käyttöön liittyviä riskejä, on näin ollen hylättävä.

Vuoden 2014 palvelusopimuksen sopimushinnan sekä vuoden 2021 lisäsopimuksen perusteella tehtyjen hankintojen arvon ja ajankohdan osalta markkinaoikeus toteaa seuraavan.

Valittaja on esittänyt vuoden 2014 palvelusopimuksen sopimushintaa koskevan vaatimuksensa perusteena, että alkuperäisen sopimuksen arvo on olennainen tieto arvioitaessa, onko nyt esillä olevan muutoksen arvo enemmän kuin 50 prosenttia alkuperäisen sopimuksen arvosta.

Valittaja on esittänyt vuoden 2021 lisäsopimuksen perusteella tehtyjen hankintojen arvoa ja ajankohtaa koskevan vaatimuksensa perusteena, että hankintojen arvon ja hankintojen ajankohtien ilmoittaminen on välttämätöntä asian käsittelyn kannalta. Valittajan mukaan asian ratkaisun kannalta on keskeistä tietää, mihin kokonaisuuteen muutoksia ollaan tekemässä.

Hankintayksikkö on toimittanut markkinaoikeudelle hankintayksikön ja sen aikaisemman sopimuskumppanin välisen, vuonna 2014 tehdyn palvelusopimuksen. Hankintayksikkö on ilmoittanut palvelusopimuksen olevan salassa pidettävä valittajaan nähden. Markkinaoikeudelle toimitetussa palvelusopimuksessa ei ole ilmoitettu valittajan vaatimaa tietoa sopimushinnasta.

Hankintayksikkö on lisäksi toimittanut markkinaoikeudelle hankintayksikön ja sen aikaisemman sopimuskumppanin välisen, vuonna 2021 tehdyn lisäsopimuksen liitteineen. Lisäsopimus ja sen liitteet 1 ja 2 on toimitettu valittajalle tiedoksi hankintayksikön ilmoitettua mainittujen asiakirjojen olevan asianosaisjulkisia valittajaan nähden.

Ensimmäisessä, 6.7.2021 julkaistussa muutosilmoituksessa sopimuksen tarkistetuksi arvonlisäverottomaksi kokonaisarvoksi ennen muutoksia on ilmoitettu 250.000.000 euroa ja lisäsopimuksen arvoksi noin 98.000.000 euroa. Muutosilmoituksessa 23.8.2023 sopimuksen tarkistetuksi arvonlisäverottomaksi kokonaisarvoksi ennen muutoksia on ilmoitettu 348.000.000 euroa. Muutosilmoituksissa tai hankintayksikön markkinaoikeudelle toimittamissa kirjelmissä ei ole kuitenkaan ilmoitettu lisäsopimuksen perusteella tehtyjen hankintojen tarkkaa arvoa tai sitä, milloin hankinnat on tehty eikä myöskään sitä, mihin hankintojen arvo on perustunut.

Valittajan vaatimuksissa koskien palvelusopimuksen sopimushintaa ja lisäsopimuksen perusteella tehtyjen hankintojen arvoa ja ajankohtaa ei siten ole kyse oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 7 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiasiakirjan saamisedellytyksistä, vaan tietojen esittämisestä tuomioistuimelle.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 42 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on hallintotuomioistuimen pyynnöstä toimitettava sille päätöksen perusteena olleet asiakirjat ja muu tarvittava selvitys.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 50 §:n mukaan hallintotuomioistuimella on oikeus pyynnöstä saada maksutta viranomaiselta salassapitosäännösten estämättä kaikki asian ratkaisemiseksi välttämättömät tiedot ja asiakirjat. Tuomioistuin voi määrätä viranomaisen esittämään tarpeellisen selvityksen.

Kun otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys ja valittajan saamat tiedot sekä markkinaoikeuden päätöksen lopputulos ja sen perustelut, markkinaoikeus katsoo, etteivät valittajan vaatimat tiedot ole tarpeen asian ratkaisemiseksi. Valittajan vaatimilla tiedoilla ei ole hankintamenettelyn oikeellisuuden arvioinnissa sillä tavoin merkitystä, että niiden esittämättä jättäminen vaarantaisi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen. Markkinaoikeuden ei siten ole tarpeen määrätä hankintayksikköä toimittamaan valittajan pyytämiä tietoja markkinaoikeudelle. Valittajan vaatimukset asiakirjojen ja tietojen esittämisestä on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 — 101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 2 momentin esitöiden (HE 29/2018 vp s. 167) mukaan momentissa luetellaan keskeiset arviointiperusteet, joita sovelletaan täydentävästi kaikissa
1 momentissa mainituissa tilanteissa. Muihinkin näkökohtiin on mahdollista kiinnittää huomiota arvioinnissa. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa ratkaisussa on kysymys kuluvastuun kohtuullisuuden kokonaisarvioinnista.

Asioissa annetut ratkaisut huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos hankintayksikkö joutuisi itse vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan. Valittaja on näin ollen velvoitettava korvaamaan hankintayksikön oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä. Oikeudenkäyntikulujen kohtuullista määrää arvioidessaan markkinaoikeus on ottanut huomioon sen, että hankintayksikkö on omalla toiminnallaan pitkittänyt oikeudenkäyntiä markkinaoikeudessa esittämällä tarpeettoman laajasti sellaista selvitystä, jolla ei ole ollut välitöntä liityntää asiaan, ja jonka johdosta asiassa on ollut välttämätöntä tehdä välipäätös. Asian laatu ja laajuus sekä edellä mainitut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus arvioi hankintayksikön oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi yhteismääräksi 10.000 euroa markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 247/2023 ja 460/2023.

Asian näin päättyessä valittaja saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 460/2023.

Markkinaoikeus hylkää valituksen markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 247/2023.

Markkinaoikeus hylkää CGI Suomi Oy:n vaatimukset asiakirjojen ja tietojen esittämisestä markkinaoikeuden asiassa diaarinumero 247/2023.

Markkinaoikeus velvoittaa CGI Suomi Oy:n korvaamaan Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorin oikeudenkäyntikulut 10.000 eurolla viivästyskorkoineen markkinaoikeuden asioissa diaarinumerot 247/2023 ja 460/2023. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkista korkeimmasta hallinto-oikeudesta.