22.5.2025

Vahvistus- ja kieltovaatimukset

A on luonut teoksen Linja-autonkuljettajan käsikirja, ja hän on sittemmin luovuttanut kaikki teokseen liittyvät oikeudet Datadrivers Oy:lle. Luovutus on kattanut kaikki teoksen painokset. Teoksen moraaliset oikeudet ovat A:lla. Teos ylittää teoskynnyksen.

Suomen Kuljetusturva Oy on loukannut Datadrivers Oy:n ja A:n tekijänoikeutta kopioimalla teosta omaan opetusmateriaaliinsa ja käyttämällä kopioitua aineistoa liiketoiminnassaan sekä saattamalla sitä yleisön saataville. Suomen Kuljetusturva Oy:n kaupallisessa opetustoiminnassaan käyttämässä opetusmateriaalissa on kymmeniä suoria, sanasta sanaan tehtyjä lainauksia lauseina tai sanayhdistelminä sekä sellaisia lainauksia, joissa on muutettu ainoastaan yksittäisiä vähämerkityksellisiä sanoja. Lisäksi opetusmateriaalissa on referoitu teosta. Suomen Kuljetusturva Oy ei ole siteerannut teosta opetusmateriaalissaan tekijänoikeuslain mukaisella tavalla lähteenä, eikä siitä käy ilmi, että huomattavan suuri osa on peräisin teoksesta.

Lisäksi Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaalissa on käytetty samanlaista otsikointia ja asioiden käsittelyjärjestystä kuin teoksessa. Opetusmateriaalissa on käsitelty samoja aiheita kuin teoksessa ainoastaan suppeammin, kuten yksittäisin lausein. Vaikka A:n luoma teos ja Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaali eivät vastaa toisiaan niiden julkaisumuodon perusteella, se on käyttänyt teosta esikuvana ja lähteenä luodessaan opetusmateriaalia. Teosta ei ole käytetty ainoastaan opetusmateriaalin inspiraationa.

A:n käyttämiä ilmaisutapoja tai sanavalintoja teoksessa ei ollut esitetty missään muissa aiemmissa teoksissa. Useat Suomen Kuljetusturva Oy:n esittämät lähdeaineistot on luotu vasta sen jälkeen, kun A oli luonut teoksen.

Teos ei koostu ainoastaan yleiskielisistä ilmaisuista tai viranomaistekstistä, vaan valtaosa teoksesta on A:n luovan panoksen tulosta, jota suojataan tekijänoikeudella. Viranomaistekstiä ovat alun perin olleet vaatimuksen 1 kohdan iii alakohdat f, g, h, n ja o.

Suomen Kuljetusturva Oy on myynyt käyttöoikeutta sähköiseen opetusmateriaaliin oppilaitoksille ja laskuttanut lukukausikohtaista käyttömaksua asiakkailtaan. Suomen Kuljetusturva Oy on käyttänyt opetusmateriaaliaan taloudellisessa hyötymistarkoituksessa eli se on luvattomasti ja korvauksettomasti hyödyntänyt omassa liiketoiminnassaan teosta, joten se on menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti ja sopimattomasti.

Teos saa tekijänoikeussuojaa, eikä asiassa ole kysymys opetustoiminnan rajoittamisesta. Kannevaatimukset eivät rajoita kilpailua. Suomen Kuljetusturva Oy:n esittämät väitteet vahvistus- ja kieltovaatimusten tutkimatta jättämisestä ovat perusteettomia.

Hyvitys- ja korvausvaatimukset

Kohtuullisena hyvityksenä on pidettävä 60.000 euroa ja sen määrän arvioinnissa on otettava huomioon Suomen Kuljetusturva Oy:n pitkään jatkunut loukkaava menettely, sen toiminnan ansiotarkoitus ja saama hyöty, ilmeinen edun tavoittelu elinkeinotoiminnassa sekä opetusmateriaalin suuri yleisö ja merkittävät esittämismäärät.

Suomen Kuljetusturva Oy on loukannut tekijänoikeutta tahallisesti tai vähintäänkin tuottamuksesta, joten sen tulee maksaa vahingonkorvausta. Korvaus koostuu Datadrivers Oy:lle aiheutuneista asian selvittelykuluista, saamatta jääneestä voitosta ja aineettomasta vahingosta sekä Suomen Kuljetusturva Oy:n saamasta perusteettomasta edusta. Datadrivers Oy:lle on toissijaisesti aiheutunut Suomen Kuljetusturva Oy:n hyvän liiketavan vastaisesta ja sopimattomasta menettelystä asian selvittelykuluja, saamatta jäänyttä voittoa, aineetonta vahinkoa ja lisäksi Suomen Kuljetusturva Oy on saanut perusteetonta etua. Datadrivers Oy:n vaatima 10.000 euron vahingonkorvausvaatimus on kohtuullinen.

A on havainnut joulukuussa 2023 oikeudenloukkauksen eli hänen vaatimuksensa eivät ole vanhentuneet. Myöskään Datadrivers Oy ei ole voinut havaita oikeudenloukkausta vuonna 2012, joten senkään vaatimukset eivät ole vanhentuneet.

Vahvistus- ja kieltovaatimukset

Kannevaatimukset loukkaavan toiminnan vahvistamisesta sekä toiminnan kieltämisestä ovat niin yleisluonteisia, että niiden perusteella ei voida antaa vaadittua vahvistus- tai kieltotuomiota, eikä niistä myöskään käy ilmi mihin vaatimukset perustuvat, joten ne on jätettävä tutkimatta.

A ei ole luonut teosta kanteessa kuvatulla tavalla. Datadrivers Oy:llä ja A:lla ei ole teokseen tai vaatimuksissa esitettyihin ilmaisuihin kaikkia niitä oikeuksia, joiden perusteella ne voivat esittää asiassa vaatimuksia.

Suomen Kuljetusturva Oy ei ole kopioinut tai referoinut A:n teosta. Sen opetusmateriaali on erillinen ja itsenäinen teoskokonaisuus, jossa on vähäisessä määrin sisältöä, jossa on käsitelty samoja aihealueita kuin A:n teoksessa. Kyse ei ole A:n teoksen muunnelmasta eikä sitä ole käytetty opetusmateriaalin esikuvana. Suomen Kuljetusturva Oy:llä ei ole ollut velvollisuutta siteerata A:n teosta, koska kyse on alalla yleisesti tunnetuista ilmaisuista ja käsitteistä, joita on käytetty vakiintuneesti jo ennen A:n teoksen julkaisua.

Vaikka A:n teos saa kokonaisuutena tekijänoikeussuojaa, teoksen osat eivät tuota tekijänoikeuslakiin perustuvaa suojaa, koska mikään erillinen ja yksittäinen toteamus ei täytä itsenäisyyden ja omaperäisyyden vaatimusta. Teoksen otsikot, teokseen sisältyvät tosiasiatiedot, ideat ja käsitteet, viranomaismateriaali tai yleiskielen ilmaisujen käyttäminen eivät saa tekijänoikeussuojaa. Yksikään teoksessa tai Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaalissa käytetty yksittäinen termi tai ilmaisu ei ole sellaisen omaperäisyyden ja itsenäisyyden tulos, joka saisi aikaan kanteessa väitetyn lopputuleman. Siltä osin kuin A:n teoksessa viitatut ja kanteen kohteena olevat ilmaisut eivät perustu viranomaistekstiin, on kyse yleiskielellä ilmaistuista linja-autonkuljettajan ammattia, työtä ja vaatimuksia kuvaavista toteamuksista, jotka ovat kuljettajakoulutusten ja työpaikkailmoitusten perusasioita.

Muilta osin teoksessa viitatut ilmaisut perustuvat seuraaviin lähteisiin. Vaatimuksen 1 kohdan iii alakohdat f, g, h, n ja o perustuvat lainsäädäntöön, alakohdat j — m perustuvat lääkekuljetusohjeeseen, alakohdat r-s perustuvat viranomaismateriaaliin, alakohta t perustuu kolmannen osapuolen julkaisuun sekä viranomaistekstiin, alakohta u perustuu kolmannen osapuolen julkaisuun, alakohta x perustuu viranomaismateriaaliin ja alakohta z kolmannen osapuolen materiaaliin.

Myöskään ne Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaalin yksittäiset kohdat, joihin kanteessa on viitattu, eivät saa tekijänoikeuslain mukaista suojaa, koska näissä kohdissa on kyse faktoista, yleiskielen toteamuksista sekä viranomaismateriaaliin perustuvista asioista. Olemassa oleva lainsäädäntö, tekniset ohjeet, käytännöt ja menettelyt ovat samankaltaisia ja vakiintuneita, eikä Datadrivers Oy:lle ja A:lle ole syntynyt niihin tekijänoikeutta pelkästään sen vuoksi, että A on laatinut niitä sisältävän teoskokonaisuuden. Kaikilla alan toimijoilla, kuten Suomen Kuljetusturva Oy:llä on oikeus käyttää omassa toiminnassaan hyväksi sitä asiantuntemusta ja kokemusta, jotka heille on syntynyt pitkäaikaisen asiantuntijuuden seurauksena.

Teoksen ja Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaalin välillä ei ole sekaantumisen vaaraa. Osapuolten materiaalien laajuus ja sisältö huomioon ottaen niissä ei ole samankaltaisuutta. Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaalin rakenne perustuu Euroopan unionin tasolla säädettyyn oppiaineluetteloon ja sen mukaisiin tavoitelausekkeisiin. Siltä osin kuin opetusmateriaalin otsikoinnissa on käytetty samoja termejä kuin teoksessa on käytetty, on kyse tilanteesta, jossa asiaa ei ole mahdollista ilmaista toisin. Koulutuksen ja koulutusmateriaalin on oltava termistöltään oikein.

Suomen Kuljetusturva Oy:n toiminnassa ei ole ollut kyse A:n teoksen määräämisestä tekijänoikeuslain 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla, vaan erillisestä teoksesta eikä Suomen Kuljetusturva Oy ole myöskään muuttanut A:n teosta tekijänoikeuslain 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Kielto, joka osaksikaan rajoittaisi kolmansien oikeuksia käyttää opetuksessa viranomaismateriaaliin tai tosiseikkoihin pohjautuvia ilmaisuja olisi elinkeinonvapauden rajoittamista. Kieltovaatimusta ei tule hyväksyä, koska kyse olisi kielletystä kilpailun rajoittamisesta.

Suomen Kuljetusturva Oy ei ole menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti tai Datadrivers Oy:n kannalta sopimattomasti, vaikka yhtiöt ovat toistensa kilpailijoita. Suomen Kuljetusturva Oy on aloittanut opetusmateriaalin tuottamisen vuonna 2010, eikä sen toiminta ole olennaisesti muuttunut kyseisen ajankohdan jälkeen. Suomen Kuljetusturva Oy:n toiminta ei ole loukannut Datadrivers Oy:n tekijänoikeuksia, eikä se siten käsitä luvatonta tai korvauksetonta hyödyntämistä.

A on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää Suomen Kuljetusturva Oy:n toiminnasta. Datadrivers Oy:lle ei synny luovutusten kautta teokseen parempaa oikeutta kuin mikä A:lla on ollut.

Hyvitys- ja korvausvaatimukset

A:n moraalisiin oikeuksiin perustuva hyvitysvaatimus on hylättävä lakiin perustumattomana.

Datadrivers Oy:n ja A:n oikeus esittää siviilioikeudellisia korvausvaatimuksia on vanhentunut vuonna 2015.

Suomen Kuljetusturva Oy ei ole käyttänyt A:n teosta luvattomasti tai lainvastaisesti, joten Datadrivers Oy:llä ja A:lla ei ole oikeutta hyvitykseen, jonka määrä on lisäksi perusteeton ja joka tapauksessa kohtuuton. Datadrivers Oy:lle ei ole aiheutunut asiassa vahinkoa.

Datadrivers Oy ja A

1. EA:n sähköpostiviesti
2. Sähköpostikirjeenvaihtoa 28.8.2023
3. A: Linja-autonkuljettajan käsikirja, Jyväskylä 2006
4. A: Linja-autonkuljettajan käsikirja, Jyväskylä 2015
5. A: Linja-autonkuljettajan käsikirja, EU 2016
6. A: Linja-autonkuljettajan käsikirja 2020
7. Liikenne- ja viestintäministeriön asetus 258/2009 linja-autojen rakenteesta ja varusteista annetun liikenneministeriön päätöksen kumoamisesta

Suomen Kuljetusturva Oy

1. A: Linja-autonkuljettajan käsikirja, EU 2017
2. Suomen Kuljetusturva Oy:n Linja-autonkuljettajan perustason ammattipätevyyskoulutus — opettajan esitysmateriaali, versio 9 — 29.8.2023 (salassa pidettävä)
3. Sähköpostiviesti 29.8.2023
4. Sähköpostiviesti 11.4.2024
5. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, A, Oppikirjan päivittäminen Linja-autonkuljettajan käsikirja, kesäkuu 2006
6. Liikenneministeriön päätös 637/1990 linja-autojen rakenteesta ja varusteista
7. Laki 472/1977 järjestyksen pitämisestä joukkoliikenteessä
8. Koulutuksen sisältö -asiakirja
9. Viitaniemi Matti — Mäkelä Aarne: Suomen linja-autoliikenteen historia, Jyväskylä 1978
10. Liikennevirasto, Joukkoliikenteen palvelutason määrittely 31/2015
11. Liikennevirasto, Henkilöliikenteen palveluiden sanasto 1/2018
12. Tampereen teknillinen yliopisto, Petteri Nieminen, Joukkoliikenteen edistäminen liikennesuunnittelun keinoin, diplomityö, huhtikuu 2011
13. Tiehallinnon selvityksiä 23/2005, Vähäliikenteisten teiden ylläpidon ja korvausinvestointien yhteiskunnallinen merkitys
14. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 44/2008, Liikenteen toimintalinjat ympäristökysymyksissä vuoteen 2010, seuranta 2007
15. Teknillinen korkeakoulu, Hannakaisu Turunen, Pitkämatkalaisen linja-autoliikenteen yhteysvälien merkittävyyden arviointi, diplomityö, 29.1.2007

Datadrivers Oy ja A

1. A todistelutarkoituksessa
2. EH
3. MF

Suomen Kuljetusturva Oy

1. B todistelutarkoituksessa
2. VR

1 Asioiden käsitteleminen samassa oikeudenkäynnissä

1. Markkinaoikeus on valmistelun kuluessa oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 6 luvun 1 §:n 1 momentin ja 3 §:n 1 momentin perusteella päättänyt käsitellä teollis- ja tekijänoikeudelliset riita-asiat (diaarinumerot 654/2024 ja 29/2025) sekä markkinaoikeudellisen asian (diaarinumero 664/2024) samassa oikeudenkäynnissä.

2 Tekijänoikeuslakiin perustuvat vaatimukset

2.1 Arvioinnin lähtökohdat ja vaatimusten tutkiminen

2. Datadrivers Oy:n ja A:n mukaan Suomen Kuljetusturva Oy on loukannut niiden tekijänoikeutta kopioidessaan tiettyjä teoksessa Linja-autonkuljettajan käsikirja olevia osioita omaan opetusmateriaaliinsa. Asiassa on riidatonta, etteivät kantajat väitä vastaajan kopioineen teosta kokonaisuudessaan.

3. Riidatonta on myös, että A:n luoma teos Linja-autonkuljettajan käsikirja on tekijänoikeudella suojattu teos eli se kokonaisuudessaan ylittää teoskynnyksen. A on luovuttanut Datadrivers Oy:lle luovutettavissa olleet tekijän taloudelliset oikeudet. Teoksen moraaliset oikeudet ovat A:lla siltä osin kuin hän on luonut teoksen.

4. Asiassa on ennen muuta kysymys siitä, saavatko vaatimuksen 1 kohdissa i ja ii viitatut ja kopioiduksi väitetyt A:n teoksen ideat, otsikot, käsitteet ja esitystyyli tai vaatimuksen 1 kohdassa iii yksilöity ja kopioiduksi väitetty sisältö tekijänoikeussuojaa sellaisenaan tai muunnelmana. Keskeistä on siten sen arvioiminen, ylittävätkö A:n teoksen kopioiduksi väitetyt osiot teoskynnyksen. Mikäli näin on, on arvioitava, onko tekijänoikeutta loukattu ja mitkä loukkauksen mahdolliset seuraamukset ovat. Lisäksi asiassa on tämän jälkeen arvioitava Datadrivers Oy:n sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustuvia vaatimuksia.

5. Tekijänoikeuslain 1 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla.

6. Tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.

7. Tekijänoikeuslain 4 §:n 2 momentin mukaan, jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.

8. Tekijänoikeuslain 9 §:n 1 momentin mukaan tekijänoikeutta ei ole lakeihin ja asetuksiin (kohta 1), muihin Suomen säädöskokoelmasta annetun lain ja ministeriöiden ja valtion muiden viranomaisten määräyskokoelmista annetun lain mukaan julkaistaviin päätöksiin, määräyksiin ja muihin asiakirjoihin (kohta 2) ja viranomaisen tai muun julkisen toimielimen päätöksiin ja lausumiin (kohta 4).

9. Suomen Kuljetusturva Oy:n mukaan kanne tulee ensinnäkin jättää tutkimatta vahvistus- ja kieltovaatimuksien yleisluonteisuuden vuoksi sekä siksi, että Datadrivers Oy:llä tai A:lla ei ole teokseen tai vaatimuksissa esitettyihin ilmaisuihin kaikkia niitä oikeuksia, joiden perusteella ne voisivat esittää asiassa vaatimuksia.

10. Markkinaoikeus toteaa, että Suomen Kuljetusturva Oy:n kanteen tutkimatta jättämiselle esittämissä perusteissa vaatimusten yleisluontoisuudesta tai kantajien oikeuksista ei ole kysymys oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 2 §:n mukaisesta oikeudenkäyntiväitteestä, jonka hyväksymisestä seuraisi kanteen jättäminen tutkimatta. Kysymys on sitä vastoin Suomen Kuljetusturva Oy:n esittämistä asiaväitteistä, jotka menestyessään johtaisivat kanteen hylkäämiseen. Näin ollen Suomen Kuljetusturva Oy:n tältä osin esittämät väitteet voivat tulla tarpeellisilta osin arvioiduiksi jäljempänä.

2.2 Teostason ja muunnelman arvioinnin oikeudelliset lähtökohdat

11. Tekijänoikeussuojan saamisen edellytyksenä on, että henkisen luomistyön tuote on itsenäinen ja omaperäinen, jolloin se ylittää teoskynnyksen eli yltää teostasoon. Omaperäisyydellä tarkoitetaan sitä, että kenenkään toisen kuin tekijän ei voitaisi olettaa päätyvän samankaltaiseen lopputulokseen, jos toinen ryhtyisi itsenäisesti vastaavaan luomistyöhön. Teoksen, kuten esimerkiksi kirjan laatija ei saa tekijänoikeutensa nojalla yksinoikeutta teoksen perusideaan, aiheeseen tai motiiviin. Oikeuskirjallisuudessa on todettu muun ohella, että suojaa saa vain se ilmenemis- tai ilmaisumuoto, johon teoksen tekijä on henkisen luomistyön tuotteensa saattanut. Tekijänoikeuden nojalla ei sen sijaan voida estää toisia luomasta samasta teemasta, aiheesta, ideasta, periaatteesta tai tiedosta omaa teostaan, edellyttäen, että luominen tapahtuu itsenäisesti. Uusi teos ei siten saa olla aikaisemman teoksen kopio (ks. esim. Harenko et al.: Tekijänoikeus, 2016, s. 17).

12. Tekijänoikeuslain mukaisen suojan saamisen kannalta teoksen taiteellisella tai laadullisella arvioinnilla tai millään muillakaan vastaavilla seikoilla ei ole merkitystä. Merkitystä ei myöskään ole sillä, miten paljon henkistä luomistyötä tekijä on teokseensa käyttänyt (ks. myös em. Harenko et al., s. 15). Oikeuskirjallisuudesta käy ilmi, että vaikka tuote olisi vaatinut kuinka paljon työtä ja taitoa tahansa, sitä ei pelkästään tällä perusteella voida pitää tekijäoikeuslaissa tarkoitettuna suojattavana teoksena (Haarmann, Tekijänoikeus ja lähioikeudet, 2005, s. 67).

13. Tekijänoikeuslain 4 §:n 2 momentin säännöksen tulkinnan lähtökohtana on, että kukaan ei luo teosta tyhjiössä, vaan tekijät saavat vaikutteita esimerkiksi toisilta tekijöiltä ja toisista teoksista. Aiemmista teoksista saa vapaasti hyödyntää tietoja, periaatteita, juonta ja ideoita. Nämä eivät kuulu tekijänoikeussuojan piiriin. Luotaessa kokonaan uusi itsenäinen teos uusi teos ei ole samastettavissa alkuperäiseen teokseen, kun taas muun ohella muunnelma säilyttää alkuperäisen teoksen muodon siten, että teoksen katselijalle tai kuuntelijalle syntyy helposti samuuselämys alkuperäisen ja uuden teoksen välillä (ks. em. Harenko et al., s. 78 ja 79).

14. Korkein oikeus on arvioinut ennakkopäätöksessään KKO 1964 II 59 tekijänoikeusloukkauksen olemassaoloa tilanteessa, jossa A oli julkaissut teräsbetonirakenteiden lujuusoppia käsittelevän oppikirjan, minkä jälkeen B oli julkaissut samasta aiheesta niin ikään oppikirjaksi tarkoitetun teoksen, joka sekä rakenteeltaan että sisällykseltään oli huomattavassa määrässä samanlainen kuin A:n oppikirja. Kun näissä teoksissa havaittavien yhtäläisyyksien oli kuitenkin osoitettu johtuvan suurelta osin siitä, että niin A kuin B:kin olivat näitä oppikirjoja laatiessaan pitäneet esikuvanaan eräitä ulkomaisia saman alan teoksia, B:n oppikirjaa oli sen vuoksi pidettävä olennaisesti omaperäisenä teoksena eikä A:n oppikirjan muunnelmana, eikä B:n katsottu loukanneen A:n tekijänoikeutta.

15. Kyseisessä tapauksessa on ollut kysymys rakenteellisista ja asiasisällön yhtäläisyyksistä. Markkinaoikeus toteaa, että esimerkiksi tietokirjoihin sisältyy usein samankaltaisuuksia. Alkuperäisteoksen suoja jää melko kapeaksi ja vain suhteellisen orjallinen alkuperäisen teoksen jäljittely edellyttää alkuperäisteoksen tekijän suostumusta (näin myös em. Harenko et al., s. 82).

16. Tekijänoikeuslain tulkinnassa huomioon otettavassa EU‑tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu teoksen osien suojasta, että tekijänoikeudella suojataan teoksen osia sikäli kuin ne sellaisenaan osaltaan vaikuttavat siihen, että koko teosta voidaan pitää omaperäisenä. Teoksen eri osia suojataan sillä edellytyksellä, että ne sisältävät tiettyjä sellaisia elementtejä, joita voidaan pitää ilmauksena teoksen tekijän henkisestä luomistyöstä. Ratkaisussa katsottiin, että 11 sanasta koostuva ilmaisu voi saada tekijänoikeussuojaa, jos ilmaisu on omaperäinen, tekijänsä henkisen luomistyön tulos, mutta sanat sellaisenaan eivät ole suojan kohteena olevia osatekijöitä. (Ks. tuomio 16.7.2009, C‑5/08, Infopaq International, EU:C:2009:465, 38 — 39 ja 45 — 46 kohta). Lisäksi EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan teoksen käsitteen ylittyminen edellyttää kahden kumulatiivisen osatekijän täyttymistä: Yhtäältä käsite merkitsee sitä, että on olemassa suojan kohde, joka on omaperäinen siinä mielessä, että se on tekijänsä luovan henkisen työn tulos. Toisaalta teokseksi voidaan luokitella vain elementtejä, joita voidaan pitää ilmauksena tällaisesta luovasta henkisestä työstä (tuomio 12.9.2019, C-683/17, Cofemel, EU:C:2019:721, 29 kohta).

17. Tekijänoikeuden suojan kohteesta edellä todettua ilmentää muun ohella tekijänoikeusneuvoston lausunto TN 2003:5. Asiassa oli käynyt ilmi muun ohella, että näytelmän laatimisessa oli historiallisen henkilön elämään liittyvistä tosiasiatiedoista käytetty lähteenä kirjaa, johon kohdistuvaa tekijänoikeutta näytelmällä väitettiin loukatun. Tekijänoikeusneuvosto on todennut lausunnossaan muun ohella, että kirjallisessa teoksessa esitettyjen väittämien ja tietojen asiasisältö jää tekijänoikeussuojan ulkopuolelle, eikä niiden käyttäminen kuulu teoksen tekijän yksinoikeuden piiriin.

18. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa TN 2024:4 on ollut kysymys kahden oppikirjan tekijänoikeuden samankaltaisuuden arvioinnista. Tekijänoikeusneuvosto on todennut lausunnossaan muun ohella, että tekijänoikeus suojaa esimerkiksi sellaista kirjallisen teoksen ilmaisumuotoa, jossa tekijän persoonallinen luomistyö ilmenee. Tekijänoikeus suojaa teosta sekä kokonaisuutena että sellaista teoksen osaa, jota muusta teoksesta irrallaan tarkasteltuna voidaan pitää tekijänsä luovan työn omaperäisenä tuloksena. Lausunnon mukaan tekijänoikeussuojaa ei anneta sellaiselle tuotteelle, joka on syntynyt täysin mekaanisen työskentelyn tuloksena tai kopioimalla jo olemassa olevia tuotteita. Teoksen aihetta, aiheen käsittelyä ohjaavaa metodia, teemaa, ideaa, periaatetta tai teokseen sisältyviä yksittäisiä tietoja ei suojata. Tekijänoikeusneuvosto on katsonut lausunnossaan, että vertailtavissa kirjoissa on samasta opetusaiheesta ja samoista tehtävätyypeistä huolimatta päädytty ulkoasultaan ja yksityiskohtaiselta sisällöltään erilaisiin lopputuloksiin. Tekijänoikeusneuvoston lausunnon mukaan vertailtavien teosten samankaltaisuuksia oli pidettävä konkreettisen ilmaisun osilta tekijänoikeudellisesti arvioituina niin vähäisinä, ettei myöhempi kirja loukannut aiemman kirjan tekijänoikeutta tai muodostanut sen muunnelmaa.

2.3 Arviointi tässä tapauksessa

19. Teos Linja-autonkuljettajan käsikirja on uusien kuljettajien koulutukseen ja alalla toimivien linja-autonkuljettajien ammattitaidon päivitykseen tarkoitettu teos. Suomen Kuljetusturva Oy:n asiakirjatodisteena 2 esitetty opetusmateriaali on puolestaan linja-autonkuljettajan perustason ammattipätevyyskoulutuksen opettajan esitysmateriaali. Kyseinen teos ja opetusmateriaali käsittävät saman teeman, aiheen ja idean.

20. A on häntä todistelutarkoituksessa kuultaessa kertonut käyttäneensä huomattavasti aikaa teoksen Linja-autonkuljettajan käsikirja kirjoittamiseen ja uusien painosten päivittämiseen. A on havainnut teostaan ja Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaalia verratessaan niiden sisältävän jossain määrin samasanaisia otsikoita ja samansisältöisiä tai samankaltaisia lauseita. A:n mukaan hänen ideaansa perustuvaa tekstiä on kopioitu samaksi tai samansisältöiseksi tekstiksi Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaaliin, ja asioiden esittämisjärjestys näissä aineistoissa on sama tai pienin muutoksin toteutettu. Hänen tekemiensä vertailujen mukaan teoksessa ja opetusmateriaalissa on käytetty myös samaa tyyliä tietyissä kohdissa. Vaikka osa teoksen asiasisällöstä on saatu lainsäädännöstä tai viranomaislähteistä, A on kuitenkin yhdistänyt näissä kohdissa viranomaistekstiin omaa tekstiään, jota on käynyt ilmi myös Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaalista. A on arvioinut, että Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaali on sinänsä oma teoksensa, mutta hänen mukaansa sen luomiseen on käytetty vahvasti A:n materiaalia.

21. Vaatimuksen 1 kohdat i ja ii perustuvat väitteeseen siitä, että Suomen Kuljetusturva Oy on kopioinut A:n teoksen Linja-autonkuljettajan käsikirjan ideat, otsikot, käsitteet ja esitystyylin. Markkinaoikeus toteaa, että sekä teos Linja-autonkuljettajan käsikirja että Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaali ovat perustuneet ainakin pääosin samaan ideaan tai niissä on käsitelty linja-autonkuljettajan koulutuksessa yleisesti läpikäytäviä teemoja, ja niissä joiltakin osin on mahdollisesti käsitelty samoja tai samankaltaisia tietoja, lauserakenteita sekä käytetty samoja otsikoita.

22. Tekijänoikeudella ei edellä todetuin tavoin kuitenkaan suojata tosiasiatietoja tai teoksen teemaa, aihetta tai ideaa sellaisenaan. Tekijänoikeussuojan ulkopuolelle jäävät lauserakenteiden tyylillisten valintojen lisäksi myös otsikot, joiden sisältö on määritetty kuljettajakoulutuksessa käsiteltävien asioiden perusteella. Näin on siitä huolimatta, että teoksesta ilmi käyvien tosiasiatietojen keräämiseen on saatettu käyttää huomattavastikin aikaa ja vaivaa. Koska teos Linja-autonkuljettajan oppikirja ei näiltä osin ole yltänyt teostasoon eikä siten kuulu tekijänoikeuslain 1 §:n yksinoikeuden piiriin, Suomen Kuljetusturva Oy:n ei ole vaatimuksen 1 kohdissa i ja ii esitetyllä tavalla loukannut Linja-autonkuljettajan käsikirjaan perustuvaa tekijänoikeutta.

23. Vaatimuksen 1 kohta iii perustuu puolestaan siihen, että Suomen Kuljetusturva Oy on väitetysti kopioinut A:n teoksen yksilöityjä ilmaisuja. Asiassa on siten seuraavaksi arvioitava näiden ilmaisujen tekijänoikeussuojaa sekä mahdollisen teoksen muunnelman käsillä oloa. Tältäkin osin merkityksellistä on se, yltääkö kopioiduksi väitetty ilmaisu teostasoon, sillä jos näin ei ole, ilmaisun käyttö ei kuulu tekijänoikeuslain 1 §:n mukaisen yksinoikeuden piiriin, eikä sen käyttöön tarvita aikaisemman tekijän suostumusta. Asianosaisten kesken ei ole riitaa siitä, että alakohdissa f, g, h, n ja o yksilöidyt ilmaisut ovat peräisin viranomaistekstistä.

24. Markkinaoikeus toteaa asiassa selvitetyn, että teoksen Linja‑autonkuljettajan käsikirja ja toisaalta Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaalin luomisratkaisuun ovat vaikuttaneet tekniset ja käytännölliset lähtökohdat, kuten linja-auton kuljettamiseen sekä kuljettajakoulutukseen liittyvä lainsäädäntö ja viranomaisohjeet, joista on esitetty selvitystä tässä oikeudenkäynnissä. Tekijänoikeuslain 9 §:stä johtuu, ettei teoksen luoneella ole yksinoikeutta edellä mainituista lähteistä luotuun aineistoon. Todetun vuoksi linja-autonkuljettajien koulutusaineiston laatijalla, olipa se missä muodossa tahansa, on ollut rajalliset mahdollisuudet osoittaa luovuuttaan tekemällä itsenäisiä ja omaperäisiä ratkaisuja.

25. Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaalissa on lähes 3.000 sivua ja teoksessa Linja-autonkuljettajan käsikirja vain noin kymmenesosa tästä sivumäärästä, ja väitetty kopiointi on kohdistunut vain muutamaan kymmeneen yksittäiseen ilmaisuun. Tämän vuoksi asiassa ei ole kysymys orjallisen jäljittelyn kaltaisesta tilanteesta.

26. Teoksesta Linja-autonkuljettajan käsikirja kopioiduiksi väitetyt vaatimuksen 1 kohdassa iii yksilöidyt ilmaisut ovat luonteeltaan varsin yleispiirteisiä ja yksinkertaisia sekä osittain myös triviaaleja. Näitä ilmaisuja ei siten ole pidettävä omaperäisinä jo sillä perusteella, että A on päättänyt käyttää tiettyjä sanavalintoja tai ilmaisutapoja yleisesti linja-autonkuljettajan koulutuksessa käytettävien edellä mainittujen tietojen esittämisessä. Näiden ilmaisujen esittäminen teoksessa ei osoita laatijassa vapaiden luovien ratkaisujen tekemistä, eikä niitä muusta teoksesta irallaan tarkasteltuina voida pitää tekijänsä luovan työn omaperäisenä tuloksena. Ilmaisujen muotoilu kuvastaa ennemminkin sitä, että siinä on käytetty tyypillisiä ja varsin yksinkertaisia linja-autonkuljettajakoulutuksen käytännöllistä näkökohdista ja lainsäädännöstä johtuvaa kielellistä ilmaisutapaa.

27. Markkinaoikeus katsoo, että vaatimuksen 1 kohdassa iii yksilöidyt teoksen osat eivät ole teoksen kokonaisuudesta erillään tarkasteltuina sillä tavoin itsenäisiä ja omaperäisiä, että ne yltäisivät yksin tai yhdessä teostasoon. Suomen Kuljetusturva Oy:n opetusmateriaalia ei tämän vuoksi ole myöskään pidettävä teoksen Linja-autonkuljettajan käsikirja muunnelmana, vaan omaperäisenä ja itsenäisenä teoksena. Suomen Kuljetusturva Oy:n ei ole vaatimuksen 1 kohdissa iii esitetyllä tavalla loukannut Linja-autonkuljettajan käsikirjaan perustuvaa tekijänoikeutta.

28. Koska vaatimuksessa 1 yksilöidyt ilmaisut eivät yllä teostasoon, markkinaoikeus toteaa lisäksi, että Suomen Kuljetusturva Oy:llä ei ole ollut tekijänoikeuslakiin perustuvaa velvollisuutta siteerata niitä lähteenä opetusmateriaalissaan.

2.4 Johtopäätös

29. Jo edellä todetun perusteella kaikki Datadrivers Oy:n ja A:n tekijänoikeuslakiin perustuvat vaatimukset 1 — 3 ja 6 on hylättävä.

3 Sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa perustuvat Datadrivers Oy:n vaatimukset

30. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Lain 6 §:n mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta 1 — 3 §:n vastaista menettelyä. Kiellon määrääminen kuuluu lain 10 a §:n mukaan markkinaoikeudelle.

31. Datadrivers Oy on vaatimansa kieltoon liittyen vaatinut vahvistettavaksi Suomen Kuljetusturva Oy:n menetelleen hyvän liiketavan vastaisesti ja sopimattomasti. Ottaen huomioon, että markkinaoikeuden toimivaltaan ei kuulu elinkeinotoiminnassa tapahtuneiden menettelyjen oikeudellisen luonteen vahvistaminen eikä siten vahvistuspäätösten antaminen, vaatimus 4 on jätettävä tutkimatta.

32. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukainen kieltovaatimus (vaatimus 5) on perustunut siihen väitteeseen, että Suomen Kuljetusturva Oy olisi kopioinut luvatta ja tekijänoikeuslain vastaisesti teosta Linja-autonkuljettajan käsikirja.

33. Edellä todetusti väitettyä luvatonta kopiointia ei ole tapahtunut, ja kaikki Datadrivers Oy:n teoksen Linja-autonkuljettajan käsikirja taloudellisiin oikeuksiin perustuvat vaatimukset ovat tulleet hylätyiksi. Markkinaoikeus toteaa, että Datadrivers Oy ei ole näyttänyt Suomen Kuljetusturva Oy:n jäljitelleen luvattomasti alkuperäistä Linja-autonkuljettajan käsikirjaa, millä perusteella sillä olisi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaan oikeus saada Suomen Kuljetusturva Oy:öön nähden vaatimaansa kieltoa.

34. Edellä todetun perusteella Datadrivers Oy:n sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin perustuvat vaatimukset 5 — 6 on hylättävä.

4 Oikeudenkäyntikulut ja asianosaiskulut

35. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Luvun 7 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen, jonka kanne jätetään tutkimatta, katsotaan hävinneen asian.

36. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

37. Datadrivers Oy ja A ovat hävinneet asian, joten ne on velvoitettava korvaamaan lähtökohtaisesti kaikki Suomen Kuljetusturva Oy:n oikeudenkäyntikulut. Suomen Kuljetusturva Oy on vaatinut Datadrivers Oy:tä ja A:ta korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut yhteensä 28.677,37 eurolla viivästyskorkoineen. Vaatimus koostuu 83,75 tunnin työmäärästä veloitetusta yhteensä 27.597,50 euron asiamiehen palkkiosta ja 1.079,87 euron kuluista. Datadrivers Oy:n kanteisiin vaatimuksesta kohdistuu 70 prosenttia eli 20.074,16 euroa ja A:n kanteeseen 30 prosenttia eli 8.603,21 euroa.

38. Datadrivers Oy ja A ovat kiistäneet Suomen Kuljetusturva Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan, mutta vaatimuksen määrästä niillä ei ole ollut huomauttamista.

39. Edellä todettu huomioon ottaen Datadrivers Oy on velvoitettava korvaamaan kaikki Suomen Kuljetusturva Oy:n oikeudenkäyntikulut asioissa diaarinumerot 654/2024 ja 664/2024 yhteensä 20.074,16 eurolla viivästyskorkoineen. Lisäksi A on velvoitettava korvaamaan kaikki Suomen Kuljetusturva Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa diaarinumero 29/2025 yhteensä 8.603,21 eurolla viivästyskorkoineen.

40. Suomen Kuljetusturva Oy on lisäksi vaatinut asianosaiskulujensa korvaamista yhteensä 5.621,40 eurolla, jonka perusteeksi on ilmoitettu Suomen Kuljetusturva Oy:n toimitusjohtajan ja vähäisessä määrin kahden muun henkilön tekemä 86 tunnin työmäärä 49 — 55 euron tuntihinnalla. Tuntierittelystä käy ilmi muun ohella Datadrivers Oy:n ja A:n väitteisiin sekä vaatimuksiin tutustumista, neuvotteluita ja yhteydenpitoa juristin kanssa, D-luokan ajokorttimateriaalin ja A:n teoksen vertaamista sekä A:n teokseen ja siitä tehtyihin koontivertailuihin tutustumista. Lisäksi asianosaiskuluvaatimukseen sisältyy Suomen Kuljetusturva Oy:n toimitusjohtajan päivärahoja ja majoituskuluja markkinaoikeuden pääkäsittelyyn osallistumisesta 435 euroa ja kilometrikorvaus 491,40 euroa.

41. Datadrivers Oy ja A ovat vastustaneet Suomen Kuljetusturva Oy:n vaatimusta asianosaiskulujen korvaamisesta perusteeltaan ja paljoksuneet sitä määrältään 500 euron ylittävin osin.

42. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin esitöiden (HE 107/1998 vp s. 19) mukaan korvattaviin oikeudenkäyntikuluihin luetaan lisäksi oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttama työ ja menetys. Esitöissä todetun mukaan asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista. Se ei saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Oikeudenkäynti vaatii asianosaiselta aina aikaa. Jos hän on siinä läsnä itse, voidaan aina puhua ajanhukasta. Jo pelkkä mielenkiinnosta johtuva osallistuminen oikeudenkäyntiin voi olla käsitteellisesti oikeudenkäynnistä johtuvaa ajanhukkaa, mutta ei ole hyväksyttävää, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus ulottuu tähän. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä.

43. Markkinaoikeus toteaa, että Suomen Kuljetusturva Oy:n vaatimus asianosaiskulujen korvaamisesta koostuu pääosin kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet siitä, että yhtiön toimitusjohtaja tai toinen henkilö on tutustunut Datadrivers Oy:n ja A:n väitteisiin sekä vaatimuksiin tai pitänyt yhteyttä eri juristien kanssa. Esitetyn selvityksen mukaan Suomen Kuljetusturva Oy:n toimitusjohtaja on esimerkiksi ensiksi tutustunut A:n vireille panemaan haastehakemukseen 21.1.2025 kahden tunnin ajan, tutustunut täydennettyyn haastehakemukseen 6.2.2025 neljän tunnin ajan ja vielä 14.2.2025 kolmen tunnin ajan. Lisäksi hän on vertaillut uusimman haastehakemuksen väitteitä 15.2.2025 kuuden tunnin ajan. Esitetyn selvityksen mukaan edellä mainittuihin toimenpiteisiin on yhteensä käytetty aikaa 58 tuntia. Epäselväksi on jäänyt, mikä merkitys toisen henkilön tekemillä vähäisillä vastaavilla toimenpiteillä tässä yhteydessä on ollut. Toisaalta myös Suomen Kuljetusturva Oy:n käyttämän asianajajan laskuun on sisällytetty vastaavia toimenpiteitä.

44. Markkinaoikeus katsoo, että Suomen Kuljetusturva Oy:n asianosaiskulujen korvaamisen perusteeksi esittämässä edellä yksilöidyssä toiminnassa ei ole ollut kysymys siinä määrin poikkeuksellisina pidettävistä toimenpiteistä, että asianosaiskulujen tuomitseminen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin perusteella voisi tulla kysymykseen. Niin ikään Suomen Kuljetusturva Oy:n toimitusjohtajan päiväraha- ja majoituskustannukset eivät kuulu korvattavien asianosaiskulujen piiriin. Suomen Kuljetusturva Oy:n vaatimus asianosaiskulujen korvaamisesta edellä mainituilta osin on siten hylättävä.

45. Toisaalta A:n teoksen vertaamiseen D-luokan ajokorttimateriaaliin, A:n koontivertailuun tekemiin kommentteihin tutustumiseen, A:n kommenttien vertaamiseen Suomen Kuljetusturva Oy:n materiaaleihin, vertailujen yhteenvetoon sekä erilaisten koontivertailujen ja vaatimusten tutkimiseen ja keskinäiseen vertailuun on käytetty esitetyn selvityksen mukaan aikaa 28 tuntia. Markkinaoikeus toteaa, että Suomen Kuljetusturva Oy:n toimitusjohtajan näiltä osin tekemät toimenpiteet ovat olleet sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, joita asianosainen on itse ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt. Kyseiset toimenpiteet olisivat muutoin olleet Suomen Kuljetusturva Oy:n asiamiehen laskuttamia kulueriä.

46. Suomen Kuljetusturva Oy:n toimitusjohtaja on esitetyn selvityksen mukaan kuljettanut kyydissään Keski-Suomesta yhtiön asiamiehenä toimineen asianajajan markkinaoikeuden pääkäsittelyyn ja takaisin, ja vaatinut tästä aiheutuneita kilometrikorvauksia osana asianosaiskuluvaatimusta. Markkinaoikeus toteaa, että kyseiset kustannukset olisivat syntyneet myös siinä tapauksessa, että asiamies olisi matkustanut yksin, joten Suomen Kuljetusturva Oy:llä on oikeus saada kyseiset kustannukset korvatuiksi asianosaiskuluina.

47. Markkinaoikeus hyväksyy edellä todetun perusteella Suomen Kuljetusturva Oy:n asianosaiskuluvaatimuksen 28 tunnin määräisenä 55 euron tuntihinnalla lisättynä markkinaoikeuden pääkäsittelyyn osallistumisesta aiheutuneilla kilometrikorvauksilla eli yhteensä 1.975 eurolla. Asianosaiskulujen määrästä 70 prosenttia eli 1.382,50 euroa kohdistuu Datadrivers Oy:n vireille panemiin asioihin ja 30 prosenttia eli 592,50 euroa A:n vireille panemaan asiaan, mitkä määrät kantajat on velvoitettava korvaamaan Suomen Kuljetusturva Oy:lle.