19.6.2023

Vaatimukset

Nord Pool European Market Coupling Operator AS on vaatinut, että markkinaoikeus muuttaa Energiaviraston valituksenalaista päätöstä siten, että Nord Pool European Market Coupling Operator AS:lle myönnetään sille myönnetyn 91.942,27 euron lisäksi kustannusten korvauksena 179.363 euroa yhtiökohtaisina yksilökustannuksina, jotka ovat aiheutuneet eurooppalaisten vuorokausi- ja päivänsisäisten markkinoiden vuoden 2017 kustannuksina. Valittaja on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus asettaa korvaussumman harkintansa mukaan.

Perusteet

Nord Pool European Market Coupling Operator AS (jäljempänä myös valittaja) on toimittanut Energiavirastolle 19.2.2020 vuoden 2017 kustannusten kattamista koskevan ehdotuksensa sekä siihen liittyvät kustannusraportit selvityksineen. Kustannusehdotusta on vielä muotoiltu Energiaviraston kanssa käydyn kirjeenvaihdon johdosta.

Energiavirasto on vahvistanut päätöksessään valittajalle tulevan kulukorvausta yhteensä 91.942,27 euroa eurooppalaisen vuorokausi- ja päivänsisäisten markkinoiden vuoden 2017 kustannuksista. Energiavirasto on hylännyt yhtiön kustannusehdotuksen siltä osin kuin ehdotus on koskenut yhtiökohtaisia yksilökustannuksia. Vuorokausimarkkinoiden (SDAC) osalta Energiavirasto on lisäksi hylännyt kustannusehdotuksen NEMO-komiteakuluista 4.958,56 euron osuudelta ja päivänsisäisten markkinoiden (SIDC) osalta ehdotuksen NEMO-komiteakuluista 4.958,56 euron osuudelta, 2b-kulujen osalta 90.752,70 euron osuudelta ja 2d-kulujen osalta 78.693,56 euron osuudelta eli kaikki yhteensä 179.363 euron osuudelta.

Energiaviraston esittämät perustelut hylkäämispäätökselle ovat satunnaisia, eivätkä ne perustu Euroopan komission asetukseen 2015/1222 kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta (jäljempänä myös CACM-suuntaviivat), eivätkä Pohjoismaiden sääntelyviranomaisten antamiin soveltamisohjeisiin joulukuulta 2020.

Kustannuskategoria yhtiökohtaiset yksilökustannukset on perustettu sähkömarkkinaoperaattoreiden (NEMO) ja siirtoverkonhaltijoiden (TSO) päätöksellä 2016. Valittaja on ymmärtänyt, että pohjoismaiset sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet tämän kustannuskategorian käytön vuonna 2020 annetuissa soveltamisohjeissa. Tämä kategoria on perustettu, koska sähkömarkkinaoperaattorit ja siirtoverkonhaltijat katsoivat, että sähkömarkkinaoperaattoreiden yhtiökohtaiset kulut olivat tietoa, joita keskenään kilpailevien sähkömarkkinaoperaattoreiden ei tulisi jakaa keskenään. Tämä osapuolten toivoma kilpailusääntöjen tiukka noudattaminen voidaan johtaa CACM-suuntaviivojen 20 johdantolauseesta, jossa on korostettu kilpailusääntöjen tärkeyttä. Sähkömarkkinaoperaattoreiden ei siten tule jakaa keskenään tietoa, joka voisi vaikuttaa niiden keskinäiseen kilpailuun.

Energiavirasto on todennut valituksenalaisessa päätöksessään, että korvattaviksi ehdotetut kulut eivät ole aiheutuneet vuorokausi- ja päivänsisäisten markkinoiden perustamista ja kehitystä edistävistä toimenpiteistä ja että CACM-suuntaviivojen lähtökohtana ei ole sähkömarkkinaoperaattoreiden markkinoiden yhteen liittämisestä aiheutuneiden kustannusten automaattinen ja täysmääräinen kattaminen. Se, että kyseessä olevat kulut on mainittu yhtiökohtaisten yksilökustannusten kategoriassa sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden yhteisten kustannusten sijasta ei ole oikeuttanut Energiavirastoa kategorisesti hylkäämään valittajan ehdotusta. Yhtiökohtaisten yksilökustannusten kategorian kulut olisi tullut arvioida yksilöllisesti ja samalla tavalla kuin yhteisinä kustannuksina raportoidut kulut. Vaikka pohjoismaiden sääntelyviranomaisten soveltamisohjeessa on todettu, että yhteiseurooppalaisten yhtiökohtaisten yksilökustannusten kategorian kattaminen on kunkin maan sääntelyviranomaisen omassa harkinnassa, tämä ei voi tarkoittaa kulujen kattamista koskevan ehdotuksen automaattista hylkäämistä.

Valittaja on ehdotuksessaan Energiavirastolle ja sitä seuranneessa kirjeenvaihdossa esittänyt, että sen yhtiökohtaiset yksilökustannukset liittyvät joko NEMO-komitean toimintaan liittyviin kuluihin tai niin sanottuihin XBID 2b- ja 2d- perustamis- ja kehittämiskustannuksiin. Mainitut kulut ovat liittyneet kokonaisuudessaan päivänsisäisten markkinoiden perustamiseen, kehittämiseen ja testaamiseen. NEMO-komitea on sähkömarkkinaoperaattoreiden yhteinen hallintoelin, jonka sähkömarkkinaoperaattorit ovat perustaneet yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden (SDAC) ja päivänsisäisten markkinoiden (SIDC) yhteydessä. Molemmissa tapauksissa kulut aiheutuivat toimenpiteistä, joilla on edistetty yhteisten vuorokausi- ja päivänsisäisten markkinoiden perustamista ja kehitystä CACM-suuntaviivojen mukaan. Kustannukset liittyvät sähkömarkkinaoperaattoreiden ei-kaupallisiin tehtäviin, jotka on määritelty CACM-suuntaviivojen 7 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa, 2 kohdan a alakohdassa, 3 kohdassa, 4 kohdassa, 9 artiklan 6 kohdassa ja 10 artiklassa.

Pohjoismaiden sääntelyviranomaisten vuonna 2020 vahvistamien englanninkielisten soveltamisohjeiden kohdan 4.1 mukaan “individual NEMO costs in support of common costs are individual NEMO costs resulting directly from activities for the common European project decided by all NEMOs”.

Soveltamisohjeista käy selkeästi ilmi, että mikäli sähkömarkkinaoperaattori hakee korvausta yhtiökohtaisista yksilökustannuksistaan, ei haettu summa saa sisältää kuluja, jotka voidaan johtaa muihin projekteihin kuin ne, jotka on mainittu CACM-suuntaviivojen edellä todetuissa kohdissa. Ehdotus ei myöskään voi sisältää kustannuksia, jotka liittyvät operaattoreiden omaan kaupalliseen toimintaan sähköpörssinä. Tämä edellyttää, että kustannukset on eriteltävä ja raportoitava sekä erottamalla CACM-suuntaviivoissa mainitut perustamis- ja kehittämiskustannukset kaupallisesta toiminnasta, että kirjaamalla ja raportoimalla työtehtävät ja kulut joka projektin ja sähköpörssin oman kaupallisen toiminnan osalta. Voidakseen kirjata ja raportoida projektikustannukset oikein valittaja on aina kirjannut jokaisen projektin kustannukset erikseen, mukaan lukien CACM-suuntaviivoissa mainitut yhteenkytkettyjen vuorokausi- ja päivänsisäisten markkinoiden perustamis-, kehittämis- ja toimintakulut sekä näiden markkinoiden alueellisten implementioprojektien kulut.

Ulkopuolisen tilintarkastajan vuoden 2017 raportista voi tehdä sen johtopäätöksen, että valittaja on eritellyt ja raportoinut kustannuksensa oikein ja että auditoinnin suorittajalla ei ole ollut huomauttamista siihen, miten valittaja on käsitellyt kuluja kirjanpidossaan. Auditoija ei ole ilmoittanut käsitystään siitä, ovatko kulut katettavissa CACM-suuntaviivojen tai pohjoismaiden sääntelyviranomaisten soveltamisohjeiden perusteella, koska tämän arvioinnin suorittaa Energiavirasto.

Energiavirasto on todennut valituksenalaisessa päätöksessään, että valittajan ehdotus yhtiökohtaisen yksilökustannusten korvaamisen osalta ei ole läpinäkyvä. Päätöksessä on kuitenkin samalla mainittu, ettei Energiavirasto epäile valittajan kirjanpitoa tai sitä, että kulut on eriytetty oikealla tavalla. Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole otettu huomioon, että valittajan kirjanpito ja raportointi on jo auditoitu nimenomaan siitä näkökulmasta, että kulut ovat todennäköisesti ”kohtuullisia, tosiasiallisesti aiheutuneita ja oikeasuhteisia”. Korvausehdotuksen kategorinen hylkääminen näiden kulujen osalta on siksi ristiriidassa Energiaviraston lausuman kanssa, jonka mukaan se ei aseta valittajan raportointia ja kirjanpitoa kyseenalaiseksi.

Energiaviraston päätöksen perusteella valittaja olisi voinut jättää NEMO-komitean työn ja palaverit väliin tai antaa jonkun toisen sähkömarkkinaoperaattorin hoitaa nämä asiat puolestaan. Ottaen huomioon valittajan kokemus markkinoiden yhdistämisestä ja sen markkinaosuudet Euroopassa, olisi ollut poikkeuksellista, jos se olisi jäänyt pois NEMO-komitean työstä ja luottanut siihen, että paras asiantuntemus löytyy jostakin muusta sähkömarkkinaoperaattorista.

Valituksenalaisen päätöksen perusteluissa on todettu, että tärkein syy valittajan osallistumiseen NEMO-komitean toimintaan on ollut pyrkimys saada paras mahdollinen markkinaratkaisu valittajalle itselleen. Paras markkinaratkaisu valittajalle on kuitenkin varmistaa, että yhteenkytketyt vuorokausi- ja päivänsisäiset markkinat ja niiden toiminnan mahdollistavat ohjelmistot, sovellusalustat ja muut järjestelmät toimivat ongelmitta kaikkien sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden ja näiden asiakkaiden osalta. Vain silloin valittaja voi oikeutetusti säilyttää oman markkina-asemansa.

NEMO-komitean vuorokausi- ja päivänsisäisten markkinoiden perustamiseen ja kehittämiseen liittyvät vuoden 2017 yhtiökohtaiset yksilökustannukset sisältävät esimerkiksi valittajan kulut sellaisten metodologiehdotusten seurannasta, jotka on esitetty sääntelyviranomaisille 14.2.2017 jälkeen. NEMO-komitean työhön liittyviin kustannuksiin sisältyvät myös kulut, jotka ovat aiheutuneet sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä koskevien sopimusten solmimisesta ja muuttamisesta. Energiaviraston valituksenalaisessa päätöksessään tältä osin toteama osoittaa, ettei virasto tunne sopimuksia, jotka säätelevät sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä.

Vaikka yhteistyösopimukset eivät kuulu Energiaviraston toimivaltaan, ne ovat tärkeä osa markkinoiden yhdistämiseen liittyvää yhteistyötä ja sääntelevät kaikkea sitä toimintaa, jota sähkömarkkinaoperaattorit ja siirtoverkonhaltijat tekevät yhteismarkkinoiden perustamisen, kehittämisen ja toiminnan yhteydessä. Se, ettei Energiavirasto valvo näitä sopimuksia, ei kuvaa sopimusten luonnetta, sillä useat muut Euroopan sääntelyviranomaiset tarkastavat aktiivisesti niiden sisältöä. Mikään näistä sopimuksista ei koske välittömästi sähkömarkkinaoperaattoreiden pörssiasiakkaita, sillä suhde sähköpörssin asiakkaisiin säädellään kunkin sähköpörssin omassa sopimuskokoelmassa (”Rulebook”), jota NEMO-komitea ei käsittele ja josta sähkömarkkinaoperaattorit jo kilpailusääntöjen vuoksi eivät voi edes keskustella.

Energiavirasto on hylännyt valittajan korvausehdotuksen XBID 2b- ja ad-kulujen osalta. XBID 2b- ja 2d -kulut ovat aiheutuneet XBID-sovellusalustan installoinnista ja muutostöistä, sovellutuksen kehitystyöstä, sähkömarkkinaoperaattoreiden kesken ja sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden välillä solmittujen sopimusten muutostöistä sekä XBID(SIDC)-toimintamallien suunnittelusta ja testaamisesta. Kaiken tämän työn päämääränä on mahdollistaa onnistunut päivänsisäisten markkinoiden lanseeraus ja toiminta. Näihin kuluihin on sisältynyt myös osallistuminen kokouksiin etäyhteydellä tai paikan päällä ja kokousten matkakulut.

Ennen 14.2.2017 sääntelyviranomaiset ovat katsoneet, että sähkömarkkinaoperaattorit voivat hakea 2b- ja 2d-kulujen korvausta kokonaisuudessaan siirtoverkonhaltijoilta. Tämä on perustunut 16.1.2014 päivättyyn Iso-Britannian OFGEM-viraston (The Office of Gas and Electricity Markets) laatimaan kirjelmään ja APCA-sopimuksen määräyksiin. XBID-projektin osapuolet ovat sopineet, että tämä menettely jatkuisi 31.12.2017 asti. Sen seurauksena tietyt sähkömarkkinaoperaattorit ovat maksaneet asianomaisille siirtoverkonhaltijoille takaisin korvauksen, jonka sähkömarkkinaoperaattorit olivat saaneet ajalta 14.2. — 31.12.2017.

Vuonna 2017 valittaja on raportoinut XBID-osapuolille suurehkon summan XBID 2b- ja 2d-kuluina, jotka ovat valittajan SIDC:n perustamisen ja kehittämisen yhteydessä syntyneitä yhtiökeskeisiä yksilökustannuksia. Ne ovat koostuneet projektin koordinoinnin ja suunnittelun ohjauksesta, kommunikaatiosta eri sähkömarkkinaoperaattoreiden ja NEMO-TSO-hallintoelinten, projektiryhmien ja työryhmien sisällä ja välillä, neuvotteluista toimittajien kanssa XBID-sovellusalustan ja siihen liittyvien systeemien toimituksesta, neuvotteluista sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden välisen IDOA-sopimuksen yhteydessä ja neuvotteluista sähkömarkkinaoperaattoreiden välisen ANIDOA-sopimuksen yhteydessä.

Tämän lisäksi kuluja ovat aiheuttaneet tekniset seikat kuten sen seuranta, että XBID-sovellusalusta on toimitettu sovittujen toimitusehtojen mukaisesti. Tämä prosessi on kestänyt huomattavasti kauemmin kuin alun perin on odotettu ja on edellyttänyt lisäneuvotteluja sen varmistamiseksi, että sovellusalustan toimitus olisi sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden kanssa sovittujen spesifikaatioiden mukainen. Lisäksi kuluja on aiheuttanut testien suunnittelu ja toteutus sekä muutosvaatimusten laatiminen ja esittäminen toimittajille, jotta toimitus vastaisi spesifikaatioita, joista ei alun perin ollut sovittu.

Koko yllä mainitun prosessin aikana valittajan ja muiden SIDC:iin osallistuvien sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden päämääränä on ollut edistää yhteisiä päivänsisäisiä markkinoita kehittämällä ja asentamalla stabiili ja korkealuokkainen SIDC-sovellusalusta, joka käsittelee mutkattomasti tuhansia transaktioita minuutissa, ja järjestämällä sähkömarkkinaoperaattoreiden tasapuolisen kohtelun valvonta niin, että sovellusalustan toimittaja kohtelee kaikkia sähkömarkkinaoperaattoreita samalla tavalla. Energiavirasto on päätöksessään hylännyt edellä mainitut kulut.

Energiavirasto on lisäksi päätöksessään todennut, ettei valittaja ole näyttänyt, että IT-kustannukset ovat yhteydessä CACM-suuntaviivojen 80 artiklan mukaisiin toimintoihin liittyviin kustannuksiin. CACM-suuntaviivojen mukainen markkinan yhteenliittäjä kuitenkin koostuu tietokoneohjelmista ja niihin liittyvistä palveluista, mikä tarkoittaa, että IT-kustannukset ovat keskeisin kustannus markkinoiden yhdistämisessä. Ottaen huomioon, että lähes kaikki Euroopan sähkömarkkinaoperaattorit ja siirtoverkonhaltijat ovat SIDC:n lanseerauksen jälkeen liittyneet yhteiseen päivänsisäiseen markkinaan, sähkömarkkinaoperaattorit, jotka vuonna 2017 kantoivat yhteistyöstä aiheutuneen rasituksen ja kulut, toimivat kaikkien Euroopan sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden hyväksi.

Energiavirasto on myös esittänyt, että IT-kustannukset olisi pitänyt esittää kategoriassa ”yhteiset kustannukset”, eikä yhtiökohtaisina yksilökustannuksina. Tämä kategoria on kuitenkin perustettu, jotta sähkömarkkinaoperaattorit voisivat raportoida kilpailusäännösten mukaan sensitiivisiä kuluja. Sen sijaan, että näitä tietoja jaettaisiin kaikkien kilpailevien sähkömarkkinaoperaattoreiden kesken yhteisinä kustannuksina, on sovittu, että sähkömarkkinaoperaattorit voisivat raportoida nämä kustannukset bilateraalisesti suoraan asianomaiselle sääntelyviranomaiselle kustannusehdotuksen yhteydessä. Juuri näin valittaja on tehnyt.

Edellä kuvatut yhtiökohtaiset yksilökustannukset aiheuttaneita työtehtäviä ei olisi voinut hoitaa vain yksi sähkömarkkinaoperaattori tai pieni kaikkien sähkömarkkinaoperaattoreiden puolesta toimiva NEMO-työryhmä. Tämä on oikeudellisesti mahdotonta, koska tehtävät, jotka on mainittu CACM-suuntaviivojen 7, 9 ja 10 artiklassa, voidaan tehdä vain kaikkien sähkömarkkinaoperaattoreiden yhteistyönä.

Vaatimukset

Energiavirasto on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja toissijaisesti, että markkinaoikeus palauttaa asian Energiaviraston käsiteltäväksi.

Perusteet

Energiavirasto ei ole menetellyt valituksenalaisen päätöksen tehdessään lain tai hyvän hallinnon periaatteiden vastaisesti. Virasto ei ole kategorisesti hylännyt valittajan esittämiä kustannuksia ja niiden kattamista koskenutta ehdotusta liittyen NEMO-komitean toimintaan tai niin sanottuihin XBID
2b- ja 2d-perustamis- ja kehittämiskustannuksiin. Energiavirasto on tutustunut sille toimitettuun aineistoon, suorittanut kustannusten jakamista koskevat tarkistuslaskelmat Suomelle osoitettujen kustannusten määrittämiseksi ja pyrkinyt selvittämisvelvollisuutensa nojalla selvittämään kustannusten kattamisen osalta asian ratkaisun kannalta keskeiset seikat hallintolain edellyttämin tavoin ja soveltanut asiaan voimassa olevaa sääntelyä. Virasto on myös asianmukaisesti perustellut päätöksessä. Energiavirasto ei sen sijaan ole katsonut päätöksessään valittajan kyseisessä kategoriassa esittämien kustannusten kattamista siirtoverkonhaltijan tariffeilla perustelluksi.

CACM-suuntaviivojen 76 artikla lähtee sähkömarkkinaoperaattoreiden vastuusta siinä mainituista toiminnoista aiheutuvista, luonteeltaan yhteisistä kustannuksista. Siirtoverkonhaltijat voivat kattaa osan näistä kustannuksista, jos siitä on sovittu asianomaisten sähkömarkkinaoperaattoreiden kanssa ja sille on saatu asianomaisten sääntelyviranomaisten hyväksyntä. Valittaja ei ole tehnyt Energiavirastolle tällaista ehdotusta valituksen kohteena olevien kustannusten osalta.

CACM-suuntaviivojen 76 artiklan 3 kohdan mukaan sähkömarkkinaoperaattorilla on oikeus kattaa maksuilla tai muilla mekanismeilla artiklan tarkoittamat kustannukset ainoastaan, jos kustannukset ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia toimivaltaisen sääntelyviranomaisen kanssa tehtyjen kansallisten sopimusten kautta. Energiavirasto on arvioinut sähkömarkkinaoperaattoreiden yhteisiä CACM-suuntaviivojen 76 artiklan 1 kohdan mukaisia kustannuksia 80 artiklan mukaisen osapuolten yhteisen raportin ja siihen perustuneen jäsenvaltio-osuuden kautta. Jäsenvaltio-osuuteen sisältyvien kustannusten osalta arviointi on perustunut CACM-suuntaviivojen 75 artiklan 2 kohtaan.

CACM-suuntaviivojen 75 artiklan 2 kohta edellyttää, että ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen päättää 80 artiklan perusteella muodostettuun jäsenvaltio-osuuteen sisältyneiden kustannusten kattamisesta jäsenvaltiotasolla, sen tulee arvioida kustannusten kohtuullisuutta, tosiallista luonnetta sekä oikeasuhtaisuutta. Vain kohtuulliseksi, tosiasiallisesti toteutuneiksi ja oikeasuhtaisiksi katsottavat kustannukset voidaan osoittaa katettavaksi sähkömarkkinaoperaattoreiden maksuilla, verkkotariffeilla tai muulla sääntelyviranomaisen määrittelemällä tavalla.

Valittaja on pyytänyt Energiavirastoa osoittamaan kaikki virastolle esittämänsä yhtiökohtaisiksi yksilökustannuksiksi määrittelemänsä kulut siirtoverkonhaltijan vastuulle. Energiavirasto on katsonut päätöksessään, että on perusteltua kattaa siirtoverkonhaltijan tariffeissa tietyt yhteiseurooppalaisen raportin pohjalta laskettuun jäsenvaltio-osuuteen kohdistuneista sähkömarkkinaoperaattoreiden yhteistyöhön liittyvistä yhteismarkkinoiden kehittämis- ja perustamiskustannukset, koska myös sähkömarkkinaoperaattoreiden panoksesta yhteismarkkinoille on koitunut yleistä hyvinvointia kaikille kuluttajille eikä niiden jyvittäminen loppukäyttäjille ole muilla tavoin mahdollista.

Siirtoverkonhaltijan verkkotariffeihin kohdistettavilta kustannuksilta edellytetään läpinäkyvyyttä, kustannustehokkuutta ja -vastaavuutta, jotta voidaan osoittaa niiden yhteys siirtoverkonhaltijan lakisääteisiin tehtäviin, jotka ovat siirtoverkonhaltijan asiakkailta perittävien tariffien perimisen perusteena. Yhteisten kustannusten käsitteeseen kuuluu lähtökohtaisesti se, että kustannusten synnyttämisestä, niiden perusteista ja määriä koskevasta näkemyksestä on kaikilla osapuolilla yhteinen käsitys. Yhteiseen projektiluonteiseen kehitystyöhön kuuluu myös se, että osapuolet käsittelevät näitä yhteistyönsä kustannuksia yhteisymmärryksessä. Tätä yhteistä näkemystä tässä prosessissa on edustanut luotettavimmin ja riidattomimmin sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden yhteinen CACM-suuntaviivojen 80 artiklan mukainen raportti yhteismarkkinoiden luomiseen liittyvistä yhteisten projektien ja toimenpiteiden yhteisistä kustannuksista. Sääntelyn edellyttämät yhteiset toimenpiteet yhteismarkkinan luomiseksi mahdollistavat ja jopa edellyttävät sähkömarkkinaoperaattoreiden välistä yhteistyötä ja mahdollistavat siihen liittyvien välittömien kustannustenkin osalta keskinäisen läpinäkyvyyden osapuolten niin halutessa. Kyse on tältä osin osapuolten yhteisistä toimenpiteistään yhteismarkkinan hyväksi eikä kilpailusta toiminnasta. Kustannusten ja niiden perusteiden salaaminen muilta kilpailuasetelmaan vedoten onkin enemminkin indikaatio siitä, että sen alle kohdennetut toiminnot ovat lähtöisin yhtiön omista lähtökohdista, eikä kysymys ole kaikkien sähkömarkkinaoperaattoreiden yhteisen toiminnan kustannuksista.

Energiavirasto on pyrkinyt selvittämään asiaa ja on varannut valittajalle mahdollisuuden 24.3.2022 lähettämällään selvityspyynnöllä täydentää hakemustaan muullakin selvityksellä, joka osoittaisi korvattavaksi ehdotettujen toimenpiteiden toteuttamisen perustuneen toimimiseen yhteismarkkinan hyväksi kaikkien osapuolten yhteisesti sopimalla tavalla. Valittaja ei ole toimittanut siltä pyydettyä lisäselvitystä.

Sääntely lähtee myös siitä, että sääntelyviranomainen arvioi yhteiseen toimintojen perustamiseen ja kehittämiseen perustuvista kustannuksista koostuvaa jäsenvaltio-osuutta kokonaisuutena. Tämä pätee kustannuksiin, joiden kattamista jäsenvaltion sääntelyviranomainen arvioi 76 artiklan 3 kohdan nojalla. Sähkömarkkinaoperaattoreiden valitsema tapa ilmoittaa keskinäisen yhteistyön kustannukset yksilötasolla kullekin sääntelyviranomaiselle erikseen, ei edistä eikä mahdollista sähkömarkkinaoperaattoreiden välisen yhteistyön kustannusten läpinäkyvää tarkastelua kokonaisuutena eikä kustannustehokkuuden varmistamista, mikä liittyy olennaisesti sääntelyviranomaisen kustannusvalvontaan etenkin, kun kyse on olemukseltaan monopolitoimintaan kytkeytyvistä kustannuksista. Sääntelyn tarkoituksena on saavuttaa kustannustehokkaalla tavalla yhteismarkkinoille toimivat sähkömarkkinat ja tuottaa kansantaloudellista hyötyä kaikille jäsenvaltioille ja loppukäyttäjille. Tämän tavoitteen varmistaminen edellyttää myös kehittämiseen käytettävien kustannusten läpinäkyvyyttä.

Sääntelyviranomaisella ei ole yksittäisen sähkömarkkinaoperaattorin ilmoittamien lukujen perusteella mahdollista arvioida, ovatko sen kategoriassa kustannukset yksilötasolla esittämät kustannukset perustuneet kaikkien sähkömarkkinaoperaattoreiden yhteiseen näkemykseen yhteismarkkinan hyväksi välttämättömistä toimista tai syntyneet yhteisesti sovittuihin kriteereihin perustuen ja siten olevan määrältään kaikkien osapuolten yhteisen näkemykseen perustuen oikeasuhtaisia ja kaikkien hyväksymiä. Valittajan esittämää kirjanpidollista dokumentaatiota ei voida pitää yksiselitteisenä osoituksena kustannusten tarpeellisuudesta yhteenkytkettyjen sähkömarkkinoiden luomiseksi tai niiden yhteisestä luonteesta markkinan hyväksi. Yksittäisen yhtiön kirjanpidolliset merkinnät kohdennuksineen tietyille kustannuspaikoille edustavat aina kunkin yhtiön omaa näkemystä siitä, mihin toimintoihin kustannukset kohdistuvat, eivät objektiivista kannanottoa niiden syntymisen perusteista.

Sääntelyviranomaisilla ja sähkömarkkinaoperaattoreilla on myös eriäviä näkemyksiä kustannusarvioinnin pohjana olevien relevanttien toimintojen määrittelemisestä ja rajaamisesta. Käytetty ilmoittamistapa vaikeuttaa siten myös relevanttien kustannusten määrittämistä, kun taustalla ei ole sähkömarkkinaoperaattoreiden yhteiseen näkemykseen perustuvaa yhteistä ilmoitusta relevanteista kustannuskategorioista ja niiden kustannuksista, vaan kunkin sähkömarkkinaoperaattorin oma ilmoitus.

Valittaja on valituksessaan viitannut myös pohjoismaisten sääntelyviranomaisten jäsenvaltio-osuuden kattamisen kustannusperiaatteita koskeneeseen dokumenttiin, jossa on määritelty tässä kategoriassa esitettävät kustannukset yhteisten projektien kustannuksiksi. Kustannusperiaatepaperissa on esitetty sääntelyviranomaisten näkemys siitä, mitä kustannuksia tässä kategoriassa pitäisi esittää, jos sähkömarkkinaoperaattori aikoo käyttää sitä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sääntelyviranomainen olisi vapautettu selvittämisvelvollisuudestaan tai valittajan kategoriassa esittämät kustannukset automaattisesti tulisivat sellaisinaan hyväksytyksi ja katetuiksi esimerkiksi siirtotariffeissa. Sääntelyviranomaisen tulee lähtökohtaisesti voida todeta sille esitettyjen kustannuksien liittyvän ylipäätään yhteen kytkettyjen vuorokausi- ja päivänsisäisenmarkkinan perustamiseen tai kehittämiseen ja että ne ovat luonteeltaan yhteisiä, voidakseen ja ollakseen velvoitettu arvioimaan niitä sääntelyn edellyttämin tavoin.

Valittajan korvattavaksi esittämät XBID-kustannukset perustuvat ennen CACM-suuntaviivojen voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin, joiden mukaisia järjestelyjä ja toimintatapoja osapuolet ovat jatkaneet senkin jälkeen, kun sääntelyviranomaiset olivat linjanneet päivän, mistä alkaen ne alkavat arvioimaan kustannuksia CACM-suuntaviivojen perusteella ja edellyttävät osapuolten raportoivan kustannuksensa niiden mukaisesti. Osapuolet ovat ottaneet toiminnassaan tältä osin tietoisen riskin jatkaessaan kustannusten käsittelyä keskinäisessä suhteessaan kyseisen päivämäärän jälkeen entiseen tapaan.

Valittaja on viitannut XBID-kustannusten osalta myös sääntelyviranomaisten kirjeeseen 16.2.2014. Mainitussa kirjeessä on ensinnäkin käsitelty nimenomaisesti kehittämiskustannuksia ajalta ennen CACM-suuntaviivojen voimaantuloa. Kirjeessä on lisäksi nimenomaisesti todettu, että relevantit sääntelyviranomaiset katsovat, että tehokkaasti ja kohtuullisiksi todettavissa olevat sähkömarkkinaoperaattoreiden yhteiset kustannukset voidaan hyväksyä katettaviksi siirtoverkonhaltijan tariffeissa. Kirje ei siten ole sisältänyt lupausta siitä, että kustannukset tulisivat automaattisesti täysin katetuiksi. Energiavirasto on kuitenkin käsitellyt NEMO-kustannuksia ajalta ennen 14.2.2017 siirtoverkonhaltijan valvontamenetelmistä kirjeessä esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Kyseisen päivän jälkeen syntyneiden kustannuksien osalta Energiavirasto on yhdenmukaisesti kaikkien sääntelyviranomaisten linjaamin tavoin arvioinut niitä CACM-suuntaviivojen mukaisesti.

Valittajan viittaaman ulkopuolisen kirjanpidon auditoinnin suorittajan lausunnossa on esitetty arvio siitä, onko valittaja kohdistanut kirjanpidossaan mainittuun projektiin kuuluviksi ilmoitetut kustannukset oikein tuntien ja kustannusten mukaisessa suhteessa. Analyysistä ei voi kuitenkaan tehdä johtopäätöstä kustannusten syntymisen perusteista. Luvuista tai lausunnosta ei myöskään ilmene, miltä osin tiettyyn kategoriaan kohdistetut kustannukset ja toimenpiteet ovat liittyneet yhteismarkkinan toteuttamiseen, tai että ne perustuvat kaikkien relevanttien osapuolten yhteiseen sopimukseen ja on sovittu nimenomaan valittajan toteutettaviksi yhteisen projektin hyväksi. Energiavirasto ei ole ollut osana tätä tarkastustoimintoa. Sillä ei siten ole ollut mahdollisuutta tutustua siihen aineistoon, mitä on analysoitu tai miten sitä on analysoitu. Myöskään valittajan viittaus auditoijan toteamukseen “summarizes correctly in the XBID European cost summary report without any deviations” ei itsessään kerro mitään kustannusten perusteista. Tätä näkemystä tukee valittajan viittaaman lausunnon alussa oleva toteamus sen perustumisesta ISRS-4400-standardiin. Standardia koskevan kuvauksen johdanto-osassa on todettu, että sen pohjalta toteutettu erikseen sovittuja toimenpiteitä koskeva toimeksianto ei ole tilintarkastus, yleisluonteinen tarkastus eikä muu varmennustoimeksianto. Erikseen sovittuja toimenpiteitä koskevaan toimeksiantoon ei ole kuulunut selvityksen hankkimista siinä tarkoituksessa, että toimeksiannon suorittaja esittäisi minkäänlaista lausuntoa tai varmennusjohtopäätöstä. Energiavirasto katsoo, että analyysi ja lausunto ovat liian geneerisiä, että niistä voisi ylipäätään vetää johtopäätöksiä kustannusten yhteisestä luonteesta tai tehdä sääntelyn vaatimia arvioita niiden kustannusvastaavuudesta ja kohtuullisuudesta.

Vaikka ulkopuolisen kirjanpidon auditoinnin suorittajan laatima lausunto olisi käsitelty ja jopa laadittu sähkömarkkinaoperaattorin ja siirtoverkonhaltijoiden yhteistyössä, jopa ACER:in ehdottamalla tavalla, se ei poista Energiaviraston velvollisuutta itse selvittää ja todeta CACM-suuntaviivojen nojalla ja hallintolain edellyttämin tavoin sille tässä prosessissa katettavaksi esitettyjen kustannusten relevanssi sekä suorittaa sille osoitetut lakisääteiset arviointitehtävät. Kansallisessa päätösprosessissa Fingrid Oyj on yhtynyt viraston näkemyksiin kustannusten käsittelemisestä. Energiaviraston näkemyksen mukaan kyseinen kirjanpidon auditoinnin suorittajan lausunto ei ole tuonut yksistään asiaan sellaista lisäarvoa, jonka perusteella virasto katsoisi kyseisten kustannusten siirtämisen siirtoverkonhaltijalle perustelluksi.

NEMO-komiteatyöhön osallistumiskustannusten osalta on todettava, että vaikka valittajan esittämät matka- ja valmistelukustannukset toisaalta olisivatkin liittyneet valittajan toimintaan yhteen kytkettyjen vuorokausi- tai päivänsisäisten markkinoiden perustamiseksi ja muuttamiseksi, ne ovat, ottaen huomioon eurooppalaisessakin raportissakin esitetyt kuvaukset projektityöryhmien työstä, katsottavissa yksittäisen yhtiön omaksi panokseksi kaikkien sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden projektissa markkinoiden yhteen liittämiseksi. On selvää, että yhteistyöstä syntyy kustannuksia sen osapuolille. Näiden kustannusten yhtiökohtainen suuruus on pitkälti yhtiön oman harkintavallan varassa eikä niitä voida edes arvioida yhteismitallisesti eri toimijoiden välillä, joten niiden korvaamista siirtomaksuilla ei voida pitää perusteltuina vain sen takia, että yhtiö on osallistunut yhteistyöhön, johon se on velvoitettu asemansa perusteella ja josta on sille itsellekin etua. Eri asia olisi, jos toimijan edustaja toimisi jossain projektissa tai toiminnassa kaikkien osapuolten valitsemana edustajana tai asiantuntijana, jonka matkakustannukset ja työ työryhmässä olisi kaikkien yhteisymmärryksessä sisällytetty työryhmän kokonaiskustannuksiin. Tästä ei ole saadun selvityksen perusteella ollut kyse. Yhteiset sähkömarkkinaoperaattoreiden väliseen yhteistyöhön liittyvät
NEMO-komiteakustannukset eri lakisääteisten projektien osalta on käsitelty Energiaviraston päätöksessä yhteisraportin pohjalta tehdyn yhteisten kustannusten jakamisprosessin yhteydessä ja osoitettu jäsenvaltioille. Näin ollen valittajan viittaamien matkustuskustannusten on lähtökohtaisesti ollut perusteltua katsoa edustavan sen omista intresseistä synnytettyjä kustannuksia, jotka on perusteltua katsoa kuuluvan sen omalle vastuulle.

Mitä tulee valittajan valituksessaan luettelemiin erilaisiin siirtoverkonhaltijoiden ja sähkömarkkinaoperaattoreiden välisten yksityisoikeudellisten sopimusten laatimiseen liittyviin kustannuksiin (ANDOA, ANCA jne.), mainitut sopimukset käsittelevät CACM-suuntaviivojen edellyttämien ja viranomaisten vahvistamien ehdotusten mukaisten toimintojen käytännön tason toteuttamisen yksityiskohtia ja ne palvelevat yhtiöiden omia tarpeita. Sääntelyviranomainen arvioi lähtökohtaisesti kustannuksia vain oman toimivaltansa rajoissa. CACM-suuntaviivojen 75 artikla edellyttää sääntelyviranomaisen suorittavan yhteisten projektien kustannusten kohtuullisuusarviointia ja päättävän niiden kattamisesta 80 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketun jäsenvaltio-osuuden osalta sekä myös siirtoverkonhaltijalle sääntelyn mukaisten tehtävien kustannusten osalta. Myös 76 artiklan 3 kohdan viittaamien NEMO-kustannusten osalta sääntelyviranomaisen edellytetään arvioivan kustannuksia ennen niiden toteamista kattamiskelpoisiksi. CACM-suuntaviivat määrittelevät myös ne toimenpiteet, jotka sähkömarkkinaoperaattorit ja siirtoverkonhaltijat ovat sääntelyn näkökulmasta velvoitettuja toteuttamaan. Viranomaisvalvonta kohdistuu sääntelyssä mainittujen velvoitteiden täyttämisen ja velvoitettujen tahojen valvontaan näiltä osin. Valvottavat ovat puolestaan velvollisia varmistamaan, että niiden toiminta vastaa kaikilta osin sääntelyn asettamia velvoitteita siltä osin, kuin sellaisia on sääntelyssä asetettu tai viranomaispäätöksellä vahvistettu.

Energiavirasto on päätöksessään ottanut kantaa siihen, miten CACM-suuntaviivojen määrittelemien perustamis- ja kehittämistoimenpiteiden toteuttamiseen liittyvät yhteiset kustannukset jaetaan ja katetaan. Virasto ei ole valittajan mainitsemia sopimuksia vahvistanut tai arvioinut eikä sillä siten ole ollut näkyvyyttä näihin sopimuksiin ja niistä aiheutuneisiin kustannuksiin. Näihin sopimuksiin liittyvät kustannukset eivät ole CACM-suuntaviivojen mukaan yhteen kytkettyjen vuorokausi- ja päivänsisäisen markkinan toteuttamiseen välittömästi liittyviä kustannuksia ja siten myöskään niiden arvioiminen sääntelyviranomaisen toimesta ei ole perusteltua. Valvontaviranomaisen valvontatoimien ulottuvuuden pitää olla oikeasuhteista ja tarkoituksenmukaista. Mikäli näiden kustannusten katsottaisiin kuuluvan osaksi niitä toimintoja, joihin liittyvistä kustannuksista sääntelyviranomaisen tulee päättää ja arvioida, se jäykistäisi huomattavasti markkinan normaalia toimintaa. Lisäksi prosessit muodostuisivat kohtuuttoman kalliiksi, kun sääntelyviranomaisten tulisi aktiivisesti osallistua niiden laatimisprosesseihin. Lisäksi sopimuksiin sisältyy usein myös asioita, jotka eivät kuulu sääntelyviranomaisten toimivaltaan. Sekään, mitä muut sääntelyviranomaiset ovat tehneet tai sopimuksia mahdollisesti hyödyntäneet ei ole relevanttia, koska kansallisten sääntelyviranomaisten toimivallat, mutta myös kansalliset ratkaisut yhteisten kustannusten kattamisen osalta, voivat poiketa toisistaan. Energiavirasto on toiminut asiassa toimivaltansa mukaisesti.

Koska valittaja ei ole esittänyt kirjanpidollisten selvitystensä ohella muuta sellaista selvitystä, jonka perusteella esitettyjen kustannusten relevanssi sekä niiden perusta yhteismarkkinaan kytkeytyvinä yhteisinä toimina olisi voitu riittävällä tavalla arvioida ja todeta, Energiavirasto ei ole kyennyt toteamaan valittajan esittämien kustannusten osalta niiden yhteistä luonnetta. Virasto ei ole siten myöskään pystynyt, eikä edellä mainittujen johtopäätöstenkään seurauksena katso olleensa edes velvoitettu, suorittamaan CACM-suuntaviivojen mukaista arviointia näiden kustannusten kohtuullisuuden tai oikeasuhtaisuuden näkökulmasta. Näin ollen se ei ole löytänyt perusteita osoittaa kustannuksia osaksikaan kenenkään muun kuin valittajan itsensä kannettavaksi.

Valituksenalainen päätös keskeisin osin

Valituksenalaisen päätöksen kohdassa ”Perustelut” Energiavirasto on todennut nyt kysymyksessä olevien Nord Pool European Market Coupling Operator AS:n eurooppalaisten vuorokausi- ja päivänsisäisten markkinoiden vuoden 2017 kustannusten kattamisesta Fingrid Oyj:n keräämistä siirtoverkkotoiminnan maksuista muun ohella seuraavaa:

”Tässä päätöksessä on kyse siitä, miten Suomelle CACM-suuntaviivojen artiklan 80(3) mukaisesti tulevaa jäsenvaltio-osuutta yhteiseurooppalaisten sähkön yhteismarkkinoiden nimettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden (NEMOt) sekä NEMOjen ja siirtoverkonhaltijoiden (TSOt) yhteisistä kustannuksia tulisi käsitellä sekä ja millä tavalla Suomelle osoitettu osuus kustannuksista tulee kattaa. Tarkasteltavana olevat kustannukset kohdistuvat ajanjaksolle 14.2.2017 — 31.12.2017 yhteiseurooppalaisesti linjatulla tavalla.

Päätöksessä esitetyt johtopäätökset perustuvat sekä NEMOjen ja siirtoverkonhaltijoiden (TSO) artiklan 80(1) nojalla laatimasta yhteiseurooppalaisesta kustannusraportista, että osapuolten toimittamista kansallisista kustannusraporteista ilmeneviin tietoihin.

Energiavirasto huomauttaa, että sääntelyn lähtökohtana ei ole NEMOn markkinoiden yhteen liittämisestä aiheutuneiden kustannusten automaattinen ja täysimääräinen kattaminen. Sääntely jättää myös jäsenvaltio-osuuden periaatteista päättämisen riippumattoman kansallisen sääntelyviranomaisen harkintaan kansallisena asiana. Energiavirasto on jo edellä ilmenevin tavoin laatinut kustannusten jako- ja kattamisperiaatteensa yhdessä muiden pohjoismaisten sääntelyviranomaisten kanssa, joita se tässä päätöksessään noudattaa. Periaatteista on laadittaessa konsultoitu NEMOja ja TSOita sekä tiedotettu hyvissä ajoin etukäteen. Energiavirasto on katsonut Suomen jäsenvaltio-osuuden jakamis- ja kattamisperiaatteita määritellessään, että siirtoverkonhaltijan tariffeilla voidaan kattaa kohtuullisiksi, tosiasiallisesti aiheutuneiksi ja oikeasuhtaisiksi todettu jäsenvaltiossa toimivien NEMOjen osuus yhteismarkkinan perustamis- ja kehittämiskustannuksista paperista ilmenevin tavoin. Ohjepaperissa (cost guidance) todetaan edelleen, että kategorian yhteiseurooppalaiset yhtiökohtaiset yksilökustannukset -käyttö on sallittu ilmoitustapa kunkin NEMOn yhteismarkkinaprojektiin liittyvien kustannusten osalta, mutta kustannusten kattaminen on kunkin maan sääntelyviranomaisen oman harkinnan varassa. Kategorian käyttö ei siten takaa näiden kustannusten kattamista automaattisesti.

Energiavirasto toteaa EMCOn näkemyksestä poiketen, ettei TSOiden omien kustannusten kattamisen yleisiä periaatteita voida pitää indikaationa siitä, miten NEMOille toiminnasta aiheutuneet kustannukset tulisi kattaa. Siirtoverkonhaltijan toiminta on jo ennestään vahvasti säänneltyä. Siirtoverkonhaltija on yhteiskunnalliseen hyvinvointiin liittyvää julkista palvelutehtävää suorittava tuotantoon ja kulutukseen liittyvistä toiminnoista eriytetty monopoliyhtiö, jonka verkkotoiminnan lakisääteisten velvoitteiden täyttämisen kustannukset on lakisääteisesti osoitettu katettavaksi verkonkäyttäjiltä perittävillä verkkotoiminnan maksuilla kansallisten sääntelyviranomaisten vahvistamien periaatteiden mukaisesti. Näin määritellyillä siirtomaksuilla katetaan TSOn lakisääteisten velvollisuuksien täyttämiseksi välttämättömien toimintojen kustannukset. NEMOt ovat puolestaan lähtökohtaisesti avoimilla kilpailluilla markkinoilla toimivia yhtiöitä. Näin ollen lähtökohtana myös NEMOjen kustannusten osalta tulee Energiaviraston mukaan olla, että yhtiö kattaa omat kustannuksensa.

EMCO päätösluonnoksen kuulemisprosessin yhteydessä on tuonut esiin, että Energiavirasto jollakin tavalla epäilisi EMCOn kirjanpidon eriyttämisen asianmukaisuutta, kun se ei ole päätynyt kattamaan kaikkia sen ilmoittamia yksilökustannuksia. Energiavirasto toteaa, ettei sen harkinta yhtiökohtaisten yksilökustannusten osalta ole perustunut tällaiseen seikkaan. Energiavirastolla ei ole myöskään syytä epäillä EMCOn panosta yhteisten markkinoiden hyväksi, mutta yksinomaan se seikka, että EMCO on eriyttänyt toimintansa markkinoiden yhteenliittämis-projektien ja sähköpörssitoiminnan välillä ei tarkoita, että kaikki EMCOn markkinoiden yhteenliitämistoiminnan kustannukset olisivat automaattisesti katettavissa siirtoverkonhaltijoiden tariffeilla. CACM-suuntaviivojen artiklan 80(1) mukaisesti toimitetussa raportissa, kuten myös kustannusperiaatteita koskevassa ohjeessa kustannukset on eroteltu perustamis-, kehittämis- ja operatiivisiin kustannuksiin, joita sovelletaan relevantin toimijan esittämiin kustannuksiin riippumatta sen organisaatiorakenteesta.

CACM-suuntaviivojen mukaisesti katettavien kustannusten tulee olla kohtuullisia, tosiasiallisesti aiheutuneita ja oikeasuhteisia, minkä toteaminen edellyttää ennen kaikkea läpinäkyvyyttä. CACM-suuntaviivojen artiklan 80(1) mukainen raportti on sääntelyn tunnustama tapa ilmoittaa sääntelyn toteuttamiseen liittyvät yhteiset kustannukset. Vuoden 2017 NEMOjen ja TSOiden yhteisessä kustannusraportissa on kuvattu sekä vuorokausi- että päivänsisäisen markkinan perustamiseen ja kehittämiseen liittyvien yhteisten projektien tehtävät työryhmittäin ja kustannuksineen. Energiavirasto katsoo CACM-suuntaviivojen artiklan 80(1) mukaisen raportin ilmentävän yhteismitallisesti todennettavissa olevaa selvitystä yhteiseurooppalaisen projektin yhteisistä kustannuksista, joiden kattamista esimerkiksi juuri siirtoverkonhaltijan tariffeilla voidaan lähtökohtaisesti harkita johtuen niiden läpinäkyvästä yhteismitallisesta luonteesta. Toisin sanoen sekä NEMOt että TSOt ovat yhteisesti esittäneet ja hyväksyneet raportissa esitetyt luvut yhteisiksi ja kuvanneet niihin liittyvät toiminnot. Koska kategoria yhtiökohtaiset yksilökustannukset ovat täysin yksittäisen NEMOn ilmoitukseen perustuva kustannuskategoria vailla vertailukelpoista läpinäkyvyyttä niiden perusteisiin, toimijan tulee kyetä osoittamaan ennen kaikkea tätä kategoriaa käytettäessä, että sen ilmoittamat kustannukset ovat juurikin yhteiseen markkinoiden yhteenkytkentä-projektiin välittömästi liittyviä ja nimenomaan koko markkinan hyväksi toteutetuista toimenpiteistä syntyneitä sääntelyssä asetettujen nimenomaisten velvoitteiden täyttämiseksi. Energiavirasto katsoo, ettei toimijan sisäistä kirjanpidollista dokumentaatiota ei voida pitää yksinään riittävän yksiselitteisenä ja objektiivisena osoituksena kustannusperusteen luonteesta tältä osin.

Energiavirasto katsoo, että vaikka EMCOn esittämät matka- ja valmistelukustannukset toisaalta ovatkin liittyneet EMCOn toimintaan yhteenkytkettyjen vuorokausi- tai päivänsisäisten markkinoiden perustamiseksi ja muuttamiseksi, ne ovat, ottaen huomioon eurooppalaisessakin raportissakin esitetyt kuvaukset projektityöryhmien työstä, katsottavissa ennen kaikkea yksittäisen yhtiön omaksi panokseksi kaikkien NEMOjen ja TSOiden projektissa markkinoiden yhteenliittämiseksi. Energiavirasto pitää selvänä, että yhteistyöstä syntyy kustannuksia sen osapuolille. Ottaen kuitenkin huomioon, että näiden kustannusten yhtiökohtainen suuruus on pitkälti yhtiön oman harkintavallan varassa eikä niitä voida arvioida yhteismitallisesti eri toimijoiden välillä, ei niiden korvaamista siirtomaksuilla voida pitää perusteltuina yksinomaan sen takia, että yhtiö on osallistunut yhteistyöhön, johon se on velvoitettu asemansa perusteella ja josta sille itsellekin on etua. Koska NEMOt ovat keskenään myös kilpailijoita, yksittäisen yhtiön kustannusten suuruus perustuu Energiaviraston mukaan ennen kaikkea siihen, miten aktiivisesti kukin NEMO haluaa pyrkiä vaikuttamaan itselleen edullisten markkinaratkaisujen syntymiseen markkinoilla, sen resursseihin ja toisaalta yhtiön sisäisiin matkustusperiaatteisiin. Myös voidaan pitää täysin sattumanvaraisena mistä maasta parhaimman asiantuntemuksen omaavat henkilöt kulloinkin ovat lähtöisin. Edellä mainituista syistä kokouksiin osallistumis- ja matkakustannuksien ei voida katsoa olevan suoraviivaisesti luonteeltaan välittömästi yksittäisen kuluttajan tai markkinoiden hyväksi kohdentuvia eriä, vaikka niiden taustalla olisikin yhteismarkkinoiden perustamiseen tähtäävät toimenpiteet. Näiden projektien välittömästi yhteiseurooppalaisiksi katsottavat osuudet kustannuksista Energiavirasto on päätynyt kattamaan edellä tässä päätöksessä mainituilla perustein. Energiavirasto katsookin, että EMCOn esittämien yhtiön omien matka- ja valmistelukustannusten vyöryttämistä siirtotariffeissa suomalaisten sähkönkäyttäjien maksettavaksi ei voida pitää perusteltuna, vaan kunkin yhtiön tulee vastata omista matka- ja kokousten valmistelukustannuksistaan.

IT-kustannusten osalta Energiavirasto toteaa, että sinänsä on mahdollista, että yksittäinen NEMO suorittaa IT-toimia yhteisen projektin hyväksi. CACM-suuntaviivojen kustannuksia koskevat artiklat velvoittavat kuitenkin sääntelyviranomaisia arvioimaan nimenomaan yhteisiä kustannuksia eurooppalaisella tai alueellisella tasolla. Kustannusten tehokkuuden arvioiminen erityisesti vaatii näkemystä toiminnan todellisesta kustannustasosta, joka tässä tapauksessa on laajempi kuin yksittäisen NEMOn jäsenmaan sääntelyviranomaiselle ilmoittama osuus ja niiden perusteista. Yksilökustannusten osalta ei myöskään ole osoitettavissa NEMOjen yhteisesti sopimia kustannuskriteerejä, koska kategoriaan perusteena on käytetty nimenomaan sitä, etteivät NEMOt halua paljastaa kilpailijoilleen todellisia kustannuksiaan. Näin olleen niiden tehokkuutta, tarpeellisuutta ja kohtuullisuutta yhteismarkkinaprojektien näkökulmasta ei pysty lähtökohtaisesti arvioimaan kokonaisuutena.

Energiavirasto katsoo, että lähtökohtaisesti kaikki yhteiset yhteenkytkemisprojektin kustannukset tulisi raportoida yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden perustamiseen liittyvinä NEMOjen ja/tai NEMOjen ja TSOiden yhteisinä kustannuksina ja jakaa kaikille relevanteille osapuolille näiden keskenään hyväksymien kustannusperiaatteiden mukaan myös siltä osin, kun yksittäinen NEMO on toteuttanut toimenpiteitä yhteismarkkinan hyväksi. Tämä olisi ollut täysin toteutettavissa riippumatta kilpailuasetelmasta. Sääntelyn tavoitteena on kustannustehokkaasti toimivat markkinat ja markkinoiden yhteenliittämistoimintojen luomisen ja kehittämisen osalta sääntely nimenomaan sallii ja jopa edellyttää yhteistyötä osapuolilta. Näissä puitteissa osapuolten olisi ollut mahdollista halutessaan sopia myös yhteisestä budjetista ja siihen liittyvistä laskutusperiaatteista ja esittää ne eurooppalaisina yhteisinä kustannuksina raportissaan yhteismitallisina kustannuksina koko projektin hyväksi.

Energiavirasto on tutustunut sille toimitettuihin selvityksiin ja katsoo, ettei EMCO ole toimittanut, sille varatusta mahdollisuudesta huolimatta, oman kustannusraportointinsa ohella Energiavirastolle sellaista selvitystä, jonka pohjalta olisi mahdollista todeta muun muassa sen esittämien IT-kustannusten perustuneen kaikkien projektiosapuolten yhteiseen toimeksiantoon yhteismarkkinaprojektin välittömäksi hyväksi ja yhteisesti sovituin perustein. Eurooppalaisessa raportissa esitettyjen kuvausten pohjalta on myös ilmeistä, että osa työryhmistä on tehnyt muun muassa algoritmien kehittämiseen ja muihin markkinoiden yhteenliittämisprojektin toteuttamiseen liittyviä IT- toimia, joihin myös EMCO on osaltaan selvityksessään viitannut yksilökustannustensa kustannusperusteina. Energiavirastolle onkin saadun selvityksen pohjalta jäänyt epäselväksi, mikä on EMCOn ilmoittamien yksilökustannusten suhde yhteiseurooppalaisen CACM artiklan 80 mukaisen raportin mukaisiin vastaaviin toimintoihin liittyviin kustannuksiin. Energiavirasto katsookin, ettei sillä ole saadun selvityksen nojalla perusteita osoittaa näitä kustannuksia Fingridin maksettaviksi.

Myöskään NEMOjen yksityisoikeudelliset sopimukset, joilla he käytännön tasolla pyrkivät implementoimaan sääntelyn vaatimuksia keskinäiseen toimintaansa, eivät ole viraston näkemyksen mukaan lähtökohtaisesti kustannuksia, joita voitaisiin kattaa siirtoverkonhaltijan tariffeilla. Kukin NEMOksi ilmoittautunut taho on vapaaehtoisesti hakenut NEMO statusta ja näin tehdessään sen on tullut tiedostaa, että paitsi välittömästi sääntelyn mukaisten velvoitteiden täyttämisen lisäksi sen tulee mahdollisesti toteuttaa sopimusoikeudellisia ja myös muita toimenpiteitä, joiden avulla yhtiöt käytännössä voivat toimia yhteismarkkinalla. Näiden toimenpiteiden hyödyt kohdistuvat ennen kaikkea välittömästi yhtiölle itselleen ja sen asiakkaille. Sopimusjärjestelyt ovat myös moniulotteisia, eivätkä sisällöltään rajoitu yksinomaan CACM-suuntaviivoissa asetettujen velvoitteiden toteuttamiseen. Myöskään EMCOn mainitsemien sopimusten vahvistaminen tai noudattamisen valvonta eivät kuulu välittömästi Energiaviraston toimivaltaan. Näin ollen niiden syntymiseen liittyvät kustannukset eivät lähtökohtaisesti ole relevantteja tämän päätöksen näkökulmasta.

Energiavirasto toteaa, että eurooppalaiseen kustannusraporttiin on kuitenkin sekä vuorokausi- että päivänsisäisen markkinaprojektin osalta sisällytetty myös lainopillisia kustannuksia sekä NEMOjen että TSOiden osalta. Raportin mukaan muun muassa NEMOjen vuorokausimarkkinaprojektin osalta nämä yhteiset kustannukset ovat muodostuneet muun muassa MCO-suunnitelman toteuttamiseen liittyvistä sopimusjärjestelyistä ja päivänsisäisen markkinan perustamiseen ja operointiin liittyvien sopimusjärjestelyjen laatimisesta. Nämä ovat osaltaan samoihin toimintoihin liittyviä kustannuksia, joita EMCO on esittänyt myös omina yhtiökohtaisina yksilökustannuksinaan korvattaviksi tariffeista. Energiavirasto on kuitenkin jo tässä päätöksessään ilmenevillä perusteilla hyväksynyt eurooppalaisen raportin mukaiset lainopilliset kustannukset osaksi eurooppalaisten markkinoiden perustamis- ja kehittämiskustannuksia ja katettaviksi siirtoverkonhaltijan tariffeilla. Energiavirasto katsookin saamansa selvityksen pohjalta, ettei näitä EMCOn esittämiä yhtiökohtaisia yksilöllisiä sopimusneuvotteluihin liittyviä kustannuksia ole perusteltua esitetyn selvityksen pohjalta kohdistaa siirtoverkonhaltijan tariffeilla katettaviksi toistamiseen tai enempää kuin yhteiseurooppalaisessa raportissa on esitetty.

Edellä esitetyistä syistä Energiavirasto ei katso asiassa esitetyn sellaista selvitystä, jonka perusteella Energiaviraston tulisi velvoittaa Fingrid kattamaan EMCOn yhtiökohtaiset yksilökulut.”

Kysymyksenasettelu

Asiassa on valittajan esittämän perusteella arvioitava, onko Energiavirasto menetellyt valituksenalaisen päätöksen tehdessään sen soveltaman komission asetuksen (EU) 2015/1222 kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta sekä pohjoismaiden sääntelyviranomaisten antamien soveltamisohjeiden (Common position on cost sharing and recovery in the Nordic countries 21. December 2020) vastaisesti siltä osin kuin Energiavirasto on hylännyt valittajan kustannusehdotuksen koskien yhtiökohtaisia yksilökustannuksia. Hylätyt vaatimukset kulujen kattamisesta ovat koskeneet vuorokausimarkkinoiden (SDAC) osalta NEMOkomiteakuluja 4.958,56 euron osuudelta ja päivänsisäisten markkinoiden (SIDC) osalta NEMO-komiteakuluja 4.958,56 euron osuudelta sekä IT-kustannusten osalta 2b-kuluja 90.752,70 euron osuudelta ja 2d-kuluja 78.693,56 euron osuudelta. Hylättyjen korvausvaatimusten yhteismäärä on ollut 179.363 euroa.

Energiavirasto on perustanut päätöksensä CACM-suuntaviivojen 3, 7, 8, 75, 76 ja 80 artiklan säännöksiin.

Valittaja on viitannut CACM-suuntaviivojen 7 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaan, 2 kohdan a alakohtaan, 3 ja 4 kohtaan, 9 artiklan 6 kohtaan ja 10 artiklaan liittyen sähkömarkkinaoperaattoreiden ei-kaupallisten tehtävien määrittelyyn ja niiden kustannuksiin sekä Pohjoismaiden sääntelyviranomaisten vuonna 2020 vahvistamien soveltamisohjeiden kohtaan 4.1. Lisäksi valittaja on viitannut erilaisiin sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä koskeviin sopimuksiin.

Kansallinen oikeus

Sähkömarkkinalain 1 §:n 1 momentin mukaan lain tarkoituksena on varmistaa edellytykset tehokkaasti, varmasti ja ympäristön kannalta kestävästi toimiville kansallisille ja alueellisille sähkömarkkinoille sekä Euroopan unionin sähkön sisämarkkinoille siten, että hyvä sähkön toimitusvarmuus, kilpailukykyinen sähkön hinta ja kohtuulliset palveluperiaatteet voidaan turvata loppukäyttäjille. Sen saavuttamisen ensisijaisina keinoina ovat terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen sähkön tuotannossa ja toimituksessa sekä kohtuullisten ja tasapuolisten palveluperiaatteiden ylläpitäminen sähköverkkojen toiminnassa.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan sähköalan yritysten tehtäviin kuuluu huolehtia asiakkaittensa ja verkkonsa käyttäjien sähkönhankintaan liittyvistä palveluista sekä edistää omassa ja näiden toiminnassa sähkön tehokasta ja säästäväistä käyttöä.

Energiavirastosta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan energiavirasto hoitaa tehtävät, jotka sille on annettu sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetussa laissa (kohta 4).

Mainitun pykälän 3 momentin mukaan Energiavirasto hoitaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle kuuluvat tehtävät, joista säädetään sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944, jäljempänä sähkömarkkinadirektiivi, nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä (3 kohta).

Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan Euroopan unionin sähkö- ja maakaasualaa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna kansallisena sääntelyviranomaisena toimiessaan Energiaviraston tehtävänä on erityisesti varmistaa, että sähkö- ja maakaasuverkkojen haltijat sekä muut sähkö- ja maakaasualan yritykset noudattavat kansallisesta ja unionin lainsäädännöstä johtuvia velvollisuuksiaan, ja päättää toimivaltansa mukaisesti tarvittavista ja oikeasuhtaisista toimenpiteistä sähkö- ja maakaasumarkkinoiden kilpailun edistämiseksi ja markkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi (2 kohta) ja panna täytäntöön toimialaansa kuuluvat, oikeudellisesti sitovat energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston ja komission päätökset (4 kohta).

Unionin oikeuden lainsäädäntö

Sähkömarkkinadirektiivin 57 artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi sääntelyviranomainen kansallisella tasolla.

Edellä mainitun artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on taattava sääntelyviranomaisen riippumattomuus ja varmistettava, että se käyttää toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että mainitussa direktiivissä ja siihen liittyvässä lainsäädännössä asetettuja viranomaistehtäviä suorittaessaan sääntelyviranomainen on oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton muista julkisista ja yksityisistä elimistä (a alakohta).

Komission asetuksen (EU) 2015/1222 kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksessa vahvistetaan alueiden välisen kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa vuorokausimarkkinoilla ja päivänsisäisillä markkinoilla koskevat yksityiskohtaiset suuntaviivat, mukaan luettuina vaatimukset, joita sovelletaan yhteisten menetelmien vahvistamiseen niiden kapasiteettimäärien määrittämiseksi, jotka ovat samaan aikaan saatavilla tarjousalueiden välillä, kriteerien määrittely tehokkuuden arviointia varten sekä arviointiprosessi tarjousalueiden määrittelyä varten.

Asetuksen 2 artikla sisältää määritelmät. Artiklan 3 kohdan mukaan asetuksessa tarkoitetaan kapasiteetin laskenta-alueella maantieteellistä aluetta, jolla koordinoitua kapasiteetin laskentaa sovelletaan ja 23 kohdan mukaan nimitetyllä sähkömarkkinaoperaattorilla tahoa, jonka toimivaltainen viranomainen on nimennyt toteuttamaan yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin tai päivänsisäisiin markkinoihin liittyviä tehtäviä.

Kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevan yhteistyön tavoitteet on määritelty asetuksen 3 artiklassa, jonka mukaan tavoitteena on muun ohella edistää tehokasta kilpailua sähkön tuotannossa, kaupassa ja toimittamisessa (kohta a), optimoida alueiden välisen kapasiteetin laskenta ja jakaminen (kohta d), varmistaa siirtoverkonhaltijoiden, nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden, viraston, sääntelyviranomaisten ja markkinaosapuolten oikeudenmukainen ja syrjimätön kohtelu (kohta e), ottaa huomioon tarve taata oikeudenmukaiset ja säännönmukaisesti toimivat markkinat sekä oikeudenmukainen ja säännönmukainen hinnanmuodostus, (kohta h), luoda tasapuoliset toimintaedellytykset nimitetyille sähkömarkkinaoperaattoreille (kohta i) ja tarjota syrjimätön pääsy alueiden väliseen kapasiteettiin (kohta j).

Asetuksen 7 artiklassa on säädetty nimitetyn sähkömarkkinaoperaattorin tehtävistä. Artiklan 1 kohdan mukaan nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on toimittava kansallisten tai alueellisten markkinoiden markkinaoperaattoreina yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisen markkinoiden toteuttamiseksi yhteistyössä siirtoverkonhaltijoiden kanssa. Niiden tehtäviin kuuluu markkinaosapuolilta tulevien toimeksiantojen vastaanottaminen, kokonaisvastuun kantaminen toimeksiantojen täsmäytyksestä ja jakamisesta yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden tulosten mukaisesti, hintojen julkaiseminen sekä sähkökauppojen selvittäminen ja maksaminen asianomaisten osapuolten sopimusten ja määräysten mukaisesti. Saman kohdan alakohdissa on säädetty tehtävistä, joista nimettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on erityisesti oltava vastuussa.

Asetuksen 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on toteutettava markkinoiden yhteenliittäjän tehtävät yhdessä toisten nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden kanssa. Näihin tehtäviin on sisällyttävä yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin ja päivänsisäisiin markkinoihin sovellettavien algoritmien, järjestelmien ja menettelyjen kehittäminen ja ylläpitäminen 36 ja 51 artiklan mukaisesti.

Asetuksen 7 artiklan 4 kohdan mukaan nimettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden yhteistyö on rajoitettava tiukasti siihen, mikä on tarpeen yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden tehokkaan ja varman suunnittelun, toteutuksen ja toiminnan kannalta. Markkinoiden yhteenliittäjän tehtävien yhteisen toteuttamisen on perustuttava syrjimättömyyden periaatteeseen, ja sen yhteydessä on varmistettava, ettei yksikään nimitetty sähkömarkkinaoperaattori voi saada perusteetonta taloudellista etua osallistumisesta markkinoiden yhteenliittäjän tehtävien toteuttamiseen.

Asetuksen 8 artiklassa on määritetty yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin ja päivänsisäisiin markkinoihin liittyvät siirtoverkonhaltijoiden tehtävät. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion, jolla on sähköyhteys toiseen jäsenvaltioon, kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on osallistuttava yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin ja päivänsisäisiin markkinoihin. Artiklan 2 kohdassa on säädetty siirtoverkonhaltijoiden tehtävistä.

Asetuksen 9 artiklassa on säädetty ehtojen ja edellytysten tai menetelmien hyväksymisestä. Artiklan 8 kohdassa on lueteltu ne ehdot ja edellytykset tai menetelmät, joita koskeville ehdotuksille tarvitaan asianomaisen jäsenvaltion kunkin sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen tapauskohtainen hyväksyntä. Mainitun kohdan e ja f alakohtien mukaan tällaiset ehdotukset voivat muun ohella koskea asetuksen 75 — 79 artiklan mukaisia kapasiteetin jakamisen ja ylikuormituksen hallinnan kustannuksia ja soveltuvissa tapauksissa 80 artiklan 4 kohdan mukaisia yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisen markkinoiden alueellisten kustannusten jakamista.

Asetuksen 10 artiklan mukaan siirtoverkonhaltijoiden ja nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on yhdessä järjestettävä yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden päivittäinen hallinnointi. Niiden on kokoonnuttava säännöllisesti keskustelemaan ja päättämään päivittäisistä operatiivisista kysymyksistä. Siirtoverkonhaltijoiden ja nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on kutsuttava virasto ja komissio tarkkailijoiksi näihin kokouksiin ja julkaistava yhteenveto kokousten pöytäkirjoista.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä asetuksen 10 artiklassa, kuten asetuksessa muutoinkin, virastolla on tarkoitettu Euroopan unionin Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa (ACER).

Asetuksen III osastossa on säädetty kustannuksista ja mainitun osaston 3 luvussa (75 — 80 artikla) on säädetty kapasiteetin jakamisen ja ylikuormituksen hallinnan kustannusten kattamisesta.

Asetuksen 75 artiklassa ovat kustannusten kattamista koskevat yleiset säännökset. Mainitun artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltaisten sääntelyviranomaisten on arvioitava siirtoverkonhaltijoille 8 artiklan mukaisesti asetettuihin velvoitteisiin liittyvät kustannukset, mukaan lukien 74 artiklassa ja 76 — 79 artiklassa määritellyt kustannukset. Kustannukset, joiden katsotaan olevan kohtuullisia, tosiasiallisesti aiheutuneita ja oikeasuhteisia, on katettava kohtuullisessa ajassa verkkotariffeilla tai muilla asianmukaisilla mekanismeilla toimivaltaisten sääntelyviranomaisten määrittelemällä tavalla.

Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden osuus 80 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista yhteisistä kustannuksista, 80 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista alueellisista kustannuksista ja 80 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista kansallisista kustannuksista, joiden katsotaan olevan kohtuullisia, tosiasiallisesti aiheutuneita ja oikeasuhteisia, on katettava nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden maksuilla, verkkotariffeilla tai muilla asianmukaisilla mekanismeilla toimivaltaisten sääntelyviranomaisten määrittelemällä tavalla.

Artiklan 3 kohdan mukaan asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden, nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden ja osapuolten, joille on siirretty tehtäviä 78 artiklan mukaisesti, on sääntelyviranomaisten pyynnöstä toimitettava kolmen kuukauden kuluessa pyynnöstä tiedot, jotka helpottavat aiheutuneiden kustannusten arviointia.

Asetuksen 76 artiklassa ovat säännökset liittyen yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden perustamisesta, muuttamisesta ja toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin. Artiklan 1 kohdan mukaan kaikkien nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on vastattava seuraavista kustannuksista: a) yhteiset, alueelliset ja kansalliset kustannukset, jotka liittyvät hintakytkentäalgoritmin ja yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden kehittämiseen, päivittämiseen tai edelleen kehittämiseen; b) yhteiset, alueelliset ja kansalliset kustannukset, jotka liittyvät jatkuvan kaupankäynnin täsmäytysalgoritmin ja yhteenkytkettyjen päivänsisäisten markkinoiden kehittämiseen, päivittämiseen tai edelleen kehittämiseen; c) yhteiset, alueelliset ja kansalliset kustannukset, jotka liittyvät yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden toimintaan.

Artiklan 2 kohdan mukaan siirtoverkonhaltijat voivat maksaa osuuden 1 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista, jos asiasta on sovittu asianomaisten nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden kanssa ja sille on saatu asianomaisten sääntelyviranomaisten hyväksyntä. Tällaisissa tapauksissa kullakin siirtoverkonhaltijalla on kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se saa ennusteen asianomaisilta nimitetyiltä sähkömarkkinaoperaattoreilta, oikeus esittää kustannusosuutta koskeva ehdotus asianomaisen sääntelyviranomaisen hyväksyttäväksi.

Artiklan 3 kohdan mukaan asianomaisilla nimitetyillä sähkömarkkinaoperaattoreilla on oikeus kattaa 1 kohdan mukaiset kustannukset, joista siirtoverkonhaltijat eivät ole vastanneet 2 kohdan mukaisesti, maksuilla tai muilla asianmukaisilla mekanismeilla ainoastaan, jos kustannukset ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia, toimivaltaisen sääntelyviranomaisen kanssa tehtyjen kansallisten sopimusten kautta.

Asetuksen 80 artiklassa ovat säännökset liittyen kustannusten jakamiseen eri jäsenvaltioiden nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden kesken. Artiklan 1 kohdan mukaan kaikkien asianomaisten nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden on annettava sääntelyviranomaisille vuosittain raportti, jossa esitetään yksityiskohtaisesti yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden perustamisesta, muuttamisesta ja toiminnasta aiheutuvat kustannukset. Viraston on julkaistava raportti ottaen asianmukaisesti huomioon luottamukselliset liiketoimintaa koskevat tiedot. Yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin ja päivänsisäisiin markkinoihin suoraan liittyvät kustannukset on yksilöitävä selvästi ja erikseen ja niiden on oltava tarkastettavissa. Raportissa on myös annettava tiedot siirtoverkonhaltijoiden 76 artiklan 2 kohdan mukaisesti maksamasta osuudesta nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden kustannuksista.

Artiklan 2 kohdan mukaan edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut kustannukset on jaoteltava seuraavasti: a) yhteiset kustannukset, jotka aiheutuvat kaikkien yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin ja päivänsisäisiin markkinoihin osallistuvien nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden tai siirtoverkonhaltijoiden koordinoiduista toimista; b) alueelliset kustannukset, jotka aiheutuvat tietyllä alueella yhteistyötä tekevien nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden tai siirtoverkonhaltijoiden toimista; c) kansalliset kustannukset, jotka aiheutuvat kyseisessä jäsenvaltiossa toimivien nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden tai siirtoverkonhaltijoiden toimista.

Artiklan 3 kohdan mukaan edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut yhteiset kustannukset on jaettava yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin ja päivänsisäisiin markkinoihin jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa osallistuvien siirtoverkonhaltijoiden ja nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden kesken.

Artiklan 4 kohdan mukaan tietyllä alueella yhteistyötä tekevien nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden on yhdessä sovittava ehdotuksesta 2 kohdan b alakohdan mukaisten alueellisten kustannusten jakamiseksi. Ehdotukselle on tämän jälkeen saatava alueen kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten erillinen hyväksyntä. Tietyllä alueella yhteistyötä tekevät nimitetyt sähkömarkkinaoperaattorit ja siirtoverkonhaltijat voivat vaihtoehtoisesti käyttää 3 kohdassa esitettyjä kustannustenjakojärjestelyjä.

Artiklan 5 kohdan mukaan kustannustenjaon periaatteita on sovellettava mainitun asetuksen voimaantulon jälkeen aiheutuneisiin kustannuksiin. Tämä ei rajoita sellaisten olemassa olevien ratkaisujen käyttöä, joita on käytetty yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisen markkinoiden kehittämiseen, ja ennen tämän asetuksen voimaantuloa aiheutuneet kustannukset on jaettava nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden kesken tällaisia ratkaisuja koskevien voimassa olevien sopimusten mukaisesti.

Pohjoismaiden sääntelyviranomaisten soveltamisohje

Pohjoismaiden sääntelyviranomaisten antamien soveltamisohjeiden (Common position on cost sharing and recovery in the Nordic countries 21. December 2020) kohdassa 4.1 on sähkömarkkinaoperaattoreiden yhtiökohtaisten yksilökustannusten osalta todettu seuraavaa.

“4.1 Individual NEMO costs in support of common costs

The NEMOs have decided to allocate costs to the category “individual NEMO costs in support of common costs”. These are individual NEMO costs resulting directly from activities for the common European project decided by all NEMOs. All European NRAs have decided that these costs belong under the category national costs.

Cost sharing

Each NEMO shall share its costs according to the agreed sharing key at European level. Since these are individual NEMO costs there shall not be any sharing of these costs between the NEMOs.

These costs should not include the costs borne by NEMOs to adapt their own systems in order to ensure compatibility with coordinated or joint activities.

Cost recovery — operational cost and development cost

Whether a MS’ share of the individual NEMO costs in support of common costs are subject to cost recovery, is a national decision decided by the respective Nordic NRA.”

Asian arviointi

Energiaviraston hylkäämät valittajan korvattaviksi ehdottamat omat yhtiökohtaiset yksilökustannukset ovat koskeneet sähkömarkkinaoperaattoreiden NEMO-komiteakuluja ja XBID 2b- ja 2d-kuluja.

NEMO-komiteakulut ovat liittyneet valittajan esittämän mukaan valittajan osallistumiseen NEMO-komitean vuorokausi- ja päivänsisäisten markkinoiden perustamiseen ja kehittämiseen liittyen esimerkiksi sääntelyviranomaisille osoitettujen metodologiaehdotusten seurantaan. Lisäksi valittajan mukaan NEMO-komitean työhön liittyviin kustannuksiin sisältyvät myös kulut, jotka ovat aiheutuneet sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä koskevien sopimusten solmimisesta ja muuttamisesta. Mainitut yhteistyösopimukset ovat valittajan mukaan tärkeä osa markkinoiden yhdistämiseen liittyvää yhteistyötä ja sääntelevät kaikkea sitä toimintaa, jota sähkömarkkinaoperaattorit ja siirtoverkonhaltijat tekevät yhteismarkkinoiden perustamisen, kehittämisen ja toiminnan yhteydessä.

XBID 2b- ja 2d-kulut ovat valittajan mukaan liittyneet tietokoneohjelmaan ja muihin järjestelmiin, joilla päivänsisäinen markkina (SIDC) toimii. Kulut ovat aiheutuneet valittajan mukaan XBID-sovellusalustan asennuksesta ja muutostöistä, sovellutuksen kehitystyöstä yhteistyössä sen toimittajien kanssa, sähkömarkkinaoperaattoreiden kesken ja sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijat välillä solmittujen sopimusten muutostöistä sekä XBID(SIDC)-toimintamallien suunnittelusta ja testaamisesta. Kaiken työn päämääränä on ollut valittajan mukaan mahdollistaa onnistunut päivänsisäisten markkinoiden lanseeraus ja toiminta. Näihin kuluihin on sisältynyt myös kulut osallistumisesta kokouksiin.

Energiavirasto on arvioinnissaan todennut, että lähtökohtana ei ole sähkömarkkinaoperaattoreiden markkinoiden yhteen liittämisestä aiheutuneiden kustannusten automaattinen ja täysimääräinen kattaminen, vaan sääntely jättää myös jäsenvaltio-osuuden periaatteista päättämisen riippumattoman kansallisen sääntelyviranomaisen harkintaan kansallisena asiana. Energiaviraston mukaan Suomen jäsenvaltio-osuuden jakamis- ja kattamisperiaatteita määriteltäessä siirtoverkonhaltijan tariffeilla voidaan kattaa kohtuullisiksi, tosiasiallisesti aiheutuneiksi ja oikeasuhtaisiksi todettu jäsenvaltiossa toimivien sähkömarkkinaoperaattoreiden osuus yhteismarkkinan perustamis- ja kehittämiskustannuksista.

Päätöksessä on edelleen todettu, että sähkömarkkinaoperaattorit ovat, toisin kuin siirtoverkonhaltijat, lähtökohtaisesti avoimilla kilpailluilla markkinoilla toimivia yhtiöitä ja näin ollen lähtökohtana on kustannusten osalta, että sähkömarkkinaoperaattori kattaa omat kustannuksensa. Päätöksen mukaan yksinomaan se seikka, että valittaja on eriyttänyt toimintansa markkinoiden yhteenliittämisprojektien ja sähköpörssitoiminnan välillä ei tarkoita, että kaikki sen markkinoiden yhteenliitämistoiminnan kustannukset olisivat automaattisesti katettavissa siirtoverkonhaltijoiden tariffeilla.

Valituksenalaisessa päätöksessä on vielä todettu, että koska yhtiökohtaisten yksilökustannusten kategoria on täysin yksittäisen sähkömarkkinaoperaattorin ilmoitukseen perustuva kustannuskategoria ilman vertailukelpoista läpinäkyvyyttä kustannusten perusteisiin, toimijan tulee kyetä osoittamaan ennen kaikkea tätä kategoriaa käytettäessä, että sen ilmoittamat kustannukset ovat yhteiseen markkinoiden yhteenkytkentäprojektiin välittömästi liittyviä ja koko markkinan hyväksi toteutetuista toimenpiteistä syntyneitä. Toimijan sisäistä kirjanpidollista dokumentaatiota ei voida pitää yksinään riittävän yksiselitteisenä ja objektiivisena osoituksena kustannusperusteen luonteesta.

Valituksenalaisessa päätöksessä on matka- ja valmistelukustannusten osalta todettu, että ne on katsottavissa ennen kaikkea yksittäisen yhtiön omaksi panokseksi kaikkien sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden projektissa markkinoiden yhteenliittämiseksi. Päätöksen mukaan näiden kustannusten yhtiökohtainen suuruus on pitkälti yhtiön oman harkintavallan varassa, eikä niitä voida arvioida yhteismitallisesti eri toimijoiden välillä, eikä niiden korvaamista siirtomaksuilla voida pitää perusteltuina yksinomaan sen takia, että yhtiö on osallistunut yhteistyöhön, johon se on velvoitettu asemansa perusteella ja josta sille itsellekin on etua. Koska sähkömarkkinaoperaattorit ovat keskenään myös kilpailijoita, yksittäisen yhtiön kustannusten suuruus perustuu Energiaviraston päätöksen mukaan ennen kaikkea siihen, miten aktiivisesti kukin sähkömarkkinaoperaattori haluaa pyrkiä vaikuttamaan itselleen edullisten markkinaratkaisujen syntymiseen, sen resursseihin ja toisaalta yhtiön sisäisiin matkustusperiaatteisiin.

IT-kustannusten osalta valituksenalaisessa päätöksessä on todettu olevan sinänsä mahdollista, että yksittäinen sähkömarkkinaoperaattori suorittaa IT-toimia yhteisen projektin hyväksi. CACM-suuntaviivojen kustannuksia koskevat artiklat velvoittavat kuitenkin sääntelyviranomaisia arvioimaan nimenomaan yhteisiä kustannuksia eurooppalaisella tai alueellisella tasolla. Kustannusten tehokkuuden arvioiminen vaatii näkemystä toiminnan todellisesta kustannustasosta, joka tässä tapauksessa on laajempi kuin yksittäisen sähkömarkkinaoperaattorin jäsenmaan sääntelyviranomaiselle ilmoittama osuus ja niiden perusteista.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan valittaja ei ole toimittanut oman kustannusraportointinsa ohella Energiavirastolle sellaista selvitystä, jonka pohjalta olisi mahdollista todeta sen esittämien IT-kustannusten perustuneen kaikkien projektiosapuolten yhteiseen toimeksiantoon yhteismarkkinaprojektin välittömäksi hyväksi ja yhteisesti sovituin perustein. Eurooppalaisessa raportissa esitettyjen kuvausten pohjalta on myös ilmeistä, että osa työryhmistä on tehnyt muun muassa algoritmien kehittämiseen ja muihin markkinoiden yhteenliittämisprojektin toteuttamiseen liittyviä IT-toimia, joihin myös valittaja on osaltaan selvityksessään viitannut yksilökustannustensa kustannusperusteina.

Valituksenalaisessa päätöksessä on lisäksi todettu, että sähkömarkkinaoperaattoreiden yksityisoikeudelliset sopimukset, joilla ne käytännön tasolla pyrkivät implementoimaan sääntelyn vaatimuksia keskinäiseen toimintaansa, eivät ole lähtökohtaisesti kustannuksia, joita voitaisiin kattaa siirtoverkonhaltijan tariffeilla. Kukin sähkömarkkinaoperaattoriksi ilmoittautunut taho on vapaaehtoisesti hakenut sähkömarkkinaoperaattorin statusta ja näin tehdessään sen on tullut tiedostaa, että paitsi välittömästi sääntelyn mukaisten velvoitteiden täyttämisen lisäksi sen tulee mahdollisesti toteuttaa sopimusoikeudellisia ja myös muita toimenpiteitä, joiden avulla yhtiöt käytännössä voivat toimia yhteismarkkinalla. Näiden toimenpiteiden hyödyt kohdistuvat ennen kaikkea välittömästi yhtiölle itselleen ja sen asiakkaille. Myöskään valittajan mainitsemien sopimusten vahvistaminen tai noudattamisen valvonta eivät kuulu välittömästi Energiaviraston toimivaltaan. Näin ollen niiden syntymiseen liittyvät kustannukset eivät lähtökohtaisesti ole relevantteja Energiaviraston päätöksen näkökulmasta.

Edelleen päätöksen mukaan valittajan esittämiä yhtiökohtaisia yksilöllisiä sopimusneuvotteluihin liittyviä kustannuksia ei ole perusteltua esitetyn selvityksen pohjalta kohdistaa siirtoverkonhaltijan tariffeilla katettaviksi toistamiseen tai enempää kuin yhteiseurooppalaisessa raportissa on esitetty.

Markkinaoikeus toteaa, että CACM-suuntaviivojen 76 artiklan 1 kohdan mukaisesti sähkömarkkinaoperaattoreiden, kuten valittajan, on vastattava yhteisistä, alueellisista ja kansallisista kustannuksista, jotka liittyvät muun ohella yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden kehittämiseen, päivittämiseen ja edelleen kehittämiseen sekä toimintaan. Nämä kustannukset liittyvät nimetyn sähkömarkkinaoperaattorin tehtäviin, jotka on määritelty CACM-suuntaviivojen 7 artiklassa, ja osaltaan 10 artiklan mukaiseen yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden päivittäiseen hallinnointiin.
CACM-suuntaviivojen 76 artiklan 2 kohdan mukaan siirtoverkonhaltijat voivat maksaa osuuden 1 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista, jos asiasta on sovittu asianomaisten nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden kanssa ja sille on saatu asianomaisten sääntelyviranomaisten hyväksyntä. Suuntaviivojen 75 artiklan 1 ja 2 kohdissa on asetettu kapasiteetin jakamisen ja ylikuormituksen hallinnan kustannusten kattamista koskevana yleiseksi säännökseksi se, että katettavat kustannukset ovat kohtuullisia, tosiasiallisesti aiheutuneita ja oikeasuhtaisia.

Kuten jo edellä on todettu, CACM-suuntaviivojen 80 artiklassa on säädetty kustannusten jakamisesta eri jäsenvaltioiden nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden kesken. Artiklan 1 kohdassa on säädetty vuosittaisesta raportista, joka kaikkien sähkömarkkinaoperaattoreiden ja siirtoverkonhaltijoiden on sääntelyviranomaiselle annettava ja jossa esitetään yksityiskohtaisesti yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden perustamisesta, muuttamisesta ja toiminnasta aiheutuvat ja niihin suoraan liittyvät kustannukset. Sääntelyviranomaisten yhteistyöorganisaation on julkaistava raportti ottaen asianmukaisesti huomioon luottamukselliset liiketoimintaa koskevat tiedot. Mainitut kustannukset on yksilöitävä selvästi ja erikseen ja niiden on oltava tarkastettavissa. Artiklan 2 kohdan mukaisesti kustannukset on jaoteltava yhteisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat kaikkien yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin ja päivänsisäisiin markkinoihin osallistuvien nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden tai siirtoverkonhaltijoiden koordinoiduista toimista, alueellisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat tietyllä alueella yhteistyötä tekevien nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden tai siirtoverkonhaltijoiden toimista ja kansallisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat kyseisessä jäsenvaltiossa toimivien nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden tai siirtoverkonhaltijoiden toimista.

Markkinaoikeus toteaa, että valittaja on esittänyt muun ohella nyt kysymyksessä olevien kustannusten korvaamista sen Energiavirastolle 19.2.2020 toimittamassa ehdotuksessa (Cost recovery report for the year 2017).

Valittaja on toimittanut 26.11.2020 Energiavirastolle sen pyynnöstä päivitetyn version vuotta 2017 koskeneesta kustannusraportista (Revised report on the costs incurred in connection with the establishment, amendment and operation of the SDAC and the SIDC by Nord Pool EMCO between 14th February 2017 and 31 December 2017 in Finland). Valituksenalaisen päätöksen mukaan sen tekemiseen johtanut päätösprosessi on alkanut viimeksi mainitun päivitetyn kustannusraportin saavuttua Energiavirastolle.

Mainitut selvitykset ovat siltä osin, kuin ne ovat liittyneet nyt arvioitavana olevaan yhtiökohtaisten yksilökulujen korvaamiseen, olleet yksin valittajan laatimia ja perustuneet yksin valittajan käsitykseen kustannusten määrästä, niiden perusteesta ja korvattavuudesta. Markkinaoikeus katsoo, että yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin ja päivänsisäisiin markkinoihin valittajan esittämällä tavalla liittyvinä ja vain valittajaan kohdistuvina nyt kysymyksessä olevissa kustannuksissa ei siten ole ollut kysymys CACM-suuntaviivojen 80 artiklan 2 kohdan alakohtien a ja b mukaisista yhteisistä tai alueellisista kustannuksista, jotka perustuvat useamman sähkömarkkinaoperaattorin tai siirtoverkonhaltijan yhteiseen esitykseen, ja joiden jakamisesta on säädetty 80 artiklan 3 ja 4 kohdassa.

CACM-suuntaviivojen 76 artiklan 1 kohdan mukaisesti valittaja on omalta osaltaan vastuussa yhteisistä, alueellisista ja kansallisista kustannuksista, jotka liittyvät yhteenkytkettyjen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden kehittämiseen, päivittämiseen ja edelleen kehittämiseen sekä toimintaan ja valittajan 7 ja 10 artiklan mukaisiin velvoitteisiin. Markkinaoikeus katsoo, että kun kysymyksessä ovat yhtiökohtaiset yksilökulut, valittajalla ei ole ehdotonta oikeutta saada näitä kuluja, silloinkaan kun ne ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia, siirrettyä siirtoverkonhaltijan maksettavaksi. Mainitun 76 artiklan 2 kohdan mukaan artiklan 1 kohdan mukaiset sähkömarkkinaoperaattoreiden vastattavaksi tulevat kustannukset voidaan tietyltä osalta siirtää siirtoverkonhaltijan esityksestä sen maksettavaksi, mutta asiasta on sovittava sähkömarkkinaoperaattoreiden kanssa ja siirto edellyttää sääntelyviranomaisen hyväksyntää. Markkinaoikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevien yhtiökohtaisten yksilökulkujen määrääminen Fingrid Oyj:n maksettavaksi on siten ollut Energiaviraston harkintavallassa.

Energiavirasto on harkintavaltaansa käyttäessään sähkömarkkinadirektiivin 57 artiklan 4 kohdan mukaisesti riippumaton sähkömarkkinatoimijoista. Energiaviraston harkintavallan käyttöä ohjaavat ensisijaisesti sähkömarkkina-alan kansallinen ja unionin tasoinen lainsäädäntö sekä tämän lainsäädännön tavoitteet.

CACM-suuntaviivojen johdanto-osan 1 kohdassa on todettu muun ohella, että jotta voitaisiin ylläpitää energian toimitusvarmuutta, lisätä kilpailukykyä ja varmistaa, että kaikki kuluttajat voivat ostaa energiaa kohtuuhintaan, on ratkaisevan tärkeää toteuttaa kiireellisesti täysin toimivat ja yhteenliitetyt energian sisämarkkinat.

Suuntaviivojen johdanto-osan 20 perustelukappaleen mukaan vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden yhteenkytkentäprosessin luominen edellyttää mahdollisesti keskenään kilpailevien sähköpörssien välistä yhteistyötä yhteisten markkinoiden yhteenkytkentätoimintojen määrittelemiseksi. Siksi kilpailusääntöjen noudattaminen ja niiden noudattamisen valvonta on olennaisen tärkeää näiden yhteisten toimintojen kannalta.

Johdanto-osan 23 perustelukappaleen mukaan kapasiteetin sitovuuden takaamisesta ja tämän asetuksen noudattamiseksi tarvittavien prosessien luomisesta tosiasiallisesti aiheutuvat kustannukset katetaan verkkotariffeilla tai asianmukaisilla mekanismeilla kohtuullisessa ajassa. Nimitetyillä sähkömarkkinaoperaattoreilla, myös niiden toteuttaessa markkinoiden yhteenliittäjän tehtäviä, tulisi olla oikeus periä takaisin niille aiheutuneet kustannukset, jos ne ovat tosiasiallisesti aiheutuneita, kohtuullisia ja oikeasuhteisia.

Markkinaoikeus katsoo, että CACM-suuntaviivojen johdanto-osassa todetun perusteella on arvioitaessa, olisiko valittajan kyseessä olevat yhtiökohtaiset yksilökulut määrättävä CACM-suuntaviivojen säännösten perusteella Fingrid Oyj:n maksettavaksi, otettava huomioon kyseisen säädöksen tavoitteina esitetyt toimitusvarmuus, kilpailukyky ja kuluttajien mahdollisuus ostaa sähköä kohtuuhintaan. Lisäksi on huomioitava toistensa kilpailijoina olevien sähköpörssien välillä kilpailusäännösten noudattaminen ja yhtiökohtaisten yksilökulkujen kohtuullisuus ja oikeasuhteisuus. Sen sijaan CACM-suuntaviivoissa, sen tavoitteissa tai valittajan viittaamissa Pohjoismaiden sääntelyviranomaisten antamissa soveltamisohjeissa (Common position on cost sharing and recovery in the Nordic countries 21. December 2020) taikka ohjeiden kohdassa 4.1 ei ole määritetty perusteita, joilla yhtiökohtaiset yksilökulut tulisi määrätä siirtoverkonhaltijan maksettavaksi.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että mainitut kulut tai niiden siirtäminen Fingrid Oyj:n maksettavaksi olisivat merkityksellisiä arvioitaessa yhteenliitettyjen energian sisämarkkinoiden toimitusvarmuutta ja kilpailukykyä. Kun otetaan huomioon, että siirtoverkonhaltija Fingrid Oyj kattaa kulunsa viime kädessä sähkönsiirtomaksuilla, jotka tulevat osaltaan kuluttajien maksettaviksi, markkinaoikeus katsoo, että arvioinnissa on painotettava sähkön loppukäyttäjien eli kuluttajien asemaa sekä yksilökulkujen kohtuullisuutta ja oikeasuhteisuutta. Kun otetaan huomioon
CACM-suuntaviivojen 80 artiklan 1 kohdan mukainen viranomaisille asetettu velvollisuus huomioida liiketoimintaa koskevien tietojen luottamuksellisuus, markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan viittaamalle yhtiökohtaisten yksilökulkujen vaikutukselle kilpailuasetelmaan ole arvioinnissa annettava painavaa merkitystä. Tältä osin markkinaoikeus toteaa vielä, että suuntaviivojen johdanto-osan perustelukappaleen mukaan kyseessä on punninta, jossa yhtäältä on otettava huomioon operaattoreiden tarve tehdä yhteistyötä ja toisaalta kilpailusäännökset. Tämän punninnan suorittaa Energiavirasto kansallisena ja toiminnassaan riippumattomana sääntelyviranomaisena.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että valittaja on esittänyt selvitystä nyt kysymyksessä olevien yhtiökohtaisten yksilökulkujen synnystä ja perusteesta, sekä niiden erillisyydestä valittajan kirjanpidossa, mutta lähinnä vain oman käsityksensä siitä, millä perusteella ne tulisi siirtää siirtoverkonhaltijan maksettavaksi. Energiavirasto on, arvioidessaan itsenäisenä sääntelyviranomaisena kysymyksessä olevien valittajan yhtiökohtaisten yksilökulujen määräämistä Fingrid Oyj:n maksettavaksi sähkömarkkina-alan kansallisten ja EU-säännösten sekä niiden tavoitteiden perusteella, voinut harkintavaltansa puitteissa valituksenalaisessa päätöksessään tekemin tavoin katsoa, että vaikka valittajan korvattaviksi ehdottamat kulut ovat olleet todellisia, ne eivät kuitenkaan ole valittajan esittämän selvityksen valossa liittyneet siten yhteistyöhön yhteenliitettyjen energian sisämarkkinoiden luomiseksi ja ylläpitämiseksi, että olisi ollut asian kokonaisarvioinnin perusteella kohtuullista määrätä ne siirtoverkonhaltijan vastattavaksi ja täten osin myös sähkön loppukäyttäjien kannettaviksi.

Johtopäätös

Valittajan valitus on edellä todetuin perustein hylättävä.