4.11.2022

Valitukset

Vastineet

Vastaselitykset

Valittaja on esittänyt, että hankintayksikkö on aiemmin kilpailuttanut puitesopimuksella samojen kielien käännöspalveluja, jotka se nyt on hankkinut erillisinä hankintoina. Arvioitaessa luontevaa hankintakokonaisuutta merkitystä ei ole sillä, että kullakin kääntäjällä olisi tutkinto vain yhdessä kielessä.

Hankintayksikön on mahdollista hankintasäännösten mukaisesti varmistua hankittavan palvelun laadusta asettamalla tarvittavat soveltuvuus- ja vähimmäisvaatimukset palveluntarjoajille, joten hankinnan toteuttaminen esimerkiksi puitejärjestelyllä ei olisi ollut este käännöspalveluilta edellytettävien korkeiden laatuvaatimusten toteutumiselle.

Pilkkomalla luontevan hankintakokonaisuuden osiin hankintayksikkö on keinotekoisesti saanut hankintojen arvon alle kansallisen kynnysarvon, joten hankintayksikön toimintaa on pidettävä hankintasäännösten vastaisten suorahankintojen tekemisenä.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö on esittänyt, että sen tekemien hankintojen tarkoituksena ei ole ollut hankkia eri kielten kääntämisen välityspalvelua vaan tiettyjen kielien laatukriteerit täyttäviä kääntäjiä.

Hankintayksikkö on hankkinut lisää kääntäjäresurssia puitesopimustoimittajien tarjoamissa kielissä vain silloin, kun puitesopimustoimittajat eivät ole pystyneet toimittamaan käännöksiä. Valituksenalaisissa hankinnoissa tarjouspyyntöjä ei ole lähetetty välitystoimistoille vaan suoraan laatuvaatimukset täyttäville kääntäjille, koska käännöstyön voi tehdä vain kääntäjä eikä käännöspalvelujen välitystoimisto. Koska hankintayksiköllä on korostunut velvollisuus kielellisten oikeuksien turvaamisessa, sen on tullut arvioida, mikä on ollut tehokkain tapa saada sen tarvitsemat käännökset riippumatta sen aikaisemmasta toimintamallista. Hankintayksiköllä on ollut laaja harkintavalta määritellä hankintojensa kohde.

Rikosoikeudellisessa menettelyssä tarvittavan tulkkauksen ja käännösten laadun vähimmäisvaatimuksista on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/64/EU oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka edellyttää tarvittavan pätevyyden omaavien itsenäisten kääntäjien ja tulkkien rekisterin tai rekisterien perustamista. Hankintayksikön kannalta parhaat palveluntarjoajat ovat siten Opetushallituksen ylläpitämässä auktorisoitujen kääntäjien rekisterissä, jota hankintayksikkö on käyttänyt kilpailuttaessaan valituksenalaisia hankintoja.

Valittaja on esittänyt, että se tarjoaa käännöspalveluita samoin kuin yksittäiset kääntäjätkin eikä sen liiketoiminta siten ole käännöstöiden välittämistä.

Jos hankintakokonaisuus olisi kilpailutettu hankintasäännösten mukaisesti yhtenä kilpailutuksena, hankintayksikkö olisi silti voinut halutessaan antaa yksittäisille kääntäjille mahdollisuuden osallistua tarjouskilpailuun sallimalla osatarjousten antaminen. Hankintayksikkö on aiemmin kilpailutuksissaan toiminut näin. Alalla ammattimaisesti toimivilla käännöstoimistoilla on vakiintuneesti ollut tapana tarjota käännöspalveluita useisiin eri kielipareihin hyödyntäen kääntäjiä, jotka ovat käännöstoimistoon joko työsuhteessa tai alihankintasuhteessa.

Kilpailuttamisvelvollisuuden kiertämiseen ei ole oikeuttanut puitesopimustoimittajien tai muutoin alalla toimivien palveluntarjoajien toiminta yleisesti tai se, ettei hankintayksikkö ole ollut tyytyväinen aikaisemman kilpailutuksen perusteella tehdyn hankintasopimuksen toteutumiseen, eikä se, että hankintayksikkö tekee hankintansa tarveharkinnan perusteella.

Asiassa ei ole ollut kyse lisätarpeeksi määriteltävästä hankinnasta, koska tosiasiallisesti hankintakokonaisuuden ennakoitu arvo on ollut yli 300.000 euroa. Hankintayksikkö ei ole osoittanut, että hankintojen pilkkominen olisi perustunut todellisiin taloudellisiin tai teknisiin seikkoihin.

Valitusten tutkiminen

Hankintayksikkö on esittänyt, että valitukset tulee jättää tutkimatta, sillä kukin valituksenalainen hankintapäätös on erillinen ja jää ennakoidulta arvoltaan kansallisen kynnysarvon alle, jolloin markkinaoikeudella ei ole toimivaltaa tutkia asiaa.

Valittaja on esittänyt, että valituksenalaiset hankintapäätökset ovat muodostaneet luontevan hankintakokonaisuuden, jolloin hankinnan ennakoitu kokonaisarvo on ollut 327.000 euroa ja siten ylittänyt palveluhankintojen EU-kynnysarvon.

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (jäljempänä hankintalaki) 146 §:n mukaan markkinaoikeuden käsiteltäväksi valituksella voidaan saattaa tässä laissa tarkoitettu hankintayksikön päätös tai hankintayksikön muu hankintamenettelyssä tekemä ratkaisu, jolla on vaikutusta ehdokkaan tai tarjoajan asemaan.

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden 5 §:ssä tarkoitettujen hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa ja käyttöoikeussopimuksensa siten kuin mainitussa laissa säädetään.

Hankintalain 2 §:n 2 momentin mukaan hankintayksiköiden on pyrittävä järjestämään hankintatoimintansa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mahdollisimman taloudellisesti, laadukkaasti ja suunnitelmallisesti olemassa olevat kilpailuolosuhteet hyväksi käyttäen ja ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat huomioon ottaen. Hankintatoimintaan liittyvien hallinnollisten tehtävien vähentämiseksi hankintayksiköt voivat käyttää puitejärjestelyjä sekä tehdä yhteishankintoja tai hyödyntää muita yhteistyömahdollisuuksia julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa.

Pykälän 3 momentin mukaan hankinnat on toteutettava tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Hankinnat on pyrittävä järjestämään siten, että pienet ja keskisuuret yritykset ja muut yhteisöt pääsevät tasapuolisesti muiden tarjoajien kanssa osallistumaan tarjouskilpailuihin. Hankintalaissa tarkoitetut kansalliset kynnysarvot alittavissa hankinnoissa on pyrittävä huomioimaan hankinnan kokoon ja laajuuteen nähden riittävä avoimuus ja syrjimättömyys.

Hankintalain 25 §:n 2 momentin mukaan ellei mainitussa laissa toisin säädetä, hankintalakia ei sovelleta hankintasopimuksiin tai käyttöoikeussopimuksiin, joiden ennakoitu arvo alittaa kansalliset kynnysarvot.

Hankintalain 25 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kansallinen kynnysarvo ilman arvonlisäveroa laskettuna on 60.000 euroa tavarahankinnoissa, palveluhankinnoissa ja suunnittelukilpailuissa, jollei 3 — 4 kohdassa toisin säädetä.

Hankintalain 26 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen valtion keskushallintoviranomaisia koskeva EU-kynnysarvo on palveluhankinnoissa ollut 140.000 euroa vuonna 2022.

Hankintalain 27 §:n 1 momentin mukaan hankinnan ennakoitua arvoa laskettaessa perusteena on käytettävä suurinta maksettavaa kokonaiskorvausta ilman arvonlisäveroa. Arvioinnin on perustuttava ilmoittamisajankohdan tai muun hankintamenettelyn alkamisajankohdan arvoon. Arvoa laskettaessa on otettava huomioon myös hankinnan mahdolliset vaihtoehtoiset toteuttamistavat ja hankintasopimukseen sisältyvät optio- ja pidennysehdot sekä ehdokkaille tai tarjoajille maksettavat palkkiot tai maksut.

Hankintalain 31 §:n mukaan hankintaa ei saa pilkkoa eriin tai laskea sen arvoa poikkeuksellisin menetelmin tämän lain säännösten soveltamisen välttämiseksi.

Hankintalain 31 §:ää koskevissa esitöissä (HE 108/2016 vp s. 121) todetaan, että hankinnan jakamisen osiin tulee perustua todellisiin taloudellisiin tai teknisiin seikkoihin, jotka hankintayksiköiden tulee pystyä näyttämään tarvittaessa toteen. Lähtökohtana arvioinnissa on luontevan hankintakokonaisuuden määrittely. Luontevasti samanaikaisesti kilpailutettavien samantyyppisten hankintojen tulee katsoa kuuluvan samaan hankintakokonaisuuteen. Huomiota voidaan kiinnittää ajanjaksoihin, joiden aikana tehtäviä hankintaeriä kilpailutetaan kokonaisuuksina suunnitelmallisessa hankintatoimessa. Pykälän vastaista on siten esimerkiksi pilkkoa samanlaisista tavaroista koostuva hankinta osissa kilpailutettavaksi lain säännösten välttämisen tarkoituksessa. Säännös ei kuitenkaan estä hankinnan jakamista osiin sellaisissa tapauksissa, joissa kunkin erän hankinta toteutetaan lakiehdotuksen menettelytapavaatimusten mukaisesti.

Edellä hankintalain 146 §:n 1 momentissa kuvatulla tavalla markkinaoikeuden toimivallan edellytyksenä on se, että markkinaoikeudelle tehdyssä valituksessa esitetyt vaatimukset koskevat hankintalain soveltamisalaan kuuluvaa hankintaa. Hankintalain säännösten soveltamisen edellytyksenä on edellä hankintalain 25 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisesti puolestaan muun ohella se, että hankinnan ennakoitu arvo on vähintään kansallisen kynnysarvon suuruinen.

Jos katsotaan, että valitustenalaisissa hankintapäätöksissä tarkoitetut hankinnat muodostavat edellä hankintalain 31 §:n esitöissä tarkoitetun luontevan hankintakokonaisuuden ja hankintoja on siten tarkasteltava yhdessä yhtenä tai useampana kokonaisuutena, hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo voisi ylittää edellä mainitun palveluhankintojen kansallisen kynnysarvon tai EU-kynnysarvon. Markkinaoikeudella olisi tällöin toimivalta tutkia asia.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on edellä hankintalain 31 §:n esitöissä kuvatulla tavalla velvollisuus näyttää toteen, että hankinnan jakaminen osiin on perustunut todellisiin taloudellisiin tai teknisiin seikkoihin. Hankintalain 31 §:n esitöissä on lisäksi korostettu suunnitelmallisen hankintatoimen merkitystä vertailukohtana, kun arvioidaan esimerkiksi ajanjaksoja, joiden aikana tehtäviä hankintaeriä kilpailutetaan kokonaisuuksina.

Asiassa saadun selvityksen perusteella hankintayksiköllä on ollut voimassa puitesopimus, jonka perusteella se on hankkinut yleisimmin käytössä olleiden kielten käännöspalveluita puitesopimustoimittajilta. Hankintayksikkö on esittänyt, että sillä on ollut vaikeuksia saada puitesopimustoimittajiltaan tarvitsemiaan käännöspalveluita, minkä takia hankintayksikön on täytynyt hankkia lisää kyseisten palvelujen tuottajia. Tämän lisäksi puitesopimukseen ei ole kuulunut harvemmin tarvittavien kielten käännöspalveluita, joten hankintayksikön on tullut palvelutarpeen ilmetessä hankkia käännöspalvelut myös tällaisten kielten osalta.

Hankintayksikkö on valituksenalaisilla päätöksillään hankkinut käännöspalveluita kahden kuukauden aikana 20 eri kielen osalta. Valtaosa hankintakausista on ollut noin kahden vuoden ja osa noin vuoden mittaisia. Valituksenalaiset hankintapäätökset on siten tehty hyvin lyhyen ajan sisällä, joten niillä on katsottava olleen ajallinen yhteys toisiinsa.

Rikosasioihin liittyvien käännöspalveluiden tarve eri kielten osalta on vaihtelevaa mutta kuitenkin jatkuvaa, joten asiassa ei voida katsoa, että kyse olisi ollut kertaluontoisista hankinnoista, joille ei hankintakausien jälkeen enää olisi tarvetta. Viron, englannin ja ruotsin kieltä koskevissa kyseessä olevissa hankinnoissa sopimuskausi on ollut korkeintaan vuoden pituinen, vaikka kyse on ollut kielistä, joiden osalta käännöspalveluiden tarpeen ei voida olettaa huomattavasti vähentyvän seuraavinakaan vuosina.

Käsillä olevien hankintapäätösten arvot ovat olleet siinä määrin korkeat, että yhteensä kyse on ollut merkittävien lisähankintojen tekemisestä hankintayksiköllä voimassa olleen puitejärjestelyn ohelle. Kyseisen menettelyn ei voida lähtökohtaisesti katsoa osoittaneen hankintalain 31 §:n esitöiden mukaista suunnitelmallista hankintatointa.

Kaikkien muiden kielten paitsi arabian, englannin ja ruotsin osalta hankittavien käännöspalveluiden toimeksiannot ovat pääosin koskeneet poliisin esitutkintamateriaalien kääntämistä. Arabian kielen osalta toimeksiannot ovat kohdistuneet palauttamismenettelyihin liittyneiden asiakirjojen kääntämiseen, englannin kielessä hankittavat käännöstyöt ovat koskeneet rikosteknisen laboratorion ja rikosteknisten tutkimuslaitosten työmenetelmien ja -laitteiden auditointeihin liittyviä asiakirjoja ja ruotsin kielen osalta toimeksiannot ovat koskeneet Poliisihallituksen ja sen alaisten poliisiyksiköiden julkisten asiakirjojen kääntämistä. Vaikka arabian, englannin ja ruotsin kohdalla käännöstöiden kohde on ollut tarkkarajaisempi, kaikki hankinnat ovat olleet hyvin samankaltaisia, koska kyse on ollut poliisin toimintaan ja rikosten selvittämiseen liittyvien materiaalien kääntämisestä. Lisäksi esitutkintamateriaalien sisältö voi myös vaihdella eri asioiden välillä suuresti, joten käännettävällä sisällöllä ei ole merkittävää vaikutusta arvioitaessa hankintojen samankaltaisuutta.

Olennaisin ero hankintojen välillä on ollut hankittujen käännöspalveluiden kieli, sillä käännöspalveluita tuottavat asiantuntijat ovat lähtökohtaisesti keskittyneet vain yhteen tai muutamaan kieleen. Ottaen kuitenkin huomioon edellä todettu hankintojen muu samankaltaisuus, niiden ajallinen yhteys ja hankintojen sopimuskausien pituudet markkinaoikeus katsoo, että hankintapäätösten mukaiset hankinnat ovat muodostaneet sellaisen luontevan hankintakokonaisuuden, jonka pilkkominen osiin ei ole ollut hankintasäännösten tarkoittamalla tavalla mahdollista eri kielten perusteella.

Hankintayksikön olisi ollut esitetyn selvityksen perusteella mahdollista järjestää hankintakokonaisuudesta hankintalain mukainen tarjouskilpailu ja esimerkiksi jakaa hankintakokonaisuus kielikohtaisiin osa-alueisiin. Tällöin hankintayksikkö olisi voinut turvata sekä yksittäiseen kieleen keskittyneiden palveluntarjoajien että useamman kielen käännöspalveluita tarjoavien toimijoiden yhtäläiset osallistumismahdollisuudet tarjouskilpailuun.

Markkinaoikeus toteaa, että hankittavan palvelun laadun vähimmäistaso kuuluu hankintayksikön harkintavaltaan, ja hankintayksikön on mahdollista turvata laadun toteutuminen tarjouspyynnössä asetettavilla vähimmäisvaatimuksilla. Käännöspalveluilta vaadittava korkea laatutaso ja rikosasioiden hoitamiseen liittyvien lakisääteisten määräaikojen noudattaminen ei ole ollut hyväksyttävä peruste hankinnan pilkkomiselle, sillä kyseiset vaatimukset olisi voitu asettaa tarjouspyynnön vähimmäisvaatimuksiksi myös hankintalain mukaan järjestettävässä tarjouskilpailussa.

Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoo, että hankinnat ovat yhdessä muodostaneet luontevan hankintakokonaisuuden. Hankinnan ennakoitua arvoa laskettaessa on siten tullut huomioida kaikkien hankintojen ennakoidut arvot eli yhteensä 327.000 euroa. Hankintakokonaisuuden arvonlisäveroton ennakoitu arvo on siten ylittänyt EU-kynnysarvon. Näin ollen markkinaoikeudella on toimivalta tutkia asia.

Pääasiaratkaisun perustelut

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden 5 §:ssä tarkoitettujen hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa ja käyttöoikeussopimuksensa siten kuin mainitussa laissa säädetään.

Hankintalain 58 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on toimitettava julkaistavaksi muun ohella hankintailmoitus EU-kynnysarvot ylittävästä hankinnasta (kohta 1).

Hankintalain 59 §:n 1 momentin mukaan edellä 58 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset on tehtävä vakiolomakkeiden vahvistamisesta julkisiin hankintoihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 842/2011 kumoamisesta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1986 vahvistettuja vakiolomakkeita käyttäen. Ilmoituksissa on oltava hankintalain 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun hankintadirektiivin liitteessä V esitetyt tiedot.

Hankintayksikkö ei ole julkaissut hankinnoista hankintailmoitusta, vaan se on pyytänyt tarjouksia valitsemiltaan tarjoajilta suoraan. Koska edellä todetuin perustein hankintojen on katsottu muodostaneen luontevan kokonaisuuden, jonka ennakoitu arvo on ylittänyt EU-kynnysarvon, siitä olisi tullut julkaista Euroopan unionin laajuinen ilmoitus vakiolomaketta käyttäen. Kun hankintayksikkö ei ole tällaista ilmoitusta tehnyt, sen menettely on ollut omiaan estämään potentiaalisia tarjoajia osallistumasta tarjouskilpailuun, ja se on lähtökohtaisesti menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti.

Hankintalain 40 §:n 1 momentin mukaan suorahankinnassa hankintayksikkö neuvottelee valitsemiensa toimittajien kanssa hankintasopimuksen ehdoista julkaisematta etukäteen hankintailmoitusta.

Hankintalain 40 §:n 1 momentin esitöiden (HE 108/2016 vp s. 133) mukaan laissa esitetyt suorahankinnan edellytykset ovat tyhjentäviä. Koska suorahankinta on poikkeus yleiseen ja avoimeen kilpailuttamisvelvollisuuteen, sen käyttöedellytyksiä on tulkittava suppeasti.

Käsillä olevassa asiassa hankintayksikkö on valinnut itse palveluntarjoajat ja neuvotellut niiden kanssa hankintojen toteuttamisesta. Näyttövelvollisuus suorahankinnan edellytysten toteutumisesta kuuluu hankintayksikölle. Hankintayksikkö ei ole esittänyt edes väitettä, saati erityistä selvitystä siitä, että sillä olisi ollut ainakaan valituksenalaisten päätösten käsittämässä laajuudessa mitään hankintalain mukaista hyväksyttävää perustetta suorahankintojen tekemiselle.

Näin ollen hankintayksikön on katsottava hankkineen valitustenalaisten hankintapäätösten mukaiset käännöspalvelut hankintasäännösten vastaisina suorahankintoina.

Seuraamusten määrääminen

Hankintalain 154 §:n 1 momentin mukaan, jos hankinnassa on menetelty hankintasäännösten vastaisesti, markkinaoikeus voi:

1. kumota hankintayksikön päätöksen osaksi tai kokonaan;
   
2. kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa koskevassa asiakirjassa olevaa virheellistä kohtaa tai muuten noudattamasta virheellistä menettelyä;
   
3. velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä;
   
4. määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä;
   
5. määrätä hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen;
   
6. määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun;
   
7. lyhentää hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua.

Pykälän 2 momentin mukaan markkinaoikeus voi 1 momentin 4 — 7 kohdassa tarkoitettuja seuraamuksia määrätessään katsoa hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen syntyneeksi olosuhteiden perusteella, jos hankintayksikkö on nimenomaisesti ryhtynyt hankinnan toteuttamiseen.

Hankintalain 154 §:ää koskevissa esitöissä (HE 108/2016 vp s. 240) todetaan, että pykälä vastaa pääosin aiemmin voimassa olleen julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007, jäljempänä vanha hankintalaki) 94 §:ssä säädettyä. Vanhan hankintalain 94 §:n esitöiden (HE 190/2009 vp s. 68) mukaan jos kirjallista sopimusta ei ole tehty, sopimuksen syntymistä tulee arvioida olosuhteiden perusteella. Oikeussuojakeinojen tehokkaan käytön ja seuraamusten harkinnan kannalta kirjalliseen sopimukseen tulee rinnastaa tilanteet, joissa olosuhteista voidaan päätellä hankintayksikön ja tarjoajan nimenomaisesti ryhtyneen hankinnan toteuttamiseen. Hiljaisen sopimuksen olemassaolon toteaminen olosuhteista ei ole täysin yksiselitteistä. Harkinnassa tulee erityisesti kiinnittää huomiota siihen, onko hankintayksikkö hankintapäätöksen jälkeen antanut hankinnan toteuttamiselle nimenomaisen suostumuksen tai onko tarjoaja ryhtynyt hankinnan toteuttamiseen hankintayksikölle siinä määrin, että kyse ei ole enää tavanomaisista, kyseiseen hankintaan kuuluvista valmistelutoimenpiteistä.

Hankintalain 128 §:n mukaan hankintapäätöksen tekemisen jälkeen hankintayksikön on tehtävä hankintasopimus. Hankintasopimus syntyy erillisen kirjallisen sopimuksen tekemisellä.

Hankintayksikkö on ilmoittanut, että hankintapäätökset on pantu täytäntöön, mutta asiassa ei ole tehty erillisiä hankintasopimuksia, vaan tarjouspyynnöt ja hankintapäätökset ovat kunkin kielen kohdalla muodostaneet oman erillisen hankintasopimuksensa. Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikkö ei ole siten tehnyt hankintalain 128 §:n mukaisesti erillisiä kirjallisia hankintasopimuksia, mutta hankintayksikkö on kuitenkin itse ilmoittanut tehneensä hankintasopimukset sekä todennut, että se on ennen käännöstöiden aloittamista tehnyt palveluntarjoajista turvallisuusselvitykset ja kerännyt niiltä vaitiolositoumukset.

Markkinaoikeus toteaa, että valituksenalaiset hankintapäätökset on tehty 23.12.2021 — 20.2.2022 välisenä aikana ja hankintakausien pituudet ovat olleet noin 11 kuukaudesta kahteen vuoteen. Hankintapäätösten teon jälkeen hankintayksikkö on tehnyt yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa ne toimenpiteet, eli turvallisuusselvityksen laatimisen ja vaitiolositoumusten keräämisen, jotka ovat olleet edellytyksenä käännöspalveluiden toteuttamisen aloittamiselle. Ottaen huomioon hankintayksikön oma ilmoitus käännöspalveluiden toteutusta edellyttävien toimenpiteiden suorittamisesta ja toteutuksen aloittamisesta, markkinaoikeus katsoo, että seuraamuksia harkittaessa asiassa on olosuhteiden perusteella katsottava, että hankinnan toteuttamiseen on jo ryhdytty siinä määrin, että hankintasopimukset on katsottava tehdyiksi. Näin ollen hankintalain 154 §:n 1 momentin 1 — 3 kohdan mukaisia reaalikeinoja ei voida enää käsillä olevassa asiassa sellaisinaan käyttää.

Hankintalain 154 §:n 3 momentin mukaan tehottomuusseuraamus, seuraamusmaksu ja sopimuskauden lyhentäminen voidaan määrätä vain kansallisen kynnysarvon ylittävässä liitteen E mukaisia palveluja koskevassa hankinnassa ja käyttöoikeussopimuksessa sekä EU-kynnysarvon ylittävässä muussa hankinnassa.

Pykälän 4 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettu seuraamus voidaan määrätä vain, jos lainvastainen menettely on vaikuttanut hankintamenettelyn lopputulokseen tai asianosaisen asemaan hankintamenettelyssä.

Seuraamuksina hankintayksikön virheellisestä menettelystä voi edellä todetun ja valittajan asiassa esittämien vaatimusten perusteella tulla kysymykseen hyvitysmaksun ja seuraamusmaksun määrääminen sekä tehottomuusseuraamuksen määrääminen tai sopimuskausien lyhentäminen.

Hankintalain 161 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi asettaa tässä laissa tarkoitetun kiellon tai velvoitteen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 149 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muutoin, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 — 101 §:ssä säädetään, ei kuitenkaan 95 §:n 3 momenttia.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asiassa annettu ratkaisu ja hankintayksikön hankintasäännösten vastainen toiminta huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi itse vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä sisältäen oikeudenkäyntimaksun.

Lopputulos

Markkinaoikeus määrää Poliisihallituksen tekemien hankintasopimusten sopimuskaudet päättymään 31.3.2023 markkinaoikeuden asioissa dnrot 166/2022 — 170/2022, 172/2022 — 177/2022 ja 179/2022 — 181/2022.

Markkinaoikeus velvoittaa Poliisihallituksen, mikäli se aikoo 31.3.2023 jälkeen edelleen toteuttaa valitustenalaisten käännöspalveluiden hankinnan julkisena hankintana, kilpailuttamaan kyseisen hankinnan julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden mukaisesti. Velvoitetta on noudatettava nyt asetetun 30.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus määrää Poliisihallituksen maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 20.000 euroa.

Markkinaoikeus hylkää valitukset muilta osin.

Markkinaoikeus velvoittaa Poliisihallituksen korvaamaan Semantix Finland Oy:n oikeudenkäyntikulut 10.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeustuomari Yli-Ikkelä

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä perustelujen jaksosta ”Valitusten tutkiminen” sekä jaksosta ”Pääasiaratkaisun perustelut” johtopäätöksineen. Hyväksyn myös enemmistön perustelujen jaksossa ”Seuraamusten määrääminen” selostetut oikeusohjeet lähtökohdaksi arvioitaessa hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä asiassa ja olen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta enemmistön kanssa samaa mieltä. Erimielisyyteni koskee seuraamusten määräämistä, jonka osalta lausun seuraavaa.

Valituksenalaisissa päätöksissä on kysymys eri kielten käännöspalveluiden hankinnoista siten, että valtaosassa päätöksistä hankintakausi päättyy 31.12.2023 ja vain viron, ruotsin ja englannin kieltä koskevissa käännöspalveluissa hankintakausi päättyy aikaisemmin 31.12.2022. Hankintayksikkö ei ilmoituksensa mukaan ole tehnyt kyseessä olevista hankinnoistaan kirjallisia hankintasopimuksia vaan on kantanaan ilmoittanut, että tarjouspyynnöt ja hankintapäätökset ovat kunkin kielen kohdalla muodostaneet oman erillisen hankintasopimuksensa. Lisäksi hankintayksikkö on ilmoittanut tehneensä ennen käännöstöiden aloittamista palveluntuottajista turvallisuusselvitykset ja pyytäneensä niiltä vaitiolositoumukset.

Katson, että hankintayksikön valituksenalaisten hankintapäätösten jälkeen toteuttamat edellä mainitut toimet eivät muodosta nyt kysymyksessä olevissa palveluhankinnoissa estettä hankintalain 154 §:n 1 momentin 1 — 3 kohdan mukaisten ensisijaisten oikeussuojakeinojen käytölle. Koska kirjallisia hankintasopimuksia ei ole tehty ja hankintalain 154 §:n 1 momentin 1 — 3 kohdan mukaisia reaaliseuraamuksia voidaan käyttää, valittajan esittämät toissijaiset vaatimukset tehottomuusseuraamuksen ja seuraamusmaksun määräämisestä tai sopimuskauden lyhentämisestä eivät tule asiassa seuraamuksina kysymykseen.

Katson, että Poliisihallituksen valituksenalaiset hankintapäätökset on kumottava siltä osin kuin ne koskevat kielten käännöspalveluiden hankkimista 31.12.2023 päättyvälle hankintakaudelle. Mikäli hankintayksikkö aikoo edelleenkin toteuttaa kysymyksessä olevat kielten käännöspalveluiden hankinnat julkisena hankintana, sen on kilpailutettava hankintansa julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden mukaisesti.

Siltä osin kuin hankintakausi on päättymässä 31.12.2022 ja näin ollen kulunut jo lähes loppuun, katson, että hankintalain 154 §:n 1 momentissa säädetyistä seuraamuksista voi tulla kysymykseen vain hyvitysmaksun määrääminen. Tältä osin valittajan hyvitysmaksuvaatimus on enemmistön esittämien perustelujen mukaisesti hylättävä.

Vakuudeksi:

Puheenjohtaja Ville Parkkari