28.2.2013

ASIA

Kilpailunrikkomismaksun määrääminen;

kielletty kilpailijoiden välinen tarjous- ja hintayhteistyö

I ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

1 KILPAILUVIRASTON ESITYS

1.1 Vaatimukset

Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus määrää

Asunto-Väylä Oy:lle, Kiinteistö Oy Rovakartanolle ja Sata-Väylä Oy:lle yhteisvastuullisesti 50.000 euron suuruisen,

CSC Consulting Service Centre Oy:lle 15.000 euron suuruisen ja

Hansatalot Oy:lle ja Kiinteistö Oy Rovakartanolle yhteisvastuullisesti 30.000 euron suuruisen

seuraamusmaksun (kilpailunrikkomismaksu).

1.2 Perusteet

1.2.1 Kielletty kilpailijoiden välinen tarjous- ja hintayhteistyö

Asunto-Väylä Oy (jäljempänä myös Asunto-Väylä), CSC Consulting Service Centre Oy (jäljempänä myös CSC) ja Hansatalot Oy (jäljempänä myös Hansatalot) ovat menetelleet kilpailunrajoituksista annetun lain (480/1992, jäljempänä myös kilpailunrajoituslaki) 4 §:n (318/2004) vastaisesti Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (jäljempänä myös LSHP) vuonna 2006 järjestämän ja Rovaniemen kaupungin vuonna 2009 järjestämän tarjouskilpailun yhteydessä. Yhtiöiden menettelyssä on kysymys mainitussa lainkohdassa kielletystä kilpailijoiden välisestä tarjous- ja hintayhteistyöstä, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen. Jäljempänä viitataan kilpailunrajoituslain säännöksiin sellaisina kuin ne olivat lailla 318/2004 muutettuina, jollei toisin mainita.

Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän järjestämän tarjouskilpailun osalta kilpailurikkomus on alkanut kesäkuussa 2006 ja päättynyt vuoden 2006 lopussa. Rovaniemen kaupungin järjestämän tarjouskilpailun osalta kilpailurikkomus on alkanut syyskuussa 2009 ja päättynyt 3.11.2009.

1.2.1.1 Tapahtumakuvaus

Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tarjouskilpailu

Tarjousmenettely

LSHP on asettanut 17.6.2006 julkaisemallaan ilmoituksella myyntiin Rovaniemellä osoitteessa Siskonpolku 1 sijaitsevan kiinteistön. Määräaikaan 7.8.2006 mennessä on jätetty 21 tarjousta.

Korkeimman tarjouksen on jättänyt CSC (2.951.000 euroa), toiseksi korkeimman Hansatalot (2.901.000 euroa) ja kolmanneksi korkeimman Asunto-Väylä (2.801.000 euroa). Kullekin yritykselle on tuolloin kerrottu, että sen tarjous on kolmen parhaan joukossa ja että LSHP jatkaa neuvotteluja kaikkien kolmen korkeimman tarjouksen tehneen yrityksen kanssa.

CSC on vetänyt tarjouksensa pois 17.8.2006 vedoten rahoitusvaikeuksiin. Tämän jälkeen neuvotteluja on jatkettu Hansatalojen kanssa. Hansatalot on vetänyt tarjouksensa pois 12.9.2006 perustelematta vetäytymistään. LSHP on tämän jälkeen ollut yhteydessä Asunto-Väylään 13.9. tai 14.9.2006. LSHP:n hallitus on hyväksynyt kiinteistön myynnin Asunto-Väylälle 18.10.2006.

Yhtiörakenteet tarjouskilpailun aikana 2006

Asunto-Väylän ovat tarjouksen jättöhetkellä omistaneet TK (6 prosenttia) ja hänen vaimonsa MK (94 prosenttia).

Hansatalot on Kiinteistö Oy Rovakartanon (jäljempänä myös Rovakartano) kokonaan omistama tytäryhtiö. Rovakartanon omistaa PR.

MK:n kokonaan omistama Sata-Väylä Oy (jäljempänä myös Sata-Väylä) on vuonna 2006 omistanut 20 prosenttia CSC:n osakkeista. TK on ollut CSC:n hallituksen jäsen.

Yritysten välinen yhteistyö tarjouskilpailussa

Asunto-Väylän tarjouksen on laatinut ja allekirjoittanut yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja TK (jäljempänä myös TK).

CSC:n hallituksen jäsenen JH:n (jäljempänä myös JH) mukaan TK on laatinut myös CSC:n tarjouksen ja määrittänyt tarjoushinnan. CSC:n tarjouksen on kuitenkin allekirjoittanut yhtiön hallituksen puheenjohtaja JN. JH:n kertomusta tukee Kilpailuviraston tarkastuksella löytynyt näyttö. Kilpailuviraston tarkastuksella löytyneiden asiakirjojen mukaan aloite CSC:n tarjouksen tekemiseen on tullut TK:lta.

Hansatalojen tarjouksen on laatinut yhtiön omistaja PR (jäljempänä myös PR). PR on kiistänyt, että Hansatalot olisi ollut tietoinen muiden tarjouskilpailuun osallistuneiden yritysten tarjousten sisällöstä tai että Hansatalot olisi keskustellut tai sopinut hinnoista muiden tarjoajien kanssa ennen tarjousten jättämistä.

CSC:n ja Hansatalojen tarjousasiakirjat ovat ulkonäöltään ja sisällöltään samankaltaisia. Muut 19 tarjousta ovat erinäköisiä lukuun ottamatta Asunto-Väylän tarjousta. CSC:n ja Hansatalojen tarjouksissa on yhteneväistä muun muassa kirjasinlaji, asettelu vasempaan reunaan, otsikointi, sanamuodot, päiväyksen ja allekirjoituksen sijainti sekä tarjousten yleinen ulkoasu. Molemmat sisältävät myös samanlaisen päätöslauseen: ”Toivomme tarjouksen soveltuvan teille ja johtavan kaupantekoon.” Vastaavaa lausetta ei ole käytetty muissa LSHP:lle jätetyissä tarjouksissa. Hansatalot ja Asunto-Väylä ovat Kilpailuviraston esitysluonnokseen toimittamissaan vastineissa ja lausunnoissa kertoneet käyttäneensä rovaniemeläiseltä kiinteistönvälittäjältä saamaansa tarjouspohjaa. Korteniemen lausunnon mukaan hän on todennäköisesti toimittanut samaisen tarjouspohjan myös CSC:lle.

Myös CSC:n, Hansatalojen ja Asunto-Väylän tarjoushinnoissa on yhdenmukaisuutta. Hansatalojen tarjous on ollut tasan 100.000 euroa korkeampi kuin Asunto-Väylän tarjous ja CSC:n tarjous tasan 50.000 euroa korkeampi kuin Hansatalojen tarjous. Muiden jätettyjen tarjousten tarjoushinnoissa ei ole ollut vastaavaa yhtäläisyyttä.

Omistusjärjestelyt ja yhteistyö tarjouskilpailun päättymisen jälkeen

CSC:n ja Hansatalojen vetäytymisten tapahtuessa CSC:n, Hansatalojen ja Asunto-Väylän tiedossa on ollut, että ne olivat sijoittuneet tarjouskilpailussa kolmen parhaan joukkoon. Lisäksi ne ovat olleet tietoisia toistensa tarjoushinnoista ja siten keskinäisistä sijoituksistaan.

LSHP:n hallituksen hyväksyttyä kiinteistön myynnin Asunto-Väylälle CSC:n ja Hansatalojen vetäydyttyä tarjouskilpailusta Asunto-Väylä on järjestänyt suunnatun osakeannin, jossa yhtiön osakepääomaa on korotettu ja omistuspohjaa laajennettu. Syynä osakepääoman korottamiselle ovat olleet Rovaniemen Handelsbankenin asettamat ehdot rahoituksen myöntämiselle.

Asunto-Väylän ylimääräinen yhtiökokous on 27.11.2006 päättänyt suunnatusta osakeannista. Annissa yhtiön osakepääoma on korotettu 8.000 eurosta 100.000 euroon. MK:n omistama Sata-Väylä on merkinnyt annissa osakkeita 42.000 eurolla ja PR:n omistama Rovakartano 50.000 eurolla. Osakeannin jälkeen sekä Sata-Väylä Oy että Kiinteistö Oy Rovakartano ovat omistaneet yhtiöstä 50 prosenttia.

TK on kertomuksensa mukaan ollut yhteydessä Rovaniemen Handelsbankeniin saatuaan LSHP:stä tiedon, että Asunto-Väylän tarjous oli ollut korkein. LSHP on ollut yhteydessä Asunto-Väylään 13.9. tai 14.9.2006. Asunto-Väylä on neuvotellut rahoituksesta Handelsbankenin kanssa 18.9.2006. Handelsbanken on toimittanut Kilpailuvirastolle selvityspyynnön perusteella asiakirjoja, joiden joukossa on TK:n laatima muistio ”TK 18.9.2006”. Handelsbankenin pankinjohtajan mukaan TK on toimittanut hänelle muistion 18.9.2006 samana päivänä pidettävää palaveria varten. Pankinjohtaja on tehnyt asiakirjaan muun muassa merkinnät ”Asunto-Väylä ostaa perustettavan yhtiön lukuun”, ”50 % Asunto-Väylä” ja ”50 % PR (Oy mahd)”.

PR:n kertoman mukaan hän ei ole ollut yhteydessä TK:n ennen kuin Hansatalot oli vetäytynyt tarjouskilpailusta eikä ole keskustellut tai sopinut vetäytymisestä muiden tarjouskilpailuun osallistuneiden tahojen kanssa. Hansatalot on vetäytynyt tarjouskilpailusta 12.9.2006. Viimeistään 18.9.2006 TK:lla ja PR:llä on kuitenkin ollut valmiina suunnitelmat osakepääoman korottamisesta ja PR:n osakkuudesta Asunto-Väylässä.

Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailu

Tarjousmenettely

Rovaniemen kaupungin Tilaliikelaitos on 20.9.2009 kuuluttanut myytäväksi 39 osakehuoneistoa yhtenä kokonaisuutena. Tarjousten jättöaika on päättynyt 19.10.2009. Määräpäivään mennessä on jätetty 29 ostotarjousta. Tilaliikelaitoksen johtokunta on 27.10.2009 esittänyt Rovaniemen kaupunginhallitukselle, että se myy kaupan kohteena olevat huoneistot yhtenä kokonaisuutena korkeimman ostotarjouksen tehneelle tarjoajalle tarjouksen mukaisella hinnalla.

Korkeimman tarjouksen on jättänyt CSC (1.905.000 euroa). Tarjouskilpailussa toiselle sijalle on tullut Hansatalot (1.854.001 euroa). CSC on vetäytynyt tarjouskilpailusta 30.10.2009, jolloin Hansatalojen tarjous on tullut korkeimmaksi. Asunto-Väylän tarjous on sijoittunut tarjouskilpailussa viidenneksi (1.803.000 euroa).

Rovaniemen kaupunginhallitus on 2.11.2009 päättänyt, että osakehuoneistot myydään korkeimman tarjouksen tehneelle Hansataloille tarjouksen mukaisella hinnalla. Lisäksi kaupunginhallitus on päättänyt, että osakkeiden myyntipäätös voitiin panna täytäntöön heti. Kaupunginhallituksen tekemän päätöksen jälkeen kaupunki on saanut tietoja tarjouskilpailussa menestyneiden yritysten välisistä yhteyksistä, joiden johdosta se on keskeyttänyt myyntipäätöksen täytäntöönpanon 3.11.2009 ja ryhtynyt selvittämään asiaa. Selvitykset ovat johtaneet toimenpidepyynnön tekemiseen Kilpailuvirastolle.

Yritysten omistukset tarjouskilpailun aikana

Asunto-Väylän ovat tarjouksen jättöhetkellä omistaneet MK:n kokonaan omistama yritys Sata-Väylä (50 prosenttia) ja PR:n kokonaan omistama yritys Rovakartano (50 prosenttia). TK on toiminut yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä ja PR hallituksen puheenjohtajana. TK on eronnut yhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenen paikalta 5.11.2009.

Asunto-Väylän toimittamien tietojen mukaan Rovakartano ja Sata-Väylä ovat vuoden 2007 alusta lähtien käyttäneet yhtiössä yhteistä määräysvaltaa. Asunto-Väylän toimittamien tietojen mukaan yhtiö ei kuulu kummankaan omistajan konserniin.

Hansatalot on Rovakartanon kokonaan omistama tytäryhtiö. PR on yhtiön omistaja ja toimitusjohtaja. MK:n omistama Sata-Väylä on tarjousten jättöhetkellä omistanut 20 prosenttia CSC:n osakkeista. Tarjousten jättämisen jälkeen Sata-Väylä on kasvattanut omistusosuuttaan CSC:ssä ja omistanut vuoden 2009 lopussa 32 prosenttia osakkeista ja vuoden 2010 lopussa 44 prosenttia osakkeista. TK on ollut CSC:n hallituksen jäsen 21.3.2010 asti. MK on 2.3.2010 nimitetty CSC:n hallitukseen.

Yritysten välinen yhteistyö tarjouskilpailussa

TK on laatinut Asunto-Väylän tarjouksen. Hän on kertonut keskustelleensa Asunto-Väylän tarjouksesta yhtiökumppaninsa PR:n kanssa ennen tarjousten jättämistä. TK:n mukaan miehet olivat selvittäneet kaupungin hintatasoa ja haarukoineet yhdessä, minkälaisella hinnalla asunnot voitaisiin saada ostettua. Keskusteluissa on päädytty noin 1,8 miljoonan euron hintatasoon. Myös PR on kertonut keskustelleensa Asunto-Väylän tarjouksesta TK:n kanssa ja tienneensä Asunto-Väylän tarjoushinnan.

Asunto-Väylän tarjouksessa on todettu yhtiön omistussuhteista seuraava: ”Yhtiömme Asunto-Väylä Oy:n pääomistaja on Sata-Väylä Oy/MK.” Lokakuun 2006 osakeannin jälkeen Asunto-Väylän ovat kuitenkin omistaneet MK:n Sata-Väylä 50 prosentin osuudella sekä PR:n Rovakartano 50 prosentin osuudella.

PR on laatinut Hansatalojen tarjouksen. Hän on kertonut keskustelleensa TK:n kanssa siitä, pitäisikö Hansatalojen jättää tarjous, sekä siitä, millä hintatasolla tarjouskilpailu voitaisiin voittaa. Lisäksi PR on kertonut Rovaniemen kaupungin kuulemisessa keskustelleensa TK:n kanssa yleisellä tasolla siitä, mitä Hansatalot tulee tarjoamaan. PR:n mukaan syynä Hansatalojen oman, korkeamman tarjouksen jättämiseen oli ollut hänen oma arvionsa siitä, että Asunto-Väylän tarjoushinta ei todennäköisesti riitä tarjouskilpailun voittamiseen. PR ei kuitenkaan ollut ollut halukas korottamaan Asunto-Väylän tarjoushintaa, koska oli ollut tietoinen TK:n taloudellisista vaikeuksista.

TK on kertonut tarjouskilpailusta CSC:n JH:lle. JH:n mukaan TK on laatinut CSC:n tarjouksen, määrittänyt tarjoushinnan ja käynyt alustavat neuvottelut pankin kanssa rahoituksesta. JH on myös tiennyt Asunto-Väylän jättävän tarjouksen ja tämän tarjoushintatason olevan 1,8 miljoonaa euroa. CSC:n tarjouksen ovat allekirjoittaneet JH ja MR, jotka TK:n ja JN:n ohella ovat olleet kaksi muuta CSC:n hallituksen jäsentä.

Kilpailuviraston tarkastuksella CSC:n tiloista on löytynyt sähköposti, jossa TK on kirjoittanut 19.10.2009 JH:lle ja MR:lle tulevasta tarjouksesta: ”Ohessa tarjouksemme Rovaniemen kaupungille CSC:n nimissä. Katotaan sitten strategiaa kun kuullaan miten se menestyy. Jos se on kärjessä, ajatukseni on eräänlainen konsortio. Siihen saamme tarvittaessa pari rovaniemeläistä sijoittajaa mukaan eli lopullinen panostus voi olla luokkaa 25–50 %. Se tietenkin helpottaa myös rahoituksen saamista.”

Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailussa on jätetty määräajassa 29 tarjousta. CSC:n tarjous on saapunut kunnantalolle 19.10.2009 kello 14.49, Asunto-Väylän 19.10.2009 kello 14.50 ja Hansatalojen 19.10.2009 kello 14.51.

PR ja TK eivät ole kyenneet antamaan uskottavaa selitystä sille, miksi Asunto-Väylä on jättänyt tarjouksen, vaikka molempien tarjousten laatijoiden tiedossa on ollut, ettei sillä ole menestymismahdollisuuksia, sillä tarjouskilpailuun tullaan jättämään korkeampia tarjouksia.

Perjantaina 19.10.2009 on jätetty yhteensä 23 tarjousta. Edellinen tarjous ennen CSC:n tarjousta on jätetty klo 14.03. Hansatalojen tarjous on ollut viimeinen jätetty tarjous ennen määräajan umpeutumista. TK on kertonut, että CSC:n tarjouksen on toimittanut kaupungintalolle hänen tyttärensä. TK on itse toimittanut Asunto-Väylän tarjouksen. TK:n mukaan näin oli toimittu ”hygieniasyistä”. Hansatalojen tarjouksen on toimittanut PR.

Myös vuoden 2009 tarjouskilpailussa CSC:n, Asunto-Väylän ja Hansatalojen tarjoushinnoissa on ollut yhdenmukaisuutta. Hansatalojen tarjous on ollut 51.001 euroa korkeampi kuin Asunto-Väylän tarjous ja CSC:n tarjous 51.000 euroa korkeampi kuin Hansatalojen tarjous. Muiden jätettyjen tarjousten tarjoushinnoissa ei ole ollut vastaavaa yhtäläisyyttä.

Tarjoukset on avattu 20.10.2009. Rovaniemen kaupungin mukaan Tilaliikelaitoksessa oli sovittu, että tarjousten jättäjille ei kerrottaisi tarjousten tarkkaa sijoitusta vaan sijoituksista annettaisiin vain suuntaa antavaa tietoa. Tarjoushinnat eivät kuitenkaan ole olleet vain pienen piirin tiedossa, vaan ne on jaettu esimerkiksi Rovaniemen kaupunginhallituksen jäsenille jo 28.10.2009. Sekä Rovaniemen kaupungin että CSC:n JH:n mukaan CSC:n tiedossa on 27.10.2009 ollut, että yhtiön tarjous oli ollut korkein. Kolmanneksi tarjouskilpailussa sijoittunut yksityishenkilö on kertonut Kilpailuvirastolle saaneensa tarkan tiedon sijoituksestaan tarjousten avaamisen jälkeen. Kilpailuvirasto on pitänyt ilmeisenä, että CSC:n ja kolmanneksi sijoittuneen tarjoajan lisäksi myös Hansatalot ja Asunto-Väylä ovat tarjouskilpailun päätyttyä tienneet sijoituksensa tarjouskilpailussa.

CSC on Rovaniemen kaupungin pyynnöstä JH:n 28.10.2009 lähettämällä sähköpostilla selventänyt tarjouksensa tekstiä ja sisältöä selvästi sitovaksi tarjoukseksi. Kilpailuviraston tarkastuksella CSC:n tiloista on löytynyt TK:n ja JH:n välinen sähköpostikirjeenvaihto, jossa TK on 28.10.2009 lähettämässään viestissä kommentoinut JH:n Rovaniemen kaupungille laatimaa tekstiä. JH on vahvistanut keskustelleensa viestin sisällöstä myös puhelimitse TK:n kanssa.

CSC on ilmoittanut vetäytyvänsä tarjouskilpailusta 30.10.2009 JH:n lähettämällä sähköpostilla. JH:n mukaan viestin on laatinut TK ja JH on lähettänyt sen Rovaniemen kaupungille. Kilpailuviraston tarkastuksella CSC:n tiloista on löytynyt TK:n JH:lle 29.10.2009 lähettämä sähköposti, joka sisältää Rovaniemen kaupungille osoitettavan ilmoituksen vetäytymisestä. JH:n Rovaniemen kaupungille lähettämä ilmoitus vastaa TK:n lähettämän sähköpostin sisältöä.

1.2.1.2 Kilpailuoikeudellinen arviointi

Kilpailunrajoituslain 4 § kattaa muun muassa tarjouskartellikiellon. Kielletty tarjousyhteistyö koostuu niin taloudellisessa kuin juridisessa mielessä keskenään kilpailevien yritysten välisestä hintayhteistyöstä, jossa keskustellaan ja sovitaan tarjouksissa käytettäväksi aiotuista hinnoista, sekä toisaalta markkinoiden jakamisesta, jossa kilpailijoiden välillä vahvistetaan, kuka saa tarjouskilpailun kohteena olevan kaupan itselleen. Kielletty tarjouskartelli on luonteeltaan yksi vakavimmista kilpailunrajoituksista. Kilpailunrajoituslain 5 §:n poikkeussäännös ei sovellu tässä asiassa.

Kilpailuvirasto on tarkastellut esityksessä kuvattua menettelyä kahtena erillisenä kilpailurikkomuksena.

Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tarjouskilpailu

Kilpailuvirasto on katsonut hallussaan olevien asiakirjojen ja kuulemiensa asianosaisten kertomusten perusteella selvitetyksi, että CSC:n ja Asunto-Väylän tarjoukset ovat perustuneet yritysten väliseen yhteistyöhön ennen tarjousten jättämistä. Molempien yhtiöiden tarjoukset on laatinut sama henkilö, TK.

CSC:n ja Hansatalojen tarjousten samankaltainen ulkonäkö, osittain identtinen sisältö sekä hintaerojen välinen yhteneväisyys yhdessä yritysten edustajien Kilpailuviraston kuulemisissa antamien kertomusten kanssa osoittavat, että myös Hansatalojen tarjous on perustunut yhteistyöhön CSC:n ja Asunto-Väylän kanssa.

Edellä mainitut asiakirjat ja kertomukset osoittavat myös, että CSC:n ja Hansatalojen vetäytyminen tarjouskilpailusta tarjousten jättämisen jälkeen on ollut jatkoa yritysten väliselle yhteistyölle ennen tarjousten jättämistä ja osa yritysten välistä kokonaissuunnitelmaa. Osana yhteistyötä CSC on vetäytynyt tarjouskilpailusta tietoisena siitä, että Hansatalojen 50.000 euroa alempi tarjous on vetäytymisen jälkeen korkein ja Asunto-Väylän toiseksi korkein. Hansatalot on puolestaan vetäytynyt tarjouskilpailusta tietoisena siitä, että vetäytymisen johdosta Asunto-Väylä saa kiinteistön 100.000 euroa alemmalla kauppahinnalla kuin Hansatalot olisi saanut.

Kilpailuvirasto on katsonut, että menettelyssä, jossa Asunto-Väylän osakepääomaa on suunnatulla osakeannilla korotettu ja jossa Rovakartano on tullut 50 prosentin osuudella Asunto-Väylän omistajaksi, on kysymys epäitsenäisen yhteisyrityksen perustamisesta. Sen omistajien välinen toiminta tulee arvioitavaksi kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaisesti. Asiassa saadun näytön perusteella Kilpailuvirasto on katsonut yhteisyrityksen perustamisen olleen osa yritysten välistä kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on ollut hankkia tarjouskilpailun kohteet alimmalla mahdollisella yhteistyön kohteena olleella tarjouksella. Näin ollen perustaminen on ollut osa kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaista yritysten välistä sopimusta tai yhdenmukaistettua menettelyä, jonka tarkoituksena on ollut kilpailun rajoittaminen.

Kielletty yhteistyö käy ilmi erityisesti seuraavista seikoista:

– Asunto-Väylän ja CSC:n tarjoukset on laatinut sama henkilö.
– CSC:n ja Hansatalojen tarjousten yhteneväisyys
– CSC:n, Hansatalojen ja Asunto-Väylän hintojen porrastus: Hansatalojen tarjous on ollut tasan 100.000 euroa korkeampi kuin Asunto-Väylän tarjous. CSC:n tarjous on puolestaan ollut tasan 50.000 euroa korkeampi kuin Hansatalojen tarjous.
– Hansatalojen emoyhtiö Rovakartano on tullut osakkaaksi Asunto-Väylään 50.000 euron pääomalla. Suunnitelma Rovakartanon osakkuudesta on ollut olemassa alle viikon sisällä siitä, kun Hansatalot oli luopunut tarjouksestaan, sekä siitä, kun LSHP oli ollut yhteydessä Asunto-Väylään.

Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailu

Asunto-Väylän, CSC:n ja Hansatalojen menettely Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailun yhteydessä vuonna 2009 on noudattanut samankaltaista kaavaa kuin yritysten menettely vuonna 2006. Myös vuoden 2009 tarjouskilpailussa CSC:n ja Asunto-Väylän tarjoukset ovat perustuneet yritysten väliseen yhteistyöhön ennen tarjousten jättämistä. Samoin kuin vuonna 2006, TK on laatinut molempien yhtiöiden tarjoukset.

Kilpailuviraston hallussa olevat asiakirjat ja sen kuulemien yritysten edustajien kertomukset yhdessä tarjousten hintaerojen välisen yhteyden kanssa osoittavat, että myös Hansatalojen jättämä tarjous on perustunut yritysten väliseen yhteistyöhön. Kilpailuviraston selvitysten perusteella on ilmeistä, että yritykset ovat pyrkineet salaamaan niiden väliset henkilölliset yhteydet ja yhteistyön tarjouskilpailussa.

CSC on vetäytynyt tarjouskilpailusta 30.10.2009, jolloin Hansatalojen tarjous on noussut korkeimmaksi. Asunto-Väylän tarjous on ennen CSC:n vetäytymistä ollut viidenneksi korkein. Kuten vuonna 2006, myös vuonna 2009 CSC:n vetäytyminen tarjouskilpailusta on ollut jatkoa yritysten väliselle yhteistyölle ennen tarjousten jättämistä ja osa yritysten välistä kokonaissuunnitelmaa. Vuonna 2009 Asunto-Väylän tarjous ei ole kuitenkaan yltänyt viidettä sijaa korkeammalle, jolloin Hansatalojen tarjous on jäänyt alimmaksi yhteistyön kohteena olleeksi tarjoukseksi, jolla kiinteistö on ollut mahdollista hankkia.

Kielletty yhteistyö käy ilmi erityisesti seuraavista seikoista:

– Asunto-Väylän ja CSC:n tarjoukset on laatinut sama henkilö, TK.
– PR on keskustellut Asunto-Väylän ja CSC:n tarjoukset laatineen TK:n kanssa ennen tarjousten jättämistä hinnasta, jonka Hansatalot tulee tarjoamaan.
– TK:n sähköposti CSC:n hallituksen jäsenille 19.10.2009
– CSC:n, Hansatalojen ja Asunto-Väylän tarjoukset on jätetty kunnantalolle minuutin välein.
– Yritysten välinen yhteistyö tarjouskilpailussa on pyritty salaamaan: TK:n viittaus ”hygieniasyihin” sekä Asunto-Väylän tarjoukseen sisältynyt harhaanjohtava väite yrityksen omistajista.
– CSC:n, Hansatalojen ja Asunto-Väylän hintojen porrastus: Hansatalojen tarjous on ollut 51.001 euroa korkeampi kuin Asunto-Väylän tarjous. CSC:n tarjous on ollut tasan 51.000 euroa korkeampi kuin Hansatalojen tarjous.
– TK on laatinut CSC:n nimissä Rovaniemen kaupungille lähetetyn viestin, jossa CSC ilmoittaa luopuvansa tarjouskilpailusta. Viestin lähetti JH.
– PR ja TK eivät ole kyenneet antamaan selitystä sille, miksi Asunto-Väylä on jättänyt tarjouksen, vaikka molempien tarjousten laatijoiden tiedossa on ollut, ettei sillä ole ollut menestymismahdollisuuksia, sillä heidän omat yrityksensä tulivat jättämään tarjouskilpailuun korkeampia tarjouksia.
– menettelyn yhdenmukaisuus vuoden 2006 menettelyn kanssa.

Yhteenveto

Asunto-Väylän, CSC:n ja Hansatalojen edustajat ovat toimineet yhteistyössä sekä LSHP:lle elokuussa 2006 jätettyjen tarjousten laatimisessa että Rovaniemen kaupungille syyskuussa 2009 jätettyjen tarjousten laatimisessa. Tarjousten laatimisesta ovat vastanneet edellä kuvatuin tavoin osin samat henkilöt, ja tarjoushinnat ovat olleet osapuolten tiedossa ennen tarjousten jättämistä. Tarjouskilpailuissa jätetyt tarjoukset eivät ole perustuneet tarjouksen jättäjän itsenäiseen arvioon kysyntä- ja tarjontamekanismien perusteella määräytyvästä hintatasosta, vaan yritykset ovat korvanneet tämän keskinäisellä yhteistyöllä ja yhteisymmärryksellä jättämiensä tarjousten sisällöstä.

Korkeimpia hintoja tarjonneet yhteistyöhön osallistuneet yhtiöt ovat tarjouskilpailun päättymisen jälkeen vetäytyneet tarjouskilpailusta, jolloin korkeimmaksi on noussut toisen yhteistyöhön osallistuneen yrityksen tarjous. Tarjouksista vetäytyminen on ollut osa kiellettyä yhteistyötä. Menettelyn tarkoituksena on ollut varmistaa, että joku kolmesta yhteistyöhön osallistuneesta yhtiöstä voittaa tarjouskilpailun ja että voittanut hinta on alin mahdollinen. Menettelyn johdosta kiellettyyn yhteistyöhön osallistunut piiri on voittanut vuoden 2006 tarjouskilpailun 150.000 euroa alemmalla hinnalla kuin mitä piiriin kuuluvien yritysten jättämä korkein tarjous on ollut. Vuonna 2009 korkeimman tarjouksen jättänyt CSC on jälleen vetäytynyt tarjouskilpailusta, jolloin Hansatalojen 51.000 euroa alempi tarjous on noussut korkeimmaksi. Rovaniemen kaupunki on hyväksynyt Hansatalojen tarjouksen mutta keskeyttänyt kaupan täytäntöönpanon välittömästi päätöksen jälkeen saatuaan tietoja, jotka ovat johtaneet toimenpidepyynnön tekemiseen Kilpailuvirastolle.

Asunto-Väylän, CSC:n ja Hansatalojen menettely sekä LSHP:n tarjouskilpailun yhteydessä vuonna 2006 että Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailun yhteydessä vuonna 2009 täyttää kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletyn sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan tunnusmerkistön. Menettelyssä on kysymys kilpailijoiden välisestä kielletystä tarjous- ja hintayhteistyöstä, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen. Kysymyksessä on paljas kartelli, johon ei lähtökohtaisesti liity tehokkuushyötyjä ja jonka siihen osallistuneet yritykset ovat pyrkineet pitämään salassa tarjouskilpailun järjestäneiltä tahoilta ja viranomaisilta. Menettelyn kiellettyä luonnetta ei muuta se, että voittanut tarjous on ollut korkeampi kuin yhdenkään muun tarjoajan jättämä tarjous.

Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat yritykset eivät ole Kilpailuviraston esitysluonnokseen antamissaan vastineissa ja lausunnoissa esittäneet uskottavaa vaihtoehtoista selitystä Kilpailuviraston selvityksissä löytyneelle näytölle ja Kilpailuviraston niistä tekemille johtopäätöksille. Yritysten Kilpailuviraston esitysluonnokseen antamat vastineet ja lausunnot ja niissä esitetyt perustelut eivät näin ollen anna aihetta arvioida asiaa toisin.

1.2.1.3 Kilpailunrajoituksista vastuussa olevat elinkeinonharjoittajat

Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tarjouskilpailu

Vuonna 2006 kaikki edellä kuvattuun kilpailurikkomukseen osallistuneet yritykset, CSC, Hansatalot ja Asunto-Väylä ovat tarjousten jättämisen hetkellä olleet erillisiä yrityksiä.

Hansatalot on Rovakartanon sataprosenttinen tytäryhtiö, jolloin kilpailurikkomuksesta on viime kädessä vastuussa Rovakartano. CSC on itsenäinen yritys, jonka omistus on hajaantunut ja joka vastaa omasta kilpailurikkomuksestaan. Sata-Väylän omistus CSC:ssä (20 prosenttia) on ollut niin vähäinen, ettei se anna aihetta tarkastella yrityksiä samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvina, koska näyttöä Sata-Väylän tosiasiallisesta määräysvallan käytöstä ei ole.

Asiassa saadun näytön perusteella Kilpailuvirasto on katsonut Asunto-Väylän osakepääoman korottamisen ja suunnatun osakeannin täyttävän epäitsenäisen yhteisyrityksen perustamisen kriteerit. Sopimus yhteisyrityksen perustamisesta on ollut osa kilpailurajoituslain vastaista menettelyä, ja siitä vastaavat yrityksen omistajat Sata-Väylä ja Rovakartano yhteisvastuullisesti. Näin ollen Asunto-Väylän osalta kilpailurikkomus muodostuu yhteistyöstä ennen tarjouskilpailua sekä menettelystä tarjousten jättämisen jälkeen ennen kaupan tekoa LSHP:n kanssa mukaan lukien sopimus yhteisyrityksen perustamisesta. Tästä kokonaisrikkomuksesta vastaavat yhteisvastuullisesti Rovakartano, Sata-Väylä ja Asunto-Väylä.

Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailu

Vuoden 2006 LSHP:n tarjouskilpailun yhteydessä toteutetut yritysjärjestelyt vaikuttavat asian oikeudelliseen arvioon Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailussa 2009. CSC on edelleen ollut itsenäinen yritys, joka vastaa omasta kilpailurikkomuksestaan. Sata-Väylän omistus siinä (20 prosenttia) on tarjousten jättämisen hetkellä ollut niin vähäinen, ettei se anna aihetta tarkastella yrityksiä samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvina, koska näyttöä Sata-Väylän tosiasiallisesta määräysvallan käytöstä ei ole.

Marraskuusta 2006 lähtien Sata-Väylä ja Rovakartano ovat käyttäneet Euroopan unionin oikeuskäytännössä tarkoitettua ratkaisevaa määräysvaltaa Asunto-Väylässä. Yritysten omistusosuudet, henkilölliset yhteydet sekä päätöksenteko yhtiössä johtavat siihen, että Asunto-Väylä on osa samaa taloudellista kokonaisuutta sekä Sata-Väylän että Rovakartanon kanssa. Näin ollen Asunto-Väylä ja Hansatalot ovat sisaryhtiöitä, joiden väliseen yhteistyöhön ei sovelleta kilpailunrajoituslain 4 §:n kilpailijoiden välisiä sopimuksia koskevia säännöksiä. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jää siten Asunto-Väylän ja Hansatalojen välinen yhteistyö.

Vuoden 2009 tarjouskilpailussa kilpailunrajoituslain 4 §:n kiellon piiriin kuuluvat sekä Asunto-Väylän ja CSC:n välinen yhteistyö että Hansatalojen ja CSC:n välinen yhteistyö.

Asunto-Väylän kilpailurikkomuksesta vastaavat yhteisvastuullisesti Sata-Väylä ja Rovakartano, joista jälkimmäinen vastaa myös Hansatalojen kilpailurikkomuksesta.

1.2.2 Seuraamusmaksu

Kilpailuvirasto on esittänyt, että kysymyksessä olevista kilpailurikkomuksista määrätään kilpailunrajoituslain 7 §:n nojalla yhteinen seuraamusmaksu niihin syyllistyneille ja niistä vastuussa oleville yrityksille.

Keskenään kilpailevien yritysten välinen tarjous- ja hintayhteistyö kuuluu luonteensa ja vaikutustensa puolesta vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Kyse on kilpailunrajoituksista, joka ovat jo pitkään olleet laissa kiellettyjä. Kilpailunrajoituslain vastainen menettely on kohdistunut julkisin varoin rahoitettavaan toimintaan, ja se on toteutettu kahteen otteeseen, minkä vuoksi kilpailurikkomuksia on pidettävä myös periaatteellisesti vakavina.

Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevat kilpailurikkomukset ovat rajoittuneet kahteen yksittäiseen tarjouskilpailuun Rovaniemellä. Kilpailurikkomusten maantieteellinen laajuus on siten suppea.

Seuraamusmaksun määrään vaikuttavassa arviossa kilpailunrajoituksen laajuudesta otetaan maantieteellisen laajuuden lisäksi huomioon myös kilpailunrajoituksen taloudellinen laajuus ja mittakaava. Kilpailunrajoituksen kohteena olevien tarjouskilpailujen yhteenlaskettu arvo korkeimpien tarjouskilpailuihin jätettyjen tarjousten arvolla mitattuna on ollut noin 4.800.000 euroa.

Kilpailurikkomukseen syyllistyneet yritykset ovat liikevaihdoltaan pieniä, ja niiden toiminta on verrattain vähäistä. Vuonna 2009, jolloin yritykset ovat viimeisen kerran osallistuneet kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn, liikevaihdot ovat olleet: CSC 26.437,65 euroa, Asunto-Väylä 562.000,25 euroa, Rovakartano noin 260.000 euroa ja Sata-Väylä 273.028,98 euroa. Hansataloilla ei PR:n ilmoituksen mukaan ole ollut liikevaihtoa vuosina 2006–2010.

CSC:n liikevaihto tilikaudella 1.8.2009–31.7.2010 on ollut 26.437,65 euroa. Vuonna 2010 Sata-Väylän liikevaihto on ollut 105.427,97 euroa ja Rovakartanon noin 270.000 euroa. Asunto-Väylän liikevaihto ei käy ilmi yhtiön vuoden 2010 tilinpäätöksestä.

Ensimmäinen seuraamusmaksuesityksen kohteena oleva kilpailurikkomus on alkanut kesäkuussa 2006 LSHP:n asetettua myyntiin osoitteessa Siskonpolku 1 sijaitsevan kiinteistön ja päättynyt vuoden 2006 lopussa yritysten saatettua omistusjärjestelyt päätökseen. Jälkimmäinen seuraamusmaksuesityksen kohteena oleva kilpailurikkomus on alkanut syyskuussa 2009 Rovaniemen kaupungin Tilaliikelaitoksen kuulutettua myytäväksi 39 osakehuoneistoa yhtenä kokonaisuutena ja päättynyt Rovaniemen kaupunginhallituksen keskeytettyä myyntipäätöksen täytäntöönpanon 3.11.2009.

Yksittäisten tarjouskartellirikkomusten keston tarkastelu ei anna edustavaa kuvaa menettelyn moitittavuudesta tai sen vaikutuksista. Tarjouskartellit ovat luonteensa puolesta kilpailurikkomuksia, joissa varsinaisen yhteistyön kesto on jo lähtökohtaisesti verrattain lyhyt mutta kielletyn menettelyn vaikutukset ulottuvat siihen asti, kunnes sama kokonaisuus kilpailutetaan uudestaan. Tässä tapauksessa kertaluonteisilla sopimuksilla on saavutettu tavoiteltu lopputulos. Sama menettely on myös toteutettu kahteen kertaan.

2 ASUNTO-VÄYLÄ OY:N VASTAUS

2.1 Vaatimukset

Asunto-Väylä Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen perusteettomana. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä menettelyn vähäisyyden vuoksi tai määrää sen huomattavasti Kilpailuviraston esittämää pienempänä.

Yhtiö on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen ja Sata-Väylä Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 20.858,66 eurolla viivästyskorkoineen.

Yhtiö on vielä vaatinut, että markkinaoikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn asian selvittämiseksi sekä asianosaisten ja todistajien kuulemiseksi.

2.2 Perusteet

2.2.1 Kielletty kilpailijoiden välinen tarjous- ja hintayhteistyö

Asunto-Väylä on kiistänyt menetelleensä kilpailulainsäädännön vastaisesti LSHP:n vuoden 2006 tai Rovaniemen kaupungin vuoden 2009 tarjouskilpailuissa. Asunto-Väylä ei ole mainituissa tarjouskilpailuissa osallistunut mihinkään tarjouskartelliin tai tiennyt väitetyn kartellin mahdollisesta olemassaolosta.

2.2.1.1 Kilpailuoikeudellinen arviointi

Asunto-Väylän menettely Kilpailuviraston esityksessä mainituissa tarjouskilpailuissa ei täytä kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletyn sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan tunnusmerkistöä. Menettelyssä ei ole ollut kysymys kilpailijoiden välisestä kielletystä tarjous- ja hintayhteistyöstä, jonka tarkoituksena olisi ollut kilpailun rajoittaminen. Yhteisyrityksen perustamisen osalta kysymys on ollut yritysten välisestä sallitusta yhteistyöstä.

Pelkästään se, että osittain samat henkilöt ovat olleet mukana tarjouksia tehneiden yhtiöiden toiminnassa, ei osoita, että kyse olisi ollut kielletystä yhteistyöstä. Asunto-Väylän menettely ei ole millään tavalla voinut uhata tarjousten pyytäjien luottamusta siihen, että tarjoukset edustavat antajansa kilpailumahdollisuuksia, eikä kysyntä- ja tarjontaolosuhteisiin perustuvan hintamekanismin toimivuutta kyseisissä tarjouskilpailuissa. Osallistumisessa vuoden 2006 ja 2009 tarjouskilpailuihin on ollut kyse itsenäisistä tapahtumista, eikä osallistuminen tai menettely kyseisissä tarjouskilpailuissa muodosta keskenään minkäänlaista jatkumoa.

Kilpailuvirastolla on todistustaakka kilpailulainsäädännön vastaisesta menettelystä. Kilpailuvirasto ei ole esityksessään esittänyt sellaista näyttöä, joka ylipäänsä osoittaisi kartellin olemassaolon LSHP:n tai Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailuissa. Esityksessä ei ole mitään näyttöä tai perustelua sille, että CSC olisi saanut tai olisi voinut saada menettelynsä perusteella taloudellista tai muutakaan hyötyä, vaikka kartellin perustarkoituksena on pidettävä elinkeinonharjoittajan hyötymistarkoitusta kilpailun rajoittumisen kustannuksella. Kilpailuviraston näkemys kilpailurikkomuksiin syyllistymisestä pohjautuu yksinomaan Kilpailuviraston päättelyyn. Kilpailuviraston päätelmät Asunto-Väylän ja siten myös muiden yhtiöiden menettelystä ovat virheelliset.

Asunto-Väylä on esittänyt kaikkien Kilpailuviraston mukaan kiellettyyn yhteistyöhön viittaavien seikkojen osalta johdonmukaisen vaihtoehdon ja uskottavan selityksen, joka saa menettelyjensä luonteesta ja tapahtumain kulusta kiistattoman tuen muusta esitetystä näytöstä.

Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ja Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailut

Asunto-Väylän tarjousta LSHP:n tarjouskilpailussa ei ole laadittu yhteistyössä minkään muun yhtiön kanssa. TK on antanut CSC:lle, jonka hallituksen jäsen hän oli, Rovaniemen asunto- ja kiinteistömarkkinoista perustietoja, jotka sinänsä ovat olleet julkisista tilastoista ja lähteistä kenen tahansa tarjoajan saatavissa, sekä laskenta-apua kyseisen kohteen arvioiduista kustannuksista ja tuotoista. CSC:n lopullisesta tarjouksesta ovat kuitenkin vastanneet CSC:n hallituksen muut jäsenet. Vastaavasti Asunto-Väylän oma lopullinen tarjous on perustunut Asunto-Väylän ja Korteniemen itsenäiseen täsmennettyyn arvioon kysyntä- ja tarjousmekanismien perusteella määräytyvästä paikallisesta hintatasosta. Asunto-Väylällä ei ole tarjousta laatiessaan tai jättäessään ollut tietoa Hansatalojen tarjouksesta tai sen sisällöstä.

Yhteistyö tarjousten laatimisessa LSHP:n tarjouskilpailussa ei ole ollut mahdollista Asunto-Väylän ja Hansatalojen eikä CSC:n ja Hansatalojen välillä, sillä TK ei ole tuolloin tuntenut Hansatalojen omistajaa PR:ää eivätkä PR ja CSC:n omistajatahojen edustajat ja hallituksen jäsenet olleet edes kuulleet toisistaan tai toistensa yhtiöistä.

Asiassa esitetty näyttö ei osoita, että Asunto-Väylän, CSC:n ja Hansatalojen tarjoukset esityksessä mainituissa tarjouskilpailuissa olisivat perustuneet suunnitelmalliseen yhteistyöhön toistensa kanssa. Väitettyä yhteistyötä ei voida päätellä Kilpailuviraston esittämistä asiakirjoista, sen kuulemien yritysten edustajien kertomuksista, tarjousten hintaeroista eikä niiden toimittamisajankohdista. TK on antanut aikoinaan todennäköisesti kiinteistönvälittäjä JP:ltä saamansa tarjousmallin CSC:lle muiden laskelmien mukana, mistä ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöksiä kielletystä yhteistyöstä. Tasaluvun ylittävän tuhannen euron porrastuksen käyttö tarjoushinnoissa on tavanomainen rutiinitoimenpide. Hintojen porrastukset esityksessä mainituissa tarjouskilpailuissa eivät ole matemaattisesti yhtenevät. On tavallista, että huomattava osa tarjouksista jätetään yleensä määräpäivänä ja viime hetkillä.

Asunto-Väylälle ei ole LSHP:n tarjouskilpailussa ilmoitettu, minkä yritysten tarjoukset olivat kolmen parhaan joukossa. TK on saanut CSC:n hallituksen puheenjohtajalta tiedon siitä, että LSHP:n edustaja on ilmoittanut CSC:lle haluavansa käydä neuvotteluja CSC:n kanssa. TK ei ole osallistunut mainitun kontaktin jälkeen CSC:n hallituksen kokoukseen tai muuhun valmisteluun, jossa olisi selvitetty kyseisen hankkeen rahoitusta, vaan on ottanut myöhemmin passiivisesti vastaan CSC:n hallituksen puheenjohtajan johtopäätöksen ja ilmoituksen, että CSC ei pysty järjestämään hankkeen edellyttämää omaa rahoitusosuutta. Asunto-Väylällä ei ole voinut tässä vaiheessa olla myöskään mitään tietoa siitä, miten tarjousmenettely CSC:n ilmoituksen jälkeen jatkuisi. Asunto-Väylällä ei ole ollut tietoa Hansatalojen tarjouksen sijoittumisesta tai vastaavien neuvottelujen pyytämisestä.

Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailussa TK on PR:n kanssa keskustellun hintatason mukaisesti jättänyt Asunto-Väylän muodollisen tarjouksen. Tarjouksessa oleva maininta yhtiön pääomistajasta on ollut tahaton ilmaisu, jonka on täytynyt johtua vanhan tarjouksen käyttämisestä pohjana. Tarkoituksena ei ole ollut antaa Rovaniemen kaupungille virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa. Tieto PR:n toimimisesta Asunto-Väylän hallituksen puheenjohtajana on ollut julkisesti saatavissa esimerkiksi kaupparekisteristä.

TK:n arvioitua, että Asunto-Väylän tarjoushintataso ei ole ollut riittävä, ja PR:n oltua haluton korottamaan Asunto-Väylän tarjousta TK:n toiminnalle CSC:n oman tarjouksen kautta on ollut asiallinen peruste. TK:n CSC:lle laskema lopullinen tarjous on perustunut itsenäiseen arvioon paikallisten kiinteistömarkkinoiden kysyntä- ja tarjousmekanismien perusteella määräytyvästä hintatasosta. Tarjousta jätettäessä Asunto-Väylä tai CSC eivät ole tienneet Hansatalojen tarjouksesta eivätkä sen sisällöstä. Hansataloilla ei ole ollut tietoa CSC:n tarjouksesta eikä sen peruuttamisesta.

Rovakartanon ollessa Asunto-Väylän osakas ja PR:n ollessa Asunto-Väylän hallituksen puheenjohtaja on luonnollista, että PR on tiennyt Asunto-Väylän tarjouksesta ja tarjoushinnasta. Sata-Väylän ollessa Asunto-Väylän osakas ja Korteniemen ollessa Asunto-Väylän hallituksen jäsen ja toimitusjohtaja sekä toisaalta Sata-Väylän ollessa CSC:n osakas ja TK:n ollessa CSC:n hallituksen jäsen CSC:n lopullista tarjousta laadittaessa on tiedetty Asunto-Väylän tarjous ja tarjoushinta. TK:n ja PR:n yhteistyö on rajoittunut ainoastaan Asunto-Väylään, eivätkä he ole tienneet toistensa muun liiketoiminnan laajuudesta tai yksityiskohdista julkisia tietoja lukuun ottamatta.

Asiassa esitetystä näytöstä ei käy millään tavalla ilmi, että Asunto-Väylä olisi tarjousajan päätyttyä ollut selvillä omasta sijoittumisestaan tai muusta kuin CSC:n kautta TK:lle tulleesta tiedosta, jossa CSC:tä oli pyydetty vahvistamaan tarjouksensa. Kilpailuviraston näkemys siitä, että tarjoajat tiesivät tarjouskilpailun päätyttyä sijoituksensa tarjouskilpailussa, on virheellinen.

Asunto-Väylällä ei ole ollut tietoa LSHP:n Hansatalojen kanssa käymistä neuvotteluista eikä mainitun yhtiön vetäytymisestä tarjouskilpailusta ennen kuin LSHP:n edustaja on ottanut yhteyttä Asunto-Väylään.

Tarjouksista vetäytyminen ei ole ollut osa kiellettyä yhteistyötä. Asunto-Väylän tiedossa ei ole mitään intressiä, jonka vuoksi CSC olisi vetäytynyt kaupasta Hansatalojen eduksi tai jonka vuoksi Hansatalot olisi vetäytynyt kaupasta Asunto-Väylän eduksi, eikä mitään tällaista syytä ilmene myöskään esitetystä näytöstä. Varsinkaan ei ole mitään näyttöä siitä, että nämä kaksi vetäytymistä olisivat yhdessä olleet suunnitelmallisia ja siten perustuneet kiellettyyn yhteistyöhön muiden yritysten kanssa. Molemmille vetäytymisille on ollut todellinen, kummankin tapauksessa erilainen syy ja oma liiketaloudellinen peruste. Asiassa esitetyn näytön perusteella on päinvastoin kiistatonta, etteivät CSC ja Hansatalot ole tienneet tarjouksiaan peruuttaessaan, kenen tarjous oli seuraavaksi paras. Asiassa esitetty näyttö ei osoita, että CSC:n ja Hansatalojen vetäytyminen tarjouskilpailusta olisi ollut jatkoa yritysten väliselle yhteistyölle ennen tarjousten jättämistä ja osa yritysten välistä kokonaissuunnitelmaa. Vetäytymisen tarkoituksena ei siten ole voinut olla varmistaa, että joku muu Kilpailuviraston väittämään yhteistyöhön osallistuneesta yhtiöstä voittaa tarjouskilpailun ja että voittanut hinta olisi alin mahdollinen.

Asiassa esitetty näyttö ei osoita, että Rovakartanon tulo Asunto-Väylän osakkeenomistajaksi 50 prosentin omistusosuudella olisi ollut osa yritysten välistä kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena olisi ollut hankkia LSHP:n tarjouskilpailun kohteet alimmalla mahdollisella tarjouksella. Hansatalot on vetäytynyt ja LSHP:n ja Asunto-Väylän väliset neuvottelut ovat alkaneet ennen kuin PR ja TK ovat tutustuneet toisiinsa. Näyttö osoittaa, ettei suunnitelma Rovakartanon osakkuudesta Asunto-Väylässä ole ollut Kilpailuviraston väittämällä tavalla valmiina 18.9.2006.

Kilpailuviraston esityksessä mainitut omistukset ja hallituksen jäsenyydet CSC:n ja toisaalta Hansatalojen ja Rovakartanon osalta eivät ole olleet näiden yhtiöiden ja niiden hallitusten jäsenten tiedossa. Sata-Väylän edustaja TK on ollut toisaalta CSC:n hallituksessa ja toisaalta Asunto-Väylän hallituksessa yhdessä PR:n kanssa. Molemmissa tehtävissä TK:n tehtävä on rajoittunut kyseiseen yhtiöön.

Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailun 2009 menettely ei ole yhdenmukainen vuoden 2006 tarjouskilpailun kanssa. Käytännössä ainoa yhdenmukaisuus on se, että CSC, Hansatalot ja Asunto-Väylä ovat olleet mukana molemmissa tarjouskilpailuissa.

Yhteisyrityksen perustaminen

Asiassa esitetty näyttö osoittaa, että Asunto-Väylän ja Hansatalojen LSHP:n tarjouskilpailussa tekemät tarjoukset, Hansatalojen tarjouksen peruuttaminen ja epäitsenäisen yhteisyrityksen perustaminen ovat kaikki olleet toisistaan erillisiä ja riippumattomia tapahtumia. Yhteisyrityksen perustaminen ei ole ollut osa Kilpailuviraston väittämää yritysten välistä kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena olisi ollut hankkia tarjouskilpailun kohteet alimmalla mahdollisella hinnalla. Näin ollen yhteisyrityksen perustaminen ei voi tulla Kilpailuviraston esittämällä tavalla tarkasteltavaksi osana Asunto-Väylän ja Hansatalojen aiempaa menettelyä LSHP:n tarjouskilpailussa.

Kilpailuvirasto ei ole osoittanut, että yhteisyrityksen perustamisella olisi ollut minkäänlaisia kielteisiä markkina- tai kilpailuvaikutuksia. Yhteisyrityksen perustamisen motiivi on ollut investoinnin rahoittaminen. Ilman yhteistyökumppania Asunto-Väylä ei olisi kyennyt toteuttamaan kauppaa tarjouksensa mukaisena ja olisi joutunut siten vetäytymään kaupasta. Yhteisyrityksen perustamisen muodossa tapahtuvaa kilpailijoiden välistä yhteistyötä ei tässä tapauksessa voida pitää kiellettynä, koska yhteistyön tarkoituksena on ollut toteuttaa sellainen toiminto, jota kumpikaan ei olisi kyennyt toteuttamaan yksinään, eikä yhteistyötä ole tehty menettelyn aiemmassa vaiheessa eli tarjouksia laadittaessa, tarjouskilpailuun osallistuttaessa ja tarjouksia peruutettaessa. Koska seuraavaksi paras tarjous LSHP:n tarjouskilpailussa on ollut hinnaltaan 190.000 euroa alempi kuin Asunto-Väylän tarjous, on yhteisyrityksen perustamisella ollut myös tarjouskilpailun tuloksen kannalta pelkästään myönteinen taloudellinen vaikutus.

Kilpailu ei ole yhteisyrityksen perustamisen myötä voinut estyä, rajoittua tai vääristyä kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla merkittävästi. Asunto-Väylän, Sata-Väylän ja Rovakartanon liiketoiminnan vähäisyys osoittaa joka tapauksessa sen, ettei kyse voi olla markkinavoimaltaan merkittävistä yrityksistä.

2.2.1.2 Asunto-Väylän väitetyistä kilpailurikkomuksista vastuussa olevat elinkeinonharjoittajat

Mikäli Asunto-Väylän katsottaisiin joiltakin osin rikkoneen kilpailusäännöksiä tai olevan sellaisesta menettelystä vastuussa, PR ja/tai Rovakartano ja Hansatalot toisaalta ja CSC toisaalta eivät voi olla millään tavoin vastuussa siitä, että TK on ollut sekä Asunto-Väylän että CSC:n hallituksen jäsenenä osittain valmistelemassa kummankin yhtiön tarjouksia.

2.2.2 Seuraamusmaksu

Mikäli Asunto-Väylän katsottaisiin joiltakin osin rikkoneen kilpailusäännöksiä tai olevan sellaisesta menettelystä vastuussa, tulee seuraamusmaksu kuitenkin menettelyn vähäisyyden perusteella jättää määräämättä.

Asunto-Väylän väitetty kilpailunrajoituslain vastainen menettely on ollut sekä alueellisesti että ajallisesti erittäin rajoittunutta koostuen kahdesta kertaluonteisesta kilpailurikkomuksesta. Menettelyllä ei ole edes väitetty tosiasiallisesti olleen haitallisia tai vahingollisia vaikutuksia.

Asunto-Väylä ja sen omistajayhtiöt ovat kooltaan varsin pieniä yrityksiä, niiden toiminta on vähäistä ja täysin paikallista, ja niiden markkinavoima on varsin vähäinen.

Asunto-Väylällä ei ole ollut liikevaihtoa vuoden 2009 jälkeen. Kilpailuviraston Asunto-Väylälle, Rovakartanolle ja Sata-Väylälle yhteisvastuullisesti esittämä 50.000 euron seuraamusmaksu ylittää siten kilpailunrajoituslaissa säädetyn seuraamusmaksun enimmäismäärän.

Kilpailuviraston esittämä seuraamusmaksu on joka tapauksessa määrältään kohtuuton ja ylimitoitettu, ja mahdollisesti määrättävän seuraamusmaksun tulee olla huomattavasti sitä pienempi.

2.2.3 Oikeudenkäyntikulut

Kilpailuviraston esitys seuraamusmaksun määräämisestä tulee hylätä. Oikeudenkäynti on aiheutunut Kilpailuviraston virheestä. Lisäksi olisi kohtuutonta, jos Asunto-Väylä joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

3 CSC CONSULTING SERVICE CENTRE OY:N VASTAUS

3.1 Vaatimukset

CSC Consulting Service Centre Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen perusteettomana.

Yhtiö on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 13.110,84 eurolla viivästyskorkoineen.

3.2 Perusteet

3.2.1 Kielletty kilpailijoiden välinen tarjous- ja hintayhteistyö

CSC Consulting Service Centre Oy on kiistänyt osallistuneensa väitettyyn kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kiellettyyn tarjous- ja hintayhteistyöhön. Kilpailuviraston päättelemää sopimusta tai muuta yhteistyömallia kyseessä olevien muiden yhtiöiden kanssa ei ole ollut olemassa.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt mitään todellista näyttöä väitetystä sopimuksesta.

Kilpailuviraston väitteet tarjouksen perustumisesta yhtiöiden väliseen yhteistyöhön ja tarjouksesta vetäytymisen olemisesta osa kokonaissuunnitelmaa sekä toiminnan jatkuvuudesta ja samankaltaisuudesta ovat perusteettomat. CSC:n hallituksen muut jäsenet kuin TK eivät ole tunteneet Hansatalojen omistajia tai muita henkilöitä eivätkä ole koskaan olleet heihin yhteydessä tarjouksen tai minkään muun asian johdosta. Asiakirja-aineistosta ilmenee, etteivät myöskään TK ja PR ole tunteneet toisiaan ennen syksyä 2006.

Yhtiöiden välillä ei ole ollut väitettyä yhteistyötä hinnoittelun osalta. Osapuolet eivät ole olleet tietoisia toistensa hinnoista tarjoushetkellä eivätkä sijoittumisesta tarjouskilpailussa. Näin ollen myöskään Kilpailuviraston väite tarjoushintojen muodostumismekanismista ei pidä paikkaansa. CSC:n osalta väitetyssä yhteistyössä jää epäselväksi motiivi väitetylle teolle, koska yhtiöllä ei ole osoitettu olevan mitään ansaintamahdollisuutta väitetyssä toiminnassa.

Tarjousten sisällöstä tai ulkonäöstä, tarjoushintojen eroista taikka tarjousten jättämisestä määräajassa, lyhyenkin ajan sisällä, ei voida päätellä, että tarjousten tekijät olisivat toimineet yhteistyössä.

CSC on toiminut molemmissa tarjouksissa omana itsenäisenä yhtiönä, ja sen päätökset ovat olleet itsenäisiä. Hallitusten jäsenten toimiminen useissa eri yhtiöissä, jopa kilpailijayhtiöiden hallituksissa tai omistajina, ei voi olla peruste kartellipäätelmälle, koska jokainen yhtiö tekee omista lähtökohdistaan päätöksensä liiketoiminnastaan, kuten tarjouksen hinnoittelusta.

TK on osallistunut CSC:n tarjousten valmisteluun ja antanut CSC:lle paikallista kustannustietoa tarjouksen tekemistä varten, koska hänellä on ollut tietämys Rovaniemen hintatasosta sekä paikkakunnalla toimineena mahdollisuus perehtyä kohteiden kuntoon ja kehittämismahdollisuuksiin, mutta CSC:n tarjous on perustunut sen omiin laskelmiin. TK on yhtiön hallituksen jäsenenä ja toimittajan ammattitaidolla osallistunut useiden virallisten viestien viimeistelyyn. Yhtiön liiketoiminnassa on normaalia käyttää jokaisen toimintaan osallistuvan henkilön osaamista parhaalla mahdollisella tavalla, eikä se ole todiste kartellitoiminnasta.

CSC on tehnyt kummassakin tarjouskilpailussa tarjouksensa omista lähtökohdistaan ja omiin laskelmiinsa perustuen. Kummankin tarjouksen osalta yhtiö on joutunut vetäytymään tarjouskilpailusta, koska tarjouksen jälkeiset rahoitus- ja muut neuvottelut eivät ole johtaneet myönteiseen tulokseen. Kummankaan tarjouksen osalta neuvotteluja rahoittajien kanssa ei resurssipulan vuoksi ole käyty ennen tarjousten jättämistä vaan ne on aloitettu vasta, kun oli saatu tieto tarjouksen soveltuvuudesta tilaajalle.

Vuoden 2006 tarjouksen osalta rahoitusneuvottelut eivät ole johtaneet myönteiseen ratkaisuun, ja yhtiö on päättänyt vetäytyä tarjouskilpailusta. Kellään tarjoajista ei tuolloin ole ollut tietoa siitä, miten muut yritykset olivat sijoittuneet tarjouskilpailussa tai keiden kanssa tilaaja on tuolloin käynyt neuvotteluja.

Vuoden 2009 tarjouksen jättämisen jälkeen on selvinnyt, ettei suunniteltu rahoitusmalli toteudu siten, että riittävä omarahoitus hankkeelle voitiin järjestää, ja yhtiö on päättänyt vetäytyä tarjouksesta. Kaikki päätökset tarjouksen antamisen ja tarjouksesta vetäytymisen suhteen on tehty yhtiön omista lähtökohdista eikä CSC:llä tai sen muilla hallituksen jäsenillä kuin TK:lla ole ollut mitään yhteyksiä Hansataloihin, sen omistajiin eikä sen palveluksessa olleisiin henkilöihin. CSC:llä ei ole ollut tietoa muiden tarjoajien sijoittumisesta tarjouskilpailussa eikä siitä, mitä PR tai TK ovat tienneet toistensa mahdollisista tarjouksista.

CSC:n omistajat tai toimijat eivät ole olleet tietoisia Asunto-Väylän yritysjärjestelyistä ennen Kilpailuviraston selvityksiä asiassa, joten järjestelyllä ei ole ollut mitään vaikutusta yhtiön toimintaan.

3.2.2 Seuraamusmaksu

Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys on perusteeton. CSC:lle ei tule määrätä seuraamusmaksua.

CSC on itsenäinen yritys eikä muodosta taloudellista kokonaisuutta muiden kyseessä olevien yhtiöiden kanssa. Mahdollista seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon CSC:n liikevaihto. Kilpailuviraston yhtiölle esittämä seuraamusmaksu ylittää kilpailunrajoituslaissa säädetyn seuraamusmaksun enimmäismäärän.

4 HANSATALOT OY:N JA KIINTEISTÖ OY ROVAKARTANON VASTAUS

4.1 Vaatimukset

Hansatalot Oy ja Kiinteistö Oy Rovakartano ovat vaatineet, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen perusteettomana. Toissijaisesti yhtiöt ovat vaatineet, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksut määräämättä menettelyn vähäisyyden vuoksi tai määrää ne huomattavasti Kilpailuviraston esittämiä pienempinä.

Yhtiöt ovat lisäksi vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan niiden yhteiset asianosais- ja oikeudenkäyntikulut 23.384,17 eurolla viivästyskorkoineen.

Yhtiöt ovat vielä vaatineet, että markkinaoikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn asian selvittämiseksi sekä asianosaisten ja todistajien kuulemiseksi.

4.2 Perusteet

4.2.1 Kielletty kilpailijoiden välinen tarjous- ja hintayhteistyö

Hansatalot Oy ja Kiinteistö Oy Rovakartano ovat kiistäneet menetelleensä kilpailulainsäädännön vastaisesti LSHP:n vuoden 2006 tai Rovaniemen kaupungin vuoden 2009 tarjouskilpailuissa. Hansatalot ja Rovakartano eivät ole mainituissa tarjouskilpailuissa osallistuneet minkäänlaiseen tarjouskartelliin tai edes tienneet väitetyn kartellin mahdollisesta olemassaolosta.

Kiinteistö Oy Rovakartano on myös kiistänyt olevansa vastuussa Asunto-Väylä Oy:n väitetystä kilpailulainsäädännön vastaisesta menettelystä Kilpailuviraston esityksessä mainituissa tarjouskilpailuissa.

4.2.1.1 Kilpailuoikeudellinen arviointi

Hansatalojen menettely Kilpailuviraston esityksessä mainituissa tarjouskilpailuissa ei täytä kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletyn sopimuksen ja yhdenmukaistetun menettelytavan tunnusmerkistöä. Menettelyssä ei ole ollut kysymys kilpailijoiden välisestä kielletystä tarjous- ja hintayhteistyöstä, jonka tarkoituksena olisi ollut kilpailun rajoittaminen. Yhteisyrityksen perustamisen osalta kysymys on ollut yritysten välisestä sallitusta yhteistyöstä.

Pelkästään se, että osittain samat henkilöt ovat olleet mukana tarjouksia tehneiden yhtiöiden toiminnassa, ei osoita, että kyse olisi ollut kielletystä yhteistyöstä. Hansatalojen tai Rovakartanon menettely ei ole millään tavalla voinut uhata tarjousten pyytäjien luottamusta siihen, että tarjoukset edustavat antajansa kilpailumahdollisuuksia, eikä kysyntä- ja tarjontaolosuhteisiin perustuvan hintamekanismin toimivuutta kyseisissä tarjouskilpailuissa. Osallistumisessa vuoden 2006 ja 2009 tarjouskilpailuihin on ollut kyse itsenäisistä tapahtumista, eikä osallistuminen tai menettely kyseisissä tarjouskilpailuissa muodosta keskenään minkäänlaista jatkumoa.

Kilpailuvirastolla on todistustaakka kilpailulainsäädännön vastaisesta menettelystä. Kilpailuvirasto ei ole esityksessään esittänyt sellaista näyttöä, joka ylipäänsä osoittaisi kartellin olemassaolon LSHP:n tai Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailuissa. Kilpailuvirasto ei ole esimerkiksi osoittanut, että CSC olisi saanut tai olisi voinut saada menettelynsä perusteella taloudellista tai muutakaan hyötyä, vaikka kartellin perustarkoituksena on pidettävä elinkeinonharjoittajan hyötymistarkoitusta kilpailun rajoittumisen kustannuksella. Erityisesti Hansatalojen osalta Kilpailuviraston näkemys kilpailurikkomuksiin syyllistymisestä pohjautuu Kilpailuviraston päättelyyn, sillä esimerkiksi Hansatalojen ja CSC:n väitetystä yhteistyöstä ei ole esitetty mitään varsinaista näyttöä. Kilpailuviraston päätelmät Hansatalojen ja Rovakartanon menettelystä ovat virheelliset.

Hansatalot ja Rovakartano ovat esittäneet kaikkien Kilpailuviraston mukaan kiellettyyn yhteistyöhön viittaavien seikkojen osalta johdonmukaisen vaihtoehdon ja uskottavan selityksen, joka saa tukea myös muusta esitetystä näytöstä.

Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ja Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailut

Hansatalojen tarjoukset LSHP:n ja Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailuissa ovat perustuneet yhtiön itsenäiseen arvioon kysyntä- ja tarjousmekanismien perusteella määräytyvästä hintatasosta.

Yhteistyö tarjousten laatimisessa LSHP:n tarjouskilpailussa ei ole ollut mahdollista Asunto-Väylän ja Hansatalojen eikä CSC:n ja Hansatalojen välillä, sillä PR ei ole tuolloin tuntenut Asunto-Väylän omistajia eikä hallituksen jäsentä TK:ta eikä CSC:n omistajia eikä hallituksen jäseniä.

Asiassa esitetty näyttö ei osoita, että Hansatalojen tarjoukset esityksessä mainituissa tarjouskilpailuissa olisivat perustuneet yhteistyöhön CSC:n ja/tai Asunto-Väylän kanssa. Väitettyä yhteistyötä ei voida päätellä myöskään Kilpailuviraston esittämistä asiakirjoista, sen kuulemien yritysten edustajien kertomuksista, tarjousten hintaeroista eikä niiden toimittamisajankohdista. Yhteneväisyydet tarjouksissa johtuvat saman tarjousmallin käyttämisestä. Mahdollisen tasatilanteen välttämiseksi on tavallista tarjota esimerkiksi tuhat euroa yli tasaluvun. Hintojen porrastukset esityksessä mainituissa tarjouskilpailuissa eivät ole yhtenevät. On tavallista, että suuri osa tarjouksista jätetään viime hetkellä ennen määräajan päättymistä. Asiassa esitetty näyttö ei myöskään osoita, että yhtiöt olisivat pyrkineet salaamaan niiden väliset henkilölliset yhteydet. PR:n kuuluminen Asunto-Väylän hallitukseen Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailun aikana on ollut julkista tietoa.

Hansataloille ei ole LSHP:n tarjouskilpailussa ilmoitettu, minkä yritysten tarjoukset olivat kolmen parhaan joukossa. LSHP:n tarjouskilpailussa tarjousta laatiessaan ja tarjousajan päätyttyä tarjousta peruuttaessaan Hansatalot ei ole tiennyt mitään muista tarjoajista, muiden tarjousten sisällöstä eikä omasta tai muiden sijoittumisesta tarjouskilpailussa. LSHP on jossain vaiheessa ilmoittanut PR:lle, että Hansatalojen tarjous on korkein.

Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailussa Hansatalot ei ole tarjoustaan laatiessaan tiennyt mitään CSC:n tarjouksesta eikä sen sisällöstä. PR on ensimmäisen kerran kuullut CSC:stä, kun tarjouskilpailun jälkeen mukana olleiden yhtiöiden välisiä väitettyjä yhteyksiä on ryhdytty tutkimaan. Rovakartanon ollessa Asunto-Väylän osakas ja PR:n ollessa Asunto-Väylän hallituksen puheenjohtaja on luonnollista, että PR on tiennyt Asunto-Väylän tarjouksesta ja tarjoushinnasta. PR ei ole antanut TK:lle mitään tietoja Hansatalojen tarjouksesta. Hansatalojen oman tarjouksen tekemiselle on ollut asiallinen peruste, sillä PR on halunnut voittaa tarjouskilpailun, mutta tietoisena TK:n yhtiöiden talousvaikeuksista hän ei ole halunnut tehdä suurempaa tarjousta Asunto-Väylän kautta. PR ja TK ovat muutoin kuin Asunto-Väylän nimissä jätetyn tarjouksen osalta toimineet toisistaan tietämättä, ja Asunto-Väylän oman tarjouksen jättäminen on ollut perusteltua. PR ei ole ollut mukana laatimassa Asunto-Väylän tarjousta eikä ole edes nähnyt sitä. Asiassa esitetystä näytöstä ei käy ilmi, että Hansatalot olisi tarjousajan päätyttyä ollut selvillä omasta tai muiden sijoittumisesta tarjouskilpailussa.

Tarjouksista vetäytyminen ei ole ollut osa kiellettyä yhteistyötä. Hansatalojen tiedossa ei ole mitään intressiä, jonka vuoksi CSC olisi vetäytynyt tarjouskilpailuista Hansatalojen eduksi, eikä mitään tällaista syytä ilmene myöskään esitetystä näytöstä. Hansatalojen oma vetäytyminen LSHP:n tarjouskilpailusta ei ole ollut suunnitelmallista eikä osa minkäänlaista yhteistyötä muiden yritysten kanssa, vaan sille on ollut todellinen syy ja omaehtoinen liiketaloudellinen peruste. Asiassa esitetty näyttö osoittaa, etteivät CSC ja Hansatalot ole tienneet tarjouksiaan peruuttaessaan, kenen tarjous oli seuraavaksi paras. Asiassa esitetty näyttö ei osoita, että CSC:n tai Hansatalojen vetäytyminen tarjouskilpailuista olisi ollut jatkoa yritysten väliselle yhteistyölle ennen tarjousten jättämistä ja osa yritysten välistä kokonaissuunnitelmaa. Menettelyn tarkoituksena ei siten ole ollut varmistaa, että joku muu Kilpailuviraston väittämään yhteistyöhön osallistuneesta yhtiöstä voittaa tarjouskilpailun ja että voittanut hinta olisi alin mahdollinen.

Asiassa esitetty näyttö ei osoita, että Rovakartanon tulo Asunto-Väylän osakkeenomistajaksi 50 prosentin omistusosuudella olisi ollut osa yritysten välistä kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena olisi ollut hankkia LSHP:n tarjouskilpailun kohteet alimmalla mahdollisella yhteistyön kohteena olleella tarjouksella. Hansatalot on vetäytynyt ja LSHP:n ja Asunto-Väylän väliset neuvottelut ovat alkaneet ennen kuin PR ja TK ovat tutustuneet toisiinsa. Näyttö osoittaa, ettei suunnitelma Rovakartanon osakkuudesta Asunto-Väylässä ole ollut Kilpailuviraston väittämällä tavalla valmiina 18.9.2006.

Kilpailuviraston esityksessä mainitut yhtiörakenteet ja hallituksen jäsenyydet Asunto-Väylän, Sata-Väylän ja CSC:n osalta eivät ole olleet PR:n tiedossa tarjouskilpailun aikana 2006 eivätkä esityksessä mainitut omistukset ja hallituksen jäsenyydet Sata-Väylän ja CSC:n osalta tarjouskilpailun aikana 2009. PR ei luonnollisestikaan ole ollut tietoinen, kuka tai ketkä mainittujen yhtiöiden osalta ovat osallistuneet tarjousten tekemiseen ja peruuttamiseen.

Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailun 2009 menettely ei ole yhdenmukainen vuoden 2006 tarjouskilpailun kanssa. Käytännössä ainoa yhdenmukaisuus on se, että Asunto-Väylä, CSC ja Hansatalot ovat olleet mukana molemmissa tarjouskilpailuissa.

Yhteisyrityksen perustaminen

Asunto-Väylän omistusta muuttaneeseen yritysjärjestelyyn ei ole osoitettu liittyvän kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettua tarkoitusta kilpailun rajoittamiseen. Asiassa esitetty näyttö osoittaa, että Asunto-Väylän ja Hansatalojen LSHP:n tarjouskilpailussa tekemät tarjoukset, Hansatalojen tarjouksen peruuttaminen ja epäitsenäisen yhteisyrityksen perustaminen ovat kaikki olleet toisistaan erillisiä ja riippumattomia tapahtumia. Yhteisyrityksen perustaminen ei ole ollut osa Kilpailuviraston väittämää yritysten välistä kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena olisi ollut hankkia tarjouskilpailun kohteet alimmalla mahdollisella hinnalla. Näin ollen yhteisyrityksen perustaminen ei voi tulla Kilpailuviraston esittämällä tavalla tarkasteltavaksi osana Asunto-Väylän ja Hansatalojen aiempaa menettelyä LSHP:n tarjouskilpailussa. Kun yritysjärjestelyn toteuttamista arvioidaan omana itsenäisenä tapahtumana, ei sen tarkoituksena voida katsoa olleen minkään kilpailijoiden välisistä vakavimmista kilpailunrajoituksista.

Kilpailuvirasto ei ole osoittanut, että yhteisyrityksen perustamisella olisi ollut minkäänlaisia kielteisiä markkina- tai kilpailuvaikutuksia. Yhteisyrityksen perustamisen motiivi on ollut investoinnin rahoittaminen. Ilman yhteistyökumppania Asunto-Väylä ei olisi kyennyt toteuttamaan kauppaa tarjouksensa mukaisena ja olisi joutunut siten vetäytymään kaupasta. Yhteisyrityksen perustamisen muodossa tapahtuvaa kilpailijoiden välistä yhteistyötä ei tässä tapauksessa voida pitää kiellettynä, koska yhteistyön tarkoituksena on ollut toteuttaa sellainen toiminto, jota kumpikaan ei olisi kyennyt toteuttamaan yksinään, eikä yhteistyötä ole tehty menettelyn aiemmassa vaiheessa eli tarjouksia laadittaessa, tarjouskilpailuun osallistuttaessa ja tarjouksia peruutettaessa. Koska seuraavaksi paras tarjous LSHP:n tarjouskilpailussa on ollut hinnaltaan 190.000 euroa alempi kuin Asunto-Väylän tarjous, on yhteisyrityksen perustamisella ollut myös tarjouskilpailun tuloksen kannalta pelkästään myönteisiä taloudellisia vaikutuksia.

Kilpailu ei ole yhteisyrityksen perustamisen myötä ainakaan voinut estyä, rajoittua tai vääristyä kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla merkittävästi. Yritysjärjestelyyn osallistuneiden yritysten markkinavoiman vähäisyyden perusteella järjestely kuuluu mitä ilmeisimmin Euroopan unionin oikeuden niin kutsutun de minimis -säännön alaisuuteen. Yritysjärjestelyyn osallistuneiden yritysten liiketoiminnan vähäisyys osoittaa joka tapauksessa sen, ettei kyse voi olla markkinavoimaltaan merkittävistä yrityksistä.

4.2.1.2 Asunto-Väylän väitetyistä kilpailurikkomuksista vastuussa olevat elinkeinonharjoittajat

Kilpailuviraston oikeudellinen arvio Asunto-Väylän väitetyistä kilpailurikkomuksista vastuussa olevista elinkeinonharjoittajista on virheellinen. Rovakartanon ei voida katsoa olevan vastuussa Asunto-Väylän väitetyistä kilpailurikkomuksista kummankaan esityksessä mainitun tarjouskilpailun osalta.

Rovakartanolla ei ole ollut minkäänlaista määräysvaltaa Asunto-Väylään nähden ennen 27.11.2006 tapahtunutta osakepääoman korottamista ja suunnattua osakeantia. Epäitsenäisen yhteisyrityksen perustamisessa on ollut kysymys yritysten välisestä sallitusta yhteistyöstä. Vastuu Asunto-Väylän toiminnasta ennen 27.11.2006 ei ole siirtynyt Rovakartanolle Asunto-Väylän omistuksessa tapahtuneen muutoksen perusteella.

Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailun aikana Rovakartano on ollut 50 prosentin omistusosuudella toinen Asunto-Väylän omistajista. Koska omistus ei ole ollut 100 prosenttia, ei voida olettaa, että Rovakartano on tosiasiallisesti käyttänyt määräysvaltaa Asunto-Väylässä. Asiassa ei ole esitetty mitään muita seikkoja, jotka viittaisivat ratkaisevan määräysvallan käyttämiseen. Rovakartanon hallituksen ainoa jäsen ja johtohenkilö PR ei ole edes tiennyt Asunto-Väylän väitetystä kielletystä yhteistyöstä CSC:n kanssa.

4.2.2 Seuraamusmaksu

Mikäli Hansatalojen ja Rovakartanon katsottaisiin joiltakin osin rikkoneen kilpailusäännöksiä tai olevan sellaisesta menettelystä vastuussa, tulee seuraamusmaksu kuitenkin menettelyn vähäisyyden perusteella jättää määräämättä.

Hansatalojen ja Rovakartanon väitetty kilpailunrajoituslain vastainen menettely on ollut sekä alueellisesti että ajallisesti erittäin rajoittunutta koostuen kahdesta kertaluonteisesta kilpailurikkomuksesta. Menettelyllä ei ole edes väitetty tosiasiallisesti olleen haitallisia tai vahingollisia vaikutuksia.

Hansatalot ja Rovakartano ovat kooltaan varsin pieniä yrityksiä, niiden toiminta on vähäistä ja yleisesti ottaen melko paikallista, ja niiden markkinavoima on varsin vähäinen.

Rovakartanon arvioitu liikevaihto vuonna 2010 päättyneeltä tilikaudelta on ollut noin 270.000 euroa. Hansataloilla ei ole ollut liikevaihtoa vuosina 2006–2010. Asunto-Väylän vuoden 2010 tilinpäätöksestä käy ilmi, ettei sillä ole ollut tuona vuonna liikevaihtoa. Kilpailuviraston Hansataloille ja Rovakartanolle yhteisvastuullisesti esittämä 30.000 euron seuraamusmaksu sekä Asunto-Väylälle, Rovakartanolle ja Sata-Väylälle yhteisvastuullisesti esittämä 50.000 euron seuraamusmaksu ylittävät siten kilpailunrajoituslaissa säädetyn seuraamusmaksun enimmäismäärän.

Kilpailuviraston esittämät seuraamusmaksut ovat joka tapauksessa määriltään kohtuuttomat ja ylimitoitetut, ja mahdollisesti määrättävien seuraamusmaksujen tulee olla huomattavasti niitä pienemmät.

4.2.3 Oikeudenkäyntikulut

Kilpailuviraston esitys seuraamusmaksujen määräämisestä tulee hylätä. Oikeudenkäynti on aiheutunut Kilpailuviraston virheestä. Lisäksi olisi kohtuutonta, jos Hansatalot ja Rovakartano joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

5 SATA-VÄYLÄ OY:N VASTAUS

5.1 Vaatimukset

Sata-Väylä Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen perusteettomana. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä menettelyn vähäisyyden vuoksi tai määrää sen huomattavasti Kilpailuviraston esittämää pienempänä.

Yhtiö on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen ja Asunto-Väylä Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 20.858,66 eurolla viivästyskorkoineen.

Yhtiö on vielä vaatinut, että markkinaoikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn asian selvittämiseksi sekä asianosaisten ja todistajien kuulemiseksi.

5.2 Perusteet

5.2.1 Kielletty kilpailijoiden välinen tarjous- ja hintayhteistyö

Sata-Väylä on kiistänyt Kilpailuviraston esityksessä esitetyn sitä koskevilta osiltaan virheellisenä ja perusteettomana. Yhtiö on myös kiistänyt olevansa vastuussa Asunto-Väylä Oy:n ja/tai CSC Consulting Service Centre Oy:n väitetystä kilpailulainsäädännön vastaisesta menettelystä esityksessä mainituissa tarjouskilpailuissa.

Yhtiö on vastauksenaan viitannut TK:n Kilpailuvirastolle 27.5.2011 antamaan lausuntoon.

5.2.2 Seuraamusmaksu

Mikäli Sata-Väylän katsottaisiin joiltakin osin rikkoneen kilpailusäännöksiä tai olevan sellaisesta menettelystä vastuussa, tulee seuraamusmaksu kuitenkin menettelyn vähäisyyden perusteella jättää määräämättä. Mahdollisesti määrättävän seuraamusmaksun tulee joka tapauksessa olla huomattavasti Kilpailuviraston esittämää pienempi.

5.2.3 Oikeudenkäyntikulut

Kilpailuviraston esitys seuraamusmaksun määräämisestä tulee hylätä. Oikeudenkäynti on aiheutunut Kilpailuviraston virheestä. Lisäksi olisi kohtuutonta, jos Sata-Väylä joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

6 KILPAILUVIRASTON VASTASELITYS JA LISÄLAUSUMA

Kilpailuvirasto on kiistänyt Asunto-Väylän, Hansatalojen ja Rovakartanon sekä Sata-Väylän oikeudenkäyntikuluvaatimusten perusteet.

Kilpailuvirasto on todennut, että Kilpailuviraston esityksen liitteinä 10, 12, 15, 17, 19, 22, 31, 34, 35 ja 45 olevat asiakirjat sisältävät asiassa saatua suullista selvitystä, jonka Kilpailuvirasto on hallintolain 42 §:n nojalla kirjannut. Selvitys on esityksessä yksilöidyllä tavalla näyttöä kilpailunrajoituksen olemassaolosta. Kilpailuvirasto on ottanut näyttönä huomioon myös Rovaniemen kaupungin PR:n kuulemisesta laatimaan muistioon sisältyvät tiedot (liite 30). Nämä selvitykset ovat olennainen osa Kilpailuviraston esittämää kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisen menettelyn osoittavaa näyttöä. Suullisen käsittelyn toimittaminen on tarpeen vain, jos tämän selvityksen huomioon ottaminen näyttöä arvioitaessa sitä edellyttää.

6.1 Kielletty kilpailijoiden välinen tarjous- ja hintayhteistyö

Kilpailuvirasto on aihetodisteiden lisäksi esittänyt esityksessään yksiselitteistä näyttöä kilpailijoiden välisestä yhteistyöstä tarjouskilpailussa. Kilpailuviraston esittämä näyttö muodostaa eheän kokonaisuuden, joka osoittaa seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien yritysten toimineen yhteistyössä tavalla, joka on kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaista.

Yritysten jättämien tarjousten keskinäinen sijajärjestys esityksessä mainituissa tarjouskilpailuissa on ollut yhdenmukainen: 1. CSC, 2. Hansatalot ja 3. Asunto-Väylä.

6.1.1 CSC:n osuus kilpailunrajoituksissa

Asiassa kertynyt näyttö osoittaa TK:n olleen sekä aloitteellinen että aktiivinen CSC:n tarjousten laadinnassa. Näyttö osoittaa myös, että CSC:n hallituksen jäsenenä toimineen TK:n ja hänen perheensä omistama yhtiö Asunto-Väylä on saanut CSC:n menettelystä merkittävää taloudellista hyötyä. Se, ettei asiassa kertynyt näyttö viittaa siihen, että CSC yrityksenä olisi suoraan hyötynyt osallistumisestaan kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn, ei vaikuta arvioon CSC:n menettelyn kilpailunrajoituslain mukaisuudesta. Kilpailuvirasto on esittämänsä seuraamusmaksun määrässä ottanut huomioon CSC:n osuuden seuraamusmaksuesityksen kohteena olevassa menettelyssä.

Kilpailunrajoituslaki säätelee elinkeinonharjoittajien toimintaa, ja myös mainitun lain perusteella määrättävät seuraamukset kohdistuvat yksinomaan elinkeinonharjoittajiin. CSC:n taloudellinen toiminta kuuluu siten kilpailunrajoituslain soveltamisalaan riippumatta siitä, kuka tai ketkä asiaa ovat yrityksen puolesta yrityksen sisällä hoitaneet.

Yrityksen menettelystä ja sen vastuusta noudattaa toiminnassaan kilpailulainsäädäntöä ei voida erottaa sen puolesta hallintoelimissä toimineiden henkilöiden toimintaa. Ajatus siitä, että tietoisuus Asunto-Väylän ja Hansatalojen tarjoushinnoista ei olisi vaikuttanut TK:n toimintaan CSC:n tarjouksen laadinnassa ja päinvastoin, on todellisuudelle vieras. Arvioitaessa yritysten toimintaa kilpailunrajoituslain kannalta se, mitä TK on tiennyt muiden tarjousten jättäjien toiminnasta, on ollut juridisesti myös CSC:n tiedossa, kun TK on hallituksen jäsenenä osallistunut aktiivisesti CSC:n tarjoushinnan määrittämiseen.

6.1.2 Sata-Väylän ja Rovakartanon vastuu Asunto-Väylän menettelystä

Arvioitaessa määräysvallan käyttöä Asunto-Väylässä on otettava huomioon yrityksen koko ja toiminta markkinoilla. Asunto-Väylä on pieni yhtiö, jonka liiketoiminta on ollut hyvin rajattua ja jolla ei ole ollut yhtään palkattua työntekijää. Kilpailuviraston tiedossa ei ole, että yhtiön omistajat olisivat laatineet esimerkiksi osakas- tai muuta sopimusta, jossa olisi sovittu johtamisvallasta tavalla, joka antaisi aiheen tarkastella määräysvallan käyttöä Kilpailuviraston esityksestä poikkeavasti. Myös yhtiön hallituksen kokoonpano viittaa yhteisen määräysvallan käyttämiseen. Yhtiössä ei ole vuosina 2006–2011 ollut muita hallituksen jäseniä kuin TK, hänen vaimonsa MK ja PR sekä hänen poikansa AR. PR on toiminut ja toimii myös hallituksen puheenjohtajana.

Asunto-Väylän tarkasteleminen toimijana, joka olisi itsenäisesti vastannut omasta kaupallisesta käyttäytymisestään markkinoilla emoyhtiöidensä ohjauksesta vapaana, olisi keinotekoista. Sen sijaan TK Sata-Väylän ja PR Rovakartanon edustajina ovat päättäneet Asunto-Väylän toiminnasta markkinoilla siinä määrin, ettei yhtiöllä ole ollut mitään todellista itsenäisyyttä. Asunto-Väylän ja sen omistajien läheisen taloudellisen ja oikeudellisen yhteyden vuoksi yhtiötä on tarkasteltava omistajiensa yhteisessä määräysvallassa olevana.

6.1.3 De minimis -säännön soveltuminen yhteisyrityksen perustamiseen

Sopimus yhteisyrityksen perustamisesta on ollut osa kilpailunrajoituslain vastaista kokonaisjärjestelyä, jonka tarkoituksena on ollut kilpailun rajoittaminen tarjous- ja hintayhteistyön kautta. Kysymys on vakavasta kilpailunrajoituksesta, josta yhteisyrityksen osalta vastaavat sen omistajat Sata-Väylä ja Rovakartano yhteisvastuullisesti. Näin ollen de minimis tiedonanto ei anna suojaa seuraamusmaksuesityksen kohteena olevaan yhteisyrityksen perustamiseen.

6.2 Oikeudenkäyntikulut

Asiassa ei ole perusteita velvoittaa Kilpailuvirastoa hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla korvaamaan seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien oikeudenkäyntikuluja.

7 ASUNTO-VÄYLÄ OY:N LISÄVASTAUS

Asunto-Väylä on todennut, ettei TK ei ole kummankaan tarjouskilpailun osalta kertonut CSC:lle, että Asunto-Väylä on jättänyt tai aikoo jättää tarjouksen samasta kohteesta, saati että olisi kertonut mitään hintatietoja.

8 CSC CONSULTING SERVICE CENTRE OY:N LISÄVASTAUS

CSC on todennut, ettei CSC:n osalta voida edes päättelyn avulla tehdä loppupäätelmää, jonka mukaan CSC olisi tehnyt tarjousvaiheessa jonkinlaista yhteistyötä Asunto-Väylän tai Hansatalojen kanssa.

CSC:n ja Asunto-Väylän osaomistajan yhteistyötä ei ole pyritty salaamaan. TK on toiminut väitetyn toiminnan aikana CSC:n hallituksessa, ja tämä tieto on ollut yleisesti saatavissa kaupparekisteristä.

Tarjouksen antajana CSC:llä ei ole ollut mitään käsitystä muiden tarjousten sijoittumisesta tarjouskilpailussa, koska tämä on ollut ainoastaan tarjouskilpailun järjestäjän tiedossa. Kilpailuviraston päättely voittajan järjestämisestä tarjouskilpailusta luopumisen avulla on väärä, koska se olisi edellyttänyt CSC:n osalta tietoa, jota sillä ei tuolla hetkellä ole ollut eikä edes olisi voinut olla käytettävissä.

CSC:n osalta hintojen porrastus ei todista mitään, koska hinnoittelu tehdään yrityksen omien tarjouslaskentojen perusteella ja hinnan pyöristäminen voidaan tehdä vapaasti.

CSC:n tarjouksen on toimittanut TK:n tytär, koska tarjous oli annettava kirjallisena, mitä käytännön syistä ei ole ollut mahdollista toteuttaa muutoin kuin paikkakunnalla asuvan TK:n, jolle kirje toimitettiin edelleen vietäväksi, toimesta.

Vaikka TK on toiminut CSC:n hinnoittelun asiantuntijana, ei muiden tarjoajien hinnoittelu ole edes juridisesti voinut olla CSC:n tiedossa.

9 HANSATALOT OY:N JA KIINTEISTÖ OY ROVAKARTANON LISÄVASTAUS

9.1 Kielletty kilpailijoiden välinen tarjous- ja hintayhteistyö

Hansatalot ja Rovakartano ovat lausuneet, että Rovaniemen kaupunginhallitus on 8.2.2010 tekemällään päätöksellä kumonnut osakehuoneistojen myymisestä 2.11.2009 tekemänsä päätöksen ja hylännyt kaikki saapuneet tarjoukset sekä 26.4.2010 tekemällään päätöksellä hylännyt Hansatalojen oikaisuvaatimuksen.

Rovaniemen hallinto-oikeus on Hansatalojen valituksesta 8.12.2011 antamallaan päätöksellä kumonnut Rovaniemen kaupunginhallituksen 8.2.2010 ja 26.4.2010 tekemät päätökset ja katsonut, että Hansataloille on tarjouksen, päätöksen ja päätöksestä ilmoittamisen seurauksena syntynyt oikeus osakehuoneistojen ostamiseen.

Kilpailuvirasto ei ole ottanut huomioon niitä objektiivisesti havaittavia seikkoja, jotka ovat omiaan osoittamaan, että Hansatalot ja Rovakartano eivät ole syyllistyneet kilpailulainsäädännön vastaiseen menettelyyn.

9.1.1 CSC:n osuus kilpailunrajoituksissa

TK:n omistama Sata-Väylä on ollut CSC:ssä vain vähemmistöosakkaana, ja Kilpailuvirasto on itsekin katsonut, ettei Sata-Väylä käytä ratkaisevaa määräysvaltaa CSC:ssä eikä CSC kuulu samaan taloudelliseen kokonaisuuteen Sata-Väylän tai Asunto-Väylän kanssa. Kun myös CSC:n vastauksessa on korostettu yhtiön itsenäistä asemaa ja todettu tehtyjen tarjousten perustuneen CSC:n omaehtoisiin liiketaloudellisiin lähtökohtiin, ei mikään selitä sitä, miksi yhtiön päätösten perusteena olisi ollut vain vähemmistöosakkaan tai tämän omistuksessa olevan yhtiön etujen edistäminen.

TK ei ole ollut tietoinen Hansatalojen tarjoushinnoista, joten myöskään CSC ei ole millään tavoin voinut niitä hänen kauttaan tulla tietämään.

Yksittäisen henkilön mukanaolo samaan tarjouskilpailuun osallistuvien eri yritysten toiminnassa ja ylipäänsä jonkinlainen osallistuminen tai myötävaikuttaminen tarjousten laadintaan ilman, että kyseinen henkilö kuitenkaan nimenomaisesti toisi ilmi tietoisuuttaan muista tarjouksista tai niiden yksityiskohdista, ei merkitse kilpailulainsäädännön rikkomista. Kilpailuviraston käsitys siitä, että pelkästään TK:n tietoisuuden perusteella esimerkiksi Asunto-Väylän tarjoukset ja niiden hinnat olisivat olleet juridisesti CSC:n tiedossa, on siten virheellinen.

9.1.2 Rovakartanon vastuu Asunto-Väylän menettelystä

Rovakartanolla ja sen johtohenkilöillä ei ole ollut tarjouskilpailujen aikana mitään yhteyksiä CSC:hen eivätkä Rovakartano ja sen johtohenkilöt ole tienneet mitään TK:n toimimisesta CSC:n hallituksen jäsenenä tai Sata-Väylän omistuksesta CSC:ssä. Rovakartano ei näin ollen ole vastuussa, jos Asunto-Väylän katsottaisiin syyllistyneen kiellettyyn yhteistyöhön CSC:n kanssa.

9.1.3 De minimis -säännön soveltuminen yhteisyrityksen perustamiseen

Yhteisyrityksen perustaminen on ollut itsenäinen tapahtuma eikä osa kokonaisjärjestelyä eikä voi siten lukeutua niiden vakavimpien kilpailunrajoitusten joukkoon, jotka eivät lähtökohtaisesti kuulu de minimis säännön soveltamisalaan. Yhteisyrityksen perustamista on pidettävä sallittuna vähämerkityksellisyytensä vuoksi.

9.2 Oikeudenkäyntikulut

Hansatalot ja Rovakartano ovat jo Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitysluonnokseen antamassaan vastineessa esittäneet menettelystään LSHP:n ja Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailuissa sellaisen faktisen selostuksen, jonka perusteella Kilpailuvirastolla olisi ollut edellytykset havaita prosessi tarpeettomaksi ja jättää seuraamusmaksuesitys markkinaoikeudelle Hansatalojen ja Rovakartanon osalta tekemättä. Oikeudenkäynti perustuu siten viranomaisen virheeseen.

10 SATA-VÄYLÄ OY:N LISÄVASTAUS

Sata-Väylä on antanut lisävastauksen.

11 SUULLINEN VALMISTELU JA SEN JÄLKEINEN KIRJALLINEN VALMISTELU

Asiaa on 18.9.2012 valmisteltu markkinaoikeudessa suullisesti. Suullisesta valmistelusta on laadittu erillinen pöytäkirja.

Asiaa on suullisen valmistelun jälkeen valmisteltu vielä kirjallisesti. Kilpailuvirasto, Asunto-Väylä, CSC, Hansatalot, Sata-Väylä ja Rovakartano ovat tuossa yhteydessä toimittaneet markkinaoikeudelle muun muassa näkemyksensä asiassa riidattomina ja riidanalaisina pitämistään seikoista sekä asiakirjatodistelua.

12 SUULLINEN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Markkinaoikeus on henkilötodistelun vastaanottamiseksi toimittanut asiassa 8.10.2012 suullisen käsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.

Suullisessa käsittelyssä on kuultu asianosaisena asian selvittämiseksi Asunto-Väylä Oy:n hallituksen puheenjohtajaa, Hansatalot Oy:n toimitusjohtajaa ja hallituksen jäsentä sekä Kiinteistö Oy Rovakartanon toimitusjohtajaa ja hallituksen puheenjohtajaa PR:ää sekä CSC Consulting Service Centre Oy:n hallituksen puheenjohtajaa JH:ta.

Suullisessa käsittelyssä on kuultu todistajina pappia, Asunto-Väylä Oy:n entistä toimitusjohtajaa ja entistä hallituksen jäsentä, Sata-Väylä Oy:n entistä hallituksen puheenjohtajaa ja CSC Consulting Service Centre Oy:n entistä hallituksen jäsentä TK:ta, pankinjohtaja PP:tä, kiinteistönvälittäjää, Kiinteistönvälitys Asuntonet Oy:n toimitusjohtajaa JP:tä ja eläkeläistä, CSC Consulting Service Centre Oy:n entistä hallituksen puheenjohtajaa JN:ää.

13 LISÄSELVITYKSET

Asunto-Väylä ja Sata-Väylä ovat toimittaneet markkinaoikeudelle selvityksen vuosien 2011 ja 2012 kokonaisliikevaihtotiedoistaan ja CSC sekä Hansatalot ja Rovakartano vuoden 2011 kokonaisliike-vaihtotiedoistaan.

II MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

1 PERUSTELUT

1.1 Kielletty kilpailijoiden välinen tarjous- ja hintayhteistyö

1.1.1 Asian arvioinnin lähtökohdista

Kilpailuvirasto on katsonut, että Asunto-Väylä Oy, CSC Consulting Service Centre Oy ja Hansatalot Oy ovat menetelleet kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesti Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän vuonna 2006 järjestämän tarjouskilpailun yhteydessä. Kilpailuviraston esityksen mukaan Asunto-Väylä Oy:n kilpailurikkomuksesta, joka muodostuu yhteistyöstä ennen tarjouskilpailua sekä menettelystä tarjousten jättämisen jälkeen ennen kaupan tekoa LSHP:n kanssa mukaan lukien sopimus yhteisyrityksen perustamisesta, vastaavat yhteisvastuullisesti Asunto-Väylä Oy ja sen omistajat Kiinteistö Oy Rovakartano ja Sata-Väylä Oy. Hansatalot Oy:n kilpailurikkomuksesta on Kilpailuviraston esityksen mukaan viime kädessä vastuussa Kiinteistö Oy Rovakartano, jonka sataprosenttinen tytäryhtiö Hansatalot Oy on.

Kilpailuvirasto on katsonut myös, että Asunto-Väylä Oy ja CSC Consulting Service Centre Oy sekä CSC Consulting Service Centre Oy ja Hansatalot Oy ovat menetelleet kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesti Rovaniemen kaupungin vuonna 2009 järjestämän tarjouskilpailun yhteydessä. Kilpailuviraston esityksen mukaan Asunto-Väylä Oy:n kilpailurikkomuksesta vastaavat yhteisvastuullisesti Kiinteistö Oy Rovakartano ja Sata-Väylä Oy ja Hansatalot Oy:n kilpailurikkomuksesta vastaa Kiinteistö Oy Rovakartano.

Kilpailuvirasto on katsonut lisäksi, että Asunto-Väylä Oy on osa samaa taloudellista kokonaisuutta sekä Sata-Väylä Oy:n että Kiinteistö Oy Rovakartanon kanssa ja että Asunto-Väylä Oy ja Hansatalot Oy ovat näin ollen sisaryhtiöitä, joiden väliseen yhteistyöhön Rovaniemen kaupungin vuonna 2009 järjestämän tarjouskilpailun yhteydessä ei sovelleta kilpailunrajoituslain 4 §:n kilpailijoiden välisiä sopimuksia koskevia säännöksiä.

Kilpailuvirasto on vielä katsonut, että kysymyksessä on kaksi erillistä kilpailurikkomusta, ja vaatinut, että niistä määrätään yhteinen seuraamusmaksu.

Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus määrää Asunto-Väylä Oy:lle, Kiinteistö Oy Rovakartanolle ja Sata-Väylä Oy:lle yhteisvastuullisesti 50.000 euron suuruisen, CSC Consulting Service Centre Oy:lle 15.000 euron suuruisen sekä Hansatalot Oy:lle ja Kiinteistö Oy Rovakartanolle yhteisvastuullisesti 30.000 euron suuruisen seuraamusmaksun (kilpailunrikkomismaksu).

Asunto-Väylä Oy, CSC Consulting Service Centre Oy, Hansatalot Oy, Kiinteistö Oy Rovakartano ja Sata-Väylä Oy ovat kukin kiistäneet Kilpailuviraston esityksessä esitetyt väitteet perusteettomina ja vaatineet, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen tai toissijaisesti määrää seuraamusmaksun esitettyä pienempänä tai jättää sen määräämättä.

1.1.2 Asiassa esitetyn selvityksen ja näytön arviointi

1.1.2.1 Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tarjouskilpailu

Yhtiöistä

Tarjouskilpailun ajankohtana TK on ollut Asunto-Väylän hallituksen puheenjohtaja, Sata-Väylän hallituksen puheenjohtaja ja CSC:n hallituksen jäsen. JN on ollut CSC:n hallituksen puheenjohtaja. JH, X ja MR ovat olleet CSC:n hallituksen jäseniä. PR on ollut Hansatalojen toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen sekä Rovakartanon toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen.

TK on omistanut noin 6 prosenttia ja hänen puolisonsa noin 94 prosenttia Asunto-Väylän osakekannasta. PR:n kokonaan omistama Rovakartano on omistanut Hansatalot kokonaan. TK puolison kokonaan omistama Sata-Väylä on omistanut 20 prosenttia CSC:n osakekannasta. (Kilpailuviraston esityksen liitteet 7, 8 ja 29)

Yhteistyö tarjouskilpailussa

Tarjousmenettely

LSHP on pyytänyt 17.6.2006 kolmessa sanomalehdessä julkaistulla ilmoituksella tarjouksia muun muassa myynnissä olevasta kiinteistöstä osoitteessa Siskonpolku 1, Rovaniemi. (Kilpailuviraston esityksen liite 6)

Myynnissä ollutta Siskonpolku 1 -kiinteistöä on myös esitelty. TK ja PR ovat osallistuneet esittelyyn. (Asunto-Väylän ja Hansatalojen vastaukset 2.10.2012)

Kiinteistönvälittäjä, Kiinteistönvälitys Asuntonet Oy:n toimitusjohtaja JP on markkinaoikeudessa todistajana kuultuna kertonut, että hän oli kesällä 2006 ennen tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymistä järjestänyt mainitun kiinteistön esittelyn, mutta kohde ei ollut ollut hänellä virallisesti myynnissä. Esittelyssä olivat olleet läsnä LSHP:n edustaja sekä PR ja TK. Esittelyajankohta ei ollut sopinut yhdelle tai kahdelle muulle henkilölle, jotka JP oli kutsunut esittelyyn. JP oli kauan tuntenut PR:n ja TK:n mutta ei ollut tuntenut CSC:tä. JP:n käsityksen mukaan PR ja TK eivät kysymyksessä olevaa kiinteistöä esiteltäessä olleet tunteneet toisiaan.

Asunto-Väylä Oy:n hallituksen puheenjohtaja, Hansatalot Oy:n toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen sekä Kiinteistö Oy Rovakartanon toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja PR on markkinaoikeudessa asianosaisena kuultuna kertonut, että hän oli osallistunut JP:n järjestämään kohteen esittelyyn ja että paikalla olivat olleet JP, LSHP:n edustaja, PR ja mahdollisesti TK, jota PR ei tuolloin ollut tuntenut ulkonäöltä.

Siskonpolku 1 -kiinteistöstä oli 8.8.2006 päivätyn tarjousten avauspöytäkirjan mukaan jätetty määräaikaan 7.8.2006 kello 15.00 mennessä 21 tarjousta, joista korkeimman tarjouksen oli tehnyt CSC (2.951.000 euroa), toiseksi korkeimman Hansatalot (2.901.000 euroa) ja kolmanneksi korkeimman Asunto-Väylä (2.801.000 euroa). Muut tarjoukset olivat hinnaltaan 510.000–2.611.000 euroa. (Kilpailuviraston esityksen liite 1, tarjoushintojen osalta myös Asunto-Väylän, CSC:n ja Hansatalojen vastaukset 2.10.2012)

Tarjousten tekeminen

Asunto-Väylän tarjous

Asunto-Väylän 7.8.2006 päivätyn tarjouksen on laatinut yhtiön silloinen hallituksen puheenjohtaja TK. (Kilpailuviraston esityksen liite 11, Asunto-Väylän vastaus 2.10.2012)

Asunto-Väylä Oy:n entinen toimitusjohtaja ja entinen hallituksen jäsen, Sata-Väylä Oy:n entinen hallituksen puheenjohtaja ja CSC Consulting Service Centre Oy:n entinen hallituksen jäsen, pappi TK on markkinaoikeudessa todistajana kuultuna kertonut, että hän oli miettinyt tarjouksen hinnoittelua ja käyttänyt kontaktinaan kiinteistönvälittäjä JP:tä. TK:n mukaan Asunto-Väylän tarjouksen hinnoittelu oli perustunut siihen, että kohteesta pyrittäisiin pääsemään eroon mahdollisimman nopeasti, jolloin tarjoushinta oli voinut olla alempi. TK ei ollut tarjousta tehdessään tuntenut PR:ää eikä hänen yhtiöitään.

CSC:n tarjous

CSC:n 7.8.2006 päivätyn tarjouksen on allekirjoittanut JN. Aloite tarjouksen tekemiselle oli tullut TK:lta. (Kilpailuviraston esityksen liitteet 13 ja 16, Asunto-Väylän ja CSC:n vastaukset 2.10.2012)

Asiakirja-aineistosta ilmenee, että TK on 13.7.2006 lähettänyt JH:lle, X:lle, JN:lle ja MR:lle sähköpostin (Kilpailuviraston esityksen liite 16), jonka otsikkona on ollut ”CSC:n palaveri ja Rovaniemi” ja jossa TK on MR:n kyselyn johdosta tiedustellut, onko CSC:n palaveri mahdollinen Oulussa 16.7.2006, ja todennut Rovaniemen osalta seuraavan:

”2. Rovaniemellä on kiinnostava kiinteistökohde Lapin sairaanhoitopiiriltä. Kolme (3) kerrostaloa rak. 1950-luvun puolivälissä, peruskorjattu 1980-luvulla. Loistava sijainti Ounasvaaran laidalla. Yht. 82 asuntoa. 2400 k-neliötä. Hinta-arvioni noin 2.6-2.8. milj. euroa + vs-vero 4 % = 110 000 e. Remontti 200 - 300 000 euroa. Asuntojen myyntihinnat laskettu arvio 3.6. - 3.7. milj. euroa. Bruttokate jos kaikki myydään ilman lainanhoitoa ja veroja 500-600 000 e.

Toisaalta ideana voisi olla tehdä kaksi As Oy:tä ja jättää toinen (=1 talo) vuokrattavaksi. Tuotto noin 9 % ilman veroja. Toinen myydään osakkeina.

Miltä kuulostaa?”

JH on samana päivänä lähettämässään sähköpostiviestissä ilmoittanut TK:n ehdottaman palaverin sopivan hänelle ja vastannut muun ohella seuraavan:

”2. Tottakai Rovaniemen kohde kiinnostaa, jos rahoitus voidaan jotenkin hoitaa ja varsinkin vakuudet. Milloin tarjous pitäisi olla valmiina??

Myynti suoraan olisi tietysti tapa poistaa pikkurahan tarve, mutta mielestäni toisen jättäminen vuokralle avaisi mahdollisuuksia käyttää sitä jälleen vipuvoimana kohti uusia seikkailuja.

Remontin toteutuksessa ja laskennassa meidän tulee varmasti olla tarkkoina ja käyttää siihen tarjousvaiheessa hivenen aikaa myöskin yhdessä ja miettiä mahdollisia toteutusmalleja, vai mitä mieltä olette?”

TK on vielä samana päivänä lähettämässään sähköpostiviestissä vastannut muun ohella seuraavan:

”2. Rovaniemen tarjous pitää jättää ma 7.8. Kerron detaljit Oulun palaverissa.”

CSC Consulting Service Centre Oy:n entinen hallituksen puheenjohtaja, eläkeläinen JN on markkinaoikeudessa todistajana kuultuna kertonut, että hän oli tuolloin ollut yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja hoitanut käytännössä suuren osan yhtiön asioista, koska yhtiön hallituksen jäsen JH oli tuolloin ollut kaksi kolmasosaa ajastaan Raumalla. TK oli huomannut lehdessä kysymyksessä olevan kiinteistön myyntiä koskevan ilmoituksen, ja JN ja TK olivat päättäneet viedä asian eteenpäin. Tarjousta oli valmisteltu sunnuntaina pidetyssä kokouksessa ja tarjous oli jätetty määräajassa. JN ei ole muistanut, oliko TK antanut hänelle tarjouspohjan. JN ei tarjouskilpailun aikana ollut tuntenut PR eikä Hansataloja.

CSC Consulting Service Centre Oy:n hallituksen puheenjohtaja JH on markkinaoikeudessa asianosaisena kuultuna kertonut, että idea CSC:n tarjouksen tekemiseen oli tullut TK:lta, joka tunsi Rovaniemen seudun kiinteistömarkkinat. TK:n hintatasotietoa alueen vuokratasosta oli käytetty hyväksi CSC:n tarjoushinnan määrittämisessä, mutta yhtiön tarjouksen laadintaan oli osallistunut muitakin yhtiön hallituksen jäseniä. JN oli hoitanut tarjouksen tekemisen ja rahoitusneuvottelut pankin kanssa, ja JH oli osallistunut vain hallitustyöskentelyyn. JH ei ole muistanut TK:n Oulussa 16.7.2006 pidettäväksi ehdottaman palaverin (Kilpailuviraston esityksen liite 16) sisältöä, mutta on todennut siinä varmaankin mietityn tarjoushintaa.

JH on kertonut, ettei hän ollut tuolloin tiennyt mitään Asunto-Väylästä vaan oli kuullut yhtiöstä vasta tässä prosessissa ja ettei kukaan CSC:stä ollut tuntenut PR:ää. JH ei ollut itse eikä hänen käsityksensä mukaan myöskään CSC ollut tarjousta jätettäessä tiennyt, mitä muut yhtiöt tulevat tarjoamaan. JH ei ole tiennyt, oliko CSC:lle toimitettu kiinteistönvälittäjä JP:n tarjouspohja.

Myös TK on kertonut antaneensa CSC:lle vinkin tarjouskilpailusta ja toimittaneensa sille heinäkuun puolivälissä 2006 Rovaniemen kiinteistömarkkinoista tietoja, jotka olivat pohjautuneet vuokralle antamisen kautta saatavaan tuottoon perustuvaan ajatteluun. TK oli saanut JP:ltä tarjouspohjan ja ilmeisesti välittänyt sen CSC:n JN:lle. Hän ei ole kyennyt tarkasti sanomaan, oliko hän tiennyt CSC:n tarjoushinnan ennen tarjouksen jättämistä. CSC:n tarjouksen oli jättänyt JN.

Asiakirja-aineistosta ilmenee, että TM on 14.8.2006 tarjousten jättämisen jälkeen lähettänyt JN:lle sähköpostin, jonka liitteenä on ollut ”Siskonpolku, vuokrauslaskelma”-otsikoitu asiakirja. Sähköposti on lähetetty kopiona TK:lle. JN on samana päivänä lähettänyt sähköpostin edelleen JH:lle ja X:lle. (Kilpailuviraston esityksen liite 14) Sähköpostin liitteenä olleessa vuokrauslaskelmassa mainitut vuokratulotiedot ovat samat kuin Korteniemen sittemmin Handelsbankenin pankinjohtaja Pistokoskelle Asunto-Väylän osalta 18.9.2006 toimittamassa laskelmassa. (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 20) Myös laskelmissa esitetty kulurakenne on sama, joskin kulujen määrissä on vähäisiä eroja.

Hansatalojen tarjous

Hansatalojen 7.8.2006 päivätyn tarjouksen on allekirjoittanut PR. (Kilpailuviraston esityksen liite 18)

PR on kertonut, että Hansatalojen tarjous oli syntynyt pitkäaikaisen selvittelytyön tuloksena ja että hän oli käyttänyt apunaan kiinteistönvälittäjä JP:tä, jolla oli usean vuosikymmenen kokemus Rovaniemen asuntomarkkinoista, niiden muutoksista ja kehityksestä. JR oli määrittänyt tarjoushinnan ja lisännyt siihen tuhat euroa siltä varalta, että jollakin toisella tarjoajalla olisi samansuuruinen tarjous. JR ei ollut miettinyt tarjoushintaa muiden tarjoajien kanssa, eikä hänellä Hansatalojen tarjousta jättäessään ollut ollut tietoa muiden tarjoajien hinnoista. Tarjous oli tehty kiinteistönvälittäjä JP:n toimistolla ja kirjoitettu JP:n koneella JP:llä olleeseen valmiiseen tarjouspohjaan. PR ei Hansatalojen tarjousta jätettäessä ollut tuntenut TK:ta eikä tiennyt mitään CSC:stä eikä tuntenut sen johtoa tai hallituksen jäseniä. LSHP:n talousjohtaja PK oli tarjousajan päätyttyä ollut PR:ään yhteydessä ja kertonut, että Hansatalojen tarjous oli ollut kärkisijoilla mutta ei kuitenkaan ollut maininnut tarkkaa sijoitusta eikä minkään tarjoajan nimeä. PK oli myöhemmin pyytänyt Hansatalot neuvotteluun.

JP on kertonut olleensa tietoinen siitä, että PR teki Hansatalojen tarjouksen. Hän oli keskustellut PR:n kanssa ja pohtinut hinta-asiaa. JP ei ole muistanut, oliko hän laatinut Hansatalojen tarjouksen, mutta on kertonut usein laatineensa ja antaneensa tarjouspohjia PR:lle. JP ei ole pitänyt mahdottomana ajatusta siitä, että hän olisi kirjoittanut tämän tarjouksen. JP hakee kanta-asiakkaille kohteita ja avustaa heitä asiakirjojen hankinnassa, jolloin on todennäköistä, että kohde tulee hänelle myyntiin. Kanta-asiakkaille lähetetään kaikenlaisia asiapapereita, kuten tarjouspohjia ja vuokrasopimuksia. JP ei ole osannut sanoa, oliko hän antanut TK:lle tarjouspohjia. JP oli tehnyt useita projekteja TK:n kanssa, ja oli mahdollista, että hän oli antanut tälle tarjouspohjia. Ei ollut myöskään poissuljettua, että hän oli lähettänyt tarjouspohjia PR:lle. PR ei ollut oppinut koneen käyttöä, kun oli tottunut sihteeriin, ja JP oli sen vuoksi tehnyt PR:lle puhtaaksikirjoitustöitä.

TK on kertonut, että hän oli saanut tietää Hansatalojen tarjouksesta vasta kun oli tutustunut PR:ään syksyllä 2006. TK ei ollut tarjousta tehdessään tuntenut PR:ää eikä hänen yhtiöitään.

Tarjousten peruuttaminen

CSC:n tarjouksen peruuttaminen

CSC on JN:n 17.8.2006 LSHP:n talousjohtaja PK:lle lähettämällä sähköpostiviestillä peruuttanut tarjouksensa ja ilmoittanut syyksi sen, ettei yhtiö ole voinut järjestää toivomaansa rahoitusta. JN on lähettänyt sähköpostin kopiona JH:lle, TK:lle ja X:lle. TK on ollut tietoinen CSC:n tarjouksen peruutuksesta. (Kilpailuviraston esityksen liite 3, Asunto-Väylän ja CSC:n vastaukset 2.10.2012)

JN on kertonut, ettei hän ollut voinut neuvotella hankkeen rahoituksesta ennen CSC:n tarjouksen jättämistä, koska Osuuspankin yhteyshenkilö oli ollut lomalla. JN oli seuraavalla viikolla ollut yhteydessä Osuuspankkiin, mutta pankki ei ollut ollut kiinnostunut rahoittamaan hanketta. JN oli tämän jälkeen ilmoittanut muille yhtiössä, ettei yhtiö saa Osuuspankilta rahoitusta. JN:n kanta oli ollut, että tarjouksesta vetäydytään. JN ei ollut tarjouskilpailun aikana tuntenut PR:ää eikä Hansataloja. Hän ei myöskään ollut tiennyt muiden tarjoajien sijoitusta tarjouskilpailussa.

JH on kertonut, ettei hän ollut osallistunut rahoitusneuvotteluihin eikä CSC:n tarjouksesta vetäytymiseen. JN oli keskustellut rahoituksesta pankinjohtajan kanssa ja, koska rahoitusta ei ollut saatu, ensisijaisesti JN oli tehnyt päätöksen yhtiön vetäytymisestä tarjouksestaan. JH on pitänyt mahdollisena, että myös TK oli osaltaan käynyt keskusteluja Handelsbankenin kanssa.

TK on kertonut JN:n ilmoittaneen hänelle, ettei ollut kyennyt järjestämään rahoitusta ja tulevansa ilmoittamaan LSHP:lle CSC:n vetäytyvän tarjouskilpailusta. TK:n mukaan on ajatuksellisesti täysin mahdotonta, että hän olisi käynyt rahoitusneuvotteluja CSC:n puolesta. Koska myös Asunto-Väylä oli jättänyt tarjouskilpailussa tarjouksen, TK ei ollut osallistunut CSC:n tarjouksesta vetäytymispäätöksen tekemiseen, vaan oli ollut passiivinen ja vain ottanut vastaan sitä koskevan tiedon.

Hansatalojen tarjouksen peruuttaminen

CSC:n peruutettua tarjouksensa neuvotteluja on jatkettu Hansatalojen kanssa. Hansatalot on PR:n allekirjoittamalla, 12.9.2006 päivätyllä kirjeellä peruuttanut tarjouksensa ilmoittamatta syytä peruutukselle. (Kilpailuviraston esityksen liite 4, Hansatalojen vastaus 2.10.2012)

PR on kertonut, ettei hänelle ollut ilmoitettu, että jokin tarjoaja oli vetäytynyt tarjouskilpailusta. Hansatalojen tarjouksen peruuttaminen oli liittynyt siihen, että Rovakartano oli samaan aikaan rakennuttanut Rovaniemellä isoa lääkärikeskusta ja Hansatalot Levillä isoa loistohuvilaa eivätkä yhtiöiden voimavarat olleet riittäneet kaikkien kohteiden hoitamiseen. Hansatalojen rahoituksen saamista ei ollut selvitetty ennen tarjouksen jättämistä eikä sen jälkeen. PR ei Hansatalojen tarjousta 12.9.2006 peruuttaessaan ollut tiennyt mitään muista tarjouksista, Asunto-Väylästä, Sata-Väylästä, CSC:stä eikä niiden omistajista eikä hallituksen jäsenistä. TK oli ottanut PR:ään yhteyttä vasta sen jälkeen, kun Hansatalot oli peruuttanut tarjouksensa. JP oli saattanut PR:n ja TK:n yhteen. TK:n yhteydenotosta oli kestänyt viikkoja ennen kuin PR oli päättänyt lähteä yhtiökumppaniksi Asunto-Väylään. Huoneistoja oli tuona aikana hinnoiteltu ja oli kartoitettu, mitä remontteja ne vaativat. Suunnitelma yhtiökumppanuudesta ei ollut ollut valmis 18.9.2006.

JP on kertonut, että Hansatalojen tarjous oli jossain vaiheessa hyväksytty mutta PR oli joutunut myöhemmin peruuttamaan sen, jolloin seuraavaksi sijoittunut Asunto-Väylä oli saanut kohteen. TK oli ollut yhteydessä JP:n ja pyytänyt hakemaan partnereita hankkeeseen, jolloin PR:n nimi oli tullut esille. Tämä oli tapahtunut sen jälkeen, kun PR oli peruuttanut Hansatalojen tarjouksen. PR ja TK eivät JP:n käsityksen mukaan olleet myöskään tuolloin tunteneet toisiaan. JP:n aloitteesta oli lokakuun alkupuolella pidetty JP:n toimistolla kokous, johon olivat osallistuneet JP, PR ja TK.

Muu selvitys

Asiakirja-aineistossa olevaan Kilpailuviraston laatimaan muistioon Kilpailuviraston edustajan ja LSHP:n talousjohtaja PK:n 25.11.2009 käymästä puhelinkeskustelusta (Kilpailuviraston esityksen liite 2) on kirjattu muun muassa:

”PK:n mukaan CSC:lle, Hansatalot Oy:lle ja Asunto-Väylälle kerrottiin, että LSHP neuvotteli kolmen korkeimman tarjouksen jättäneen yrityksen kanssa.”

Asiakirja-aineistossa olevaan Kilpailuviraston laatimaan muistioon Kilpailuviraston edustajan ja LSHP:n johtaja JJ:n 26.11.2009 käymästä puhelinkeskustelusta (Kilpailuviraston esityksen liite 19) on kirjattu muun muassa:

”JJ kertoi, että heti tarjousten avaamisen jälkeen oltiin 8.8.2006 yhteydessä kolmeen parhaimman tarjouksen tehneeseen yhtiöön, CSC Consulting Service Centre Oy:hyn, Hansatalot Oy:hyn ja Asunto-Väylä Oy:hyn. Yrityksille ei kerrottu muiden tarjousten tietoja, eikä tarkkaa sijoitusta. Yrityksille kuitenkin kerrottiin, että LSHP neuvottelee muutaman korkeimman kanssa.”

Asiakirja-aineistossa olevaan Kilpailuviraston laatimaan muistioon Kilpailuviraston edustajan ja Rovaniemen kaupungin vuonna 2009 järjestämässä tarjouskilpailussa kolmanneksi sijoittuneen UP:n 20.11.2009 käymästä puhelinkeskustelusta (Kilpailuviraston esityksen liite 35) on kirjattu muun muassa:

”Lisäksi UP kertoi, että oli toisen käden kautta kuullut (lakimieheltään, joka on Handelsbankenin johtajan hyvä ystävä), että vuoden 2006 tarjouskilpailun yhteydessä TK ja PR olisivat yhdessä hakeneet rahoitusta yrityksilleen ja todenneet suoraan, että katsotaan, mikä näistä tarjouksista voittaa.”

PP on todennut edellä mainittuun muistioon kirjatusta, ettei hän ollut kertonut siinä viitatulle lakimiehelle, että TK ja PR hakevat yhdessä rahoitusta.

Yhteistyö tarjouskilpailun päättymisen jälkeen

CSC:n ja Hansatalojen peruutettua tarjouksensa LSHP on 13.9.2006 tai 14.9.2006 ollut yhteydessä Asunto-Väylään. (Asunto-Väylän vastaus 2.10.2012)

Asiakirja-aineistossa on LSHP:n talousjohtaja PK:n LSHP:n johtaja JJ:lle 14.9.2006 lähettämä sähköpostiviesti, jossa PK on todennut olleensa yhteydessä TK:hon ja tiedustellut JJ:ltä, sopisiko tälle palaveri TK:n kanssa maanantaina 18.9.2006, joka oli ollut ainoa mahdollinen aika ennen hallituksen kokousta. (Kilpailuviraston esityksen liite 5)

TK on kertonut, että LSHP:n talousjohtaja PK oli ottanut häneen yhteyttä 13.9.2006 tai 14.9.2006 ja kysynyt, oliko Asunto-Väylä tarjouksensa takana, mihin TK oli vastannut, että se edellyttää rahoituksen selvittämistä ja että hän ryhtyy välittömästi selvittelytoimiin. LSHP:n yhteydenoton jälkeen TK oli saman viikon loppupuolella ollut yhteydessä muun muassa kiinteistönvälittäjä JP:hen ja kysynyt, oliko tällä tiedossaan ketään, joka olisi kiinnostunut kysymyksessä olevasta hankkeesta, ja JP oli tuolloin maininnut PR:n ja erään ylitorniolaisen rakennusliikkeen nimet. TK ei ollut tuntenut PR silloin, kun LSHP:stä oli otettu häneen yhteyttä.

Asiakirja-aineistossa olevassa muistiossa, jonka ensimmäisen sivun yläreunassa on koneella kirjoitettuna merkintä ”TK 18.9.2006” ja sen alla koneella kirjoitettuna otsikko ”Siskonpolku, myyntilaskelma”, on esitetty muun muassa vuokratulon, kulujen ja katteen määriä. (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 20) Muistiossa on myös käsin kirjoitettuja merkintöjä, kuten korjattu ”myyntilaskelma” sanaksi ”vuokralaskelma” sekä kirjoitettu asiakirjan ensimmäisen sivun yläosaan ”n. 90 % vuokrattuna” ja sen alaosaan:

HUOM: Poistettu kaavio luettavissa päätöksessä!

TK on kertonut ottaneensa LSHP:n talousjohtaja PK:n 13.9.2006 tai 14.9.2006 tapahtuneen yhteydenoton jälkeen yhteyttä myös Handelsbankeniin ja sopineensa palaverista, joka oli pidetty 18.9.2006 ja jossa olivat olleet läsnä pankinjohtaja PP ja TK. TK oli tehnyt palaveriin pankinjohtaja PP:lle kirjallisen muistion asiasta. TK valmistautuminen oli ollut alustavaa. PP oli palaverissa edellyttänyt, että Asunto-Väylän osakepääomaa korotetaan ja että omarahoitusosuus on vähintään 20 prosenttia. TK oli keskustelun kuluessa esittänyt PP:lle kiinteistönvälittäjä JP:ltä saamansa mahdollisten partnerien nimet, joista toinen oli ollut PR. Suunnitelma ei ollut vielä tuolloin ollut valmis vaan oli valmistunut seuraavan neljän viikon aikana. TK:n laatimaan muistioon (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 20) käsin tehdyt merkinnät olivat pankinjohtaja PP:n neuvottelun aikana tekemiä.

Markkinaoikeudessa todistajana kuultu pankinjohtaja PP on kertonut, että Asunto-Väylä oli hakenut pankilta rahoitusta LSHP:n tarjouskilpailun kohteeseen. PP ja TK olivat neuvotelleet rahoituksesta 18.9.2006 pidetyssä palaverissa, jossa he olivat olleet kahdestaan. TK oli toimittanut tapaamiseen samana päivänä aamupäivällä sähköpostilla materiaalia. TK:n laatimaan muistioon (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 20) käsin tehdyt merkinnät olivat PP:n iltapäivän tapaamisessa tekemiä. Tapaaminen oli ollut tyypillinen ensimmäinen rahoitusneuvottelu. TK oli kertonut, että LSHP oli hyväksynyt hänen ja perustettavan yhtiön lukuun tehdyn tarjouksen. Tapaamisessa oli keskusteltu Handelsbankenin mahdollisuudesta rahoittaa kauppa ja käyty läpi reunaehdot. PP oli todennut tapaamisessa, että yhtiöön oli saatava lisää omaa pääomaa, jotta rahoituskelpoisuusehdot täyttyisivät. Osakepääoma oli korotettava 100.000 euroon. Pankki ei ollut edellyttänyt ulkopuolisten tahojen mukaan tuloa. Muistiossa oleva käsin tehty merkintä ”Op 100.000” tarkoittaa osakepääoman suuruutta. Tapaamisessa oli keskusteltu omarahoitusosuuden suuruudesta. Sataprosenttinen rahoitus ei ollut tullut kysymykseen tällaisessa kaupassa. Osakepääoman korotus ja omarahoitusosuus olivat olleet PP:n asettamia vaatimuksia. Tapaamisessa oli keskusteltu myös siitä, että perustettavaan yhtiöön tulisivat 50 prosentin osuudella osakkaiksi Asunto-Väylä ja PR tai hänen yhtiönsä. PP:n mukaan TK oli tuonut esiin vaihtoehtoja ja maininnut PR:n tai hänen yhtiönsä nimen. PP ei ole muistanut, että TK olisi esittänyt muita vaihtoehtoja. Tapaamisessa oli ollut alustavaa keskustelua, ei mitään valmista. PP ei ollut tuolloin edes ollut varma, voiko pankki rahoittaa hankkeen. PP ja TK eivät olleet keskustelleet siitä, mitkä muut yhtiöt olivat osallistuneet tarjouskilpailuun. TK oli lähtenyt tapaamisesta pohdiskelemaan PP:n esittämiä asioita ja ollut PP:hen yhteydessä noin kuukauden kuluttua lokakuussa 2006.

Asiakirja-aineistossa olevan LSHP:n yhtymähallituksen kokousta koskevan pöytäkirjanotteen mukaan LSHP:n yhtymähallitus on 20.9.2006 päättänyt myydä kuntayhtymän omistaman kiinteistön osoitteessa Siskonpolku 1, Rovaniemi, Asunto-Väylälle 2.801.000 euron kauppahinnalla sekä päättää kiinteistön kauppaa koskevasta kauppakirjan hyväksymisestä yhtymähallituksen seuraavassa kokouksessa. (Kilpailuviraston esityksen liite 6)

Asiakirja-aineistossa olevan LSHP:n yhtymähallituksen kokousta koskevan pöytäkirjanotteen mukaan LSHP:n yhtymähallitus on 18.10.2006 päättänyt hyväksyä pöytäkirjan liitteenä olevan kauppakirjaluonnoksen sekä oikeuttaa sairaanhoitopiirin johtajan ja talousjohtajan hyväksymään ja allekirjoittamaan sen pohjalta laadittavan lopullisen kauppakirjan. (Kilpailuviraston 4.10.2012 toimittama esityksen liite)

Asiakirja-aineistossa olevassa pankinjohtaja PP:lle osoitetussa asiakirjassa, jonka yläreunaan on kirjoitettu ”Siskonpolku-palaveri 19.10.2006 klo 15 TK”, on esitetty muun muassa kauppakirjan allekirjoittamista, kauppahinnan maksamista sekä hallinta- ja omistusoikeuden siirtymistä koskevia tietoja, aiempiin keskusteluihin pohjautuva rahoitussuunnitelma, konkreettinen esitys sekä toimintasuunnitelma. Asiakirjan lopussa on teksti ”19.10. TK”. (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 20)

Asiakirja-aineistossa olevan Asunto-Väylän 19.10.2006 pidetyn ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirjan mukaan yhtiön osakepääomaa oli päätetty korottaa 100.000 euroon suunnatulla osakeannilla, jossa MK:lle tarjotaan osakkeita merkittäväksi 420 kappaletta ja PR:lle 500 kappaletta. Suunnatun osakeannin merkinnän jälkeen yhtiön omistus olisi MK 495 osaketta, TK 5 osaketta ja PR 500 osaketta. Pöytäkirjan mukaan yhtiön hallitus hyväksyy osakemerkinnät viimeistään 15.11.2006 ja merkityt osakkeet on maksettava 30.11.2006 mennessä. Ellei hyväksyttyä osakemerkintää ole maksettu määräaikaan mennessä, osakemerkintä raukeaa. Pöytäkirja on vain TK:n allekirjoittama. (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 20)

TK on kertonut, että Handelsbankenissa oli 19.10.2006 pidetty toinen palaveri, johon hän ja PR olivat osallistuneet. TK oli tuolloin esitellyt pankinjohtaja PP:lle Asunto-Väylän suunnattua osakeantia koskevan luonnoksen, joka oli kuitenkin poikennut yhtiökokouksen 30.11.2006 tekemästä suunnattua osakeantia koskevasta lopullisesta päätöksestä, jonka mukaan Sata-Väylä ja PR:n omistama yhtiö tulivat Asunto-Väylän omistajiksi.

Myös PP on kertonut, että hän ja TK olivat tavanneet toisen kerran 19.10.2006. TK oli lähettänyt tapaamiseen alustavan muistion. Tapaamisessa oli ollut läsnä myös PR. PP oli keskustelun jälkeen katsonut, että pankki voi edetä rahoituksen kanssa. PP ei ole muistanut, oliko osakepääoma ollut tuolloin jo korotettu, eikä sitä, milloin se oli korotettu. Tapaamisessa oli käyty läpi alustavat myyntiluvut, kuten vuokrauslaskelmat. Pankki oli tehnyt luottopäätöksen noin 16.11.2006. Pankki ei olisi luotottanut hanketta ilman kyseisiä ehtoja.

Asiakirja-aineistossa on myös 27.11.2006 ja 30.11.2006 pidettyjen Asunto-Väylän ylimääräisten yhtiökokousten pöytäkirjat.

Asunto-Väylän 27.11.2006 pidetyn ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirjan mukaan yhtiön osakepääomaa oli päätetty korottaa 100.000 euroon suunnatulla osakeannilla, jossa Sata-Väylälle tarjotaan osakkeita merkittäväksi 420 kappaletta ja Rovakartanolle 500 kappaletta. Suunnatun osakeannin merkinnän jälkeen yhtiön omistus olisi Sata-Väylä 500 osaketta ja Rovakartano 500 osaketta. Pöytäkirjan mukaan yhtiön hallitus hyväksyy osakemerkinnät viimeistään 28.11.2006 ja merkityt osakkeet on maksettava 30.11.2006 mennessä. Ellei hyväksyttyä osakemerkintää ole maksettu määräaikaan mennessä, osakemerkintä raukeaa. (Kilpailuviraston esityksen liite 21)

Asunto-Väylän 30.11.2006 pidetyn ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirjan mukaan yhtiön osakepääomaa oli sen sijaan päätetty korottaa 100.000 euroon osakkeenomistajan merkintäetuoikeudesta poiketen siten, että Sata-Väylä merkitsee 420 kappaletta ja Rovakartano 500 kappaletta Asunto-Väylän osakkeita. Osakepääoman korotuksen jälkeen yhtiön omistus on Sata-Väylä 500 osaketta ja Rovakartano 500 osaketta. Pöytäkirjan mukaan yhtiön uusien osakkeiden koko merkintähinta on maksettava 30.11.2006 mennessä. Pöytäkirjan mukaan osakkaan merkintäetuoikeudesta poikkeaminen perustuu siihen, että osakepääoman korotuksella parannetaan Asunto-Väylän taloudellista asemaa ja vakavaraisuutta. (Asunto-Väylän ja Sata-Väylän sekä Hansatalojen ja Rovakartanon vastausten 2.10.2012 liite)

1.1.2.2 Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailu

Yhtiöistä

Tarjouskilpailun ajankohtana TK on ollut Asunto-Väylän toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen, Sata-Väylän hallituksen puheenjohtaja ja CSC:n hallituksen jäsen. JH, X ja MR ovat olleet CSC:n hallituksen jäseniä. PR on ollut Asunto-Väylän hallituksen puheenjohtaja, Hansatalojen toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen sekä Rovakartanon toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen.

TK:n puolison kokonaan omistama Sata-Väylä ja PR:n kokonaan omistama Rovakartano ovat kumpikin omistaneet 50 prosenttia Asunto-Väylän osakekannasta. Asunto-Väylä ei ilmoituksensa mukaan ole kuulunut kummankaan omistajayhtiönsä konserniin. PR:n kokonaan omistama Rovakartano on omistanut Hansatalot kokonaan. Sata-Väylä on omistanut myös 20 prosenttia CSC:n osakekannasta. (Kilpailuviraston esityksen liitteet 7, 8 ja 29)

Yhteistyö tarjouskilpailussa

Tarjousmenettely

Rovaniemen kaupunginhallituksen kokousta 2.11.2009 koskevan pöytäkirjanotteen ja Rovaniemen kaupungin Tilaliikelaitoksen myynti-ilmoituksen mukaan Rovaniemen kaupungin Tilaliikelaitos on 20.9.2009 kuuluttanut myytäväksi 39 osakehuoneistoa yhtenä kokonaisuutena. Tarjousten jättöaika on päättynyt 19.10.2009 kello 15.00. (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 33)

Tarjousten avauspöytäkirjan 20.10.2009 mukaan määräpäivään mennessä oli jätetty 29 ostotarjousta, joista korkeimman tarjouksen oli jättänyt CSC (1.905.000 euroa) ja toiseksi korkeimman Hansatalot (1.854.001 euroa). Asunto-Väylän tarjous (1.803.000 euroa) oli ollut viidenneksi korkein. Kolmanneksi tullut tarjous oli hinnaltaan 1.818.818 euroa, neljänneksi tullut 1.805.000 ja muut tarjoukset 686.720–1.800.000 euroa. (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 33)

Tarjousten tekeminen

Asunto-Väylän tarjous

Asunto-Väylän 19.10.2009 päivätyn tarjouksen on laatinut yhtiön silloinen toimitusjohtaja TK. (Kilpailuviraston esityksen liite 26, Asunto-Väylän vastaus 2.10.2012) Tarjousten avauspöytäkirjan 20.10.2009 mukaan Asunto-Väylän tarjous on saapunut kunnantalolle 19.10.2009 kello 14.50. (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 33)

PR ja JH olivat tienneet Asunto-Väylän tarjoushintatason. (Asunto-Väylän vastaus 2.10.2012) TK oli arvioinut Asunto-Väylän tarjoushintatasoa. (CSC:n vastaus 2.10.2012) PR oli tiennyt Asunto-Väylän tarjoushintatason. (Hansatalojen vastaus 2.10.2012)

TK on kertonut, että hän ja PR olivat Asunto-Väylän osalta tutustuneet hankkeeseen ja arvioineet, mikä hintataso olisi, ja päätyneet yhdessä 1,8 miljoonan euron hintatasoon. TK oli myöhemmin tullut siihen tulokseen, ettei mainittu hintataso ollut riittävä, mutta PR ei ollut ollut halukas korottamaan Asunto-Väylän tarjousta. Myöskään TK ei ollut voinut ajatella korkeampaa tarjousta Asunto-Väylän nimissä. Koska TK oli valmistellut Asunto-Väylän tarjousta PR:n kanssa ja päätynyt 1,8 miljoonan euron hintatasoon, hän oli ollut lojaali yhtiökumppanilleen ja jättänyt Asunto-Väylän tarjouksen sovitusti. PR ei ollut nähnyt Asunto-Väylän tarjousta.

TK.n mukaan Asunto-Väylän tarjouksessa oleva maininta yhtiön omistuksesta on lapsus ja tulee tarjouspohjasta. Tarjouksessa on muitakin virheitä, kuten viitteessä oleva päivämäärä ja Valtakatu 2:n saneerausajankohta. Tarkoitus ei ollut ollut peitellä Asunto-Väylän omistusta.

TK:n kertoman mukaan hänen taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi hän ja PR eivät enää syyskuun 2009 alussa olleet Sata-Väylän ja Rovakartanon kautta tasaveroisia yhtiökumppaneita Asunto-Väylässä. Myös TK:n siirtyminen Rovaniemen seurakunnan palvelukseen oli vaikuttanut PR:n kanssa tehtävään yhteistyöhön.

TK on kertonut, ettei hän ollut keskustellut JH:n kanssa Asunto-Väylän tarjouksen sisällöstä eikä edes siitä, että Asunto-Väylä jättää tarjouksen.

PR on kertonut keskustelleensa TK:n kanssa Asunto-Väylän tarjouksesta lähinnä yleisellä tasolla eli siitä, millä hinnalla tarjouskilpailu voitaisiin voittaa, ei sen tarkemmin. TK oli määrittänyt Asunto-Väylän tarkan tarjoushinnan. PR oli kuitenkin epäillyt, ettei tarjoushinta tulisi riittämään tarjouskilpailun voittamiseen, ja oli kertonut tämän TK:lle. PR ei ollut TK:n taloudellisten vaikeuksien vuoksi ollut halukas korottamaan Asunto-Väylän tarjousta. TK oli todennut PR:lle, että tämä voi tehdä oman tarjouksen, ja PR olikin jättänyt korkeamman tarjouksen Hansatalojen nimissä. PR ei ole muistanut, oliko hän kertonut TK:lle jättävänsä oman tarjouksen.

PR on kertonut, että hän oli Asunto-Väylän hallituksen jäsenenä tiennyt Asunto-Väylän tarkan tarjoushinnan. Hän ei kuitenkaan ollut nähnyt Asunto-Väylän tarjousta ennen sen jättämistä eikä ole tiennyt syitä tarjouksessa olevaan tausta-kohtaan yhtiön omistuksesta kirjattuun.

JH on kertonut, ettei hän ollut tiennyt TK:n jättävän tarjouksen toisen yhtiön nimissä, eikä ole muistanut, oliko hän ennen tarjousten jättämistä saanut tästä tiedon. TK oli kuitenkin saattanut mainita tästä. JH ei ollut tiennyt tarjouksen tasolla tai minkälaisen tarjouksen Asunto-Väylä tulee jättämään. TK oli kertonut hintatason Rovaniemellä.

CSC:n tarjous

CSC:n 18.10.2009 päivätyn tarjouksen ovat allekirjoittaneet hallituksen jäsenet JH ja MR. (Kilpailuviraston esityksen liite 26) Tarjousten avauspöytäkirjan 20.10.2009 mukaan CSC:n tarjous on saapunut kunnantalolle 19.10.2009 kello 14.49. (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 33)

TK oli tiennyt CSC:n tarjoushinnan. (Asunto-Väylän ja CSC:n vastaukset 2.10.2012)

JH on kertonut, että idea CSC:n tarjouksen tekemiseen oli tullut TK:lta. TK:n hintatasotietoa oli käytetty hyväksi CSC:n tarjouksen laadinnassa. Tarjoushinta määritetään sen mukaan, paljonko kohde tuottaa ja mitkä ovat kustannukset. Omarahoitusosuus on oltava. JH ja TK olivat varmaankin osallistuneet tarjouksen laadintaan kahdestaan. JH oli määrittänyt CSC:n tarjoushinnan käyttäen apuna TK:n asiantuntemusta. TK:lla oli tietoa vuokrahintatasosta ja kokemusta remontoinnista. TK oli määrittänyt kustannuspuolen, jonka lisäksi oli otettava huomioon rahoitus- ja tulopuoli.

JH ei ole muistanut, oliko TK käynyt alustavia rahoitusneuvotteluja. JH ei ollut itse käynyt niitä, koska omarahoitusosuus oli suunniteltu saatavan yhtiön kiinteistönjalostamishankkeesta.

JH on kertonut, ettei CSC ole tarjousta laadittaessa tiennyt, mitä Hansatalot tulee tarjoamaan. JH on kertonut tavanneensa PR:n ensimmäistä kertaa markkinaoikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä.

TK on kertonut kääntyneensä CSC:n puoleen ja kysyneensä, olisiko yhtiössä kiinnostusta hankkeeseen. TK oli kertonut CSC:lle, ettei 1,8 miljoonan euron hintataso riitä, muttei varmaankaan ollut kertonut Asunto-Väylän tarjouksen olevan tuon suuruinen vaan puhunut tarjoushintatasosta. TK ei ollut CSC:ssä kertonut, missä yhtiöissä hän oli mukana. JH ei ollut tiennyt, missä yhtiöissä TK toimi.

TK:n mukaan ei ollut käynyt ilmi, että PR olisi tuntenut CSC:n hallituksen muita jäseniä. TK oli tiennyt CSC:n tarjoushinnan, koska hänen tyttärensä oli toimittanut tarjouksen Rovaniemen kaupungille. CSC:n osalta hän oli tiennyt, että yhtiö tulee jättämään tarjouksen, koska hän oli yhtiön hallituksen jäsen. TK ei ollut nähnyt mahdolliseksi itse toimittaa kahta tarjousta, joista toinen oli muodollinen.

PR on kertonut, ettei hän ollut tiennyt mitään CSC:n toiminnasta, johtohenkilöistä eikä omistussuhteista eikä myöskään sitä, että yhtiö tekee tarjouksen tarjouskilpailussa. PR oli kuullut CSC:stä Rovaniemen kaupungin apulaislakimieheltä vasta tarjouskilpailun jälkeen. PR ei ollut tuntenut Sata-Väylää eikä sen omistajia eikä hallituksen jäseniä. PR ei myöskään ollut tiennyt TK:n ja CSC:n välisistä keskusteluista. PR:llä ei ollut ollut missään vaiheessa yhteyksiä CSC:hen. TK ei ollut missään vaiheessa kertonut, että oli kääntynyt CSC:n puoleen. PR ei myöskään ollut tiennyt, että TK oli CSC:n hallituksen jäsen eikä että TK oli Sata-Väylän osakas.

Asiakirja-aineistossa on TK:n 19.10.2009 kello 21.00 tarjouksen jättämisen jälkeen JH:lle ja MR:lle lähettämä sähköpostiviesti (Kilpailuviraston esityksen liite 32), jossa on todettu:

”CSC-Veljet,
oheisena tarjouksemme Rovaniemen kaupungille CSC:n nimissä.
Katotaan sitten strategiaa kun kuullaan miten se menestyy.
Jos se on kärjessä, ajatukseni on eräänlainen konsortio. Siihen saanemme tarvittaessa pari rovaniemeläistä sijoittajaa mukaan eli lopullinen panostus voi olla luokkaa 25–50 %. Se tietenkin helpottaa myös rahoituksen saamista.”

TK on kertonut, ettei hän ollut edellä mainitussa sähköpostiviestissään (Kilpailuviraston esityksen liite 32) tarkoittanut rovaniemeläisillä sijoittajilla PR:ää, jonka kanssa yhteistyö oli vaikeutunut. TK oli ajatellut järjestää sijoittajat Kiinteistömaailman Y:n kautta. TK oli jo pitkään tuntenut Y:n ja ollut yhteistyössä tämän kanssa. Mainitussa sähköpostiviestissä olevalla maininnalla ”jos se on kärjessä” oli tarkoitettu, että yhtiö on täysillä mukana. TK ei ole muistanut, oliko hän konkreettisesti lähtenyt selvittämään sähköpostiviestissä mainittuja sijoittajia. TK ei ollut voinut arvata, että JH joutuisi tekemään päätöksensä pikaisesti.

JH on kertonut, ettei hän ollut osallistunut TK:n ehdottamaan strategianeuvotteluun (Kilpailuviraston esityksen liite 32). JH oli ymmärtänyt viestin niin, että TK:lla oli ollut Rovaniemellä yhteistyökumppaneita, joiden kautta hanke olisi voitu rahoittaa, jos CSC olisi saanut omarahoitusosuuden kokoon. JH ei ollut tiennyt, keitä viestissä mainituilla rovaniemeläisillä sijoittajilla oli tarkoitettu.

Hansatalojen tarjous

Hansatalojen 19.10.2009 päivätyn tarjouksen on allekirjoittanut hallituksen puheenjohtaja PR. (Kilpailuviraston esityksen liite 18) Tarjousten avauspöytäkirjan 20.10.2009 mukaan Hansatalojen tarjous on saapunut kunnantalolle 19.10.2009 kello 14.51. (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 33)

PR on kertonut, että hän oli määrittänyt Hansatalojen tarjoushinnan. Hansatalojen tarjous oli tehty JP:n koneella. PR ei ole ollut varma, oliko tarjous hänen vai JP:n kirjoittama. JP oli muutoinkin tehnyt kirjoitustöitä PR:lle. PR ei ole tiennyt, miksei tarjouksen tekemisessä ollut käytetty JP:n tarjouspohjaa. PR ja JP olivat kartoittaneet osakehuoneistojen todennäköistä myyntihintaa monta viikkoa. PR on kertonut, että hän ja TK olivat yleisellä tasolla keskustelleet siitä, paljonko pitäisi tarjota, jotta tarjouskilpailu tultaisiin voittamaan. Keskustelu oli koskenut tulevaa hintaa, eikä PR ollut kertonut TK:lle tarkempaa hintaa.

PR:n kertoman mukaan TK oli todennut PR:lle, että PR voi tehdä oman tarjouksen, kun PR ei ollut TK:n taloudellisten vaikeuksien vuoksi ollut halukas korottamaan Asunto-Väylän tarjousta. PR oli miettinyt asiaa ja laskenut hintoja uudelleen sekä jättänyt korkeamman tarjouksen Hansatalojen nimissä. PR ei ole muistanut, oliko hän kertonut TK:lle jättävänsä oman tarjouksen.

PR:n mukaan TK ei ollut alun perin tiennyt, että Hansatalot tulee jättämään tarjouksen, joten Asunto-Väylän tarjous vain oli mukana, kun se oli päätetty jättää. PR:n käsityksen mukaan Asunto-Väylän tarjous oli ollut merkityksetön, koska Hansatalojen tarjous oli ollut korkeampi, eikä olisi ollut väliä, vaikka Asunto-Väylän tarjous olisi peruutettu.

PR ei ollut kertomansa mukaan tuntenut Sata-Väylää eikä CSC:tä mitenkään eikä myöskään ollut tiennyt TK:n ja CSC:n välisistä keskusteluista.

JP on kertonut, että hän oli varmaankin tehnyt yhteistyötä ja keskustellut hinnoista PR:n kanssa ennen Hansatalojen tarjouksen jättämistä. JP ei ole muistanut, onko hän laatinut tarjouksen, mutta on pitänyt sitä mahdollisena.

TK on kertonut, ettei hän ollut tiennyt Hansatalojen tulevan jättämään tarjouksen. TK on tosin voinut tuskastuneena puuskahtaa PR:lle, että voihan PR tehdä oman tarjouksen. TK ja PR eivät olleet keskustelleet Hansatalojen tarjouksesta. He olivat keskustelleet vain Asunto-Väylän tarjoushintatasosta.

Tarjouksen peruuttaminen

Tarjousten avauspöytäkirjan mukaan tarjoukset on avattu 20.10.2009. Rovaniemen kaupunginhallituksen kokousta 2.11.2009 koskevan pöytäkirjanotteen mukaan Tilaliikelaitoksen johtokunta oli 27.10.2009 esittänyt Rovaniemen kaupunginhallitukselle, että se myy pöytäkirjan liitteen 2 mukaiset 39 osakehuoneistoa yhtenä kokonaisuutena pöytäkirjan liitteen 3 mukaisen korkeimman ostotarjouksen tehneelle tarjoajalle tarjouksen mukaisella hinnalla. Mainitusta liitteestä ilmenee, että CSC oli korkeimman tarjouksen tehnyt tarjoaja. Pöytäkirjanotteessa on todettu lisäksi, että CSC oli 30.10.2009 päättänyt vetäytyä tarjouskilpailusta. Rovaniemen kaupunginhallitus on 2.11.2009 tekemällään päätöksellä päättänyt myydä 39 osakehuoneistoa korkeimman tarjouksen tehneelle Hansataloille tarjouksen mukaisella hinnalla. Lisäksi kaupunginhallitus on päättänyt, että osakkeiden myyntipäätös voitiin panna täytäntöön heti. (Kilpailuviraston esityksen liitteessä 33) Kaupunginhallituksen tekemän päätöksen jälkeen kaupunki oli saanut tietoja tarjouskilpailussa menestyneiden yritysten välisistä yhteyksistä, joiden johdosta se on keskeyttänyt myyntipäätöksen täytäntöönpanon 3.11.2009 ja ryhtynyt selvittämään asiaa.

Asiakirja-aineistossa olevaan Kilpailuviraston laatimaan muistioon Kilpailuviraston edustajan ja Rovaniemen kaupungin Tilaliikelaitoksen johtaja HP:n 19.11.2009 käymästä puhelinkeskustelusta (Kilpailuviraston esityksen liite 34) on kirjattu muun muassa:

”Johtokunta teki päätöksen myydä parhaiten tarjonneelle CSC Consulting Service Centre Oy:lle 27.10.2009. Yhtiö ilmoitti 28.10.2009 HP:n tiedusteluun tarjouksen sitovuudesta, että tarjous on sitova. 30.10 CSC ilmoitti kuitenkin vetävänsä tarjouksen pois vedoten rahoitusvaikeuksiin. Tarjoushinnat on jaettu kaikille Kaupungin hallituksen jäsenille 28.10.2009.

HP:n mukaan Tilaliikelaitoksessa sovittiin, että tarjousten jättäjien mahdollisiin tiedusteluihin kilpailussa menestymisestä ei kerrottaisi. Vain suuntaa antavaa tietoa, esimerkiksi tarjouksenne oli 5–10 parhaan joukossa, voitiin antaa, mutta ei tarkemmin.

PR oli tiedustellut HP:ltä omistamansa Hansatalot Oy:n sijoitusta tarjouskilpailussa. Tarkkaa sijoitusta ei kuitenkaan ole kerrottu. PR ei ollut tiedustellut HP:n muistikuvan mukaan Asunto-Väylän sijoitusta. HP, eivätkä muut tiedusteluihin vastanneet muistaneet, oliko TK tiedustellut yhtiöiden sijoitusta tai tarjoushintoja. Sen sijaan HP muisti, että kolmanneksi sijoittunut UP oli tiedustellut sijoitustaan. UP:lle oli kerrottu, että oli sijoittunut 6. parhaimman joukkoon tms.

HP kertoi myös, että TK/CSC saattoi arvata voittaneensa tarjouksen, koska yhtiöltä pyydettiin varmennusta tarjouksen sitovuudesta jo ennen kuin johtokunta teki asiasta päätöksen 27.10. ”

Asiakirja-aineistossa olevaan Kilpailuviraston laatimaan muistioon Kilpailuviraston edustajan ja Rovaniemen kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa kolmanneksi sijoittuneen UP:n 20.11.2009 käymästä puhelinkeskustelusta (Kilpailuviraston esityksen liite 35) on kirjattu muun muassa:

”UP kertoi, että oli saanut tiedon tarjouksensa sijoittumisesta kolmanneksi Tilaliikelaitoksen johtaja HP:ltä tarjouskilpailun umpeuduttua. HP oli todennut, että ”olitte 3. Jos 1. ja 2. vetäytyy, niin voitatte”. Lisäksi UP oli myöhemmin vielä keskustellut HP:n kanssa mahdollisesta hintatieto/sijoitusvuodosta HP:n kanssa, koska UP epäili PR:n ja TK:n toimineen tarjouskilpailussa epärehellisesti. Tällöin HP oli todennut UP:lle, ettei sillä mistä vuoto oli tullut, ollut väliä.”

TK on kertonut, ettei hän ollut tiedustellut Rovaniemen kaupungilta Asunto-Väylän sijoitusta tarjouskilpailussa, koska oli pitänyt sitä muodollisen tarjouksen jättämisen vuoksi tarpeettomana. TK ei ollut saanut mistään muualta tietoa tarjouskilpailussa sijoittumisista kuin JH:lta sähköpostitse ja puhelimessa.

JHn on kertonut, ettei CSC:n sijoitusta hänen muistaakseen ollut kerrottu. CSC ei ollut tiennyt, mikä yhtiö nousee voittajaksi CSC:n peruuttaessa tarjouksensa. JH ei ollut saanut tietoa yhtiöiden järjestyksestä tarjouskilpailussa.

PR on kertonut todennäköisesti soittaneensa Rovaniemen kaupungin Tilaliikelaitoksen johtaja HP:lle ja kysyneensä, miten tarjouskilpailussa oli käynyt. HP oli antanut ymmärtää, että Hansatalot oli ollut kärkisijoilla, mutta ei ollut kertonut tarkkaa sijoitusta. PR ei ole ollut varma, oliko kaupungin apulaislakimies kertonut, että CSC oli peruuttanut tarjouksensa. PR ei ole tiennyt peruuttamisen syytä.

Asiakirja-aineistossa on JH:n TK:lle 27.10.2009 kello 19.08 lähettämä sähköpostiviesti, jossa JH on tiedustellut TK:n mielipidettä sähköpostiviestiin sisältyneestä ehdotuksesta Rovaniemen kaupungin Tilaliikelaitokselle lähetettävästä CSC:n tarjouksen tekstin selventämisestä. Ehdotetun tekstin johdannoksi on viitattu Tilaliikelaitoksen HP:n JH:n kanssa 27.10.2009 käymässä puhelinkeskustelussa esittämään selvityspyyntöön. TK on 28.10.2009 kello 1.12 JH:lle lähettämässään sähköpostiviestissä tehnyt tekstiin pienen korjauksen. (Kilpailuviraston esityksen liite 37)

Asiakirja-aineistossa on JH:n TK:lle 29.10.2009 kello 21.15 lähettämä sähköpostiviesti, jossa JH on tiedustellut Korteniemen mielipidettä sähköpostiviestiin sisältyneestä ehdotuksesta Rovaniemen kaupungin Tilaliikelaitokselle lähetettävästä CSC:n tarjouskilpailusta vetäytymistä koskevasta ilmoituksesta. (Kilpailuviraston esityksen liite 39) TK on 29.10.2009 kello 22.35 JH:lle lähettämässään sähköpostiviestissä muotoillut ehdotettua tekstiä ja lisännyt ilmoituksen tekstiin vastaanottajaksi johtaja HP:n, viitteeksi ”Tiedustelunne 27.10.2009” sekä ilmoituksen päivämääräksi 30.10.2009. (Kilpailuviraston esityksen liite 38)

Asiakirja-aineistossa on myös JH:n Rovaniemen kaupungin Tilaliikelaitoksen johtaja HP:lle sähköpostilla 30.10.2009 kello 8.07 lähettämä CSC:n tarjouskilpailusta vetäytymistä koskeva ilmoitus (Kilpailuviraston esityksen liite 25), joka vastaa TK:n edellä viitatun 29.10.2009 lähettämän sähköpostin sisältöä ja jossa on ilmoitettu muun ohella:

”Viitaten tarjoukseemme koskien myynti-ilmoitustanne myytäväksi ilmoitetuista 39 asunnosta olemme joutuneet valitettavasti tekemään tänään yhtiössämme päätöksen vetäytyä tarjouskilpailusta.

Rahoittajien ja muiden yhteistyökumppaniemme kanssa viime päivinä käytyjen tarkentavien neuvottelujen jälkeen olemme yhteisesti todenneet, ettei meillä sittenkään ole riittäviä mahdollisuuksia tämän hankkeen toteuttamiseen, ja täten meillä ei ole tarjota teille sopimuskumppania.”

JH on kertonut, että hänen tekemänsä CSC:n tarjous oli ollut sanamuodoltaan epäonnistunut, mistä syystä Rovaniemen kaupunki oli pyytänyt yhtiötä vahvistamaan tarjouksen sitovuuden. Vahvistamisen jälkeen oli todettu, ettei omarahoitusosuutta pystyttykään järjestämään. JH:lla oli vielä lokakuun 2009 alussa ollut tuntuma, että suunnitteilla ollut kiinteistönjalostamishanke toteutuisi ja että omarahoitusosuus saataisiin järjestettyä. JH:n ja TK:n keskustelun tuloksena CSC oli vetäytynyt tarjouskilpailusta. He olivat tehneet päätöksen tarjouskilpailusta vetäytymisestä varmaankin puhelimessa. CSC:ssä ei ollut tuolloin ollut muita tarjouksen osalta aktiivisia hallituksen jäseniä. JH ei ole muistanut, oliko hän kertonut MR:lle, että CSC vetäytyy tarjouksestaan. JH on laatinut tarjouksen peruuttamista koskevan viestin. Hän oli tarkistuttanut viestit TK:lla. JH ei ollut käynyt alustavia rahoitusneuvotteluja eikä ole muistanut, oliko TK käynyt niitä.

TK on kertonut, että JH oli pyytänyt häneltä asiantuntija-apua Rovaniemen kaupungin kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa. Rovaniemen kaupungin pyynnöstä 28.10.2009 tehdyllä tarjouksen tarkennuksella oli haluttu viestittää, että yhtiö halusi olla tarjouskilpailussa mukana ja selvittää rahoitusmahdollisuudet. JH oli käynyt rahoitusneuvottelut. CSC:llä oli tuolloin ollut vireillä kiinteistönjalostamishanke, josta omarahoitusosuus olisi voitu saada. JH oli kysynyt TK:n mielipidettä. JH:n päätelmä oli ollut, ettei suunniteltu omarahoitusosuus ollut järjestettävissä kiinteistönjalostamishankkeesta. TK:lla ei ollut ollut mahdollisuutta tarjota omarahoitusosuutta. TK oli kommentoinut tarjouksesta vetäytymistä koskevaa tekstiä, mikä oli liittynyt hänen rooliinsa tekstin editoijana. TK ei ollut ollut tietoinen JH:n ja Rovaniemen kaupungin välisistä keskusteluista.

1.1.2.3 Markkinaoikeuden arvio esitetystä selvityksestä ja näytöstä

Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen ja näytön perusteella asiassa selvitetyksi seuraavan.

Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tarjouskilpailu

Asunto-Väylä ja CSC

TK, joka tarjouskilpailun ajankohtana oli sekä Asunto-Väylän hallituksen puheenjohtaja että CSC:n hallituksen jäsen, on määrittänyt Asunto-Väylän tarjoushinnan käyttäen kontaktinaan kiinteistönvälittäjä JP:tä.

TK on myös tehnyt aloitteen CSC:n tarjouksen tekemisestä ja toimittanut CSC:lle tietoja Rovaniemen kiinteistömarkkinoista. TK:n ehdotuksesta on myös pidetty palaveri, jossa on keskusteltu CSC:n tarjouksen tekemisestä ja jätettävän tarjouksen tarjoushinnasta ja jossa TK:n lisäksi on ollut läsnä muita CSC:n hallituksen jäseniä, kuten JH. JN, joka tarjouskilpailun ajankohtana oli CSC:n hallituksen puheenjohtaja, ja TK ovat yhdessä valmistelleet CSC:n tarjousta, jonka JN on allekirjoittanut. Ainakin JH on kertomansa mukaan osallistunut hallitustyöskentelyyn. TK:n hintatasotietoa Rovaniemen seudun vuokratasosta on käytetty hyväksi CSC:n tarjoushinnan määrittämisessä. JN on ilmoittanut TK:lle myös siitä, että CSC:n tarjous tullaan peruuttamaan.

TK ei ole markkinaoikeudessa kyennyt tarkasti sanomaan, oliko hän tiennyt CSC:n tarjoushinnan ennen CSC:n tarjouksen jättämistä. Markkinaoikeus ei kuitenkaan pidä uskottavana, että TK, joka oli CSC:n hallituksen jäsen ja on edellä kuvatulla tavalla toiminut aktiivisesti CSC:n tarjouksen tekemisessä ja jonka hintatasotietoa oli käytetty hyväksi CSC:n tarjoushinnan määrittämisessä, ei olisi ollut tietoinen CSC:n tarjoushinnasta ennen tarjouksen jättämistä.

Edellä todetun perusteella TK ja JN ovat ennen Asunto-Väylän ja CSC:n tarjousten jättämistä keskustelleet tarjouskilpailussa jätettävien tarjousten tarjoushinnoista tai ainakin tarjoushintojen määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä ja tarjoushintatasoista sekä tarjousten jättämisen jälkeen CSC:n tarjouksen peruuttamisesta. Myös TK:n ehdotuksesta pidetyssä palaverissa, jossa hänen lisäkseen on ollut läsnä muita CSC:n hallituksen jäseniä, kuten JH:n, on keskusteltu tarjouksen tekemisestä ja jätettävän tarjouksen tarjoushinnasta.

TK on tarjouskilpailun ajankohtana ollut sekä Asunto-Väylän hallituksen puheenjohtaja että CSC:n hallituksen jäsen. Näin ollen Asunto-Väylä on ennen tarjousten jättämistä ollut yhtiönä tietoinen CSC:n tarjoushinnasta ja CSC yhtiönä puolestaan Asunto-Väylän tarjoushinnasta.

Asian arvioinnissa ei tältä osin ole merkityksellistä se, että CSC:n tarjouksen laatimiseen oli osallistunut myös muita yhtiön hallituksen jäseniä, jotka eivät mahdollisesti olleet tienneet Asunto-Väylän tarjoushintaa.

Asunto-Väylä on markkinaoikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä kiinnittänyt huomiota Kilpailuviraston esityksen liitteenä olevien Kilpailuviraston laatimien muistioiden asemaan todisteina ja todennut tältä osin, että mikäli Kilpailuvirasto olisi järjestänyt hallintolain mukaisen kuulemisen hallinto-oikeuden avustuksella, esityksen kohteena olevalla yhtiöllä olisi ollut mahdollisuus tehdä kuultaville henkilöille kysymyksiä.

Markkinaoikeus toteaa Kilpailuviraston esityksen liitteenä olevista Kilpailuviraston laatimista muistioista yleisesti ensinnäkin, ettei niitä sellaisinaan ilman muita niitä tukevia todisteita voida esityksen kohteena olevien yhtiöiden kiistäessä niihin kirjatut tiedot pitää riittävänä näyttönä asiassa. Markkinaoikeus katsoo, että Kilpailuviraston laatimat muistiot (Kilpailuviraston esityksen liitteet 2 ja 19) ovat osittain keskenään ristiriitaisia ja ettei niistä ole pääteltävissä, että Asunto-Väylälle, CSC:lle ja Hansataloille oli ilmoitettu niiden tarkka sijoitus tarjouskilpailussa. Kilpailuvirasto ei ole tässä asiassa kuullut markkinaoikeudessa todistajina niitä LSHP:n edustajia, joiden kanssa käymistään puhelinkeskusteluista se on mainitut muistiot laatinut. Mainitut yhtiöt eivät näin ollen ole voineet esittää näille henkilöille kysymyksiä, eikä markkinaoikeus ole voinut arvioida todistelun luotettavuutta.

Markkinaoikeus katsoo, etteivät Kilpailuviraston laatimat muistiot (Kilpailuviraston esityksen liitteet 2 ja 19) sellaisinaan muun niitä tukevan selvityksen puuttuessa sekä Asunto-Väylän, CSC:n ja Hansatalojen sen kiistäessä osoita, että mainitut yhtiöt olisivat tienneet tarkan sijoituksensa tarjouskilpailussa.

Asiassa ei ole myöskään esitetty muuta selvitystä, jonka johdosta asiaa kokonaisuutena arvioitaessa olisi pääteltävissä, että CSC olisi peruuttanut tarjouksensa tietoisena Hansatalojen tai Asunto-Väylän tarkasta sijoituksesta tarjouskilpailussa.

Hansatalot

TK, JN ja JH ovat markkinaoikeudessa kertoneet, etteivät he tarjouskilpailun aikana olleet tunteneet PR:ää eivätkä hänen yhtiöitään. TK on kertonut tutustuneensa PR:ään tarjouskilpailun jälkeen syksyllä 2006. PR on vastaavasti kertonut, ettei hän tarjouskilpailun aikana ollut tuntenut TK:ta eikä ollut tiennyt mitään CSC:stä eikä tuntenut sen omistajia tai hallituksen jäseniä. Myös JP on kertonut, etteivät TK ja PR olleet myytävänä olleen kiinteistön esittelyajankohtana tunteneet toisiaan.

Asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella edellä mainittujen yhdenmukaisten kertomusten luotettavuus olisi tältä osin asetettava kyseenalaiseksi. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt esityksensä tueksi todistelua, jonka perusteella edellä mainituista yhdenmukaisista kertomuksista huolimatta olisi asiaa kokonaisuutena arvioiden pääteltävissä, että TK, JN tai JH olisi tarjouskilpailun ajankohtana tuntenut PR:än tai tämä heidät.

Asiaa ei ole aihetta arvioida toisin pelkästään sen asiassa esiin tuodun seikan nojalla, että TK ja PR olivat kesällä 2006 ennen tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymistä olleet yhtä aikaa läsnä tarjouskilpailun kohteena olleen kiinteistön esittelytilaisuudessa.

Asiassa ei myöskään ole osoitettu, että Asunto-Väylä tai CSC yhtäältä ja Hansatalot toisaalta olisivat ennen tarjousten jättämistä keskustelleet tai tienneet toistensa tulevista tarjoushinnoista, tarjoushintojen määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä tai tarjoushintatasoista epäsuorien yhteyksien tai välikäsien kautta.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi CSC:n ja Hansatalojen tarjousten ulkoasusta ja sisällöstä ensinnäkin, että tarjoukset eivät ole identtiset. CSC:n tarjous sisältää myös kuntotarkastusta ja rahoituksen järjestymistä koskevat ehdot sekä kuvauksen yhtiön toiminnasta. Toiseksi myös nykyisin käytössä olevat tekstinkäsittelyohjelmat ja yleisesti saatavilla olevat asiakirjamallit saavat aikaan tietynlaista yhteneväisyyttä esimerkiksi kirjasinlajin ja asiakirjan tekstikenttien asettelussa sekä asiakirjan sanamuodoissa.

Asiassa ei siten voida myöskään pelkästään Kilpailuviraston viittaaman CSC:n ja Hansatalojen tarjousten ulkoasun samankaltaisuuden tai samansisältöisen päätöslauseen taikka Asunto-Väylän, CSC:n ja Hansatalojen tarjoushintojen yhdenmukaisuuden perusteella päätellä, että Hansatalot olisi toiminut tarjouksensa tekemisessä yhteistyössä Asunto-Väylän ja CSC:n tai niistä jommankumman kanssa.

Johtopäätös

Markkinaoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä ja näyttöä kokonaisuutena arvioiden, että TK ja JH ja siten Asunto-Väylä ja CSC ovat ennen tarjoustensa jättämistä LSHP:n järjestämässä tarjouskilpailussa keskustelleet toistensa tulevista tarjoushinnoista tai ainakin tarjoushintojen määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä ja tarjoushintatasoista, sekä valmistelleet yhdessä CSC:n tarjousta.

Sen sijaan asiassa esitettyä selvitystä ja näyttöä kokonaisuutena arvioitaessa ei ole pääteltävissä, että TK, JN tai JH olisi tarjouskilpailun ajankohtana tuntenut PR:n tai tämä heidät. Asiassa ei näin ollen voida todeta, että Hansatalot olisi ennen tarjouksensa jättämistä keskustellut tulevista tarjoushinnoista, tarjoushintojen määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä tai tarjoushintatasoista Asunto-Väylän tai CSC:n kanssa. Asiassa ei siten ole osoitettu, että Hansatalot olisi toiminut tarjouksensa tekemisessä yhteistyössä Asunto-Väylän ja CSC:n tai niistä jommankumman kanssa.

Asiassa esitetystä selvityksestä ja näytöstä ei ole myöskään pääteltävissä, että Asunto-Väylä, CSC ja Hansatalot olisivat tienneet tarkan sijoituksensa tarjouskilpailussa tai että Asunto-Väylä tai CSC olisivat tienneet Hansatalojen tarjoushinnan. Tästä syystä asiassa ei voida myöskään päätellä, että Hansatalojen tarjouksen peruuttaminen olisi ollut jatkoa yritysten väliselle yhteistyölle ja osa yritysten välistä kokonaissuunnitelmaa eikä että Hansatalojen emoyhtiön Rovakartanon tulo Asunto-Väylän osakkaaksi olisi ollut osa yritysten välistä kokonaissuunnitelmaa. Asiassa on kuitenkin osoitettu, että CSC on peruuttanut tarjouksensa tietoisena Asunto-Väylän tarjoushinnasta.

Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailu

Asunto-Väylä ja CSC sekä Asunto-Väylä ja Hansatalot

TK, joka tarjouskilpailun ajankohtana oli sekä Asunto-Väylän toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen että CSC:n hallituksen jäsen, ja PR, joka tarjouskilpailun ajankohtana oli sekä Asunto-Väylän hallituksen puheenjohtaja että Hansatalojen ja Rovakartanon toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen, ovat valmistelleet tarjouskilpailussa jätettävää Asunto-Väylän tarjousta ja keskustelussaan päätyneet 1,8 miljoonan euron hintatasoon, jonka kumpikin on kuitenkin katsonut liian alhaiseksi tarjouskilpailun voittamiseen. PR on kertomuksensa mukaan tiennyt Asunto-Väylän tarkan tarjoushinnan ennen tarjousten jättämistä.

JH:n mukaan TK oli saattanut mainita jättävänsä tarjouksen CSC:n ohella toisen yhtiön nimissä. TK on yhtäältä kertonut, ettei hän ollut keskustellut JH:n kanssa Asunto-Väylän tarjouksen sisällöstä eikä siitä, että yhtiö jättää tarjouksen. Toisaalta TK:n kertoman mukaan hän oli kertonut CSC:lle, ettei 1,8 miljoonan hintataso riitä, muttei varmaankaan ollut kertonut Asunto-Väylän tarjouksen olevan tuon suuruinen vaan puhunut tarjoushintatasosta. Asunto-Väylä on kuitenkin markkinaoikeudelle 2.10.2012 toimittamassaan vastauksessaan ilmoittanut, että JH on ennen tarjousten jättämistä tiennyt Asunto-Väylän tarjoushintatason, ja CSC, että TK oli arvioinut Asunto-Väylän tarjoushintatasoa.

TK on myös tehnyt aloitteen CSC:n tarjouksen tekemisestä ja toimittanut CSC:lle tietoja Rovaniemen kiinteistömarkkinoista. JH ja TK ovat osallistuneet CSC:n tarjouksen laadintaan kahdestaan. JH on määrittänyt CSC:n tarjoushinnan käyttäen hyväksi TK:n hintatasotietoa Rovaniemen seudun vuokratasosta. TK on kertonut CSC:lle, ettei 1,8 miljoonan euron hintataso riitä tarjouskilpailun voittamiseen. TK on kertomuksensa mukaan tiennyt CSC:n tarkan tarjoushinnan ennen tarjouksen jättämistä. TK on osallistunut JH:n kanssa tarjouskilpailun myöhemmässä vaiheessa myös CSC:n tarjouksen sitovuuden vahvistamisesta ja tarjouksen peruuttamisesta käytyyn neuvonpitoon. JH ja TK ovat yhdessä tehneet päätöksen CSC:n tarjouksen peruuttamisesta.

PR on määrittänyt Hansatalojen tarjoushinnan ja jättänyt Hansatalojen nimissä Asunto-Väylän tarjoushinnasta tietoisena sen tarjousta korkeamman tarjouksen. PR ja TK ovat myös ainakin yleisellä tasolla keskustelleet siitä, millä tarjoushinnalla tarjouskilpailu tultaisiin voittamaan.

PR on kertonut TK:n todenneen PR:lle, että PR voisi jättää oman tarjouksen, mutta ei ole muistanut, oliko hän kertonut tekevänsä näin. TK on pitänyt mahdollisena, että hän on näin todennut, mutta ei kertomansa mukaan ollut tiennyt, että Hansatalot jättää oman tarjouksen. TK on näin ollen tiennyt sen, että jos Hansatalot tekee tarjouksen, sen tarjoushinta on korkeampi kuin Asunto-Väylän tarjoushinta.

Edellä todetun perusteella TK ja JH sekä TK ja PR ovat ennen Asunto-Väylän, CSC:n ja Hansatalojen tarjousten jättämistä keskustelleet tarjouskilpailussa jätettävien tarjousten tarjoushinnoista tai ainakin tarjoushintojen määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä ja tarjoushintatasoista. Lisäksi TK ja JH ovat tarjousten jättämisen jälkeen keskustelleet CSC:n tarjouksen sitovuuden vahvistamisesta ja CSC:n tarjouksen peruuttamisesta ja tehneet yhdessä päätöksen tarjouksen peruuttamisesta. TK on tuolloin tiennyt Asunto-Väylän tarjoushinnan ja sen, että jos Hansatalot tekee tarjouksen, sen tarjoushinta on korkeampi kuin Asunto-Väylän tarjoushinta.

Tämän tarjouskilpailun aikana TK on ollut Asunto-Väylän ja CSC:n hallituksessa sekä PR Hansatalojen ja Asunto-Väylän hallituksessa. TK on ennen tarjousten jättämistä tiennyt Asunto-Väylän ja CSC:n tarkan tarjoushinnan sekä sen, että jos Hansatalot tekee tarjouksen, sen tarjoushinta on korkeampi kuin Asunto-Väylän tarjoushinta, ja PR on tiennyt Asunto-Väylän ja Hansatalojen tarkan tarjoushinnan. TK ja JH yhtäältä sekä TK ja PR toisaalta ovat lisäksi ennen tarjousten jättämistä keskustelleet siitä, millä hinnalla tarjouskilpailu tultaisiin voittamaan, ja TK on ilmaissut JH:lle ja PR:lle kantanaan, ettei 1,8 miljoonan euron hintataso riitä. Näin ollen Asunto-Väylä on ennen tarjousten jättämistä ollut yhtiönä tietoinen CSC:n tarjoushinnasta ja Hansatalojen osalta siitä, että jos Hansatalot tekee tarjouksen, sen tarjoushinta on korkeampi kuin Asunto-Väylän tarjoushinta, CSC yhtiönä puolestaan Asunto-Väylän tarjoushinnasta sekä Hansatalot yhtiönä Asunto-Väylän tarjoushinnasta.

Asiaa ei ole CSC:n tietoisuuden osalta aihetta arvioida toisin sen vuoksi, ettei JH tai joku muu CSC:n hallituksen jäsen mahdollisesti ollut tiennyt Asunto-Väylän tarkkaa tarjoushintaa, kun yhtiön hallituksen jäsen TK oli sen tiennyt, eikä Asunto-Väylän tietoisuuden osalta sen vuoksi, ettei TK mahdollisesti ollut tiennyt Hansatalojen tarkkaa tarjoushintaa, kun yhtiön hallituksen jäsen PR oli sen tiennyt.

Asiassa ei ole TK:n ja PR:n kertomakin huomioon ottaen esitetty uskottavaa vaihtoehtoista selitystä sille, miksi Asunto-Väylän tarjous oli jätetty, vaikka TK ja PR olivat tienneet sen tarjoushinnaltaan halvemmaksi kuin Hansatalojen tarjous ja TK lisäksi halvemmaksi kuin CSC:n tarjous.

Asunto-Väylä on markkinaoikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä kiinnittänyt huomiota Kilpailuviraston esityksen liitteenä olevien Kilpailuviraston laatimien muistioiden asemaan todisteina ja todennut tältä osin, että mikäli Kilpailuvirasto olisi järjestänyt hallintolain mukaisen kuulemisen hallinto-oikeuden avustuksella, esityksen kohteena olevalla yhtiöllä olisi ollut mahdollisuus tehdä kuultaville henkilöille kysymyksiä.

Markkinaoikeus viittaa edellä LSHP:n tarjouskilpailun yhteydessä tältä osin lausumaansa ja katsoo, että Kilpailuviraston laatimat muistiot (Kilpailuviraston esityksen liitteet 34 ja 35) ovat osittain keskenään ristiriitaisia ja ettei niistä ole pääteltävissä, että Asunto-Väylälle, CSC:lle ja Hansataloille oli ilmoitettu niiden tarkka sijoitus tarjouskilpailussa. Kilpailuviraston laatimassa muistiossa (Kilpailuviraston esityksen liite 35) esitetyn toisen käden tiedon markkinaoikeudessa todistajana kuultu PP on kertonut olevan paikkansa pitämätön.

Markkinaoikeus katsoo, etteivät Kilpailuviraston laatimat muistiot (Kilpailuviraston esityksen liitteet 34 ja 35) sellaisinaan muun niitä tukevan selvityksen puuttuessa sekä Asunto-Väylän, CSC:n ja Hansatalojen sen kiistäessä osoita, että mainitut yhtiöt olisivat tienneet tarkan sijoituksensa tarjouskilpailussa.

Asiassa ei myöskään ole esitetty muuta selvitystä, jonka johdosta asiaa kokonaisuutena arvioitaessa olisi pääteltävissä, että CSC olisi peruuttanut tarjouksensa tietoisena Hansatalojen tai Asunto-Väylän tarkasta sijoituksesta tarjouskilpailussa.

CSC ja Hansatalot

Asiassa ei ole esitetty selvitystä PR:n ja CSC:n edustajien tai muiden hallituksen jäsenten kuin TK:n välisestä yhteydenpidosta eikä keskusteluista tarjouskilpailussa jätettävien tarjousten tarjoushinnoista, tarjoushintojen määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä tai tarjoushintatasoista. Asiassa ei myöskään ole esitetty selvitystä siitä, että TK ja PR olisivat keskustelleet CSC:n tarjoushinnasta, tarjoushinnan määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä tai tarjoushintatasosta.

JH oli kertomansa mukaan tavannut PR:n ensimmäistä kertaa markkinaoikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä. PR puolestaan on kertonut, ettei hän tarjouskilpailun aikana ollut tiennyt mitään CSC:n toiminnasta, johtohenkilöistä eikä omistussuhteista eikä myöskään sitä, että yhtiö tekee tarjouksen tarjouskilpailussa, vaan oli kuullut CSC:stä Rovaniemen kaupungin apulaislakimieheltä vasta tarjouskilpailun jälkeen. TK:n mukaan ei ollut käynyt ilmi, että PR olisi tuntenut muita CSC:n hallituksen jäseniä. PR on kertonut myös, ettei hän ollut tuntenut Sata-Väylää eikä sen omistajia eikä hallituksen jäseniä.

Vaikkakaan markkinaoikeus ei pidä uskottavana sitä, ettei PR ollut tuntenut Sata-Väylää, joka oli PR:n omistaman Rovakartanon ohella vuonna 2006 tullut Asunto-Väylän osakkeenomistajaksi, mitä koskevan 30.11.2006 pidetyn Asunto-Väylän ylimääräisen yhtiökokouksen pöytäkirjan PR ja Sata-Väylän edustajana yhtiökokouksessa toiminut TK olivat allekirjoittaneet, asiassa ei kuitenkaan ole osoitettu, että PR olisi tuntenut CSC:n taikka sen edustajia tai muita sen hallituksen jäseniä kuin TK:n.

Asiassa ei voida myöskään pelkästään sillä Kilpailuviraston viittaamalla perusteella, että Asunto-Väylän, CSC:n ja Hansatalojen tarjousten keskinäinen järjestys oli sama kummassakin Kilpailuviraston esityksessä tarkoitetussa tarjouskilpailussa, päätellä, että CSC tai Hansatalot olisivat ennen tarjousten jättämistä keskustelleet tai tienneet toistensa tulevista tarjoushinnoista, tarjoushintojen määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä tai tarjoushintatasoista.

Vaikka TK ja PR ovat tämän tarjouskilpailun aikana tunteneet toisensa ja TK on ollut CSC:n hallituksessa, asiassa esitettyä selvitystä ja näyttöä kokonaisuutena arvioitaessa ei kuitenkaan voida päätellä, että PR ja siten Hansatalot olisi tiennyt CSC:n tarjoushinnan tai tarjoushintatason eikä että TK ja siten CSC olisi tiennyt Hansatalojen tarjoushinnan tai tarjoushintatason. TK ja siten CSC on kuitenkin tiennyt, että jos Hansatalot tekee tarjouksen, sen tarjoushinta on korkeampi kuin Asunto-Väylän tarjoushinta.

Johtopäätös

Markkinaoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä ja näyttöä kokonaisuutena arvioiden, että TK ja JH ja siten Asunto-Väylä ja CSC yhtäältä sekä TK ja PR ja siten Asunto-Väylä ja Hansatalot toisaalta ovat ennen tarjoustensa jättämistä Rovaniemen kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa keskustelleet toistensa tulevista tarjoushinnoista tai ainakin tarjoushintojen määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä ja tarjoushintatasoista. TK ja PR ja siten Asunto-Väylä ja Hansatalot ovat myös valmistelleet yhdessä Asunto-Väylän tarjousta ja TK ja JH ja siten Asunto-Väylä ja CSC CSC:n tarjousta. JH ja siten CSC on lisäksi antanut sekä TK ja siten Asunto-Väylä vastaanottanut CSC:n tarjouksen sitovuuteen ja CSC:n tarjouksen peruuttamiseen liittyviä tietoja, ja ne ovat yhdessä valmistelleet tarjouksen sitovuuden vahvistamista ja tarjouksen peruuttamista sekä tehneet päätöksen CSC:n tarjouksen peruuttamisesta.

Sen sijaan asiassa esitettyä selvitystä ja näyttöä kokonaisuutena arvioitaessa ei ole pääteltävissä, että CSC ja Hansatalot olisivat ennen tarjoustensa jättämistä keskustelleet toistensa tulevista tarjoushinnoista, tarjoushintojen määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä tai tarjoushintatasoista tai tienneet niistä. Asiassa ei siten ole osoitettu, että CSC ja Hansatalot olisivat tarjouksiaan tehdessään toimineet yhteistyössä toistensa kanssa.

Vaikka asiassa esitetystä selvityksestä ja näytöstä ei ole pääteltävissä, että Asunto-Väylä, CSC ja Hansatalot olisivat tienneet tarkan sijoituksensa tarjouskilpailussa, esitetyn selvityksen ja näytön perusteella CSC on kuitenkin tarjoustaan peruuttaessaan ollut tietoinen Asunto-Väylän tarjoushinnasta ja siitä, että jos Hansatalot on tehnyt tarjouksen, sen tarjoushinta on tätä korkeampi.

1.1.3 Oikeudellinen arviointi

1.1.3.1 Oikeusohjeet

Kilpailunrajoituslaki on kumottu 1.11.2011 voimaan tulleella kilpailulailla. Kilpailulain 50 §:n 3 momentin mukaan ennen kilpailulain voimaantuloa tapahtuneisiin kilpailurikkomuksiin sovelletaan kilpailulain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Asian käsittelyyn sovelletaan kuitenkin, mitä 14–18 §:ssä ja 32–38 §:ssä säädetään. Saman pykälän 4 momentin mukaan, sen estämättä, mitä 3 momentissa säädetään, kilpailulain voimaan tullessa markkinaoikeudessa vireillä olevat asiat käsitellään loppuun noudattaen kilpailulain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Nyt käsiteltävänä oleva asia on tullut markkinaoikeudessa vireille Kilpailuviraston 27.6.2011 tekemällä esityksellä, ja sen käsittelyssä noudatetaan siten kilpailunrajoituslain säännöksiä.

Kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentin mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja, ja saman momentin 3 kohdan mukaan sellaiset, joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.

Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 11/2004 vp s. 31) on lain 4 §:n osalta todettu muun ohella, että pykälä kattaa myös tuolloin voimassa olleen lain 5 §:n mukaisen tarjouskartellien kiellon. Sanotun kilpailunrajoituslain 5 §:n (480/1992) 1 momentissa oli säädetty, että elinkeinotoiminnassa ei saa soveltaa sopimusta tai yhteisymmärryksessä toisen kanssa muuta järjestelyä, jonka mukaan tavaran myymistä, ostamista tai palveluksen suorittamista koskevassa tarjouskilpailussa
1) jonkun on luovuttava tarjouksen tekemisestä;
2) jonkun on annettava korkeampi tai alempi tarjous kuin toisen; tai
3) tarjoushinta, ennakko tai luottoehto muutoin perustuu tarjoajien yhteistoimintaan sellaisessa tarjouskilpailussa.

Kilpailunrajoituslain 5 §:n (480/1992) 1 momenttia koskevissa kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp s. 9) on todettu, että kyseisellä, niin sanotulla tarjouskartellikiellolla pyritään suojaamaan ensinnäkin tarjouksen pyytäjän luottamusta siihen, että tarjous edustaa sen antajan kilpailumahdollisuuksia ja toisaalta kysyntä- ja tarjontaolosuhteisiin perustuvan hintamekanismin toimivuutta tarjouskilpailussa.

Kilpailunrajoituslain esitöiden (HE 11/2004 vp s. 31) mukaan lain 4 § perustuu Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti.

EY 81 artiklan, josta on sittemmin tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artikla, 1 kohdan a alakohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla, ja erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja, sekä saman artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan sellaiset, joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.

Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 11/2004 vp s. 31) on todettu, että lain 4 §:ssä kielletään sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena tai seurauksena on merkittävä kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen. Sopimuksella, päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla tulee siten olla merkittävä kilpailua estävä, rajoittava tai vääristävä vaikutus lain 2 pykälän 4 momentin mukaisesti Suomessa tai suomalaiseen asiakaspiiriin, jotta se tulisi pykälän kiellon piiriin.

Mainituissa esitöissä (HE 11/2004 vp s. 32) on EY:n komission soveltamaan vähämerkityksellisyysarviointiin viitaten todettu, että vähämerkityksellisinä ei voida pitää vakavimpia kilpailunrajoituksia ja että kilpailijoiden välisistä rajoituksista vakavimpina pidetään rajoituksia, joilla vahvistetaan hintoja myytäessä tuotteita kolmansille, rajoitetaan tuotantoa tai myyntiä taikka jaetaan markkinoita, asiakkaita tai hankintalähteitä. Mainituissa esitöissä on myös todettu, että sopimuksen, päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan tarkoituksena voidaan katsoa olevan merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua erityisesti silloin, kun kyseessä on jokin edellä mainituista vakavimmista kilpailunrajoituksista. Tämä ei edellytä, että kilpailunrajoituksen osapuolilla olisi ollut nimenomainen tavoite rajoittaa kilpailua. Kun kyseessä on jokin vakavimmista kilpailunrajoituksista, ei kilpailua estävien, rajoittavien tai vääristävien vaikutusten osalta tarvita erillistä näyttöä.

1.1.3.2 Arvioitava menettely

Asunto-Väylä, CSC ja Hansatalot ovat kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia.

Kilpailuvirasto on Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten todennut, että yritysten, jotka ovat osa samaa taloudellista kokonaisuutta, ei katsota olevan kilpailijoita.

Kilpailuvirasto on esityksessään katsonut, että Asunto-Väylä on osa samaa taloudellista kokonaisuutta sekä Sata-Väylän että Rovakartanon kanssa ja että Asunto-Väylä ja Hansatalot ovat sisaryhtiöitä, joiden väliseen yhteistyöhön ei sovelleta kilpailunrajoituslain 4 §:n kilpailijoiden välisiä sopimuksia koskevia säännöksiä.

Kilpailuvirasto ei edellä todettu huomioon ottaen ole esittänyt seuraamusmaksun määräämistä Asunto-Väylän ja Hansatalojen välisen yhteistyön osalta Rovaniemen kaupungin vuonna 2009 järjestämässä tarjouskilpailussa. Koska markkinaoikeus voisi kilpailunrajoituslain 7 §:n 3 momentin mukaan määrätä seuraamusmaksun vain Kilpailuviraston esityksestä, ei asiassa ole tältä osin tarpeen lausua Asunto-Väylän ja Hansatalojen välisen yhteistyön kilpailunrajoituslain mukaisuudesta.

Markkinaoikeus on edellä katsonut, ettei asiassa ole osoitettu, että Hansatalot olisi LSHP:n järjestämässä tarjouskilpailussa toiminut tarjouksensa tekemisessä yhteistyössä Asunto-Väylän ja CSC:n tai niistä jommankumman kanssa eikä että CSC ja Hansatalot olisivat Rovaniemen kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa toimineet tarjoustensa tekemisessä yhteistyössä toistensa kanssa.

Edellä todetun johdosta asiassa on arvioitavana Asunto-Väylän ja CSC:n välinen menettely kysymyksessä olevissa tarjouskilpailuissa.

1.1.3.3 Sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa

Sopimuksen käsitteelle on keskeistä vähintään kahden osapuolen yhteisymmärrys eikä merkitystä ole sillä, missä muodossa yhteisymmärrys on ilmaistu. Yhdenmukaistetulla menettelytavalla puolestaan tarkoitetaan yritysten välistä yhteistoiminnan muotoa, jolla korvataan tietoisesti riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä, ilman että tehtäisiin varsinaista sopimusta.

Asunto-Väylä ja CSC ovat ennen tarjoustensa jättämistä LSHP:n järjestämässä ja Rovaniemen kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa keskustelleet toistensa tulevista tarjoushinnoista tai ainakin tarjoushintojen määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä ja tarjoushintatasoista. Asunto-Väylä ja CSC ovat kummassakin tarjouskilpailussa myös yhdessä valmistelleet CSC:n tarjousta ja sen peruuttamista. Rovaniemen kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa Asunto-Väylä ja CSC ovat lisäksi yhdessä valmistelleet CSC:n tarjouksen sitovuuden vahvistamista sekä tehneet päätöksen CSC:n tarjouksen peruuttamisesta.

Asunto-Väylä tai CSC eivät ole osoittaneet ilmoittaneensa edellä tarkoitettuihin keskusteluihin tai tapaamisiin osallistuessaan niiden toiselle osapuolelle, että Asunto-Väylällä tai CSC:llä oli niihin osallistuessaan toiseen osapuoleen nähden eri tarkoitus. Kun kyseessä oleva yhtiö on kulloinkin osallistunut kyseisiin keskusteluihin ja tapaamisiin sanoutumatta julkisesti irti niiden sisällöstä, se on antanut keskustelujen ja tapaamisten toiselle osapuolelle sen vaikutelman, että se hyväksyi keskustelujen ja tapaamisten tuloksen ja noudattaisi sitä.

Osallistumalla edellä tarkoitettuihin keskusteluihin ja tapaamisiin Asunto-Väylä tai CSC eivät ole ainoastaan pyrkineet poistamaan etukäteen epävarmuutta toistensa tulevan toiminnan osalta vaan ne ovat myös vääjäämättä välittömästi tai välillisesti ottaneet huomioon keskustelujen tai tapaamisten aikana saamansa tiedot sen politiikan määrittelemiseksi, jota ne aikoivat noudattaa kysymyksessä olevissa tarjouskilpailuissa.

Asunto-Väylä ja CSC ovat myös toimeenpanneet edellä tarkoitettujen keskustelujen ja tapaamisten tulokset jättämällä tarjouksensa kysymyksessä olevissa tarjouskilpailuissa.

Markkinaoikeus katsoo, että Asunto-Väylän ja CSC:n välillä on niiden osallistuessa edellä tarkoitettuihin keskusteluihin ja tapaamisiin vallinnut yhteisymmärrys LSHP:n ja Rovaniemen kaupungin järjestämissä tarjouskilpailuissa jätettävien tarjousten tarjoushinnoista ja niiden keskinäisestä järjestyksestä.

Markkinaoikeus katsoo edellä todetun perusteella, että Asunto-Väylän ja CSC:n välillä on ollut LSHP:n järjestämässä ja Rovaniemen kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu sopimus ja joka tapauksessa yhdenmukaistettu menettelytapa mainituissa tarjouskilpailuissa jätettävien tarjousten tarjoushinnoista ja niiden keskinäisestä järjestyksestä.

1.1.3.4 Kilpailunrajoitus

Menettelyn kilpailunvastainen tarkoitus tai vaikutus

Esillä olevassa asiassa on edellä selostetusti kysymys kilpailijoiden välisestä menettelystä, jossa on keskusteltu yritysten tulevista tarjoushinnoista tai ainakin tarjoushinnan määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä ja tarjoushintatasosta, minkä jälkeen yritykset ovat tehneet tarjouskilpailussa tarjouksensa yhteisymmärryksessä tarjoustensa tarjoushinnoista ja niiden keskinäisestä järjestyksestä, eli kilpailijoiden välisestä tarjous- ja hintayhteistyöstä.

Hinnoittelua ja markkinoiden tai asiakkaiden jakamista koskevat kilpailijoiden väliset sopimukset tai yhdenmukaistetut menettelytavat ovat jo luonteeltaan sellaisia, että niillä katsotaan olevan kilpailunvastainen tarkoitus. Tarjouskartelli voi vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin vääristämällä tuotteesta maksettavaa hintaa. Kartelli poistaa normaalin kilpailuun kuuluvan epätietoisuuden siitä, mitä toinen elinkeinonharjoittaja on tarjoamassa.

Markkinaoikeus katsoo, että yrityksen tarkan tarjoushinnan lisäksi myös tarjoushinnan määrittämiseen vaikuttavat tekijät ja tarjoushintataso ovat sellaisia liiketoiminnan tietoja, jotka itsenäinen toimija pitää kilpailijoiltaan salassa. Kummassakin kysymyksessä olevassa tarjouskilpailussa annettujen tarjousten tarjoushinnat ovat vaihdelleet huomattavasti, mikä osaltaan osoittaa sitä, ettei edes niissä annettavien tarjousten tarjoushintataso ole ollut yleisesti tiedossa eikä ennakoitavissa. Asunto-Väylä ja CSC ovat LSHP:n järjestämässä ja Rovaniemen kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa paljastaneet kilpailijalleen tulevan markkinakäyttäytymisensä ja poistaneet sitä koskevan kilpailijan epätietoisuuden. Kumpikaan yrityksistä ei ole edes väittänyt ilmoittaneensa kilpailijalleen, että sillä olisi tarjoushintaa, tarjoushinnan määrittämiseen vaikuttavia tekijöitä tai tarjoushintatasoa koskeviin keskusteluihin tai tapaamisiin osallistuessaan ollut eri tarkoitus kuin tällä.

Myöskään sillä Korteniemen kertomalla, että Asunto-Väylän tarjouksen hinnoittelu olisi LSHP:n järjestämässä tarjouskilpailussa perustunut siihen, että kohteesta pyrittäisiin pääsemään eroon mahdollisimman nopeasti, ja CSC:n tarjouksen hinnoittelu puolestaan vuokralle antamisen kautta saatavaan tuottoon perustuvaan ajatteluun, ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa sitä, ovatko mainitut yhtiöt toimineet tarjouskilpailussa yhteistyössä toistensa kanssa.

Kilpailijoiden välinen tarjous- ja hintayhteistyö on kielletty suoraan kilpailunrajoituslain nojalla, eikä sillä, onko mainittuun yhteistyöhön osallistunut elinkeinonharjoittaja saanut siitä hyötyä, ole merkitystä asian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa.

Asunto-Väylän ja CSC:n LSHP:n ja Rovaniemen kaupungin järjestämissä tarjouskilpailuissa jättämät tarjoukset eivät siten ole perustuneet tarjousten tekijöiden itsenäiseen arvioon kysyntä- ja tarjontamekanismien perusteella määräytyvästä hintatasosta, vaan kysymyksessä olevien yritysten väliseen yhteisymmärrykseen jättämiensä tarjousten sisällöstä. Kysymyksessä olevat yritykset ovat näin ollen poistaneet keskinäisen kilpailunsa mainituissa tarjouskilpailuissa.

Markkinaoikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että Asunto-Väylän ja CSC:n menettelyllä on ollut kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kilpailunvastainen tarkoitus. Asiassa ei näin ollen ole merkityksellistä se, onko menettelyllä ollut myös kilpailunvastaisia vaikutuksia. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin myöskään se, että kysymyksessä oleviin tarjouskilpailuihin on osallistunut myös muita yrityksiä, jotka eivät olleet osallistuneet kysymyksessä olevaan kilpailijoiden väliseen tarjous- ja hintayhteistyöhön, eikä se, että mainittuun yhteistyöhön perustuneen tarjouskilpailun voittaneen yrityksen tarjoushinta on ollut korkeampi kuin näiden muiden yritysten tarjoushinnat.

Kilpailurikkomusten erillisyys

Kilpailuvirasto on tarkastellut esityksessä kuvattua menettelyä kahtena erillisenä kilpailurikkomuksena.

Asunto-Väylän ja CSC:n edellä selostetussa menettelyssä LSHP:n järjestämässä ja Rovaniemen kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa on ollut kysymys kilpailunrajoituslaissa kielletystä kilpailijoiden välisestä tarjous- ja hintayhteistyöstä.

LSHP on kesäkuussa 2006 pyytänyt tarjouksia tarjouskilpailun kohteena olleesta kiinteistöstä. Asunto-Väylä, CSC ja Hansatalot ovat 7.8.2006 jättäneet tarjouksensa. CSC on peruuttanut tarjouksensa 17.8.2006 ja Hansatalot 12.9.2006. LSHP:n yhtymähallitus on 20.9.2006 päättänyt myydä kysymyksessä olevan kiinteistön Asunto-Väylälle ja 18.10.2006 hyväksyä kauppakirjaluonnoksen sekä oikeuttaa sairaanhoitopiirin johtajan ja talousjohtajan hyväksymään ja allekirjoittamaan sen pohjalta laadittavan lopullisen kauppakirjan.

Rovaniemen kaupungin Tilaliikelaitos on 20.9.2009 kuuluttanut myytäväksi 39 osakehuoneistoa yhtenä kokonaisuutena. Asunto-Väylä, CSC ja Hansatalot ovat 19.10.2009 jättäneet tarjouksensa, ja CSC on peruuttanut tarjouksensa 30.10.2009. Rovaniemen kaupunginhallitus on 2.11.2009 tekemällään päätöksellä päättänyt myydä 39 osakehuoneistoa korkeimman tarjouksen tehneelle Hansataloille tarjouksen mukaisella hinnalla. Kaupunginhallitus on 3.11.2009 keskeyttänyt myyntipäätöksen täytäntöönpanon.

Markkinaoikeus katsoo ottaen huomioon sen, ettei asiassa ole esitetty selvitystä, jonka perusteella Asunto-Väylän ja CSC:n välisen, kiellettyä tarjous- ja hintayhteistyötä koskevan yhteydenpidon voitaisiin katsoa jatkuneen kysymyksessä olevien tarjouskilpailujen välisenä kolmen vuoden ajanjaksona, että kysymyksessä on kaksi toisistaan erillistä kilpailurikkomusta.

Johtopäätös

Markkinaoikeus katsoo, että Asunto-Väylä ja CSC ovat edellä selostettuun kilpailijoiden väliseen sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan LSHP:n järjestämässä ja Rovaniemen kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa osallistuessaan menetelleet kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 1 ja 3 kohdan vastaisesti.

Kysymyksessä on kaksi erillisenä pidettävää kilpailurikkomusta. Edellä kuvattu kilpailunvastainen menettely on kestänyt LSHP:n järjestämässä tarjouskilpailussa noin kolme kuukautta ja Rovaniemen kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa noin puolitoista kuukautta.

1.2 Seuraamusmaksu

1.2.1 Oikeusohjeet

Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo lain 4 tai 6 §:n tai EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momenttia edeltänyttä ja tältä osin vastannutta kilpailunrajoituslain 8 §:n (480/1992) 1 momentin säännöstä koskevissa kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp s. 12) on todettu, että vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi ajallisesti tai alueellisesti rajoittunutta toimintaa tai toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä. Ensimmäisellä kerralla kiellon rikkomisesta voitaisiin määrätä alhaisempi maksu ja korottaa maksua seuraavalla kerralla, mikäli yritys edelleen jatkaa kiellon rikkomista.

Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin mukaan seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta. Saman pykälän 3 momentin mukaan seuraamusmaksun määrää Kilpailuviraston esityksestä markkinaoikeus. Maksu määrätään maksettavaksi valtiolle.

Kilpailunrajoituslain 22 §:n mukaan seuraamusmaksua ei saa määrätä lain 4 tai 6 §:n tai EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan säännösten rikkomisesta, ellei esitystä markkinaoikeudelle ole tehty viidessä vuodessa siitä, kun kilpailunrajoituksen voimassaolo on lakannut tai kun Kilpailuvirasto on saanut tiedon kilpailunrajoituksesta.

1.2.2 Seuraamusmaksun määräämisessä huomioon otettavasta liikevaihdosta

Asunto-Väylä on ilmoittanut, ettei sillä ole ollut liikevaihtoa vuoden 2009 jälkeen. Asunto-Väylän kokonaisliikevaihto vuodelta 2009 on vuotta 2010 koskevista tilinpäätösasiakirjoista (Kilpailuviraston esityksen liite 47) ilmenevän mukaan ollut 562.000,25 euroa.

CSC on ilmoittanut kokonaisliikevaihtonsa vuodelta 2011 olevan 35.200 euroa.

Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin mukaan seuraamusmaksu saa olla enintään kymmenen prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta. Oikeuskäytännössä on tätä lainkohtaa edeltäneen ja tältä osin vastanneen kilpailunrajoituslain 8 §:n (480/1992) 2 momentin osalta katsottu, että seuraamusmaksun enimmäismäärään vaikuttavana edellisen vuoden liikevaihtona on ensisijaisesti pidettävä seuraamusmaksun ensi asteena määräävän markkinaoikeuden päätöstä edeltävän vuoden liikevaihtoa (KHO 2009:83, 1167 kohta).

Kilpailunrajoituslaista tai sen esitöistä ei ilmene, miten seuraamusmaksun enimmäismäärä määräytyy sellaisessa tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittajan tilinpäätöstä markkinaoikeuden päätöstä edeltävältä vuodelta ei ole markkinaoikeuden päätöstä annettaessa vahvistettu.

Seuraamusmaksun enimmäismäärää koskevan kilpailunrajoituslain 8 §:n (480/1992) 2 momentin säännöstä tulkittaessa on oikeuskäytännössä otettu huomioon säännöksen säätämisen taustalla olleen neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan, sittemmin 81 ja 82 artikla, ensimmäinen täytäntöönpanoasetus, EYVL 1962, 13, s. 204, Suomenkielinen erityispainos, Alue 8, Nide 1, s. 8, jäljempänä asetus N:o 17) 15 artiklan 2 kohta ja sitä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin säätämisen taustalla on asetuksen N:o 17 korvannut perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1, jäljempänä asetus N:o 1/2003). Tämän asetuksen 23 artiklan 2 kohdassa on säädetty sen mukaisesti määrättävän sakon kymmenen prosentin enimmäismäärän määräytyvän asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan säännöstä vastaavasti edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan edellä viitatun kymmenen prosentin enimmäismäärän soveltaminen edellyttää yhtäältä, että komissiolla on tiedossaan päätöksen tekoajankohtaa edeltäneen tilikauden liikevaihto, ja toisaalta, että nämä tiedot koskevat normaalin taloudellisen toiminnan täyttä tilikautta 12 kuukauden ajalta. Jos siten tilikausi on päättynyt ennen päätöksen tekemistä, mutta kyseisen yrityksen vuotuista tilinpäätöstä ei ole vielä tehty tai vielä ilmoitettu komissiolle, tällä on oikeus ja jopa velvollisuus käyttää aikaisemman tilikauden liikevaihtoa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan soveltamiseksi. Tämä pätee myös siinä tapauksessa, jos yritys ei ole harjoittanut liiketoimintaa edeltävän tilikauden aikana, eikä komissiolla näin ollen ole tiedossaan sen harjoittamaa taloudellista toimintaa edustavaa liikevaihtoa edelliseltä tilikaudelta. Tätä kautta koskeva liikevaihto ei nimittäin anna mitään viitteitä kyseisen yrityksen koosta, toisin kuin oikeuskäytännössä edellytetään, eikä se voi näin ollen toimia perustana asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn enimmäismäärän määrittelylle. (yhdistetyt asiat T-456/05 ja T-457/05, Gütermann ja Zwicky v. komissio, tuomio 28.4.2010, Kok., s. II-1443, 95 ja 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja vastaavasti asia T-410/09, Almamet v. komissio, tuomio 12.12.2012, 214 ja 215 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa)

Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentissa mainittuna seuraamusmaksun enimmäismäärään vaikuttavana edellisen vuoden liikevaihtona on edellä todetusti ensisijaisesti pidettävä seuraamusmaksun ensi asteena määräävän markkinaoikeuden päätöstä edeltävän vuoden liikevaihtoa.

Markkinaoikeus katsoo kuitenkin ottaen huomioon myös unionin tuomioistuinten oikeuskäytännöstä ilmenevän, että tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittajan liikevaihtotietoja markkinaoikeuden päätöstä edeltävältä vuodelta ei ole saatavilla, kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentissa mainittuna seuraamusmaksun enimmäismäärään vaikuttavana edellisen vuoden liikevaihtona voidaan pitää sitä aikaisemman vuoden liikevaihtoa.

Markkinaoikeus katsoo edellä lausutun perusteella, ettei asiassa ole estettä määrätä Asunto-Väylälle seuraamusmaksua kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin nojalla pelkästään sillä perusteella, ettei yhtiöllä ilmoituksensa mukaan ole ollut liikevaihtoa vuoden 2009 jälkeen, ja ottaa seuraamusmaksun enimmäismäärään vaikuttavana edellisen vuoden liikevaihtona huomioon yhtiön kokonaisliikevaihtoa vuodelta 2009.

CSC:n osalta puolestaan sen seuraamusmaksun enimmäismäärään vaikuttavana edellisen vuoden liikevaihtona voidaan pitää sen ilmoittamaa kokonaisliikevaihtoa vuodelta 2011.

1.2.3 Seuraamusmaksun määrääminen

Markkinaoikeus on edellä tässä päätöksessä katsonut, että Asunto-Väylän ja CSC:n välisessä kielletyssä kilpailijoiden välisessä tarjous- ja hintayhteistyössä LSHP:n järjestämässä ja Rovaniemen kaupungin järjestämässä tarjouskilpailussa on ollut kysymys kahdesta erillisestä kilpailurikkomuksesta. Kilpailuviraston 27.6.2011 markkinaoikeudelle tekemä esitys on tehty kummankin kysymyksessä olevan kilpailurikkomuksen osalta kilpailunrajoituslain 22 §:ssä säädetyssä määräajassa.

Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin mukaan seuraamusmaksu määrätään, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana. Pääsääntönä kilpailunrajoituslaissa on siten, että lainvastaiseen menettelyyn syyllistyneelle määrätään maksettavaksi seuraamusmaksu.

Asunto-Väylän ja CSC:n edellä selostetuissa menettelyissä on kysymys kilpailijoiden välisestä kielletystä tarjous- ja hintayhteistyöstä, jota jo luonteensa puolesta on lähtökohtaisesti pidettävä kaikkein vakavimpana kilpailunrajoituksena.

Kiellettyä tarjous- ja hintayhteistyötä on tehty LSHP:n vuonna 2006 järjestämässä tarjouskilpailussa ja Rovaniemen kaupungin vuonna 2009 järjestämässä tarjouskilpailussa, jotka ovat kumpikin koskeneet Rovaniemellä sijaitsevia kiinteistöjä. LSHP:n järjestämä tarjouskilpailu on kestänyt noin kolme kuukautta ja Rovaniemen kaupungin järjestämä tarjouskilpailu noin puolitoista kuukautta. Korkein ensiksi mainitussa tarjouskilpailussa jätetty tarjous on ollut tarjoushinnaltaan 2.951.000 euroa ja jälkimmäisessä 1.905.000 euroa.

Kysymyksessä olevia menettelyjä ei niiden luonne huomioon ottaen ole niiden alueellisesta rajoittuneisuudesta ja suhteellisen lyhyestä ajallisesta kestosta huolimatta pidettävä kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vähäisinä eikä seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta ole muutoinkaan pidettävä perusteettomana.

Seuraamusmaksua määrättäessä on kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin mukaan otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Seuraamusmaksun määräämistä koskevassa oikeuskäytännössä huomiota on menettelyn keston ja laajuuden sekä sen moitittavuuden ja vahingollisuuden ohella kiinnitetty myös kilpailunrajoitukseen syyllistyneiden elinkeinonharjoittajien liikevaihtoon.

Oikeuskäytännön mukaan kartellista aiheutuneen vahingon määrän tai toisaalta kartellista siihen osallistuneille aiheutuneen taloudellisen hyödyn selvittäminen ei ole edellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle. Sen sijaan mainitut seikat voivat vaikuttaa määrättävän seuraamusmaksun suuruuteen. (KHO 2009:83, 1174 kohta)

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt arviota kilpailurikkomusten vahingollisista vaikutuksista eikä kilpailurikkomuksiin osallistuneille aiheutuneesta hyödystä. Asunto-Väylän ja CSC:n liikevaihdot ovat verraten pieniä.

Asunto-Väylä ja CSC ovat osallistuneet kiellettyyn tarjous- ja hintayhteistyöhön kahdessa tarjouskilpailussa.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus harkitsee Asunto-Väylälle määrättävän seuraamusmaksun eli kilpailunrikkomismaksun määräksi LSHP:n järjestämän tarjouskilpailun osalta 20.000 euroa ja Rovaniemen kaupungin järjestämän tarjouskilpailun osalta 20.000 euroa, eli yhteensä 40.000 euroa.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus harkitsee CSC:lle määrättävän seuraamusmaksun eli kilpailunrikkomismaksun määräksi LSHP:n järjestämän tarjouskilpailun osalta 1.500 euroa ja Rovaniemen kaupungin järjestämän tarjouskilpailun osalta 1.500 euroa, eli yhteensä 3.000 euroa.

1.2.4 Sata-Väylän ja Rovakartanon vastuu Asunto-Väylän kilpailurikkomuksesta

Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin mukaan seuraamusmaksu määrätään elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo lain 4 tai 6 §:n tai EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan säännöksiä. Kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentin (480/1992) mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, ostaa, myy tai muutoin vastiketta vastaan hankkii tai luovuttaa tavaroita tai palveluksia (hyödyke).

Oikeuskäytännössä on katsottu, että käsiteltäessä seuraamusmaksun määräämistä yhtiölle muun yhtiön menettelystä kilpailunrajoituslain valossa, on lain säännösten tulkinnassa otettava huomioon myös Euroopan unionin kilpailunrajoituksia koskevat säännökset ja unionin tuomioistuinten niitä koskeva tulkintakäytäntö (KHO 2009:83, 1184 kohta).

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa tytäryhtiön toiminnasta erityisesti silloin, kun siitä huolimatta, että tytäryhtiö on erillinen oikeushenkilö, se ei päätä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiön sille antamia ohjeita, kun otetaan erityisesti huomioon taloudelliset, organisatoriset ja oikeudelliset yhteydet näiden kahden oikeudellisen yksikön välillä. Sellaisessa erityistapauksessa, jossa emoyhtiö omistaa kokonaan tytäryhtiönsä, joka on rikkonut unionin kilpailusääntöjä, yhtäältä kyseinen emoyhtiö voi vaikuttaa ratkaisevasti tytäryhtiön käyttäytymiseen ja toisaalta on olemassa kumottavissa oleva olettama, jonka mukaan kyseinen emoyhtiö todella vaikuttaa ratkaisevasti tytäryhtiönsä käyttäytymiseen. (yhdistetyt asiat C628/10 P ja C14/11 P, Alliance One International ja Standard Commercial Tobacco v. komissio ja komissio v. Alliance One International ym., tuomio 19.7.2012, 43 ja 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, ettei pelkästään se, että kaksi yhtiötä käyttää ainoastaan yhteistä määräysvaltaa jossakin yhtiössä, estä toteamasta, että nämä yhtiöt muodostavat taloudellisen kokonaisuuden, edellyttäen, että osoitetaan, ne tosiasiallisesti käyttivät ratkaisevaa määräysvaltaa tuon yhtiön liiketoimintapolitiikassa (edellä mainitut yhdistetyt asiat Alliance One International ja Standard Commercial Tobacco v. komissio ja komissio v. Alliance One International ym., tuomion 103 kohta ja vastaavasti asia T-314/01, Avebe v. komissio, tuomio 27.9.2006, Kok., s. II-3085, 138–141 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Kilpailunrajoituslaissa tarkoitetun, taloudellista toimintaa harjoittavan elinkeinonharjoittajan käsitteen voidaan katsoa konsernisuhteessa kattavan sanottua toimintaa harjoittavan tytäryhtiön ohella myös sen emoyhtiön, ainakin mikäli kysymys on emoyhtiön tytäryhtiön muodossa harjoittamasta toiminnasta, jossa ne muodostavat taloudellisen yksikön, jossa tytäryhtiö ei ole itsenäinen taloudellinen toimija vaan tosiasiallisesti emoyhtiönsä määräysvallassa.

Kilpailuvirasto on katsonut, että Rovaniemen kaupungin vuonna 2009 järjestämässä tarjouskilpailussa Asunto-Väylän kilpailurikkomuksesta vastaavat sen kanssa yhteisvastuullisesti Sata-Väylä ja Rovakartano.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Sata-Väylä ja Rovakartano omistavat kumpikin Asunto-Väylästä 50 prosenttia. Lisäksi TK on kilpailurikkomuksen ajankohtana ollut Sata-Väylän hallituksen puheenjohtaja ja Asunto-Väylän toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen sekä PR Rovakartanon toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen ja Asunto-Väylän hallituksen puheenjohtaja. Asiakirja-aineistossa olevassa Asunto-Väylän käyttämän tilitoimiston pääkirjanpitäjän Kilpailuviraston kysymyksiin antamassa vastauksessa on todettu muun muassa: ”Asunto-Väylä Oy:ssä määräysvaltaa on käyttänyt vuonna 2006 yhtiön hallituksen pj. ja toimitusjohtaja TK. Ylimääräisen yhtiökokouksen 2.1.2007 jälkeen määräysvaltaa yhtiössä ovat käyttäneet hallituksen pj. PR ja toimitusjohtaja TK.” (Kilpailuviraston esityksen liite 7) Korteniemen kertoman mukaan hänen taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi hän ja PR eivät enää syyskuun 2009 alussa olleet Sata-Väylän ja Rovakartanon kautta tasaveroisia yhtiökumppaneita Asunto-Väylässä. Asunto-Väylää koskevien kaupparekisteritietojen mukaan yhtiötä ovat kilpailurikkomuksen ajankohtana yhtiöjärjestyksen mukaan edustaneet hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja kumpikin yksin. Sata-Väylän on omistanut MK:n puoliso ja Rovakartanon PR.

Asiassa ei ole esitetty Asunto-Väylän päätöksenteosta selvitystä, jonka perusteella Sata-Väylän ja Rovakartanon voitaisiin katsoa sopineen yhteisen johtamisvallan käyttämisestä tai tosiasiallisesti yhdessä käyttäneen johtamisvaltaa Asunto-Väylässä. Asiassa ei myöskään ole esitetty selvitystä siitä, että Sata-Väylä ja Rovakartano olisivat muutoin tosiasiallisesti yhdessä ohjanneet Asunto-Väylän markkinakäyttäytymistä. Asiaa ei ole aihetta arvioida toisin Asunto-Väylän käyttämän tilitoimiston pääkirjanpitäjän TK:n ja PR:n määräysvallasta toteaman johdosta eikä sen johdosta, että TK ja PR ovat valmistelleet yhdessä Rovaniemen kaupungin tarjouskilpailussa jätettävää Asunto-Väylän tarjousta, jonka TK on yhtiön toimitusjohtajana allekirjoittanut.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt selvitystä siitä, että Sata-Väylä ja Rovakartano olisivat tosiasiallisesti yhdessä vaikuttaneet Asunto-Väylän markkinakäyttäytymiseen, mainittujen yhtiöiden edustajien henkilöllisistä yhteyksistä huolimatta.

Markkinaoikeus katsoo edellä todetun perusteella, ettei asiassa ole esitetty perusteita, joiden nojalla seuraamusmaksu Asunto-Väylän kilpailurikkomuksesta voitaisiin määrätä yhteisvastuullisesti Sata-Väylän ja Rovakartanon maksettavaksi.

1.3 Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n esitöissä (HE 217/1995 vp s. 87 ja 88) on muun ohella todettu, että perusteena korvausvelvollisuuden jakautumiselle on asiassa annettu ratkaisu. Ratkaisun lopputuloksen lisäksi voidaan ottaa huomioon myös muita seikkoja, joita voivat olla muun muassa asian riitaisuus, asian merkittävyys asianosaiselle sekä myös oikeudenkäyntikulujen määrä suhteessa riidan kohteeseen tai henkilön maksukykyyn. Korvausvelvollisuutta määrättäessä ei tule kaavamaisesti seurata sitä, miten asianosaiset voittavat tai häviävät asian. Hallintolainkäytössä vallitsevien lukuisten erilaisten tilanteiden vuoksi säännöksen tulee olla joustava. Julkisen asianosaisen korvausvelvollisuuden osalta edellä mainitussa hallituksen esityksessä on muun ohella todettu, että asian tulkinnanvaraisuus voi olla peruste vähentää julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta. Hallituksen esityksen mukaan hallintolainkäytössä ei ehdoteta tältäkään osin luovuttavaksi täysin siitä, että asian riitaisuus ja tulkinnanvaraisuus voivat vaikuttaa korvausten sovittamiseen, vaikka toinen asianosainen lopputuloksen puolesta voittaakin asian.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Asunto-Väylä Oy joutuu pitämään Sata-Väylä Oy:n kanssa yhteiset oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan eikä että CSC Consulting Service Centre Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Esillä oleva asia on ollut tulkinnanvarainen siltä osin kuin kyse on Sata-Väylän vastuusta Asunto-Väylän kilpailurikkomuksesta. Oikeudenkäynnin ei voida tältä osin katsoa johtuneen hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla Kilpailuviraston virheestä. Kun otetaan huomioon asian laatu ja asiassa saatu selvitys sekä se, että oikeudenkäynti ei ole aiheutunut Kilpailuviraston virheestä, ei ole kohtuutonta, että Sata-Väylä Oy joutuu asiassa sen osalta annetusta ratkaisusta huolimatta pitämään Asunto-Väylän kanssa yhteiset oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Esillä oleva asia on ollut Hansatalot Oy:n menettelystä esitetyn selvityksen osalta tulkinnanvarainen. Kilpailuviraston tehtävät ja seuraamusmaksuesitystä tehtäessä vallinneet olosuhteet huomioon ottaen Kilpailuvirastolla on ollut perusteltu syy seuraamusmaksuesityksen tekemiseen eikä oikeudenkäynnin voida muutoinkaan katsoa johtuneen hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla Kilpailuviraston virheestä. Kun otetaan huomioon asian laatu ja asiassa saatu selvitys sekä se, että oikeudenkäynti ei ole aiheutunut Kilpailuviraston virheestä, ei ole kohtuutonta, että Hansatalot Oy ja Kiinteistö Oy Rovakartano joutuvat asiassa niiden osalta annetusta ratkaisusta huolimatta pitämään yhteiset oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

2 LOPPUTULOS

Markkinaoikeus määrää

• Asunto-Väylä Oy:n maksamaan valtiolle kilpailunrikkomismaksuna 40.000 euroa

• CSC Consulting Service Centre Oy:n maksamaan valtiolle kilpailunrikkomismaksuna 3.000 euroa.

Markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen muilta osin.

Markkinaoikeus hylkää Asunto-Väylä Oy:n ja Sata-Väylä Oy:n, CSC Consulting Service Centre Oy:n sekä Hansatalot Oy:n ja Kiinteistö Oy Rovakartanon vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

III MUUTOKSENHAKU

Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola, markkinaoikeustuomarit Maarit Lindroos-Kokkonen ja Nina Korjus sekä asiantuntijajäsen Ulla Liukkunen.

HUOMAA:

Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 23.8.2013 taltionumero 2629.