4.6.2013

PÄÄTÖS, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Energiamarkkinavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että jakeluverkonhaltija on oikeutettu vakiokorvauksen perusteena olevaa keskeytysaikaa laskettaessa tietylle asiakkaalle vähentämään kanta- tai alueverkossa tapahtuneen keskeytyksen keston asiakkaalle suoritettavan vakiokorvauksen perusteena olevasta kokonaiskeskeytysajasta niiltä osin, kuin sähkönjakelu jakeluverkonhaltijan asiakkaalle on ollut keskeytynyt yksinomaan kanta- tai alueverkosta johtuvasta syystä. Sen sijaan jakeluverkonhaltija ei ole oikeutettu vähentämään kanta- tai alueverkon keskeytysaikaa sellaisesta oman jakeluverkkonsa kokonaiskeskeytysajasta, joka alkaa aiemmin ja päättyy jakeluverkonhaltijan kontrollissa olevasta syystä myöhemmin kuin yllä mainittu kanta- tai alueverkon keskeytys. Jakeluverkonhaltija ei ole täten myöskään oikeutettu vähentämään asiakkaalleen suoritettavan vakiokorvauksen perusteena olevasta kokonaiskeskeytysajasta sellaista kanta tai alueverkon keskeytysaikaa, jolla ei ole vaikutusta sähkönjakelun keskeytymiseen kyseisen asiakkaan sähkönkäyttöpaikkaan sen vuoksi, että jakeluverkonhaltijan omassa sähköverkossa on myös tänä samana aikana tapahtunut keskeytys.

Energiamarkkinavirasto on ratkaisunaan lausunut, että Sallila Sähkönsiirto Oy on menetellyt sähkömarkkinalain 27 f §:n vastaisesti niiltä osin, kuin se on vähentänyt SK:lle ja VK:lle (jäljempänä myös X:t) suoritetun vakiokorvauksen perusteena olevasta kokonaiskeskeytysajasta sen ajan, jolloin sähkönjakelu Fortum Sähkönsiirto Oy:n omistamassa 110 kV verkossa Lauttakylän sähköasemalle on ollut keskeytynyt.

Energiamarkkinavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään velvoittanut Sallila Sähkönsiirto Oy:n tarkistamaan suorittamansa vakiokorvaukset X:n osalta ja noudattamaan vakiokorvauksen tarkistamisessa valituksenalaisessa päätöksessä yksilöityjä ohjeita alueverkon keskeytysajan vähentämisen osalta.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

LAUSUNTO

Vaatimus

Energiamarkkinavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen perusteettomana.

Perusteet

Sähkömarkkinalain vakiokorvauksia tai virhettä koskevissa säännöksissä ei säännellä tarkemmin siitä, miten toisen verkonhaltijan verkossa tapahtuneita keskeytyksiä voidaan tai ei voida vähentää asiakkaille suoritettavien vakiokorvausten perusteena olevasta kokonais-keskeytysajasta. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut jättää valvontaviranomaiselle asiassa laaja harkintavalta.

Mikäli jakeluverkonhaltijan omasta verkosta johtuvan keskeytyksen aikana tätä jakeluverkkoa syöttävässä kanta- tai alueverkossa on tapahtunut häiriö tai keskeytys, ei tämä häiriö tai keskeytys vaikuta sähkönsaantiin jakeluverkonhaltijan asiakkaan sähkönkäyttöpaikalla, ellei jakeluverkon vikaa saada korjattua ennen alueverkon sähkönsyötön palautumista.

Verkkopalvelun keskeytyminen on johtunut valittajan jakeluverkon katkoksesta, joka ei ole ollut sen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleva este. Valittajan oman jakeluverkon kunto ja korjaustoimet kuuluvat selvästi sen vaikutusmahdollisuuksien piiriin. Valittaja ei ole edes väittänyt, että se olisi palauttanut oman jakeluverkkonsa toimintakuntoon alueverkon keskeytyksen aikana.

Fortum Sähkönsiirto Oy:n 110 kilovoltin verkko toimii tässä tapauksessa siirtojohtona Fingrid Oyj:n kantaverkosta Lauttakylän sähköasemalle. jossa kyseinen johto liittyy 110 kilovoltin kenttien kautta valittajan omistamaan sähköasemaan ja välittää tätä kautta sähköä valittajan jakeluverkkoon, jota kautta sähköä puolestaan toimitetaan muun muassa X:n sähkönkäyttöpaikkaan.

Sähkönjakelu X:n sähkönkäyttöpaikkaan on ollut keskeytyneenä 42 minuutin ajan ennen Fortum Sähkönsiirto Oy:n 110 kilovoltin verkon eli alueverkon keskeytyksen alkamista. Sähkönjakelun keskeytymisen syynä sekä näin ollen myös vakiokorvauksen perusteena oleva keskeytystapahtuma on siten X:n tapauksessa valittajan jakeluverkon 26.12.2011 noin kello 7.33 alkanut keskeytys, joka on johtunut valittajan jakeluverkon päälle voimakkaan tuulen vuoksi kaatuneista puista.

Fortum Sähkösiirto Oy:n 110 kilovoltin verkon sähkönjakelun keskeytys on sekä alkanut myöhemmin että päättynyt aikaisemmin kuin valittajan jakeluverkon keskeytys X:n sähkönkäyttöpaikassa. Fortumin 110 kilovoltin verkon keskeytyksessä ei näin ollen ole X:n tapauksessa kyse sellaisesta keskeytyksestä tai häiriöstä, josta aiheutuneet keskeytykset vapauttaisivat jakeluverkonhaltijan vakiokorvauksen maksamisesta sähkönkäyttäjille. Valittaja on ilmoittanut saaneensa tiedon 20 kilovoltin verkon keskijännitevian alkamisesta ja siten sähkönjakelun keskeytymisestä X:n sähkönkäyttöpaikkaan valittajan käytönvalvontajärjestelmästä heti vian alkamishetkellä. Koska häiriö on alkanut valittajan omasta jakeluverkosta, vian paikallistaminen on ollut mahdollista.

Valittajan esittämät väitteet sen verkonpituudesta ja niiden vaikutuksesta vian korjaamiseen ovat harhaanjohtavia. Järkevä verkonhaltija ei lähde kokeilemaan vian selvityksessä koko verkkonsa osalta mihin asti sähkö pysyy päällä. Yksikään valittajan keskijänniteverkon johtolähtö ei ole 4.400 km pitkä ja sen koko keskijänniteverkon pituus on noin 1.400 km. Keskijännite johtolähdön pituus vaihtelee yhtiöstä riippuen, mutta suurimmillaankin liikutaan vain kymmenissä kilometreissä. Pienjännitepuolella kuluttajia syöttävien johtolähtöjen pituus rajoittuu käytännössä alle kilometriin syöttävältä muuntamolta.

Oleellista on, että tieto viasta on saatu valvomoon ja erityisesti että on saatu tieto vikaantuneesta lähdöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että laskennallisesti pystytään estimoimaan vikapaikkaa ja lähettämään vikapartio etsimään vikaa. Tämä olisi ollut valittajan vaikutusmahdollisuuksien sisällä. Valittaja ei ole näyttänyt toteen, että vian korjaamisen aloittaminen on ollut siitä riippumaton tekijä. Lisäksi valittaja on saanut Energiamarkkinaviraston saaman vastineen mukaan tiedon siitä, millä keskijännitteisellä johtolähdöllä on vian aiheuttama keskeytys ollut. Vika olisi pitänyt pystyä paikantamaan ja korjaamaan näillä tiedoilla.

Vastaselitys

Sallila Sähkönsiirto on vastaselityksessään esittänyt, että vianmääritys- ja korjaustapojen osalta kyseessä ovat olleet poikkeukselliset olosuhteet, jossa kotitalouksien sähkönsaanti on ollut keskeytyneenä laajoilla alueilla. Vaatimus siitä, että valittajan olisi tullut myrskyolosuhteissa 42 minuutin aikana ennen alueverkon kaatumista määrittää ja korjata kaikki verkkonsa viat, on myös kohtuuton eikä perustu lakiin. Valittaja on suorittanut kaikki mahdolliset toimenpiteet. Kyseisissä olosuhteissa yksikään jakeluverkonhaltija ei olisi voinut paikantaa ja korjata kaikkia verkkonsa vikoja. Vaikka valittaja olisi kyennyt korjaamaan oman verkkonsa viat, ei X:n eikä kenenkään muunkaan asiakkaan sähkönkäyttöpaikkaan olisi tästä huolimatta voitu toimittaa sähköä ennen kuin alueverkko oli korjattu.

Verkkopalvelu on ollut keskeytyneenä valittajan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevan esteen vuoksi. Valittaja tai mikään muukaan jakeluverkonhaltija ei ole voinut vaikuttaa siihen, millä tavoin Fortum Sähkönsiirto Oy on huolehtinut alueverkkonsa kehittämisvelvollisuudesta ja puuvarmuudesta. Toiseksi este, josta keskeytys on johtunut, on sellainen, jota valittaja ei ole voinut kohtuudella ottaa huomioon toiminnassaan. Suurjänniteverkko rinnastetaan toimitusvarmuudeltaan lähes kantaverkolta edellytettävään toimitusvarmuustasoon. Valittajalla on ollut oikeus luottaa siihen, että Fortum Sähkönsiirto Oy huolehtii sähkömarkkinalain ja Fingrid Oyj:n liittymisehtojen mukaisista velvoitteistaan pitää suurjänniteverkko puuvarmana.

Valittaja ei ole myöskään kaikkea huolellisuutta noudattaen voinut välttää tai voittaa keskeytyksen aiheuttanutta estettä ja sen seurauksia. Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkon vikojen ehkäiseminen ei olisi ainoastaan vaatinut kohtuutonta panosta valittajalta, vaan se on ollut myös mahdotonta. Valittajalla ei ole mahdollisuuksia ehkäistä ja korjata toisen yhtiön verkon vikoja. Tästä huolimatta Sallila Sähkönsiirto Oy:n käyttöpäällikkö on selvittänyt vikapaikat Fortum Sähkönsiirto Oy:n Palokallio-Lauttakylä 110 kilovoltin johdolta ja poistanut kaatuneet puut yhdessä Fingrid Oyj:n urakoitsijan asentajien kanssa sekä yhteistyössä Fingrid Oyj:n valvomon kanssa. Näillä toimilla, johon valittajalla ei ole ollut velvollisuutta ryhtyä, on mahdollistettu se, että sähkö on saatu nopeammin valittajan sähköasemille ja näin ollen myös sähkönkäyttäjille.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Suullisen käsittelyn toimittaminen

Sallila Sähkönsiirto Oy on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely sen selvittämiseksi, onko yhtiö voinut paikantaa ja korjata jakeluverkkonsa viat siitä huolimatta, että alueverkossa ei ole ollut siirrettävää sähköä.

Ottaen huomioon mitä jäljempänä on lausuttu perusteluina pääasiaratkaisulle markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevaan asiaan liittyvät tosiseikat ovat tulleet kirjallisessa menettelyssä riittävästi selvitetyiksi asian oikeudellista arviointia varten.

Koska suullinen käsittely on hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla asian laadun vuoksi ilmeisen tarpeeton, markkinaoikeus hylkää Sallila Sähkönsiirto Oy:n suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen.

Pääasiaratkaisun perustelut

1. Sovellettavat säännökset ja asian arvioinnin lähtökohdat

Sähkömarkkinalain 27 f §:n 1 momentin mukaan sähkönkäyttäjällä on oikeus verkkopalvelun yhtäjaksoisen keskeytymisen perusteella vakiokorvaukseen, jos jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä, joka myy sähköä sähkönkäyttäjille kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen sähköverkon kautta, ei osoita, että verkkopalvelun keskeytyminen johtuu hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella olevasta esteestä, jota hänen ei kohtuudella voida edellyttää ottavan huomioon toiminnassaan ja jonka seurauksia hän ei kaikkea huolellisuutta noudattaen olisi voinut välttää tai voittaa.

Vakiokorvausmenettelyn säätämiseen johtaneen sähkömarkkinalain muutoksen esitöissä (HE 218/2002 vp s. 27–28) on kerrottu ehdotuksen tavoitteena olevan lisätä sähkömarkkinalakiin sähkön toimituksen keskeytyksiä koskeva korvausmenettely, johon perustuen jakeluverkonhaltijan tulee suorittaa sähkönkäyttäjille keskeytysajan pituuteen ja vuosittaisen verkkopalvelumaksun suuruuteen perustuva vakiokorvaus sähkön käyttömahdollisuuden puuttumisesta. Tavoitteena on ensinnäkin parantaa sähkönkäyttäjien oikeusasemaa sähkön toimituksen keskeytystilanteissa, koska nykyinen sähköntoimituksen virheeseen perustuva korvausjärjestelmä ei ole pystynyt riittävästi täyttämään siihen asetettuja odotuksia sähkön toimituksen keskeytysten haittojen hyvittämiseksi sähkönkäyttäjille. Lisäksi on esitetty pyrkimys parantaa sähkönkäyttäjien mahdollisuuksia saada korvaus sääolosuhteiden aiheuttamista pitkäaikaisista verkkopalvelun keskeytymisistä. Toisaalta keskeisenä tavoitteena on myös sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantaminen. Vakiokorvausmenettelyn avulla pyritään vaikuttamaan jakeluverkonhaltijoiden toimintaan ohjaamalla heitä ehkäisemään sähköntoimituksen keskeytysten syntymistä ja korjaamaan keskeytystilanteissa mahdollisimman pikaisesti keskeytyksen aiheuttaneet vauriot sekä vaikuttaa erityisesti sääolosuhteiden aiheuttamien keskeytysten vähenemiseen ja keskeytysaikojen lyhentymiseen.

Korvausmenettelyn on lisäksi ollut mainittujen lain esitöiden mukaan tarkoitus muodostua sekä sähkönkäyttäjän että verkonhaltijan näkökulmasta aiempaa selkeämmäksi sekä ennakoitavammaksi. Tavoitteena on ollut luoda kaavamainen korvausjärjestelmä, joka takaisi sähkönkäyttäjälle korvauksen keskeytyksestä tämän tarvitsematta turvautua tuomioistuintiehen sen saamiseksi.

Sähkömarkkinalain esitöissä on 27 f §:n kohdalla lausuttu, että verkkopalvelun keskeytyessä vähintään 12 tunnin ajaksi jakeluverkonhaltija olisi velvollinen tuottamuksestaan riippumatta suorittamaan sähkönkäyttäjälle korvauksen sähkönkäyttömahdollisuuden puuttumisesta. Toisaalta on todettu, että suurjännitteellä toimivissa kantaverkossa ja alueverkoissa tapahtuvat keskeytykset rajataan säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Korvausvelvollisuudesta vapautuminen tulee kysymykseen vain poikkeustapauksissa. Säännöksessä asetetaan korvausvelvollisuudesta vapautumiselle kolme edellytystä. Näiden kaikkien on täytyttävä, jotta jakeluverkonhaltija välttyisi suorittamasta vakiokorvausta. Jakeluverkonhaltijalla on todistustaakka siitä, että vastuuvapauden edellytykset ovat käsillä (HE 218/2002 vp s. 44–47).

Korvausvelvollisuudesta vapautumiselle on ensinnäkin edellytyksenä, että keskeytyksen aiheuttava tapahtuma on jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Tämä merkitsee, että seikat, jotka voidaan lukea jakeluverkonhaltijan omaan vaikutuspiiriin, aiheuttavat hänelle lähtökohtaisesti aina 27 f §:n säännöksessä tarkoitetun korvausvastuun.

Toinen korvausvelvollisuudesta vapautumisen edellytys on, että este – sen lisäksi, että se on jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella – on sellainen, ettei jakeluverkonhaltijan voida kohtuudella
edellyttää ottavan sitä huomioon toiminnassaan.

Kolmas korvausvelvollisuudesta vapautumisen edellytys on, että jakeluverkonhaltija ei kaikkea huolellisuutta noudattaen ole voinut välttää eikä voittaa estettä tai sen seurauksia. Säännöksessä mainitaan tässä yhteydessä ainoastaan esteen seuraukset, mutta on silti selvää, että jakeluverkonhaltija ei voi vapautua korvausvelvollisuudesta, jos hän samaa huolellisuutta noudattaen olisi voinut poistaa verkkopalvelun keskeytyksen perustana oleva esteen. Esteen välttäminen voi olla mahdollista joko ryhtymällä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin vahinkotapahtuman torjumiseksi tai tällaisten tapahtumien seurausten välttämiseksi taikka yrittämällä korjata tapahtuman seuraukset sen jälkeen kun se on sattunut. Jakeluverkonhaltijan on niin ikään mahdollisuuksien mukaan pyrittävä voittamaan ne tapahtumat, jotka aiheuttavat verkkopalvelun keskeytyksen.

Sähkömarkkinalain 27 f §:n 5 momentin mukaan tämän pykälän säännöksistä ei saa sopimuksin poiketa sähkönkäyttäjän vahingoksi. Ottaen huomioon lisäksi sähkömarkkinalaissa säädetyn keskeytyskorvauksen maksamista koskevan menettelyn kokonaisuutena, markkinaoikeus katsoo, että tämän asian ratkaisun kannalta merkitystä ei ole X:n tekemien sähkösopimusten sisällöllä eikä sillä, miten Sallila Sähkönsiirto Oy:n ja jonkin toisen verkkoyhtiön keskinäiseen sopimukseen perustuva sähkönsiirtoon liittyvä ehto tai velvoite on tullut täytetyksi kysymyksessä olevana ajankohtana.

Asiassa on siten ratkaistavana kysymyksenä se, voiko Sallila Sähkönsiirto Oy vähentää sähkönkäyttäjälle maksettavasta keskeytyskorvauksesta Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkon sähkönjakelun keskeytystä vastaavan ajan, vaikka Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkossa sähkönjakelu on samanaikaisesti ollut muustakin syystä keskeytyneenä.

2. Vakiokorvauksen perusteena olevan keskeytysajan laskeminen

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkossa on alkanut myrskyssä johdon päälle kaatuneista puista aiheutunut keskeytys X:n sähkönkäyttöpaikan osalta 26.12.2011 kello 7.33 ja päättynyt 29.12.2011 kello 12.16. Sähkönjakelu oli siten keskeytyneenä X:lle lähes 77 tuntia. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Fortum Sähkönsiirto Oy:n omistama 110 kilovoltin alueverkko toimii siirtojohtona Fingrid Oyj:n kantaverkosta Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkkoon. Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkossa ollut vika on alkanut 26.12.2011 kello 8.15 ja päättynyt samana päivänä kello 15.34 eli alueverkkoa koskeneen keskeytyksen kesto oli runsaat seitsemän tuntia.

Sähkönjakelu X:lle on ollut siten keskeytyneenä noin 42 minuutin ajan ennen Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkon keskeytysajan alkamista. Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkon sähkönjakelu on saatu korjatuksi X:ää koskeneen vian osalta vajaat kolme vuorokautta alueverkon toimintakuntoon saamisen jälkeen.

Markkinaoikeus katsoo, että vakiokorvauksen perusteena on jakeluverkonhaltijan tuottaman verkkopalvelun keskeytyksestä johtuva tapahtuma. Selvää kuitenkin on, että verkonhaltija on oikeutettu sähkömarkkinalain 27 f §:n 1 momentin nojalla olemaan suorittamatta asiakkaalle vakiokorvausta sellaisesta keskeytyksestä, jonka ainoastaan kanta- tai alueverkossa tapahtunut häiriö on aiheuttanut verkonhaltijan asiakkaalle. Tällaiseen jakeluverkon ulkopuolisesta syystä aiheutuneeseen keskeytykseen jakeluverkonhaltija ei voi omilla toimenpiteillään vaikuttaa.

Markkinaoikeus toteaa Energiamarkkinaviraston valituksenalaisen päätöksen sisältävän sen, että verkonhaltijalla on oikeus vähentää sähkömarkkinalain 27 f §:n mukaisten vakiokorvausten perusteena olevasta kokonaiskeskeytysajasta sellainen aika, jona aikana kyseisellä alueella on vallinnut verkonhaltijan työntekijöiden henkeä tai turvallisuutta vaarantavat olosuhteet.

Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkon kysymyksessä oleva sähkönjakelun keskeytymistapahtuma on johtunut sinänsä jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta luonnonilmiöstä. Hallituksen esityksessä (HE 218/2002 vp s. 45) todetulla tavalla sääolosuhteiden aiheuttamat vahingot ovat kuitenkin luonteeltaan jakeluverkkotoiminnalle tyypillisiä tapahtumia. Siksi jakeluverkonhaltijan voidaan kohtuudella edellyttää varautuvan huolellisesti esimerkiksi myrskyvahinkojen aiheuttamien keskeytysten ennalta ehkäisemiseen sekä niiden toisinaan väistämättä verkkopalveluun aiheuttamien keskeytysten mahdollisimman nopeaan korjaamiseen.

Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkkoon 26.12.2011 aiheutuneiden vikojen syntymisen kannalta merkitystä ei ole ollut sillä, että myös Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkkoon on tullut hyvin pian saman myrskyn aiheuttama sähkönsiirron katkaissut häiriö. Koska Sallila Sähkönsiirto Oy ei ole ehtinyt korjata oman jakeluverkkonsa kaatuneista puista aiheutuneita häiriötä ennen alueverkon häiriön korjaamista, kysymyksessä olevan X:n sähkönkäyttöpaikan sähkönjakelun keskeytys on siten viime kädessä koko ajan johtunut jakeluverkon häiriöstä.

Valittaja on vedonnut vaatimuksensa perusteena vielä siihen, että se ei ole voinut alueverkon keskeytyksen vuoksi korjata oman jakeluverkkonsa vikoja ja siten kysymys olisi ollut 26.12.2011 kello 8.15–15.34 pelkästään alueverkosta johtuvasta syystä aiheutuneesta sähkönjakelun keskeytyksestä.

Alueverkon sähkönjakelun keskeytykseen johtaneet siirtojohtojen puuvahingot ovat sinänsä kiistatta olleet valittajan vaikutuspiirin ulkopuolella olevia tapahtumia, joidenka välttämiseen valittaja ei ole ilmeisesti voinut ennalta millään tavoin vaikuttaa. Alueverkon viat ja niiden korjaustoimenpiteiden suorittaminen on myös voinut vaikeuttaa valittajan verkon korjaamista. Tällaisia vaikeuksia aiheuttaneita seikkoja ovat olleet ainakin sähkön puuttuminen kokonaan valittajan jakeluverkosta, mik on vaikeuttanut vikapaikkojen kartoittamista sekä valittajan pyrkimykset selvittää alueverkon sähkökatkon syitä yhteistyössä Fortum Sähkönsiirto Oy:n ja Fingrid Oyj:n kanssa.

Valittaja on kuitenkin vastuussa omasta jakeluverkostaan sekä niistä toimenpiteistä, joilla se on pyrkinyt voittamaan jakeluverkkonsa sähkönjakelun keskeytyksiä aiheuttaneet varsin laajamittaisten myrskyvahinkojen seuraukset. Vakiokorvausjärjestelmän keskeisenä tavoitteena on lain esitöidenkin mukaan jakeluverkonhaltijan velvollisuus korjata pikaisesti vauriot ja siten rajoittaa asiakkaidensa sähkönjakelun keskeytykset mahdollisimman lyhyiksi. Sähkönsiirron alueverkosta jakeluverkkoon estänyt vika on ollut kestoltaan vain noin seitsemän tuntia eli kymmenen prosenttia valittajan jakeluverkon kysymyksessä olevan sähkönkäyttöpaikan vian kokonaiskestosta. Alueverkon vian korjaamisen jälkeen valittajalla on kestänyt vielä lähes kolme vuorokautta X:n sähkönkäyttöpaikan vian korjaamisessa.

Asiassa on tullut selvitetyksi, että valittaja on saanut käytönvalvontajärjestelmäänsä tiedon X:n sähkönkäyttöpaikkaa koskevasta viasta heti sen alkamishetkellä ja näin ollen ennen kuin sähkönjakelu on alueverkossa keskeytynyt. Edellä todetuin tavoin kysymyksessä oleva vika on koko sen keston ajan johtunut Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkkoon kohdistuneesta myrskyvahingosta, jollaisen vian korjaamisvelvollisuudesta jakeluverkonhaltija ei voi vapautua myöhemmin alkaneen alueverkon vahingoittumisen perusteella. Markkinaoikeus katsoo, että jakeluverkonhaltijalla tulisi olla edellytykset oman verkkonsa vaatimien viankorjaustoimenpiteiden suorittamiseen myös sinä aikana, kun sähkönsiirto alueverkosta jakeluverkkoon on keskeytyneenä.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Energiamarkkinavirasto on voinut harkintavaltansa rajoissa päätyä siihen, ettei asiassa ole Sallila Sähkönsiirto Oy:n valituksessaan esittämällä perusteella syytä osaksikaan vapauttaa jakeluverkonhaltijaa vakiokorvauksen suorittamisvastuusta asiakkaalleen. Energiamarkkinaviraston päätöksen kumoamiseen ei siten ole aihetta.

3. Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kun otetaan huomioon asiassa annettu ratkaisu ei ole kohtuutonta, että Sallila Sähkösiirto Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola ja markkinaoikeustuomarit Jaakko Ritvala ja Sami Rautiainen.

HUOMAA

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 14.1.2016 taltionumero 71.
Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätös KHO:2016:2