24.5.2013

I ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

1 KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON ESITYS

1.1 Vaatimukset

1. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (jäljempänä myös virasto) on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää kilpailulain 25 §:n nojalla Uponor Oyj:n ja KWH-yhtymä Oy:n välisen yrityskaupan.

1.2 Perusteet

1.2.1 Elinkeinonharjoittajat, joita esitys koskee

2. Uponor Oyj (jäljempänä myös Uponor) tarjoaa rakennus- ja ympäristötekniikan järjestelmiä muun muassa lämmitykseen, veden- ja energianjakeluun sekä ilmanvaihtoon ja jäteveden käsittelyyn. Uponor valmistaa tuotteita myös yhdyskuntatekniikan rakentamiseen ja saneeraukseen.

3. Uponor-konserni on jakautunut kahteen toimialaan, jotka ovat i) building solutions ja ii) infrastructure solutions. Building solutions -toimiala käsittää rakennusten sisäpuolella olevat putkijärjestelmät (talotekniikka) ja infrastructure solutions -toimiala rakennusten ulkopuolelle sijoitettavat putkijärjestelmät (yhdyskuntatekniikka). Suomessa Uponorin toimintoja harjoittaa sen tytäryhtiö Uponor Suomi Oy.

4. Uponorilla on yhdyskuntatekniikkatoimialalla tuotantolaitoksia Suomessa Nastolassa, Forssassa ja Virroilla. Lisäksi Uponorilla on kaksi kaivoja valmistavaa yksikköä Espoossa ja Jyväskylässä. Uponorin tytäryhtiö Jita Oy on suomalainen kaapelinsuojaukseen, hulevesien johtamiseen ja jätevesien käsittelyyn tarkoitettujen järjestelmien valmistaja. Uponorin tytäryhtiö Nereus Oy on vesikiertoisten lattialämmitysratkaisujen suunnitteluun, asennukseen ja markkinointiin erikoistunut yhtiö.

5. KWH-yhtymä Oy (jäljempänä myös KWH) tuottaa ja myy muoveja ja hioma-aineita sekä tarjoaa logistisia palveluita muun muassa talotekniikan, yhdyskuntatekniikan ja teollisuuden tarpeisiin. KWH on jaettu neljään eri toimialaan, jotka ovat Oy KWH Pipe Ab (jäljempänä KWH Pipe), KWH Mirka Oy Ab, KWH Logistics (Oy KWH Freeze Ab ja Oy Backman-Trummer Ab) ja KWH Invest (Oy KWH Plast Ab ja Oy Prevex Ab).

6. Yritysjärjestely koskee KWH Pipea, joka valmistaa ja myy muoviputkijärjestelmiä ja palveluita talotekniikan, yhdyskuntatekniikan ja teollisuuden tarpeisiin. KWH Pipen tuotantolaitokset Suomessa sijaitsevat Vaasassa, Ulvilassa ja Tuusulassa.

1.2.2 Ilmoitettu järjestely

7. Uponor ja KWH (jäljempänä yhdessä myös osapuolet, ilmoittajat tai yhtiöt) ovat ilmoittaneet Kilpailu- ja kuluttajavirastolle järjestelyn, jossa ne perustavat yhteisyrityksen. Perustettavaan yhteisyritykseen siirretään molempien osapuolten yhdyskuntatekniset liiketoiminnot, eli Uponorin infrastructure solutions -liiketoiminta ja KWH:n tytäryhtiön KWH Pipen yhdyskuntatekniikkaan liittyvä liiketoiminta. Osana kokonaisjärjestelyä KWH Pipen rakennusten sisäisiin putkituotteisiin liittyvä talotekninen liiketoiminta siirretään Uponorille. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi vesikiertoiset lattialämmitysjärjestelmät ja rakennusten käyttövesijärjestelmät (käyttövesi PEX ja käyttövesikomposiitti). Yhteisyritys ei siis tule harjoittamaan taloteknisiin putkituotteisiin liittyvää liiketoimintaa, vaan toiminnot siirtyvät yrityskaupassa kokonaisuudessaan Uponorille.

1.2.3 Yrityskauppasäännösten soveltuminen järjestelyyn

8. Uponor-konsernin yhteenlaskettu maailmanlaajuinen liikevaihto oli viimeksi päättyneellä tilikaudella noin 806 miljoonaa euroa, josta noin 92 miljoonaa euroa kertyi Suomesta. KWH:n yhteenlaskettu maailmanlaajuinen liikevaihto oli viimeksi päättyneellä tilikaudella noin 537 miljoonaa euroa, josta noin 197 miljoonaa euroa kertyi Suomesta. Koska kilpailulaissa määritellyt liikevaihtorajat ylittyvät, järjestely kuuluu yrityskauppavalvontaa koskevien säännösten soveltamisalaan.

1.2.4 Tuotteiden myynti eri jakelukanaviin

9. Ilmoittajien mukaan yhdyskuntarakentamisessa käytettävien putkien markkinoilla kilpailua käydään kolmella eri tasolla: tukku- ja vähittäiskaupassa, yksityisen projektimyynnin markkinoilla sekä julkisten hankintojen markkinoilla. Rakennusten sisäpuolella olevissa putkijärjestelmissä kilpailua käydään toisaalta tukku- ja vähittäiskaupassa ja toisaalta yksityisessä projektimyynnissä.

1.2.5 Markkinat, joilla tehokas kilpailu ei esty olennaisesti

10. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että tehokas kilpailu ei esty olennaisesti kilpailulain 25 §:ssä tarkoitetulla tavalla seuraavilla markkinoilla: rakennusten sisäpuolella olevat putkijärjestelmät, kaivot, putkistojen saneeraus, kaukolämpöputket, esieristetyt putkistot, haja-asutuksen jätevesijärjestelmät ja teollisuusrakentaminen. Infrastruktuuriputkien yhteiden osalta virasto on katsonut, että koska tuontimäärät ja pienet kuljetuskustannukset puoltavat näkemystä kansallista laajemmista markkinoista, kilpailu ei myöskään näillä markkinoilla esty kilpailulain 25 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

1.2.6 Markkinat, joilla tehokas kilpailu estyy olennaisesti

1.2.6.1 Haittaskenaario yrityskaupan arvioinnissa

11. Yrityskaupassa yhdistyvät rakennusten ulkopuolelle sijoitettavien muovisten putkistoratkaisujen kaksi ylivoimaisesti suurinta toimijaa Suomessa. Kaupan osapuolten markkinaosuudet ja päällekkäisyydet yhdyskuntarakentamisen muoviputkijärjestelmissä (infrastruktuuri-putket) niin kokonaisuutena arvioiden kuin putkityypeittäin ovat huomattavat. Tarkastuksella kerätyn aineiston perusteella KWH Pipe on arvioinut Uponorin markkinaosuudeksi infrastruktuuriputkissa (--) prosenttia ja omaksi markkinaosuudekseen (--) prosenttia, jolloin keskittymän markkinaosuus yhteensä olisi (--) prosenttia. Seuraavaksi suurimman kilpailijan Pipelifen osuus on samassa asiakirjassa arvioitu (--) prosentiksi ja Wavinin osuus (--) prosentiksi. Keskittymä olisi näin ollen infrastruktuuriputkistojen markkinoilla (--)-kertainen seuraavaksi suurimpaan kilpailijaan nähden.

12. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut selvitystensä perusteella, että Uponorin ja KWH Pipen liiketoiminnat yhdistävä yrityskauppa estää olennaisesti tehokkaan kilpailun useilla jäljempänä tarkemmin kuvatuilla muovisten infrastruktuuriputkien markkinoilla Suomessa. Tehokkaan kilpailun olennainen estyminen on seurausta keskittymälle näillä markkinoilla syntyvästä määräävästä markkina-asemasta.

13. Keskittymän markkinaosuudet ja päällekkäisyydet ovat useilla markkinoilla merkittävät ja viite jo sinällään huomattavasta markkinavoimasta. Keskittymän markkinaosuus on useilla markkinoilla moninkertainen verrattuna seuraavaksi suurimman kilpailijan markkinaosuuteen.

14. Vaikka markkinaosuudet ja muut keskittymisen mittarit tarjoavat yleensä vain ensimmäisen viitteen markkinavoiman olemassaolosta tai sen lisääntymisestä, ne ovat kuitenkin olennainen osa yrityskaupan arviointia. Yhdyskuntarakentamisessa käytettyjen muoviputkien markkinat ovat verrattain kypsät perusteollisuuden markkinat, joilla yritykset tuottavat varsin homogeenisia tuotteita. Tämän tyyppisillä markkinoilla markkinaosuudet tarjoavat tyypillisesti luotettavan indikaation yritysten kilpailuasemasta. Uponorin ja KWH Pipen yhdistyessä korkeat markkinaosuudet ja keskittymisindeksit tarjoavat siten vahvan viitteen markkinavoiman käsillä olosta ja vahvistumisesta tässä yrityskaupassa.

15. Myös kaupan osapuolten markkinaosuuksien perusteella lasketut Herfindahl-Hirschman-indeksit (HH-indeksi) kertovat huomattavasta markkinoiden keskittymisestä. Uponor/KWH-keskittymän jälkeen HH-keskittymisindeksi saa eri infrastruktuuriputkien markkinoilla Suomessa arvon väliltä (--) ja HH-indeksin muutos vaihtelee välillä (--). Indeksien perusteella infrastruktuuriputkien markkinat ovat jo ennestään hyvin keskittyneet ja yrityskaupan myötä keskittyminen lisääntyy entisestään.

16. Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvion mukaan itse tuotteet infrastruktuuriputkien markkinoilla ovat varsin homogeeniset. Differentiaatiota tuottajien välille syntyy kuitenkin muun muassa yritysten tuotantolaitosten maantieteellisestä sijainnista kuljetuskustannusten kautta. Lisäksi eroja on yritysten tuotevalikoiman kattavuudessa, tuotemerkkien vahvuudessa sekä asiakassuhteiden vakiintuneisuudessa.

17. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut saamiensa selvitysten sekä tutkimusten perusteella, että Uponor ja KWH ovat toistensa lähimmät kilpailijat Suomen muoviputkimarkkinoilla. Siten yrityskauppa todennäköisesti aiheuttaa voimakkaampaa kilpailun vähenemistä markkinoilla kuin puhtaan markkinaosuustarkastelun perusteella voidaan päätellä.

18. Osapuolten tuotemerkeillä, ja erityisesti Uponorin tuotemerkillä, on vahva asema Suomessa. Nyt perustettavan yhteisyrityksen seurauksena Uponorin ja KWH:n keskinäinen kilpailu merkityksellisillä markkinoilla poistuu kokonaan. Yhteisyritys toimii ja sen tuotteita markkinoidaan ja myydään Uponor-nimen alla. Ottaen huomioon yrityskaupan osapuolten jo ennestään erittäin vahvan aseman merkityksellisillä markkinoilla, osapuolten välisen kilpailun poistumisen sekä vahvat tuotemerkit, Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että yhteisyrityksellä on mahdollisuus kannattavasti nostaa hintojaan yrityskaupan jälkeen.

19. Kilpailupaineen poistuminen Uponorin ja KWH Pipen väliltä kasvattaa keskittymän markkinavoimaa huomattavasti yrityskauppaa edeltävään tilanteeseen verrattuna. Yrityskaupan toteuttaminen tekee keskittymälle mahdolliseksi ja kannattavaksi nostaa hintoja yhdyskunta-rakentamisessa käytettyjen muoviputkien markkinoilla. Keskittymän kilpailijoiden odotettavissa olevat reaktiot eivät muun muassa toimijoiden välisten eroavaisuuksien vuoksi tee keskittymän hinnankorotuksista kannattamattomia. Myöskään kaupan osapuolten esittämät lieventävät tekijät, kuten potentiaalinen kilpailu ja asiakkaiden neuvotteluvoima, eivät ole riittäviä tasapainottamaan keskittymälle syntyvän määräävän markkina-aseman mukanaan tuomia haitallisia kilpailuvaikutuksia.

20. Yrityskaupan välittömin vaikutus on kilpailun poistuminen yrityskaupan osapuolten väliltä. Jos toinen osapuoli olisi ennen yrityskauppaa korottanut hintojaan, se olisi menettänyt osan myynnistään toiselle kaupan osapuolelle. Ottaen huomioon Uponorin ja KWH:n merkittävät markkinaosuudet ja päällekkäisyydet useilla infrastruktuuriputkien markkinoilla sekä osapuolten läheisyyden toistensa kilpailijoina, ennen yrityskauppaa toteutettu hinnankorotus olisi johtanut huomattavaan myynnin menettämiseen toiselle kaupan osapuolelle. Yrityskaupan jälkeen nämä ”menetykset” pysyvät Uponor/KWH-keskittymän sisällä ja tekevät hinnannoston kannattavaksi.

21. Uponorin ja KWH:n välisen yrityskaupan aikaansaama tuotantokapasiteettien yhdistyminen pienentää keskittymään kohdistuvaa kilpailupainetta ja kasvattaa sen markkinavoimaa. Keskittymässä markkinoiden kahden ylivoimaisesti suurimman toimijan tuotantokapasiteetit yhdistyvät samoihin käsiin, minkä johdosta keskittymällä on vastassaan huomattavasti vähemmän kilpailevaa tuotantokapasiteettia ja ylikapasiteettia kuin vastaavasti Uponorilla ja KWH:lla ennen yrityskauppaa. Kilpailevan kapasiteetin vähentyminen lisää keskittymän markkinavoimaa ja mahdollistaa tuotteiden hintojen korotukset yrityskaupan jälkeen. Vaikka osapuolten kilpailijoilla on jossain määrin vapaata kapasiteettia käytössään, ylikapasiteetin määrä ei ole riittävä takaamaan kilpailupaineen säilymistä kaikilla ongelmallisiksi todetuilla infrastruktuuriputkien markkinoilla. Sekä markkinoiden ominaispiirteet että osapuolten sisäiset kilpailija-analyysit viittaavat siihen, ettei keskittymän kilpailijoilla ole kykyä tai kannustinta reagoida aggressiivisesti keskittymän mahdollisiin hinnankorotuksiin.

22. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan infrastruktuuriputkien markkinoita yrityskauppaa edeltävässä tilanteessa luonnehtii ylikapasiteetin olemassaolo ((--)) sekä selvästi positiiviset marginaalit. Huomattavat marginaalit ylikapasiteettitilanteessa viestivät siitä, että edes ennen yrityskauppaa kilpailu markkinoilla ei ole erityisen intensiivistä ja että yrityskaupan osapuolilla on jo nyt tietyssä määrin markkinavoimaa. Positiivisten marginaalien mahdollistamalla pienellä hinnanlaskulla ne olisivat voineet kasvattaa markkinaosuuttaan ja tuottojaan. Osapuolten (--) huolimatta näin ei ole tapahtunut, mikä puhuu sitä vastaan, että markkina noudattelisi yrityskaupan osapuolten taloustieteellisen neuvonantajan Tempo Economicsin (jäljempänä Tempo) esittämällä tavalla Bertrand-logiikkaa.

23. Kilpailijoiden odotettavissa olevien reaktioiden osalta Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että Uponorin ja KWH Pipen kilpailijoilla ei ole kannustimia vastata aggressiivisesti hintojen nousuun: niiden intressissä on hyödyntää niitä kohtaava kasvanut kysyntä nostamalla myös omia hintojaan, koska niiden on samalla mahdollista lisätä myös myyntimääriään. Markkinoiden ominaispiirteet puhuvat sen puolesta, että kilpailijat reagoisivat keskittymän hinnannostoon sekä nostamalla hintojaan että lisäämällä tuotantomääriään. Vaikka keskittymä omalla hinnankorotuksellaan menettää osan myynneistään kilpailijoille, korotus on silti kannattava ja kaikki valmistajat hyötyvät tilanteesta. Virasto ei ole siten pitänyt todennäköisenä, että yrityskaupan jälkeen kilpailupaine pienempien kilpailijoiden taholta lisääntyisi merkittävästi.

24. Asiakkaiden neuvotteluvoiman osalta Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että yhden merkittävän toimijan poistuminen markkinoilta on omiaan vähentämään asiakkaiden neuvotteluvoimaa. Nyt merkittävä potentiaalinen hankintalähde poistuu markkinoilta ja asiakkaiden mahdollisuus vaihtaa toimittajaa ja kilpailuttaa hankintojaan heikkenee huomattavasti. Lisäksi infrastruktuuriputkien kuljetuskustannusten vuoksi kotimaiset valmistajat ovat yleensä selvässä etulyöntiasemassa putkia maahantuoviin yrityksiin nähden. Uponor/KWH-yrityskauppa vähentää asiakkaiden neuvotteluvoimaa, koska kilpailu kahden tärkeimmän kotimaisen valmistajan väliltä poistuu, eivätkä ulkomaiset valmistajat useissa tilanteissa muodosta vastaavaa vaihtoehtoa suhteellisen suurten tuontikustannusten vuoksi.

25. Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvion mukaan kilpailijoiden mahdollisuudet ja kannustimet vastata keskittymän toteuttamaan hinnannostoon ovat puutteelliset ensi sijassa keskittymällä olevan ylivoimaisen markkina-aseman ja kilpailuetujen vuoksi. Virasto on kuitenkin arvioinut myös kaupan osapuolten ja niiden tärkeimpien kilpailijoiden hallussa olevaa tuotantokapasiteettia sekä kilpailijoiden mahdollisuuksia kapasiteettinsa puitteissa vastata mahdolliseen keskittymän tuotteiden hinnannostoon yrityskaupan jälkeen. Viraston mukaan on kuitenkin epätodennäköistä, että keskittymää huomattavasti pienemmät kilpailijat voisivat tuotantokapasiteettinsa puitteissa tyydyttää Suomen markkinoiden kysynnän ongelmallisiksi osoittautuneilla markkinoilla.

26. Uponor/KWH-keskittymällä on yrityskaupan toteuttamisen jälkeen hallussaan ylivoimainen osa Suomen tuotantokapasiteetista yhdyskuntarakentamisen muoviputkijärjestelmissä (infrastruktuuri-putkissa) verrattuna sen suurimpaan kilpailijaan Pipelifeen. Meltex taas on selvästi Pipelifea pienempi toimija myös tuotantokohtaisessa tarkastelussa. Infrastruktuuriputkia valmistavat Suomessa myös jotkin Uponoria ja KWH:ta erittäin merkittävästi pienemmät toimijat, joilla on käytössään 1–3 tuotantolinjaa. Kilpailijoista Wavin-Labkolla puolestaan ei ole lainkaan infrastruktuuriputkien valmistusta Suomessa.

27. Uponorin infrastruktuuriputkien kokonaistuotantokapasiteetti on noin (--) tonnia ja KWH:n noin (--) tonnia. Uponor/KWH-keskittymän kokonaistuotantokapasiteetti infrastruktuuriputkissa on ylivoimainen verrattuna sen kilpailijoihin, myös verrattuna suurimpaan kilpailijaan Pipelifeen.

28. Sekä tuotantolinjojen määrän että kokonaistuotantokapasiteetin osalta Uponor ja KWH ovat erikseenkin tarkasteltuina ennen yrityskaupan toteuttamista suurimmat toimijat Suomessa. Kahden suurimman toimijan tuotantokapasiteetin yhdistäminen kasvattaa keskittymän markkinavoimaa huomattavasti. Ennen yrityskauppaa Uponor ja KWH kohtasivat toistensa kilpailevan tuotantokapasiteetin, mutta yrityskaupan jälkeen kilpaileva kapasiteetti vähenee toisen osapuolen tuoman kapasiteettilisäyksen verran. Uponor ja KWH ovat olleet toistensa suurimmat kilpailijat myös tuotantokapasiteettia tarkasteltaessa. Tämä kilpailevan tuotantokapasiteetin jyrkkä väheneminen heikentää yrityskaupan osapuolten kohtaamaa kilpailupainetta, kasvattaa niiden markkinavoimaa ja mahdollistaa hintojen korotuksen yrityskaupan jälkeen.

29. Infrastruktuuriputkituotantolaitosten käyttöaste Suomessa on Tempon toimittaman raportin mukaan noin 50–60 prosenttia, joten valmistajilla on hallussaan vapaata kapasiteettia. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan kilpailijoiden hallussa oleva vapaa kapasiteetti ja sen mahdollistama kilpailijoiden korvaavan tuotannon lisääminen rajoittaa Uponor/KWH-keskittymän mahdollisuuksia nostaa hintoja. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kuitenkin katsonut, että ennen yrityskauppaa Uponor ja KWH kohtasivat kilpailevaa vapaata kapasiteettia merkittävimmin juuri toisiltaan. Yrityskaupan jälkeen Uponor/KWH-keskittymän kohtaama kilpaileva vapaa kapasiteetti vähenee merkittävästi. Kilpailijoiden tuotantokapasiteetti ja samalla myös niiden mahdollinen vapaa kapasiteetti on vähäisempää kuin kummankaan osapuolen. Virasto onkin katsonut, että Uponorilla ja KWH:lla on niin laaja päällekkäisten infrastruktuuriputkituotteiden valikoima, että jos keskittymä päättäisi nostaa hintojaan kasvaneen markkinavoimansa mahdollistamana koko tuotevalikoimansa osalta, kilpailijat eivät niiden vapaan kapasiteetin puitteissa kykenisi reagoimaan ja lisäämään omaa tuotantoaan riittävästi ja kohtuullisessa ajassa. Kilpailijoiden vapaana olevan kapasiteetin lisäksi on myös otettava huomioon, että kilpailijoilla ei välttämättä ole edes kannustimia reagoida aggressiivisesti Uponor/KWH-keskittymän hinnannostoon.

1.2.6.2 Merkitykselliset tuotemarkkinat

30. Yrityskaupan ilmoittajat ovat esittäneet, että muoviputket kilpailevat samoilla merkityksellisillä tuotemarkkinoilla muista materiaaleista, kuten betonista ja valuraudasta valmistettujen putkien kanssa.

31. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut konsulttiyritys Pöyryn tekemän raportin sekä asiakkaiden ja muiden markkinatoimijoiden näkemyksen perusteella, että muovi- ja betonituotteet ovat useinkin toisiaan teknisesti korvaavia, mutta hintaerojen ja asiakkaiden käyttö-tottumusten vuoksi ne eivät kuulu kilpailuoikeudellisesti samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille.

32. Pääsääntöisesti soveltuva materiaali valitaan viimeistään suunnitteluvaiheessa rakennuskohteesta johtuvien vaatimusten mukaan. Kaikki eri materiaalit eivät yleensä enää tule yksittäisessä kohteessa eri syistä kyseeseen. Muoviputket ovat vallanneet alaa muilta materiaaleilta helpomman asennettavuuden, korroosionkestävyyden ja kilpailukykyisen hinnan vuoksi. Käytännössä infrastruktuuri-järjestelmissä maahan asennetuista putkista noin 90 prosenttia onkin muoviputkia. Joissakin tapauksissa eri materiaaleista valmistetut putket saattavat kaikkien rakennuskohteesta johtuvien vaatimusten jälkeenkin olla vaihtoehtoisia toisilleen. Tällöin kyseeseen tulee eri materiaaleista valmistettujen tuotteiden välinen hintavertailu. Pöyryn raportissa esitellyt hintavertailut kuitenkin osoittavat, että hintaerot muovin ja muista materiaaleista valmistettujen tuotteiden välillä kuljetettuna ja asennettuna ovat niin merkittävät, ettei näitä kilpailuoikeudellisesti voida pitää toistensa vaihtoehtoina ja siten samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille kuuluvina.

33. Näin ollen Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että käytännössä merkitykselliset tuotemarkkinat ovat nimenomaan muovista valmistettujen tuotteiden markkinat. Myös yrityskaupan selvittämisen yhteydessä tehdyssä tarkastuksessa saadun aineiston perusteella on voitu todeta kaupan osapuolten tekevän kilpailijaseurantaa vain muovituotteiden osalta, mikä osaltaan on vahvistanut viraston käsitystä siitä, että käytännössä kilpailu käydään nimenomaan muoviputkivalmistajien välillä.

1.2.6.3 Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

34. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan useiden tuotteiden osalta maantieteelliset markkinat ovat Suomea laajemmat. Muovi-teollisuudessa laadittujen Euroopan unionin laajuisten tuotestandardien käyttö tarkoittaa sitä, että eri maissa valmistetut tuotteet ovat yhteensopivia toistensa kanssa. Lisäksi alalla toimii useita kansainvälisiin konserneihin kuuluvia yrityksiä, jotka voivat halutessaan vahvistaa omia asemiaan entisestään markkinoilla.

35. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina on muoviputkituotteiden osalta pidettävä kansallisia markkinoita.

36. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja Euroopan komissio eivät ole aiemmassa päätöskäytännössään määritelleet lopullisesti muoviputkien maantieteellisiä markkinoita, mutta päätöksissä on esitetty, että markkinat vaikuttavat kansallisilta.

37. Vaikka tuontia jossain määrin onkin, paikallisilla toimijoilla on selkeä kilpailuetu erityisesti pienempien kuljetuskustannusten ja vakiintuneiden asiakassuhteiden (erityisesti tukun ja julkisten toimijoiden osalta) vuoksi. Jopa Suomen sisällä saattaa olla havaittavissa eroja toimijoiden markkina-asemassa maan eri osissa sen mukaan, miten niiden tehtaat ovat sijoittuneet. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on laskenut Pipelifen Haaparannan tehtaan osaksi kotimaista tuotantoa eikä tuontia. Vaikka se katsottaisiin tuonniksi, sitä ei voida kuitenkaan rinnastaa maantieteellisen läheisyytensä vuoksi tuontiin tuotantolaitoksista, jotka sijaitsevat muualla Pohjoismaissa tai Baltiassa.

1.2.6.4 Alalle tulo

38. Kilpailu- ja kuluttajaviraston näkemyksen mukaan ei näytä todennäköiseltä, että yrityskaupan jälkeen yhteisyrityksen markkinavoiman käyttöä rajoittaisi realistinen uhka riittävästä ja oikea-aikaisesta alalle tulosta. Alalle tulon kustannukset, houkuttelevuus ja tukkuportaalle pääsy toimivat kukin osaltaan alalle tulon esteinä. Lisäksi markkinat ja kysyntä eivät ole kasvamassa vaan pikemminkin vähentymässä. Markkinoille tulo on todennäköisemmin kannattavaa markkinoilla, joiden odotetaan tulevaisuudessa kasvavan verrattuna markkinoihin, jotka ovat kypsät tai joiden odotetaan heikkenevän.

39. Uponorilla ja KWH:lla jo nykyisin oleva ylikapasiteetti voi myös osaltaan rajoittaa halukkuutta alalle tuloon. Markkinoille tulon houkuttelevuutta ja kannattavuutta arvioitaessa on otettava huomioon markkinoille tuotavan lisäkapasiteetin vaikutus hintatasoon ja alalla jo toimivien yritysten mahdolliset vastatoimenpiteet. Ottaen huomioon Uponorilla ja KWH:lla olevan putkien tuotantokapasiteetin ja mahdollisen hintasodan uhan uuden toimijan käynnistettyä toimintansa, Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole pitänyt kannustimia alalle tuloon korkeina.

1.2.6.5 LVI-tukkujen merkitys jakelukanavana

40. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että LVI-tukut ovat useissa infrastruktuuriputkien tuoteryhmissä merkittävä jakelukanava. Keskittymän osapuolet, erityisesti Uponor, ovat vahvasti läsnä LVI-tukuissa.

41. Yrityskaupan vaikutukset putkivalmistajien ja LVI-tukkujen suhteisiin voivat olla moninaiset. Yhtäältä keskittymän merkitys toimittajana korostuu ja vaihtoehdot tukuille vähenevät. Tukkujen ei ole käytännössä mahdollista pudottaa keskittymää kokonaan valikoimistaan, jolloin niiden vaihtoehdot päätoimittajiksi ovat käytännössä Uponor/KWH-keskittymä ja Pipelife. Laajamittainen tuonti johtaisi kuljetuskustannusten vuoksi hintatason nousuun Suomessa. Toisaalta keskittymän pyrkimyksenä lienee ohittaa tukut entistä suuremmassa osassa tuotteita ja toimituksia. Näin ollen tukkujen kautta toimitettaisiin lähinnä bulkkitavara (pienet putket).

1.2.7 Alamarkkinakohtainen tarkastelu

1.2.7.1 Paineputket

42. Paineputkia käytetään vesi- ja kaasuhuollossa sekä jäteveden johtamiseen.

43. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan paineputkistojen markkinat jakautuvat eri tuotemarkkinoiksi putkistojen koon mukaan. Lisäksi paineputket ja niiden yhteet kuuluvat erillisille tuotemarkkinoille, koska eri valmistajien paineputkistojen yhteet ovat pääasiassa yhteensopivia muiden valmistajien paineputkien kanssa ja ne voidaan ostaa erikseen. Ilmoittajien mukaan pienet paineputket valmistetaan pääasiassa muovista. Sen sijaan suuremmissa paineputkissa valurautatuotteet kilpailevat muovituotteiden kanssa, koska valurauta on paineputkistoissa hyväksytty materiaali kunnallisteknisessä rakentamisessa.

44. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole pitänyt poissuljettuna, että paineputkien ja niiden yhteiden merkityksellisiä tuotemarkkinoita voisi ainakin joltain osin tarkastella laajempana tuoteryhmänä siltä osin kuin paineputkijärjestelmiä tilataan kokonaisuuksina. Osapuolten ilmoittaman markkinajaottelun mukaisesti virasto on kuitenkin todennut, että paineputkien yhteiden materiaali määräytyy pääsääntöisesti aina putkimateriaalin mukaan. Pienet paineputket ovat taas pääsääntöisesti muovia, joka on myös selvästi halvempi materiaali verrattuna valurautaan. Suuremmissa kokoluokissa muoviputket taas ovat merkittävästi kalliimpia kuin valurautaputket Pöyryn raportin mukaisesti. Viraston arvion mukaan näin merkittävällä hintaerolla asiakkaat päätyvät muovituotteisiin valuraudan sijasta ainoastaan siksi, että kyseiselle asiakkaalle valurautatuotteet eivät ole todellinen vaihtoehto ylipäänsä. Virasto on katsonut saamiensa selvitysten perusteella, että paineputkia ei juurikaan tuoda Suomeen missään kokoluokassa. Näin ollen virasto on arvioinut yrityskaupan kilpailuvaikutuksia paineputkien markkinoilla pääasiassa muovituotteiden osalta Suomen markkinoilla.

45. Pienten paineputkien (20–63 mm) osalta, joiden kokonaismarkkinoiden arvo Suomessa vuonna 2011 oli noin ??5–10?? miljoonaa euroa pelkän muovin osalta, Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että yrityskauppa aiheuttaa ongelmia niiden markkinoilla. Valtaosa pienten paineputkien jakelusta tapahtuu tukku- ja vähittäisportaan kautta, jossa kaupan osapuolilla on huomattava markkina-asema, ja pienillä toimijoilla on vaikeuksia päästä tukkujen valikoimaan.

46. Keskikokoisten paineputkien (63–560 mm) osalta, joiden kokonaismarkkinoiden arvo Suomessa vuonna 2011 oli noin (20–30) miljoonaa euroa pelkän muovin osalta, virasto on katsonut, että yrityskauppa aiheuttaa ongelmia niiden markkinoilla. Valtaosa myynnistä tapahtuu yksityisen projektimyynnin ja julkisten hankintojen kautta, joissa osapuolilla on huomattava markkina-asema.

47. Suurten paineputkien (630 mm ja suuremmat) osalta, joiden kokonaismarkkinoiden arvo Suomessa vuonna 2011 oli noin (1–5) miljoonaa euroa pelkän muovin osalta, virasto on katsonut, että keskittymä saavuttaa ylivoimaisen markkina-aseman, minkä myötä kilpailu estyy olennaisesti Suomessa. Keskittymälle muodostuu käytännössä monopoliasema muovista valmistettujen suurten paineputkien markkinoilla.

48. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että osapuolten markkina-asema Suomessa muodostuisi yritysjärjestelyn seurauksena erittäin vahvaksi kaikissa paineputkiluokissa (pienissä paineputkissa osapuolten markkinaosuus yhteensä (50–60) %, keskikokoisissa paineputkissa (50–60) % ja suurissa paineputkissa käytännössä (90–100) % pelkän muovin osalta). Merkittävimpien kilpailijoiden ja pienempien toimijoiden markkinaosuudet ovat vastaavasti jääneet suhteellisesti varsin pieniksi (muovituotteissa merkittävänä kilpailijana lähinnä Pipelife erityisesti keskikokoisten paineputkien tukkujakelussa sekä Meltex pienten paineputkien yksityisessä projektimyynnissä), eivätkä ne yrityskaupan ilmoittajien näkemyksen vastaisesti aiheuta markkinoilla riittävää kilpailupainetta yrityskaupan myötä syntyvälle keskittymälle.

49. Alalle tuloa paineputkien markkinoille ei myöskään voi pitää todennäköisenä. Vaikka esimerkiksi pienten paineputkien valmistamisen voisikin aloittaa, tällainen pienimuotoinen alalle tulo ei rajoita yrityskaupan osapuolten markkinakäyttäytymistä riittävästi, koska yrityskaupan osapuolten asema on huomattava etenkin pienten paineputkien kannalta merkityksellisillä tukku- ja vähittäiskaupan markkinoilla. Tukkujen jakeluun pienten toimijoiden taas on vaikea varteenotettavassa roolissa päästä. Suurempien paineputkien valmistaminen vaatii taas merkittävämpiä investointeja, joiden houkuttelevuutta rajoittaa yrityskaupan osapuolten merkittävä markkina-asema suurten paineputkien kannalta merkityksellisillä yksityisen projektimyynnin ja julkisten hankintojen markkinoilla.

50. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan myös tuonti luo kilpailunpainetta ja markkinat ovat kansallista laajemmat. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on selvitysten perusteella kuitenkin katsonut, ettei tuonti rajoita riittävästi keskittymän markkinavoimaa ja sen merkitys kilpailupaineen synnyttämiseksi on riittämätön. Paineputkia ei juurikaan tuoda Suomeen. Pienet paineputket ovat hinnaltaan edullisia ja suuremmat vastaavasti paljon tilaa vieviä, ja siksi niitä ei ole kannattavaa kuljettaa pitkiä matkoja.

1.2.7.2 Hulevesijärjestelmät (sade- ja sulamisvedet)

51. Hulevesi on maan pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- ja sulamisvettä. Hulevesiin luetaan myös perustusten kuivatusvedet. Hulevesiputkistoihin kuuluvat rumpuputket ja muhvilliset sadevesiputket. Hulevesijärjestelmiä käytetään laajasti erilaisessa rakentamisessa, kuten tienrakentamisessa, maa- ja metsätaloudessa, kunnallisteknisessä rakentamisessa, toimitilarakentamisessa ja asuinrakentamisessa.

52. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan erikokoisia hulevesijärjestelmiä käytetään eri tarkoituksiin, joten ne kuuluvat erillisille tuotemarkkinoille. Hulevesiputket ja näitä vastaavat yhteet kuuluvat samoille markkinoille, koska ne myydään pääasiassa järjestelmänä. Ilmoittajien mukaan pieniä hulevesiputkia valmistetaan pääasiassa ainoastaan muovista, kun taas muovisten keskikokoisten ja suurten hulevesiputkien kanssa kilpailevat betoniputket sekä teräsputket.

53. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on arvioinut yrityskaupan vaikutuksia hulevesijärjestelmissä pelkästään muovin osalta kansallisilla markkinoilla.

54. Virasto on katsonut, että keskittymä kykenee toimimaan niin pienten, keskikokoisten kuin suurtenkin hulevesijärjestelmien markkinoilla yrityskaupan jälkeen muista markkinatoimijoista riippumattomasti ja tehokas kilpailu estyy olennaisesti Suomessa.

55. Pienten hulevesijärjestelmien (110–400 mm) Suomen markkinoiden kokonaisarvo vuonna 2011 oli noin (20–30) miljoonaa euroa pelkän muovin osalta. Uponorin, KWH:n, Pipelifen ja Meltexin lisäksi pieniä hulevesijärjestelmiä myyvät pienemmätkin toimijat Suomessa. Pienempien toimijoiden markkinaosuudet jäävät kuitenkin varsin pieniksi, ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, etteivät ne yrityskaupan ilmoittajien näkemyksen vastaisesti aiheuta markkinoilla riittävää kilpailupainetta yrityskaupan myötä syntyvälle keskittymälle. Alalle tuloa ei voida pitää houkuttelevana muun muassa, koska markkinoilla on suuria vakiintuneita toimijoita ja ylikapasiteettia. Vaikka pienten hulevesijärjestelmien valmistamisen voisi aloittaa, tällainen pienimuotoinen alalle tulo ei rajoita yrityskaupan osapuolten markkinavoimaa riittävästi, koska yrityskaupan osapuolten asema pienissä hulevesijärjestelmissä muodostuu erittäin vahvaksi. Pienten toimijoiden tuotantokapasiteetti ei myöskään ole riittävän suuri takaamaan tarvittavan kilpailupaineen säilymistä markkinoilla. Virasto on myös katsonut, että tuonninkaan uhka ei ole riittävä rajoittamaan osapuolten markkinakäyttäytymistä. Pipelife ja Meltex ovat yrityskaupan jälkeen selvästi keskittymää pienempiä toimijoita pienten hulevesijärjestelmien markkinoilla eikä niillä ole välttämättä kykyä ja kannustimia vastata aggressiivisesti keskittymän toteuttamiin hinnankorotuksiin.

56. Keskikokoisten hulevesijärjestelmien (450–1.000 mm) Suomen markkinoiden kokonaisarvo vuonna 2011 oli (5–10) miljoonaa euroa pelkän muovin osalta. Uponorin myynti keskikokoisissa hulevesijärjestelmissä oli (1–5) miljoonaa euroa, josta tukku- ja vähittäiskauppa (1–5) miljoonaa euroa, yksityinen projektimyynti (1–5) miljoonaa euroa ja julkiset hankinnat (0–0,5 miljoonaa) euroa, ja KWH:n (1–5) miljoonaa euroa, josta tukku- ja vähittäiskauppa (0–0,5 miljoonaa) euroa, yksityinen projektimyynti (0,5–1 miljoonaa) euroa ja julkiset hankinnat (0,5–1 miljoonaa) euroa. Uponor/KWH-keskittymän yhteenlaskettu markkinaosuus on siten noin (70–80) prosenttia. Muoviputkivalmistajista Meltex, jonka myynti on alle miljoona euroa, on osapuolten suurin kilpailija keskikokoisissa hulevesiputkissa. Uponorin, KWH:n, Meltexin ja Pipelifen lisäksi keskikokoisia hulevesijärjestelmiä myyvät pienemmätkin toimijat Suomessa, kuten Roadpipe. Pienempien toimijoiden myynnit ja markkinaosuudet jäävät kuitenkin varsin pieniksi, eivätkä ne yrityskaupan ilmoittajien näkemyksen vastaisesti aiheuta markkinoilla riittävää kilpailunpainetta yrityskaupan myötä syntyvälle keskittymälle. Mitä tulee pienten toimijoiden tuomaan kilpailunpaineeseen ja väitettyyn alalle tulon helppouteen, Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, ettei markkinoilla ole riittävää keskittymän markkinavoimaa rajoittavaa painetta. Alalle tulon uhka, pienet toimijat tai tuonti eivät ole riittävän merkittäviä estämään keskittymän aiheuttamia haitallisia kilpailuvaikutuksia myöskään keskikokoisten hulevesijärjestelmien markkinoilla.

57. Suurten hulevesijärjestelmien (1.000 mm ja suuremmat) Suomen markkinoilla ei ole muita toimijoita kuin Uponor ja KWH. Uponor myy suuria hulevesijärjestelmiä yksityisessä projektimyynnissä (0–0,5 miljoonalla) eurolla. KWH myy suuria hulevesijärjestelmiä yksityisessä projektimyynnissä (0–0,5 miljoonalla) eurolla ja julkisissa hankinnoissa (0–0,5 miljoonalla) eurolla.

1.2.7.3 Viettoviemärijärjestelmät

58. Viettoviemärijärjestelmiä käytetään pääasiassa kunnallisteknisessä rakentamisessa jätevesien viemäröintiin. Niissä jätevesi kulkee järjestelmässä gravitaatioon eli maan vetovoimaan perustuen. Viettoviemäriputket sijaitsevat kiinteistön rajojen ulkopuolella.

59. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan erikokoiset viettoviemäriputket muodostavat kukin omat tuotemarkkinansa. Pieniä viettoviemäriputkia myyvät pääosin eri toimijat kuin suurempia putkia, joita puolestaan valmistetaan useammista eri materiaaleista. Koska eri valmistajien viettoviemäriputket ovat pääasiassa yhteensopivia muiden valmistajien viettoviemäriyhteiden kanssa ja ne voidaan ostaa erikseen, kuuluvat putket ja yhteet ilmoittajien mukaan erillisille tuotemarkkinoille. Erityisesti suurempia viettoviemäriputkia valmistetaan muovin ohella betonista.

60. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tarkastellut viettoviemäreiden osalta ainoastaan muoviputkien markkinoita. Pöyryn raportin mukaan vasta yli 400 millimetrin viettoviemäriputkissa betoni alkaa kilpailla muovin kanssa, eikä näidenkään osalta betonin kuuluminen samoille markkinoille muovin kanssa ole todennäköistä erityisesti materiaalien suuren hinnaneron vuoksi.

61. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että keskittymä kykenee viettoviemärijärjestelmien markkinoilla toimimaan yrityskaupan jälkeen pitkälti riippumattomasti muista markkinatoimijoista. Tehokas kilpailu estyy näin ollen olennaisesti näillä markkinoilla Suomessa.

62. Pienimpien putkien (160 mm) osalta järjestelyn myötä Suomen kaksi suurinta toimijaa yhdistyy saavuttaen yhteenlaskettuna (50–60) prosentin markkinaosuuden Suomessa (Uponor (20–30) % ja KWH (30–40) %). Suomen markkinoille jää keskittymän lisäksi muutama pienempi kilpailija (Pipelife, Wavin ja Meltex), joilla tällä hetkellä on tuontia Suomeen.

63. Keskikokoisten putkien (200–400 mm) osalta keskittymä saavuttaa (60–70) prosentin markkinaosuuden (Uponor ja KWH kumpikin (30–40) %). Keskittymän lisäksi Suomen markkinoilla toimivat muun muassa Pipelife, Wavin ja Meltex, jotka tuovat Suomeen myös keskikokoisia viettoviemäriputkia.

64. Suurten putkien (yli 400 mm) osalta keskittymän saavuttama markkinaosuus nousee erittäin korkeaksi, (80–90) prosenttiin (Uponor (10–20) % ja KWH (70–80) %). Ainoa kilpailija näillä markkinoilla on Pipelife. Tuonti ei näillä markkinoilla ole ilmoittajienkaan mukaan vaihtoehto suurten kuljetuskustannusten vuoksi.

65. Yhteiden osalta Kilpailu- ja kuluttajavirasto on yhtynyt ilmoittajan käsitykseen laajemmista maantieteellisistä markkinoista. Myös yrityskaupan osapuolet tuovat yhteitä Suomeen ulkomailta.

66. Keskittymän markkina-asema on erityisen vahva suurissa viettoviemäriputkissa. Lisäksi keskittymä on viraston käsityksen mukaan Suomessa Pipelifen ohella ainoa toimija, joka pystyy toimittamaan koko viettoviemärijärjestelmän eri suuruisine putkineen ja mahdollisesti myös siihen liitännäisine kaivoineen.

67. Pääkilpailija Pipelifen markkinaosuudet ovat kautta linjan huomattavasti pienempiä kuin keskittymällä, vaihdellen pienempien putkikokojen osalta (20–30) prosentista suurten putkien noin (10–20) prosenttiin. Muut kilpailijat ovat selkeästi pienempiä. Keskittymän laaja tuotevalikoima yhdistettynä pitkään Suomessa toimineiden perinteisten yritysten vakiintuneisiin asiakassuhteisiin ja asiakkaiden ostotottumuksiin luo yrityskaupan osapuolille merkittävän kilpailuedun ja vaikeuttaa osaltaan uusien toimijoiden pääsyä markkinoille.

1.2.7.4 Salaojat (peltosalaojat ja tekninen kuivatus)

68. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan salaojajärjestelmissä voidaan katsoa olevan kaksi eri sovellutusta, joiden käyttötarkoitus on erilainen, eli peltosalaojajärjestelmät ja rakennusten kuivatukseen tarkoitetut salaojajärjestelmät. Salaojitukseen käytettäviä tuotteita myydään pääasiassa järjestelminä, ja näin ollen putkien ja yhteiden katsotaan kuuluvan samoihin tuotemarkkinoihin.

Peltosalaojaputket

69. Peltosalaojaputket ovat taipuisia, aallotettuja putkia. Niiden pääasiallinen käyttöalue on peltojen ja viheralueiden salaojittaminen. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan peltosalaojajärjestelmien markkinat ovat kansalliset, koska niiden kuljetuskustannukset ovat korkeat, eikä niiden kuljettaminen rajojen yli ole kannattavaa. Lisäksi peltosalaojitustuotteet ovat kansallisesti mitoitettuja.

70. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että yrityskaupan myötä tehokas kilpailu estyy olennaisesti Suomessa peltosalaojaputkien markkinoilla.

71. Peltosalaojaputkien tukku- ja vähittäiskaupassa Uponor/KWH-keskittymä on yksinään markkinoilla yrityskaupan jälkeen. Kokonaismarkkinoilla keskittymän todellinen markkinaosuus on (70–80) prosenttia. Yksityisessä projektimyynnissä keskittymän ainoa kilpailija on Meltex. Meltex ei ole mukana tukkujen valikoimissa, eikä se ole vaihtoehtoinen toimittaja LVI-tukkujen näkökulmasta.

72. Sellaisilta maatalous- ja rautakauppaketjuilta (Kesko, Bauhaus) sekä urakoitsijoilta, jotka ovat ostaneet peltosalaojajärjestelmiä suoraan valmistajilta, häviävät yrityskaupan myötä vaihtoehdot kokonaan, koska Meltex myy salaojaputkia lähinnä omien liikkeittensä kautta.

73. Muiden alalla jo toimivien yritysten siirtyminen valmistamaan kyseistä poimutettua putkea saattaa edellyttää uusien koneiden ja laitteiden hankkimista, sillä peltosalaojaputkia valmistetaan PVC:stä, joka on raaka-aineena jauhemaista ja vaatii erilaista käsittelyä kuin PE tai PP. Pipelife on tällä hetkellä Meltexin lisäksi kilpailijoista ainoa, jolla on PVC-valmius. Lisäksi koska putki on poimutettua, sen valmistaminen vaatii tähän sopivan linjaston.

Teknisen kuivatuksen putket

74. Rakennuksen kuivatukseen liittyvät salaojajärjestelmät on tarkoitettu tekniseen salaojitukseen, kuten piha- ja tiealueiden, talojen perustusten, pelikenttien ja muiden rakennettujen alueiden kuivatukseen. Tekniseen kuivatukseen liittyvät salaojajärjestelmät valmistetaan pääasiassa vain muovista.

75. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että keskittymä kykenee toimimaan yrityskaupan jälkeen muista markkinatoimijoista riippumattomasti ja tehokas kilpailu estyy olennaisesti. Yrityskaupan myötä Uponor, joka on markkinajohtaja teknisessä kuivatuksessa, vahvistuu entisestään. Uponor/KWH-keskittymä on kooltaan yli (--) sen suurimpaan kilpailijaan Meltexiin verrattuna.

1.2.7.5 Kiinteistöviemäriputket

76. Kiinteistöviemäriputkia käytetään pääasiassa jäte- ja sadevesiviemäreinä rakennusten sisällä, pohjalaatassa ja sen alla sekä perusmuurin ulkopuolella maahan asennettuna tonttiviemärinä. Kiinteistöviemäriputket sijaitsevat pääasiassa kiinteistöillä, kun taas viemäriputket alkavat kiinteistön rajojen ulkopuolelta.

77. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan kiinteistöviemäriputkia valmistetaan muovin ohella myös valuraudasta. Valuraudan osuus kiinteistöviemäröinnin markkinoista on noin (10–20) prosenttia. Ilmoittajien mukaan putket ja yhteet kuuluvat eri tuotemarkkinoille. Ilmoittajien mukaan maantieteelliset markkinat kattavat ainakin Pohjoismaat, Baltian, Saksan ja Puolan.

78. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tarkastellut pelkästään muovituottajien välistä asetelmaa Suomen markkinoilla. Pöyryn raportin mukaan kiinteistöviemäriputkissa muovin ja valuraudan käyttö jakaantuu pitkälti kiinteistön koon mukaisesti. Pientaloissa käytetään pääasiassa muovia, kun taas suurempien kiinteistöjen viemäriputkissa käytetään pääasiallisena viemärimateriaalina valurautaa ja terästä silloin, kun muovin käyttö ei ole perusteltua. Kiinteistöviemäriputkia ei juurikaan tuoda Suomeen.

79. Virasto on katsonut, että koska Uponor/KWH-keskittymän asema kiinteistöviemäriputkien markkinoilla on merkittävä, se kykenee toimimaan yrityskaupan jälkeen markkinoilla muista markkinatoimijoista riippumattomasti, ja tehokas kilpailu estyy olennaisesti Suomessa.

80. Kaupan osapuolilla on huomattava asema erityisesti tukkujakelussa sekä yksityisessä projektimyynnissä (keskittymän markkinaosuudet (50–60) % ja (50–60) %), joiden kautta valtaosa kiinteistöviemäriputkista kulkee. Uponor/KWH-keskittymän lisäksi kiinteistöviemäriputkia myyvät pienemmätkin toimijat Suomessa. Pienempien toimijoiden markkinaosuudet jäävät kuitenkin varsin pieniksi, eivätkä ne yrityskaupan ilmoittajien näkemyksen vastaisesti aiheuta markkinoilla riittävää kilpailunpainetta yrityskaupan myötä syntyvälle keskittymälle.

1.2.7.6 Kaapelinsuojausjärjestelmät

81. Kaapelinsuojausputkia käytetään kaapelien suojaksi esimerkiksi liikenteen, maan paineen ja roudan aiheuttamaa kuormitusta vastaan. Putkia asennetaan sähkö-, tele-, kuitu- ja/tai alueen omia kaapeleita varten. Varsinaiset kaapelit asennetaan putkiin vasta putkien asennuksen jälkeen. Osa kaapelinsuojaputkista saatetaan asentaa ilman kaapeleita tulevaisuuden tarpeita varten.

82. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan kaapelinsuojausjärjestelmien maantieteelliset markkinat ovat vähintään Pohjoismaiden laajuiset.

83. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tarkastellut yrityskaupan kilpailuvaikutuksia kaapelinsuojausjärjestelmissä muovituotteiden osalta Suomen markkinoilla. Kaapelinsuojausjärjestelmät ovat muovisia. Viraston selvitysten perusteella vaikuttaa siltä, että kaapelinsuojausjärjestelmiä ei juurikaan tuoda Suomeen, vaan tuonnin osuus on kokonaismarkkinoista melko vähäinen.

84. Virasto on katsonut, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti kaapelinsuojausmarkkinoilla. Keskittymä kykenee toimimaan kaapelinsuojausmarkkinoilla yrityskaupan jälkeen muista markkinatoimijoista riippumattomasti, eikä asiakkaillakaan ole näin vahvaa markkina-asemaa tasapainottavaa neuvotteluvoimaa. Suurillakaan asiakkailla ei ole neuvotteluvoimaa tilanteessa, jossa niillä ei ole käytännössä vaihtoehtoisia hankintalähteitä. Myöskään yrityskaupan osapuolten esille tuoma puhallusputkiteknologian aiheuttama kilpailupaine ei viraston arvion mukaan ole riittävää, koska puhallusputkiteknologian käyttö Suomessa on vähäistä.

85. Kaapelinsuojauksen kokonaismarkkinoilla keskittymän yhteenlaskettu markkinaosuus on (50–60) prosenttia ja yksityisessä projektimyynnissä (80–90) prosenttia. Pipelife on ainoa varteenotettava kilpailija keskittymälle erityisesti tukkukaupassa. Projektimyynnissä kilpailutilanne heikkenee yrityskaupan myötä vielä tukkukauppaa voimakkaammin, koska Pipelife ei ole siellä juurikaan läsnä.

86. Kaapelinsuojausmarkkinoilla toimivan merkittävän asiakkaan, sähkötukkuliikke Elektroskandian mukaan uusien toimijoiden markkinoille tulon estää nykyinen tiukka kilpailutilanne, korkeat aloituskustannukset sekä se, että kaikki uudet tuotteet on hyväksytettävä sähköverkkoyhtiöillä ennen kuin tuote voidaan ottaa käyttöön.

1.2.8 Johtopäätös

87. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti kilpailulain 25 §:n tarkoittamalla tavalla paine-, hulevesi-, viettoviemäri-, salaoja-, kiinteistöviemäri- ja kaapelinsuojausputkien markkinoilla Suomessa.

1.2.9 Sitoumukset

88. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan yrityskaupalle asetettujen ehtojen tulee olla pääasiassa rakenteellisia. Myös komission yrityskauppavalvonnassaan hyväksymät korjaustoimenpiteet ovat lähes poikkeuksetta rakenteellisia, ja komissio hyväksyy vain poikkeuksellisesti käyttäytymisehtoja, joiden noudattaminen edellyttäisi sen valvontaa.

89. Valtaosa käyttäytymissitoumuksista aiheuttaa runsaasti selvitystyötä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle kaupan hyväksymisen jälkeen. Valvonta ja kolmansien osapuolten ehtorikkomuksia koskevien toimenpidepyyntöjen tutkinta edellyttävät usein virastolta laajoja selvityksiä niissäkin tapauksissa, joissa sitoumusten noudattamisen valvontaan on nimitetty uskottu mies. Erityisesti hinnoitteluun sekä syrjimättömiin ja tasapuolisiin menettelytapoihin liittyvät yrityskauppojen käyttäytymisehdot ovat aiheuttaneet selvityksiä ja tulkintaepäselvyyksiä. Yrityskaupalle asetettavien ehtojen tulisi kuitenkin ratkaista kaupasta aiheutuvat kilpailuongelmat tehokkaasti ja riittävän varmasti ilman, että ehdot edellyttävät virastolta jatkossa kaupan osapuolten menettelytapojen jatkuvaa sääntelyä ja valvontaa. Jos rakenteellista muutosta havaitun kilpailuongelman poistamiseksi ei toteuteta, markkinoiden toimivuus jää viranomaisen onnistuneen valvonnan varaan. Rakenteellisen muutoksen toteuttamatta jättäminen ei siten mahdollista asianmukaisia ja vaadittavia edellytyksiä kilpailun toimivuuteen

1.2.9.1 Osapuolten Kilpailu- ja kuluttajavirastolle 8.2.2013 esittämät sitoumukset

90. Yrityskauppaehtojen tarkoituksena on poistaa havaittu kilpailuongelma pysyvästi sekä palauttaa kilpailu (ongelmallisilta osin) yrityskauppaa edeltävälle tasolle. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että tässä suhteessa osapuolten tarjoamat sitoumukset eivät täytä tarkoitustaan.

91. Koska Uponor/KWH-keskittymän aiheuttamat kilpailuongelmat ovat horisontaalisia, niiden ratkaiseminen edellyttää viraston näkemyksen mukaan rakenteellisia sitoumuksia. Divestointisitoumukset ovat paras tapa poistaa horisontaaliset kilpailuongelmat. Virasto onkin esittänyt yrityskaupan osapuolille 30.1.2013, että paras ratkaisu olisi elinvoimaisen tuotantolaitoksen myyminen yhdelle kilpailijalle. Lisäksi virasto on todennut, että yksittäisten tuotantolinjojen sirottelu pienille toimijoille ei riitä poistamaan havaittuja kilpailuongelmia.

92. Sen sijaan, että yrityskaupan osapuolet olisivat sitoumusehdotuksessaan 8.2.2013 esittäneet divestointisitoumuksia, osapuolet ovat ehdottaneet, että kilpailijoille tarjotaan sopimusvalmistusta. Sitoumus sopimusvalmistuksesta ei ole rakenteeltaan divestointia vastaava korjaustoimenpide, joka riittäisi palauttamaan kilpailun yrityskauppaa edeltävälle tasolle pysyvästi. Tämän lisäksi sopimusvalmistusta koskeva sitoumusehdotus ei kata kaikkia viraston ongelmallisiksi katsomia markkinoita, vaan ainoastaan osan niistä. Markkinoista, joissa kilpailu yrityskaupan myötä estyy olennaisesti, puuttuvat suuret hulevesiputket, viettoviemärijärjestelmät, tekninen kuivatus, kiinteistöviemärijärjestelmät ja kaapelinsuojaus. Sitoumusehdotus on näin ollen sekä rakenteeltaan että laajuudeltaan riittämätön.

93. Sopimusvalmistusehto olisi voimassa 5 vuotta Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätöksestä alkaen, joten se ei olisi toimiessaankaan ratkaisuna pysyvä.

94. Sopimusvalmistussitoumusta koskevien puutteiden lisäksi niilläkin ongelmallisilla markkinoilla, joita sitoumus koskee, osapuolten kilpailijoille tarjoaman kapasiteetin määrä vaikuttaa melko vähäiseltä niiden vahvaan markkina-asemaan suhteutettuna. Lisäksi koska sopimusvalmistuksen käytännön toteuttamiseen liittyy jäljempänä eriteltyjä ongelmia, on hyvin mahdollista, että kaikki osapuolten tarjoama kapasiteetti ei tule täydessä mitassa kilpailijoiden käyttöön. Se vuosittainen kapasiteetti, jonka yrityskaupan osapuolet varaavat kilpailijoiden käyttöön, vastaa vuoden 2011 myynnin arvosta suurimmassa osassa tuotteista (--) prosenttia. Keskikokoisten hulevesiputkien osalta vuoden 2011 myynnin arvosta varattava kapasiteetti vastaa (--) prosenttia ja suurten paineputkien osalta (--) prosenttia. Näin ollen sellaisessakin melko epätodennäköiseltä vaikuttavassa tilanteessa, että kilpailijat käyttäisivät kaiken osapuolten tarjoaman kapasiteetin, osapuolten ehdottama korjaustoimenpide vaikuttaa melko pieneltä suhteessa osapuolten vahvaan markkina-asemaan.

95. Sen lisäksi, että ehdotettu sopimusvalmistussitoumus on sekä rakenteeltaan että laajuudeltaan riittämätön, sen käytännön toteuttamiseen liittyy ongelmia.

96. Koska ostajat joutuvat sitoutumaan vuokraamaansa kapasiteettiin etukäteen, niillä ei ole samanlaista joustavuutta tuotannossaan kuin osapuolilla. Putkimarkkinoiden asiakkaille on tärkeää, että toimittaja kykenee lisäämään toimituksiaan tarvittaessa nopeasti. Sopimusvalmistustuotanto ei mahdollista tätä, minkä vuoksi ostaja on aina lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin osapuolet.

97. Lisäksi kapasiteettiin liittyvän ostorajoitteen tulkinnanvaraisuus voi joissain tilanteissa sulkea sopimusvalmistuksen ulkopuolelle Pipelifen ja Meltexin, jolloin koko sopimusvalmistus jäisi vähäiseksi.

98. Se, että Uponor/KWH-keskittymällä on oikeus päättää, missä Suomen tuotantolaitoksessa ja millä tuotantolinjoilla sopimusvalmistus kulloinkin toteutetaan, antaa keskittymälle mahdollisuuden asettaa kilpailutilanteessa sopimusvalmistajan itseään epäedullisempaan asemaan.

99. Myös kustannuksiin lisättävä kymmenen prosentin lisä, jonka tarkoitus on kattaa varastointi- ja lähettämökustannukset, pääomakustannukset, takuu- ja reklamaatiokustannukset ja tuotehyväksyntäkustannukset, on huonosti perusteltu.

100. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että sopimusvalmistus-sitoumus ei poistaisi yrityskaupan kilpailuongelmia pysyvästi.

1.2.9.2 Täydennetty sitoumusehdotus 19.2.2013

101. Yrityskaupan osapuolet ovat toimittaneet Kilpailu- ja kuluttajavirastolle täydennetyn sitoumusehdotuksen 19.2.2013. Koska täydennetty sitoumusehdotus on toimitettu virastolle hyvin loppuvaiheessa ennen käsittelymääräajan päättymistä, virastolla ei ole ollut mahdollisuuksia arvioida, poistaisiko sitoumusehdotus havaittuja kilpailuongelmia pysyvästi sekä palauttaisiko se kilpailun yrityskauppaa edeltävälle tasolle. Viraston alustavan näkemyksen mukaan sitoumusehdotus on edelleen monilta osin puutteellinen, eikä se lähtökohtaisesti vastaa sitä, mitä virasto 30.1.2013 edellytti toimivalta sitoumuskokonaisuudelta. Alustavan tarkastelun perusteella virasto on todennut, että täydennetystä sitoumusehdotuksesta puuttuu edelleen kiinteistöviemäriputkia koskeva sitoumus kokonaan. Tämän lisäksi monia ongelmallisiksi havaittuja markkinoita koskee ainoastaan jo riittämättömäksi todettu sopimusvalmistussitoumus. Viettoviemäri-, kaapelinsuojaus- ja teknisen kuivatuksen putkien osalta ehdotuksessa ei ole ollut erillistä sitoumusta vaan maininta, että hulevesiputkilinjalla voi valmistaa myös näitä kyseisiä putkia, ilman tarkempaa selostusta esimerkiksi tuotteiden vaihtamisen vaikutuksesta tuotantokapasiteettiin.

102. Täydennetynkin sitoumusesityksen perusteella olisi mahdollista, että yrityskauppa tulee lopulta hyväksytyksi ainoastaan käyttäytymissitoumuksiksi katsottavilla sopimusvalmistusehdoilla. Mikäli tuotantolinjojen myynnissä ei onnistuttaisi (--) määräajassa, osapuolet olisivat sitoutuneet ainoastaan edellä kuvattuun sopimusvalmistukseen. Viraston aikaisemmassa tapauskäytännössä tämän tyyppistä ”takaporttia” ei ole hyväksytty. Yrityskaupan osapuolten on tullut koota divestoitavista liiketoiminnoista tai omaisuuseristä niin houkutteleva kokonaisuus, että niille tosiasiassa löytyy ostaja. Muussa tapauksessa uhkana on ollut, että virasto rakenteellisten ehtojen toteutumatta jäädessä esittää markkinaoikeudelle yrityskaupan purkamista.

1.2.9.3 Johtopäätös

103. Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvion mukaan yrityskaupan osapuolten esittämä sopimusvalmistussitoumus on sekä rakenteeltaan että laajuudeltaan riittämätön poistamaan havaittuja kilpailuongelmia pysyvästi ja palauttamaan kilpailun (ongelmallisilta osin) yrityskauppaa edeltävälle tasolle. Lisäksi esitettyyn sopimusvalmistussitoumukseen liittyy monia ongelmallisia piirteitä, jotka ovat omiaan heikentämään sen tarkoituksenmukaista toimivuutta.

104. Tilanteessa, jossa yrityskauppa Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvion mukaan aiheuttaa haitallisia kilpailuvaikutuksia, virasto neuvottelee yrityskaupan osapuolten kanssa ehdoista. Virasto ei voi kuitenkaan määrätä noudatettavaksi ehtoja, joita yrityskaupan osapuolet eivät ole virastolle esittäneet. Virasto tuo esille kilpailuongelmat, mutta osapuolten vastuulla on esittää sitoumukset, jotka poistavat nämä ongelmat. Jos yrityskaupan osapuolet eivät esitä virastolle sitoumuksia, jotka tehokkaasti poistavat syntyvän kilpailuongelman, virastolle jää ainoastaan vaihtoehdoksi esittää markkinaoikeudelle yrityskaupan kieltämistä.

2 UPONOR OYJ:N JA KWH-YHTYMÄ OY:N VASTAUS

2.1 Vaatimukset

105. Uponor Oyj ja KWH-yhtymä Oy ovat vaatineet, että markkinaoikeus hylkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen ja ensisijaisesti hyväksyy yrityskaupan ehdoitta.

106. Uponor ja KWH ovat vaatineet, että markkinaoikeus toissijaisesti hyväksyy yrityskaupan ensisijaisesti yhtiöiden esittämän ensisijaisen ehtokokonaisuuden mukaisesti, toissijaisesti yhtiöiden esittämän toissijaisen ehtokokonaisuuden mukaisesti ja kolmossijaisesti yhtiöiden esittämän kolmossijaisen ehtokokonaisuuden mukaisesti.

107. Uponor on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 325.080,81 eurolla viivästyskorkoineen, ja KWH on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 147.427,50 eurolla viivästyskorkoineen.

2.2 Perusteet

2.2.1 Kilpailu- ja kuluttajaviraston menettely

108. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on laiminlyönyt tutkintavelvollisuuksiaan. Virasto ei ole suorittanut asianmukaista yrityskaupan arviointia SIEC-testin perusteella.

109. Yhtiöiden mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston menettely on myös merkittävällä tavalla rikkonut niiden puolustautumisoikeuksia. Virasto ei ole luovuttanut yhtiöiden siltä pyytämiä asiakirjoja koskien erityisesti kolmansien osapuolten virastolle toimittamia lausumia tai on luovuttanut ne usein vasta yli kaksi kuukautta sen jälkeen, kun on itse saanut ne haltuunsa. Erityisesti yhtiöille myönteisiä lausumia on luovutettu vasta käsittelyn loppupuolella. Lisäksi useista asiakirjoista on poistettu lähes kaikki tiedot ja yhtiöille on toimitettu vain blanco-asiakirjoja. Yhtiöt eivät ole pystyneet puolustautumaan muun ohella kommentoimalla tai perehtymällä virastolle toimitettuihin kolmansien osapuolten lausumiin asianmukaisella tavalla. Virasto on siten rikkonut kilpailulain 38 §:ää, ja sen esitys on hylättävä myös tästä syystä.

110. Lisäksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto on viitannut esityksessään vain sellaisiin lausumiin, jotka tukevat sen kantaa, mutta jättänyt tuomasta esille sellaisia lausumia, jotka ovat linjassa yhtiöiden ilmoittaman kanssa.

111. Kilpailu- ja kuluttajaviraston viittauksille yhtiöiden omiin sisäisiin asiakirjoihin ei tule antaa tässä asiassa mitään merkitystä. Kysymyksessä ei ole kilpailijoiden välisen yhteistyön arviointi tai määräävän markkina-aseman väärinkäyttöasia, joissa on kyse aikaisemmista tapahtumista ja niitä koskevan näytön arvioinnista liittyen siihen, onko kilpailusääntöjä rikottu aiemmin.

112. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on myös esityksessään vedonnut yhtiöiden virastolle toimittamaan sitoumusehdotukseen, vaikka se on tehty sovintoesitykseen rinnastettavalla tavalla ratkaisun löytämiseksi asiassa. Näin ollen virasto ei voi käyttää siinä olleita tietoja perustellessaan omia kantojaan.

2.2.2 Yrityskaupan vaikutukset – Kilpailu- ja kuluttajaviraston virheellinen haittaskenaario

2.2.2.1 Haittaskenaarion väärät lähtökohdat

113. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on perustanut koko esityksensä virheelliseen käsitykseen infrastruktuuriputkien markkinoiden toimintaperiaatteista ja kilpailun parametreista. Määräävää markkina-asemaa virasto on perustellut lähtökohtaisesti pelkästään yhtiöiden yhteenlaskettujen markkinaosuuslukujen ja markkinaosuuksien perusteella laskettavien HH-indeksien perusteella.

114. Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksessä markkinaosuudet ja HH-indeksit on kuitenkin laskettu liian suppeiden merkityksellisten markkinoiden perusteella. Lisäksi infrastruktuuriputkien markkinoiden rakenne on sellainen, että markkinaosuudet eivät kuvaa markkinatoimijoiden markkinavoimaa. Infrastruktuuriputkien markkinoilla tuotantoteknologia on yleisesti tunnettu ja sama kaikilla toimijoilla; tuotteet ovat homogeenisia; asiakkaat ostavat tuotetta alimman hintatarjouksen tekevältä; tuotantokapasiteetin muuttaminen on melko helppoa ja alalla on olemassa ylikapasiteettia. Tempon analyysin mukaan markkinaosuuksilla ja markkinavoimalla ei infrastruktuurituotteiden markkinoilla ole positiivista yhteyttä, eli markkinavoima ei lisäänny markkinaosuuden kasvaessa.

115. Infrastruktuuriputkien markkinoiden ominaispiirteet johtavat siihen, että infrastruktuurimarkkinat säilyvät kilpailullisina yrityskaupan jälkeenkin. Olennaista on alalla olemassa oleva ylikapasiteetti sekä toisaalta tuotannon bisneslogiikka, jonka mukaan tehokkain tuotantotapa edellyttää korkeaa tuotantokapasiteetin käyttöastetta, joka laskee kiinteitä kustannuksia ja mahdollistaa skaalatuottojen saamisen. Infrastruktuuriputkien markkinoiden taloudellinen rakenne vastaa pitkälti Bertrand-mallin mukaisia keskeisiä olettamuksia. Mallin mukaan markkinoilla tarvitaan vähimmillään vain kaksi toimijaa painamaan hintataso tuotantokustannusten tasolle. Infrastruktuuriputkien markkinoilla rakenteelliset olosuhteet viittaavat voimakkaaseen kilpailupaineeseen.

2.2.2.2 Alalla ei ole huomattavia positiivisia marginaaleja

116. Toisin kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, alalla ei ole huomattavia positiivisia marginaaleja. Virasto ei ole ottanut huomioon, että Tempon tilastoaineistoissa on mukana vain muoviraaka-aineen kustannus. Kun huomioon otetaan muut rajakustannusten erät kuin muoviraaka-aine, havaitaan todellisten hinta–kustannus-marginaalien olevan huomattavasti alempia. Lisäksi millään todellisilla markkinoilla tuoteryhmätason hinta–kustannus-marginaali ei voi olla nolla. (--) Virasto on siten tehnyt esityksessään pitkälle meneviä johtopäätöksiä perustuen virheelliseen käsitykseen osapuolten (--).

2.2.2.3 Kilpailijoiden reaktiot

117. Kilpailu- ja kuluttajaviraston johtopäätökset kilpailijoiden reaktioista suunniteltuun yrityskauppaan nojautuvat myös viraston virheelliseen käsitykseen alalla perittävistä marginaaleista, eikä virasto ole ottanut huomioon kilpailijoiden sille antamia lausumia, joiden mukaan yrityskauppa ei aiheuttaisi ongelmia. Todennäköisin syy sille, miksi kilpailijat eivät pysty nostamaan kapasiteetin käyttöastettaan ei ole se, että ne pystyisivät maksimoimaan voittonsa nykyisellä käyttöasteella, vaan kovan kilpailun aikaansaama matala hintataso.

2.2.2.4 Tuotemarkkinat ovat homogeeniset

118. Infrastruktuuriputkien markkinat ovat puhtaasti homogeenisten tuotteiden markkinat ilman merkittäviä tuotteiden tai tuottajien differoivia tekijöitä ja kapasiteettirajoitteita. Näissä olosuhteissa yhtiöiden kilpailijoilla on kannustin vastata aggressiivisesti hintojen nousuun.

119. Toisin kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, kuljetuskustannuksilla ei voi olla Suomen sisälläkään differoivaa vaikutusta, koska ainakin noin 700 kilometrin säteellä kuljetuskustannusten osuus hinnanmuodostuksessa on merkityksetön. Esimerkiksi Pipelifella on tuotantolaitoksia Virossa, mutta tästä huolimatta se tuo tuotteitaan Pohjois-Ruotsin Haaparannasta Etelä-Suomeen. Viraston esityksen liitteessä 1 olleessa kartassa ei ole otettu huomioon kaikkien merkittävien toimijoiden aineistoja. Kartan laadinnassa käytetystä laskutusaineistosta käy ilmi pelkästään asiakkaan laskutusosoite, mutta ei toimitusten toimitusosoite, joka olisi kuljetuskustannuksia tarkasteltaessa olennainen tieto. Lisäksi kartasta itsestään ilmenee tulosten sattumanvaraisuus. Virasto on myös unohtanut tukkujen tärkeän roolin markkinoilla. Tukkujen kautta myytävien tuotteiden osalta tuotantolaitoksen sijainnilla ei ole merkitystä.

120. Toisin kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, differointia keskittymän ja sen kilpailijoiden välille ei syntyisi myöskään Uponorin ja KWH:n vahvoista brändeistä ja tunnettuudesta. Infrastruktuuriputket ovat standardoituja ja homogeenisiä tuotteita, joiden kaupassa tuotemerkeillä tai tunnettuudella ei ole suurta merkitystä. Sen sijaan ratkaisevaa on hinta. Näin ollen ne myös eroavat oleellisella tavalla niistä kuluttajatuotteista ja kuorma-autoista, joita koskeviin komission päätöksiin virasto on esityksessään viitannut tuotemerkkien kilpailuoikeudellisen merkityksen osalta. Virasto on myös tehnyt virheellisiä johtopäätöksiä yhtiöiden tunnettuudesta markkinatutkimusten perusteella, jotka sen sijaan osoittavat, että markkinat ovat homogeenisten tuotteiden markkinat, joilla tuotedifferointi on pientä eikä valmistajan nimellä ole suurta merkitystä.

121. Päätöskäytäntö, infrastruktuuriputkien ominaisuudet sekä markkinatutkimukset huomioon ottaen Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole esittänyt uskottavia perusteita sille, että osapuolilla olisi infrastruktuuriputkien markkinoilla vahvat tuotemerkit tai asiakasuskollisuutta, jotka lisäisivät osapuolten markkinavoimaa yrityskaupan jälkeisessä kilpailutilanteessa infrastruktuuriputki-tuotteiden ollessa tyypillisiä hintaherkkiä perusteollisuuden tuotteita. Tilanne markkinoilla on siten täysin päinvastainen kuin mitä virasto on esittänyt.

122. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on myös virheellisesti vedonnut esityksessään siihen, että kilpailun läheisyys ilmenee erityisesti sellaisilla markkinoilla, joilla tuotteet ovat heterogeenisiä. Uponorin ja KWH:n välinen kilpailuasetelma sekä se, että (--) prosenttia KWH:n asiakkaista näkee jonkin muun yrityksen kuin Uponorin KWH:n pääkilpailijana, on osoitus paitsi infrastruktuuriputkien markkinoiden homogeenisuudesta, myös siitä, että Uponorin ja KWH:n tuotteita hyvin korvaavia tuotteita valmistavat Suomessa ja ulkomailla useat toimittajat, jotka luovat kilpailupainetta yhtiöille. Tällaisilla homogeenisten tuotteiden markkinoilla, joilla minkä tahansa toimijan tuotteet korvaavat hyvin minkä tahansa toisen toimijan tuotteet, ei kilpailun läheisyyden arvioinnilla ole oleellista merkitystä. Virasto on siten soveltanut virheellisesti ja harhaanjohtavasti sekä komission että omia suuntaviivojaan markkinaolosuhteisiin.

123. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on arvioinut sekä osapuolten ja näiden kilpailijoiden ylikapasiteetin määrää että kilpailijoiden kannustinta vastata yrityskaupan jälkeen osapuolten toteuttamiin hinnankorotuksiin virheellisesti. Vaikka virasto on hyväksynyt, että alalla on ylikapasiteettia, se on kuitenkin esityksessään antanut ymmärtää, että alalla olisi kapasiteettirajoituksia, jotka ilmenevät käytännössä huomattavina positiivisina marginaaleina, joiden osalta viraston käsitys on virheellinen. Lisäksi virasto on vähätellyt alalla olevaa ylikapasiteettia.

124. Komissio on viimeaikaisessa päätöskäytännössään katsonut, että kilpailijoiden ylikapasiteetit rajoittavat osapuolten mahdollisuutta nostaa kannattavasti hintoja, ja on erityisesti tällä perusteella hyväksynyt kysymyksessä olleet yrityskaupat.

125. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on virheellisesti väittänyt, että vaikka kilpailijoilla on infrastruktuuriputkien markkinoilla vain jossain määrin vapaata kapasiteettia käytössään, ylikapasiteetin määrä ei ole riittävä takaamaan kilpailupaineen säilymistä yrityskaupan jälkeen. Virasto on ilmeisesti tarkastellut koko kysyntää, eikä ole ottanut huomioon sitä, että yhtiöiden hintojen nostamisyrityksen tekeminen kannattamattomaksi ei edellytä tiettyjen tuotemarkkinoiden koko kysynnän tyydyttämistä. Virasto on lisäksi sivuuttanut sen tosiseikan, että (--) isoilla toimijoilla, kuten Wavinilla, Meltexillä ja Pipelifella, on merkittävää ylikapasiteettia, joten (--) niillä on välitön intressi nostaa käyttöasteitaan yksikkökustannusten alentamiseksi, mikäli yhteisyritys nostaisi hintoja. Lisäksi virasto on jättänyt ottamatta huomioon infrastruktuuriputkien helpon varastoitavuuden, joka tasoittaa kysynnän sesonkivaihteluita. Virasto ei myöskään ole arvioinut pienten kilpailijoiden ylikapasiteetin merkitystä asianmukaisesti.

126. Yhtiöiden tekemä SIEC-testin mukainen kontrafaktuaalianalyysi ja sen mukaiset vaikutukset tulevaisuudessa ovat jo nähtävissä. Esimerkiksi Pipelife on yrityskaupan julkaisemisen jälkeen rakentanut Ruotsin Haaparantaan uuden hulevesilinjan, jolla valmistetaan keskisuuria ja suuria hulevesiputkia. Uusi hulevesilinja lisää kilpailua entisestään myös Suomessa. Alalla hintakilpailu on ollut ja tulee jatkossakin säilymään kovana.

127. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole myöskään ottanut lainkaan huomioon kilpailupainetta, joka keskittymään kohdistuu tuonnin kautta. Ylikapasiteetti on infrastruktuuriputkien markkinoiden tyypillinen piirre sekä Suomessa että myös muualla Euroopassa. Eurooppalaiset toimijat etsivät itselleen uusia markkinoita, joilta saavuttaa lisävolyymeja. Tuonnin kilpailupaine vähentää siten osaltaan yhtiöiden mahdollisuuksia nostaa hintoja yrityskaupan jälkeen.

2.2.3 Merkitykselliset markkinat

128. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esityksessään tarkastellut tarkoitushakuisesti pelkästään muovista valmistettuja putkia ja Suomen markkinoita. Viraston merkityksellisten tuotemarkkinoiden ja merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määrittely on virheellinen ja perustuu puutteelliseen analyysiin, eikä määrittelyssä ole noudatettu vakiintuneita markkinoiden määrittelymenettelyjä.

129. Yhtiöiden näkemyksen mukaan useiden esityksessä ongelmallisiksi katsottujen tuotemarkkinoiden osalta merkitykselliset tuotemarkkinat sisältävät muovista valmistettujen putkien lisäksi myös muista materiaaleista, kuten valuraudasta, betonista ja teräksestä valmistettuja putkia. Lähes kaikkien ongelmallisiksi katsottujen tuotemarkkinoiden osalta merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat Suomea laajemmat.

2.2.3.1 Merkitykselliset tuotemarkkinat

130. Kilpailu- ja kuluttajaviraston näkemys, jonka mukaan eri vaihtoehtoiset materiaalit eivät ole keskenään korvattavissa eri materiaalien merkittävien hintaerojen vuoksi, on virheellinen. Asiassa pitää arvioida SSNIP-testin mukaisesti, vaihtaisiko ostaja muovista toiseen materiaaliin, jos muoviputkien hinta nousisi 5–10 prosentilla tai päinvastoin.

131. Materiaalien vaihtoehtoisuus on tuoteryhmä- ja putkikohtaista, eivätkä yhtiöt ole edes väittäneet, että kaikki vaihtoehtoiset materiaalit kilpailisivat keskenään kaikissa tuoteryhmissä ja putkien kokoluokissa. Yhtiöt ovat esittäneet yrityskauppailmoituksessaan, että vaihtoehtoiset materiaalit ovat keskenään korvattavia seuraavissa infrastruktuurituoreryhmissä, joissa Kilpailu- ja kuluttajavirasto on havainnut kilpailuoikeudellisia ongelmia:

* keskisuuret ja suuret paineputket (63–560 mm sekä > 630 mm) (muovi ja valurauta)
* keskisuuret ja suuret hulevesiputket (450–1.000 mm sekä > 1.000 mm) (muovi, betoni ja teräs)
* keskisuuret ja suuret viettoviemäriputket (200–400 mm sekä > 400 mm) (muovi ja betoni)
* kiinteistöviemäriputket (muovi ja valurauta)

132. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tulkinnut väärin Uponorin Aula Research Oy:llä teettämää selvitystä, jossa on todettu, että yhdyskuntatekniikan hankinnoissa valtaosa putki- ja kaivohankinnoista on muovia (92 %). Koska betoni ei edes ole kaikissa putki- ja kaivohankinnoissa vaihtoehtoinen materiaali, vaan ainoastaan isommissa putkikokoluokissa, pitäisi prosenttiluku laskea vain niistä putki- ja kaivohankinnoista, joissa betoni on korvaava materiaali ja kilpailee voimakkaimmin. Eri materiaalien korvaavuutta onkin arvioitava tuoteryhmäkohtaisesti.

133. Asiakkaiden näkökulmasta vaihtoehtoiset materiaalit ovat keskenään korvattavia. Myös kilpailijat katsovat kilpailevien materiaalien kuuluvan samoille tuotemarkkinoille. Markkinoilla toimivien yritysten voidaan olettaa tietävän parhaiten, mitkä materiaalit ovat keskenään korvaavia ja mitä yrityksiä vastaan ne kilpailevat markkinoilla.

134. Viranomaismääräykset, alan suositukset ja kuntien omat suunnitteluohjeet mahdollistavat eri materiaalien käytön kunnallis- ja taloteknisessä rakentamisessa.

135. Vaihtoehtoisten materiaalien hintoja verrattaessa on huomioitava koko tuotteen elinkaari mahdollisine asennuskustannuksineen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole edes suorittanut SSNIP-testiä eikä muutoinkaan tarkemmin analysoinut merkityksellisiä markkinoita kvantitatiivisesti. Virasto on tarkastellut vallitsevia hintatasoja eikä se ole ainakaan suoraan ottanut kantaa siihen, mitä tapahtuisi, jos hinnat muuttuisivat. Eri materiaaleista valmistetut putket ovat jo tällä hetkellä kilpailukykyisiä. Vaikka muovi olisikin hieman betonia kalliimpaa ostohetkellä, muovin käyttöikä on suhteellisesti pidempi kuin betonin.

136. Myös Pöyryn raportin perusteella eri materiaalivaihtoehdot ovat teknisessä mielessä toisensa korvaavia. Sen sijaan raportissa esitetyt, erityisesti FORE-palvelusta saadut hintatiedot ovat virheellisiä. Valuraudan ja betonin osalta FORE-palvelusta saatu hinta asennuksineen ja kustannuksineen on vastannut suoraan Saint-Gobainin ja Ruduksen tehdashintoja, kun taas muoviputken hinta poikkeaa selvästi esimerkiksi KWH:n muovituotteiden tehdashinnastosta. Mitään Kilpailu- ja kuluttajaviraston väittämää hintaeroa ei ole paineputkissa, hulevesi- eikä viettoviemäriputkissa. Joka tapauksessa ratkaisevaa on se, miten yhden tuotteen hinnan muutos näkyy muiden tuotteiden kysynnässä.

137. Betonituottajien suhtautuminen yhteisyritykseen, osapuoliin ja panostus betonituotteisiin lähitulevaisuudessa on myös osoitus siitä, että betoni voi korvata muovin Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämästä näkemyksestä huolimatta. Esimerkiksi Ruskon Betoni Oy on investoinut (--) miljoonaa euroa uuteen betonituotteita valmistavaan tuotantolaitokseen ja ilmoittanut aikovansa ryhtyä kilpailemaan yhä kovemmin muoviputkien kanssa ja pyrkivänsä nostamaan betonin osuuden lähemmäs mannereurooppalaista tasoa, noin (--) prosenttiin tämänhetkisestä vajaasta (--) prosentista. Se on myös alkanut tehdä yhteistyötä Onninen Oy:n kanssa, joka nyt ensimmäistä kertaa ottaa valikoimiinsa vastaavien muovisten tuotteiden rinnalle Ruskon Betonin betoniset tuotteet. Näin ollen viraston näkemys, jonka mukaan asiakas ei voi siirtyä käyttämään betonia, mikäli se on kerran valinnut muovin, ei voi pitää paikkaansa.

138. Kilpailu- ja kuluttajaviraston Lohja Rudus/Abetoni -yrityskaupan yhteydessä tekemät tutkimukset ja ulkopuoliset asiantuntijalausunnot tukevat muovin ja betonin korvattavuutta keskenään, eikä ole mitään syytä, miksi kilpailutilanne olisi muuttunut.

139. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole esittänyt mitään perusteita sille väitteelleen, että eri materiaalien vertailun ja valinnan tekeminen jo suunnitteluvaiheessa tai aiemmin estäisi eri materiaalien kilpailemisen keskenään.

140. Muovi ja vaihtoehtoiset materiaalit kuuluvat siten samoille tuotemarkkinoille edellä kohdassa 131 mainittujen putkien osalta.

2.2.3.2 Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

141. Kilpailu- ja kuluttajaviraston näkemys, jonka mukaan infrastruktuuriputkien markkinoita ei voida pitää kansallisia markkinoita laajempina maantieteellisinä markkinoina, on virheellinen eikä perustu asianmukaiseen SSNIP-testiin.

142. Euroopan laajuiset standardit takaavat, ettei teknisiä kaupan esteitä ole. Lähitulevaisuudessa ulkomailta on yhä helpompaa tuoda tuotteita kansallisille markkinoille ja alalle tulon esteet madaltuvat, kun rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta 9.3.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 305/2011 (EUVL L 88, s. 5) myötä CE-merkinnät tulevat pakollisiksi 1.7.2013 alkaen rakennustuotteissa kaikissa EU-maissa. Lisäksi EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa ulkomaisilla yrityksillä on mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuun, mikä vahvistaa yhtiöiden näkemystä laajemmista maantieteellisistä markkinoista.

143. Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksessä on liioiteltu kuljetuskustannusten tasoa ja arvioitu niiden merkitystä virheellisesti. Vastoin viraston näkemystä monet Suomen markkinoilla toimivat yritykset katsovat kannattavaksi tuoda Suomeen myös kevyitä ja halpoja putkia. Yhtiöiden ilmoittamat kuljetuskustannukset perustuvat rahdin hintaan, tuotteiden myyntihintaan sekä rahtitilan optimaaliseen käyttöön, joten ne ovat tehokkaan toimijan kannalta uskottavia ja vastaavat todellisuutta. Useiden tuotteiden kuljetuskustannukset ovat vain noin (--) prosenttia niiden hinnasta. Koska sama tuote voidaan valmistaa (--) halvemmalla muualla, kannattaa tuotteita tuoda Suomeen myytäväksi kuljetuskustannuksista huolimatta esimerkiksi Puolasta ja Tanskasta. Rahdin suhteellista merkitystä vähentää siten tietyissä lähimaissa vallitsevat (--) tuotantokustannukset.

144. Ylikapasiteetti Euroopassa painostaa yrityksiä laajentamaan toimintaansa uusille tuotemarkkinoille, koska yrityksillä on kannustin saada tuotteilleen lisämyyntiä. Tuotteen yksikkökustannus laskee, joten korkeammatkaan kuljetuskustannukset eivät tarkoita, ettei tuotteita kannattaisi tuoda Suomeen, mikäli se merkitsee lisää myyntiä.

145. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut tarkoitushakuisesti, ettei Pipelifen tuonti Ruotsin Haaparannasta ole tuontia Suomeen, ja se on siten vääristänyt tuontiosuuksia. Yhtiöiden mukaan tuonnin osuus on lähes kaikissa kysymyksessä olevissa tuoteryhmissä yli (--) prosenttia kysynnästä. Pipelife on katsonut kannattavaksi kuljettaa esimerkiksi paineputkiaan ja hulevesiputkiaan Haaparannasta Suomeen, ja vastaavasti (--). Maantieteelliset markkinat ovat paineputkien, hulevesiputkien, viettoviemäriputkien, kiinteistöviemäriputkien, kaapelinsuojausputkien ja muiden Pipelifen Ruotsista tai Virosta kuljettamien tuotteiden osalta Suomen markkinoita laajemmat.

146. Useat kilpailijat tuovat jo tänä päivänä merkittävän osan tuotteistaan ulkomailta ja osa on ilmoittanut tekevänsä tulevaisuudessa niin, mikäli hintataso Suomessa nousisi. Tällä hetkellä paineputkistoja tuo Pipelife Ruotsista; hulevesijärjestelmiä Pipelife Ruotsista ja Virosta, Rumtec Ruotsista, Krah Virosta ja Evopipes Latviasta; pieniä viettoviemäriputkia Pipelife Ruotsista, Wavin Tanskasta ja Rehau Saksasta; keskikokoisia viettoviemäriputkia Pipelife Ruotsista ja Wavin Tanskasta; kiinteistöviemäriputkia Pipelife Ruotsista, Wavin Tanskasta, Rehau Saksasta ja Kaczmarec Puolasta, ja kaapelinsuojausjärjestelmiä Pipelife Ruotsista.

147. Myös yrityskaupan osapuolet (--). Tullitilastot osoittavat, että Suomeen tuodaan arviolta 30 miljoonan euron arvosta muoviputkia. Vastaavasti Suomesta viedään noin 14 miljoonan euron arvosta putkia. Tuonti muodostaa siten noin (--) prosenttia infrastruktuuriputkimarkkinoiden kokonaisarvosta. Ulkomaan tuonti luo sellaisenaan kilpailupainetta, minkä lisäksi tuonnin mahdollisuus luo potentiaalista kilpailupainetta.

148. Suuriin kansainvälisiin konserneihin kuuluvat markkinoilla toimivat yritykset, kuten Wavin, luovat potentiaalista kilpailupainetta Suomessa toimiville valmistajille. Mexichemin ansiosta Wavin on yhä vahvempi toimija Pohjoismaiden ja Euroopan markkinoilla eikä sen roolia Suomessa lähitulevaisuudessa voida vähätellä potentiaalisen kilpailun uhkana.

149. Kilpailijoiden ohella myös asiakkaat ostavat tuotteitaan ulkomailta Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämästä poiketen. Tukkukauppa on itse todennut lausunnoissaan ostavansa tuotteita ulkomailta ja pitävänsä tätä varteenotettavana vaihtoehtona, erityisesti jos hintataso nousisi. Tukkujen merkittävä ostovoima onkin yksi keskeinen vastavoima viraston väittämille hinnankorotuksille. Lisäksi tukkukauppiaat toimivat pohjoismaisten toimijoiden kanssa pohjoismaisella tasolla.

150. Yhtiöiden mukaan merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat useimpien putkien osalta laajemmat kuin kansalliset markkinat. Sen sijaan isompien putkien markkinat ovat yrityskaupan ilmoittajien mukaan kansalliset.

2.2.3.3 Markkinaosuudet

151. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on komission ja omien suuntaviivojensa vastaisesti nojautunut vahvasti markkinaosuuksiin ja HHI-tasoihin ja tehnyt esityksessään johtopäätöksiä yrityskaupan jälkeisestä tilanteesta pelkästään näiden perusteella. Markkinaosuuksilla ei ole infrastruktuuriputkien markkinoilla merkitystä johtuen markkinoiden rakenteesta ja ominaispiirteistä. Yhtiöiden markkinavoimaa vähentävät tasapainottavina seikkoina oleellisesti myös nykyisistä kilpailijoista ja alalle tulon esteiden puuttumisesta johtuva potentiaalisten kilpailijoiden kilpailupaine sekä asiakkaiden neuvotteluvoima. Lisäksi viraston tarkastelu on erityisen virheellinen sen vuoksi, että se on määritellyt merkitykselliset maantieteelliset markkinat väärin sekä jättänyt ottamatta huomioon vaihtoehtoisen materiaalin.

152. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on virheellisesti esittänyt keskittymän markkinaosuuden olevan infrastruktuuriputkien markkinoilla Suomessa yhteensä (--) prosenttia. Tällaisia kilpailuoikeudellisesti merkityksellisiä tuotemarkkinoita ei kuitenkaan ole olemassa. Markkinaosuuksia voidaan tarkastella ainoastaan tiettyyn kilpailuoikeudellisesti merkityksellisiin tuotemarkkinoihin ja maantieteellisiin markkinoihin liittyen. Yrityskaupan ilmoittajat ovat laskeneet markkinaosuudet viraston ongelmalliseksi katsomille tuotemarkkinoille Suomen, Ruotsin ja Viron alueella. Todellisuudessa markkinoiden koko on vielä tätä laajempi, mutta kattaa joka tapauksessa vähintään kyseisen alueen. Suomea laajemmilla markkinoilla on otettu huomioon myös vaihtoehtoisten materiaalien osuus niissä putkituotteissa, joissa yhtiöt ovat arvioineet vaihtoehtoiset materiaalit muovia korvaaviksi kussakin maassa.

153. Tuotekohtaiset markkinaosuudet Suomen, Ruotsin ja Viron alueella ovat seuraavat: pienet paineputket (30–40) prosenttia, keskikokoiset paineputket (20–30) prosenttia, pienet hulevesijärjestelmät (40–50) prosenttia, keskikokoiset hulevesijärjestelmät (30–40) prosenttia, pienet viettoviemäri-järjestelmät (30–40) prosenttia, keskikokoiset viettoviemärijärjestelmät (30–40) prosenttia, kiinteistöviemäri-järjestelmät (20–30) prosenttia ja kaapelinsuojaputkistot (30–40) prosenttia.

154. Suurimpien putkien osalta markkinat ovat kansalliset, ja niiden korjatut markkinaosuudet, siltä osin kuin vaihtoehtoinen materiaali on katsottu muovia korvaavaksi, ovat seuraavat: suuret paineputket (50–60) prosenttia, suuret hulevesijärjestelmät (10–20) prosenttia ja suuret viettoviemäriputket (30–40) prosenttia.

2.2.4 Alalle tulo ja kapasiteetin lisäys

155. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on arvioinut virheellisesti alalle tulon esteitä. Infrastruktuuriputkien markkinoilla alalle tulon esteet ovat matalat. Investoinnit tuotantoon eivät muodosta merkittäviä alalle tulon esteitä. Keskeisin kustannustekijä on laitteistohankinta, ja erityisesti kiinalaisten linjastojen, joiden kustannus on noin 30–40 prosenttia länsimaisen linjaston hinnasta, tuominen Suomeen on alentanut merkittävästi alalle tulon kustannuksia. Pakollisia hyväksyntöjä tai lupia ei tarkastelluilla markkinoilla juuri ole. Kysymyksessä olevat tuotteet ovat bulkkituotteita, eikä alalla ole merkittäviä immateriaalioikeuksia. Lisäksi markkinoille tulo on mahdollista toimintoja laajentamalla. Myös tarjonnan korvaavuus luo osaltaan kilpailupainetta yhtiöille kullakin alamarkkinalla. Koska eri tuotteet muodostavat kukin erilliset merkitykselliset markkinat, voi pienikin erikoistunut alalle tulija luoda riittävää kilpailupainetta tiettyjen merkityksellisten tuotemarkkinoiden osalta. Lisäksi alalla on jo ja yrityskaupan jälkeenkin useita merkittäviä kilpailijoita, kuten Wavin, Meltex ja Pipelife. Viraston väitteet eri toimijoiden toiminnasta eivät ole olennaisia. Merkityksellisille markkinoille on myös tultu onnistuneesti, kuten Roadpipe Oy, FL-Pipe Oy, Rotomon Oy, Talokaivo Oy ja Meltex. Viraston väitteet LVI-tukkujen osalta ovat myös virheellisiä.

156. Yrityskauppa on jo vaikuttanut alalla siten kuin sen ilmoittajat ovat kontrafaktuaalisessa analyysissaan todenneet. Yrityskaupan julkistamisen jälkeen ainakin Talokaivo, Meltex ja Pipelife ovat jo ilmoittaneet tuotannon laajentamisesta. Olemassa olevien kilpailijoiden on näin ollen mahdollista lisätä kapasiteettiaan ja laajentaa tuotantoaan siten, että siitä aiheutuu merkittävää kilpailupainetta yhtiöille.

2.2.5 Asiakkaiden neuvotteluvoima ja LVI-tukkujen merkitys

157. Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvio asiakkaiden neuvotteluvoimasta ja mahdollisuuksista vaihtaa toimittajaa on puutteellinen ja väite neuvotteluvoiman puuttumisesta virheellinen. Virasto on arvioinut puutteellisesti ja virheellisesti erityisesti LVI-tukkujen ja muiden suurten asiakkaiden neuvotteluasemaa, joka rajoittaa keskittymän markkinavoimaa merkittävästi myös yrityskaupan jälkeen. Virastolla on myös virheellinen käsitys, että tukuilla pitäisi olla kolme päätoimittajaa. Päätoimittajia on enintään kaksi, kuten tähänkin asti. Lisäksi erikoistoimittajat täydentävät valikoimaa.

158. Suomen kolme suurinta LVI-tukkua, LVI-Dahl, Ahsell ja Onninen ovat kaikki kansainvälisiä tukkuliikkeitä, joista vain Onninen on suomalainen yritys. Tukuilla on keskeinen rooli markkinoilla, koska ne tarjoavat valmiin logistiikka-alustan kaikille infrastruktuuriputkien tuottajille sekä väylän tuontikilpailulle sekä uusille tulijoille.

159. Lisäksi markkinoille jää yrityskaupan jälkeen yhtiöiden kanssa kilpailevia merkittäviä muita toimituslähteitä sekä vapaata kapasiteettia Suomessa ja ulkomailla. LVI-tukuilla ja muilla suurilla asiakkailla on hyvinkin lyhyellä aikavälillä mahdollisuus vaihtaa vaihtoehtoisiin toimituslähteisiin, jos yhtiöt nostaisivat hintoja yrityskaupan jälkeen. Asiakkaiden neuvotteluvoima toimii siten merkittävänä tasapainottavana tekijänä. Myös matalat alalle tulon esteet takaavat osaltaan, että asiakkaiden neuvotteluvoima säilyy yhtiöiden markkinavoimaa rajoittavana tekijänä myös yrityskaupan jälkeen.

160. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on myös arvioinut virheellisesti pienten toimijoiden mahdollisuuksia päästä tehokkaasti LVI-tukkujen jakeluun. Erikoistuneilla valmistajilla on kilpailuetuja, kun kilpaillaan pääsystä LVI-tukkujen jakeluun.

161. Meltexin erityisasema sekä infrastruktuuriputkien valmistajana että tukkurina kuudella myyntipisteellään ympäri Suomea luo kilpailupainetta osapuolille. Jos nämä nostaisivat hintoja, Meltex pystyisi osaltaan reagoimaan hyvin nopeasti hinnan nostoon.

2.2.6 Tuotemarkkinakohtainen tarkastelu

162. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kaikkien markkinoiden osalta tarkastellut virheellisesti pelkästään muoviputkia ja kansallisia markkinoita. Markkinat ovat pääosin ylikansalliset. Lisäksi useiden tuotemarkkinoiden osalta vaihtoehtoiset materiaalit kuuluvat samoille merkityksellisille markkinoille varsinkin suurempien kokojen osalta. Joka tapauksessa näiden tuotemarkkinoiden osalta vaihtoehtoiset materiaalit luovat kilpailupainetta muoviputkille, vaikka niiden ei katsottaisikaan kuuluvan samoille markkinoille vastoin osapuolten kantaa.

163. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on todennut ongelmattomiksi katsomiensa kaivomarkkinoiden osalta, että vaikka muovi- ja betonikaivot eivät ole käytännössä asiakkaan näkökulmasta riittävässä määrin kilpailevia vaihtoehtoja keskenään, keskittymä joutuu kuitenkin jossain määrin ottamaan huomioon toiminnassaan myös muista materiaaleista valmistetuista kaivoista aiheutuvan kilpailupaineen. Virasto ei kuitenkaan ole ottanut vastaavalla tavalla huomioon vaihtoehtoisten materiaalien aiheuttamaa kilpailupainetta markkinakohtaisissa arvioinneissaan infrastruktuurimarkkinoilla.

2.2.6.1 Paineputket

164. Pienten paineputkien markkinat ovat vähintään Suomen, Ruotsin ja Viron laajuiset. Tuonnin osuus Suomeen on (--) prosenttia. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on virheellisesti pitänyt Pipelifen tuontia Ruotsista kotimaan myyntinä eikä tuontina Suomeen. Oikeilla merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla kilpailuongelmia ei ole, koska yhtiöiden markkinaosuus on noin (30–40) prosenttia.

165. Myöskään keskikokoisissa paineputkissa ei ole kilpailuongelmia, koska huomioon on otettava vaihtoehtoisen materiaalin aiheuttama kilpailupaine. Yhtiöiden markkinaosuus on noin (50–60) prosenttia. Näillä markkinoilla on useita muitakin toimittajia, kuten Pipelife noin (20–30) prosentin, Meltex noin (10–20) prosentin sekä Saint-Gobain ja Lining kumpikin noin (0–10) prosentin markkinaosuudella. Saint-Gobain ja Lining tuovat kaikki Suomessa myymänsä paineputket Keski-Euroopasta, minkä lisäksi Pipelife tuo ainakin osan keskikokoisista paineputkista Ruotsista. Mikäli tarkastellaan vähintään Suomen, Ruotsin ja Viron alueita, niin yhtiöiden markkinaosuus on noin (20–30) prosenttia.

166. Suurissakaan paineputkissa ei ole kilpailuongelmia, kun otetaan huomioon vaihtoehtoinen materiaali ja sen tuoma kilpailupaine. Yhtiöiden markkinaosuus on noin (50–60) prosenttia. Lisäksi markkinoilla on useita muita vaihtoehtoisia toimittajia, kuten Saint-Gobain (20–30) prosentin (valurauta), Lining (10–20) prosentin (valurauta), Pipelife (10–20) prosentin ja Meltex noin (5–10) prosentin markkinaosuuksilla. KWH:n myynti vuonna 2011 oli vain noin (0–0,5 miljoonaa) euroa. Myös mahdollisille hinnankorotuksille vastavoimana toimiva alalla vallitseva ylikapasiteetti on otettava huomioon komission päätöskäytännön mukaisesti.

2.2.6.2 Hulevesijärjestelmät

167. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on virheellisesti katsonut, ettei Pipelifen tuonti Ruotsista Suomeen ole tuontia, ja pitänyt perusteettomasti markkinoita kansallisina.

168. Pienten hulevesijärjestelmien osalta tuonnin osuus on (--) prosenttia. Esimerkiksi Meltex on lausumassaan todennut pienten hulevesijärjestelmien markkinoiden olevan Suomen, Ruotsin ja Viron laajuiset. Näillä markkinoilla yhtiöiden markkinaosuus on noin (40–50) prosenttia.

169. Keskikokoisten hulevesijärjestelmien osalta tuonnin osuus on (--) prosenttia. Esimerkiksi Rumtec tuo kaikki Suomessa myymänsä muoviset hulevesiputket Ruotsista. Yhtiöiden markkinaosuus Suomen, Ruotsin ja Viron alueella on noin (30–40) prosenttia, eikä kilpailuongelmia ole.

170. Suurten hulevesijärjestelmien markkinoilla Uponorin myynti vuonna 2011 oli vain noin (0–0,5 miljoonaa) euroa ja KWH:n noin (0,5–1 miljoona) euroa. Yhtiöiden markkinaosuus oli tuolloin vain (10–20) prosenttia. Vuonna 2012 Uponor ei ole lainkaan myynyt suuria hulevesiputkia, joten mitään päällekkäisyyksiä ei edes ole näillä markkinoilla. Uponorin tytäryhtiö Jita Oy ei ole koskaan valmistanut Suomessa suuria hulevesiputkia. Uponorin vuoden 2011 vähäinen myynti oli (--), mikä sinällään tukee myös (--) yksittäisissä projekteissa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on edellä todetusta huolimatta tarkoitushakuisesti katsonut, että näillä merkityksellisillä markkinoilla on kilpailuongelma.

171. Lisäksi on otettava huomioon, että vapaata kapasiteettia on runsaasti ja että Pipelife on ottamassa uuden ison hulevesilinjan käyttöön Ruotsissa lisätäkseen myyntiä muun ohella Suomessa. Tätä linjaa voidaan käyttää myös keskikokoisten hulevesiputkien valmistukseen. Myös Talokaivo on ilmeisesti investoimassa uuteen hulevesilinjaan, jolla valmistetaan keskikokoisia ja suuria hulevesiputkia, ja Virtain Muovityö Oy on hiljattain ottanut käyttöön uuden hulevesilinjan, vaikka kyseinen yritys ei aikaisemmin ole edes toiminut putkialalla. Tämäkin on hyvä osoitus kilpailijoiden valmistautumisesta kilpailutilanteeseen.

172. Betonin vuosimyyntiä ei tule verrata koko infrastruktuurimarkkinoiden vuosimyyntiin, vaan se tulee ottaa huomioon ainoastaan niissä merkityksellisissä tuoteryhmissä, jotka kilpailevat muovin kanssa, kuten keskikokoisissa ja suurissa hulevesijärjestelmissä.

2.2.6.3 Viettoviemärijärjestelmät

173. Pienissä viettoviemäriputkissa tuonnin osuus on merkittävä (--) prosenttia. Merkityksellisillä Suomen, Ruotsin ja Viron markkinoilla yhtiöiden markkinaosuus on noin (30–40) prosenttia.

174. Keskikokoisten viettoviemäriputkien osalta Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut tuonnin osuudeksi peräti (--) prosenttia. Yhtiöiden tarkistama tuonnin osuus on noin (--) prosenttia. Niiden markkinaosuus Suomen, Ruotsin ja Viron markkinoilla on noin ??30–40?? prosenttia. Virasto on jälleen virheellisesti jättänyt huomioimatta Pipelifen tuonnin Ruotsista tuontina. Virasto on sekoittanut merkityksellisten markkinoiden määrittelyn yleisestä kilpailuoikeudellisesta tarkastelusta. Yhtiöiden asemaa on tarkasteltava merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla. Pipelifen tuonti Ruotsista tai Virosta on selvästi tuontia Suomeen, eikä tätä merkittävää myyntiä voida mitenkään pitää Pipelifen kotimaan valmistuksena.

175. Suurissa viettoviemäriputkissa Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut markkinoiden kooksi (0,5–1 miljoona) euroa. Uponorin myynti Suomessa vuonna 2011 oli vain noin (0–0,5 miljoona) euroa ja KWH:n vain (0,5–1 miljoona) euroa, joten kilpailuongelmia ei ole myöskään näillä tuotemarkkinoilla, koska Uponorin lisäys on täysin marginaalinen ja markkinan koko hyvin pieni. Yhtiöiden markkinaosuus on noin (30–40) prosenttia.

2.2.6.4 Salaojajärjestelmät

Peltosalaojitus

176. Peltosalaojituksen markkinat ovat kansalliset. Keskittymän markkinaosuus olisi melko korkea, mutta markkinaolosuhteet ja kilpailijoiden kapasiteetti estävät käytännössä keskittymän hintojen korotukset. Yhtiöiden markkinaosuus on noin (60–70) prosenttia. Meltex on kuitenkin erityisen vahva kilpailija yksityisessä projektimyynnissä (50–60) prosentin markkinaosuudella. Lisäksi on otettava huomioon asiakkaiden markkinavoima tukku- ja vähittäiskaupassa.

177. Vaikka markkinat ovat kansalliset, tuonnin uhan aiheuttama kilpailupaine on kuitenkin olemassa, koska Pipelife valmistaa peltosalaojia Ruotsissa ja voi siten aloittaa tuonnin Suomeen, jos yhtiöt nostaisivat hintoja.

Tekninen kuivatus

178. Yhtiöiden markkinaosuus on noin (50–60) prosenttia teknisen kuivatuksen myynnissä Suomessa. Markkinoilla on lukuisia muita kilpailijoita, kuten Pipelife (10–20) prosentin, Meltex (10–20) prosentin, Muovitehdas Abso Oy (5–10) prosentin, Rotomon Oy (5–10) prosentin ja Plastweld Oy (0–5) prosentin markkinaosuuksilla.

179. Pipelife valmistaa myös teknisen kuivatuksen tuotteensa Ruotsissa, joten todellinen tuonti on paljon suurempi ja markkinoiden tulisi olla vähintään Suomen, Ruotsin ja Viron laajuiset. Tuonnin osuus on noin (--) prosenttia. Yhtiöiden markkinaosuus Suomen, Ruotsin ja Viron markkinoilla on noin (40–50) prosenttia.

180. Kun otetaan huomioon kilpailijoiden runsas lukumäärä ja markkinoiden ylikansallisuus, ei kilpailuongelmia voi olla näillä markkinoilla. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole näidenkään markkinoiden osalta tehnyt omaa SIEC-testiä eikä ole siten pystynyt osoittamaan, miksi kilpailu ei olisi toimivaa jatkossa. Pelkästään Suomessa on vähintään viisi vaihtoehtoista toimittajaa, ja näiden lisäksi on yrityksiä, jotka voivat halutessaan ryhtyä toimimaan myös teknisen kuivatuksen markkinoilla.

2.2.6.5 Kiinteistöviemäriputket

181. Kiinteistöviemäriputkien tilanne on käytännössä identtinen viettoviemäriputkien kanssa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on jälleen tarkastellut Pipelifen tuontia Ruotsista ja Virosta kotimaan myyntinä. Lisäksi esimerkiksi Wavin myy Tanskassa tai Ruotsissa valmistettuja kiinteistöviemäriputkia Suomessa. Todellinen tuonnin osuus on (--) prosenttia. Pipelifen mukaan rahtien osuus pienten putkien hinnasta on pieni.

182. Yhtiöiden markkinaosuus on noin (20–30) prosenttia Suomen, Ruotsin ja Viron markkinoilla, joten kilpailuongelmia ei ole.

2.2.6.6 Kaapelinsuojausjärjestelmät

183. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on virheellisesti aliarvioinut kaapelinsuojausjärjestelmien tuonnin määrän ja katsonut jälleen muun muassa Pipelifen tuonnin Ruotsista ja Virosta kotimaan myynniksi. Todellinen tuonnin osuus on (--) prosenttia. Yhtiöiden markkinaosuus Suomen, Ruotsin ja Viron markkinoilla on vain noin (30–40) prosenttia, joten kilpailuongelmia ei ole.

184. Markkinatilanteessa on myös tapahtunut merkittäviä muutoksia. Esimerkiksi Pipelife on hiljattain voittanut TeliaSoneran ison, noin 1,2 miljoonan euron hankkeen kilpailutuksen. Pipelifen osuus kasvaa siten entisestään noin (--) prosentilla ja yhtiöiden vastaavasti vähenee. Muutoinkin markkinaosuudet voivat heilahdella merkittävästi harvemmista isoista kaupoista johtuen, eikä myyntiä välttämättä ole joka vuonna.

185. Asiakkaiden ostovoimalla on suuri merkitys kaapelinsuojaus-järjestelmien markkinoilla, koska asiakkaina ovat lähinnä isot kansainväliset teleyhtiöt, jotka kilpailuttavat hankintansa usein Pohjoismaiden tasolla, tai muuten kooltaan huomattavat yhtiöt (esim. Fortum, Elisa ja DNA/Finnet). Näiden yritysten ostovoima on niin ylivoimainen, etteivät ne ole nähneet niiden mittakaavassa pienessä yrityskaupassa mitään ongelmia. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole näidenkään markkinoiden osalta analysoinut kilpailuongelmia. Televerkkopuolella on lisäksi odotettavissa, että kaapelinsuojauksessa kehitetyt uudet tekniset sovellukset tulevat yleistymään myös Suomessa.

2.2.7 Markkinatoimijoiden näkemys yrityskaupasta

186. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tarkoitushakuisesti käyttänyt vain marginaalista osuutta edustavia markkinatoimijoiden näkökantoja, irrottanut ne asiayhteydestään ja tehnyt laajamittaisia, mutta virheellisiä johtopäätöksiä näistä sivuuttaen valtaenemmistöä edustavat näkemykset. Virasto on antanut virheellisen kuvan siitä, kuinka markkinatoimijat, etenkin yrityskaupan ilmoittajien pääkilpailijat ja vahvaa neuvotteluvoimaa omaava tukkuporras, käsittävät merkitykselliset markkinat. Valtaosa virastolle vastauksensa antaneista markkinatoimijoista ei ole vastustanut yrityskauppaa tai muutoin nähnyt sen johdosta syntyvän kilpailuongelmia. Valtaosa vastanneista on myös katsonut, että merkityksellisiin tuotemarkkinoihin kuuluu muoviputkien lisäksi muista vaihtoehtoisista materiaaleista valmistettuja putkia, kuten kupari-, betoni-, teräs- ja valurautaputkia. Niin ikään valtaosa vastaajista on pitänyt maantieteellisiä markkinoita Suomea laajempina.

187. Merkityksellisten tuotemarkkinoiden osalta infrastruktuuritoimialalla Kilpailu- ja kuluttajavirastolle vastauksensa antaneista kilpailijoista valtaosa, eli kymmenen kilpailijaa yhdestätoista, on yhtynyt yrityskaupan ilmoittajien näkemykseen, jonka mukaan vaihtoehtoiset materiaalit kuuluvat muovin kanssa samoille markkinoille siltä osin kuin ilmoittajat ovat yrityskauppailmoituksessaan näin todenneet. Vain yksi kilpailija, joka ei edes toimi putkimarkkinoilla, on ollut asiasta osittain toista mieltä. Myös asiakkaista valtaosa, eli 15 asiakasta 20 asiakkaasta, on katsonut eri materiaalien olevan keskenään kilpailevia. Myös Ruotsin markkinatoimijat ovat pitäneet eri materiaaleista valmistettuja putkia korvaavina tietyin osin. Osa Ruotsin markkinatoimijoista on myös ottanut kantaa eri materiaalien hintakilpailukykyyn ja on vahvistanut nimenomaan muovin ja betonin hinnan kilpailukykyisyyden.

188. Markkinatoimijoiden vastausten perusteella on siten selvää, että eri materiaaleista valmistetut putket ovat toisiaan korvaavia tietyissä putkisovelluksissa ja kokoluokissa. Markkinatoimijoiden voidaan olettaa tietävän kaikista parhaiten, mitkä materiaalit ovat keskenään korvaavia. Se, että päätös käytettävästä materiaalista tehdään tapauskohtaisesti eri vaiheessa hankintaprosessia, kuten suunnitteluvaiheessa, ei tarkoita sitä, etteivätkö eri materiaalit kilpailisi keskenään. Myös Pöyryn raportissa on todettu eri materiaalien olevan teknisessä mielessä korvaavia, eikä raportissa väitettyä hintaeroa ole todellisuudessa olemassa. Yhtiöiden asiakkaista muun muassa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä ja Lemminkäinen Oyj ovat myös tuoneet esille, että jos muovista tulisi muita vaihtoehtoisia materiaaleja kalliimpi, olisi tällöin mahdollisuus siirtyä käyttämään toista vaihtoehtoista materiaalia. Vastausten perusteella ratkaisevana tekijänä ovat kokonaiskustannukset eikä pelkkä materiaalihinta. Esimerkiksi betonin kuljetus- ja asennuskustannukset ovat muovia korkeammat, kun taas periaatteessa kalliimman muovin käyttöikä on pidempi kuin betonin, mikä tekee materiaaleista pitkällä aikajuoksulla samanhintaisia.

189. Merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden osalta yhtiöiden pääkilpailijoista yhdeksän kymmenestä on katsonut, että tuonti ulkomailta on mahdollista ja kannattavaa. Vain yksi kilpailija, joka ei edes valmista putkia, on todennut, ettei tuonti ole mahdollista ja kannattavaa. Myös asiakkaista valtaosa, eli 15 asiakasta 20 asiakkaasta, on katsonut, että tuonti on mahdollista niiden putkien osalta, jotka yhtiöt ovat ilmoittaneet. Esimerkiksi tukkuliikkeet ovat yksimielisesti olleet sitä mieltä, että kotimaisten toimittajien lisäksi vaihtoehtoisia toimittajia löytyy ulkomaisista toimittajista ja että markkinat ovat maantieteellisesti yhtiöiden esittämällä tavalla Suomea laajemmat. Esimerkiksi Onninen, LVI-Dahl ja Lemminkäinen ovat nimenomaan pitäneet ulkomaisia toimijoita potentiaalisina vaihtoehtoina ja vahvistaneet aikovansa lisätä ulkomaisen tuonnin osuutta. Moni asiakas on todennut ulkomaisten toimijoiden olevan vaihtoehtoisia toimijoita, mikäli yrityskaupan jälkeen keskittymä nostaisi hintojaan 5–10 prosenttia.

190. Valtaosa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle vastauksensa antaneista on siten nimenomaisesti vahvistanut maantieteellisten markkinoiden olevan Suomea laajemmat.

191. Kilpailutilanteen osalta valtaosa yrityskaupan ilmoittajien kilpailijoista ja asiakkaista infrastruktuurimarkkinoilla on katsonut, että markkinoille jää yrityskaupan toteuduttua vielä riittävästi asiakkaita eikä alalle tulolle ole esteitä. Infrastruktuuritoimialan pääkilpailijoista kahdeksan yhdestätoista on katsonut, että alalle jää yrityskaupan jälkeen riittävästi toimijoita. Eri mieltä olleista Rudus ja Clewer eivät toimi kuin osalla merkityksellisistä tuotemarkkinoista – Clewer ei yksilläkään putkimarkkinoilla, joten niillä ei ole riittävän hyvää kokonaiskuvaa tilanteesta. Wavinin huoli taas kohdistuu tukkukauppiaiden ja julkisten hankkijoiden toimintamahdollisuuksiin. Lisäksi Wavin, joka tuo kaikki Suomessa myymänsä putket ja yhteet ulkomailta, on ollut samaa mieltä siitä, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat Suomea laajemmat, mutta se on myöhemmin muuttanut kantaansa tarkoitushakuisesti. Esimerkiksi Meltexin mukaan investointikustannukset ovat viime vuosina alentuneet merkittävästi, varsinkin pienempien putkien osalta.

192. Huomattava osa markkinatoimijoista on siten vahvistanut, että yrityskaupan jälkeen markkinoille jää riittävä määrä kilpailua ja toimijoita. Myös alalle tulon esteet on arvioitu mataliksi, kuten Meltex ja Suomen Käyttömuovi ovat katsoneet. Edellytyksenä ei myöskään ole, että uuden toimijan olisi tultava markkinoille osapuolten kaltaisella laajalla tuotevalikoimalla, vaan lähinnä sellaisella tuotevalikoimalla, joka pystyy rajoittamaan osapuolten markkinavoimaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston ongelmallisimmaksi määritellyillä tuotemarkkinoilla. Olennaista on alalle tulon ”riittävä” laajuus. Tukkukauppiaiden ja muiden asiakkaiden lausuntojen perusteella toimittajan valitsemisessa ratkaisevin tekijä on tuotteen edullisuus, sillä kilpailijat ovat keskenään hyvin samankaltaisia ja tarjoavat standardisoituja bulkkituotteita. Mitään viraston esittämää differentaatiota ei siten esiinny eikä viraston väittämillä yhtiöiden brändäyspyrkimyksillä olisi todellisuudessa mitään merkitystä. Varsinkin, jos yrityskaupasta seuraisi hintojennousua, asiakkaat eivät ole nähneet mitään erityistä syytä pitäytyä yhtiöiden tuotteissa, vaan ne ovat valmiita harkitsemaan uusia vaihtoehtoisia, mukaan lukien ulkomaisia toimijoita.

2.2.8 Sitoumukset

2.2.8.1 Kilpailu- ja kuluttajaviraston menettely ehtojen arvioinnissa

193. Kilpailu- ja kuluttajaviraston menettely ehdoista neuvotellessa ja ehtojen tehokkuuden selvittämisessä on ollut olennaisesti puutteellinen ja kilpailulain sekä sen tarkoituksen vastainen. Yrityskauppa olisi asianmukaisten ehtoneuvottelujen pohjalta voitu hyväksyä viraston käsittelyssä ilman markkinaoikeusprosessia ja tarpeetonta viivästystä kaupan täytäntöönpanossa.

194. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole noudattanut asiassa neuvotteluvelvollisuuttaan eikä asianmukaisella tavalla selvittänyt ehtojen kykyä ratkaista asiassa väitetyt kilpailuongelmat. Ennen yrityskaupan ilmoittajien tekemää ensimmäistä ehtoesitystä virasto on ainoastaan suullisesti ja yleisellä tasolla viitannut rakenteellisten ehtojen ensisijaisuuteen. Toisen ehtoesityksen osalta virasto ei ole suostunut yksityiskohtaisesti keskustelemaan siitä, miksi esitetyt ehdot eivät ole olleet riittäviä tai miksi se vastoin yhtiöiden käsitystä on katsonut esimerkiksi tuotantolaitoksen myynnin ratkaisevan kilpailuongelmat esitettyjä ehtoja paremmin. Lisäksi viraston markkinatestaus on ensimmäisen ehtoesityksen osalta merkittävästi puutteellinen.

2.2.8.2 Markkinaoikeudelle esitettävät ehtovaihtoehdot

195. Siltä varalta, että markkinaoikeus vastoin yrityskaupan ilmoittajien käsitystä katsoisi, että yrityskaupan hyväksymiselle on asetettava ehtoja, yhtiöt ovat laatineet kaksi ehtokokonaisuutta. Tässä tilanteessa ehdoiksi on asetettava ensisijainen ehtokokonaisuus. Mikäli markkinaoikeus pitäisi ensisijaista ehtokokonaisuutta riittämättömänä, yhtiöt ovat laatineet myös toissijaisen ehtokokonaisuuden, joka on jo ylimitoitettu yrityskaupan väitettyjen kilpailuongelmien korjaamiseksi.

Ensisijainen ehtokokonaisuus

196. Ensisijainen ehtokokonaisuus on esitetty samassa muodossa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle 8.2.2013 ja perustuu yhteisyrityksen tarjoamaan sopimusvalmistuskapasiteettiin kilpailijoille omakustannushintaan.

197. Ehtokokonaisuuden mukaan yhteisyritys varaa halukkaiden kilpailijoiden käyttöön merkittävän määrän tuotantokapasiteettia infrastruktuuriputkien päätuoteryhmissä, jolloin kilpailijoilla on aina mahdollisuus tehdä kilpailukykyinen tarjous asiakkaille riippumatta omista mahdollisista kapasiteettirajoituksistaan. Mikäli yhteisyritys pyrkisi Kilpailu- ja kuluttajaviraston epäilemällä tavalla nostamaan hintojaan yrityskaupan jälkeen, olisi kilpailijoilla aina mahdollisuus ottaa yhteisyritykseltä markkinaosuutta sopimusvalmistuskapasiteettia hyödyntämällä. Ehto on voimassa viisi vuotta yrityskaupan täytäntöönpanosta ja sen noudattamista valvomaan asetetaan riippumaton asiantuntija.

198. Sopimusvalmistusehto ratkaisee toimivalla ja tehokkaalla tavalla olennaisimmat viraston esittämät kaupan kilpailuongelmat. Ehto ei rajoitu yhteen kilpailijaan, vaan tuotteita voivat ostaa eri ja/tai useat toimijat kilpailutilanteesta ja jakelukanavasta riippuen. Ehto ei vaadi kilpailijoilta investointia tai linjan/laitoksen haltuunoton jälkeen riskiä tuotanto-, henkilöstö- tai ylläpitokustannuksista. Tuotteet ovat saatavilla Etelä- tai Keski-Suomen alueelta ja siten lähellä Etelä-Suomen rakentamiskeskuksia. Lisäksi omakustannushinnoittelu ja tuotteiden laatu mahdollistavat tehokkaan kilpailun.

199. Ehdon mukaan yhteisyritys varaa vuosittain Suomessa sijaitsevaa infrastruktuuriputkien tuotantokapasiteettia kilpailijoiden käyttöön pienten, keskikokoisten ja suurten paineputkien, pienten ja keskikokoisten hulevesiputkien sekä peltosalaojitusputkien osalta. Sopimusvalmistuskapasiteetin määrä vastaa tuotteesta riippuen (--) tai (--) prosenttia yhteisyrityksen edellisen vuoden kokonaismyynnistä kilogrammoissa pyöristettynä lähimpään täyteen tuhanteen kiloon. Esitetyt sopimusvalmistuskapasiteetin määrät ovat merkittävät ja varmistavat, että kilpailijat voivat tehokkaasti vastata lisääntyneeseen kysyntään, mikäli yhteisyritys pyrkisi nostamaan hintoja yli kilpaillun tason.

200. Sopimusvalmistusehdon ulkopuolelle on jätetty tietyt tuoteryhmät, koska tehokas kilpailu säilyy näillä markkinoilla ilman erityisiä ehtoja.

201. Suurten hulevesiputkien osalta ei ole osapuolten välistä päällekkäisyyttä, eikä siten kilpailuongelmaa. Uponor ei valmista suuria hulevesiputkia Suomessa, eikä sillä vuonna 2012 ollut lainkaan kyseisen tuotteen myyntiä Suomessa.

202. Viettoviemärijärjestelmien osalta kysymys on pienistä markkinoista, kun otetaan huomioon oikeat merkitykselliset tuote- ja maantieteelliset markkinat, eikä kilpailuvaikutusten tarkasteleminen erikseen ole tarkoituksenmukaista. Kysymys ei siten ole kilpailun olennaisesta estymisestä kilpailulain tarkoittamalla tavalla. Lisäksi viettoviemärijärjestelmissä betonista valmistetut tuotteet synnyttävät merkittävää kilpailupainetta muovituotteille, mikä edelleen heikentää yhteisyrityksen markkina-asemaa.

203. Teknisen kuivatuksen osalta yrityskaupassa ei synny olennaista markkinavoimaa, kun otetaan huomioon oikeat merkitykselliset maantieteelliset markkinat, ja vaikka markkinat katsottaisiin kansallisiksi, markkinoilla toimii lukuisia merkittäviä kilpailijoita, joiden synnyttämä kilpailupaine rajoittaa tehokkaasti yhteisyrityksen markkinavoimaa.

204. Kiinteistöviemärijärjestelmien osalta oikeat merkitykselliset tuote- ja maantieteelliset markkinat tarkoittavat, että yhtiöillä on vain(20–30) prosentin markkinaosuus, eikä yrityskaupassa siten synny olennaista markkinavoimaa.

205. Myöskään kaapelinsuojausjärjestelmien osalta yrityskaupassa ei synny olennaista markkinavoimaa, kun otetaan huomioon oikeat maantieteelliset markkinat, jolloin yhtiöiden markkinaosuus on vain (30–40) prosenttia. Markkinatilanteessa on lisäksi tapahtunut hiljattain merkittäviä muutoksia, ja myös asiakkaiden ostovoima tasapainottaa korostuneesti toimittajien markkinavoimaa.

Toissijainen ehtokokonaisuus

206. Toissijainen ehtokokonaisuus on pääasiassa rakenteellinen ja perustuu toisaalta merkittävän tuotantokapasiteetin (tuotantolinjojen) myyntiin ja toisaalta sopimusvalmistuskapasiteetin tarjoamiseen kilpailijoille. Tämä ehtokokonaisuus perustuu olennaisilta osin Kilpailu- ja kuluttajavirastolle 19.2.2013 tehtyyn täydennettyyn ehtoesitykseen. Markkinaoikeudelle tehtyä ehtoesitystä on selkeytetty ja siinä on otettu huomioon viraston esityksessään esittämiä huomioita ehtoesityksestä.

207. Ehdon mukaan yrityskaupan ilmoittajat myyvät kilpaileville yrityksille (--) tuotantolinjaa, joilla valmistetaan muovisia infrastruktuuriputkia suurimmassa osassa Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämistä ongelmatuoteryhmistä. Tuotantolinjojen myynnit koskevat (--).

208. Myytävät tuotantolinjat edustavat noin (--) prosenttia yhtiöiden kaikista tuotantolinjoista (--) ja noin (--) prosenttia kokonaistuotantokapasiteetista ((--)). Ottaen huomioon vallitsevan kapasiteetin käyttöasteen mainittu (--) prosenttia kokonaistuotantokapasiteetista vastaa noin (--) prosenttia kyseisten tuotteiden myynnin arvosta Suomessa.

209. Mikäli jonkin tuoteryhmän kohdalla tuotelinja ei menisi kaupaksi lainkaan, osoittaisi se selvästi, että kilpailijoilla on jo olemassa riittävästi omaa kapasiteettia sekä muutoin edellytykset tehokkaaseen kilpailuun. Osapuolet kuitenkin sitoutuvat varaamaan tuotantokapasiteettia sopimusvalmistukseen niissä tuoteryhmissä, joissa tuotantolinjojen myynti ei onnistuisi. Sopimusvalmistuksen määrä vastaa (--) prosenttia yhteisyrityksen edellisen vuoden myyntimäärästä, mikä tällä hetkellä vastaa noin (--) prosenttia kokonaismarkkinoista kussakin tuoteryhmässä.

210. Tuotantolinjojen myyntiä koskevaa ehtoa on täydennetty sopimusvalmistusehdolla suurten paineputkien ja keskikokoisten hulevesijärjestelmien osalta, koska näiden kohdalla tuotantolinjojen myynti ei ole tarkoituksenmukainen ehto. Sopimusvalmistuksen määrä vastaa (--) prosenttia yhteisyrityksen edellisen vuoden myyntimäärästä, mikä tällä hetkellä vastaa noin (--) prosenttia kokonaismarkkinoista kussakin tuoteryhmässä. Näissä tuoteryhmissä myynti on projektiluonteista ja myyntitapahtumat harvalukuisia. Tuotantokapasiteetin ostamisen mahdollisuus antaa erityisesti myös pienemmille toimijoille mahdollisuuden tehdä kilpailukykyisiä tarjouksia projekteihin ilman tuotantolinjoihin investoimisesta aiheutuvia kustannuksia ja riskejä.

211. Viraston esittämistä ongelmaryhmistä suuret hulevesiputket, suuret viettoviemärijärjestelmät ja kiinteistöviemärijärjestelmät jäävät ehtokokonaisuuden ulkopuolelle. Yhtiöiden toiminnoissa ei ole päällekkäisyyksiä suurissa hulevesiputkissa, eivätkä ehdot ole tarpeen tehokkaan kilpailun turvaamiseksi suurissa viettoviemärijärjestelmissä ja kiinteistöviemärijärjestelmissä.

2.2.8.3 Tuotantolaitoksen myyminen

212. Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämä yhden tuotantolaitoksen myyminen ei ole käytännössä toimiva tai edes mahdollinen ratkaisu viraston esittämiin ongelmiin. Toisaalta yhdessäkään yhtiöiden tuotantolaitoksessa ei ole mahdollista nykyisillä linjoilla valmistaa kaikkia niitä tuotteita, joissa virasto on nähnyt ongelmia, ja toisaalta kaikissa yhtiöiden tuotantolaitoksissa valmistetaan paljon sellaisia tuotteita, jotka eivät kuulu viraston esittämiin ongelma-alueisiin, joten kokonaisen tuotantolaitoksen myyminen olisi kohtuuttoman laaja toimenpide. Mikään tuotantolaitoksista ei siten soveltuisi viraston esittämien kilpailuongelmien ratkaisemiseen, koska niissä kussakin tuotetaan vain osaa viraston esittämistä ongelmaryhmistä, ja vastaavasti kaikissa tuotantolaitoksissa valmistetaan paljon tuotteita, joiden suhteen kilpailuongelmia ei ole.

213. Kokonaisen tuotantolaitoksen myyminen olisi sekä kohtuuton että epätarkoituksenmukainen suhteessa väitettyihin kilpailuongelmiin ja siten suhteellisuusperiaatteen ja tarkoituksenmukaisuusperiaatteen vastaista. Ongelmat voidaan ratkaista huomattavasti tarkkarajaisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin sopimusvalmistusta tai tuotantolinjojen myyntiä koskevien ehtojen avulla. Pääasiallisena syynä osapuolten esittämien tehokkaiden ehtojen hylkäämiseen näyttääkin olevan niistä mahdollisesti Kilpailu- ja kuluttajavirastolle aiheutuva hallinnollinen rasitus eikä se, etteivät esitetyt ehdot olisi riittäviä turvaamaan kilpailun edellytyksiä.

3 KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON VASTASELITYS

3.1 SIEC-testin ja kontrafaktuaalin tekemiseen liittyvä väite

214. Yrityskaupan ilmoittajat ovat pitäneet Kilpailu- ja kuluttajaviraston arviointia virheellisenä, koska siinä ei ole verrattu yrityskaupan myötä tapahtuvia muutoksia toimialan kilpailutilanteessa suhteessa kyseisen toimialan kilpailutilanteen kehittymiseen lähivuosina ilman yrityskauppaa. Tämä väite perustuu kansallisessa ja unionin yrityskauppojen arviointikäytännössä vakiintuneiden periaatteiden virheelliseen tulkintaan.

215. Kilpailulain alaista SIEC-testiä sovellettaessa yrityskaupan kilpailuvaikutuksia arvioitaessa kaupan jälkeisiä kilpailuedellytyksiä verrataan niihin, jotka vallitsisivat ilman yrityskauppaa. Vallitsevan kansallisen ja unionin yrityskauppakäytännön puitteissa ehdottomana pääsääntönä on, että arvioinnissa sovellettavan kontrafaktuaalin – kilpailuolosuhteet ilman yrityskauppaa – muodostavat yrityskaupan toteuttamisajankohdan kilpailuolosuhteet. Kysymys on punninnasta sen suhteen, miten ilmoitettu yrityskauppa vaikuttaisi vallitsevaan kilpailutilanteeseen, eli tilanteeseen, jossa yrityskauppaa ei ole vielä toteutettu. Tässä ex ante -arvioinnissa keskitytään siten siihen, miten ilmoitettu ja vielä toteutumaton yrityskauppa jatkossa – toteutuessaan – tulisi vaikuttamaan nykymarkkinoiden kilpailutilanteeseen.

216. Poikkeuksellisesti arvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota yrityskauppaa välittömästi edeltävän tilanteen sijasta tuleviin muutoksiin markkinoilla, esimerkiksi jos markkinoilta poistuu jokin ilmoitettuun yrityskauppaan liittyvien kilpailuolosuhteiden kannalta merkityksellinen yritys.

217. Nyt esillä olevassa asiassa poikkeavaan kontrafaktuaaliin ei kuitenkaan ole perusteita. Yhtiöiden väitteet ovat ylimalkaisia toteamuksia sellaisista alaa yleisesti mahdollisesti koskevista sopeuttamisehdoista, joita ehkä tulevaisuudessa saattaisi tapahtua ja joita yhtiöt voisivat omien sanojensa mukaan toteuttaa myös ilman yrityskauppaa. Asiassa ei ole tullut esille, että kumpikaan yrityskaupan osapuolista tai mikään muukaan keskeisistä markkinatoimijoista olisi lähitulevaisuudessa poistumassa markkinoilta, jolloin vastaava markkinoiden kilpailurakenteen heikkeneminen olisi näköpiirissä ilman nyt tutkittavaa yrityskauppaakin.

218. Yhtiöiden esittämä yksiselitteisesti virheellinen väite liittyen Kilpailu- ja kuluttajaviraston soveltamaan kontrafaktuaaliin ja tästä johtuvaan SIEC-testin tekemättä jäämiseen on siten perusteeton.

3.2 Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekemä kilpailuvaikutusten analyysi

219. Yrityskaupan ilmoittajat ovat esittäneet, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston olisi tullut tehdä yrityskaupan vaikutusten selvittämiseksi tutkintatoimenpiteitä, joita se ei ole tehnyt. Yhtiöt eivät kuitenkaan ole täsmällisesti tuoneet esille, mitä nimenomaisia lisäselvityksiä viraston olisi tullut tehdä.

220. Yhtiöiden ja Tempon edellyttämät lisäselvitykset edellyttäisivät kilpailijoilta ja asiakkailta kerättyä hinta- ja kustannusdataa, joka olisi väistämättä lähes kokonaisuudessaan Uponorilta ja KWH:lta salassa pidettävää liikesalaisuuden alaista tietoa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei kuitenkaan voi perustaa markkinaoikeudelle tehtävää kieltoesitystä aineistoon, johon kaupan osapuolilla ei ole mahdollisuutta tutustua. Kilpailuviranomaisen ei ole mielekästä suorittaa asian selvittämiseksi kvantitatiivisia analyysejä, joita se viime kädessä ei voi käyttää oikeudenkäynnissä näyttönä yrityskaupan kilpailuvaikutuksista. Virasto on siten perustanut esityksensä yrityskaupan osapuolilta ja muilta markkinatoimijoilta kerättyyn pääasiassa kvalitatiiviseen aineistoon, jonka pohjalta tehdyn kokonaisarvioinnin perusteella on voinut päätyä vain esityksessä todettuun johtopäätökseen siitä, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti useilla muovisten infrastruktuuriputkien markkinoilla Suomessa. Virasto on myös tehnyt yhtiöiden toimittamilla aineistoilla vastaavat kvantitatiiviset analyysit kuin Tempo, mutta päätynyt niiden perusteella täysin päinvastaisiin tuloksiin esimerkiksi maantieteellisten markkinoiden laajuuden suhteen.

221. Unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu komission näkemys siitä, että kehittynyt kvantitatiivinen (muun muassa ekonometrinen) näyttö ei ole itsessään välttämätöntä, eikä kvalitatiivista ja kvantitatiivista näyttöä ole mahdollista asettaa yleispätevään tärkeysjärjestykseen. Mainitun oikeuskäytännön perusteella on myös selvää, että tällaisin teknisin taloustieteen analyysimenetelmin hankittu näyttö ei mitenkään automaattisesti muodosta mittapuuta sille, voidaanko taloustieteellistä näyttöä pitää tapauksen kannalta riittävänä. Myös laadullista informaatiota edustava näyttö voi tapauksesta riippuen olla riittävää.

3.3 Tuotedifferentiaatio ja kilpailun läheisyys

222. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on eri mieltä yrityskaupan ilmoittajien kanssa tuotteiden homogeenisuudesta ja siitä, että kilpailu perustuisi pelkästään hintaan.

223. Taloustutkimus Oy:n yrityskuvatutkimuksen perusteella Uponor ((--) %) ja KWH ((--) %) ovat ylivoimaisesti tunnetuimmat tuotemerkit, kun alan kolmanneksi suurimman yrityksen Pipelifen tunnisti vastaajista (--) prosenttia ja Wavin-Labkon (--) prosenttia. Myös Uponorin ja KWH:n tilaamat kyselytutkimukset (--). Lisäksi tutkimusten olemassaolo kertoo siitä, että yhtiöt (--).

224. Infrastruktuurituotteiden homogeenisuus vaihtelee tuoteryhmittäin. Yhtiöt itse jakavat tuotteet niin sanottuihin (--) tuotteisiin. (--) Esimerkiksi paineputkien kaltaiset bulkkituotteet ovat kuitenkin differoituja, koska myös näissä tuoteominaisuuksiltaan samankaltaisissa tuotteissa muun ohella yritysten maantieteellisellä sijoittumisella, asiakaspalvelulla, toimitusvarmuudella ja yrityksen tunnettuudella on merkitystä. (--) differentiaatio on vielä voimakkaampaa, kun yritykset pyrkivät valtaamaan tuoteavaruudesta sellaisia alueita, joilla muiden yritysten tuoma kilpailupaine on vähäinen. Tällaisia differoivia tekijöitä ovat innovatiiviset teknologiset ratkaisut, materiaalivalinnat sekä toimitukseen liittyvät asiantuntijapalvelut.

225. Osapuolet ovat korostaneet myös (--).

226. Uponorin ja KWH Pipen teettämät asiakastutkimukset, markkinointimateriaali ja sisäiset asiakirjat osoittavat, (--). (--) Edellä mainitut tekijät vaikuttavat asiakkaiden ostopäätökseen. Tempon mukaan asiakkaat ostavat tuotteet alhaisimman hintatarjouksen tekevältä. Näiden kahden näkemyksen välinen ero on erittäin merkittävä. Tempon näkemys hintakilpailusta perustuu tuotteiden homogeenisuuteen. Koska homogeenisuusoletus on epärealistinen, myös Tempon hintakilpailuväite on perusteeton.

227. Yrityskaupan ilmoittajien differentiaatiostrategiat ovat hyvin samankaltaiset. Taloustutkimus Oy:n yrityskuvatutkimuksessa (--). Kilpailu- ja kuluttajaviraston keräämän materiaalin perusteella yhtiöt myös näkevät itse toisensa läheisimpinä kilpailijoinaan. Osapuolten välinen kilpailun läheisyys tarkoittaa, että yrityskaupassa syntyvän keskittymän on kannattavaa nostaa hintojaan.

3.4 Positiiviset marginaalit ja tuotedifferentiaatio

228. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on viitannut positiivisiin marginaaleihin, koska ne puoltavat sen näkemystä tuotedifferoidusta hintakilpailusta. Tuotedifferoidun kilpailun ominaisuuksiin kuuluu, että yrityksillä on differentiaation ansiosta markkinavoimaa, joka puolestaan ilmenee positiivisina hinta–kustannus-marginaaleina. Viraston haittateoria perustuu hyvin määriteltyyn taloustieteelliseen malliin, eli Bertrand-kilpailuun differoiduilla tuotteilla, jota käytetään yleisesti kilpailuoikeudellisissa yrityskauppasimulaatioissa mallintamaan markkinoiden toimintaa. Tuotedifferoitu Bertrand-kilpailu pystyy selittämään havaitut positiiviset marginaalit. Mikäli kilpailu perustuisi pelkästään hintaan niin sanotun normaalin Bertrand-kilpailun mukaisesti, kilpailijoilla olisi aina kannustin leikata toistensa hintatarjoukset kaapatakseen suuremman osan kysynnästä.

229. Tempo ei ole esittänyt minkäänlaista selitystä sille, (--). Sillä, että yhtiöiden (--), ei ole merkitystä, koska kun kilpailu perustuu pelkästään hintaan, yritysten on kannattavaa tarjota tuotetta kilpailijoitaan edullisemmalla hinnalla, vaikka ne eivät pystyisi (--).

230. Tuotedifferoituun Bertrand-ajatteluun kuuluu, että kahden läheisimmän kilpailijan fuusioituminen johtaa kilpailupaineen vähenemiseen, mistä syystä markkinaosuuksien kasvulla on vaikutusta hinta–kustannus-marginaaleihin. Tempon puhtaaseen hintakilpailuun perustuvassa ajattelussa yrityskaupalla ei olisi hintavaikutusta, koska keskittymän kohtaama hintakilpailu pitäisi hinnat samalla tasolla kuin ennen yrityskauppaa. Vastaavalla logiikalla hintakilpailun pitäisi jo nykymarkkinatilanteessa painaa hinnat rajakustannuksen tasolle. Koska näin ei tapahdu, markkinoilla ei voi vallita Tempon näkemyksen mukainen puhdas, ei-differoitu Bertrand-tyyppinen hintakilpailu. (--), ovat ristiriidassa keskenään.

231. Riippumatta siitä, kuinka hinta–kustannus-marginaalit lasketaan, ne (--).

3.5 Marginaalien ja markkinaosuuksien suhde

232. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole hyväksynyt päätelmää, jonka mukaan markkinaosuudella ja markkinavoimalla ei olisi infrastruktuuriputkien markkinoilla positiivista korrelaatiota.

233. Oligopolistisilla markkinoilla hinta–kustannus-marginaalit ovat pääsääntöisesti korkeampia tuotteissa, joiden kysyntä on joustamaton. Eräs mahdollinen selitys negatiiviselle korrelaatiolle on se, että tuoteryhmissä, joissa marginaalit ovat korkeita, kysynnän hintajousto on alempi kuin matalan katteen tuotteissa. Näissä tuoteryhmissä esimerkiksi niin sanottujen (--)tuotteiden osuus voi olla korkeampi.

234. Hintajouston merkityksen arvioiminen on puutteellisen tilastoaineiston vuoksi vaikeaa. Aineisto sallii tarkastelun vain tuoteryhmätasolla, minkä vuoksi myös (--)tuotteiden markkinaosuuksien laskeminen on mahdotonta. Tuoteryhmätasolla on kuitenkin voitu todeta, että Uponorin markkinaosuudet ovat yleisesti (markkinaosuudet vaihtelevat jakelukanavittain) (--) ja (--) paineputkissa, viettoviemäreissä, hulevesijärjestelmissä ja salaojissa. Uponorin markkinaosuus on sen sijaan (--) ja (--) kiinteistöviemärijärjestelmissä ja kaivoissa.

235. Yrityskaupan toteutuessa markkinakysynnän hintajoustot pysyvät muuttumattomina. Vaikka yrityskauppa kasvattaa keskittymän markkinaosuutta (--)tuotteissa, ne eivät muutu (--) tuotteiksi. Sen sijaan keskittymän markkinavoima lisääntyy kaikissa tuoteryhmissä. Vaikka yrityskauppa ei muuta markkinakysyntää, se tekee keskittymän kohtaamasta residuaalikysynnästä entistä joustamattomamman. Yrityskaupan myötä keskittymän kohtaama kilpaileva tarjonta on vähäisempää kuin osapuolten ennen kauppaa kohtaama tarjonta. Kysynnän joustamattomuus lisää yrityksen markkinavoimaa.

236. Joka tapauksessa (--) on tehty väärin. Jotta tarkastelu olisi edes jollain tapaa mielekäs, siinä tulisi verrata koko toimialan keskimääräisiä marginaaleja ja erityisesti koko toimialan keskittymisastetta. (--)

237. (--), eikä kerro mitään markkinaosuuden ja markkinavoiman suhteesta. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tuotedifferentiaatioon perustuvassa hintakilpailu-ajattelussa markkinaosuuksien ja markkinavoiman välillä on selvä, teoreettisesti osoitettu yhteys. Kahden läheisimmän kilpailijan yhdistyminen vähentää kilpailupainetta, lisää markkinavoimaa ja johtaa hintojen nousuun.

3.6 Alan sopeuttamistarve ja yrityskaupan tehokkuusedut

238. Toimialan heikko tuloskunto ja yrityskaupan osapuolten tavoite kapasiteettia vähentämällä (--) ei oikeuta järjestelyä, joka johtaa huomattavaan kilpailun vähenemiseen Suomessa. (--). (--) tehokkuusedut eivät taloustieteellisestä näkökulmasta ole omiaan siirtymään asiakkaiden hyödyksi alentuneina hintoina, myöskään yhtiöiden esittämät tehokkuusedut eivät siten korvaa yhteisyrityksen perustamisesta aiheutuvia haittoja kilpailulle. (--) hyödyttävät vain keskittymää, ilman asiakkaille alempina hintoina siirtyvää hyötyä.

239. Tehokkaan kilpailun estyessä kaupan seurauksena Suomen markkinoilla yhteisyrityksen toteuttamista ei voida puolustaa muoviputkitoimialan ja kaupan osapuolten vaatimattomilla tuloksilla ja niiden kohentamisen tarpeella. Esitettyjen tehokkuusetujen ei voida katsoa kumoavan yrityskaupan haitallisia kilpailuvaikutuksia, sillä tehokkuudet (--), minkä lisäksi keskittymään kohdistuvan kilpailupaineen riittämättömyys yrityskaupan jälkeen vaikuttaa negatiivisesti mahdollisten tehokkuusetujen välittymiseen asiakkkaille.

3.7 Kilpailijoiden kannustimet vastata hintojen nousuun

240. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on pitänyt todennäköisimpänä yrityskaupasta aiheutuvana seurauksena sitä, että keskittymä korottaa hintojaan, mikä puolestaan johtaa hintojen nousuun myös keskittymän kilpailijoiden taholta. Tässä valossa on myös ymmärrettävää, miksi keskeiset kilpailijat eivät ole vastustaneet yrityskauppaa.

241. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on viitannut komission marraskuussa 2012 ehdollisena hyväksymään teräsalan yrityskauppaan, jossa Outokumpu osti saksalaisen kilpailijansa Inoxumin. Komissio on perustellut puuttumista yrityskauppaan muun muassa jäljelle jäävien kilpailijoiden puuttuvilla kannustimilla vastata aggressiivisesti muodostuvan teräskeskittymän mahdollisiin hinnannostoihin. Myös ruostumattoman teräksen valmistuksessa on tärkeää saavuttaa korkeat tuotantolinjojen käyttöasteet mittavien kiinteiden kustannusten vuoksi. Vaikka Euroopan terästeollisuus kärsii tunnetusti runsaasta ylikapasiteetista Suomen muoviputkimarkkinoiden tavoin, komissio on arvioinut Outokumpu/Inoxum-keskittymän kilpailijoille olevan kannattavampaa seurata hinnankorotuksia kuin kohentaa kapasiteetin käyttöasteita huomattavalla vajaakäytöllä olevissa tuotantolaitoksissaan.

3.8 Merkitykselliset tuotemarkkinat – eri materiaalien keskinäinen korvaavuus

242. Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja yrityskaupan ilmoittajien välinen näkemysero eri materiaalien korvattavuudesta ei koske ainoastaan hintaa, vaan eri materiaalit eroavat myös ominaisuuksiltaan oleellisesti toisistaan.

3.8.1 Vastauksessa esitetyt väitteet

243. Lohja Rudus/Abetoni -yrityskaupan osalta Kilpailu- ja kuluttajavirasto on todennut, että kyseisessä päätöksessä virasto ei ollut määritellyt betoniputkien, -renkaiden ja -kaivojen osalta täsmällisesti merkityksellisiä tuotemarkkinoita, koska yrityskauppa ei aiheuttanut kilpailuongelmia kapeimmallakaan mahdollisella määrittelyllä. Virasto ei ole nytkään väittänyt, etteivätkö betoni- ja muovituotteet voisi olla osittain teknisesti korvattavissa.

244. Ruskon Betonin toiminnalleen vuosien päähän asettamat tavoitteet eivät myöskään muuta Kilpailu- ja kuluttajaviraston näkemystä siitä, että tilaajat ovat usein pitkälti sitoutuneet valitsemaansa materiaalipolitiikkaan.

245. Pöyryn raporttiin kohdistuvien väitteiden osalta Kilpailu- ja kuluttajavirasto on ensinnäkin todennut, että tekninen liitettävyys ja tosiasiallinen materiaalien välinen kilpailu ovat keskenään eri asioita. Eri materiaalit ovat tarvittaessa liitettävissä yhteen, mutta jatkuva materiaalien vaihtaminen putkilinjassa ei ole taloudellisesti järkevää. Laippaliitos, jolla voidaan yhdistää eri putkia, on kalliimpi kuin muhviliitos. Toiseksi hintatietojen paikkansa pitävyyteen liittyen FORE-palvelu on kehitetty kunnallistekniikan hankkeiden kustannuslaskentaan ja sen laskenta perustuu jatkuvasti päivittyviin toteutuneiden infrahankkeiden kustannustietoihin.

3.8.2 Alamarkkinakohtainen tarkastelu

3.8.2.1 Keskikokoiset paineputket

246. Pääsääntöisesti pienet vesilaitokset käyttävät muovia, suuremmat taas usein valurautaa. Pienet muutokset valitusta materiaalista valmistettujen putkien hinnoissa eivät ole vielä omiaan johtamaan laajamittaisiin materiaalivaihdoksiin. Keskikokoisissa paineputkissa muovi on hallitseva materiaali varsinkin alle 200 millimetrin kokoluokissa, joissa muovi on selvästi valurautaa halvempi materiaali. Kokoluokassa 200–300 millimetriä muovi- ja valurautaputkien hinnat ovat lähes samalla tasolla, kun taas yli 400 millimetrin kokoluokassa muoviputket ovat merkittävästi valurautaputkia kalliimpia.

247. Meltex on todennut valuraudan olevan kilpailukykyinen 800–900 millimetrin paineputkissa, mutta ei pienemmissä. LVI-Dahl on todennut valuraudan alkavan olla kilpaileva materiaali yli 500 millimetrin putkissa. Kuopion Veden hankinnoissa pienten putkien materiaali on aina muovia ja valurautaa voidaan käyttää kokoluokan 200–600 millimetriä vesijohdoissa. Sen sijaan Gasum Oy:n, (--) paineputkien yksityisessä projektimyynnissä, mukaan muovimateriaalin pitkäikäisyydestä ja rakentamisen aikaisen käsittelyn helppoudesta johtuen muoviputkelle ei ole lainkaan korvaavaa materiaalia paineputkien osalta. Kuntaliiton ja Suomen vesilaitosyhdistyksen arvion mukaan muovituotteiden osuus vesihuoltolaitosten verkostorakenteista koko maan osalta on noin 60–70 prosenttia, ja osuuden odotetaan kasvavan entisestään lähitulevaisuuden saneeraustarpeiden myötä. Kuntaliiton mukaan valurauta ei luo nyt eikä tulevaisuudessa todellista kilpailua muoville.

248. Keskikokoisten paineputkien osalta merkitykselliset tuotemarkkinat ovat muoviputkien markkinat. Vaikka markkinoita tarkasteltaisiin niin, että valurautaputket laskettaisiin mukaan kokonaismarkkinoihin, valurautatoimittajien markkinaosuudet ovat hyvin pienet (Saint-Gobain (0–5) % ja Lining (0–5) %).

3.8.2.2 Suuret paineputket

249. Monet kunnat ja vesilaitokset ovat vahvasti sitoutuneet tiettyyn paineputkimateriaaliin. Hintaerot muovista ja valuraudasta valmistettujen suurten paineputkien välillä kuljetettuna ja asennettuna ovat niin merkittävät, ettei näitä kilpailuoikeudellisesti voida pitää toistensa vaihtoehtoina ja siten samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille kuuluvina.

250. Vaikka markkinoita tarkasteltaisiin niin, että valurautaputket laskettaisiin mukaan kokonaismarkkinoihin, yrityskaupan ilmoittajien yhteenlaskettu markkinaosuus olisi silti (50–60) prosenttia. Tosin ilmoittajien markkinaosuustaulukot sisältävät Pipelifen ja Meltexin, jotka eivät toimi kyseisillä markkinoilla.

3.8.2.3 Keskikokoiset hulevesijärjestelmät

251. Monet kunnat ja vesilaitokset ovat vahvasti sitoutuneet tiettyyn putkimateriaaliin. Betoni on hulevesijärjestelmissä kuljetettuna ja asennettuna kaikissa kokoluokissa selvästi edullisempi kuin muovi. Muoviputkien hinta asennettuna on noin kaksinkertainen 600 millimetrin kokoluokassa verrattuna betoniin. Vaikka betoniputkien maanrakennuskustannukset ovat noin 15 prosenttia korkeammat kuin muilla materiaaleilla johtuen betonin paksuista seinämistä, betoniputki on asennuksen jälkeenkin muoviputkea edullisempi. Hintaerot muovista ja betonista valmistettujen keskisuurten hulevesijärjestelmien välillä kuljetettuna ja asennettuna ovat niin merkittävät, ettei niitä voida kilpailuoikeudellisesti pitää toistensa vaihtoehtoina ja siten samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille kuuluvina. Asiakas päätyy muoviin, koska ei koe muita materiaaleja vaihtoehtoisina.

252. Helsingissä ja Lahdessa käytetään muovia hulevesiviemäreissä, kun putkikoko on noin 300 millimetriä tai pienempi. Suuremmissa putkissa materiaalina on betoni. Oulussa ja Hämeenlinnassa muovia käytetään kokoluokkiin 500 ja 600 millimetriä asti. Tampereella vain kokoluokan 160 millimetriä tai pienemmät putket ovat muovia, ja tätä isommat ovat betonia. Seinäjoella käytetään putkimateriaalina vain muovia. Putkimateriaali valitaankin useimmiten verkostojen omistajan materiaalipolitiikan mukaisesti.

253. Vaikka betoniputket laskettaisiin mukaan kokonaismarkkinoihin, yrityskaupan ilmoittajien markkina-asema olisi siltikin erittäin vahva. Yhtiöt ovat arvioineet suurimmaksi kilpailijakseen Rudus Oy:n (20–30) prosentin markkinaosuudella. Tämä on kuitenkin itse todennut markkinaosuutensa olevan (5–15) prosenttia, mikä osoittaa, että hulevesijärjestelmissä keskittymän muovituotteet ovat valta-asemassa.

3.8.2.4 Suuret hulevesijärjestelmät

254. Suurissa hulevesijärjestelmissä Pöyryn raportin mukaan kokoluokassa 1125 millimetriä muoviputkien hinta on noin kaksinkertainen betoniputkiin verrattuna. Jos näin suurella hintaerolla asiakas päätyy muoviputkeen, se on ominaisuuksiltaan sellainen, että sitä ei voi korvata betonilla tai teräksellä. Näin ollen Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että muita materiaaleja ei voida pitää kilpailuoikeudellisesti samoille merkityksellisille markkinoille kuuluviksi.

255. Joissakin kohteissa Pöyryn selvityksen mukaan käytetään sen sijaan pelkästään betonia tai terästä, kuten junaradan alitusten rumpumateriaalina.

256. Yhtiöt ovat yrityskauppailmoituksessa liioitelleet betonin osuutta suurissa hulevesijärjestelmissä. Esimerkiksi Rudus Oy:n markkinaosuudeksi on ilmoitettu (30–40) prosenttia, kun tämän oman ilmoituksen mukaan sen markkinaosuus on vain (10–20) prosenttia. Terästuotteiden osalta KWH ei sisäisessä materiaalissaan ole katsonut terästuotetoimija Rumtecin kilpailevan KWH:n kanssa samalla tuotesegmentillä, vaan on todennut, että Rumtecilla on monopoliasema omalla tuotesegmentillään. Tästä huolimatta yhtiöt ovat yrityskauppailmoituksessa esittäneet Rumtecin markkinaosuudeksi suurissa hulevesijärjestelmissä (30–40) prosenttia.

3.8.2.5 Keskikokoiset ja suuret viettoviemärit

257. Pöyryn raportin mukaan vasta yli 400 millimetrin viettoviemäriputkissa betoni alkaa kilpailla muovin kanssa. Myös viraston tekemällä tarkastuksella kerätyssä Uponorin sisäisessä sähköpostiviestissä todetaan, että (--). Näin ollen keskikokoisia viettoviemäreitä (200–400 mm) on perusteltua tarkastella vain muovin osalta.

258. Myöskään suurempien viettoviemäriputkien osalta betonin kuuluminen samoille markkinoille muovin kanssa ei ole todennäköistä erityisesti materiaalien suuren hinnaneron vuoksi. Muovi on suurissa putkidimensioissa jopa kaksi kertaa betonia kalliimpaa, jolloin ei voida pitää uskottavana, että asiakas päätyisi valitsemaan huomattavasti kalliimman muoviputken tilanteessa, jossa betoniputki olisi teknisesti yhtä soveltuva vaihtoehto käyttökohteeseen.

259. Kuntaliiton mukaan betoni ei luo nyt eikä tulevaisuudessa todellista kilpailua muoville. Eräät kunnat eivät esimerkiksi lainkaan hyväksy betoniputkien käyttämistä jätevesiviemäreihin.

260. Yrityskaupan kannalta merkitykselliset tuotemarkkinat on perusteltua viettoviemäreissä rajata ainoastaan muovista valmistettuihin putkiin.

3.8.2.6 Kiinteistöviemärit

261. Pöyryn raportin mukaan kiinteistöviemäriputket rakennetaan siten, että niistä ei aiheudu hajuhaittoja, tulvia tai muita haittoja. Viemärijärjestelmän on toimittava suunnitellun elinkaarensa ajan terveellisesti ja turvallisesti sekä siten, että äänitaso, lämpötilataso ja virtaama ovat sopivia. Putkien on oltava sellaisia, että vältytään vuodoilta ja että niiden käyttö ja huolto on helppoa.

262. Pientaloissa muovi on hallitseva materiaali. Enimmäkseen tämä johtuu muoviputkien asentamisen helppoudesta. Suurempien kiinteistöjen viemäriputkissa käytetään pääasiallisena viemärimateriaalina valurautaa ja ruostumatonta terästä silloin, kun muovin käyttö ei ole perusteltua. Syynä tähän voivat olla esimerkiksi äänitekniset ja palotekniset syyt sekä muovin riittämätön lämpötilan ja kemikaalien kesto. Toisaalta myös PVC-putkea käytetään paljon teollisuuden putkissa.

263. Kiinteistöviemäriputkissa muovin ja valuraudan käyttö jakaantuu siten pitkälti kiinteistön koon mukaisesti. Pientaloissa käytetään pääasiassa muovia, kun taas suurempien kiinteistöjen viemäriputkissa käytetään pääasiallisena viemärimateriaalina valurautaa ja ruostumatonta terästä silloin, kun muovin käyttö ei ole perusteltua. Myös LVI-Dahlin mukaan pientalot tehdään kaikki muovilla ja pankit, sairaalat ja muut julkiset rakennukset valuraudalla. Koska kiinteistöviemärimarkkinat ovat näin jaoteltavissa, on perusteltua tarkastella pelkästään muovituottajien välistä kilpailuasetelmaa ja jättää valurautatuottajat tarkastelun ulkopuolelle.

3.8.3 Markkinatoimijoiden näkemyksistä

264. Monille markkinatoimijoille, kuten Gasumille, muovi on ainoa vaihtoehto. Myös Destia on nähnyt kilpailutilanteen vain muovituotteiden kesken ilman vaihtoehtoisia materiaaleja.

265. Ruotsin markkinatoimijoiden osalta Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole hyväksynyt yrityskaupan ilmoittajien näkemystä siitä, että kaikki Konkurrensverketin kyselyyn vastanneet markkinatoimijat pitäisivät eri materiaaleista valmistettuja putkia keskenään korvaavina yhtiöiden esittämin tavoin. Sen sijaan kaikissa Ruotsin markkinatoimijoiden korvaavuutta koskevissa lausunnoissa on esitetty myös varauksia muun muassa sen suhteen, missä tuotteissa, kokoluokissa tai tilanteissa eri materiaaleja todellisuudessa käytetään. Ruotsin markkinatoimijoiden vastauksista käy pikemminkin ilmi, että myös Ruotsin infrastruktuuriputkien markkinoilla on siirrytty käyttämään yhä laajemmin muovituotteita esimerkiksi kustannus- ja työstettävyyssyistä.

3.9 Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

266. Pelkkä tuonnin määrällinen arviointi ei välttämättä riitä osoittamaan sen todellista merkitystä varsinaisena kilpailupaineen lähteenä. Tuonnin määrän lisäksi on arvioitava sen tosiasiallista merkitystä kilpailupaineen tuojana. Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvion mukaan muu kuin Pipelifen Haaparannan tehtaan tuonti ei luo samantasoista tosiasiallista kilpailupainetta.

267. Myös aiempi muoviputkimarkkinoita koskeva kotimainen ja komission päätöskäytäntö viittaa selkeästi kansallisiin markkinoihin. Tuoreessa muoviputkimarkkinoita koskevassa päätöksessä Mexichem ja Wavin ovat ilmoittaneet komissiolle aikaisempaan tapauskäytäntöön viitaten putkimarkkinoiden olevan kansalliset.

268. Merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden analyysi osoittaa, että Suomen infrastruktuurimuoviputkien markkinoilla tuonti ei luo sellaista kilpailupainetta, jonka perusteella markkinat olisi syytä määritellä kansallisia laajemmiksi. Kilpailu- ja kuluttajaviraston perusteellisen markkina-analyysin tulos on tältä osin yhdenmukainen myös erityisesti komission aikaisemman päätöskäytännön kanssa.

269. Infrastruktuuriputkien tuonti Suomeen ei ole kannattavaa etenkään korkeiden kuljetuskustannusten vuoksi. Muiden toimijoiden kuljetuskustannukset ovat selvästi suuremmat kuin yrityskaupan ilmoittajien esittämät luvut. Myös komission päätöskäytännössä nimenomaan kuljetuskustannukset ovat olleet yksi keskeisimpiä merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita käytännössä rajaavista tekijöistä. Muoviputkimarkkinoiden osalta ei ole ollut tarpeen aikaisemmin täsmällisesti määritellä merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita. Kotimaisessa ja ulkomaisessa päätöskäytännössä on kuitenkin tunnistettu muoviputkien kuljettamiseen liittyvät haasteet, vaikka täsmällistä markkinamäärittelyä ei kilpailuongelmien puuttuessa ole ollutkaan tarpeen tehdä. Yrityskaupan ilmoittajilla on kilpailijoitaan parempi mahdollisuus optimoida käytettävissä oleva rahtitila, jolloin myös kuljetuskustannukset jäävät kilpailijoita pienemmiksi, koska niiden tuotteille on kilpailijoita laajempi ja monipuolisempi kysyntä Suomen markkinoilla tuotteiden tunnettuuden ja vakiintuneiden asiakassuhteiden (erityisesti LVI-tukut) vuoksi. Wavinin lisäselvityksestä käy selvästi ilmi pienemmän kilpailijan kohtaama haaste taloudellisesti kannattavalla tavalla tuoda tuotteitaan Suomen markkinoille. Alan toimintamalli, jossa asiakkaille toimitetaan kotimaisten toimittajien taholta tuotteita ilman rahtikustannuksia, vaikeuttaa merkittävällä tavalla pienempien kilpailijoiden mahdollisuutta kilpailla tuontitavaralla kannattavasti Suomen markkinoilla.

270. Yhtiöiden väite, jonka mukaan infrastruktuurituotteiden tuotantokustannukset olisivat esimerkiksi Tanskassa huomattavasti halvemmat kuin Suomessa, on virheellinen. Tanskassa on EU-alueen korkeimmat yksityisen sektorin työvoimakustannukset, ja myös sähkön vähittäishinta teollisuusasiakkaille on Tanskassa merkittävästi korkeampi kuin Suomessa. Monessa tuoteryhmässä kuljetuskustannukset vastaavat merkitykseltään työn ja energian yhteenlaskettua osuutta.

271. Vastoin yhtiöiden väitettä Wavin on tosiasiassa Suomen markkinoilla niihin verrattuna erittäin pieni toimija, eikä sen markkina-asema ole viime vuosina juurikaan kohentunut. Wavinilla ei ole muuta vaihtoehtoa toimia Suomen markkinoilla kuin tuoda putket Tanskasta ja Ruotsista, koska sillä ei ole muoviputkien valmistukseen soveltuvia tuotantolaitoksia Suomessa. Sama koskee Rumtec Oy:tä.

272. Julkisten hankintojen osalta Kilpailu- ja kuluttajavirastolla ei ole tiedossa julkisia toimijoita, jotka olisivat pyytäneet tai saaneet tarjouksia saati hankkineet käyttämiään muoviputkia suoraan ulkomailta. Pelkkä mahdollisuus tuotteiden hankkimiseen ulkomailta ilman, että näin käytännössä tapahtuu, ei ole peruste määritellä markkinoita kansallisia laajemmiksi.

273. Vastoin yhtiöiden väitteitä tukkujen tuontimäärät putkituotteiden osalta ovat niiden ostomääriin suhteutettuna kaiken kaikkiaan varsin pienet. Lisäksi tuonti on keskittynyt lähinnä taloteknisiin putkiin, joiden osalta järjestely ei synnytä kilpailuongelmia. Sen sijaan tukkujen infrastruktuuriputkien tuonnit ovat olleet erittäin marginaalisia. Tukut eivät myöskään ole missään vaiheessa esittäneet Kilpailu- ja kuluttajavirastolle uskottavia vaihtoehtoja infrastruktuuriputkien tuonnin osalta, jos yhtiöiltä hankittujen tuotteiden hinnat järjestelyn jälkeen nousisivat.

274. Pipelifen Haaparannan tehtaan tuontia ei voida rinnastaa maantieteellisen läheisyytensä ja siitä johtuvien alhaisempien kuljetuskustannusten vuoksi tuontiin tuotantolaitoksista, jotka sijaitsevat muualla Pohjoismaissa tai Baltiassa. Kun Haaparannan tehtaan myyntiä Suomeen ei lasketa tuonniksi, tuonnin osuus ongelmallisten tuoteryhmien kokonaisliikevaihdosta jää selvästi alle viiden prosentin. Keskeinen näkemysero liittyy tuonnin kannattavuuteen muualta Ruotsista eikä Haaparannasta. Se, että Pipelife tuo tuotteita Haaparannasta, ei tarkoita, että tuonti voisi tulla myös etelämpää Ruotsista. Varsinaisen tuonnin pieni osuus on yhdessä Kilpailu- ja kuluttajaviraston markkinaselvityksen tulosten kanssa selkeä osoitus siitä, että muovisten infrastruktuurimarkkinoiden markkinat ovat kansalliset.

275. Toisin kuin yhtiöt ovat väittäneet, Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole sekoittanut toisiinsa merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määrittelyn ja markkinatoimijoiden markkinavoiman arviointia. Yrityskaupan kilpailuvaikutusten selvittämisessä on kysymys kokonaisarvioinnista, jossa arvioinnin eri elementit vaikuttavat toisiinsa. Virasto on tässä tapauksessa merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita määritellessään pyrkinyt tunnistamaan Uponor/KWH-keskittymän Suomessa kohtaaman kilpailupaineen lähteet. Viraston näkemyksen mukaan Pipelifen Haaparannan tehtaan tuotanto aiheuttaa alhaisemmista kuljetuskustannuksista johtuen keskittymälle enemmän kilpailupainetta kuin tuotantolaitokset muualla Ruotsissa tai Virossa. Maantieteellisten markkinoiden määrittely ja keskittymän markkinavoiman arviointi kietoutuvat siten toisiinsa ilman, että kyseessä olisi sekaannus markkinamäärittelyn ja kilpailuvaikutusten arvioinnin välillä.

276. Yhtiöiden väite Mexichem/Wavinin kasvavasta merkityksestä ja potentiaalisesta alalle tulosta Suomen markkinoille on ristiriidassa yhtiöiden tiedossa olleiden (--).

3.10 LVI-tukkujen merkitys

277. Yrityskaupan ilmoittajien omankin ilmoituksen mukaan useimmilla infrastruktuuriputkien alamarkkinoilla yksityinen projektimyynti ja julkiset hankinnat ovat merkittävässä roolissa, ja kysymys on kymmenien miljoonien eurojen suorista toimituksista ohi tukkujen. Kun puhutaan myynnistä, jossa putket kulkevat suoraan valmistajan tehtaalta asiakkaan projektikohteeseen tai kunnan varastoon, tukkujen logistiikkaketjulla ei ole merkitystä ja valmistajan tuotantolaitoksen sijainti on tärkeä kilpailutekijä.

278. Yrityskauppailmoituksessa esitettyjen arvioiden mukaan suoraan asiakkaille tapahtuvaa myyntiä on pienissä paineputkissa (1–5) miljoonaa euroa eli (40–50) prosenttia kokonaismarkkinoista, keskikokoisissa paineputkissa (10–20) miljoonaa euroa eli (70–80) prosenttia kokonaismarkkinoista, suurissa paineputkissa (1–5) miljoonaa euroa eli (90–100 prosenttia kokonaismarkkinoista), pienissä hulevesijärjestelmissä (10–20) miljoonaa euroa eli (50–60) prosenttia kokonaismarkkinoista, keskikokoisissa hulevesijärjestelmissä (10–20) miljoonaa euroa eli (80–90) prosenttia kokonaismarkkinoista, suurissa hulevesijärjestelmissä (1–5) miljoonaa euroa eli (90–100 prosenttia kokonaismarkkinoista), pienissä viettoviemärijärjestelmissä (1–5) miljoonaa euroa eli (40–50) prosenttia kokonaismarkkinoista, keskikokoisissa viettoviemärijärjestelmissä (1–5) miljoonaa euroa eli (70–80) prosenttia kokonaismarkkinoista, suurissa viettoviemärijärjestelmissä (1–5) miljoonaa euroa eli (90–100 prosenttia kokonaismarkkinoista), peltosalaojitusjärjestelmissä (1–5) miljoonaa euroa eli (60–70) prosenttia kokonaismarkkinoista, teknisessä kuivatuksessa (1–5) miljoonaa euroa eli (50–60) prosenttia kokonaismarkkinoista, kiinteistöviemärijärjestelmissä (1–5) miljoonaa euroa eli (20–30) prosenttia kokonaismarkkinoista ja kaapelinsuojausjärjestelmissä (5–10) miljoonaa euroa eli (40–50) prosenttia kokonaismarkkinoista.

279. Eri infrastruktuuriputkien alamarkkinoilla suoraan valmistajalta asiakkaalle tehtäviä suoria toimituksia tapahtuu siten yhteensä (70–80) miljoonan euron arvosta. Näin ollen huomattava osa infrastruktuuriputkien myynnistä tapahtuu tukkujen ohi suoramyyntinä yksityisille tai julkisille asiakkaille. Yhtiöt eivät ole selvittäneet, miten väitetty tukkujen ostovoima heijastuu asiakkaiden hyväksi suorissa toimituksissa eli projektimyyntimarkkinoilla ja julkisissa hankinnoissa.

280. Tukkujen nykyinen infrastruktuurituonti Suomeen on marginaalista. Myöskään LVI-tukkujen keskinäinen kilpailu ei kumoa yrityskaupan haitallisia vaikutuksia. Kaikilla kolmella LVI-tukulla on kaksi päätoimittajaa joukosta Uponor, KWH ja Pipelife. Jos sekä keskittymän että Pipelifen hinnat nousevat, tukuille jäävät käytännössä vaihtoehdoiksi alan pienet toimijat sekä tuonti, jotka ovat ongelmallisia. Tukkujen keskinäinen kilpailukaan ei siten poista toimittajavaihtoehtojen vähenemisen tuomia kilpailuhaittoja.

3.11 Kilpailijoiden ylikapasiteetti ja alalle tulo

281. Siltä osin kuin yhtiöt ovat vedonneet komission päätöksiin, joissa olisi hyväksytty erityisesti kilpailijoiden ylikapasiteettiin perustuen muuten ongelmalliselta vaikuttaneet yrityskaupat, näiden tapausten markkinaolosuhteet poikkeavat voimakkaasti Suomen muoviputkimarkkinoita koskevasta tilanteesta.

282. Myös Outokumpu/Inoxum-fuusiota koskevasta lehdistötiedotteesta käy selvästi ilmi, miten alan ja kilpailijoiden ylikapasiteetti ei riitä poistamaan syntyviä kilpailuhaittoja, jos kilpailijoilla on kannustimet seurata keskittymän hintojen nostoa.

283. Uponorin ja KWH:n välisessä yrityskaupassa toimijoiden määrä jo ennestään hyvin keskittyneillä infrastruktuuriputkien markkinoilla vähenee edelleen kilpailulle haitallisella tavalla. Jotta haitallisia kilpailuvaikutuksia ei syntyisi, potentiaalisten kilpailijoiden aiheuttaman kilpailupaineen tulisi ehkäistä tai kumota yrityskaupan aiheuttamat kilpailunvastaiset vaikutukset. Tällöin olisi kuitenkin osoitettava, että markkinoille tulo on todennäköistä, riittävän mittavaa ja niin nopeasti tapahtuvaa, että markkinoille tulo tai sen uhka riittää poistamaan yrityskaupan seurauksena syntyvät kilpailuongelmat. Tällaisesta konkreettisesta alalle tulon uhkasta ei ole käsillä olevassa tapauksessa viitteitä.

284. Alalle tulon esteet vaikuttavat siihen, miten todennäköisesti ja missä määrin potentiaalinen kilpailu rajoittaa markkinoilla toimivien yritysten käyttäytymistä. Alalle tulon esteiden ei tarvitse sulkea markkinoille tuloa kokonaan eikä määräämättömäksi ajaksi. Riittää, että ne hidastavat tai rajoittavat markkinoille tuloa kilpailun toimivuuden kannalta merkittävän ajan. Vastoin yhtiöiden väitteitä, alan olemassa oleva ylikapasiteetti estää alalle tuloa, kuten komissiokin on useissa päätöksissään katsonut.

285. Osapuolten vastauksessaan esille tuomat seikat eivät ole antaneet aihetta arvioida potentiaalisen kilpailun Uponorille ja KWH:lle tuomaa uhkaa toisin kuin virasto on markkinaoikeudelle tekemässään esityksessä tehnyt. Suomen muovisten infrastruktuuriputkien markkinoille ei ole näköpiirissä sellaista todennäköistä, oikea-aikaista ja riittävän mittavaa alalle tuloa, joka estäisi tai kumoaisi keskittymän mahdollisuuden hintojen nostoon.

286. Pienten toimijoiden merkitys on lähinnä markkinoiden suuria toimijoita täydentävä ja tyypillisesti alueellinen. Lisäksi yhtiöiden mainitsemista toimintaansa laajentavista yrityksistä Talokaivo ei ole yhtiöiden kilpailija infrastruktuuriputkien markkinoilla, vaan kaivojen markkinoilla, joilla kilpailuongelmia ei nimenomaan Talokaivon alalla toimimisen vuoksi ole.

3.12 Kilpailuvaikutusten arviointi alamarkkinakohtaisesti

287. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on toistanut aiemmin esittämänsä. Lisäksi se on todennut suurten hulevesijärjestelmien osalta, että vaikka Uponorin myynti vuonna 2011 oli vähäistä ja vuonna 2012 myyntiä ei ollut lainkaan, tehokas kilpailu suurten hulevesijärjestelmien markkinoilla estyy olennaisesti, koska Uponor ja KWH ovat toistensa lähimmät kilpailijat ja keskittymä toimii yksin markkinoilla.

288. Pienempien viettoviemäreiden osalta virasto on todennut, että kauppavirroilla ei ole merkitystä, koska muut selvityksissä esille tulleet seikat eivät tue yhtiöiden näkemystä kansallista laajemmista markkinoista. Suurempien viettoviemärijärjestelmien osalta oikea markkinaosuus on yhtiöidenkin aiemmin ilmoittama (80–90) prosenttia. Vaikka suurten putkien markkinoiden kokonaisarvo on pienehkö, ei voida sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että tehokas kilpailu olennaisesti estyy tällä markkinalla KWH:n määräävän markkina-aseman edelleen vahvistuessa. Vaikka Uponorin myynti tällä markkinalla on ollut melko vähäistä, se on kuitenkin ollut Pipelifen kanssa ainoa vaihtoehtoinen toimittaja KWH:n tuotteille. Järjestelyn jälkeen suurten muoviputkien markkinoille jäisi keskittymän lisäksi ainoastaan Pipelife vajaan (10–20) prosentin markkinaosuudella. Lisäksi markkina on euromääräistä arvoaan tärkeämpi sen vuoksi, että läsnäolo tällä markkinasegmentillä mahdollistaa koko viettoviemärijärjestelmän toimittamisen asiakkaalle eri suuruisine putkineen ja mahdollisesti myös siihen liitännäisine kaivoineen. Viraston arvion perusteella keskittymä kykenee viettoviemärijärjestelmien markkinoilla toimimaan yrityskaupan jälkeen pitkälti riippumattomasti muista markkinatoimijoista. Tehokas kilpailu estyy näin ollen olennaisesti näillä markkinoilla Suomessa.

289. Teknisen kuivatuksen osalta Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vielä todennut, että yhtiöiden väittämästä poiketen Meltex on myös teknisessä kuivatuksessa Uponor/KWH-keskittymän suurin kilpailija (kuten peltosalaojissakin). Meltexin markkinaosuus on kuitenkin huomattavasti alle (20–30) prosenttia. Pipelifen virastolle toimittamien myyntilukujen perusteella yhtiön markkinaosuus teknisen kuivatuksen kokonaismarkkinoista on huomattavasti alhaisempi kuin mitä osapuolet ovat esittäneet. Teknisen kuivatuksen salaojaputkia myyvät Suomessa myös Uponor/KWH-keskittymää huomattavasti pienemmät toimijat. Kuten suurimpien toimijoiden markkinaosuusluvuista on havaittavissa, pienempien toimijoiden markkinaosuudet jäävät varsin pieniksi, eivätkä ne yrityskaupan ilmoittajien näkemyksen vastaisesti aiheuta markkinoilla riittävää kilpailunpainetta yrityskaupan myötä syntyvälle keskittymälle. Yrityskaupan myötä Uponor, joka on markkinajohtaja teknisessä kuivatuksessa, vahvistuu entisestään. Uponor/KWH-keskittymä on kooltaan yli (--) sen suurimpaan kilpailijaan Meltexiin verrattuna. Tehokas kilpailu estyy olennaisesti teknisen kuivatuksen markkinoilla.

3.13 Kilpailu- ja kuluttajaviraston menettelystä

290. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vastannut yhtiöiden asiakirjapyyntöihin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain määräaikojen puitteissa lukuun ottamatta yhtä asiakirjaa, jonka yhden päivän mittaisesta myöhästymisestä ilmoitettiin yhtiöille etukäteen. Virasto on poistanut asiakirjoista liikesalaisuuksia. Viraston saamat selvitykset on toimitettu kaupan osapuolille niin pian kuin virastolla on ollut julkiset tai asianosaisjulkiset versiot hallussaan.

291. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole yhtiöiden väittämällä tavalla ohittanut lausunnonantajien esittämiä näkemyksiä yrityskaupasta. Kaiken viraston keräämän materiaalin ja sen analysoinnin perusteella virasto ei kuitenkaan ole voinut tulla muuhun lopputulokseen, kuin että yrityskauppa aiheuttaa kilpailulaissa tarkoitettuja merkittäviä kilpailuongelmia. Viraston näkemys perustuu sen hallussa olleen materiaalin kokonaisvaltaiseen ja kattavaan analyysiin.

292. Kaupan osapuolten omat sisäiset arviot markkinoiden olosuhteista ja kilpailutilanteesta antavat tässä tapauksessa luotettavaa lisävalaistusta markkinoiden todellisista ominaispiirteistä ja kaupan todennäköisistä kilpailuvaikutuksista. Kilpailulaki mahdollistaa tarkastusten tekemisen yrityskauppa-asioissa nimenomaan sitä silmällä pitäen, että yritysten sisäisestä asiakirja- ja sähköisestä aineistosta mahdollisesti on löydettävissä tarpeellista lisäinformaatiota tavanomaisten selvitystoimenpiteiden tueksi.

293. Yhtiöiden antama sitoumusehdotus ei ole rinnastettavissa sovintoehdotukseen, vaan se on osa lakiin perustuvaa viranomaisprosessia. Tästä johtuen Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei myöskään voi sivuuttaa päätöksenteossaan sille toimitettua tapauksen kannalta olennaista aineistoa.

3.14 Sitoumukset

3.14.1 Kilpailu- ja kuluttajaviraston menettely ehtojen arvioinnissa

294. Yrityskaupan ilmoittajien kuvaus ehtoneuvotteluista on puutteellinen ja osittain virheellinen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole viitannut vain yleisellä tasolla rakenteellisten ehtojen ensisijaisuuteen, vaan se on esittänyt täsmällisen näkemyksen soveltuvasta ratkaisusta syntyviin kilpailuongelmiin, eli todennut parhaan ratkaisun olevan elinvoimaisen tuotantolaitoksen myynti yhdelle kilpailijalle. Virasto on useaan otteeseen pyytänyt yhtiöitä tekemään yhdellä kerralla parhaan ja kattavan sitoumuskokonaisuuden, johon yhtiöt ovat valmiita myöntymään, koska useaan sitoumusten markkinatestauskierrokseen ei käsittelymääräaikojen puitteissa ole aikaa.

3.14.2 Markkinaoikeudelle esitetyt ehtovaihtoehdot

3.14.2.1 Ensisijainen ehtokokonaisuus

295. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole pitänyt annettuja sopimusvalmistussitoumuksia tehokkaana tai toimivana keinona yrityskaupan kilpailuongelmien poistamiseen. Horisontaalisesta päällekkäisyydestä johtuvia kilpailuongelmia ei tyypillisesti voida poistaa käyttäytymissitoumuksilla.

296. Sitoumus sopimusvalmistuksesta ei ole rakenteellinen ehto, eikä sillä poisteta yrityskaupasta markkinoille aiheutuvia kilpailuongelmia. Sopimusvalmistuksen keskeinen ongelma liittyy siihen, ettei kapasiteetin varaaminen kilpailijoiden käyttöön korjaa yrityskaupan markkinoiden rakenteelle ja kilpailulliselle tasapainolle aiheuttamia haittoja edes väliaikaisesti, saati pysyvästi. Kapasiteetin varaaminen ei myöskään sellaisenaan takaa uutta alalle tuloa kuten kertakaikkinen divestointisitoumus.

297. Ehtojen tehokkuuteen ja valvottavuuteen on liittynyt lukuisia esityksessä mainittuja ongelmia. Näiden lisäksi tuotteiden hinnoittelu on ongelmallinen. Ostajan kustannuksiin automaattisesti lisättävä kymmenen prosentin lisä eri kustannusten kattamiseen on suurehko esimerkiksi Pipelifen mielestä. Etenkin silloin, kun kysymys on matalakatteisten bulkkituotteiden myynnistä, muutamankin prosentin ylimääräinen kustannus tekee ostajalle mahdottomaksi kilpailla keskittymän kanssa loppuasiakkaista. Ensisijainen ehtokokonaisuus jättää myös avoimeksi esimerkiksi sen, lasketaanko siirtohinnoittelun perusteella kiinteät tuotantokustannukset tuotantolinjoittain, tuotantolaitoksittain vai muuten keskiarvona. Jos kiinteät kustannukset lasketaan kutakin tuotantolinjaa kohti, sopimusvalmistus voidaan kohdistaa alhaisimman käyttöasteen tuotantolinjaan, jolloin kiinteät kustannukset olisivat korkeammat kuin keskimäärin. Sitoumusesitys jättää myös avoimeksi sen, miten muoviputkituotannon kausiluonteisuus käytännössä vaikuttaa toimitusaikatauluihin ja -määriin. Niin ikään tuotantosyklien kannalta voi osoittautua haastavaksi määritellä ostajan oma tuotantokapasiteetti ja sen riittävyys.

298. Sopimusvalmistushintojen perustuminen (--) ei myöskään automaattisesti tee hinnoittelun valvomisesta ongelmatonta. Verottajankin on panostettava merkittäviä resursseja siirtohinnoittelun valvomiseen, mistä huolimatta väärinkäytöksiä ilmenee. Hinnoittelun valvonnasta on vaikea saada aukotonta, ja yrityksille jää väistämättä siirtohinnoittelunkin puitteissa tiettyä liikkumavaraa esimerkiksi kustannusten kohdistamisen suhteen. Sopimusvalmistuksen sitominen (--) ei tarkoittaisi, ettei hinnoittelua ehdotetun sopimusvalmistuksen puitteissa olisi silti tarpeen perusteellisesti valvoa. Kilpailulain tarkoituksena ei ole, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto päätyisi yrityskauppavalvonnan tuloksena hintasääntelyviranomaiseksi. Virastolla ei ole myöskään käytössään sellaisia välineitä, joita vaativien kustannusten allokointiin liittyvien käyttäytymissitoumusten tarkoituksenmukainen valvominen edellyttäisi. Yrityskauppavalvonnan tehtävänä on nimenomaan markkinoiden kilpailullisen rakenteen säilyttäminen siten, ettei yritysten käyttäytymisen jälkikäteiseen valvontaan olisi tarvetta.

299. Rakenteelliset sitoumukset ovat niin Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuin komissionkin käytännössä olleet pääsääntö yrityskaupan synnyttämien kilpailuongelmien ratkaisemiseksi. Keskittymän tulevaan käyttäytymiseen liittyvät sitoumukset eivät yleensä ratkaise horisontaalisesta päällekkäisyydestä aiheutuvia kilpailuongelmia. Myös Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kilpailuviranomaisten sitoumussuuntaviivoissa rakenteellisten sitoumusten ensisijaisuus käy selvästi ilmi. Jälkimmäisten mukaan hyvinkin muotoiltuihin käyttäytymisehtoihin liittyy huomattava riski tehottomasta valvonnasta ja täytäntöönpanosta. Valvonnan ja täytäntöönpanon ongelmat liittyvät tavallisesti valvonnassa tarvittavan tiedon laajuuteen ja monimutkaisuuteen, valvontaresurssien rajallisuuteen ja epäsymmetriseen tietämykseen ehtojen valvojan ja valvottavan yrityksen välillä.

3.14.2.2 Toissijainen ehtokokonaisuus

300. Toissijainen ehtokokonaisuus tarjoaa rakenteellisen vastauksen vain osaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämistä ongelmista eikä siten poista kaikkia viraston esittämiä kilpailuhuolia.

301. Yrityskaupan osapuolet ovat väittäneet, että mikään niiden tuotantolaitoksista ei soveltuisi Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämien kilpailuongelmien ratkaisemiseen. (--). Osapuolten vastauksesta viraston tiedusteluun tuotantolinjoista (--). Näin ollen osapuolet eivät voi perustella tuotantolaitosten nykyisten linjojen kattavuudella sitä, ettei tuotantolaitoksen myyntiä ole edes harkittu sitoumuksia suunniteltaessa. Kaikki kilpailuongelmat kattava tuotantolaitosdivestointi olisi ollut toteutettavissa linjoja uudelleen sijoittamalla. Samalla olisi voitu huolehtia siitä, ettei divestoitava laitos sisällä laitteistoja, joilla valmistetaan pelkästään tuotteita, joiden osalta virasto ei ole havainnut kilpailuongelmia.

302. Esimerkiksi komissio on vakiintuneen linjansa mukaisesti ilmoittanut hyväksyvänsä Outokumpu/Inoxum-yrityskaupan sillä ehdolla, että keskittymästä irrotetaan yksi sen suurimpiin ja tehokkaimpiin kuuluvista tuotantolaitoksista Italiassa.

303. Komission soveltamien käytäntöjen ja periaatteiden valossa myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto on pitänyt ensisijaisena ratkaisuvaihtoehtona elinkelpoisen tuotantolaitoksen luovutusta kilpailijalle tai potentiaaliselle kilpailijalle. Yksittäisten tuotantolinjojen hajasijoitus eri toimijoille ei muodosta elinkelpoista ja kilpailukykyistä kokonaisuutta vastaamaan keskittymän aiheuttamaan kilpailun menetykseen. Yksittäisiin tuotantolinjaluovutuksiin sisältyisi lisäksi suuria riskejä liittyen ostajien kilpailukykyisyyteen. Keskittymän osapuolet ovat jo yrityskaupan suunnitteluvaiheessa tiedostaneet yritysjärjestelyyn liittyvät kilpailun toimivuuteen liittyvät riskit ja suunnitelleet alustavasti joidenkin tuotantolinjojen luovutuksia ongelmallisimpia markkinoita koskien. Tässä yhteydessä osapuolet ovat kuitenkin jo haarukoineet ”sopivia” ostajia, joista ei aiheudu mahdollisten luovutusten jälkeenkään vaaraa keskittymälle. Virasto on katsonut, että yksittäinen linja vähemmän kilpailukykyisen pienen toimijan hallussa ei olisi omiaan luomaan riittävää kilpailupainetta keskittymälle. Näin on etenkin, kun otetaan huomioon Uponorin ja KWH:n itsensäkin pienten kilpailijoiden toiminnassa tunnistamat heikkoudet. Jos ehtoesityksessä luovutuksen kohteena olisi ollut elinkelpoinen tuotantolaitoskokonaisuus, riskit ostajan kilpailukykyisyyteen liittyen olisivat pienemmät, koska laitos jo itsessään muodostaa elinkelpoisen ja kilpailukykyisen kokonaisuuden.

304. Toissijaisesta ehtokokonaisuudesta puuttuu edelleen kiinteistöviemäriputkia, suuria hulevesiputkia ja suuria viettoviemäriputkia koskeva sitoumus kokonaan. Tämän lisäksi kaksia Kilpailu- ja kuluttajaviraston ongelmalliseksi havaitsemia markkinoita – keskikokoiset hulevesijärjestelmät ja suuret paineputket – koskee ainoastaan sopimusvalmistussitoumus, joka on riittämätön korjaamaan keskittymästä aiheutuvat kilpailuongelmat. Markkinaoikeudelle toimitetussa ehtoesityksessä on täsmennetty, että tuotantolinjan (--) myynnillä vastattaisiin ongelmiin sekä pienten hulevesiputkien, pienten viettoviemäreiden, teknisen kuivatuksen ja kaapelinsuojaputkistojen markkinoilla. Ehdotus ei kuitenkaan sisällä tarkempaa selostusta esimerkiksi tuotteiden vaihtamisen vaikutuksesta tuotantokapasiteettiin.

305. Kuten Kilpailu- ja kuluttajaviraston myöskään komission yrityskauppakäytännössä ei hyväksytä rakenteellisista sitoumuksista peräytymistä esimerkiksi siitä syystä, että sopivaa ostajaa ei kohteelle löydy. Komissio edellyttää vaihtoehtoista luovutussitoumusta, jonka on oltava niin sanottu kruununjalokivi.

306. Tuotantolinjojen divestoinneilla täydennetty toissijainen ehtokokonaisuus jättää kokonaan vastaamatta osaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston ongelmallisina pitämistä markkinoista, minkä lisäksi osaan ongelmista pyritään vastaamaan vain tehottomaksi todetuilla sopimusvalmistusehdoilla. Sen sijaan, että toissijainen ehtokokonaisuus sisältäisi vaihtoehtoisia ”kruununjalokiviä” nimettyjen tuotantolinjojen sijaan, se mahdollistaa myös sen tilanteen, että tuotantolinjojen myynnin epäonnistuessa Uponor/KWH-keskittymä tulee hyväksytyksi pelkillä käyttäytymissitoumuksilla.

307. Molemmat yrityskaupan ilmoittajien esittämät ehtokokonaisuudet ovat sekä rakenteeltaan että laajuudeltaan riittämättömiä poistamaan havaittuja kilpailuongelmia pysyvästi ja palauttamaan kilpailun ongelmallisten markkinoiden osalta yrityskauppaa edeltävälle tasolle.

3.15 Oikeudenkäyntikulut

308. Kilpailu- ja kuluttajavirasto kiistää Uponorin ja KWH:n oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimusten perusteet. Esillä olevassa asiassa ei ole perusteita hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla velvoittaa virastoa korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikuluja.

309. Oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä, vaan Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on ollut kilpailulaissa säädetty velvollisuus tehdä asiassa esitys markkinaoikeudelle yrityskaupan kieltämiseksi. Asiassa ei ole myöskään kohtuutonta, että yhtiöt joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

4 UPONOR OYJ:N JA KWH-YHTYMÄ OY:N LISÄVASTAUS

4.1 Yrityskaupan kilpailuoikeudelliset vaikutukset

310. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on täysin sivuuttanut yritysjärjestelyn taloudellisen syyn, eli sen, että järjestelyn odotetaan johtavan toiminnan tehokkuuden kasvuun ja tätä kautta toimialan tuotannon tehostumiseen ja viime kädessä tästä seuraavaan kansantaloudelliseen hyötyyn. Osapuolten toiminnan jatkumisen liiketaloudellinen mielekkyys edellyttää tuotannon tehokkaiden edellytysten palauttamista, mihin yritysjärjestely on näiden yritysten kohdalla paras mahdollinen vaihtoehto.

311. Mikään osapuolten tai Tempon aiemmin kuvaamista toimialan kilpailun peruspiirteistä tai eri valmistajien markkinavoimaa rajoittavista tekijöistä ei muutu yritysjärjestelyn myötä. Tuonti ja tuonnin uhka sekä kilpailevat materiaalit muodostavat edelleen voimakkaan kilpailupaineen suomalaisia muovituotteiden tuottajia kohtaan, maantieteelliset markkinat ovat edelleen ylikansalliset monin osin, alalle tulo on helppoa, ylikapasiteetti ei poistu ja tukut jatkavat merkittävässä roolissa. Yritysjärjestelystä ei siten seuraa Kilpailu- ja kuluttajaviraston väittämiä merkittäviä negatiivisia kilpailuvaikutuksia.

4.2 Tuoteryhmäkohtainen tarkastelu

312. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole asianmukaisesti suorittanut kilpailuoikeudellisten kysymysten tarkastelua kaikkien merkityksellisten markkinoiden osalta erikseen. Virasto ei ole perustellut sitä, miksi eri tuotemarkkinoilla olisi kilpailuongelmia, ja sen väitteet ovat osin virheellisiä.

4.2.1 Paineputket

4.2.1.1 Pienet paineputket

313. Kilpailu- ja kuluttajaviraston väite vähäisestä tuonnista on virheellinen sen takia, että se käsittelee Pipelifen Ruotsin tuontia myyntinä Suomessa, mikä on kiistaton ja selvä virhe. Kun Pipelifen Ruotsin tuonti otetaan huomioon, niin tuonnin määrä on (--) prosenttia. Pieniä paineputkia kuljetetaan kuorma-autoissa kiepeissä, jolloin niitä pystytään kuljettamaan suuri määrä tehokkaasti ja alhaisin kuljetuskustannuksin. Merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla käsittäen Suomen, Ruotsin ja Viron osapuolten markkinaosuus on noin (30–40) prosenttia eikä kilpailuongelmia voi olla.

4.2.1.2 Keskikokoiset paineputket

314. Vaikka vastoin osapuolten näkemystä tarkasteltaisiin pelkästään Suomen aluetta, markkinoilla on muita vahvoja toimijoita, kuten esimerkiksi Pipelife ja Meltex. Keskikokoisia paineputkia tuovat esimerkiksi Pipelife Ruotsista, Haka Plast Virosta sekä Saint-Gobain ja Lining muualta Euroopasta. Virolaisella Haka Plastilla on käytettävissään viisi linjaa paineputkien valmistamiseen ja lisäksi se valmistaa viemäriputkia. Markkina-alueekseen Haka Plast on ilmoittanut Viron lisäksi Suomen, Latvian ja Liettuan.

315. Lisäksi tulee ottaa huomioon valuraudan osuus markkinoilla ja varsinkin se, että hypoteettisessa hinnankorotustilanteessa valuraudan osuus todennäköisesti nousisi kokonaismarkkinoista. Tällaisessakin tilanteessa merkittävien valurautatoimittajien Saint-Gobainin ja Liningin merkitys on suuri. Saint- Gobain omistaa LVI-Dahlin ja se voi siten tällaisessa tilanteessa lisätä valuraudan myyntiä, lisätä tuontia LVI-Dahlin lukuisista muissa maissa sijaitsevista tukkupisteistä ja hankkia tuotteita keskittymän sijasta muilta toimijoilta kilpailuttamalla alhaisemmilla hinnoilla.

4.2.1.3 Suuret paineputket

316. Toisin kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto on väittänyt, Pipelifen internetsivujen mukaan se myy suuria paineputkia. Lisäksi Pipelife on yrityskauppailmoituksen jälkeen investoinut muun muassa uuteen, suurten paineputkien tuotantolinjaan.

317. KWH:n myynti näillä tuotemarkkinoilla on hyvin vähäinen, eikä yhdistymisellä ole käytännössä vaikutusta näin markkinoihin, minkä virasto on täysin sivuuttanut.

318. Virasto on myös sivuuttanut sen seikan, että valurauta ja keskeiset valurautatoimittajat (Saint-Gobain ja Lining) hallitsevat suurten paineputkien markkinoita ja ovat vahvassa asemassa niillä.

4.2.2 Hulevesijärjestelmät

4.2.2.1 Pienet hulevesijärjestelmät

319. Rumtec tuo kaikki Suomessa myymänsä muoviset hulevesituotteet aina 800 millimetriin asti Ruotsista ja Liettuasta. Hulevesijärjestelmiä pakataan sisäkkäin, eikä rahti mitenkään estä tuontia, vaan asia on päinvastainen. Rumtec valmistaa lisäksi itse teräksisiä hulevesiputkia Suomessa. Evopipes tuo kaikki Suomessa myymänsä hulevesijärjestelmät Latviasta ja Kaczmarek Puolasta, mitkä seikat Kilpailu- ja kuluttajavirasto on täysin syrjäyttänyt.

320. Virasto on myös jättänyt mainitsematta Meltexin lausuman, jonka mukaan pienten hulevesijärjestelmien markkinat ovat vähintään Suomen, Ruotsin ja Baltian laajuiset. Lisäksi Meltexillä on voimakas pyrkimys kasvaa markkinoilla entisestään ja se tulee jatkossakin vastaamaan aggressiivisesti mahdollisiin hintojen korotuksiin. Meltex on kasvanut pienestä, vain peltosalaojia valmistavasta toimittajasta hyvin merkittäväksi tekijäksi markkinoilla kaikissa infrastruktuuriputkituotteissa. Samalla tavoin muut valmistajat ja muut toimittajat voivat kilpailutilanteen muuttuessa vahvistaa omia asemiaan markkinoilla.

321. Ruotsalainen Terena AB myy muun ohella hulevesijärjestelmiä, paineputkia ja viettoviemäreitä ja se toimii yksinomaan tuontituotteiden varassa tuoden ne etupäässä Puolasta Kaczmarekilta. Suomessa toimivat tukut voisivat ryhtyä toimimaan vastaavalla tavalla; matka Puolasta Ruotsiin on suunnilleen yhtä pitkä kuin Puolasta Suomeen. Suomessa esimerkiksi LVI-WaBeK tukkuliike toimii jo tällä tavalla tuoden infrastruktuuriputkia unionin alueelta.

4.2.2.2 Keskikokoiset hulevesijärjestelmät

322. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on virheellisesti käsitellyt vain Pipelifea ja Meltexiä, vaikka markkinoilla on myös muita yhtiöitä, kuten esimerkiksi Virtain Muovityö, Talokaivo, Evopipes ja Krah, jotka voivat vastata hintojen korotuksiin. Lisäksi virasto on täysin syrjäyttänyt sen, että tukut todennäköisesti ryhtyisivät tuomaan entistä enemmän niin pieniä kuin keskikokoisia hulevesijärjestelmiä, mikäli hintataso nousisi Suomessa.

323. Virasto on myös sivuuttanut sen, että Pipelife on nyt investoinut muun muassa uusiin, keskikokoisten ja suurten hulevesiputkien tuotantolinjoihin. Kaivopuolen vahva toimija Talokaivo puolestaan on tullut uutena yrityksenä hulevesimarkkinoille, mikä lisää entisestään kilpailupainetta näillä markkinoilla. Kilpailijat ovat siten jo vastanneet muuttuvaan markkinatilanteeseen.

324. Erittäin merkittävä toimija Rudus samoin kuin muut betonitoimittajat, kuten esimerkiksi Ruskon Betoni ja sen tytäryhtiö JA-KO Betoni, kilpailevat muovivalmistajia vastaan näillä samoilla markkinoilla. Tuotteet kilpailevat toisiaan vastaan ja hinnat ovat samalla tasolla. Samoin pelti/teräsputkivalmistaja Rumtec kilpailee näillä markkinoilla. JA-KO Betoni on rakentanut Hollolaan uuden, ison, modernin ja tehokkaan tehtaan, joita vastaavia tehtaita on vain neljä maailmassa. Tehtaalla valmistetaan muun muassa keskikokoisia ja suuria hulevesijärjestelmiä samoin kuin keskikokoisia ja suuria viettoviemärijärjestelmiä. Tehtaan kapasiteetti on niin suuri, että se pystyy yksin tyydyttämään koko Suomen kysynnän, mukaan lukien lähialueidenkin kysynnän. Näin ollen keskittymän teoreettinen hintojen korotus ei olisi kannattavaa, koska betonin osuus kokonaismarkkinoista nousisi.

4.2.2.3 Suuret hulevesijärjestelmät

325. Uponorilla ei ole (--) suurten hulevesijärjestelmien myyntiä. Betoni on hallitseva materiaali ja sen myynti muodostaa valtaosan näistä markkinoista, minkä vuoksi KWH:n myynnit ovat (--).

326. Virtain Muovityön lisäksi myös Talokaivo on tullut uutena toimijana näille markkinoille ja Pipelife on hankkinut uuden linjan, jolla valmistetaan myös isoja hulevesijärjestelmiä. Näillä markkinoilla toimivat myös Parkanon Muovituote samoin kuin virolainen Krah, joka tuo tuotteensa Suomeen Virosta.

327. Vaihtoehtoiset materiaalit ovat hallitsevia näillä markkinoilla noin (80–90) prosentin osuudella, ja JA-KO Betoni pystyy yksin uudella Hollolan tehtaallaan valmistamaan koko Suomen ja lähialueidenkin kapasiteetin myös suurten hulevesijärjestelmien osalta.

4.2.3 Viettoviemärijärjestelmät

4.2.3.1 Pienet viettoviemärit

328. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole perustellut sitä, kuinka ”muut selvityksissä esille tulleet seikat” kumoaisivat sen tosiseikan, että kauppavirtoja ja tuontia on merkittävä määrä ja markkinat kattavat vähintään Suomen, Ruotsin ja Viron. Tosiasiassa merkitykselliset markkinat ovat laajemmat, koska pieniä viettoviemäriputkia tuodaan myös Saksasta ja Puolasta, kuten Onninen tekee. Puolalainen Kaczmarek valmistaa ja toimittaa Puolasta Suomessa myymänsä viettoviemärit, ja Wavin tuo kaikki Suomessa myymänsä viettoviemärit Tanskasta ja Liettuasta. Näillä laajemmilla markkinoilla markkinaosuus olisi siten vielä alhaisempi kuin (30–40) prosenttia.

329. Virasto on myös jälleen virheellisesti katsonut, ettei Pipelifen tuonti Ruotsista Suomeen olisi tuontia.

4.2.3.2 Keskikokoiset viettoviemärit

330. Keskikokoisia viettoviemäriputkia tuodaan Suomeen kaikista Pohjoismaista, Baltiasta ja Puolasta. Oikein määritellyillä merkityksellisillä markkinoilla Pipelifekin on merkittävä toimija.

331. Lisäksi tulee ottaa huomioon betoni kilpailevana materiaalina. Rudus on vahva toimija näillä markkinoilla. JA-KO Betoni pystyy yksin uudella Hollolan tehtaallaan tyydyttämään koko Suomen ja lähialueidenkin kysynnän näiden tuotteiden osalta 300 millimetristä ylöspäin. Betonin ja muovin kilpailutilanne varmistaa osaltaan jatkossakin kilpailun toimivuuden.

4.2.3.3 Suuret viettoviemärit

332. Betoni muodostaa pääosan suurten viettoviemäreiden myynnistä. Rudus ja Ruskon Betoni/JA-KO Betoni hallitsevat näitä markkinoita eikä osapuolten myynnillä ja varsinkaan Uponorin myynnin lisäyksellä ole vaikutusta kilpailutilanteeseen jatkossa. Uponorin myynti on ollut täysin olematonta, mistä huolimatta virasto on katsonut, että syntyisi huomattavaa ja tehokasta kilpailua merkittävästi vääristävää markkinavoimaa. Uponorin myynnin ollessa vain (0–0,5 miljoonaa) euroa on kyseenalaista, toimiiko se edes tosiasiassa näillä markkinoilla.

4.2.4 Salaojat

4.2.4.1 Peltosalaojaputket

333. Virasto on sivuuttanut sen keskeisen seikan, että Meltex on vahva toimija ja kilpailee myös tukkukauppaa vastaan omalla laajalla jakeluverkostollaan. Siten tukkukaupassa myytävien peltosalaoja-putkien hinnannousu ei menestyisi, koska Meltex aggressiivisen hinnoittelunsa turvin saisi itsellensä lisää tukkukaupan volyymia. Virasto on myös sivuuttanut sen seikan, että Pipelife voisi aloittaa Ruotsissa valmistamiensa peltosalaojien tuonnin, mikäli hintataso Suomessa nousisi, mikä aiheuttaa merkittävän potentiaalisen kilpailun uhan.

334. Toisin kuin virasto on väittänyt, sellaisilta maatalous- ja rautakauppaketjuilta (Kesko, Bauhaus) sekä urakoitsijoilta, jotka ovat ostaneet peltosalaojajärjestelmiä suoraan valmistajilta, eivät vaihtoehdot häviäisi yrityskaupan myötä kokonaan. Pipelife samoin kuin muut putkitoimittajat voivat tulla näille markkinoille, ja toisaalta Bauhaus ei edes myy juurikaan näitä tuotteita.

4.2.4.2 Teknisen kuivatuksen putket

335. Kun otetaan huomioon myös tuonti Ruotsista, niin Pipelife on keskittymän jälkeen toiseksi suurin toimija teknisen kuivatuksen markkinoilla. Lisäksi Meltexillä on merkittäviä kasvutavoitteita ja se pyrkii aggressiivisen hinnoittelunsa turvin kasvamaan markkinoilla. Virasto ei ole myöskään ottanut huomioon tuontia Baltiasta.

4.2.5 Kiinteistöviemäriputket

336. Tosiasiassa maantieteelliset markkinat ovat laajemmat kuin Suomi, Ruotsi ja Viro. Wavin tuo kaikki Suomessa myymänsä kiinteistöviemäriputket Tanskasta ja Kaczmarek Puolasta. Kiinteistöviemäriputkia tuodaan huomattava määrä useista eri maista. Koska myös Baltia, Tanska, Puola ja Saksa tulisi laskea mukaan merkityksellisiin maantieteellisiin markkinoihin, keskittymän markkinaosuus yrityskaupan jälkeen olisi vielä alhaisempi kuin (20–30) prosenttia.

4.2.6 Kaapelinsuojausjärjestelmät

337. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on täysin sivuuttanut sen, että Wavin tuo Tanskasta kaikki Suomessa myymänsä kaapelinsuojausjärjestelmät. Meltex ja Talokaivo ovat tulleet täysin uusina toimijoina näille markkinoille. Siten toimijoita jää markkinoille yrityskaupan jälkeenkin useita ja viraston väite siitä, että Pipelife olisi keskittymän ohella ainoa muu toimija, joka toimii näillä markkinoilla, on virheellinen.

338. Virasto on täysin sivuuttanut sen tosiasian, että Pipelife on näillä markkinoilla markkinajohtaja ja että se on voittanut merkittävän TeliaSoneran kilpailutuksen. Keskittymä olisi markkinoilla vasta toiseksi suurin ja markkinoilla olisi jatkossakin on useita vaihtoehtoja keskittymän ohella, kuten Pipelife, Meltex, Wavin, Talokaivo, Evopipes, FL-Pipe ja Rotomon. Esimerkiksi Talokaivo yhdessä Evopipesin kanssa voitti hiljattain merkittävän Länsimetron kaapelinsuojauksen kilpailutuksen. Hanke on merkittävä laajuudeltaan käsittäen yli sadan kilometrin putkien kaapeloinnin. Kilpailutuksen järjesti Destia ja putket tulevat Evopipesin Latvian tehtaalta.

339. Markkinat ovat tosiasiassa vielä suuremmat kuin Suomen, Ruotsin ja Viron, koska kaapelinsuojausjärjestelmiä tuodaan esimerkiksi Tanskasta ja muualta Baltiasta Suomeen.

340. Ostajilla on merkittävää ostovoimaa. Sähkökaapelinsuojauksessa asiakkaina ovat keskittymää huomattavasti suuremmat yhtiöt, kuten Fortum, ja muut vahvat yhtiöt, kuten Elenia. Lisäksi vahvat ostajat ovat entisestään vahvistuneet muodostamalla erilaisia hankintarenkaita, kuten esim. Fincopower Oy, joka on perustettu 31 energiayhtiön toimesta päätehtävänään tehdä yhteishankintoja. Yhdistämällä usean eri yhtiön ostot yhteen ostovoima vahvistuu entisestään ja ostajat voivat halutessaan myös tuoda tuotteita. Esimerkiksi Eltelissä ja Empower Oy:ssä ostajat kilpailuttavat ympäri Eurooppaa kaapelinsuojahankinnat painaakseen hintoja alaspäin.

4.3 Merkitykselliset markkinat

4.3.1 Merkitykselliset tuotemarkkinat

341. Merkityksellisiä tuotemarkkinoita koskeva erimielisyys rajoittuu Kilpailu- ja kuluttajaviraston ongelmallisiksi määrittelemiin tuoteryhmiin ja näissä vain eri valmistusmateriaalien korvattavuuteen. Virasto väittämät materiaalien korvattavuudesta ovat olennaisilta osin virheellisiä, eikä se ole analysoinut sitä, mitä eri materiaaleista valmistettujen tuotteiden kysynnälle tapahtuisi, jos hintoja muutettaisiin. Viraston käyttämät Pöyryn raportin hintavertailut eivät sovellu eri materiaalien korvaavuuden arviointiin, koska ne perustuvat historiallisista hintatiedoista tehtyihin keskimääräisiin, valtakunnallisiin keskiarvoihin, minkä lisäksi niissä on puhtaita virheitä.

342. Kilpailuoikeudellisesti olennaista on, ovatko eri materiaalista valmistetut putket kaikilta osin, eli käyttötarkoitukseltaan, laadullisesti ja hinnaltaan korvaavia. Nyt esillä olevassa asiassa materiaalit ovat käyttötarkoitukseltaan ja laadultaan korvaavia.

343. Rambollin lausunto 5.4.2013 vahvistaa osapuolten näkemyksen valmistusmateriaalien korvattavuudesta edellä kohdassa 131 mainituissa tuoteryhmissä. Tempon lausumassa 8.4.2013 puolestaan on todettu, että valmistusmateriaalilla ei ole mitään lähtökohtaista vaikutusta korvaavuuteen. Eri materiaalien ominaisuuksien erilaisuus ei siten millään tavalla johda siihen johtopäätökseen, etteivätkö materiaalit olisi keskenään korvaavia, substituutteja.

344. Alan voimakas standardisointi, laatusertifiointi (Nordic Polymark ja muu ohjeistus kuten Infraryl-ohjeet) varmistavat omalta osaltaan, että eri materiaalit soveltuvat laadullisesti samaan käyttötarkoitukseen. Eri materiaalista valmistetut tuotteet valmistetaan jo lähtökohtaisesti niin, että niitä voidaan käyttää samaan tarkoitukseen. Kuten Rambollin lausunnosta käy ilmi, erityistilanteissa putkimateriaaleihin voidaan valmistusvaiheessa lisätä kohteessa vaadittavia erikoisominaisuuksia käyttämällä esimerkiksi erilaisia pinnoitteita tai vahvistamalla runkoa. Materiaaleille asetetaan kuitenkin vain harvoin standardeista poikkeavia vaatimuksia.

345. Eri materiaalien perustamisolosuhteiden ja tukemisen huomioiminen suunnitteluvaiheessa ei ole sellainen seikka, joka hankaloittaisi suunnitteluvaihetta tai toisi lisäkustannuksia siinä määrin, etteikö eri materiaalien kilpailuttaminen suunnitteluvaiheessa tai muussa päätöksenteon vaiheessa olisi kannattavaa. Rambollin lausunnon mukaan suunnittelussa otetaan sen eri vaiheessa ja tarkkuusasteella huomioon vaihtoehtoiset putkimateriaalit. Usealla vesilaitoksella on kilpailutettu putkihinnat ja muut tarvikkeet vuosisopimusperiaatteella, jolloin kilpailutus on tapahtunut usein jo aiemmassa vaiheessa prosessia. Se, että asiakkaat, kuten kunnat tai kunnalliset vesilaitokset soveltavat kukin omaa, ja toisistaan poikkeavaa materiaalipolitiikkaa ilman minkäänlaista yhteistä nimittäjää, kertoo jo siitä, että eri materiaaleista valmistetut putket soveltuvat samaan tarkoitukseen ja ovat laadullisesti ja käyttötarkoitukseltaan toisensa korvaavia. Eri materiaalit kilpailevat siten toisiaan vastaan ja kuuluvat samoille markkinoille.

346. Valittu materiaalipolitiikka ei tarkoita sitä, ettei sitä ole mahdollista tarpeen tullen muuttaa. Kuten Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä on todennut, sen kannalta ”on olemassa korvaavia tuotteita (betoni ja valurauta), joiden käyttöä voidaan lisätä hintasuhteiden muuttuessa”. Laippaliitosta ja muhviliitosta koskevilla hinnaneroilla ei myöskään ole nyt esillä olevassa asiassa merkitystä.

347. Eri materiaalit ovat myös hinnaltaan toisensa korvaavia. Hintojen osalta ei tosiasiallisesti ole olemassa mitään viraston väittämää hintaeroa, minkä osoittaa myös Rambollin lausunto. Virasto ei ole myöskään pystynyt perustelemaan Pöyryn raportissa käytetyn FORE-palvelun osalta, miksi eri materiaalien tehdashinnat, jotka ovat olleet keskenään samalla hintatasolla, muuttuisivat hintatasoltaan merkittävästi toisistaan poikkeaviksi tarkasteltaessa toteutuneita kauppahintoja. Tehdashinnat samassa putkiluokassa ovat vertailtavien tuotteiden välillä varsin samalla tasolla. Lopullinen kauppahinta eri materiaaleilla ei ole kuljetuksen ja asennuksen jälkeenkään eri tasolla, varsinkin kun otetaan huomioon muiden materiaalien vain hieman korkeampi käsittelykustannus. Rambollin mukaan Pöyryn raportin virhe on saattanut johtua siitä, että saman kokoluokan muoviputkihinnoissa on yhdistetty eri muoviputkimateriaaleja ja eri liitostyyppejä. Syynä on voinut myös olla asennukselle kohdistettujen kustannusten eroavaisuus eri lähteistä.

348. Rambollin mukaan eri putkimateriaalit kilpailevat etenkin keskikokoisissa ja isoissa putkikokoluokissa muovin kanssa hinnan suhteen. Paineputkissa hinnat korreloivat käytännössä 400 millimetrin kokoluokasta alkaen. Muilta osin myös huomioitava, että betonin ja teräksen asennuskustannukset ovat 5–10 prosenttia muoviputkiasennusta korkeammat. Koska kaikki tarjolla olevat putkimateriaalit valmistetaan standardien ja normien mukaisesti, kilpailevat ne käyttötarkoitukseltaan ja laadultaan toistensa kanssa. Rambollin mukaan kyseessä olevat putkimateriaalit ovat siten keskenään kaikilta osin korvaavia. Koska materiaalin hinnan nosto saattaa muuttaa jo aikaisemmin tehtyä päätöstä valinnasta, ovat eri materiaalit korvattavissa myös hinnan perusteella.

349. Markkinatoimijoiden vastauksiin kohdistuneiden viraston väitteiden osalta osapuolet ovat todenneet, että ne ovat niin Suomessa kuin Ruotsissa linjassa keskenään. Pieniä eroja toki löytyy nyanssitasolla, mikä selittyy sillä, että kulloisenkin vastaajan kokemuspiiri on rajoittunut tiettyihin tuoteryhmiin ja liiketoiminnan alueisiin.

4.3.2 Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

350. Vastoin Kilpailu- ja kuluttajaviraston näkemystä nykyinen ja potentiaalinen tuonti aiheuttavat huomattavaa kilpailupainetta. Kuljetuskustannusten määrissä ei ole juurikaan eroja verrattuna muihin toimijoihin verrattaessa Etelä-Suomen ja eri maissa sijaitsevien tehtaiden välisiä kuljetuskustannuksia. Toisin kuin virasto on esittänyt, merirahdin kustannus on maantierahtikustannuksia vastaava tai jopa halvempi. Kuten Tempon 8.4.2013 muistiossa on todettu, niissä tuoteryhmissä, joissa Wavinilla on merkittävää tuontia Suomeen, (--).

351. Virasto ei ole lainkaan ottanut huomioon, että jo nyt useat erikokoiset, ja Suomen mittakaavassa pienetkin putkivalmistajat tuovat Suomeen kannattavasti tuotteitaan ilman, että niillä on omaa toimipistettä tai varastoa Suomessa. Komissio on vahvistanut, että ulkomainenkin valmistaja voi päästä markkinoille pelkän tuonnin voimalla, kun kuljetuskustannukset ovat suhteellisen alhaiset.

352. Osapuolet ovat viitanneet Kilpailu- ja kuluttajaviraston 19.12.2012 tekemään päätökseen diaarinumero 759/61/2008, joka koskee epäiltyä Yara Suomi Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ja jossa on katsottu, että Yaran kanssa kilpailevien pienten maahantuontiliikkeiden kapasiteetti ei ole näyttänyt olevan riittävä suurten keskusliikkeiden tukkumyynnin tarpeisiin. Tästä huolimatta virasto on Yara-tapauksessa nähnyt niin olemassa olevan kuin potentiaalisen tuonnin aiheuttavan selvää kilpailupainetta, vaikka viraston esille ottamilla maahantuontiyrityksillä ei ole viraston mukaan ollut käytössään suurimpien maatalouskeskusliikkeiden jakelukanavia eikä edes kapasiteettia näiden tarpeisiin. Päätöksessä on myös todettu, että mikäli merkittäviä markkinoille pääsyn esteitä ei ole, korkeat hinnat toimivat signaalina uusille toimijoille ja houkuttelevat näitä kilpailemaan markkinoilla.

353. Virasto ei ole perustellut, miksi nyt esillä olevassa asiassa tuonti ei ole merkityksellistä ja luo lisäksi potentiaalista kilpailua ja sen myötä yhä lisääntyvää kilpailupainetta. Virasto ei ole myöskään arvioinut mitenkään tilannetta, jossa osapuolet korottaisivat hintojaan noin 5–10 prosenttia.

354. Viraston väite, jonka mukaan ulkomaisten toimijoiden olisi vaikea luoda suomalaisiin tukkureihin asiakassuhdetta, ei ole uskottava, koska suurimmista tukuista kaksi kolmesta on kansainvälisiä yrityksiä, joilla on vähintään euroopanlaajuiset ja pohjoismaiset hankintakanavat ja -sopimukset. Mitään viraston väittämää asiakasuskollisuutta tai tuotteistuksesta johtuvaa sidettä ei osapuolilla ole.

355. Komission päätöskäytännössä yhtenäisille standardeille ja hintojen vertailukelpoisuudelle on annettu huomattavaa merkitystä maantieteellisesti laajojen (maailma/Eurooppa) markkinoiden määrittelyssä, ja komissio onkin katsonut, että kuljetuskustannukset eivät ole merkityksellisiä, jos alueella on yhtenäiset standardit ja vertailukelpoinen hintataso. Myös yhteispohjoismainen Insta-Cert laatustandardi on käytössä, mikä tarkoittaa sitä, että missä tahansa Pohjoismaissa valmistettu ja hyväksytty tuote soveltuu käyttöön kaikissa Pohjoismaissa. Tukkurit ja näiden asiakkaat ovat vahvistaneet tämän näkemyksen useaan otteeseen.

356. Pipelifen Haaparannan tehtaan sijainti osoittaa, että maantieteellinen alue on Suomea laajempi. Pipelifen toimitusjohtaja on 20.11.2012 virastolle antamassaan rahtikustannuksia koskevassa vastauksessa nimenomaisesti todennut, että Pipelifen kuljetuskustannukset eivät poikkea juurikaan toisistaan, olipa kyse tuonnista Ruotsista, Virosta tai Pohjois-Suomesta Etelä-Suomeen tukkurien varastoille. Pipelife on myös ilmoittanut, että ainakin pienempiä hulevesiputkia, paineputkia ja viettoviemäriputkia tuodaan Suomeen.

357. Komission kanta on, että riippumatta valtion rajasta tuotantolaitos, joka sijaitsee lähellä rajaa, mutta eri valtiossa, palvelee tietyllä säteellä olevaa aluetta kattaen useita maita. Tätä linjaa soveltaen Tempo on 19.3.2013 analyysissään esittänyt, että lähes koko Baltia ja valtaosa Ruotsia kuuluvat jo tällä perusteella samaan maantieteelliseen markkinaan. (--) Pipelifen Haaparannan tehtaasta tuodaan todistettavasti tuotteita Etelä-Suomeen, mistä seuraa väistämättä se, että samanlaisen etäisyyden päästä toisista ilmansuunnista on tai olisi kannattavaa tuoda putkia Etelä-Suomeen.

358. Infrastruktuuriputkien tuonti osoittaa ylikansalliset markkinat. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole pystynyt osoittamaan kokonaistuontimäärien erolle muuta syytä kuin Pipelifen Haaparannan tehtaan tuonnin puuttumisen. Viraston väittämä viiden prosentin ero ei käy mistään ilmi, ja joka tapauksessa tällaisella erolla ei olisi juurikaan vaikutusta tuonnin merkittävyyteen lukuun ottamatta suuria viettoviemäriputkia. Osapuolet eivät kuitenkaan ole edes väittäneet markkinoita Suomea laajemmiksi suurimpien putkikokojen osalta.

359. Koska virasto ei ole itse edes suorittanut riittäviä analyysejä väitteidensä tueksi, ei se voi kyseenalaistaa osapuolten esittämiä analyyseja.

4.4 SIEC-testi ja kilpailuvaikutusten arviointi

4.4.1 Ylikapasiteetti

360. Ylikapasiteettia koskevasta unionin oikeus- ja päätöskäytännöstä voidaan johtaa seuraavia keskeisiä oikeusperiaatteita. Ensinnäkin keskittymän seurauksena syntyvän yksikön mahdollisen kilpailua rajoittavan toiminnan estämiseksi ei ole tarpeen, että sen asiakkaat voivat siirtää kaikki tilauksensa muille toimittajille. Asiakkaiden mahdollisuutta siirtää olennainen osa kysynnästään muille toimittajille voidaan pitää sellaisena riittävänä merkittävien tappioiden uhkana kyseiselle yksikölle, joka voi saada sen luopumaan tällaisen strategian toteuttamisesta. Toiseksi kilpailijoiden kannustin lisätä kapasiteetin käyttöastetta perustuu siihen, että käyttöastetta lisäämällä tuotteen yksikkökustannukset laskevat. Kilpailijoiden on näin ollen kannattavaa lisätä tuotantoaan merkittävässä ylikapasiteettitilanteessa ilman, että ne itse korottaisivat hintojaan, sillä siten ne voivat tarjota asiakkaille yhteisyritystä halvempia hintoja. Tällaisessa tilanteessa yhteisyrityksen mahdollinen hintojen korotus tarjoaa kilpailijoille mahdollisuuden kasvattaa markkinaosuutta.

361. Muita tärkeitä tekijöitä yrityskauppatilanteen kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa ovat kuinka helposti kilpailijat voivat asettaa kapasiteettia käyttöön siirtämällä kapasiteettia muusta käytöstä; kilpailijoiden mahdollisuus kasvattaa kapasiteettiaan; vaihtoehtoisten tuotteiden markkinoille aiheuttama kilpailupaine, sekä tuonnin vaikutukset markkinoihin.

362. Edellä mainitut oikeusperiaatteiden ehdot sekä muut tekijät täyttyvät nyt esillä olevassa asiassa. On selvää, että kilpailijoiden on kannattavaa lisätä kapasiteetin käyttöastettaan, mikäli osapuolet pyrkisivät nostamaan hintojaan yrityskaupan jälkeen. Myös korvaavista materiaaleista valmistetut putkituotteet luovat kilpailupainetta muovista valmistetuille infrastruktuuriputkille.

363. Kilpailu- ja kuluttajaviraston esille tuomat erot osapuolten viittaamien komission päätösten ja nyt esillä olevan tilanteen markkinaolosuhteissa eivät ole merkityksellisiä, sillä niillä ei ole vaikutusta asian arviointiin SIEC-testin kannalta. Merkityksellisiin maantieteellisiin markkinoihin ja vaihtoehtoisiin materiaaleihin liittyvät seikat eivät olennaisesti eroa SIEC-testin selvittämisen osalta.

364. Kilpailu- ja kuluttajaviraston viittaamasta Outokumpu/Inoxum-päätöksestä ei ole vielä saatavissa julkista versiota, eikä lehdistötiedotteen perusteella ole mahdollista tehdä viraston siitä vetämiä johtopäätöksiä.

365. Infrastruktuuriputkien markkinoilla vallitsevasta merkittävästä ylikapasiteettitilanteesta johtuen kilpailijoiden on kannattavaa lisätä tuotantoaan ilman, että ne itse korottaisivat hintojaan, sillä siten ne voivat tarjota asiakkaille yhteisyritystä halvempia hintoja ja pyrkiä kasvattamaan markkinaosuuttaan. Keskittymän asiakkaat voivat siirtää olennaisen osan kysynnästään muille toimittajille, mitä voidaan pitää keskittymälle sellaisena riittävänä merkittävien tappioiden uhkana, että sen ei ole kannattavaa pyrkiä nostamaan hintoja.

4.4.2 Tuotteiden homogeenisuus ja kilpailun läheisyys

366. Kilpailu- ja kuluttajaviraston perustelut tuotteiden differentiaatiolle ovat keinotekoiset eikä niiden tueksi ole esitetty mitään konkreettista ja luotettavaa näyttöä.

367. Vastoin viraston esittämää, sen viittaamat tutkimukset eivät todista, että yksittäiset osapuolten tuotteet olisivat millään tavalla erityisen tunnettuja tai brändättyjä. Vaikka yritys olisi tunnettu, se ei tarkoita, että kyseisen yrityksen valmistamat tuotteet olisivat tunnettuja.

368. Ottaen huomioon viraston viittaamien tutkimustulosten yleisluonteisuuden, iän ja suppean kohderyhmän, niille ei voida antaa mitään painoarvoa. Kyseiset tutkimukset koskevat pääosin vain yritysten tunnettuutta ja profiilia, mutteivät mitään yksittäisiä tuotemarkkinoita. Lisäksi tutkimuksia on käytetty harhaanjohtavasti. Näin ollen tutkimusten perusteella ei voida vetää sitä johtopäätöstä, että joidenkin tuotemarkkinoiden tuotteet erottuisivat brändin perusteella muista markkinoilla myytävistä tuotteista.

369. Sekä Uponor että KWH valmistavat yhdyskuntatekniikan tuotteiden ohella myös muun muassa talotekniikan tuotteita, eikä Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole edes pitänyt kaikkia yhdyskuntatekniikan alaan kuuluvia merkityksellisiä tuotemarkkinoita ongelmallisina. Viraston esittämää näyttöä tuotteiden differoinnista, esimerkiksi tutkimustuloksia, on mahdotonta yhdistää mihinkään tiettyyn markkinaan. Viraston tuotteiden ominaisuuksien ja korvaavuuden tarkastelu on suoritettu niin yleisellä tasolla, ettei voida vetää mitään johtopäätöksiä tuotedifferoinnista tai kilpailun läheisyydestä millään merkityksellisillä tuotemarkkinoilla. Virasto ei ole selvittänyt millään tavalla osapuolten tuotteiden välistä hintojen ristijoustoa joillakin ongelmallisiksi katsomillaan tuotemarkkinoilla. Yhdyskuntatekniikan tuotteet ovat standardoituja tuotteita, joiden valinnassa hinnalla on ratkaiseva rooli. Tällaisilla homogeenisillä markkinoilla, joilla useiden yritysten tuotteet ovat keskenään korvaavia, muiden yritysten luoma kilpailunpaine rajoittaa merkittävästi keskittymän mahdollisuuksia nostaa hintoja.

4.4.3 Hinta–kustannus-marginaalit

370. Liiketoiminnan ja tuloslaskelman perusperiaatteiden oikean tulkinnan myötä osapuolten faktinen tilanne infraputkien markkinoilla osoittaa, että osapuolet eivät pysty nyt tai jatkossa erikseen tai yhdessä vaikuttamaan, eivätkä ole moneen vuoteen pystyneet vaikuttamaan, infraputkien hintatasoon Suomessa millään merkittävällä tavalla. Tempon hintakustannusanalyyseistä käy ilmi, että (--).

371. Kilpailu- ja kuluttajaviraston väitteet positiivisista marginaaleista ja niiden merkityksestä ovat rahoitus- ja liiketoiminnan pääperiaatteiden vastaisia. Professori TK:n asiantuntijalausunnossa pidetään viraston tapaa tarkastella asiaa ja oletusta siitä, että kilpailutilanteessa myyntikatteen tulisi olla nolla ja että positiivinen myyntikate olisi osoitus yritysten hinnoitteluvoimasta, virheellisenä.

372. Virasto näyttäisi myös tulkitsevan vuositason kannattavuuslaskelmat rajakustannuksiksi, mitä ne eivät ole, koska ne osoittavat tuloksen vuoden kaikkien kauppojen keskivertokannattavuudesta. Lisäksi jos viraston logiikka marginaalien tulkinnassa pitäisi paikkansa, niin (--). Näin ei kuitenkaan ole, vaan osittain jopa päinvastoin, mikä osoittaa viraston tarkastelutavan virheellisyyden.

373. Rajakustannustarkastelun soveltumattomuutta liian lyhytnäköisenä ja suppeana teoriana markkina- ja hinnoitteluvoiman mittarina on myös käsitelty kilpailuoikeudellisessa taloustieteessä.

4.4.4 LVI-tukkujen merkittävä ostovoima

374. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on jättänyt mainitsematta, että tukkujen varastokauppa (toimitukset tukkujen varastoon) on lähes (50–60) miljoonan euron suuruinen, mikä vastaa noin (40–50) prosenttia kaikista infraputkien alamarkkinoista.

375. Virasto on nyt ottanut huomioon vain pienen osan tukkujen myynnistä eli vain varastomyynnin. Se on täysin sivuuttanut sen, että tukut myyvät merkittävän määrän tuotteita myös yksityisenä projektimyyntinä ja julkisina hankintoina laskuttaen tämän myynnin itse. Uponorin osalta (--) ja KWH:n osalta noin (--). Siten viraston tarkastelutapa on aivan virheellinen ja tarkoitushakuinen. (--). Näin ollen tukkujen merkittävä ostovoima kohdistuu valtaosaan tehtävistä ostoista ja sen merkitys kokonaisuudessa on suuri, eli siis täysin päinvastainen kuin mitä virasto on pyrkinyt esittämään.

376. Tukuilla on jatkossakin useita eri vaihtoehtoisia toimittajia, ne voivat myös lisätä tuontia lähimarkkinoilta, mikäli viraston esittämä teoreettinen hinnankorotus toteutuisi tietyssä tai tietyissä tuotemarkkinoissa, ja tukkujen ostovoima sinänsä jo estää hinnankorotukset.

377. Osapuolet viittaavat viraston ja Pipelifen tapaamismuistioon 22.11.2012, josta käy ilmi, ettei yrityskauppa aiheuta Pipelifen toimitusjohtajan näkemyksen mukaan ongelmia tukkukaupassa, ”koska tukut haluavat vaihtoehtoja ja niillä on paljon neuvotteluvoimaa (esimerkiksi hinnankorotuksia on vaikea saada läpi, jos vaikka raaka-aineen hinta nousee (raaka-aineen hinnan osuus tuotteessa (--) %)). Neuvotteluvoimaa synnyttää myös se, että tuotteet ovat pitkälti standardoituja. Kun asiakas tilaa x-määrän putkia, tukku keräilee ne korista, jossa on sekaisin eri valmistajien putkia”. Edelleen Pipelifen toimitusjohtajan mukaan ”Meltex on vahva toimija tukkumarkkinoilla”. Toimitusjohtajan mukaan ”näkee, että Meltex kasvaa koko ajan ja että sille on nyt markkinoilla tilaa. Meltex on muuttanut tukkumarkkinaa”.

4.4.5 Kilpailijoiden vastavoima keskittymälle

378. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on pyrkinyt esittämään, että osapuolten kilpailijoilla on paljon heikkouksia ja etteivät ne tästä syystä kykene vastaamaan kilpailuun yrityskaupan toteuduttua. Virasto on tarkoitushakuisesti poiminut erityisesti osapuolten tekemistä kilpailija-analyyseistä ainoastaan kilpailijoiden heikkouksiksi luonnehdittavia ominaisuuksia.

379. Viraston viittaamasta materiaalista käy kuitenkin selvästi ilmi, että osapuolten kilpailijat ovat vahvoja ja monipuolisia. Erityisesti Pipelifen ja Meltexin herkkyys hinnoitella aggressiivisesti tulee rajoittamaan osapuolten väitettyjä mahdollisuuksia nostaa hintoja. Kilpailija-analyyseista voidaan myös havaita, että monet kilpailijat ovat hyviä kopioimaan toistensa tuotteita, mikä vahvistaa edelleen osapuolten näkemystä tuotteiden homogeenisyydestä, koska ne on helppo kopioida eikä tuottajakohtaisia eroja pääse näin syntymään.

4.4.6 Alalle tulo

380. Myös Euroopasta on tällä saatavilla edulliseen hintaan tuotantolinjoja, joiden avulla toiminnan laajentaminen tai aloittaminen on nopeaa, investointikustannuksiltaan edullista ja johtaa kilpailulainsäädännössä edellytetyllä tavalla välittömään ja oikea-aikaiseen alalle tuloon, mikäli jokin toimija pyrkii esimerkiksi nostamaan hintojaan.

381. Matalista alalle tulon esteistä ovat osoituksena useat alalle viime vuosien aikana tulleet uudet toimijat, kuten Virtain Muovityö, joka on aloittanut uuden, suurten hulevesiputkien linjaston toiminnan. Myös Muovitechille on tulossa kolmas putkikonelinja, jolla voidaan valmistaa vesijohto-, paineviemäri- ja kasteluputkia.

382. Alalle tuloa ei pidä tarkastella yksinomaan siltä kannalta, voiko laajan tuoteportfolion omaava toimija tulla nopeasti markkinoille, vaan huomioon on otettava myös pienet toimijat sekä niiden mahdollisuudet liiketoimintansa kehittämiseen.

383. Alalle tulon esteet ovat kyseessä olevilla markkinoilla joka tapauksessa niin matalat, että potentiaalisten kilpailijoiden aiheuttama uhka tehokkaasti ehkäisee yrityskaupan osapuolten mahdolliset yritykset nostaa hintoja. Ylikapasiteetti rajoittaa voimakkaasti kaikkien infraputkivalmistajien markkinavoimaa, mutta ei luo Kilpailu- ja kuluttajaviraston väittämällä tavalla alalle tulon esteitä. Alalle tuloon vaikuttaa toisaalta uusinvestointien alhainen kustannustaso ja toisaalta tuotteiden hintataso.

4.5 Muuta

4.5.1 Uuden aineiston merkitys

384. Kilpailu- ja kuluttajaviraston lainaamat KWH:n sisäiset strategiat ovat asian arvioimisen kannalta merkityksettömiä muun ohella siksi, että niin kutsutut (--). (--). Virasto on kuitenkin todennut, että hintakilpailun rooli on bulkkituotteissa keskeisempi, eli pitkälti niissä tuotteissa, joita virasto pitää ongelmallisina, eikä viraston väitettä, jonka mukaan bulkkituote voi tästä huolimatta olla differoitu, ole perusteltu.

385. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on myös uudestaan voimakkaasti pohjannut näkemyksensä osapuolten markkina-asemasta esimerkiksi Taloustutkimus Oy:n yli neljä vuotta sitten vuonna 2009 tekemään selvitykseen. Ensinnäkin infraputkimarkkinat ovat muuttuneet niin paljon vuodesta 2009, että selvitys ei enää ole merkityksellinen. Pääkilpailijoista sekä Pipelifen että Meltexin asema ja myynti sekä tunnettuus on aivan eri luokkaa nyt kuin silloin. Lisäksi virasto on sekoittanut vanhojen ja suurehkojen suomalaisten yritysten tunnettuuden tuotemerkkien tunnettuuteen. Uponor ja KWH ovat monialayrityksiä, eikä näiden nimien tunnistaminen anna merkityksellistä tietoa kyseisten yritysten valmistamien infraputkien tuotemerkkien tunnettuudesta. Viraston viittaamassa KWH:n teettämässä asiakastutkimuksessa nimenomaan (--).

4.5.2 Eräät johtopäätökset ja ristiriitaisuudet

386. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on uutena asiana vedonnut merirahdin kalleuteen viittaamalla muiden markkinatoimijoiden kuljetuskustannusarvioihin, joita se ei kuitenkaan ole paljastanut. Osapuolten rahtilaskujen perusteella on kuitenkin todettavissa, että kuljetuskustannukset eivät ole merirahdin vuoksi huomattavasti korkeammat kuin maanteitse, vaan jopa osittain päinvastoin.

387. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on uutena asiana kehittänyt tuotedifferointiteorian, joka on ristiriidassa sen oman näkemyksen kanssa, jonka mukaan itse tuotteet infrastruktuurimarkkinoilla ovat varsin homogeeniset. Tukkukauppa ei myöskään pidä useita varastoja eri valmistajien viraston brändituotteina pitämien putkien osalta, vaan tietyn putkityypin samat dimensiot varastoidaan yhdessä ja yhdellä varastonimikkeellä valmistajasta riippumatta.

388. On ristiriitaista, miten myyntikatteen taso voi olla huomattavan paljon korkeampi Kilpailu- ja kuluttajaviraston ei-ongelmallisiksi katsomissa tuotteissa (esim. kaivot, yhteet ja building solutions -tuotteet) kuin viraston ongelmatuotteiksi väittämissä. Lisäksi on ristiriitaista, miten virasto samanaikaisesti vetää pitkälle meneviä kilpailuoikeudellisia johtopäätöksiä omista tulkinnoistaan positiivisista marginaaleista mutta katsoo infraputkien kireän hintatason Suomessa estävän tuonnin.

4.5.3 Eräiden päätösten ja asiakirjojen käyttö

389. Komission Mexichem/Wavin-päätöksessä on jätetty tarkka markkinamäärittely avoimeksi. Lisäksi siinä on todettu muiden materiaalien olevan mahdollisesti korvaavia muoviputkiin nähden, mutta tämäkin määrittely on jätetty merkityksettömänä auki.

390. Kilpailu- ja kuluttajaviraston viittaamasta Outokumpu/Inoxum-päätöksestä ei ole vielä saatavissa julkista versiota, eikä lehdistötiedotteen perusteella ole mahdollista tehdä viraston siitä vetämiä johtopäätöksiä.

391. Kilpailu- ja kuluttajaviraston näkemys osapuolten ehtoesityksen perusteluiden käytöstä tarkoittaa sitä, että viraston ongelmalliseksi katsomat yrityskaupat jätetään ehtojen osalta markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Mikäli ehtoneuvotteluja ei voida käydä luottamuksellisesti, ovat yritykset pakotettuja joko esittämään suhteellisuusperiaatteen vastaisia ehtoja, koska viraston kanssa ei saa olla eri mieltä, tai tietoisesti ottamaan vastaan kieltoesityksen ja avaamaan ehtovaihtoehdon vasta markkinaoikeudessa.

4.5.4 Kilpailu- ja kuluttajaviraston asiakirjatodistelusta

392. Kilpailu- ja kuluttajaviraston todistelu perustuu osittain yksittäisten yritysten huhupuheisiin, vanhoihin sähköposteihin ja tutkimuksiin sekä sellaisiin yksittäisiin ja irrallisiin arvioihin kilpailutilanteesta, joita ei ole tehty yhdessä asiantuntijoiden kanssa ja jotka eivät ole lopullisia.

393. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on käyttänyt aineistosta yksipuolisesti vain osapuolten kannalta negatiivisia asioita ja suuremmista kokonaisuuksista irrotettuja yksityiskohtia. Yrityskaupan kilpailuoikeudellinen arvio ei kuitenkaan voi perustua ainoastaan näkemyksiin ja todistusaineistoon, jotka puoltavat yrityskaupan kieltämistä. Yrityskaupan jälkeisen kilpailutilanteen arvioinnin kannalta on tärkeää huomioida myös ne kilpailutilanteeseen vaikuttavat seikat, jotka säilyttävät markkinoille jäävän kilpailun ja puoltavat yrityskaupan hyväksymistä.

4.6 Sitoumukset

394. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole toissijaisen ehtoesityksen osalta missään vaiheessa edes yrittänyt arvioida ehtojen vaikuttavuutta sen näkemiin kilpailuongelmiin. Viraston ensisijainen pyrkimys ei kuitenkaan saisi olla kaupan kieltäminen vaan kaupan hyväksyminen ehdollisena aina kun se on mahdollista.

4.6.1 Markkinatestaus

395. Osapuolet ovat tehneet markkinatestauksen toissijaisen ehtoesityksen markkinavaikutuksista Kilpailu- ja kuluttajaviraston noudattamaa käytäntöä seuraten lähettämällä neljälle keskeiselle kilpailijalleen vastaavat kysymykset kuin virasto oli ensisijaisen ehtoesityksen osalta kysynyt.

396. Vastaukset vahvistavat osapuolten ensisijaisen käsityksen siitä, että kauppa ei ylipäätään aiheuta kilpailuongelmia. Joka tapauksessa vastaukset selvästi osoittavat, että toissijainen ehtoesitys soveltuu järjestelyn kilpailuongelmien poistamiseen ja on siihen myös riittävä. Jokainen vastaajista on katsonut, että esitetyt ehdot ratkaisevat kaupan kilpailuongelmat, ja kukin yrityksistä olisi myös halukas ostamaan ehdon mukaisesti sekä tuotantolinjoja että sopimusvalmistus-kapasiteettia. Tätä on pidettävä erittäin vahvana näyttönä siitä, että toissijainen ehtoesitys on tarkoituksenmukainen ratkaisu kaupan hyväksymiseksi.

4.6.2 Ehtoesityksen täydentäminen

397. Toissijaisessa ehtoesityksessä ei ole ehdotettu sopimusvalmistusta tai tuotantolinjojen myyntiä kiinteistöviemäriputkien, suurten hulevesi-putkien eikä suurten viettoviemäriputkien osalta, koska näissä tuoteryhmissä ei ole kilpailuongelmia. Koska Kilpailu- ja kuluttajavirasto on korostanut ehtoesityksen puutteellisuutta erityisesti kiinteistöviemäriputkien osalta, ovat osapuolet kaupan toteuttamisen turvaamiseksi valmiita täydentämään toissijaista ehtoesitystä siten, että myös kiinteistöviemäriputkien osalta asetetaan myytäväksi yksi tuotantolinja.

398. Siltä osin kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto on pitänyt ongelmallisena tilannetta, jossa tuotantolinjojen myynti epäonnistuu ja käyttöön otetaan sopimusvalmistus, osapuolet ovat korostaneet, että mikäli jonkin tuotantolinjan myynti epäonnistuu sen vuoksi, että sille ei löydy ostajaa, on se ensisijassa osoitus siitä, että kilpailijoilla on jo olemassa kapasiteettia kyseisessä tuotteessa ja siten kilpailu kyseisessä tuotteessa toimivaa. Muutoin ei ole uskottavaa, että kilpaileva yritys jättäisi käyttämättä mahdollisuuden ostaa toimiva tuotantolinja esimerkiksi yhdellä eurolla. Yksittäisen tuotantolinjan myynnin epäonnistuessa olisi kohtuutonta edellyttää kaupan purkamista kokonaan tai esimerkiksi tuotantolaitoksen myyntiä viraston esittämällä tavalla.

4.6.3 Ehtoesityksen rajaaminen

399. Toisin kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, tuotantolaitoksen divestointi ei ole asiassa soveltuva ehtoratkaisu. Viraston ajatus, että tuotantolinjoja voidaan vapaasti koota tuotantolaitoksiin erilaisiksi kombinaatioiksi kuin rakennuspalikoita ilman vaikutuksia muun muassa tuotannon kustannuksiin ja tehokkuuteen, osoittaa viraston teoreettisuutta ja perehtymättömyyttä ehtojen suhteen. Tuotantolinjoja on toki mahdollista siirtää; tätähän tuotantolinjojen myyntiehtokin edellyttää. Yksinomaan viraston yksilöimien ongelmatuoteryhmien perusteella koottava tuotantolaitos olisi kuitenkin tuotantotaloudellisesti (raaka-aineen saatavuus ja varastointi, tuotteiden varastointi jne.) tehoton, eikä mikään alan toimija olisi näin kasattua tuotantolaitosta valmis ostamaan sen heikon kilpailukyvyn vuoksi. Jos virasto olisi asiaan perehtynyt, se olisi itse voinut havaita, että ongelmatuoteryhmien mukaan koottava tuotantolaitos on mahdollinen ainoastaan paperilla, ei käytännössä.

400. Mikäli markkinaoikeus vastoin osapuolten näkemystä katsoisi yrityskaupassa olevan kilpailuongelmia, mahdollisesti asetettavat ehdot voivat suhteellisuusperiaatteen mukaan koskea ainoastaan niitä merkityksellisiä tuoteryhmiä ja markkinoita, joilla olisi kilpailuongelmia.

5 SUULLINEN VALMISTELU

401. Asiaa on 15.4.2013 valmisteltu markkinaoikeudessa suullisesti. Suullisesta valmistelusta on laadittu erillinen pöytäkirja.

6 SUULLINEN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

402. Markkinaoikeudessa on 16.–19.4.2013 toimitettu asian selvittämiseksi suullinen käsittely, jossa asianosaiset ovat esittäneet käsityksensä asiasta ja jossa on kuultu todistajia. Suullisesta käsittelystä on laadittu erillinen pöytäkirja.

403. Suullisessa käsittelyssä on kuultu Kilpailu- ja kuluttajaviraston nimeämänä todistajana Turun vesiliikelaitoksen liikelaitosjohtajaa IN:ää sekä Uponorin ja KWH:n nimeäminä todistajina JA-KO Betoni Oy:n aluejohtajaa JE:tä, Oy KWH Pipe Ab:n myynti- ja markkinointijohtajaa JK:ta, Uponor Suomi Oy:n in demand planner & business analystia HH:ta, Meltex Oy:n toimitusjohtajaa RA:ta, Onninen Oy:n johtajaa JS:ää, professori TK:ta (Hanken Svenska handelshögskolan), Pipelife Finland Oy:n myyntijohtajaa JL:ää, OV:tä, eläkkeellä (aiemmin muun ohella LVI-Dahl Oy:n, Saint-Gobainin ja Onninen Oy:n palveluksessa), yrittäjä TR:ää (Tempo Economics Oy) ja professori OT:tä (Leuvenin yliopisto, Belgia).

II YRITYSKAUPAN TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVA MÄÄRÄYS

404. Markkinaoikeus on 14.3.2013 määrännyt, että kyseessä olevan yrityskaupan osapuolet Uponor Oyj ja KWH-yhtymä Oy eivät saa ryhtyä toimenpiteisiin yrityskaupan toteuttamiseksi, kunnes markkinaoikeus on ratkaissut asian tai asiassa toisin määrätään.

III MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

1 Perustelut

1.1 Kysymyksenasettelu

405. Asiassa on kysymys Uponor Oyj:n ja KWH-yhtymä Oy:n välisen yhdyskuntarakentamisessa käytettäviä putkia koskevan yrityskaupan arvioinnista. Uponor ja KWH ovat ilmoittaneet Kilpailu- ja kuluttajavirastolle järjestelyn, jolla ne perustavat itsenäisen yhteisyrityksen Uponor Infra Oy:n, jossa yrityskaupan osapuolet käyttävät yhteistä määräysvaltaa. Tarkoitus on, että Uponorin omistusosuus yhteisyrityksestä olisi 55,3 prosenttia ja KWH:n 44,7 prosenttia. Yhteisyritykseen siirretään molempien osapuolten yhdyskuntatekniset liiketoiminnot, eli Uponorin infrastructure solutions -liiketoiminta ja KWH:n tytäryhtiön KWH Pipen yhdyskuntatekniikkaan liittyvä liiketoiminta. Osana kokonaisjärjestelyä KWH Pipen talon sisäiset putkituotteet siirretään Uponorille, eikä yhteisyritys tule harjoittamaan taloteknisiin putkituotteisiin liittyvää liiketoimintaa.

406. Kilpailu- ja kuluttajaviraston markkinaoikeudelle tekemän esityksen mukaan yrityskaupan seurauksena tehokas kilpailu estyy olennaisesti paine-, hulevesi-, viettoviemäri-, salaoja-, kiinteistöviemäri- ja kaapelinsuojausputkien markkinoilla Suomessa. Sen sijaan virasto on katsonut, että tehokas kilpailu ei esty olennaisesti seuraavilla markkinoilla: rakennusten sisäpuolella olevat putkijärjestelmät, kaivot, putkistojen saneeraus, kaukolämpöputket, esieristetyt putkistot, haja-asutuksen jätevesijärjestelmät ja teollisuusrakentaminen. Yhdyskuntateknisten putkien yhteiden osalta virasto on katsonut, että koska tuontimäärät ja pienet kuljetuskustannukset puoltavat näkemystä kansallista laajemmista markkinoista, kilpailu ei myöskään näillä markkinoilla esty. Koska markkinaoikeus voisi kilpailulain 25 §:n 1 momentin nojalla kieltää yrityskaupan vain Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksestä, ei asiassa ole tarpeen lausua viimeksi mainituista markkinoista, joilla virasto ei ole katsonut tehokkaan kilpailun olennaisesti estyvän.

407. Asiassa on ensin määriteltävä merkitykselliset markkinat ensin mainittujen yhdyskuntateknisten putkien osalta ja sen jälkeen arvioitava, estyykö tehokas kilpailu olennaisesti näillä markkinoilla. Mikäli näin katsotaan käyvän, on vielä arvioitava sitä, tuleeko yrityskauppa Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämällä tavalla kieltää vai voidaanko yrityskauppa hyväksyä ehdollisena.

1.2 Sovellettavat oikeusohjeet

408. Kilpailulain 25 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeus voi Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksestä kieltää tai määrätä purettavaksi yrityskaupan tai asettaa yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, jos yrityskauppa olennaisesti estää tehokasta kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan sitä.

409. Kilpailulain esitöiden (HE 88/2010 vp s. 70) mukaan kilpailulain 25 §:n 1 momentilla on otettu käyttöön yrityskauppojen arviointitesti, jonka perusteella voidaan määräävän markkina-aseman olemassaolosta riippumatta puuttua yrityskauppoihin, jotka olennaisesti estävät tehokasta kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla. Kilpailulain 25 §:n 1 momentti vastaa yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (EUVL L 24, s. 1; jäljempänä EU:n sulautuma-asetus) 2 artiklan 3 kohtaa. Näin ollen esitöiden mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja Euroopan komission antamia suuntaviivoja yrityskauppojen arvioinnista voidaan käyttää tulkinta-apuna arvioitaessa yrityskauppoja pykälän 1 momentin perusteella. Nyt esillä olevassa asiassa voidaan siten käyttää tulkinta-apuna suuntaviivoja horisontaalisten sulautumien arvioinnista yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen nojalla (EUVL 2004, C 31, s. 5; jäljempänä komission suuntaviivat).

410. Komission suuntaviivojen 8 kohdan mukaan yrityskauppavalvonnan avulla estetään sellaiset yrityskaupat, jotka lisäämällä yhden tai useamman yrityksen markkinavoimaa antaisivat yrityksille mahdollisuuden esimerkiksi kannattavasti ylläpitää korkeita hintoja, vähentää tuotteiden ja palveluiden määrää, laatua ja valikoimaa, vähentää kannustimia innovoida, estää potentiaalisten kilpailijoiden markkinoille tuloa tai alan sisäistä liikkuvuutta tai muulla tavoin vaikuttaa kilpailutekijöihin.

411. Kilpailulain esitöissä (HE 88/2010 vp s. 70) on todettu, että yrityskaupan kilpailuvaikutuksia selvitetään ja arvioidaan vallitsevan kilpailutilanteen, alalle tulon ja sen mahdollisten esteiden sekä keskittymän markkinavoimaa tasapainottavien tekijöiden, kuten asiakkaiden neuvotteluvoiman kannalta. Kyse on yleensä useiden tekijöiden kokonaisarvioinnista, jonka tavoite on yrityskaupan vaikutusten selvittäminen tulevaan kilpailutilanteeseen.

412. Kilpailulain esitöiden (HE 88/2010 vp s. 70) mukaan pääsääntöisesti kilpailuongelmia aiheuttaviin yrityskauppoihin puututaan edelleen yhden yrityksen yksinomaisen tai kilpailijoiden koordinoinnista seuraavan yhteisen määräävän markkina-aseman syntymisen tai vahvistumisen perusteella. Lain 25 §:n 1 momentin mukaan voidaan kuitenkin puuttua myös sellaiseen yritysjärjestelyyn, joka ei johda määräävän markkina-aseman syntymiseen tai vahvistumiseen, jos se olennaisesti estää tehokasta kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla. Muutoksen tavoitteena ei kuitenkaan ole ollut olennaisesti tiukentaa aiemmin voimassa olevan lain mukaista yrityskauppavalvontaa (HE 88/2010 vp s. 71).

413. Kilpailulain 25 §:n 1 momentin mukaan yrityskauppaan voidaan puuttua vain, jos yrityskauppa estää olennaisesti tehokasta kilpailua. Kilpailulain esitöiden (HE 88/2010 vp s. 71) mukaan kilpailun olennaista estymistä voidaan arvioida niin laadullisesti kuin ajallisestikin. Kilpailu voi estyä olennaisesti, jos yrityskaupan haitalliset vaikutukset ovat joko voimakkaita tai pitkäkestoisia. Vaikutusten tulee ilmetä Suomen alueella tai sen olennaisella osalla, jona voidaan pitää aiemmin sovellettujen periaatteiden mukaisesti esimerkiksi suurehkoa kaupunkia, taajamaa tai maakuntaa.

414. Jotta keskittymä voidaan kieltää, Kilpailu- ja kuluttajaviraston on näytettävä toteen kilpailulain 25 §:n 1 momentin mukaisesti, että ilmoitetun keskittymän toteuttaminen olennaisesti estää tehokasta kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä asema tai vahvistetaan sitä.

415. Kilpailulain 25 §:n 3 momentin mukaan, jos mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitettu kilpailun estyminen voidaan välttää asettamalla yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, Kilpailu- ja kuluttajaviraston tulee esityksen tekemisen sijasta neuvotella ja määrätä tällaiset ehdot noudatettaviksi. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei voi määrätä yrityskaupalle ehtoja, joita yrityskaupan ilmoittaja ei hyväksy.

1.3 Kilpailu- ja kuluttajaviraston menettelyn lainvastaisuutta koskevat väitteet

416. Yrityskaupan osapuolet ovat väittäneet Kilpailu- ja kuluttajaviraston syyllistyneen kysymyksessä olevan yrityskauppamenettelyn yhteydessä useisiin menettelyvirheisiin, kuten puolustautumisoikeuksien rikkomiseen sekä eri asiakirjojen virheelliseen käyttöön. Lisäksi viraston menettely on osapuolten näkemyksen mukaan ollut puutteellista ehdoista neuvoteltaessa.

417. Hallintolaissa säädetään hyvän hallinnon perusteista sekä hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä muun muassa valtion viranomaisissa. Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Hallintolain 31 §:n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Hallintolain 34 §:ssä on puolestaan säädetty, että asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

418. Hallintolain 43 §:n mukaan hallintopäätös on annettava kirjallisesti, ja päätös on lain 45 §:n mukaan perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

419. Edellä todetulla tavalla kilpailulain 25 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksestä kieltää yrityskaupan tai asettaa sen toteuttamiselle ehtoja. Kilpailulain 42 §:n 1 momentin mukaan kilpailunrajoitusta koskeva asia tulee vireille markkinaoikeudessa muun ohella lain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetulla esityksellä.

420. Kilpailu- ja kuluttajaviraston yrityskaupan kieltämistä koskeva esitys ei ole hallintopäätös eikä asiassa ole kysymys muutoksenhausta viraston hallintoasiassa tekemään päätökseen. Asiassa ei näin ollen tule arvioitavaksi, olisiko markkinaoikeuden kumottava hallintopäätös sillä perusteella, että se perustuu menettelyvirheisiin.

421. Markkinaoikeuden on puolestaan yrityskaupan kieltämistä koskevaa asiaa viraston esityksestä käsitellessään hallintolainkäyttölain nojalla huolehdittava muun ohella siitä, että asia tulee selvitetyksi, sekä asianosaisten kuulemisesta. Osapuolilla onkin ennen asian ratkaisemista markkinaoikeudessa ollut tilaisuus lausua viraston esittämästä aineistosta.

422. Asiassa on näin ollen kysymys siitä, täyttyvätkö kilpailulain mukaiset edellytykset Uponorin ja KWH:n välisen yrityskaupan kieltämiseksi taikka ehtojen asettamiseksi yrityskaupalle. Tässä asiassa arvioidaan kilpailulain mukaisesti sitä, estyykö tehokas kilpailu olennaisesti Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan sitä. Arviossaan markkinaoikeus ottaa huomioon asiassa esitetyt väitteet ja näytön, eivätkä Kilpailu- ja kuluttajaviraston hallintomenettelyssä mahdollisesti tekemät virheet tule erillisenä kysymyksenä arvioitaviksi.

1.4 Merkityksellisten markkinoiden määrittely

1.4.1 Arvioinnin lähtökohdat

423. Kilpailulain esitöiden mukaan (HE 88/2010 vp s. 70) yrityskaupan kilpailuvaikutuksia arvioidaan merkityksellisillä tuotemarkkinoilla ja maantieteellisillä markkinoilla. Niiden määrittelyn avulla voidaan tunnistaa tuotteiden ja maantieteellisen ulottuvuuden kannalta kilpailijat, jotka voivat rajoittaa yrityskaupan osapuolten markkinavoimaa. Esitöissä on merkityksellisten markkinoiden määrittelyn osalta viitattu komission tiedonantoon merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta (EYVL 1997, C 372, s. 5; jäljempänä komission tiedonanto).

424. Kuten komission tiedonannon 2 kohdassa on todettu, markkinoiden määrittely on väline, jonka avulla tunnistetaan ja määritellään yritysten välisen kilpailun rajat. Markkinoiden määrittelemisen päätavoite on selvittää järjestelmällisesti asianomaisten yritysten kilpailu-käyttäytymistä rajoittavat tekijät. Määrittelemällä markkinat sekä tuotteen että maantieteellisen ulottuvuuden kannalta pyritään saamaan selville asianosaisten yritysten sellaiset todelliset kilpailijat, jotka voivat rajoittaa yritysten käyttäytymistä ja estää niitä käyttäytymästä todellisista kilpailupaineista riippumattomasti. Tältä kannalta katsoen markkinoiden määrittely mahdollistaa muun muassa markkinaosuuksien laskemisen, joiden perusteella puolestaan saadaan merkityksellistä tietoa markkinavoimasta määräävän aseman arviointia varten.

425. Komission tiedonannon 3 kohdan mukaan merkityksellisten markkinoiden käsite poikkeaa sellaisista markkinoiden käsitteistä, joita usein käytetään muissa yhteyksissä. Yritykset esimerkiksi käyttävät usein käsitettä markkinat tarkoittaessaan aluetta, jolla ne myyvät tuotteitaan, tai viitatessaan yleisesti teollisuuteen tai alaan, jolla ne toimivat.

426. Komission tiedonannon 7 kohdan mukaan merkitykselliset tuotemarkkinat määritellään seuraavasti:

”(Merkityksellisiin) tuotemarkkinoihin kuuluvat kaikki tuotteet ja/tai palvelut, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi.”

427. Komission tiedonannon 8 kohdan mukaan merkitykselliset maantieteelliset markkinat määritellään seuraavasti:

”(Merkitykselliset) maantieteelliset markkinat muodostuvat alueesta, jolla asianomaiset yritykset ovat sitoutuneet tarjoamaan kyseisiä tavaroita ja palveluja, jolla kilpailuedellytykset ovat riittävän yhtenäiset ja joka voidaan erottaa vierekkäisistä maantieteellisistä alueista erityisesti kilpailuedellytysten huomattavan erilaisuuden perusteella.”

428. Merkitykselliset markkinat, joilla tiettyä kilpailuasiaa käsitellään, määritellään yhdistämällä tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat.

429. Komission tiedonannon 12 kohdassa on todettu, että esimerkiksi maantieteellisten markkinoiden ulottuvuus voi olla erilainen tutkittaessa keskittymää, jossa tutkimus kohdistuu tulevaisuuteen, kuin tutkittaessa aiemmin tapahtunutta käyttäytymistä. Asioiden erilainen aikahorisontti voi johtaa siihen, että samoille tuotteille määritellään erilaiset maantieteelliset markkinat riippuen siitä, tutkiiko komissio muutosta tarjonnan rakenteessa, kuten keskittymää tai yhteistyöhön perustuvaa yhteisyritystä, vai tiettyyn aiemmin ilmenneeseen käyttäytymiseen liittyviä asioita.

430. Komission tiedonannon 13 kohdan mukaan tärkeimmät yritysten käyttäytymistä rajoittavat tekijät ovat seuraavat: kysynnän korvattavuus, tarjonnan korvattavuus ja mahdollinen kilpailu. Merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä kysynnän korvaaminen on taloudelliselta kannalta välittömin ja tehokkain tekijä, joka rajoittaa tietyn tuotteen toimittajien käyttäytymistä erityisesti niiden hinnoittelupäätösten suhteen. Yritykset tai yritysryhmät eivät voi vaikuttaa merkittävästi vallitseviin myyntiehtoihin, kuten hintoihin, jos asiakkaat voivat helposti siirtyä käyttämään saatavilla olevia korvaavia tuotteita tai muualla sijaitsevia tavarantoimittajia. Markkinoiden määritteleminen tarkoittaa periaatteessa sitä, että tunnistetaan asianosaisten yritysten asiakkaiden kannalta todelliset vaihtoehtoiset toimituslähteet sekä tuotteiden tai palveluiden että tavarantoimittajien maantieteellisen sijainnin osalta.

431. Kysynnän korvattavuuden arviointiin kuuluu sellaisten tuotteiden määritteleminen, joita kuluttaja pitää korvaavina tuotteina. Komission tiedonannon 17 kohdassa on kuvattu niin kutsuttu SSNIP-testi, jonka mukaan kysymys kuuluu, vaihtaisivatko osapuolten asiakkaat helposti saatavilla oleviin korvaaviin tuotteisiin tai muualla sijaitseviin tavarantoimittajiin vastatakseen oletettuun pieneen, 5–10 prosentin, mutta pysyvään kyseisten tuotteiden hinnanmuutokseen kyseisellä alueella. Jos korvaamista esiintyy niin paljon, että hinnankorotus muuttuu kannattamattomaksi siitä seuraavien myyntitappioiden vuoksi, merkityksellisiin markkinoihin otetaan mukaan muita korvaavia tuotteita ja alueita, kunnes tuotevalikoima ja maantieteellinen alue ovat sellaisia, että pieni mutta pysyvä suhteellisten hintojen nousu olisi kannattavaa. Tiedonannon 19 mukaan huomioon otettava hinta on yleensä vallitseva markkinahinta.

432. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan merkityksellisten markkinoiden käsitteeseen kuuluu, että siihen kuuluvien tuotteiden välillä voi olla toimivaa kilpailua; tämä edellyttää, että kaikki samoihin markkinoihin kuuluvat tuotteet ovat riittävästi keskenään vaihdettavissa, kun kyse on samasta käyttötarkoituksesta (asia 85/76, Hoffmann-La Roche v. komissio, tuomio 13.2.1979, Kok., s. 461, Kok. Ep. IV, s. 341, 28 kohta ja asia T-340/03, France Télécom v. komissio, tuomio 30.1.2007, Kok., s. II-107, 80 kohta).

433. Tarjonnan korvattavuus otetaan komission tiedonannon 20 kohdan mukaan huomioon määriteltäessä markkinoita sellaisissa tapauksissa, joissa sen vaikutukset vastaavat kysynnän korvattavuuden vaikutuksia tehokkuudeltaan ja välittömyydeltään. Tämä edellyttää, että tavarantoimittajat voivat vaihtaa tuotannon merkityksellisten tuotteiden tuotantoon ja saattaa tuotteet markkinoille lyhyellä aikavälillä ilman, että tästä seuraa merkittäviä lisäkustannuksia tai riskiä. Jos nämä edellytykset toteutuvat, markkinoille saatettu lisätuotanto hillitsee asianosaisten yritysten kilpailukäyttäytymistä. Tällainen vaikutus vastaa tehokkuudeltaan ja välittömyydeltään kysynnän korvattavuudesta johtuvaa vaikutusta.

434. Mahdollisen kilpailun osalta komission tiedonannon 24 kohdassa on todettu, että sitä ei oteta huomioon markkinoita määriteltäessä, koska edellytykset, joiden perusteella mahdollisen kilpailun katsotaan todella rajoittavan yritysten käyttäytymistä, riippuvat markkinoille pääsyyn liittyvistä erityisistä tekijöistä ja olosuhteista. Jos niiden selvittäminen on tarpeen, se toteutetaan vasta myöhemmin, yleensä siinä vaiheessa, kun merkityksellisillä markkinoilla mukana olevien yritysten asemasta on jo varmistauduttu ja asema antaa aihetta huoleen kilpailun kannalta.

435. Komission tiedonannossa on vielä kuvattu tarkemmin niitä arviointiperusteita, joita otetaan huomioon merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä.

1.4.2 Merkitykselliset tuotemarkkinat

1.4.2.1 Aluksi

436. Yrityskaupan ilmoittajat ovat jakaneet eri yhdyskuntatekniset putket eri kokoluokkiin, ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto on noudattanut tätä jaottelua.

437. Nyt kysymyksessä olevat tuotteet, joiden osalta merkitykselliset tuotemarkkinat on määriteltävä, ovat pienet (20–63 mm), keskikokoiset (63–560 mm) ja suuret (yli 630 mm) paineputket, pienet (110–400 mm), keskikokoiset (450–1.000 mm) ja suuret (yli 1.000 mm) hulevesijärjestelmät, pienet (160 mm), keskikokoiset (200–400 mm) ja suuret (yli 400 mm) viettoviemäriputket, erilaiset salaojajärjestelmät (peltosalaojat ja tekninen kuivatus), kiinteistöviemäriputket (32–110 mm) ja kaapelinsuojausjärjestelmät.

438. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan osa tuotemarkkinoista koostuu ainoastaan muoviputkista (pienet paineputket, pienet hulevesijärjestelmät, pienet viettoviemäriputket, peltosalaojat, tekninen kuivatus ja kaapelinsuojausjärjestelmät), kun taas tietyt tuotemarkkinat käsittävät muoviputkien lisäksi useista eri materiaaleista, kuten betonista, teräksestä tai valuraudasta valmistettuja putkia. Näitä ovat ilmoittajien mukaan keskikokoiset paineputket (valurauta), suuret paineputket (valurauta ja teräs), keskikokoiset ja suuret hulevesijärjestelmät (betoni ja teräs), keskikokoiset ja suuret viettoviemäriputket (betoni) ja kiinteistöviemäriputket (valurauta).

439. Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksessä puolestaan on katsottu, että käytännössä merkitykselliset tuotemarkkinat ovat nimenomaan muovista valmistettujen tuotteiden markkinat.

440. Sekä osapuolet että virasto ovat katsoneet, että edellä mainituissa putkituotteissa kilpailua käydään kolmella eri tasolla, eli tukku- ja vähittäiskaupassa, yksityisessä projektimyynnissä sekä julkisissa hankinnoissa.

441. Markkinaoikeus toteaa, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole tehnyt merkityksellisten markkinoiden määrittelemiseksi tuotekohtaisesti edellä kuvattua SSNIP-testiä, mitä se on perustellut lähinnä sillä, ettei se voi perustaa markkinaoikeudelle tekemäänsä kieltoesitystä aineistoon, johon kaupan osapuolilla ei ole mahdollisuutta tutustua. Se on jäljempänä 474–476 kohdassa kuvattujen kysymysten lisäksi esittänyt markkinatoimijoille yleisluonteisen kysymyksen siitä, kuinka yrityskaupan osapuolten mahdollinen 5–10 prosentin hinnankorotus vaikuttaisi kysymyksessä olevan toimijan toimintaan. Virasto on katsonut konsulttiyritys Pöyryn tekemän raportin sekä asiakkaiden ja muiden markkinatoimijoiden näkemysten perusteella, että muovi- ja betonituotteet ovat useinkin toisiaan teknisesti korvaavia, mutta hintaerojen ja asiakkaiden käyttötottumusten vuoksi ne eivät kuulu kilpailuoikeudellisesti samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille.

442. Markkinaoikeus selostaa seuraavassa ensin yleisellä tasolla Pöyryn raporttia sekä osapuolten Ramboll Finland Oy:ltä tilaamaa lausuntoa putkimateriaalien korvattavuudesta ja tämän jälkeen markkinatoimijoiden virastolle kirjallisesti tai suullisesti ja suullisessa käsittelyssä markkinaoikeudessa esittämiä näkemyksiä yleisellä tasolla. Lopuksi markkinaoikeus esittää oman arvionsa tästä näytöstä, missä yhteydessä se käy vielä tuotekohtaisesti läpi edellä mainittuja selvityksiä ja näkemyksiä.

1.4.2.2 Pöyryn raportti

443. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tilaaman Pöyryn raportin mukaan materiaalien käyttötarkoituksen asettamat vaatimukset määritellään standardeissa. Standardit määrittävät muun muassa tuotteen raaka-aineen, mitat, mittapoikkeamat, hyväksytyt rajat ja testausmenetelmät. Putkimateriaaleja koskevat standardien SFS, DIN ja ISO vaatimukset.

444. Putkijärjestelmien materiaalivalinta tehdään materiaalin fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien sekä putken hinnan, asennuskustannusten ja käyttöiän perusteella. Fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista tärkeimmät ovat lujuus, korroosionkesto, liitostavan tiiviys, yli- ja alipaineenkesto, lämpötilankesto, hydrauliset ominaisuudet, kuljetus- ja varastointikestävyys sekä putken perustamisen vaatimukset. Esimerkiksi maahan asennettavissa putkissa putkikaivannon kustannukset ovat usein merkittävästi suuremmat kuin itse putkimateriaalin. Tämän vuoksi erityisesti vaikeissa asennusolosuhteissa ja tiheään asutulla alueella putkimateriaalin laatu ja sen käyttöiän merkitys korostuu ja hinnan merkitys pienenee.

445. Pöyryn raportissa on infrastructure-järjestelmien osalta todettu, että yleisimmin käytetyt materiaalit maanalaisissa putkijärjestelmissä ovat muovi, pallografiittirauta (SG-valurauta), teräs, ruostumaton teräs, betoni ja lujitemuovi. Näistä muovi ja SG-valurauta ovat yleisiä vesijohdoissa ja muovi ja betoni viemäreissä. Maanalaisissa putkijärjestelmissä käytetyimmät muovimateriaalit ovat polyeteeni (PE), polypropeeni (PP) ja polyvinyylikloridi (PVC).

446. Kunnallisteknisissä hankkeissa suunnittelu tapahtuu joko suunnittelutoimiston tai oman organisaation toimesta. Rakennuttaja antaa yleensä tiedon käytettävästä putkimateriaalista tai käytettävistä vaihtoehdoista suunnittelun lähtötiedoksi. Niissä olosuhteissa, joissa aiottu materiaali ei sovellu tai on kyse rakennuttajan toimintaan nähden poikkeuksellisesta hankkeesta, materiaalivalinta tarkastellaan suunnittelussa erikseen.

447. Hankkeen toteutus tapahtuu joko urakoitsijan tai oman organisaation toimesta. Rakennuttaja on joko hankkinut materiaalin tai materiaalihankinta sisältyy urakkaan. Urakoitsija ei tyypillisesti voi vaihtaa materiaalia.

448. Suomessa kaupungit, kunnat ja vesihuoltolaitokset kilpailuttavat maahan asennettavat putkimateriaalit 1–4 vuoden välein puitetarjouskilpailuilla. Kilpailutuksella haetaan yleensä soveltuvinta ja halvinta ratkaisua.

449. Suomessa maanalaisten putkien ja kaivojen materiaalivalinnat ovat kunta- ja/tai teollisuuslaitoskohtaisia ja ne perustuvat sisäisiin suosituksiin, käytännön kokemukseen ja standardeihin. Suuremmissa kunnissa ja kaupungeissa materiaalin valinta perustuu valittuun järjestelmään, jolla pyritään toimivan vesihuollon ja materiaalivarastojen optimiratkaisuun. Varastointitarvetta ja kustannuksia voidaan merkittävästi pienentää pyrkimällä eri putkimateriaalien, paineluokkien ja putkikokojen osalta mahdollisimman vähäiseen teknisesti ja taloudellisesti perusteltuun määrään.

450. Tukkuliikkeiden toiminta markkinoilla perustuu suurten volyymien logiikkaan: isot ostomäärät alentavat ostohintaa ja varmistavat kilpailukykyisen hinnoittelun perustan. Lisäksi tukkuliikkeiden palveluun kuuluvat sekä varastointi että asiakaspalvelu. Materiaalitoimittajat toimivat keskenään eri tavoin: ilman tukkuliikkeitä, pelkästään tukkuliikkeiden kanssa tai molemmilla edellä mainituilla tavoilla.

451. Kunnallistekniikan suunnittelussa tilaaja määrittää käyttämiensä materiaalien perusteella hankkeessa käytettävän materiaalin. Myös teollisuuden projekteissa esiintyy samanlaista tilaajalta tullutta rajausta, mutta yleensä ei yhtä laajasti kuin kunnallistekniikassa. Toisaalta suunniteltaessa pitkiä siirtolinjoja, materiaali vertaillaan ja valitaan useammin hankekohtaisesti, koska se vaikuttaa merkittävästi kustannuksiin ja putken koko on tyypillisesti sellainen, jota laitoksella ei muuten ole käytössä.

452. Pöyryn raportin mukaan arviolta 90 prosenttia maahan asennettavista ja lähes kaikki vesistöihin asennettavat putket ovat muovia. Muoviputket ovat vallanneet alaa muilta materiaaleilta helpomman asennettavuuden, korroosionkestävyyden ja kilpailukykyisen hinnan vuoksi.

453. Putkimateriaali valitaan normaalitapauksissa verkostojen omistajan materiaalipolitiikan mukaisesti. Jos rakennetaan vesihuoltolaitosten runkolinjoja, vesihuoltolaitosten välisiä siirtoyhteyksiä tai poikkeuksellisissa olosuhteissa olevia verkostoja, materiaalivalintaa tarkastellaan erikseen hankkeen yhteydessä.

454. Teknisestä näkökulmasta tarkastellen materiaalit ovat toisensa korvaavia. Materiaalivalinta vaikuttaa kuitenkin putken perustamistapaan, minkä vuoksi materiaalia ja perustamistapaa tarkastellaan kokonaisuutena pyrkien edullisimpaan vaatimukset täyttävään ratkaisuun. Suurin osa Pöyryn haastattelemista vesihuoltolaitosten edustajista on maininnut materiaalivalinnan perustuvan eniten teknisesti laadukkaaseen ja soveltuvaan materiaaliin. Tämän lisäksi vesihuoltolaitoksille on tärkeää tuotteen käyttöikä, asentamisen helppous, korjattavuus ja hinta.

455. Vesihuollossa käytetään nykyään pääasiassa muovia. Joustavina tai puolijäykkinä putkina muoviputket eivät vaadi yhtä hyvää pohjaa kuin jäykkä putki. Muoviputki on kuitenkin kohtalaisen arka leikkausjännityksille. Niiden kantokyky perustuu jännitysten tasaiseen jakautumiseen. Muoviputken kuljetuksessa ja käsittelyssä on varottava putken pinnan vahingoittumista ja putken huolelliseen alkutäyttöön on kiinnitettävä erityistä huomiota. Muoviputkien alipaineenkesto ei ole aivan samaa luokkaa kuin metalli- ja valurautaputkilla.

456. Lujitemuoviputket ovat yleistyneet jonkin verran suuremmissa putkikokoluokissa, koska niillä on hyvä kestokyky aggressiivisissakin olosuhteissa ja niiden kemikaalien kestosta on hyötyä erityisesti teollisuudessa. Lujitemuoviputket sijoittuvat jäykkyys-ominaisuuksiltaan ja alipaineen kestoltaan teräksen ja muoviputkien väliin. Putken käsittely ja kuljetus vaativat huolellisuutta, ja putket on suojattava erityisesti teräviltä iskuilta. Lujitemuoviputket soveltuvat erityisesti hyvin pienille ja hyvin suurille peitesyvyyksille. Lujitemuoviputket ovat hinnaltaan kilpailukykyisiä erityisesti silloin, kun putkikoko on suurempi kuin 800 millimetriä.

457. SG-valurautaputket kestävät hyvin dynaamista ja mekaanista rasitusta. SG-valurauta on lujuudeltaan ja sitkeydeltään teräksen tasoa (jäykän ja puolijäykän putken välissä). Lujuudesta johtuen riski putken vaurioitumisesta kuljetuksen ja asennuksen aikana on pieni, mutta varsinkin betonipinnoitteet vaurioituvat herkästi. SG-putkia ei valmisteta Suomessa vaan ne tuodaan ulkomailta.

458. Teräsputkea käytetään varsinkin jakelujohdoissa, joissa on paljon haaroituksia ja liittymiä tai dynaamista rasitusta, jota aiheuttaa raskas liikenne ja huono rakennuspohja. Materiaalin kuormituskestävyyden vuoksi teräsputki soveltuu erityisesti hyvin pienille tai hyvin suurille peitesyvyyksille. Teräsputki kestää alipainetta huonommin kuin valurauta. Teräsputken seinämävahvuus on ohuempi kuin valurautaputken ja siksi teräsputki vaurioituu syöpymisen vaikutuksesta nopeammin. Tämä voidaan kuitenkin estää pinnoittamalla putket. Samasta syystä pinnoitetaan myös valurautaputkia.

459. Betoniputket ja -kaivot kestävät hyvin fysikaalista rasitusta, kuormitusta, lämpötilanvaihteluita ja UV-säteilyä. Betoniputken ja betoniterästen lämpölaajenema on vain 1/17 PEH-muoviputken lämpölaajenemasta. Betoniputket toimitetaan suhteellisen lyhyinä (1,5–2,25 m) kankina, jolloin mahdollisesti vuotavia liitoksia on keskiarvoltaan kuusinkertainen määrä esimerkiksi PVC-muoviputkeen verrattuna. Betoniputkia ei voi katkaista, joten putkilinjan pituus määräytyy lyhyimmän (500 tai 1.000 mm) saatavilla olevan putken mukaan. Betonisten järjestelmien haasteena on suuren massan aiheuttama käsittelyn, asennuksen ja varastoinnin hankaluus verrattuna kevyempiin muovi- ja teräsputkiin. Betoniputkijärjestelmiin on haastavampaa tehdä jälkiliitoksia kuin muovijärjestelmiin. Lisäksi betoniputki vaatii hyvän ja painumattoman asennusalustan, koska se ei mukaudu alustan pieniinkään epätasaisuuksiin. Betoni-, valurauta- ja teräsputkistot painavat samassa putkikokoluokassa huomattavasti enemmän kuin muoviputket. Kuljetuskustannuksia etenkin suuremmissa toimituksissa nostaa se, että betoni-, valurauta- ja teräsputkien hyötykuorma jää pieneksi muoviputkiin verrattuna.

460. Hankkeen kustannusarviota tehdessään suunnittelija käyttää yleisesti saatavilla olevia yksikköhintalähteitä. Nämä yksikköhinnat sisältävät yleensä tuotteen hinnan lisäksi sen kuljetuksen ja asentamisen työmaalla. Yksikköhinnat perustuvat aikaisemmin toteutuneiden rakennushankkeiden kustannuksiin.

461. Putkien ja kaivojen kattava standardointi on varmistanut tuotteiden yhteensopivuuden. Esimerkiksi laippaliitoksella on mahdollista yhdistää SG-, teräs-, PVC- tai PEH-putkia toisiinsa. Laippojen reikävälit ja pulttikoot ovat standardoituja ja siten yhteensopivia. Myös muotokappaleita, putkiliittimiä ja kauluksia on saatavilla. Laippaliitos maksaa enemmän kuin esimerkiksi muhviliitos. Standardit määrittävät sallitut ja teknisesti toimivat liitostavat eri kaivo- ja putkimateriaaleille. Tämän vuoksi tilanteet, joissa kahta eri materiaalia ei voisi asentaa yhteen, ovat harvinaisia.

462. Pöyryn raportin mukaan vuosina 1992 ja 2008 tehtyjen tutkimusten perusteella verkostojen saneeraustarve oli huomattavasti suurempi kuin toteutuneet saneerausmäärät. Myös vesihuoltolaitokset ovat itse arvioineet, että saneeraustoiminta ei ole riittävällä tasolla. Arvioiden mukaan saneeraustarve nelinkertaistuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Yleisin menetelmä vesijohtojen saneeraamiseen oli auki kaivaminen. Sujutuksen käyttö tulee kuitenkin lisääntymään, jos kunnilla ei ole varaa kunnostaa teitä.

463. Pöyryn raportissa on yhteenvetona todettu, että maanalaisissa putkissa muovi on hallitseva materiaali valtaosassa verkostoja. Muovia käytetään erityisesti pienemmissä putkikokoluokissa (alle 250 mm) ja kaivoissa (alle 600 mm), mikä käsittää ylivoimaisesti suurimman osan verkostoista. Materiaalivalinta pohjautuu rakennuttajan materiaalipolitiikkaan, jota noudatetaan hankkeissa lähes poikkeuksetta. Isoissa putkissa muovin hintakilpailukyky huononee ja rakennuttajalle on järkevää vertailla ja valita myös muita materiaalivaihtoehtoja.

464. Pöyryn raportin putkikohtaiset näkemykset hintavertailuineen käydään läpi jäljempänä markkinaoikeuden arvioinnin yhteydessä. Putkien hintatietoja on Pöyryn raporttiin koottu Rapal Oy:n FORE-palvelusta, jonka yksikköhinnat Pöyryn raportin mukaan perustuvat toteutuneisiin hankkeisiin ja joka on yleisesti käytössä infrarakentamisessa.

1.4.2.3 Rambollin lausunto

465. Osapuolet ovat pyytäneet Rambollilta lausuntoa keskikokoisten ja suurten putkien eri putkimateriaalien korvattavuudesta ja vaihtoehtoisesta käyttämisestä infrahankkeissa.

466. Rambollin lausunnon mukaan infrahankkeissa käytetään useita erityyppisiä putkimateriaaleja ja -tyyppejä. Putkimateriaalin ja -tyypin valintaan vaikuttavat useat seikat, kuten yleiset ja kohdekohtaiset laatuvaatimukset, asennukseen ja kunnossapitoon liittyvät vaatimukset sekä tilaajan kokemukset eri putkista. Suomessa yleisesti käytettäviä putkimateriaaleja ovat muovi (PE, PP, PVC ja lujitemuovi), betoni, valurauta ja teräs.

467. Suunnittelun lähtökohtana ovat alalle määritellyt normit ja standardit, ja suunnitteluratkaisuissa määritellään putkien laatuvaatimukset kohteeseen.

468. Laitoksilla on vaihtoehtoisia materiaaleja putkien eri kokoluokissa. Suunnitteluvaiheesta riippuen putkien materiaali voidaan määritellä yleisesti (yleissuunnitelmavaiheessa määritellään esim. putken koko halkaisijaltaan ja mahdollisesti materiaali) tai tarkasti (rakennussuunnitteluvaiheessa määritellään putkimateriaali ominaisuuksineen yleensä tarkasti). Isommissa kokoluokissa, eli halkaisijaltaan 600 millimetriä tai suuremmat, putkimateriaaleja vertaillaan jo yleissuunnitteluvaiheessa hinnan, ominaisuuksien, asennettavuuden ja mahdollisten putken erikoisominaisuuksien kannalta. Putkien materiaaleja on vaihdettu, jos aikaisemman putkivalinnan jälkeen on oleellisesti tullut merkittäviä muutoksia valitun putken hintaan tai johonkin muuhun ominaisuuteen. Kohteissa voidaan käyttää myös useampaa putkimateriaalia. Eri putkimateriaalit ovat liitettävissä toisiinsa erilaisten liitoskappaleiden avulla (viettoviemäreissä kaivo ja paineellisissa linjoissa esim. laippaliitos).

469. Rambollin lausunnon mukaan eri putkimateriaalit kilpailevat etenkin keskikokoisissa ja suurissa putkikokoluokissa muovin kanssa hinnan suhteen. Koska kaikki tarjolla olevat putkimateriaalit valmistetaan standardien ja normien mukaisesti, kilpailevat ne käyttötarkoitukseltaan ja laadultaan toistensa kanssa. Huomioitavaa on, että eri putkimateriaaleihin voidaan valmistusvaiheessa lisätä kohteessa vaadittavia erikoisominaisuuksia käyttämällä esimerkiksi erilaisia pinnoitteita tai vahvistamalla runkoa. Lisäksi eri putkimateriaaleilla on erilaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat hankkeen kokonaiskustannuksiin.

470. Suurissa putkissa (yli 600 mm) hinnoittelu tapahtuu yleensä hankekohtaisesti. Hinnoitteluun vaikuttavat myös mahdolliset putkien erikoisvaatimukset. Myös niissä kohteissa, joihin tilataan määrällisesti paljon putkimetrejä, kilpailutetaan hinnat erikseen. Usealla vesilaitoksella on kilpailutettu putkihinnat ja muut tarvikkeet vuosisopimusperiaatteella. Rakennuttaja tai tilaaja toimittaa putkitarvikkeet, ja maarakennus- ja asennustyöt kilpailutetaan.

471. Koska putkimateriaalit ovat vaihtoehtoja toisilleen myös hinnallisesti, materiaalin hinnannosto vaikuttaa putkimateriaalin valintaan ja saattaa muuttaa jo aiemmin tehtyä päätöstä valinnasta.

472. Rambollin lausunnossa on kommentoitu Pöyryn raporttia ja todettu, että siinä on esitetty FORE-palvelusta saatuja hintoja, joissa isommilla putkilla on suuri hintojen vaihtelu. Rambollin lausunnon mukaan vaikuttaa siltä, että saman kokoluokan muoviputkihinnoissa on yhdistetty eri muoviputkimateriaaleja ja eri liitostyyppejä. Lisäksi eroon voi olla syynä muoviputken asennukselle kohdistettujen kustannusten eroavaisuus eri lähteistä. Pöyryn raportin mukaan betonin maarakennuskustannukset ovat noin 15 prosenttia kalliimmat kuin muiden putkimateriaalien, kun taas Rambollin käsityksen mukaan kyseiset kustannukset ovat putkikoosta riippuen noin 5–10 prosenttia kalliimmat.

473. Rambollin lausunnon putkikohtaiset näkemykset selostetaan jäljempänä markkinaoikeuden arvion yhteydessä. Ramboll on käyttänyt eri materiaalien hintatietojen vertailussa sekä FORE-palvelusta saatavaa tietoa että Rambollin laatimia hintaselvityksiä eri kohteissa ja urakointikohteiden yksikköhintaluetteloja. Sen arvioissa on tarkasteltu putken materiaalin ja asennuksen hintaa sekä muita seikkoja, joilla on vaikutusta kohteen kokonaishintaan. Sen mukaan infrahankkeissa putken yksikköhintaan sisältyy putken toimitus työmaalle ja asennus.

1.4.2.4 Markkinatoimijoiden näkemykset

474. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on 27.9.2012 markkinatoimijoille lähettämässään selvityspyynnössä (jäljempänä myös selvityspyyntö) esittänyt kysymyksiä muun ohella merkityksellisistä tuotemarkkinoista. Virasto on kuvaillut näiden määrittämistä muun muassa toteamalla, että ”markkinoiden määrittelyssä ja kysynnän korvaavuuden arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, miten asiakkaat reagoivat (hypoteettisiin) pieniin, mutta pysyviin noin 5–10 prosentin muutoksiin hyödykkeen hinnassa, kun kaikkien muiden hyödykkeiden hintojen ajatellaan säilyvän ennallaan”.

475. Selvityspyynnön kysymyslomakkeen kysymys 6 on muotoiltu seuraavasti:

”Onko liitteessä 2 esitetty yrityskaupan ilmoittajien näkemyksen mukainen relevanttien hyödykemarkkinoiden määrittely käsityksenne mukaan yrityskaupan kilpailuvaikutusten arviointiin soveltuva? Olisiko käsityksenne mukaan syytä määritellä jotkin markkinat edellä mainittua laajemmin tai kapeammin? Perustelkaa näkemyksenne.”

476. Selvityspyynnön kysymyslomakkeen kysymys 7 on puolestaan muotoiltu seuraavasti:

”Yrityskaupan ilmoittajien mukaan relevantit hyödykemarkkinat tulee jaotella käyttötarkoituksen mukaan. Käyttötarkoituksen lisäksi markkinamäärittelyssä tulisi ilmoittajien mukaan huomioida, että joidenkin tuotteiden osalta eri materiaaleista (mm. betoni, valurauta, kupari) valmistetut tuotteet voivat korvata yrityskaupan osapuolten tuottamia muovisia tuotteita. Lisäksi ilmoittajien mukaan putket ja niiden yhteet kuuluvat pääsääntöisesti eri markkinoille. Building solutions ja infrastructure solutions -markkinoilla käydään ilmoittajien mukaan kauppaa kolmella tasolla: i) tukku- ja vähittäiskaupan, ii) yksityisen projektimyynnin sekä iii) julkisten hankintojen markkinoilla. Vastaako ilmoittajan esittämä omaa näkemystänne asiasta? Perustelkaa vastauksenne.”

477. Lisäksi selvityspyynnön kysymyslomakkeen kysymyksessä 13 on kysytty seuraavaa:

”Jos yrityskaupan jälkeen yrityskaupan osapuolet nostaisivat hintojaan 5–10 prosenttia liitteessä 2 luetelluilla markkinoilla, miten tämä vaikuttaisi yrityksenne/yhteisönne toimintaan?”

478. Selvityspyynnön liitteessä 2 on esitetty yrityskaupan ilmoittajien arviot omista myynneistään ja markkinaosuuksistaan sekä kilpailijoiden markkinaosuuksista käyttötarkoituksen mukaan jaotelluilla markkinoilla. Osapuolet ovat ilmoittaneet vaihtoehtoisten materiaalien valmistajia keskikokoisten ja suurten paineputkien (valurauta), keskikokoisten ja suurten hulevesijärjestelmien (betoni, teräs), keskikokoisten ja suurten viettoviemäriputkien (betoni) ja kiinteistöviemäriputkien (valurauta) osalta.

Asiakkaat

Tukku- ja vähittäiskauppa

479. Ahlsell Oy (Ahlsell) jakaa ilmoittajien näkemyksen ja jaottelun materiaalien mukaan. Kilpailevia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi ruostumattomat viemärijärjestelmät.

480. LVI-Dahl Oy (LVI-Dahl), joka on osa ranskalaista Saint-Gobain konsernia, on todennut, että myös teräksellä ja lasikuituputkella on oma roolinsa paineputkissa, ja lisäksi teollisuuden putkistojärjestelmissä ruostumattomilla ja haponkestävillä putkilla, ja nämä materiaalit tulisikin lukea mukaan markkinoihin. Mahdollisten hinnannousujen osalta se kartoittaisi tuotteiden hintatason laajasti ja mahdollisesta hintaerosta riippuen toimisi kokonaisuuden kannalta yhtiön edun mukaisesti.

481. Todistajana kuultu OV, joka ennen eläkkeelle siirtymistään työskenteli muun ohella LVI-Dahlin liiketoimintajohtajana, kertoi, että hulevesijärjestelmissä korvaavana materiaalina käytetään betonia ja paineputkissa valurautaa. Korvaavia materiaaleja käytetään samoihin tarkoituksiin. OV kertoi myös, että työskennellessään aiemmin valurautaputkia valmistavalla Saint-Gobainilla, siellä pidettiin muovituottajia kilpailijoina. Saint-Gobain järjesti sekä suunnittelijoille että kunnille koulutustilaisuuksia, joissa kerrottiin valuraudan eduista muoviin nähden tarkoituksena lisätä valuraudan kauppaa ja vähentää muovin osuutta. OV:n kertoman mukaan Suomessa valuraudan osuus on hieman pienempi kuin muualla Euroopassa. Jos muovin hinta nousisi 5–10 prosenttia, OV:n mukaan korvaavien materiaalien kysyntä nousisi ”monessa kohtaa”. Sen sijaan jos valuraudan hinta nousisi, riippuisi tilanteesta: suurien kaupunkien keskusta-alueilla käytetään SG-valurautapaineputkia, eikä hinnankorotus varmaan toisi muutosta, kiinteistöviemäreissä voisi vaikuttaa. OV totesi vielä, että pientaloissa kiinteistöviemärit ovat yleensä muovia ja isoissa valurautaa.

482. Onninen Oy (Onninen) pitää tuotemarkkinoiden määrittelyä käyttökelpoisena. Sen mukaan esitetyt vaihtoehtoiset materiaalit (tuotteet) ovat perinteisiä ja edelleen paljon käytettyjä vaihtoehtoja osapuolten valmistamille muovipohjaisille tuotteille.

483. Todistajana kuultu Onnisen johtaja JS kertoi, että valurauta, betoni ja teräs ovat korvaavia materiaaleja muoville. Erityisesti hulevesijärjestelmissä ja viettoviemäriputkissa käytetään betonia, ja Onnisella onkin yhteistyötä Ruskon Betonin ja JA-KO Betonin kanssa. JS:n mukaan käytännössä kaikissa putkissa on korvaavia materiaaleja. Asiakkaan kokemukset vaikuttavat materiaalin valintaan; esimerkiksi Helsingillä on hyviä kokemuksia betonista ja se hankkii paljon betoniputkia. Ratkaisevaa on hinta ja laatu. Jos muovin hinta nousisi kymmenen prosenttia, JS:n mukaan muu materiaali ottaisi markkinoita.

484. Rautakauppa Bauhaus & CO Ky (Bauhaus) ei jaa osapuolten näkemystä merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelystä. Sen mukaan jaottelussa tulisi ottaa myös huomioon yritysten kokonaismarkkinaosuus, sillä Suomen markkinoiden pienuudesta (markkinoilla olevien toimijoiden vähyys) johtuen monet selvityspyynnön liitteessä 2 määritellyt tuoteryhmät ovat sidoksissa toisiinsa, jolloin tavarantoimittaja voi neuvottelutilanteessa käyttää toisen ryhmän määräävää markkina-asemaa hyödykseen neuvoteltaessa tuotteista, jotka kuuluvat toiseen tavararyhmään. Bauhauksen mukaan eräiden kriittisten tuoteryhmien osalta uhka on ilmeinen (esim. vesikiertoiset lattialämmitysjärjestelmät, paineputket, viettoviemäri-järjestelmät/putket, peltosalaojitus, tekninen kuivaus, kiinteistöviemärijärjestelmät). Bauhauksen mukaan markkinat tulisi määritellä eri putkijärjestelmien kautta, koska järjestelmät saattavat sisältää osia tai materiaaleja muista tuoteryhmistä. Lisäksi Bauhaus on todennut, että Suomessa käytetään tosiasiassa laajasti vain kotimaisten toimittajien tuotteita, sillä useat suositellut ominaisuudet (esim. putken paksuudesta) löytyvät vain suomalaisilta toimittajilta. Bauhaus on vielä todennut, että raja kolmen tason kaupasta on hämärtymässä, jolloin esimerkiksi julkisiin hankintoihin voi vähittäiskauppakin ottaa osaa, jolloin se toimisi osittain myös valmistajan kilpailijana.

485. Rautakesko Oy (Rautakesko), joka myy muun muassa eri ketjujen kautta osapuolten tuotteita lähinnä kuluttajille, mutta myös rakennusliikkeille ja julkisyhteisöille, pitää ilmoittajien määrittelyä merkityksellisistä tuotemarkkinoista loogisena sekä esitettyä jaottelua muutoin hyvänä, paitsi että putket ja niiden osat kuuluvat pääsääntöisesti samoille markkinoille. Eri tavararyhmät eivät kuitenkaan liity toiminnallisesti useinkaan toisiinsa, joten niitä voidaan kilpailuttaa myös erillisinä.

486. Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) mukaan osapuolten valmistamat tuotteet ovat rauta- ja maatalousvähittäiskaupan perustuotteita, joiden vähittäiskaupassa hinta on ratkaiseva valintaperuste. SOK:n mukaan nykyisen rakennustekniikan aikana muovi on jo vuosia korvannut ja tulee korvaamaan jatkossakin betoni-, valurauta- ja kuparituotteita, jotka tulevat vähitellen katoamaan markkinoilta.

487. Starkki Oy Ab:lla (Starkki) ei ole ollut kommentoitavaa merkityksellisiin tuotemarkkinoihin. Jos yhteisyritys nostaisi hintoja 5–10 prosenttia, se hakisi mahdollisesti vaihtoehtoista hankintalähdettä.

488. Sähkötukkuliike Elektroskandia Suomi Oy (Elektroskandia), jonka pääasiallisena toimittajana KWH Pipe toimii kaapelinsuojausjärjestelmissä, on pitänyt ilmoittajien näkemystä merkityksellisistä tuotemarkkinoista soveltuvina arviointiin. Kaapelinsuojausjärjestelmissä materiaalit ovat pääosin muovisia, eikä materiaalien korvattavuus koske niitä.

Muut asiakkaat

489. TeliaSonera on ilmoittanut kysymyksen 6 osalta, että selvityspyynnön liitteen 2 käsittelytapa on relevantti. Sen sijaan se ei ole voinut ottaa kantaa kysymykseen 7, koska ei tunne markkinoita riittävästi.

490. Renos Oy (Renos), joka toimii muun ohella Uponorin putkistosaneeraustuotteiden jakelijana Suomessa ja lähialueilla, on pitänyt tuotemarkkinoiden tuoteryhmittäistä määrittelyä loogisena. Se on todennut seuraavaa: ”Eri materiaalit kilpailevat markkinoilla toisiaan vastaan ja tämän lisäksi materiaalien sisällä on kilpailua. Esimerkiksi isommissa viemäriputkissa betoni vastaan muovi ja pienemmissä paineputkissa valurauta vastaan muovi. Tuotteiden euroopanlaajuisesta standardoinnista johtuen eri valmistajien muoviputki- ja yhdetuotteet ovat hyvin samankaltaisia asiakkaiden silmissä.”

491. NRG International Ltd Oy (NRG International), joka myy ja markkinoi Uponorin valmistamia putkia, joita käytetään putkistojen kaivamattomaan saneeraukseen, on pitänyt tuotemarkkinoiden määrittelyä ja jaottelua käyttötarkoituksen mukaan sopivana. Sen mukaan muovituotteille on olemassa korvaavia tuotteita muista materiaaleista, kuten esimerkiksi kupari- tai betoniputket.

492. Betonielementtimarkkinoilla toimiva Rudus-konserniin kuuluva Elpotek Oy (Elpotek), jonka edustama tuote on uudiskerrostaloihin asennettava betoninen nousuputkistoelementti, on pitänyt tuotemarkkinoiden määrittelyä ja jaottelua sopivana.

493. Destia Oy (Destia), joka on yksi Suomen suurimmista infrarakentajista, katsoo ilmoittajien näkemyksen merkityksellisten tuotemarkkinoiden jaottelusta vastaavan omaansa. (--)

494. YIT Kiinteistötekniikka Oy (YIT) pitää merkityksellisten tuotemarkkinoiden selvitystä riittävänä.

495. (--)

496. Lemminkäinen Oyj (Lemminkäinen) on pitänyt merkityksellisten tuotemarkkinoiden jaottelua oikeana todeten, että ”jos jostain materiaalista valmistettu tuote menee markkinahinnassa kalliimmaksi kuin toisesta materiaalista valmistettu, niin markkina ohjaa ostokäyttäytymistä edullisempaan tuotteeseen”. Jos osapuolet nostaisivat hintojaan yrityskaupan jälkeen 5–10 prosenttia, Lemminkäinen uskoo ostojensa kääntyvän enemmän niiden kilpailijoiden suuntaan.

497. Gasum Oy (Gasum), joka hankkii muoviputkia osapuolilta omistamiinsa ja ylläpitämiinsä maakaasuverkkoihin, on todennut, että paineputkien osalta muoviputkelle ei ole korvaavaa materiaalia johtuen materiaalin pitkäikäisyydestä ja rakentamisen aikaisen käsittelyn helppoudesta.

498. Kuopion kaupungin liikelaitos Kuopion Vesi on todennut, ettei ilmoittajien näkemys vastaa sen näkemystä. Kuopion Veden hankkeissa korvaavina tuotteina käytetään betonisia ja valurautaisia tuotteita tietyissä kokoluokissa, ei kattavasti kaikissa halkaisijaltaan 32–1.800 millimetrin putkissa. Pienten putkien materiaali on aina muovia. Valurautaa voidaan käyttää 200–600 millimetrin vesijohdoissa ja betonia 300–1.200 millimetrin hulevesiviemäreissä. Jätevesiviemärit on viime aikoina rakennettu pelkästään muovista.

499. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY), joka käyttää osapuolten putkituotteita laajalti vesi- ja jätevesiverkon rakentamisessa, on pitänyt ilmoittajien näkemystä merkityksellisistä tuotemarkkinoista oikeana. Se on myös todennut, että mikäli keskittymä nostaa hintoja, sen kannalta on olemassa korvaavia materiaaleja (betoni ja valurauta), joiden käyttöä voidaan lisätä. (--)

500. Suomen Kuntaliiton (Kuntaliitto) vastauksesta viraston 7.11.2012 lähettämään lausuntopyyntöön käy ilmi, että Kuntaliiton edustaja on keskustellut lausuntopyynnön kohteena olevasta kaupasta ”muutamien kuntien omistamien isojen vesihuoltolaitosten johtajien ja teknisten johtajien kanssa”. Lausunnon mukaan tulevina vuosina tullaan muovituotteita käyttämään entistä enemmän, koska vesihuollon korjausvelkaa ollaan pienentämässä ja tuotteet korvataan muovisilla. Näitä tuotteita ovat esimerkiksi muoviset vesijohdot, jäte- ja hulevesiviemärit sekä kaivorakenteet. Muovituotteiden osuus vesihuoltolaitosten verkostorakenteista on vastauksessa ilmoitetun arvion mukaan noin 60–70 prosenttia, mikä määrä on siis entisestään kasvamassa kuntien vesihuoltolaitoksissa. Edelleen vastauksen mukaan ”valurauta ja betoni eivät luo nyt eivätkä tulevaisuudessa todellista kilpailua muoville”.

501. Turun vesiliikelaitos on tapaamisessa viraston kanssa kertonut, että putkimateriaali valitaan urakoissa yleensä jo suunnitteluvaiheessa, jolloin muut ominaisuudet kuin hinta yleensä ratkaisevat materiaalivalinnan. Uudisalueella maaperä ja alueen käyttötarkoitus määrittävät rakennettavuutta ja hyvin pitkälle myös käytetyn materiaalin. Muita ominaisuuksia ovat muun muassa lujuus (kestävyys sijoituskohteessa), paineenkesto, puhdistettavuus, korroosionkestävyys, virtaamavastus ja elinkaarikustannukset. Esimerkiksi Turun Seudun Vesi Oy:n suuressa siirtolinjahankkeessa muovinen putki ei ollut edes vaihtoehtona, ja alkuperäinen kilpailutus tehtiin metallisten putkien ja lasikuituputkien välillä. Kunnat tarvitsevat ja kilpailuttavat eri materiaaleista valmistettuja putkia, mutta ne menevät eri käyttötarkoituksiin. Betonitoimitukset ja muut viemärirakentamiseen tarvittavat materiaalit hankintaan toisen Turun hankintaorganisaation kautta. Viemärien rakentamisessa kokonaisuus ratkaisee. Muovisia paineviemäreitä voidaan rakentaa kevyemmillä pohjaratkaisuilla, kun taas viettoviemäri vaatii kunnon perustukset. Myös putkien koko vaikuttaa hintaan ja materiaalin kilpailukykyyn. Paineviemäreissä betoni ei ole edes mahdollinen vaihtoehto. Betoni ei myöskään sovellu, mikäli jätevesi on syövyttävää. Vesilaitos arvioi tilannetta kokonaiskustannusten kautta. Muoviputki on yleisempi pienissä rakenteissa ja kokoluokan kasvaessa betoni on yleisempi ja edullisempi materiaali. Vesijohtomateriaalin valinnassa suurissa kaupungeissa päädytään metalliputkiin esimerkiksi maaperärasitteen vuoksi. Turun vesiliikelaitoksen mukaan on olemassa tietty harmaa alue, jolloin useampi materiaali kilpailee aidosti keskenään. Normaalisti pätee kuitenkin ajatus siitä, että järkevä toimija ei valitsisi kalliimpaa materiaalia, jos halvempi materiaali olisi ominaisuuksiltaan vastaava ja soveltuisi kohteeseen.

502. Todistajana kuultu Turun vesiliikelaitoksen liikelaitosjohtaja IN kertoi, että toiminnallisuus vaikuttaa materiaalin valintaan, ja tietyissä kohteissa muovi ei sovellu ominaisuuksiltaan ja betoni tai metalli on perustellumpi, tai toisinpäin. IN:n mukaan pienet kunnat käyttävät lähes pelkästään muoviputkia erityisesti helpon asennettavuuden (nopeaa, tehokasta, edullista) vuoksi. IN kertoi myös, että monessa kunnassa ei kysellä materiaalien perään vaan annetaan urakoitsijan hoitaa; Turku sen sijaan on halunnut vaatia standardoituja putkia. Harmaalla alueella useampi materiaali kilpailee keskenään, jos kustannukset ovat samansuuruiset. Tiivistettynä IN:n totesi, että kaikki materiaalit mahdollisia, kokonaisuus ratkaisee, isoissa kaupungeissa tarvitaan kaikkia materiaaleja ja tietyillä alueilla materiaalit kilpailevat keskenään, muilla toiminnallisuus ratkaisee.

Muut markkinatoimijat

Pääkilpailijat

503. Osapuolten pääkilpailijoikseen ilmoittamien markkinatoimijoiden vastauksista käy ilmi seuraavaa.

504. Pipelife Finland Oy (Pipelife), joka valmistaa muun ohella muoviputkia, on todennut useiden tuotteiden osalta määrittelyn olevan linjassa oman näkemyksensä kanssa, ja että useiden tuotteiden osalta tällainen laajempi määrittely ei ole mahdotonta, mutta korkeiden rahtikustannusten vuoksi erittäin haastava. Kysymyksen 7 osalta se on yhtynyt yrityskaupan ilmoittajien näkemykseen.

505. Todistajana kuultu Pipelifen myyntijohtaja JL kertoi, että korvaavat materiaalit ovat laadultaan ja käyttötarkoitukseltaan korvaavia ja hinnoittelultaan kilpailukykyisiä. Keskikokoisissa ja suurissa paineputkissa käytetään muovin lisäksi valurautaa ja terästä, keskikokoisissa ja suurissa hulevesijärjestelmissä betonia ja terästä, ja keskikokoisissa ja suurissa viettoviemäreissä betonia, ja myös valurautaa. Jos muoviputkien hinta nousisi, JL:n mukaan kauppa siirtyisi muille. Pipelife ei alun perin nimennyt betonitoimijoita kilpailijoikseen, koska ajatteli alkuun tilannetta vain muovin kannalta, mutta sittemmin isojen hulevesijärjestelmien ja viettoviemäriputkien kautta oppi myös näiden kuuluvan joukkoon. JL kertoi vielä, että korjaamisrakentamisessa ei tarvitse korjata samalla materiaalilla, vaan eri putkien väliin voidaan laittaa eri materiaalia.

506. Wavin-Labko Oy (Wavin), joka on osa kansainvälistä Wavin-konsernia ja joka myy Suomessa Wavin-konsernin ulkomaisilta tehtailta tuotuja putkia, pitää jaottelua käyttötarkoituksen mukaan oikeana, mutta se ei erottelisi putkia eri kokoluokkiin. Wavinin mukaan kaikki eri muovimateriaalit sekä myös muut materiaalit pitää ottaa huomioon esimerkiksi viettoviemäriputkissa, koska materiaalit ovat toisensa korvaavia.

507. Meltex Oy Plastics (Meltex), joka valmistaa erilaisia PE-, PP- ja PVC-putkituotteita, joissa se kilpailee muun ohella Uponorin ja KWH Pipen kanssa, on pitänyt merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyä ja jaottelua järkevänä.

508. Todistajana kuultu Meltexin toimitusjohtaja RA kertoi, että keskikokoisissa ja suurissa paineputkissa käytetään korvaavana materiaalina valurautaa, keskikokoisissa ja suurissa hulevesijärjestelmissä terästä ja betonia, ja keskikokoisissa ja suurissa viettoviemäriputkissa valurautaa ja sadevesiviemäreissä betonia. Kiinteistöviemäriputkissa valurauta on hyvinkin merkittävä. Jos muovin hinta nousisi kymmenen prosenttia, RA:n näkemyksen mukaan vaihtoehtoisten materiaalien käyttö kasvaisi. Sen sijaan 2–3 prosentin hinnankorotus ei hänen mukaansa näkyisi markkinoilla, koska raaka-aineen hinnanmuutoksista johtuen hinnat elävät kuukausittain. RA ei seuraa muiden materiaalien valmistajien hintoja. RA:n mukaan ostopäätökseen vaikuttaa varsinkin suurissa putkissa hinta, kunhan putki täyttää vaatimukset, ja urakoitsija päättää.

509. Rumtec Oy (Rumtec), joka tuottaa muun ohella teräksisiä keskikokoisia ja suuria hulevesijärjestelmiä, pitää näiden tuotteiden osalta merkittävimpinä kilpailijoinaan Uponorin tytäryhtiötä Jita Oy:tä ja KWH Pipeä. Sen mukaan tuotemarkkinat on riittävästi arvioitu, eikä niitä tarvitse määrittää laajemmin. Vastauksena kysymykseen 7 se on todennut, että ”yrityksemme näkökulmasta pitää paikkansa, että esim. Rumtec Oy:n valmistamat teräsrummut voivat korvata vastaavan kokoluokan muovirummut”. Vastauksena kysymykseen osapuolten mahdollisesta 5–10 prosentin hinnannostosta Rumtec on katsonut sen vaikuttavan positiivisesti.

510. JA-KO Betoni Oy (JA-KO Betoni), joka on Ruskon Betoni Oy:n itsenäinen tytäryhtiö ja valmistaa betonituotteita, on pitänyt merkityksellisiä tuotemarkkinoita omaa näkemystään vastaavina. Vastauksena kysymykseen osapuolten mahdollisesta 5–10 prosentin hinnannostosta JA-KO Betoni on katsonut sen vaikuttavan positiivisesti ja parantavan sen kilpailuasemaa.

511. Todistajana kuultu JA-KO Betonin aluejohtaja JE kertoi, että syksystä 2012 alkaen se on valmistanut uudella Hollolan tehtaallaan myös keskikokoisia ja suuria hulevesi- ja viettoviemäriputkia (225–1.400 mm). (--) Sen asiakkaina ovat muun muassa Ilmailulaitos ja Turun kaupunki, ja aikaisemmin projekteissa muun muassa UPM-Kymmene, Destia ja Skanska, Oulun kaupunki oli sen asiakkaana seitsemän vuotta. JE:n mukaan aiemmin betonia käytettiin yleisesti, mutta 1980- ja 1990-luvuilla muovi syrjäytti betonin, jota ei pidetty kestävänä. Nyttemmin betoni on kehittynyt, kuten JA-KO Betonin Hollolan tehdas osoittaa. Koko maailmassa on neljä tämäntyyppistä tehdasta. JA-KO Betonilla onkin tarkoitus tulla muovin markkinoille ja saada isompi osuus. JE:n mukaan JA-KO Betonin kilpailijoita ovat Rudus, KWH, Uponor ja Pipelife, eli ”kaikki, jotka tekevät putkia, joissa vesi voi kulkea”. JE:n mukaan korvaavista materiaaleista valmistettuja putkia käytetään samoihin käyttötarkoituksiin kuin muovia. JE:n mukaan keskikokoisissa ja suurissa hulevesiputkissa betoni on muovin kilpailija, teräs on vähän arvokkaampaa. Keskikokoisissa ja suurissa viettoviemäriputkissa varsinkin betoni kilpailee muovin kanssa. Materiaali ei ole avainkysymys, vaan hinta per metri. JE kertoi esimerkin Oulun kaupungin tarjouskilpailusta, jossa betoni meni kaupaksi, koska se oli halvempaa kuin muovi. Muovi ja betoni ovatkin aivan lähellä toisiaan. JE mainitsi myös muita esimerkkejä, joissa samassa tarjouspyynnössä on kilpailutettu muovi ja betoni todeten, että se, että kilpailutetaan molempia materiaaleja, on yleistymässä. JE kertoi myös, että suunnitteluvaiheessa pyritään tiedottamaan suunnittelijaa muun muassa laadusta. Vaikka suunnittelija olisi tehnyt materiaalivalinnan, urakoissa on yleensä merkintä ”tai vastaava”. Jos muovin hinta nousisi kymmenen prosenttia, JE:n mukaan JA-KO Betoni pärjäisi paremmin; jos taas betonin hinta nousisi vastaavasti, muovi veisi enemmän markkinoita betonilta.

512. Rudus Betonituote Oy (Rudus), joka toimii betonituotemarkkinoilla, on pitänyt tuotemarkkinoiden määrittelyä kilpailuvaikutusten arviointiin sopivana; markkinat jakautuvat esitellysti tuoteryhmittäin sekä myös kokoluokittain. Ruduksen mukaan markkinat ovat jakautuneet käyttötarkoituksen mukaan, kuten myös valmistajat. Esimerkiksi Rudus on mukana hule- ja jätevesimarkkinoilla sekä pienpuhdistamomarkkinoilla. Rudus on vielä todennut seuraavaa: ”Muut materiaalit voivat osittain korvata muovia tietyissä tuotteissa. Tätä rajoittaa kuitenkin asiakkaiden syvään juurtunut käsite siitä, mihin tietty materiaali soveltuu. Esimerkiksi iso osa kunnista ei hyväksy lainkaan betoniputkia jätevesiviemäreihin. Tällaisissa tapauksissa betoni ei ole korvaava materiaali muoville. Julkiset hankinnat kattavat merkittävän osan infrastructure solutions -markkinoista. Loppu jakautuu yksityisen projektimyynnin sekä tukku- ja vähittäiskaupan kesken. Rudus Betonituote Oy ei kuitenkaan pysty arvioimaan näitä osuuksia, koska betoniputkista tukku- ja vähittäiskaupan kautta myydään vain marginaalinen osa. Muovituotteissa tukku- ja vähittäiskaupan osuus voi olla hyvinkin merkittävä.” Vastauksena kysymykseen osapuolten mahdollisesta 5–10 prosentin hinnannostosta Rudus on todennut putkimarkkinoille suunnattujen betonituotteiden hintakilpailukyvyn paranevan hintaeron kaventuessa. Kokonaismenekin kasvua se ei kuitenkaan pysty arvioimaan yritystasolla, koska betoniputkimarkkinoiden sisäiset markkinaosuudet ovat muutostilanteessa.

513. Saint-Gobain Pipe Systems Oy (Saint-Gobain), joka tuo maahan ja myy Suomessa muun muassa Saint-Gobain PAM SA:n valmistamia pallografiittivalurautaisia putkia, on todennut tuotevalikoimansa kilpailevan osin Uponorin ja KWH:n tuotteiden kanssa ja se on ilmoittanut nämä suurimpien kilpailijoidensa joukossa. Saint-Gobainin mukaan ”tuotteet on yleisesti valmistettu eri menetelmillä ja erilaisista materiaaleista (valurauta ja pallografiittivalurauta), mutta käyttö ja asiakaskunta ovat usein samankaltaisia”. Se on ilmoittanut kilpailevina tuotteina muoville muun ohella pallografiittivalurautaiset paineputkijärjestelmät ja valurautaiset kiinteistöviemärijärjestelmät. Saint-Gobainin mukaan käyttötarkoituksen mukainen jaottelu on alalla perusteltua. Se on todennut seuraavaa: ”Vaikka markkinoilla on syntynyt mielikuva muovituotemarkkinoista, eivät nämä markkinat ole täysin muilta materiaaleilta suljetut. Muovituotteet ovat joissakin tilanteissa korvanneet esim. betoni- ja valurautatuotteita, mutta on mahdollista, joskin lyhyellä aikavälillä epätodennäköistä, että siirtymä voisi tapahtua takaisinkin päin. 5–10 %:n hintamuutokset eivät välttämättä ole riittäviä olemassa olevan tilanteen muuttamiseksi, sillä ratkaisut tehdään usein teknisten vaatimusten ja eroavaisuuksien pohjalta.” Se on kuitenkin todennut osapuolten mahdollisen hinnannoston saattavan parantaa sen asemaa joissakin rajatapauksissa, mutta päävolyymien suhteen hinnankorotuksella ei olisi sille mitään merkitystä. Saint-Gobain on vielä lisännyt, että ”joissakin tilanteissa rajanveto ja tulkinta voi olla vaikeaa, kuten tukkuliikemarkkinoiden ja yksityis-/julkisten markkinoiden suhteen, sillä tukkuliikkeen rooli on kuvattua laajempi ja ulottuu usein rajojen yli”.

Muut kilpailijat

514. Osapuolten kanssa kiinteistöviemäriputkien yhteiden ja viettoviemäriputkien yhteiden markkinoilla kilpailijana toimiva Wiitta Ky (Wiitta) on pitänyt liitteessä 2 esitettyä tuotemarkkinoiden määrittelyä sekä ilmoittajien näkemystä markkinoista ja sen kaupantekotasoista hyvänä.

515. Osapuolten kanssa muun muassa sadevesikaivojen markkinoilla kilpailijana toimiva Meriser Oy ei ole pitänyt markkinoiden jakoa välttämättä parhaana mahdollisena, koska vaarana on, että esitetty jakotapa näyttää osapuolille liian pienet markkinaosuudet nykytilanteessa, kun markkinaosuuksiin on laskettu myös muuta kuin muovia käyttävät valmistajat tai myyjät. Meriserin käsityksen mukaan ”muoviperäisen tuotteen korvaamisella esim. betonilla, kuparilla tai valuraudalla ei ole käytännön merkitystä. Ne tosin voivat korvata joissakin tapauksissa tiettyjä tuotteita, mutta käytännössä merkitys on hyvin pieni”. Meriserin mukaan parempi kuva markkinaosuuksista ja yrityskaupan vaikutuksista saataisiin, jos keskityttäisiin pelkästään muoviperäisiin tuotteisiin. Meriser kuitenkin käsittelisi putkia ja niiden yhteitä yksinä markkinoina.

516. Suomen Käyttömuovi Oy (Suomen Käyttömuovi), jonka pääliiketoiminta on muovien teollinen kierrätys ja joka on aloittanut keskikokoisten PE-paineputkien valmistuksen, on todennut, että markkinat on kuvattu riittävällä tarkkuudella, mutta se ei ”tunne muiden materiaalien markkinoita riittävän hyvin kommentoidakse??en??”.

517. Aarsleff Oy:n (Aarsleff), joka toimii osapuolten kilpailijana putkiston saneerausmarkkinoilla ja toisaalta myös hankkii näiltä esimerkiksi paineputkia, mielestä merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittely antaa ”kohtuullisen kokonaiskuvan”, ja yrityksen kannalta ihan riittävän laajan kuvan, ja sen vastaus kysymykseen 7 on ”juuri näin. Joissakin kohteissa vertaillaan myös eri materiaaleja keskenään”.

518. Clewer Markkinointi Oy (Clewer), joka on osapuolten kilpailija kiinteistökohtaisissa panospuhdistamoissa, pitää jaottelua kolmeen tasoon vain osittain perusteltuna, koska asiakaskohderyhmät tukku- ja vähittäiskaupassa ja projektimyynnissä ovat pääosin samoja, eli yksityisiä kuluttaja-asiakkaita. Jaottelu käyttötarkoituksen mukaan on perusteltu.

519. (--)

Muut

520. Borealis, joka myy valmistamiaan muoviraaka-aineita osapuolille, uskoo esitetyn määrittelyn olevan soveltuva. Sen mukaan ”moneen kohteeseen löytyy eri materiaaleja kuin muovi, jotka suorassa kilpailussa muovin kanssa”.

1.4.2.5 Markkinaoikeuden arvio

Alustavia huomioita

521. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esityksessään todennut, että pääsääntöisesti soveltuva materiaali valitaan viimeistään suunnitteluvaiheessa rakennuskohteesta johtuvien vaatimusten mukaan, eivätkä eri materiaalit yleensä enää tule yksittäisessä kohteessa eri syistä kyseeseen. Joissakin tapauksissa eri materiaaleista valmistetut putket saattavat kaikkien rakennuskohteesta johtuvien vaatimusten jälkeenkin olla vaihtoehtoisia toisilleen. Viraston mukaan Pöyryn raportissa esitellyt hintavertailut kuitenkin osoittavat, että hintaerot muovin ja muista materiaaleista valmistettujen tuotteiden välillä kuljetettuna ja asennettuna ovat niin merkittävät, ettei näitä kilpailuoikeudellisesti voida pitää toistensa vaihtoehtoina ja siten merkityksellisille tuotemarkkinoille kuuluvina.

522. Yrityskaupan osapuolten mukaan markkinatoimijoiden vastaukset osoittavat, että betoni-, teräs- ja/tai valurautaputket kuuluvat samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille muoviputkien kanssa sen ilmoittamien tuotteiden osalta.

523. Markkinaoikeus toteaa, että osapuolten tukku- ja vähittäiskauppa-asiakkaista kolme merkittävintä LVI-tukkuria, eli Ahlsell, LVI-Dahl ja Onninen, sekä Rautakesko ovat pitäneet osapuolten esittämää käyttötarkoitukseen perustuvaa ja vaihtoehtoiset materiaalit huomioon ottavaa jaottelua asianmukaisena. Sen sijaan Bauhaus ei ole jakanut osapuolten näkemystä, mutta sen vastauksesta ei myöskään käy ilmi, koskeeko tämä myös vaihtoehtoisia materiaaleja. SOK on todennut muiden materiaalien tulevan vähitellen katoamaan markkinoilta.

524. Muista asiakkaista Renos, NRG International, Destia, YIT ja Lemminkäinen ovat yhtyneet osapuolten näkemykseen. Toisin kuin virasto on vastaselityksessään esittänyt, Destian vastauksia ei voida tulkita niin, että tämä näkisi kilpailutilanteen vain muovituotteiden kesken ilman vaihtoehtoisia materiaaleja. (--) Gasumin mukaan paineputkien osalta muoviputkelle ei ole korvaavaa materiaalia.

525. Kunnallisista asiakkaista HSY on pitänyt ilmoittajien näkemystä oikeana ilmoittaen, että sen osalta betoni- ja valurautaputket ovat korvaavia tuotteita, joiden käyttöä se voi lisätä, jos keskittymä nostaa hintoja. Kuopion Veden vastauksesta käy ilmi, että se pitää betonisia ja valurautaisia tuotteita korvaavina lähes kaikissa osapuolten ilmoittamissa tuotteissa. Turun vesiliikelaitoksen kuulemisesta käy ilmi, että vaikka sinänsä putkimateriaali valitaan yleensä jo suunnitteluvaiheessa, on kuitenkin olemassa harmaa alue, jolla useampi materiaali kilpailee keskenään, jos kustannukset ovat samansuuruiset. Sen sijaan Kuntaliitto on esittänyt, että ”valurauta ja betoni eivät luo nyt eivätkä tulevaisuudessa todellista kilpailua muoville”, mikä kuitenkin vaikuttaisi olevan hieman ristiriidassa muiden kunnallisten asiakkaiden lausuntojen kanssa.

526. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että ainakin yleisellä tasolla enemmistö osapuolten asiakkaista näyttäisi pitävän mahdollisena korvata muoviputket tilanteen mukaan betoni-, teräs- tai valurautaputkilla.

527. Kuten edellä 432 kohdassa on todettu, unionin tuomioistuimen mukaan tuotteet kuuluvat samoille tuotemarkkinoille, jos ne ovat keskenään riittävissä määrin korvaavia. Ei siis edellytetä, että kaikki asiakkaat siirtyisivät korvaaviin tuotteisiin, vaan riittää, että niin suuri osa asiakkaista menetettäisiin, että 5–10 prosentin hinnannosto ei olisi kannattavaa.

528. Kuten edellä on todettu, virasto ei ole tehnyt asiassa varsinaista tuotekohtaista SSNIP-testiä. Asiakkaiden vastausten perusteella vaikuttaisi kuitenkin tässä vaiheessa arviointia siltä, että ainakaan yleisellä tasolla ei ole poissuljettua, että betoni-, teräs- ja valurautaputkien voitaisiin katsoa kuuluvan samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille muoviputkien kanssa joidenkin putkien osalta. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava korvaavuus tuotekohtaisesti, minkä markkinaoikeus tekee jäljempänä.

529. Myös muiden markkinatoimijoiden vastauksista ilmenee, että suurin osa niistä pitää mahdollisena korvata muoviputket tilanteen mukaan betoni-, teräs- tai valurautaputkilla.

530. Osapuolten pääkilpailijoikseen ilmoittamista toimijoista Pipelife, Wavin, Meltex, Rumtec ja JA-KO Betoni ovat pitäneet osapuolten näkemystä merkityksellisistä tuotemarkkinoista asianmukaisena. Myös Rudus ja Saint-Gobain ovat periaatteessa yhtyneet näkemykseen tietyin edellä 512 ja 513 kohdissa esitetyin varauksin.

531. Myös muut kilpailijat ovat lähtökohtaisesti yhtyneet ilmoittajien näkemykseen lukuun ottamatta Meriseriä, joka toimii sadevesikaivojen markkinoilla, jotka eivät ole enää asian tässä vaiheessa kysymyksessä.

532. Osapuolten raaka-ainetoimittaja Borealis on myös todennut muoville olevan useassa kohteessa kilpailevia materiaaleja.

533. Markkinaoikeus katsoo, että muiden markkinatoimijoiden näkemykset tukevat sitä alustavaa johtopäätöstä, että ainakin yleisellä tasolla on mahdollista, että betoni-, teräs- tai valurautaputkien voitaisiin katsoa kuuluvan samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille muoviputkien kanssa joidenkin putkien osalta.

534. Se, että Pöyryn raportin mukaan kunnallistekniikan suunnittelussa tilaaja määrittää käyttämiensä materiaalien perusteella hankkeessa käytettävän materiaalin, ei tarkoita sitä, etteivätkö eri materiaalit voisi kuulua samoille tuotemarkkinoille. Kuten edellä on todettu, kaikkien asiakkaiden ei tarvitse siirtyä käyttämään korvaavia materiaaleja, minkä lisäksi myös kunnalliset vesilaitokset ovat pitäneet siirtymistä mahdollisena. Joka tapauksessa asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että eri kunnat käyttävät eri materiaalista tehtyjä putkia samaan käyttötarkoitukseen, eikä ole kuin joitakin yksittäistapauksia (kuten lentokentän kiitoradan tai junaradan alle asennettavat putket tai muuten voimakkaan teknisen tai kemiallisen rasituksen kohteeksi joutuvat asennukset), joissa muovi ei olisi lainkaan soveltuva, joten materiaalit ovat usein toisensa teknisesti korvaavia.

535. Putkien hintaerot asennuskustannuksineen sisältäen muun ohella maankaivuun ja pohjan perustuksen eivät itsessään tarkoita sitä, että eri materiaaleista valmistetut putket kuuluisivat erillisille merkityksellisille tuotemarkkinoille. Vertailussa pitää ottaa huomioon myös erot asennuksen elinkaarissa mahdollisine korjauskustannuksineen. Markkinaoikeus toteaa vielä, että samoille tuotemarkkinoille kuuluvilla tuotteilla voi olla eri hinnat, jos hintaerot heijastavat niiden välisiä laatueroja. Olennaista on, miten asiakkaat reagoivat, jos erihintaisten tuotteiden suhteellisissa hintaeroissa tapahtuu muutos, eli olisivatko aiemmin kalliimpaa muoviputkea ostaneet asiakkaat sitä mieltä, että niiden laadusta tai muista ominaisuuksista maksama lisähinta nousee liian korkeaksi, ja halukkaita tämän vuoksi siirtymään esimerkiksi edullisempaan betoni- tai valurautaputkeen.

536. Pöyryn raportissa on myös todettu, että pitkien siirtolinjojen osalta materiaali vertaillaan ja valitaan useammin hankekohtaisesti, koska se vaikuttaa merkittävästi kustannuksiin ja putken koko on tyypillisesti sellainen, jota laitoksella ei muuten ole käytössä.

537. Sekä virasto että osapuolet ovat viitanneet viraston 19.12.2003 tekemään päätökseen, jolla virasto on hyväksynyt yrityskaupan asiassa Lohja Rudus Oy Ab/Abetoni Oy. Päätöksen mukaan viraston selvitykset olivat osoittaneet, että ”myös betoniputket, -renkaat ja -kaivot ovat ainakin osittain korvattavissa vastaavilla muovituotteilla”. Koska kyseessä oleva yritysjärjestely ei aiheuttanut kilpailuongelmia kapeimpienkaan markkinamäärittelyn mukaisilla betoniputkien, -renkaiden ja -kaivojen markkinoilla, oli tarkka markkinamäärittely jätetty avoimeksi.

538. Siltä osin kuin virasto on viitannut yrityskaupan selvittämisen yhteydessä tehdyssä tarkastuksessa saatuun aineistoon, jonka perusteella se on todennut, että kaupan osapuolet tekevät kilpailijaseurantaa vain muovituotteiden osalta, mikä osaltaan on vahvistanut viraston käsitystä siitä, että käytännössä kilpailu käydään nimenomaan muoviputkivalmistajien välillä, markkinaoikeus toteaa, että sinänsä tällainen aineisto voidaan ottaa huomioon kilpailutilannetta arvioitaessa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteivätkö muoviputket ja korvaavista materiaaleista tehdyt putket voisi kuulua joiden tuotteiden osalta samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille. (--)

539. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että betoni-, teräs- tai valurautaputket voivat mahdollisesti tiettyjen putkien osalta kuulua samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille muoviputkien kanssa. Korvaavuus on kuitenkin arvioitava kunkin putkityypin osalta erikseen.

Paineputket

540. Paineputkia käytetään vesi- ja kaasuhuollossa sekä jäteveden johtamiseen.

541. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan paineputkistojen markkinat jakautuvat eri tuotemarkkinoiksi putkistojen koon mukaan. Ilmoittajien mukaan pienet paineputket valmistetaan pääasiassa muovista. Sen sijaan suuremmissa paineputkissa valurautatuotteet kilpailevat muovituotteiden kanssa, ja valurauta on paineputkistoissa hyväksytty materiaali kunnallisteknisessä rakentamisessa. Valuraudan osuus koko paineputkistojen markkinoista on osapuolten arvion mukaan noin (10–20) prosenttia: noin (10–20) prosenttia keskikokoisissa ja noin (30–40) prosenttia suurissa paineputkissa.

542. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan pienet paineputket ovat pääsääntöisesti muovia, joka on selvästi halvempi materiaali verrattuna valurautaan. Suuremmissa kokoluokissa muoviputket taas ovat merkittävästi kalliimpia kuin valurautaputket Pöyryn raportin mukaisesti. Viraston arvion mukaan näin merkittävällä hintaerolla asiakkaat päätyvät muovituotteisiin valuraudan sijasta ainoastaan siksi, että kyseiselle asiakkaalle valurautatuotteet eivät ole todellinen vaihtoehto ylipäänsä.

543. Pöyryn raportin mukaan vuonna 2006 vesijohdoista 89 prosenttia oli muovia, 8 prosenttia valurautaa ja 3 prosenttia terästä, asbestisementtiä tai muita materiaaleja.

544. Pöyryn raportin mukaan muovi on hallitseva materiaali varsinkin pienissä, alle 200 millimetrin paineputkissa. Teknisten ominaisuuksien vuoksi SG-valurauta on useimmissa tapauksissa täysin korvaava materiaali myös pienissä putkissa, mutta sen käyttö rajoittuu vain muutamiin vesihuoltolaitoksiin. Teräsputkien korroosio vähentää niiden käyttöikää, minkä vuoksi niitä käytetään vain erityiskohteissa.

545. Pöyryn raportin mukaan muoville (PEH ja PVC) korvaavat materiaalit ovat SG-valurauta ja teräs yleensä kokoluokassa 400 millimetriä ja sitä suuremmissa paineputkissa. Suuret valurautaputket ovat hitaampia asentaa, koska ne ovat painavia.

546. Pöyryn raportin mukaan muoviputket (PEH) ovat yli 400 millimetrin kokoluokassa merkittävästi kalliimpia kuin valurautaputket, eikä sen mukaan mahdollisella hinnannostolla tässä kokoluokassa olisi merkitystä, koska muovi on kilpailevia materiaaleja kalliimpi vaihtoehto. Kokoluokassa 200–300 millimetriä muovi- ja valurautaputkien hinnat ovat lähes samalla tasolla ja sitä pienemmissä kokoluokissa muovi on selvästi halvempi. Kokoluokassa 90–160 millimetriä muoviputki on merkittävästi edullisempi kuin esimerkiksi SG-putki. Mahdollinen hinnannosto kokoluokassa 90–160 millimetriä olisi mahdollinen tekemättä vielä muoviputkista kalliimpia kuin esimerkiksi valurautaputkista. Toisaalta Pöyryn mukaan markkinoilla olevat muoviputkien valmistajat kilpailevat eniten juuri tässä kokoluokassa ja myös tuonnin osuus voi kasvaa, jos muoviputkien hintaa nostetaan. Pienemmät kilpailijat valmistavat enimmäkseen pieniä ja keskikokoisia muoviputkia. Hintaerot ovat pysyneet vuosien varrella samanlaisina, ja Pöyryn raportin mukaan näyttäisi siltä, että kilpailusta huolimatta muoviputket eivät pysty kilpailemaan hinnalla suurissa putkikokoluokissa. Sen arvion mukaan ero muoviputkien ja esimerkiksi valurautaputkien välille suurissa putkikokoluokissa muodostunee enimmäkseen muovin seinämävahvuuden suurenemisesta ja sen aiheuttamasta lisääntyneestä materiaalikustannuksesta.

547. Pöyryn tekemien haastattelujen perusteella jotkut kaupungit kuten Tampere käyttävät SG-valurautapaineputkea jo kokoluokassa 150 mm ja suuremmissa, koska SG-valurauta on erittäin kestävää mekaanista rasitusta vastaan ja kestää hyvin myös asennusvirheiden aiheuttamaa kuormitusta. Helsingissä kaikki vesijohdot rakennetaan pääasiassa SG-valuraudasta ja sen lisäksi käytetään terästä suurissa kokoluokissa. Tämä perustuu siihen, että vilkkaasti liikennöidyt kadut ja raitiovaunuliikenne aiheuttavat suurta kuormitusta ja putkimateriaalin kestävyys näissä olosuhteissa on tärkeää. Esimerkiksi Oulussa, Espoossa ja Vantaalla käytetään vesijohdoissa yleisesti muovia, kun putkikoko on pienempi kuin 300 millimetriä. Toisaalta esimerkiksi Hämeenlinna, Seinäjoki ja Lahti käyttävät nykyään vesijohtojen materiaalina vain muovia, mikä onkin vallitseva käytäntö pienemmillä vesihuoltolaitoksilla.

548. Rambollin lausunnossa on katsottu keskikokoisissa painelinjoissa valurauta- ja muoviputkien olevan hinnan, käyttötarkoituksen ja laadun puolesta vaihtoehtoisia materiaaleja, ja suurten paineputkien osalta siinä on katsottu valuraudan ja teräksen olevan hinnan, käyttötarkoituksen ja laadun puolesta vaihtoehtoisia materiaaleja muovin kanssa.

549. Kuopion Vesi on todennut, että valurautaa voidaan käyttää 200–600 millimetrin vesijohdoissa. (--)

550. Todistaja IN (Turun vesiliikelaitos) kertoi, että vesijohtopuolella pienissä kokoluokissa käytetään yleensä muovia ja toiminnallisista syistä joskus myös valurautaa, ja isommissa yleensä valurautaa. Turun Veden suuri siirtolinjahanke oli 1.200 millimetrin paineputkea, jolla oli erittäin suuret toiminnalliset vaatimukset, eikä muoviputki ollut vaihtoehto edes suunnitteluvaiheessa. Vesijohtojen (puhdas juomavesi) paineputkista Turussa hieman suurempi osa on metallista kuin muovista, ja vanhaa niin kutsuttua harmaata valurautaa on edelleen. Uudemmat metalliset putket ovat kaksipuoleisesti päällystettyä pallografiittivalurautaa eli SG-valurautaa.

551. LVI-Dahl on virastossa järjestetyssä tapaamisessa kertonut, että valurauta alkaa olla kilpaileva materiaali yli 500 millimetrin putkissa.

552. Gasumin näkemyksen mukaan sen maakaasuverkkoihin hankkimille muovisille paineputkille ei ole korvaavaa materiaalia muovin pitkäikäisyydestä ja käsittelyn helppoudesta johtuen.

553. Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan keskikokoisissa ja suurissa paineputkissa käytetään muovin lisäksi valurautaa ja terästä, ja todistaja RA:n (Meltex) mukaan niissä käytetään korvaavana materiaalina valurautaa. (--)

554. Saint-Gobain on ilmoittanut kilpailevina tuotteina muoville muun ohella pallografiittivalurautaiset paineputkijärjestelmät. Saint-Gobain on todennut, että vaikka markkinoilla on syntynyt mielikuva muovituotemarkkinoista, eivät nämä markkinat ole täysin muilta materiaaleilta suljetut. Muovituotteet ovat joissakin tilanteissa korvanneet esimerkiksi betoni- ja valurautatuotteita, mutta on mahdollista, joskin lyhyellä aikavälillä epätodennäköistä, että siirtymä voisi tapahtua takaisinkin päin. Yhtiön mukaan 5–10 prosentin hintamuutokset eivät välttämättä ole riittäviä olemassa olevan tilanteen muuttamiseksi, sillä ratkaisut tehdään usein teknisten vaatimusten ja eroavaisuuksien pohjalta.

Pienet paineputket (20–63 mm)

555. Sekä osapuolet että virasto ovat yhtä mieltä siitä, että pienet paineputket valmistetaan pääasiassa muovista, eivätkä vaihtoehtoiset materiaalit, kuten valurauta, kilpaile muovin kanssa näillä markkinoilla.

556. Edellä todetun sekä asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että pienten paineputkien osalta merkitykselliset tuotemarkkinat rajoittuvat muovista valmistettuihin paineputkiin.

Keskikokoiset paineputket (63–560 mm)

557. Asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei ole poissuljettua, että keskikokoiset valurautaiset paineputket voisivat kuulua samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille keskikokoisten muovisten paineputkien kanssa.

558. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että toiset kunnat käyttävät tässä kokoluokassa enemmän muoviputkia kun taas toiset käyttävät enemmän valurautaa. Lisäksi kuten Pöyryn raportissa on todettu, kokoluokassa 200–300 millimetriä muovi- ja valurautaputkien hinnat ovat lähes samalla tasolla. Siltä osin kuin yli 400 millimetrin muoviputket ovat ”merkittävästi kalliimpia kuin valurautaputket”, markkinaoikeus katsoo, että olennaista on, kuinka asiakkaat reagoivat, jos muoviputkien hintaa nostetaan entisestään, eli olisivatko aiemmin kallista muoviputkea ostaneet asiakkaat sitä mieltä, että niiden laadusta tai muista ominaisuuksista maksama lisähinta nousee liian korkeaksi, ja halukkaita tämän vuoksi siirtymään edullisempaan valurautaputkeen.

559. Lopullista merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyä ei tältä osin kuitenkaan ole tarpeen tehdä jäljempänä esitettävistä syistä.

Suuret paineputket (yli 630 mm)

560. Asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei ole poissuljettua, että suuret valurautaiset paineputket voisivat kuulua samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille suurten muovisten paineputkien kanssa.

561. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että suurten valurautaisten paineputkien osuus on 30 prosenttia suurista paineputkista ja on kuitenkin vain muutamia kohteita, joissa pitää ehdottomasti käyttää valurautaa. Kuten edellä on todettu keskikokoisten paineputkien osalta, yli 400 millimetrin eli myös suurten putkien hintaeron osalta ratkaisevaa on se, jatkaisivatko asiakkaat edelleen suhteellisesti kalliimmaksi muuttuneen muoviputken ostoa vai olisivatko ne näin suurella hintaerolla halukkaita siirtymään edullisempaan tuotteeseen.

562. Lopullista merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyä ei tältä osin kuitenkaan ole tarpeen tehdä jäljempänä esitettävistä syistä.

Hulevesijärjestelmät (sade- ja sulamisvedet)

563. Hulevesi on maan pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- ja sulamisvettä. Hulevesiin luetaan myös perustusten kuivatusvedet. Hulevesiputkistoihin kuuluvat rumpuputket ja muhvilliset sadevesiputket. Hulevesijärjestelmiä käytetään laajasti erilaisessa rakentamisessa, kuten tienrakentamisessa, maa- ja metsätaloudessa, kunnallisteknisessä rakentamisessa, toimitilarakentamisessa ja asuinrakentamisessa.

564. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan erikokoisia hulevesijärjestelmiä käytetään eri tarkoituksiin, joten ne kuuluvat erillisille tuotemarkkinoille. Hulevesiputket ja näitä vastaavat yhteet kuuluvat samoille markkinoille, koska ne myydään pääasiassa järjestelmänä. Ilmoittajien mukaan pieniä hulevesiputkia valmistetaan pääasiassa ainoastaan muovista, kun taas muovisten keskikokoisten ja suurten hulevesiputkien kanssa kilpailevat betoniputket sekä teräsputket. Betoni- ja teräsputkien valmistajat osallistuvat samoihin tarjouskilpailuihin ja urakoihin muoviputkien valmistajien kanssa. Betonin osuus keskikokoisten hulevesiputkien markkinoista on ilmoittajien arvion mukaan noin (30–40) prosenttia ja teräksen noin (5–10) prosenttia. Suurten hulevesiputkien markkinoilla betonin osuus on ilmoittajien arvion mukaan noin (50–60) prosenttia ja teräksen noin (30–40) prosenttia. Betoni- ja teräsputkia ei pääasiassa myydä tukku- ja vähittäiskaupan kautta. Betonisia hulevesijärjestelmiä Suomessa myy Rudus ja teräksisiä rumpuputkia Rumtec.

565. Suuria hulevesiputkia käytetään ilmoittajien mukaan vähemmän kuin pienempiä putkikokoja ja niitä valmistavat harvemmat toimijat kuin muita putkikokoja. Uponorkin myy vain rajallisen määrän suuria hulevesiputkia. Näin ollen suuret hulevesiputkistot ja niiden yhteet muodostavat ilmoittajien mukaan omat tuotemarkkinansa. Näin suuria putkia ei pääasiassa myydä tukku- ja vähittäiskaupan kautta lainkaan.

566. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on arvioinut yrityskaupan vaikutuksia hulevesijärjestelmissä pelkästään muovin osalta.

567. Pöyryn raportin mukaan sadevesiviemäreiden ja -kaivojen materiaalina käytetään yleensä muovia (PEH ja PVC), betonia tai terästä. Normaalisti hulevesiviemäreissä pienin käytettävä runkoputkikoko on 300 millimetriä, kun taas yhdysputket ritiläkaivoista ja kiinteistöiltä ovat yleensä joko 225 millimetrin betoniputkia tai 200 millimetrin muoviputkia. Rumpuina käytetään betoni-, muovi- ja teräsputkea. Teräsputket valmistetaan sinkitystä teräksestä tai vaihtoehtoisesti käytetään epoksi- ja muovipinnoitteita sekä polymeerejä. Rumpumateriaalin valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa perustamisolosuhteet, rummun peitesyvyys, käyttöolosuhteet, korroosio-olosuhteet ja hankinta-, asennus- sekä kunnossapitokustannukset.

568. Pöyryn selvityksen mukaan pienissä kokoluokissa (halkaisija alle 250 mm) muovi on hallitseva materiaali. Betoniputkia harvoin valmistetaan alle 225 millimetrin kokoluokassa. Betoniputkien asentaminen on haastavampaa kuin muoviputkien. Jos pohjaveden pinta on korkealla, on muovi parempi vaihtoehto kuin betoni, koska siinä on vähemmän saumoja. Lisäksi muovikaivoon on helpompi tehdä jälkiasennuksia. Toisaalta isot tilaajat käyttävät vielä paljon betonia. Betoniputkien ja -rumpujen huolto on helpompaa, koska niiden jäätyessä talvella, niitä voidaan sulattaa kuumalla höyryllä toisin kuin muoviputkia ja -rumpuja. Betoniset hulevesiputket kestävät myös hiekan aiheuttamaa kulumista paremmin kuin muoviputket. Nykyään myös lujitemuoviputki kilpailee isoissa putkissa (yli 800 mm) muovin ja betonin kanssa.

569. Tällä hetkellä vaikuttaa Pöyryn mukaan siltä, että betonin asema muovia vastaan on heikentymässä. Teiden alituksissa liittymärummuissa muovi on eniten käytetty materiaali. Junaradan alitusten rumpumateriaalina käytetään vain betonia ja terästä, koska muoviputken lujuusominaisuudet eivät riitä. Ainoastaan, jos junaradan alituksessa käytetään kahta sisäkkäistä putkea, ja jos asennus tehdään tunkkaamalla, voi alle 800 millimetrin kokoluokassa sisempi putki olla muovia. Jos uuden putken asennus tehdään auki kaivaen, käytetään yleensä terästä tai betonia.

570. Pöyryn mukaan betoni on hulevesijärjestelmissä kaikissa kokoluokissa edullisempi kuin muovi. Kuitenkin hintaero tulee merkittäväksi vasta yli 500 millimetrin kokoluokassa. Muoviputkien hinta on noin kaksinkertainen 600 millimetrin kokoluokassa verrattuna betoniin. Vaikka betoniputkien maanrakennuskustannukset ovat noin 15 prosenttia korkeammat kuin muilla materiaaleilla johtuen betonin paksuista seinämistä, betoniputki on asennuksen jälkeenkin muoviputkea edullisempi. Hintojen suhteelliset erot muovi- ja betoniputkien välillä ovat pysyneet vuosien aikana hyvin samanlaisina.

571. Pöyryn haastattelemista kaupungeista Helsingissä ja Lahdessa käytetään muovia hulevesiviemäreissä kun putkikoko on noin 300 millimetriä tai pienempi. Suuremmissa putkissa materiaalina on betoni. Oulussa ja Hämeenlinnassa muovia käytetään kokoluokkiin 500 millimetriä ja 600 millimetriä asti. Tampereella vain kokoluokan 160 millimetriä tai pienemmät putket ovat muovia ja tätä isommat ovat betonia. Seinäjoella käytetään putkimateriaalina vain muovia.

572. Rambollin lausunnon mukaan keskikokoisten hulevesiputkien kokoluokassa betoni on hinnan, käyttötarkoituksen ja laadun puolesta vaihtoehtoinen materiaali muovin kanssa ja suurten hulevesiputkien kokoluokassa betoni ja teräs ovat vaihtoehtoisia materiaaleja muovin kanssa. Rumpuputkissa betoniputket ja teräsrummut ovat vaihtoehtoisia materiaaleja muovin kanssa.

573. Tukkureista Ahlsell on todennut ruostumattomien viemärijärjestelmien olevan kilpailevia vaihtoehtoja. Todistaja OV:n (LVI-Dahl) mukaan hulevesijärjestelmissä käytetään korvaavana materiaalina betonia. Myös todistaja JS:n (Onninen) mukaan erityisesti hulevesijärjestelmissä käytetään korvaavana materiaalina betonia, ja Onnisella onkin yhteistyötä Ruskon Betonin ja JA-KO Betonin kanssa.

574. Kuopion Veden mukaan betonia voidaan käyttää 300–1.200 millimetrin hulevesijärjestelmissä. Todistaja IN:n (Turun vesiliikelaitos) mukaan hulevesiputkien materiaalien valinta perustuu, kuten muissakin putkissa, toiminnallisuuteen ja hintaan. Turussa pienemmät hulevesiputket ovat muovia ja betoni yleistyy yli 200 millimetrin kokoluokassa; valtaosa Turun hulevesiputkista on betonia. Turun lähikunnissa hallitseva materiaali on IN:n mukaan muovi. Paimiossa valtaosa hulevesiputkista on muovia, suurissa käytetään myös betonia ja terästä. Liedossa käytetään 800 millimetriin asti muovia, sen jälkeen harkitaan esimerkiksi sinkittyä terästä; 1980-luvun jälkeen siellä ei ole käytetty betonia. Pienemmissä kunnissa yli 300 millimetrin hulevesiputkia käytetään harvoin.

575. Sekä todistaja JL:n (Pipelife) että todistaja RA:n (Meltex) mukaan keskikokoisissa ja suurissa hulevesijärjestelmissä käytetään korvaavina materiaaleina betonia ja terästä. Keskikokoisissa ja suurissa hulevesijärjestelmissä Rumtec pitää itseään osapuolten kilpailijana, ja sen mielestä sen valmistamat teräsrummut voivat korvata vastaavan kokoluokan muovirummut. Todistaja JE (JA-KO Betoni) puolestaan kertoi JA-KO Betonin alkaneen syksyllä 2012 valmistaa uudella Hollolan tehtaallaan keskikokoisia ja suuria hulevesiputkia ja pitävän kilpailijoinaan muun muassa osapuolia, Pipelifea ja Rudusta, eli ”kaikkia jotka tekevät putkia, joissa vesi voi kulkea”. JE:n mukaan keskikokoisissa ja suurissa hulevesiputkissa betoni on muovin kilpailija, teräs on vähän arvokkaampaa. Myös muun ohella hulevesimarkkinoilla toimiva betoniputkien valmistaja Rudus on katsonut muiden materiaalien voivan korvata muovia tietyissä tuotteissa.

Pienet hulevesijärjestelmät (110–400 mm)

576. Sekä osapuolet että virasto ovat yhtä mieltä siitä, että pienet hulevesijärjestelmät valmistetaan pääasiassa muovista, eivätkä vaihtoehtoiset materiaalit kilpaile muovin kanssa näillä markkinoilla.

577. Edellä todetun sekä asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että pienten hulevesijärjestelmien osalta merkitykselliset tuotemarkkinat rajoittuvat muovista valmistettuihin hulevesijärjestelmiin.

Keskikokoiset hulevesijärjestelmät (450–1.000 mm)

578. Betonin osuus näillä markkinoilla on noin 30 prosenttia ja teräksen noin 5 prosenttia ja eri materiaaleja käytetään samoissa kohteissa, lukuun ottamatta esimerkiksi junaradan alituksia, joissa käytetään vain betonia ja terästä. Pöyryn raportin mukaan betonin asema suhteessa muoviin vaikuttaa olevan heikentymässä. Pöyryn esittämä huomattava hintaero ja asiakkaiden käyttötottumukset huomioon ottaen betonia tai terästä ei kuitenkaan voida kilpailuoikeudellisesti pitää muovin vaihtoehtona ja siten samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille kuuluvana. Asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että keskikokoisten hulevesijärjestelmien merkitykselliset tuotemarkkinat rajoittuvat muovista valmistettuihin hulevesijärjestelmiin.

Suuret hulevesijärjestelmät (yli 1.000 mm)

579. Betonin osuus näillä markkinoilla on noin (50–60) prosenttia ja teräksen noin (30–40) prosenttia, ja kuten keskikokoisten hulevesijärjestelmien osalta myös suurissa hulevesijärjestelmissä eri materiaaleja käytetään samoissa kohteissa, lukuun ottamatta esimerkiksi junaradan alituksia, joissa käytetään vain betonia ja terästä. Pöyryn raportin mukaan betonin asema suhteessa muoviin vaikuttaa olevan heikentymässä. Pöyryn esittämä huomattava hintaero ja asiakkaiden käyttötottumukset huomioon ottaen betonia tai terästä ei kuitenkaan voida kilpailuoikeudellisesti pitää muovin vaihtoehtona ja siten samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille kuuluvana. Asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että myös suurten hulevesijärjestelmien merkitykselliset tuotemarkkinat rajoittuvat muovista valmistettuihin hulevesijärjestelmiin.

Viettoviemäriputket

580. Viettoviemärijärjestelmiä käytetään pääasiassa kunnallisteknisessä rakentamisessa jätevesien viemäröintiin. Niissä jätevesi kulkee järjestelmässä gravitaatioon eli maan vetovoimaan perustuen. Viettoviemäriputket sijaitsevat kiinteistön rajojen ulkopuolella.

581. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan erikokoiset viettoviemäriputket muodostavat kukin omat tuotemarkkinansa. Pieniä viettoviemäriputkia myyvät pääosin eri toimijat kuin suurempia putkia, joita puolestaan valmistetaan useammista eri materiaaleista. Kunnallisteknisessä rakentamisessa sekä muovi että betoni ovat hyväksyttäviä viemäriputkien materiaaleja. Erityisesti suurempia viettoviemäriputkia valmistetaan muovin ohella betonista. Betonin osuus viemäriputkien kokonaismarkkinoista on osapuolten arvion mukaan noin (10–20) prosenttia. Ilmoittajien mukaan betoniputket kilpailevat muoviputkien kanssa samoilla markkinoilla kokoluokasta 200 millimetriä alkaen.

582. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tarkastellut viettoviemäreiden osalta ainoastaan muoviputkien markkinoita viitaten Pöyryn raporttiin, jonka mukaan vasta yli 400 millimetrin viettoviemäriputkissa betoni alkaa kilpailla muovin kanssa, eikä näidenkään osalta betonin kuuluminen samoille markkinoille muovin kanssa ole todennäköistä erityisesti materiaalien suuren hinnaneron vuoksi.

583. Pöyryn raportin mukaan viettoviemäreissä koko järjestelmän toimintavarmuus riippuu putkikaivannon kaikkien rakenneosien toiminnasta. Se mihin putkimateriaaliin päädytään, vaikuttaa putken perustustapaan ja alkutäyttömateriaaliin. Pienissä putkikokoluokissa (alle 250 mm) muovi on hallitseva materiaali, eivätkä muut materiaalit tuo kilpailua. Viettoviemäriputkissa betoni alkaa materiaalina kilpailla muovin kanssa vasta suuremmissa putkikokoluokissa (yli 400 mm). Hinnaltaan betoniputki on edullisempi kaikissa kokoluokissa. Valuraudan ja betonin etu on hyvin syvälle yli kuuteen metriin asennettavissa putkissa. Näitä ratkaisuja pyritään kuitenkin välttämään, koska syvällä olevia putkia on vaikea huoltaa.

584. Pöyryn raportin mukaan vuonna 2006 viemäreistä 71 prosenttia oli rakennettu muovista, 24 prosenttia betonista ja noin 5 prosenttia muista materiaaleista. Muovin osuus on kasvanut merkittävästi vuodesta 1970, jolloin osuus oli vain noin 3 prosenttia. Betoniviemäreiden osuus on pysynyt suhteellisen samana (20–30 %) 2000-luvun alkupuolella, vaikka on sitä ennen laskenut koko ajan, mikä viittaa Pöyryn mukaan siihen, että on kaupunkia ja kuntia, jotka edelleen käyttävät betonia.

585. Pöyryn tekemien haastattelujen perusteella esimerkiksi Helsinki, Espoo, Vantaa, Lahti ja Tampere käyttävät muovia kokoluokassa alle 250 millimetriä. Nämä vesihuoltolaitokset siirtyvät käyttämään muovin lisäksi betonia, kun putken halkaisija on suurempi kuin 250 millimetriä. Toisaalta esimerkiksi Oulu käyttää muovia 600 millimetrin kokoluokkaan asti, minkä jälkeen se alkaa vasta käyttää betonia. Hämeenlinnassa ja Seinäjoella viettoviemäreitä rakennetaan muovista jopa 800 millimetriin asti, joten betonia ei käytetä juuri lainkaan.

586. Rambollin lausunnon mukaan jätevesien viettoviemäreissä keskikokoisissa ja isoissa putkissa (300–1.000 mm) betoni on hinnan, käyttötarkoituksen ja laadun puolesta kilpaileva materiaali muovin kanssa.

587. Todistaja JS (Onninen) kertoi, että erityisesti viettoviemäreissä käytetään korvaavana materiaalina betonia, ja Onnisella onkin yhteistyötä Ruskon Betonin ja JA-KO Betonin kanssa. Renos on lausunut, että esimerkiksi isommissa viemäriputkissa betoni kilpailee muovia vastaan. (--)

588. Kuopion Veden jätevesiviemärit on viime aikoina rakennettu pelkästään muovista. (--) Turun vesiliikelaitoksen mukaan Turku on käyttänyt viettoviemäreissä enemmän betoni- kuin muoviputkia, sillä betoni kelpaa tarkoitukseen ja on halvempaa suurissa kokoluokissa. Olemassa olevat pienet betoniputket ovat vanhoja, uudemmista (1950-luvun jälkeen rakennetuista) noin puolet on betonia ja puolet muovia. Yli 200 millimetrin viettoviemäriputkissa betoni yleistyy, pienemmissä putkissa vanhoja lukuun ottamatta muovi pääasiallisesti käytetty materiaali. Pohjavesialueilla saattaa olla tärkeää valita muoviputki betonin asemesta erityisesti sen tiiviyden vuoksi, vaikka muovi onkin suuremmissa kokoluokissa betonia kalliimpi materiaali. Turun vesiliikelaitoksen mukaan vesiosuuskunnat käyttävät lähes pelkkää muovia rakentamisen helppouden vuoksi (ei perustuksia yms.). Myös pienemmissä kunnissa muovi on yleisemmin käytetty materiaali, sillä useinkaan ei ole tarvetta niin raskaalle infrarakentamiselle kuin suuremmissa kaupungeissa. Betonirakentaminen on yleensä kalliimpaa rakentamista kuin muoviputkien asennus (ero on suuri esim. vietto- ja paineviemärin välillä). Kokonaiskustannukset niin rakentamisessa kuin ylläpidossa ratkaisevat materiaalin. Turussa on paljon viettoviemäreitä ja suuren kokoluokan viemäreitä, mikä osaltaan selittää betonin runsaan käytön. Uusilla asuinalueilla pienemmät putkikoot ovat lähinnä muovia.

589. Todistaja JL (Pipelife) kertoi, että keskikokoisissa ja suurissa viettoviemäreissä käytetään muovin lisäksi betonia, ja myös valurautaa. Wavinin lausunnon mukaan kaikki eri muovimateriaalit sekä myös muut materiaalit pitää ottaa huomioon esimerkiksi viettoviemäriputkissa, koska materiaalit ovat toisensa korvaavia. Todistaja RA (Meltex) kertoi, että keskikokoisissa ja suurissa viettoviemäreissä käytetään valurautaa ja sadevesiviemäreissä betonia. Todistaja JE:n (JA-KO Betoni) mukaan keskikokoisissa ja suurissa viettoviemäriputkissa varsinkin betoni kilpailee muovin kanssa. Betoniputkivalmistaja Rudus on lausunut, että muut materiaalit voivat korvata muovia tietyissä tuotteissa, mutta tätä rajoittaa kuitenkin asiakkaiden syvään juurtunut käsitys siitä, mihin tietty materiaali soveltuu. Ruduksen mukaan esimerkiksi iso osa kunnista ei hyväksy lainkaan betoniputkia jätevesiviemäreihin, missä tapauksissa betoni ei ole korvaava materiaali muoville.

Pienet viettoviemäriputket (160 mm)

590. Sekä osapuolet että virasto ovat yhtä mieltä siitä, että pienet viettoviemäriputket valmistetaan pääasiassa muovista, eivätkä vaihtoehtoiset materiaalit, kuten betoni, kilpaile muovin kanssa näillä markkinoilla.

591. Edellä todetun sekä asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että pienten viettoviemäriputkien osalta merkitykselliset tuotemarkkinat rajoittuvat muovista valmistettuihin viettoviemäriputkiin.

Keskikokoiset viettoviemäriputket (200–400 mm)

592. Asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei ole poissuljettua, että keskikokoiset betoniset viettoviemäriputket voisivat kuulua samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille keskikokoisten muovisten viettoviemäriputkien kanssa.

593. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee kuitenkin, että muovi on huomattavasti betonia kalliimpaa, ja Pöyryn raportin mukaan betoni alkaa kilpailla muovin kanssa vasta yli 400 millimetrin eli suurissa viettoviettoviemäriputkissa. Toisaalta monet kunnat käyttävät betoniputkia myös keskikokoisissa viettoviemäriputkissa.

594. Lopullista merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyä ei tältä osin kuitenkaan ole tarpeen tehdä jäljempänä esitettävistä syistä.

Suuret viettoviemäriputket (yli 400 mm)

595. Pöyryn raportissa on katsottu betonin alkavan kilpailla muovin kanssa yli 400 millimetrin eli suurissa viettoviemäriputkissa. Mainittujen materiaalien hintaero ja asiakkaiden käyttötottumukset huomioon ottaen betonia ei kuitenkaan voida kilpailuoikeudellisesti pitää muovin vaihtoehtona ja siten samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille kuuluvana. Asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että suurten viettoviemäriputkien merkitykselliset tuotemarkkinat rajoittuvat muovista valmistettuihin viettoviemäriputkiin.

Salaojat (peltosalaojat ja tekninen kuivatus)

596. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan salaojajärjestelmissä voidaan katsoa olevan kaksi eri sovellutusta, joiden käyttötarkoitus on erilainen, eli peltosalaojajärjestelmät ja rakennusten kuivatukseen tarkoitetut salaojajärjestelmät.

597. Peltosalaojaputket ovat taipuisia, aallotettuja putkia. Niiden pääasiallinen käyttöalue on peltojen ja viheralueiden salaojittaminen. Peltosalaojissa ei ole muoville vaihtoehtoisia materiaaleja.

598. Rakennuksen kuivatukseen liittyvät salaojajärjestelmät on tarkoitettu tekniseen salaojitukseen, kuten piha- ja tiealueiden, talojen perustusten, pelikenttien ja muiden rakennettujen alueiden kuivatukseen. Tekniseen kuivatukseen liittyvät salaojajärjestelmät valmistetaan pääasiassa vain muovista.

599. Sekä yrityskaupan ilmoittajat että Kilpailu- ja kuluttajavirasto ovat pitäneet merkityksellisinä tuotemarkkinoina yhtäältä muovista valmistettuja peltosalaojia ja toisaalta muovista valmistettuja teknisen kuivatuksen putkia.

600. Edellä todetun ja asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että salaojien osalta muoviset peltosalaojat ja muoviset teknisen kuivatuksen putket muodostavat kumpikin omat merkitykselliset tuotemarkkinansa.

Kiinteistöviemäriputket (32–110 mm)

601. Kiinteistöviemäriputkia käytetään pääasiassa jäte- ja sadevesiviemäreinä rakennusten sisällä, pohjalaatassa ja sen alla sekä perusmuurin ulkopuolella maahan asennettuna tonttiviemärinä. Kiinteistöviemäriputket sijaitsevat pääasiassa kiinteistöillä, kun taas viemäriputket alkavat kiinteistön rajojen ulkopuolelta.

602. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan kiinteistöviemäriputkia valmistetaan muovin ohella myös valuraudasta. Valuraudan osuus kiinteistöviemäröinnin markkinoista on noin (10–20) prosenttia.

603. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut Pöyryn raportin perusteella, että kiinteistöviemäriputkissa muovin ja valuraudan käyttö jakaantuu pitkälti kiinteistön koon mukaisesti. Pientaloissa käytetään pääasiassa muovia, kun taas suurempien kiinteistöjen viemäriputkissa käytetään pääasiallisena viemärimateriaalina valurautaa ja ruostumatonta terästä silloin, kun muovin käyttö ei ole perusteltua. Koska kiinteistöviemärimarkkinat ovat näin jaoteltavissa, virasto on katsonut perustelluksi tarkastella pelkästään muovituottajien välistä kilpailuasetelmaa ja jättää valurautatuottajat tarkastelun ulkopuolelle.

604. Pöyryn raportin mukaan kiinteistöviemäriputket rakennetaan siten, että niistä ei aiheudu hajuhaittoja, tulvia tai muita haittoja. Viemärijärjestelmän on toimittava suunnitellun elinkaarensa ajan terveellisesti ja turvallisesti sekä siten, että äänitaso, lämpötilataso ja virtaama ovat sopivia. Putkien on oltava sellaisia, että vältytään vuodoilta ja että niiden käyttö ja huolto on helppoa.

605. Pöyryn raportin mukaan pientaloissa muovi on hallitseva materiaali. Enimmäkseen tämä johtuu muoviputkien asentamisen helppoudesta. Suurempien kiinteistöjen viemäriputkissa käytetään pääasiallisena viemärimateriaalina valurautaa ja ruostumatonta terästä silloin, kun muovin käyttö ei ole perusteltua. Syynä tähän voivat olla esimerkiksi äänitekniset ja palotekniset syyt sekä muovin riittämätön lämpötilan kesto.

606. Pöyryn raportin mukaan materiaalivalintaan vaikuttaa urakoitsijoiden kilpailutilanne. Materiaalia voidaan esittää vaihdettavaksi, jos urakoitsija pystyy toteuttamaan muutoksen hinnoittelussaan. Eri valmistajien toimenpiteillä ei ole merkittävää vaikutusta, mutta sen sijaan tukkurien rooli voi olla merkittävä, koska jakelu urakointiin tapahtuu suurelta osin heidän kauttaan vuosisopimuksilla.

607. Rambollin lausunnon mukaan kiinteistöviemäreiden runkolinjoissa (käytetään kerrostaloissa, rivitaloissa ja omakotitaloissa) valurautaputket ovat hinnan, käyttötarkoituksen ja laadun puolesta kilpaileva materiaali muovin kanssa. Palomääräysten mukaisissa kohteissa voidaan muoviputkea käyttää valuraudan sijasta, kun huomioidaan palomääräysten vaatimukset rakenteissa.

608. Todistaja OV (LVI-Dahl) kertoi, että jos muovin hinta nousisi, valuraudan kysyntä nousisi; myös jos valuraudan hinta nousisi, hinnankorotus voisi kiinteistöviemäreissä vaikuttaa. OV:n mukaan pientaloissa kiinteistöviemärit ovat yleensä muovia ja isoissa valurautaa. Turun vesiliikelaitos on kertonut tapaamisessa viraston kanssa, että kiinteistöviemärit ovat lähes aina muovia, joka on ylivoimainen rakennettavuudeltaan, ellei jäteveden laatu tai sijaintipaikka ole sellainen, että vaatii metallin. Todistaja RA:n (Meltex) mukaan valurauta on hyvinkin merkittävä kiinteistöviemäriputkissa. Saint-Gobain on ilmoittanut kilpailevina tuotteina muoville muun ohella valurautaiset kiinteistöviemärijärjestelmät. Kiinteistöviemäriputkien yhteiden markkinoilla toimiva Wiitta on pitänyt ilmoittajien näkemystä merkityksellisistä tuotemarkkinoista hyvänä.

609. Asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei ole poissuljettua, että valurautaiset kiinteistöviemäriputket voisivat kuulua samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille muovisten kiinteistöviemäriputkien kanssa. Lopullista merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyä ei tältä osin kuitenkaan ole tarpeen tehdä jäljempänä esitettävistä syistä.

Kaapelinsuojausjärjestelmät

610. Muovista valmistettuja kaapelinsuojausputkia käytetään kaapelien suojaksi esimerkiksi liikenteen, maan paineen ja roudan aiheuttamaa kuormitusta vastaan. Putkia asennetaan sähkö-, tele-, kuitu- ja/tai alueen omia kaapeleita varten. Varsinaiset kaapelit asennetaan putkiin vasta putkien asennuksen jälkeen. Osa kaapelinsuojaputkista saatetaan asentaa ilman kaapeleita tulevaisuuden tarpeita varten.

611. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan telemarkkinoilla käytetään Suomen ulkopuolella kaapelinsuojauksessa yhä enenevässä määrin puhallusputkea ja myös kansallisilla markkinoilla etenkin pienet puhelinyhtiöt suosivat sitä. Wavin tuo puhallusputkea Suomeen jonkin verran, mutta koska Uponor ja KWH eivät valmista puhallusputkea Suomessa, se on rajattu merkityksellisten tuotemarkkinoiden ulkopuolelle.

612. Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto on tarkastellut kaapelinsuojaus-järjestelmiä vain muoviputkien osalta.

613. Edellä todetun ja asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kaapelinsuojausjärjestelmien osalta merkitykselliset tuotemarkkinat rajoittuvat muovista valmistettuihin kaapelinsuojausputkiin.

1.4.2.6 Johtopäätös merkityksellisistä tuotemarkkinoista

614. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo seuraavan. Merkitykselliset tuotemarkkinat ovat pienten paineputkien osalta muovisten paineputkien markkinat. Keskikokoisten ja suurten paineputkien osalta merkityksellisiä tuotemarkkinoita ei ole tarpeen määritellä tarkemmin. Pienten, keskikokoisten ja suurten hulevesijärjestelmien merkitykselliset tuotemarkkinat käsittävät vain muovituotteet. Pienten ja suurten viettoviemäriputkien merkitykselliset tuotemarkkinat rajoittuvat muoviputkiin. Keskikokoisten viettoviemäri-putkien osalta merkityksellisiä tuotemarkkinoita ei ole tarpeen määritellä tarkemmin. Salaojien osalta muoviset peltosalaojat ja muoviset teknisen kuivatuksen putket muodostavat kumpikin omat merkitykselliset tuotemarkkinansa. Kiinteistöviemäriputkien osalta merkityksellisiä tuotemarkkinoita ei ole tarpeen määritellä tarkemmin. Kaapelinsuojausjärjestelmien osalta merkitykselliset tuotemarkkinat rajoittuvat muovista valmistettuihin kaapelinsuojausputkiin.

1.4.3 Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

1.4.3.1 Aluksi

615. Yrityskaupan ilmoittajat ovat esittäneet, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat vähintään Suomen, Ruotsin ja Viron laajuiset pienten ja keskikokoisten paineputkien, pienten ja keskikokoisten hulevesijärjestelmien, pienten ja keskikokoisten viettoviemäriputkien, teknisen kuivatuksen putkien, kiinteistöviemäri-putkien ja kaapelinsuojausjärjestelmien osalta. Osapuolten mukaan tullin tuontitilasto osoittaa noin 30 miljoonan euron tuonnin Suomeen, ja tuonnin osuus on yhdyskuntateknisissä putkissa noin (20–30) prosenttia.

616. Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksessä on todettu, etteivät viraston selvitykset tue osapuolten käsitystä Suomea laajemmista yhdyskuntateknisten putkien markkinoista. Näin ollen virasto on järjestelyn kilpailuvaikutuksia arvioitaessa pitänyt merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina muoviputkituotteiden osalta kansallisia markkinoita.

617. Markkinaoikeus toteaa, ettei virasto ole myöskään merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määrittelemiseksi tehnyt varsinaista SSNIP-testiä. Jäljempänä 623 ja 624 kohdassa kuvattujen kysymysten lisäksi virasto on esittänyt markkinatoimijoille yleisen kysymyksen siitä, miten yrityskaupan osapuolten mahdollinen hinnankorotus selvityspyynnön liitteessä 2 luetelluilla markkinoilla vaikuttaisi kysymyksessä olevan toimijan toimintaan.

618. Kuten komission tiedonannon 29 kohdassa on todettu, myös merkityksellisten markkinoiden maantieteellisen ulottuvuuden arvioinnissa käytetään suhteellisten hintojen muutoksista seuraavaa korvaamista, ja kysymys on se, alkaisivatko osapuolten asiakkaat tilata muualla toimivilta yrityksiltä lyhyellä aikavälillä, jos tähän liittyvät kustannukset jäisivät alhaisiksi. Jos riittävän monella asiakkaalla on mahdollisuus hankkia tuote alueen ulkopuolisilta yrityksiltä, hinnannosto ei olisi kannattavaa.

619. Vaikka kysyntäsubstituutiota ei olisikaan, eli vaikka tietyt alueet eivät olisi keskenään korvaavia hankinta-alueita asiakkaan näkökulmasta, ne voivat kuulua samoille maantieteellisille markkinoille tarjontasubstituution vuoksi. Komission tiedonannon 21 kohdan mukaisesti hinnankorotus tarkastelun kohteena olevalla alueella voi olla kannattamaton siksi, että viereisillä alueilla toimivat yritykset voisivat reagoida siihen tarjoamalla tälle alueelle omia tuotteitaan välittömästi ilman merkittäviä lisäkustannuksia.

620. Kuten komission tiedonannon 31 ja 49 kohdassa on todettu, kauppavirroilla voi olla merkitystä arvioitaessa maantieteellisten markkinoiden laajuutta. Tuonnin olemassaolo ei kuitenkaan aina tarkoita kansallisia laajempia markkinoita eikä kauppavirtojen puuttuminen toisaalta yksistään riitä merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määrittämiseksi kansallisiksi. Vaikka tuontia toisesta jäsenvaltiosta ei tällä hetkellä olisi, 5–10 prosentin hinnankorotuksen seurauksena asiakkaat voivat mahdollisesti alkaa ostaa tuotteita toisesta jäsenmaasta tai yritykset alkaa tuoda tuotetta tähän jäsenvaltioon.

621. Komission tiedonannon 50 kohdan mukaisesti kuljetuskustannukset rajoittavat yleensä tilaa vievien, halpojen tuotteiden maantieteellisiä markkinoita. On kuitenkin mahdollista, että alhaiset tuotantokustannukset, kuten työvoimakustannukset ja raaka-aineet, kompensoivat kuljetuksiin liittyvät haitat ja mahdollistavat tuonnin korkeista kuljetuskustannuksista huolimatta. Mahdollinen 5–10 prosentin hinnankorotus voi tehdä tuonnista kannattavaa korkeista kuljetuskustannuksista huolimatta.

622. Markkinaoikeus selostaa seuraavassa markkinatoimijoiden näkemyksiä ensin yleisellä tasolla ja sen jälkeen omassa arviossaan vielä tuoteryhmäkohtaisesti.

1.4.3.2 Markkinatoimijoiden näkemykset

623. Viraston 27.9.2012 markkinatoimijoille lähettämässä selvityspyynnössä on esitetty kysymyksiä myös merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista. Virasto on pohjustanut kysymyksiä kuvaamalla maantieteellisten markkinoiden määrittelyä toteamalla muun ohella, että ”tällöin arvioidaan, millä alueilla myytäviin tuotteisiin asiakkaat siirtäisivät kysyntäänsä yhdellä alueella tapahtuvan hypoteettisen, noin 5–10 prosentin pysyvän hinnankorotuksen seurauksena”. Viraston selvityspyynnön kysymyslomakkeen kysymys 8 on muotoiltu seuraavasti:

”Ilmoittajien mukaan useiden tuotteiden osalta relevantit maantieteelliset markkinat ovat Suomea laajemmat. Ilmoittajien näkemys markkinoiden maantieteellisestä ulottuvuudesta kullakin hyödykemarkkinalla ilmenee liitteestä 2, kuten esimerkiksi ETA tai Suomi, Ruotsi, Tanska. Jos maantieteellisestä alueesta ei ole erillistä mainintaa, ovat relevantit maantieteelliset markkinat ilmoittajien mukaan Suomen laajuiset. Vastaako ilmoittajan näkemys käsitystänne yrityskaupan kilpailuvaikutusten arvioinnin kannalta merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista? Perustelkaa vastauksenne huomioiden muun muassa kuljetuskustannukset, tuotteiden hintojen yhteneväisyydet ja muut mahdolliset markkinoiden maantieteelliseen laajuuteen vaikuttavat tekijät.”

624. Kysymyslomakkeen kysymyksessä 9 on kysytty, hankkiiko toimija liitteessä 2 esiteltyjä tuotteita ulkomailta, ja jos hankkii, on pyydetty yksilöimään tuotteet.

625. Viraston selvityspyynnön liitteessä 2 on esitetty yrityskaupan ilmoittajien näkemys markkinoiden maantieteellisestä ulottuvuudesta kaikilla tuotemarkkinoilla. Osapuolet ovat ilmoittaneet kansallisia laajemmat maantieteelliset markkinat pienten paineputkien (Suomi, Ruotsi, Tanska), keskikokoisten paineputkien (Suomi, Ruotsi, Tanska), pienten hulevesijärjestelmien (Suomi, Ruotsi, Baltia), keskikokoisten hulevesijärjestelmien (Suomi, Ruotsi, Baltia), pienten viettoviemäriputkien (Pohjoismaat), keskikokoisten viemäriputkien (Pohjoismaat), kiinteistöviemäriputkien (Pohjoismaat, Baltia, Saksa ja Puola) ja kaapelinsuojausjärjestelmien (Pohjoismaat) osalta.

Asiakkaat

Tukku- ja vähittäiskauppa

626. Ahlsell on todennut, että tukkukaupan näkökulmasta kilpailu ei rajoitu Suomeen vaan ulkomaiset ostokanavat ovat merkityksellisiä vaihtoehtoja. Ahlsell arvioi, että tuotantokustannuksissa ja materiaalihankinnoissa on skaalaetuja, rahdin osuutta se ei osaa arvioida. Ahlsell ostaa ulkomailla valmistettuja tuotteita lähinnä tehtaiden Suomen myyntiorganisaation kautta.

627. LVI-Dahlin mukaan ilmoittajien näkemys maantieteellisistä markkinoista vastaa tämän hetken tilannetta ja on oikea. Halpojen ja/tai paljon tilaa vievien tuotteiden osalta markkinat ovat rahtikustannusten johdosta paikallisia. Joidenkin tuotteiden osalta kotimainen teollisuus on ylittänyt yhtenäisten standardien vaatimukset lähinnä roudan tuotteille aiheuttamien rasitusten johdosta. LVI-Dahl osti vuoden 2011 PEX- ja ALUPEX-tuotteista (--) prosenttia ulkomailta ja infrapuolen muovituotteista (--). Jos osapuolet nostaisivat hintoja 5–10 prosenttia, tuonnin osuus todennäköisesti kasvaisi. Todistaja OV kertoi, että yrityskaupan jälkeen markkinoilla olisi kotimaisten toimittajien (Pipelife, Wavin, Talokaivo, Rotomon) lisäksi riittävästi myös ulkomaisia toimittajia Baltiasta, Puolasta ja Saksasta, kuten Kaczmarek ja Magnaplast, joilta löytyvät kaikki EN-standardin mukaiset yhdyskuntatekniset putket. Tällä hetkellä LVI-Dahl ei ole tuonut putkia Puolasta, koska hintataso Suomessa on niin alhaalla, ettei ole järkevää tuoda. Jos hintataso nousisi 10 prosenttia, OV:n näkemyksen mukaan LVI-Dahl ryhtyisi tuomaan. Virosta rekka maksaisi noin 800 euroa ja Puolasta noin 1.000 euroa. OV:n mukaan rahtikustannus ei ole merkittävä: esimerkiksi 40.000 euron arvoisesta rekkakuormallisesta kiinteistöviemäreitä rahdin osuus on noin 2 prosenttia. LVI-Dahlin varastossa on yleensä alle 400 millimetrin putkia, joista tällä hetkellä valtaosa on Suomessa valmistettuja. Kaikki valuraudat tuodaan kuitenkin ulkomailta, koska Suomessa ei ole valmistajia. OV:n mukaan taloudellisin tapa on tuoda rekalla siten, että koko auto siirtyy, Rehau tuo ehkä konteilla Saksasta. OV:n mukaan LVI-Dahl on kommenteissaan lähtenyt siitä, että jos putkitoimittajat itse tuovat putkia sille, se on katsonut nämä kotimaisiksi; tosiasiassa siis tuo Haaparannasta.

628. Onnisen mukaan markkinat ovat tietyissä tuoteryhmissä Suomea laajemmat. Useiden tuotteiden hinta/tilavuus-suhde on alhainen, mistä syystä niitä ei ole kannattavaa tuoda kovin kaukaa. Pohjoismaista ja Keski-Euroopasta tuotteita tuodaan vielä kilpailukykyisesti. Todistaja JS:n mukaan Onninen tuo putkista (sisältäen kaikki materiaalit) yli (--) prosenttia ulkomailta, esimerkiksi Ruotsista, Puolasta, Saksasta ja Intiasta. Esimerkiksi Intian merikonttituonti ei ole kilpailukyvytöntä. JS:n mukaan Onninen etsisi omia tuontikanavia ja uusia toimittajia, jos yhteisyritys nostaisi hintoja 10 prosenttia.

629. Bauhaus ei jaa ilmoittajien näkemystä merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista. Se toimii hyvinkin paikallisilla markkinoilla, ja erityisesti kuljetuskustannukset muualta Euroopasta vaikeuttavat maahantuontia selvästi nostaen muun muassa hintaa. Sen mukaan tuotteilla on tälläkin hetkellä vakaa hintataso, koska kilpailua ei juuri ole.

630. Rautakesko on todennut ilmoittajien näkemyksen vastaavan omaansa. Joidenkin tuotteiden osalta myös Viro ja Latvia ovat merkityksellistä aluetta. Rautakeskon mukaan kuljetuskustannukset vaikuttavat suurissa tuotteissa markkina-alueen kokoon siten, että ne estävät tavaran tuonnin kauempaa, kuten Euroopasta. Internetissä esiintyvät hinnat yhdenmukaistavat tuotteiden hintoja. Rautakesko ei hanki kysymyksessä olevia tuotteita ulkomailta.

631. SOK:n mukaan tukku- ja vähittäiskaupan kannalta selvityspyynnön liitteessä 2 mainittujen tuotteiden ja tuoteryhmien markkinat ovat tällä hetkellä pelkästään kansalliset eikä se hanki tuotteita ulkomailta, koska S-ryhmän ostovolyymeilla ei korvaavien tuotteiden maahantuonti olisi taloudellisesti kannattavaa logistiikkakustannusten takia.

632. Starkilla ei ole ollut kommentoitavaa merkityksellisiin maantieteellisiin markkinoihin.

633. Elektroskandian mukaan kaapelinsuojausjärjestelmien valmistajat ovat tähän asti olleet pääosin kotimaisia. Tuotteiden hinnasta kuljetuskustannukset ovat merkittävä osa; putket vaativat paljon tilaa ja pääosin kuljetetaan ilmaa. Tällä hetkellä yrityksessä ei ole katsottu, että näitä tuotteita kannattaisi tuoda Suomen ulkopuolelta.

Muut asiakkaat

634. TeliaSoneran mukaan ilmoittajan näkemys vastaa sen näkemystä merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista. Se ei kuitenkaan itse tuo kyseisiä materiaaleja ulkomailta.

635. Renos, joka toimii muun ohella Uponorin putkistosaneeraustuotteiden jakelijana Suomessa ja lähialueilla, tuntee parhaiten putkistonsaneerausmateriaalien markkinat ja ainakin niillä niche-markkinoilla sopiva maantieteellinen jako lienee Skandinavia Suomen sijaan ja joissain tuotteissa jopa isompikin alue tulee kyseeseen. Renos hankkii ulkomailta kaikki tietyt viemärin sukkasujutustuotteet kokoluokissa, joissa Uponorin tuotteita ei ole saatavilla.

636. NRG International on todennut, että kuljetus pitkien matkojen päähän ei yleensä tule kysymykseen kuin erikoistuotteiden osalta. Maailmalla ja myös Euroopassa on paljon putkivalmistajia, joiden tuotteet ovat osaltaan samoja tai korvaavia kuin esimerkiksi Uponorin tuotteet. Siksi Uponorin ja KWH:n markkinaosuudet eivät ole selvityspyynnön liitteessä 2 mainittujen markkina-alueiden ulkopuolella kovinkaan merkittäviä.

637. Elpotekin näkemyksen mukaan maantieteelliset markkinat eivät ole Suomea laajemmat, koska kuljetuskustannukset lisäävät hintaa merkittävästi.

638. Destia on katsonut maantieteellisten markkinoiden vastaavan ilmoittajien näkemystä. Se on todennut, että kuljetuskustannukset nousevat suhteellisesti enemmän isoissa putkissa, koska muoviputkissa paino ei tule kuljetuksissa ratkaisevaksi tekijäksi, vaan tilan tarve on määräävä tekijä.

639. YIT on pitänyt merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden selvitystä riittävänä. Se ei hanki tällä hetkellä suoraan tuotteita ulkomailta mutta toki käyttää tukkureiden ulkomaisia tuotteita.

640. (--)

641. Lemminkäinen on pitänyt merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määrittelyä oikeana todeten, että isommissa kohteissa ostoja voidaan tehdä Suomen ulkopuolelta, jolloin kuitenkin tulee ottaa huomioon kuljetuksesta aiheutuvat kustannukset sekä varmistaa tuotteiden hyväksynnät. Lemminkäinen tuo tuotteita vähäisessä määrin ulkomailta ja sen tarkoituksena on lisätä tuontia Suomen rajojen ulkopuolelta.

642. Gasumin mukaan ulkomaiset toimittajat eivät ole kilpailukykyinen vaihtoehto pienten paineputkitoimitusmäärien osalta ottaen huomioon muun ohella logistiikkakustannukset, joten markkinat rajoittuvat Suomeen. Isojen määrien osalta ulkomaiset toimijat voivat toimittaa kilpailukykyiseen hintaan. Gasum tuo ulkomailta vain rajallisesti, koska tuonti ei ole mahdollista kuin suurissa toimitusmäärissä.

643. Kuopion Veden hankkeisiin ei tällä hetkellä tule muovituotteita ulkomailta.

644. HSY:llä ei ole ollut huomauttamista ilmoittajien näkemykseen merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista. HSY ei ole itse hankkinut kysymyksessä olevia tuotteita ulkomailta, mutta tukkuliikkeiden toimittamina niitä on ollut jonkin verran käytössä satunnaisesti.

645. Kuntaliiton vastauksessa viraston lausuntopyyntöön on todettu seuraavaa: ”Kokemustemme perusteella ulkomaalaiset yritykset eivät aidosti luo markkinoita Suomeen. Suomen volyymit ovat liian pienet ja Suomen sijainti entisestään vähentää ulkomaalaisten putkiyritysten kiinnostusta Suomea kohtaan.”

646. Todistaja IN (Turun vesiliikelaitos) kertoi, ettei Turku ole hankkinut ulkomailta muovisia yhdyskuntateknisiä putkia. Metalliputkien osalta Turku on saanut tarjouksia myös ulkomaisista putkista.

Muut markkinatoimijat

Pääkilpailijat

647. Osapuolten pääkilpailijoinaan pitämien markkinatoimijoiden vastauksista edellä kuvattuihin kysymyksiin käy ilmi seuraavaa.

648. Pipelife on vastauksena merkityksellisiä tuotemarkkinoita koskevaan kysymykseen todennut muun ohella, että erityisesti suurten putkien kuljettamisessa rahtikustannusten osuus on merkittävä, mikä vaikeuttaa putkien pitkää kuljetusta kilpailukykyisesti ja tekee sitä kautta kilpailukentästä maantieteellisesti paikallisen ainakin Suomen osalta; tilanne saattaa olla erilainen Etelä-Ruotsin ja Tanskan välillä. Vastauksena merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita koskevaan kysymykseen se on kuitenkin todennut olevansa samaa mieltä siitä, että useiden tuotteiden osalta ne ovat Suomea laajemmat ja vastaavat ilmoittajien näkemystä. Pipelife on vielä todennut hankkivansa joitakin tuotteita sisaryrityksiltään ulkomailta, koska sen omavalmisteisten tuotteiden valikoima on rajallinen. Lisäksi se on todennut vastauksena tuotemarkkinoita koskevaan kysymykseen, että vaikka suurin osa tuotteista on mitoiltaan samankaltaisia eri maissa, niin näin ei ole asia peltosalaojien eikä kaikilta osin myöskään kaikkien isojen tuplaputkien osalta. Todistaja JL kertoi, että koska Pipelife Finland omistaa Haaparannan tehtaan, on se käsitellyt tehtaan myyntiä Suomen myyntinä, vaikka se on tuontia. (--) (--) Lehdon mukaan tukut siirtäisivät ostot muille kotimaisille tai ulkomaisille toimittajille, jos yhteisyritys nostaisi hintoja 10 prosenttia. Lehdon mukaan tuontia Suomeen on Pohjois-Euroopasta, eli Tanskasta, Ruotsista, Norjasta, Baltiasta, Puolasta ja Saksasta, mikä aiheuttaa kilpailupainetta. Lehdon mukaan kuljetuskustannukset Haaparannasta ovat noin (--) euroa ja Etelä-Ruotsista noin (--) euroa ((--)). Haaparannasta tuodaan pääosin Hyvinkäälle. (--)

649. Wavinin mukaan maantieteellisten markkinoiden koko määrittyy kuljetuskustannusten perusteella. Riippuen putken koosta, yleissääntönä taloudellisesti kannattavaa on kuljettaa enintään noin 300–500 kilometrin etäisyydelle, mikä Suomessa sijaitsevan tuotantolaitoksen osalta kattaa Suomen, osan Skandinaviaa, Venäjää ja Baltiaa. Wavinin mukaan aiemmin muutkin tekijät erottivat kansallisia markkinoita, mutta meneillään olevan kansallisen tuotehyväksynnän harmonisoinnin ja EU:n laajuisten tuotehyväksyntien harmonisoinnin myötä niistä on tullut yhä pienempiä tekijöitä määritettäessä markkinoita kansallisten sijaan alueellisiksi tai EU:n laajuisiksi. Wavin tuo kaikki nyt kysymyksessä olevat tuotteet Suomeen konsernin ulkomailla sijaitsevista tehtaista. Vastauksena 5–10 prosentin hinnannousua koskevaan kysymykseen Wavin on kertonut kasvattavansa tuonnin määrää naapurituotantolaitoksista, mutta sen kilpailuvoima kyseistä kasvua vastaan olisi rajoittunut, koska sillä ei ole tehdasta Suomessa ja se kärsii korkeammista kuljetuskustannuksista. (--)(-)

650. Wavin on vielä vastauksena viraston lisäselvitykseen rahtitilan käytöstä vastannut seuraavaa:

”Markkinatilanteesta johtuen useiden tuoteryhmien tuonti on kannattamatonta (kts. aiemmat rahtianalyysimme) ja tästä johtuen toimimme Suomessa suppealla tuoteryhmävalikoimalla. Tuoteryhmien rajallisuus ja lisäksi eri tehtaiden (eri maissa) valmistamat tuoteryhmät hankaloittavat sekakuormien tekemistä ja täten rahtikustannusten optimoimista maksimaalisesti. Lisäksi rajoittavana tekijänä on asiakkaiden haluamat rahtivapaat erät. Kotimainen asiakaskunta on tottunut kotimaisten kilpailijoiden tarjoamiin pieniin tuoteryhmäkohtaisiin rahtivapaisiin eriin erityisesti silloin kun varastointipisteitä on useita eri puolella Suomea. Myös se seikka, että tuotteita ei tuoda juurikaan omaan varastoon tai oman tuotannon käyttöön, vaikeuttaa rahtikustannusten optimointia osaltamme. Vastaavasti projektikaupan harjoittaminen tällaisella logistiikkamallilla on äärimmäisen haasteellista.”

651. Meltexin mielestä osapuolten tekemä jaottelu on järkevä, sillä eri tuotteissa kuljetuskustannusten osuus vaihtelee merkittävästi, ja se vastaa hyvin vallitsevaa tilannetta tuotteiden tuonnin ja viennin osalta. Meltex hankkii (--) prosenttia keskikokoisista viettoviemäriputkista ulkomailta. Todistaja RA:n mukaan hintataso Itämeren ympärillä on läpinäkyvä.

652. Teräsrumpuja valmistavan Rumtecin markkinat ovat pelkästään kotimaassa mutta se uskoo ”ilmoittajien näkemyksen lähialueiden relevanteista markkinoista vastaavan oikeaa kuvaa”. Rumtec hankkii kaikki markkinoimansa muovirummut Ruotsista sen kanssa samaan konserniin kuuluvalta muovirumpuja valmistavalta yhtiöltä.

653. JA-KO Betonin mukaan merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määrittely vastaa sen näkemystä. Se ei hanki tuotteita ulkomailta. Todistaja JE kertoi, että JA-KO Betonilla on tarkoitus viedä Hollolassa valmistettuja hulevesi- ja viettoviemäriputkia myös ulkomaille, ja markkinointia on jo lähimaihin.

654. Ruduksen mukaan ”maantieteelliset markkinat vastaavat esitettyä ainakin hule- ja jätevesiviemäreiden osalta. Betoniputkien kuljettaminen Suomen ulkopuolelle ei ole kannattavaa. Lisäksi on oletettavaa, että isojen kokoluokkien kuljetus pitkiä matkoja ei ole millään materiaalilla kannattavaa. Hule- ja jätevesimarkkinat ovat lähes kokonaisuudessaan kotimaiset”. Ruduksen tuonnin osuus kokonaishankinnoista on ollut ”marginaalisen pieni”.

655. Saint-Gobainin mukaan yrityskaupan ilmoittajien näkemys ”vastaa todellisuutta sillä huomiolla, että putkien kuljetuskustannukset ovat helposti 10–20 prosenttia tuotteen kustannuksista”. Saint-Gobain ”tuo ko. tuotealueille korvaavia valurautaisia tuotteita pääosin Saksasta ja Ranskasta”.

Muut kilpailijat

656. Osapuolten kanssa kiinteistöviemäriputkien yhteiden ja viettoviemäriputkien yhteiden markkinoilla kilpailijana toimiva Wiitta on pitänyt markkinoiden maantieteellistä määrittelyä hyvänä; se ei kuitenkaan itse hanki merkittäviä määriä kyseessä olevia tuotteita ulkomailta. Se on myös todennut seuraavasti: ”Maantieteellisesti rajoittunein lienee Meriser (Suomi), Uponor ja KWH Pipe ovat aktiivisia myös Baltiassa ja vähin Ruotsissa. Pipelife, Wavin ja Rehau toimivat Euroopan laajuisesti. Meidän maantieteellinen markkina-alueemme on yrityksen koon huomioon ottaen varsin laaja (Pohjoismaat, Benelux), mutta perustuu suurelta osin niche-tuotteisiin, joiden volyymit ovat rajalliset.”

657. Osapuolten kanssa muun muassa sadevesikaivojen markkinoilla kilpailijana toimiva Meriserin käsityksen mukaan ”kilpailuvaikutusten arvioinnin kannalta suurimmat vaikutukset yrityskaupalla on Suomen markkinoilla. Siksi markkinaosuudet ja vaikutusten tarkastelu kannattaisi rajoittaa Suomeen”.

658. Suomen Käyttömuovi, jonka pääliiketoiminta on muovien teollinen kierrätys ja joka on aloittanut keskikokoisten PE-paineputkien valmistuksen, toimii pääasiassa kotimaan markkinoilla, joten sillä ”ei ole riittävää tietämystä vastata”, eikä se hanki tuotteita ulkomailta.

659. Aarsleffin, joka toimii osapuolten kilpailijana putkiston saneerausmarkkinoilla ja toisaalta myös hankkii näiltä esimerkiksi paineputkia, ei osaa vastata kysymykseen 8 eikä se hanki ulkomailta liitteessä 2 esiteltyjä tuotteita.

660. (--)

Muut

661. Maa- ja vesirakennusalan yrittäjien ja yritysten etujärjestö INFRA ry on todennut lausunnossaan, että pienten urakoiden materiaalitoimitukset ulkomailta ovat taloudellisesti mahdottomia.

662. Borealis, joka myy valmistamiaan muoviraaka-aineita osapuolille, on samaa mieltä maantieteellisistä markkinoista. Se on todennut seuraavaa: ”Putkimarkkinat ovat kansainvälistyneet nopeaan tahtiin. Myös pohjoismaisilla markkinoilla näkyy kasvavassa määrin putkenvalmistajia, joilla on tuotanto maissa joissa kustannustaso matalampi.” Borealis valmistaa tuotteitaan muun muassa Suomessa, Ruotsissa, Itävallassa ja Belgiassa, ja sen mukaan useat tuotteet voidaan valmistaa useammassa maassa eri tehtailla, ”joten yksilöiminen on mahdotonta”.

1.4.3.3 Markkinaoikeuden arvio

Alustavia huomioita

663. Viraston mukaan pelkän tuonnin varassa operoivat yritykset eivät lähtökohtaisesti tuo vastaavaa kilpailupainetta Suomen markkinoille kuin kotimaiset toimijat johtuen erityisesti tuontituotteiden kuljetuskustannuksista sekä paikallisten putkivalmistajien vakiintuneista asiakassuhteista ja asiakkaiden ostotottumuksista. Muiden toimijoiden kuljetuskustannukset ovat viraston näiltä saamien tietojen mukaan selvästi suuremmat kuin osapuolten esittämät luvut; esimerkiksi Wavinin mukaan kokonaisrahtikustannukset ovat vuonna 2012 olleet (--) prosenttia nettoliikevaihdon arvosta vaihdellen tuontimaittain. Viraston mukaan ulkomaisen yrityksen saattaa olla vaikeampi luoda suhdetta suomalaiseen tukkuriin, joka on merkittävä yhdyskuntateknisten putkien jakelukanava. Pipelifen Haaparannan tehtaan tuontia ei voida rinnastaa maantieteellisen läheisyytensä ja alhaisempien kuljetuskustannusten vuoksi tuontiin tuotantolaitoksista, jotka sijaitsevat muualla Pohjoismaissa tai Baltiassa. Jos Haaparannan tehtaan myyntiä Suomeen ei lasketa tuonniksi, tuonnin osuus ongelmallisten tuoteryhmien kokonaisliikevaihdosta on selvästi alle 5 prosenttia. Viraston mukaan muu kuin Pipelifen Haaparannan tehtaan tuonti ei luo samantasoista tosiasiallista kilpailupainetta.

664. Virasto on vielä viitannut komission 4.6.2012 tekemään muoviputkia koskevaan päätökseen, jolla todettiin yrityskeskittymä sisämarkkinoille yhteensoveltuvaksi (Asia COMP/M.6563 – Mexichem SIH/Wavin). Asiassa Mexichem ja Wavin olivat ilmoittaneet aikaisempaan tapauskäytäntöön viitaten putkimarkkinoiden olevan kansalliset. Komissio totesi, että ”the investigation of the Commission seems to indicate that price and commercial strategy are decided at national level”. Se kuitenkin jätti maantieteellisten markkinoiden tarkan laajuuden auki, koska järjestely ei aiheuttanut kilpailuongelmia millään markkina-alueilla.

665. Yrityskaupan osapuolten mukaan muun ohella markkinatoimijoiden vastaukset osoittavat, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat Suomea laajemmat tiettyjen tuotemarkkinoiden osalta.

666. Markkinaoikeus toteaa, että yleisellä tasolla osapuolten asiakkaista kaikki kolme isoa LVI-tukkua ovat jakaneet osapuolten näkemyksen maantieteellisistä markkinoista. Vaikka ne eivät kaikki välttämättä tuo tällä hetkellä putkia ulkomailta Suomeen, ne ovat ilmoittaneet, että mikäli yhteisyritys nostaisi hintoja 5–10 prosenttia, ne kasvattaisivat muun ohella tuontia. Todistaja OV (LVI-Dahl) ei ole pitänyt rahtikustannuksia merkittävinä. Myös Rautakesko on jakanut osapuolten näkemyksen. Sen sijaan Bauhauksen ja SOK:n mukaan markkinat ovat kansalliset. Elektroskandia ei ole toistaiseksi katsonut kannattavaksi tuoda kaapelinsuojausjärjestelmiä ulkomailta.

667. Muista asiakkaista muu ohella TeliaSonera, Renos, Destia, YIT, Lemminkäinen ja HSY ovat jakaneet osapuolten näkemyksen maantieteellisistä markkinoista, vaikka ne eivät tällä hetkellä kaikki itse tuokaan kysymyksessä olevia tuotteita ulkomailta. Sen sijaan Elpotekin, (--), Gasumin ja Kuntaliiton mukaan markkinat ovat kansalliset. Gasumin mukaan isojen määrien osalta myös ulkomaiset toimijat voivat toimittaa kilpailukykyiseen hintaan. Kuopion Veden hankkeisiin ei tule tällä hetkellä muovituotteita ulkomailta. Todistaja IN:n (Turun vesiliikelaitos) mukaan Turku ei ole hankkinut ulkomailta muovisia yhdyskuntateknisiä putkia, mutta metalliputkien osalta se on saanut tarjouksia myös ulkomaisista putkista.

668. Markkinaoikeus katsoo, että osapuolten asiakkaiden näkemysten perusteella ei voida pitää yleisellä tasolla poissuljettuna, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat voisivat joiltakin osin olla Suomea laajemmat. Erityisesti isot LVI-tukut ovat kertoneet lisäävänsä tuontia, jos yhteisyritys nostaa hintoja 5–10 prosenttia. Kunnat ovat lähinnä lausuneet, että ne eivät tuo tällä hetkellä putkia ulkomailta Suomeen, mikä ei tarkoita sitä, etteikö tilanne voisi vastaisuudessa muuttua. Toki Kuntaliiton näkemys on ollut melko kriittinen.

669. Osapuolten pääkilpailijoinaan pitämät Pipelife, Wavin, Meltex, Rumtec, JA-KO Betoni, Rudus ja Saint-Gobain ovat lähtökohtaisesti jakaneet osapuolten näkemyksen maantieteellisten markkinoiden laajuudesta pienten ja keskikokoisten putkien osalta. Lehdon (Pipelife) mukaan Suomeen on kilpailupainetta aiheuttavaa tuontia Pohjois-Euroopasta. Wavin tuo kaikki nyt kysymyksessä olevat putkituotteet Suomeen konsernin ulkomailla sijaitsevista tehtaista, ja sen mukaan taloudellisesti kannattavaa on kuljettaa enintään 300–500 kilometrin etäisyydelle, mikä Suomessa sijaitsevan tuotantolaitoksen osalta kattaa Suomen, osan Skandinaviaa, Venäjää ja Baltiaa. Sen mukaan kokonaisrahtikustannukset ovat olleet (--) prosenttia nettoliikevaihdon arvosta vaihdellen tuontimaittain. Saint-Gobain tuo valurautaputkia lähinnä Saksasta ja Ranskasta, ja on maininnut kuljetuskustannusten osuudeksi (--) prosenttia.

670. Osapuolten muista kilpailijoista Wiitta on pitänyt maantieteellisten markkinoiden määrittelyä hyvänä. Sen sijaan Meriserin mukaan tarkastelu tulisi rajoittaa Suomeen. Etujärjestö INFRA ry:n mukaan pienten toimijoiden on mahdotonta tuoda Suomeen muualta.

671. Raaka-ainetoimittaja Borealis on kertonut putkimarkkinoiden nopeasta kansainvälistymisestä.

672. Markkinaoikeus katsoo, että myös muiden markkinatoimijoiden, lähinnä osapuolten pääkilpailijoiden, lausuntojen perusteella ei ole poissuljettua, etteivätkö maantieteelliset markkinat voisi joiden putkien osalta olla Suomea laajemmat.

673. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että ainakaan yleisellä tasolla ei voida pitää täysin poissuljettuna, etteivätkö maantieteelliset markkinat voisi olla Suomea laajemmat. Merkitykselliset maantieteelliset markkinat on kuitenkin määritettävä suhteessa edellä määritettyihin merkityksellisiin tuotemarkkinoihin nähden eikä vain yleisellä tasolla.

Paineputket

674. Osapuolten mukaan pienten ja keskikokoisten paineputkien merkitykselliset markkinat ovat vähintään Suomen, Ruotsin ja Viron laajuiset. Sen sijaan suurten paineputkien osalta ne ovat ilmoittaneet vain Suomen markkinat. Uponor vie jonkin verran pieniä ja keskikokoisia paineputkia ulkomaille. Tuonnin osuus pienten paineputkien myynnistä on (--) prosenttia, kun Pipelifen Ruotsin tuonti myös Haaparannasta otetaan huomioon. Pieniä paineputkia kuljetetaan kuorma-autoissa kiepeissä, jolloin niitä pystytään kuljettamaan suuri määrä tehokkaasti ja alhaisin kuljetuskustannuksin. Keskikokoisissa paineputkissa Saint-Gobain ja Lining tuovat kaikki Suomessa myymänsä paineputket Keski-Euroopasta, minkä lisäksi Pipelife tuo ainakin osan keskikokoisista paineputkista Ruotsista. Virolainen Haka Plast, jolla on käytettävissään viisi linjaa paineputkien valmistamiseen, tuo keskikokoisia paineputkia Suomeen ja on ilmoittanut markkina-alueekseen Viron lisäksi Suomen, Latvian ja Liettuan. Tempon selvitysten mukaan kuljetuskustannusten osuus on paineputkissa noin (--) prosenttia.

675. Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvion mukaan pieniä eikä keskikokoisia paineputkia ei juurikaan tuoda Suomeen lukuun ottamatta Pipelifen Haaparannan tehdasta. Keskeisimpänä rajoittavana tekijänä virasto on pitänyt markkinatoimijoiden lausuntojen perusteella kuljetus-kustannuksia.

676. Markkinatoimijat ovat paineputkien osalta lausuneet seuraavaa.

677. (--)

678. (--) Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan sekä pieniä että keskikokoisia paineputkia tuodaan Pohjoismaista ja Baltiasta.

679. (--)

680. Todistaja RA (Meltex) kertoi pienissä paineputkissa olevan eniten ylikapasiteettia, joten niitä liikkuu paljon, ja muun muassa Haka Plast tuo Virosta; hinnat ovat aika samanlaisia Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. RA:n mukaan myös keskikokoisia paineputkia tuodaan Virosta, ja esimerkiksi Pipelife tuo niitä Ruotsista. RA:n näkemyksen mukaan keskikokoisten paineputkien maantieteelliset markkinat ovat Suomen, Ruotsin, Viron ja muun Baltian laajuiset.

681. Saint-Gobain tuo keskikokoisia valurautaisia paineputkia pääosin Saksasta ja Ranskasta.

682. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että vaikka sekä pieniä että keskikokoisia paineputkia tuodaan jonkin verran Suomeen, kuljetuskustannusten osuutta ainakin pienten paineputkien osalta voidaan pitää kohtuullisena ja LVI-tukut ovat pitäneet mahdollisena kasvattaa tuonnin osuutta, merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita ei kuitenkaan voida pitää Suomea laajempina pienten ja keskikokoisten paineputkien osalta. Merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden ei voida katsoa kattavan Suomen lisäksi koko Ruotsia myöskään sillä perusteella, että Suomessa toimiva Pipelife tuo Haaparannassa putkia valmistavalta tehtaaltaan niitä Suomeen. Myös suurten paineputkien merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita voidaan osapuolten esittämän mukaisesti pitää kansallisina.

Hulevesijärjestelmät (sade- ja sulamisvedet)

683. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan sekä pienten että keskikokoisten hulevesijärjestelmien merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat vähintään Suomen, Ruotsin ja Viron laajuiset. Sen sijaan suurten hulevesijärjestelmien maantieteelliset markkinat ovat ilmoittajien mukaan kansalliset. Osapuolten mukaan tuonnin osuus on pienissä hulevesijärjestelmissä (--) prosenttia ja keskikokoisissa (--) prosenttia. Teräksisiä hulevesiputkia Suomessa valmistava Rumtec tuo kaikki Suomessa myymänsä muoviset hulevesituotteet aina 800 millimetriin asti Ruotsista ja Liettuasta. Hulevesijärjestelmiä pakataan sisäkkäin, eikä rahti mitenkään estä tuontia, vaan asia on päinvastainen. Evopipes tuo kaikki Suomessa myymänsä hulevesijärjestelmät Latviasta ja Kaczmarek Puolasta. Myös Suomessa toimivat tukut voisivat ruotsalaisen Terena AB:n tavalla ryhtyä tuomaan putkia Puolasta Kaczmarekilta. Tempon selvitysten mukaan kuljetuskustannusten osuus hulevesijärjestelmissä on noin (--) prosenttia.

684. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on pitänyt hulevesijärjestelmien maantieteellisiä markkinoita kaikkien putkikokojen osalta kansallisina. Sen arvio hulevesijärjestelmien tuonnista ilman Haaparannan tehdasta on (--) prosenttia.

685. Markkinatoimijat ovat lausuneet hulevesijärjestelmien osalta seuraavaa.

686. (--) Todistaja OV (LVI-Dahl) kertoi, että Talokaivo tuo Virosta yli 800 millimetrin hulevesiputkia (mutta LVI-Dahlin varastossa ei pidetä noin isoja putkia).

687. (--)

688. (--) Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan pieniä hulevesiputkia tuodaan Pohjoismaista ja Baltiasta, ja ehkä Puolasta, ja keskikokoisia paineputkia Ruotsista ja Baltiasta. (--)

689. (--)

690. (--) Todistaja RA:n (Meltex) näkemyksen mukaan pienten hulevesiputkien markkinat ovat Suomen, Ruotsin ja Baltian laajuiset; esimerkiksi Evopipes on lisännyt tuontia Latviasta. Isommissa putkissa rahti alkaa tulla vastaan.

691. Betoniputkivalmistaja Ruduksen mukaan hulevesiputkien markkinat ovat lähes kokonaisuudessaan kansalliset.

692. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että sekä pienten että keskikokoisten hulevesijärjestelmien merkitykselliset maantieteelliset markkinat rajoittuvat Suomeen. Kumpaakin putkikokoa tuodaan jonkin verran Suomeen, mutta lähinnä Suomessa toimivien yritysten toimesta. Kuten edellä on todettu paineputkien osalta, merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden ei voida katsoa kattavan Suomen lisäksi koko Ruotsia myöskään sillä perusteella, että Suomessa toimiva Pipelife tuo Haaparannassa putkia valmistavalta tehtaaltaan niitä Suomeen. Kuljetuskustannusten osuus suhteessa rahdin arvoon on merkittävämpi kuin joissain muissa putkityypeissä, ja niillä voi olla vaikutusta arvioitaessa asiakkaiden halukkuutta lisätä tuontia. Myös suurten hulevesijärjestelmien merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita voidaan pitää osapuolten esittämän mukaisesti kansallisina.

Viettoviemäriputket

693. Osapuolten mukaan pienten ja keskikokoisten viettoviemäriputkien merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat vähintään Suomen, Ruotsin ja Viron laajuiset. Suurten viettoviemäriputkien osalta markkinat rajoittuvat kansallisiin. Osapuolten mukaan tuonnin osuus on pienissä viettoviemäriputkissa (--) prosenttia ja keskikokoisissa (--) prosenttia. Tosiasiassa merkitykselliset markkinat ovat laajemmat, koska pieniä viettoviemäriputkia tuodaan myös Saksasta ja Puolasta, kuten Onninen tekee. Puolalainen Kaczmarek valmistaa ja toimittaa Puolasta Suomessa myymänsä viettoviemärit, ja Wavin tuo kaikki Suomessa myymänsä viettoviemärit Tanskasta ja Liettuasta. Myös keskikokoisia viettoviemäriputkia tuodaan kaikista Pohjoismaista, Baltiasta ja Puolasta. Tempon selvitysten mukaan kuljetuskustannusten osuus on pienten viettoviemäriputkien osalta noin (--) prosenttia ja keskikokoisten viettoviemäriputkien osalta noin (--) prosenttia.

694. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että kaikkien kokoluokkien viettoviemäriputkien markkinat rajoittuvat kansallisiin. Viraston arvioiden mukaan tuonnin osuus ilman Haaparannan tehdasta on pienten viettoviemäriputkien osalta 5–15 prosenttia ja keskikokoisten 30–38 prosenttia. Kauppavirroilla ei kuitenkaan viraston mielestä ole merkitystä, koska muut selvityksissä esille tulleet seikat eivät tue yhtiöiden näkemystä. Tuonnista valtaosa on ollut keskittymän ainoan merkittävän kilpailijan Pipelifen tuontia. Pipelifen osalta vuoden 2011 keskisuurten viettoviemärien tuontilukuja on nostanut poikkeuksellisen korkeiksi myös Suomessa tapahtunut konerikko, jonka vuoksi Pipelife poikkeuksellisesti toi myös 200–250 millimetrin putket Ruotsista. Vuonna 2009 tuonnin osuus keskisuurissa viettoviemäreissä oli markkinan nykykoosta laskettuna noin (--) prosenttia ja vuonna 2010 noin (-) prosenttia. Viraston mukaan vaikka tuontia pienempien viettoviemärikokojen osalta onkin, paikallisilla toimijoilla on selkeä kilpailuetu erityisesti pienempien kustannusten (pienemmät kuljetuskustannukset) mutta myös vakiintuneiden asiakassuhteiden (erityisesti tukun ja julkisten toimijoiden osalta) vuoksi. Ulkomaiset toimijat eivät ole viraston tämän hetkisen käsityksen mukaan juurikaan olleet läsnä viettoviemärimarkkinoiden julkisissa hankinnoissa. Tuonnin varassa operoivat yritykset eivät näin ollen lähtökohtaisesti tuo vastaavaa kilpailupainetta Suomen markkinoille kuin kotimaiset toimijat. Viettoviemärien tuontia Suomeen harjoittaa viraston selvitysten mukaan Pipelifen lisäksi Wavin. Näillä Suomeen jo etabloituneilla toimijoilla ei viraston näkemyksen mukaan ole vastaavia kannustimia tuonnin lisäämiseen kuin sellaisilla toimijoilla, jotka eivät vielä toimi vakiintuneesti Suomen markkinoilla. Näin ollen Pipelifen ja Wavinin harjoittamalla tuonnilla ei ole niin suurta merkitystä kilpailutilanteen kannalta kuin pelkästään tuontiprosentteja tarkastelemalla voitaisiin päätellä.

695. Markkinatoimijoiden näkemyksissä on tuotu esille seuraavia seikkoja viettoviemäriputkien osalta.

696. (--)

697. (--) Todistaja JS (Onninen) kertoi, että Kaczmarekiltä tuodaan paljon Puolasta viettoviemäreitä.

698. (--) Todistaja JL (Pipelife) kertoi, että pieniä ja keskikokoisia viettoviemäriputkia tuodaan Pohjoismaista, Baltiasta, Puolasta ja Saksasta. Rahtikustannusten osuus on alle 10 prosenttia, eli on kannattavaa tuoda kauempaa. (--)

699. (--)

700. (--) Meltex hankkii (--) prosenttia keskikokoisista viettoviemäriputkista ulkomailta. Todistaja RA:n (Meltex) mukaan tuonti on lisääntynyt merkittävästi pienissä viettoviemäreissä, ja maantieteelliset markkinat ulottuvat Suomesta Baltiaan, Puolaan, Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Saksaan. Puolasta tuo esimerkiksi Kaczmarek, ja RA:n näkemyksen mukaan 30.000 euron kuorma saadaan tuotua 1.500–2.500 euron rahtikustannuksilla, mikä tarkoittaisi noin 5–10 prosentin kuljetuskustannuksia. RA:n mukaan Wavin tuo Tanskasta keskikokoisia viettoviemäriputkia, ja näiden markkinat ulottuvat Suomen lisäksi ainakin Tanskaan, Ruotsiin, Puolaan ja Baltiaan.

701. Todistaja JE:n (JA-KO Betoni) mukaan sillä tarkoitus viedä Hollolassa valmistettuja viettoviemäriputkia ulkomaille, ja markkinointia on jo lähimaihin. Sen sijaan betonivalmistaja Ruduksen mukaan viettoviemäriputkimarkkinat ovat lähes kokonaisuudessaan kotimaiset.

702. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen, että kauppavirroista huolimatta merkitykselliset maantieteelliset markkinat rajoittuvat sekä pienten että keskikokoisten viettoviemäriputkien osalta Suomeen. Myös suurten viettoviemäriputkien merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat osapuolten esittämän mukaisesti kansalliset.

Salaojat (peltosalaojat ja tekninen kuivatus)

703. Sekä yrityskaupan ilmoittajien että Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan peltosalaojituksen merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat kansalliset, eikä markkinaoikeudella ole syytä arvioida asiaa toisin.

704. Teknisen kuivatuksen osalta merkitykselliset maantieteelliset markkinat kattavat osapuolten mukaan vähintään Suomen, Ruotsin ja Viron. Tuonnin osuus on noin (--) prosenttia, kun myös Pipelifen tuonti Haaparannasta otetaan huomioon.

705. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan teknisen kuivatuksen merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat kansalliset. Kuljetuskustannukset ovat korkeat, vaikka ne ovat hieman matalammat kuin peltosalaojajärjestelmissä. Teknisen kuivatuksen putkia ei viraston mukaan tuoda Suomeen.

706. Markkinatoimijoiden näkemyksistä käy teknisen kuivatuksen putkien osalta ilmi seuraavaa.

707. (--)

708. Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan teknisen kuivatuksen putket ovat helposti tuotava tuote, ja maantieteelliset markkinat kattavat Pohjoismaat ja Baltian.

709. Todistaja RA:n (Meltex) mukaan teknisessä kuivatuksessa maantieteelliset markkinat kattavat Suomen ja Ruotsin, ehkä myös Latvian.

710. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että teknisen kuivatuksen putkien merkitykselliset maantieteelliset markkinat rajoittuvat Suomeen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä ainoastaan Pipelife tuo teknisen kuivatuksen putkia Suomeen, eikä merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden voida tästä syystä katsoa kattavan Suomen lisäksi koko Ruotsia.

Kiinteistöviemäriputket

711. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan kiinteistöviemäriputkien merkitykselliset maantieteelliset markkinat kattavat vähintään Suomen, Ruotsin ja Viron, ja tosiasiallisesti ainakin Pohjoismaat, Baltian, Saksan ja Puolan. Tuonnin osuus on (--) prosenttia. Pipelife tuo kiinteistöviemäriputkia Ruotsista ja Virosta, Wavin tuo kaikki Suomessa myymänsä kiinteistöviemäriputket Tanskasta ja Kaczmarek Puolasta. Kiinteistöviemäriputkia tuodaan siten huomattava määrä useista eri maista. Nämä putket ovat kevyitä, eikä niiden kuljettaminen maasta toiseen ole kallista. Tempon selvitysten mukaan kuljetuskustannusten osuus on kiinteistöviemäriputkien osalta noin (--) prosenttia.

712. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut kiinteistöviemäreiden merkitykselliset markkinat kansallisiksi. Viraston selvitysten perusteella kiinteistöviemäriputkia ei juurikaan tuoda Suomeen, vaan tuonnin osuus on kokonaismarkkinoista hyvin vähäinen. Viraston arvion mukaan kiinteistöviemäreiden tuonnin osuus ilman Haaparantaa on noin (--) prosenttia.

713. Markkinatoimijoiden näkemyksistä käy kiinteistöviemäriputkien osalta ilmi muun ohella seuraavaa.

714. (--)

715. Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan maantieteelliset markkinat käsittävät Pohjois-Euroopan.

716. (--)

717. Todistaja RA:n (Meltex) näkemyksen mukaan kiinteistöviemäriputkien maantieteelliset markkinat käsittävät ainakin Suomen, Baltian, Puolan, Tanskan ja Ruotsin. Hänen arvionsa mukaan kuljetuskustannukset ovat 5–10 prosenttia 30.000 euron kuormasta.

718. Saint-Gobain tuo valurautaisia kiinteistöviemäriputkia pääosin Saksasta ja Ranskasta.

719. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että kiinteistöviemäriputkien merkitykselliset maantieteelliset markkinat rajoittuvat Suomeen. Suurin osa tuonnista on Pipelifen tuontia Haaparannan tehtaaltaan, eikä merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden voida tästä syystä katsoa kattavan Suomen lisäksi koko Ruotsia.

Kaapelinsuojausjärjestelmät

720. Yrityskaupan ilmoittajien mukaan kaapelinsuojausjärjestelmien maantieteelliset markkinat ovat vähintään Pohjoismaiden ja Viron laajuiset. Tuonnin osuus on (--) prosenttia. Tempon selvitysten mukaan kuljetuskustannusten osuus on kaapelinsuojausjärjestelmissä noin (--) prosenttia. Osapuolten mukaan erityisesti telemarkkinoilla suurimmat ostajat, kuten TeliaSonera, niputtavat hankintojaan yhteen useamman eri jäsenvaltion osalta, vaikka kaapelinsuojausjärjestelmissä ei tällä hetkellä ole käytössä EN-standardia. Pipelife tuo kaapelinsuojausjärjestelmiä Ruotsista ja Virosta, ja Wavin Tanskasta. Talokaivo yhdessä Evopipesin kanssa voitti hiljattain merkittävän Länsimetron kaapelinsuojauksen kilpailutuksen käsittäen yli sadan kilometrin putkien kaapeloinnin. Kilpailutuksen järjesti Destia ja putket tulevat Evopipesin Latvian tehtaalta.

721. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut kaapelinsuojausjärjestelmien merkitykselliset maantieteelliset markkinat kansallisiksi. Viraston selvitysten perusteella vaikuttaa siltä, että kaapelinsuojausjärjestelmiä ei juurikaan tuoda Suomeen, vaan tuonnin osuus on kokonaismarkkinoista melko vähäinen. Viraston arvion mukaan tuonnin osuus ilman Haaparannan tehdasta on noin (--) prosenttia.

722. Markkinatoimijoiden vastauksista käy kaapelinsuojausjärjestelmien osalta ilmi muun ohella seuraavaa.

723. (--)

724. Sähkötukkuliike Elektroskandian mukaan kaapelinsuojausjärjestelmien valmistajat ovat tähän asti olleet pääosin kotimaisia. Tuotteiden hinnasta kuljetuskustannukset ovat merkittävä osa; putket vaativat paljon tilaa ja pääosin kuljetetaan ilmaa. Tällä hetkellä yrityksessä ei ole katsottu, että näitä tuotteita kannattaisi tuoda Suomen ulkopuolelta. TeliaSonera on jakanut osapuolten näkemyksen maantieteellisistä markkinoista, mutta se ei kuitenkaan itse tuo kysymyksessä olevia materiaaleja ulkomailta.

725. Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan kaapelinsuojausputkien maantieteelliset markkinat ovat Pohjois-Euroopan laajuiset. Lehdon mukaan kysymyksessä ovat erittäin pienikatteiset tuotteet, ja jo 1–2 prosentin ero merkitsee. Destia on kuitenkin ostanut Evopipesilta Latviasta.

726. (--)

727. (--) Todistaja RA (Meltex) kertoi, että Destia on ostanut Talokaivolta ja Evopipesilta Latviasta kaapelinsuojausputkia Länsimetroon, ja hänen näkemyksensä mukaan kaapelinsuojausjärjestelmien maantieteelliset markkinat kattavat Suomen, Baltian ja Ruotsin.

728. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen, että kaapelinsuojausjärjestelmien merkitykselliset maantieteelliset markkinat rajoittuvat Suomeen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella näyttäisi siltä, että tällä hetkellä ainoastaan Pipelife tuo muovisia kaapelinsuojausjärjestelmiä Suomeen, lukuun ottamatta yksittäisiä poikkeuksia. Vaikka tuonnin osuus ilman Haaparantaakin on (--) prosenttia, ei ole odotettavissa, että tuonnin määrään olisi tulossa olennaisia muutoksia.

1.4.3.4
Johtopäätös merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista

729. Asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat käsittävät kaikkien merkityksellisten tuotemarkkinoiden osalta vain kansalliset markkinat.

1.4.4 Johtopäätös merkityksellisistä markkinoista

730. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että kaikki merkitykselliset tuotemarkkinat rajoittuvat Suomeen ja merkitykselliset markkinat ovat siten kansalliset. Merkityksellisiä markkinoita ovat siten kaikki seuraavat tuotemarkkinat Suomessa: muoviset pienet paineputket, muoviset pienet, keskikokoiset ja suuret hulevesijärjestelmät, muoviset pienet ja suuret viettoviemäriputket, muoviset peltosalaojat, muoviset teknisen kuivatuksen putket ja muoviset kaapelinsuojausjärjestelmät. Keskikokoisten ja suurten paineputkien, keskikokoisten viettoviemäriputkien sekä kiinteistöviemäriputkien osalta merkityksellisiä tuotemarkkinoita ei ole tarpeen määritellä tarkemmin.

1.5 Keskittymän kilpailuvaikutusten arviointi

731. Markkinaoikeus esittää seuraavassa ensin kilpailuvaikutusten arvioinnin lähtökohdat ja markkinatoimijoiden näkemykset ja arvioi lopuksi kilpailuvaikutuksia merkityksellisillä markkinoilla.

1.5.1 Arvioinnin lähtökohdat

732. Kilpailulain 25 §:n 1 momentin mukaan yrityskauppaan voidaan puuttua vain, jos yrityskauppa estää olennaisesti tehokasta kilpailua. Kuten edellä 413 kohdassa on todettu, kilpailun olennaista estymistä voidaan arvioida niin laadullisesti kuin ajallisestikin. Kilpailu voi estyä olennaisesti, jos yrityskaupan haitalliset vaikutukset ovat joko voimakkaita tai pitkäkestoisia.

733. Kilpailu- ja kuluttajaviraston on näytettävä toteen kilpailulain 25 §:n 1 momentin mukaisesti, että ilmoitetun keskittymän toteuttaminen olennaisesti estää tehokasta kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä asema tai vahvistetaan sitä.

734. Kuten edellä 411 kohdassa on todettu, yrityskaupan kilpailuvaikutuksia selvitetään ja arvioidaan vallitsevan kilpailutilanteen, alalle tulon ja sen mahdollisten esteiden sekä keskittymän markkinavoimaa tasapainottavien tekijöiden, kuten asiakkaiden neuvotteluvoiman kannalta. Kyse on yleensä useiden tekijöiden kokonaisarvioinnista, jonka tavoite on yrityskaupan vaikutusten selvittäminen tulevaan kilpailutilanteeseen.

735. Kuten komission suuntaviivojen 9 kohdasta käy ilmi, keskittymän kilpailuvaikutuksia arvioidaan vertaamalla ilmoitetun keskittymän jälkeisiä kilpailuedellytyksiä niihin, jotka vallitsisivat ilman keskittymää. Useimmissa tapauksissa sulautumisajankohtana olemassa olevat kilpailuedellytykset ovat tärkein vertailukohta arvioitaessa keskittymän vaikutuksia. Joissakin tapauksissa voidaan kuitenkin ottaa huomioon markkinoiden tulevat muutokset, jotka voidaan kohtuudella ennustaa. Sopivaa vertailutilannetta harkittaessa voidaan erityisesti ottaa huomioon yritysten todennäköisyys tulla markkinoille tai poistua markkinoilta, jos keskittymää ei olisi toteutettu.

736. EU:n sulautuma-asetuksen 8 artiklan 3 kohdan nojalla tehtävä päätös julistamisesta yhteismarkkinoille soveltumattomaksi perustuu komission tekemän ennusteen tuloksiin. Ennusteessa tutkitaan siis sitä, miten keskittymä voisi muuttaa niitä tekijöitä, joiden perusteella kilpailun tila tietyillä markkinoilla määräytyy, jotta voitaisiin tutkia, aiheutuuko tästä olennainen este tehokkaalle kilpailulle. Tällainen ennuste edellyttää erilaisten syy–seuraus-ketjujen hahmottamista, jotta voidaan hyväksyä ne, joiden todennäköisyys on suurin (ks. vastaavasti asia C-12/03 P, komissio v. Tetra Laval, tuomio 15.2.2005, Kok., s. I-987, 43 kohta; asia T-342/07, Ryanair v. komissio, tuomio 6.7.2010, Kok., s. II-3457, 27 kohta).

737. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on täsmennetty, että sellaiset ennusteet, joita tarvitaan keskittymien valvonnassa, on tehtävä erittäin huolellisesti, sillä kyse ei ole menneiden tapahtumien tutkimisesta, joiden osalta on usein käytettävissä monia seikkoja, joiden perusteella tapahtumien syyt voidaan ymmärtää, eikä liioin nykyisten tapahtumien tutkimisesta, vaan kyse on niiden tapahtumien ennustamisesta, jotka sattuvat tulevaisuudessa suuremmalla tai pienemmällä todennäköisyydellä, jos ei tehdä päätöstä, jolla suunniteltu keskittymä kielletään tai sen ehtoja täsmennetään (edellä 736 kohdassa mainittu asia komissio v. Tetra Laval, tuomion 42 kohta).

738. Kilpailuvaikutusten arvioinnissa on arvioitava osapuolten markkinaosuudet merkityksellisillä markkinoilla.

739. Vakiintuneessa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että vaikka markkinaosuuksien merkitys voi vaihdella markkinoittain, voidaan kuitenkin perustellusti katsoa, että erittäin suuret markkina-osuudet ovat itsessään – poikkeustapauksia lukuun ottamatta – todiste määräävästä markkina-asemasta (edellä 432 kohdassa mainittu asia Hoffmann-La Roche v. komissio, tuomion 41 kohta ja asia T-210/01, General Electric v. komissio, tuomio 14.12.2005, Kok., s. II-5575, 115 kohta). Tilanne voi olla tällainen markkinaosuuden ollessa 50 prosenttia tai enemmän (ks. asia C-62/86, AKZO v. komissio, tuomio 3.7.1991, Kok., s. I-3359, 60 kohta ja edellä 736 kohdassa mainittu asia Ryanair v. komissio, tuomion 41 kohta). Korkeita markkinaosuuksia voidaan siten pitää osoituksena määräävästä markkina-asemasta, ellei ole olemassa poikkeuksellisia olosuhteita arvioida toisin.

740. Kuten komission suuntaviivojen 17 kohdassa on todettu, pienemmillä kilpailijoilla voi kuitenkin olla riittävästi rajoittavaa vaikutusta, jos niiden esimerkiksi on mahdollista ja niillä on kannustin lisätä toimitusmääriään. Keskittymä, jossa on osapuolena yritys, jonka markkinaosuus pysyy 50 prosentin alapuolella sulautuman jälkeen, voi myös aiheuttaa kilpailuongelmia muiden tekijöiden osalta, joita ovat esimerkiksi kilpailijoiden vahvuus ja lukumäärä, kapasiteettirajoitusten olemassaolo tai se, kuinka hyvin sulautuman osapuolten tuotteet korvaavat toisensa. Komissio onkin useissa tapauksissa katsonut, että sulautumat, joiden seurauksena syntyvien yritysten markkinaosuudet ovat 40–50 prosenttia ja joissakin tapauksissa alle 40 prosenttia, johtavat määräävän aseman syntymiseen tai vahvistumiseen.

741. Komission suuntaviivojen 18 kohdassa on todettu, että keskittymien, jotka eivät niihin osallistuvien yritysten pienen markkinaosuuden vuoksi todennäköisesti estä tehokasta kilpailua, voidaan olettaa soveltuvan yhteismarkkinoille. Rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklan soveltamista tähän viittaa erityisesti se, että keskittymään osallistuvien yritysten markkinaosuus on enintään 25 prosenttia yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla.

742. Komission suuntaviivojen 27 kohdan mukaan mitä suurempi markkinaosuus, sitä todennäköisemmin yrityksellä on markkinavoimaa. Ja mitä enemmän markkinaosuus lisääntyy, sitä todennäköisempää on, että sulautuma johtaa markkinavoiman merkittävään kasvuun. Mitä enemmän myyntipohja, jolta hinnankorotuksen jälkeen voidaan saada suurempia marginaaleja, laajenee, sitä todennäköisempää on, että sulautuvat yritykset pitävät hinnankorotusta kannattavana huolimatta siihen liittyvästä tuotannon pienentymisestä. Vaikka markkinaosuudet ja markkinaosuuksien lisäykset ovat vain ensimmäinen osoitus markkinavoimasta ja markkinavoiman lisääntymisestä, ne ovat tavallisesti tärkeitä tekijöitä arvioinnissa.

743. Kuten komission suuntaviivojen 22 kohdassa on todettu, horisontaaliset keskittymät voivat olennaisesti estää tehokasta kilpailua, erityisesti luomalla määräävän aseman tai vahvistamalla sellaista joko poistamalla merkittävän kilpailupaineen yhdeltä tai useammalta yritykseltä, jotka saisivat tämän seurauksena enemmän markkinavoimaa ilman toimintojen yhteensovittamista (yhteensovittamattomat vaikutukset), tai muuttamalla kilpailun luonnetta siten, että yritykset, jotka aikaisemmin eivät sovittaneet toimintojaan yhteen, harjoittavat paljon todennäköisemmin yhteensovittamista ja korottavat hintoja tai muilla tavoin vahingoittavat tehokasta kilpailua. Keskittymän johdosta toimintojen yhteensovittaminen voi olla helpompaa, kestävämpää tai tehokkaampaa myös niille yrityksille, jotka sovittivat toimintojaan yhteen jo ennen sulautumista (yhteensovitetut vaikutukset).

744. Nyt esillä olevassa asiassa on kysymys horisontaalisesta keskittymästä, jolla on Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaan yhteensovittamattomia vaikutuksia. Komission suuntaviivojen 24 kohdan mukaan keskittymä voi olennaisesti estää tehokasta kilpailua markkinoilla poistamalla suuria kilpailupaineita yhdeltä tai useammalta myyjältä, joiden markkinavoima tämän seurauksena kasvaa. Keskittymän suorin vaikutus on sulautuvien yritysten välisen kilpailun poistuminen. Esimerkiksi jos yksi sulautuvista yrityksistä olisi ennen keskittymää korottanut hintojaan, se olisi menettänyt jonkin verran myyntiään toiselle sulautuvista yrityksistä. Keskittymä poistaa tämän kilpailupaineen. Myös keskittymän ulkopuoliset yritykset samoilla markkinoilla voivat hyötyä kilpailupaineen vähentymisestä keskittymän jälkeen, sillä sulautuvien yritysten hinnankorotuksen myötä osa kysynnästä voi siirtyä kilpaileville yrityksille, jotka puolestaan voivat katsoa kannattavaksi korottaa hintojaan. Tällaisen kilpailupaineen väheneminen voi johtaa merkittäviin hinnankorotuksiin merkityksellisillä markkinoilla.

745. Kilpailunvastaisten vaikutusten todennäköisyys riippuu markkinaosuuksien lisäksi useista tekijöistä, joita ovat muun ohella seuraavat: sulautuvat yritykset ovat läheisiä kilpailijoita; asiakkaiden mahdollisuudet vaihtaa toimittajaa; kilpailijoiden mahdollisuus lisätä tuotantoa; keskittymän mahdollisuudet estää kilpailijoiden laajentumista, ja tärkeän kilpailuvoiman poistaminen. Millään näistä tekijöistä ei välttämättä yksin tarkasteltuna ole ratkaisevaa vaikutusta, mutta yhdessä tarkasteltuina ne voivat vaikuttaa siihen, aiheutuuko keskittymästä todennäköisesti merkittäviä kilpailunvastaisia vaikutuksia. Kaikkien näiden tekijöiden ei tarvitse esiintyä, jotta tällaiset vaikutukset olisivat todennäköisiä. Huomioon voidaan ottaa myös muita tekijöitä.

746. Vaikka keskittymälle syntyy yrityskaupan myötä vahva asema, voi olla, että sillä ei kuitenkaan ole markkinavoimaa nostaa pysyvästi hintoja. Markkinavoiman käyttöä voivat estää tasapainottavat tekijät, joita ovat asiakkaiden neuvotteluvoima, potentiaalisten kilpailijoiden markkinoille tulo sekä olemassa olevien kilpailijoiden mahdollisuus laajentaa toimintaansa. Keskittymä ei myöskään välttämättä aiheuta kilpailuongelmia, jos se synnyttää merkittäviä tehokkuusetuja, joiden seurauksena tuotteet paranevat tai asiakkaiden maksamat hinnat laskevat. Kilpailulain esitöissä (HE 88/2010 vp s. 71) on todettu olevan mahdollista, että yrityskaupasta aiheutuva tehokkuus tasapainottaa kaupasta muutoin erityisesti kuluttajille aiheutuvaa haittaa, minkä seurauksena yrityskauppa voidaan hyväksyä. Tehokkuuspuolustus otetaan arvioinnissa huomioon, jos saatava hyöty aiheutuu ilmoitetusta yrityskaupasta eikä sitä voida saavuttaa yhtä suuressa määrin vähemmän kilpailunvastaisilla vaihtoehdoilla. Lisäksi tehokkuusperustelujen on oltava todennettavissa ja on oltava osoitettavissa selkeät mekanismit, miten hyöty siirtyy kuluttajille.

1.5.2 Markkinatoimijoiden näkemykset

1.5.2.1 Markkinatoimijoiden näkemykset yrityskaupasta ja sen vaikutuksista

747. Viraston 27.9.2012 markkinatoimijoille lähettämän selvityspyynnön kysymyslomakkeen kysymyksessä 5 on pyydetty vastaajien näkemystä nyt kysymyksessä olevasta yrityskaupasta. Kysymyksellä 13 on kysytty osapuolten mahdollisen 5–10 prosentin hinnankorotuksen vaikutuksia kyseessä olevan toimijan toimintaan. Kysymyksellä 15 on kysytty, että jos yrityskauppa hyväksytään aiotunlaisena, jääkö kyseessä olevan toimijan toiminta-alueelle riittävästi vaihtoehtoisia toimijoita kilpailun säilymisen näkökulmasta kaikilla selvityspyynnön liitteessä 2 luetelluilla markkinoilla.

Asiakkaat

Tukku- ja vähittäiskauppa

748. Ahlsellin käsityksen mukaan toimijat hakevat vahvempaa asemaa eurooppalaisilla markkinoilla. Suomessa on merkittäviä kilpailijoita, kuten Wavin ja Pipelife. Markkinat eivät rajoitu pelkästään Suomeen vaan Eurooppaan. Ahlsellin mukaan jää riittävästi vaihtoehtoisia toimijoita.

749. LVI-Dahlin näkemyksen mukaan kyseessä on sopeutuminen kysyntään, jonka laskua ei ole näköpiirissä lähitulevaisuudessa. LVI-Dahl on vuosittain kilpailuttanut kaikkia muovituotetoimittajia ja kokenut markkinat kovin kilpailluiksi. Se ei näe yrityskaupan oleellisesti vaikuttavan tulevaan kilpailutilanteeseen. Muut kyseisillä markkinoilla toimivat yritykset pyrkivät hyödyntämään yrityskaupan tuomat muutokset ja vahvistamaan asemaansa. LVI-Dahl on todennut alan viime vuosina tottuneen voimakkaisiin hintavaihteluihin tiettyjen voimakkaasti raaka-ainepitoisten tuotealueiden osalta. Mahdollisten hinnannousujen osalta se joutuisi tarkastelemaan yhtiönsä suhteellista asemaa kilpailutilanteen näkökulmasta, eli se kartoittaisi tuotteiden hintatason laajasti ja mahdollisesta hintaerosta riippuen toimisi kokonaisuuden kannalta yhtiön edun mukaisesti. Todennäköisesti myös tuonnin osuus kasvaisi. LVI-Dahl uskoo kilpailun säilyvän, koska alalla jo Suomessa toimii maailman mittakaavassa merkittäviä yrityksiä (Pipelife ja Wavin) ja joukko pienempiä taloudelliselta taustaltaan varsin vahvoja yrityksiä, varsinkin kun alalle tulokynnys on varsin matala ja tuotteet bulkkituotteita. Todistaja OV:n mukaan Meltex, joka käyttäytyy aggressiivisesti hinnoittelun suhteen, on noussut vahvasti sekä tukkureiden että valmistajien kilpailijaksi. Meltexin etuina ovat pienempi organisaatio, ja se, että jakelu on sen omissa käsissä. OV:n käsityksen mukaan Meltexin kustannusrakenne on varmasti alhaisempi. Muita vaihtoehtoisia toimittajia ovat vielä Talokaivo ja Rotomon, sekä Kaczmarek ja Magnaplast.

750. Onnisen mukaan sekä kotimaisia että ulkomaisia vaihtoehtoisia toimittajia on riittävästi kyseessä oleville tuotteille. Todistaja JS mainitsi osapuolten kilpailijoina Pipelifen yhtenä suurimmista, kovassa nousussa olevan Meltexin, joka on myös Onnisen kilpailija, koska se hoitaa itse koko ketjun, Wavinin ja Talokaivon, ja tuontipuolella Georg Fischerin. Onniselle putkia toimittavat muun ohella Pipelife, Uponor, Talokaivo, Ruskon Betoni, Saint-Gobain, Rehau ja Kaczmarek.

751. Bauhaus on todennut vaikuttavan siltä, että osapuolten ”antamat tiedot on annettu siinä muodossa, että pyritään vähättelemään yhdistymisen tuomia vaikutuksia kilpailuun”.

752. Rautakeskon mukaan sen käyttämissä tuoteryhmissä (kiinteistöviemärijärjestelmät, hulevesijärjestelmät, salaojajärjestelmät, tekninen kuivatus) on tällä hetkellä toimiva kilpailutilanne, mutta mahdollisia toimittajia, jotka kykenevät yhteistyöhön Rautakeskon toimintamallilla on vähän. Sen mukaan kilpailutilanteen ennakoidaan tiukkenevan alalla. Lisäksi yrityskauppa vähentää kilpailua valmistuksessa ja se suosii kilpailijoita, joilla on omaa tuotantoa sekä vähittäismyyntiä. Pääsääntöisesti Rautakesko näkee kilpailutilanteen supistuvan olennaisesti käyttämissään tuoteryhmissä mahdollisen yhteisyrityksen myötä. Rautakesko ei pidä esitetyn kokoista hinnannousua hyväksyttävä ja etsisi uusia yhteistyökumppaneita. Mutta koska sen toimintamalliin soveltuvia toimittajia ei juurikaan ole osapuolten lisäksi, uusia yhteistyökumppaneita tuskin löytyisi. Rautakeskon mukaan toimittajia ei jää riittävästi; sen toimintamalliin kykeneviä toimittajia on entuudestaan liian vähän. (--)

753. SOK:n mukaan yrityskauppa vähentää kilpailua, kun nykyisistä kahdesta mahdollisesta kotimaisesta valmistajasta jää jäljelle vain yksi. SOK on todennut, että kustannusvaikutus on siirrettävä myyntihintoihin, ja että kuluttaja-/loppukäyttäjähinnat nousevat. Korotuksella ei olisi vaikutusta tuotteiden vähittäismyynnin volyymiin, jos tuotteiden hankintahinnat nousisivat kaikkien vähittäismyyjien osalta vastaavasti. SOK:n mukaan peltosalaojatuotteissa ei olisi lainkaan kilpailua.

754. Starkin mukaan kyseinen yrityskauppa on ollut odotettavissa tapahtuvaksi tavalla tai toisella jo pitkään. KWH Pipe on alallaan varsin pieni tekijä, joten sen yhdistyminen johonkin toiseen ei ole suuri uutinen. Lyhyellä aikavälillä yrityskauppa voi Starkin kannalta hieman kaventaa mahdollisia hankintavaihtoehtoja. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, jopa nopeamminkin, mahdollisesti lisääntyvä tuonti ja myös muu kotimainen tuotanto tuovat vaihtoehtoja markkinoille. Starkin mukaan mahdollisen hinnankorotuksen vaikutus riippuu erittäin paljon yleisestä raaka-ainehintojen kehityksestä. Mahdollisesti se hakee aktiivisesti vaihtoehtoista hankintalähdettä. (--)

755. Elektroskandian mukaan kaapelinsuojausjärjestelmissä on jo nykyisellään vähän kilpailua ja vaihtoehtoisia toimittajia. Osapuolten markkinaosuus on Suomessa (50–60) prosenttia. Suurena toimijana on myös Pipelife, jonka markkinaosuus on huomattavan suuri tukkukaupassa. Käytännössä tukkukauppaan ei jää kuin kaksi vaihtoehtoa, eli uusi yhteisyritys ja Pipelife. Pienet valmistajat eivät pysty vastaamaan markkinoiden volyymiin. Elektroskandian mukaan se joutuisi harkitsemaan uutta yhteistyökumppania hintojen noustessa. Markkinoilla ei kuitenkaan ole montaa valmistajaa kaapelinsuojausjärjestelmille, eikä alalle jää riittävästi varteenotettavia toimijoita.

Muut asiakkaat

756. TeliaSoneran mukaan kaupalla ei ole merkitystä sen kannalta; ”putkitarvikkeita tarjoavat useat yritykset Suomessa”. TeliaSoneran mukaan kaikki hankkeet kilpailutetaan, eikä 5–10 prosentin hintojen nousu vaikuttaisi yrityksen toimintaan. TeliaSoneran mukaan alalle jää riittävästi vaihtoehtoisia toimijoita.

757. Renos, joka toimii muun ohella Uponorin putkistosaneeraustuotteiden jakelijana Suomessa ja lähialueilla, on vastannut seuraavasti: ”Yrityskauppa tuntuu loogiselta vallitsevassa hitaan kasvun markkinatilanteessa. Kaksi suurta toimijaa hakevat parempaa kannattavuutta yhdistämällä voimiaan. Toimialalla vallitsee normaali kilpailutilanne. Asiakkaat pystyvät jatkossakin hankkimaan standardoituja vesihuollon muoviputkia Uponorin ja KWH-yhtymän lisäksi Pipelifelta ja muilta toimijoilta. Kunnat ja kaupungit hankkivat materiaaleja julkisen hankintamenettelyn kautta, jolloin merkittävin valintakriteeri on yleensä halvin hinta. Nämä seikat pitävät näkemykseni mukaan tuotteiden hinnat markkinoilla jatkossakin kohtuullisina.” Kilpaileva sukkasujutus saattaisi syrjäyttää pienen osan sujutustuotteiden myynnistä, mutta se pyrkisi siirtämään hinnannousun omiin hintoihinsa onnistuen siinä luultavasti 80-prosenttisesti. Tilanteella ei olisi suurta merkitystä yrityksen toimintaan. Renoksen mukaan ”joissain markkinoissa saattavat vaihtoehtoiset tuotteet käydä väliaikaisesti vähiin, mutta kilpailu pitää huolen siitä, että vaihtoehtoja löytyy nopeasti”.

758. NRG International on todennut, että kaksi suurta suomalaista muoviputkivalmistajaa yhdistyy, eli yksi valmistaja poistuu markkinoilta. Se ei kuitenkaan ole pystynyt arvioimaan tämän vaikutuksia, koska yritysten tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole tiedossa. Jos hinnat nousisivat sen myymien tuotteiden osalta, vaikuttaisi se luonnollisesti yrityksen kannattavuuteen. Koko hinnan nousua olisi vaikea siirtää myyntihintoihin kilpailluilla markkinoilla. Kaikilla kysymyksessä olevilla markkinoilla ei välttämättä jää paljon kilpailua tai vaihtoehtoisia toimijoita.

759. Elpotek on todennut kilpailuttaneensa viemäriputkivalmistajia usean vuoden ajan ja käyttäneensä kumpaakin osapuolta toimittajanaan riippuen niiden vuotuisesta hinnoittelustaan. Elpotekin näkemyksen mukaan Uponorin ja KWH:n ohella muut alalla toimijat ovat käytännössä niin pieniä, että niillä ei ole käytännön mahdollisuuksia kilpailla näiden kahden suuremman kanssa. Suuremmaksi ongelmaksi Elpotekille kuitenkin muodostuu mahdollisen yhteisyrityksen jälkeinen tilanne, jossa sen olisi ostettava kyseiseltä yhteisyritykseltä tuotteita, koska muilla toimijoilla ei ole riittävää kapasiteettia sen palvelemiseksi. Asetelma olisi Elpotekin kannalta äärimmäisen hankala. Mikäli yhteisyritys nostaisi tässä tilanteessa hintatasoaan, yhtiö olisi pakotettu etsimään toimittajia maan rajojen ulkopuolelta tai ostamaan usealta kotimaiselta toimittajalta, jolloin toimitusvarmuus olisi aina riskialttiimpi. Elpotekin mukaan ei jää toimijoita, joilla riittävästi kapasiteettia tai toimitusvarmuutta.

760. Destia on todennut seuraavaa: ”Destia ei vastusta kauppaa. Mahdollisella yrityskaupalla on todennäköisesti vaikutuksia muoviputkimarkkinoilla. Yhteisyrityksen markkinaosuus kasvaa merkittäväksi Suomessa.

761. YIT:n käsityksen mukaan infratuotteiden osalta etenkin kuntamarkkinoilla kilpailu on tiukkaa. Yrityskauppa tulee hankaloittamaan kilpailutilanteen säilymistä etenkin kiinteistöviemärijärjestelmien markkinoilla. YIT:n mukaan hinnankorotukset nostaisivat Suomen jo muutenkin kallista rakentamista ja osaltaan myös asumiskustannuksia ja vahvistaisivat jo ennestään oligopolistisia markkinoita. YIT:n mukaan tukkukaupan mahdollisuus kilpailuttaa toimittajia pienenee, kun markkinoilta poistuu isohko valmistaja, mikä saattaa johtaa jopa suurempiin korotusprosentteihin. Valtakunnallisena toimijana YIT:llä ei ole mahdollisuutta hajauttaa ostojaan useille pienille toimijoille.

762. (--)

763. Lemminkäisen mielestä ”yrityskauppa ei tuo missään tuoteryhmässä sellaista vaikutusta, että markkinahinta lähtisi siitä syystä nousuun”. Lemminkäinen on todennut, että suurin osa kaupasta on projektikauppaa, jolloin tuotteet kilpailutetaan muiden toimittajien hintoja vastaan. Jos osapuolet nostaisivat hintojaan yrityskaupan jälkeen 5–10 prosenttia, Lemminkäinen uskoo ostojensa kääntyvän enemmän niiden kilpailijoiden suuntaan. Lemminkäisen mukaan toimittajia jää riittävästi.

764. Gasum noudattaa hankinnoissaan erityisalojen hankintasäännöksiä, joten osa putkihankinnoista kilpailutetaan hankintalainsäädännön mukaisesti ja osa ostetaan ilman kilpailutusta suorahankintoina (yksityinen projektimyynti). Gasumin kokemusten perusteella osapuolet ovat hyvin useasti antaneet edullisimmat tarjoukset, joten yhteisyrityksen perustaminen tarkoittanee kahden edullisia ja kilpailukykyisiä tarjouksia tehneen toimijan yhteenliittymistä paineputkistojen osalta. Tarjousten sisältö hintoineen toki vaihtelee kilpailutettavan urakkakokonaisuuden mukaan. Pienten paineputkitoimitusmäärien osalta tuonti ei ole kilpailukykyistä, sen sijaan isojen määrien osalta ulkomaiset toimijat voivat toimittaa kilpailukykyiseen hintaan, miltä osin kilpailutilanne säilynee hyvänä myös yhteisyrityksen jälkeen. Gasumin mukaan yrityskaupan jälkeen mahdollinen hintojen nousu merkitsisi etenkin pienissä toimitusmäärissä ja paikallistasolla investointikustannusten nousua ja siten heikennystä liiketoiminnan hintakilpailukykyyn. Gasumin mukaan vaihtoehtoisten toimittajien määrä vähenee selvästi muovisissa putkissa. Se voi kuitenkin kartoittaa ulkomaisia toimittajia sikäli kuin mahdollista.

765. (--)

766. (-)

767. HSY:n mukaan yrityskaupan osapuolet ovat valmistamiensa tuotteiden osalta merkittäviä toimijoita Suomessa. Suomen markkinat ovat kuitenkin varsin pienet yritysten toiminnalle, joten on varsin ymmärrettävää, että haetaan kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi ratkaisuja, joilla turvataan toiminnan jatkuminen. Kilpailutilanne Suomessa ostajan kannalta ei vaarannu, koska tarjontaa on edelleen kaupan osapuolten toimesta ja alan tukkuliikkeiden toimesta, joiden valikoimiin ne voivat ottaa muiden valmistajien vastaavia tuotteita. Kaupan seurauksena voi olla pyrkimystä korkeampaan hintatasoon, mutta HSY:n kannalta on olemassa korvaavia tuotteita (betoni ja valurauta), joiden käyttöä voidaan lisätä hintasuhdanteiden muuttuessa. HSY:n mukaan kilpailutuksissa on aina tukkuliikkeet mukana vaihtoehtoisena jakelukanavana HSY:lle, joten 5–10 prosentin hinnannousun seuraus riippuisi myös niiden muiden hankintalähteiden hintatasosta. Jos hintatason nousu heijastuisi HSY:lle asti, tulisi muiden vaihtoehtoisten tuotteiden käyttö tarkasteltavaksi. HSY:n mukaan sen toiminta-alueelle jää riittävästi toimijoita kilpailun säilyttämiseksi.

768. Kuntaliitto on lausunnossaan todennut, että tulevina vuosina tullaan muovituotteita käyttämään entistä enemmän, koska vesihuollon korjausvelkaa ollaan pienentämässä ja tuotteet korvataan muovisilla. Näitä tuotteita ovat esimerkiksi muoviset vesijohdot, jäte- ja hulevesiviemärit sekä kaivorakenteet. Muovituotteiden osuus vesihuoltolaitosten verkostorakenteista on koko maan osalta noin 60–70 prosenttia, mikä määrä on siis entisestään kasvamassa kuntien vesihuoltolaitoksissa. Kuntaliiton mukaan osa kunnista ja kuntien vesihuoltolaitoksista on kilpailuttanut tukkuliikkeet putkihankintoihin, koska tukkuliikkeet ovat pystyneet saamaan aikaan kilpailua putkienvalmistajien kesken. Lausunnon mukaan ”aitoa kilpailua on syntynyt mielipiteiden mukaan juuri Uponorin ja KWH:n välille”. Kuntaliiton kokemusten perusteella ulkomaiset yritykset eivät aidosti luo markkinoita Suomeen, koska Suomen volyymit ovat liian pienet ja Suomen sijainti entisestään vähentää ulkomaisten putkiyritysten kiinnostusta Suomea kohtaan. Kuntaliiton näkemyksen mukaan ”valurauta ja betoni eivät luo nyt eivätkä tulevaisuudessa todellista kilpailua muoville”. Julkisten hankintojen markkinoiden osalta Kuntaliiton näkemyksen mukaan kuntien käyttämien paineputkien ja viettoviemäriputkien (sisältäen viemäriputkien yhteet) markkinoita ei yrityskaupan jälkeen enää olisi, mikä vaikeuttaisi kuntien kilpailuttamista. Yrityskaupan jälkeen markkinaosuus julkisten hankintojen markkinoilla olisi kyseisten tuotteiden osalta noin 80 prosenttia, mikä voidaan Kuntaliiton mielestä nähdä määräävänä markkinaosuutena.

Muut markkinatoimijat

Pääkilpailijat

769. Osapuolten pääkilpailijoikseen ilmoittamien markkinatoimijoiden vastauksista käy ilmi seuraavaa.

770. Pipelife on todennut, että yrityskaupassa, jossa kaksi Suomen suurinta alan yritystä yhtyisi, muodostuisi Suomeen erittäin vahvan markkina-aseman sekä lähes täydellisen tuotevalikoiman omaava yritys. Se ei näe tukkuliikkeiden kautta tapahtuvan kaupan osalta isoa uhkaa markkinoiden toimivuuden kannalta. Suurin osa myytävistä tuotteista on standardoituja ja niiden tarjoajia on markkinoilla riittävästi kilpailun ylläpitämiseksi. Tukkuliikkeillä on myös riittävästi neuvotteluvoimaa vaihtoehtojen lisäksi ja ne pystyvät takaamaan riittävän kilpailun tällä sektorilla. Vastauksena tuotemarkkinoita koskevaan kysymykseen Pipelife on todennut, että osapuolilla on Suomessa erilainen asema kuin muissa toimintamaissa, ja siten myös kaupan vaikutukset olisivat erilaiset kuin muissa maissa. Pipelifen näkemyksen mukaan Suomen ulkopuolella ei synny määräävää markkina-asemaa, joka vaarantaisi kilpailua millään tuotealueella. Mahdollisen hinnankorotuksen vaikutuksesta Pipelife uskoo myyntinsä kasvavan; sen mukaan kilpailu toimii näiltä osin markkinoilla hyvin. Pipelifen mukaan markkinoilla on yleisesti ottaen riittävästi toimijoita vapaan ja toimivan kilpailun varmistamiseksi. Se on kuitenkin todennut, että seuraavilla tuotealueilla näin ei ehkä ole: peltosalaojat, keskikokoiset hulevesijärjestelmät ja suuret paineputket.

771. Wavinin mukaan yhteisyritykselle tulee yleisesti (40–50) prosentin tai isompi markkinaosuus. Wavinin arvion mukaan sille tulee (50–60) prosentin markkinaosuus vesi- ja kaasupaineputkijärjestelmiin ja (50–60) prosentin markkinaosuus viettoviemärijärjestelmiin. Suurin osa näillä markkinoilla toimivista 3–4 kilpailijasta joutuu tuomaan tuotteensa Ruotsista, mikä rajoittaa niiden kilpailuvoimaa korkeiden kuljetuskustannusten vuoksi. Uuden yrityksen jo suhteellisen pieni hinnanlasku eliminoi tuonnin varassa toimivat kilpailijat luomalla sille monopolin tapaisen aseman. Korkeista kuljetuskustannuksista johtuen tuontia harjoittavat kilpailijat voivat vain rajoitetussa määrin neutralisoida myöskään mahdollista hinnannousua. Kaiken kaikkiaan yrityskeskittymä voi siis johtaa monopolin kaltaiseen tilanteeseen niillä markkinoilla, joilla sen markkinaosuus ylittää 50 prosenttia ja joilla suurimmalla osalla kilpailijoita ei ole omaa tuotantoa. Jos yrityskauppa hyväksytään, on odotettavissa, että markkinahinnat nousevat niissä tuoteryhmissä, joissa osapuolilla on (40–50) prosentin tai suurempi markkinaosuus. On kuitenkin myös odotettavissa, että myös muut tuottajat saavat markkinaosuuksia nykytilanteeseen verrattuna, koska esimerkiksi tukkukaupan pitää etsiä muita vaihtoehtoja kuin Uponor/KWH. Wavinin mukaan osapuolten asema on erityisen ongelmallinen tukkukaupassa ja julkisissa hankinnoissa, sen sijaan muilla markkinoilla ei näytä syntyvän määräävää markkina-asemaa. Mahdollisen hinnankorotuksen seurauksena Wavin kasvattaisi tuonnin määrää naapurituotantolaitoksista, mutta sen kilpailuvoima kyseistä kasvua vastaan olisi rajoittunut, koska sillä ei ole tehdasta Suomessa ja se kärsii korkeammista kuljetuskustannuksista. Wavinin mukaan osapuolten markkinaosuus on erittäin määräävä tukkukaupassa ja julkisissa hankinnoissa. Sen sijaan muilla markkinoilla määräävää asemaa ei ole näkyvissä.

772. Meltexin mukaan markkinoille syntyy yrityskaupan toteutuessa vahva ja tehokas toimija, joka on monessa putkituotteessa johtavassa asemassa. Meltexin mukaan yhdistyminen ei juuri muuta kilpailutilannetta, sillä kaikissa tuoteryhmissä on edelleen useita kilpailijoita. Jos osapuolet nostaisivat kaupan jälkeen hintojaan 5–10 prosenttia, Meltex todennäköisimmin tarkastelisi omaa hinnoitteluaan tuoteryhmäkohtaisesti: joissakin tuoteryhmissä se pyrkisi kasvattamaan markkinaosuuttaan ja saamaan uusia asiakkaita, ja toisissa tuoteryhmissä parantamaan katetasoaan. Meltexin mielestä sen toiminta-alueelle jää riittävästi vaihtoehtoja kilpailun näkökulmasta myös siinä tilanteessa, että yrityskauppa hyväksytään suunnitelman mukaisesti.

773. Rumtec, joka tuottaa muun ohella teräksisiä keskikokoisia ja suuria hulevesijärjestelmiä, pitää näiden tuotteiden osalta merkittävimpinä kilpailijoinaan Uponorin tytäryhtiötä Jita Oy:tä ja KWH Pipeä. Rumtec ei ”näe merkittävän suurena vaikutuksena vallitsevaan kilpailutilanteeseen. Aika näyttää miten aggressiivista markkinointia, suuret tuotantovolyymit jne. uusi yhtiö tuo tullessaan”. Rumtecin mukaan mahdollinen hinnankorotus vaikuttaisi sen toimintaan positiivisesti. Rumtecin näkemyksen mukaan markkinoille jää riittävästi toimijoita.

774. JA-KO Betonin mukaan yrityskauppa ei vaikuta sen toimintaan. Se kuitenkin toteaa, että Ruskon Betoni ja se itse nousevat mukaan kilpailuun. Ne ovat rakentaneet Hollolaan modernin betonituotetehtaan, joka valmistaa betonisia viemärin osia ja kokoluokkaan 225–2.000 millimetriä saakka olevia putkia (hulevesi- ja viettoviemäriputket) ja kaivoja. JA-KO Betonin mukaan mahdollinen hinnankorotus vaikuttaisi sen toimintaan positiivisesti ja parantaisi sen kilpailuasemaa. JA-KO Betonin näkemyksen mukaan markkinoille jää riittävästi toimijoita.

775. Betonituotemarkkinoilla toimivan Ruduksen mukaan betoniputkien merkittävin kilpailija on muovi ja ”yhteisyrityksenä Uponor ja KWH pystyvät standardoimaan ratkaisukokonaisuuksiaan eri käyttötarkoituksiin tuotteistoaan yhdistäessä ja näin voivat rakentaa kilpailun esteitä, mikä tullee vahvistamaan heidän markkina-asemaansa edelleen”. Mahdollisen hinnankorotuksen seurauksena putkimarkkinoille suunnattujen betonituotteiden hintakilpailukyky paranisi hintaeron kaventuessa. Se ei kuitenkaan pysty arvioimaan kokonaismenekin kasvua yritystasolla, koska betoniputkimarkkinoiden sisäiset markkinaosuudet ovat muutostilanteessa. Rudus on vielä todennut seuraavaa: ”Viemärialalla on perinteisesti ollut vähän toimijoita, vaikka kokonaismarkkinoilla huomioidaan useampi valmistusmateriaali (muovi, betoni, valurauta). Tämä johtuu siitä, että alalla on keskitytty jo vuosikymmenten ajan. Tämä näkyy nyt myös muovi- ja valurautateollisuuden omistusten keskittymisenä yritysostojen tai fuusioiden kautta. Betonin markkinaosuus on laskenut muoviteollisuuden voimakkaan panostuksen seurauksena. Kahden merkittävän ja johtavan muoviputkivalmistajan yhdistyessä on seurauksena kilpailun rajoittuminen.”

776. Valurautaputkien maahantuoja ja myyjä Saint-Gobain mainitsee osapuolet suurimpien kilpailijoidensa joukossa. Sen näkemyksen mukaan Uponorin ja KWH Pipen omistajat haluavat purkaa alalla vallitsevaa teknistä ja henkilöstön ylikapasiteettia ja vahvistaa yhteenlaskettua markkina-asemaansa. Saint-Gobain on todennut seuraavaa: ”Markkinoiden kasvu näyttäisi olevan heikkoa ja lähivuosina mahdollisesti negatiivista. On oletettavaa, että Uponor Infra tulee karsimaan kustannuksia voimakkaasti voidakseen vastata huonossa markkinatilanteessa kannattavuuspaineisiinsa. Joissakin tuoteryhmissä kauppa voi vaikuttaa väliaikaisesti kilpailun vähenemiseen ja sitä kautta hintatasoon, mutta pidemmällä aikajänteellä korvaavaa tarjontaa tulee markkinoille, joko kotimaisen valmistuksen kautta tai lisääntyvänä tuontitarjontana.” Saint-Gobainin mukaan osapuolten 5–10 prosentin hintojen nosto saattaisi parantaa sen asemaa joissakin rajatapauksissa, mutta päävolyymien suhteen hinnankorotuksella ei ole sille mitään merkitystä. Saint-Gobainin näkemyksen mukaan markkinoille jää riittävästi, joskin suhteellisesti pienempiä kilpailijoita.

Muut kilpailijat

777. Osapuolten kanssa kiinteistöviemäriputkien yhteiden ja viettoviemäriputkien yhteiden markkinoilla kilpailijana toimiva Wiitta on pitänyt markkinoilta vähenevää kilpailua ainakin lyhyellä tähtäimellä hyvänä asiana pienille toimijoille, ”sillä järjestelyistä seuraava yritysten sisäinen ’sekasorto’ aiheuttanee pienen vajauksen asiakasfokukseen”. Sen mukaan ”yhdistymistä kaavailevien yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus on useimmissa tuoteryhmissä niin suuri, että se luo varmaan paineita merkittäville asiakkaille (suuret tukkuliikkeet) etsiä uusia toimittajia. Valitettavasti olemme huomanneet, että meillä pienillä toimijoilla ei ole ainakaan toistaiseksi ollut paljonkaan asiaa noihin yrityksiin, joten merkittävimmät uudet toimittajat tulevat suurella todennäköisyydellä Keski- ja Itä-Euroopasta”. Wiitan mielestä ”Suomessa vallitsevat muoviputkimarkkinat ovat omasta ja useiden alalla toimivien sekä sivullisten mielestä voimakkaasti vääristyneet”. Wiitta on tuonut esille pienten toimijoiden vaikeudet päästä suurimpiin tukkuihin toimittajaksi. Lisäksi Wiitta kritisoi Insta-Certiä. Lopulta se on kuitenkin todennut seuraavaa: ”Kantamme yhdistymiseen on siis myönteinen, uskomme sen mahdollistavan meille uusia asiakkuuksia Suomessa, mikäli markkinat toimisivat jatkossa reilummin ja meille annettaisiin mahdollisuus todistaa suorituskykymme.” Hintojen lievä nousu ei haittaisi Wiittaa, ja se seuraisi varmaan hinnan korotuksin. Wiitan mukaan ”hintojen nousu on varmaankin melko epätodennäköistä muutoin kuin raaka-aineiden hintojen nousun myötä. Uusi yhtiö saavuttaisi suuremman hyödyn sisäisten tehostamistoimien seurauksena kuin lievällä hintojen korotuksilla”. Wiitan edustamiin tuoteryhmiin kilpailua jää varmasti riittävästi, ”mikäli markkinat ja kaikki toimijat voisivat toimia samoilla ehdoilla. Ulkomailta tulee lisää tarjontaa, mikäli asiakkaat niin haluavat”.

778. Osapuolten kanssa muun muassa sadevesikaivojen markkinoilla kilpailijana toimiva Meriserin mukaan ”toimialalla on kaksi merkittävää toimijaa Uponor ja KWH Pipe, joiden yhdistyminen keskittää toimintoja toimialalla. Tilanne voi vaikeuttaa pienempien toimijoiden tilannetta raaka-aineen hankinnassa, jos iso toimija pystyy vaikuttamaan raaka-aineen myyjän toimintatapoihin ja hinnoitteluun”. Yrityskaupan osapuolten tekemä hinnannosto loisi painetta hintojen nostoon myös Meriserissä. Meriserin tuotteiden osalta pääasiallinen toiminta-alue on läntinen Suomi, jossa KWH Pipe ja myös Uponor ovat suurempina vahvasti edustettuna, ja yrityskaupan jälkeen toimijoita on yksi vähemmän. Koko toiminta-aluetta (Suomi ja lähialueet) ajatellen Meriserin käsitys on se, että toimijoita jää riittävästi.

779. Suomen Käyttömuovi, jonka pääliiketoiminta on muovien teollinen kierrätys ja joka on aloittanut keskikokoisten PE-paineputkien valmistuksen, on todennut seuraavaa: ”Kilpailutilanne on kova, kotimaisia toimijoita on monta. Yleinen rahapula kuntasektorilla on pienentänyt PE-putkiprojektien määrää. Uponor/KWH-yhteisyritys ei mielestämme vaikuta markkinoiden toimintaan.” Mahdollinen hinnannosto parantaisi sen omaa kilpailukykyä. Sen mukaan vaihtoehtoisia toimijoita jää riittävästi.

780. Aarsleffin, joka toimii osapuolten kilpailijana putkiston saneerausmarkkinoilla ja toisaalta myös hankkii näiltä esimerkiksi paineputkia, on todennut, että joissakin tuoteryhmissä uudella yhteisyrityksellä tulee olemaan suuri prosenttiosuus markkinoista. Se ei lähde arvioimaan, ”onko sen vaikutus epäterveellä pohjalla”. Se ei näe omalta kannaltaan ”mitään ongelmaa tulevaisuudessa”. Se on todennut, että mahdollinen hinnankorotus ei vaikuttaisi sen toimintaan juuri mitenkään, mutta se arvioisi tavarantoimittajansa uudestaan. Aarsleffin mukaan vaihtoehtoisia toimijoita jää riittävästi.

781. Pienpuhdistamoita valmistavan Clewerin mukaan yrityskauppa tulisi muodostamaan määräävän markkina-aseman yhteisyritykselle, jonka vahva asema näkyy erityisesti tukku- ja vähittäiskaupan puolella, johon kauppa tulee keskittymään. Yritysjärjestely vaikeuttaisi merkittävästi ja vähentäisi kilpailua ja nostaisi alalle tulon kynnystä entisestään. Alalle tulo on huomattavasti vaikeampaa kuin osapuolet ovat esittäneet. Asiakkaan näkökulmasta vaihtoehtoisia toimijoita ei jää riittävästi, ja kilpailijan näkökulmasta yhteisyritys pystyy hallitsemaan tukkuportaan myyntiä lähes kokonaan. Pienemmillä toimijoilla ei ole mahdollisuutta tehdä tukkuliikkeiden vaatimia markkinapanostuksia.

782. (--)

Muut

783. Borealis, joka myy valmistamiaan muoviraaka-aineita osapuolille, on todennut, että yrityskaupan vaikutuksia on vaikea arvioida sen näkökulmasta ja että se uskoo, että ”tällä hetkellä markkinoilla on erittäin vaikea tilanne ylikapasiteetin ja huonojen talousennusteiden takia”. Se on vielä todennut seuraavaa: ”Rakentaminen on vähentynyt ja tulevaisuus ei vielä ainakaan näytä muutosta tähän. Kokonaisuudessa tämä on hyvä kauppa muoviputkien kannalta, vaihtoehtonahan markkinoilla on myös putkia jotka tehdään muista materiaaleista esim. betoni, kupari ym.” Materiaalintoimittajan näkökulmasta toimittajavaihtoehtoja on riittävästi myös kaupan toteutuessa.

784. INFRA ry on lausunnossaan katsonut, että ”yrityskaupan osapuolilla, jollei niillä ole ollut jo nyt määräävää markkina-asemaa, niin yritysjärjestelyn jälkeen joko vahvistetaan tai ainakin luodaan määräävä markkina-asema”. Sen mukaan osapuolten lisäksi kolmas suuri Suomen markkinoilla infra-alan urakoitsijoille tuotteita tarjoava yritys on Pipelife, ja näiden lisäksi Suomessa toimii kyseisellä toimialalla joitain selvästi pienempiä yrityksiä. Toteutuessaan yrityskauppa synnyttäisi tilanteen, jossa Suomessa toimisi kaksi merkittävää toimijaa, mikä yhdistyksen näkemyksen mukaan tulisi jatkossa vähentämään tai jopa estämään tehokasta kilpailua Suomen markkinoilla. Lisäksi yhdistys on lausunut, että infra-alan urakoinnissa kilpailu toimii ja on kireää eikä urakoitsijoilla ole tasapainottavaa hinnoitteluvoimaa toisin kuin ilmoittajat ovat väittäneet. Valtaosa kunnallisteknisistä urakoista on pieniä, 100.000–1.000.000 euron urakoita, joita myös pienet urakointiliikkeet voivat tarjota. Aikaisemmin kunnat ja muut tilaajat ostivat kunnallistekniikassa tarvittavat materiaalit ja urakoitsijat tarjosivat niin sanottuja työurakoita. Viime vuosina tässä on tapahtunut muutos ja infra-alan trendinä on ollut se, että tilaajat tilaavat kokonaistoimituksen, jolloin urakoitsijat ostavat myös työssä tarvittavat materiaalit. Esimerkiksi näin pienten urakoiden materiaalitoimitukset ulkomailta ovat taloudellisesti mahdottomia, mikä osaltaan lisää myyjäosapuolten neuvotteluvoimaa.

785. Suomen Vesilaitosyhdistys ry (VVY) on lausunnossaan todennut, että muovituotteiden osuus vesihuoltolaitosten verkostorakenteista lienee koko maan osalta noin 60–70 prosenttia. Verkostojen saneeraustarve on kasvamassa lähivuosina rajusti, ja muovituotteiden osuus saneerausmarkkinoista on jopa huomattavasti suurempi kuin jo rakennettujen verkostojen ja uudisrakentamisen osalta. VVY on arvioinut, että yhteisyritys muodostaisi vesihuollon hankintamarkkinoilla varsin voimakkaan toimijan, joskaan sillä ei näyttäisi olevan ylivoimaisen hallitsevaa markkina-asemaa. Erityisesti muoviputkimarkkinoilla järjestely kuitenkin kaventaisi kilpailua ja siten jossain määrin vaikeuttaisi julkisten hankintojen sääntelyn puitteissa tapahtuvaa vesihuoltolaitosten kilpailuttamiskäytäntöä.

786. Muoviteollisuus ry on lausunut käsityksenään yrityskaupasta vastauksena viraston lausuntopyyntöön, että putkien ja putkijärjestelmien osien valmistajia sekä maahantuojia toimii Suomessa ja sen lähimarkkinoilla osapuolten lisäksi useita. Markkinoille tulon ja uudenkin tuotannon käynnistämisen kynnys tällä alueella on varsin matala. Kyseessä olevissa putkituoreryhmissä on erittäin toimiva standardimaailma, joka mahdollistaa eri valmistajien tuotteiden käytön ristiin ja antaa markkinoille mahdollisuuden spesifioida tarpeensa ja valita eri toimittajien välillä.

787. Teknologiateollisuus ry ja LVI-Talotekniikkateollisuus ry ovat lausuneet, ettei niillä ole toimialajärjestönä huomautettavaa ilmoitettuun yrityskauppaan.

1.5.2.2 Markkinatoimijoiden näkemykset alalla toimivien yritysten mahdollisista poikkeavuuksista

788. Markkinatoimijoita on selvityspyynnön kysymyksellä 16 pyydetty kuvailemaan yleisesti, millä tavalla alan toimijat poikkeavat, jos poikkeavat, toisistaan kilpailijoina toimintatavoiltaan, tuotevalikoimaltaan, hinnoittelultaan, kapasiteetiltaan ja maantieteellisen toimintansa näkökulmasta kullakin selvityspyynnön liitteessä 2 luetelluista markkinoista.

Asiakkaat

Tukku- ja vähittäiskauppa

789. LVI-Dahlin mukaan kilpailijat eivät juurikaan erotu toisistaan toimintatavoiltaan, ja kilpailukeinot ovat alalla varsin vakiintuneita, eli se pyytää vuosittain tarjoukset sekä kotimaisilta että ulkomaisilta valmistajilta, ja näiden tarjousten sekä täsmentävien neuvottelujen perusteella se tekee päätöksen itselleen edullisimman toimittajan kanssa. Tuotevalikoiman osalta osapuolilla on lähes vastaavat tuotteet toistensa kanssa. Uponor tuo PEX-putket Ruotsista Wirsbon tehtaalta, kun KWH puolestaan valmistaa ne Ulvilan tehtaallaan. PE:n käytön kehittäminen on ollut keskeistä KWH:n kehitystoiminnassa, kun taas Uponor on keskittynyt enemmän PP-putkien ja korrukoitujen putkien valmistukseen ja markkinointiin. Valmistajat ovat joutuneet ottamaan huomioon viime vuosien merkittävät raaka-aineiden hinnanmuutokset, joten hinnat ovat useasti muuttuneet ja seuranneet pääsääntöisesti raaka-aineiden hinnanmuutoksia.

790. Rautakeskon mukaan toimintatavoissa suurin ero on panostaminen kenttätoimintojen laajuuteen, joita toimintoja se tarvitsee omassa liiketoimintamallissaan. Sen mukaan Uponor ja KWH panostavat niihin, Pipelife ja Wavin eivät, millä on suuri vaikutus siihen, keneltä se voi ostaa tavaraa. Valikoimissa on suuria eroja yrityksen koon mukaan ja edellä mainituilla neljällä toimijalla on sen keskeisesti käyttämät tuotteet; pienillä toimittajilla voi olla hyvinkin kapeita tuotealueita. Hinnoittelussa jotkut, lähinnä pienemmät toimijat käyttävät aggressiivista ja poukkoilevaa taktiikkaa, joka ei sovi Rautakeskon tuotteiden ostopolitiikkaan. Rautakeskon mukaan keskieurooppalaiset toimittajat eivät toimita tuotteita juurikaan Suomeen logistiikkakustannusten takia; lisäksi esteenä on tuotteiden erilainen laatu, eivätkä tuotteet käytännössä toimi Suomessa.

791. SOK:n mukaan toimijat eivät merkittävästi poikkea toisistaan ja eri valmistajien tuotteet ovat myös periaatteessa yhteensopivia. Muoviputkien kuljettaminen ja välivarastointi on logistisesti hankalaa ja kallista, joten tuotteiden maahantuonti ei ole taloudellisesti järkevää.

792. Elektroskandian mukaan alan toimijat toimivat kutakuinkin samalla tavalla. Tehtaat ovat Suomessa ja tuotteet ovat samoja.

Muut asiakkaat

793. TeliaSoneran mielestä toimijat eivät poikkea merkittävästi toisistaan.

794. Renos on todennut seuraavaa: ”KWH on keskittynyt lähinnä polyeteenituotteisiin kun taas Uponorilla on laajempi teknologinen pohja. Hinnoittelussa ei liene suuria eroja. KWH:n ydinasiakaskunta on infran puolella, kun Uponor on profiloitunut viime aikoina enemmän talotekniikkapuolelle. Maantieteellisesti molemmat lienevät vahvoja lähellä kotipesää.”

795. YIT:n mukaan merkittävin ero on kaupankäyntitapa, eli tukeutuuko tukkurin jakeluverkostoon vai jakeleeko itse. Erona myös se, koostuuko asiakaskunta asentavista yrityksistä vai jälleenmyyntiketjuista. Upnorilla on ollut erittäin laaja tuotevalikoima kun taas osalla toimijoista on kapea tuotevalikoima.

796. Lemminkäisen mukaan osa toimittajista myy tuotteensa suoraan, osa suoraan sekä tukkuliikkeiden kautta. Building solutions -tuotteissa toimittajia on selvästi enemmän kuin infrastructure solutions -puolella. Pienemmillä toimittajilla on pääsääntöisesti pienempi tuotevalikoima, mutta yrityskaupan jälkeen pienemmillä toimittajilla on mahdollisuus laajentaa toimintaansa ja tuotevalikoimaansa.

797. Kuopion Veden mukaan ainoastaan KWH toimittaa suuria hulevesijärjestelmiä muovisena.

798. HSY:n mukaan alan toimijoiden toimintatavat ovat olleet hyvinkin samantapaiset. Tuotteiston painopistealueet ja hinnoittelun vaikutus näkyvät HSY:n tekemissä hankintapäätöksissä.

Muut markkinatoimijat

799. Pipelife on todennut, että osa alan toimijoista (Uponor, KWH Pipe, Wavin, Pipelife, Talokaivo, Rehau) käyttävät tuotteidensa pääjakelukanavina tukkuliikkeitä, kun taas toiset toimijat (Meltex, Jita, Roadpipe) myyvät tuotteitansa suoraan urakoitsijoille sekä käyttävät rautakauppoja tuotteidensa jakelukanavina. Pipelifen mukaan hinnoittelu toimii eri kanavissa ja eri tuoteryhmien osalta eri tavalla ja sen näkemyksen mukaan kilpailu toimii lähes kaikilla (poikkeukset näkyvät ilmoittajien markkinaosuuksissa) alueilla hyvin.

800. Wavinin mukaan Uponor, KWH Pipe ja Pipelife ovat melko samanlaisia toiminnoiltaan ja hinnoittelultaan. Tosin KWH Pipe hinnoittelee halvimmin monissa projekteissa ja myy suoraan sopimuskumppaneille, mikä on poikkeuksellista Uponorille ja Pipelifelle. Meltex puolestaa toimii täysin erilaisella strategialla: sillä on omaa tuotantoa, se toimii tukkumyyjänä ja myös vähittäismyynti on sen omissa käsissä.

801. Meltexin mukaan suurin ero alan toimijoiden toimintatavoissa on valittu myyntikanava. Isot valmistajat, kuten osapuolet ja Pipelife, myyvät pääosan tuotannostaan LVI-tukkukaupan (Onninen, Ahlsell, LVI-Dahl) kautta; Meltex myy valmistamansa tuotteet pääosin omien myymälöiden sekä jälleenmyyvien rautakauppojen kautta. Muut pienemmät valmistajat käyttävät useita eri myyntikanavia tai toimivat lähinnä paikallisesti.

802. Rumtecin mukaan sen vahvuus kilpailijoihin nähden on, että liitteessä 2 mainitut Rumtecin tuotteet se voi tarjota sekä teräksisenä (oma valmistus) että muovirakenteisena (tuonti) vaihtoehtona. Maantieteellisesti yrityskaupalla tulee Rumtecin mukaan olemaan negatiivinen vaikutus eli kilpailun kiristymisen lähialueilla.

803. Rudus ”ei näe, että kilpailijoiden toimintatavat poikkeaisivat kilpailijoina toisistaan merkittävästi, kun ryhmittely on liitteessä 2 kuvattujen markkinoiden mukainen (tuoteryhmät, markkina-alueet)”.

804. Saint-Gobain on todennut seuraavaa: ”Muoviputkivalmistajat eivät varsinaisesti poikkea toisistaan, tosin kotimaisilla pienemmillä valmistajilla ei ole yhtä laajaa valikoimaa kuin Uponor–KWH:lla. Maahantuojat joutuvat huomioimaan ylimääräiset, joskus korkeatkin, kuljetuskustannukset ja sitä kautta hakemaan ratkaisuja ja tuotealueita, joissa hinta ei ole merkittävin valintakriteeri. Yleisesti voidaan arvioida, että suuremmalla valmistusvolyymilläkään ei voi täysin kompensoida kuljetuskustannuseroa.”

805. (--)

1.5.2.3 Markkinatoimijoiden näkemykset ylikapasiteetista ja alalle tulon esteistä

806. Viraston 27.9.2012 markkinatoimijoille lähettämän selvityspyynnön kysymyslomakkeen kysymyksessä 11 on kysytty vastaajien näkemystä merkityksellisillä markkinoilla yrityskaupan ilmoittajien mukaan olevasta ylikapasiteetista.

807. Selvityspyynnön kysymyslomakkeen kysymyksessä 17 on kysytty, estävätkö jotkin seikat, kuten korkeat investointikustannukset, markkinoilla jo toimivien yritysten kapasiteetti, oikeudelliset, tekniset tai hallinnolliset esteet, uusien yrittäjien tuloa selvityspyynnön liitteessä 2 luetelluille markkinoille ja/tai markkinoilla jo toimivien yritysten kasvamista kyseisillä markkinoilla. Lisäksi kysymyksessä 18 on kysytty, missä määrin uusien yritysten markkinoille tulon uhka rajoittaa yritysjärjestelyn jälkeen selvityspyynnön liitteessä 2 luetelluilla markkinoilla toimivien yritysten markkinavoimaa. Lopuksi on vielä pyydetty luettelemaan tiedossa olleet liitteessä 2 luetelluille markkinoille tulleet yritykset viime vuosina.

Asiakkaat

Tukku- ja vähittäiskauppa

808. Ahlsellilla ei ole suoranaista tietoa ylikapasiteetista, mutta nykyisessä suhdannetilanteessa ymmärtää näin saattavan olla. Ahlsell on todennut, että jos Suomea laajemmilla markkinoilla on ylituotantoa, johtavat mahdolliset hinnankorotukset välittömästi lisääntyvään uusien tuotteiden ja toimijoiden markkinoille tuloon. Muun muassa Wavin on tullut markkinoille (PVC-M tuotteet). Turkkilaisia yrityksiä on tullut ainakin Ruotsin markkinoille, ja loogista olisi, että ne tulisivat jollakin aikavälillä Suomeen.

809. LVI-Dahlin käsitys ylikapasiteetin osalta on yhteneväinen ilmoittajien kanssa. Ylikapasiteetista kertovat paitsi lomautukset ja irtisanomiset myös yritysten huono tuloskunto. LVI-Dahlin mielestä alalle tulokynnys on melko matala ja koneita sekä tarvittava tietotaito on ostettavissa niin sanotulla avaimet käteen -periaatteella käyttöönottokoulutus mukaan lukien. Alalla vallitseva ylikapasiteetti on LVI-Dahlin mukaan johtanut siihen, että uusia yrityksiä ei ole alalle juuri syntynyt. Muut mahdollisesti markkinoille tulevat hyötyvät, mikäli hintataso nousee tai kapasiteetti yhdistymisen jälkeen pienenee liikaa. LVI-Dahl ei usko, että nykyisessä laskevassa markkinatilanteessa uusia yrityksiä olisi lähivuosina tulossa. Muut alalla toimijat saattavat jossain määrin hyötyä tilanteesta, mikäli panostavat markkinointiin.

810. Onnisen mukaan kyseessä olevien tuotteiden valmistuskapasiteettia on pitkään ollut runsaasti vapaana sekä Suomessa että koko Euroopassa. Onnisen mukaan alalle tulokynnys on tärkeimmissä tuotteissa vaadittavien perusinvestointien puolesta alhainen. Tuotanto ei vaadi erikoisia tuotantotiloja ja itse valmistuslinjoja on helposti hankittavissa sekä uusina että käytettyinä. Tuotteet ovat suureksi osaksi standardisoituja, joten tuotekehityskustannukset jäävät niin ikään alhaisiksi. Onninen ei tunnista ainakaan merkittävimpien tuotteiden kohdalla patentti- tai muita rajoitteita tuotannon aloittamiseksi. Raaka-aineen osuus koko tuotteen valmistuskustannuksista on suurehko etenkin putkituotteissa, ja Onnisen käsityksen mukaan volyymietu raaka-ainehankinnoissa on kuitenkin suhteellisen pieni (perusraaka-aineiden valmistajien hinnoittelu seuraa maailmanmarkkinahintoja, eivätkä määräalennukset ole merkittäviä). Osapuolten yhteiset raaka-aineiden hankintamäärät eivät Onnisen mielestä tule saamaan kilpailuetua aikaan niiden tärkeimpiin kilpailijoihin verrattuna. Onnisen mukaan matala alalle tulokynnys on ollut kyseessä olevien tuotteiden etabloituneille valmistajille pitkäaikainen ongelma. Koska suuri osa tuotteista on standardisoituja ja siten teknisiltä ominaisuuksiltaan samanlaisia, jää hinta usein ainoaksi kilpailutekijäksi. Onnisen käsityksen mukaan tämä on ollut yksi merkittävä tekijä, joka on saanut Uponorin suuntaamaan tuotekehitystään ja tuoteohjelmaansa kohti kokonaisvaltaisia talotekniikkaratkaisuja. Todistaja JS:n mukaan helpoiten alalle pääsisi avaamalla tuontikanavan, koska se ei vaatisi investointeja. Muovitehtaankin saisi pystyyn jo noin puolella miljoonalla eurolla.

811. Bauhauksen näkemyksen mukaan alalla ei ole ylikapasiteettia. Bauhauksen mukaan uusi yritys olisi todennäköisesti hinnoittelullaan alempana, ja sen käsityksen mukaan tuotantokustannukset ovat Suomessa korkeat.

812. Rautakeskon mukaan ”laajalla valikoimalla markkinoille tulo on kallista uuden tehtaan investointikustannusten takia, mutta kapealla valikoimalla toimivien pienten toimittajien markkinoille tulo on ilmeisesti täysin mahdollista”. Neljälle isoimmalle toimittajalle voi tulla kilpailija vain suurin investointikustannuksin, eikä se ole todennäköistä. Tuonti Keski-Euroopasta ei ole vaihtoehto logistiikkakustannusten takia eivätkä tuotteet erilaisen laadun vuoksi käytännössä toimi Suomessa. Uusien yritysten markkinoille tulon uhka on siten pieni, eikä se Rautakeskon näkemyksen mukaan ole riittävä rajoittamaan yritysten markkinavoimaa. Pienillä toimittajilla, joita saattaa tulla markkinoille, saattaa olla pieni vaikutus yritysten markkinavoimaan. Pieniä toimittajia on tullut markkinoille, kuten TT-Plast, Rotomon, Georg Fisher, Rudus, Talokaivo ja Roadpipe.

813. Starkin mukaan ilmoittajien näkemys ylikapasiteetista pitää paikkansa. Starkilla ei ole ollut kommentoitavaa markkinoille tuloa ja potentiaalista kilpailua koskeviin kysymyksiin.

814. Elektroskandian mukaan kaapelinsuojausjärjestelmien uusien toimijoiden tulon estää nykyinen tiukka kilpailutilanne, korkeat aloituskustannukset sekä se, että kaikki uudet tuotteet on hyväksytettävä sähköverkkoyhtiöillä ennen kuin tuote voidaan ottaa käyttöön. Näissä tuotteissa nykyisten yritysten markkinaosuudet kasvavat niin suuriksi, että se tekee uusien toimijoiden markkinoille tulon hankalaksi.

Muut asiakkaat

815. TeliaSoneran mielestä kilpailu on hyväksi eikä se ole huomannut, että markkinoilla olisi ylikapasiteettia.

816. Renos on todennut seuraavaa: ”Asiassa saattaa olla perää, koska Uponor ja KWH-yhtymä eivät ole pystyneet toimimaan markkinoiden suurina toimijoina kannattavasti. Tämä voisi viitata liian suureen kapasiteettiin.” Alalle tulosta Renos on todennut seuraavaa: ”Tuotteet ovat standardoituja ja niitä valmistetaan monilla lähimarkkinoilla, minkä vuoksi alalle tuloa eivät estä oikeudelliset, tekniset tai hallinnolliset esteet. Uusien yrittäjien tuloa estävät lähinnä investointikustannukset ja työvoiman saanti. Alalla jo toimivien yhtiöiden osalta investointikustannukset ovat pienempi tekijä.” Renos on vielä todennut seuraavaa: ”Markkinavoimaa rajoittaa uusien yritysten tulon uhka merkittävästi koska tuotteet ovat standardoituja. Keski-Euroopassa suuremmat volyymit, jonka vuoksi tuonti Suomeen tulee kyseeseen tilanteessa jossa yrityskaupan osapuolet yrittää nostaa hintoja liiaksi.” Markkinoille viime vuosina tulleista Renos on maininnut Meltexin, Rotomonin, TT-Plastin, Kaczmarekin ja Evopipesin. Lisäksi se on maininnut uusista tulijoista, että ”Wavin ja Pipelife kasvattavat osuuttaan valitsemissaan tuoteryhmissä, idästä tulee polyeteenin valmistajia paineputkiin kokoluokassa 50–560 mm”.

817. NRG Internationalilla ei ole selkeää käsitystä, ylikapasiteettia voi sen mukaan olla.

818. Elpotekin näkemyksen mukaan mahdollisen yhteisyrityksen toteutuessa yritys tarkastelee kapasiteetteja tuotekohtaisesti, jolloin käytännössä ylikapasiteettia ei ole. Elpotekin käsityksen mukaan alkuinvestointi on huomattavan korkea ja mahdollisen yhteisyrityksen kapasiteetti tulee muodostumaan määrääväksi, eikä sen mukaan uusien yritysten tulo markkinoille ole uhka eikä rajoita markkinoilla jo nyt toimivien yritysten markkinavoimaa. Elpotek uskoo, että uusia ulkomaisia yrityksiä tulee vähäisessä määrin muutaman vuoden sisällä muovimarkkinoille, mihin vaikuttaa muun muassa öljyn kohoava hinta, mikä johtaa lisääntyneeseen kilpailuun Euroopan markkinoilla sekä mahdollisesti lähivuosina valmistuva muoviputkia koskeva harmonisoitu tuotestandardi, joka johtaa automaattisesti CE-merkintään ja näin tuotteiden entistä vapaampaan liikkuvuuteen Euroopan markkinoilla. Lisääntyvän kilpailun merkittävyys jäänee kuitenkin pieneksi tai jopa marginaaliseksi suurten kuljetuskustannusten vuoksi.

819. Destialla ”ei ole faktista tietoa. Eri toimittajien kanssa käydyissä keskusteluissa ylikapasiteetti on noussut aika ajoin esiin”. Destia on todennut, että alalle tulolle ei juuri ole esteitä, ja että investoinnit toiminnan aloittamiseksi ovat kohtuulliset. Destian mukaan ”uusien yritysten markkinoille tulon uhka ei mahdollisen yritysjärjestelyn jälkeen rajoittaisi markkinoilla toimivien yritysten markkinavoimaa juurikaan. Markkinoille jää kuitenkin sen verran yrityksiä, että ainakin projektitoiminnassa vaihtoehtoja. Jos tulee uusia toimijoita, niin tuskin on suurta vaikutusta kilpailutilanteeseen. Tulee kuitenkin muistaa, että uusi yhteisyritys on selvä markkinajohtaja Suomessa ja markkinavoima on sen mukainen”.

820. YIT:n mukaan ylikapasiteetti ei näy hintojen polkemisena ja saatavuus on kuitenkin hyvä. YIT:n mukaan kysymyksessä 17 mainitut seikat eivät estä markkinoilla jo toimivien yritysten kasvua, mutta uusien valmistajien tulo vaatii suurta investointia. Näiden tulon uhka ei rajoita yritysten markkinavoimaa.

821. Lemminkäinen ei ole osannut arvioida mahdollisen ylikapasiteetin määrää. Lemminkäisen mielestä ei ole seikkoja, jotka estäisivät alalle tulon. Sen mukaan uusien yritysten markkinoille tulon uhka ei rajoita nykyisin markkinoilla toimivien yritysten markkinavoimaa, sillä nykyisillä yrityksillä on muun ohella markkinatuntemus. Lemminkäisen tiedossa ei ole kaikkia yrityksiä, jotka ovat tulleet viimeisen kahden vuoden aikana esimerkiksi tukkuliikkeiden valikoimaan. Se kuitenkin tietää, että tukkuliikkeet jatkuvasti katsovat myös uusia mahdollisia toimittajia Suomen rajojenkin ulkopuolelta.

822. Gasumin mukaan muilta toimijoilta tulee vain hyvin rajallisesti kilpailupainetta.

823. Kuopion Veden mukaan pienikokoisissa putkissa (32–200 mm) on useita toimittajia ja saattaa olla ylikapasiteettia, sen sijaan suurikokoisissa muovisissa putkissa on vähemmän kilpailua ja vain yksi toimittaja (KWH) hulevesijärjestelmissä (1.400–2.000 mm). Kuopion Vesi ei pidä uusien yritysten markkinoille tuloa uhkana eikä usko muita toimittajia tulevan markkinoille.

824. HSY:n mukaan Euroopan taloustilanteesta johtuen rakentamisen volyymit ovat varmasti laskeneet ja johtaneet ylikapasiteetin muodostumiseen, mikä on näkynyt HSY:lle ulkomaisten toimijoiden (Rehau) lisääntyneinä yhteydenottoina ja kiinnostuksena kauppasuhteiden luomiseen. HSY:n mukaan logistiikka ja sen kustannukset estävät tuotteiden kuljetukset pitkien etäisyyksien takaa. HSY:n mukaan Rehau ja Wavin voisivat ehkä olla tulossa voimakkaammin Suomen markkinoille.

Muut markkinatoimijat

Pääkilpailijat

825. Osapuolten pääkilpailijoikseen ilmoittamien markkinatoimijoiden vastauksista käy ilmi seuraavaa.

826. Pipelife on yhtynyt ilmoittajien näkemykseen, jonka mukaan markkinoilla on yleisesti ottaen ylikapasiteettia. Pipelifen mukaan kysymyksessä 17 mainitut seikat eivät estä alalle tuloa. Alalla toimii sekä suuria kansainvälisiä yrityksiä että pienempiä yrityksiä ja suurimmassa osassa tuotevalikoimaan (PE, pienet tuplaputket) alalle tulokynnys on varsin alhainen. Pipelifen mukaan ”korkeampi, mutta ei kuitenkaan merkittävä, kynnys” saattaa olla lähinnä suurissa hulevesiputkissa ja PVC-putkissa suhteellisen suurten investointikustannusten vuoksi. Pipelife on vielä todennut, että koska markkinat eivät kasva, jokainen markkinoille tuleva uusi yritys lisää osaltaan kilpailua erityisesti hinnoittelussa; jokaisen toimijan painoarvo markkinoilla on erilainen ja niin on myös jokaisen uuden yrityksen. Pipelife on maininnut muun ohella Roadpipen, PV-Putkituksen, TT-putken ja Kaczmarekin uusina toimijoina. Todistaja JL kertoi Pipelifen hankkineen hiljattain hulevesilinjan, jolla se voi tehdä putkia kokoluokassa 300–1.200 millimetriä.

827. Wavinin mukaan merkityksellisillä markkinoilla on ylikapasiteettia. Wavinin mukaan markkinoille tulolle on kaksi merkittävää estettä: korkeat investointikustannukset Suomessa ja pitkät kuljetusmatkat korkeine kuljetuskustannuksineen ulkomaisilta tehtailta. Suomea ympäröivä meri nostaa kuljetuskustannuksia. Monissa tuoteryhmissä kuljetuskustannukset Suomen läheisistä maista ovat noin 15–20 prosenttia tuotantokustannuksista. Monissa putkituotteissa myyntikatteet ovat tätä luokkaa. Uusien tulijoiden uhka on siten melko rajoittunut.

828. Meltexin näkemyksen mukaan merkityksellisillä markkinoilla on ylikapasiteettia. Meltexin mukaan markkinoille tulolle ei esteitä, mistä osoituksena viime vuosina aloittaneet uudet yritykset ja maahantuojat. Uusien yritysten markkinoille tulon uhka rajoittaa markkinoilla toimivien yritysten markkinavoimaa merkittävästi. Hintataso Itämeren ympärillä on hyvin läpinäkyvä, eikä kovin suuria eroja synny kuin hetkellisesti. Meltex on nimennyt putkimarkkinoille 2000-luvulla tulleina yrityksinä seuraavat: TT-Plast Oy, Plastweld Oy, Rotomon Oy, Roadpipe Oy, PV-Putkitus, Parkanon muovituote Oy ja FL-Pipe Oy. Todistaja RA on kertonut Meltexin olevan aggressiivinen hinnoittelija ja kasvuhakuinen yritys. Meltex voi tarvittaessa nostaa linjojensa kasvuastetta; vuonna 2012 sille on tullut kaksi linjaa, toinen pienille alle 63 millimetrisille paineputkille ja toinen viemäriputkille 200 millimetriin asti, ja tänä vuonna yksi hulevesilinja. Meltex olisi hankkinut uudet linjat muutenkin, mutta nyt kysymyksessä oleva yrityskauppa nopeutti hankintaa. RA:n mukaan alalle tulo on tänä päivänä helppoa, se vaatii ”tuhannen neliömetrin tontin, muutaman sadan neliömetrin hallin, pari tuotantolinjaa, hyväksynnän (paineputket) ja ihmiset jotka osaavat ajaa putkea”. Lupineen alalle tulo veisi noin kuusi kuukautta. Kaapelinsuojaus ja hulevesijärjestelmät eivät vaadi lupia, sen sijaan paine- ja jätevesiputket vaativat. Tällä hetkellä on ostajan markkinat, ja kiinalaisten linjojen lisäksi Euroopasta saa esimerkiksi paineputkilinjan noin 100.000 eurolla, kun normaalisti maksaa 300.000–400.000 euroa. Vähän käytetyn linjan saisi jo 2–4 viikossa. RA:n kertoman mukaan Talokaivo on ilmoittanut tulevansa isoihin hulevesiputkiin ja Wavin on lisännyt tuontiaan. FL-Pipe tuli viettoviemäriputkiin kolme vuotta sitten ja kaivoilla aloittanut Roadpipe on laajentanut myös aina kaksimetrisiin putkiin. RA:n mukaan toiminnan aloittaminen ei ole ongelma, mutta myyntiin vaaditaan tukkuri tai muu vastaava. RA:n mukaan Meltexin pitää olla aavistuksen halvempi kuin perinteisten toimijoiden, ja pienempien toimijoiden pitää olla huomattavasti halvempia. Esimerkiksi Rotomon määrittelee jonkun putken hinnan. RA myös kertoi, että se, että joku asiakas on perinteisesti halunnut ostaa KWH:lta mutta ei Uponorilta, on jo nyt johtanut lisääntyneisiin kyselyihin Meltexiltä. Erityisesti pienemmissä urakoissa henkilökohtaiset mieltymykset voivat merkitä.

829. Rumtecin mukaan alalla on tällä hetkellä ylikapasiteettia. Rumtec on todennut markkinoilla olevien yritysten kapasiteetin olevan jo nyt ylimitoitettu, eli sen mukaan ”ei mitään järkeä uusien yritysten perustamista ajatellen”. Se ei näe uusien yritysten markkinoille tuloa uhkana.

830. JA-KO Betonin mukaan alalla ei ole ylikapasiteettia. JA-KO Betonin mukaan alalle tulolle ei ole esteitä. Uusina toimijoina se mainitsee itsensä ja emoyhtiönsä Ruskon Betonin. Ne ovat yhdessä rakentaneet Hollolaan modernin betonituotetehtaan ja odottavat nousevansa mukaan kilpailuun. Todistaja JE:n mukaan uudella tehtaalla pystytään valmistamaan kaikki Suomessa ja lähialueilla tarvittavat keskikokoiset ja suuret (225–2.000 mm) hulevesi- ja viettoviemäriputket ja tuotannolla voitaisiin kattaa myös ne putket, jotka nyt muovia.

831. Ruduksen on vaikea arvioida, onko alalla ylikapasiteettia, muoviteollisuuden dominoidessa putki- ja kaivomarkkinoita. Betonisissa putki- ja kaivomateriaaleissa on ylikapasiteettia johtuen kyseisen materiaalin vähäisestä osuudesta kokonaismarkkinoista. Ruduksen mukaan kokonaisvaltaisten tuotantokoneistojen hankinta, teknisen osaamisen hankkiminen, omien putki- ja kaivotuotteiden suunnittelu sekä tuotekehitys luovat yhdessä merkittävän esteen alalle tulolle. Investointikustannukset ovat suuret ja asiantuntemus vaatii vuosien perehtymisen. Ruduksen näkemyksen mukaan uusien yritysten tulo markkinoille ei tällä hetkellä ole uhka eikä rajoita markkinoilla jo nyt toimivien yritysten markkinavoimaa. Se uskoo, että lisääntyvän kilpailun merkitys jää pieneksi tai jopa marginaaliseksi suurten kuljetuskustannusten vuoksi.

832. Saint-Gobainin näkemyksen mukaan alalla on merkittävää ylikapasiteettia, ei ainoastaan Suomen ja Pohjoismaiden markkinoilla, vaan koko Euroopassa. Saint-Gobainin näkemyksen mukaan markkinoille tulolle ei ole kysymyksessä 17 kuvatun kaltaisia esteitä. Sen mukaan uusien markkinoille tulijoiden uhka on ilmeinen ennen ja jälkeen kyseisen yrityskaupan, ja toteutunut kauppa saattaa lisätä oletusta markkinoiden houkuttelevuudesta, mutta se ei usko tämän vaikuttavan normaalista poikkeavammin yrityksen toimintaan. Saint-Gobain mielestä Roadpipe ja Meltex ovat uusia toimijoita tai laajentaneet toimintaa, ja tukkuliikkeet ovat lisänneet suoraa maahantuontitoimintaansa alalla.

Muut kilpailijat

833. Osapuolten kanssa kiinteistöviemäriputkien yhteiden ja viettoviemäriputkien yhteiden markkinoilla kilpailijana toimiva Wiitta ei koe ylikapasiteettia ongelmaksi. Se on aina tehnyt kauppaa ulkomaille ja pyrkii laajentamaan tuotteidensa jakelun maantieteellistä aluetta määrätietoisesti Pohjois-Euroopassa, ja etenkin sesonkiaikoina on hyvä, että kapasiteettia riittää korvaamaan mahdolliset konerikot ja muut. Wiitta on todennut liiketoiminnan aloittamisen nollatilanteesta vaativan 3–5 miljoonan euron investoinnin sen edustamissa tuoteryhmissä, eikä se usko markkinoille olevan juurikaan uhkaa uusista tulijoista. Wiitan käsityksen mukaan ”tuorein tulokas lienee Meriser Oy melko kapealla tuotesortimentilla”.

834. Osapuolten kanssa muun muassa sadevesikaivojen markkinoilla kilpailijana toimivan Meriserin mukaan tilanne ylikapasiteetin osalta on neutraali. Sen mukaan markkinoille tulon ja tuotannon laajentamisen esteenä ovat korkeat investointikustannukset. Myös alan tuotteiden sertifiointivaatimukset vaativat pääomia ja panostamista tuotekehitykseen. Meriserin tietojen mukaan Jalpa Oy on vuonna 2012 aloittanut hulevesijärjestelmien tuotannon Kauhajoella.

835. Suomen Käyttömuovi on samaa mieltä ylikapasiteetista osapuolten kanssa. Suomen Käyttömuovin mukaan ”esteitä ei ole, mutta markkinat ovat jo nyt tosi kilpaillut”. Sen mukaan ”yritysjärjestely ei vaikuta uusien yritysten markkinoille tulon uhkaan”. Uusina toimijoina se on maininnut itsensä sekä PV-Putkitus Oy:n. Lisäksi sen mukaan ”tulevina vuosina on mahdollista, että joku/jotkut eurooppalaiset toimijat laajentavat myös Pohjoismaihin”. Suomen Käyttömuovi on vielä todennut, että koska se on aloittamassa PE-paineputkien kauppaa, niin se pyrkii saavuttamaan jonkinlaista jalansijaa lounaisessa Suomessa.

836. Aarsleff, joka toimii osapuolten kilpailijana putkiston saneerausmarkkinoilla ja toisaalta myös hankkii näiltä esimerkiksi paineputkia, on todennut, että ”Suomen markkina on yksinkertaisesti vaan niin pieni. Tuotantoerät varmaan niin pieniä, ettei päästä riittävien volyymien tasolle”. Ei osaa vastata kysymykseen 18 eikä tiedä enempää toimijoita kuin listoissa on.

837. Pienpuhdistamoita valmistavan Clewerin mukaan uuden yrityksen markkinoille tuloa vaikeuttaa se, että tukkuportaan markkinat ovat suurten toimijoiden hallussa ja niille markkinoille pääsy on erittäin vaikeaa.

838. (--)

Muut

839. Borealis, joka myy valmistamiaan muoviraaka-aineita osapuolille, on markkinoilta kuultujen tietojen perusteella samaa mieltä ylikapasiteetista. Se ei ole materiaalitoimittajan näkökulmasta osannut vastata alalle tuloa koskeviin kysymyksiin.

1.5.3 Tuotemarkkinakohtainen tarkastelu

1.5.3.1 Alustavia huomioita

840. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että Uponor ja KWH ovat toistensa lähimmät kilpailijat Suomen muoviputkimarkkinoilla, mistä voidaan katsoa aiheutuvan todennäköisesti voimakkaampaa kilpailun vähenemistä markkinoilla kuin puhtaan markkinaosuustarkastelun perusteella voidaan päätellä. Kuten kilpailulain esitöissä on todettu (HE 88/2010 vp s. 71), mitä parempi yrityskaupan osapuolten tuotteiden korvattavuus asiakkaiden kannalta on, sitä todennäköisemmin keskittymä korottaa merkittävästi hintoja, elleivät tasapainottavat tekijät ole riittävän voimakkaita. Seurauksena voi olla hintojen nousu, tuotannon supistuminen taikka innovaatioiden väheneminen.

841. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella myös, että markkinoille ei välttämättä jää riittävästi kilpailijoita, joten asiakkaille voi olla vaikeaa siirtyä käyttämään toisia toimittajia.

842. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, ettei asiakkailla voida katsoa olevan sellaista neuvotteluvoimaa, joka tasapainottaisi keskittymän aiheuttamia kilpailunvastaisia vaikutuksia.

843. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida myöskään katsoa, että alalle tulo olisi todennäköistä, oikea-aikaista ja riittävän laajaa ehkäisemään tai kumoamaan keskittymän kilpailunvastaisia vaikutuksia. Markkinoille tulo ei ole kannattavaa taloudellisesti heikoilla markkinoilla. Alalla on ylikapasiteettia, mikä vaikeuttaa huomattavasti alalle tuloa. Lisäksi suuret kuljetuskustannukset vaikeuttavat erityisesti ulkomaisten yritysten markkinoille tuloa ja tuonnin lisäämistä.

844. Markkinaoikeus arvioi vielä seuraavassa markkinakohtaisesti keskittymän kilpailuvaikutuksia. Jäljempänä esitetyt markkinaosuusluvut ovat yrityskaupan ilmoittajien arvioita vuodelta 2011, joita Kilpailu- ja kuluttajavirasto on käyttänyt esityksessään.

1.5.3.2 Paineputket

845. Markkinatoimijat ovat lausuneet muun ohella seuraavaa paineputkien osalta.

846. (--)

847. Gasumin mukaan pienten paineputkitoimitusmäärien osalta tuonti ei ole kilpailukykyistä, sen sijaan isojen määrien osalta ulkomaiset toimijat voivat toimittaa kilpailukykyiseen hintaan, miltä osin kilpailutilanne säilynee hyvänä myös yhteisyrityksen jälkeen. Gasumin mukaan yrityskaupan jälkeen mahdollinen hintojen nousu merkitsisi etenkin pienissä toimitusmäärissä ja paikallistasolla investointikustannusten nousua ja siten heikennystä liiketoiminnan hintakilpailukykyyn. Gasumin mukaan vaihtoehtoisten toimittajien määrä vähenee selvästi muovisissa putkissa. Se voi kuitenkin kartoittaa ulkomaisia toimittajia sikäli kuin mahdollista.

848. Osapuolilta paineputkia hankkiva Aarsleff ei näe omalta kannaltaan mitään ongelmaa tulevaisuudessa, ja se arvioisi tavarantoimittajansa uudestaan, mikäli yhteisyritys korottaisi hintoja. Sen näkemyksen mukaan markkinoille jää riittävästi vaihtoehtoisia toimijoita.

849. Wavinin näkemyksen mukaan suurin osa vesi- ja kaasupaineputkijärjestelmien markkinoilla toimivista 3–4 kilpailijasta joutuu tuomaan tuotteensa Ruotsista, mikä rajoittaa niiden kilpailuvoimaa korkeiden kuljetuskustannusten vuoksi.

Pienet paineputket (20–63 mm)

850. Pienten paineputkien Suomen kokonaismarkkinoiden arvo vuonna 2011 oli noin (5–10) miljoonaa euroa pelkän muovin osalta. Tästä osapuolten osuus oli yhteensä (50–60) prosenttia (Uponor (30–40) % ja KWH (20–30) %), Pipelifen (20–30) prosenttia ja Meltexin (10–20) prosenttia. Tukku- ja vähittäiskaupan arvo oli noin (1–5) miljoonaa euroa ((60–70) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus yhteensä (70–80) prosenttia (Uponor (40–50) % ja KWH (20–30) %) ja Pipelifen (20–30) prosenttia. Yksityisen projektimyynnin arvo oli noin (1–5) miljoonaa euroa ((20–30) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus yhteensä (20–30) prosenttia (Uponor (10–20) % ja KWH (10–20) %), Meltexin (40–50) prosenttia ja Pipelifen (10–20) prosenttia. Julkisten hankintojen arvo oli noin (0,5–1 miljoona) euroa ((10–20) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus yhteensä (40–50) prosenttia (Uponor (10–20) % ja KWH (30–40) %), TT-Plastin (20–30) prosenttia ja Pipelifen (20–30) prosenttia.

851. Pipelifen mukaan alalle tulokynnys on varsin alhainen (PE, pienet tuplaputket). Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan kilpailutilanne tuskin muuttuisi. Todistaja RA:n (Meltex) mukaan pienissä paineputkissa ylikapasiteettia on eniten ja putkia liikkuu paljon, esimerkiksi Haka Plast tuo niitä Virosta. RA:n mukaan toimijoita on tällä hetkellä kuudesta seitsemään ja yrityskaupan jälkeen niitä olisi kuusi, joten kilpailutilanne säilyisi vielä kovana, varsinkin jos tukkurit valitsisivat jonkun pienistä toimijoista. RA kertoi Meltexin hankkineen vuonna 2012 muun ohella linjan pienille paineputkille ja se voi tarvittaessa nostaa linjastonsa kasvuastetta. Meltex olisi hankkinut uuden linjan muutenkin, mutta yrityskauppa nopeutti hankintaa. RA:n mukaan alalle tulo on helppoa. Renoksen näkemyksen mukaan idästä tulee polyeteenin valmistajia pieniin paineputkiin.

852. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti pienten paineputkien markkinoilla. Keskittymälle muodostuvaa (50–60) prosentin markkinaosuutta voidaan jo itsessään pitää osoituksena määräävästä markkina-asemasta ja siitä, että kilpailuongelmia mitä todennäköisimmin syntyy. Osapuolet ovat näillä markkinoilla läheisiä kilpailijoita, ja niillä on hyvin merkittävä markkina-asema tukku- ja vähittäiskaupassa, jonka kautta valtaosa pienten paineputkien jakelusta tapahtuu ja jonne pienten toimijoiden on asiassa esitetyn selvityksen perusteella vaikea päästä. Ylikapasiteetista johtuen alalle tulon ei voida katsoa olevan helppoa.

Keskikokoiset paineputket (63–560 mm)

853. Keskikokoisten paineputkien Suomen kokonaismarkkinoiden arvo vuonna 2011 oli noin (20–30) miljoonaa euroa pelkän muovin osalta, josta osapuolten osuus yhteensä (50–60) prosenttia (Uponor (20–30) % ja KWH (30–40) %), Pipelifen (20–30) prosenttia ja Meltexin (10–20) prosenttia. Seuraavissa luvuissa on myös valurauta mukana, koska aineistossa ei ole lukuja jakelukanavittain pelkän muovin osalta. Valuraudan osuus on noin (10–20) prosenttia, joten jos sitä ei oteta huomioon, muovituottajien osuudet ovat hieman suuremmat. Tukku- ja vähittäiskaupan arvo oli noin (5–10) miljoonaa euroa ((20–30) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus (5–10) prosenttia (Uponor (0–5) % ja KWH (0–5) %) ja Pipelifen (70–80) prosenttia. Yksityisen projektimyynnin arvo oli noin (10–20) miljoonaa euroa ((50–60) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus yhteensä (60–70) prosenttia (Uponor (20–30) % ja KWH (30–40) %) ja Meltexin (20–30) prosenttia. Julkisten hankintojen arvo oli noin (1–5) miljoonaa euroa ((10–20) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus yhteensä (70–80) prosenttia (Uponor (20–30) % ja KWH (50–60) %) ja Pipelifen (10–20) prosenttia. Jos valurauta otetaan huomioon kokonaismarkkinoilla, osapuolten osuus oli yhteensä (50–60) prosenttia.

854. Pöyryn raportin mukaan kokoluokassa 90–160 millimetriä muoviputki on merkittävästi edullisempi kuin esimerkiksi valurautaputki, ja mahdollinen hinnannosto tässä kokoluokassa olisi mahdollinen tekemättä vielä muoviputkista kalliimpia kuin valurautaputkista. Toisaalta Pöyryn mukaan markkinoilla olevat muoviputkien valmistajat kilpailevat eniten juuri tässä kokoluokassa ja myös tuonnin osuus voi kasvaa, jos muoviputken hintaa nostetaan. Edelleen Pöyryn mukaan pienemmät kilpailijat valmistavat enimmäkseen pieniä ja keskikokoisia muoviputkia.

855. Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan yrityskauppa ei toisi kilpailutilanteeseen muutosta. Todistaja RA:n (Meltex) mukaan keskikokoisia paineputkia tuodaan muun ohella Virosta ja Pipelife tuo niitä Ruotsista. Saint-Gobain tuo keskikokoisia valurautaputkia Suomeen. Myös virolainen Haka Plast tuo keskikokoisia putkia Suomeen.

856. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että keskikokoisten paineputkien markkinoilla toimivat osapuolten lisäksi ainakin TT-Plast, Meltex ja Pipelife sekä hiljattain markkinoille tullut Suomen Käyttömuovi. Suomen Käyttömuovin mukaan kilpailutilanne on kova, koska kotimaisia toimijoita on monta, ja yleinen rahapula on pienentänyt kuntasektorilla PE-paineputkiprojektien määrää. Yhteisyrityksen mahdollinen hinnannosto parantaisi sen omaa kilpailukykyä, ja sen mukaan vaihtoehtoisia toimijoita jää riittävästi.

857. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti keskikokoisten paineputkien markkinoilla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti. Keskittymälle tulevaa (50–60) prosentin, ja jos valurauta otetaan huomioon (50–60) prosentin, markkinaosuutta voidaan jo itsessään pitää osoituksena määräävästä markkina-asemasta ja siitä, että kilpailuongelmia mitä todennäköisimmin syntyy. Osapuolet ovat läheisiä kilpailijoita näillä markkinoilla ja niiden markkina-asema yksityisessä projektimyynnissä ja julkisissa hankinnoissa, joiden kautta valtaosa myynneistä tapahtuu, on huomattava. Meltex on selvästi osapuolia pienempi toimija näillä markkinoilla, ja Pipelife toimii lähinnä tukku- ja vähittäiskaupassa.

Suuret paineputket (yli 630 mm)

858. Suurten paineputkien Suomen kokonaismarkkinoiden arvo vuonna 2011 oli noin (1–5) miljoonaa euroa pelkän muovin osalta, josta osapuolten osuus yhteensä (70–80) prosenttia (Uponor (60–70) % ja KWH (10–20) %) ja Pipelifen (10–20) prosenttia. Seuraavissa luvuissa on mukana myös valurauta, jonka osuus on noin (30–40) prosenttia. Näin ollen muovituottajien osuudet ovat hieman suurempia, jos valurautaa ei oteta huomioon. Yksityisen projektimyynnin arvo oli noin (1–5) miljoonaa euroa ((50–60) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus yhteensä (50–60) prosenttia (Uponor (40–50) % ja KWH (5–10) %), Saint-Gobainin (20–30) prosenttia ja Liningin (10–20) prosenttia. Julkisten markkinoiden arvo oli noin (1–5) miljoonaa euroa ((50–60) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus yhteensä (40–50) prosenttia (Uponor (30–40) % ja KWH (10–20) %), Pipelifen (20–30) prosenttia ja Saint-Gobainin (10–20) prosenttia. Jos valurauta otetaan huomioon, osapuolten osuus oli yhteensä (50–60) prosenttia kokonaismarkkinoista.

859. Pipelifen mukaan suurten paineputkien markkinoille ei ehkä jää riittävästi toimijoita vapaan ja toimivan kilpailun varmistamiseksi. Todistaja Lehdon mukaan suurten paineputkien markkinoilla on vähemmän hankkeita, yhdestä kahteen projektia vuodessa. Olemassa oleva linja voidaan muuttaa tekemään myös suurempia putkia, ja yrityskaupan esilletulo onkin vaikuttanut Pipelifen investointeihin.

860. Todistaja RA:n mukaan Meltex ei itse valmista suuria paineputkia; niiden osalta on vain hyvin satunnaisesti projekteja ja monta valmistajaa, mutta ei markkinoita.

861. Saint-Gobain tuo suuria paineputkia Suomeen.

862. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti suurten paineputkien markkinoilla. Suurten paineputkien markkinat ovat ylipäänsä hyvin pienet eikä muoviputkien valmistajia juurikaan ole osapuolten lisäksi. Jos valurautaa ei oteta huomioon, osapuolten (70–80) prosentin markkinaosuus on huomattava, ja vaikka valurauta otettaisiin huomioon, osapuolten osuus on siltikin (50–60) prosenttia. Suurten paineputkien valmistaminen vaatii merkittäviä investointeja, joiden houkuttelevuutta rajoittaa yrityskaupan osapuolten merkittävä markkina-asema.

1.5.3.3 Hulevesijärjestelmät

863. Todistaja JS (Onninen) kertoi Onnisen aloittaneen yhteistyön Talokaivon kanssa muun ohella hulevesiputkissa. Onninen on myös aloittanut yhteistyön Ruskon Betonin ja JA-KO Betonin kanssa hulevesiputkissa. Rautakesko näkee kilpailutilanteen supistuvan olennaisesti mahdollisen yhteisyrityksen myötä.

864. Kaczmarek Puolasta ja Evopipes Latviasta tuovat Suomeen hulevesiputkia.

865. Todistaja RA kertoi Meltexin hankkineen tänä vuonna yhden hulevesilinjan, mitä hankintaa yrityskauppa nopeutti.

Pienet hulevesijärjestelmät (110–400 mm)

866. Pienten hulevesijärjestelmien Suomen kokonaismarkkinoiden arvo pelkän muovin osalta vuonna 2011 oli noin (20–30) miljoonaa euroa, josta osapuolten osuus yhteensä (50–60) prosenttia (Uponor (40–50) % ja KWH (10–20) %), Pipelifen (10–20) prosenttia ja Meltexin (10–20) prosenttia. Tukku- ja vähittäiskaupan arvo oli noin (10–20) miljoonaa euroa ((40–50) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus oli yhteensä (70–80) prosenttia (Uponor (50–60) % ja KWH (10–20) %) ja Pipelifen (20–30) prosenttia. Yksityisen projektimyynnin arvo oli noin (5–10) miljoonaa euroa ((40–50) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus oli yhteensä (40–50) prosenttia (Uponor (30–40) % ja KWH (10–20) %) ja Meltexin (30–40) prosenttia. Julkisten hankintojen arvo oli noin (1–5) miljoonaa euroa ((10–20) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus oli yhteensä (60–70) prosenttia (Uponor (30–40) % ja KWH(20–30) %), Pipelifen (10–20) prosenttia ja Meltexin (10–20) prosenttia.

867. Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan yrityskauppa ei toisi muutosta; toimijoita olisi riittävästi myös kaupan jälkeen. Todistaja RA:n (Meltex) mukaan pienille hulevesijärjestelmille on monta kotimaistakin valmistajaa (6–7) ja Evopipes Latviasta on lisännyt tuontia.

868. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti pienten hulevesijärjestelmien markkinoilla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti. Keskittymälle muodostuvaa (50–60) prosentin markkinaosuutta voidaan jo itsessään pitää osoituksena määräävästä markkina-asemasta ja siitä, että kilpailuongelmia mitä todennäköisimmin syntyy. Osapuolten markkina-asema on huomattava erityisesti tukku- ja vähittäiskaupassa sekä julkisissa hankinnoissa. Pipelife ja Meltex ovat yrityskaupan jälkeen selvästi keskittymää pienempiä toimijoita, ja vaikka pienten hulevesijärjestelmien markkinoilla on vielä pienempiä toimijoita, niiden ei voida katsoa aiheuttavan riittävää kilpailupainetta keskittymälle. Ylikapasiteetti ja osapuolten vahva asema eivät tee alalle tulosta houkuttelevaa, eikä tuonninkaan uhka ole riittävä rajoittamaan osapuolten markkinavoimaa.

Keskikokoiset hulevesijärjestelmät (450–1.000 mm)

869. Keskikokoisten hulevesijärjestelmien Suomen markkinoiden kokonaisarvo vuonna 2011 oli alle (5–10) miljoonaa euroa pelkän muovin osalta. Uponorin myynti oli noin (1–5) miljoonaa euroa ja KWH:n noin (1–5) miljoonaa euroa, ja niiden markkinaosuus oli yhteensä noin (70–80) prosenttia. Meltexin myynti oli (0,5–1 miljoonaa) euroa. Uponorin myynti oli tukku- ja vähittäiskaupassa (1–5) miljoonaa euroa, yksityisessä projektimyynnissä (1–5) miljoonaa euroa ja julkisissa hankinnoissa (0–0,5 miljoonaa) euroa. KWH:n myynti oli tukku- ja vähittäiskaupassa (0–0,5 miljoonaa) euroa, yksityisessä projektimyynnissä (0,5–1 miljoonaa) euroa ja julkisissa hankinnoissa (0,5–1 miljoonaa) euroa.

870. Todistaja OV:n mukaan Talokaivo tuo LVI-Dahlille Virosta yli 800 millimetrin hulevesiputkia. Sen sijaan Rotomon ei pärjännyt hintakilpailussa.

871. Pipelife on lausunnossaan virastolle todennut, että keskikokoisten hulevesiputkien markkinoille ei ehkä jää riittävästi toimijoita vapaan ja toimivan kilpailun varmistamiseksi. Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan Pipelife onkin sittemmin investoinut keskikokoisissa hulevesiputkissa Haaparannassa, mikä kiristää kilpailua joiltakin osin. Korvaavat materiaalit ovat suurella määrällä mukana.

872. Todistaja RA:n mukaan keskikokoisten hulevesiputkien markkinoille on tullut uusia toimijoita, kuten Talokaivo, jotka ovat tehneet ensin kaivoja ja ”innostuneet, että samalla tulee putket”.

873. Todistaja JE:n mukaan JA-KO Betoni on syksyllä 2012 ryhtynyt valmistamaan uudella Hollolan tehtaallaan muun ohella keskikokoisia betonisia hulevesiputkia ja se pystyisi tarvittaessa kattamaan koko Suomen ja lähialueiden tarpeen. JA-KO Betoni on katsonut osapuolten mahdollisen hinnankorotuksen vaikuttavan positiivisesti ja parantavan sen kilpailuasemaa. JE:n mukaan JA-KO Betonilla on tarkoitus tulla muovin markkinoille ja saada isompi osuus. Se pitää kilpailijoinaan osapuolia, Pipelifea ja Rudusta.

874. Teräksisiä keskikokoisia hulevesiputkia tuottava Rumtec pitää muoviputkien valmistajia kilpailijoinaan ja arvioi osapuolten mahdollisen hinnankorotuksen vaikuttavan omaan toimintaansa positiivisesti. Rumtec ei näe yrityskauppaa merkittävän suurena vaikutuksena vallitsevaan kilpailutilanteeseen ja sen näkemyksen mukaan markkinoille jää riittävästi toimijoita.

875. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti keskikokoisten hulevesijärjestelmien markkinoilla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti. Keskittymälle muodostuvaa (70–80) prosentin markkinaosuutta voidaan jo itsessään pitää osoituksena määräävästä markkina-asemasta ja siitä, että kilpailuongelmia mitä todennäköisimmin syntyy. Muut toimijat ovat osapuolia pienempiä, eivätkä ne rajoita riittävästi osapuolten markkinavoimaa. Myöskään äskettäisen muovisten tai betonisten keskikokoisten hulevesiputkien valmistuksen aloittamisen ei voida katsoa aiheuttavan keskittymälle riittävää kilpailupainetta.

Suuret hulevesijärjestelmät (yli 1.000 mm)

876. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan suurten hulevesijärjestelmien markkinoilla ei ole muita toimijoita kuin Uponor ja KWH. Uponor myy yksityisessä projektimyynnissä (0–0,5 miljoonalla) eurolla ja KWH (0–0,5 miljoonalla) eurolla ja KWH julkisissa hankinnoissa (0–0,5 miljoonalla)) eurolla.

877. (--)

878. Todistaja Lehdon mukaan Pipelife ei ole käytännössä aiemmin toiminut suurten hulevesiputkien markkinoilla ja käytännössä ainoat toimijat ovat olleet KWH ja Talokaivo. Pipelifen uudella linjalla voidaan kuitenkin tehdä hulevesiputkia 1.200 millimetriin saakka (300–1.200 mm; kuten KWH ja Roadpipe). Virroilla toimivalle valmistajalle on ostettu samanlainen linja. Talokaivo tuo suuria hulevesiputkia, samoin Virosta Krah saksalaisia suuria hulevesiputkia. Kilpailu on näissä putkissa kovempaa, mutta ei yrityskaupasta johtuen.

879. Todistaja RA:n mukaan Meltex ei itse valmista isoja hulevesiputkia, mutta toimii niissä joskus välittäjänä. RA:n mukaan betoni on merkittävässä asemassa. RA:n mukaan Talokaivo on ilmoittanut tulevansa suuriin hulevesiputkiin ja Roadpipe on laajentanut aina kaksimetrisiin putkiin.

880. Todistaja JE:n mukaan JA-KO Betoni on syksyllä 2012 ryhtynyt valmistamaan uudella Hollolan tehtaallaan muun ohella suuria betonisia hulevesiputkia ja se pystyisi tarvittaessa kattamaan koko Suomen ja lähialueiden tarpeen. JA-KO Betoni on katsonut osapuolten mahdollisen hinnankorotuksen vaikuttavan positiivisesti ja parantavan sen kilpailuasemaa. JE:n mukaan JA-KO Betonilla on tarkoitus tulla muovin markkinoille ja saada isompi osuus. Se pitää kilpailijoinaan osapuolia, Pipelifea ja Rudusta.

881. Teräksisiä suuria hulevesiputkia tuottava Rumtec pitää muoviputkien valmistajia kilpailijoinaan ja arvioi osapuolten mahdollisen hinnankorotuksen vaikuttavan omaan toimintaansa positiivisesti. Rumtec ei näe yrityskauppaa merkittävän suurena vaikutuksena vallitsevaan kilpailutilanteeseen ja sen näkemyksen mukaan markkinoille jää riittävästi toimijoita.

882. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti suurten hulevesijärjestelmien markkinoilla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti. Keskittymän lisäksi markkinoille ei jää muita merkittäviä toimijoita. Äskettäisen muovisten tai betonisten suurten hulevesiputkien valmistuksen aloittamisen ei voida katsoa aiheuttavan keskittymälle riittävää kilpailupainetta.

1.5.3.4 Viettoviemäriputket

883. Todistaja JS:n mukaan Onninen on aloittanut yhteistyön Ruskon Betonin ja JA-KO Betonin kanssa viettoviemäreissä. Lisäksi Kaczmarekilta tuodaan paljon viettoviemäreitä Puolasta.

884. Wavinin näkemyksen mukaan suurin osa viettoviemärijärjestelmien markkinoilla toimivista 3–4 kilpailijasta joutuu tuomaan tuotteensa Ruotsista, mikä rajoittaa niiden kilpailuvoimaa korkeiden kuljetuskustannusten vuoksi.

Pienet viettoviemäriputket (160 mm)

885. Pienten viettoviemäriputkien Suomen markkinoiden kokonaisarvo oli vuonna 2011 noin (1–5) miljoonaa euroa, joista osapuolten osuus oli yhteensä (50–60) prosenttia (Uponor (20–30) % ja KWH (30–40) %), Pipelifen (20–30) prosenttia ja Wavinin (10–20) prosenttia.

886. Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan pienissä viettoviemäriputkissa on ylikapasiteettia Euroopassa, ja koska rahtikustannusten osuus ei ole kovin suuri, niitä kannattaa tuoda kauempaakin.

887. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että Wavin tuo pieniä viettoviemäreitä Suomeen.

888. Todistaja RA:n (Meltex) mukaan FL-Pipe on tullut pieniin viettoviemäreihin kolme vuotta sitten. RA:n mukaan pienten viettoviemäriputkien tuonti on lisääntynyt merkittävästi. Esimerkiksi Kaczmarek tuo Puolasta, rahtikustannukset noin 1.500–2.500 euroa, eli noin 5–10 prosenttia rahdin arvosta. Meltex on vuonna 2012 hankkinut pienille viettoviemäriputkille linjan, mitä hankkimista yrityskauppa nopeutti.

889. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti pienten viettoviemäriputkien markkinoilla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti. Kahden läheisen kilpailijan muodostaman keskittymän markkinaosuudeksi tulee noin (50–60) prosenttia, mitä voidaan jo itsessään pitää osoituksena määräävästä markkina-asemasta ja siitä, että kilpailuongelmia mitä todennäköisimmin syntyy. Keskittymän kilpailijoiden Pipelifen ja Wavinin osuudet ovat huomattavasti pienempiä. Kauppavirtojen ei voida katsoa aiheuttavan keskittymälle sellaista kilpailupainetta, joka estäisi kilpailuongelmat. Paikallisilla toimijoilla on selkeä kilpailuetu erityisesti pienempien kustannusten ja vakiintuneiden asiakassuhteiden vuoksi. Suomessa jo toimivilla Pipelifella ja Wavinilla ei viraston näkemyksen mukaisesti ole vastaavia kannustimia tuonnin lisäämiseen kuin sellaisilla toimijoilla, jotka eivät vielä toimi vakiintuneesti Suomen markkinoilla. Tukku- ja vähittäiskaupan rooli jakelukanavana on erityisen merkittävä pienten viettoviemäriputkien osalta, joten uusien toimijoiden on vaikeampi päästä näille markkinoille.

Keskikokoiset viettoviemäriputket (200–400 mm)

890. Keskikokoisten viettoviemäriputkien Suomen kokonaismarkkinoiden arvo oli vuonna 2011 noin (1–5) miljoonaa euroa, josta osapuolten osuus oli yhteensä (60–70) prosenttia (Uponor (30–40) % ja KWH (30–40) %) ja Pipelifen (20–30) prosenttia. Jos betoni otetaan huomioon korvaavana materiaalina, osapuolten markkinaosuus on (50–60) prosenttia näillä laajemmilla tuotemarkkinoilla.

891. Todistaja JL:n mukaan kapasiteetti ja tuotetarjonta pysynee keskikokoisissa viettoviemäriputkissa samana, eikä yrityskauppa toisi muutosta.

892. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että Wavin tuo keskikokoisia viettoviemäreitä Suomeen.

893. Todistaja RA:n mukaan kilpailutilanne on tiukka keskikokoisten viettoviemäriputkien osalta. Wavin tuo niitä Tanskasta, lisäksi niitä tuodaan Ruotsista, Puolasta ja Baltiasta.

894. Todistaja JE:n mukaan JA-KO Betoni on syksyllä 2012 ryhtynyt valmistamaan uudella Hollolan tehtaallaan muun ohella keskikokoisia betonisia viettoviemäriputkia ja se pystyisi tarvittaessa kattamaan koko Suomen ja lähialueiden tarpeen. JA-KO Betoni on katsonut osapuolten mahdollisen hinnankorotuksen vaikuttavan positiivisesti ja parantavan sen kilpailuasemaa. JE:n mukaan JA-KO Betonilla on tarkoitus tulla muovin markkinoille ja saada isompi osuus. Se pitää kilpailijoinaan osapuolia, Pipelifea ja Rudusta.

895. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti keskikokoisten viettoviemärien markkinoilla. Pelkkien muovisten keskikokoisten viettoviemäriputkien markkinoilla kahden läheisimmän kilpailijan muodostaman keskittymän markkinaosuudeksi tulee (60–70) prosenttia, ja vaikka betoni otettaisiin huomioon, tulee markkinaosuudeksi silti (50–60) prosenttia, mitä voidaan jo itsessään pitää osoituksena määräävästä markkina-asemasta ja siitä, että kilpailuongelmia mitä todennäköisimmin syntyy. Pipelifen ja Wavinin markkinaosuudet ovat huomattavasti pienempiä. Kauppavirtojen ei voida katsoa aiheuttavan keskittymälle sellaista kilpailupainetta, joka estäisi kilpailuongelmat. Paikallisilla toimijoilla on selkeä kilpailuetu erityisesti pienempien kustannusten ja vakiintuneiden asiakassuhteiden vuoksi. Suomessa jo toimivilla Pipelifella ja Wavinilla ei viraston näkemyksen mukaisesti ole vastaavia kannustimia tuonnin lisäämiseen kuin sellaisilla toimijoilla, jotka eivät vielä toimi vakiintuneesti Suomen markkinoilla. Myöskään äskettäisen betonisten keskikokoisten viettoviemäriputkien valmistuksen aloittamisen ei voida katsoa aiheuttavan keskittymälle riittävää kilpailupainetta.

Suuret viettoviemäriputket (yli 400 mm)

896. Suurten viettoviemäriputkien Suomen kokonaismarkkinat vuonna 2011 olivat pelkän muovin osalta noin (0,5–1) miljoonaa euroa, josta osapuolten osuus (80–90) prosenttia (Uponor (10–20) % ja KWH (70–80) %) ja Pipelifen osuus (10–20) prosenttia.

897. (--)

898. Todistaja JL:n mukaan Pipelife toimii suurten viettoviemäriputkien markkinoilla, mutta ne ovat hyvin pienet markkinat, joilla on vain satunnaisia kohteita, eikä sillä ollut myyntiä vuonna 2012.

899. Todistaja RA:n mukaan Meltex ei itse valmista suuria viettoviemäreitä. Niiden markkinoilla toimivat lähinnä Wavin, Uponor ja KWH, lisäksi muut materiaalit kilpailevat.

900. Todistaja JE:n mukaan JA-KO Betoni on syksyllä 2012 ryhtynyt valmistamaan uudella Hollolan tehtaallaan muun ohella suuria betonisia viettoviemäriputkia ja se pystyisi tarvittaessa kattamaan koko Suomen ja lähialueiden tarpeen. JA-KO Betoni on katsonut osapuolten mahdollisen hinnankorotuksen vaikuttavan positiivisesti ja parantavan sen kilpailuasemaa. JE:n mukaan JA-KO Betonilla on tarkoitus tulla muovin markkinoille ja saada isompi osuus. Se pitää kilpailijoinaan osapuolia, Pipelifea ja Rudusta.

901. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden markkinaoikeus katsoo, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti suurten viettoviemäriputkien markkinoilla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti. Keskittymälle muodostuvaa (80–90) prosentin markkinaosuutta voidaan jo itsessään pitää osoituksena määräävästä markkina-asemasta ja siitä, että kilpailuongelmia mitä todennäköisimmin syntyy. Pipelifen markkinaosuus on huomattavasti pienempi. Sen tai äskettäisen betonisten suurten viettoviemäriputkien valmistuksen aloittamisen ei voida katsoa aiheuttavan keskittymälle riittävää kilpailupainetta.

1.5.3.5 Salaojat

Peltosalaojat

902. Peltosalaojitusputkien Suomen kokonaismarkkinoiden arvo oli vuonna 2011 noin (5–10) miljoonaa euroa, josta yrityskaupan ilmoittajien mukaan osapuolten osuus oli yhteensä (60–70) prosenttia (Uponor (30–40) % ja KWH (20–30) %), Meltexin (30–40) prosenttia ja Muovitehdas Absonin noin (0–5) prosenttia. Tukku- ja vähittäiskaupan osuus oli noin (30–40) ja yksityisen projektimyynnin noin (60–70) prosenttia kokonaismarkkinoista. Tukku- ja vähittäiskaupassa osapuolten osuus oli (90–100) prosenttia ja yksityisessä projektimyynnissä noin (40–50) prosenttia (Uponor (20–30) % ja KWH (10–20) %), ja Meltexin osuus yksityisessä projektimyynnissä noin (50–60) prosenttia. Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvion mukaan Meltexin markkinaosuutta on yliarvioitu, ja Uponorin todellinen osuus on ollut noin (50–60) prosenttia ainakin vuonna 2009, joten keskittymän todellinen markkinaosuus kokonaismarkkinoista on (70–80) prosenttia.

903. Virasto on viitannut Uponorin sisäiseen materiaaliin (--).

904. Rautakesko näkee kilpailutilanteen supistuvan olennaisesti mahdollisen yhteisyrityksen myötä. (--) SOK:n näkemyksen mukaan peltosalaojatuotteissa ei olisi lainkaan kilpailua. (--) Markkinatoimijoiden lausunnoista käy siten ilmi, että vähittäismyyntiketjut ovat huolissaan yrityskaupan haitallisista kilpailuvaikutuksista ja vaihtoehtojen häviämisestä peltosalaojaputkien markkinoilla.

905. Pipelifen näkemyksen mukaan peltosalaojien markkinoilla ei ehkä ole riittävästi toimijoita vapaan ja toimivan kilpailun varmistamiseksi. (--)

906. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti peltosalaojitusputkien markkinoilla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti. Keskittymän markkinaosuutta, joka on vähintään (60–70) prosenttia, voidaan jo itsessään pitää osoituksena määräävästä markkina-asemasta ja siitä, että kilpailuongelmia syntyy. Tukku- ja vähittäiskaupassa, jonka osuus kokonaismarkkinoista on noin (30–40) prosenttia, keskittymä tulee olemaan ainoa toimittaja, koska Meltex, vaikkakin se on vahva toimija yksityisessä projektimyynnissä, ei ole vaihtoehtoinen toimittaja LVI-tukkujen näkökulmasta. Vaikka Pipelifella on PVC-valmius, jota vaaditaan peltosalaojien valmistukseen, sen markkinoille tuloa ei voida kuitenkaan pitää todennäköisenä, oikea-aikaisena ja riittävän laajana ehkäisemään keskittymän kilpailunvastaisia vaikutuksia.

Tekninen kuivatus

907. Teknisen kuivatuksen Suomen kokonaismarkkinat olivat vuonna 2011 noin (5–10) miljoonaa euroa, josta osapuolten osuus oli yhteensä (50–60) prosenttia ja Meltexin osuus alle (10–20) prosenttia. Myös Pipelife toimii näillä markkinoilla. Tukku- ja vähittäiskaupan arvo oli (1–5) miljoonaa euroa ((40–50) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus oli yhteensä noin (60–70) prosenttia. Yksityisen projektimyynnin arvo oli (1–5) miljoonaa euroa ((40–50) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus oli yhteensä noin (30–40) prosenttia. Julkisten hankintojen arvo oli (0,5–1 miljoonaa) euroa ((10–20) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus oli yhteensä noin (60–70) prosenttia. Viraston mukaan osapuolten osuudet ovat edellä esitettyä suuremmat, koska Pipelifen osuus on virastolle esitettyä pienempi.

908. Rautakesko näkee kilpailutilanteen supistuvan olennaisesti mahdollisen yhteisyrityksen myötä. (--)

909. Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan teknisen kuivatuksen putkia on helppo tuoda, eikä yrityskauppa aiheuta muutosta.

910. Todistaja RA:n (Meltex) mukaan Suomessa on tällä hetkellä kuusi teknisen kuivatuksen putkien toimittajaa, kilpailu toimii, eikä tilanne muutu. Teknisen kuivatuksen putket menevät yleensä rautakaupan kautta, ja pienetkin toimijat pääsevät mukaan.

911. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti teknisen kuivatuksen putkien markkinoilla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti. Keskittymän markkinaosuutta, joka on vähintään (50–60) prosenttia, voidaan jo itsessään pitää osoituksena määräävästä markkina-asemasta ja siitä, että kilpailuongelmia syntyy. Keskittymän koko on yli kaksinkertainen sen suurimpaan kilpailijaan Meltexiin verrattuna, ja muut toimijat ovat vielä pienempiä, joten keskittymä kykenee viraston näkemyksen mukaisesti toimimaan yrityskaupan jälkeen muista markkinatoimijoista riippumattomasti.

1.5.3.6 Kiinteistöviemäriputket (32–110 mm)

912. Kiinteistöviemäriputkien Suomen kokonaismarkkinoiden arvo oli vuonna 2011 pelkän muovin osalta noin (10–20) miljoonaa euroa, josta osapuolten osuus oli yhteensä (50–60) prosenttia (Uponor (20–30) % ja KWH (20–30) %) ja Pipelifen osuus (20–30) prosenttia. Tukku- ja vähittäiskaupan arvo oli noin (5–10) miljoonaa euroa ((80–90) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus oli yhteensä (50–60) prosenttia (Uponor (30–40) % ja KWH (20–30) %) ja Pipelifen osuus (20–30) prosenttia. Yksityisen projektimyynnin arvo oli noin (1–5) miljoonaa euroa ((10–20) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus oli yhteensä (50–60) prosenttia (Uponor (10–20) % ja KWH (30–40) %), Pipelifen osuus (20–30) prosenttia ja Meltexin osuus (10–20) prosenttia. Julkisten hankintojen arvo oli noin (0,5–1 miljoonaa) euroa ((5–10) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus yhteensä (40–50) prosenttia (Uponor (10–20) % ja KWH (20–30) %) ja Pipelifen osuus (50–60) prosenttia. Jos valuraudasta tehdyt kiinteistöviemäriputket otetaan huomioon, osapuolten osuus oli (50–60) prosenttia.

913. Rautakesko näkee kilpailutilanteen supistuvan olennaisesti mahdollisen yhteisyrityksen myötä. YIT:n mukaan yrityskauppa tulee hankaloittamaan kilpailutilanteen säilymistä etenkin kiinteistöviemärijärjestelmien markkinoilla. YIT:n mukaan hinnankorotukset nostaisivat Suomen jo muutenkin kallista rakentamista ja osaltaan myös asumiskustannuksia ja vahvistaisivat jo ennestään oligopolistisia markkinoita. YIT:n mukaan tukkukaupan mahdollisuus kilpailuttaa toimittajia pienenee, kun markkinoilta poistuu isohko valmistaja, mikä saattaa johtaa jopa suurempiin korotusprosentteihin. Valtakunnallisena toimijana YIT:llä ei ole mahdollisuutta hajauttaa ostojaan useille pienille toimijoille.

914. Todistaja Lehdon (Pipelife) mukaan kiinteistöviemäriputkien markkinoilla on niin paljon toimijoita koko Pohjois-Euroopassa, ettei yrityskaupalla ole vaikutusta.

915. Asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että Wavin tuo kiinteistöviemäriputkia Suomeen.

916. Todistaja RA:n (Meltex) mukaan myös kiinteistöviemäriputkissa on edulliset kuljetuskustannukset, kuten pienissä viettoviemäreissä, eli noin 5–10 prosenttia 30.000 euron kuormasta.

917. Saint-Gobain tuo kiinteistöviemäriputkia Suomeen, pääasiassa tukkumarkkinoille.

918. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti kiinteistöviemäriputkien markkinoilla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti. Keskittymän markkinaosuus on (50–60) prosenttia, ja joka tapauksessa (50–60) prosenttia, vaikka valurautaiset kiinteistöviemäriputket otettaisiin huomioon, mitä voidaan jo itsessään pitää osoituksena määräävästä markkina-asemasta ja siitä, että kilpailuongelmia todennäköisesti syntyy. Läheisiä kilpailijoita olevien osapuolten yhteenlaskettu osuus on huomattava erityisesti tukku- ja vähittäiskaupassa ja yksityisessä projektimyynnissä, joiden kautta valtaosa kiinteistöviemäriputkien myynnistä tapahtuu. Vaikka kiinteistöviemäriputkia myyvät myös pienemmät toimijat, niiden markkinaosuudet ovat kuitenkin pieniä, eikä niistä aiheudu riittävästi kilpailupainetta yrityskaupan myötä syntyvälle keskittymälle. Kauppavirtojen ei voida katsoa aiheuttavan keskittymälle sellaista kilpailupainetta, joka estäisi kilpailuongelmat. Paikallisilla toimijoilla on selkeä kilpailuetu erityisesti pienempien kustannusten ja vakiintuneiden asiakassuhteiden vuoksi. Keskittymä kykenee siten viraston arvion mukaisesti toimimaan markkinoilla muista markkinatoimijoista riippumattomasti yrityskaupan jälkeen.

1.5.3.7 Kaapelinsuojausjärjestelmät

919. Kaapelinsuojausjärjestelmien Suomen markkinoiden kokonaisarvo oli vuonna 2011 pelkän muovin osalta noin (10–20) miljoonaa euroa, josta osapuolten osuus oli yhteensä (50–60) prosenttia (Uponor (30–40) % ja KWH (20–30) %) ja Pipelifen osuus (30–40) prosenttia. Tukku- ja vähittäiskaupan arvo oli noin (5–10) miljoonaa euroa ((50–60) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus oli yhteensä (20–30) prosenttia (Uponor (10–20) % ja KWH (10–20) %) ja Pipelifen osuus (60–70) prosenttia. Yksityisen projektimyynnin arvo oli noin (5–10) miljoonaa euroa ((40–50) % kokonaismarkkinoista), josta osapuolten osuus oli yhteensä (80–90) prosenttia (Uponor (50–60) % ja KWH (30–40) %). Kaapelinsuojausjärjestelmiä koskevia julkisia hankintoja on vain satunnaisesti.

920. Elektroskandian mukaan kaapelinsuojausjärjestelmissä on jo nykyisellään vähän kilpailua ja vaihtoehtoisia toimittajia. Suurena toimijana on myös Pipelife, jonka markkinaosuus on huomattavan suuri tukkukaupassa. Käytännössä tukkukauppaan ei jää kuin kaksi vaihtoehtoa, eli uusi yhteisyritys ja Pipelife. Pienet valmistajat eivät pysty vastaamaan markkinoiden volyymiin. Elektroskandian mukaan se joutuisi harkitsemaan uutta yhteistyökumppania hintojen noustessa. Elektroskandian mukaan kaapelinsuojausjärjestelmien uusien toimijoiden tulon estää nykyinen tiukka kilpailutilanne, korkeat aloituskustannukset sekä se, että kaikki uudet tuotteet on hyväksytettävä sähköverkkoyhtiöillä ennen kuin tuote voidaan ottaa käyttöön. (--) Toisaalta TeliaSoneran mukaan alalle jää riittävästi vaihtoehtoisia toimijoita, eikä se ole katsonut kaupalla olevan merkitystä itsensä kannalta, koska putkitarvikkeita tarjoavat useat yritykset Suomessa.

921. Todistaja Lehdon mukaan yrityskauppa ei tuo muutosta kaapelinsuojausjärjestelmien markkinoilla, jotka kattavat koko Pohjois-Euroopan. Hankintarenkaat ovat näillä markkinoilla tyypillisiä ja ostovoimaa on paljon. Pipelife on voittanut ison TeliaSoneran kilpailutuksen. Lehdon ja todistaja RA:n (Meltex) kertoman mukaan Destia on ostanut Talokaivolta ja Evopipesilta Latviasta kaapelinsuojausputkia Länsimetroon.

922. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti kaapelinsuojausjärjestelmien markkinoilla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti. Läheisiä kilpailijoita olevien osapuolten muodostamalle keskittymälle tulee (50–60) prosentin markkinaosuus, mitä voidaan jo itsessään pitää osoituksena määräävästä markkina-asemasta ja siitä, että kilpailuongelmia todennäköisesti aiheutuu yrityskaupan myötä. Pipelife on ainoa varteenotettava kilpailija keskittymälle erityisesti tukkukaupassa, eikä markkinoille jää riittävästi vaihtoehtoisia toimittajia. Yksityisessä projektimyynnissä keskittymän osuus on (80–90) prosenttia. Vaikka asiakkaat sinänsä ovat vahvoja toimijoita, ei niillä voida katsoa olevan kilpailunvastaisia vaikutuksia tasapainottavaa neuvotteluvoimaa tilanteessa, jossa niillä ei käytännössä ole vaihtoehtoisia hankintalähteitä.

1.5.4 Johtopäätös

923. Edellä todetun mukaisesti markkinaoikeus katsoo, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti pienten, keskikokoisten ja suurten paineputkien, pienten, keskikokoisten ja suurten hulevesijärjestelmien, pienten, keskikokoisten ja suurten viettoviemäriputkien, peltosalaojitusputkien, teknisen kuivatuksen putkien, kiinteistöviemäriputkien ja kaapelinsuojaus-järjestelmien markkinoilla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti.

1.6 Ehdot

924. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että kysymyksessä oleva yrityskauppa olennaisesti estää tehokasta kilpailua eikä yrityskauppaa siten voida hyväksyä sellaisenaan. Asiassa on siten arvioitava, voidaanko yrityskaupalle asettaa sellaiset ehdot, joilla yrityskaupasta johtuva kilpailun estyminen voidaan välttää, vai tuleeko yrityskauppa Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämällä tavalla kieltää.

1.6.1 Oikeusohjeet ja arvioinnin lähtökohdat

925. Kilpailulain 25 §:n 3 momentin mukaan, jos pykälän 1 momentissa tarkoitettu kilpailun estyminen voidaan välttää asettamalla yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, Kilpailu- ja kuluttajaviraston tulee esityksen tekemisen sijaan neuvotella ja määrätä tällaiset ehdot noudatettaviksi. Virasto ei voi määrätä yrityskaupalle ehtoja, joita yrityskaupan ilmoittaja ei hyväksy.

926. Kilpailulain esitöissä (HE 88/2010 vp s. 71) on todettu, että koska viraston on ensisijaisesti pyrittävä neuvottelemaan yrityskaupalle ehdot, se ei voi tehdä markkinaoikeudelle esitystä yrityskaupan kieltämiseksi, jos yrityskaupan ilmoittajan esittämät ehdot riittävät poistamaan yrityskaupan aiheuttamat kilpailuongelmat. Kilpailulakia edeltävän kilpailunrajoituksista annetun lain esitöissä (HE 243/97 vp s. 25) on todettu, että yrityskaupan kieltäminen on poikkeuksellinen toimenpide ja ehtojen asettamisella on ensisijainen asema suhteessa yrityskaupan kieltämiseen. Kilpailulain esitöissä (HE 88/2010 vp s. 71) on vielä todettu, että jos yrityskaupan ilmoittaja katsoo, että se ei voi hyväksyä ehtojen sisältöä koskevaa neuvottelutulosta, virasto tekee esityksen markkinaoikeudelle yrityskaupan kieltämiseksi.

927. Kilpailulain 25 §:n 1 momentista seuraa, että jos virasto on tehnyt markkinaoikeudelle esityksen yrityskaupan kieltämiseksi, markkinaoikeus voi kieltämisen sijaan asettaa yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja.

928. Kilpailulakia edeltävän kilpailunrajoituksista annetun lain esitöissä (HE 243/97 vp s. 26) on todettu, että asetettujen ehtojen tulee olla pääasiassa rakenteellisia. Yrityskauppaan osalliset yritykset voidaan velvoittaa esimerkiksi myymään tietty tytäryhtiö, liiketoiminta tai omaisuus kokonaan tai osittain. Ehtojen asettamisen tavoitteena on yrityskaupan aiheuttamien haitallisten vaikutusten poistaminen yhteistyössä kaupan osapuolten kanssa. Yrityskauppavalvonnalla ei tule rajoittaa yritysten sopimusvapautta enempää kuin kilpailun turvaaminen välttämättä edellyttää. Ehtoja asetettaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota kaupan osapuolten liiketaloudellisten intressien turvaamiseen. Ehtoja asetettaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota myös hallinto-oikeudellisten periaatteiden kuten suhteellisuusperiaatteen ja tarkoitussidonnaisuuden periaatteen noudattamiseen. Asetettavat ehdot eivät esimerkiksi saa mennä pidemmälle kuin mitä kilpailun rakenteellisten edellytysten turvaaminen kyseisillä markkinoilla edellyttää.

929. Sekä virasto että osapuolet ovat viitanneet komission tiedonantoon neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 ja komission asetuksen (EY) N:o 802/2004 mukaan hyväksyttävistä korjaustoimenpiteistä. Tämän tiedonannon 8 kohdan mukaan osapuolten on ehdotettava sitoumuksia, joilla kilpailuongelmat voidaan poistaa riittävässä määrin, ja toimitettava sitoumusten arvioinnissa tarvittavat tiedot. Komissio puolestaan arvioi, onko keskittymä katsottava hyväksyttävästi esitetyillä sitoumuksilla muutetussa muodossa yhteismarkkinoilla soveltumattomaksi, koska se estää sitoumuksista huolimatta olennaisesti tehokasta kilpailua. Tiedonannon 9 kohdan mukaan EU:n sulautuma-asetuksen mukaisesti komissiolla on toimivalta hyväksyä vain sellaiset sitoumukset, joiden katsotaan mahdollistavan keskittymän muuttamisen yhteismarkkinoille soveltuvaksi ja joilla voidaan siten ehkäistä tehokkaan kilpailun olennainen estyminen. Sitoumusten on poistettava kilpailuongelmat kokonaisuudessaan ja oltava kattavia ja kaikin tavoin tehokkaita. Sitoumukset on lisäksi voitava panna täytäntöön tehokkaasti lyhyessä ajassa, sillä kilpailuolosuhteita ei voida säilyttää ennallaan markkinoilla ennen kuin sitoumukset on pantu täytäntöön.

930. Edellä mainitun tiedonannon 10 kohdan mukaan osapuolten ehdottomat rakenteelliset sitoumukset, erityisesti luovutukset, täyttävät nämä edellytykset ainoastaan siltä osin kuin komissio kykenee riittävällä varmuudella päättelemään, että ne on mahdollista toteuttaa ja että niistä seuraavat uudet liiketoimintarakenteet ovat riittävän elinkelpoisia ja kestäviä, jotta tehokkaan kilpailun esteet eivät toteudu lähitulevaisuudessa. Tiedonannon 13 kohdan mukaan, jotta sitoumukset olisivat näiden periaatteiden mukaisia, ne on pantava tehokkaasti täytäntöön ja niitä on voitava valvoa. Luovutukset eivät edellytä toteutuksensa jälkeen enää valvontatoimenpiteitä, mutta muiden sitoumustyyppien tapauksessa tarvitaan tehokkaita valvontajärjestelmiä, joilla varmistetaan, että osapuolet eivät voi heikentää sitoumusten vaikutuksia tai jopa poistaa ne kokonaan. Muussa tapauksessa sitoumukset olisi katsottava pelkiksi osapuolten esittämiksi aiejulistuksiksi, jotka eivät ole sitovia velvoitteita, sillä tehokkaiden valvontajärjestelmien puuttumisen vuoksi niitä ei katsottaisi velvoitteiksi, joiden laiminlyönti merkitsisi hyväksymispäätöksen kumoamista sulautuma-asetuksen mukaisesti.

931. Edellä mainitun tiedonannon 14 kohdan mukaan, jos osapuolet kuitenkin ehdottavat niin laajoja ja monimutkaisia korjaustoimenpiteitä, että komissio ei pysty päättelemään päätöksen tekemisen aikaan riittävällä varmuudella, että ne toteutetaan kokonaisuudessaan ja että tehokas kilpailu todennäköisesti säilyy markkinoilla, hyväksyvää päätöstä ei voida tehdä. Komissio voi perustella tällaisten korjaustoimenpiteiden hylkäämistä erityisesti sillä, että niiden toteutusta ei voida valvoa tehokkaasti ja tehokkaan valvonnan puuttuminen heikentää ehdotettujen sitoumusten vaikutuksia tai jopa poistaa ne kokonaan.

932. Edelleen mainitun tiedonannon 15 kohdassa, jossa on viitattu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, on todettu, että sitoumusten päätarkoituksena on varmistaa, että markkinarakenteet ovat kilpailukykyiset. Tämä merkitsee, että luonteeltaan rakenteelliset sitoumukset, kuten liiketoimintayksikön myyntiä koskeva sitoumus, ovat yleensä EU:n sulautuma-asetuksen tavoitteen kannalta suositeltavia, koska niillä estetään pysyvästi sellaisten kilpailuongelmien ilmeneminen, joita ilmoituksen mukaisesti toteutettu keskittymä aiheuttaisi. Ne eivät myöskään edellytä keskipitkän tai pitkän aikavälin valvontatoimenpiteitä. Ei kuitenkaan voida sulkea automaattisesti pois mahdollisuutta, että tehokkaan kilpailun olennainen estyminen voitaisiin torjua myös muuntyyppisillä sitoumuksilla.

933. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan merkitystä ei ole sillä, voidaanko ehdotettua sitoumusta pitää käyttäytymiseen liittyvänä vai rakenteellisena, eikä voida automaattisesti sulkea pois sitä, että määräävän aseman syntyminen ja vahvistuminen tai tätä nykyä tehokkaan kilpailun olennainen estyminen voitaisiin estää myös ensi näkemältä käyttäytymiseen liittyvillä sitoumuksilla, kuten tavaramerkin käyttämättä jättämisellä tietyksi aikaa tai sellaisen mahdollisuuden antamisella, että kilpailijat saavat käyttää keskittymän tuloksena syntyvän yrityksen tuotantokapasiteettia, tai yleisemmin mahdollisuudella käyttää olennaista infrastruktuuria syrjimättömillä edellytyksillä (ks. edellä 736 kohdassa mainittu asia komissio v. Tetra Laval, tuomion 86 kohta).

934. Edellä mainitun tiedonannon 16 kohdan mukaan kysymystä siitä, soveltuuko korjaustoimenpide havaittujen kilpailuongelmien poistamiseen, ja erityisesti siitä, minkä tyyppisellä korjaustoimenpiteellä havaitut kilpailuongelmat voidaan poistaa, on pohdittava tapauskohtaisesti. Tiedonannon 17 kohdan mukaan yleisellä tasolla voidaan kuitenkin erottaa toisistaan luovutukset, muut rakenteelliset korjaustoimenpiteet, kuten syrjimättömin ehdoin myönnetty oikeus käyttää keskeistä infrastruktuuria tai tuotantohyödykkeitä, ja keskittymän tuloksena syntyvän yrityskokonaisuuden tulevaan toimintatapaan liittyvät sitoumukset. Luovutussitoumukset ovat paras tapa poistaa horisontaalisten päällekkäisyyksien aiheuttamat kilpailuongelmat. Ne saattavat olla myös paras keino ratkaista vertikaaliset tai monialayrityksiin liittyvät ongelmat. Muuntyyppiset rakenteelliset sitoumukset saattavat soveltua kaikentyyppisten ongelmien ratkaisemiseen, jos ne vastaavat vaikutuksiltaan luovutuksia. Sulautumisen tuloksena syntyvän yrityskokonaisuuden tulevaan toimintatapaan liittyvät sitoumukset voidaan hyväksyä vain poikkeuksellisesti erityisolosuhteissa. Varsinkaan sitoumukset, jotka koskevat pidättymistä hinnankorotuksista, tuotevalikoimien supistamisesta, tuotemerkkien vetämisestä myynnistä ja niin edelleen, eivät yleensä poista horisontaalisesta päällekkäisyydestä aiheutuvia kilpailuongelmia. Kyseisenkaltaiset korjaustoimenpiteet voidaan joka tapauksessa hyväksyä vain poikkeuksellisesti, jos niiden toteutettavuudesta saadaan täysi varmuus tehokkaan täytäntöönpanon ja valvonnan perusteella, ja jos niihin ei liity kilpailun vääristymisen riskiä.

1.6.2 Markkinaoikeuden arvio

1.6.2.1 Alustavia huomioita

935. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kertomansa mukaan 30.1.2013 esittänyt puhelimitse yrityskaupan osapuolille, että paras ratkaisu olisi elinvoimaisen tuotantolaitoksen myynti yhdelle kilpailijalle ja että yksittäisten tuotantolinjojen sirottelu pienille toimijoille ei viraston näkemyksen mukaan riitä poistamaan havaittuja kilpailuongelmia. Virasto on myös kertomansa mukaan useaan otteeseen puhelimitse pyytänyt osapuolia toimittamaan yhdellä kerralla riittävän kattavan sitoumuskokonaisuuden, koska useaan sitoumusten markkinatestauskierrokseen ei käsittelymääräaikojen puitteissa ole aikaa.

936. Yrityskaupan osapuolet ovat 8.2.2013 toimittaneet Kilpailu- ja kuluttajavirastolle ensimmäisen ehtoesityksen, joka perustui yhdyskuntateknisten putkien sopimusvalmistukseen. Viraston näkemyksen mukaan ehtoesitys oli riittämätön, mutta se teki siitä kuitenkin markkinatestauksen, joka tuki viraston näkemystä. Osapuolten kertoman mukaan virasto on 14.2.2013 ilmoittanut niille, ettei se tule hyväksymään osapuolten esittämää ehtoesitystä.

937. Osapuolet ovat 19.2.2013 tehneet täydennetyn ehtoesityksen, jossa sopimusvalmistusehtoa on täydennetty tuotantolinjojen myyntiä koskevilla ehdoilla. Viraston kertoman mukaan se on kehottanut osapuolia pyytämään virastoa hakemaan markkinaoikeudelta käsittelyn määräajan pidennystä, mikäli ne olisivat halunneet jatkaa ehtoneuvotteluprosessia. Osapuolet eivät ole tällaista pyyntöä esittäneet. Viraston esityksessä todetun mukaan, koska täydennetty sitoumusehdotus toimitettiin virastolle hyvin loppuvaiheessa ennen käsittelymääräajan päättymistä 25.2.2013, virastolla ei ollut mahdollisuuksia arvioida, poistaisiko sitoumusehdotus havaittuja kilpailuongelmia pysyvästi sekä palauttaisiko se kilpailun yrityskauppaa edeltävälle tasolle. Virasto on todennut esityksessään alustavan tarkastelun perusteella muun ohella, että täydennetystä sitoumusehdotuksesta puuttui edelleen kiinteistöviemäriputkia koskeva sitoumus kokonaan, että osaa ongelmallisista markkinoista koski vain riittämätön sopimusvalmistussitoumus ja että olisi ollut mahdollista, että yrityskauppa tulee lopulta hyväksytyksi ainoastaan käyttäytymissitoumuksiksi katsottavilla sopimusvalmistusehdoilla. Näissä olosuhteissa virasto esitti markkinaoikeudelle yrityskaupan kieltämistä.

938. Osapuolet ovat markkinaoikeudessa katsoneet, että asianmukaisten ehtoneuvottelujen pohjalta kauppa olisi voitu hyväksyä viraston käsittelyssä ilman markkinaoikeusmenettelyä. Ne ovat kuitenkin markkinaoikeudessa vaatineet ensisijaisesti yrityskaupan hyväksymistä ilman ehtoja. Siltä varalta, että yrityskaupan hyväksymiselle on asetettava ehtoja, ne ovat laatineet ensin kaksi ehtokokonaisuutta. Ensisijainen ehtokokonaisuus on sama kuin Kilpailu- ja kuluttajavirastolle 8.2.2013 esitetty ehtokokonaisuus. Toissijainen ehtokokonaisuus perustuu olennaisilta osin virastolle 19.2.2013 tehtyyn täydennettyyn esitykseen. Osapuolet ovat vielä markkinaoikeudessa täydentäneet toissijaista ehtokokonaisuutta kiinteistöviemäriputkien osalta (kolmossijainen ehtokokonaisuus).

939. Markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä ehdoista käytiin keskustelua. Osapuolet katsoivat, että viraston alun perin vaatima kokonaisen tuotantolaitoksen myynti ei ratkaisisi ongelmia. Tämän jälkeen keskustelua käytiin erityisesti kolmossijaisesta ehtokokonaisuudesta, johon osapuolet esittivät joitakin tarkennuksia ja virasto joitakin toiveita. Virasto totesi suullisessa käsittelyssä, että esitetyillä tarkennuksilla kolmossijainen ehtokokonaisuus poistaa yrityskaupan haitalliset vaikutukset tehokkaalle kilpailulle. Markkinaoikeus arvioi seuraavassa esitettyjä ehtoja ja ottaa huomioon suullisessa käsittelyssä ehdoista ja niiden vaikutuksista esitetyt näkemykset.

940. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että tehokas kilpailu estyisi olennaisesti pienten, keskikokoisten ja suurten paineputkien, pienten, keskikokoisten ja suurten hulevesijärjestelmien, pienten, keskikokoisten ja suurten viettoviemäriputkien, peltosalaojien, teknisen kuivatuksen putkien, kiinteistöviemäriputkien ja kaapelinsuojajärjestelmien markkinoilla, joten näiden osalta on lähtökohtaisesti asetettava ehtoja.

1.6.2.2 Ensisijainen ehtokokonaisuus

941. Ensisijaisen ehtokokonaisuuden mukaan yhteisyritys varaa vuosittain Suomessa sijaitsevaa yhdyskuntateknisten putkien tuotantokapasiteettia kilpailijoiden käyttöön pienten, keskikokoisten ja suurten paineputkien, pienten ja keskikokoisten hulevesiputkien sekä peltosalaojitusputkien osalta. Sopimusvalmistuskapasiteetin määrä vastaa tuotteesta riippuen (--) tai (--) prosenttia yhteisyrityksen edellisen vuoden kokonaismyynnistä kilogrammoissa pyöristettynä lähimpään täyteen tuhanteen kiloon. Ehto on voimassa viisi vuotta yrityskaupan täytäntöönpanosta, ja sen noudattamista valvomaan asetetaan riippumaton asiantuntija.

942. Osapuolet ovat jättäneet sopimusvalmistusehdon ulkopuolelle tietyt tuoteryhmät, koska niiden mukaan tehokas kilpailu säilyy näillä markkinoilla ilman erityisiä ehtoja.

943. Markkinaoikeus on edellä katsonut tehokkaan kilpailun olennaisesti estyvän lukuisten sellaisten putkien markkinoilla, joille ensisijaisessa ehtokokonaisuudessa ei ole esitetty lainkaan ehtoja. Jo tästä syystä markkinaoikeus katsoo ensisijaisen ehtokokonaisuuden riittämättömäksi. Markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä oleva ehtokokonaisuus ei poista kilpailuongelmia kokonaisuudessaan eikä se ole kattava eikä kaikin tavoin tehokas.

944. Markkinaoikeus katsoo Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen mukaisesti, että ensisijaisessa ehtokokonaisuudessa ehdotettu sopimusvalmistussitoumus ei poistaisi yrityskaupan aiheuttamia kilpailuongelmia pysyvästi.

1.6.2.3 Toissijainen ja kolmossijainen ehtokokonaisuus

945. Kuten edellä on todettu, osapuolet ovat markkinaoikeudessa täydentäneet toissijaista ehtokokonaisuutta lisäämällä siihen kiinteistöviemäriputkia koskevan ehdon (kolmossijainen ehtokokonaisuus). Kuten edellä on myös todettu, markkinaoikeus katsoo, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti myös kiinteistöviemäriputkien markkinoilla. Näissä olosuhteissa markkinaoikeus ei katso tarpeelliseksi arvioida erikseen toissijaista ehtokokonaisuutta, vaan se arvioi kolmossijaista ehtokokonaisuutta, siten kuin sitä on suullisessa käsittelyssä vielä täydennetty.

Osapuolten esittämä kolmossijainen ehtokokonaisuus

946. Kolmossijainen ehtokokonaisuus on pääasiassa rakenteellinen ja perustuu toisaalta tuotantokapasiteetin (tuotantolinjojen) myyntiin ja toisaalta sopimusvalmistuskapasiteetin tarjoamiseen kilpailijoille.

947. Ehtokokonaisuuden mukaan yrityskaupan ilmoittajat myyvät kilpaileville yrityksille (--) tuotantolinjaa. Tuotantolinjojen myynnit koskevat (--).

948. Tuotantolinjojen myyntiä koskevaa ehtoa on täydennetty sopimusvalmistusehdolla suurten paineputkien ja keskikokoisten hulevesijärjestelmien osalta.

949. Ehtokokonaisuuden mukaan tuotantolinjojen myyntiä koskevat sopimukset allekirjoitetaan (--) kuluessa yrityskaupan täytäntöönpanosta ja tuotantolinjojen myyntiä koskevan ehdon noudattamista valvoo riippumaton asiantuntija. (--)

950. Siltä varalta, että jonkin tuoteryhmän kohdalla tuotantolinja ei menisi kaupaksi lainkaan, osapuolet sitoutuvat varaamaan tuotantokapasiteettia sopimusvalmistukseen. Sopimusvalmistuksen määrä vastaa (--) prosenttia yhteisyrityksen edellisen vuoden myyntimäärästä kilogrammoissa, mikä tällä hetkellä vastaa noin (--) prosenttia kokonaismarkkinoista kussakin tuoteryhmässä.

951. Kuten edellä on todettu, tuotantolinjojen myynnin lisäksi osapuolet sitoutuvat siihen, että perustettava yhteisyritys varaa vuosittain suurten paineputkien (yli 630 mm) ja keskikokoisten hulevesiputkien (450–1.000 mm) Suomessa sijaitsevasta tuotantokapasiteetista Suomessa toimivien, muovisten yhdyskuntateknisten putkijärjestelmätuotteiden valmistajien käyttöön määrän, joka vastaa (--) prosenttia yhteisyrityksen edellisen vuoden kokonaismyyntimäärästä kilogrammoissa Suomessa, pyöristettynä ylöspäin lähimpään täyteen tuhanteen kiloon.

952. Sopimusvalmistusta varten laaditaan yhteistyössä riippumattoman asiantuntijan kanssa mallisopimus, joka toimitetaan viraston hyväksyttäväksi kahden kuukauden kuluessa yrityskaupan täytäntöönpanosta. Sopimusvalmistuksessa noudatetaan erikseen yksilöityjä ehtoja, joiden joukossa muun ohella ehto, jonka mukaan yhteisyrityksellä on oikeus päättää, missä Suomen tuotantolaitoksessa ja millä tuotantolinjoilla sopimusvalmistus kulloinkin toteutetaan.

953. Sopimusvalmistusehto on voimassa viisi vuotta viraston päätöksestä lukien. Asiantuntija tarkistaa ehdon mukaisen sopimusvalmistus-kapasiteetin tarpeellisen määrän osapuolten pyynnöstä, mikäli Suomeen perustetaan uutta tuotantokapasiteettia tai mikäli markkinoilla tapahtuu muita olennaisia muutoksia.

954. Valvonnan ja riitojen ratkaisun osalta osapuolet esittävät viraston hyväksyttäväksi niiden yritysryhmistä ja perustettavasta yhteisyrityksestä riippumattoman asiantuntijan. Asiantuntijan tehtävänä on valvoa ehtojen noudattamista viraston yrityskauppaa koskevasta hyväksyvästä päätöksestä lukien sekä tehdä ratkaisuehdotuksia mahdollisissa riitatilanteissa.

955. Asiantuntija raportoi virastolle vuosittain ehtojen toteutumisesta ja ehtoihin mahdollisesti esitettävistä muutoksista. Tuotantolinjojen myyntiä koskevaa ehtoa koskien asiantuntija raportoi virastolle kahden kuukauden välein. Sopimusvalmistusehtoa koskien raportti annetaan viimeistään kalenterivuotta seuraavan vuoden helmikuun viimeisenä arkipäivänä. Sopimusvalmistusta koskevan ehdon osalta raportointivelvollisuus koskee vuotta 2013 sekä kahta seuraavaa kalenterivuotta. Tämän jälkeen asiantuntija raportoi virastolle ristiriitatilanteissa. Virastolla on oikeus asiantuntijan aloitteesta tai muutoin antaa lisäohjeita ehtojen toimeenpanosta.

Arviointia

956. Kuten edellä on todettu, suullisessa käsittelyssä käytiin keskustelua erityisesti kolmossijaisen ehtokokonaisuuden riittävyydestä.

957. Viraston mukaan tuotantolinjojen myyntimenettelylle ehdotettu (--) määräaika ei ole riittävä, vaan sen pitäisi olla pidempi, kuitenkin enintään (--). Osapuolten mukaan määräaikaa voidaan pidentää. Virasto katsoi myös, että tuotantolinjojen myynnille ehdotettua takaporttia, eli että jos jotain linjaa ei saataisi kaupaksi määräajassa, sen tilalle tulisi sopimusvalmistus, ei voida pitää hyväksyttävänä. Virasto esitti myös, että jos kyseistä putkea tuotetaan useammalla paikkakunnalla, ostajan tulee saada valita, miltä paikkakunnalta ostaa.

958. Virasto on suullisessa käsittelyssä ilmoittanut, että yrityskaupan osapuolten kolmossijaisessa ehtokokonaisuudessa esittämät ehdot, siten kuin niitä tarkennettiin suullisessa käsittelyssä, riittävät poistamaan kilpailuongelmat. Markkinaoikeus katsoo, että yrityskaupan tehokasta kilpailua estävät vaikutukset ovat poistettavissa yrityskaupan osapuolten esittämillä ehdoilla, kun niitä tarkennetaan lopputuloksesta ilmenevällä tavalla.

1.7 Oikeudenkäyntikulut

959. Uponor Oyj ja KWH-yhtymä Oy ovat vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

960. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

961. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut, että yrityskaupan seurauksena tehokas kilpailu estyy olennaisesti kilpailulain 25 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla eikä osapuolten yrityskaupalle esittämillä ehdoilla voida välttää yrityskaupasta aiheutuvaa kilpailun estymistä. Tämän johdosta virasto on tehnyt markkinaoikeudelle esityksen yrityskaupan kieltämiseksi.

962. Yrityskaupan osapuolet ovat vaatineet, että markkinaoikeus hylkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen ja ensisijaisesti hyväksyy yrityskaupan ehdoitta tai toissijaisesti hyväksyy yrityskaupan ensisijaisesti yhtiöiden esittämän ensisijaisen ehtokokonaisuuden mukaisesti, toissijaisesti yhtiöiden esittämän toissijaisen ehtokokonaisuuden mukaisesti ja kolmossijaisesti yhtiöiden esittämän kolmossijaisen ehtokokonaisuuden mukaisesti.

963. Markkinaoikeus on edellä katsonut Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämällä tavalla, että yrityskaupan seurauksena tehokas kilpailu estyy olennaisesti ja että osapuolten virastolle esittämillä sitoumuksilla ei voida välttää yrityskaupasta aiheutuvaa kilpailun estymistä. Näin ollen Kilpailu- ja kuluttajavirasto on perustellusti voinut tehdä markkinaoikeudelle esityksen yrityskaupan kieltämiseksi eikä virasto ole menetellyt asiassa virheellisesti. Oikeudenkäynnin on pääosin katsottava aiheutuneen siitä, etteivät yhtiöt ole esittäneet virastolle sellaisia yrityskaupalle asetettavia sitoumuksia, joilla olisi voitu välttää yrityskaupasta aiheutuva kilpailun estyminen.

964. Vaikka markkinaoikeus sinänsä yhtiöiden vaatimuksen mukaisesti hylkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen, markkinaoikeus ei hyväksy yrityskauppaa yhtiöiden ensisijaisen vaatimuksen mukaisesti ehdoitta eikä myöskään yhtiöiden toissijaisen vaatimuksen mukaisesti osapuolten virastolle esittämin sitoumuksin. Näin ollen yhtiöiden vaatimusten ei voida katsoa menestyvän markkinaoikeudessa sillä tavoin, että seikalla olisi vaikutusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuuteen.

965. Edellä lausutun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Kilpailu- ja kuluttajavirastoa ei tule velvoittaa korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikuluja, vaan ne saavat pitää kulunsa vahinkonaan.

2 Lopputulos

966. Markkinaoikeus hylkää Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen Uponor Oyj:n ja KWH-yhtymä Oy:n välisen yhdyskuntarakentamisessa käytettäviä putkia koskevan yrityskaupan kieltämiseksi.

967. Asiassa esitetyt vaatimukset enemmälti hyläten markkinaoikeus asettaa kilpailulain 25 §:n 1 momentin nojalla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksen kohteena olevan yrityskaupan toteuttamiselle seuraavat ehdot:

(--)

968. Markkinaoikeuden 14.3.2013 määräämä väliaikainen kielto raukeaa.

IV MUUTOKSENHAKU

969. Kilpailulain 44 §:n 2 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Valitusosoitus on liitteenä.

Puheenjohtaja

Kimmo Mikkola

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Kimmo Mikkola, markkinaoikeustuomarit Maarit Lindroos-Kokkonen ja Nina Korjus (eri mieltä) sekä asiantuntijajäsen Aki Koponen (eri mieltä).

Asiassa on äänestetty. Eri mieltä olevien jäsenten äänestyslausunnot on liitetty päätökseen.

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN ÄÄNESTYSLAUSUNNOT

Asiantuntijajäsen Koponen:

Olen enemmistön kanssa eri mieltä markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksesta siltä osin kuin siinä määrätään ehtoja, lukuun ottamatta peltosalaojitusputkiin kohdistuvaa ehtoa.

Merkityksellisiä tuotemarkkinoita koskeviin alustaviin huomioihin haluan lisätä, että se, että julkisissa hankinnoissa tietyt kunnat suosivat muovia suhteessa muihin materiaaleihin ja päinvastoin, ei tarkoita sitä, etteivätkö eri materiaaleista valmistetut putket voisi kuulua samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille. Vaikka huomattavankin suurella joukolla asiakkaista olisi vahva preferenssi ostaa muoviputkia korkeammillakin hinnoilla, tämä asiakasryhmä ei ratkaise markkinoiden määrittämistä, mikäli sellainen riittävä määrä marginaalikuluttajia vaihtaa muista materiaaleista valmistettuihin putkiin, ettei hinnannosto ole kannattavaa.

Katson myös olevan täysin luonnollista, että muoviputkien valmistajina osapuolet ovat tehneet kilpailijaseurantaa muovituotteiden osalta, nimittäin yleisesti tunnettu liikkeenjohdollinen ilmiö on liikkeenjohdon likinäköisyys, eli liikkeenjohto seuraa yleensä vain lähimpiä, samalla tekniikalla ja toimintalogiikalla toimivia kilpailijoita. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteivätkö muoviputket ja korvaavista materiaaleista tehdyt putket voisi kuulua joidenkin tuotteiden osalta samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille. (--)

Putkikohtaisten tuotemarkkina-arvioiden osalta katson seuraavaa siltä osin kuin kantani eroaa enemmistön kannasta.

Keskikokoisten paineputkien osalta katson asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että valurautaiset paineputket kuuluvat samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille keskikokoisten muovisten paineputkien kanssa. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että toiset kunnat käyttävät tässä kokoluokassa enemmän muoviputkia kun taas toiset käyttävät enemmän valurautaa. Lisäksi kuten Pöyryn raportissa on todettu, kokoluokassa 200–300 millimetriä muovi- ja valurautaputkien hinnat ovat lähes samalla tasolla. Siltä osin kuin yli 400 millimetrin muoviputket ovat ”merkittävästi kalliimpia kuin valurautaputket”, katson, että olennaista on, kuinka asiakkaat reagoivat, jos muoviputkien hintaa nostetaan entisestään, eli olisivatko aiemmin kallista muoviputkea ostaneet asiakkaat sitä mieltä, että niiden laadusta tai muista ominaisuuksista maksama lisähinta nousee liian korkeaksi, ja halukkaita tämän vuoksi siirtymään edullisempaan valurautaputkeen. Tässä yhteydessä haluan huomauttaa, että asiakkaiden herkkyys siirtyä materiaalista toiseen – kysynnän ristijousto – olisi ollut hyvä selvittää Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimesta.

Suurten paineputkien osalta katson asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että valurautaiset paineputket kuuluvat samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille suurten muovisten paineputkien kanssa. Niiden osuus on 30 prosenttia suurista paineputkista, ja on kuitenkin vain muutamia kohteita, joissa pitää ehdottomasti käyttää valurautaa. Kuten olen edellä todennut keskikokoisten paineputkien osalta, yli 400 millimetrin, eli myös suurten putkien hintaeron osalta ratkaisevaa on se, jatkaisivatko asiakkaat edelleen suhteellisesti kalliimmaksi muuttuneen muoviputken ostoa vai olisivatko ne näin suurella hintaerolla halukkaita siirtymään edullisempaan tuotteeseen.

Keskikokoisten hulevesijärjestelmien osalta katson asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että niiden merkitykselliset tuotemarkkinat muodostuvat sekä muovista, betonista että teräksestä valmistetuista hulevesijärjestelmistä. Betonin osuus näillä markkinoilla on noin 30 prosenttia ja teräksen noin 5 prosenttia ja eri materiaaleja käytetään lähtökohtaisesti samoissa kohteissa, lukuun ottamatta esimerkiksi junaradan alituksia, joissa käytetään vain betonia ja terästä. Pöyryn esittämän huomattavan hintaeron osalta totean, että ratkaisevaa on se, jatkaisivatko asiakkaat edelleen suhteellisesti kalliimmaksi muuttuneen muoviputken ostoa vai olisivatko ne näin suurella hintaerolla halukkaita siirtymään edullisempaan tuotteeseen.

Suurten hulevesijärjestelmien osalta katson asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että myös niiden merkitykselliset tuotemarkkinat muodostuvat sekä muovista, betonista että teräksestä valmistetuista hulevesijärjestelmistä. Betonin osuus näillä markkinoilla on noin 50 prosenttia ja teräksen noin 35 prosenttia, ja kuten keskikokoisten hulevesijärjestelmien osalta myös suurissa hulevesijärjestelmissä eri materiaaleja käytetään lähtökohtaisesti samoissa kohteissa, lukuun ottamatta esimerkiksi junaradan alituksia, joissa käytetään vain betonia ja terästä. Pöyryn esittämän huomattavan hintaeron osalta viittaan edellisessä kohdassa keskikokoisten hulevesijärjestelmien osalta todettuun.

Keskikokoisten viettoviemäriputkien osalta katson asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että keskikokoiset betoniset viettoviemäriputket kuuluvat samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille keskikokoisten muovisten viettoviemäriputkien kanssa. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että vaikka Pöyryn raportin mukaan betoni alkaa kilpailla muovin kanssa vasta yli 400 millimetrin, eli suurissa viettoviettoviemäriputkissa, monet kunnat käyttävät betoniputkia myös keskikokoisissa viettoviemäriputkissa. Lisäksi ei edellytetä, että kaikki asiakkaat siirtyisivät korvaaviin tuotteisiin mahdollisen hinnanoston seurauksena. Materiaalien hintaeron osalta ratkaisevaa on, jatkaisivatko asiakkaat edelleen suhteellisesti kalliimmaksi muuttuneen muoviputken hankintaa, vai siirtyisivätkö edullisempaan betoniputkeen.

Suurten viettoviemäriputkien osalta katson asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, että niissä betonisia putkia ja muoviputkia voidaan pitää samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille kuuluvina. Pöyryn raportissa on katsottu betonin alkavan kilpailla muovin kanssa yli 400 millimetrin, eli suurissa viettoviemäriputkissa. Muutoin viittaan edellisessä kohdassa keskikokoisten viettoviemäriputkien osalta lausumaani.

Kiinteistöviemäriputkien osalta katson, että vaikka valurautaputkia ei välttämättä voida pitää muovisia kiinteistöviemäriputkia korvaavina kilpailuoikeudellisessa tarkoituksessa, lopullisessa arvioinnissa on otettava huomioon se, että keskittymä joutuu kuitenkin jossain määrin ottamaan toiminnassaan huomioon myös valuraudasta valmistetuista kiinteistöviemäriputkista aiheutuvan kilpailupaineen.

Merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden osalta katson, että vaikka niitä ei katsottaisi Suomea laajemmiksi kaikkien eri tuotemarkkinoiden osalta osapuolten esittämällä tavalla, keskittymän kilpailuvaikutusten arvioinnissa voi kuitenkin olla tarpeen ottaa huomioon myös mahdollisesta tuonnista aiheutuva kilpailupaine joidenkin tuoteryhmien osalta. Merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden osalta katson seuraavaa siltä osin kuin kantani eroaa enemmistön kannasta.

Pienten ja keskikokoisten paineputkien osalta katson asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, ettei ole poissuljettua, että niiden merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita voitaisiin pitää Suomea laajempina. Joka tapauksessa ainakin tuonnista aiheutuva kilpailupaine pitää ottaa huomioon kilpailuvaikutusten kokonaisarvioinnissa. Pieniä ja keskikokoisia paineputkia tuodaan jonkin verran Suomeen, ja kuljetuskustannusten osuutta voidaan pitää kohtuullisena. Vaikka LVI-tukut eivät tällä hetkellä juurikaan itse tuo pieniä tai keskikokoisia paineputkia Suomeen, ne ovat ilmoittaneet valmiutensa lisätä tuontia, jos yhteisyritys nostaa hintojaan 5–10 prosenttia. Vaikka Wavin on tuonut esiin vaikeudet luoda suhdetta tukkuportaaseen, on esimerkiksi LVI-Dahl nimenomaisesti ilmoittanut Wavinin mahdolliseksi kumppaniksi.

Kuten Kilpailu- ja kuluttajavirasto on todennut, valtaosa (vuonna 2011 (60–70) %) pienten paineputkien jakelusta tapahtuu tukku- ja vähittäisportaan kautta. Yksityisen projektimyynnin osuus oli vuonna 2011 noin (20–30) prosenttia ja julkisten hankintojen osuus noin (10–20) prosenttia. Näin ollen merkityksellisenä voidaan pitää erityisesti tukku- ja vähittäiskaupan valmiutta tai halukkuutta lisätä tuonnin määrää.

Pienten hulevesijärjestelmien osalta katson, että koska on jo olemassa tuontia ja LVI-tukut ovat ilmoittaneet voivansa alkaa lisätä tuontia, mikäli hintoja nostettaisiin, ei ole poissuljettua, että markkinat voisivat olla Suomea laajemmat. Joka tapauksessa ainakin tuonnista aiheutuva kilpailupaine pitää ottaa huomioon kilpailuvaikutusten kokonaisarvioinnissa.

Sekä pienten että keskikokoisten viettoviemäriputkien osalta katson asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen olevan todennäköistä, että maantieteelliset markkinat ulottuvat Suomea laajemmalle. Joka tapauksessa tuonnista aiheutuva kilpailupaine on otettava huomioon kilpailuvaikutusten kokonaisarvioinnissa. Kauppavirtoja on runsaasti, eivätkä kuljetuskustannukset näytä muodostavan kohtuuttoman suurta osaa koko tuotteen hinnasta, koska kuormat ovat arvokkaita. Muitakaan esteitä ei näyttäisi olevan. Lisäksi erityisesti pienten viettoviemäriputkien osalta tukun rooli jakelukanavana on merkittävä (yli puolet myydään tukkujen ja vähittäiskaupan kautta), joten tukkujen valmiudella ryhtyä tuomaan tai lisätä tuontia, jos yhteisyritys nostaa hintoja, voidaan katsoa olevan merkitystä ja se on vähintään otettava huomioon kilpailuvaikutusten arvioinnissa.

Tekninen kuivatuksen putkien osalta katson asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen, että vaikka maantieteellisiä markkinoita ei voitaisi pitää kansallisia markkinoita laajempina, kauppavirtoja kuitenkin on jonkun verran, ja tuonnista aiheutuva kilpailupaine on otettava huomioon kilpailuvaikutusten kokonaisarvioinnissa. Huomautan myös, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole esittänyt teknisen kuivatuksen putkien osalta selvitystä väitetyistä korkeista kuljetuskustannuksista.

Kiinteistöviemäriputkien osalta katson asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden olevan todennäköistä, että merkitykselliset markkinat ulottuvat Suomea laajemmalle. Joka tapauksessa tuonnista aiheutuva kilpailupaine on otettava huomioon kilpailuvaikutusten kokonaisarvioinnissa. Kauppavirtojen määrää voidaan pitää hyvinkin merkittävänä, tuojia on useita ja kuljetuskustannukset näyttävät asiassa esitetyn selvityksen perusteella olevan reilusti alle 10 prosenttia. Tukku- ja vähittäiskauppa, jonka osuus kiinteistöviemäriputkien markkinoista on peräti (80–90) prosenttia, on yleisellä tasolla ilmoittanut valmiutensa lisätä tuontia, jos yhteisyritys nostaa hintoja 5–10 prosenttia, mikä pitää myös ottaa huomioon.

Kaapelinsuojausjärjestelmien osalta katson asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen, ettei ole poissuljettua, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat ulottuvat Suomea laajemmalle. Joka tapauksessa tuonnista aiheutuva kilpailupaine on otettava huomioon kilpailuvaikutusten kokonaisarvioinnissa. Myös viraston oman arvion mukaan tuonnin osuus jo ilman Haaparannan tehdasta on 10 prosenttia, mitä ei voida pitää merkityksettömänä. Vaikka sähkötukkuliike Elektroskandia on toistaiseksi katsonut tuonnin kannattamattomaksi, on otettava huomioon, että tukku- ja vähittäiskaupan osuus kaapelinsuojausjärjestelmistä on noin (50–60) prosenttia, josta Pipelifen osuus on (60–70) prosenttia, mikä pitää sisällään sekä tuontia Virosta että Ruotsista, joten tosiasiassa Elektroskandiakin myy asiakkailleen muualta tuotuja tuotteita. Yksityisen projektimyynnin osuus on noin (40–50) prosenttia, ja asiassa on esitetty, että esimerkiksi TeliaSonera on kilpailuttanut kaapelinsuojausjärjestelmiä Suomen markkinoita laajemmin, sähkökaapelinsuojauksessa ostajat ovat muodostaneet hankintarenkaita, jotka voivat kilpailuttaa kaapelinsuojahankintoja laajemmin, ja Destia on ostanut latvialaiselta Evopipesiltä kaapelinsuojausputkia Länsimetroon.

Kilpailuvaikutusten kokonaisarvioinnin osalta katson asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että osapuolet ovat sinänsä läheisiä kilpailijoita. Markkinatoimijoiden lausunnoista käy ilmi, että ylipäänsä kilpailijoiden tuotevalikoimat ja toimintatavat ovat hyvin samantapaisia kysymyksessä olevilla markkinoilla, vaikkakin on myös mainittu eroista Uponorin ja KWH:n välillä. Meltex poikkeaa toimintamallillaan muista kilpailijoista, mikä omalta osaltaan vaikuttaa positiivisesti markkinoiden kilpailuun.

Nyt kysymyksessä olevat tuotteet ovat standardoituja ja homogeenisia. Alan toimijat pitävät niitä bulkkituotteina, esimerkiksi tukuissa kaikkien valmistajien putket ovat samassa pinossa eikä asiakas tiedä, kenen valmistajan putkia ostaa, ellei kysy sitä nimenomaan. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella tuotemerkeillä ei ole merkittävää asemaa nyt kysymyksessä olevissa putkituotteissa.

Vaikka eri toimijoiden välillä saattaa olla eroja esimerkiksi toimitusvarmuudessa, osapuolten vahingoksi ei voida katsoa sitä, että ne mahdollisesti voivat yrityskaupan myötä entisestään parantaa toimitusvarmuuttaan tai muita mahdollisia laatutekijöitä. Se, että osapuolten tuotteisiin liittyy myös laatutekijöitä, ei poista sitä, että kysymys on homogeenisista bulkkituotteista.

Asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että markkinoilla on, ja sinne jää yrityskaupan jälkeenkin, riittävästi vaihtoehtoisia, sekä kotimaisia että ulkomaisia toimijoita, joiden tuotteilla asiakkaat voivat korvata osapuolten tuotteet. Esimerkiksi Pipelifen mukaan suurin osa myytävistä tuotteista on standardoituja ja niiden tarjoajia on markkinoilla riittävästi kilpailun ylläpitämiseksi. Asiakkaiden näkökulmasta vaikka pienemmät tukut ovat olleet huolissaan toimittajien riittävyydestä, erityisesti kolme suurinta LVI-tukkua ovat kuitenkin katsoneet, että vaihtoehtoisia toimijoita jää riittävästi. Asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että alalle on viime aikoina jo tullut myös pienempiä toimijoita, joiden tuotteilla voidaan korvata osapuolten tuotteet.

Kuten komission suuntaviivojen 28 kohdassa on todettu, on todennäköisempää, että sulautuvien yritysten kannustin hinnankorotuksiin on rajoitettu silloin, kun kilpailevat yritykset valmistavat tuotteita, jotka korvaavat hyvin sulautuvien yritysten tuotteet, kuin verrattuna tilanteeseen, jolloin kilpailevien yritysten tuotteet eivät korvaa sulautuvien yritysten tuotteita yhtä hyvin. Sen vuoksi todennäköisyys on pienempi, että sulautuma estää olennaisesti tehokasta kilpailua, erityisesti määräävän aseman luomisen tai vahvistamisen kautta, kun sulautuvien yritysten ja kilpailevien tuottajien tuotteet korvaavat toisensa hyvin.

Katson, ettei se, että Uponor ja KWH ovat toistensa läheisiä kilpailijoita, vähennä nyt esillä olevassa asiassa viraston esittämällä tavalla kilpailua kysymyksessä olevilla markkinoilla.

Asiassa on myös arvioitava, onko mahdollista saatavilla olevan kapasiteetin avulla siirtää tilauksia, joista keskittymän osapuolet huolehtivat tähän saakka, muille olemassa oleville toimittajille tai mahdollisille uusille toimijoille (ks. asia T-282/06, Sun Chemical Group ym. v. komissio, tuomio 9.7.2007, Kok., s. II-2149, 170 kohta).

Keskittymän seurauksena syntyvän yksikön mahdollisen kilpailua rajoittavan toiminnan estämiseksi ei ole tarpeen, että kaikki sen asiakkaat voivat siirtää kaikki tilauksensa muille toimittajille. Asiakkaiden mahdollisuutta siirtää olennainen osa kysynnästään muille toimittajille voidaan nimittäin pitää sellaisena riittävän merkittävien tappioiden uhkana keskittymän seurauksena syntyvälle yksikölle, joka voi saada sen luopumaan tällaisen strategian toteuttamisesta (ks. edellä mainittu asia Sun Chemical Group ym. v. komissio, tuomion 171 kohta).

Nyt esillä olevassa asiassa lähes kaikki markkinatoimijat ovat vahvistaneet osapuolten käsityksen siitä, että alalla on ylikapasiteettia. Suurin osa markkinatoimijoista on myös katsonut, että alalle jää riittävästi toimijoita. Lisäksi suuri osa asiakkaista on hajauttanut hankintansa siten, että ne ovat sisällyttäneet useita tuottajia toimittajavalikoimaansa. Esimerkiksi Onninen on kertonut panostaneensa yhteistyöhön Ruskon Betonin ja JA-KO Betonin kanssa, jotka uudella Hollolan tehtaallaan pystyisivät kattamaan koko Suomen ja lähialueiden keskikokoisten ja suurten hulevesi- ja viettoviemäriputkien kysynnän.

Kuten edellä on todettu, alalla on ylikapasiteettia. Asiassa ei ole ilmennyt, eikä Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole osoittanut, että kilpailijoilla olisi sitovia kapasiteettirajoituksia tai että ylimääräisen kapasiteetin käyttö olisi huomattavasti kalliimpaa kuin käytössä olevan kapasiteetin käyttö.

Asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen katson, että ainakin yleisellä tasolla kilpailijoilla on mahdollisuus lisätä tuotantoaan. Näissä olosuhteissa yhteisyritys ei siten välttämättä estä olennaisesti tehokasta kilpailua.

Asiassa esitetyn selvityksen ja erityisesti markkinatoimijoiden näkemykset huomioon katson myös, että alalle tulo on riittävän helppoa.

Vaikka osa markkinatoimijoista on nähnyt alalle tulolle merkittäviäkin esteitä, monet markkinatoimijat ovat kuitenkin pitäneet alalle tulokynnystä alhaisena. Asiassa esitetystä selvityksestä, kuten todistaja RA:n (Meltex) kertomasta ilmenee, että alalle tulo on tänä päivänä helppoa ja nyt on tuotantolinjojen ostajan markkinat.

Alalle tulon helppoudesta ovat osoituksena viime vuosina alalle tulleet uudet toimijat (mm. Meltex, Rotomon, Roadpipe, TT-Plast, Kaczmarek, Evopipes, FL-Pipe, Talokaivo) sekä toimintaansa laajentaneet alalla jo olleet toimijat. Esimerkiksi Meltex on tänä ja viime vuonna laajentanut kolmella linjalla, ja sillä on myös mahdollista tarvittaessa nostaa linjojensa kasvuastetta. Samoin Pipelife on laajentanut toimintaansa uusilla tuotantolinjoilla, puhumattakaan Ruskon Betonin ja JA-KO Betonin uudesta Hollolan tehtaasta. Vaikka alalla onkin ylikapasiteettia, asiassa esitetty selvitys osoittaa, että se ei ole estänyt uusia toimijoita tulemasta markkinoille tai niillä jo olevia toimijoita laajentamasta toimintaansa.

Myös Suomessa muovituotteita valmistavia yrityksiä edustavan Muoviteollisuus ry:n mukaan markkinoille tulon ja uudenkin tuotannon käynnistämisen kynnys tällä alueella on varsin matala. Kyseessä olevissa putkituoreryhmissä on erittäin toimiva standardimaailma, joka mahdollistaa eri valmistajien tuotteiden käytön ristiin ja antaa markkinoille mahdollisuuden spesifioida tarpeensa ja valita eri toimittajien välillä.

Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden katson, että ainakin yleisellä tasolla alalle tulo on todennäköistä, oikea-aikaista ja riittävän laajaa ehkäisemään tai kumoamaan keskittymän kilpailunvastaisia vaikutuksia.

Asiakkaiden neuvotteluvoiman osalta katson asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen, että ainakin tukkureilla on vahva neuvotteluvoima. Kaikki kolme LVI-tukkua ovat isoja kansainvälisesti toimivia tukkureita, jotka voivat helposti kilpailuttaa hankintansa. Asiassa esitetyssä todistelussa on tullut esille, että valmistajien on vaikea saada edes raaka-aineen hinnanmuutoksesta aiheutuneita korotuspaineita läpi, mikä osoittaa tukkureiden vahvan aseman toimittajiin nähden. Erityisesti tukkukauppiaat, mutta myös muut asiakkaat ovat ilmoittaneet, että jos yhteisyritys korottaisi hintojaan 5–10 prosenttia, ne etsisivät vaihtoehtoisia toimituslähteitä. Kuten markkinatoimijoiden lausunnoista käy ilmi, suurimman osan mielestä alalle jää riittävästi vaihtoehtoisia toimittajia, joten toimittajan vaihtaminen on mahdollista. Myös muut kilpailijat ovat pitäneet hyvin epätodennäköisenä, että yhteisyritys pystyisi nostamaan hintojaan.

Esimerkiksi Pipelifen näkemyksen mukaan tukkuliikkeillä on riittävästi neuvotteluvoimaa vaihtoehtojen lisäksi ja ne pystyvät takaamaan riittävän kilpailun tällä sektorilla.

Yleisellä tasolla näyttäisi siltä, että vaikka joidenkin markkinatoimijoiden näkemyksen mukaan yrityskaupalla olisi kilpailunvastaisia vaikutuksia ja keskittymälle syntyy yrityskaupan myötä vahva asema, sillä ei kuitenkaan välttämättä ole markkinavoimaa nostaa pysyvästi hintoja, koska asiakkailla näyttäisi olevan vahva neuvotteluvoima ja alalle tulo ja olemassa olevien kilpailijoiden mahdollisuus laajentaa toimintaansa näyttäisi pääsääntöisesti olevan helppoa. Tästä on osoituksena esimerkiksi hyvinkin vahvaksi toimijaksi viime aikoina noussut Meltex sekä myös ulkomaiset toimijat, joiden tuonnin on ennustettu kasvavan yrityskaupan myötä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Meltex vaikuttaa olevan vahva ja aggressiivinen toimija, joka todennäköisesti tulee edelleen kasvattamaan markkinaosuuksiaan.

Tässä yhteydessä totean, että asiassa esitetyt tuoreimmat markkinaosuusluvut ovat vuodelta 2011, jonka jälkeen tilanne on saattanut muuttua joidenkin tuotemarkkinoiden osalta, koska ainakin Meltex on mitä ilmeisimmin kasvattanut markkinaosuuttaan, joten osapuolten tämänhetkiset markkinaosuudet ovat todennäköisesti jo pienemmät ainakin niillä markkinoilla, joilla Meltex on mukana.

Putkikohtaisen tarkastelun osalta katson seuraavaa siltä osin kuin kantani eroaa enemmistön kannasta.

Pienten paineputkien osalta katson, ettei ole poissuljettua, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat ulottuvat Suomea laajemmalle. Vaikka ei katsottaisikaan, että maantieteelliset markkinat ovat osapuolten esittämällä tavalla Suomen, Ruotsin ja Viron laajuiset, joilla osapuolten markkinaosuus on (30–40) prosenttia, mikä ei vielä ole määräävä asema, tuonti on kuitenkin otettava huomioon. Tasapainottavat tekijät huomioon ottaen vaikutusarvioinnin perusteella en katso, että tehokas kilpailu estyisi olennaisesti pienten paineputkien markkinoilla. Markkinoilla on osapuolten lisäksi muita vahvoja toimijoita (Pipelife ja Meltex), lisäksi putkia tuodaan esimerkiksi Ruotsista ja Virosta. Vaikka markkinoita ei katsottaisi Suomea laajemmiksi, aiheuttaa tuonti joka tapauksessa kilpailupainetta yrityskaupan osapuolille. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden katson, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole näyttänyt, että tehokas kilpailu olennaisesti estyy pienten paineputkien markkinoilla.

Keskikokoisten paineputkien osalta katson asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että vaikka osapuolilla on merkittävä asema ((50–60) % pelkän muovin osalta ja (50–60) % jos valurauta otetaan huomioon), keskikokoisten paineputkien markkinoille jää riittävästi kilpailua myös yrityskaupan jälkeen. Pipelife on vahvin toimija tukkumarkkinoilla ((70–80) %) ja Meltex on melko vahva yksityisessä projektimyynnissä ja alalla on myös pienempiä toimijoita. Lisäksi keskikokoisia paineputkia tuodaan Suomeen, joten tuontikin aiheuttaa kilpailupainetta, vaikka markkinoita ei katsottaisikaan Suomea laajemmiksi. Jos osapuolten määritelmä maantieteellisistä markkinoista otetaan huomioon, niiden osuus näillä markkinoilla on vain (20–30) prosenttia. Katson näissä olosuhteissa asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole osoittanut, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti keskikokoisten paineputkien markkinoilla.

Suurten paineputkien markkinoiden osalta totean, että ne ovat ylipäänsä hyvin pienet. Olen edellä katsonut, että valurautaiset suuret paineputket kuuluvat samoille merkityksellisille tuotemarkkinoille muoviputkien kanssa, jolloin osapuolten markkinaosuus on (50–60) prosenttia. Viraston mukaan alalle tuloa paineputkien markkinoille ei voida pitää todennäköisenä. Pipelife on kuitenkin investoinut uuteen, suurten paineputkien tuotantolinjaan. KWH:n myynti on näillä markkinoilla hyvin vähäinen. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden katson, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole osoittanut, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti suurten paineputkien markkinoilla.

Pienten hulevesijärjestelmien markkinoiden osalta totean, että sekä Pipelife että Meltex ovat vahvasti mukana niillä ja lisäksi on useampia pienempiä toimijoita. Meltexin osuus on todennäköisesti jo kasvanut. Myös tuonnista aiheutuva kilpailupaine on otettava huomioon, vaikkei markkinoita katsottaisikaan osapuolten esittämällä tavalla laajemmiksi. Jos osapuolten määritelmä maantieteellisistä markkinoista otetaan huomioon, osapuolten markkinaosuus on (40–50) prosenttia. Muiden asiakkaiden ohella erityisesti LVI-tukut (joiden osuus (40–50) % pienten hulevesien kokonaismarkkinoista; yksityinen projektimyynti (40–50) % ja julkiset hankinnat (10–20) %) ovat ilmoittaneet voivansa alkaa lisätä tuontia, mikäli hintoja nostettaisiin. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden katson, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole osoittanut, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti pienten hulevesijärjestelmien markkinoilla.

Keskikokoisten hulevesijärjestelmien osalta betoniset ja teräksiset hulevesijärjestelmät kuuluvat samoille markkinoille muovisten hulevesijärjestelmien kanssa, ja näillä markkinoilla osapuolten markkinaosuus on (40–50) prosenttia. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että näille markkinoille on hiljattain tullut uusia toimijoita ja esimerkiksi Meltexin myynti on jo merkittävää. Lisäksi Pipelife on juuri investoinut näihin markkinoihin lisää. JA-KO Betoni puolestaan pystyisi kattamaan kaiken Suomen ja lähialueiden kysynnän. Näillä markkinoilla on myös jonkun verran tuontia. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden katson, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole osoittanut, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti keskikokoisten hulevesijärjestelmien markkinoilla.

Suurten hulevesijärjestelmien osalta olen edellä katsonut, että merkityksellisille markkinoille kuuluvat myös betonista ja teräksestä valmistetut hulevesijärjestelmät. Näillä markkinoilla osapuolten osuus on vain (10–20) prosenttia, eikä kilpailuongelmia voida katsoa syntyvän. Uponorilla ei ole ollut juuri lainkaan suurten hulevesijärjestelmien myyntiä, ja toisaalta muita toimijoita on jo tullut näille markkinoille myös muovisten hulevesijärjestelmien puolella, eikä keskittymän voida katsoa toimivan yksin edes muovisten hulevesijärjestelmien markkinoilla. Katson näin ollen asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole näyttänyt, että tehokas kilpailu olennaisesti estyy suurten hulevesijärjestelmien markkinoilla.

Pienten viettoviemäriputkien markkinoiden osalta totean, että niillä on kauppavirtoja on runsaasti, ja jos osapuolten määritelmä merkityksellisistä maantieteellistä markkinoista otetaan huomioon, osapuolten markkinaosuus on niillä vain (30–40) prosenttia. Joka tapauksessa tuonti aiheuttaa kilpailupainetta. Kuljetuskustannukset ovat kohtuullisia suhteessa rahdin arvoon. Tukun rooli on merkittävä jakelukanavana pienten viettoviemäriputkien osalta, joten sillä viraston väittämällä, että ulkomaisten tuojien vaikea päästä julkisiin hankintoihin, ei ole merkitystä. Tukut ovat ilmoittaneet valmiutensa lisätä mahdollisen hinnankorotuksen seurauksena tuontia, joten ulkomaistenkin yritysten mahdollisuudet päästä markkinoille todennäköisesti paranevat. Lisäksi Meltex on juuri investoinut näille markkinoille yrityskauppailmoituksen seurauksena. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden katson, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole osoittanut, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti pienten viettoviemäriputkien markkinoilla.

Keskikokoisten viettoviemäriputkien osalta olen edellä katsonut, että myös betoniset viettoviemäriputket on otettava huomioon, ja näillä markkinoilla osapuolten osuus on (50–60) prosenttia. Myös keskikokoisten viettoviemäriputkien markkinoilla on runsaasti kauppavirtoja, ja jos osapuolten määritelmä merkityksellisistä maantieteellistä markkinoista otetaan huomioon, osapuolten markkinaosuus on niillä vain (30–40) prosenttia. Joka tapauksessa runsas tuonti aiheuttaa kilpailupainetta keskittymälle. JA-KO Betoni on hiljattain investoinut näille markkinoille sekä kehittänyt myös uutta betoniputkien asennusmenetelmää. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden katson, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole osoittanut, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti keskikokoisten viettoviemäriputkien markkinoilla.

Suurten viettoviemäriputkien osalta Kilpailu- ja kuluttajaviraston esityksessä on lähdetty siitä, että betoniset suuret viettoviemäriputket eivät kuulu samoille markkinoille muovisten suurten viettoviemäriputkien kanssa, jolloin osapuolten markkinaosuus olisi peräti (80–90) prosenttia. Olen kuitenkin edellä katsonut, että sekä muoviset että betoniset suuret viettoviemäriputket kuuluvat samoille markkinoille, joilla keskittymälle muodostuu vain (30–40) prosentin markkinaosuus. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että Uponorin myynti on ollut hyvin vähäistä näillä markkinoilla, joilla betonin ja siten betonivalmistajien roolia voidaan pitää merkittävänä ja kilpailupainetta luovana. Näissä olosuhteissa katson asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden, ettei virasto ole näyttänyt, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti suurten viettoviemäriputkien markkinoilla.

Teknisen kuivatuksen putkien markkinoiden osalta totean, että kauppavirtoja on jonkun verran, mistä aiheutuva kilpailupaine pitää ottaa huomioon. Lisäksi yksityisessä projektimyynnissä, jonka osuus kokonaismarkkinoista on noin (40–50) prosenttia, osapuolten markkinaosuus on vain (30–40) prosenttia. Meltex on vahva toimija näillä markkinoilla ja muitakin toimijoita on. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden katson, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole osoittanut, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti teknisen kuivatuksen putkien markkinoilla.

Kiinteistöviemäriputkien markkinoiden osalta totean, että niillä on runsaasti kauppavirtoja, ja jos osapuolten määritelmä merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista otetaan huomioon, osapuolten markkinaosuus on niillä vain (20–30) prosenttia. Joka tapauksessa merkittävä tuonti luo kilpailupainetta yhteisyritykselle. Kuljetuskustannukset näyttävät olevan kohtuullisia suhteessa rahdin arvoon. Vaikka valurautaisten kiinteistöviemäriputkien ei katsottaisi kuuluvan samoille markkinoille muoviputkien kanssa, myös niiden tuonnista voi aiheutua kilpailupainetta. Joka tapauksessa asiassa esitetyn selvityksen perusteella näyttää siltä, että suurin osa tuonnista on muoviputkien tuontia. Markkinoilla on osapuolten, Pipelifen ja Meltexin lisäksi myös muita toimijoita. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden katson, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole osoittanut, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti kiinteistöviemäriputkien markkinoilla.

Kaapelinsuojausjärjestelmien osalta totean, että asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että Wavin tuo kaapelinsuojausjärjestelmiä Suomeen. Vaikka kysymyksessä olisi osapuolten mainitsema puhallusputki, joka ei ole mukana merkityksellisten markkinoiden määrittelyssä, katson kuitenkin, että puhallusputken tuonnista saattaa aiheutua jonkinlaista kilpailupainetta myös kaupan osapuolille. Joka tapauksessa jo Kilpailu- ja kuluttajaviraston omankin arvion mukaan tuonnin osuus näillä markkinoilla on (10–20) prosenttia, mikä aiheuttaa kilpailupainetta keskittymälle. Asiassa esitetystä selvityksestä myös ilmenee, että alalle ovat tyypillisiä hankintarenkaat. Asiakkailla on neuvotteluvoimaa varsinkin yksityisen projektimyynnin puolella, joka muodostaa noin (40–50) prosenttia markkinoista. Vaikka Elektroskandia on ollut skeptinen keskittymän suhteen, sen kautta menee vain osa näiden markkinoiden tuotteista. Asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden katson, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole osoittanut, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti kaapelinsuojausjärjestelmien markkinoilla.

Edellä todetun perusteella katson, ettei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole näyttänyt, että tehokas kilpailu estyy olennaisesti merkityksellisillä markkinoilla, lukuun ottamatta peltosalaojitusputkia, joiden osalta yhdyn enemmistön kantaan. Näin ollen katson, ettei asiassa tule myöskään määrättäväksi ehtoja, paitsi peltosalaojitusputkien osalta, joiden osalta yhdyn enemmistön näkemykseen myös ehtojen osalta.

Markkinaoikeustuomari Korjus:

Olen samaa mieltä kuin asiantuntijajäsen Koponen.

Vakuudeksi:

Puheenjohtaja

Kimmo Mikkola

HUOMAA:

Tiedon päätöksen lainvoimaisuudesta saa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.