6.7.2010

I ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

1 Kilpailuviraston esitys

1.1 Vaatimukset

Kilpailuvirasto on markkinaoikeuteen 23.10.2007 saapuneessa esityksessä vaatinut, että markkinaoikeus määrää TeliaSonera Finland Oyj:lle (entinen Loimaan Seudun Puhelin Oy / Auria Oy) 40.000 euron kilpailunrikkomismaksun.

1.2 Perusteet

1.2.1 Elinkeinonharjoittaja, jota esitys koskee

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n toiminimi muutettiin 1.4.2004 Auria Oy:ksi. Auria Oy sulautui 31.12.2006 TeliaSonera Finland Oyj:hin.

1.2.2 Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

Loimaan Seudun Puhelin Oy on ollut 15.11.2001?31.10.2002 kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslain) 3 §:n 2 momentissa (480/1992) tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoilla.

Loimaan Seudun Puhelin Oy on käyttänyt sanottuna ajanjaksona määräävää markkina-asemaansa väärin soveltamalla kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa (480/1992) tarkoitettua kohtuutonta ja kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavaa hinnoittelukäytäntöä.

Tilaajayhteyksien vuokrauksesta

Televerkon vuokrauksessa kilpaileville operaattoreille on useimmiten kyse kiinteän verkon tilaajayhteyksistä. Viestintämarkkinalain 2 §:n 10 kohdan mukaisesti tilaajayhteydellä tarkoitetaan kiinteän puhelinverkon osaa, joka on käyttäjän liittymän ja sellaisen laitteen välillä, jolla voidaan ohjata viestejä. Käytännössä määritelmä tarkoittaa esimerkiksi yhteyttä, jonka asiakkaan puoleinen pää on joko asiakkaan tiloissa tai sen niin sanotussa ristikytkentätelineessä. Tilaajayhteys yhdistää siten käyttäjän liittymän ja puhelinkeskuksen tai keskittimen. Yhteyden teknisellä toteuttamistavalla ei ole määritelmän kannalta merkitystä vaan oleellisia ovat yhteyden päätepisteitä ja viestien ohjaamattomuutta koskevat tunnusmerkit. Paikallisverkoissa yhteydet on yleensä rakennettu kuparisista johdoista, ja yksi tilaajayhteys muodostuu kahden johdon kuparijohtoparista.

Suomessa toimii 43 paikallisverkon operaattoria, jotka hallitsevat perinteisen toimialueensa tilaajayhteyksiä. Perinteisellä toimialueella tarkoitetaan sitä maantieteellistä aluetta, jolla kullakin paikallisoperaattorilla oli rajoitukseton oikeus teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 asti.

Tilaajayhteyksien avulla loppukäyttäjille tarjotaan esimerkiksi erilaisia puheensiirto- ja laajakaistayhteyspalveluja. Kiinteän puhelinverkon puheensiirtopalvelujen merkitys on Suomessa viime vuosina vähentynyt. Laajakaistayhteyksien kysyntä sen sijaan on kasvanut voimakkaasti. Laajakaistayhteyksiä loppukäyttäjille tarjoavat usein myös muut operaattorit kuin kunkin alueen perinteinen toimija. Tästä syystä tilaajayhteyksien saatavuuden merkitys on entisestään korostunut.

Tilaajayhteyksiä voidaan vuokrata paikallisverkon operaattoreilta joko O-laatuisina (Ordinary) tai S.O-laatuisina (Special Ordinary). O-laatuisella tilaajayhteydellä tarkoitetaan niin sanotun tavanomaisen laadun tilaajayhteyttä, joka vastaa laatutasoltaan puheliikenteeseen tarkoitettua johtoparia. S.O-laatuisella tilaajayhteydellä tarkoitetaan niin sanottua erikoislaadun tilaajayhteyttä, joka useimmin toteutetaan valikoidulla metallijohtimisen kaapelin johdinparilla. S.O-laatuinen tilaajayhteys on tarkoitettu nimenomaan dataliikenteen siirtoon esimerkiksi ADSL-menetelmällä. Myöhemmin myös O-laatuisia tilaajayhteyksiä on alettu käyttää ADSL-siirtoon.

Laajakaistayhteyksien kysynnän kasvun myötä palveluoperaattorit ovat alkaneet vuokrata paikallisoperaattoreilta paitsi tilaajayhteyksiä, myös tilaajayhteyden välityskykyä rinnakkaiskäyttöä varten. Tilaajayhteyden välityskykyä voidaan vuokrata tilanteessa, jossa loppuasiakkaalla on jo samaa tilaajayhteyttä koskeva voimassa oleva liittymäsopimus. Tällöin on mahdollista vuokrata tilaajayhteyden välityskykyä rinnakkaiskäyttöön laajakaistayhteyden toteuttamiseksi.

Tilaajayhteyksien vuokraus on välttämätöntä, jotta kilpailevat palveluoperaattorit voisivat tarjota loppukäyttäjille palveluita tilaajayhteyksiä hallitsevan verkko-operaattorin perinteisellä toimialueella. Tilaajayhteyksiä hallitseva yritys voi teknisesti ja taloudellisesti hallita lähes kaikkien telepalveluiden tarjontaa.

Tilaajayhteyksien kysyntä tukkutasolla on johdettua kysyntää. Palveluoperaattoreiden tarve saada käyttöönsä tilaajayhteyksiä määräytyy sen mukaan, kuinka suuri on loppuasiakkaiden määrä.

Erityisesti laajakaistaisten internetyhteyksien markkinoiden kilpailutilanteen kannalta on keskeistä, että kilpailevat palveluoperaattorit saavat tilaajayhteyksiä käyttöönsä kohtuullisin ehdoin. Mikäli kohtuuhintaisia tilaajayhteyksiä ei ole saatavilla, markkinat ovat kokonaisuudessaan alueen perinteisen toimijan hallussa eikä kilpailijoilla ole mahdollisuutta tarjota alueen loppukäyttäjille vaihtoehtoisia palveluita. Tilaajayhteyksien kohtuuhintainen ja syrjimätön saatavuus kannustaa myös kilpailevia operaattoreita investoimaan omiin verkkoratkaisuihin esimerkiksi DSL-verkon osalta.

Merkitykselliset tuotemarkkinat

Käsillä olevassa tapauksessa on kyse televerkon vuokrauksesta kilpaileville operaattoreille. Vuokrattavana tuotteena ovat kiinteän puhelinverkon tilaajayhteydet.

Jo rakennetun tilaajayhteysverkon korvaaminen uudella vastaavalla tilaajayhteysverkolla ei yleensä ole taloudellisesti mielekästä. Kilpailevien verkkojen rakentaminen on rajoittunut pääasiassa suuryritysten käyttöön tarkoitettujen 2 Mbit/s ja sitä suuremman kapasiteetin yhteyksiin. Tilaajayhteysverkon rakentamiskulut ovat niin huomattavat, että uuden teleyrityksen on taloudellisesti mielekästä lähteä tarjoamaan tilaajayhteyksiä ohi alueella toimivan perinteisen teleyrityksen ainoastaan sellaisille asiakkaille, joiden liikennemäärät ovat huomattavan suuria. Useimpien loppukäyttäjien kuten yksityisasiakkaiden sekä pienten ja keskisuurten yritysasiakkaiden liikennemäärät ovat niin pieniä, että tilaajayhteysverkon rakentamiseksi tarvittavia investointeja ei ole mahdollista saada kohtuullisen ajan kuluessa katettua odotettavissa olevalla tuotolla.

Ei ole olemassa vaihtoehtoista tekniikkaa, joka vastaisi ominaisuuksiltaan riittävästi kiinteää tilaajayhteysverkkoa. Tulevaisuudessa tilaajayhteysverkon korvaaminen vaihtoehtoisella tekniikalla saattaa tosin olla mahdollista esimerkiksi kaapelitelevisioverkon tai erilaisten langattomien ratkaisujen avulla toteutettujen tilaajayhteyksien avulla. Toistaiseksi markkinoilla ei kuitenkaan ole ollut tarjolla riittävän täydellisiä substituutteja perinteiselle, metallijohtimien avulla toteutetulle tilaajayhteysverkolle. Nyt käsillä olevan tapauksen tarkastelu kohdistuu vuosille 2001–2002, jolloin korvaavia ratkaisuja ei ole ollut lainkaan saatavilla.
Euroopan yhteisöjen komissio on Deutsche Telekom AG:ta koskeneessa päätöksessään 21.5.2003 (EYVL L 263/9) pitänyt merkityksellisinä tukkutason markkinoina paikallisen televerkon käyttöoikeusmarkkinoita, jotka ovat muodostuneet tilaajajohtojen muodostamista loppuasiakasyhteyksistä. Komissio ei ole jakanut kapea- ja laajakaistapalveluja erillisiksi tuotemarkkinoiksi televerkon käyttöoikeusmarkkinoiden osalta.

Kilpailuneuvosto on tilaajayhteyshinnoittelua koskeneissa 18.5.2001 antamissaan päätöksissä dnro 150/690/1999, dnro 14/690/2000 ja dnro 15/690/2000 sekä korkein hallinto-oikeus vastaavasti 22.4.2002 antamissaan päätöksissä taltio 941 ja taltio 942 todenneet, että tapauksissa merkitykselliset tuotemarkkinat ovat muodostuneet kiinteän tilaajayhteysverkon markkinoista lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat todenneet, että kiinteiden tilaajayhteyksien markkinat eivät jakaudu toisistaan erillisiin suuryritysten, pienten ja keskisuurten yritysten ja kuluttajien markkinasegmentteihin.

Asiassa on siten pidettävä merkityksellisinä tuotemarkkinoina kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoita lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Merkityksellisille tuotemarkkinoille on katsottava kuuluvaksi sekä tilaajayhteyksien että niiden välityskyvyn vuokrauksen markkinat.

Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

Merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat tilaajayhteyksien osalta jakautuneet Suomessa alueellisesti. Markkina-alueet noudattelevat pääasiallisesti kiinteitä paikallisia puhelupalveluja tarjoavien yritysten aiempia toimialuerajoja eli kiinteän puhelinverkon kattamaa aluetta.

Mikäli kilpaileva palveluoperaattori haluaa tarjota esimerkiksi laajakaista- tai puhelupalvelujaan kiinteän tilaajayhteysverkon välityksellä Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella, tilaajayhteydet tarvitaan juuri siltä alueelta. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisen toimialueen tilaajayhteyksiä ei ole mahdollista korvata jonkin toisen alueen tilaajayhteyksillä tai tilaajayhteystuotteilla. Kilpailu on siis alueellisesti rajoittunut kattamaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n kiinteän puhelinverkon tilaajayhteydet.

Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat edellä mainituissa päätöksissään katsoneet, että merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina oli pidettävä sitä toimialuetta, jolla kullakin yhtiöllä oli ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Euroopan yhteisöjen komission edellä mainitussa päätöksessä on todettu maantieteellisten markkinoiden kattavan sen alueen, jolle Deutsche Telekom AG oli aikaisemman yksinoikeutensa turvin rakentanut kattavan tilaajayhteysverkon.

Asiassa on siten pidettävä merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina aluetta, jolla Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä on ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka (jäljempänä Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteinen toimialue).

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräävä markkina-asema

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteysverkko on pääosin rakennettu ennen 31.12.1993, jolloin sillä on ollut yksinoikeus teletoiminnan harjoittamiseen perinteisellä toimialueellaan.

Viestintäviraston linjauksista ilmenee, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n (Auria Oy:n) markkinaosuus tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella on säilynyt lähes sadassa prosentissa myös kilpailun vapautumisen jälkeen. Muut yritykset eivät ole rakentaneet maantieteellisesti kattavaa tilaajayhteysverkkoa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteiselle toimialueelle. Liikenneministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön vuosina 1997?2002 antamien huomattavaa markkinavoimaa koskevien päätösten mukaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n markkinaosuus paikallisessa teletoiminnassa sen perinteisellä toimialueella on ollut yli 90 prosenttia koko mainitun ajanjakson.

Koska Loimaan Seudun Puhelin Oy on ollut ainoa yritys, jolla on ollut koko sen perinteisen toimialueen kattava tilaajayhteysverkko, sillä on ollut mahdollisuus hallita kilpailevien palveluoperaattorien pääsyä paikalliseen televerkkoon tällä alueella. Mikäli kilpailevat palveluoperaattorit ovat halunneet tarjota esimerkiksi puheensiirto- tai laajakaistapalveluja Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella, niiden on ollut välttämätöntä saada käyttöönsä paikallisverkon tilaajayhteyksiä. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n verkon kanssa päällekkäisen ja alueellisesti koko Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisen toimialueen kattavan verkon rakentaminen ei ole ollut taloudellisesti mielekästä. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteysverkko on muodostanut niin sanotun pullonkaulatekijän kaikkien kiinteää verkkoa hyödyntäen tarjottavien loppukäyttäjäpalvelujen tarjoamiseksi sen perinteisellä toimialueella.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä on siten ollut määräävä markkina-asema kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella.

Tarkasteltavana oleva menettely

Loimaan Seudun Puhelin Oy on antanut tilaajayhteyksiensä vuokrista vuotuiseen kokonaislaskutukseen perustuvia määräalennuksia. 15.11.2001 voimaan tulleen hinnaston mukaan määräalennukset on porrastettu seuraavasti:

* 16.800 euroa / 5 prosenttia
* 84.000 euroa / 7 prosenttia
* 168.000 euroa / 10 prosenttia
* 840.000 euroa / 15 prosenttia
* 1.200.000 euroa / 20 prosenttia
* 1.680.000 euroa / 25 prosenttia

Loimaan Seudun Puhelin Oy on muuttanut määräalennustensa laskuperusteita 1.11.2002, mistä alkaen määräalennuksia on myönnetty seuraavasti:

* 20.000 euroa / 2 prosenttia
* 50.000 euroa / 5 prosenttia
* 100.000 euroa / 10 prosenttia

Viestintävirasto on joulukuussa 2002 antamissaan päätöksissä dnrot 313–315/933/2002 arvioinut useiden paikallisten teleyhtiöiden tilaajayhteyksien hinnoittelua ja niistä myönnettäviä alennuksia viestintämarkkinalain perusteella. Viestintäviraston päätösten mukaan kunkin yhtiön S.O.-tilaajayhteyksistä perimät vuokrat olivat huomattavasti yhtiöiden osoittamia suoritekustannuksia korkeammat ja myönnettävät alennukset huomattavasti arvioituja kustannussäästöjä suuremmat. Viestintävirasto ei ole arvioinut Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelua, mutta yhtiön ajalla 15.11.2001–31.10.2002 soveltamat määräalennusperusteet vastaavat pääpiirteissään kyseisiä alennusjärjestelmiä. Loimaan Seudun Puhelin Oy on muuttanut alennusjärjestelmäänsä sen jälkeen, kun Kilpailuvirasto on alkanut selvittämään yhtiön tilaajayhteyshinnoittelua. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n 1.11.2002 voimaan tullut alennusjärjestelmä vastaa pääpiirteissään niitä alennusjärjestelmiä, jotka Viestintävirasto on hyväksynyt vuonna 2002 tekemiensä selvitysten yhteydessä ja jotka selvitysten kohteena olevat yhtiöt ovat ottaneet käyttöön 1.1.2003 alkaen.

Väärinkäyttö

Mikäli määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen myöntämät määräalennukset tai niiden porrastukset eivät perustu todellisiin kustannussäästöihin ja niiden tarkoituksena tai vaikutuksena on asiakkaiden syrjiminen, ne voivat olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset määräalennukset, jotka perusteettomasti vääristävät erikokoisten toimijoiden kilpailumahdollisuuksia. Määräalennuksia ei myöskään saa porrastaa niin, että niillä luodaan kannustin yksinostoihin määräävässä asemassa olevalta yritykseltä.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n 15.11.2001 käyttöön ottamien määräalennusperusteiden mukaisesti pienimmän alennuksen saaminen on edellyttänyt 16.800 euron vuosilaskutusta. Tämä on vastannut 105 halvimman hintaluokan eli O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Suurin alennus on edellyttänyt 1.600.000 euron vuosilaskutusta eli 10.534 halvimman hintaluokan eli O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. S.O-laatuluokan tilaajayhteydet ovat O-laatuisia kalliimpia, jonka vuoksi niistä perittävillä vuokrilla alennuksiin oikeuttaviin ostomääriin pääseminen helpottuu jonkin verran. Laajakaistaisten internetyhteyksien markkinakehityksen alkuvaiheessa loppuasiakasyhteydet toteutettiin S.O-laatuisia tilaajayhteyksiä käyttämällä.

Loimaan Seudun Puhelin Oy on itse ollut oman tilaajayhteysverkkonsa suurin käyttäjä. Esimerkiksi vuoden 2002 lopussa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin käytössä oli 19.500 tilaajayhteyttä ja muille palveluoperaattoreille oli vuokrattu 139 tilaajayhteyttä. Näin ollen suurista ostomääristä saatu alennushyöty on kanavoitunut käytännössä ainoastaan yhtiölle itselleen. Loimaan Seudun Puhelin Oy on selvityksissään todennut, että kilpaileville palveluoperaattoreille ei vuosien 2001?2002 aikana myönnetty lainkaan alennuksia, koska niiden ostomäärät olivat niin pienet.

Sinänsä on todennäköistä, että suurista ostomääristä kertyy kustannussäästöjä verkko-operaattorille. Loimaan Seudun Puhelin Oy on kuitenkin porrastanut alennustaulukkonsa siten, että suurimmat alennukset on saanut vasta huomattavan suurista ostomääristä. Koska Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä on ollut määräävä markkina-asema kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella, sen tulee esittää alennuksilleen objektiiviset ja kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävät perusteet.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n mukaan sen myöntämät määräalennukset ovat perustuneet tilaajayhteyksien määrän kasvun myötä aiheutuviin säästöihin muun muassa laskutuksessa, asiakkuuden hallinnassa ja kunnossapidossa. Loimaan Seudun Puhelin Oy ei kuitenkaan ole esittänyt mitään laskelmia siitä, kuinka suuria säästöjä sen erittelemissä kustannuserissä muodostuu yksittäisen asiakkaan ostomäärien kasvaessa.

Loimaan Seudun Puhelin Oy on kohdistanut suurimmat alennuksensa vasta erittäin suuriin ostomääriin. Kilpailuviraston käsityksen mukaan kustannussäästöt syntyvät jo suhteellisen pienistä ostomääristä. Esimerkiksi useamman yhteyden yhteislaskutuksessa syntyvät säästöt ovat suhteellisesti suurimmat jo muutaman yhteyden kohdalla, koska säästöjä syntyy kertaluonteisissa kustannuksissa kuten postituksessa ja tulostuksessa. Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat todenneet saman aiemmin mainituissa ratkaisuissaan. Lisäksi kilpailuneuvosto, korkein hallinto-oikeus ja Viestintävirasto ovat aiemmin mainituissa tilaajayhteyshinnoittelua koskevissa ratkaisuissaan todenneet Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennusjärjestelmää vastaavien järjestelmien olleen kustannusvastaamattomia. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n 15.11.2001 käyttöön ottaman hinnaston määräalennusten porrastukset eivät siten ole vastanneet Loimaan Seudun Puhelin Oy:lle aiheutuneita kustannussäästöjä.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennustaulukoiden porrastuksen voidaan katsoa kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainituissa päätöksissä käsiteltyjen tapausten kaltaisesti suosineen yhtiötä itseään. Alennustaulukot ovat myös sanottuja tapauksia vastaavasti kasvattaneet kustannuseroa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n ja sen kilpailijoiden välillä, mikä on entisestään heikentänyt kilpailevien operaattoreiden hintakilpailukykyä.

Loimaan Seudun Puhelin Oy ei ole pystynyt täyttämään näyttövelvollisuuttaan ja esittämään kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla selvitystä, joka todentaisi alennusperusteiden kilpailuoikeudellisen hyväksyttävyyden.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennuksilla on ollut syrjiviä vaikutuksia. Loimaan Seudun Puhelin Oy on ollut itse oman verkkonsa suurin käyttäjä. Myönnetyt määräalennukset on porrastettu kustannusvastaamattomasti, jolloin Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on saanut perusteetonta etua suurista ostomääristään. Tämä on vaikeuttanut entisestään kilpailevien palveluoperaattorien mahdollisuuksia toimia Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on saanut kulloisenkin alennustaulukon mukaisen suurimman mahdollisen alennuksen ostomääriensä perusteella. Kilpailevilla palveluoperaattoreilla ei käytännössä ole ollut mahdollisuutta yltää vastaaviin alennuksiin oikeuttaviin ostomääriin.

Tällainen hinnoittelukäytäntö on johtanut siihen, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on saanut merkittävän kustannusedun verrattuna kilpaileviin palveluoperaattoreihin. Kilpailuoikeudellisesti kyse on ollut kilpailijoiden kustannusten nostattamisesta. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelu on entisestään heikentänyt kilpailevien palveluoperaattorien hintakilpailukykyä lopputuotemarkkinoilla niiden kohtaamien korkeampien kustannusten vuoksi.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin saamat alennukset ovat antaneet sille mahdollisuuden hinnoitella tilaajayhteyksien avulla vähittäismarkkinoilla tarjottavat palvelut kilpailijoita matalammalle tasolle. Tällaisia vähittäismarkkinoilla tarjottavia palveluita ovat paitsi laajakaistaiset internetyhteydet, myös muun muassa yritysasiakkaiden puhe- ja dataratkaisut.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on 15.11.2001–31.10.2002 saanut tilaajayhteysvuokristaan alennusta yhteensä noin 0,8 miljoonaa euroa. Mikäli käytössä olisi ollut 1.11.2002 voimaan tullut määräalennusjärjestelmä, olisi alennus ollut noin 0,4 miljoonaa euroa. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin kustannusvastaamattomista ja syrjivästi porrastetuista määräalennuksista saama hyöty on näin arvioituna ollut noin 0,4 miljoonaa euroa. Laskelmassa on käytetty jakaumaa, jonka mukaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin käytössä olevista tilaajayhteyksistä 80 prosenttia on toteutettu O-laadulla ja 20 prosenttia S.O-laadulla.

Loimaan Seudun Puhelin Oy on myöhemmin todennut Kilpailuvirastolle soveltaneensa viestintämarkkinalain mukaisissa eriyttämislaskelmissa omalta palveluoperaattoriltaan veloittamiinsa tilaajayhteysvuokriin erillistä, yhtiön julkisesta operaattorihinnastosta poikkeavaa alennusjärjestelmää. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n mukaan sen oma palveluoperaattori on saanut 10–30 prosentin alennuksen tilaajayhteyksiensä vuokramaksuista, joka on sisältänyt liittymämäärään perustuvan ja sopimuskausialennuksen. Kilpailuvirasto on tehnyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennusjärjestelmän arvioinnin lähtökohtaisesti julkisen operaattorihinnaston perusteella. Tapauksen arvioinnin kannalta ei lopulta kuitenkaan ole merkitystä kumpaa alennustaulukkoa Loimaan Seudun Puhelin Oy on omalle palveluoperaattorilleen soveltanut. Yhtiö ei ole pystynyt esittämään mitään sellaisia kustannusperusteita, joilla olisi pystytty perustelemaan kummankaan alennustaulukon porrastusta tai korkeimpia alennusprosentteja.

Mikäli Loimaan Seudun Puhelin Oy on todella soveltanut oman palveluoperaattorinsa vuokraamiin tilaajayhteyksiin kokonaan erillistä ei-julkista alennusjärjestelmää, on tämä käytäntö ollut operaattoreiden tasapuolisen kohtelun näkökulmasta ja erityisesti alennusjärjestelmän johdonmukaisuuden, uskottavuuden ja läpinäkyvyyden kannalta selvästi ongelmallisempi käytäntö. Lisäksi tällainen menettely on ristiriidassa sen kanssa, että Loimaan Seudun Puhelin Oy on sittemmin markkinaoikeudelle toimittamassaan vastineessaan esittänyt yhtiön soveltaneen kaikille asiakkailleen samanlaisia hinnoitteluperusteita.

ADSL-tekniikalla toteutettujen laajakaistaisten internetyhteyksien markkinoille on ominaista se, että kilpailevat palveluoperaattorit aluksi vuokraavat kaikki yhteyden toteuttamiseksi tarvittavat tukkutuotteet alueen perinteiseltä toimijalta. Saavutettuaan riittävän asiakasmassan kilpailevat operaattorit alkavat usein myös investoida omiin verkkoratkaisuihinsa, jotka mahdollistavat tuotteiden erilaistamisen ja myös vaihtoehtoisten tukkutuotteiden tarjonnan muille alueella toimiville palveluoperaattoreille. Tämä on omiaan lisäämään kilpailua alueella, millä taas on positiivisia vaikutuksia loppuasiakastuotteiden laatu- ja hintakehitykseen.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelun vahingolliset vaikutukset ovat ilmenneet myös kilpailevien palveluoperaattorien maksamina ylikorkeina tilaajayhteysvuokrina suhteessa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n omaan palveluoperaattoriin niissä tilanteissa, joissa kilpailijat ovat päättäneet tarjota palveluitaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella. Tästä on aiheutunut kilpaileville palveluoperaattoreille huomattavasti alhaisempia katteita, mikä on ollut omiaan entisestään vähentämään niiden toiminnan kannattavuutta sekä halukkuutta tarjota palveluita Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella.

Erityisesti laajakaistaisten internetyhteyksien vähittäismarkkinoilla kilpailevat palveluoperaattorit ovat joutuneet tarkoin harkitsemaan, millä maantieteellisillä alueilla ne tarjoavat palveluitaan. Koska tällaisessa liiketoiminnassa taloudelliset toimintamarginaalit ovat pienehköjä, paikallisen verkko-operaattorin hinnoitteluratkaisut vaikuttavat merkittävästi kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintamahdollisuuksiin. Myös muiden loppuasiakastuotteiden kuten yritysasiakkaiden data- ja puheratkaisujen tarjonnassa paikallisen verkko-operaattorin hinnoitteluratkaisut ovat avainasemassa toiminnan kannattavuutta arvioitaessa.

Loimaan Seudun Puhelin Oy on omalla perinteisellä toimialueellaan harjoittanut teletoimintaa yksinoikeudella 31.12.1993 saakka, jolloin se on saanut rakentaa oman tilaajayhteysverkkonsa alueelle kilpailulta suojattuna. Yhtiölle on myös syntynyt laaja asiakaspohja aikana, jolloin sillä on ollut mahdollisuus harjoittaa teletoimintaa ilman kilpailua. Markkinoille pyrkivä kilpaileva operaattori on siis kohdannut tilanteen, jossa se on riippuvainen Loimaan Seudun Puhelin Oy:ltä vuokrattavista tilaajayhteyksistä. Lisäksi käytännössä kaikilla potentiaalisilla asiakkailla on ollut jo olemassa oleva asiakassuhde Loimaan Seudun Puhelin Oy:n kanssa. Tällaisissa markkinoille pääsyn näkökulmasta hyvin haastavissa olosuhteissa pienilläkin kilpailijoiden kilpailukykyä heikentävillä toimenpiteillä on markkinoille pääsylle ja siellä kilpailemiselle huomattavaa merkitystä. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelu ei ole mahdollistanut kaikilta osin kilpailevaa tarjontaa ja sen omaa palveluoperaattoria suosiva tilaajayhteyshinnoittelu on ollut omiaan hidastamaan markkinakehitystä alueella.

Arvioitaessa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n menettelyn moitittavuutta tulee huomioida myös se, että yhtiö ei ole tarkistanut oma-aloitteisesti alennuskäytäntöjensä lainmukaisuutta kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainituista päätöksistä huolimatta. Yhtiö on muuttanut alennuskäytäntöjään vasta Kilpailuviraston puututtua asiaan. Lisäksi kilpailua rajoittavan alennuskäytännön lyhyellä kestolla ei ole asiassa merkitystä, sillä kilpailuneuvoston oikeuskäytännön mukaan kielletyn alennuksen tunnusmerkistö täyttyy jo sillä, että määräävässä asemassa olevan yrityksen julkistetussa hinnoittelussa on kiellettyjä ehtoja.
Kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat oikeuskäytännössään arvioineet yritysten hinnoittelujärjestelmiä kokonaisuutena. Samoin Kilpailuvirasto on todennut Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennusjärjestelmän kokonaisuutena olevan kilpailunrajoituslain 7 §:n (480/1992) vastainen. Loimaan Seudun Puhelin Oy ei ole pystynyt perustelemaan myöntämiään määräalennuksia ostomääristä aiheutuvilla kustannussäästöillä. Lisäksi alennuksilla on ollut syrjiviä vaikutuksia siten, että alennuksista saatu hyöty on kanavoitunut täysimääräisesti Loimaan Seudun Puhelin Oy:n omalle palveluoperaattorille eivätkä muut palveluoperaattorit ole saaneet lainkaan alennuksia. Näin ollen Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelua ajalla 15.11.2001?31.10.2002 on pidettävä kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa (480/1992) tarkoitettuna kohtuuttomana ja kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavana hinnoittelukäytäntönä.

1.2.3 Seuraamusmaksu

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n markkinaosuus tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella on ollut Viestintäviraston markkina-analyysin mukaan 31.12.2005 edelleen yli 95 prosenttia.

Koska Loimaan Seudun Puhelin Oy on ollut lähes monopoliasemassa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella, on erityisen tärkeää, että Loimaan Seudun Puhelin Oy ei tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla ole käyttänyt keinoja, joilla se on pyrkinyt rajoittamaan tai estämään kilpailevaa tarjontaa lopputuotemarkkinoilla. Nyt käsillä olevassa tapauksessa yhtiön tilaajayhteyshinnoittelu on merkittävästi estänyt kilpailevien palveluiden tarjontaa lopputuotemarkkinoilla.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä voidaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä lausuttujen periaatteiden mukaisesti katsoa olleen erityinen vastuu siitä, että sen tilaajayhteyshinnoittelu ei vaaranna aitoa ja vääristymätöntä kilpailua markkinoilla. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n vastuuta varmistua tilaajayhteyshinnoittelunsa lainmukaisuudesta ovat lisänneet vuonna 2001 annetut kilpailuneuvoston paikallisten puhelinyhtiöiden tilaajayhteyshinnoittelua ja alennuskäytäntöjä koskeneet päätökset.

Loimaan Seudun Puhelin Oy on tiennyt olevansa määräävässä markkina-asemassa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla, jolloin yrityksen on omasta aloitteestaan tullut sopeuttaa toimintansa vastaamaan kilpailunrajoituslain asettamia vaatimuksia.

Loimaan Seudun Puhelin Oy on jatkanut alennuskäytäntöjensä soveltamista edellä mainittujen kilpailuneuvoston ja korkeimman hallinto-oikeuden tilaajayhteyshinnoitteluista antamien ratkaisujen jälkeen, joissa kustannusvastaamattomat ja syrjivästi porrastetut määräalennukset on katsottu kilpailunrajoituslain vastaisiksi.
Kilpailuvirasto on lisäksi 24.6.2002 lähettänyt kaikille Suomen teleyrityksille kirjeen, jossa Kilpailuvirasto kuvailee velvoitteita, joita määräävässä markkina-asemassa olevalla teleyrityksellä on.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennuskäytäntö on muodostanut kilpailunrajoituksen, jolla on ollut sen oman palveluoperaattorin kanssa kilpailevien palveluoperaattorien toimintaa haittaavia vaikutuksia. Vaikutukset ovat ilmenneet kilpailijoiden kohtaamina korkeampina kustannuksina. Huomionarvoisia ovat erityisesti suurista ostomääristä saadut huomattavat alennukset. Käytännössä kyse on ollut kilpailijoiden kustannusten nostattamisesta, sillä Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on ollut ainoa operaattori, joka on yltänyt alennukset oikeuttaviin ostomääriin. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin määräalennuksina saama hyöty on ollut 15.11.2001–31.10.2002 arviolta 0,4 miljoonaa euroa.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n menettelyn vahingollisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että yhtiö on pyrkinyt tilaajayhteyshinnoittelullaan vääristämään kilpailuolosuhteita tilanteessa, jossa lopputuotemarkkinoilla kysyntä on alkanut voimakkaasti kasvaa. Menettelyn vahingolliset vaikutukset ovat kohdistuneet yhtiön toimialueelle pyrkiviin palveluoperaattoreihin, joiden on ollut välttämätöntä vuokrata Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteyksiä ADSL-laajakaistaliittymien tarjoamiseksi loppukäyttäjille. Vahingolliset vaikutukset ovat ilmenneet syrjivästi ja kustannusvastaamattomasti porrastettujen määräalennusten aiheuttamana kustannuserona Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin ja kilpailevien palveluoperaattoreiden välillä. Tämä kustannusero on rajoittanut kilpailevien palveluoperaattoreiden mahdollisuuksia kilpailla Loimaan Seudun Puhelin Oy:n palveluoperaattorin kanssa paitsi laajakaistaisten internetyhteyksien vähittäismarkkinoilla, myös muun muassa yritysasiakkaiden puhe- ja dataratkaisujen toteuttamisen markkinoilla. Yhtiö on luopunut kilpailua rajoittavista alennuskäytännöstä vasta Kilpailuviraston puututtua asiaan.

Kilpailunrajoituksen vahingollisuutta korostaa edelleen se, että tilaajayhteys on niin sanottu pullonkaulatekijä, joka on välttämätön palveluiden tarjoamiseksi kiinteässä puhelinverkossa. Rajoittamalla kilpailevien operaattoreiden pääsyä kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin on mahdollista rajoittaa kilpailua useilla vähittäistason markkinoilla.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n menettelyn moitittavuutta korostaa se, että yhtiö otti alennusjärjestelmän käyttöön tietoisena kilpailuneuvoston 18.5.2001 antamista tilaajayhteyshinnoitteluja koskevista ratkaisuista. Loimaan Seudun Puhelin Oy luopui alennusjärjestelmästä vasta Kilpailuviraston alettua selvittää yhtiön tilaajayhteyshinnoittelua.

2 TeliaSonera Finland Oyj:n vastaus

2.1 Vaatimukset

TeliaSonera Finland Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti hylkää seuraamusmaksuesityksen. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun määräämättä tai määrää Kilpailuviraston esittämää pienemmän seuraamusmaksun. Lisäksi TeliaSonera Finland Oyj on vaatinut, että Kilpailuvirasto velvoitetaan korvaamaan TeliaSonera Finland Oyj:n oikeudenkäyntikulut 18.437,34 eurolla korkoineen.

2.2 Perusteet

2.2.1 Loimaan Seudun Puhelin Oy:n markkina-asema

TeliaSonera Finland Oyj ei kiistä Loimaan Seudun Puhelin Oy:n huomattavaa asemaa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla vuosina 2001–2002 sen perinteisellä toimialueella. Koska Kilpailuviraston esitys kuitenkin perustuu epäiltyyn kilpailun rajoittumiseen laajakaistaliittymien vähittäismarkkinoilla ja puhe- ja dataratkaisujen toteuttamisen markkinoilla, olisi Kilpailuviraston tullut esityksessään arvioida Loimaan Seudun Puhelin Oy:n asemaa myös kyseisillä vähittäismarkkinoilla. Huomioon tulisi ottaa myös se, onko Loimaan Seudun Puhelin Oy ollut sellaisessa asemassa, että se on käytännössä kyennyt vaikuttamaan kilpailijoiden mahdollisuuksiin päästä laajakaistapalveluiden vähittäismarkkinoille tai puhe- ja dataratkaisujen markkinoille ja siten kyseisten markkinoiden kehitykseen.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n vuokraamien tilaajayhteyksien kokonaismäärät ovat vuosina 2001 ja 2002 olleet alle 20.000 kappaletta vuodessa. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n vähittäisasiakkaille myymien ADSL-liittymien määrä oli 354 kappaletta vuonna 2001 ja 728 kappaletta vuonna 2002. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n ei voida katsoa olleen merkittävä toimija laajakaistayhteyksien tai puhe- ja dataratkaisujen tarjonnassa.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä on tuskin voinut olla perinteisen toimialueensa ulkopuolella mahdollisuutta olennaisesti vaikuttaa operaattoreiden edellytyksiin tarjota loppuasiakkaille laajakaistaliittymiä tai puhe- ja dataratkaisuja. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisen toimialueen vähittäismarkkinoille tulo tuskin on ollut minkään operaattorin ensisijaisen kiinnostuksen kohteena kyseisenä ajankohtana. Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä ei siten ole ollut mahdollisuutta olennaisesti vaikuttaa kilpailun rajoittumiseen laajakaistaliittymien tai puhe- ja dataratkaisujen vähittäismarkkinoilla.

2.2.2 Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelu

Yhtiön tietoisuus hinnoittelun lain vastaisuudesta

Loimaan Seudun Puhelin Oy ei ole ollut tietoinen hinnoittelunsa kilpailusääntöjen vastaisuudesta.

Vuonna 2001 teleyritysten yleisenä käsityksenä oli, että viestintälainsäädännön perusteella tilaajayhteyksien vuokrauksessa kaikkiin yrityksiin tasapuolisesti sovellettavat ja tilaajayhteyden tuottamisesta aiheutuviin kustannuksiin perustuvat alennusjärjestelmät ovat sallittuja.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n marraskuussa 2001 käyttöön ottama alennusjärjestelmä on ollut kaikille operaattoriasiakkaille samanlainen, läpinäkyvä ja selkeä. Ostovolyymeihin perustuvaa alennusmallia on pidetty yleisesti hyväksyttävänä, koska määräalennukset ovat perustuneet kustannussäästöihin.

Vuosina 2001–2002 Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä ei ollut tiedossa, miten sen tilaajayhteyksien hinnoittelu vaikuttaisi laajakaistapalveluiden vähittäismarkkinaan, koska kyseiset markkinat olivat vasta kehittymässä ja laajakaistaliittymien myynti oli erittäin vähäistä. Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä ei myöskään voinut olla tiedossaan miten vaihtoehtoiset tekniikat tilaajayhteysverkon korvaamiseksi kehittyvät ja miten ne vaikuttavat kilpailijoiden alalle tuloon vähittäismarkkinoilla.

Määräävässä markkina-asemassakin olevan yrityksen soveltama kohtuullinen ja syrjimätön volyymialennusjärjestelmä on kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä. Ei ole kohtuullista edellyttää, että Loimaan Seudun Puhelin Oy olisi kyennyt arvioimaan etukäteen, milloin sen kaikkiin operaattoreihin tasapuolisesti soveltaman määräalennustaulukon alennusprosentit muuttuvat sellaiseksi, että se voi vaikuttaa negatiivisesti kilpailuun loppuasiakasmarkkinoilla.

Kilpailuviraston mukaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n toiminnan moitittavuutta lisää se seikka, että yhtiö ei ollut muuttanut tilaajayhteyshinnoitteluaan, vaikka kilpailuneuvosto oli 18.5.2001 antanut kolmen muun teleoperaattorin tilaajayhteyshinnoittelua koskevat päätökset. Kilpailuvirasto on myös viitannut Viestintäviraston vuoden 2002 aikana tekemiin kolmen muun teleyrityksen tilaajayhteyshinnoittelua koskeviin päätöksiin, joiden pohjalta Loimaan Seudun Puhelin Oy:n olisi Kilpailuviraston mukaan tullut arvioida myös omaa hinnoitteluaan.

Viranomaisen tai tuomioistuimen päätös velvoittaa vain päätöksen kohteena olevaa yritystä. Kilpailuneuvoston antamat ratkaisut ovat lisäksi koskeneet toisentyyppistä hinnoittelumallia eri maantieteellisellä alueella, ja niissä on tarkasteltu kyseisten teleyritysten koko hinnoittelujärjestelmän hyväksyttävyyttä eikä yksinomaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennustaulukkoa vastaavaa järjestelmää. Lisäksi kilpailuneuvoston päätöksistä oli valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi päätöksensä vasta 22.4.2002.

Loimaan Seudun Puhelin Oy muutti alennuskäytäntönsä Kilpailuviraston ryhdyttyä sitä tutkimaan, koska vasta Kilpailuviraston tutkinnan kautta yhtiö tuli tietoiseksi alennuskäytäntönsä mahdollisesta kilpailusääntöjen vastaisuudesta. Loimaan Seudun Puhelin Oy pyrki välittömästi korjaamaan hinnoittelunsa Kilpailuviraston antamien ohjeiden mukaiseksi. Alennusjärjestelmän muuttamista noin kuuden kuukauden kuluessa KHO:n ennakkoratkaisusta voidaan pitää kohtuullisena siirtymäaikana.

Kilpailuviraston teleyrityksille 24.6.2002 lähettämä kirje laajakaistamarkkinoiden kilpailunrajoituksia on ollut hyvin yleisluontoinen, eikä siinä ole millään tavalla yksilöity minkälaista alennuskäytäntöä teleyritys voi soveltaa ja miten esimerkiksi volyymipohjaisen alennustaulukon alennukset tulee porrastaa ollakseen sallittuja. Loimaan Seudun Puhelin Oy:lle ei ole voinut kirjeen perusteella syntyä käsitystä siitä, että sen käyttämä ostovolyymeihin perustuva alennusmalli olisi kilpailunrajoituslain vastainen. Lisäksi on huomioitava, että Loimaan Seudun Puhelin Oy poisti kiistanalaisen alennusmallin vain runsaat neljä kuukautta kirjeen lähettämisen jälkeen, mitä voidaan pitää kohtuullisena siirtymäaikana.

Hinnoittelun syrjivyys ja kohtuuttomuus

Tilaajayhteyshinnoittelua tulisi tarkastella kokonaisuutena siten, että määräalennusten ohella huomioon otetaan myös yhteyksien avaus- ja kuukausimaksujen tasot. Viestintäviraston 1.10.2002 teleyritysten tilaajayhteyksien vuokramaksuista kokoaman taulukon mukaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n asennus- ja vuokrahinta on ollut keskimääräistä hintatasoa alempi. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteyksien hintatasoa ei näin ollen voida pitää kohtuuttomana siitä huolimatta, että kilpailevien operaattoreiden ostomäärät eivät ole riittäneet määräalennusten saamiseen.

Kilpailuviraston viittaamia kilpailuneuvoston, korkeimman hallinto-oikeuden ja komission päätöksiä ei voida suoraan rinnastaa käsiteltävään tapaukseen. Niissä on ollut pääosin kyse erityyppisistä tuotteista ja eri kehitysvaiheissa olevista markkinoista. Lisäksi hintajärjestelyt olivat kestäneet pitkän ajan ja hinnoittelut olivat sisältäneet useita kilpailua rajoittavia piirteitä.

Vaatimus siitä, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä olisi tullut olla jo vuonna 2001 yksityiskohtaisia kustannuslaskelmia yksittäisen tilaajayhteystuotteen osalta, on kohtuuton. Tuolloin teleyrityksille ei ollut selvää, miten tarkasti tilaajayhteyshinnoittelun kustannusperusteita olisi tullut määrittää. Se on selvinnyt vasta Viestintäviraston annettua kannanottonsa hinnoittelun lain mukaisuudesta. Tulee huomata, että Viestintävirasto ei ole arvioinut Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennustaulukkoa eikä siten myöskään todennut sitä lainvastaiseksi.

Yksittäisen tuotteen kustannusperusteita tulisi selvittää kilpailunrajoituslain nojalla yksityiskohtaisesti ainoastaan sellaisessa tilanteessa, että kyseisen tuotteen ilmeisen kohtuuttoman hinnoittelun voidaan todeta aiheuttavan tai aiheuttaneen kansantalouden kannalta merkittävää kilpailun rajoittumista. Kilpailuvirasto ei ole esityksessään kuitenkaan osoittanut mitään konkreettista näyttöä siitä, että kilpailu jollakin markkinalla olisi tosiasiassa rajoittunut Loimaan Seudun Puhelin Oy:n soveltamasta alennuskäytännöstä johtuen. Päinvastoin, esimerkiksi Loimaan Seudun Puhelin Oy:n loppuasiakkaille myymien ADSL-liittymien määrä on yhtiön perinteisellä toimialueella kasvanut merkittävästi vasta vuonna 2003, jolloin kyseinen määräalennustaulukko ei enää ollut käytössä.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennusjärjestelmä ei ole ollut syrjivä tai kohtuuton. Alennusmalli on perustunut suurten ostomäärien synnyttämiin kustannussäästöihin, se on ollut julkinen ja sitä on sovellettu kaikkiin asiakkaisiin samoilla perusteilla. Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä ei ole ollut tiedossa käyttämänsä alennusporrastuksen mahdollisia vaikutuksia vähittäismarkkinoiden kilpailuun. Alennusmalli on ollut sen käyttöönoton ajankohtana yleisesti hyväksyttävä tilaajayhteyksien hinnoittelussa. Näin ollen alennusjärjestelmän ei voida katsoa olleen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Alennusmallin vahingolliset vaikutukset

Jotta Kilpailuviraston esitys määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteamiseksi ja seuraamusmaksun määräämiseksi olisi perusteltu, on kilpailunrajoituksen oltava laadultaan ja laajuudeltaan sellainen, joka aiheuttaa tai on selvästi omiaan aiheuttamaan merkittäviä vahingollisia vaikutuksia merkityksellisillä markkinoilla. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n soveltamasta alennusjärjestelmästä ei ole tosiasiassa seurannut kilpailun estymistä, rajoittumista tai vääristymistä millään merkityksellisellä vähittäismarkkinalla eikä alennusjärjestelmällä ole ollut vaikutusta vähittäismarkkinoiden muodostumiseen tai kehittymiseen.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteinen alue ei ole ollut vuosina 2001–2002 markkinana houkutteleva siten, että yhtiön soveltamalla tilaajayhteyshinnoittelulla tai alennusmallilla olisi ollut käytännössä mitään vaikutusta vähittäismarkkinoilla käytävälle kilpailulle. Vuonna 2002 Loimaan Seudun Puhelin Oy:n kilpailijat vuokrasivat yhtiöltä tilaajajohtoja yhteensä 139 kappaletta. Näistä kilpailijoiden ADSL-liittymiä oli yhteensä 36 kappaletta. Mikäli Kilpailuviraston näkemys alennusjärjestelmän haitallisista vaikutuksista olisi oikea, alennusjärjestelmän poistamisen olisi pitänyt merkittävästi lisätä Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteystuotteiden myyntiä ja erityisesti ADSL-liittymien myyntiä kilpailijoille. Näin ei käytännössä tapahtunut. Vuonna 2003 kilpailijat vuokrasivat Loimaan Seudun Puhelin Oy:ltä tilaajajohtoja yhteensä 151 kappaletta, joista ADSL-liittymiä oli yhteensä 46 kappaletta.

Esimerkiksi Elisa on tehnyt ensimmäisen saatavuuskyselynsä Loimaan Seudun Puhelin Oy:lle tilaajayhteyden vuokraamisesta ADSL-liittymää varten vasta 12.7.2003, jolloin yhtiöllä oli ollut jo pitkään uusi alennusmalli käytössään. Kilpailevien operaattoreiden ADSL-liittymien myynti Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alueella on ollut täysin riippumatonta yhtiön vuosina 2001–2002 soveltamasta tilaajayhteyksien alennusmallista. Markkinat laajakaistaliittymien vähittäismyynnissä ovat käynnistyneet vasta vuoden 2003 aikana.

Kilpailuviraston mukaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennuksilla on ollut kilpailuolosuhteita selkeästi vääristäviä vaikutuksia. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan ole konkreettisesti määrittänyt, mitä nämä vaikutukset ovat olleet. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennusmalli on ollut käytössä alle vuoden, joten sillä ei ole voinut olla tosiasiallisia kilpailua tai kilpailuolosuhteita selkeästi vääristäviä vaikutuksia. Kilpailuvirasto ei ole osoittanut, että kilpailunrajoituksen poistuttua uuden ”kohtuullisen” alennusmallin käyttöönoton jälkeen kilpailu Loimaan Seudun Puhelin Oy:n toimialueella olisi lisääntynyt.

Kilpailuviraston näkemys Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennusmallin aiheuttamista selkeistä vahingollisista vaikutuksista markkinoilla on teoreettinen ja spekulatiivinen, eikä alennusmallin tosiasiallisista vahingollisista kilpailuvaikutuksista ja niiden laajuudesta ole esitettävissä mitään konkreettista näyttöä. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennuskäytäntöä ei voida pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä, jos ei ole osoitettavissa, että kilpailevat operaattorit olisivat todennäköisesti ilman kyseistä alennuskäytäntöä tulleet kyseisenä ajanjaksona vähittäismarkkinoille Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alueella. Myös Kilpailuviraston arviot kilpailijoiden katemenetyksistä tai markkinoille tulematta jättämisestä ovat spekulatiivisia, eivätkä perustu tutkittuihin, todennettavissa oleviin tosiseikkoihin.

2.2.3 Seuraamusmaksu

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n menettelyssä ei ole ollut kyse määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Joka tapauksessa yhtiön menettelyä on pidettävä vähäisenä, eikä seuraamusmaksun määräämistä voida pitää kilpailun turvaamisen kannalta perusteltuna.

Loimaan Seudun Puhelin Oy on soveltanut kyseistä alennusjärjestelmää alle vuoden ajan sellaisena ajankohtana, jolloin laajakaistamarkkinat ovat olleet vasta muotoutumassa, eikä tosiasiallinen kilpailu vähittäismarkkinoilla ollut vielä käynnistynyt. Yhtiö on tarjonnut kyseisenä ajanjaksona kaikille sen kilpailijoille tilaajayhteystuotetta tasapuolisin ehdoin, ja sen soveltamaa hinnoittelua voidaan kokonaisuutena arvioituna pitää kohtuullisena verrattuna maan tilaajayhteyshintojen keskitasoon. Kysymyksessä oleva alennustaulukko on ollut käytössä pelkästään Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella, joka on koko Suomen mittakaavassa pieni ja kiinnostavuudeltaan vähämerkityksellinen markkina-alue. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n toiminta sen soveltaessa kyseistä alennusmallia on ollut sekä ajallisesti että alueellisesti rajoittunutta.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennusmallin markkinavaikutukset ovat olleet vähäiset. Alennusmalli ei ole käytännössä estänyt operaattoreita tulemasta Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteiselle alueelle, eikä sen poistamisen voida osoittaa lisänneen merkittävästi kilpailijoiden kiinnostusta tulla vähittäismarkkinoille. Kilpailuvirasto ei ole esityksessään osoittanut konkreettista näyttöä Loimaan Seudun Puhelin Oy:n menettelyn vahingollisista vaikutuksista.

Loimaan Seudun Puhelin Oy on korjannut alennuskäytäntönsä heti, kun Kilpailuvirasto on ilmaissut, että järjestely ei välttämättä ole kilpailusääntöjen nojalla hyväksyttävissä. Kilpailuvirasto on antanut vuosina 2000–2002 useita päätöksiä, joissa on ollut kyse määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen soveltamasta, kohtuuttomasta ja syrjivästä hinnoittelukäytännöstä. Kyseisissä päätöksissä Kilpailuvirasto on todennut väärinkäytön tapahtuneeksi, mutta jättänyt tekemättä seuraamusmaksuesityksen muun muassa sillä perusteella, että järjestely on ollut käytössä vain lyhyen aikaa, järjestelystä ei ole aiheutunut merkittävää taloudellista vahinkoa ja yritys on välittömästi korjannut hinnoittelunsa Kilpailuviraston ilmaistua yritykselle kyseisen menettelyn olevan kilpailua rajoittavaa. Loimaan Seudun Puhelin Oy:tä tulisi viranomaisen yleisen hallinto-oikeudellisen syrjimättömyys- ja tasapuolisuusvelvoitteen perusteella kohdella vastaavalla tavalla. Kilpailuviraston olisi tullut esityksessään perustella, miksi seuraamusmaksun esittäminen kilpailun turvaamisen kannalta on aiemmasta päätöskäytännöstä poiketen perusteltua tilanteessa, jossa alennusmalli on Loimaan Seudun Puhelin Oy:n toimesta poistettu jo viisi vuotta sitten, eikä siitä ole osoitettu aiheutuneen konkreettisia taloudellisia vahingollisia vaikutuksia kilpailulle.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n menettelyä ei voida rinnastaa Kilpailuviraston viittaamiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tapauksiin, jotka koskivat monikansallisten yritysten toimintaa vähintään Euroopan laajuisilla autonrengas- ja vitamiinimarkkinoilla vakiintuneessa markkinatilanteessa, ja joissa yritysten oli todettu syyllistyneen useisiin erityyppisiin määräävän aseman väärinkäyttömuotoihin.

Sitä seikkaa, että Loimaan Seudun Puhelin Oy on luopunut alennusjärjestelmästä vasta Kilpailuviraston puututtua asiaan, ei voida pitää raskauttavana vaan viraston aiemman tapauskäytännön mukaisesti lieventävänä seikkana ja osoituksena siitä, että yhtiö on pyrkinyt muuttamaan hinnoittelunsa kilpailunrajoituslain mukaiseksi.

Kilpailuvirasto on esittänyt seuraamusmaksun määräksi 40.000 euroa. Keskeisenä perusteluna määrälle on esitetty, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori olisi saanut alennusjärjestelyn voimassaolon aikana alennusta tilaajayhteyksistä 0,4 miljoonaa euroa. Kilpailuviraston laskelma on virheellinen. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori ei ole käytännössä saanut tilaajayhteyksistä taulukon mukaista vuotuista 25 prosentin alennusta, vaan sen saama alennus on ollut maksimimäärältään 10–30 prosenttia.

Paitsi kilpailunrajoituksen olemassaoloa myös seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon myös kilpailunrajoituksen kesto ja laajuus sekä mahdolliset raskauttavat ja lieventävät seikat. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n menettelyssä ei ole osoitettavissa raskauttavia seikkoja.

Mikäli markkinaoikeus päätyy määräämään asiassa TeliaSonera Finland Oyj:lle seuraamusmaksun, tulisi seuraamusmaksun määrää alentaa lähelle 8 §:ssä ennen 1.5.2004 olleen asteikon alarajaa.

3 TeliaSonera Finland Oyj:n lausuma

3.1 Merkityksellisten markkinoiden määrittely

Markkinaoikeuden varattua TeliaSonera Finland Oyj:lle tilaisuuden lausuman antamiseen TeliaSonera Finland Oyj on ilmoittanut, ettei se kiistä Kilpailuviraston suorittamaa merkityksellisten markkinoiden määrittelyä kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoista.

Sen sijaan TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan Kilpailuvirasto on laiminlyönyt merkityksellisiä markkinoita koskevan selvittämisvelvollisuutensa siltä osin kuin Kilpailuvirasto on viitannut loppuasiakkaille tarjottavien palvelujen vähittäismarkkinoihin termeillä ”loppuasiakasmarkkinat”, ”loppuasiakastuotemarkkinat”, ”laajakais-taisten Internet-yhteyksien markkinat”, ”laajakaistaisten Internet-yhteyksien vähittäismarkkinat”, ”yritysasiakkaiden puhe- ja dataratkaisujen toteuttamisen markkinat” sekä ”ADSL -tekniikalla toteutettujen laajakaistaisten Internet-yhteyksien markkinat”. Kilpailuviraston olisi tullut esityksessään selkeästi määritellä kyseiset loppuasiakkaita tai lopputuotteita koskevat tuote- ja maantieteelliset markkinat, joihin Loimaan Seudun Puhelin Oy:n soveltaman alennusjärjestelmän väitetään vahingollisesti vaikuttaneen ja tutkia kyseisillä markkinoilla väitetyn kilpailun rajoittamisen ajankohtana vallinneet olosuhteet.

3.2 Määräävä markkina-asema

TeliaSonera Finland Oyj on ilmoittanut, ettei se kiistä Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräävää markkina-asemaa Kilpailuviraston määrittelemillä markkinoilla ajanjaksolla 15.11.2001?30.10.2002.

TeliaSonera Finland Oyj on kuitenkin todennut, että tilaajayhteys on ollut kyseisenä ajanjaksona telemarkkinalain nojalla reguloitu tuote, jonka hinnoittelua on valvonut Viestintävirasto. Näin ollen Viestintävirastolla on ollut mahdollisuus estää Loimaan Seudun Puhelin Oy:n mahdollinen markkinavoiman hyväksikäyttö sääntelemällä yhtiön tilaajayhteystuotteista perimiä vuokria. Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä ei ole siten ollut mahdollisuutta kyseisenä ajanjaksona hinnoitella mielivaltaisesti tilaajayhteystuotettaan ilman riskiä siitä, että Viestintävirasto olisi katsonut hinnoittelun lainvastaiseksi. Näin ollen Loimaan Seudun Puhelin Oy ei ole voinut merkittävästi ohjata tilaajayhteystuotteen hintaa.

Arvioitaessa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n asemaa markkinoilla ei tule asettaa liikaa painoarvoa yksinomaan yhtiön asemaan tilaajayhteyksien vuokraajana tukkumarkkinalla, vaan sen asemaa tulee myös arvioida lopputuotteiden tarjoajana vähittäismarkkinoilla. Esityksessä mainittuna ajankohtana useampi teleyritys on tarjonnut loppuasiakkaille internetyhteyksiä sekä puhe- ja dataratkaisuja oman toimialueensa ulkopuolella. Vaikka tukkumarkkina onkin ollut alueellinen, ovat vähittäismarkkinat saattaneet ainakin joltakin osin olla alueellisia markkinoita laajemmat. Kilpailuvirasto ei ole kuitenkaan esityksessään arvioinut Loimaan Seudun Puhelin Oy:n markkinavoimaa eri lopputuotteiden markkinoilla.

Loimaan Seudun Puhelin Oy ei ole ollut ajanjaksolla 15.11.2001–30.10.2002 sellaisessa asemassa, että se olisi käytännössä kyennyt tilaajayhteyksiensä hinnoittelulla vaikuttamaan kilpailijoidensa mahdollisuuteen päästä esimerkiksi internetyhteyksien vähittäismarkkinoille tai puhe- ja dataratkaisujen markkinoille tai niiden mahdollisuuksiin toimia kyseisillä markkinoilla. Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä ei ole ollut myöskään mahdollisuutta yksinomaan perinteisellä toimialueellaan toimivana tilaajayhteyksien vuokraajana vaikuttaa kyseisten loppuasiakasmarkkinoiden kehitykseen. Lisäksi laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinat ovat käytännössä muodostuneet vasta vuonna 2003, joten Loimaan Seudun Puhelin Oy:n menettelystä ei ole voinut seurata väitettyjä markkinavaikutuksia esityksessä mainittuna ajankohtana.

4 Kilpailuviraston vastaselitys

4.1 Merkitykselliset markkinat

Merkityksellisten markkinoiden määrittely tehdään markkinavoiman arvioimiseksi. Kilpailuvirasto on määritellyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:n markkinavoiman arvioinnin kannalta merkitykselliset markkinat, jotka ovat esityksessä yksilöidyllä tavalla tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinat. Tilaajayhteyksien avulla toteutettavien vähittäistason palveluiden merkityksellisten markkinoiden täsmällinen määrittely ei ole tarpeen arvioitaessa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n markkinavoimaa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla. Myöskään kilpailuneuvosto ei ole 18.5.2001 antamissaan tilaajayhteyshinnoittelua koskevissa ratkaisuissaan antanut markkinoiden määrittelemisessä ratkaisevaa merkitystä sille, mitä palveluita tilaajayhteyksien avulla tarjotaan.

4.2 Määräävä markkina-asema

Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä on ajanjaksolla 15.11.2001–30.10.2002 ollut ainoana yhtiöinä hallussaan koko sen perinteisen toimialueen kattava tilaajayhteysverkko. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n kanssa asioiminen on ollut tästä syystä kilpaileville operaattoreille välttämätöntä, mikäli ne ovat halunneet tarjota alueella tilaajayhteyksien avulla vähittäispalveluita. Loimaan Seudun Puhelin Oy on siten voinut merkittävästi tilaajayhteyksien hinnoittelulla ja muilla toimitusehdoilla vaikuttaa kilpailijoiden mahdollisuuksiin tarjota palveluita kyseisellä alueella.

Tilaajayhteyshinnoitteluun kohdistunut sääntely ei ole poistanut Loimaan Seudun Puhelin Oy:n mahdollisuuksia markkinavoiman hyväksikäyttöön. Tarkasteltava alennuskäytäntö toimii tästä osoituksena. Viestintämarkkinalain hinnoitteluvelvoitteista ja Viestintäviraston valvonnasta huolimatta Loimaan Seudun Puhelin Oy on pystynyt ottamaan käyttöön kilpailijoita syrjivän hinnoittelujärjestelmän, josta se luopui vasta Kilpailuviraston puututtua asiaan.

4.3 Loimaan Seudun Puhelin Oy:n asema vähittäismarkkinoilla

Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä on ollut perinteisellä toimialueellaan mahdollisuus olennaisesti vaikuttaa kilpailijoidensa toimintaedellytyksiin, koska sillä on ollut ainoana yhtiönä hallussaan alueellisesti kattava tilaajayhteysverkko. Tilaajayhteys on pullonkaulatekijä, joka on välttämätön useiden palveluiden tarjoamiseksi kiinteässä puhelinverkossa. Kilpailu Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella on ollut jo valmiiksi rajoittunut johtuen Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräävästä asemasta. Mikäli tilaajayhteyksien saatavuus kilpailijoiden käyttöön tällaisessa tilanteessa estyy tai vaikeutuu syrjivän hinnoittelun seurauksena, rajoittuu kilpailu useilla vähittäistason markkinoilla kuten esimerkiksi laajakaistaisten internetyhteyksien markkinoilla sekä yritysten puhe- ja dataratkaisujen tarjoamisen markkinoilla.

4.4 Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tietoisuus menettelyn lain vastaisuudesta

Kustannussäästöihin perustuvat ja eri toimijoita tasapuolisesti kohtelevat määräalennusjärjestelmät ovat kilpailuoikeudellisesti hyväksyttäviä. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmä ei kuitenkaan ole täyttänyt näitä perusteita. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltävät säännökset ovat sisältyneet kilpailunrajoituslakiin vuodesta 1992 lähtien. Lisäksi yhtiön ottaessa määräalennusjärjestelmänsä käyttöön on määräalennusten arviointiperusteista ollut olemassa selkeät kilpailuneuvoston ratkaisut. Loimaan Seudun Puhelin Oy on ollut kiistatta määräävässä markkina-asemassa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla, minkä vuoksi sen on tullut oma-aloitteisesti sopeuttaa toimintansa vastaamaan kilpailunrajoituslain vaatimuksia.

Suurimman alennuksen saaminen on edellyttänyt 10.534 O-laatuluokan tilaajayhteyden vuokraamista vuoden ajan, mikä on vastannut noin puolta koko Loimaan Seudun Puhelin Oy:n verkon tilaajayhteyksien määrästä. Loimaan Seudun Puhelin Oy:lle on täytynyt olla selvää, että tällainen alennusjärjestelmä asettaa erikokoiset toimijat erilaiseen asemaan varsinkin kun otetaan huomioon alennusten suuruudet ja alennustaulukon kohtuuttoman jyrkät porrastukset. Loimaan Seudun Puhelin Oy ei ole pystynyt osoittamaan mitään kustannusperustetta myönnetyille alennuksille eikä myöskään niiden porrastuksille.

4.5 Alennusjärjestelmän syrjivyys ja kohtuuttomuus

Loimaan Seudun Puhelin Oy:ltä ei ole edellytetty yksityiskohtaista kustannuslaskelmaa. Olennaista on kuitenkin ollut selvittää se, mihin yhtiön myöntämät määräalennukset ja niiden porrastukset ovat perustuneet. Alennusprosentit ja niiden porrastukset oli laadittu siten, että niiden kilpailuoikeudellinen hyväksyttävyys olisi edellyttänyt kustannussäästöihin tai muihin kilpailuoikeudellisiin syihin nojautuvia perusteita määräävässä markkina-asemassa olevalta yhtiöltä. Koska näitä perusteita ei ole ollut, Loimaan Seudun Puhelin Oy:n ei olisi alun perinkään tullut ottaa käyttöön kohtuutonta ja erikokoisia toimijoita perusteettomasti eri tavalla kohtelevaa alennusjärjestelmää. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n olisi tullut ottaa huomioon kilpailuneuvoston 18.5.2001 antamat ratkaisut, jotka koskivat nimenomaan tilaajayhteystuotteiden hinnoittelua. Erilaisten alennus- ja hinnoittelukäytäntöjen kilpailuoikeudellisesta arvioinnista oli jo tätäkin ennen annettu ratkaisuja kansallisesti sekä Euroopan unionissa.

Väitteet toteutuneiden kilpailua rajoittavien vaikutusten vähäisyydestä ovat merkityksettömiä arvioitaessa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennusjärjestelmän vaikutuksia vähittäismarkkinoiden toimintaan. Alennusjärjestelmällä on ollut kilpailuolosuhteita vääristäviä vaikutuksia sen kohdellessa erikokoisia toimijoita perusteettomasti eri tavalla.
4.6 Tilaajayhteyshinnoittelua koskeva ratkaisukäytäntö

Esityksessä viitatut ratkaisut eivät ole muodostaneet Loimaan Seudun Puhelin Oy:lle välitöntä velvollisuutta muuttaa hinnoittelukäytäntöään. Yhtiön olisi kuitenkin tullut ottaa ratkaisut huomioon hinnoittelupäätöksiä tehdessään. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on ollut kiellettyä vuodesta 1992 lähtien, ja määräävässä asemassa olevien yritysten tulee oma-aloitteisesti pidättäytyä lain kieltämistä menettelytavoista. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n menettely osoittaa piittaamattomuutta lain säännöksistä sekä esityksessä mainituissa ratkaisuissa linjatuista periaatteista, joiden mukaan tilaajayhteyshinnoittelua kilpailunrajoituslain nojalla arvioidaan. Yhtiö luopui kilpailua rajoittavasta alennusjärjestelmästään vasta Kilpailuviraston puututtua asiaan.

Kilpailuvirasto on myös teleyrityksille 24.6.2002 lähettämässään kirjeessä kiinnittänyt huomiota muun muassa hinnoittelun syrjimättömyyteen ja kilpailuneuvoston 18.5.2001 antamiin ratkaisuihin.

4.7 Alennusjärjestelmän vaikutukset

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisujen mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteamiseksi ei edellytetä näytön esittämistä siitä, että menettelyllä on konkreettisia vahingollisia vaikutuksia kilpailulle. Riittävää on osoittaa, että menettelytapa on omiaan vaikeuttamaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailijoiden markkinoille tuloa taikka johtamaan kilpailun vääristymiseen.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennusjärjestelmässä on ollut kyse menettelystä, joka on ollut omiaan vaikeuttamaan kilpailijoiden markkinoille tuloa sekä johtamaan kilpailun vääristymiseen. Alennusjärjestelmän konkreettiset vaikutukset ovat jääneet vähäisiksi, koska Kilpailuvirasto on puuttunut asiaan.

4.8 Seuraamusmaksu

Merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina on pidettävä sitä aluetta, jolla Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä oli 31.12.1993 saakka rajoitukseton yksinoikeus teletoiminnan harjoittamiseen. TeliaSonera Finland Oyj ei ole kiistänyt esitettyä maantieteellisten markkinoiden määrittelyä. Koska Loimaan Seudun Puhelin Oy:n hinnoittelu on kattanut koko sen perinteisen toimialueen, ei toiminta ole ollut alueellisesti rajoittunutta.

Hallinto-oikeudellisen tasapuolisuusvelvoitteen mukaisesti seuraamusmaksun määrääminen asiassa on välttämätöntä. Kyse on samanlaisesta menettelystä, jonka kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat katsoneen kilpailunrajoituslain vastaisiksi ja josta ne ovat määränneet menettelyyn syyllistyneille yhtiöille seuraamusmaksut.
Loimaan Seudun Puhelin Oy:n pyrkimyksen muuttaa hinnoitteluaan, menettelyn ajallisen rajoittuneisuuden ja konkreettisten markkinavaikutusten vähäisyyden Kilpailuvirasto on huomioinut seuraamusmaksun määrää harkitessaan.

Esityksen laskelma Loimaan Seudun Puhelin Oy:n palveluoperaattorin saamasta hyödystä on laskettu julkisen operaattorihinnaston perusteella. mikäli Loimaan Seudun Puhelin Oy on soveltanut omaan palveluoperaattoriinsa erillistä ei-julkista alennusjärjestelmää, on tämä operaattoreiden tasapuolisen kohtelun näkökulmasta huomattavasti ongelmallisempi käytäntö. Lisäksi menettely on ristiriidassa sen kanssa, että TeliaSonera Finland Oyj on vastineessaan esittänyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:n soveltaneen kaikille asiakkaille samanlaisia hinnoitteluperusteita.

5 TeliaSonera Finland Oyj:n lisälausumat

Markkinaoikeuden varattua TeliaSonera Finland Oyj:lle tilaisuuden lisälausuman antamiseen TeliaSonera Finland Oyj on lausunut muun ohella, että väite kilpailun rajoittuneisuudesta jo ennen kyseessä olevan hinnoittelumallin käyttöönottoa on puhtaasti teoreettinen. Kilpailuvirasto ei ole osoittanut, että kilpailijoilla olisi ollut kiinnostusta vuosina 2001–2002 tilaajayhteyksien vuokraamiseen harvaan asutulla Loimaan Seudun Puhelin Oy:n toimialueella.

Kilpailuvirasto on päätöksessään 19.5.2009 todennut erään teleyhtiön syyllistyneen määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä pidettävään hintaruuviin pääkaupunkiseudun, Tampereen, Jyväskylän, Riihimäen ja Joensuun laajakaistamarkkinoilla. Väärinkäyttö on ollut laajempaa ja kestänyt pidempään kuin nyt käsillä olevassa tapauksessa. Tästä huolimatta Kilpailuvirasto ei ole esittänyt seuraamusmaksua katsoen, että se ei ole kilpailun turvaamiseksi perusteltua yhtiön muutettua hinnoitteluaan Kilpailuviraston puututtua asiaan. Kilpailuvirasto on perustellut ratkaisuaan myös sillä, että laskentaperusteisiin sisältyy osin arvionvaraisia seikkoja, jotka mahdollisesti muuttaisivat viraston johtopäätöksiä. Vastaavilla perusteilla myöskään Loimaan Seudun Puhelin Oy:n alennusjärjestelmää koskevassa asiassa ei ole perusteita seuraamusmaksun määräämiselle.

Seuraamusmaksun määrääminen ei ole perusteltua myöskään sen vuoksi, että epäillyn kilpailunrajoituksen päättymisestä on kulunut lähes seitsemän vuotta.

II MARKKINAOIKEUDEN YHTEENVETO

Markkinaoikeus on laatinut asiassa esitetyistä vaatimuksista ja niiden perusteista kirjallisen 1.4.2010 päivätyn yhteenvedon ja varannut TeliaSonera Finland Oyj:lle ja Kilpailuvirastolle tilaisuuden lausua siitä.

TeliaSonera Finland Oyj on käyttänyt hyväkseen sille varatun tilaisuuden lausuman antamiseen.

III SUULLINEN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Markkinaoikeus on toimittanut 12.5.2010 suullisen käsittelyn asian ja asianosaisten käsitysten selvittämiseksi. Suullisesta käsittelystä on laadittu erillinen pöytäkirja.

IV MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

(Jakso poistettu)

---------------------------------

2 Hallinto-oikeudellinen tasapuolisuusperiaate

TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan Kilpailuvirasto on rikkonut hallinto-oikeudellista yhdenvertaisuuden ja tasapuolisen kohtelun vaatimusta, kun se on tehnyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:n hinnoittelun johdosta seuraamusmaksuesityksen, mutta poistanut muita kilpailunrajoituksia koskeneita asioita käsittelystä.

Kilpailuviraston mukaan seuraamusmaksun määrääminen asiassa on hallinto-oikeudellisen tasapuolisuusvelvoitteen mukaisesti välttämätöntä. Kyse on samanlaisesta menettelystä, jonka kilpailuneuvosto ja korkein hallinto-oikeus ovat vuosina 2001 ja 2002 antamissaan päätöksissä katsoneet kilpailunrajoituslain vastaiseksi.

Markkinaoikeus toteaa, että hallintolain hallinnon oikeusperiaatteita koskevan 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti. Säännöksen esitöissä (HE 72/2002 vp s. 54) on todettu muun ohella, että viranomaisen ratkaisutoiminnan tulisi olla johdonmukaista siten, että harkinnan kohteena olevia tosiseikkoja arvioidaan samankaltaisissa tapauksissa samoin perustein. Säännönmukaisesta käytännöstä poikkeamisen olisi perustuttava tapauksen erityislaatuun.

Kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentin (303/1998) mukaan Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Jos Kilpailuvirasto katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua 4–7 tai 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Kilpailuvirasto voi kuitenkin olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailunrajoituksella on vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun.

Markkinaoikeus toteaa, että Kilpailuvirastolla on harkintavaltaa sen suhteen, minkä kilpailunrajoitusten osalta se katsoo tarpeelliseksi seuraamusmaksuesityksen tekemisen markkinaoikeudelle. Harkinta on aina riippuvainen kyseisen yksittäistapauksen erityisolosuhteista. Tässä harkinnassa Kilpailuviraston on otettava huomioon muun ohella kilpailunrajoituslain ja Kilpailuvirastosta annetun lain säännökset sekä hallinto-oikeudellinen tasapuolisuusperiaate. Kuitenkaan siitä, että Kilpailuvirasto on tietyissä yksittäistapauksissa poistanut asian käsittelystään, ei voida johtaa yleistä periaatetta tai laillista olettamaa jonkin toisen kilpailunrajoitusasian käsittelyn suhteen.

Kilpailuvirasto on voinut perustellusti katsoa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmän olevan kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavaa ja siten yhtiön käyttävän väärin määräävää markkina-asemaansa kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa (480/1992) tarkoitetulla tavalla. Näin ollen Kilpailuvirasto on voinut harkintavaltansa nojalla tehdä kyseiseen asiaan liittyvien ja seuraamusmaksuesityksessään tarkemmin määrittelemien seikkojen perusteella seuraamusmaksuesityksen markkinaoikeudelle. Kilpailuvirasto on tehnyt seuraamusmaksuesitykset myös kolmen muun teleyhtiön vastaavana aikana soveltamien määräalennusjärjestelmien johdosta. Näin ollen siitä huolimatta, että Kilpailuvirasto on joidenkin yksittäisten tapausten tutkinnan yhteydessä päätynyt poistamaan asiat käsittelystään, Kilpailuviraston ei voida katsoa rikkoneen hallinto-oikeudellista tasapuolisuusperiaatetta tavalla, jolla olisi vaikutusta TeliaSonera Finland Oyj:n oikeussuojaan tässä asiassa.

3 Kysymyksenasettelu

Loimaan Seudun Puhelin Oy on Kilpailuviraston esityksen kohteena olevalla ajanjaksolla 15.11.2001–31.10.2002 toiminut paikallisena verkko- ja palveluoperaattorina pääasiassa Varsinais-Suomessa Loimaan kaupungin ja sen ympäristökuntien alueella. Loimaan Seudun Puhelin Oy on perinteisen toimialueensa paikallisverkon operaattorina ollut telemarkkinoita koskevan erityislainsäädännön nojalla velvollinen vuokraamaan kyseisen toimialueen kiinteän verkon tilaajayhteyksiä myös kilpaileville palveluoperaattoreille. Mainituilla tilaajayhteyksillä tarkoitetaan fyysisiä johtoja, jotka paikallisessa verkossa yhdistävät asiakkaan tilat verkko-operaattorin paikalliskeskukseen, keskittimeen tai vastaavaan verkkoelementtiin. Paikallisverkossa yhteydet on yleensä rakennettu kuparijohdoista, jolloin yksi tilaajayhteys muodostuu kahden johdon kuparijohtoparista.

Asiassa on kysymys Loimaan Seudun Puhelin Oy:n palveluoperaattoreille vuokraamien tilaajayhteyksien hinnoittelusta.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n 15.11.2001–31.10.2002 voimassa olleessa tilaajayhteyksien vuokrahinnastossa on sovellettu vuokrattujen yhteyksien vuotuisiin kokonaismääriin perustuvia määräalennuksia. Alennus on myönnetty vuokrahinnaston mukaisista yhteysvuokrista seuraavasti:

Taulukko 1 –
Loimaan Seudun Puhelin Oy:n 15.11.2001?31.10.2002 voimassa olleen hinnaston mukainen määräalennusjärjestelmä

-------------------------------------------- (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
--------------------------------------------

Loimaan Seudun Puhelin Oy on muuttanut määräalennustensa laskutusperusteita 1.11.2002 alkaen. Kyseisestä ajankohdasta lähtien määräalennuksia on myönnetty asiakkaan vuotuisen kokonaislaskutuksen perusteella seuraavasti:

Taulukko 2 –
Loimaan Seudun Puhelin Oy:n 1.11.2002 voimaan tulleen hinnaston mukainen määräalennusjärjestelmä

-------------------------------------------- (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
--------------------------------------------

Kilpailuviraston esityksen mukaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteyksien vuokramaksuihin 15.11.2001?31.10.2002 soveltamassa, edellä taulukossa 1 kuvatussa määräalennusjärjestelmässä on ollut kyse kustannusperusteettomista ja syrjivistä määräalennuksista. Ne ovat siten rajoittaneet Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin kanssa kilpailevien palveluoperaattoreiden mahdollisuuksia toimia Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella. Kyse on Kilpailuviraston esityksen mukaan ollut kilpailusääntöjen vastaisesta määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

TeliaSonera Finland Oyj ei ole vastauksessaan kiistänyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:n olleen esityksessä määriteltynä ajanjaksona määräävässä markkina-asemassa Kilpailuviraston määrittämillä merkityksellisillä markkinoilla. TeliaSonera Finland Oyj on kuitenkin kiistänyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäytön.

Asiassa saadun selvityksen perusteella Loimaan Seudun Puhelin Oy:n toiminimi on muutettu 1.4.2004 Auria Oy:ksi. Auria Oy on 31.12.2006 sulautunut TeliaSonera Finland Oyj:öön. Asiassa on riidatonta, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n puheena olevasta menettelystä vastaa TeliaSonera Finland Oyj.

4 Tarkastelun oikeudelliset lähtökohdat

Kilpailuviraston esitys koskee väitettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ajanjaksolla 15.11.2001?31.10.2002. Kysymyksessä olevaa menettelyä on siten arvioitava kilpailunrajoituksista annetun lain 30.4.2004 saakka voimassa olleiden 3 ja 7 §:n (480/1992) nojalla. Kun jäljempänä viitataan kilpailunrajoituslakiin, tarkoitetaan lakia 480/1992 sellaisena kuin se oli ennen 1.5.2004 voimaan tulleita muutoksia, jollei muuta mainita.

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.

Lain 7 §:n mukaan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Väärinkäyttönä pidetään muun ohella:

1) liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä;
2) hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien liikesuhteen ehtojen käyttämistä;
3) yksinmyynti- tai yksinostosopimusten käyttämistä ilman erityistä syytä;
4) kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista; tai
5) määräävän markkina-aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.

Kilpailuviraston esityksen mukaan nyt puheena olevassa asiassa on ollut kyse kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitetusta kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamisesta.

Kilpailunrajoituslain esitöistä (HE 162/1991 vp) ilmenee lain tarkoituksena olleen lähentää kilpailulainsäädäntöä Euroopan yhteisön kilpailusääntöihin. Arvioitaessa Kilpailuviraston esityksen kohteena olevaa menettelyä kilpailunrajoituslain valossa on siten lain säännöksiä sovellettaessa ja niitä tulkittaessa otettava huomioon myös seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna aikana voimassa olleet Euroopan yhteisön kilpailunrajoituksia koskevat säännökset ja niitä koskeva oikeuskäytäntö.

5 Kilpailuoikeudellinen tarkastelu

5.1 Merkitykselliset markkinat

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momenttiin sisältyvän määräävän markkina-aseman määritelmän on kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp s. 9) todettu olevan sama kuin aikaisemmassa kilpailunrajoituksista annetussa laissa (709/1988). Kyseisen aikaisemman lain esitöissä (HE 148/1987 vp s. 18) puolestaan on lausuttu, että olennaisin määräävän markkina-aseman toteamiseen liittyvä kysymys koskee hyödykemarkkinaa, jonka suhteen määräävä asema on olemassa. Taloudellinen kilpailu ilmenee hyödykemarkkinoilla, jotka kilpailuprosessien kehittyessä eriytyvät tai yhdentyvät alueellisesti tai asiallisesti. Tämän vuoksi myös määräävä markkina-asema on olemassa taloudellisena ilmiönä nimenomaan tietyillä alueellisilla ja asiallisilla hyödykemarkkinoilla.

5.1.1 Merkitykselliset tuotemarkkinat

Kilpailuvirasto on esityksessään katsonut, että asiassa merkitykselliset tuotemarkkinat ovat kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinat lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Merkityksellisille tuotemarkkinoille kuuluvat Kilpailuviraston mukaan sekä tilaajayhteyksien että niiden välityskyvyn vuokraus.

TeliaSonera Finland Oyj ei ole kiistänyt Kilpailuviraston merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyä. Yhtiön mukaan Kilpailuviraston olisi kuitenkin tullut selkeästi määritellä myös esityksessään viittaamat loppuasiakas- tai lopputuotemarkkinat sekä tutkia kyseisillä markkinoilla tarkasteluajanjaksolla vallinneet olosuhteet.

Markkinaoikeus toteaa, että kilpailuneuvosto on paikallisten puhelinyhtiöiden tilaajayhteyshinnoittelua koskeneissa päätöksissään 18.5.2001 (Elisa Communications Oyj dnro 150/690/1999, Turun Puhelin Oy dnro 14/690/2000 ja Salon Puhelin Oy dnro 15/690/2000) katsonut, että merkitykselliset hyödykemarkkinat ovat muodostuneet kiinteän tilaajayhteysverkon markkinoista lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Kilpailuneuvoston mukaan markkinamäärittelyn kannalta ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, mitä palveluita tilaajayhteyksien tai kiinteiden yhteyksien avulla toteutetaan tai mille asiakasryhmille niitä tarjotaan. Kaikkien asiakasryhmien osalta tarkastelun kohteena oleva hyödyke on sama. Verkostomarkkinoiden luonne ja telemarkkinalainsäädännön lähtökohdat huomioon ottaen tilaajayhteysverkon tarjoamista on perusteltua tarkastella erillisenä hyödykkeenä erillään asiakkaille tarjottavista muista palveluista. Korkein hallinto-oikeus on päätöksillään 22.4.2002 taltionumerot 941 ja 942 hylännyt Turun Puhelin Oy:n ja Salon Seudun Puhelin Oy:n kilpailuneuvoston päätöksistä tekemät valitukset.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kattavaa markkina- tai vastaavaa tutkimusta vaan on perustanut merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelynsä pääasiassa aikaisempaan oikeuskäytäntöön. Kun kuitenkin otetaan huomion, että TeliaSonera Finland Oyj ei ole kyseenalaistanut Kilpailuviraston merkityksellisten tuotemarkkinoiden määrittelyä ja kun kysymyksessä olevaa markkinaa voidaan pitää vakiintuneena, markkinaoikeus katsoo, että asiassa on pidettävä merkityksellisinä tuotemarkkinoina kiinteän tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoita lukuun ottamatta 2 Mbit/s tai sitä suuremman siirtokapasiteetin uushankinnoista käytävää investointikilpailua. Jäljempänä sanottuihin merkityksellisiin tuotemarkkinoihin viitataan tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoina.

5.1.2 Merkitykselliset maantieteelliset markkinat

Edellä mainituissa kilpailuneuvoston 18.5.2001 antamissa päätöksissä on katsottu, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat olivat muodostuneet samasta alueesta, jolla kyseisillä yhtiöillä oli ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka.

Kilpailuvirasto on esityksessään vastaavasti katsonut, että asiassa on merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina pidettävä aluetta, jolla Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä on ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. TeliaSonera Finland Oyj ei ole kiistänyt Kilpailuviraston merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määrittelyä.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiassa on pidettävä merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina aluetta, jolla Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä on ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka (jäljempänä Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteinen toimialue).

5.2 Määräävä markkina-asema

Asiassa saadun selvityksen perusteella Loimaan Seudun Puhelin Oy:n kiinteä tilaajayhteysverkko on pääosin rakennettu ennen 31.12.1993, jolloin sillä on ollut yksinoikeus teletoiminnan harjoittamiseen perinteisellä toimialueellaan. Loimaan Seudun Puhelin Oy on ainoa yritys, jolla on tarkasteltavana olevana ajanjaksona ollut koko sen perinteisen toimialueen kattava tilaajayhteysverkko.

Kilpailuvirasto on esityksessään viitannut muun ohella Viestintäviraston 6.2.2004 antamaan huomattavaa markkinavoimaa koskevaan päätökseen, jonka mukaan Loimaan Seudun Puhelin -konsernilla on ollut perinteisellä toimialueellaan vielä tuolloin yli 95 prosentin osuus tilaajayhteystuotteiden markkinoista. Päätöksen mukaan kilpailevien kiinteiden puhelinverkkojen yhteenlaskettu markkinaosuus on jäänyt alle viiteen prosenttiin.

Markkinaoikeus toteaa, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä on siten paikallisen kiinteän televerkon omistuksensa perusteella myös tarkasteltavana olevana ajanjaksona ollut mahdollisuus hallita kilpailevien palveluoperaattoreiden pääsyä televerkkoihin sen perinteisellä toimialueella ja näin merkittävästi vaikuttaa kyseisen alueen kilpailuolosuhteisiin. Jotta loppuasiakkaista kilpaileva teleyritys olisi pystynyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella tarjoamaan kiinteän verkon välityksellä tarjottavia palveluita, sen käytännössä ainoana mahdollisuutena on ollut vuokrata näiden palvelujen tarjonnassa käytettävät tilaajayhteydet Loimaan Seudun Puhelin Oy:ltä. Päällekkäisen, alueellisesti kattavan verkon rakentaminen ei asiassa saadun selvityksen perusteella olisi ollut taloudellisesti mielekästä.

TeliaSonera Finland Oyj ei ole kiistänyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräävää markkina-asemaa Kilpailuviraston määrittämillä merkityksellisillä markkinoilla. TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan Kilpailuviraston olisi kuitenkin tullut arvioida Loimaan Seudun Puhelin Oy:n asemaa myös lopputuotteiden tarjoajana vähittäismarkkinoilla.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan (yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73, Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents Corporation v. komissio, tuomio 6.3.1974, Kok., s. 223, 22 kohta) määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja sen vaikutukset voivat ilmetä eri markkinoilla. Tähän nähden markkinaoikeus toteaa, että määräävän markkina-aseman toteaminen ei edellytä sitä, että määräävä markkina-asema ja toisaalta sen väärinkäytön vaikutukset ilmenisivät samoilla merkityksellisillä markkinoilla. Näin ollen tilaajayhteyksien avulla tarjottavien palveluiden vähittäismarkkinoihin liittyvillä seikoilla ei ole merkitystä arvioitaessa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräävää markkina-asemaa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä on ollut ajanjaksolla 15.11.2001?31.10.2002 kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla sen perinteisellä toimialueella.

5.3 Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

5.3.1 Määräalennusjärjestelmän arvioinnin lähtökohtia

Kilpailuviraston esityksen mukaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n 15.11.2001–31.10.2002 soveltama määräalennusjärjestelmä on kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan vastaisesti porrastettu kustannusvastaamattomasti ja ollut syrjivä. TeliaSonera Finland Oyj on kiistänyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäytön.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella arvioinnin lähtökohtana on, että myös määräävässä markkina-asemassa olevalla yrityksellä on oikeus myöntää asiakkailleen määräalennuksia, jotka perustuvat yksinomaan siltä suoritettujen ostojen määrään (asia 322/81, Nederlandsche Banden Industrie Michelin v. komissio, tuomio 9.11.1983, Kok., s. 3461, 71 kohta).

Myös kilpailuneuvosto on Neste Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevassa päätöksessään 16.6.1994 (dnro 16/359/93) todennut, että hyväksyttävinä alennuksina voidaan pitää ostomääriin perustuvia määräalennuksia ja muita myyjälle syntyviin kustannussäästöihin perustuvia alennuksia. Alennuksilla ei kuitenkaan saa pyrkiä keinotekoisesti vääristämään erisuuruisten asiakkaiden välistä kilpailua.

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan pelkästään se, että suurasiakkaat saavat suuremman alennuksen kuin pienasiakkaat ei sellaisenaan ole riittävä peruste todeta järjestelmää syrjiväksi (asia T-203/01, Michelin v. komissio, tuomio 30.9.2003, Kok., s. II-4071, 73 kohta).

Kuitenkin yhteisöjen tuomioistuimen mukaan, jos eri alennusluokkiin oikeuttavat kynnysmäärät, joiden mukaan sovellettavat alennusprosentit määräytyvät, johtavat siihen, että alennuksista tai lisäalennuksista hyötyvät ainoastaan tietyt kauppakumppanit, jotka näin saavat sellaista taloudellista etua, jota ei voida perustella niiden tuoman liiketoiminnan määrällä tai mahdollisilla mittakaavaeduilla, jotka hyödykkeen tuottaja voi niiden ansiosta saavuttaa kilpailijoihinsa nähden, paljousalennusjärjestelmän seurauksena on se, että samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja (asia C-163/99, Portugalin tasavalta v. komissio, tuomio 29.3.2001, Kok., s. I-2613, 52 kohta).

Osoituksena tällaisesta syrjivästä kohtelusta voidaan pitää sitä, että alennuksiin oikeuttava kynnysmäärä on korkea, minkä vuoksi alennus voi koskea ainoastaan joitakin määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen erityisen merkittäviä kauppakumppaneita, tai sitä, että alennusprosentti ei nouse lineaarisesti suhteessa ostojen määrään, ellei näille menettelyille ole objektiivisia perusteita (edellä mainitussa asiassa C-163/99 annettu tuomio, 53 kohta).

Myös määräalennukset voivat siten olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jos ne eivät perustu todellisiin kustannussäästöihin tai muihin alennusperusteisiin ja jos alennusten tarkoituksena tai vaikutuksena on asiakkaiden syrjiminen (kilpailuneuvoston Neste Oy:tä koskeva päätös 16.6.1994, dnro 16/359/93).

5.3.2 Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmän arviointi

Tilaajayhteyksiä voidaan vuokrata paikallisverkon operaattorilta joko niin kutsuttuina O-laatuisina tai S.O-laatuisina tilaajayhteyksinä. O-laatuisella (Ordinary) tilaajayhteydellä tarkoitetaan niin sanotun tavanomaisen laadun tilaajayhteyttä, joka vastaa laatutasoltaan puheliikenteeseen tarkoitettua johtoparia. S.O-laatuisella (Special Ordinary) tilaajayhteydellä tarkoitetaan niin sanottua erikoislaadun tilaajayhteyttä, joka useimmin toteutetaan valikoidulla metallijohtimisen kaapelin johdinparilla. S.O-laatuinen tilaajayhteys on tarkoitettu nimenomaan dataliikenteen siirtoon esimerkiksi ADSL-menetelmällä. Kilpailuviraston mukaan myöhemmin myös O-laatuisia tilaajayhteyksiä on alettu käyttää ADSL-siirtoon. Laajakaistayhteyksien kysynnän kasvun ja teletoimintaa koskevan erityissääntelyn kehityksen myötä palveluoperaattorit ovat alkaneet vuokrata paikallisoperaattorilta paitsi tilaajayhteyksiä, myös tilaajayhteyden välityskykyä rinnakkaiskäyttöä varten (niin kutsuttu yläkaista).

Kilpailuvirasto on esityksessään selvittänyt, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n 15.11.2001–31.10.2002 voimassa olleen operaattorihinnaston mukaan alhaisimman alennuksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä 105 O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Vastaavasti korkeimman alennuksen saavuttaminen on edellyttänyt yhteensä 10.534 O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Yhden tilaajayhteyden vuokraamisen kustannuksena on laskelmassa siten ilmeisesti käytetty O-laatuisen tilaajayhteyden kuukausimaksua 13 euroa kerrottuna 12 kuukaudella. Laskelmissa ei ilmeisesti ole huomioitu asennus- ja siirtomaksuja.

Kilpailuvirasto on esityksessään lisäksi todennut, että koska S.O-laatuluokan tilaajayhteydet ovat O-laatuisia kalliimpia, niistä perittävillä vuokrilla alennuksiin oikeuttaviin ostomääriin pääseminen helpottuu jonkin verran. Edelleen Kilpailuvirasto on esityksessään todennut, että laajakaistaisten internetyhteyksien markkinakehityksen alkuvaiheessa loppuasiakasyhteydet toteutettiin nimenomaan S.O-laatuisia tilaajayhteyksiä käyttämällä.
Loimaan Seudun Puhelin Oy:n 15.11.2002 päivätyn operaattorihinnaston mukaan O- ja S.O-laatuisten tilaajayhteyksien kuukausivuokrissa on kuitenkin ollut vain yhden euron suuruinen ero, joten tällä ei ole ollut ratkaisevaa merkitystä Kilpailuviraston laskelmaan alennuksiin vaadittavien tilaajayhteyksien määrästä.

TeliaSonera Finland Oyj on selvittänyt, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n vuokralle tarjoamien tilaajayhteyksien määrät ovat vuosina 2000?2003 jakautuneet asiakkaittain seuraavasti.

Taulukko 3 –
Loimaan Seudun Puhelin Oy:n vuokraamat tilaajayhteydet (O ja S.O) per asiakas (kpl)

-------------------------------------------- (Alkuperäisessä päätöksessä taulukko)
--------------------------------------------

Asiassa on riidatonta, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on ollut ainoa vuosina 2001?2002 määräalennuksia saanut palveluoperaattori ja että sen ostomäärä on ylittänyt korkeimpaan alennukseen vaaditun ostomäärän.

Kilpailuvirasto on esityksessään kiinnittänyt huomiota ensinnäkin siihen, että alennuksiin vaadittavat ostomäärät ovat olleet huomattavan korkeita eikä kilpailevilla palveluoperaattoreilla ole ollut mahdollisuutta saavuttaa edes alhaisinta alennustasoa.

Markkinaoikeus toteaa, että asiassa saadun selvityksen mukaan vuosina 2000 ja 2001 Loimaan Seudun Puhelin Oy:n muille palveluoperaattoreille vuokraamat tilaajayhteydet ovat jakautuneet kolmen kilpailevan palveluoperaattorin ja vuosina 2002 ja 2003 neljän kilpailevan palveluoperaattorin kesken. Tarkasteltavana ajanjaksona yhdenkään kilpailevan palveluoperaattorin ostomäärä ei ole oikeuttanut edes alhaisimpaan alennukseen, mikä olisi Kilpailuviraston laskelman mukaan edellyttänyt 105 O-laatuisen tilaajayhteyden vuokraamista. Puolestaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin ostomäärä on ylittänyt korkeimpaan alennukseen vaaditun ostomäärän. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin ja muiden palveluoperaattoreiden välille on näin muodostunut yksittäisen tilaajayhteyden vuokrakustannuksen osalta jopa 25 prosentin kustannusero.

Sanottu antaa aiheen epäillä, että asetettuihin alennusprosentteihin oikeuttavat ostomäärät on määritetty tietoisesti niin korkeiksi, että yhtäältä kilpailevilla palveluoperaattoreilla ei ole ollut mahdollisuutta niitä saavuttaa ja että toisaalta Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori tulisi saavuttamaan korkeimman alennuksen.
Lisäksi Kilpailuvirasto on esityksessään katsonut myönnettyjen alennusten olleen määriltään kohtuuttoman korkeita varsinkin kun alennuksiin on ollut oikeutettu ainoastaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori.

Markkinaoikeus toteaa, että tosiasiallisesti Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennustaulukosta on tarkasteltavana ajanjaksona tullut sovellettavaksi ainoastaan oman palveluoperaattorin ostomäärän oikeuttama enimmäisalennus. Lähtökohtaisesti kyseistä 25 prosentin alennustasoa voidaan pitää määrältään huomattavana. Huomioon on lisäksi otettava se, että kyse on Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisen toimialueen kiinteästä televerkosta, jota sekä tukku- että vähittäismarkkinoilla toiminut Loimaan Seudun Puhelin Oy on hallinnut ja jonka kautta se on voinut rajoittaa kilpailevien palveluoperaattoreiden pääsyä loppuasiakasmarkkinoille ja toimintaa niillä. Tällaisessa määräävässä asemassa olevalla yrityksellä oleva vaikutusvalta edellyttää, että sille asetetaan asiakassuhteissaan sellainen tasapuolisuusvaatimus, joka ei olisi perusteltu muunlaisessa markkina-asemassa olevien yritysten osalta.

TeliaSonera Finland Oyj on todennut, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma operaattori ei todellisuudessa ole saanut alennustaulukon mukaista 25 prosentin enimmäisalennusta vaan joitakin prosenttiyksiköitä pienemmän alennuksen. Asiassa järjestetyn suullisen käsittelyn yhteydessä TeliaSonera Finland Oyj on täsmentänyt seikkaa ilmoittamalla, että tarkoituksena on ollut myöntää omalle operaattorille alennustaulukon mukainen enimmäisalennus, mutta jostain syystä sille onkin myönnetty hieman pienempi alennus. Lisäksi TeliaSonera Finland Oyj on suullisen käsittelyn yhteydessä ilmoittanut, että määräalennusjärjestelmä toteutettiin ilmeisesti siten, että vuoden lopussa tilaajayhtiötä hyvitettiin jälkikäteen yhtiön tilausmäärään mukaisen alennusprosentin perusteella lasketulla summalla.

Markkinaoikeus toteaa, että sillä, onko Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma operaattori tosiasiassa saanut joitakin prosenttiyksiköitä alennustaulukon 25 prosentin enimmäisalennusta pienemmän alennuksen, ei ole merkitystä hinnoittelun kilpailunrajoituslain vastaisuutta arvioitaessa. Alalle pyrkivän kilpailijan arvioon alueen markkinatilanteesta ja markkinoille tulemisen kannattavuudesta ovat tältä osin vaikuttaneet ainoastaan julkaistut hinnasto ja määräalennustaulukko, eikä yhtiöllä ole ollut mahdollisuutta ottaa huomioon mahdollisia näistä poikkeavia vuoden lopussa jälkikäteen sovellettuja käytäntöjä. Toisin sanoen pelkästään markkinoille tulon kannalta välttämättömän hyödykkeen julkaistu hinnoittelujärjestelmä on voinut muodostaa alalle tulon esteen huolimatta siitä, kuinka hinnoittelu on tosiasiassa toteutettu. Toisaalta omalle operaattorille todellisuudessa myönnetty alennuskin on ollut huomattavan suuri verrattuna tämän kilpailijoille myönnettyihin alennuksiin.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelun voidaan katsoa olleen avointa ja asiassa esitetyn valtakunnallisen hintavertailun perusteella myös kokonaisuudessaan edullista. Kuitenkaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tilaajayhteyshinnoittelun vertailulla muilla alueilla perittyihin tilaajayhteysvuokriin ei ole merkitystä arvioitaessa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmän kilpailunrajoituslain mukaisuutta. Tarkasteltaessa markkinoille pääsyn edellytyksiä hintatasoa olennaisempaa on se, että hinnoittelu on kyseisillä markkinoilla kaikkien tukkuasiakkaiden osalta yhdenmukaista.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n 15.11.2001–31.10.2002 voimassa olleella määräalennusjärjestelmällä on ollut syrjivän järjestelmän ominaispiirteitä sen oman palveluoperaattorin eduksi.

5.3.3 Objektiivisen taloudellisen perusteen olemassaolo

TeliaSonera Finland Oyj on perustellut Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmän kustannusvastaavuutta kasvaneiden ostomäärien myötä syntyneillä hallinnollisilla kustannussäästöillä. TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan tilaajayhteyksien määrän kasvu on tuottanut säästöjä laskutuksessa sekä asiakkuuden hallinnassa verkon dokumentoinnin ja kunnossapidon osalta. Kunnossapidon prosessien toiminta ei ole ollut vähäisiä tilaajayhteysmääriä vuokraavan operaattorin osalta yhtä toimivaa kuin suuren tilaajayhteysmäärän omaavan operaattorin osalta. Yksittäinen kunnossapitotapahtuma on ollut kalliimpi ja vaatinut monimutkaisempia toimintoja yhteydenpidon suhteen. Vähäisiä tilaajayhteysmääriä vuokraavien operaattoreiden välille ei ole ollut kannattavaa rakentaa keskenään kommunikoivia tietojärjestelmiä, vaan toiminnot on jouduttu suorittamaan manuaalisesti.

TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan määräalennusjärjestelmän tekohetkellä Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä ei ole ollut käytössään yksityiskohtaisia kustannuslaskelmia yksittäisen tilaajayhteystuotteen osalta. Tästä syystä määräalennusten porrastukseen liittyen ei ole esitettävissä tarkempia laskelmia.

Markkinaoikeus toteaa TeliaSonera Finland Oyj:n esittämän edellyttävän sen arvioimista, perustuuko Loimaan Seudun Puhelin Oy:n soveltama määräalennusjärjestelmä taloudellisesti perusteltuun vastasuoritukseen tai palkitaanko sillä toisin sanoen Loimaan Seudun Puhelin Oy:n suurten tilausmäärien ansiosta saamia suurtuotannon etuja taikka onko sille olemassa jokin muu kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävä peruste.

Tältä osin lähtökohtana on, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen asiana on näyttää, mitä kustannussäästöjä alennuksilla konkreettisesti hyvitetään ja miten myönnetty alennus vastaa syntyneitä säästöjä. Määräävässä asemassa olevan yrityksen on epäillyissä väärinkäyttötilanteissa pystyttävä esittämään hinnoittelunsa perusteet niin selvästi, että yhtiön toiminnan lainmukaisuus on mahdollista arvioida (kilpailuneuvoston Valio Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva päätös 24.10.1997 6/359/96).

Markkinaoikeus katsoo olevan todennäköistä, että suuremmista tilausmääristä koituu myyjäyhtiölle kustannussäästöjä. TeliaSonera Finland Oyj:n esittämissä selvityksissä ei ole kuitenkaan konkreettisesti osoitettu, miksi määräalennustaulukkoon on valittu juuri edellä mainitut alennuksiin oikeuttavat vuosiostojen määrät ja niitä vastaavat alennusprosentit.

TeliaSonera Finland Oyj on vedonnut Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmän hyväksyttävyyden tueksi siihen, että Loimaan Seudun Puhelin Oy on saavuttanut vuokrattujen tilaajayhteyksien lukumäärään perustuvia hallinnollisia kustannussäästöjä laskutuksessa ja asiakkuuden hallinnassa.

Edellä taulukossa 1 esitetyllä tavalla Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmässä on ollut kuusi tasoa. Pienimmän eli 5 prosentin alennuksen on saanut 16.800 euron vuosittaisesta ostomäärästä. Seuraavan, eli 7 prosentin alennuksen, on saavuttanut viisinkertaistamalla vuosilaskutuksen 84.000 euroon. Tämän jälkeen 10 prosentin alennus on edellyttänyt vuosittaisten ostojen kaksinkertaistamista 168.000 euroon. Seuraavan, eli 15 prosentin alennuksen, on saanut jälleen vuosittaisen ostomäärän viisinkertaistamisella 840.000 euroon. 20 prosentin alennuksen on saanut korottamalla vuotuista ostomäärää reilulla 40 prosentilla 1.200.000 euroon. Suurimman eli 25 prosentin alennuksen on saanut 1.680.000 euron vuosittaisesta ostomäärästä, mikä on edellyttänyt 40 prosentin ostomääräkorotusta.

Määräalennusjärjestelmän porrastuksesta voidaan havaita, että myönnetty alennus ei nouse tasasuhteisesti vaadittujen ostojen määrään nähden, vaan eri alennustasojen saavuttaminen on edellyttänyt huomattavan erisuuruisia ostomäärien korotuksia. Tämä on omiaan vähentämään TeliaSonera Finland Oyj:n väitteen uskottavuutta, jonka mukaan myönnetyt alennukset ovat vastanneet suuremmista ostomääristä Loimaan Seudun Puhelin Oy:lle koituneita kustannussäästöjä.

Markkinaoikeus toteaa, että TeliaSonera Finland Oyj:n riittävästi perustelematta jääneet väitteet saavutetuista säästöistä eivät osoita kysymyksessä olevan määräalennusjärjestelmän kustannusvastaavuutta. TeliaSonera Finland Oyj:n ei ole katsottava esittäneen perusteluja sille, miten kustannussäästöt ovat tosiasiallisesti kasvaneet vuokrattujen tilaajayhteyksien lukumäärän kasvaessa.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei TeliaSonera Finland Oyj ole pystynyt osoittamaan sellaista objektiivista taloudellista perustetta, jolla voitaisiin perustella kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmän edellä todettu rakenne.

5.3.4 Menettelyn tosiasiallisten vaikutusten arviointi

TeliaSonera Finland Oyj on kiistänyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäytön myös sillä perusteella, että määräalennusjärjestelmällä ei ole käytännössä ollut vaikutuksia kilpailuun taikka vähittäismarkkinoiden muodostumiseen tai kehittymiseen eikä sellaisia ole asiassa myöskään näytetty.

TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteinen toimialue ei ole ollut vuosina 2001–2002 markkinana houkutteleva eikä kilpailevilla operaattoreilla ole ollut kiinnostusta sitä kohtaan. Myöskään tarkasteltavana olevan määräalennusjärjestelmän poistaminen ei ole vaikuttanut tilaajayhteyksien kysyntään. Tilaajayhteyksien kysyntä alkoi kiihtyä vasta vuonna 2003 kuluttajille tarjottavien laajakaistapalveluiden kysynnän lisääntymisen myötä.

Kilpailuviraston esityksen mukaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin saamat alennukset ovat antaneet sille mahdollisuuden hinnoitella tilaajayhteyksien avulla vähittäismarkkinoilla tarjottavat palvelut kilpailijoita matalammalle tasolle. Tämä on markkinoiden erityispiirteiden vuoksi johtanut siihen, että kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintamahdollisuudet Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisellä toimialueella ovat kaventuneet tai että kilpaileva operaattori on päättänyt olla tulematta markkinoille. Kilpailuviraston mukaan tällaisia vähittäismarkkinoilla tarjottavia palveluita ovat paitsi laajakaistaiset internetpalvelut, myös muun muassa yritysasiakkaiden puhe- ja datapalvelut.

Markkinaoikeus toteaa menettelyn tosiasiallisten vaikutusten osalta seuraavan.

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteennäyttämiseksi riittää, että osoitetaan, että yrityksen määräävän aseman väärinkäytöllä pyritään rajoittamaan kilpailua, tai toisin sanoen, että menettelytapa on omiaan vaikuttamaan sillä tavoin (asia T-203/01, Michelin v. komissio, tuomio 30.9.2003, Kok., s. II-4071, 239 kohta).

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen mukaan kilpailusuhteessa olevien kauppakumppaneiden syrjintää voidaan pitää määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä heti siitä hetkestä alkaen, kun määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttäytyminen on kyseessä olevaan tapaukseen liittyvissä olosuhteissa omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen kyseisten kauppakumppaneiden välillä. Tällaisessa tilanteessa ei voida edellyttää lisäksi näyttöä yksittäisten kauppakumppaneiden kilpailuaseman tosiasiallisesta, määrällisesti esitettävissä olevasta heikentymisestä (asia C-95/04 P, British Airways v. komissio, tuomio 15.3.2007, Kok., s. I-2331, 145 kohta).

Edellä mainitun perusteella määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteamiseksi ei tarvitse esittää selvitystä tosiasiallisesta kilpailun rajoittumisesta. Kilpailuviraston on kuitenkin kyettävä osoittamaan, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tarkasteltavana oleva määräalennusjärjestelmä on tapaukseen liittyvissä olosuhteissa ollut omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen.

Tilaajayhteyksien avulla loppukäyttäjille tarjottavia palveluita ovat yhtäältä yksityisasiakkaille puhelinliittymän kautta tarjottavat palvelut ja laajakaistaiset internetliittymät (muun muassa ADSL-liittymät) sekä toisaalta yritysasiakkaille tarjottavat puhe- ja datapalvelut.

TeliaSonera Finland Oyj:n toimittamien selvitysten mukaan Loimaan Seudun Puhelin Oy on vuonna 2001 vuokrannut tilaajayhteyksiä kolmelle kilpailevalle palveluoperaattorille yhteensä 126 kappaletta ja vuonna 2002 neljälle kilpailevalle palveluoperaattorille yhteensä 139 kappaletta. Tilaajayhteydet on TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan vuokrattu lähinnä yritysasiakkaiden puhe- ja datapalveluiden tarjoamista varten.

Asiassa on jäänyt selvittämättä, ovatko kilpailevat palveluoperaattorit vuokranneet tilaajayhteyksiä myös yksityisasiakkaille puhelinliittymän kautta tarjottavia palveluja varten. Sen sijaan yksityisasiakkaille tarjottavien laajakaistaliittymien osalta TeliaSonera Finland Oyj on esittänyt, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n vuonna 2002 kilpaileville palveluoperaattoreille vuokraamista tilaajayhteyksistä 36 kappaletta on vuokrattu yksityisasiakkaiden laajakaistaliittymien tarjoamista varten. Kun huomioidaan edellä taulukosta 3 ilmenevät vuokrattujen tilaajayhteyksien määrät ja niiden vähäiset muutokset vuosien 2001 ja 2002 välillä, voidaan tilanteen arvioida kilpaileville palveluoperaattoreille vuokrattujen tilaajayhteyksien käyttötarkoituksen osalta pysyneen suhteellisen vakaana koko tarkasteluajanjakson. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori on puolestaan vuonna 2001 tarjonnut 354 liittymää ja vuonna 2002 728 liittymää yksityisasiakkaiden laajakaistakäyttöön.

Edellä sanotusta voidaan päätellä, että kolmansien operaattoreiden taholta on ollut kysyntää tilaajayhteyksien vuokraukseen yritysasiakkaiden puhe- ja datapalvelujen sekä yksityisasiakkaiden laajakaistaliittymien tarjoamista varten koko esityksen kohteena olevan ajanjakson 15.11.2001–31.10.2002 ajan.

Sen sijaan asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että kilpailevat palveluoperaattorit olisivat tarkasteltavana olevana ajanjaksona olleet potentiaalisestikaan kiinnostuneita vuokraamaan tilaajayhteyksiä yksityisasiakkaiden puhelinliittymiä varten markkinatilanteessa, jossa muun ohella matkaviestintä on kasvanut voimakkaasti. Konkreettista selvitystä ei tältä osin ole esitetty siitä, millä tavalla Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmä on tällä sektorilla ylipäänsä voinut olla omiaan vaikuttamaan kolmansien palveluoperaattoreiden toiminnan suunnitteluun ja toimintaan sanotulla toimialueella.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että asiassa on riittävällä tavalla osoitettu, että puheena oleva määräalennusjärjestelmä on tapaukseen liittyvissä olosuhteissa ollut omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen yritysasiakkaiden puhe- ja datapalveluiden tarjonnassa sekä yksityisasiakkaiden laajakaistaliittymien tarjonnassa. Sen sijaan riittävää selvitystä ei ole esitetty siitä, että määräalennusjärjestelmä olisi ollut omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen yksityisasiakkaille puhelinliittymän kautta tarjottavien palveluiden tarjonnassa.

5.3.5 Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tietoisuus määräalennusjärjestelmänsä lain vastaisuudesta

TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan arvioitaessa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n menettelyä tulee ottaa huomioon, että sen ei voida olettaa olleen tietoinen soveltamansa alennustaulukon kilpailunrajoituslain vastaisuudesta.

Markkinaoikeus toteaa, että määräävässä markkina-asemassa oleva yhtiö on suoraan kilpailunrajoituslain 7 §:n perusteella vastuussa siitä, ettei sen hinnoittelu ole kohtuutonta tai kilpailua rajoittavaa. Esimerkiksi määräalennusjärjestelmän osalta yhtiön vastuu alkaa siitä hetkestä, jolloin kyseinen alennusjärjestelmä otetaan käyttöön. Kilpailuoikeudellisen vastuun näkökulmasta ratkaisevana ei voida pitää sitä, onko jokin viranomainen, esimerkiksi Kilpailuvirasto tai Viestintävirasto, ottanut kantaa yhtiön tai kyseisen toimialan hinnoitteluun. Vastuu ei myöskään ole riippuvaista markkinoiden tai kilpailun tulevasta kehityksestä.

Muun ohella liikenneministeriön ja sittemmin liikenne- ja viestintäministeriön Loimaan Seudun Puhelin Oy:n huomattavaa markkinavoimaa koskevien vuosina 1997–1999 ja 2001 antamien päätösten perusteella yhtiön on täytynyt olla tietoinen määräävästä markkina-asemastaan, mitä se ei myöskään asiassa ole kiistänyt, ja näin ollen myös kilpailunrajoituslain mukaisesta erityisvelvollisuudestaan noudattaa tasapuolista ja kilpailua vääristämätöntä hinnoittelujärjestelmää.

Asiassa saadun selvityksen perusteella Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä on kyseessä olevaa määräalennusjärjestelmää käyttöön ottaessaan ollut tiedossa eri asiakkaidensa vuokraamien tilaajayhteyksien määrät. Tarkasteltaessa yhtiön tietoisuutta määräalennusjärjestelmänsä kilpailua rajoittavasta luonteesta on huomioitava se, että määräalennusjärjestelmä on laadittu sellaiseksi, että huomattavan suureen enimmäisalennukseen on ollut mahdollisuus vain yhtiön omalla, vähittäismarkkinoilla toimineella yksiköllä. Sen sijaan kilpailevilla palveluoperaattoreilla ei niiden ostomäärien perusteella ole ollut mahdollisuutta saavuttaa edes pienintä alennusta.

Määräävässä markkina-asemassa olevien yhtiöiden hinnoittelun kilpailuoikeudellisesta arvioinnista on jo ennen Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmän käyttöönottoa annettu useita eurooppalaisia sekä kansallisia tuomioistuinratkaisuja. Esimerkiksi kilpailuneuvosto oli 18.5.2001 antamissaan päätöksissä (numerot 150/690/1999, 14/690/2000 ja 15/690/2000) kiinnittänyt huomiota määräävässä markkina-asemassa olevien teleyhtiöiden hinnoittelu- ja alennusjärjestelmien kilpailuoikeudellisiin ongelmiin. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n, jonka liikevaihto on TeliaSonera Finland Oyj:n ilmoituksen mukaan ollut vuonna 2002 noin 18,6 miljoonaa euroa, on tullut olla selvillä toimintaansa liittyvistä kilpailuoikeudellisista säännöksistä ja niiden tulkintakäytännöstä sekä ottaa ne huomioon arvioidessaan omaa toimintaansa ja siihen liittyviä kilpailuoikeudellisia riskejä.

Edellä mainitun perusteella markkinaoikeus katsoo, että TeliaSonera Finland Oyj:n vetoamalle seikalle ei voida antaa merkitystä arvioitaessa Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

5.3.6 Telemarkkinalain vaikutus arvioon määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä

TeliaSonera Finland Oyj on todennut, että tilaajayhteys on ollut telemarkkinalain (396/1997) nojalla säännelty tuote, jonka hinnoittelua on valvonut Viestintävirasto. Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä ei siten TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan ole ollut mahdollisuutta hinnoitella tilaajayhteystuotettaan mielivaltaisesti ilman riskiä siitä, että Viestintävirasto olisi katsonut hinnoittelun lainvastaiseksi.

Telemarkkinalain 42 §:n 1 momentin mukaan jos joku rikkoo kyseistä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, ministeriö tai Telehallintokeskus voi velvoittaa hänet korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä. Päätöksen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko tai uhka, että toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan tai että tekemättä jätetty toimenpide teetetään asianomaisen kustannuksella. Lisäksi 43 §:n 1 kohdan mukaan ministeriö voi kieltää teleyritykseltä teletoiminnan harjoittamisen ja peruuttaa televerkkoyrityksen toimiluvan osaksi tai kokonaan, jos teleyritys ei noudata teletoiminnasta annettuja säännöksiä tai määräyksiä eikä kehotuksesta huolimatta kohtuullisessa määräajassa oikaise menettelyään.

Markkinaoikeus toteaa, että esimerkiksi kohtuuttoman hinnoittelun osalta telemarkkinalaki ei sisältänyt varsinaisia ennakkovalvontajärjestelmää ja sanktiosäännöstöä, vaan havaitun ylihinnoittelun tapauksessa teleyhtiölle tuli ensi vaiheessa antaa mahdollisuus muuttaa hinnoittelu telemarkkinalain mukaiseksi.

Tarkasteltavana ajanjaksona Loimaan Seudun Puhelin Oy:n markkinaosuus tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla on ollut yli 90 prosenttia. Se on halutessaan kyennyt ohjaamaan tukkutuotteiden hintatasoa ja toimitusehtoja sekä toimimaan merkityksellisillä markkinoilla kilpailun paineista vapaana. TeliaSonera Finland Oyj:n tarkoittamaa edellä kuvattua telemarkkinalain mukaista jälkikäteistä ja lähtökohtaisesti sanktiotonta puuttumismahdollisuutta Loimaan Seudun Puhelin Oy:n hinnoitteluun ei voida pitää tekijänä, jonka johdosta yhtiöllä ei voitaisi katsoa olleen todellista mahdollisuutta hinnoitella tilaajayhteystuotettaan kilpailua rajoittavalla tavalla.

5.3.7 Johtopäätös Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että puheena olevalla määräalennusjärjestelmällä on syrjitty kilpailevia palveluoperaattoreita myöntämällä Loimaan Seudun Puhelin Oy:n omalle palveluoperaattorille määrältään huomattavia etuja, jotka eivät ole perustuneet objektiiviseen taloudelliseen perusteeseen. Kustannusvastaamaton määräalennusjärjestelmä on ollut omiaan vaikeuttamaan kilpailijoiden toimintaa yksityisasiakkaiden laajakaistaliittymien sekä yritysasiakkaiden puhe- ja datapalvelujen tarjonnassa.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n on näin ollen katsottava edellä todetuin tavoin käyttäneen kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla väärin määräävää markkina-asemaansa soveltamalla kohtuutonta tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavaa hinnoittelukäytäntöä tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla perinteisellä toimialueellaan ajanjaksolla 15.11.2001?31.10.2002.

6 Seuraamusmaksuarviointi

6.1 Seuraamusmaksun määrääminen TeliaSonera Finland Oyj:lle

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo lain 4?7 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

Kilpailunrajoituslain pääsääntönä siten on, että kilpailunrajoituslain vastaiseen toimintaan syyllistyneelle elinkeinonharjoittajalle määrätään maksettavaksi seuraamusmaksu.

Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp s. 12) on kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin säännökseen seuraamusmaksun määräämisestä liittyen todettu, että vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä.

Markkinaoikeus on edellä katsonut Loimaan Seudun Puhelin Oy:n käyttäneen väärin määräävää markkina-asemaansa tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla perinteisellä toimialueellaan ajanjaksolla 15.11.2001?31.10.2002.

Loimaan Seudun Puhelin Oyj:n menettely on kestänyt yksitoista ja puoli kuukautta ja se on kattanut asiassa määritetyt merkitykselliset maantieteelliset markkinat eli Loimaan Seudun Puhelin Oy:n perinteisen toimialueen kokonaisuudessaan. Menettely ei siten, vastoin TeliaSonera Finland Oyj:n esittämää, ole ollut alueellisesti rajoittunutta. Asiassa on ollut kyse paikallisen verkko-operaattorin menettelystä, joka on ollut omiaan vaikeuttamaan kilpailevien palveluoperaattoreiden toimintaa loppuasiakasmarkkinoilla. Markkinaoikeus katsoo, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n menettelyä ei sen lyhyehköstä kestosta huolimatta ole pidettävä vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta ole muutoinkaan pidettävä perusteettomana.

Asiassa on riidatonta, että puheena olevasta Loimaan Seudun Puhelin Oy:n menettelystä vastaa TeliaSonera Finland Oyj.

6.2 Seuraamusmaksun suuruus

6.2.1 Arvioinnin lähtökohdat

Kilpailunrajoituslain 8 §:n 2 momentin mukaan maksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksun suuruus on viidestä tuhannesta markasta (840,94 euroa) neljään miljoonaan markkaan (672.751,70 euroa). Jos kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää. Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Niin sanotun normaaliasteikon puitteissa seuraamusmaksu voidaan määrätä elinkeinonharjoittajalle tämän edellisen vuoden liikevaihdosta riippumatta (KHO 2009:83, kohta 1161).

Kilpailuvirasto on esittänyt, että TeliaSonera Finland Oyj:lle määrätään 40.000 euron seuraamusmaksu. Kilpailuvirasto on vastaselityksessään sekä asian suullisen käsittelyn yhteydessä ilmoittanut, että esitetyn seuraamusmaksun määrässä on otettu huomioon Loimaan Seudun Puhelin Oy:n pyrkimys muuttaa hinnoitteluaan, kilpailunrajoituksen laatu ja konkreettisten markkinavaikutusten vähäisyys, kyseessä olevien markkinoiden ja Loimaan Seudun Puhelin Oy:n toiminnan kokoluokka sekä menettelyn lyhyehkö kestoaika.

TeliaSonera Finland Oyj:n ilmoittaman mukaan Loimaan Seudun Puhelin Oy:n liikevaihto vuonna 2002 on ollut noin 18,6 miljoonaa euroa, josta teletoiminta on muodostanut noin 8,7 miljoonaa euroa. Muille kuin Loimaan Seudun Puhelin Oy:n omalle palveluoperaattorille vuokrattujen tilaajayhteyksien osuus liikevaihdosta on ollut noin 140.000 euroa. Valtakunnallisesti kyseessä ei voida katsoa olleen suuri teleyhtiö. Kyseisellä markkina-alueella olleesta määräävästä markkina-asemasta ja kiinteän tilaajayhteysverkon hallinnasta johtuen Loimaan Seudun Puhelin Oy:llä on kuitenkin ollut mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi kilpailuun ja markkinoiden toimivuuteen kyseessä olevien tukkumarkkinoiden ohella myös tilaajayhteysverkon avulla tarjottavien palveluiden vähittäismarkkinoilla.

Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmän syrjivä luonne on ollut ilmeinen. Lisäksi määräalennusjärjestelmä on otettu käyttöön ajankohtana, jolloin erityisesti tilaajayhteysverkon avulla tarjottavien laajakaistaliittymien kysyntä on alkanut valtakunnan tasolla lisääntyä. Kehitys kyseisellä markkina-alueella on tosin ollut suurempia kaupunkeja hitaampaa ja alkanut jonkin verran myöhemmin. Asiassa on kuitenkin osoitettu, että yksityisasiakkaiden laajakaistaliittymien ja myös yritysasiakkaiden puhe- ja datapalvelujen tarjonnassa on ollut kilpailua koko kyseessä olevan määräalennusjärjestelmän soveltamisen ajan.

TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan seuraamusmaksun määräämättä jättämistä tai pienentämistä puoltavat asian käsittelyyn kulunut aika, väitetyn kilpailunrajoituksen tosiasiallisten vaikutusten puuttuminen sekä määräalennusjärjestelmästä luopuminen välittömästi Kilpailuviraston oltua yhteydessä Loimaan Seudun Puhelin Oy:öön määräalennusjärjestelmän mahdollisen kilpailunrajoituslain vastaisuuden johdosta.

6.2.2 Asian käsittelyyn kulunut aika

TeliaSonera Finland Oyj:n mukaan seuraamusmaksun määrääminen olisi kohtuutonta, koska kyseessä oleva menettely on päättynyt jo vuonna 2002.

Hallintolainkäyttölain 53 a §:n mukaan, jos asia koskee hallinnollisen taloudellisen seuraamuksen määräämistä, hallintotuomioistuin tai muu lainkäyttöelin voi ottaa ratkaisussaan huomioon, että asian käsittely on viivästynyt ja loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Hallintotuomioistuin tai muu lainkäyttöelin voi viivästyksen hyvittämiseksi alentaa hallinnollisen taloudellisen seuraamuksen määrää tai poistaa sen kokonaan.

Lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 233/2008 vp s. 34) mukaan pykälässä tarkoitettu hallinnollinen taloudellinen seuraamus olisi esimerkiksi kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu kilpailunrikkomismaksu.

Oikeudenkäynnin kestoa ja viivästymistä tulisi lainkohdan esitöiden (HE 233/2008 vp s. 5, 6, 34 ja 35) mukaan arvioida vastaavasti kuin ihmisoikeustuomioistuimessa sovellettaessa ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa. Asian käsittelyn alkamisajankohdan suhteen on todettu ratkaisevaa olevan, missä vaiheessa asianosainen tulee tietoiseksi hallinnollisen sanktion määräämisen mahdollisuudesta. Viivästymistä arvioitaessa tulisi ottaa käsittelyn keston lisäksi huomioon erityisesti asian vaikeusaste, asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta käsittelyssä sekä asian merkitys asianosaisille. Esitöissä on edelleen todettu, että kyseenalaisina on pidetty erityisesti sellaisia pitkähköjä ajanjaksoja, jolloin asian käsittely ei ole lainkaan edennyt tuomioistuimessa tai viranomaisessa. Puutteellisista resursseista tai muista rakenteellisista seikoista aiheutuvat viivästykset eivät yleensä poista valtion vastuuta.

Puheena olevan asian käsittely on saadun selvityksen mukaan edennyt Kilpailuvirastossa siten, että asiaa koskeva toimenpidepyyntö on toimitettu Kilpailuvirastolle 24.10.2002, minkä jälkeen Kilpailuvirasto on 8.11.2002 pyytänyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:n vastineen toimenpidepyyntöön. Loimaan Seudun Puhelin Oy on antanut vastineensa 25.11.2002. Kilpailuvirasto on 5.9.2003 tehnyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:lle sen määräalennusjärjestelmää koskevan selvityspyynnön, johon Loimaan Seudun Puhelin Oy on vastannut 29.9.2003. Kilpailuvirasto on edelleen 19.1.2004 tehnyt Loimaan Seudun Puhelin Oy:lle lisäselvityspyynnön, johon Loimaan Seudun Puhelin Oy on vastannut 1.3.2004. Kilpailuvirasto on toimittanut TeliaSonera Finland Oyj:lle esitysluonnoksen seuraamusmaksun määräämiseksi 5.9.2007, johon TeliaSonera Finland Oyj on antanut vastineen 12.10.2007. Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys on saapunut markkinaoikeuteen 23.10.2007.

Vaikka Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys markkinaoikeudelle on tehty kilpailunrajoituslaissa säädetyssä viiden vuoden määräajassa, ei ole estettä arvioida sitä, onko asian käsittely viivästynyt hallintolainkäyttölain 53 a §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Kilpailuviraston Loimaan Seudun Puhelin Oy:lle toimittamassa selvityspyynnössä 19.1.2004 on todettu muun ohella, että Loimaan Seudun Puhelin Oy ei ole aikaisemmassa selvityksessään antanut määräalennusjärjestelmälleen tarkkoja kilpailuoikeudellisesti ja objektiivisesti hyväksyttävissä olevia todellisiin kustannussäästöihin perustuvia selvityksiä ja että näyttötaakka alennusperusteiden kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävistä syistä on elinkeinonharjoittajalla.

Markkinaoikeus katsoo, että Loimaan Seudun Puhelin Oy on tullut tietoiseksi hallinnollisen sanktion määräämisen mahdollisuudesta hallintolainkäyttölain 53 a §:n edellä mainituissa esitöissä tarkoitetulla tavalla jo kyseisen 19.1.2004 päivätyn selvityspyynnön saatuaan ja siis jo huomattavasti ennen esitysluonnoksen tiedoksi saamista. Asian käsittely on tästä ajankohdasta lukien kestänyt jo lähes kuusi ja puoli vuotta.

Kyseessä oleva kilpailunrajoitus on ollut laadultaan, laajuudeltaan ja kestoajaltaan suhteellisen selkeä ja siihen on ollut osallisena vain yksi yhtiö. Asian selvittäminen ei ole ollut erityisen laajaa. Asian käsittelyn pitkää kestoa ei voida perustella asian monimutkaisuudella.

Asian käsittelyn viivästymisen ei voida katsoa johtuneen Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tai TeliaSonera Finland Oyj:n toiminnasta. Yhtiöt ovat toimittaneet niiltä pyydetyt selvitykset kohtuullisen ajan kuluessa.

Kun otetaan huomioon kyseessä olevan kilpailunrajoituksen päättyneen jo 31.10.2002 sekä esitetyn seuraamusmaksun määrän pienuus, ei asian käsittelyn viivytyksellä voida katsoa olleen taloudellisesti ratkaisevaa merkitystä Loimaan Seudun Puhelin Oy:n tai TeliaSonera Finland Oyj:n taikka muiden tahojen toiminnan kannalta. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva ratkaisu on kuitenkin luonteeltaan lähtökohtaisesti huomattavan merkityksellinen paitsi käsittelyn kohteena olevalle yhtiölle myös kolmansille kilpailunrajoituksen vaikutuksen piirissä oleville tahoille.

Kun otetaan huomioon asian käsittelyyn Kilpailuvirastossa liittynyt usean vuoden mittainen jakso, jolloin asian käsittelyn ei voida katsoa suhteessa Loimaan Seudun Puhelin Oy:öön tai TeliaSonera Finland Oyj:öön lainkaan edenneen, sekä muut edellä mainitut seikat, markkinaoikeus katsoo, että asian lähes kuusi ja puoli vuotta kestänyt käsittely on viivästynyt ja loukkaa TeliaSonera Finland Oyj:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. Markkinaoikeus katsoo, että viivästynyt käsittely ei anna aihetta poistaa seuraamusmaksua kokonaan, mutta se on otettava huomioon seuraamusmaksun määrää alentavana seikkana.

6.2.3 Kilpailunrajoituksen tosiasiallisten vaikutusten merkitys

Kilpailunrajoituksesta aiheutuneen vahingon määrän tai toisaalta siihen ryhtyneelle aiheutuneen taloudellisen hyödyn selvittäminen eivät ole edellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle. Sen sijaan mainitut seikat voivat vaikuttaa seuraamusmaksun suuruuteen.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt konkreettista selvitystä kilpailunrajoituksen johdosta aiheutuneen vahingon määrästä tai tosiasiallisista vahingollisista vaikutuksista kilpailulle.

Kilpailuvirasto on esittänyt suuntaa-antavan laskelman Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin määräalennusten muodossa saamasta perusteettomasta hyödystä. Laskelman mukaan perusteettoman hyödyn määrä on ollut noin 0,4 miljoonaa euroa.

Ottaen huomioon edellä jaksossa 5.3.4 todetun markkinaoikeus katsoo, että Kilpailuviraston esitykseen sisältyvä hyötylaskelma, joka perustuu suurelta osin Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oman palveluoperaattorin yksityisasiakkaille puhelinliittymän kautta tarjottavien palvelujen tarjoamiseen vuokraamien tilaajayhteyksien määriin, ei heijasta markkinoiden tosiasiallista kilpailutilannetta. Laskelmassa ei myöskään ole huomioitu sitä, että Loimaan Seudun Puhelin Oy:n oma palveluoperaattori ei todellisuudessa ole saanut alennustaulukon mukaista enimmäisalennusta. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n kilpailunrajoituksesta saaman hyödyn on siten todellisuudessa täytynyt jäädä huomattavasti Kilpailuviraston esittämää pienemmäksi. Sanottu on otettava huomioon seuraamusmaksun määrää alentavana seikkana.

6.2.4 Loimaan Seudun Puhelin Oy:n omien toimien merkitys

Loimaan Seudun Puhelin Oy on asiassa esitetyn selvityksen mukaan muuttanut määräalennusjärjestelmäänsä välittömästi saatuaan Kilpailuvirastolta vastinepyynnön Kilpailuvirastolle tehdystä Loimaan Seudun Puhelin Oy:n määräalennusjärjestelmää koskevasta toimenpidepyynnöstä. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n on kuitenkin katsottava tietoisena määräävästä markkina-asemastaan ottaneen käyttöön selkeästi kilpailijoitaan syrjivän määräalennusjärjestelmän. Yhtiö on muuttanut määräalennusjärjestelmäänsä vasta sen jälkeen, kun Kilpailuvirasto on ollut yhteydessä yhtiöön määräalennusjärjestelmän mahdollisen kilpailunrajoituslain vastaisuuden johdosta. Loimaan Seudun Puhelin Oy:n ei voida katsoa toimineen asiassa sillä tavalla aktiivisesti ja omaehtoisesti, että sen menettely olisi huomioitava seuraamusmaksun määrää alentavana tekijänä.

6.2.5 Johtopäätös

Kun otetaan huomioon Loimaan Seudun Puhelin Oy:n kilpailunrajoituksen laatu, laajuus ja kestoaika sekä muut edellä mainitut seikat, markkinaoikeus katsoo, että TeliaSonera Finland Oyj:lle on määrättävä 30.000 euron suuruinen kilpailunrajoituslain 8 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu eli kilpailunrikkomismaksu.

7 Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, TeliaSonera Finland Oyj:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylättävä.

V MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus määrää TeliaSonera Finland Oyj:n maksamaan valtiolle kilpailunrikkomismaksuna 30.000 euroa.

Markkinaoikeus hylkää TeliaSonera Finland Oyj:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

VI MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin (318/2004) nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Anne Ekblom-Wörlund, Jaakko Ritvala ja Sami Rautiainen sekä asiantuntijajäsen Janne Holopainen.