5.2.2008

ASIAN RIIDATON TAUSTA

Vuonna 1985 rekisteröity Ruukki Group Oyj (jäljempänä myös Ruukki Group) on Helsingin Pörssin kohdassa Keskisuuret yhtiöt, Teollisuustuotteet ja -palvelut noteerattu kehitys- ja monitoimialayhtiö. Sen tytäryhtiöt ja osakkuusyhtiöt toimivat eri aloilla kuten metalliteollisuudessa, puunjalostuksessa ja pientalojen rakentamisessa. Yksi Ruukki Groupin konsernin liiketoimintaryhmistä on tytäryhtiö Alumni Oy:n johtama metalliteollisuuden liiketoimintaryhmä. Ruukki Group ei itse harjoita mitään tuotannollista toimintaa, vaan se saa tulonsa konserniyhtiöilleen myymistään hallintopalveluista, tytäryhtiöidensä osingoista sekä tytär- ja osakkuusyhtiöidensä myyntivoitoista. Ruukki Group, entisiltä toiminimiltään muiden ohella A Company Finland Oyj, on käyttänyt nykyistä toiminimeään lokakuusta 2003, mitä ennen nimi on ollut vuodesta 2000 yhtiön tytäryhtiön käytössä.

Vuonna 1960 rekisteröity Rautaruukki Oyj (jäljempänä myös Rautaruukki) on Helsingin Pörssin suurten yritysten ryhmässä Perusteollisuus noteerattu yhtiö. Rautaruukin toimialana on pääasiassa raudan ja teräksen valmistaminen sekä metallituotteiden toimittaminen erityisesti rakentamista ja konepajateollisuutta varten.

Rautaruukin aputoiminimiksi on 5.2.2004 rekisteröity Ruukki Finland, Ruukki Steel, Ruukki Metals, Ruukki Construction, Ruukki Engineering, Ruukki Production, Ruukki Fabrication, Ruukki Solutions ja Ruukki Products. Rautaruukilla on ollut aikaisemmin Yhdysvalloissa Ruukki Inc. -nimellä toiminut tytäryhtiö.

Rautaruukki on alkusyksyllä 2004 ryhtynyt käyttämään konserninsa viestinnässä niin Suomessa kuin ulkomaillakin laajalti nimeä Ruukki. Ruukki-nimeä on tätä ennen käytetty Rautaruukin markkinoinnissa ainakin vuonna 1992.

Kummastakin asianosaisena olevasta yhtiöstä on käytetty Suomessa ainakin neljässä sanomalehdessä (Helsingin Sanomat, Taloussanomat, Kauppalehti ja Talouselämä) sekä omaa toiminimeä (Ruukki Group tai Rautaruukki) että nimeä Ruukki.

Rautaruukki on 30.8.2004 hakenut tavaramerkkirekisteröintiä kuviomerkille, joka sisältää sanan ruukki. Tavaramerkki on rekisteröity Suomessa 15.8.2005. Ruukki Group on vastustanut Rautaruukin hakeman tavaramerkin rekisteröintiä Suomessa ja Euroopan yhteisön yhdenmukaistamisvirastossa ja tehnyt Suomessa 22.9.2005 tavaramerkkiä koskevan väitteen. Ruukki Groupin väite on hylätty Patentti- ja rekisterihallituksessa 4.1.2006, ja asia on nyt sen valituslautakunnan käsiteltävänä.

Ruukki Group on vaatinut Ruukki-nimen käytön kieltämistä toiminimilain nojalla Helsingin käräjäoikeudessa, joka on hylännyt kanteen 16.11.2006. Helsingin hovioikeus on 24.10.2007 hylännyt Ruukki Groupin asiassa tekemän valituksen. Yhtiön tarkoitus on hakea korkeimmalta oikeudelta valituslupaa.

HAKEMUS

Vaatimukset

Ruukki Group Oyj on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Rautaruukki Oyj:tä 1.000.000 euron suuruisen sakon uhalla ja heti päätöksen antamisesta lukien jatkamasta elinkeinotoiminnassaan pelkän Ruukki-nimen käyttöä markkinointinimenään riippumatta siitä, kirjoitetaanko nimi isolla tai pienellä alkukirjaimella.

Ruukki Group Oyj on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Rautaruukki Oyj:n korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut asiassa 66.618,16 eurolla korkoineen.

Hakemuksen perusteet

Ruukki Group Oyj:n nimityksenä on julkisuudessa, Suomen talouselämässä ja arkikielessä käytetty yleisesti yhtiön toiminimen alku- ja iskuosaa Ruukki. Ruukki Group tunnetaan Suomessa sekä koko toiminimellään että nimellä Ruukki. Yhtiöstä on täällä käytetty kumpaakin nimeä mutta enimmäkseen kuitenkin nimitystä Ruukki. Ruukki Groupista on myös ulkomailla käytetty kumpaakin nimeä ja enimmäkseen nimeä Ruukki. Toisin kuin Suomessa, ulkomailla ei aina tiedetä, mihin yhtiöön nimi Ruukki Group viittaa. Yhtiö käyttää itsestään aina ja kaikkialla koko nimeään Ruukki Group.

Ruukki Group ei sinänsä väitä, että Ruukki-nimeä olisi käytetty siitä niin yleisesti, että Ruukki olisi tullut tunnetuksi yksinomaan sen nimenä tai vakiintunut sen toissijaiseksi tunnukseksi toiminimilain tarkoittamassa merkityksessä. Hakemuksen lähtökohtana on kuitenkin se, että nimi Ruukki yhdistetään hyvin vahvasti juuri Ruukki Groupiin. Ulkopuoliset tahot kuten sijoittajat ja talousalan ammattilaiset toimivat yleisesti tunnetulla ja hakijan todistelusta ilmenevällä tavalla siten, että he jättävät yhtiöiden toiminimistä Group-nimen tapaiset ryhmää tai yhtiömuotoa osoittavat loppuosat pois ja että käyttävät yhtiöistä vain toiminimen alkuosia.

Hakemus perustuu siihen, että Rautaruukin menettely rikkoo sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettua lakia. Toiminimioikeuteen viittaavat argumentit on esitetty vain tukemaan pääargumentointia.

Rautaruukki on alkusyksyllä 2004 ryhtynyt käyttämään nimeä Ruukki kaikista konserniyhtiöistään ja kaikilla niiden markkina-alueilla. Rautaruukki on julkaissut uuden markkinointinimen käyttöönotosta 31.8.2004 pörssitiedotteen. Sanottua nimeä on käytetty esimerkiksi rakennusalalla toimivasta Rannila Steelistä (Alamentti Oy:n aputoiminimi) sellaisenaan eli ilman mitään viittausta Rautaruukkiin. Julkisuudessa ja Suomen talouselämässä Rautaruukista on käytetty pääsääntöisesti nimitystä Rautaruukki eikä nimeä Ruukki.

Ruukki Groupin konsernin ja Rautaruukki-konsernin toimialat ovat osittain päällekkäiset. Rautaruukin toiminnan ydinaluetta ovat metalli- ja rakennusteollisuus. Ruukki Groupilla puolestaan on kolme tytäryhtiötä metalliteollisuudessa ja rakentamisessa eli Alumni Oy:n tytäryhtiöt Pan-Oston Oy (metalliset kassapöytäalueet) ja Selka-line Oy (metallirunkoiset julkitilakalusteet) sekä Pohjolan Design-Talo Oy (kokonaiset muuttovalmiit omakotitalot mukaan lukien katot).

Rautaruukin markkinointinimenään käyttämä Ruukki-nimi sekoitetaan usein Ruukki Groupin viralliseen toiminimeen ja siitä arkikielessä käytettyyn lyhennettyyn muotoon Ruukki. Käytäntö on osoittanut, että Rautaruukin uusi markkinointinimi on selvästi harhaanjohtava ja aiheuttaa toistuvasti ja laajasti sekaannusta kahden kysymyksessä olevan pörssiyhtiön ja niiden johtamien konsernien välillä. Ulkopuoliset tahot eivät toisin sanoen tiedä, kummasta yhtiöstä tai konsernista kulloinkin on kysymys. Yhtiöitä ei ole sekoitettu keskenään, ennen kuin Rautaruukki otti Ruukki-nimen käyttöönsä. Sekaantumiset puolestaan ovat omiaan aiheuttamaan ja aiheuttavat Ruukki Groupin elinkeinotoiminnalle monenlaista vahinkoa. Ruukki Groupin kärsimä vahinko on ilmennyt muun ohella imagovahinkona ja yhtiöiden sekaantumisten selvittämisenä sekä siinä, että Ruukki Groupille on aiheutunut sekaantumisvaaran vuoksi erityiskustannuksia osakeantia järjestäessään.

Sekaantumiset ovat koskeneet Ruukki Groupin asiakkaita. Näitä ovat ensinnäkin yrittäjät, jotka joko myyvät yrityksiään Ruukki Groupille tai ostavat siltä yrityksiä. Ruukki Groupin asiakkaina voidaan pitää myös sijoittajia, joille Ruukki Group tarjoaa osakkeitaan osakeanneissaan ostettaviksi ja jotka tuovat osakkeita ostaessaan yhtiöön omaa pääomaa.

Sekaantumiset yhtiöiden välillä ovat aiheutuneet muun muassa siitä syystä, että nimeä Ruukki käytetään yleisesti Ruukki Groupista. Vahvaa sekaantumista on aiheutunut siitä huolimatta, että Ruukki Group ei itse käytä itsestään nimitystä Ruukki. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on käyttänyt pörssisivuillaan Ruukki Groupista nimitystä Ruukki vuodesta 2003 alkaen. Rautaruukki puolestaan ei ole saanut vakiinnutettua Ruukki-nimeä omaksi nimityksekseen, vaan siitä käytetään konsernin ulkopuolella yleisesti edelleen varsinaista toiminimeä.

Englanninkielisissä esityksissä Rautaruukki viittaa lisäksi säännönmukaisesti omaan konserniinsa sanalla Group. Kun tätä on käytetty yhdessä markkinointinimen Ruukki kanssa, Rautaruukki-konserniin on käytännössä viitattu ”Ruukki Groupina”.

Rautaruukin omaksuman markkinointinimen Ruukki käyttäminen on mainituilla perusteilla kiellettävä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla. On selvää, että yhtäältä Ruukki Groupin ja toisaalta Rautaruukin tarjoamien tuotteiden ja palveluiden kaupalliset alkuperät sekoittuvat yleisön keskuudessa, kun yhtiöt sekoittuvat Ruukki-nimen eli harhaanjohtavan ilmaisun käyttämisen vuoksi. Markkinaoikeus voi korkeimman oikeuden ratkaisun 2004:4 mukaan ottaa myös toiminimioikeudelliset seikat esikysymyksen luonteisesti huomioon elinkeinonharjoittajan menettelyn sopimattomuutta arvioidessaan. Rautaruukin menettely on rikkonut ensisijaisesti lain 2 §:n 1 momentissa säädettyä, mutta se on kiellettävä toissijaisesti lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen perusteella. Rautaruukin sopimattomaan menettelyyn liittyvä tosiseikasto on sinänsä kumpaakin säännöstä sovellettaessa sama, mutta yleislausekkeen soveltamiseen ei liity 2 §:ssä säädettyä vastaavaa vahinkoedellytystä.

Perusteiden yksityiskohtaiset perustelut

Rautaruukin markkinointinimen käyttö on aiheuttanut lukuisia tilanteita, joissa Ruukki Group ja Rautaruukki on sekoitettu toisiinsa. Nämä tilanteet, joista Ruukki Groupin asiakirjatodisteet koskevat yli sataa, on jaoteltavissa pääasiallisiin teemoihin 1. Venäjää koskevat sekaannukset (asiakirjatodisteet nrot 122, 125–128, 156, 160 ja 166), 2. muut ulkomailla tapahtuneet sekaannukset (asiakirjatodisteet nrot 4, 6, 10, 13, 16, 92–94, 96, 120, 150, 151 ja 153) ja 3. keskeisimmät Suomessa tapahtuneet sekaannukset (asiakirjatodisteet 1–3, 7, 8, 11, 12, 14, 15, 17–27, 82, 103, 149, 152, 154, 155, 157–159 ja 167).

VASTAUS

Vaatimukset

Rautaruukki Oyj on vaatinut, että hakemus jätetään markkinaoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tai Ruukki Group Oyj:ltä puuttuvan asiavaltuuden vuoksi tutkimatta taikka ainakin hylätään perusteettomana ja että Ruukki Group Oyj velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut asiassa 17.220,29 eurolla korkoineen.

Perusteet

Rautaruukin ja Ruukki Groupin välillä ei ole kilpailuasetelmaa, koska yhtiöt eivät toimi samoilla markkinoilla. Ruukki Group esiintyy asiassa omissa nimissään ja ainoana hakijana, minkä vuoksi muilla Ruukki Groupin konserniin kuuluvilla yhtiöillä ja niiden toimialoilla ei ole asiassa ylipäänsä merkitystä. Rautaruukki ei missään tapauksessa harjoita myöskään Ruukki Groupin tytär- tai osakkuusyhtiöiden kanssa samaa liiketoimintaa, eivätkä yhtiöiden tarjoamat tuotteet tai palvelut kilpaile asiakkaista keskenään.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettu laki, joka koskee elinkeinonharjoittajan menettelyä kilpailutilanteessa, ei edellä lausutun vuoksi sovellu hakemuksessa tarkoitettuun tilanteeseen, eikä markkinaoikeudella ole asiassa toimivaltaa. Ruukki Groupilla ei ole samasta syystä eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua puhevaltaa. Kilpailuasetelman puuttuessa hakemus on ainakin hylättävä.

Rautaruukki ja sen konserniin kuuluvat yhtiöt ovat riidattomasti ryhtyneet syksyllä 2004 käyttämään konsernin viestinnässä entistä laajemmin Rautaruukin vanhaa lempinimeä Ruukki, joka on paitsi osa emoyhtiön toiminimeä, myös yhtiön liiketoimintaa ruukkina eli rauta- ja terästehtaana kuvaava nimi. Myös Rautaruukin liikemerkki ja visuaalinen ilme on samassa yhteydessä uudistettu. Ruukki-nimen laajenevaan käyttöön on ollut osaltaan perusteena se, että nimi on ollut kansainvälisissä yhteyksissä helpompi sana kuin Rautaruukki. Ruukki-nimeä on kuitenkin käytetty markkinoinnissa Rautaruukkia tarkoitettaessa jo aikaisemmin kuten esimerkiksi vuonna 1992.

Rautaruukin käyttämä Ruukki-nimi ei ole voinut kilpailuasetelman puuttuessa aiheuttaa edes teoriassa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa ja sitä koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitettua sekaantumisvaaraa asianosaisyhtiöiden tuotteiden tai palveluiden kaupallisen alkuperän suhteen. Hakemuksessa vedotut ”sekaantumiset” eivät ole näin ollen koskeneet sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain soveltamisen kannalta merkityksellisiä tilanteita.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettu laki soveltuu lisäksi vain Suomessa tapahtuvaan vilpilliseen kilpailuun kilpailuasetelmassa. Vilpillistä kilpailua koskevat kanteet on siten ajettava kussakin kohdemaassa erikseen. Vaikka Rautaruukki on sinänsä käyttänyt markkinointinimeä Ruukki alkusyksystä 2004 alkaen myös ulkomailla, Venäjällä ja muualla ulkomailla tapahtuneeksi väitetyt sekaantumiset ovat asiassa vailla merkitystä myös tästä syystä.

Markkinoinnin harhaanjohtavuutta arvioidaan joka tapauksessa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla eri tavoin kuin toiminimen sekoitettavuutta toiminimilain mukaan. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaisessa arvioinnissa ratkaiseva merkitys on markkinointia koskevalla kokonaistarkastelulla, johon mahdollinen kaupallisen tunnusmerkin käyttö sisältyy yleensä vain yhtenä elementtinä muiden joukossa.

Hakemuksessa tarkoitetut tilanteet, joista Ruukki Groupin asiakirjatodisteiksi esittämiä lehtikirjoituksia ja muita liiteasiakirjoja voidaan sinänsä pitää alkuperältään ja autenttisuudeltaan riidattomina eli riidattomina taustatietoina tai todistustosiseikkoina, eivät ole myöskään käytännössä johtaneet sekaannuksiin eivätkä merkinneet sekaantumisvaaraa yhtiöiden tuotteiden tai palvelujen kaupallisen alkuperän suhteen. Ruukki Groupin luettelemien ”sekaannusten” kohdalla oikea yhtiö on selvinnyt jo asiayhteydestä tai ennen lyhenteen ”Ruukki” käyttöä mainitusta yhtiön koko toiminimestä. Kulloinkin kysymyksessä olleet sanoma- ja aikakauslehdet, teräsalan järjestöt ja muut tahot eivät ole tosiasiassa luulleet Ruukki Groupia Rautaruukiksi eivätkä päinvastoin.

Ruukki Groupille ei ole aiheutunut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua vahinkoa.

Hakemuksessa on lähtökohtaisesti ja tosiasiallisesti kysymys siitä, loukkaako Rautaruukin käyttämä Ruukki-nimi Ruukki Groupin toiminimilain mukaisia oikeuksia. Sanottu asia, jossa Ruukki Groupin vaatimukset ja väitteet ovat yhtenevät tässä hakemuksessa esitettyjen kanssa, on jo ollut yleisten tuomioistuinten ratkaistavana. Markkinaoikeudella puolestaan ei ole lakiin perustuvaa toimivaltaa ratkaista toiminimioikeudellisia riitoja. Se voi myös korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2004:4 mukaan ottaa tavaramerkki-, tekijän- ja sopimusoikeudellisia seikkoja huomioon yleisharkinnassaan vain esikysymyksen luonteisesti arvioidessaan elinkeinonharjoittajan menettelyn sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitettua sopimattomuutta.

Toiminimioikeudellisten väitteiden osalta on huomattava, että ruukki on yleiskielen sana, joka on alkuperäisessä yleiskielellisessä merkityksessään erottamiskyvytön ja johon kukaan ei voi ylipäänsä saada sellaista suojattua yksinoikeutta, joka estäisi toista elinkeinonharjoittajaa käyttämästä samaa sanaa. Sanan pitää olla kaikkien elinkeinonharjoittajien vapaasti käytettävissä. Hakemuksessa esitetyt toiminimioikeudelliset väitteet ovat perusteettomia myös siksi, että sekoitettavuuteen voi toiminimilainkin mukaan vedota vain silloin, kun elinkeinonharjoittajat harjoittavat samaa tai samankaltaista toimintaa. Helsingin hovioikeus on tuomiossaan 24.10.2007 pysyttänyt Ruukki Groupin toiminimioikeudellisen kanteen hylänneen ratkaisun, joten enintään esikysymyksenä huomioon otettavat seikat on joka tapauksessa jo ratkaistu Rautaruukin eduksi.

Rautaruukki on rekisteröinyt itselleen helmikuussa 2004 useita Ruukki-alkuisia aputoiminimiä ja myöhemmin ruukki-sanan sisältävän tavaramerkin. Patentti- ja rekisterihallituskin on väitepäätöksessään 4.1.2006 todennut muun ohella, että virastoon toimitettu selvitys ei osoita sanan ruukki vakiintuneen Ruukki Groupin tunnusmerkiksi ja että tavaramerkin ja toiminimen sekoitettavuusarvioinnissa ei käytännössä sattuvia sekaantumistilanteita huomioida. Kun Rautaruukin tavaramerkki on rekisteröity ja rekisteröinti väitteestä huolimatta pysytetty, Rautaruukilla on oikeus käyttää sanaa ruukki myös tavaramerkkinsä perusteella.

Rautaruukilla ei ole ollut lausuttavaa vaaditun kiellon voimaantulosta. Kiellon tehostamiseksi vaadittu uhkasakko on määrältään kohtuuton ottaen huomioon asiassa esitetyt seikat ja markkinaoikeuden aikaisemman oikeuskäytännön. Rautaruukin liikevaihto on ollut vuosina 2004 ja 2005 noin 3,5 miljardin euron suuruusluokkaa.

Kiistämisen yksityiskohtaiset perustelut

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännöksillä annettavan suojan pääkohteena on lain esitöiden mukaan elinkeinonharjoittajan oikeus ja mahdollisuus kilpailla ostovoimasta. Elinkeinonharjoittajaa pyritään suojaamaan toisen elinkeinonharjoittajan sopimattomin toimenpitein tapahtuvalta vaikuttamiselta ostopäätökseen. Lain 1 §:n yleislauseke on sinänsä sanamuodoltaan hyvin yleinen, mutta sen soveltamistilanteet on esitöissä rajattu kattamaan tilanteet, joissa kilpailutarkoituksessa ryhdytään hyvän liiketavan vastaiseen markkinointiin, ja tilanteet, joissa pienyrittäjä tai yksityinen elinkeinonharjoittaja joutuu sopimattoman markkinoinnin kohteeksi.

Myös oikeuskäytännössä (KKO 2005:38 ja MAO 205–206/2006) ja

• kirjallisuudessa on vakiintuneesti katsottu, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain ja sen yleislausekkeen tarkoituksena on suojata elinkeinonharjoittajaa kilpailevan elinkeinonharjoittajan sopimattomalta menettelyltä tai ostavaa elinkeinonharjoittajaa myyvän elinkeinonharjoittajan sopimattomalta menettelyltä. Niin sanotuissa orjallisen jäljittelyn tapauksissa ratkaisevaksi on noussut sen arvioiminen, onko jäljittelystä aiheutunut sekaannusta tuotteen kaupallisesta alkuperästä. Kaupallisen alkuperän sekaantumisvaara tarkoittaa riskiä siitä, että ostaja tekee ostopäätöksensä uskoen ostavansa elinkeinonharjoittaja A:n tuotteen, vaikka kyseinen tuote onkin elinkeinonharjoittaja B:n tuote. Sanottu riski voi olla olemassa vain, jos elinkeinonharjoittajat toimivat samalla alalla ja tarjoavat samankaltaisia tuotteita tai palveluja. Ruukki Groupin ja Rautaruukin kohdalla tätä tilannetta ei ole olemassa.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:ssä tarkoitettujen totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien ilmaisujen käyttäminen on lainvastaista vain, mikäli ilmaisut ovat omiaan vaikuttamaan asianomaisten hyödykkeiden kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa. Tämänkin säännöksen soveltuminen edellyttää, että kyseessä on joko kahden elinkeinonharjoittajan välinen kilpailutilanne tai tilanne, jossa elinkeinonharjoittajat ovat keskenään suhteessa ostaja–myyjä.

Rautaruukin sekä Ruukki Groupin ja sen tytäryhtiöiden toimialat ovat täysin erilaiset. Yhtiöt eivät valmista eivätkä markkinoi samoja tai samankaltaisia tuotteita tai palveluita. Ruukki Group ja Rautaruukki eivät ole keskenään kilpailutilanteessa eivätkä liioin ostaja–myyjä-suhteessa. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännökset eivät tästä syystä sovellu hakemuksessa vedottuihin tilanteisiin.

Rautaruukin toimialana on yhtiöjärjestyksen mukaan metalliteollisuus sekä muu siihen liittyvä teollisuus ja liiketoiminta, kuten metallien ja niiden jatkojalosteiden sekä niitä korvaavien täydentävien tuotteiden valmistus ja kauppa. Lisäksi yhtiö voi muun ohella harjoittaa mainittuun toimintaan liittyen huolintaa, lastaus-, laivanselvitys- ja varustamotoimintaa sekä omistaa ja hallita kiinteistöjä ja arvopapereita. Rautaruukin liiketoiminta on organisoitu vuoden 2005 alusta niin, että Ruukki Production -yksikkö vastaa tuotannosta eli valmistaa kuuma- ja kylmävalssattuja sekä pinnoitettuja levy- ja nauhatuotteita, teräsputkia sekä lanka-, tanko- ja betoniterästuotteita. Yhtiön muu liiketoiminta on organisoitu asiakastoimialoittain kolmeen divisioonaan. Ruukki Construction toimittaa metalliin pohjautuvia ratkaisuja toimitila-, asunto- ja infrastruktuurirakentamiseen. Ruukki Engineering toimittaa metalliin pohjautuvia ratkaisuja nosto- ja kuljetusvälineteollisuuteen, paperi- ja puunjalostusteollisuuteen sekä meriteollisuuteen. Ruukki Metals puolestaan toimittaa teräksiä, ruostumattomia teräksiä ja alumiineja vakio- ja erikoistuotteita, osina ja komponentteina.

Ruukki Group on pörssinoteerattu holding-yhtiö ja yhtiöjärjestyksensä mukaan yhtiö, joka toimii omistajana ja/tai sijoittajana suoraan tai enemmistö- tai vähemmistöomistajana omistamiensa yhtiöiden kautta kaikilla toimialoilla. Se toimii luoden lisäarvoa – kasvua ja kannattavuutta – kokonaan tai osittain omistamiensa yhtiöiden osakkeille ammattimaisen omistamisen periaatteita noudattaen. Yhtiö on siten yrittäjien yhteenliittymä toimialanaan yrittäjyys. Se luo ja kehittää kannattavia ja synergisiä liiketoimintakokonaisuuksia luopuakseen niistä arvonnousun jälkeen keskipitkällä, noin 3–5 vuoden tähtäimellä. Ruukki Groupin kassavirta ja ansaintalogiikka perustuvat tytär- ja osakkuusyhtiöiden kassavirtaan eli konserniavustuksiin ja osinkoihin sekä omistusten arvonnoususta saataviin luovutusvoittoihin. Ruukki Groupin oma toimiala poikkeaa näin ollen täysin Rautaruukin toimialasta.

Ruukki Groupin tytäryhtiöt toimivat sinänsä usealla liiketoiminta-alueella kuten mekaaniseen puunjalostukseen liittyvässä puunhankinnassa ja konsultoinnissa, huonekalujen valmistuksessa sekä muilla, asian kannalta vielä vähempimerkityksellisillä aloilla. Siinäkin tapauksessa, että Ruukki Groupin tytäryhtiöiden toimialoilla katsottaisiin olevan asiassa merkitystä, nämä yhtiöt eivät toimi Rautaruukin kanssa samalla toimialalla.

Hakemuksessa vedotuista yhtiöistä Pan-Oston Oy ja Selka-line Oy ovat ainoat edes etäisesti metalliteollisuuteen liittyvät Ruukki Groupin tytäryhtiöt. Pan-Oston Oy valmistaa ja myy pelkästään niin sanottuja kassa-aluetuotteita. Selka-line Oy puolestaan valmistaa ja myy ainoastaan ravintola- ja julkitilakalusteita. Rakentamisen alalla toimii vain Pohjolan Design-Talo Oy, joka valmistaa ja myy omakotitalopaketteja. Nämä tytäryhtiöt eivät käytä markkinoinnissaan ruukki-nimeä eivätkä muutoinkaan viittaa tuotteidensa markkinoinnissa Ruukki Groupiin. Olennaisinta on kuitenkin se, että Rautaruukki ei valmista eikä markkinoi kassa-aluetuotteita, ravintola- tai julkitilakalusteita eikä talopaketteja.

Mikään Ruukki Groupin vetoamista vahingoista ei ole sellaista, jota on tarkoitettu sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentissa käytetyllä käsitteellä ”omiaan vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa”. Sanottuun vahinkoedellytykseen soveltuu kaikki se, mitä edellä jo on lausuttu lain soveltamisalasta ja -tilanteista. Väitteet Ruukki Groupin kärsimistä imagovaikutuksista ovat joka tapauksessa perusteettomia ja suorastaan keinotekoisia. Ei ole myöskään perusteltua uskoa, että sijoittajat erehtyisivät kahden pörssissä noteeratun yhtiön suhteen mahdollisissa osakeantitilanteissa.

RUUKKI GROUPIN LAUSUMA

Rautaruukki on valinnut markkinointinimensä uskoen sen tuovan etuja suhteessa yhtiön maailmanlaajuisiin kilpailijoihin. Muutos on ollut yhtiölle niin tärkeä, ettei se ole välittänyt pelkän Ruukki-nimen käyttöönoton Ruukki Groupille aiheuttamista kielteisistä seurauksista. Rautaruukki on tosin käynyt ensin Ruukki Groupin kanssa neuvotteluja nimen käyttämisestä mutta ottanut nimen käyttöönsä huolimatta neuvottelujen päättymisestä tuloksettomina. Toisen yhtiön nimen ”kaappaamista” on pidetty elinkeinoelämässä arveluttavana, mikä on ilmennyt muun ohella valtakunnallisesta lehdistöstä. Lehtikirjoituksista heijastuva yhteiskunnan näkemys on lainvalmistelussa mainittuun nähden otettava huomioon Rautaruukin menettelyn sopimattomuutta arvioitaessa.

Rautaruukki on esittänyt virheellisen käsityksen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain soveltamisalasta. Lain esityöt ja oikeudellinen kirjallisuus vahvistavat päinvastoin, että laki soveltuu esillä olevan kaltaisiin tilanteisiin siinäkin tapauksessa, että Ruukki Groupin ja Rautaruukin ei katsottaisi olevan keskenään kilpailijoita. Lakia sovelletaan suomalaisiin yhtiöihin, minkä vuoksi Rautaruukin väittämää merkitystä ei ole silläkään, onko sopimaton menettely tapahtunut Suomessa vai ulkomailla. Myös Rautaruukin oikeudenkäyntiväitteet ja vaatimus hakemuksen tutkimatta jättämisestä ovat näistä syistä perusteettomia. Ruukki Group on kuitenkin vedonnut hakemuksensa tutkimisen ja kiellon määräämisen perusteina toissijaisesti myös toimialojen päällekkäisyyteen ja siitä aiheutuvan kilpailuasetelman olemassaoloon.

Asianosaisyhtiöiden toimialojen päällekkäisyyttä ei voida arvioida ottamatta huomioon myös Ruukki Groupin tytäryhtiöitä ja niiden tosiasiallisia toimialoja. Emoyhtiöt ja tytäryhtiöt on siten samaistettava toiminimioikeudellista suojaa arvioitaessa. Rautaruukin päinvastaiset ja toiminimilain 5 §:stä johdetut väitteet ovat erittäin muodollis-teoreettisia ja todellisuudesta irtautuneita. Monet suuret konsernit toimivat tehokkuussyistä niin, että varsinainen tuotannollinen toiminta tapahtuu tytäryhtiöissä eikä emoyhtiössä itsessään. Näkemys asettaisi kaksi erilaista organisoitumismuotoa ilman järkevää perustetta suojan kannalta olennaisesti erilaiseen asemaan sekä johtaisi jopa sattumanvaraiseen lopputulokseen. Esimerkiksi Sampo Oyj:n ja Aspo Oyj:n olisi Rautaruukin tulkinnan mukaan katsottava toimivan konserniensa hallinnollisina johtajina keskenään samalla alalla, vaikka toisen konserni operoi tosiasiassa rahoitus- ja vakuutusalalla ja toisen konserni teollisuuspalveluissa. Päällekkäisyyden tarkastelun tulee toiminimilain esitöidenkin mukaan tapahtua tosiasiallisesti harjoitetun eikä välttämättä kaupparekisteriin merkityn toimialan perusteella. Rautaruukki on toisaalta itsekin korostanut koko konserninsa yhtenäisyyttä ottaessaan Ruukki-nimen käyttöön nimenomaisesti koko konsernille. Myös elinkeinoelämä mieltää emoyhtiön ja koko konsernin samaksi kokonaisuudeksi erottelematta konsernin eri yhtiöitä toisistaan.

Toimialojen ei ole välttämätöntä olla täsmälleen samoja, vaan samankaltaisuus on tässä suhteessa riittävää. Rautaruukin ja Ruukki Groupin konsernin toimialat ovat riittävän yhteneviä seuraavilla aloilla:
1. metalliteolliset tuotteet
2. omakotitaloihin liittyvä rakentaminen ja
3. toiminta sijoitusmarkkinoilla.

Metalliteollisten tuotteiden kohdalla samankaltaisuus perustuu siihen, että Ruukki Groupin tytäryhtiöt Pan-Oston Oy ja Selka-line Oy valmistavat tuotteita metallista. Vastaavasti Rautaruukki toimittaa Internet-kotisivujensa mukaan erilaisia teräksiä ”vakio- ja erikoistuotteina, osina ja komponentteina” ja esittelee yhtenä esimerkkinä hyvin samankaltaisen tuolin kuin Selka-line Oy:n julkitilakalusteet.

Ruukki Groupin tytäryhtiö Pohjolan Design-Talo Oy myy, perustaa ja pystyttää valmiita omakotitaloja niin, että asiakas tarvitsee muutoin vain tontin. Rautaruukki taas tarjoaa kotisivujensa mukaan rakentamiseen liittyviä tuotteita ja palveluja ”perustuksista kattoihin” ja ”omakotirakentajille katot, rungot ja perustukset” sekä ”talonrakentamista valmiina kokonaistoimituksina”.

Asianosaisyhtiöiden toiminta sijoitusmarkkinoilla on samankaltaista. Yhtiöt ovat pörssinoteerattuja pyrkien olemaan houkuttelevia sijoituskohteita. Perimmäisenä tarkoituksena on kummallakin – kuten kaikilla pörssiyhtiöillä – saada sijoittajilta tarvittaessa rahaa osakeanneissa.

Se, että ruukki on yleiskielen sana, ei oikeuta ketään käyttämään sanaa sekaannusta aiheuttavalla tavalla eli sopimattomasti. Ruukki Group ei ole vaatinut yksinoikeutta sanaan ruukki eikä ole yleisissä tuomioistuimissa väittänyt sen vakiintuneen omaksi toissijaiseksi tunnuksekseen vaan on hyväksynyt sen, että kaikki halukkaat elinkeinonharjoittajat käyttävät sanaa osana nimeään ja tällaisen toiminimensä riittävän selvästi ilmaisten. Nimeä ei sitä vastoin saa käyttää sellaisenaan niin, että lopputuloksena on sanan käyttäjän ja Ruukki Groupin sekoittaminen toisiinsa. Viimeksi mainittu menettely on sopimattomana lain vastaista. Näistä syistä Ruukki Group ei ole ainakaan toistaiseksi vastustanut Rautaruukin rekisteröimien aputoiminimien käyttöä, koska ruukki-sana on niissä vain osa toiminimeä eikä niitä ole vielä sekoitettu Ruukki Groupiin.

Rautaruukin Ruukki-tavaramerkin rekisteröintimenettely on vielä kesken. Kysymyksessä on joka tapauksessa kuviomerkki eikä sanamerkki. Mikä tahansa yritys voi edelleen hakea tavaramerkin kuviolle ruukki, kunhan merkki olisi kuvion osalta erilainen kuin Rautaruukin tavaramerkki. Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 4.1.2006 perusteluista ilmenee lisäksi, että käytännössä sattuvia tosiasiallisia sekaantumistilanteita ei ole otettu päätösharkinnassa huomioon vaan että viraston tarkastelu on ollut yksin teoreettista. Huomioon ei ole liioin otettu konsernien tytäryhtiöitä.

Markkinaoikeuden puolestaan on arvioitava sekaannusvaaraa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaan todellisen tilanteen perusteella. Kiellon perusteeksi riittää kaikessa yksinkertaisuudessaan, että Rautaruukki käyttää itsestään harhaanjohtavaa nimeä Ruukki ja että tämä käyttö on aiheuttamansa sekaannuksen vuoksi omiaan vahingoittamaan Ruukki Groupin elinkeinotoimintaa. Tässä tapauksessa on runsaasti näyttöä Rautaruukin käyttämän markkinointinimen aiheuttamista sekaannuksista ja monenlaisista vahingoista Ruukki Groupille. Jopa monet talouselämän asiantuntijat ovat sekoittaneet Ruukki Groupin ja Rautaruukin toisiinsa, joten asiakkaiden ja sijoittajien keskuudessa sekaannukset ovat olleet varmasti moninkertaisia.

Rautaruukin markkinointinimen käytöstä Ruukki Groupille aiheutuneet vahingot ovat hyvin todellisia. Rautaruukki on vanha valtionyhtiö omine toimintaperiaatteineen, eikä Ruukki Groupille ole suinkaan edullista samaistua asiakkaiden ja sijoittajien keskuudessa siihen. Ruukki Groupin osakeannit ovat edellyttäneet ja edellyttävät erityiskustannuksia, kun ulkomaiset sijoittajat ovat Rautaruukin laajojen markkinointitoimien perusteella tienneet Rautaruukin olevan nykyiseltä nimeltään Ruukki ja luulleet helposti Ruukki Group -nimen tarkoittavan juuri Rautaruukkia. Piensijoittajat on sekaantumisvaaran vuoksi ollut jätettävä kokonaan osakeantien kohderyhmien ulkopuolelle. Ruukki Group on lisäksi vastannut päivittäin useisiin Rautaruukille tarkoitettuihin puhelinsoittoihin sekä joutunut jatkuvasti selvittelemään sekaisin menneitä laskuja ja muuta postia.

Sillä seikalla, kumman yhtiön suuntaan Rautaruukin harhaanjohtava markkinointinimi johtaa yhtiöiden asiakkaita, ei ole asiassa merkitystä, sillä Ruukki Groupin keskeinen tavoite on saada harjoittaa liiketoimintaansa rauhassa ja ”omillaan”. Kielto on määrättävä Rautaruukilla riippumatta siitä, katsotaanko Rautaruukin harhaanjohtavan markkinoinnin johtaneen siihen, että Ruukki Groupin asiakkaat ovat lähestyneet Rautaruukkia, Rautaruukin asiakkaat ovat häirinneet työtä Ruukki Groupissa kyselemällä sekaannuksen vuoksi Rautaruukkia tai että Ruukki Groupin potentiaaliset yhteistyökumppanit ovat sekoittaneet yhtiöt toisiinsa.

Ruukki Group ei ole vedonnut toiminimioikeudellisiin argumentteihin sellaisinaan, vaan sen toiminimi- ja tavaramerkkioikeudelliset perustelut tukevat sen tässä asiassa esittämää väitettä Rautaruukin menettelyn sopimattomuudesta. Markkinaoikeus on toimivaltainen ottamaan nämäkin seikat huomioon asiaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaan ratkaistessaan. Se, että asiaan liittyy myös toiminimioikeudellisia piirteitä, ei sulje pois markkinaoikeuden toimivaltaa.

RAUTARUUKIN LAUSUMA

Ruukki Group on edellyttänyt, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaista harhaanjohtavuutta ja toiminimilain mukaista toiminimien sekoitettavuutta arvioitaessa ratkaisevana olisi pidettävä elinkeinonharjoittajien tosiasiallista toimialaa. Ruukki Group ei ole kuitenkaan edes väittänyt harjoittavansa itse tosiasiallisesti muuta kuin kaupparekisteriin merkittyä toimintaa. Se, että Ruukki Group ei harjoita tuotannollista toimintaa, on vahvistettu myös käräjäoikeudessa esitetyssä henkilötodistelussa. Ruukki Groupin toimiala rinnastuu saadun selvityksen perusteella pääomasijoittamiseen eroten siten täysin Sampo Oyj:stä ja muista lausumassa viitatuista holding-yhtiöistä, joiden toiminta-ajatus ei perustu ratkaisevasti tytäryhtiöiden osakkeiden myymiseen. Rautaruukki ei liioin toimi Ruukki Groupin kanssa samalla sijoitustoimialalla pelkästään sillä perusteella, että se on pörssinoteerattu yhtiö ja että kummankin yhtiön osakkeet ovat julkisen kaupankäynnin kohteena. Helsingin käräjäoikeus ja hovioikeus ovat katsoneet tuomioissaan yhtenevästi, että Ruukki Groupin ja Rautaruukin toimialat eivät ole miltään osin päällekkäisiä ja että yhtiöt eivät harjoita samaa eivätkä samankaltaista toimintaa.

Yleiset tuomioistuimet ovat päätyneet Rautaruukin tavoin myös siihen, että Ruukki Groupin tytäryhtiöiden toimialoja ei voida ottaa huomioon arvioitaessa asianosaisyhtiöiden toimialojen päällekkäisyyttä. Osakeyhtiölaki ei tunne konsernia eri oikeussubjektina, vaan kaikki konserniin kuuluvat osakeyhtiöt ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä omine toimialoineen, hallintoineen, organisaatioineen ja varallisuuksineen. Emoyhtiön ja tytäryhtiöiden erillisyys on ehdoton pääsääntö, ja yhtiöiden samaistaminen toisiinsa edellyttää aina nimenomaista poikkeussäännöstä. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettu laki ja toiminimilaki eivät sisällä tällaista säännöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vilpillisen kilpailun suoja tai toiminimisuoja jäisi vain teoreettiseksi tai sattumanvaraiseksi. Ruukki Groupilla ei ole ylipäänsä asiavaltuutta esittää tuomioistuimessa vaatimuksia itsenäisten tytäryhtiöidensä puolesta. Samaistuskysymystä ja asiavaltuutta ei ole aihetta arvioida toisin myöskään Ruukki Groupin vaatimuksia sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain mukaan ratkaistaessa, vaan tytäryhtiöiden valmistamien tuotteiden kaupallisen alkuperän sekaantumiseen tai tytäryhtiöiden toimintaan muutoin liittyvät väitteet on jätettävä markkinaoikeudessa tutkimatta tai hylättävä.

Väitteet Rautaruukin ja Ruukki Groupin kolmen tytäryhtiön toimialojen samankaltaisuudesta ovat joka tapauksessa virheellisiä. Vaikka samankaltaisuutta tulkittaisiin väljästi, mitä tahansa metallisten tuotteiden valmistamista ei voida ensinnäkään katsoa samojen tai samankaltaisten tuotteiden valmistamiseksi. Rautaruukin Internet-sivuilla nähtävissä ollut tuoli voi olla samannäköinen kuin jokin Selka-line Oy:n valmistama kaluste, mutta sanottu yhdennäköisyys ei tee näiden yhtiöiden liiketoimintoja tai tuotteita samankaltaisiksi. Selka-line Oy:n liiketoimintaa on vain ravintola- ja julkitilakalusteiden valmistus ja myynti, kun taas Rautaruukki tarjoaa pelkästään tuolien valmistamiseen tarvittavia metalliosia. Yhtiöillä on myös täysin erilaiset kohderyhmät. Selka-line Oy:n kohderyhmiä ovat muiden ohella hotellit, ravintolat ja laivat sekä muut yleisötilat. Rautaruukki toimii yhtä tuotantoporrasta ylempänä myyden tuotteitaan tuolien valmistajille.

Ruukki Group on rakentamiseen liittyvän toimialan väitteissään kiinnittänyt huomiota Rautaruukin Internet-sivujen yksittäisiin sanoihin sivuuttaen sen tosiasian, että Rautaruukki valmistaa tähän liittyen ainoastaan metallisia talonosia kun taas Pohjolan Design-Talo Oy:n toimialana on kokonaisten muuttovalmiiden omakotitalojen suunnittelu ja rakentaminen.

Ruukki Group pyrkii estämään ruukki-sanan käytön elinkeinotoiminnassa, vaikka se on sinänsä myöntänyt sanan kuuluvan yleiskieleen ja olevan sellaisena kaikkien käytettävissä. Nimen yleinen käytettävyys ja erottamiskyvyttömyys yksinoikeuksien rekisteröimisen tai vakiinnuttamisen esteenä merkitsevät kuitenkin juuri sitä, että ruukki-sanan käyttöä ei voida kieltää tunnusmerkkioikeudellisilla perusteilla. Toimialojen erilaisuuden vuoksi ilmaisu ei voi aiheuttaa yleissanana myöskään sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain soveltamisalaan kuuluvia sekaannuksia.

Sen varalta, että Ruukki Groupin viittaamien sekaannusten kaikesta huolimatta katsottaisiin kuuluvan sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain soveltamisalaan, Rautaruukki on vielä kiistänyt sen, että Rautaruukki ja Ruukki Group olisi tosiasiassa sekoitettu lehtikirjoituksissa ym. medioissa toisiinsa. Rautaruukki ei voi ylipäänsä olla sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain tarkoittamassa vastuussa siitä, millä tavoin jokin kolmas taho käyttää siitä jotakin ilmaisua.

Vedotut tilanteet eivät ole olleet omiaan aiheuttamaan sekaannusta taikka johtamaan harhaan tuotteiden tai palveluiden kaupallisen alkuperän suhteen, eikä niistä ole myöskään ollut omiaan aiheutumaan Ruukki Groupille vahinkoa. Tapahtunutta vahinkoa koskevat väitteet ovat perusteettomia ja täysin keksittyjä. Ruukki Group on esimerkiksi vastoin alkuperäisiä väitteitään järjestänyt 12.6.2007 pidetyn yhtiökokouksen päätöksen nojalla osakeannin, jossa sijoittajat ovat merkinneet yhtiön osakkeita yhteensä 337 miljoonalla eurolla. Yhtiön 21.6.2007 julkistaman pörssitiedotteen mukaan osakeanti on ollut selvästi ylimerkitty eli liiankin suosittu. Juuri sanottu osoittaa perättömiksi myös väitteet Ruukki Groupin maineen menetyksestä erityisesti ulkomaisten sijoittajien ja yhteistyötahojen keskuudessa. Väitteet erityisistä kustannuksista osakeantien yhteydessä ovat myös perusteettomia. Mikäli vahinkoa on ylipäänsä aiheutunut, se on käräjäoikeudessa esitetyn todistelun perusteella aiheutunut Rautaruukille sille tarkoitettujen yhteydenottojen mentyä Ruukki Groupille. Ruukki Groupille aiheutuneista asiakasmenetyksistä ei ole sitä vastoin olemassa mitään näyttöä.

ASIANTUNTIJALAUSUNNOT

Ruukki Group on viitannut omana argumentaationaan A:n 29.12.2005 antamaan asiantuntijalausuntoon sekä B:n 1.9.2006 ja 6.6.2007 antamiin asiantuntijalausuntoihin.

Rautaruukki on viitannut vastaavasti argumentaationaan C:n 30.8.2005 antamaan asiantuntijalausuntoon.

TODISTELU

Asiakirjatodistelu

Luettelo asiakirjatodisteista on pääkäsittelypöytäkirjan liitteenä.

Henkilötodistelu
1. Ruukki Group Oyj:n varatoimitusjohtaja D
2. Evli Pankki Oyj:n johtaja E

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Hakemuksen tutkiminen

Asiassa on ensimmäiseksi ratkaistavana Rautaruukin vaatimus hakemuksen jättämisestä tutkimatta markkinaoikeudelta puuttuvan toimivallan tai Ruukki Groupilta puuttuvan asiavaltuuden vuoksi.

Toimivalta

Markkinaoikeus käsittelee markkinaoikeuslain 1 §:n 1 momentin mukaan ne asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi muiden ohella eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetussa laissa. Sanotun lain 2 §:n mukaan markkinaoikeus käsittelee asiat, jotka säädetään sen toimivaltaan kuuluviksi muiden ohella sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa. Ruukki Group on vaatinut hakemuksessa yksilöimäänsä kieltoa viimeksi mainitun lain nojalla. Rautaruukin vastauksen johdosta esillä on ensisijaisesti kysymys siitä, edellyttääkö hakemuksen tutkiminen ja harhaanjohtavaksi väitetyn markkinointinimen käytön kieltäminen puheena olevien elinkeinonharjoittajien välistä kilpailuasetelmaa.

Elinkeinotoiminnassa ei saa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Säännös on niin sanottu yleislauseke, joka voi tulla sovellettavaksi ennen kaikkea silloin, kun kiellettäväksi vaadittua menettelyä ei voida arvioida lakiin sisältyvien erityissäännösten nojalla. Lain 2, 3 ja 4 §:n oikeusohjeet koskevatkin sellaisia erikseen kiellettyjä elinkeinotoiminnan sopimattomia menettelytapoja kuten totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan ilmaisun käyttämistä, sattumanvaraisen edun lupaamista sekä liikesalaisuuksien oikeudetonta hankkimista ja käyttämistä.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain edellä mainitut säännökset eivät sanamuotonsa perusteella aseta lain 6 §:n nojalla määrättävän kiellon edellytykseksi sitä, että kieltoa suojakseen hakevan ja kiellon kohteena olevan elinkeinonharjoittajan tulisi olla toistensa kilpailijoita. Varsinkaan lain yleislausekkeen sanamuoto sellaisenaan ei ylipäänsä aseta rajoituksia niille elinkeinotoiminnan tilanteille tai menettelyille, jotka voisivat tulla säännöksen nojalla markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvina arvioitaviksi. Huomioon on kuitenkin tässä suhteessa otettava se, mitä säännösten tarkoituksesta on lausuttu lakia valmisteltaessa ja säädettäessä.

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksensä HE 114/1978 vp, joka on koskenut lakia sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa ja lakia markkinatuomioistuimesta annetun lain muuttamiseksi. Esityksen yleisperusteluissa on todettu, että kilpailukeinojen käytön ohjaaminen ja rajoittaminen lainsäädännön avulla voi perustua toisistaan poikkeaviin tavoitteenasetteluihin sekä erilaisten elinkeinotoiminnan vaikutuspiirissä toimivien tahojen suojaamispyrkimyksiin. Erityisesti markkinointia koskevassa lainsäädännössä olivat lainsäädännöllä annettavan suojan kohderyhminä voineet tulla kysymykseen kilpailijan asemassa olevat elinkeinonharjoittajat, hyödykkeitä elinkeinotoimintaa varten ostavat elinkeinonharjoittajat ja kuluttajat.

Esityksen yleisperusteluissa on edelleen todettu, että tuolloin vielä voimassa olleen vilpillisen kilpailun ehkäisemiseksi annetun lain päätavoitteena oli ollut ensi sijassa suojata elinkeinonharjoittajia muiden elinkeinonharjoittajien vilpilliseltä kilpailulta. Suojan pääkohteita olivat näin ollen olleet ennen muuta kilpailevat elinkeinonharjoittajat, joskin useat säännökset kuten erityisesti yleislauseke olivat suojanneet välillisesti myös ostajatahoa eli yksityisiä kuluttajia tai elinkeinonharjoittajia. Lakiehdotuksen tavoitteita ilmaisevat sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain säännökset on kirjoitettu kumottavaksi ehdotetun vilpillisen kilpailun ehkäisemiseksi annetun lain tapaan siten, että 1 §:n yleislausekkeella säännellään kiellettäväksi tarkoitetun sopimattoman menettelyn rajat ja muissa pykälissä säädetään eräistä sinänsä 1 §:n määritelmän alaan kuuluvista erityisistä menettelyistä. Elinkeinonharjoittajalle annettavassa suojassa painottuu erityisesti elinkeinonharjoittajan mahdollisuus kilpailla ostovoimasta. Lain tarkoituksen on todettu olevan pitkälti sama kuin kilpailunrajoituslainsäädännössä eli hyväksyttävän kilpailun aikaansaaminen ja ylläpitäminen.

Hallituksen esityksen HE 114/1978 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että 1 §:n yleislauseketta voidaan käyttää sekä silloin, kun kilpailutarkoituksessa ryhdytään hyvän liiketavan vastaiseen markkinointiin, että silloin, kun pienyrittäjä tai yksityinen elinkeinonharjoittaja joutuu sopimattoman markkinoinnin kohteeksi. Hyvän liiketavan vastaisen kilpailuteon seurauksena saattaa toisen elinkeinonharjoittajan myynti pienentyä, myynnin kasvu hidastua tai vastaavasti markkinaosuus pienentyä tai sen kasvu hidastua. Perusteluissa on vielä todettu, että esitetty laaja-alainen yleislauseke antaa laille välttämätöntä mukautumiskykyä olosuhteiden ja arvostusten muutosten mukaisesti. Yleislausekkeen sisältö on asian luonteen vuoksi siis jossain määrin väljä ja tulkinnalle sijaa antava.

Eduskunnan toinen lakivaliokunta on antanut mainitun hallituksen esityksen johdosta mietintönsä LaVM 10/1978 vp. Mietinnössä on todettu muun ohella, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain yleislauseke ja sitä täydentävät säännökset ovat tarkoitetut pääasiassa sopimattomien markkinointitoimien estämiseen. Valiokuntakäsittelyn aikana oli ilmennyt erilaisia käsityksiä siitä, koskevatko säännökset muutakin elinkeinotoiminnassa käytettyä menettelyä kuin markkinointia. Hallituksen esitystä perusteluineen ei ollut tässä suhteessa pidetty täysin yksiselitteisenä. Tämän vuoksi valiokunta on pitänyt tarpeellisena huomauttaa, että säännösten soveltamista ei ole lakitekstissä rajattu yksinomaan markkinointiin vaan säännöksiä voidaan soveltaa muuhunkin sopimattomaan menettelyyn kuten esimerkiksi toista elinkeinonharjoittajaa vahingoittavien harhaanjohtavien väitteiden levittämiseen. Valiokunta on toisaalta todennut, että ehdotettu laki on valmisteltu ensisijaisesti yleensä kilpailutarkoituksessa käytettäviä menettelyjä varten.

Oikeuskirjallisuudessa (esim. Rissanen ym.: Markkinaoikeuden perusteet 1990, s. 239–240 ja Mäkinen ym.: Markkinaoikeuden perusteet 2006, s. 146–147) on todettu, että kilpailutarkoituksessa voidaan syyllistyä markkinoinnin ohella myös muuhun sopimattomaan menettelyyn, joka kohdistuu toiseen elinkeinonharjoittajaan, ja että rajanvetoa markkinoinnin ja muun sopimattoman menettelyn välillä saattaa usein olla vaikea tehdä. Oikeuskäytännön perusteella elinkeinonharjoittajaa on kuitenkin todettu suojatun pääasiallisesti kilpailijan sopimattomilta markkinointikeinoilta. On toisaalta myös todettu (Castrén: EU-Suomen markkinaoikeus 1997, s. 231–232), että sopimaton menettely on elinkeinotoiminnassa kiellettyä riippumatta siitä, saattaako se vahingoittaa kilpailijaa tai ketä tahansa muutakin elinkeinonharjoittajaa, ja että esimerkiksi tietystä elinkeinonharjoittajasta elinkeinotoiminnassa esitetty totuudenvastainen tai harhaanjohtava lausuma saattaa olla omiaan vahingoittamaan hänen asemaansa suhteessa kilpailijoihinsa riippumatta siitä, lukeutuuko myös lausuman esittänyt taho näihin kilpailijoihin.

Markkinaoikeus katsoo edellä kerrottujen oikeuslähteiden osoittavan, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain sääntelyn on tarkoitettu koskevan ennen kaikkea tilanteita, joissa elinkeinonharjoittajat ovat toisiinsa nähden kilpailijoita. Kuten esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2005:38 ilmenee, kilpailuasetelma puolestaan on olemassa ainakin silloin, kun elinkeinonharjoittajat toimivat samoilla markkinoilla. Poikkeuksena siitä, että elinkeinonharjoittajien tulisi olla keskenään kilpailutilanteessa, on lain esitöissä mainittu lähinnä tilanteet, joissa suojaa hakeva elinkeinonharjoittaja on kuulunut moititun markkinoinnin kohderyhmään.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain tavoite oikeussuojan antamisesta voidaan kuitenkin nähdä oikeuslähteiden perusteella myös viimeksi lausuttua jossain määrin laveampana. Lain soveltamisalan ja samalla markkinaoikeuden toimivallan keskeisimpiin kriteereihin on katsottava kuuluvan ensinnäkin, että kiellettäväksi vaadittu menettely on tapahtunut kieltovaatimuksen kohteena olevan tahon elinkeinotoiminnassa. Lisäksi on edellytettävä, että samainen menettely sellaisenaan koskee joko lain 2–4 §:ssä nimenomaisesti kuvattuja elinkeinoelämän tilanteita taikka ainakin lain 1 §:n yleislausekkeen nojalla arvioitaviksi kelpaavia menettelytapoja tai -tilanteita. Markkinaoikeus toteaa esimerkkinä tästä katsoneensa 21.6.2007 (Dnro 174/06/M1) antamassaan päätöksessä, ettei lain esitöistä saatu tukea näkemykselle, jonka mukaan myös elinkeinonharjoittajan menettely sopimuskumppaniaan kohtaan sopimussuhteessa voisi tulla arvioitavaksi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla.

Ruukki Group on nyt käsiteltävässä tapauksessa vaatinut Rautaruukille markkinointinimen Ruukki käyttökieltoa ja perustellut vaatimustaan keskeisesti sillä, että harhaanjohtavaksi väitetyn markkinointinimen käyttö Rautaruukin elinkeinotoiminnassa aiheuttaa sekaantumista niin yhtiöiden kuin niiden tarjoamien tuotteiden ja palveluiden kaupallisen alkuperän suhteen. Ruukki Group on vaatinut Rautaruukin menettelyä arvioitavan ensisijassa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n nojalla ja toissijaisesti lain 1 §:n yleislausekkeen nojalla. Vaatimuksen tutkimisen on edellä lausutun perusteella katsottava kuuluvan markkinaoikeuden toimivaltaan siinäkin tapauksessa, että Ruukki Groupia ja Rautaruukkia ei olisi pidettävä toistensa kilpailijoina. Hakemuksen tutkimiselle ei ole näin ollen markkinaoikeuden toimivaltaan liittyvää estettä.

Asiavaltuus

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla käsiteltävä asia tulee eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan vireille markkinaoikeudessa sen elinkeinonharjoittajan hakemuksella, johon mainitun lain 1–3 §:ssä tarkoitettu menettely kohdistuu tai jonka toimintaa se saattaa vahingoittaa taikka jonka liikesalaisuuksia, teknisiä esikuvia tai teknisiä ohjeita toinen elinkeinonharjoittaja on vastoin lain 4 §:ää käyttänyt tai ilmaissut, taikka elinkeinonharjoittajien etujen valvomiseksi toimivan rekisteröidyn yhdistyksen hakemuksella.

Ruukki Group on vedonnut hakemuksessaan siihen, että Rautaruukin käyttämän markkinointinimen aiheuttamat sekaannukset ovat kohdistuneet juuri Ruukki Groupiin ja aiheuttaneet sen elinkeinotoiminnalle vahinkoa. Sanottu asiavaltuutta koskeva säännöskään ei edellytä, että hakemuksen markkinaoikeuteen tekevän elinkeinonharjoittajan tulisi olla kieltovaatimuksen kohteena olevan elinkeinonharjoittajan kilpailija. Hakemuksen tutkimiselle ei näin ollen ole Ruukki Groupin asiavaltuuteen liittyvää estettä.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asiassa on kysymys Ruukki-nimen käytöstä Rautaruukin markkinointinimenä. Ruukkia on pidettävä yleisnimenä, jollaista jokaisella elinkeinonharjoittajalla on lähtökohtaisesti oikeus käyttää elinkeinotoiminnassaan myös yrityksensä tunnuksena, ellei jollakulla toisella elinkeinonharjoittajalla on nimenomaista oikeudellista perustetta kieltää sanan käyttöä toisten elinkeinotoiminnassa. Pääasian osalta kysymys onkin siitä, onko Ruukki Groupilla tällaista perustetta kieltää Rautaruukilta Ruukki-nimen käyttäminen konserninsa viestinnässä ja markkinoinnissa.

Markkinaoikeuteen tekemässään hakemuksessa Ruukki Group on edellä todetuin tavoin vedonnut siihen, että Ruukki-nimen käyttö Rautaruukin elinkeinotoiminnassa on harhaanjohtavaa, koska se aiheuttaa sekaantumista niin Ruukki Groupin ja Rautaruukin kuin niiden tarjoamien tuotteiden ja palveluiden kaupallisen alkuperän suhteen. Hakemuksen keskeisenä lähtökohtana on tämän vuoksi väite siitä, että Ruukki-nimi on yhdistetty talouselämässä hyvin vahvasti juuri Ruukki Groupiin. Näin siitäkin huolimatta, että Ruukki Group ei ole sinänsä väittänyt nimen vakiintuneen toissijaiseksi tunnuksekseen tai tulleen muutoin tunnetuksi yksinomaan sen nimenä.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain esitöiden (HE 114/1978 vp) mukaan hyvänä liiketapana voidaan yleisesti pitää tunnollisen ja rehellisen elinkeinonharjoittajan noudattamaa sekä kilpailijoiden ja asiakkaiden hyväksymää menettelyä taloudellisessa toiminnassa. Lain esitöissä todetulla tavalla voidaan hyvän liiketavan sisällön tulkinnassa saada johtoa muun ohella Kansainvälisen kauppakamarin laatimista mainonnan kansainvälisistä perussäännöistä. Näissä perussäännöissä kuten myös Kansainvälisen kauppakamarin markkinoinnin perussäännöissä on todettu, että markkinoinnissa ei tule käyttää sopimattomasti hyväksi muun ohella toisen yhteisön nimeen liittyvää tunnettuutta (goodwill). Edellä mainitut perussäännöt ilmentävät siten periaatetta, jonka mukaan markkinoinnissa tai elinkeinotoiminnassa muutoinkaan ei saa sopimattomasti käyttää hyväksi toisen elinkeinonharjoittajan itselleen mainonnalla tai muilla keinoilla hankkimaa mainetta tai tunnettuutta.

Ruukki Groupin ja Ruukin tunnettuus Ruukki Groupin niminä

Arvioitaessa sitä, onko Rautaruukki käyttämällä elinkeinotoiminnassaan Ruukki-nimeä menetellyt sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain vastaisesti, on ensiksi otettava kantaa siihen, onko Ruukki Group tehnyt toiminimensä tai Ruukki-nimen sillä tavoin tunnetuksi, että Ruukki-nimi yhdistetään siihen, tai onko Ruukki-nimi muutoin tullut sanotulla tavalla tunnetuksi Ruukki Groupin tunnuksena.

Ruukki Group on toiminut nykyisellä toiminimellään lokakuusta 2003 lähtien eli yli neljän vuoden ajan. Sen voidaan uskoa tulleen tällä toiminimellään Suomessa tunnetuksi suomalaisena pörssiyhtiönä. Myös todisteeksi esitetyt sanomalehtiartikkelit Suomen talouselämästä tukevat käsitystä, jonka mukaan suomalainen pörssiyhtiö tunnetaan virallisella toiminimellään pörssin toimintaa Suomessa seuraavien tahojen keskuudessa. Ulkomaiden osalta yhtiö on sitä vastoin todennut itsekin, ettei sitä ole aina tunnettu ja että ulkomailla ei siten useinkaan ole tiedetty, mihin tai millaiseen yhtiöön nimi Ruukki Group viittaa.

Ruukki Group ei ole ilmoituksensa mukaan käyttänyt itse Ruukki-nimeä yrityksensä tunnuksena. Se on kuitenkin esittänyt todistelua siitä, kuinka muut ovat mainitulla neljän vuoden ajanjaksolla käyttäneet yrityksestä myös pelkkää ilmaisua Ruukki. Ruukki Group on siten saanut talousalan lehtien otsikoissa ja kirjoituksissa jossain määrin näkyvyyttä myös ”Ruukkina”. Tästä esimerkkinä ovat Helsingin Sanomien taloussivuillaan julkaisemat pörssikurssit, joissa Ruukki Groupia on asiakirjatodisteista päätellen käsitelty yksinomaan tai ainakin pääsääntöisesti Ruukkina. Ruukki Group on näin ollen voinut saavuttaa suomalaisessa talouselämässä jonkinasteista tunnettuutta myös Ruukki-nimellä.

Asian ratkaisemisen kannalta on kuitenkin keskeistä se, onko Ruukki Group ollut toiminta-alallaan ja toimintansa kohteena muutoin olevissa elinkeinoelämän piireissä toiminimellään tai Ruukki-nimellä siinä määrin tunnettu, että Ruukki-nimi on yhdistetty nimenomaan siihen.

Ruukki Group on väittänyt harhaanjohdettuihin eli yhtiöt toisiinsa sekoittaneisiin tahoihin kuuluvan ensinnäkin sen omat asiakkaat. Näitä asiakkaita ovat Ruukki Groupin ilmoittaman mukaan yrityksiä sille myyvät ja siltä ostavat yrittäjät. Ruukki Group ei ole kuitenkaan esittänyt selvitystä enempää tällaisista asiakkaistaan kuin ylipäänsä yritysten ostoja ja myyntejä koskevista markkinoista. Epäselväksi ja tarkemmin näyttämättä on siten jäänyt myös se, missä määrin yhtiö on tullut näiden asiakkaidensa keskuudessa tunnetuksi yhtäältä koko toiminimellään ja toisaalta Ruukkina.

Ruukki Group on edelleen väittänyt hakemuksessa vetoamiensa sekaannusten koskevan myös omaa pääomaa yhtiöön tuovia sijoittajia. Lähtökohtana on tältä osin ollut väite, jonka mukaan kaikki pörssiyhtiöt kilpailevat keskenään samoista sijoittajien pääomista.

Ruukki Groupin kuulustelemat todistajat D ja E ovat kertoneet yhtiön osakeantien markkinoimisesta kotimaisille ja eurooppalaisille institutionaalisille sijoittajille eli sijoitustoimintaa ammattimaisesti harjoittaville tahoille kuten pankeille, eläkevakuutusyhtiöille ja erilaisille rahastoille. Markkinoinnin lähtökohtana ulkomailla oli ollut se, että yhtiötä ei ollut tunnettu ennestään kovinkaan hyvin. Osakeantia markkinoitaessa oli ollut keskeistä saada sovituksi tapaamisia ammattimaisten sijoittajien luokse yhtiön esittelemiseksi. D ja E olivat tavanneet vuonna 2007 viimeisimmän osakeannin yhteydessä kymmenien potentiaalisten sijoittajien edustajia ja E lisäksi yksin kymmeniä edustajia. Ruukki-nimen käyttöön liittyvät kysymykset olivat tulleet esille useissa tapaamisissa. Rautaruukki oli ollut ulkomailla Ruukki Groupia tunnetumpi, ja sijoittajat olivat monissa tapauksissa ilmaisseet epäilleensä ennen tapaamista saamiensa tietojen perusteella Ruukki Groupin omineen itseään suuremman Rautaruukin nimen tai pyrkineen muutoin hyötymään tämän käyttämästä nimestä itseään markkinoidessaan. Osakeanti oli sinänsä onnistunut, ja Ruukki Group oli kerännyt lisäpääomaa yli 300 miljoonaa euroa.

Ruukki Group ei ole yksilöinyt sitä, mitä ulkomaisia sijoittajia se on tavannut osakeantiensa yhteydessä ja mitkä sijoittajat ovat merkinneet sen osakkeita. Potentiaalisia institutionaalisia sijoittajia on kuitenkin Sarvikiven mukaan Euroopassa satoja. Ruukki Groupin esittämän todistelun perusteella ei ole siksi tehtävissä johtopäätöstä siitä, että Ruukki Group olisi vielä viimeisimmän osakeannin jälkeenkään hyvin tunnettu suomalainen yhtiö Euroopan rahoitusmarkkinoilla. Siitä, missä määrin yhtiö mahdollisesti tunnetaan ulkomaisten sijoittajien keskuudessa koko nimensä ohella myös Ruukki-nimellä, ei ole esitetty asiassa selvitystä.

Yleisesti tunnettuna ja uskottavana voidaan pitää sitä, että suomalaiset institutionaaliset sijoittajat seuraavat pörssin ja pörssiyhtiöiden toimintaa Suomessa. Kuten edellä jo on todettu, Ruukki Groupin voidaan uskoa ja todistelun perusteella päätellä tulleen tunnetuksi tällaisten sijoittajien keskuudessa omalla toiminimellään kuten jossakin määrin myös Ruukki-nimellä. Siitä, missä määrin ja millä nimellä Ruukki Group on mahdollisesti tullut Suomessa tunnetuksi niin sanottujen piensijoittajien keskuudessa, ei sitä vastoin ole esitetty asiassa erikseen selvitystä.

Sekaantumisvaara

Jotta asiassa voitaisiin katsoa olevan kysymys sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitetusta kielletystä hyvän liiketavan vastaisesta menettelystä, on Ruukki-nimen käyttämisestä lisäksi tullut aiheutua sekaantumisvaaraa Ruukki Groupin ja Rautaruukin kesken. Mikä tahansa näiden yhtiöiden elinkeinotoimintaan liittyvä erehtyminen tai sekaannus ei kuitenkaan välttämättä merkitse perustetta mainitun lain mukaan määrättävälle kiellolle. Koska kiellon määrääminen merkitsee oikeussuojan antamista hakijana olevalle elinkeinonharjoittajalle, lain soveltamisen kannalta merkityksellisen sekaantumisen on synnyttävä hakijan olemassa olevan tai potentiaalisen asiakaskunnan tai muiden toiminnan kohteena olevien tahojen keskuudessa, jolloin nämä saattavat sekaantumisen vuoksi erehtyä kaupallisen alkuperän suhteen ja kääntyä tarkoittamansa hakijan asemesta tämän kilpailijan puoleen esimerkiksi tuotetta tai palvelua kysyessään.

Ruukki Group on esittänyt asiassa todistelua hakemuksessa vetoamastaan sekaannuksesta. Viime vuosien sanomalehtikirjoittelussa on todistelun perusteella todettavissa horjuvuutta ja osin ristiriitojakin sen suhteen, mitä nimeä Ruukki Groupista ja Rautaruukista on kulloinkin käytetty. Myös posti on mennyt joissakin tapauksissa sekaisin niin, että Rautaruukille tarkoitettuja laskuja, tarjouspyyntöjä ja tilausasiakirjoja on jaettu Ruukki Groupille. Ruukki Group ei ole kuitenkaan esittänyt näyttöä siitä, että sen asiassa nimeämistä kohderyhmistä merkityksellisiksi katsottavat eli sen asiakkaat tai sijoittajat olisivat sekoittaneet asianosaisina olevat yhtiöt Rautaruukin käyttämän markkinointinimen vuoksi toisiinsa tai että markkinointinimen käyttö olisi ollut edes omiaan aiheuttamaan sekaantumisvaaraa yhtiöiden kesken. Asiassa ei ole näin ollen tarpeen arvioida sitä, onko Rautaruukki ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin torjuakseen sitä mahdollisuutta, että sen markkinointinimen käytöstä voisi aiheutua edellä tarkoitettua sekaantumisvaaraa.

Kuten edellä on todettu, suomalaisten institutionaalisten sijoittajien voidaan sinänsä katsoa tulleen tuntemaan Ruukki Groupin sekä virallisella toiminimellään että jossakin määrin myös Ruukki-nimellä. Tällaisten ammattisijoittajien voidaan toisaalta kuitenkin uskoa kykenevän erottamaan kysymyksessä olevat yhtiöt toisistaan. Johtopäätöstä tukevat asiassa esille tulleet erot yhtiöiden varsinaisessa toiminnassa. Ruukki Group ei ole esittänyt näyttöä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain soveltamisen kannalta merkityksellisestä sekaantumisvaarasta näidenkään sijoittajien keskuudessa.

Hakemus on edellä lausutun perusteella hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Rautaruukki voittaa asian pääasian osalta. Ruukki Group on näin ollen hakemuksensa häviävänä osapuolina velvoitettava sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 7 §:n 2 momentin, eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 20 §:n 1 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla korvaamaan Rautaruukille oikeuksiensa valvomiseksi tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Ruukki Groupilla ei ole ollut huomauttamista Rautaruukin korvausvaatimuksen määrästä.

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

Ruukki Group Oyj velvoitetaan suorittamaan Rautaruukki Oyj:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista markkinaoikeudessa 17.220,29 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 5.3.2008 lukien.

MUUTOKSENHAKU
Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiselle päättyy 7.4.2008.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Anne Ekblom-Wörlund ja Tommi Vuorialho.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen