10.6.2003

HANKINTAMENETTELY

Valtiovarainministeriö on 10.10.2002 julkaissut Virallisen Lehden Julkiset Hankinnat -osassa nro 41 hankintailmoituksen, jossa on ilmoitettu Valtionhallinnon kansainvälisiä lentokuljetuspalveluja virkamiesmatkustuksen tarpeisiin koskevasta, avoimena menettelynä toteutettavasta tarjouskilpailusta. Ilmoituksessa on mainittu, että kysymyksessä on puitesopimus. Sopimuksen voimassaoloaika on 12 kuukautta, alkaen 1.1.2003. Hankinnan on ilmoitettu koskevan erityisesti kohteita Amsterdam, Ateena, Berliini, Bryssel, Dublin, Geneve, Frankfurt, Kööpenhamina, Lissabon, Lontoo, Luxemburg, Madrid, New York, Oslo, Pariisi, Praha, Riika, Rooma, Tallinna, Tukholma, Varsova, Wien ja Vilna. Ilmoituksen mukaan hankinta voidaan jakaa osiin ja tarjoukset voivat koskea useita osa-alueita. Sopimuksen tekemisen perusteeksi on ilmoitettu kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous perusteiden hinta, laatu, palvelujen saatavuus ja ostohyvitysten kokonaismäärä mukaan. Arviointiperusteet eivät olleet tärkeysjärjestyksessä.

Hankintaa koskevassa, 10.10.2002 päivätyssä tarjouspyynnössä on hankintaa kuvattu seuraavasti:

Valtiovarainministeriön alaisuudessa toimii valtion matkakustannusten alentamistyöryhmä. Työryhmä edustaa kaikkia valtion budjettitalouden piiriin kuuluvia valtion virastoja, joissa työskentelee noin 120 500 henkilöä.

Työryhmän tehtävänä on valtion virkamatkapalvelujen ostoehtojen parantaminen ja säästöjen aikaansaaminen neuvottelemalla alennuksia mm. lentolippujen hintoihin. Voimassa oleva sopimus Finnair Oyj:n kanssa lentokuljetuspalveluista päättyy 31.12.2002.

Lentolippujen ostot on tarkoitus tehtävän puitesopimuksen avulla keskittää myös vuonna 2003 lentoyhtiölle, joka valitaan tarjouskilpailun perusteella.

Valtiovarainministeriö on saanut kaksi tarjousta. Tarjouksista on laadittu vertailu, jossa tarjoukset on pisteytetty kunkin tarjouspyynnössä ilmoitetun vertailuperusteen osalta. Finnair Oyj on saanut yhteensä 18 pistettä ja hakija yhteensä 15 pistettä. Finnair Oyj ja Valtiovarainministeriö ovat tehneet 12.12.2002 päivätyn yhteistyösopimuksen. Valtiovarainministeriö on 19.12.2002 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut sopimuksen tekemisestä hakijalle.

HAKEMUS

Vaatimukset

Hakija on vaatinut ensisijaisesti, että markkinaoikeus kumoaa Suomen valtion / Valtiovarainministeriön (VM) tekemän päätöksen tehdä yhteistyösopimus lentomatkapalveluista Finnair Oyj:n (Finnair) kanssa, kieltää VM:tä jatkamasta hankintamenettelyä virheellisen hankintamenettelyn pohjalta Finnairin kanssa ja velvoittaa VM:n korjaamaan virheellisen hankintamenettelynsä siten, että VM laatii saamistaan tarjouksista reittikohtaisen tarjousvertailun ja toimittaa SAS:lle tiedon tarjousvertailusta ja kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteiden soveltamisesta eri tarjoajien tarjouksiin sekä hyväksyy SAS:n tarjouksen niiden reittien osalta, joista SAS:n tarjous on kokonaistaloudellisesti edullisin, taikka vaihtoehtoisesti velvoittaa VM:n järjestämään kansainvälisten lentokuljetuspalveluiden hankinnasta kokonaan uuden tarjouskilpailun. Lisäksi hakija on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää väliaikaisella määräyksellä VM:tä tekemästä hankintasopimusta Finnairin kanssa tai muullakaan tavalla jatkamasta hankintamenettelyä sinä aikana, jona asia on markkinaoikeuden käsiteltävänä tai vaihtoehtoisesti edellyttää VM:n antamaan sitoumuksen olla allekirjoittamatta hankintasopimusta ja jatkamasta hankintamenettelyä sinä aikana, jona asia on markkinaoikeuden käsiteltävänä.

Toissijaisesti, mikäli VM ja Finnair ovat allekirjoittaneet julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 9 §:n 2 momentissa tarkoitetun kirjallisen hankintasopimuksen ennen kuin SAS:n hakemus on tullut vireille markkinaoikeudessa, SAS on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa VM:n korjaamaan virheellisen hankintamenettelynsä siten, että VM laatii saamistaan tarjouksista reittikohtaisen tarjousvertailun ja toimittaa SAS:lle tiedon tarjousvertailusta ja kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteiden soveltamisesta eri tarjoajien tarjouksiin ja määrää VM:n maksamaan SAS:lle virheellisen hankintamenettelyn vuoksi niiden reittien osalta, joista SAS:n tarjous on katsottava kokonaistaloudellisesti edullisimmaksi, hyvitysmaksuna 500.000 euroa korkoineen.

Vielä yhtiö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa VM:n korvaamaan täysimääräisesti SAS:lle asian markkinaoikeuskäsittelystä aiheutuvat asianosais- ja oikeudenkäyntikulut 30.000 eurolla korkoineen.

Vaatimusten perustelut

Tarjousvertailun laatiminen ja hankintapäätöksen tiedoksianto

VM ei ole toimittanut SAS:lle jäljennöstä hankintapäätöksestä eikä selvitystä sen perusteista. VM ei ole toimittanut SAS:lle selvitystä myöskään tarjousvertailusta. VM on toimittanut SAS:lle ainoastaan 19.12.2002 päivätyn suppean ilmoituksen, jonka mukaan VM on tehnyt yhteistyösopimuksen lentomatkapalveluista Finnairin kanssa.

Mikäli VM ei ole laatinut saamistaan tarjouksista tarjousvertailua, VM:n menettely on julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaista ja VM tulee velvoittaa laatimaan tarjousvertailu.

Mikäli VM on laatinut saamistaan tarjouksista tarjousvertailun, VM:n menettely on joka tapauksessa hankintalain 9 b §:n 2 momentin vastaista, koska VM ei ole toimittanut SAS:lle lainkohdassa edellytettyä selvitystä tarjousvertailusta ja hankintapäätöksen perusteluista. Kyse on senlaatuisesta virheestä, että hankintalain 9 b §:n 2 momentissa hakemuksen tekemiselle säädetty 14 vuorokauden määräaika ei ole alkanut asiassa lainkaan kulua.

Kokonaistaloudellisesti edullisimpien reittikohtaisten tarjousten huomioon ottaminen

VM on todennut hankintailmoituksessaan yksiselitteisesti, että hankinnan jakaminen osiin on mahdollista ja että tarjoukset voivat koskea useita osa-alueita. Hankintailmoituksessaan antamiensa tietojen nojalla VM:n tulee ottaa hankintamenettelyssään huomioon myös eri reittejä koskevat tarjoukset, eikä ainoastaan kokonaistarjouksia kaikista reiteistä.

Hankintayksikön ei ole hyväksyttävää laatia tarjouspyyntöä siten, että jo ennakolta tiedetään, että vain tietyllä tarjoajalla on mahdollisuus täyttää tarjouskilpailun edellytykset. Hankintayksikön tulee huolehtia riittävän kilpailun turvaamisesta. Hankintayksikkö ei saa kokonaistarjousten ja osatarjousten pyytämistä koskevalla valinnallaan pyrkiä suosimaan tai syrjimään jotain tarjoajaa. Kilpailuttaminen ei saa tapahtua niin suurissa kokonaisuuksissa, että sillä tosiasiassa suljetaan kilpailu pois.

Kansainvälisessä lentoliikenteessä sekä markkinoille tulo että jo harjoitetun toiminnan muuttaminen vaativat poikkeuksellisen suuria voimavaroja. Etenkin pienellä markkina-alueella, kuten Suomessa, useiden päivittäisten reittien liikennöiminen pienen liikennevolyymin reiteillä saattaa olla liiketaloudellisesti kannattavaa vain yhdelle tai kahdelle lentoyhtiölle. Suuren liikennevolyymin reiteillä sitä vastoin voi toimia useita lentoyhtiöitä. Lisäksi muun muassa Moskovaan, Riikaan, Vilnaan ja Geneveen suuntautuvassa liikenteessä viranomaissääntely rajoittaa vapaata kilpailua. Mikäli VM ottaa hankintapäätöstä tehdessään huomioon ainoastaan kokonaistarjoukset, kilpailumahdollisuuksien hyväksikäyttäminen ja tarjoajien tasapuolisen kohtelun vaatimus jäävät toteutumatta. Tällöin tehokasta ja tasapuolista kilpailua ei pääse syntymään myöskään suuren liikennevolyymin reiteillä.

VM on liittänyt tarjouspyyntöönsä arvion edestakaisten lentojen lukumääristä yleisimmillä kansainvälisillä reiteillä vuonna 2003. Lentomatkojen kokonaisarvo suurimman volyymin reiteillä on huomattava ja jo yksittäisenkin reitin lentomatkahintojen kokonaisarvo ylittää moninkertaisesti kynnysarvon.

Kynnysarvon ylittävät hankinnat tulee kilpailuttaa EU:n laajuisesti. EU:n laajuisen kilpailuttamisen tarkoituksena on muista jäsenvaltioista olevien ehdokkaiden ja tarjoajien asettaminen samaan asemaan kotimaisten ehdokkaiden ja tarjoajien kanssa ja tätä kautta yhteisön laajuisten markkinoiden toteuttaminen. Kyseisessä tapauksessa hankinnan kohde on jo itsessään EU:n laajuinen, koska useat kilpailun kohteena olevat reitit koskevat lentoja eri jäsenmaiden välillä.

Mikäli VM tarkastelee tarjouksia ainoastaan yhtenä kokonaisuutena, kilpailuttamismahdollisuuksien EU:n laajuinen hyväksikäyttäminen ja tarjoajien tasapuolinen kohtelu ei toteudu tarjouskilpailussa. Lentomatkahankintojen kokonaisarvo yllä mainituilla merkittävimmillä yksittäisillä reiteillä on niin huomattava, että VM:n tulee laatia tarjousvertailu ja tehdä hankintapäätös reittikohtaisesti ainakin yllä mainittujen reittien osalta.

VASTINE

Valtiovarainministeriö on vastustanut hakijan vaatimuksia ja vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan ministeriön oikeudenkäyntikulut 2000 eurolla korkoineen.

Valtiovarainministeriö on lausunut muun ohella, että sopimus on luonteeltaan puitesopimus, jossa ei ole sitouduttu mihinkään hankintamäärään. Voimaan tullakseen virastoissa se edellyttää vielä virastokohtaista sopimusta. Lentolippuostot eivät ole suoria ostoja lentoyhtiöiltä, vaan hankinta tehdään matkatoimistojen kautta. Sopimus ei estä valtionhallinnon yksikköjä käyttämästä muiden lentoyhtiöiden palveluksia, mikäli aikataulu tms. syistä se on tarkoituksenmukaista. Sopimus ei johda siihen, että kaikki matkustaisivat Finnairilla, vaan käytännössä matkustusta tehdään mm. SAS:n palveluksia hyväksi käyttäen.

Hankinnan kokonaisarvoa ei ole laskettu, mutta jos otetaan pohjaksi valtionhallinnon ostot Finnairilta vuonna 2002, voidaan arvioida, että kokonaisarvo on noin 20 miljoonaa euroa.

Valtionvarainministeriö on perustellut Finnairin valintaa seuraavasti.

Laatu

Finnairilla on suomenkielinen palvelu kaikilla reiteillään. Finnairin raportointijärjestelmä on laadukkaampi kuin SAS:n. Finnair on valittu Euroopan täsmällisimmäksi lentoyhtiöksi vuosina -99 ja -00. Vuonna -01 se oli täsmällisyystilastossa aivan kärkipäässä.

Taloudellisesti vakaa lentoyhtiö luo välillisestikin turvallisuuden tunnetta koko toiminnassaan. Finnair on siirtänyt kaukolentojen painopisteen Kaukoidän reiteille ja yhtiön talous on vakaa verrattuna useimpien lentoyhtiöiden talouden tilanteeseen. Finnair on turvallisuuteen liittyvissä asioissa selvinnyt puhtain paperein.

Palvelujen saatavuus

Kansallisena lentoyhtiönä Finnair on ainoa yksittäinen lentoyhtiö, joka pystyy tarjoamaan suorat, vähintään päivittäiset reittilennot koko valtionhallinnon lentomatkustukseen. Suomalaiselle liikematkustajalle rakennettu aikataulu mahdollistaa aamu-ilta konseptin myös kotimaan kohteista.

Finnair palvelee virastoja koko maan kattavasti. Sillä on Suomessa kattava reittiverkosto ja aikataulut liittymälentoja varten, joista on sujuva yhteys Helsingistä eteenpäin lähteville vuoroille.

Tukholman, Oslon ja Kööpenhaminan reiteillä Finnairin ja SAS:n lentoyhteyksissä ja lentojen kestossa ei ole merkittäviä eroja. Erot tulevat merkittäviksi muilla tarjouksessa pyydetyillä reiteillä, joissa SAS:n ja partnerien lennoilla on välilasku ja koneenvaihto. Lentojen kestoaika, välilaskuttomuus ja aikataulujen kattavuus tuo Finnairille selvän edun. Finnairin konsepti on Helsinki-keskeinen ja sillä on kaikkiin pyydettyihin kohteisiin suorat lennot Helsingistä. Yhteydet Helsingin ja Moskovan välillä voivat käytännössä toteutua ainoastaan Finnairin lennoilla.

Valtionhallinnon tärkeimmällä lentoreitillä Helsinki-Bryssel Finnair ja Air Botnia molemmat tarjoavat suoran lennon. Sekä aikataulu että lennon kesto ovat molempien vuoroilla lähes samat. Air Botnia lentää 79-paikkaisella koneella Brysseliin, kun Finnairin vuoro lennetään 181-paikkaisella koneella. Paikkojen saatavuus kokousmatkustajille on paikkatarjonnasta johtuen selvästi varmempaa Finnairin vuorolle kuin Air Botnian pieneen koneeseen. Myös aikataulut ovat Finnairilla paremmat.

Finnairilla on kattava yhteistyö valtion virastojen kanssa ja yhteyshenkilöt valtionhallinnolle.

Ostohyvityksen määrä

Takautuvasti maksettavan hyvityksen osalta voidaan todeta, että Finnairin tarjous tuottaa volyymit huomioon ottaen enemmän kuin SAS:n tarjous.

Hankinnan jakaminen osiin

Valtiovarainministeriö ei pidä tarjousvertailun tekemistä reittikohtaisesti tarkoituksenmukaisena, vaan tarjouksia tulee käsitellä kokonaisuuksina. Finnairin tarjouksessa on nimenomaan todettu, että tarjous on jakamaton, joten reittikohtaisten hankintojen käyttäminen ei ole Finnairin osalta mahdollista. SAS:n tarjous on myös koskenut koko tarjouspyynnössä ilmoitettua kokonaisuutta, joten vasta markkinaoikeudelle tehtynä vaatimus jakaa hankinta reittikohtaisiin osiin on liian myöhään tehtynä hylättävä.

VASTASELITYS

SAS on antanut vastineesta vastaselityksen, jossa se on lausunut muun ohella seuraavaa. VM ja Finnair ovat 12.12.2002 allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen. Yhteistyösopimus ei ole hankintasopimus. Kysymys ei ole hyvitysmaksuasiasta. Yhteistyösopimuksessa on nimenomaisesti todettu, että puitesopimuksen jälkeen kukin sopimukseen liittyvä virasto allekirjoittaa liitteen yhteistyösopimukseen liittymisestään. Yhteistyösopimuksen mukaan se tulee voimaan kussakin ministeriössä, virastossa ja laitoksessa vasta sen jälkeen, kun sopimus siellä on allekirjoitettu. VM ei ole lähettänyt määräajassa jälki-ilmoitusta edellä mainitusta sopimuksesta julkaistavaksi. VM:n menettely osoittaa, ettei sen ja Finnairin välillä 12.12.2002 tehty yhteistyösopimus ole vielä varsinainen hankintasopimus.

VM:n tulee hylätä Finnairin tarjous tarjouspyyntöä vastaamattomana yhtiön itse tarjoukselleen asettamien ehtojen vuoksi. Finnairin tarjouksesta puuttuu kokonaan Luxemburgin reitti. Näin ollen Finnairin tarjouksessa ei ole kyse kaikkia reittejä koskevasta kokonaistarjouksesta. Finnair on ilmoittanut tarjouksessaan, että sen tarjous on jakamaton. Näin ollen Finnairin tarjous ei ole myöskään reittikohtainen. Finnair ei ole antanut tarjouskilpailussa lainkaan tarjouspyynnön mukaista tarjousta.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hankintayksiköllä ei ole ainoastaan oikeus, vaan myös velvollisuus hylätä tarjouspyyntöä vastaamaton tarjous.

VM on vastineensa yhteydessä toimittanut markkinaoikeudelle Valtion matkakustannusten alentamistyöryhmän nimissä laaditun 2.12.2002 päivätyn asiakirjan, joka on otsikoitu "kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailu". Asiakirjassa ei mainita lainkaan vertailun laatineita henkilöitä eikä asiakirjaa ole allekirjoitettu.

VM on maininnut tarjousvertailussa Finnairin eduksi täsmällisyyden. Finnairin tarjouksessa ei ole minkäänlaista selvitystä yhtiön täsmällisyydestä. VM:n tarjousvertailussaan Finnairin eduksi mainitsemia seikkoja ei ole mainittu Finnairin tarjouksessa. Tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimus edellyttää, että hankintapäätöksen perusteena käytetään niitä seikkoja, jotka ilmenevät tarjouskilpailussa annetuista tarjouksista.

VM on maininnut tarjousvertailussa turvallisuuden. VM ei ole kuitenkaan tarjouspyyntöasiakirjoissaan pyytänyt selvitystä turvallisuustekijöistä. Myöskään Finnairin tarjouksessa ei ole selvitystä turvallisuustekijöistä. VM ei ole millään tavoin vertaillut yhtäältä SAS:n ja Air Botnian sekä toisaalta Finnairin turvallisuustekijöitä. VM:n viittauksissa ei ole kyse tarjousten vertailemisesta. VM ei ole esittänyt mitään konkreettista eroa yhtäältä SAS:n ja Air Botnian sekä toisaalta Finnairin välisissä turvallisuustekijöissä. Suomessa ansiolentoluvalla harjoitettavien lentoyhtiöiden lentoturvallisuutta valvoo Ilmailulaitoksen alaisuudessa oleva riippumaton lentoturvahallinto. Ansiolentolupa myönnetään ja sen voimassaoloa jatketaan vuosi kerrallaan lentoturvahallinnon suorittaman hyväksytyn tarkastuksen perusteella. Lentoturvahallinto tarkastaa myös yhtiön taloutta. Ilman konkreettista selvitystä tämän tyyppinen lentoturvallisuuteen viittaaminen yhden tarjoajan eduksi on asiatonta. SAS ja Air Botnia olisivat olleet ja ovat edelleen pyynnöstä valmiita esittelemään laatu- ja turvallisuusjärjestelmänsä.

VM ei ole selvittänyt millään konkreettisella seikalla, mitä se on turvallisuuden kohdalla tarkoittanut maininnallaan siitä, että Finnair on siirtänyt kaukolentojen painopisteen Kaukoidän reiteille. Kaukoidän reittien liikennöintiä ei itsessään voida pitää turvallisuutta yleisesti lisäävänä tekijänä.

VM on tarjousvertailussaan palvelujen saatavuuden osalta korostanut Finnairin toimintaa erityisesti kansallisena lentoyhtiönä. Osan VM:n tarjousvertailusta muodostaa suora lainaus Finnairin tarjouksesta.

Julkisissa hankinnoissa tarjoajaa ei ole lainmukaista suosia kansallisuuden tai kotipaikan perusteella. Hankintalain esitöissä todetaan yksiselitteisesti, että julkisissa hankinnoissa asetetut vaatimukset eivät saa olla paikallisia, tiettyä aluetta tai kansallisuutta edustavia ehdokkaita tai tarjoajia suosivia.

Oy Air Botnia Ab on myöskin suomalainen lentoyhtiö. Air Botnia tarjoaa yli 70 päivittäistä lähtöä. Vuonna 2002 Air Botnialla oli yli puoli miljoonaa matkustajaa. Air Botnialla työskenteli 285 henkilöä lokakuussa 2002. SAS:llä työskenteli Suomessa samana aikana 264 henkilöä.

Menettely, jossa hankintayksikkö kopioi osan tarjousvertailustaan suoraan hankintayksikön itsensä pääosin omistaman tarjoajan tarjouksesta, ei ole omiaan osoittamaan tarjousten objektiivista käsittelyä ja tarjoajien tasapuolista kohtelua.

VM on todennut tarjousvertailussaan, että Finnairilla on kattava yhteistyö valtion virastojen kanssa ja yhteyshenkilöt valtionhallinnolle. Mitä tämä konkreettisesti merkitsee, jää varsin epäselväksi.

VM on todennut tarjousvertailussaan, että Finnairin tarjous tuottaa volyymit huomioon ottaen enemmän kuin SAS:n tarjous ja että Finnairin tarjous olisi siten kokonaistaloudellisesti edullisin.

Ostohyvityksessä on kyse hinnasta takautuvasti myönnettävästä alennuksesta. Ostohyvitystä ei tule käyttää tarjousten itsenäisenä arviointiperusteena. Ostohyvitys on hinnan yksi osatekijä, joka tulee ottaa huomioon suoraan tarjousten hintavertailussa. VM:n tarjousvertailun virheellisyyttä osoittaa omalta osaltaan se, että VM käyttää ostohyvitystä itsenäisenä tarjousten arviointiperusteena ja että VM antaa ostohyvitykselle tarjousvertailussa vieläpä saman painoarvon kuin itse hinnalle. VM:n hintavertailu johtaa absoluuttisen todellisuuden vääristymiseen. Vastaavan suuruinen hintaero yhtäältä tarjoushinnassa tai toisaalta ostohyvityksessä johtaa täysin erilaiseen pisteytykseen tarjousvertailussa.

SAS on tarjonnut 7 %:n ostohyvitystä ja Finnair 5 %:n ostohyvitystä. Finnairin tarjouksessaan Brysselin reitille esittämällä ylimääräisellä 5 %:n tavoitealennuksella on ainoastaan vähäinen merkitys. SAS:n tarjoama ostohyvitys on yksiselitteisesti parempi kuin Finnairin tarjoama. Siitä huolimatta VM on antanut ostohyvityksen osalta SAS:lle 4 pistettä ja Finnairille 5 pistettä. VM:n suorittama pisteytys ei ole muulla tavoin ymmärrettävissä kuin että VM on hyvittänyt Finnairia myös joistakin sellaisista ostoista, jotka eivät ole nyt tarjouskilpailun kohteena.

Vaikka VM:n ja Finnairin 12.12.2002 tekemä yhteistyösopimus ei ole varsinainen hankintasopimus, VM:n menettelyä voidaan kuitenkin arvostella myös siltä osin, että se on tehnyt kyseisen yhteistyösopimuksen ennen tarjouskilpailua koskevan ratkaisun tiedoksiantoa.

VM on Suomen Virallisen lehden Julkiset hankinnat -osassa 10.10.2002 julkaisemassaan hankintailmoituksessa ilmoittanut sopimuksen voimassaoloajaksi 12 kuukautta siten, että sopimuksen voimassaoloaika alkaa 1.1. 2003.

VM ja Finnair ovat 12.12.2002 allekirjoittaneet virkamatkoja koskevan yhteistyösopimuksen. Yhteistyösopimuksen mukaan se on voimassa 1.1.2003-31.12.2003. Yhteistyösopimuksen mukaan sen voimassaolo jatkuu edellä mainitun päivämäärän jälkeen vuoden kerrallaan, jollei sitä jommaltakummalta puolen irtisanota vähintään kolme (3) kuukautta ennen sopimuskauden tai jatkovuoden päättymistä.

VM:n ja Finnairin allekirjoittama yhteistyösopimus ylittää sen sopimuskauden, jonka VM on ilmoittanut hankintailmoituksessaan. Yhteistyösopimus on yksistään tämän vuoksi pakottavan lainsäädännön vastainen siltä osin kuin VM ja Finnair ovat sopineet sopimuksen voimassaolon jatkumisesta 31.12.2003 jälkeen.

Suomen ja Venäjän välillä on Moskovan lentoja koskeva bilateraalinen sopimus, jonka nojalla Finnairilla on reitillä oikeudellinen monopoli. VM on itsekin lausunut markkinaoikeudelle antamassaan vastineessa, että yhteydet Helsingin ja Moskovan välillä voivat toteutua käytännössä ainoastaan Finnairin lennoilla. Kun VM tarkastelee tarjouksia Finnairin antaman pakettitarjouksen pohjalta, hankintamenettely on hankintalain 5 §:n 1 momentin vastaista. Kilpailumahdollisuudet jäävät käyttämättä, koska kukaan muu kuin Finnair ei voi tehdä tarjousta Moskovan reitistä.

Kun eri reittien välillä ei ole mitään sellaista todellista yhteyttä, joka edellyttäisi saatikka vaatisi niiden "niputtamista" eli toisiinsa sitomista kukin reitti tulee käsitellä omana tuotteenaan. Näin saadaan myös maksimaalinen kilpailijoiden lukumäärä kullekin reitille.

Suomen valtio on Finnairin yksiselitteisesti suurin omistaja ja määräysvallan käyttäjä. Finnairin asemaa valtion yhtiönä osoittaa eduskunnan 20.6.1994 tekemä päätös, jonka mukaan valtion tulee omistaa Finnairin osakkeista yli puolet. Finnair on samaistettavissa hankintalain 6 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla hankintayksikön eli Suomen valtion itsensä omistamansa yhteisöksi. VM:n tulee hankintalain 6 §:n 3 momentin nojalla kiinnittää erityistä huomiota siihen, että se kohtelee Finnairia hankintamenettelyssä samalla tavalla kuin muitakin tarjoajia.

Hankintalain 7 §:n 1 momentin nojalla hankinta on tehtävä mahdollisimman edullisesti. Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Kokonaistaloudellisesti edullisin lopputulos hankintamenettelyssä saavutetaan tekemällä hankintapäätös reittikohtaisesti. VM ei ole millään tavoin selvittänyt, minkä vuoksi kokonaistaloudellinen edullisuus edellyttäisi tarjousten tarkastelua Finnairin antaman pakettitarjouksen pohjalta. VM on todennut markkinaoikeudelle antamassaan vastineessa ainoastaan, että VM ei pidä reittikohtaista tarjousvertailua tarkoituksenmukaisena, vaan VM:n käsityksen mukaan tarjouksia tulee käsitellä kokonaisuutena. VM ei ole esittänyt minkäänlaista teknistä tai taloudellista syytä menettelylleen syrjäyttää tarkastelussa reittikohtaiset tarjoukset.

EY:n komissio on vakiintuneesti katsonut, että lentoliikenteessä relevantit tuotemarkkinat tulee määritellä reittipohjaisesti lähtöpaikan ja saapumispaikan välille. Matkustuspalvelun tarjoaminen tietyn määränpään sijasta muuhun paikkaan ei ole asiakkaan kannalta korvaava vaihtoehto. Kukin lähtöpaikan ja saapumispaikan yhdistelmä on siten katsottava erilliseksi markkinakseen asiakkaan näkökulmasta. Komission reittipohjainen markkinamäärittely osoittaa, että etenkin tällaisessa kansainvälisiä lentoja koskevassa tarjouskilpailussa tarjousvertailu ja hankintapäätös tulee tehdä reittikohtaisesti.

Käsillä olevassa tapauksessa on ennakolta tiedossa, että ainoastaan Finnair voi tarjota suoria lentoja Moskovaan. VM:n ei ole hyväksyttävää antaa hankintamenettelyssä ratkaisevaa merkitystä Moskovan reitille.

VM on lausunut markkinaoikeudelle toimittamassaan vastineessa, että Finnairin tarjouksessa on nimenomaan todettu, että tarjous on jakamaton. VM on katsonut, että tämän vuoksi reittikohtaisten hankintojen käyttäminen ei ole Finnairin osalta mahdollista.

Tarjouskilpailussa tulee noudattaa julkisia hankintoja koskevia oikeusohjeita, eivätkä yksittäisen tarjoajan omassa tarjouksessaan asettamat ehdot voi tätä estää. Finnair on itse ottanut riskin, kun se on ilmoittanut tarjouksensa olevan jakamaton kokonaisuus. Finnairin tarjous ei kuitenkaan ole myöskään kokonaistarjous, koska yhtiö ei ole antanut lainkaan tarjousta Luxemburgin reitistä. Finnairin menettelyn vuoksi tarjouksia tulee arvioida reittikohtaisesti, jotta kilpailumahdollisuuksien hyväksikäyttäminen tarjouskilpailussa olisi mahdollista.

Kuten VM on lausunut markkinaoikeudelle antamassaan vastineessa, yhteydet Helsingin ja Moskovan välillä voivat toteutua käytännössä ainoastaan Finnairin lennoilla. Mikäli VM vertailee tarjouksia ainoastaan Moskovan reitin perusteella, tämä johtaa kilpailun täydelliseen estymiseen. Julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön mukaista ei voi olla se, että Finnair voisi tarjouspyynnössä ilmoitetulla 700 edestakaisella lennolla Moskovaan varmistaa tarjouskilpailun voittamisen joka vuosi itselleen niiden yhtiön paketoimien reittien osalta, joita se kykenee tarjoamaan. Tämä johtaisi siihen, että kilpailua ei voisi syntyä myöskään tarjouspyynnössä ilmoitetuista 28.000 edestakaisesta lennosta muihinkaan kohteisiin. Finnairin omassakin tarjouksessa Moskovan lentojen kokonaisarvo on ainoastaan 532.000 euroa, kun taas muiden kohteiden arvo on yhteensä 19.169.500 euroa. Mikäli VM:n olisi hyväksyttävää vertailla tarjouksia ainoastaan Moskovan reitin perusteella, Finnair saisi Moskovan reittinsä ansiosta joka vuosi itselleen yhtiön tämän hetken hintatasolla noin 19.169.500 euron toimituksen ilman potentiaalistakaan kilpailua.

VM on ilmoittanut hankintailmoituksessaan tarjousten arviointiperusteiksi hinnan, laadun, palvelujen saatavuuden ja ostohyvitysten kokonaismäärän. 2.12.2002 päivätyssä tarjousvertailussa VM on pisteyttänyt tarjoukset siten, että kunkin arviointiperusteen osalta on voinut saada 1-5 pistettä. Hinnan painoarvoksi on näin olleen jäänyt tarjousvertailussa 25 %.

Hankintalain esitöiden mukaan lain perimmäisenä tavoitteena on kustannusten säästö. Kyseisessä hankinnassa tavoitetta julkisten varojen säästämisestä osoittaa myös se, että VM:n alaisuudessa toimii erityinen valtion matkakustannusten alentamistyöryhmä. Tarjousvertailu on virheellinen, koska hinnan painoarvo tarjousvertailussa ei ole hankinnan luonne huomioon ottaen hankintalain säännösten ja tavoitteiden mukainen.

Kansainvälisessä lentoliikenteessä tarjottava tuote eli lentomatka on eri lentoyhtiöillä hyvin homogeeninen. Toiminta jo itsessään edellyttää lentoyhtiöiltä sellaisia resursseja, että yhtiöt ovat keskenään huomattavan samankaltaisia verrattuna monilla muilla toimialoilla toimiviin yrityksiin. Hankintalain tavoitteet huomioon ottaen hinnalle tulee antaa 25 prosenttia merkittävämpi painoarvo tarjousten arviointiperusteena. Hinnan liian vähälle jäänyttä painoarvoa vertailuperusteena ja sitä kautta tarjousvertailun virheellisyyttä voidaan havainnollistaa toteamalla, että SAS ei olisi voinut voittaa tarjouskilpailua VM:n nyt soveltamassa tarjousvertailussa edes siinä tapauksessa, että SAS olisi tarjonnut jokaisen reitin hintaan 1 euro.

Näin ollen SAS:n useissa kohteissa Finnairia edullisemmille hinnoille tulee antaa tarjousvertailussa suurempi painoarvo kuin se mitä VM:n laatima tarjousvertailu osoittaa. Koska tarjolla olevat tuotteet ovat varsin homogeenisia, hinnan oikea painoarvo lienee vähintään 75 - 90 %. Muut laadulliset tekijät ovat tarjoajien kesken hyvin lähellä toisiaan.

Tarjousvertailu on virheellinen, koska VM vertailee SAS:n ja Finnairin tarjouksia toisiinsa vertailukelvottomilla tuotteilla. VM on käyttänyt tarjousvertailussa Finnairin osalta yhtiön Y-luokan hinnoittelua, joka edellyttää vähintään kolmen yön oleskelua matkakohteessa. VM on käyttänyt tarjousvertailussa SAS:n osalta yhtiön Economy Class -luokan hinnoittelua ilman ennakko-ostoa. SAS:n Economy Class -luokan hinnoittelu ei edellytä lainkaan vähimmäisperilläoloa matkakohteessa.

SAS:n Economy Class -luokan hinnoittelussa paluulennon muutokset ovat sallittuja sekä ennen lähtöä että lähdön jälkeen. Finnairin tarjoama Y-luokan hinta ei salli paluulennon muuttamista matkan jo alettua. SAS:n paluulennon päivämäärän voi myös jättää avoimeksi. Finnairin Y-luokan paluulennon päivämäärää ei voi jättää avoimeksi.

Tarjousvertailu ei myöskään vastaa hankinnan sisältöä. VM on vertaillut kaikissa kohteissa SAS:n ja Finnairin tarjouksia toisiinsa siten, että VM on käyttänyt Finnairin osalta edellä mainittua hinnoittelua, joka edellyttää kolmen yön oleskelua matkakohteessa. Hankinnan kohteena ovat valtionhallinnon virkamatkojen lentokuljetukset. On erittäin epätodennäköistä, että keskimääräinen virkamatka esimerkiksi Brysseliin tai Tukholmaan kestää yli kolmen yön. Valtion virkamatkat ovat pääsääntöisesti 1-2 päivän matkoja. Tarjouspyynnön mukaan matkoja Brysseliin ja Tukholmaan on lukumäärältään selkeästi eniten. Näin ollen VM on käyttänyt tarjousvertailussa Finnairin osalta sellaista lentoliikenteessä edullista hintaluokkaa, joka ei vastaa hankinnan todellista sisältöä. Kun SAS:n ja Finnairin tarjouksia vertaillaan vertailukelpoisilla ja hankinnan sisältöä kuvaavilla hinnoilla, hintaero SAS:n ja Finnairin välillä kasvaa vielä huomattavasti SAS:n eduksi.

Hankinnan sisältö huomioon ottaen tarjousvertailu tulee suorittaa SAS:n Economy Class -luokan ja Finnairin C/D -luokkien kesken. Tällöin Finnairin hinnat ovat selkeästi korkeampia kuin nyt tarjousvertailussa käytetyt yhtiön Y-luokan hinnat. Esimerkiksi Finnairin D-luokan hinta Brysseliin on 952 euroa ja Y-luokan hinta 781 euroa. Finnairin D-luokan hinta on 21,9 % kalliimpi kuin yhtiön Y-luokan hinta. Tarjouspyynnössä on ilmoitettu, että edestakaisia matkoja Brysseliin on noin 9.000 kpl. Finnairin D-luokan mukainen kokonaishinta pelkästään Brysselin reitillä on 1.539.000 euroa kalliimpi kuin yhtiön Y-luokan hinta.

VM:n tarjousvertailu hintojen osalta on virheellinen myös sen vuoksi, että VM ei ole laatinut saamistaan tarjouksista lainkaan sellaista hintavertailua, jossa olisi otettu huomioon matkustajamäärät. Kun yksikköhinta kerrotaan reitin matkustajamäärällä, voidaan havaita, kuinka suuri on SAS:n ja Finnairin välinen hinnanero.

SAS:n tarjous on halvin Brysselin, Tukholman, Lontoon, Pariisin, Amsterdamin, Wienin ja New Yorkin kohteissa, kun virkamatka kestää yli kolme vuorokautta. SAS:n tarjous on hinnaltaan selvästi halvin kaikissa yhtiön tarjoamissa kohteissa, kun virkamatka kestää alle 3 vuorokautta, mikä valtion virkamatkojen kohdalla on yleisin tilanne. Erityisesti Brysselin (39 %/14 %), Lontoon (58 %/45 %), Pariisin
(59 %/50 %), Amsterdamin (43 %/21 %), Wienin (36 %/17%) ja New Yorkin (21 %/21 %) kohteissa SAS:n tarjous on merkittävästi halvempi kuin Finnairin tarjous. VM ei ole esittänyt hankintalain mukaista perustetta sille, että se on syrjäyttänyt SAS:n näin merkittävästi edullisimman tarjouksen.

VM on maininnut tarjousvertailussa Finnairin eduksi suomenkielisen palvelun kaikilla reiteillään. Myös Air Botnian lennoilla on suomenkielinen palvelu. Suomenkielisellä palvelulla ei kuitenkaan voi olla tarjousten vertailussa merkitystä. Hankinnan kohteena ovat ulkomaille suuntautuvat valtion virkamatkojen lennot. On erittäin oletettavaa, että ulkomaille matkustavat valtion virkamiehet hallitsevat suomen kielen ohella englantia. Suomen ollessa kaksikielinen maa jo kielilaki edellyttää, että valtion virkamiehet osaavat suomen ohella ruotsia.

VM on maininnut tarjousvertailussa Finnairin eduksi raportointijärjestelmän. Matkatoimistot tarjoavat yhtenäiset raportit lentoyhtiöistä riippumatta. Lentoyhtiöiden tarjoamissa raporteissa ei ole olennaisia eroja SAS:n ja Finnairin välillä.

VM on maininnut tarjousvertailussa Finnairin eduksi täsmällisyyden. Finnairin täsmällisyyden kannalta erityinen merkitys on sillä, että yhtiön lennoista suuri osa lähtee Helsinki-Vantaan -lentoasemalta. Helsinki-Vantaan, Tukholman, Kööpenhaminan ja Oslon -lentoasemat ovat viime vuosina kaikki menestyneet hyvin kansainvälisten lentoasemien keskinäisessä vertailussa.

VM ei ole katsonut laatuvertailussa SAS:n eduksi lainkaan sitä, että SAS:n tarjoamissa ehdoissa meno- ja paluuvaraukset voi jättää avoimeksi. SAS:n tarjoamissa ehdoissa muutokset ovat sallittuja sekä ennen lähtöä että lähdön jälkeen. Finnairin tarjoamissa ehdoissa meno- ja paluulentoja voidaan muuttaa ainoastaan ennen lähtöä. Finnairin tarjoamissa ehdoissa paluuta ei voi jättää avoimeksi eikä reititystä voi muuttaa. SAS:n tarjoamissa ehdoissa peruutukset ovat sallittuja ja SAS lupaa käyttämättömästä lipusta täyden takaisinmaksun. Finnairin tarjoamissa ehdoissa ei ole mahdollista matkan alettua saada takaisinmaksua.

SAS:n tarjous on edellä mainituilta osin selkeästi parempi kuin Finnairin tarjous. Virkamatkojen luonne huomioon ottaen paluulennon muuttamista koskevalla oikeudella matkan alkamisen jälkeen on suuri taloudellinen merkitys. VM ei ole kuitenkaan tarjousvertailussaan ottanut millään tavoin huomioon SAS:n tarjoukseen sisältyviä huomattavia etuja.

VM on antanut laadun osalta SAS:lle 3 pistettä ja Finnairille 5 pistettä. VM ei ole esittänyt yhtiöiden tarjouksissa sellaista eroa, jonka perusteella Finnairin hyväkseen saamia parempia laatupisteitä voitaisiin pitää perusteltuina. VM:n tarjousvertailu on laatupisteytyksen osalta SAS:a syrjivä ja Finnairia suosiva.

SAS on tarjonnut lentoyhteyttä Helsingin lisäksi myös Turusta, Tampereelta, Vaasasta ja Oulusta. SAS:n palvelujen saatavuus on erittäin kattava. SAS on tarjonnut kaikista edellä mainituista kohteista vähintään kahta eri hintavaihtoehtoa. Useimmista edellä mainituista kohteista SAS on tarjonnut neljää eri hintavaihtoehtoa. Finnair ei ole tarjouksessaan ilmoittanut tarjoushintaa mistään muusta kohteesta Suomessa kuin Helsingistä. VM:n tarjousvertailussa mainitsemat seikat eivät perustu Finnairin tarjouksesta ilmeneviin tietoihin. SAS tarjoaa vähintään 73 päivittäistä lentoa tarjottuihin kohteisiin. Finnairilla vastaava luku on 37 lentoa. Kaikista SAS:n tarjoamista lennoista 69 % on suoria.

VM on maininnut tarjousvertailussaan, että paikkojen saatavuus Brysselin reitillä olisi Finnairin vuorolle varmempaa kuin Air Botnian vuorolle. Paikkojen saatavuuden kannalta ratkaisevaa ei ole yksittäisessä lentokoneessa olevien istuinpaikkojen määrä, vaan yhtiön kokonaiskapasiteetti kyseisellä reitillä. Air Botnia tarjoaa vuodessa noin 80.000 istuinpaikkaa suorana lentona Helsinki-Bryssel -reitillä. VM:n tarjouspyynnössään ilmoittama matkustusmäärä 9.000 edestakaista matkaa eli 18.000 yhdensuuntaista matkaa vastaa Air Botnian kapasiteetista kyseisellä reitillä noin 23 %:a. Paikkojen saatavuus Air Botnian koneista on yli nelinkertainen VM:n tarpeeseen nähden.

SAS:n tarjouksessa on lisäarvona lennot Kööpenhaminan ja Tukholman kautta Helsinkiin. Tämä tarjoaa huomattavasti lisää aikatauluvaihtoehtoja päästä Helsinkiin vielä saman päivän iltana. Tämä on olennainen etu tilanteessa, jossa kokous tai muu ohjelma kestää Brysselissä normaalia virka-aikaa pidempään ja toisaalta seuraavana päivänä pitää kuitenkin päästä aloittamaan työt heti aamusta. Kööpenhaminan ja Tukholman kautta tapahtuvat lennot moninkertaistavat SAS:n tarjoamat matkustusmahdollisuudet Brysselin ja Helsingin välillä.

VM on maininnut tarjousvertailussaan, että Finnairin aikataulut Brysseliin olisivat paremmat kuin Air Botnian aikataulut. Tosiasiassa Air Botnian menoaikataulu aamulla Brysseliin on EU-kokousten aikataulut huomioon ottaen parempi kuin Finnairilla. Paluuaikataulu illalla Brysselistä suoraan Helsinkiin on ilmeisesti Finnairilla hieman sopivampi. Täysin optimaaliset kummankaan yhtiön suorat paluuaikataulut Brysselistä Helsinkiin eivät tällä hetkellä ole. SAS:n etuna on kuitenkin laajat aikatauluvaihtoehdot Kööpenhaminan ja Tukholman kautta Helsinkiin.

VM tarjousvertailu ei ole palvelujen saatavuuden osalta tasapuolinen ja syrjimätön. VM on jättänyt SAS:n osalta ottamatta huomioon yhtiön tarjoamat erittäin kattavat vaihtoehdot. Air Botnian kokonaiskapasiteetti Brysselin -reitillä on yli nelinkertainen VM:n tarpeeseen nähden. Paikkojen saatavuudessa ei ole sellaisia tekijöitä, jotka voisivat vaikuttaa tarjousten vertailuun. Suorien lentojen aikataulujen osalta Air Botnialla on virkamatkustuksen kannalta parempi menoaikataulu kuin Finnairilla ja Finnairilla puolestaan hieman parempi paluuaikataulu. SAS:n tarjouksen lisäetuna ovat kuitenkin laajat aikatauluvaihtoehdot Kööpenhaminan ja Tukholman kautta.

VM on antanut palvelujen saatavuuden osalta SAS:lle 3 pistettä ja Finnairille 5 pistettä. VM ei ole esittänyt yhtiöiden tarjouksissa sellaista eroa, jonka perusteella Finnairin hyväkseen saamia parempia pisteitä voitaisiin pitää perusteltuina. VM:n tarjousvertailu on palvelujen saatavuuden pisteytyksen osalta SAS:a syrjivä ja Finnairia suosiva.

Kilpailunrajoituslainsäädännön mukaiset näkökohdat asiassa

Finnairilla on erittäin vahva asema reittilentoliikenteessä. Finnairilla on määräävä markkina-asema Helsingin ja Moskovan välisten lentomatkustuspalveluiden tarjoajana. Määräävässä markkina-asemassa olevalta elinkeinonharjoittajalta on kielletty muun muassa sitovien liikesuhteen ehtojen käyttäminen. Finnair on Helsingin ja Moskovan välisellä lentoreitillä olevasta määräävästä asemastaan tietoisena sitonut kaikki tarjoamansa lennot Moskovan reitin yhteyteen, kun yhtiö on ilmoittanut tarjouksensa olevan jakamaton. Finnairin tarjouksesta ei ilmene sellaista liiketaloudellista perustetta, joka voisi oikeuttaa yhtiön sitomaan Moskovan reitin ja muiden reittien tarjoukset toisiinsa. Finnairin menettelyä olisi syytä selvittää myös määräävän markkina-aseman mahdollisena väärinkäyttönä.

EY-oikeuden mukaan kielletyt valtion tuet

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä, ei sovellu yhteismarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Mikäli Suomen valtio ostaa pääosin omistamaltaan Finnairilta lentomatkustuspalveluja joillekin reiteille jopa 30-60 %:a korkeammilla hinnoilla kuin mikä olisi SAS:n vertailukelpoinen tarjous, kyse on jäsenvaltion maksamasta valtiontuesta, joka vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joka vääristää kilpailua.

Hyvitysmaksun määrä

SAS on menettänyt vähintään 13.034.200 euron toimitukset VM:n hankintalain vastaisen menettelyn vuoksi. SAS:n 500.000 euron hyvitysmaksuvaatimus on menetetyn toimituksen arvosta ainoastaan 3,8 % eli selvästi alle oikeuskäytännössä vakiintuneen hyvitysmaksutason.

LISÄVASTINE

Valtionvarainmisteriö on lisävastineessaan lausunut seuraavaa. SAS on velvoitettava korvaamaan VM:n oikeudenkäyntikulut, koska sen kanne on ennenaikainen ja siten ilmeisen perusteeton.

Valtiovarainministeriö ei ole laissa tarkoitetulla tavalla koko valtionhallinnon matkustuksen hankintayksikkö. VM:llä ei myöskään ole lain tai muunkaan päätöksen tai hankintayksiköiden (virastot ja VM) välisen sopimuksen perusteella valtuutta tehdä hankintayksiköitä sitovia hankintapäätöksiä. VM:n suorittaman kilpailutuksen tavoitteena on saada aikaan suositus matkustuksesta. VM julkistaa suositukset vuosittain. Hankintayksiköiden, joiden matkustushankinnat eivät ylitä kynnysarvoa, tulisi käyttää suosituksen mukaista toimittajaa. Hankintayksiköt, joiden hankinnat ylittävät kyseeseen tulevan kynnysarvon, joutuvat erikseen kilpailuttamaan hankintansa laissa säädettyjä menettelyjä noudattaen. Koska asiassa ei ole tehty hankintapäätöstä eikä käynnissä ole menettelyä sellaisen tekemiseksi, SASin aktio on ennenaikainen ja sen vaatimukset tulee hylätä. Ministeriö on 24.2.2003 Säätytalolla pidetyssä tilaisuudessa ilmoittanut virastoille, että virastokohtaisten sopimusten tekeminen tulisi jäädyttää siksi ajaksi, jonka asia on vireillä markkinaoikeudessa.

Se, ettei hankinnasta oltu tehty jälki-ilmoitusta määräaikaan mennessä perustui asiaa hoitavan virkamiehen unohdukseen. Nyttemmin jälki-ilmoitus on tehty, joskin myöhässä.

Valtiovarainministeriön ja Finnair Oyj:n välisiin yhteistyösopimuksiin on aina liitetty irtisanomislauseke, jonka mukaan sopimus jatkuu vuoden kerrallaan ellei sitä jommaltakummalta puolen irtisanota vähintään kolmea kuukautta ennen sopimuskauden tai jatkovuoden päättymistä. Siksi valtiovarainministeriö ei ole kilpailuttanut eräinä vuosina lentomatkapalveluja, vaan sopimus on jatkunut, kun sitä ei ole irtisanottu.

Finnair on AEA:n tilastojen mukaan tulotäsmällisyydessä paras. Lähtötäsmällisyys on toissijainen tekijä sillä merkittävää on perilletulon täsmällisyys. Lisäksi SASin lähtötäsmällisyystilastot eivät ole vertailukelpoisia varsinkaan Helsingistä lähtevillä lennoilla, koska SASin lennot lähtevät merkittävässä määrin muuhun kuin aamun ruuhka-aikaan. Hankinnassa voidaan ottaa huomioon kokemusperäinen tosiasioita vastaava tieto. Matkakustannusten alentamistyöryhmän kokemuksen mukaan Finnair pystyy parhaaseen tulotäsmällisyyteen, vaikka se operoi pääasiallisesti ruuhka-aikaan. Täsmällisyysharkinnassa on siten painotettu tulotäsmällisyyttä ja sitä tosiasiaa, että täsmällisyyteen pystytään erityisesti aamun ruuhka-aikoina, jolloin virkamatkojen lennot yleensä lähtevät.

Ratkaisu ei ole perustunut kansallisuuteen.

Finnairilla on kattavampi paikallisorganisaatio ja yhteydenpito on siksi oleellisesti helpompaa kuin SASiin. Tämä on täysin objektiivinen laatukriteeri, jolle voidaan antaa merkitystä valinnassa.

Kummallakin tarjoajalla on samankaltaiset kanta-asiakasjärjestelmät. Pisteiden käytöstä on kullakin hallinnon yksiköllä ohjeet, jotka koskevat samalla lailla kaikkien lentoyhtiöiden ohjelmia.

Tarjousten tuottamat alennukset ja hintarakenne on täysin selkeästi nähtävissä ja vertailun perusteella Finnair on kokonaisedullisin.

Hankinnan ratkaisuperusteet ovat kaikille tarjoajille samat. Niitä ei ole asetettu mitään tarjoajaa suosiviksi. Kokonaisedullisuuden kannalta on erittäin merkittävä vaikutus lentoaikatauluilla ja matkan kokonaiskestolla. SASin välilaskullisia lentoja käytettäessä aiheutuu yleensä joidenkin tuntien työajan menetystä sekä ylimääräisiä yöpymis- ja päivärahakuluja.

Takautuvasti maksettavan hyvityksen merkityksen huomiotta jättämisen vaade on täysin perusteeton. Finnair maksaa takautuvasti hyvityksen valtionhallinnon kaikista Finnairin ulkomaan lennoista. Ulkomaan lennoiksi katsotaan myös ne kotimaan lento-osuudet, joihin liittyy ulkomaan lento. Tämän matkustuksen huomioiminen hyvityksellä on olennainen osa yhteistyösopimusta. Näin valtionhallinto pääsee hyödyntämään kaikki ne Finnairin hintatyypit, joita valtion hallinnon edustajan on mahdollista käyttää, mukaan lukien kaikki ne Finnairin lentokohteet, joihin ei ole käytössä sopimushintoja tai mikäli sopimushintakohteeseen matkustetaan pidemmällä perillä oloajalla. Mikäli valtionhallinnon edustaja matkustaa kohteeseen, jossa Finnair toimii kuljettavana lentoyhtiönä osan matkaa kuuluu tämäkin takautuvasti maksettavan hyvityksen piiriin. Näin esimerkiksi mikäli matkustaja lentää Oulusta Helsingin kautta New Yorkista Washingtoniin. Takautuvasti maksettavan hyvityksen osuus on vuositasolla euromääräisenä erittäin huomattava.

Finnair Oyj:n tarjousta hyväksyttäessä ei annettu ratkaisevaa merkitystä Moskovan reitille.

Valtiovarainministeriö ei edelleenkään pidä tarkoituksenmukaisena sitä vaatimusta, että VM:n tulisi vertailla tarjouksia ja tehdä hankintapäätös reittikohtaisesti.

Tarjousvertailussa hinnan painoarvoksi annettiin 25%, mitä valtiovarainministeriö pitää asianmukaisena. SAS:n esittämä 75-90% on aivan liian suuri.

Valtiovarainministeriön mielestä hintavertailussa tulee käyttää lähinnä yhdenmukaisia vaihtoehtoja eli Finnairin Y-luokkaa ja SAS:n economy class- luokkaa ilman ennakko-ostoa.

Sillä, voiko lennon jättää avoimeksi, ei ole merkitystä, koska ko. lennot ovat voimassa joka tapauksessa ainoastaan SAS:n lennoilla. Vastaavalla tavalla Finnairin antamissa sopimushintaisissa lennoissa paluuta voidaan kuluitta muuttaa, tämä tekee tuotteet vähintäänkin vertailukelpoisiksi. Tämän lisäksi kun huomioidaan se, että Finnairilla on enemmän vaihtoehtoja, joihin lennot voidaan muuttaa, tulee kyseisessä tapauksessa Finnairin vaihtoehdosta kilpailukykyisempi.

Valtaosa virkamiehistä on äidinkieleltään suomalaisia, ja he suosivat suomenkielistä palvelua lennolla ja etenkin erilaisissa poikkeustilanteissa ulkomaisilla kentillä.

Finnairin sopimushintaiset D-luokan liput ovat voimassa vuoden lipunkirjoituspäivämäärästä, jona aikana liput voidaan siis käyttää, matkan jo alettuakin. Tällöin matkan jo alettua matkustajan on mahdollista käyttää loppumatkan osalta lippu sen voimassaoloajan puitteissa. Tämä on itse asiassa taloudellisempi vaihtoehto kuin SAS:n tarjoama takaisinmaksu, sillä kansainvälisten lentokuljetusehtojen mukaisesti lipun takaisinmaksu ei tarkoita matkan jo alettua sitä, että matkustaja saa 50% lipunhinnasta takaisin, vaan sopimushintaisesta lipun hinnasta vähennetään normaalihintainen yhdensuuntaisen matkan hinta ja näin jäljelle jäävä osuus maksetaan takaisin. Usein normaalihintainen yhdensuuntainen matka on n. 75% sopimushintaisesta menopaluulentolipusta, joten takaisinmaksettava osuus voi jäädä hyvinkin vähäiseksi.

Lentojen saatavuuden kannalta on nimenomaan oleellista, kuinka hyvin lentopaikkoja on saatavissa niinä aikoina, jolloin virkamatkustusta yleisimmin tapahtuu. Aamulla koneesta jäänyttä virkamatkan tekijää ei lohduta tieto siitä että keskipäivän koneessa olisi paljon tilaa. Kokonaiskapasiteetti on toissijainen ellei kokonaan epärelevantti seikka.

LISÄVASTASELITYS

Hakija on lisäselvityksessään lausunut seuraavaa. Asiassa on ensisijaisesti sovellettava julkisista hankinnoista annetun lain 9 §:n 1 momentin 1-3 kohdissa säädettyjä seuraamuksia.

Asian lopputuloksesta riippumatta VM:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylättävä.

VM ja Finnair ovat 12.12.2002 allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen. Yhteistyösopimus ei ole hankintasopimus, jonka vuoksi markkinaoikeuden tulisi käsitellä asiaa hyvitysmaksuasiana. Yhteistyösopimuksessa on nimenomaisesti todettu, että puitesopimuksen jälkeen kukin sopimukseen liittyvä virasto allekirjoittaa liitteen yhteistyösopimukseen liittymisestään. Yhteistyösopimuksen mukaan se tulee voimaan kussakin ministeriössä, virastossa ja laitoksessa vasta sen jälkeen, kun sopimus siellä on allekirjoitettu.

VM on itsekin todennut markkinaoikeudelle antamassaan vastineessa, että voimaan tullakseen virastoissa yhteistyösopimus edellyttää vielä virastokohtaista sopimusta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian tutkiminen

Markkinaoikeus tutkii julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 9 §:n nojalla hakemuksesta, onko laissa tarkoitetussa hankinnassa menetelty hankintalain tai sen nojalla annettujen säännösten taikka Euroopan yhteisön lainsäädännön tai maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevan sopimuksen vastaisesti. Markkinaoikeuden toimivaltaan ei kuulu tutkia, onko valtion tukia koskevia säännöksiä noudatettu. Kilpailunrajoituslain soveltamista koskeva asia tulee vireille markkinaoikeudessa joko kilpailuviraston esityksestä tai valituksella kilpailuviraston päätöksestä. Markkinaoikeus ei voi ensiasteena hankintaa koskevasta hakemuksesta tutkia, onko elinkeinonharjoittaja mahdollisesti rikkonut kilpailunrajoituslakia.

Valtionvarainministeriö on julkaissut kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetussa asetuksessa (hankinta-asetus) tarkoitetun hankintailmoituksen. Markkinaoikeuden on hankintalain 9 §:n nojalla hakemuksesta tutkittava, onko tällä hankintailmoituksella aloitetussa menettelyssä menetelty julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti.

Hankintamenettely

Kysymyksessä olevan hankinnan arvo ilman arvonlisäveroa ylittää hankinta-asetuksessa säädetyn palveluhankintojen kynnysarvon. Kysymyksessä on asetuksen liitteessä A lueteltuihin niin sanottuihin ensisijaisiin palveluihin kuuluva palvelu, jonka hankintaan on sen lisäksi, mitä hankintalaissa on säädetty, sovellettava mainitun asetuksen säännöksiä.

Reittikohtainen vertailu

Hankintayksikkö on hankintailmoituksessaan ilmoittanut, että hankinta voidaan jakaa osiin ja tarjoukset voivat koskea useita osa-alueita. Tarjouspyynnön hankinnan kohteen kuvauksesta on käynyt ilmi, että hankintayksikön tavoitteena on lentolippujen oston keskittäminen yhdelle lentoyhtiölle.

Valtionvarainministeriö ei ole hankintailmoituksessaan tai tarjouspyynnössään esittänyt vaatimusta, että tarjouskilpailuun osallistuvien kokonaistarjousten tulee välttämättä sisältää tarjous kaikista reiteistä. Tarjoajia ei ole myöskään jätetty tarjousvertailun ulkopuolelle sillä perusteella, että tarjoukset eivät ole sisältäneet kaikkia reittejä. Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on näin menetellessään käyttänyt hyväkseen olemassa olevat kilpailumahdollisuudet ja menetellyt näin ollen hankintalain 1 §:n tavoitteen ja 5 §:n mukaisesti.

Hankintayksikkö on vertaillut tarjouksia kokonaisuutena, ei reittikohtaisesti. Markkinaoikeus katsoo, että tämä on ollut tarjouspyyntöasiakirjojen sisältö huomioon ottaen mahdollista. Koska tarjouspyyntöasiakirjoissa on ilmoitettu, että tavoitteena on lentolippujen oston keskittäminen, tarjoajat ovat voineet tarjouksissaan ottaa huomioon tämän seikan. Molemmat tarjoajat ovat tehneet kokonaistarjouksen. Hankintayksikön menettely on tältä osin ollut hankintalain 1 §:n 1 momentissa ja 6 §:n 3 momentissa edellytetyllä tavalla tasapuolista ja syrjimätöntä.

Painoarvojen asettaminen

On hankintayksikön itsensä päätettävissä, mitä se tahtoo hankkia ja mitä seikkoja se haluaa vertailussa painottaa. Edellytyksenä on vain, ettei vertailuperusteita ja niiden painoarvoja aseta syrjivästi. Asiassa ei ole ilmennyt, että valtionvarainministeriö olisi asettanut vertailuperusteet ja niiden painoarvot suosiakseen Finnairia.

Vertailu

Hankintayksikkö on käyttänyt valintaperusteena hankintalain 7 §:n ja hankinta-asetuksen 41 §:n mukaisesti kokonaistaloudellista edullisuutta. Hankintayksikkö on ilmoittanut arviointikriteerit etukäteen jälkimmäisessä lainkohdassa edellytetyllä tavalla. Tarjouksista on laadittu vertailuasiakirja, jossa tarjoukset on pisteytetty kaikkien etukäteen ilmoitettujen arviointiperusteiden osalta. Finnair on saanut tässä vertailussa yhteensä 18 pistettä ja hakija yhteensä 15 pistettä. Arviointiperusteesta hinta Finnair on saanut 3 pistettä ja hakija 5 pistettä, arviointiperusteesta laatu Finnair 5 pistettä ja hakija 3 pistettä, arviointiperusteesta palvelujen saatavuus Finnair 5 pistettä ja hakija 3 pistettä ja arviointiperusteesta ostohyvityksen määrä Finnair 5 pistettä ja hakija 4 pistettä.

Hankintalain 1 §:n 1 momentissa ja 6 §:n 3 momentissa ilmaistu tarjoajien tasapuolisen kohtelun vaatimus edellyttää, että tarjouksia vertaillaan kaikkien etukäteen ilmoitettujen arviointiperusteiden osalta tasapuolisesti ja syrjimättä. Tarjousten pisteytys on perusteltava.

Vertailuasiakirjaan sisältyy perusteluosa, jossa on käsitelty kutakin arviointiperustetta erikseen. Lisäksi erillisessä liitteessä on 13 kohteen osalta esitetty Finnairin Y-luokan hinta ja SAS:n hinta Economyclass/0 vrk ja tarjottujen ostohyvitysten määrät.

Hankintayksikkö on katsonut hakijan tarjouksen kustannuksiltaan Finnairin tarjousta edullisemmaksi. Sitä, miksi hintavertailussa tarjousten väliseksi eroksi on saatu juuri kaksi pistettä tai miksi kustannuksiin vaikuttavasta ostohyvityksen määrästä annettujen pisteiden välinen ero on juuri yksi piste, ei ole perusteltu.

Hankintayksikkö voi hankintalainsäädännön nojalla valita kokonaistaloudellisesti edullisimpana muunkin kuin kustannuksiltaan edullisimman tarjouksen.

Finnairin tarjouksen kokonaistaloudellinen edullisuus perustuu vertailuasiakirjan mukaan Finnairin tarjouksen hakijan tarjousta parempiin pisteisiin arviointiperusteiden laatu ja palvelujen saatavuus osalta.

Vertailuasiakirja sisältää arviointiperusteiden laatu ja palvelujen saatavuus osalta sanallisen kuvauksen siitä, mihin seikkoihin valinta perustuu. Tämä sanallinen kuvaus koostuu pääasiallisesti Finnairin tarjouksen edullisiksi katsottujen ominaisuuksien luetteloinnista. SAS:n tarjouksen ominaisuuksia ei ole kaikilta osin kuvattu. Tarjouksia on vain osittain verrattu toisiinsa. Kummankaan tarjouksen saamien pisteiden määrää tai sitä, miksi tarjousten välinen piste-ero on juuri kaksi pistettä arviointiperusteen laatu ja juuri kaksi pistettä arviointiperusteen palvelujen saatavuus osalta, ei ole perusteltu.

Huolimatta siitä, että kysymyksessä olevassa tarjouskilpailussa tarjoukset on pisteytetty ja kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinta on perustettu yhteen laskettujen pistemäärien vertailuun, tarjouskilpailussa ei ole tosiasiallisesti tehty tarjousvertailua, jossa tarjousten ominaisuuksia olisi vertailtu kaikkien etukäteen ilmoitettujen arviointiperusteiden osalta.

Hankintayksikkö on edellä olevan perusteella menetellyt hankintalain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti, kun se ei ole laatinut riittävän yksityiskohtaista tarjousvertailua, jolla kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valinta voitaisiin perustella.

Yhteistyösopimuksen voimassaoloa koskeva ehto

Hankintayksikön ja Finnairin tekemän sopimuksen mukaan sopimuksen voimassaolo jatkuu 31.12.2003 jälkeen vuoden kerrallaan, jollei sitä jommaltakummalta puolen irtisanota vähintään kolme kuukautta ennen sopimuskauden päättymistä. Hankintailmoituksessa on yksiselitteisesti ilmoitettu sopimuskaudeksi 12 kuukautta alkaen 1.1.2003. Tarjouskilpailu ei näin ollen ole koskenut aikaa 31.12.2003 jälkeen. Sopimuksen jatkaminen tarjouskilpailussa tarkoitetun ajanjakson jälkeen merkitsee hankinnan tekemistä ilman kilpailutusta.

Seuraamus

Hankintalain 9 §:n 2 momentin mukaan pykälän 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu hyvitysmaksu voidaan määrätä maksettavaksi, jos 1, 2 ja 3 kohdassa määritellyt toimenpiteet saattaisivat aiheuttaa hankintalain 10 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla haittaa tai jos hakemus on pantu vireille vasta hankintasopimuksen tekemisen jälkeen.

Valtiovarainministeriö ja Finnair ovat allekirjoittaneet 12.12.2002 yhteistyösopimukseksi kutsutun asiakirjan, jossa on sovittu valtion palveluksessa olevan henkilöstön virkamatkojen hinnoista ja jälkikäteen maksettavasta hyvityksestä. Sopimus on voimassa 1.1.2003-31.12.2003. Kussakin ministeriössä, virastossa ja laitoksessa sopimus tulee voimaan sen jälkeen, kun sopimus on siellä allekirjoitettu.

Saadun selvityksen mukaan sopimuksessa tarkoitettuja yksikkökohtaisia sopimuksia on tullut voimaan, mutta kaikki ministeriöt, virastot ja laitokset eivät ole tehneet sopimusta.

10.10.2002 julkaistun hankintailmoituksen mukaan hankinnan kohteena on ollut puitesopimus, joka on voimassa 12 kuukautta alkaen 1.1.2003. Hankintayksikkönä on ilmoituksen mukaan valtionvarainministeriö.

Puitesopimus on määritelty hankinta-asetuksen 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa. Säännöksen mukaan puitesopimuksella tarkoitetaan kirjallista sopimusta, jonka hankintayksikkö tekee yhden tai useamman tavarantoimittajan, palvelun suorittajan tai rakennusurakoitsijan kanssa ja jossa sovitaan tietyn ajan kuluessa tehtäviin hankintoihin sovellettavista ehdoista, erityisesti hinnoista ja mahdollisesti myös määristä.

Puitesopimuksen nojalla tehtävien hankintojen määrä voi siis jäädä avoimeksi. Puitesopimuksen merkityksestä ei ole erikseen säädetty. Markkinaoikeus katsoo, että puitesopimuksen luonteesta kuitenkin johtuu, että hankintalainsäädännön vaatimukset täyttävän tarjouskilpailun jälkeen tehdyn puitesopimuksen nojalla tehtäviä hankintoja ei tarvitse erikseen kilpailuttaa.

Markkinaoikeus katsoo, että 12.12.2002 päivätty Finnairin ja valtionvarainministeriön välinen sopimus on juuri se puitesopimus, jota kysymyksessä oleva hankintamenettely on koskenut. Kun sopimus on allekirjoitettu, hankintalain 9 §:n 2 momentin nojalla pykälän 1 momentissa tarkoitetuista seuraamuksista voi tulla kysymykseen vain hyvitysmaksu siltä osin, kuin on kysymys hankintailmoituksessa tarkoitetusta sopimuskaudesta.

Koska sopimus on irtisanottavissa, hankintayksikön virhe on kuitenkin korjattavissa siltä osin, kuin sopimuksessa on sovittu sen jatkamisesta hankintailmoituksessa tarkoitetun sopimuskauden jälkeen.

Hyvitysmaksu

Hankintalain 9 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan markkinaoikeus voi hakemuksesta määrätä hankintayksikön suorittamaan hyvitysmaksua sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Hankintayksikkö on edellä olevan perusteella menetellyt virheellisesti, kun se ei ole laatinut yksityiskohtaista tarjousvertailua, jonka perusteella tarjousten pisteytyksen oikeellisuus olisi todennettavissa.

Oikein suoritetussa tarjousvertailussa tarjousten väliset piste-erot olisi kunkin arviointiperusteen osalta perusteltu. Tarjousvertailun tueksi esitettyjen seikkojen perusteella hakijan tarjous on Finnairin tarjousta kustannuksiltaan edullisempi. Hakijan tarjouksen olisi tullut oikein suoritetussa tarjousvertailussa saada tältä osin Finnairin tarjousta suuremmat pisteet. Hankintayksikkö on toisaalta esittänyt, että Finnairin tarjous on hakijan tarjousta parempi arviointiperusteiden laatu ja palvelujen saatavuus osalta. Koska hakijan tarjous ei olisi oikeinkaan suoritetussa tarjousvertailussa saanut jokaisen arviointiperusteen osalta Finnairin tarjousta parempia pisteistä, ei voida todeta, että hakijan tarjouksella olisi ollut hankintalain 9 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Edellä olevan perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei hyvitysmaksun määräämisen edellytyksiä ole.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Pykälän 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta.

Hankintayksikön menettely on ollut edellä kerrotulla tavalla virheellistä. Oikeudenkäynti markkinaoikeudessa on aiheutunut hankintayksikön virheellisestä menettelystä. Markkinaoikeus katsoo, että olisi kohtuutonta, jos hakija joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Tämän vuoksi markkinaoikeus velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan osaksi hakijan oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsotulla 10.000 eurolla.

Asian lopputulokseen nähden valtionvarainministeriön oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää hakemuksen tutkimatta niiltä osin kuin siinä on esitetty valtion tukea ja kilpailunrajoituksia koskevia vaatimuksia.

Muut hakemuksessa esitetyt vaatimukset enemmälti hyläten markkinaoikeus kieltää valtiovarainministeriötä hankkimasta lentokuljetuspalveluja tämän tarjouskilpailun perusteella tässä tarjouskilpailussa tarkoitetun kauden eli 31.12.2003 jälkeen. Tätä kieltoa on noudatettava nyt asetetun 100.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsotulla 10.000 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

Valtionvarainministeriön oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Irma Telivuo ja Olli Mäkinen.