19.12.2002

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Kirkkonummen kunta on 3.7.2002 päivätyllä tarjouspyynnöllä pyytänyt tarjouksia seuraavista vakuutuspalveluista: omaisuus- ja keskeytysvakuutus, lakisääteinen tapaturmavakuutus, julkisyhteisön vastuuvakuutus, julkisyhteisön hallinnon vastuuvakuutus, liikenne- ja autovakuutus, metsävakuutus, matkavakuutukset, ryhmätapaturma, vapaa-ajan tapaturma sekä täysajan tapaturma. Tarjouspyynnön mukaan vakuutusratkaisua käsitellään kokonaisuutena, mutta kunta on varannut mahdollisuuden jakaa vakuutukset myös eri vakuutusyhtiöiden kesken. Myös osatarjoukset on otettu huomioon. Sopimusmuodoksi on ehdotettu neljän vuoden puitesopimusta, jossa on vuosittainen mahdollisuus tarkistaa sopimuksen sisältöä tai maksuja. Kahdelle ensimmäiselle vuodelle on edellytetty kiinteähintaisia tariffeja poisluettuna lakisääteinen tapaturmavakuutus. Lisäksi Kirkkonummen ja Siuntion kuntien kansanterveystyön kuntayhtymän päättymisestä johtuva vakuutustarve on tullut voida liittää vakuutuksiin tarjouksen maksutasolla. Tarjouspyynnön mukaan päätöksenteon perusteena ovat olleet tarjouksen sisältö, vakuutusten hinnat, vakuutusehdot ja soveltuvuus Kirkkonummen kunnalle. Päätösperusteet eivät ole olleet painotettuja. Tarjouspyynnön liitteenä on ollut luettelo tarjouksia koskevista tarkemmista ehdoista ja tarjousten laatimiseen tarvittavista tiedoista kunkin vakuutuslajin osalta.

Määräaikaan mennessä hankintayksikkö on saanut neljä tarjousta. Tarjousvertailun on suorittanut ulkopuolinen konsultti. Konsultin esityksestä Kirkkonummen kunnanhallitus on 16.9.2002 §:n 505 kohdalla hyväksynyt Vahinkovakuutusyhtiö Pohjola Oy:n (Pohjola) tarjouksen kokonaistaloudellisesti edullisimpana. Kirkkonummen kunta ja Pohjola eivät ole allekirjoittaneet erillistä vakuutussopimusta, mutta kunta on irtisanonut aikaisemman lakisääteisiä tapaturmavakuutuksia koskeneen sopimuksensa tapaturmavakuutuslain 32 §:n edellyttämällä tavalla kuluvan vuoden syyskuun loppuun mennessä.

HAKEMUS

If Vahinkovakuutusyhtiö Oy (If) on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus poistaa hankintayksikön päätöksen ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä ja ratkaisemaan tarjouskilpailun asianmukaisesti tehdyn tarjousvertailun perusteella If:in hyväksi. Toissijaisesti If on vaatinut, että hankintayksikkö määrätään maksamaan If:lle hyvitysmaksua 40.000 euroa. Lisäksi If on vaatinut, että hankintayksikkö velvoitetaan korvaamaan If:n oikeudenkäyntikulut 3.269,60 eurolla korkoineen

Perusteluinaan hakija on lausunut muun ohella seuraavaa. Tarjouspyynnössä valintaperusteet on ilmoitettu lyhyesti, eikä tarjouspyynnössä ole ilmoitettu, millä tavalla valintaperusteita arvioidaan tarjousvertailussa. Tarjouspyynnöstä tarjoajat eivät ole voineet saada minkäänlaista käsitystä siitä, milloin tarjous voisi muiden vertailuperusteiden kuin hinnan osalta vastata mahdollisimman hyvin hankintayksikön tarpeita. Tarjouspyynnössä ei myöskään ole kerrottu vertailuperusteiden tärkeysjärjestystä eikä niiden painoarvoja. Tämän vuoksi muilla valintaperusteilla kuin hinnalla ei tarjousvertailua ratkaistaessa voi olla ratkaisevaa merkitystä.

Hankintayksikkö ei ole tehnyt tarjousvertailua systemaattisesti jokaisen etukäteen asetetun vertailuperusteen osalta noudattaen niitä kriteerejä, jotka tarjouspyynnössä on etukäteen asetettu. Hankintapäätöksestä ei ilmene esimerkiksi se, mikä tarjouksista on ollut paras sisällön osalta ja millä perusteella tai mikä tarjous on ollut paras vakuutusehtojen osalta ja millä perusteella sekä mikä tarjous on ollut soveltuvin Kirkkonummen kunnalle ja millä perusteella. Tarjouksia on systemaattisesti vertailtu ainoastaan hintojen osalta. Minkäänlaista systemaattista vertailua eri vakuutusyhtiöiden vakuutusehdoista ei ole esitetty minkään vakuutuslajin osalta. Tarjousvertailusta ei ole ilmennyt se, minkälaisia ehtoja on pidetty hyvinä ja minkälaisia huonoina tai mikä on ollut erilaisten vakuutusehtojen merkitys vertailun lopputuloksen kannalta. Kun tarjousvertailua ei ole tehty systemaattisesti muiden kriteerien kuin hinnan osalta, muilla valintaperusteilla ei tarjousmenettelyssä voi olla olennaista merkitystä.

Hankintapäätöksestä ei ilmene se, miten eri arviointikriteerejä on tarjousvertailua tehtäessä sovellettu. Etukäteen asetetuista vertailuperusteista vertailun tasapuolisuutta ja syrjimätöntä kohtelua on mahdoton arvioida muiden kuin hinnan osalta. Tämän johdosta hankintamenettelyn ratkaisuperusteena ei voi olla mikään muu asetetuista vertailuperusteista kuin yksin hinta.

Hakijan tarjous on ollut olennaisesti (20-35 prosenttia riippuen vakuutuslajista) halvempi kuin voittanut tarjous. Tämä seikka edellyttäisi voittaneen tarjouksen olleen muiden vertailuperusteiden osalta olennaisesti ja ratkaisevasti hakijan tarjousta parempi. Hankintayksikkö ei kuitenkaan ole tehnyt systemaattista vertailua muiden vertailuperusteiden kuin hinnan osalta, eikä näin ollen ole osoittanut voittaneen tarjouksen olleen muiden vertailuperusteiden osalta hakijan tarjousta olennaisesti ja ratkaisevasti parempi.

Hankintayksikön käyttämä konsultti on laatinut hintavertailut eri tarjousten välillä kustakin vakuutuslajista. Näistä hintavertailuista ei kaikilta osin yksiselitteisesti ole selvinnyt se, mitä eri vakuutusyhtiöiden tarjoamista vaihtoehdoista konsultti on kunkin vakuutuslajin kohdalla verrannut toisiinsa.

Hakijalla olisi ollut mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä, koska hakijan kokonaishinta hankintapäätöksestä ilmenevän vakuutuskokonaisuuden mukaisille vakuutuksille on ollut selkeästi edullisin. Hankinnan kokonaisarvo vuositasolla on vähintään 130.000 euroa. Hankintakausi on ollut kolme vuotta, joten hankinnan kokonaisarvo nousee 400.000 euroon. Oikeuskäytännön valossa kymmenen prosentin suuruista hyvitysmaksua voidaan pitää kohtuullisena. Hankintayksikön virheellisyys on ollut hyvin selkeää, koska hakijan hinnaltaan edullisin tarjous on sivuutettu tarjousvertailussa ilman, että muita vertailuperusteita kuin hintaa olisi edes vertailtu systemaattisesti.

VASTINE

Kirkkonummen kunta on lausunut muun ohella, että tarjouspyynnössä on nimenomaisesti mainittu vakuutusten ja vakuutusyhtiön valintaperusteet. Näin ollen tarjouspyynnössä mainittuja valintakriteerejä on voitu käyttää ja on käytettykin valintaa tehtäessä.

Kunnan vakuutusmeklari on laatinut tarjousvertailun, johon on sisältynyt arviot saaduista tarjouksista, perusteltu ehdotus vakuutusyhtiön ja vakuutusratkaisujen valinnaksi sekä liitteenä vakuutuslajikohtainen vertailu. Vakuutusmeklari on vakuutusalan ammattilaisena suorittanut verraten laajan vertailun, jossa on otettu huomioon kaikki vakuutusratkaisujen valinnan kannalta olennaiset seikat.

If:n tarjous on ollut niin sanottu kokonaisvaltainen tarjous, joka on edellyttänyt lakisääteisen tapaturmavakuutuksen sijoittamista kyseiseen yhtiöön. Muussa tapauksessa vapaaehtoisten vahinkovakuutusten maksut ovat nousseet tarjouksessa esitetyistä määrällä, jota If ei pyynnöstä huolimatta ole halunnut vahvistaa tarjouskilpailun aikana. Lisäksi tarjotut maksut ovat sisältäneet 30 prosentin vahinkosuhteeseen perustuvan enimmäisalennuksen.

If ei ole tarjonnut vakuutuksia sitovilla ja kiinteillä maksuilla, vaan tarjouksen mukaan maksut on sidottu vahinkosuhteeseen ja vakuutusmaksuja koskevat tariffimuutokset tulevat voimaan seuraavasta eräpäivästä alkaen.

If:n tarjoamien vakuutusten hinnan arvioiminen halvimmaksi hinnaksi on varsin kyseenalaista, koska If ei miltään osin ole tarjonnut vakuutuksia kiinteillä taikka muutoin luotettavasti etukäteen arvioitavilla olevilla maksuilla vakuutuskausille 2003 ja 2004. Pohjolan tarjouksen perusteella on sen sijaan voitu luotettavasti arvioida Kirkkonummen kunnalle syntyvät vakuutusmaksukustannukset koskien vuosia 2003 ja 2004.

Edellä mainitun lisäksi vakuutusten omavastuuta ja kunnan vakuutussuojaa koskevat tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että Pohjolan tarjousta on pidetty kokonaistaloudellisesti edullisimpana. Kiinteistöjen osalta Pohjola on tarjonnut vakuutussuojaa all risks- pohjaisena vahinkokohtaisella omavastuulla 3.500 euroa. If on tarjonnut vastaava vakuutussuojaa vahinkokohtaisella minimiomavastuulla 10.000 euroa. Kunnan vahinkohistoria on osoittanut, että vakuutussuojan omavastuutasolla on merkittävä vaikutus arvioitaessa tarjouksia ja niiden taloudellista edullisuutta.

If ei ole tarjonnut Kirkkonummen ja Siuntion kuntaryhmän päättymisen seurauksena Kirkkonummen kunnalle syntyvän vakuutusvastuun mukaisia vakuutuksia. Pohjola on ilmoittanut olevansa valmis liittämään kyseisen vakuutusvastuun piiriin kuuluvat riskit Kirkkonummen kunnan vakuutuksiin tarjouksessa esitetyllä maksutasolla.

Sekä If:n että Pohjolan tarjousten kokonaisvaltaisuus ja vapaaehtoisten vahinkovakuutusten hintojen sitominen lakisääteisen tapaturmavakuutuksen ottamiseen samasta yhtiöstä on merkinnyt sitä, että vakuutuksia ei ole voitu hajauttaa useiden vakuutusyhtiöiden kesken. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen osalta If:n ja Pohjolan tarjoukset ovat poikenneet jonkun verran toisistaan siten, että If:n tarjoama hinta on ollut eri oletuksilla noin 4.500 euroa Pohjolan hintaa alhaisempi ja vastaavasti Pohjolan katkaisuraja on ollut 12.200 euroa If:n katkaisurajaa alhaisempi.

Vapaaehtoisten vahinkovakuutusten hintoja ja vakuutussuojaa koskevat yllä mainitut eroavaisuudet ovat olleet merkittävämmät kuin lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tarjousten eroavaisuudet.

LISÄSELVITYS

Kirkkonummen kunta on antanut lisäselvityksen.

VASTASELITYS

If on lausunut muun ohella seuraavaa. Hakemuksen keskeisenä perusteena on ollut se, että hakijan tarjous on ollut hinnaltaan olennaisesti voittanutta tarjousta halvempi. Hankintayksikkö ei ole kiistänyt tätä seikkaa.

Oikeuskäytännön mukaan tarjouksia on todella vertailtava. Vertailua ei ole se, että hankintapäätöksessä mainitaan eri tarjouksiin liittyviä ominaisuuksia vertailematta niitä toisten tarjousten vastaaviin ominaisuuksiin.

Sillä seikalla, että If:n tarjous on ollut niin sanottu kokonaisvaltainen tarjous, joka on edellyttänyt kaikkien vakuutusten ottamista samasta yhtiöstä, ei ole ollut merkitystä, koska myös voittanut tarjous on ollut kokonaisvaltainen tarjous. Tämän johdosta merkitystä ei ole myöskään sillä, että If ei ole ilmoittanut vakuutustensa maksuja ilman kokonaisvaltaista sopimusta.

If:n tarjous on ollut sitova. Tarjouksen mukaiset hinnat ovat olleet kiinteitä ensimmäiselle vakuutuskaudelle eli vuodelle 2003. Nämä hinnat ovat olleet halvemmat kuin voittaneen tarjouksen hinnat vastaavalle ajanjaksolle. Tämän jälkeen If:n vapaaehtoisten vakuutusten maksut voivat muuttua riippuen hankintayksikön vahinkokehityksestä. Tämä on selvitetty tarjouksessa. Hankintayksikkö ei ole tehnyt minkäänlaista vertailua vuoden 2004 hinnoista. Vertailua ei ole myöskään tehty siitä, mikä merkitys If:n vapaaehtoisten vakuutusmaksujen mahdollisella muutoksella olisi ilmoitettujen arviointiperusteiden suhteen. Vertailun tekeminen olisi ollut mahdollista joko hankintayksikön vahinkokehitysarvion tai aikaisempien vahinkotilastojen pohjalta. If:n tarjouksesta ilmenee, että vapaaehtoisten vakuutusten hintoihin voi enimmillään tulla 71,4 prosentin korotus. Enimmäiskorotuksilla If:n vapaaehtoisten vakuutusten hinnat vuosien 2003 ja 2004 aikana olisivat 120.838 euroa, kun voittaneen tarjoajan vastaavat maksut olisivat 141.976 euroa.

Väite siitä, että If on tarjonnut kiinteistöjen vakuutussuojaa minimiomavastuulla 10.000 euroa, ei pidä paikkaansa. If on antanut hinnat myös pienemmällä 4.000 euron omavastuulla hintaan 14.654 euroa, kun voittaneen tarjoajan tarjoama vakuutus 3.500 euron omavastuulla on maksanut 19.434 euroa. Toisaalta tarjousvertailussa ei ole lainkaan otettu kantaa siihen, mikä merkitys korkeammalla omavastuulla on tarjousmenettelyssä.

If ei ole tarjonnut Kirkkonummen ja Siuntion kuntaryhmän päättymisen johdosta syntyvän vakuutusvastuun mukaisia vakuutuksia siitä syystä, että hankintayksikkö ei ole tarjouspyynnössä antanut näiden vakuutusten tarjoamiseksi vaadittavia tietoja. Tarjouspyynnössä on mainittu vain: "Tarkemmat tiedot tässä vaiheessa puuttuvat."

Koska markkinaoikeusprosessin syynä on hankintayksikön virheellinen menettely, hankintayksikön tulee korvata hakijan oikeudenkäyntikulut riippumatta siitä, minkälainen ratkaisu asiassa tehdään.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Sovellettavat säännökset

Kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen (hankinta-asetus) 1 §:n mukaan hankintaan on julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) lisäksi sovellettava hankinta-asetusta, jos hankinnan kokonaisarvo ylittää kynnysarvon. Hankinta-asetuksen 6 §:n mukaan palveluhankintasopimuksen ennakoitua arvoa laskettaessa perusteena on sopimuksen kokonaisarvo tai toimittajalle maksettava kokonaiskorvaus. Kauppa- ja teollisuusministeriö on ilmoittanut palveluhankintojen kynnysarvoksi 249.681 euroa vuodelle 2002.

Kyseisen hankinnan arvo ylittää hankinta-asetuksessa tarkoitetun palveluhankinnoille asetetun kynnysarvon.

Hankinta-asetuksen soveltamista on asetuksen 3 §:ssä rajoitettu eräiden palveluhankintojen osalta siten, että hankittaessa yksinomaan asetuksen liitteessä B lueteltuja toissijaisia palveluja tai hankittaessa niitä yhdessä asetuksen liitteessä A lueteltujen ensisijaisten palvelujen kanssa siten, että liitteessä B lueteltujen palvelujen arvo ylittää liitteen A mukaisten palvelujen arvon, hankintamenettelyyn sovelletaan vain asetuksen jälki-ilmoitusta ja teknisiä erittelyjä koskevia säännöksiä.

Lakisääteinen tapaturmavakuutus on osa pakollista sosiaaliturvaa. Pakollisen sosiaaliturvan palvelut sisältyvät hankinta-asetuksen liitteen B; toissijaiset palvelut, pääluokassa 27 tarkoitettuihin muihin palveluihin. Muut hankinnan kohteena olevat vakuutukset eivät ole pakollisia sosiaalivakuutuksia, joten ne sisältyvät palveluhankinta-asetuksen liitteen A; ensisijaiset palvelut, pääluokkaan 6, vakuutuspalvelut. Koska kyseessä olevassa hankinnassa toissijaisten palvelujen arvo ylittää ensisijaisten palvelujen arvon, sovelletaan hankintaan hankinta-asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaisesti toissijaisia palveluja koskevia säännöksiä. Näin ollen kyseessä olevaan hankintamenettelyyn on sovellettava julkisista hankinnoista annettua lakia sekä hankinta-asetuksen jälki-ilmoitusta ja teknisiä erittelyjä koskevia säännöksiä.

Hankintamenettely

Lähtökohtana hankintamenettelyssä on tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu. Hankintalain 1 §:n 1 momentin ja 6 §:n 3 momentin velvoite tarjoajien tasapuolisesta ja syrjimättömästä kohtelusta tarkoittaa muun ohella sitä, että hankintayksikön on valmisteltava ja laadittava tarjouspyyntö siten, että se tuottaa yhteismitallisia ja toisiinsa verrattavissa olevia tarjouksia. Tarjouspyynnöstä on käytävä riittävällä tarkkuudella ilmi se, millaista palvelua hankitaan ja millä ehdoilla.

Tarjouspyynnön mukaan vakuutusratkaisua käsitellään kokonaisuutena, mutta kunta on varannut mahdollisuuden jakaa vakuutukset myös eri vakuutusyhtiöiden kesken. Myös osatarjoukset on otettu huomioon. Sopimusmuodoksi on ehdotettu neljän vuoden puitesopimusta, jossa on vuosittainen mahdollisuus tarkistaa sopimuksen sisältöä tai maksuja. Kahdelle ensimmäiselle vuodelle on edellytetty kiinteähintaisia tariffeja poisluettuna lakisääteinen tapaturmavakuutus. Tarjouspyynnön mukaan päätöksenteon perusteena ovat olleet tarjouksen sisältö, vakuutusten hinnat, vakuutusehdot ja soveltuvuus Kirkkonummen kunnalle. Lisäksi tarjouspyynnössä on ilmoitettu, että: "Kirkkonummen ja Siuntion kuntien kansanterveystyön kuntayhtymä päättyy vuoden 2002 lopussa. Yhteistyön päättyminen merkitsee henkilökunnan ja mahdollisen omaisuuden siirtymistä Kirkkonummen kunnalle. Yksityiskohtaiset tiedot tässä vaiheessa puuttuvat. Kuntaryhmän päättymisestä johtuva vakuutustarve tulee voida liittää tässä tarjouspyynnössä mukanaoleviin vakuutuksiin tarjouksenne maksutasolla."

Yksikään saaduista tarjouksista ei ole ollut tarjouspyynnön mukainen. Hankintayksikkö on päättänyt kelpuuttaa kaikki hakemukset tarjousvertailuun ja suorittanut tarjousvertailun saatujen tarjousten välillä. Hankintayksikkö on katsonut, että tarjoukset ovat olleet siinä määrin tarjouspyynnön mukaisia, että tarjousvertailu on voitu suorittaa.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tarjouspyyntöä vastaamattoman tarjouksen hylkääminen ei ole ainoastaan hankintayksikön oikeus vaan myös velvollisuus, jotta tarjousten asianmukainen vertailu ja sitä kautta tarjoajien yhdenvertainen kohtelu olisi mahdollinen.

Kun otetaan huomioon, että kaikki tarjoukset ovat olleet tarjouspyyntöä vastaamattomia, hankintayksikön ei tässä tapauksessa ole katsottava menetelleen tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun periaatteen vastaisesti, kun se on hyväksynyt tarjouspyyntöä vastaamattomat tarjoukset tarjousvertailuun.

Tarjoukset ovat olleet osittain vertailukelvottomia. Tähän on ollut osaltaan syynä tarjouspyynnön epäselvyys. Tarjouspyynnössä on kylläkin laajasti yksilöity kunkin hankittavan vakuutuslajin kannalta olennaiset seikat kuten halutut korvausmäärät ja omavastuut. Sen sijaan hankintayksikön ilmoittamat päätöksenteon perusteet "tarjouksen sisältö" ja "soveltuvuus Kirkkonummen kunnalle" ovat olleet yleisluonteisuutensa vuoksi epäselviä. Lisäksi tarjouspyynnössä on jätetty täsmentämättä se, mitä Kirkkonummen ja Siuntion kuntien kansanterveystyön kuntayhtymän päättyminen tosiasiassa merkitsee hankintayksikön vakuutustarpeelle. Erityisesti monimutkaisten ja laajojen vakuutuspalveluiden hankinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota tarjouspyynnön laatimiseen ja sen tarkkaan yksilöimiseen. Tarjouspyyntö ei ole ollut hankintasäännösten mukainen.

Hankintalain 7 §:n 1 momentin mukaan hankinta on tehtävä mahdollisimman edullisesti. Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin.

Käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun periaate edellyttää, että hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa on mainittava riittävällä tarkkuudella kaikki ne arviointiperusteet, joita sovelletaan tarjouksia vertailtaessa. Näin tarjoajat jo tarjousta tehdessään ovat tietoisia valintaan vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi asianmukainen tarjousvertailu edellyttää tarjousten vertaamista kaikkien tarjouspyynnössä ennakkoon ilmoitettujen arviointiperusteiden osalta. Vertailu on tehtävä tasapuolisesti ja syrjimättä. Hankintapäätöksessä tulee perustella se, miten arviointiperusteita on sovellettu.

Tarjouspyynnössä on eritelty neljä päätöksenteon perustetta: tarjouksen sisältö, vakuutusten hinnat, vakuutusehdot ja soveltuvuus Kirkkonummen kunnalle. Näin ollen tarjoajat ovat olleet tarjousta tehdessään tietoisia siitä, että ratkaisevana tekijänä ei ole yksistään tarjouksen hinta.

Hankintayksikkö on tarjousvertailuasiakirjassaan todennut muun ohella, että: "lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa yhtenä valintakriteerinä oli kunnan riskinottokyky ja -halu sekä vakuutusyhtiön palvelut." Näitä valintaperusteita ei tarjouspyynnössä ollut ilmoitettu.

Hankintapäätöksessä tai sen liitteenä olevassa tarjousvertailuasiakirjassa ei ole selkeästi perusteltu sitä, miten ilmoitettuja arviointiperusteita on sovellettu. Hankintayksikkö on kylläkin käsitellyt saatuja tarjouksia laajasti ja laatinut tarjouksista erilaisia vertailutaulukoita, joiden mukaan tarjoukset ovat eronneet toisistaan useilta kohdin. Hankintayksikkö ei kuitenkaan ole tarjousvertailussaan taikka hankintapäätöksessään ottanut kantaa näihin eroavaisuuksiin ja niiden mahdollisiin vaikutuksiin hankintapäätöksen kannalta. Hankintapäätöksen mukaan voittanut tarjous on ollut kokonaistaloudellisesti edullisin tarjousten, vahinkotilastojen, vakuutusehtojen, vakuutusmaksujen ja omavastuiden vertailujen perusteella. Tarjousvertailussa on ollut jonkin verran sanallisia perusteluja voittaneen tarjouksen kokonaistaloudellisesta edullisemmuudesta, mutta hankintayksikön olisi tullut yksityiskohtaisemmin selvittää, mihin seikkoihin eri tarjoajien välillä hankintapäätös on perustunut.

Hankintayksikkö on tietoisesti pyrkinyt vertailemaan tarjouspyyntöä vastaamattomia ja osittain vertailukelvottomia tarjouksia, koska se ei ole saanut yhtään täysin tarjouspyynnön mukaista tarjousta. Koska hankintayksikkö on itse valinnut tällaisen menettelytavan, olisi sen tullut tosiasiallisesti vertailla saatuja tarjouksia niiltä osin, kuin se on ollut mahdollista. Riittävänä tarjousvertailuna ei voida pitää luetteloa tarjousten eroavuuksista. Tarjousvertailussa olisi tullut ottaa myös kantaa siihen, mikä merkitys näillä eroavuuksilla on ollut hankinnan kannalta. Tässä tapauksessa on mahdotonta arvioida sitä, onko hankintayksikkö tarjousvertailua laatiessaan menetellyt siten, että hankintamenettelyyn osallistuvien tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu on tullut turvatuksi. On myöskin mahdotonta arvioida sitä, onko voittanut tarjous ollut hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin.

Hankinnassa on edellä olevilla perusteilla menetelty hankintalain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla hankintalain vastaisesti ja markkinaoikeuden tulee määrätä asiassa hankintalain 9 §:n 1 momentissa säädetty seuraamus.

Seuraamus

Hankintalain 9 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi poistaa hankintayksikön päätöksen, kieltää hankintayksikköä noudattamasta virheellistä menettelyä, velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä tai määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksua sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Säännöksen 2 momentin mukaan hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi, jos muut edellä mainitut toimenpiteet saattaisivat aiheuttaa 10 § 3 momentissa tarkoitetulla tavalla suurempaa haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat tai jos julkisista hankinnoista annetun lain nojalla tehty hakemus on pantu vireille vasta hankintasopimuksen tekemisen jälkeen.

Hankintayksikkö ei ole tehnyt hankintasopimusta voittaneen tarjoajan kanssa.

Hankintayksikkö on tapaturmavakuutuslain 32 §:n mukaisesti kuluvan vuoden syyskuun loppuun mennessä irtisanonut nykyiset lakisääteiset tapaturmavakuutuksensa päättymään kuluvan vuoden lopussa. Tapaturmavakuutuslain nojalla kunnan on työnantajana vakuutettava työntekijänsä työtapaturman varalta. Tämä tarkoittaa sitä, että Kirkkonummen kunnalla on oltava tapaturmavakuutuslain mukainen vakuutus myös vuodelle 2003. Kunta on tehnyt hankintapäätöksen hankinnan laatuun ja laajuuteen nähden erittäin myöhään, eli vain 14 päivää ennen lakisääteisten vakuutusten viimeistä mahdollista irtisanomispäivää. Kun lisäksi otetaan huomioon mahdollinen markkinaoikeusprosessi, tarjoajille on jäänyt liian vähän aikaa lakisääteisten oikeussuojakeinojen käytölle. Hankinnan myöhäisestä ajankohdasta johtuen hankintayksikkö ei enää ehdi järjestämään uutta tarjouskilpailua ja tekemään uutta tarjousvertailua ja hankintapäätöstä ennen vuoden vaihdetta.

Kun vielä otetaan huomioon vakuutussopimuksissa yleisesti käytettävät keskittämisalennukset sekä se seikka, että nykyisten lakisääteisten tapaturmavakuutusten irtisanomisaika on jo päättynyt, saattaisivat hankintalain 9 § 1 momentin 1-3 kohdassa määritellyt toimenpiteet aiheuttaa hankintayksikölle suurempaa haittaa kuin mitä toimenpiteen edut olisivat. Näin ollen harkittavaksi jää onko hakija oikeutettu hankintalain 9 § 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun hyvitysmaksuun.

Hankintalain 9 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan hankintayksikkö voidaan määrätä maksamaan hyvitysmaksua sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Säännöksen esitöiden (HE 69/1997 s. 20) mukaan hyvitysmaksun edellytyksenä on, että hakija pystyy osoittamaan, että tämä olisi jokseenkin varmasti voittanut tarjouskilpailun.

Kun otetaan huomioon tarjouspyynnössä ilmoitetut päätöksenteon perusteet sekä hankintayksiköllä oleva harkintavalta ilmoittamiensa perusteiden painotuksen suhteen, ei edes se seikka, että hakijan tarjous olisi saattanut olla hinnaltaan halvin, vielä osoita, että hakija olisi voittanut tarjouskilpailun virheettömässä menettelyssä. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että hakija ei ole pystynyt osoittamaan, että tämä olisi jokseenkin varmasti voittanut tarjouskilpailun. Edellytyksiä hyvitysmaksun määräämiseen hakijalle ei ole.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava huomioon se, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Tässä tapauksessa hankintayksikön virheellinen menettely on ollut syynä markkinaoikeuden käsittelyyn. Kirkkonummen kunta tulee näin ollen velvoittaa korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Pääasian osalta hakemus hylätään.

Kirkkonummen kunta velvoitetaan korvaamaan If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n oikeudenkäyntikulut 3.269,60 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n 1 momentin (1530/2001) nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, ellei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Olli Mäkinen ja Pertti Virtanen