30.11.2001

Finnisol ry ja Paroc Oy Ab vastaan SPU-Systems Oy. Vastaajan markkinoinnissa oli eräisiin tutkimuksiin viitaten esitetty, että vastaavan lämmöneristyskyvyn omaavilla muilla eristeillä eristetty pientalo kuluttaa 46 % ja hallirakennus 100 % enemmän lämmitysenergiaa kuin SPU-eristeillä eristetty rakennus. Vastaajan mainitsemien tutkimusten tulosten voitiin katsoa osittain tukevan vastaajan esittämiä markkinointiväitteitä. Mainittujen tutkimusten ei kuitenkaan tutkimuksissa mainituista varaumista johtuen voitu katsoa olevan riittävä osoitus siitä, että vastaajan markkinoinnissa esitetyt täsmälliset prosenttiluvut pitäisivät yleisesti paikkansa. Vastaaja ei ollut markkinoinnissaan maininnut sanotuista, tutkimusten luotettavuuteen vaikuttavista seikoista. Vastaajan käyttämät mainitut ilmaisut olivat olleet omiaan antamaan liioitellun kuvan vastaajan tuotteilla eristettyjen rakennusten ja mineraalivillalla eristettyjen rakennusten lämmitysenergian kulutuksen eroista. Vastaajan markkinointi oli tältä osin hyvän liiketavan vastaista.

Vastaajan esittämiä asiantuntijalausuntoja ei voitu pitää riittävänä näyttönä siitä, että vastaajan tuotteella toteutetulla rakenteella saataisiin yleisesti kymmenen metriä pitkässä rakennuksessa kymmenen neliömetriä lisätilaa verrattuna hakijan tuotteella eristettyyn rakenteeseen. Vaikka vastaajan eristettä käyttämällä päästiin usein ohuempaan kattorakenteeseen kuin mineraalivillaeristettä käyttämällä, vastaajan markkinoinnissa oli annettu kuitenkin liian yleistävä kuva siitä, miten paksu hakijan markkinoimalla eristeellä toteutetun rakenteen on oltava verrattuna vastaajan markkinoimalla eristeellä toteutettuun rakenteeseen saman lämmöneristyskyvyn aikaansaamiseksi. Vastaaja ei ollut esittänyt luotettavaa näyttöä omilla tuotteillaan saavutettavan lisätilan määrästä verrattuna hakijan tuotteilla saavutettavaan lisätilaan. Vastaaja oli esittämällä markkinoinnissaan kilpailevilla tuotteilla toteutetut rakenteet liioitellun paksuina sekä vertailemalla villaeristeellä toteutettujen rakenteiden paksuutta omalla tuotteellaan toteutetun rakenteen paksuuteen ja omalla tuotteellaan saavutettavaa huoneiston lisätilaa villaeristeellä saavutettavaan lisätilaan, yksilöimättä vertailtavia tuotteita ja rakenteita, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Vastaajan lehtimainoksissa oli käytetty ilmaisua "maailman paras" otsikkona, johon oli samalla sisältynyt ilmaisu "jopa 100.000 mk:n extrahyöty" ja toisessa mainoksessa ilmaisu "jopa 50.000 mk:n extrahyöty". Vastaajan eristeellä toteutetun rakenteen oli osoitettu lisäävän ullakkohuoneen tilaa hieman enemmän kuin hakijan eristeellä toteutetun rakenteen. Eristämisellä saavutetun lisätilan vaikutus myyntihintaan jäi kuitenkin useimmiten selvästi pienemmäksi kuin mitä vastaaja oli markkinoinnissaan esittänyt. Vastaajan esittämät väitteet saavutetusta lisäyksestä myyntihintaan olivat olleet selvästi liioiteltuja. Vaikka ilmaisua "maailman paras" ei sinänsä voitu pitää sellaisena tosiasiaväitteeseen rinnastettavana ilmaisuna, jonka totuudellisuudesta olisi esitettävä näyttöä, se oli kuitenkin ko. yhteydessä esitettynä ollut omiaan antamaan kuvan vastaajan eristeen paremmuudesta muihin eristeisiin verrattuna. Vastaaja oli esittämällä markkinoinnissaan liioiteltuja väitteitä siitä, että ullakon eristäminen polyuretaanieristeillä lisää asunnon käypää markkina-arvoa villarakenteella eristämiseen verrattuna, ja tässä yhteydessä käyttämällä ilmaisua "maailman paras" menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Vastaaja oli markkinoinnissaan esittänyt kustannusvertailun, joka koski kylmän ullakon eristämistä vastaajan tuotteella ja villaeristeellä. Toisessa vertailuaineistossa ei ollut yksilöity vertailussa tarkoitettuja materiaaleja ja rakenteita, vaan siinä oli ainoastaan esitetty vertailun tulos markkamääräisenä. Tämä vertailu oli ollut yksilöimätön. Vastaaja oli käyttämällä markkinoinnissaan vertailua, jossa oli verrattu villaeristeellä ja vastaajan tuotteilla eristettyjen rakenteiden eristämiskustannuksia ilman, että rakenteita ja eristämisessä tarvittavia materiaaleja on yksilöity, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

SopMenL 1 § ja 6 §

Vastaajan lehtimainoksissa oli käytetty ilmaisua "maailman paras" otsikkona, johon oli samalla sisältynyt ilmaisu "jopa 100.000 mk:n extrahyöty" ja toisessa mainoksessa ilmaisu "jopa 50.000 mk:n extrahyöty". Vastaajan eristeellä toteutetun rakenteen oli osoitettu lisäävän ullakkohuoneen tilaa hieman enemmän kuin hakijan eristeellä toteutetun rakenteen. Eristämisellä saavutetun lisätilan vaikutus myyntihintaan jäi kuitenkin useimmiten selvästi pienemmäksi kuin mitä vastaaja oli markkinoinnissaan esittänyt. Vastaajan esittämät väitteet saavutetusta lisäyksestä myyntihintaan olivat olleet selvästi liioiteltuja. Vaikka ilmaisua "maailman paras" ei sinänsä voitu pitää sellaisena tosiasiaväitteeseen rinnastettavana ilmaisuna, jonka totuudellisuudesta olisi esitettävä näyttöä, se oli kuitenkin ko. yhteydessä esitettynä ollut omiaan antamaan kuvan vastaajan eristeen paremmuudesta muihin eristeisiin verrattuna. Vastaaja oli esittämällä markkinoinnissaan liioiteltuja väitteitä siitä, että ullakon eristäminen polyuretaanieristeillä lisää asunnon käypää markkina-arvoa villarakenteella eristämiseen verrattuna, ja tässä yhteydessä käyttämällä ilmaisua "maailman paras" menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.